ey062s10-21 - SEY Suomen ElÃ¤insuojeluyhdistysten liitto ry

More documents

Recommendations

Info

Risto Rydman faaraokoiriensa Leevi ja Elmon kanssa. Kuva: Pekka Hänninen eri alojen ja alueiden ihmisiä”, hän jatkaa. ”SEY:n toimiston henkilökunnassa on omien alojensa osaajia, joista myös SEY:n ammattimaisuus järjestönä on tullut.” Eläinsuojeluongelmat eivät muutu Viisitoista vuotta sitten Risto kirjoitti kolumnissaan Eläinten ystävässä tuon ajan keskeisistä eläinsuojelukysymyksistä. Niitä olivat muun muassa uusi eläinsuojelulaki ja siihen liittyen kunnallinen eläinsuojeluvalvonta ja irtoeläinongelma. SEY olikin voimakkaasti mukana lakia valmistelleessa toimikunnassa. Laki astui voimaan 1996. ”Hienoin osa on kuin eläinsuojelulain ensimmäinen pykälä”, kuvailee juristi. ”Se on valtiovallan julistus kaikelle kansalle”, hän perustelee. Riston mukaan valtiovallan asenteessa on tapahtunut suuri hyppäys eläinsuojelumyönteisempään suuntaan, mutta itse lain sisällössä olisi vielä paljon parannettavaa. EU vapauksineen, säädöksineen ja direktiiveineen on ollut tietenkin suuri tapahtuma myös eläinsuojelun kannalta. Onneksi Suomen eläinsuojelulaki ehdittiin tehdä omin päin. SEY:n valvojat ovat lisääntyneet 60:stä vuonna 1990 nykyiseen 120:een. Silti yhdelle valvojalle jää useita kuntia valvottavaksi. ”Joka kunnassa pitäisi olla yksi viranomainen, jonka vastuulla eläinsuojeluasiat ovat. Nyt tehtävät on hajautettu usealle taholle, eikä lopulta oikein kukaan vastaa niistä”, murehtii Risto. ”Uuden EVIRA:n myötä olisi hyvä hetki taas ottaa esille kysymys eläinsuojeluviranomaisesta”, väläyttää eläkkeelle siirtyvä toiminnanjohtaja. Tehtävän voisi antaa Riston mukaan eläinlääkärille. Uusia eläinsuojelueläinlääkäreitä tarvittaisiin Riston laskujen mukaan 70. Pienet kunnat voisivat käyttää yhteistä eläinsuojeluviranomaista. Irtoeläimistä on kirjoitettu ensimmäisestä Eläinten ystävästä alkaen, niistä on keskusteltu läpi Riston työuran SEY:ssä ja varmasti tullaan vastakin keskustelemaan. ”Vaikka kuntien on ollut pakko jo kymmenen vuoden ajan osoittaa löytöeläimille hoitopaikka, on löytöeläintalojen kirjo vielä suuri ja alalla toimii monenlaista viheltäjääkin ammattinsa osaavien lisäksi”, kuvailee Risto tilannetta. ”Löytöeläinten kiinniottamisen vastuuhenkilö puuttuu edelleen kunnista.” Irtoeläinongelmassa kissa on edelleen vaikein laji, eikä irtokissaongelmaan löydy ihan helposti vastausta. ”Eduskunnan pitäisi hyväksyä kissapykälä, jossa kerrotaan yksiselitteisesti, miten kissaa pitäisi pitää: jokaisen tulisi pitää kissaansa 24 tuntia vuorokaudessa niin, että sillä on turvallinen olo”, linjaa Risto kokemuksen syvällä rintaäänellä. ”Kissakysymyksessä pitää muistaa, että on myös todella hyvin hoidettuja kissoja”, muistuttaa Risto. ”Miksi kissan pitää saada vaeltaa vapaana, miksi ei koiran tai hevosen?” hän vielä kysyy. Akvaariokalatkin ovat eläimiä Edelleen suurista eläinsuojelukysymyksistä ratkaisematta on Riston mielestä broilerituotanto, jossa eläinten hyvinvointi ei ole sillä tasolla, jolla sen tulisi olla, ja eläinten kuolleisuus on kohtuuttoman suuri. Eläinyksilöiden yhteen laskettu hädän määrä on pöyristyttävä: Suomessa kasvatetaan vuosittain 60 miljoona broileria. Sikakysymystä ei pidä myöskään unohtaa, se jää usein kana- ja broilerikeskustelun varjoon. Lemmikkieläinpuolella Risto kääntäisi katseet akvaarioihin. ”Kaloja on kamalan paljon, mutta jokainen akvaariokala on silti oma yksilö. Kaloista tehdään kovin helposti esineitä, joita pidetään vedessä ja ruokitaan kun muistetaan”, julistaa eläinten ystävä. ”Ehkä unohdamme SEY:ssä, jossa kuulee päivittäin vain huonoja uutisia eläimistä, että valtaosalla eläimistä on todella hyvät oltavat. Mikäli SEY:n eläinsuojeluvalvojat vierailisivat jokaisen kotieläimen luona, olisi eläinsuojeluilmoitusten määrä suhteessa käyntien määrään varmasti hyvin pieni. Nythän käyntejä tehdään vain paikkoihin, joissa epäillään eläinsuojelurikkomusta.” huomauttaa Risto tuolilta, jolta on ehkä laajimmat näkymät Suomen eläinsuojelukentälle. Mikä Ristosta itsestään on ollut suurin saavutus SEY:n veturina? ”Että olen saanut viedä viestikapulaa eläinten puolesta kappaleen matkaa eteenpäin”, hän tiivistää viidentoista vuoden juoksunsa. ”Jokainen työpäivä on ollut erilainen, ja olen saanut tavata todella hienoja ihmisiä.” ■ E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 6 15
Eläinten ystävä 90 vuotta sitten Eläinsuojeluongelmana vesikauhun ehkäisy ja juoksukissa-armeijat KOONNUT: MARIKA SALIN Eläinten ystävän kesä-heinäkuun numerossa 1916 kiinnitetään huomiota koirien ja kissojen rääkkäykseen vesikauhun torjunnan nimissä. ”Huomiota ei ole voinut olla herättämättä nuo päivittäin lehdissämme luettavana olevat kirjoitukset vesikauhun saastuttamista koirista ja kissoista sekä niiden vaiheista. Päivittäin saapuu kirjeitä maaseudulta ja tuon tuostakin kilahtaa toimistomme telefooni sekin ilmoittaen mitä julmimmista kohtauksista koirain ja kissain lopettamistoimituksissa.” ”Eläinsuojelusväen puolelta ei ole oltu toimettomia, sillä kuvernööreille, poliiseille ja jos jonnekin on kirjoitettu kirjeitä, anomuksia, hakemuksia toinen toisensa perään, joista seurauksena onkin ollut asianomaisten määräyksiä noiden eläinten lopettamisen suhteen. Missä syy, sysissäkö vai sepissä, mutta valitusvirret eivät vähene. Ihmetellä täytyy, mistä johtuvat nuo monet ohitse- ja uudistus- (aina 6 á 8 kertaa) ampumiset. Eihän ampumistaito kuuluisista Suomen tarkk’ampujistamme vielä ole voinut unohtua niin kovin. Sattua tosin voi monista syistä, ettei joka kuula tapa, sentähden olisi patruunat, joita tätä tarvetta varten jaetaan tarkastettavat ja aina, jos suinkin olisi siihen tilaisuutta, koira ja varsinkin kissat kiinniotettavat ja säkeissä tai muissa asuissa, joissa eivät ole tilaisuudessa näkemään ampujan enemmän kuin liikkumaankaan, lopetettavat.” ”Suurta kauhua ja paheksumista ei ole ollut herättämättä se seikka että noita pelättyjä eläimiä ammutaan omistajainsa portailta ja porstuvista joskus niinkin, että kuula tunkee oven lävitse huoneisiin ja tarttuu seiniin tai huonekaluihin.” ”Toimenpide on viranomaisten määräämä, eikä meidän yksityisten ole asia antaa neuvoja, vaikka ehkä sen taitaisimmekin. Mutta sen sijaan on meillä oikeus kehottaa mitä hartaammasti kansalaisiamme luopumaan tuosta kevytmielisestä tavasta, että jos he missä hyväänsä tuttavissaan tai muualla näkevät koiranpenikan tai kissan pojan, he heti ottavat sen lapsilleen leikkitoveriksi, itselleen huviksi. Tätä kieltoa en tekisi, jos sen tietäisin, että niin pian kuin nuo pieninä niin kauniit eläimet vanhenevat ja rumentuvat, rakkaus niitä kohtaan laimentuu, ja ensi kerran kun asuntoa kaupunkipaikoissa muutetaan, jätetään kumminkin kissa vanhaan paikkaan. Siinä suurin syy sen juoksukissa-armeijan syntyyn, joka tänä päivänä kärsii ja kituu, näkee nälkää, janoa, saa kuulia ja ruutia. Tavaksi siis, että vasta kypsyneen harkinnan jälkeen jättää tai lahjoittaa muille koiran tai kissan pennun.” Samaisessa lehdessä kuvataan Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen kuukausikokouksessa käsiteltyjä asioita, joista ilmenee toiminnan moninaisuus: ”Kun Vilhon- ja Mikonkatujen kulmauksessa hevoset usein kadun liukkauden vuoksi kompastuvat ja vioittuvatkin, oli ryhdytty sellaisiin toimenpiteisiin, että mainittua kadunkulmausta nytttemmin joka päivä yhdistyksen puolesta hiekoitetaan kaksi kertaa päivässä.” ”Liikemies N. Ahlgren kiinnitti yhdistyksen huomiota kalteviin, jyrkkiin pihoihin ja porttikäytäviin, joita Helsingissä on sangen paljon. Kun hevosten on vaikea sellaisiin pihoihin viedä kuormia, olisi niitä varten tehtävä puusta tie, jonkunlaiset askeleet, joista hevonen voisi kulkiessaan ponnistaa. Kysymys, joka ennenkin on ollut yhdistyksessä esillä, päätettiin ottaa toiste tarkemmin harkittavaksi.” ”Viime kesänä käsiteltiin Kosken H.l. eläinsuojeluspäivillä kysymystä, miten lapsi jo aikaisin voitaisiin perehdyttää eläin- ja ylimalkaan luonnonsuojelusasiaan, ja katsottiin silloin toivottavaksi, että kokeeksi saataisiin ensi kesäksi ainakin yhdelle paikkakunnalle maahamme palkatuksi opettaja, joka päivittäin kokoaisi ympärilleen hoidotta olevat lapset, tekisi heidän kanssaan retkeilyjä luontoon, opettaisi heitä j. n. e. Yhdistys on sen jälkeen asiaa käsitellyt ja myöntänyt omista varoistaan tähän tarkoitukseen 100 mk. Nyt ilmoitti puheenjohtaja, että senaatti on ajatuksen toteuttamista varten myöntänyt 100 mk:n apurahan, joten asia voidaan kohdakkoin panna alulle.” Vailla sen enempiä selityksiä kerrotaan Eläinten ystävän kesänumerossa 1916, että ”Toukokuun 2 p:nä v. 1916 oli ensimmäinen päivä maassamme jolloin ei yksikään nuija kohonnut iskuun, ei puukkoja työnnetty elävään, lämpöiseen lihaan, päivä jolloin ei yhtään eläintä saanut teurastaa.” ■ 16 E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 6
Page 1 and 2: Hevosen ja ihmisen välille voi keh
Page 3 and 4: maan niin ilot kuin surutkin. Suruj
Page 5: Viisitoista vuotta eläinsuojelun k
Page 9 and 10: PAKINANURKKA Kaiva, kuopsi ja juoks
Page 11 and 12: SEY toimii SEY jatkaa Viron koditto

ey062s10-21 - SEY Suomen ElÃ¤insuojeluyhdistysten liitto ry

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?