ey062s10-21 - SEY Suomen ElÃ¤insuojeluyhdistysten liitto ry

More documents

Recommendations

Info

Hevoset parantajina Hevosen osa on muuttunut työjuhdasta vapaaajan viihdyttäjäksi. Hevosella alkaa olla yhä suurempi merkitys myös ihmisten henkiselle hyvinvoinnille. Tirja Rastaan tilalla Pohjois-Karjalassa elää onnellisen oloisia hevosia. Vuonohevosori Geist hirnuu ja vartioi vastapäisen metsälaitumen tammoja Nuppua ja Rosaa sekä Rosan varsaa Mistyä. Hevosten hoitamisen lisäksi tilan emäntä toimii myös Rosen-terapeuttina, ja tilalla järjestetäänkin erilaisia kursseja ja myös terapiaa. Nyt tilalla on meneillään hevostaitokurssi. Hevostaitokoulutuksessa opetettavalla vuorovaikutuksella on positiivinen vaikutus sekä ihmiseen että eläimeen. Hevonen on harjoituksissa aktiivinen osallistuja, jolla on ihmisen ohella valinnan vapaus. Harjoituksissa hevosta ei tule pakottaa mihinkään, mitä se ei tahdo, ja kommunikointia ohjataan omalla kehonkielellä. Hevostaitoa voi harjoitella kuka tahansa minkä tahansa hevosen kanssa. Kyse on johdonmukaisesta toiminnasta, jonka jokainen voi oppia – mikäli omaa tarpeeksi tahtoa. ”Tavanomaisen ratsastuskoulun anti ei tuntunut hyvältä. Siellä ei opetettu sellaista kommunikaatiota hevosten kanssa, mitä olisin kaivannut”, kertoo Ilona Suksi motiiveistaan osallistua hevostaitokurssille. ”En ollut tavallisessa ratsastuskoulussa edes varma, oliko hevosilla aina hyvä olla. Hevosen paha olo tarttuu ihmiseenkin”, täsmentää Ilona. ”Hevostaitokurssilla kerrotaan hevosen käyttäytymisen syyt ja seuraukset ja opetellaan ymmärtämään eläinten kieltä”, jatkaa tyytyväinen kurssilainen. Hevonen oppaana itsetuntemukseen Hevosen katseista tulee sanoja, kun ne oppii tulkitsemaan oikein. Mahdolliset vastoinkäymiset ja negatiiviset reaktiot hevosen kanssa voivat herättää ihmisessä tunteita, jotka hän on syystä tai toisesta painanut piiloon. Tällaisten tunteiden kohtaaminen ja käsittely voi olla ihmiselle terapeuttistakin. Hevonen aistii ihmisen tunnetilat ja pei- laa käyttäytymisellään ihmisen omia tunteita. Jos ihminen on jännittynyt, saattaa hevonenkin hermostua. Olennainen osa hevostaitoharjoituksia onkin oman itsetuntemuksen lisääminen. Ihmisen on harjoituksissa pyrittävä ymmärtämään ja hallitsemaan omia tunteitaan ja ajatuksiaan. Hevoselta ei voi peitellä omia tunteita. Erilaisten tunteiden tiedostaminen itsessään ja niiden käsittely ovat tärkeä osa ihmisen henkistä ja emotionaalista kasvamista. ”Tässä oppii hallitsemaan itseään ja omia tunteitaan. Vain itsensä rentouttamalla voi rentouttaa hevosenkin”, Ilona kuvailee kommunikaatiota hevosen kanssa. Seuraan sivusta, kun Ilona tekee keskusteluharjoitusta Geistin kanssa. Partnerit tulkitsevat toistensa merkkejä ja rooleja. Hevosen ei tarvitse kiukutella, kun sen viestit ymmärretään ja otetaan huomioon jo pienistä eleistä. Lopulta Geist seisoo Ilonan vieressä ja pyytää tätä laittamaan riimun päähänsä. Ulkopuolisesta harjoitus näyttää pehmeältä. Siinä vallitsee molemminpuolinen kunnioitus. ”Kerran äiti ja tytär tekivät harjoitusta yhtä aikaa eri hevosilla. Yhteistyö ei kuitenkaan oikein sujunut. Silloin hevoset päättivät vaihtaa pareja, ja homma alkoi toimia”, muistelee Tirja. ”Sillä että hevonen valitsee ratsastajan, on tärkeä terapeuttinen vaikutus esimerkiksi masentuneelle. Terapeutti ei silloin määrää hänelle hevosta, vaan hevoslaumasta tietty hevonen valitsee hänet”, Tirja kertoo. Tirjan pohjakoulutus pitää sisällään monenlaisia taitoja rosen-terapiasta eläinvyöhyketerapiaan, joten tutuksi on tullut monien lajien tunneelämä. Rosen-terapia on terapian muoto, jossa puretaan jännityksiä ja harjoitellaan rentoutumista. Fyysinen ja henkinen hyvinvointi vaikuttavat toisiinsa. JENNI MIETTUNEN Maailmat kohtaavat Jokainen elollinen aistii todellisuuden omalla tavallaan, eikä ihmisen rajallinen aisti- ja kokemusmaailma ole se ainut ja oikea. Kommunikoidessaan eri lajien kanssa, ihminen kohtaa eri tapoja elää tässä todellisuudessa. Samalla hän avartaa omaa maailmankuvaansa. ”Tuntui vahvalta, kun hevonen lähti kävelemään minun mukaani, valitsi minut parikseen. Jonkin matkaa käveltyämme se kuitenkin huomasi jotain muuta kiintoisaa ja lähti mitään varoittamatta pois. Siinä katkesi tunneside meidän välillä ja jäin tyhjän päälle”, kuvailee Ilona. ”Kuinka usein sitä tapahtuukaan toisin päin, ihmiset tulevat ja menevät eläinten luo sen suuremmin tilannetta tiedostamatta”, hän pohtii edelleen. Tirjan ensimmäinen hevonen oli eläkeläisravuri. Hänen mielestään ei ole mahdottomuus, että ikääntynyt ravuri saisi viettää vanhuutensa jonkin asteisessa terapia- tai muussa opetuskäytössä. Tärkeintä on, että hyvä kouluttaja saa hevosen olon turvalliseksi. Minna Lindström on kouluttanut kymmeniä ravureita yksityisille ratsastuskäyttöön. Se on hänen mielestään täysin toimiva ratkaisu, eikä tuota mitään ongelmia, kunhan hevonen vain on terve. Ongelmatapaukset kärsivät usein fyysisistä kivuista, kuten jalkavammoista, ja joutuvat valitettavan usein kiertoon omistajalta omistajalle. ■ Kuva Jenni Miettunen E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 6 Ilona ja Geist. 13
Viisitoista vuotta eläinsuojelun keulilla Juhannuksena SEY:n toiminnanjohtaja Risto Rydman jää eläkkeelle. Viisitoista pitkää ja työteliästä vuotta on takana. Millainen mies meitä johti ja miten SEY ja eläinsuojelutyö ovat tuossa ajassa muuttuneet? PEKKA HÄNNINEN On myöhä sunnuntai-ilta. SEY:n ovi käy ja Risto Rydman marssii sisään toimistoon. ”Täytyy vielä kirjoittaa yksi lausunto ja valmistella esitelmä valvojapäiville”, huikkaa toiminnanjohtaja ja vetäytyy huoneeseensa. Riston vuodet SEY:ssä ovat varmasti olleet työntäyteisiä. SEY:kin on muuttunut viidessätoista vuodessa. Riston rakkaus luontoa ja eläimiä kohtaan juontaa juurensa lapsuuden kesistä. Riston perhe vietti kesänsä lohjalaisella maatilalla täysihoidossa. Riston äiti keräsi kasveja ja kulki paljon luonnossa. Merkittävä esikuva pikkupojalle oli tilalla lomiaan viettänyt limnologian professori Heikki Järnefelt. Professori samoili paljasjaloin metsissä, ja Pikku-Risto kipitti hänen perässään professorin kasvi-, eläinja morfologialuentoja kuunnellen. Äitinsä ja professori Heikki Järnefeltin innostamana Risto alkoi kerätä kasveja. Into oli niin kova, että ennen koulun pakollista kasvikokoelman keräämistä Risto oli kerännyt kasviot jo itselleen ja isosiskollensakin. Koulun kasvion Risto korvasi sammalkokoelmalla. Koulussa Risto löysi tiensä koulun luontokerhoon. Kerhossa tutuiksi tulivat linnut. Kerholaiset kolusivat polkupyörillään Helsingin lintupaikkoja ja talvella osallistuttiin Luonto-Liiton talvipäiville. Kamera ja valokuvaus olivat kuitenkin Riston suuri nuoruuden rakkaus. Yläluokkien vapaaajat kuluivat kuvausretkillä ja pimiössä. ”Siellä oli kiva olla”, muistelee Risto koulun pimiötä. Puolivahingossa SEY:hyn Risto olisi halunnut aloittaa valokuvausopinnot Ateneumissa, mutta hänen isänsä oli jyrkästi eri mieltä. ”Yksi taiteilija perheessä riittää”, kuului isän komento, ja Ristosta tuli juristi. Opiskeluvuosina Risto toimi aine- ja osakuntajärjestöissä aktiivisesti ja kävi valtaamassa Vanhaa ylioppilastaloakin. Oikeus- ja yhteiskuntatieteellinen lehti Contra, jonka tekemisessä Risto oli mukana vuosia, sai jopa itse Kekkoselta kiitosta: ”Teette hyvää lehteä pojat”. Risto valmistui, meni naimisiin ja lapsiakin siunaantui kolme. Aikaa ei enää ollut retkille ja kameralle, luonto jäi taka-alalle. ”Lasten kanssa kuljettiin kuitenkin metsissä. Kulkiessani kerroin heille kasveista, linnuista ja muusta luonnosta Heikki Järnefeltin tapaan”, kertoo Risto äänessään syvä kunnioitus professoria kohtaan. Työelämässä Risto aloitti pitkän rupeaman vasta perustetussa Julkisen sanan neuvostossa. Sattuman kaupalla 1980-luvulla Risto valittiin SEY:n tilintarkastajaksi järjestössä toimineen tuttavan myötävaikutuksella. Jossain vaiheessa Risto alkoi kirjoittaa SEY: n hallituksen lausuntoja Eila Vahvaselän pyynnöstä. Samalla myös eläinsuojeluaate alkoi tulla tutuksi. Kun Ilkka Koivistosta tuli SEY:n puheenjohtaja, hän kysyi Ristolta, onko hän kiinnostunut SEY:n toiminnanjohtajan tehtävistä. Risto oli toiminut Julkisen sanan neuvostossa jo 20 vuotta. ”Teenkö tätä samaa työtä eläkeikääni saakka, vai voisinko oppia vielä jotain uutta?” puntaroi Risto tuolloin päätöstä. ”Toiminnanjohtaja-ajatuksesta tuli haaste: tuohan voisi olla jännää”, kertoo Risto, joka sitten ryhtyi vetämään SEY:tä. ”Enkä ole päivääkään katunut”, hän vielä napauttaa perään. Aate sama, toimintatapa muuttunut Nyt Ristolla on viisitoista vuotta tominnanjohtajuutta SEY:ssä takana. Se näkyy Riston työhuoneessakin: työpöytää peittää 60 senttiä korkea paperivuori, papereita on aika paljon pöydän allakin arkistoituna ja kirjahylly pursuaa mappeja koko seinän alalta. Työpöydän alimmista sedimenteistä löytyy hellyttävä muistilappu kynätelineeseen liimattuna: ”Sinikettu = naali, hopeakettu = tavallinen kettu”. Alku aina hankala, lopussa kiitos seisoo. Mutta miten SEY on muuttunut Riston aikana? ”Sisältö, linjakysymykset ja tapa lähestyä eläinsuojelua eivät ole SEY:ssä muuttuneet”, kertoo Risto. ”Eivätkä ne ole muuttuneet 100 vuoteen. Melkein järkytyin, kun huomasin, että puhun samoin kuin T.K. Forstén oli sata vuotta aikaisemmin puhunut ja pohdin, että pitäisikö minun erota. Vaimoni toppuutteli kuitenkin minua ja huomautti, että olen vain omaksunut hyvin järjestön aatteet, ja jos aate on hyvä, miksi sitä pitäisi muuttaa?” ”Mutta SEY:n toimintatavat ja organisaatio ovat muuttuneet”, jatkaa Risto. ”Viisitoista vuotta sitten olimme järjestötoiminnassa amatöörejä, nyt olemme jo ammattilaisia”, hän kuvailee SEY:n kehittymistä. ”Lisäksi SEY:n organisaatio on muuttunut täysin. Aikaisemmin SEY oli henkilöjäsenten yhdistys, nyt se on paikallisten yhdistysten liittojärjestö. Näin jäsenyhdistykset saivat enemmän valtaa ja niiden kautta yksittäiset jäsenetkin saavat paremmin äänensä kuuluville.” ”Lisäksi SEY on rakentanut suhteita muihin järjestöihin. Yhteistyötä on tehty muun muassa Animalian, Hesyn, Hippoksen, Suomen eläinlääkäriliiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa”, muistelee Risto. Toimistolla siivottiin Riston aloittaessa myös jäsenrekisteri: sieltä löytyi useita miltei sata vuotta kuolleina olleita jäseniä. ”SEY:llä on ollut pitkään hyviä hallituksia ja yhdistyksellä on ollut onni saada loistavia puheenjohtajia”, Risto kiittelee. ”Hallituksissa on ollut hedelmällistä keskustella, koska sen jäsenet ovat edustaneet 14 E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 6
Page 1 and 2: Hevosen ja ihmisen välille voi keh
Page 3: maan niin ilot kuin surutkin. Suruj
Page 7 and 8: Eläinten ystävä 90 vuotta sitten
Page 9 and 10: PAKINANURKKA Kaiva, kuopsi ja juoks
Page 11 and 12: SEY toimii SEY jatkaa Viron koditto

ey062s10-21 - SEY Suomen ElÃ¤insuojeluyhdistysten liitto ry

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?