ey062s10-21 - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry

Näin meillä
Turun Eläinsuojeluyhdistys perustettiin
1871, kun kaupungin väki
kyllästyi katselemaan liian raskaiden
kuormien eteen valjastettujen kurjien
hevoskaakkien hakkaamista. Eläinsuojeluaate
levisi maailmalla ja Suomessakin uuden
yhdistyksen jäsenmäärä lähti hurjaan
kasvuun. Turun eläinsuojeluyhdistys oli
maamme ensimmäinen alallaan.
Toinen maailmansota ja sitä seuranneet
pula-ajat lamaannuttivat yhdistyksen toiminnan.
Seurasi pitkä hiljainen ajanjakso,
joka päättyi vasta 1967 Turussa pidettyyn
Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen järjestämään
kokoukseen, josta paikallinen
toiminta jälleen virisi. Kokouksen puolen
sadan osallistujan joukosta valittiin yhdistyksen
johtokuntaan pienikokoinen nuori
nainen, jonka nimi tuli hänen kolme vuosikymmentä
kestäneen työrupeamansa aikana
tutuksi jokaiselle suomalaiselle. Hän
oli Anja Eerikäinen.
Eerikäisestä kehittyi peloton ja peräänantamaton,
myöhempinä aikoina horjuvasta
terveydestään huolimatta väsymätön
eläinten puolustaja. Hänen reviirinsä ei rajoittunut
kotikulmille, vaan venyi tarpeen
mukaan aina sinne, missä hänen apuunsa
vedottiin. Hänen ohellaan myös Turun
Eläinsuojeluyhdistys opittiin tuntemaan
laajalti. Hän oli myös hyvä sanankäyttäjä
ja piti tiedon levittämistä oleellisena osana
eläinsuojelutyötä.
Eerikäisen aikana Turussa aloitti toimintansa
eläintenhoitola. Nykyään sen toiminnasta
huolehtii Heidi Leyser. Eläinhoitolan
nykyiset tilat ovat kuitenkin ahtaat ja
huonossa kunnossa ja yhdistys etsii uutta
rakennusta käyttöönsä. Uuden paikan on
oltava lähellä, mutta mikään asuinalue ei
huoli räksyttävää koirakolhoosia naapurikseen.
Katseet onkin käännetty tyhjilleen
jääneisiin armeijan tiloihin.
Kunnallisen eläinsuojeluvalvojan työ oli
raskasta niin Eerikäisen aikaan kuin nykyäänkin.
”Ainakin kerran viikossa harkitsen
alan vaihtoa”, naurahtaa Heidi. ”Itsesäilytysvaistoa
ja varovaisuutta tarvitaan, ja
tarkastuskäynneille mennessäni jätän aina
auton tulosuuntaan. Lähtö käy silloin nopeasti,
mikäli se on tarpeen.”
Anja Eerikäisen haaveena oli eläinsuojeluauton
saaminen yhdistykselle. Nyt
sellainen on vihdoin saatu. Autossa on iso
kuljetustila varustettuna asianmukaisilla
Turussa
Heidi Leyser nojaa tyytyväisenä yhdistyksen testamenttivaroilla hankkimaan
eläinsuojeluautoon.
eläinkuljetushäkeillä. Takaosa on lämmitettävissä,
joten se soveltuu hyvin koirien,
kissojen sekä erilaisten luonnonvaraisten
eläinten kuljettamiseen ympäri vuoden.
Auto on myös varustettu keltaisilla hälytysvaloilla,
joten pysähtyminen loukkaantuneen
eläimen viereen maantiellä on nyt
paljon turvallisempaa. Varustukseen tulee
myös asianmukaiset ensiapuvälineet, joten
ensihoito voidaan aloittaa heti paikan
päällä.
Ihmiset ovat arkoja ilmoittamaan havaitsemiaan
eläinsuojelutapauksia. ”On
arka paikka, kun eläinsuojeluvalvoja tulee
isolla punaisella autolla pihaan. Ilmoittajat
pelkäävät naapurisovun rikkoutuvan”,
selventää Leyser. ”Rauhallisuus selvittää
usein tilanteen”, hän neuvoo. Turun eläinhoitolan
auton takalasissa lukee: ”Eläin ei
voi soittaa, sinä voit”. ■
Kirjoita
paikallisyhdistyksestäsi!
Tyyni-Ilta Jermo
Lisää yhdistyksestä ja sen toiminnasta:
http://www.tesy.info/index.html
Julkaisemme tällä palstalle paikallisyhdistysten esittelyjä. Kertokaa toiminnastanne
niin, että se innostaa mukaan uusia jäseniä ja myös antaa toimintavinkkejä
toisille paikallisyhdistyksille. Esittelyn pituus on noin liuska eli 2 500 merkkiä.
Liittäkää mukaan toimintaanne esitteleviä kuvia. Jutut voi lähettää osoitteeseen:
ellu@sey.fi ■
E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 6
21