ElÃ¤inten ystÃ¤vÃ¤n undulaattiopas (pdf) (752.9 KB) - SEY Suomen ...

Eläinten ystävän undulaattiopas 

Undulaatti on lemmikkilinnuista yleisin. Se on kaunis, hauska ja 

helppo saada lisääntymään. Monesti undulaatti hankitaan kuitenkin 

liian suurin odotuksin sen kesyyntymisestä ja puhekyvyistä. Eniten 

undulaateista on iloa, kun hyväksyy ne sellaisina kuin ne ovat eikä 

odota mahdottomia. 

Undulaatin olemus ja luonne 

HARVA UNDULAATTI ON KESY 

Helpointa on kesyttää vasta pesästä lähtenyt poikanen, joka ei vielä edes ymmärrä pelätä. 

Sen voi nostaa suoraan sormelle ja totuttaa siirtelyyn, silittelyyn ja olkapäällä istumiseen. 

Yleensä kaupassa on kuitenkin myytävänä jo muutaman kuukauden ikäisiä tai aikuisia 

undulaatteja, jotka eivät ole kesyjä. Jos undulaatit ostetaan vielä lapselle, joka uskoo 

niiden saman tien kesyyntyvän, seuraa pettymys, ja innostus lintujen hoitamiseenkin voi 

lopahtaa lyhyeen. Kesyistä undulaateista kerrotaan tarinoita vielä vuosia niiden kuoleman 

jälkeen, mutta kukaan ei muista sitä suurta enemmistöä, jonka kesyttäminen ei onnistunut. 

PARVESSA PERSOONALLISUUDET KOROSTUVAT 

Hyväkuntoinen undulaatti on hoikka, sutjakka ja ketterä liikkeissään. Sillä on kirkkaat, 

pyöreät silmät ja avoin katse. Sen lento on sulavaa ja äkkikäännökset vaivattomia. 

Ulkomuodon perusteella jalostetut, ns. englantilaiset undulaatit ovat undulaattimaailman 

broilereita, suuriksi jalostettuja, paksuja möhkylöitä, joiden pää on menettänyt muotonsa 

ja silmät ilmeensä luonnottoman suuren höyhenmassan valuessa alas päälaelta. Ne ovat 

pelkkään lintujen muotoiluun pyrkivän kasvatuksen tulosta, eikä kenenkään pitäisi langeta 

luulemaan, että niissä olisi jotain tavallisia undulaatteja parempaa. On pelättävissä, että 

niitä aletaan harrastaa Suomessakin, kun lintunäyttelyitä ruvetaan järjestämään. 

Undulaatti ei ole rauhaa ja hiljaisuutta kaipaavan ihmisen lemmikki. Mitä paremmin se 

viihtyy, sitä meluisampi ja sotkevampi se on. Oikein hyvin undulaatti viihtyy vain parvessa, 

jolloin mekastus ja pölyn ja höyhenten leviäminen moninkertaistuvat. Sen, joka ei hyväksy 

tätä tosiasiaa, pitäisi vielä kerran miettiä, onko undulaatti sittenkään hänelle sopiva 

lemmikki. Silloin kun undulaatti "vihdoinkin" oppii olemaan hiljaa, sen asiat ovat huonosti, 

ja omistaja saattaa pikapuoliin päästä eroon koko möly- ja pölytoosasta. 

SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry, Kotkankatu 9, 00510 HELSINKI. (09) 877 1200, sey@sey.fi, www.sey.fi 

ELÄINTIETOA / YLEISTIETO / Eläinten ystävän undulaattiopas 1/15

Australiassa luonnonvaraiset undulaatit elävät valtavissa parvissa. Undulaatin onkin 

luonnonvastaista elää yksin. Toisaalta undulaatit ovat yksilöitä, eikä yhteiselo suju kaikilta. 

Kaupasta ostettu parikin saattaa olla toisilleen sopimaton, joten ostajan pitäisi aina yrittää 

ostaa pariskunta, joka jo kaupassa on selvästi yksissä. Muuten lintujen elämä voi olla 

alituista kinaa ja toraa. Jos riitaisan pariskunnan liittää parveen, ne eroavat välittömästi. 

Kumpikin etsii äkkiä uuden kumppanin, ja molempien elämä voi siitä lähtien olla jatkuvaa 

onnen auvoa. 

Undulaattien käyttäytymisen moninaiset ja 

mielenkiintoiset piirteet pääsevät parhaiten oikeuksiinsa 

silloin kun lintuja on kunnon parvi: vähintään kahdeksan 

mutta mieluummin yli kymmenen. Valitettavasti tämä 

vain ei useimmille omistajille ole käytännössä 

mahdollista. 

Eri persoonallisuudet korostuvat joukossa. Television 

saippuasarjat kalpenevat undulaattiparven tapahtumien 

rinnalla. Romansseja syttyy ja sammuu ja liittoja 

solmitaan ja puretaan. Joukkoon mahtuu tyyppien koko 

kirjo huikentelevaisista hurmureista liikuttavasti toisiinsa 

kiintyneisiin pariskuntiin ja vannoutuneisiin 

vanhoihinpiikoihin. Myös bailaajat ja hissukat, 

pirttihirmut ja lempeät vaimot erottuvat. On riehakkaita 

kaveruksia, jotka lähtevät säännöllisesti yhdessä 

tekemään jekkua kodin irtaimistolle, ja on harmittomia 

porukoita, joista on muuten vain kiva liikuskella yhdessä 

ja kertoilla hyviä juttuja toisilleen. 

Kuva: Kaijuli ry 

YKSINÄISYYS TEKEE ONNETTOMAKSI 

Parvessa undulaattien eloa leimaa elämänilo, jonka katselemiseen ei kyllästy koskaan. 

Undulaattiparven elämää seurattuaan ei voi välttyä pahalta mieleltä, kun joutuu näkemään 

yksinäisen undulaatin alakuloisena häkissään. Suuren osan päivää se on luultavasti täysin 

yksin, mikä on sille täysin luonnoton olotila. 

Moni hankkii vain yhden undulaatin, koska aikomus on opettaa se puhumaan ja vain 

yksinäinen lintu voi tämän taidon oppia. Ani harvalla on kuitenkin loppujen lopuksi aikaa ja 

kärsivällisyyttä opettaa lintua järjestelmällisesti, eivätkä kaikki undulaatit opi, vaikka 

miten opettaisi. Lintu maksaa kovan hinnan omistajansa mielihalusta. 

Enemmän iloa undulaatista on, kun antaa sille mahdollisuuden elää lajityypillistä 

undulaatin elämää eikä yritä tehdä siitä jotain, mitä se ei ole. Undulaatteja pitäisi aina olla 

vähintään kaksi. Yksinäinen undulaatti voi elää siedettävää elämää vain, jos omistaja on 

useimmiten päivisinkin kotona ja lintu on kesy ja kotona vapaana. Koululaisen, opiskelijan 

tai työssäkäyvän ei missään tapauksessa pitäisi pitää vain yhtä undulaattia. 

Yksinäisyyteen tottunut lintu ei kuitenkaan aina hyväksy kumppania enää myöhemmin. 

Siinä tapauksessa olisi paras antaa se uuteen kotiin, jossa se pääsee useiden 

lajikumppanien seuraan. Parveen se kyllä sopeutuu. Tilalle kannattaa hankkia kaksi tai 

useampia lintuja. Yhdessä elävän parin ei tarvitse olla eri sukupuolta. Pääasia on, että 

linnut tulevat toimeen keskenään. Suukottelu ja toisen ruokkiminen ei ole vain 

vastakkaisten sukupuolten hellyydenosoitus, vaan se on myös toveruuden osoitus, jota 

harrastavat kaveruksetkin parvessa. 



KESYYS VOI OLLA VAARALLISTA 

Undulaattia mainostetaan varmasti kesyyntyvänä lintuna. Kirjoissa ja 

linnunruokamainoksissa on kuvia omistajan pään päällä tai kädellä istuvista linnuista. 

Täysin kesy undulaatti onkin ihastuttava seuralainen, joka parhaimmillaan osallistuu 

kaikkiin omistajansa kotiaskareisiin. 

Kesyys tuo mukanaan myös ongelmia, joista kakkakikkareet ovat pienin, sillä piskuiset 

jätökset ovat helposti siivottavissa. Undulaatit nakertavat ja järsivät, ja kodin irtaimistossa 

on paljon tähän toimintaan sopivia kohteita. Pienenä eläimenä undulaatti on myös hyvin 

altis onnettomuuksille, joten sen läsnäoloa ei saa unohtaa hetkeksikään. Mitä kesympi se 

on, sitä enemmän sillä on kotona vaaran paikkoja. 

Jos taloudessa asuu monta ihmistä, on vaikea saada kaikki perheenjäsenet olemaan 

jatkuvasti varuillaan undulaatin takia. Vaaroja ovat mm. oven tai ikkunan avaaminen tai 

auki pitäminen undulaatin ollessa vapaana, oven päällä istuvan linnun rusentuminen oven 

väliin, lattialla tepastelevan linnun litistyminen jalan alle, kuumat keittolevyt, hukkuminen 

likoamassa olevaan kattilaan tai vessanpönttöön ja putoaminen epäonnistuneen 

laskeutumisen seurauksena patterin väliin tai kirjahyllyn taakse. Undulaatit säästyvät 

monelta vaaralta, jos ne eivät ole kovin kesyjä, vaan niillä on omat vakiooleskelupaikkansa. 

PIENET RIIVIÖT 

Undulaatti on luotu käyttämään nokkaansa. Vaikka se on pieni lintu, se voi saada asunnossa 

aikaan näkyvää jälkeä. Puiset listat ja muut puurakenteet voivat saada uusia ornamentteja, 

ja kirjojen selkämykset ovat pahasti vaaravyöhykkeessä. Jos kirjahyllyn sisältö oli kerätty 

näyttämistä varten, voi edessä olla itku ja hammasten kiristys. Jos kirjat on kuitenkin 

koottu lukemiskäyttöä varten, on undulaattien "kirjahyllyurakan" alkamisesta vielä pitkä 

matka siihen vaiheeseen, jolloin tekstiä alkaa tuhoutua. Toiveet hyvistä 

antikvariaattihinnoista voi kyllä heittää jo paljon sitä ennen. 

"Hei, me viskataan" -leikin makuun päässeissä undulaateissa herättävät kaikki pienehköt 

esineet halun kokeilla, miten esine siirtyy ja miltä se näyttää ja kuulostaa pudotessaan 

lattialle. Painavampia esineitä voidaan siirtää porukalla. Koriste-esinehyllyt ovat tähän 

harrastukseen parahultaisia paikkoja. Tärkeää on päästä reunalle kurkistamaan esineen 

alassyöksymisen vaikutelmaa. Erityisen kiehtovia ovat pudotessaan rikkoutuvat tai roiskuvat 

esineet. 

Tällaiset "koti kuntoon" -harrastukset eivät ole undulaatille aina vaarattomia, sillä 

nakerruskohteissa voi olla myrkyllisiä aineita. Pahimmassa tapauksessa seuraa akuutti 

kuputulehdus ja kuolema. Myrkyllisiä huonekasveja ei undulaattikodissa voi pitää, ja 

myrkyttömätkin voivat kokea jatkuvaa apuharvennusta. Valvotusti vapaana olevia lintuja 

voi kuitenkin melko menestyksellisesti opettaa häätämällä ne aina pois luvattomista 

paikoista. 

Kesyttäminen 

ÄLÄ TEE LINNUISTASI SÄIKKYJÄ 

Kaikissa ohjeissa sanotaan aivan oikein, että undulaattien on saatava lentää vapaana 

huoneessa vähintään pari kertaa viikossa — mutta se voikin olla helpommin sanottu kuin 

tehty. Linnut eivät ehkä aiokaan tulla ulos häkistä. Häkin ulkopuolinen maailma pelottaa. 

Pahin virhe tässä vaiheessa on se, että linnut otetaan häkistä väkisin ulos. Tunnollisuus 

eläinten hoidossa voi saada yllättäviä ilmenemismuotoja, kuten esimerkki tosielämästä 



osoittaa: Kun kerran lintuja kuuluu lennättää kerran viikossa, mutta ne eivät suostu 

tulemaan häkistä ulos, irrotetaanpa siis häkistä pohja ja ravistetaan yläorsille paenneet 

linnut lentoon! Sen jälkeen ei kylläkään pidä ihmetellä, miksi linnut alkavat pakokauhun 

vallassa räpiköidä joka kerta, kun häkkiä lähestyy! 

Yleisempi virhe on se, että kun linnut on jotenkin saatu ulos häkistä, ne eivät saa tai edes 

osaa palata sinne itse, vaan ne pyydystetään joka kerta jahtaamalla ne väsyksiin. Tämäkin 

on varma keino tehdä linnuista läpeensä vauhkoja. 

VAPAUTEEN HARJOITELLAAN 

Todellisen undulaatinystävän linnut ovat vapaana joka päivä. Lintujen opettaminen 

lentämään itsenäisesti ja turvallisesti on erittäin tärkeää niiden terveydelle ja 

hyvinvoinnille. Ruokakuppia tukipisteenä käyttäen se onnistuu ilman haavereita. Linnun ei 

tarvitse olla kesy, kun harjoitukset aloitetaan. 

Huone suljetaan ja ikkunaverhot vedetään varmuuden vuoksi eteen. Tilava siemenkuppi 

sijoitetaan aluksi luukun kohdalle häkin sisäpuolelle. Muut ruokakupit otetaan häkistä pois 

ja luukku avataan. Jos se ei pysy auki, sen voi kiinnittää pyykkipojalla. Kun linnut käyvät 

sujuvasti kupilla syömässä, kuppi siirretään luukun ulkopuolelle täsmälleen luukun 

kohdalle. Linnut käyvät ruokailemassa kupilla vähintään pää häkin ulkopuolella, mutta 

saattavat palata kiireesti sen jälkeen sisään. 

Kun linnut eivät enää ole peloissaan, vaikka ovat pää häkistä ulkona, kuppi siirretään 

puoliksi luukun viereen luukun korkeudella, sitten kokonaan luukun viereen, sitten vähän 

matkan päähän seinälle jne. Jokainen vaihe kestää yhden tai useamman päivän ja niin 

monta tuntia kerrallaan, kuin lintujen toimia voidaan valvoa. 

Kun kuppia siirretään tällä tavalla vähitellen, arimmatkin linnut oppivat samalla 

hahmottamaan asuntonsa ja oviluukun ulkonäön ja oppivat seinää pitkin kiipeämällä 

löytämään luukulle takaisin. 

Tässä vaiheessa moni lintu jo 

alkaa pyrähdellä huoneessa 

sujuvasti. Seuraavaksi kuppia 

siirretään ylemmäs luukun 

tasosta ja lopulta häkin katolle 

saakka. Silloin linnut jo tietävät, 

miltä koti näyttää ulkoapäin. 

Harjoitusten eteneminen riippuu 

aivan linnusta. Pelokkaalle 

linnulle voi tulla tilapäisiä 

takapakkeja. Mutta päiviähän 

riittää, ja kun edetään linnun 

ehdoilla, onnistuminen on 

varma. Parveen liitetty uusi lintu 

puolestaan oppii koko asian 

yhdessä päivässä seuraamalla 

muita! 


Lintujen on saatava rauhassa itse palata takaisin häkkiin. Niitä ei missään tapauksessa saa 

säikyttämällä pakottaa lentämään, jos ne ovat laskeutuneet lepäämään ja katselemaan 

ympärilleen. 

Jos lintu lähtee lentoon mutta päätyy johonkin hassuun paikkaan, sen on saatava siinä 

rauhassa koota itsensä ja valmistautua uuteen yritykseen. Istuskelkoon siinä vaikka puoli 



tuntia, jos sillä ei ole vaaraa. Väärään huoneeseen eksynyt undulaatti pitää kutsuäänin 

yhteyttä muiden kanssa ja lähtee jossain vaiheessa tovereitaan kohti. Viimeistään 

muutaman yrityksen jälkeen se onnistuu laskeutumaan häkille. 

Vapaana lentäminen on välttämätöntä undulaattien terveydelle. Itsensä väsyksiin 

räpistelleen linnun saa parhaiten kiinni heittämällä kevyen pyyhkeen sen päälle. Sen 

jälkeen se on helppo nostaa pyyhkeen sisällä häkin päälle aivan kevyellä otteella. 

Verhoja ei tarvitse pitää ikkunoiden edessä loputtomiin. Ahkerasti lintujaan vapaana 

pitävällehän se merkitsisi pimeydessä elämistä. Kun linnut jo lentävät luontevasti, voi 

verhoja alkaa raottaa vähän kerrallaan, kunnes ne eivät ole enää ollenkaan ikkunan edessä. 

Jatkossa vaara ikkunaa päin lentämisestä on hyvin pieni. 

KÄRSIVÄLLISYYS PALKITAAN 

Undulaatin kesyttämisessä olennaista on maltti, sillä kiirehtiminen voi pilata koko 

yrityksen. Säikyn undulaatin kesyttäminen voi olla kovan työn takana, mutta se on erittäin 

kiitollista puuhaa, jossa edistysaskeleet ovat selviä. Kaupassa pitempään olleet linnut ovat 

kokeneet monta ajojahtia, kun häkkitovereita on pyydystetty asiakkaille, ja moni lintu 

pakenee aluksi häkin perimmäiseen nurkkaan pelkästään nähdessään käden työntyvän 

häkkiin. 

Paras aika kesyttämisharjoituksiin on linnun pitäessä lepohetkeä, jolloin se ei reagoi yhtä 

herkästi kuin ollessaan aktiivinen. Aikaa pitää varata vähintään vartin verran harjoitusta 

kohti. Oma asento häkin luona on tehtävä mukavaksi ja käsi on tuettava ainakin häkin 

oviaukkoon. Äkkinäisiä asennonvaihdoksia ei saa tehdä. 

Ensin linnun on totuttava käden ilmestymiseen häkin sisälle, sen jälkeen siihen, että käsi 

liikkuu. Kun lintu tarkkailee rauhallisesti paikallaan istuen käden liikkeitä, aletaan 

harjoitella käden lähestymistä. Harjoitustiheydestä riippuen tähän vaiheeseen päästään 

viikossa tai kuukaudessa. Sillä silmänräpäyksellä, kun lintu tekee aikomuseleen siirtyäkseen 

kauemmas, pitää lähestyminen lopettaa. Harjoitus pitää aina lopettaa onnistumiseen eli 

hetkellä, jolloin lintu ei osoita mitään pelon merkkejä. 

Jossain vaiheessa lintu antaa jo varovasti koskea rintaansa tai partaansa. Kun se huomaa, 

miten mukavalta kevyt höyheniä pöyhivä rapsutus tuntuu ja kun se alkaa kohotella 

toiveikkaasti otsahöyheniään aina nähdessään rapsutussormen lähestyvän, saa sen pian 

nostetuksi sormellekin. 

Pientä nälkää voi käyttää apuna linnun kiinnostuksen herättämiseksi. Siemenkupit voi ottaa 

pois muutamaksi tunniksi ja tarjota sitten kämmeneltä hirssiä tai siemensekoitusta. Nälkä 

auttaa lintuja voittamaan pelkoaan, ja ne oppivat yhdistämään käden johonkin mukavaan. 

Alkuvaiheessa ei pidä odottaa, että linnut silti tulevat kädelle. Ruokaa ei saa ottaa pois 

aamulla, ennen kuin linnut ovat ruokailleet yöpaaston jälkeen, eikä myöskään illalla niin, 

että linnut jäävät ilman ilta-ateriaa. 

Parvessa elävistä linnuista ei luultavasti tule täysin kesyjä, mutta miksi pitäisikään? Ne 

oppivat tulemaan kädelle syömään ja suhtautumaan luottavaisesti omistajaansa. Ne 

oppivat myös menemään kiltisti takaisin häkkiin käsielein paimentamalla. 



Undulaatin asuminen 

HÄKKI – ASUNTO VAI VANKILA 

Häkki olisi hyvä ostaa ennen lintuja, koska kaikissa kaupoissa ei valitettavasti ole hyviä 

häkkejä. Kannattaa tehdä vertailuja eri liikkeiden välillä ja tiedustella, saako tilaamalla 

isompia häkkejä. Isomman häkin toimitusaika saattaa olla hyvin lyhytkin, vain muutamia 

päiviä. Häkkien hinnatkin vaihtelevat, ja suurehkon häkin voi jostain saada samalla hinnalla 

kuin paljon pienemmän toisesta kaupasta. 

Häkkejä saa myös käytettynä, joten kannattaa tutkia ilmoittelulehtiä ja nettipalstoja ja 

ilmoittaa niissä itsekin. Jos 

kuitenkin häkki ja linnut on 

"pakko" saada samalla kertaa, on 

valinta helppo: suurin 

pinnavälinsä puolesta 

undulaateille sopiva häkki. Niin 

suuria häkkejä ei kaupoissa 

nimittäin olekaan, ettei niille 

järjestyisi tilaa kotona. 

Häkin vähimmäispituus on 60 

senttiä, jotta siinä voi tehdä 

edes pieniä lentopyrähdyksiä. 

Hyvin usein ostetaan tätä 

pienempi häkki aikomuksin antaa 

lintujen lentää vapaana. 

Lennättäminen kuitenkin 

helposti jää, ja joka 

tapauksessahan linnut viettävät 

häkissä suurimman osan 

ajastaan. Muutaman kymmenen 

euron säästö on huono syy 

tuomita lemmikit ankeaan 

ahtauteen. Liikunnanpuutteesta kärsivät linnut todennäköisesti lihovat, sairastuvat ja 

kuolevat jo muutaman vuoden ikäisinä. Tornimainen häkki ei myöskään ole hyvä, sillä 

linnut eivät ole helikoptereita. 

Kuva: Tuula Rimpiläinen 

Mitä isompi häkki on, sitä enemmän undulaateista on iloakin! 

Valitettavasti häkkien hinnat nousevat suhteettomasti häkin pituuden kasvaessa 80 senttiin 

ja yli, mutta menoerään voi varautua etukäteen. Taitava voi itse nikkaroida linnuille hyvän 

häkin edullisesti. Siinä tapauksessa yksityiskohdat kuten luukkujen määrä, koko ja sijainti 

kannattaa suunnitella ajatuksella. Valmishäkeissä on melkein aina liian vähän luukkuja. 

Maa- ja metsätalousministeriön suositusten mukaan undulaatin kokoisen linnun häkin pintaalan 

pitäisi olla vähintään 0,31 neliömetriä, siis esim. 45 x 70 cm. Häkin lyhyemmän sivun 

pitäisi olla vähintään 45 cm ja häkin korkeuden vähintään 60 cm. Valitettavasti useimmat 

undulaatit asustavat vielä nykyään tätä vähimmäissuositusta pienemmässä häkissä. 

Undulaattia ei saa laittaa pyöreään häkkiin. Ne ovat liian pieniä pienemmillekin linnuille, 

eikä niitä ole mahdollista sisustaa vähääkään undulaattien tarpeita vastaavasti. Maa- ja 

metsätalousministeriön eläinsuojeluvaatimusten mukaan mitään lintua ei tule pitää 

pyöreässä häkissä. Valitettavasti jotkin eläinkaupat yhä vielä hankkivat pyöreitä häkkejä 

myyntiin osoittaen näin piittaamattomuutensa eläinten hyvinvoinnista. 



Häkki sijoitetaan huoneessa ehdottomasti vedottomaan paikkaan. Aurinko ei myöskään saa 

porottaa siihen. Häkin tulisi olla sellaisella korkeudella, että sitä on helppo huoltaa ja 

puhdistaa, siis pöydän tasolla tai ylempänä. Ylhäällä linnut saavat tarkastella ympäristöään 

luonnollisesta kulmasta eikä niiden tarvitse säikkyä yläpuolellaan liikkuvia ihmishahmoja. 

Lisävalaistus linnuille on tarpeen koko pimeän vuodenajan. 

PUUKKO MUKAAN JA PUSIKKOON 

On hyvin yleinen virhe täyttää undulaattihäkki kaikenlaisilla leluilla ja tikkailla niin, että 

vapaata lentotilaa ei jää lainkaan. Tuloksena voi olla kaavamaisesti pientä orrenpätkää 

edestakaisin ravaava lintu, joka tilavaan häkkiin siirrettynäkin jatkaa samaa ravaamista 

pahimmillaan jopa vuosia. Männynoksa häkin alakulmasta vinottain yläkulmaan voi näyttää 

luonnonmukaiselta, mutta se on vain tiellä. Se vie häkistä vähäisenkin vapaan lentotilan, ja 

sitä paitsi se on liian vino ja liukas, että linnut edes istuisivat sillä. 

Häkki pitää sisustaa niin, että kaikki tila on tehokkaasti käytössä, ja vapaata lentotilaa on 

mahdollisimman paljon. Toisen orren alapuolella oleva orsi pitää sijoittaa niin, etteivät 

linnut likaa sitä. Kun sisustus on saatu hyvin toimivaksi, sitä ei ole tarpeen muutella pelkän 

vaihtelun vuoksi. 

Jos häkkiin kuuluu muoviorret, on ensimmäinen tehtävä heittää ne roskiin. Ne ovat 

vahingollisia lintujen jaloille, jotka kipeytyvät ja tulehtuvat ajan mittaan kovilla, 

tasapaksuilla orsilla istumisesta. Ylipainoisen linnun jalat ovat erityisen herkät kipeytymään 

— ja lihavuus on undulaateilla hyvin yleistä. Se, joka haluaa jalkojen pysyvän varmasti 

terveinä, hakee orret pajusta, pihlajasta, haavasta tai koivusta. Orsia ei ole mitään 

tarvetta kuoria eikä vuolla sileiksi, sillä lintujen jalat tarvitsevat voimistelua. 

PARISKUNNALLE PARIORSI 

Orsien pitää olla eripaksuisia, ja niihin jätettäviin pieniin oksantynkiin linnut raaputtavat 

nautinnollisesti päätään silloin, kun kaverit eivät ole raaputustuulella. Pariskunnat 

arvostavat erittäinkin ortta, jossa on kaksi yhdensuuntaista haaraa noin viiden sentin 

etäisyydellä toisistaan. Siinä on mukava seurustella kasvokkain. Orsioksat pestään harjalla, 

halkaistaan päistään ja kiinnitetään pinnoihin. Ei haittaa, vaikka linnut kuorivat ja järsivät 

niitä ajan mittaan, sillä uusia voi pääkaupungin keskustassakin asuva hakea viikonlopun 

ulkoiluretkellään. 

Linnut haluavat nukkua mahdollisimman korkealla, koska ne tuntevat olonsa siten 

turvallisimmaksi: siis pari ortta ja yksinkertainen puukeinu tai kaksi lähelle katon rajaa. 

Yläorret sijoitetaan niin ylös, että linnun pää ei aivan osu kattoon sen istuessa 

luonnollisesti. Katosta roikkuvat lelut ripustetaan niin, että linnut yltävät nokallaan niihin 

orsilta. Häkin keskikorkeudelle tulee vain orret molempiin päihin. Orret kiinnitetään 

mahdollisimman lähelle päätyä, mutta niin, ettei lintujen pyrstö hankaa seinää. Myös aivan 

pohjalaatikon yläpuolelle kannattaa kiinnittää orret tilankäytön tehostamiseksi. Pitkät 

tikkaat ja vastaavat kalusteet vievät kohtuuttoman paljon tilaa tavallisessa häkissä, eivätkä 

ne siksi ole suositeltavia. 

Jos mikä tahansa sisustuksen osa tai leikkikalu on jatkuvasti käyttämättömänä, sitä on 

syytä kokeilla toisessa paikassa. Jos linnut eivät vieläkään ota sitä käyttöön, se kannattaa 

poistaa tilaa viemästä. 



Ruokinta 

LIHAVA EI JAKSA LENTÄÄ 

Undulaatti on ns. siemensyöjä. Termiä ei silti saa käsittää niin, että se ei tarvitsisi muuta 

ruokaa. Pysyäkseen terveenä undulaatin täytyy nimittäin saada monenlaista tuoretta 

ruokaa eli vihanneksia, hedelmiä, ituja ja silmuja sekä valkuaista, vitamiineja, jodia ja 

kalkkia. 

Undulaatit kuolevat useimmiten vain muutaman vuoden ikäisinä. Ennenaikaisten kuolemien 

perussyy voidaan hyvin usein jäljittää puutteelliseen ruokintaan. Yksipuolinen 

siemenruokinta ja ylipaino ovat undulaattien pahimpia vihollisia. Kun näihin lisätään 

liikunnan puute ja vanhentuneet tai huonolaatuiset siemenet, kolkutellaan pian tuonelan 

ovia. Rasvamaksa on yksi undulaatin monista elintasosairauksista. Undulaattien pitäisi 

syödä energiasisällöltään melko köyhää ruokaa, jonka kuitenkin on oltava monipuolista ja 

ravintorikasta. 

Pelkän siemenseoksen yletön tankkaaminen aiheuttaa linnun lihomisen, sillä siemenet ovat 

hyvin energiapitoisia. Rinta vain pullistuu ihon alle kertyvästä rasvapaakusta. Myös 

vatsaonteloon kertyy rasvamöykkyjä, joiden paino venyttää alavatsaa ja voi aiheuttaa tyrän 

eli vatsanpeitteen repeämän. Moni on varmasti nähnyt kömpelösti liikkuvan ja huonosti 

lentävän undulaatin, joka "pullistelee" vähän joka puolelta. Ylipaino voi kehittyä jo parin 

vuoden ikään mennessä, ja syntyneitä rasvakertymiä on vaikea enää saada pois. 

Hirssiä annetaan vain juhlaherkkuna. Hirssintähkät ovat lihottavaa herkkua, jota ei pitäisi 

tarjota säännöstelemättä. Hirssi on undulaateille kuin suklaa monille ihmisille: kun sitä on, 

sitä ahmitaan niin paljon kuin alas saadaan. Vaikka hirssintähkä näyttää ihanteellisen 

luonnonmukaiselta ravinnolta, sitä pitäisi käyttää vain juhlaherkkuna. Hunajatangot ja 

muut makoisat herkkuruuat kuuluvat samaan terveyttä raunioittavaan sarjaan. 

Undulaatin napostelu- ja ruuanetsimistarvetta voi tyydyttää pitämällä häkissä aina 

vähintään yhtä "ylimääräistä" ajanviete-siemenkuppia, josta suurin osa siemenistä on jo 

syöty. Tyhjien kuorien kerrosta penkoessa naposteltavaa löytyy sopivan harvoin. Kun kaikki 

siemenet on syöty, voikin lopun heittää pois. 

MONIPUOLISUUS ON TÄRKEÄÄ 



On tärkeää totuttaa undulaatit alusta lähtien syömään erilaisia ja erinäköisiä ruokia. Kaikki 

uusi asetetaan tarjolle aivan nenän eteen, esim. vihannekset kiinnitetään pyykkipinnalla 

nokan korkeudelle orren kohdalle, niin että lintu tulee melkein vahingossa maistaneeksi 

niitä. Outoa ruokaa voi myös sekoittaa siemeniin. Uutta ruokaa pitää tarjota päivästä 

toiseen aina tuorein annoksin, kunnes lintu syö sitä. Tyypillistä on, että jotkut undulaatit 

eivät syö esim. porkkanaa, jonka väriä ne oudoksuvat, vaikka yleensä se on undulaattien 

herkkua. Parvessa elävät linnut oppivat syömään erilaisia ruokia ennakkoluulottomammin, 

sillä yleensä joukossa on joku utelias, joka aloittaa, ja muut seuraavat. 

Häkissä pidettävien lintujen lihomista edistää tekemisen puute. Kun muuta ajanvietettä ei 

ole, mitäpä muutakaan sitä tekisi kuin söisi. Jos askartelemista ei ole eikä lentämäänkään 

pääse, eivät lihakset eikä hengitys- ja verenkiertoelimistö saa sitä rasitusta, joka pitäisi ne 

toimintakykyisinä ja kuluttaisi liiat energiat. Pian ollaan kierteessä, sillä lihavan on vaikea 

lentää. Undulaatin kuntoutusta kannattaa kuitenkin aina yrittää, ja se voi olla hyvin 

palkitsevaa. On hienoa seurata, miten holtiton tuuskahtelija oppii vähitellen yhä paremmin 

lentämään ja hengästyy yhä vähemmän. 

Jodi on undulaattien aineenvaihdunnalle elintärkeä aine. Sen puute hidastaa 

aineenvaihduntaa ja aiheuttaa osaltaan lihavuutta sekä monenlaisia sairauksia. Usein 

oireena on lauluäänen käheys. Jodin puute on undulaateilla niin yleistä, että niillä 

epäillään olevan ongelmia jodin hyväksikäytössä. Vaikka monien siemenseosrasioiden 

kyljessä mainitaan, että niihin on lisätty jodia, se ei aina riitä. Tarvitaan jodiliuosta, jonka 

eläinlääkäri määrää. Jodinpuutos on hankala asia, koska sitä on vaikea tunnistaa ja liikaannostelun 

vaaran vuoksi sen antamista ei voi suositella rutiininomaisenakaan. Pyydä 

eläinlääkäriltäsi resepti ja turvallinen annosteluohje. 

Kalkkikivi sekä ruuansulatushiekkaa kuuluu aina olla saatavilla. Vitamiinien saanti 

varmistetaan apteekista saatavalla Tehovitol-liuoksella, jota sekoitetaan 6—10 tippaa 

desilitraan vettä kahden päivän ajan joka viikko syksystä kevääseen. Mukaan sekoitetaan 

pari tippaa hunajaa maun parantamiseksi. Vaihtoehtoisesti voidaan juoma-automaatilliseen 

koko talven ajan lisätä 1—2 tippaa vitamiiniliuosta, jolloin linnut tottuvat makuun. Juomaastia 

pestään päivittäin pulloharjalla ja kuppiosa puhdistetaan nurkkia myöten vaikkapa 

pikkusormen päällä. Bakteeripitoinen juomavesi voi sairastuttaa undulaatin. 

VARO LIIKAA VALKUAISTA 

Kovaksi keitettyä, haarukalla murskattua munankeltuaista annetaan pari kolme kertaa 

kuussa. Se pilaantuu nopeasti, joten viimeistään illalla otetaan loput pois. Riittävä 

valkuaisen saanti on linnulle välttämätöntä, mutta liikaa annettuna se voi aiheuttaa 

munuaissairauksia. Siksi kanamunasta ei käytetä valkuaista. Juomaksi voi silloin tällöin 

antaa seosta, jossa on puolet vettä ja puolet rasvatonta maitoa. Jugurttiakin voi antaa 

tipoittain. 

Undulaattien pitäisi saada monenlaisia vihanneksia ja hedelmiä. Käytännöksi kannattaa 

ottaa sääntö, että joka päivä annetaan vähintään kolmenlaista tuoretta ruokaa ja 

vähintään muutaman päivän välein jokin niistä vaihdetaan toisenlaiseen tuoreeseen. Usein 

mielikuvitus tuppaa loppumaan kurkkuun ja salaattiin, mutta on paljon muutakin 

undulaateille sopivaa tuoreravintoa, esim. porkkanaraaste ja porkkanasiivut. 

Aina kauppareissulla voi ajatella myös undulaatteja: "Kokeilisinkohan nyt tuota." Makeat 

omenat, appelsiinit ja mandariinit ovat taattuja menestyksiä. Avokado on kuitenkin 

myrkyllistä papukaijoille. Tuoretarjoilun tekniset ongelmat ratkaistaan pyykkipojilla, joita 

on hyvä pitää käsillä monen mallisia. Niillä saadaan orsiin kiinni myös ohuet lehtipuiden 

oksat, joita linnut järsivät aikansa kuluksi ja nokankäyttötarvetta tyydyttääkseen. 

Järsiminen kuuluu undulaatin perusluonteeseen. Järsiminen ja silppuaminen kuuluvat 



undulaatin luontaiseen käyttäytymiseen, eikä niitä pidä estää. Pesimävireessä olevalla 

naaralla on voimakas järsimisen tarve, ja oksat ja kuivatut hiiva- ja täysjyväleivän viipaleet 

käyvät pesäkolon kaivamisen korvikkeeksi. Jos lintu tekee kymmenessä minuutissa silppua 

kokonaisesta porkkanasta, sillä on tarve senkaltaiseen toimintaan. Porkkanoita ei pidä 

alkaa säästellä siksi, että ne menevät "hukkaan". Nakerrusleivän pitää olla rakenteeltaan 

sitkeähköä, ja siivut saavat kuivua hitaasti, ei siis uunissa. Siten ne eivät hajoa kuivana 

kappaleiksi. Kokeilemalla löytyvät parhaat lähileipomoiden undulaattileivät. 

PARHAAT HERKUT LUONNOSTA 

Kun silmut alkavat keväällä puhjeta, pitäisi undulaatinomistajan olla ahkerasti liikkeellä 

keräämässä pajujen, haavan, pihlajan ja koivun pieniä oksia ja versoja linnuilleen. Kun 

pihlaja on nupullaan, hän lähtee etsimään linnuilleen suojaisissa ja huomaamattomissa 

paikoissa olevia kukintoja. Pihlajan kukat ja nuput ovat täynnä makoisaa mettä, ja ne 

häviävät hetkessä undulaattien nokkaan. Metsästä kerätään vihreitä mustikanversoja 

lehtineen. Tuoreet voikukanlehdet ovat parasta salaattia ja puhdas ruoho virkistävä virike 

ja terveysruoka. Voikukan lehtiä ja kuihtuneita kukkia voi kuivattaa varastoonkin. 

Mehevä vesiheinä eli pihatähtimö on monin verroin ravinteikkaampaa kuin ruukkusalaatti ja 

saa undulaatit vallan villeiksi. Keskikesällä poimitaan piharatamon tähkiä. Silloin kukkivat 

mesikukista apilat ja hiirenvirna. Kukkia ja voikukanlehtiä voi myös pakastaa talveksi. 

Loppukesällä kerätään heinien röyhyjä ja juolavehnän tähkiä pieniksi nipuiksi, joita voi 

tarjoilla pitkin syksyä. 

Undulaatteja ei siis pitäisi unohtaa ulkoillessakaan. Kun luonnonkasvit tulevat normaaliksi 

osaksi ruokavaliota, on niiden kerääminen hauskaa. Tarvittavat määräthän ovat pieniä. Jos 

kasvintuntemus on jäänyt heikoksi, tässä on hyvä syy opetella tuntemaan tavallisia kasveja. 

Talvella idätetään kauraa, vehnää tai sinimailasta, joita saa ainakin 

luontaistuotekaupoista, sekä undulaattien omaa siemenseosta. Jyviä liotetaan yön yli tai 

vuorokausi, sitten astia peitetään kannella, etteivät ne kuivu. Joka vaiheessa niitä 

huuhdellaan kylmällä vedellä ahkerasti, etteivät ne homehdu. Homeelta haisevia siemeniä 

ei tietenkään saa antaa. Ensin ilmestyvät ohuet juuret, ja kun idut pilkistävät siemenen 

toisesta päästä parin päivän kuluttua, ovat jyvät valmiita tarjottavaksi. 




SIEMENSEOKSELLA ON VÄLIÄ 

Perusruokana käytettävien siementen laadusta on vaikea saada täyttä varmuutta. 

Turvallisin valinta ovat päivämäärällä merkityissä pahvirasioissa myytävät siemenet. Ilmava 

pakkaustapa rasiassa on siementen säilymiselle edullinen, ja päiväyksestä voi tarkistaa, 

että pakkaajan ilmoittamaa käyttöaikaa on jäljellä runsaasti. Rasiasiemeniin on yleensä 

myös lisätty jodia. Vaikka rasiaan pakatut siemenet ovat kalliimpia kuin muovipussissa tai 

säkistä myytävät, niitä käyttämällä voi osaltaan varmistaa lintujen terveenä pysymisen. 

Siemenet kannattaa kotona aina ensin pakastaa, ettei niiden mukana tule kutsumattomia 

siivekkäitä (esim. keittiökoisa eli intianjauhokoisa) keittiöön. Säkistä irtotavarana myytävät 

siemenet ovat rasiaa epävarmempi ostos, sillä huonolaatuinen siemenseos voi näyttää aivan 

hyvältä, vaikka on vanhaa. Sen ravintopitoisuus voi olla siksi heikentynyt tai se voi olla 

homeista. Home ei välttämättä näy. Riittää, että siemenet ovat jossain välivarastossa 

matkallaan Suomeen kostuneet hiukan. Säkissä osa niistä murskautuu ja on homeille 

erittäin hyvä kasvualusta. Homeet taas tuottavat homemyrkkyjä, jotka ovat maksalle 

tuhoisia. Tila kehittyy hitaasti, ja lopulta lintu yleensä kuolee. 

Kuten edellä olevasta huomaa, ei ole ollenkaan yksinkertaista ruokkia undulaatteja niin, 

että ne pysyvät terveinä ja elävät pitkään. Hyvistä yrityksistä huolimatta linnulle voi tulla 

jokin puutostila ja jonkin ravintoaineen liikasaantia. 

Undulaateille on kehitetty omia pelletti- eli raeruokia, joiden koostumus vastaa kaikkia 

undulaatin erityistarpeita. Monien eläinlääkärien suosittelema, säilöntäaineeton merkki on 

Harrison's Bird Food, jossa on myös undulaatille sopiva raekoko. Toistaiseksi sitä saa vain 

muutamasta eläinkaupasta, Symppis Oy:stä ja eläinlääkäreiltä. 

Pesiminen ja terveys 

ONGELMIA PESIMISESTÄ 

Moni murehtii sitä, että undulaatit eivät pesi, vaikka niillä on pesäpönttö. Yksinäinen pari 

ei tosiaan helposti tule pesimävireeseen, vaan tarvitaan parven stimulaatiota. Pesinnän 

seuraaminen on mielenkiintoista, mutta ennen poikasten kuoriutumista täytyy olla 

tiedossa, mitä niille tehdään pesästälähdön jälkeen. Usein naaras ei nimittäin kerta 

kaikkiaan siedä poikasia silmissään sen jälkeen, kun ne ovat lähteneet pesäkopista 4—5 

viikon iässä. Normaalikokoisessa kotihäkissä voi seurata verinen murhenäytelmä, kun emo 

alkaa kovin ottein ajaa poikasia omalta reviiriltään. 

Häkin tapahtumia on tässä vaiheessa seurattava huolellisesti, ja poikasia varten pitää olla 

valmiiksi varattuna toinen, tilava häkki. Lentoharjoitukset lihasten vahvistamiseksi on 

aloitettava heti. Jos poikaset halutaan viedä kauppaan, se on parasta tehdä parin viikon 

kuluessa pöntöstä lähdöstä. Silloin ostajalla on paras todennäköisyys saada helposti 

kesyyntyvä lintu, joka vastaa hänen odotuksiaan. Poikaset voi myydä myös itse, jos haluaa 

niille varmasti hyvän kodin, mutta se ei aina ole helppoa. Poikasia ei ylipäätään ole mikään 

pakko teettää! 

Poikasten lähdettyä pesästä pönttö otetaan pois ja voimaruuan ja kananmunan antaminen 

lopetetaan. Naaraalle järjestetään paljon askartelemista ja vähäenergistä nakerrettavaa. 

Toinen vaihtoehto on, Undulaatinpoikanen makaa mahallaan pää retkottaen. Ruokkiessaan 

emo tuuppaa poikasen selälleen ja oksentaa sille ruokamassaa kuvustaan. että naaraan 

annetaan munia uusi, täysi pesye, minkä jälkeen pönttö munineen otetaan pois. Jos naaras 

aina vain jatkaa munimista, tarvitaan eläinlääkärin antamaa hormonihoitoa. Muuten naaras 

voi lopulta nääntyä munien kehittämisen aiheuttamaan rasitukseen. Munien tuottaminen 

vaatii erittäin hyvälaatuista ravintoa ja kaikkia ravintoaineita oikeassa suhteessa. 

Jatkuvasti munivan naaraan pitäminen hyvässä kunnossa ei onnistu loputtomiin. 



Undulaatin poikaset kuoriutuvat joka toinen päivä eli samassa tahdissa kuin munat 

munittiin. Isossa poikueessa ensimmäisellä alkavat jo sulat tulla esiin, kun pienin makaa 

alastomana koko kasan alla. Kuin ihmeen kaupalla pahnanpohjimmainenkin voi saada 

ruoka-annoksensa, selviytyä survoutumiselta ja kehittyä upeaksi nuoreksi linnuksi. 


MIHIN UNDULAATIT KUOLEVAT 

Undulaatti on pieneksi ja vilkkaaksi eläimeksi yllättävän pitkäikäinen. Jos sillä on onni 

säilyä terveenä ja säästyä onnettomuuksilta, ei 12—15 vuotta ole poikkeuksellinen ikä. 

Harva lintu kuitenkaan saavuttaa lähimainkaan niin korkeaa ikää. Hoitovirheistä johtuvien 

sairauksien lisäksi pahanlaatuiset kasvaimet ovat undulaateilla melko yleisiä, uroksilla 

varsinkin kiveskasvaimet. Useimmat undulaatit tuntuvat kuolevan 3—6 vuoden iässä. Se 

joka selviytyy 7-vuotiaaksi, voi elää paljon kauemminkin. 

Harva undulaatinomistaja katsoo rahan ja vaivan arvoiseksi lähettää lintua 

kuolinsyytutkimukseen, vaikka se voisi olla sekä mielenkiintoista että opettavaista. Kun 

lintu kuolee, ajatellaan että se "vain kuolee". Menehtymiseen on kuitenkin aina jokin syy. 

Lemmikkieläinten kuolinsyytutkimukset tekee Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira). 

Kihti voi olla hyvin kivulias tauti ja invalidisoida linnun pahasti. Siksi siitä kerrotaan tässä 

erikseen. Kihdissä elimistöön kertyy virtsahappokiteitä. Jos niitä syntyy vain sisäelinten 

pinnoille, tautia voi olla vaikea huomata. Kiteet voivat kertyä myös varpaisiin 

nahanalaisiksi vaaleiksi pahkuroiksi. Nivelkihdissä taas jalkojen nivelet usein turpoavat ja 

täyttyvät valkoisella virtsahappomassalla. Jalat voivat jäykistyä ja vaikuttaa sijoiltaan 

menneiltä, jolloin lintu aristelee liikkumista ja hyppäämistä orrelta toiselle. Sellaisessa 

tapauksessa linnun lopettaminen on ainoa vaihtoehto. 



Kihdin aiheuttajia on monia, viime kädessä usein hoitovirheitä, jotka voivat vaikuttaa 

yhdessä tai erikseen. Usein syynä munuaisvika. Muita syitä ovat mm. liika valkuainen, A- 

vitamiinin puutos tai lyhytaikainenkin veden puute. Kihtiä ei voi parantaa, ainoastaan 

ehkäistä. Linnuilla on ehdottomasti aina oltava vettä saatavilla. Niiden on saatava 

riittävästi vitamiineja, varsinkin A-vitamiinia, eikä niille saa antaa liian valkuaispitoista 

ravintoa. 

Monet linnut kuolevat keuhkokuumeeseen, joka ei välttämättä anna mitään ennakkooireita. 

Lintu voi menehtyä muutamassa tunnissa "suorilta jaloiltaan". Taustalla voi olla 

kasvain tai muu isompi ongelma, mutta pelkkä veto ja vilustuminenkin voivat aiheuttaa 

akuutin keuhkokuumeen. 

SAIRASTUNEEN ENSIAPU 

Sairaalle linnulle tärkein ensiapu on lisälämpö, ja siksi jokaisen undulaatinomistajan 

perusvarustuksiin pitäisi kuulua lämpölamppu. Sairas undulaatti on pörröinen ja raukea. 

Lisälämpö on tärkein ensiapu. Merkistä riippuen maksaa lämpölamppu, jossa on tavallinen 

iso kierrekanta, noin 10—20 €. Lamppu asetetaan häkin ulkopuolelle niin, että jossain 

kohdassa orrella lämpötila on +28—30 astetta. On syytä tarkistaa lämpömittarin avulla, 

ettei lämpötila jää alle 25 asteen eikä ole yli 30 astetta. Häkki peitetään osittain niin, että 

lämpö pysyy siellä. Toinen pää häkistä saa olla huoneenlämpöinen. Lintu voi sitten itse 

hakeutua sellaiseen kohtaan, jossa lämpötila on sopivin. 

Lämpölampun pitää olla päällä myös yöllä. Jos lintu on niin huonossa kunnossa, ettei se 

halua syödä eikä juoda, sille voi antaa hiilihapottomaksi vispattua cocacolaa tai melko 

vahvaa hunajavettä tipoittain. Niistä se saa nopeasti energiaa. Hätäruuaksi sekoitetaan 

massa, jossa on korppujauhoja, hunajamaitoa ja hirssinsiemeniä sekä pähkinärouhetta, jos 

sitä on. Tätä seosta työnnetään nokkaan aivan pieninä nokareina. 

Undulaatti voi olla hyvin sairas ilman että siitä huomaa mitään epätavallista päällepäin. 

Kun linnun huono tila näkyy, on jo kiire. Eläinlääkäriin on otettava yhteyttä heti, niin että 

sairauden syy voidaan selvittää jos mahdollista, ja sopiva lääkitys aloittaa. Vaisun oloinen 

lintu voi sairauden alkuvaiheessa toipua pelkällä vitamiinien ja jodin tehokuurilla, 

antibioottilääkinnällä ja lämpöhoidolla. 

KIINNIOTTO JA HOITOTOIMENPITEET 

Jokaisen undulaatin kunto on tarkastettava huolellisesti vähintään kerran viikossa. Sen voi 

tehdä tarkkailemalla sitä lähietäisyydeltä. Muun muassa kynsien ja nokan kasvutaipumus on 

yksilöllinen. Monien lintujen kynsiä ei tarvitse koskaan leikata, mutta jos kynnet alkavat 

kiipeillessä tarttua häkin seinäpinnoihin tai kasvaa jopa ympyräksi, ne on leikattava. 

Jalkapohjaan pistävä kynsi tekee kipeää, pakottaa varpaat luonnottomaan asentoon ja 

haittaa linnun liikkumista. 

Kynnet voi leikata lintujen tai kissojen kynsileikkurilla mutta myös hyvällä ihmisen 

kynsileikkurilla tai hyvälaatuisilla, terävillä kynsisaksilla. Kynsistä lyhennetään vain 

tunnottoman sarveiskärjen liikakasvu. Kynnen verisuonta ja kipuherkkää hermoa on 

varottava vahingoittamasta. 

Orsipaperi tai hiekkapaperi häkin pohjalla eivät auta kynsien liikakasvuun. Linnut vain 

syövät paperia ja siinä olevaa liimaa. Jos paperi on joka orrella, jalkapohjat kipeytyvät. On 

parempi olla käyttämättä orsipaperia. 

Nokan liikakasvu on häiriö, jonka syynä voi olla mm. maksavika tai valkuaisen liikaruokinta. 

Nokka voi alkaa kasvaa aivan yhtäkkiä. Kasvu voi jatkua linnun loppuiän tai lakata yhtä 



yllättäen. Turvallisimmin nokan leikkaa eläinlääkäri, mutta varovainen ja huolellinen voi 

oppia tekemään sen itsekin. Jos nokan leikkaamiseen ryhtyy, on varottava nokan 

halkeamista ja kielen vahingoittamista. Verille leikkaaminen ei lopeta nokan kasvamista, 

vaan tekee vain erittäin kipeää. 

Jos undulaatin joutuu ottamaan kiinni lääkitsemistä tai kynsien leikkaamista varten, sitä ei 

pidä ruveta jahtaamaan, vaan huone pimennetään, jolloin linnun voi nopeasti poimia 

orrelta. Lattialta linnun saa kiinni heittämällä kevyen pyyhkeen sen päälle. Lintua voi myös 

totuttaa käsittelyyn ottamalla sen silloin tällöin hetkeksi kouraan ja päästämällä taas irti. 

Lintua käsiteltäessä sileä pyyhe on verraton. Pyyhkeen sisällä olevaa lintua ei tarvitse 

puristaa, käsi ei hikoa ja lintu ei pääse puremaan. Lintu pysyy rauhallisena varsinkin jos sen 

pääkin on peitossa pyyhkeen alla. 

KYLPEMÄÄN 

Undulaatit ovat innokkaita kylpijöitä, kunhan pääsevät kylpemisen makuun. Kylpyastia, 

jossa on pari senttiä lämmintä vettä ja totutusvaiheessa salaattia tai vesiheinää, on paras 

asettaa tarjolle aamulla, jolloin linnut ovat aktiivisimmillaan ja innokkaimpia kokeilemaan 

uusia asioita. Kesy undulaatti voi kylpeä vaikka keittiön vesihanan alla aina halutessaan. 

Linnut voi myös viedä suihkuun häkkeineen, jos kylpyhuone on asuinhuonetta lämpimämpi 

ja ehdottoman vedoton. Aina on muistettava, että undulaatit vilustuvat tavattoman 

helposti kohtalokkain seurauksin. Ne voivat kyllä menestyä varsin viileässäkin, jos ne ovat 

siihen tottuneet, mutta se on aivan eri asia kuin veto tai äkillinen kylmyys. 

Ruokakupit ja pohja poistetaan häkistä ennen 

suihkua. Lämmin, pehmeä suihku kohdistetaan 

lintuihin hitaasti lähestyen alta päin. Kun 

linnut huomaavat, miten ihanalta suihku 

tuntuu, ne näyttävät vaipuvan nirvanaan ja 

jähmettyvät paikoilleen silmät suljettuina 

seinällä roikkuen tai orrella pystyinä puikeloina 

tököttäen. Varovasti suihkun voi siirtää 

selkäpuolelle, mutta päätä ei saa kastella, 

koska vettä ei saa joutua silmien takana 

sijaitseviin korva-aukkoihin. Linnut nauttivat 

solisevasta, lämpimästä suihkusta 

liikahtamatta melkein loputtomiin. 

Perusteellinen suihku kastelee höyhenyksen, ja 

siksi lintujen on saatava kuivua lämpimässä 

tunnin, parin verran. Lämpölamppua voi 

käyttää apuna. Häkki kuivataan pyyhkeellä 

painelemalla, ettei se ruostu. 

KARANNEEN VOI SAADA KIINNI 

Kuva: Helinä Ylisirniö 

Joka kesä satoja undulaatteja pääsee karkuun avoimista ovista ja ikkunoista. Valitettavasti 

lintuja harvoin edes yritetään ottaa kiinni. Usein ne saisi helposti pyydystetyksi 

tuoreeltaan, sillä ulos joutunut lintu menee yleensä vähäksi aikaa toimintakyvyttömäksi 

säikähdyksestä ja jää paikalleen. 

Näkösälle tuotu häkki on paras houkutin ulos joutuneelle linnulle. Se on sille turvasatama 

pelottavassa ulkomaailmassa. Vielä parempi on, jos häkissä lajitoveri kutsuu sitä. Silloin 



karkulainen voi lennähtää häkin katolle, ja häkin voi kantaa varovasti sisään. Kun korkealla 

istuvaa lintua lähestyy häkin kanssa, eivät kasvot saa näkyä häkin yläpuolella. Tyhjä häkki 

on oiva keino houkutella kiinni myös pihaan muualta ilmestyneet undulaatit. Äkkisyöksyllä 

pyydystäminen ei juuri koskaan onnistu, vaan silloin lintu lähtee ja lentää niin kauas kuin 

siivet kantavat — mikä tosin ei välttämättä ole pitkä matka. 

Karanneiden undulaattien perään kysellään aivan liian harvoin. Ilmoitus poliisille, 

paikallisradioon, lehteen, eläinvälitysnumeroon, eläinsuojeluvalvojalle tai -yhdistykseen ja 

lähimpään löytöeläinkotiin (ainakin joihinkin näistä) palauttaisi monta ulkona tuhoon 

tuomittua undulaattia takaisin kotiin. Eläinsuojelulaki kieltää hylkäämästä hoidossa olevaa 

eläintä, joten omistajan velvollisuus on yrittää saada lemmikkinsä takaisin. Undulaatin 

löytäjän pitäisi vastaavasti ottaa lintu talteen ja ilmoittaa siitä em. paikkoihin. 

Undulaatteja löytyy melko paljon, mutta pienellä vaivannäöllä voisi nykyistä paljon 

useampi päästä takaisin omistajalleen.

ElÃ¤inten ystÃ¤vÃ¤n undulaattiopas (pdf) (752.9 KB) - SEY Suomen ...

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?