Eläinten Ystävä 4-2007 - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry
05.07.2014 • Views
Share Embed Flag

Eläinten Ystävä 4-2007 - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry

Eläinten Ystävä 4-2007 - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry

Eläinten Ystävä 4-2007 - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
sey.fi

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

START NOW

4•<strong>2007</strong>

Sisällys<br />

4–6 Löytöeläimen tuominen ulkomailta<br />

7–9 Taudit liikkuvat rajojen yli<br />

11–12 Kokemuksia löytöeläintalolta<br />

13–14 Kalkkunoita voi kasvattaa hellästikin<br />

15 Onnistuiko Saarenmaan maatiaiskanakokeilu?<br />

16 90 vuotta sitten<br />

17 Ovatko eläimet tasa-arvoisia?<br />

18–19 <strong>SEY</strong> toimii<br />

20–21 Jäsenyhdistykset kissojen asialla<br />

22–23 Nuorisotoiminta vauhdissa<br />

25–27 Uutisia läheltä ja kaukaa<br />

28–29 Kirjoja<br />

30 Kirppu<br />

32 Auta talvilintuja<br />

<strong>SEY</strong>:n ja Eläinten ystävä -lehden yhteystiedot ovat sivulla 17.<br />

Kansi: Löytökoira Tallinnan löytöeläintalossa odottaa<br />

uutta kotia. Mutta voiko sen tuoda ilman tautiriskiä<br />

Suomeen? Kuva: Laura Uotila<br />

Sisäkansi: Kanerva. Kuva: Pekka Hänninen<br />

<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 7

Juha Valste<br />

PÄÄKIRJOITUS<br />

LEDAREN<br />

Lemmikit heitteillä<br />

Ihmisillä on kaikenlaisia lemmikkejä akaattikotiloista lintuhämähäkkeihin<br />

ja sauvasirkoista boakäärmeisiin. Ylivoimaisesti<br />

tavallisimpia ovat kuitenkin kissat ja koirat. Ne ovat myös yleisimmin<br />

”löytyvät” eläimet.<br />

Ihmiset ottavat yllättävän usein lemmikin huomatakseen ennemmin<br />

tai myöhemmin, ettei sen kanssa eläminen jostakin syystä<br />

onnistukaan. Tavallisesti he löytävät lemmikille uuden kodin ja<br />

asiat järjestyvät. Aina ei kuitenkaan käy näin. Pahimmassa tapauksessa<br />

lemmikki hylätään.<br />

Löydetty eläin on aina joko kadonnut tai kadotettu eläin. Osa<br />

on joutunut mieron tielle, koska ei ole onnistunut löytämään takaisin<br />

kotiin tai omistajansa luokse ja muutamat ovat saattaneet<br />

jopa lähteä karkuun – osan ovat tunne-elämältään vammautuneet<br />

ihmiset kylmästi hylänneet.<br />

Eksyneen lemmikin omistaja yrittää kaikin voimin löytää ystävänsä<br />

ja tarinalla on usein onnellinen loppu. Ei kuitenkaan<br />

aina: eläin voi liikkua hyvinkin kauas katoamispaikaltaan, eikä<br />

esimerkiksi helsinkiläinen omistaja välttämättä osaa<br />

etsiä Lohjalla ulkoiluretkellä metsään<br />

kadonnutta koiraa Siuntiosta tai<br />

Nummelta. Moni eksynyt jää oudossa<br />

ympäristössä auton alle.<br />

Hylätyn eläimen kohtalo on meidän<br />

oloissamme tyly: edes villiytyneet kissat<br />

eivät selviydy luonnossa vuodesta<br />

toiseen täysin ilman ihmisen apua, moni<br />

muu eläinlaji hyytyy heti alkumetreillä.<br />

Löytöeläinkodit tekevät tässä keskeisen<br />

tärkeää työtä – ne ovat turvasatamia, joissa<br />

eläimistä huolehditaan ja niille yritetään<br />

löytää uusi koti.<br />

Jokaisen eläinten ystävän haave on silti se,<br />

ettei löytöeläintaloja tarvittaisi. Tähän on kuitenkin<br />

pitkä matka. Tarvitaan paljon asenteiden<br />

muutosta ja empatian lisääntymistä.<br />

<strong>SEY</strong>:n aloittama nuorisoprojekti pyrkii osaltaan<br />

edistämään eläinrakkaampaa huomista.<br />

n<br />

Övergivna keldjur<br />

I<br />

dag har människor alla möjliga keldjur från exotiska landsnäckor<br />

och fågelspindlar till vandrande pinnar och boaormar.<br />

Men de allra vanligaste är dock katter och hundar, vilka<br />

också toppar listan över hittedjur.<br />

Förvånansvärt ofta skaffar sig människorna ett keldjur, och inser<br />

sedan efter någon tid att samvaron med djuret inte lyckas av<br />

någon orsak. Oftast får djuret då ett nytt hem och saken är sålunda<br />

i sin ordning. Men alltid går det inte så lyckligt. I värsta fall lämnas<br />

djuret vind för våg.<br />

Ett hittedjur är alltid antingen ett bortsprunget eller ett övergivet<br />

djur. En del har tappat bort sig och inte lyckats hitta tillbaka<br />

hem eller till sin ägare, och en del är på <strong>ry</strong>mmen – men en del har<br />

helt kallt övergetts av känslokalla människor.<br />

En djurägare gör allt för att hitta sin bortsprungna vän, och<br />

äventyret slutar ofta lyckligt. Men inte alltid: ett djur kan nämligen<br />

röra sig mycket långt från den plats där det försvunnit. En<br />

hundägare från Helsingfors, vars hund sprungit bort i Lojoskogarna,<br />

förstår kanske inte att hunden kan ha tagit sig<br />

ända till Sjundeå eller Nummi. Ett djur, som irrar<br />

omkring i en främmande miljö, kan också bli offer<br />

för trafiken.<br />

Djur som lämnas vind för våg i våra förhållanden<br />

går ett hårt öde till mötes: i naturen kan inte ens förvildade<br />

katter klara sig utan människans hjälp, andra<br />

arter dukar under redan efter en kort tid. I hittedjurshemmen<br />

utförs ett viktigt arbete – de är ett slags<br />

fristäder där man tar hand om upphittade djur<br />

och försöker hitta dem nya hem.<br />

Men ändå är varje djurväns dröm att det inte<br />

skulle behövas några hittedjurshem. Men<br />

det räcker länge innan den drömmen går<br />

i uppfyllelse. Till det behövs både attitydförändringar<br />

och ökad empati.<br />

Målet med det ungdomsprojekt som<br />

<strong>SEY</strong> nu inlett är en djurvänligare<br />

framtid. n<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 7

Onko ulkomainen<br />

löytökoira<br />

tautiriski<br />

Laura Uotila<br />

Lemmikkieläinten tuonti<br />

ulkomailta Suomeen<br />

kasvaa vuosi vuodelta.<br />

Yhä useammat niistä<br />

ovat kotimaassaan<br />

hylätyksi joutuneita<br />

koiria ja kissoja. Koteja<br />

on tarjolla erityisesti<br />

koirille.<br />

Eniten Suomeen saapuu löytökoiria<br />

Virosta, varsinkin Tallinnasta. Tallinnan<br />

löytöeläinhoitolassa työskentelee<br />

kaksi eläinlääkäriä. Eläinlääkäri Sven<br />

Müürsepp hoitaa ”hoiupaikin” vastaanotollaan<br />

sekä hoitolaan tuotavat löytöeläimet<br />

että yksityisten asiakkaiden lemmikit.<br />

”Kun löytökoira saapuu hoitolaan, se sijoitetaan<br />

ensin viikon parin ajaksi karanteeniin.<br />

Tänä aikana se saa sisäloishäädön<br />

sekä rabies- ja kolmoisrokotteet sekä tarvittaessa<br />

muuta hoitoa”, Müürsepp kertoo.<br />

Kaikki hoitolaan päätyneet koirat myös<br />

mikrosirutetaan, sillä Tallinnan kaupungin<br />

säännöt vaativat nykyisin jokaiselle koiralle<br />

tunnistusmerkinnän.<br />

Viron löytöeläinkodeista tuodaan paljon<br />

hylättyjä koiria Suomeenkin. Ne on tarkastettu<br />

ja rokotettu asianmukaisesti.<br />

Kuva: Laura Uotila<br />

<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 7

Sairaat koirat pyritään aina hoitamaan<br />

kuntoon ennen rokottamista. Karanteenitilat<br />

ovat erillään muista tiloista, eikä niihin<br />

päästetä ylimääräisiä kulkijoita. ”Tarttuvia<br />

tauteja ilmenee silloin tällöin. Ripuloivat<br />

koirat testataan parvon varalta ja sairaat<br />

koirat pidetään aina eristettyinä. Akuutisti<br />

sairaita koiria ei luovuteta eteenpäin, eivätkä<br />

Suomeen eläimiä tuovat yhdistykset<br />

niitä huolisikaan”, hän kertoo. ”Eteenpäin<br />

luovutettaville kissoille taas tehdään FeLVja<br />

FIV-testit ja sairaiksi todetut kissat lopetetaan.<br />

Kaikki uuteen kotiin lähtevät kissat<br />

ovat steriloituja tai kastroituja, mutta koiria<br />

ei ole mahdollista steriloida täällä toipumistilojen<br />

puuttumisen takia”, Müürsepp<br />

kuvailee tilannetta.<br />

Löytöeläinhoitolan<br />

terveysvalvontaan<br />

panostetaan<br />

Koirat asuvat enimmäkseen yksittäishäkeissä<br />

eivätkä pääse suoraan kosketukseen<br />

toistensa kanssa. Poikkeuksen tekevät pentueet<br />

sekä samasta paikasta tulleet koirat.<br />

”Kerran viikossa kaikki eläintilat desinfioidaan.<br />

Luonnollisesti desinfiointi tehdään<br />

myös aina eläimen vaihtuessa”, Müürsepp<br />

kertoo hoitolan hygieniakäytännöistä.<br />

Terveysviranomaiset seuraavat toimintaa<br />

kuukausittain raportin perusteella sekä<br />

neljästi vuodessa tehtävin tarkastuksin.<br />

Müürsepp pudistelee päätään väitteelle,<br />

jonka mukaan virolaisiin rokotustodistuksiin<br />

ei olisi luottamista. ”Pari valitettavaa<br />

tapausta on paljastunut, joissa ulkomaalaissyntyinen<br />

eläinlääkäri on todennäköisesti<br />

väärentänyt todistuksia. Mutta<br />

mitenkään yleistä tämä toiminta ei ole;<br />

sama ammattietiikka meillä on täällä kuin<br />

Suomessakin”.<br />

Viron rabiestilanne on parantunut viime<br />

vuosina huomattavasti. Vuonna 2006 Virosta<br />

löytyi 114 rabiestartunnan saanutta<br />

eläintä, joista 13 oli kotieläimiä. Tapausten<br />

määrä oli yli puolet pienempi kuin edellisenä<br />

vuonna. ”Virossa on laajoja rabiesrokotuskampanjoita.<br />

Metsään levitettävien<br />

rokotesyöttien lisäksi kunnat ja kaupungit<br />

rokottavat ilmaiseksi asukkaidensa lemmikkejä”,<br />

Müürsepp kertoo.<br />

Matkustelu lisää tautien<br />

kulkeutumista<br />

Ulkomailta tuoduista löytöeläimistä suuri<br />

osa saa uuden kodin pääkaupunkiseudulta.<br />

Eläinlääkäriasema Käpälämäen eläinlääkäri<br />

Tanja Hakkaraisella on vuosien<br />

kokemus eri maista tuotujen koirien ja kissojen<br />

hoidosta.<br />

”Valtaosa ulkomailta tulevista, vastaanotollemme<br />

saapuvista löytökoirista on lähtöisin<br />

Virosta ja Espanjasta. Viime aikoina<br />

myös tuonti Venäjältä on lisääntynyt. Eksoottisempiakin<br />

maita alkaa olla joukossa,<br />

tänään viimeksi vastaanotolle saapui Nepalista<br />

tuotu koira”, Hakkarainen kuvailee<br />

tilannetta. ”Joka viikko vastaanotollamme<br />

käy useita löytökoiria, ja noin 80–90 prosenttia<br />

niistä on eläinsuojeluyhdistysten<br />

kautta tänne tulleita”.<br />

Hakkaraisen vastaanotolle ei ole päätynyt<br />

löytöeläimiä, joilla olisi ollut esimerkiksi<br />

parvotartunta. ”Ainoa vaikea<br />

sieni-infektiokin oli suomalaista alkuperää<br />

olleella koiralla, joka oli ollut perheen<br />

mukana lomalla Espanjassa”, hän kertoo.<br />

”Fyysiset ongelmat ovat enimmäkseen onnettomuuksien<br />

aiheuttamia kroonisia vaivoja,<br />

kuten vanha väärin luutunut murtuma,<br />

joka on jäänyt vaivaamaan. Psyykekin<br />

eläimillä on yllättävän hyvässä kunnossa.<br />

Olen hoitanut varmasti satoja löytökoiria,<br />

ja ainoastaan yksi niistä on jouduttu lopettamaan<br />

psyykkisten ongelmien vuoksi”.<br />

Myöskään Länsi-Vantaan Eläinklinikalla<br />

ei ole ollut ongelmia eläinsuojeluyhdistysten<br />

avulla ulkomailta tuotujen eläinten<br />

kanssa. Eläinlääkäri Jutta Salonen kertoo,<br />

että löytöeläinten terveysongelmat ovat<br />

Kuva: Laura Uotila<br />

Löytöeläintalon asukissa näkyvät usein<br />

irtolaiselämän merkit: kissoilla korvat<br />

saattavat olla poikki tappeluiden ja<br />

paleltumien jäljiltä.<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 7

enimmäkseen koskeneet esimerkiksi huonossa<br />

kunnossa olevia hampaita.<br />

Salosen vastaanotolle on saapunut<br />

muutamia leishmaniaa sairastavia koiria.<br />

Leishmania on eteläisessä Euroopassa<br />

hietasääsken mukana leviävä sairaus, joka<br />

vaatii jatkuvaa lääkitystä. Suomessa näitä<br />

sääskiä ei esiinny. Lääkityksen avulla koira<br />

voi jatkaa elämäänsä yleensä normaalisti,<br />

eikä sairaus tartu koirasta toiseen ilman<br />

väli-isäntää. ”Näille koirille oli annettu perusteelliset<br />

hoito-ohjeet ja lääkitys jo Espanjassa.<br />

Niiden avulla sairaus on pysynyt<br />

hyvin aisoissa”, hän kertoo. ”Matkustelu<br />

on joka tapauksessa lisääntynyt niin paljon,<br />

että eksoottisempiinkin sairauksiin<br />

on pakko tutustua. Lemmikit otetaan yhä<br />

useammin mukaan ulkomaanmatkoille.<br />

Uusien tautien tunnistaminen on aina vaikeata”.<br />

Eläinlääkintätarkastaja Lea Pessi Elintarviketurvallisuusvirastosta<br />

muistuttaa<br />

ulkomailta tuotavien lemmikkieläinten<br />

tautiriskeistä. ”Löytöeläimen historia on<br />

täysin tuntematon, joten esimerkiksi rabieksen<br />

riski on aina olemassa, kun tuodaan<br />

eläimiä taudin esiintymisalueen maista.<br />

Rabieksen jopa puolen vuoden itämisaika<br />

lisää sen toteamisen vaikeutta. Muut tarttuvat<br />

taudit aiheuttavat riskejä erityisesti<br />

pentuja tuotaessa, sillä esimerkiksi parvo<br />

leviää helposti niiden mukana.”<br />

Pentutehtaan kasvatti eri<br />

asia kuin löytökoira<br />

Löytöeläinten lisäksi itärajan takaa tuodaan<br />

Suomeen paljon pentuja, jotka ovat<br />

syntyneet ammattimaisesti toimivissa<br />

pentutehtaissa. Osa pennuista on salakuljetettuja,<br />

eikä niiden rokotuksista ole<br />

varmuutta. Valitettavan usein ihmiset sekoittavat<br />

eläinsuojeluyhdistysten tuomat<br />

ja pentukauppiaiden monesti sairaat ja<br />

rokottamattomat pennut. Näiden pentujen<br />

kohdalla suurimmat riskit ovat parvo- ja<br />

muut vatsainfektiot sekä penikkatauti.<br />

Pennun heikon vastustuskyvyn takia niiden<br />

tautiriskit ovat aina suuremmat kuin<br />

aikuisen koiran.<br />

”Järjestöjen kautta tulleilla koirilla en ole<br />

havainnut epäselvyyksiä rokotusten kanssa.<br />

Muutamilla yksityisten tuomilla koirilla<br />

on sen sijaan ollut todistuksia, jotka epäilen<br />

paikallisen eläinlääkärin väärentämiksi.<br />

Epäselviä rokotuksia tuntuukin olevan<br />

juuri kenneleistä itärajan takaa tuoduilla<br />

pennuilla,” Tanja Hakkarainen Eläinlääkäriasema<br />

Käpälämäestä miettii. ”Esimerkiksi<br />

parvoon sairastuneet virolaiskoirat<br />

ovat aina olleet koirakauppaa harjoittavilta<br />

välittäjiltä ostettuja pentuja, eivät yhdistysten<br />

tuomia löytökoiria”, vahvistaa Jutta<br />

Salonen Länsi-Vantaan eläinklinikalta.<br />

Vaikka sairastapaukset ovat harvassa, tulee<br />

ulkomaisen löytökoiran hankkijan silti<br />

muistaa tarttuvien tautien mahdollisuus.<br />

Kodissa valmiina olevien lemmikkien<br />

rokotusten pitää olla kunnossa, ja vieraiden<br />

koirien tervehtiminen on syytä jättää<br />

muutamien viikkojen päähän. Riittävää<br />

varovaisuutta noudattamalla saadaan taudit<br />

pysymään jatkossakin kurissa Suomessa,<br />

eivätkä ulkomaiset löytöeläimet pääse<br />

aiheuttamaan tautiepidemioita uudessa<br />

kotimaassaan. n<br />

Kuva: Pekka Hänninen<br />

Alun perin espanjalainen kulkukoira Blanca löysi suomalaisen emäntänsä eräänä aamuna madridilaisen kerrostalon porttikongista:<br />

se vain alkoi seurata suomalaisopiskelijaa. Nyt Blanca ihmettelee ensimmäistä talveaan Suomessa. Sen maahantuonti tapahtui<br />

harvinaisen mallikkaasti. Koira nimittäin käytettiin Espanjassa eläinlääkärillä ja rokotettiin heti, kun se oli valinnut emäntänsä<br />

ihmisvilinästä. Ennen Suomeen saapumista se ehti asua Espanjassa kaksi vuotta rokotettuna, jolloin tuontisairauksien riski on<br />

minimaalinen.<br />

<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 7

Koirien tuonti ja matkustaminen<br />

lisäävät tautiriskiä<br />

Suomessa<br />

Kuva: Susanna Pesonen<br />

Susanna Pesonen<br />

Koiranpennut ovat alttiita tartunnoille, jos niiden emää ei ole rokotettu penikkatautia<br />

vastaan tai vasta-aineita sisältävää ternimaitoa ei tule riittävästi.<br />

Koirien matkustelun<br />

ja tuonnin voimakas<br />

lisääntyminen ovat<br />

kasvattaneet tarttuvien<br />

tautien leviämisen<br />

riskiä Suomessa. Osa<br />

sairauksista voi tarttua<br />

eläimistä ihmisiinkin.<br />

Tuontieläinten mukana mahdollisesti<br />

tulevien, eläimistä ihmisiin tarttuvien<br />

tautien joukossa on vaarallisia<br />

sairauksia. Koirilla voi olla myös koirien<br />

tartuntatauteja, joita meillä ei esiinny. Taudit<br />

voivat myös olla seurausta huonosta<br />

puhtaustasosta tuontipennun kasvatusympäristössä.<br />

Koiria tuodaan toki myös hyvistä paikoista<br />

ja varmasti monet niistä ovat täysin terveitä.<br />

Eläinten tuonti ja matkustaminen lisäävät<br />

kuitenkin aina tautien leviämisen riskiä.<br />

Tuontiin liittyvällä lainsäädännöllä ehkäistään<br />

raivotaudin ja ekinokokkiloisen leviämistä<br />

Suomeen. Laillisesti Suomeen tuotava<br />

koira on rokotettu raivotautia vastaan ja<br />

loislääkitty ekinokokin varalta. Raivotauti<br />

eli rabies on eläimillä aina kuolemaan johtava<br />

sairaus. Ihminen voi selvitä raivotaudista,<br />

mikäli hoito aloitetaan riittävän ajoissa.<br />

Vaikka koira olisi tuotu noudattaen nykyisiä<br />

tuontivaatimuksia, se ei tarkoita, että<br />

koira olisi varmasti terve. Koira voi olla tartuntataudin<br />

kantaja tai mahdollinen tauti<br />

voi vielä olla itämisvaiheessa, vaikka eläin<br />

näyttäisi terveeltä.<br />

Tuonnin valvonta ei ole<br />

aukotonta<br />

Tulli valvoo koirien tuontia EU:n ulkopuolelta.<br />

Aukotonta tämä valvonta ei ole: osa<br />

koirista on niin pieniä, että ne on mahdollista<br />

salakuljettaa rajatarkastuksen ohi.<br />

EU-maista tuleville koirille valvonta on<br />

pistokoeluontoista. Osa koirien rokotustodistuksista<br />

on ollut väärennettyjä.<br />

Koirien vapaa kuljettaminen EU:n alueella<br />

liittyy yleiseen ihmisten ja tavaroiden<br />

vapaaseen liikkuvuuteen. Koiria tuodaan<br />

Suomeen vuosittain arviolta satoja. Se ettei<br />

valvontaa ole EU-maista tuleville koirille,<br />

ei tarkoita, ettei lainsäädäntöä tarvitse<br />

noudattaa.<br />

Mikäli tulli tai lääninhallitus saa tietoonsa<br />

laittomasti maahan tuodun koiran, se<br />

palautetaan takaisin lähtömaahan tuojan<br />

kustannuksella. Jos tuoja ei ole halukas järjestämään<br />

paluukuljetusta, vaihtoehtona<br />

on eläimen lopetus omistajan kustannuksella.<br />

Osa laittomasti maahantuoduista<br />

koirista tulee viranomaisten tietoon vasta,<br />

kun koirat ovat jo olleet Suomessa jonkin<br />

aikaa.<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 7

Ulkomailla eläinten olot ovat usein huonot. Tukemalla paikallista eläinsuojelutyötä voit auttaa eläinten olojen kohentumista.<br />

Riskinä raivotauti<br />

Yksi raivotautirokotus ei suojaa laillisestikaan<br />

maahantuotua koiraa raivotautitartunnalta,<br />

mikäli rokote ei nosta koirassa<br />

riittävää vasta-ainetasoa. Yksittäinen rokote<br />

ei myöskään välttämättä suojaa raivotaudilta,<br />

mikäli koira on saanut raivotautitartunnan<br />

jo ennen rokotusta.<br />

Esimerkiksi kulkukoirat ovat voineet<br />

saada tartunnan jo ennen rokotusta. Aikaa<br />

raivotautitartunnasta näkyviin oireisiin<br />

voi kulua jopa puoli vuotta, eikä tartunnan<br />

saanutta koiraa pysty tunnistamaan,<br />

ennen kuin taudille tyypilliset oireet ilmenevät.<br />

Erityisen vaarallista on, että raivotautitartunnan<br />

saanut koira voi levittää<br />

tartuntaa jo useita päiviä ennen oireiden<br />

ilmenemistä.<br />

Raivotauti ei ole maailmalla merkityksetön<br />

sairaus. Siihen kuoli Euroopassa 14<br />

ihmistä vuonna 2004, ja tauti diagnosoitiin<br />

yhteensä 5 393 eläimestä. YK:n terveysjärjestö<br />

WHO arvioi vuosittain 24 000–93 000<br />

ihmisen kuolevan raivotautiin Aasiassa ja<br />

Afrikassa. Rabiesta esiintyy luonnoneläimissä<br />

monissa Euroopan maissa. Ihmisten<br />

ja muiden eläinten riskiä saada tartunta lisäävät<br />

laittomasti maahan tuodut eläimet.<br />

Kuva: Jouko Alanko<br />

Tuberkuloosia ja<br />

penikkatautia<br />

Tuontikoirat, niin kuin<br />

muutkin koirat, tulisi<br />

viedä eläinlääkärin<br />

tarkastettavaksi ja rokottaa<br />

asianmukaisesti.<br />

<strong>Suomen</strong> lähialueilla Venäjällä on WHO:n<br />

mukaan multiresistenttejä eli monille antibiooteille<br />

vastustuskykyisiä tuberkuloosikantoja.<br />

Ihmistuberkuloosi voi tarttua koiraan<br />

ja koirasta ihmiseen. Kuinka herkästi<br />

tuberkuloosi tarttuu näiden lajien välillä, ei<br />

tarkkaan tiedetä. Venäjältä tuoduilla kulkukoirilla<br />

on saattanut olla mahdollisuus<br />

elää läheisessä kontaktissa tuberkuloosia<br />

<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 7

sairastavien ihmisten kanssa tai nuoleskella<br />

tuberkuloosiin sairastuneiden ysköksiä.<br />

Tuberkuloosi koirilla on onneksi hyvin<br />

harvinainen, mutta mahdollinen.<br />

Vuosittain Suomessa todetaan alle kymmenen<br />

penikkatautitapausta. Kaikki tapaukset<br />

ovat olleet seurausta koirien tuonnista<br />

ulkomailta. Penikkatauti voi olla etenkin<br />

taudin alkuvaiheessa vaikea erottaa muista<br />

sairauksista yleisluontoisten oireittensa<br />

vuoksi. Kolmoisrokotus ei kuulu virallisiin<br />

tuontivaatimuksiin, mutta sitä suositellaan.<br />

Se antaa suojan myös penikkataudilta.<br />

Asianmukaisesti rokotetulta emältä saatu<br />

ternimaito suojaa nuoria koiranpentuja<br />

penikkatautitartunnalta. Mutta jos emää<br />

ei ole rokotettu penikkatautia vastaan tai<br />

maitoa ei tule riittävästi, pentu ei saa vastaaineita.<br />

Emältä saatu vasta-ainetaso laskee<br />

pennuilla 12 viikon ikään mennessä, jolloin<br />

pennut on rokotettava kolmoisrokotteella.<br />

Neuvoin erästä Virosta laillisesti koiria<br />

myyntiin tuovaa henkilöä tuomaan vain<br />

koiranpentuja, joiden emät on rokotettu ja<br />

loislääkitty. Hän kertoi, ettei aikuisten koirien<br />

rokottaminen ole vielä Virossa tapana,<br />

ja ettei hän neuvoani noudattaen voisi tuoda<br />

koiria myytäväksi Suomeen.<br />

Eläinlääkärit eivät aina mielellään ota<br />

tuontikoiria vastaanotolleen. Vastaanottohuoneita<br />

voi olla vain yksi ja odotushuone<br />

pieni. Paikalla saattaa olla ensimmäistä<br />

rokotusta odottava pentu sekä hyvin epämääräisin<br />

yleisoirein vuoroaan odottava,<br />

penikkatautiin sairastunut tuontikoira.<br />

Kesällä koiranpentu menehtyi Turussa<br />

penikkatautiin. Koira oli alkuperältään<br />

suomalainen, mutta se oli ollut kontaktissa<br />

Venäjältä tuotuun koiraan. Samasta pentueesta<br />

kolme koiraa sairastui penikkatautiin.<br />

Jotta penikkatautitapaukset eivät<br />

pääse aiheuttamaan Suomessa epidemiaa,<br />

on syytä huolehtia suomalaisten koirien<br />

perusrokotuksista.<br />

Pentujen terveyttä<br />

vaalittava<br />

Kun kenneleissä kasvatetaan pentuja, pitäisi<br />

vaalia eläinten terveyttä ja hyvinvointia.<br />

Pennuille on tarjottava puhdas, vedoton<br />

ympäristö, ternimaitoa, puhdasta vettä<br />

sekä sopivaa ravintoa. Pentujen ympäristön<br />

pitää olla turvallinen ja virikkeellinen.<br />

Emän sopiva ravitsemustila, sen rokotukset<br />

ja loislääkitys ovat pentujen kannalta<br />

tärkeitä asioita. Esimerkiksi jos emällä on<br />

sisäloisia, niitä voi siirtyä jo sikiöaikana<br />

pentuihin.<br />

Mitä suurempi eläinyksikkö, sitä suurempi<br />

on infektiopaine ja sitä huolellisempi<br />

terveydenhuoltosuunnitelma pitäisi<br />

laatia. Kasvatuksessa pitäisi pyrkiä ennal-<br />

Riittävän suuri vastaanottotila vähentää tartuntojen riskiä. Tartuntariskin takia eläinlääkärit<br />

eivät aina mielellään ota tuontikoiria vastaanotolleen.<br />

taehkäisevin toimin vähentämään muun<br />

muassa ripulin aiheuttajia. Jos perusasioista<br />

ei ole huolehdittu, pennut sairastuvat<br />

herkemmin. Huonoista hygieniaoloista<br />

saattaa olla seurauksena kokkidi-, parvovirus-,<br />

kampylobakteeri- ja giardia-infektioita.<br />

Osa näistä ripulin aiheuttajista on<br />

myös eläimistä ihmisiin tarttuvia tauteja.<br />

Esimerkiksi kampylobakteerit ovat yksi<br />

suurimmista ihmisten maha- ja suolistoinfektioiden<br />

aiheuttajista.<br />

Antibioottien käyttö<br />

harkittava tarkkaan<br />

Etelä-Euroopassa tavataan useita antibiootille<br />

resistenttejä kampylobakteerikantoja.<br />

Antibioottikuurien käyttö huonoissa kasvatusolosuhteissa<br />

ei katkaise tautikierrettä,<br />

vaan sen sijaan se huonontaa antibioottien<br />

tehoa tulevaisuudessa. Antibioottien turha<br />

käyttö lisää antibiooteille vastustuskykyisten<br />

kantojen kehittymistä.<br />

Koirat elävät ihmisten kanssa läheisessä<br />

kontaktissa. Tauteja aiheuttavien ja<br />

normaalien bakteerikantojen vaihto lajien<br />

välillä on mahdollista. Koirayhdyskunnassa<br />

bakteerien vaihtoa tapahtuu, kun koirat<br />

kommunikoivat nuuhkimalla, nuolemalla<br />

ja viestittämällä eritteiden avulla. Näin<br />

myös antibiooteille resistenssiä kehittäneet<br />

bakteerikannat leviävät. Antibioottien<br />

käyttöä pitäisi harkita tarkkaan, jotta niiden<br />

teho säilyisi niin ihmisillä kuin eläimilläkin.<br />

n<br />

Kirjoittaja työskentelee läänineläinlääkärinä<br />

Länsi-<strong>Suomen</strong> lääninhallituksessa.<br />

Kirjoitus on julkaistu kokonaisuudessaan<br />

<strong>Suomen</strong> Eläinlääkärilehdessä 10/07.<br />

Sääli voi olla vaarallista<br />

Vuonna 2004 Marokosta laittomasti tuodulla koiranpennulla todettiin raivotauti.<br />

Se oli ehtinyt olla Ranskassa noin kuukauden, ennen kuin se alkoi oireilla. Pentu<br />

kuoli kolme päivää oireiden alkamisesta. Se oli silloin vain neljän kuukauden ikäinen.<br />

Koira oli ehtinyt liikkua useilla paikkakunnilla Ranskassa ja kohdata lukuisia ihmisiä<br />

ja koiria.<br />

Koiran katsottiin voineen levittää virusta nuolaisun, pureman, syljen tai raapaisun<br />

välityksellä lähes kolmen viikon ajan. Viranomaisilla olikin täysi työ löytää kaikki<br />

mahdolliselle tartunnalle altistuneet ihmiset ja eläimet muun muassa lehti-ilmoitusten<br />

avulla.<br />

Suomeenkin tuodaan koiria laittomasti maista, joissa esiintyy raivotautia. Tänä syksynä<br />

Intiasta Suomeen tuodussa koiranpennussa todettiin tutkimuksissa raivotauti<br />

sen jälkeen, kun se oli lopetettu huonon kuntonsa takia. Tämän pennun ei todettu aiheuttaneen<br />

vaaraa ympäristölleen. n<br />

Kuva: Pekka Hänninen<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 7

Kuulumisia<br />

Sanna Neuvonen<br />

Kiieks<br />

Nurmeksen ja Valtimon<br />

löytöeläimet siirtyivät<br />

meille Kiieksen Tilalle.<br />

Samalla aloimme tarjota<br />

pienimuotoisesti myös<br />

koirien ja kissojen<br />

lomahoitoa.<br />

Hoitola- ja eläinkotitoiminta alkoivat<br />

vuoden 2006 alusta. Nurmeksen<br />

kaupunki osti vanhan työmaaparakin,<br />

jonne rakennettiin koirille kaksi ja<br />

kissoille neljä sisähäkkiä. Yhdestä kissapaikasta<br />

on käynti kissojen ulkotarhaan.<br />

Hoitotilojen ulkohäkkien määrää nostettiin<br />

kolmeen.<br />

Ensimmäinen vuosi ei ole tuonut muka-<br />

naan isoja yllätyksiä tarhan pidosta, mutta<br />

silti yksikään päivä ei ole ollut samanlainen<br />

kuin edellinen. Olen oppinut todella paljon<br />

uutta erilaisista koirista ja kissoista, niiden<br />

käyttäytymistavoista ja vieteistä. Olen<br />

nähnyt monta erilaista tyyliä pitää koiria<br />

– on ulkokoiria, on sisäkoiria, lemmikkejä<br />

ja metsästystovereita. On pieniä, suuria ja<br />

tosi suuria, mutta kaikki kuitenkin tärkeitä<br />

omistajilleen.<br />

Voiko suuri olla<br />

kodinomainen<br />

Mainoksissa tarhoja kehutaan usein kodinomaisiksi.<br />

Mutta mitä kodinomaista on<br />

suurissa halleissa, joissa pitkillä käytävillä<br />

on kymmenittäin betonihäkkejä, joista<br />

koirat ilman ihmisen käsittelyä kulkevat<br />

vapaasti ulos tarhaan ja sisään halliin?<br />

Olen kysynyt näiden suurten hoitoloiden<br />

pitäjiltä lenkittävätkö he hoidossa olevia<br />

koiria. Vastaus on usein: ”Ei sellaiseen ole<br />

aikaa”. Ja kun kysyn miten kymmenien<br />

hoitokoirien hoitola saadaan pidettyä hiljaisena,<br />

vastaus kuuluu: ”Hoitoaikaan ei<br />

mitenkään, hoitajat kulkevat kuulosuojaimet<br />

päässä”. Onko tämä kodinomaista?<br />

Eli tästä ahdistuneena päätin itse pitää<br />

toiminnan pienimuotoisena, jolloin hoito<br />

on yksilöllistä, koirien kanssa seurustellaan<br />

ja niitä lenkitetään. Yritän pitää hoitolan<br />

niin rauhallisena kuin mahdollista – ja<br />

kodinomaisena.<br />

Antoisaa aikaa<br />

Olen päässyt nauttimaan monista tunnelmallisista<br />

hetkistä hoitaessani ja ulkoillessani<br />

uusien koiratuttavuuksien kanssa. On<br />

ollut todella palkitsevaa nähdä, kun omistajaa<br />

ehkä ensimmäisen päivän ikävöinyt<br />

18.11.07: Tämä kiltti saksanpaimenkoirauros<br />

on ollut tarhalla jo kaksi viikkoa<br />

kenenkään sitä kaipaamatta. Koira on<br />

löydetty Valtimolta. Omistajaa yritetään<br />

yhä etsiä!<br />

uusi tulokas oppii pian tunnistamaan<br />

minut hoitajakseen, oppii luottamaan ja<br />

rauhoittuu nopeasti opittuaan päivä<strong>ry</strong>tmin.<br />

Koirien sopeutumisessa hoitolaan on<br />

tullut vain vähän ongelmia. Asiaa varmasti<br />

auttaa hoitolan sijainti pihassa, jossa koirat<br />

voivat seurata ympäristön tapahtumia.<br />

Hoitokoirien ja tilan muiden eläinten välillä<br />

on ollut jopa yllättävän vähän ongelmia.<br />

Ehkä hoitokoirat ymmärtävät, että nämä<br />

muut oudot otukset kuuluvat tähän pihaan<br />

ja niitä ei juurikaan ole haukuttu tai muuten<br />

ahdisteltu. Omat koirani ovat ottaneet<br />

vierailevat tähdet hienosti vastaan. Etenkin<br />

sekarotuinen leikattu narttu Ronja on<br />

ollut apuna monen koiran sopeuttamisessa<br />

tarhalle. Se on toiminut seuraneitinä – tietenkin<br />

hoidokin omistajan luvalla. Koirani<br />

ovat jo tottuneet siihen, että vieraita koiria<br />

tulee ja menee. Tosin tervehdyshaukku on<br />

aina yhtä raikuva uuden tulokkaan ensi<br />

kerran näyttäytyessä.<br />

Löytökoiria ja -kissoja<br />

Löytökoirat ovat useimmiten löytäneet<br />

omistajansa hyvin pian, yleensä ensimmäisen<br />

vuorokauden aikana. Pari koiraa<br />

on jäänyt tarhalle siten, ettei omistajaa ole<br />

löytynyt. Toinen näistä oli surullinen tapaus:<br />

vanha sekarotuinen, jolla oli jo lähes<br />

kaikki elämään tarvittavat ominaisuudet<br />

heikentyneet – kuulo, näkö, pidätyskyky,<br />

liikuntakyky. Se lopetettiinkin eläinlääkärin<br />

kanssa yhteispäätöksellä pian, koska koiran<br />

elämänhalu oli heikko ja se vaikutti uudessa<br />

ympäristössä stressaantuneelta. Eikä tätä<br />

vanhusta kukaan koskaan kaivannut.<br />

Toinen koira löysi uuden kodin, ja olen<br />

usein kuullut kuulumisia siitä. Uusi omistaja<br />

on syvästi kiintynyt koiraansa ja kulkee<br />

paljon metsällä koiran kanssa. Koiran<br />

ja uuden omistajan yhteys toimii hyvin.<br />

Kissoja on tarhalla ollut melko paljon,<br />

yleensä löydettyjä. Näille valitettavasti löytyy<br />

koiria harvemmin alkuperäistä omistajaa,<br />

mikä on mielestäni erittäin huolestuttavaa<br />

ja surullista. Halvempaa ottaa uusi<br />

10<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 7

estä<br />

16.9.07 Tämä kissa on löytynyt noin viikko sitten Hyvärilästä. Kissa on kesy.<br />

Oikeassa poskessa kissalla on ollut isohko haava, joka on nyt jo parantunut<br />

melko hyvin. Kissa etsii siis yhä alkuperäistä omistajaansa. 26.9. Kissa yhä<br />

tarhalla ja etsii nyt uutta kotia. Tällä hetkellä tarhalla ei muita kotia etsiviä<br />

kissoja. Kissa löysi kuin löysikin alkuperäisen omistajansa ennen uuden<br />

kodin löytymistä.<br />

kissa kuin lunastaa edellinen pois löytöeläintarhasta<br />

– kissoja kun ilmaiseksi joka<br />

paikassa jaetaan. Tämä monien ihmisten<br />

periaate saa minut vihaiseksi! Olenkin hyvin<br />

iloinen joka kerta, kun joku ilmoittaa<br />

kissansa kadonneeksi! En siksi, että toivoisin<br />

kissojen katoavan, vaan siksi, että tiedän<br />

sen kissan omistajan oikeasti olevan<br />

huolissaan kissansa kuljeksimisesta.<br />

Useista löytökissoista näkee selvästi, että<br />

ne ovat olleet joskus jonkun lemmikkeinä,<br />

mutta tulevat tarhalle hylättyinä, villiintyneinä,<br />

matoisina, takkuisina, paleltuneina,<br />

tapelleina tai tiineinä. Kesyille ja terveille<br />

tai terveeksi hoidetuille kissoille yleensä<br />

löytyy uusi koti, mutta monia heikkokuntoisia<br />

tai arkoja kissoja joudun viemään lopetettavaksi.<br />

Ja voin sanoa: lopetettavaksi<br />

viemiseen ei totu ikinä!<br />

Suosittelen toimintaa<br />

muillekin<br />

Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin kokenut<br />

tämän työn omakseni, kutsumuksena.<br />

Tämä työ ei sovi säännölliseen työaikaan<br />

tottuneille, koska puhelin voi soida milloin<br />

vain ja sinua voi odottaa millainen eläin<br />

hyvänsä ja vielä kaiken lisäksi missä vain.<br />

Kesällä löytöeläintarhalle tuotiin heinäpellolta<br />

löytynyt kilpikonna!<br />

Löytöeläintalon päivät alkavat aikaisin<br />

aamulla ja jatkuvat myöhään iltaan, koska<br />

eläimet tarvitsevat hoitoa ympäri vuorokauden.<br />

Mutta, kun ottaa nämä edellä<br />

mainitut rasitteet rikkautena, työstä nauttii<br />

paljon. Mikäli sinussa herää ajatuksia:<br />

”Minäkin voisin tehdä ehkä tuollaista työtä”,<br />

kutsun sinut lämpimästi tervetulleeksi<br />

avittamaan tarhalle ja juttelemaan tarkemmin<br />

työn arkipäivästä. Mielelläni otan<br />

apua vastaan, koska kaikesta huolimatta<br />

kiireisimpinä aikoina tuntuu, että hoidettavien<br />

eläinten päivät käyvät pitkäksi, eikä<br />

aikaa riitä tarpeeksi jokaiselle. Apuvoimat<br />

olisivat silloin tarpeen.<br />

Ja vielä sanaa kiertoon: älkää kukaan<br />

heittäkö vanhoja mattoja, peittoja, vilttejä<br />

ynnä muuta roskiin, vaan mikäli ne ovat<br />

jotakuinkin puhtaita ja ehjiä, lahjoittakaa<br />

ne meille tarhalle! Niitä kuluu yllättävän<br />

paljon toisinaan eläinten alla. n<br />

Lisätietoja antaa:<br />

Sanna Neuvonen 050 3423438<br />

http://racinghusky.com/kiies/<br />

Tämän jutun kuvitus ja kuvatekstit<br />

Kiieksen tilan kotisivuilta.<br />

Una on vappuna 2006 syntynyt norjanharmaanarttu.<br />

Unalla on kaikille ystävällinen<br />

ja aina iloinen luonne! Una pitää seuraa<br />

koirakaveria kaipaaville hoitokoirillemme<br />

ja on aina valmis ihmisten rapsuttelun<br />

kohteeksi.<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 7<br />

11

Kalkkunoilla oli lokoisat oltavat kuivassa, aurinkoisessa rinteessä, jossa puut antoivat sopivasti suojaa ja varjoa.<br />

Kuva: Arvo Maattola<br />

Kalkkunankasvatuksen<br />

alkuvaiheita Suomessa<br />

Tiina Notko<br />

Kolmekymmentä<br />

vuotta sitten<br />

kalkkunankasvatus<br />

Suomessa oli vielä<br />

pienimuotoista<br />

ja kokeilevaa.<br />

Kalkkunat tulivat<br />

junallekin emäntää<br />

saattamaan.<br />

Kirsti Maattola, 85, on entinen<br />

maatalon emäntä, joka miehensä<br />

kotitilalla Hollolan Herralassa ehti<br />

vuosikymmenten mittaan harjoittaa monenmoisia<br />

tuotantomuotoja perinteisen<br />

maanviljelyn tueksi. Puutarha- ja vihannesviljely<br />

sekä erilaiset käsityöt toivat jatkuvasti<br />

leivänlisää.<br />

1960-luvun alussa Maattolassa luovuttiin<br />

työläästä lypsykarjasta, jonka laitumista<br />

osa sijaitsi hankalasti vieressä kulkevan<br />

pääradan toisella puolella. Sen jälkeen<br />

navettaan sijoitettiin tuhatkunta munivaa<br />

kanaa. Kanala oli perinteinen lattiakanala<br />

orsineen. Vuonna 1972 kanoista luovuttiin,<br />

ja Maattolassa aloitettiin kalkkunoiden<br />

kasvattaminen ensimmäisten joukossa<br />

Suomessa.<br />

”Ostin viisi emoa ja yhden kukon joltain<br />

tarhalta. Ne olivat perinteisiä tummanruskeita<br />

pronssikalkkunoita. Niiden munista<br />

aloitimme kasvatuksen”, Kirsti Maattola<br />

muistelee.<br />

Käytettynä ostettu sadan munan hautomakone<br />

nostettiin tupaan, jossa voitiin<br />

varmistaa lämpötilan säilyminen tasaisena.<br />

Näistä munista kuoriutui kesän korvalla<br />

ensimmäinen erä poikasia. Ne kasvoivat<br />

hyvin, ja joulun alla ne painoivat jopa 8–9<br />

kiloa.<br />

Kuivikkeena kalkkunoilla oli silputtua<br />

olkea. Yön ne nukkuivat matalalle sijoitetuilla<br />

orsilla. Vesiastiat tarkistettiin ja täytettiin<br />

joka aamu.<br />

12<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 7

Kaikki tehtiin itse<br />

”Hoidimme itse kasvatuksen kaikki vaiheet<br />

hautomisesta teurastukseen. Teurastusta<br />

varten naulasimme ylös parruun kiinni<br />

viisi peltiämpäriä, joista otettiin pohja<br />

pois. Linnut sujautettiin ämpäriin pää alaspäin,<br />

niiltä lyötiin kalikalla taju pois ja sen<br />

jälkeen viillettiin kurkku auki. Se oli nopea<br />

ja hyvä lopetustapa. Linnut eivät ehtineet<br />

paljon ihmetellä, mitä oli tapahtumassa,<br />

eivätkä ne sangossa päässeet lyömään siivillään<br />

itseään eivätkä muita.”<br />

”Kun kyniminen aloitettiin, meinasi itku<br />

tulla”, Kirsti kertoo huvittuneena. Sulat eivät<br />

tahtoneet millään irrota. ”Tuntui että<br />

on juhannus eikä riitäkään ennen kuin linnut<br />

on saatu puhtaiksi.” Naapurin tarkastuskarjakko<br />

muisti vanhan hyvän keinon.<br />

Sadan litran vesipata kiehautettiin ja vesi<br />

kaadettiin saaviin. Lintu kastettiin veteen<br />

kymmenkunta kertaa. Sen jälkeen sulat irtosivat<br />

pyyhkimällä.<br />

Omien poikasten avulla Maattolat laajensivat<br />

kasvatusta sataan emoon saakka,<br />

ja uusi, 1500 munan hautomakone hankittiin.<br />

Entiseen talliin sisustettiin lämpölampuin<br />

varustetut tilat untuvikoille.<br />

Lisääntymis<strong>ry</strong>tmi oli luonnonmukainen,<br />

ja poikasvaihe oli vain kesäisin.<br />

Neuvoja kalkkunoiden kasvatuksesta ja<br />

hoidosta saatiin Nils Westermarckilta,<br />

joka toimi maanviljelystalouden professorina<br />

Helsingin yliopistossa. ”Hänellä oli<br />

kesämökki lähellä tilaamme, ja keskustelimme<br />

hänen kanssaan usein maatalouden<br />

ajankohtaisista asioista”, muistelee Kirsti<br />

Maattola.<br />

Satakunta poikasta kasvatettiin vuosittain<br />

paisteiksi. Lähes puolet meni yksityisille<br />

ihmisille Lahden seudulle jouluruuaksi.<br />

Osa niistä paistettiin valmiiksi<br />

tuvan suuressa leivinuunissa. Loput vietiin<br />

teurastettavaksi Hyvinkäälle uuteen lintuteurastamoon.<br />

”Työtä oli paljon”, Kirsti<br />

Maattola kuittaa.<br />

Loput poikaset myytiin muille pienkasvattajille.<br />

Noin kuukauden ikäisinä poikaset<br />

lähetettiin määränpäähänsä rei’itetyissä<br />

pahvilaatikoissa junalla tai linja-autolla.<br />

Yksi ostaja lähikunnasta <strong>ry</strong>htyi sittemmin<br />

ammattimaiseksi kalkkunankasvattajaksi.<br />

Maatalon kotieläiminä<br />

Kaikki sata emolintua saivat olla vapaina<br />

ulkona järvelle viettävässä rinteessä. Tilaa<br />

oli niin paljon, että kasvillisuus säilyi<br />

kalkkunoiden käytöstä huolimatta. Linnut<br />

siirtyivät välillä myös lentämällä paikasta<br />

toiseen. ”Aurinko pimeni, kun kalkkunaparvi<br />

nousi lentoon”, Kirsti kuvailee. Ne<br />

eivät lentäneet pitkiä matkoja, mutta pari<br />

sataa metriä sujui niiltä hyvin. ”Ei niitä olisi<br />

pystynyt pitämään aidan sisällä”, toteaa<br />

Kirsti Maattola.<br />

”Kalkkunat eivät olleet tyhmiä. Ne olivat<br />

hyvin ihmisrakkaita”, painottaa Kirsti<br />

Maattola. Linnut tunsivat oman väen erittäin<br />

hyvin, ja emot vastasivat ihmisten puheeseen.<br />

”Mutta yhtä rouvaa kalkkunamme vihasivat.<br />

Hän kävi naapurissa lypsyllä ja oikaisi<br />

sinne pihamme poikki. Kukot saattoivat<br />

häntä aina koko matkan nokkien häntä takamuksiin<br />

ja sääriin. Ehkä syynä oli se, että<br />

usein hänellä oli punaisenkirjavat vaatteet,<br />

jotka ärsyttivät kalkkunakukkoja.”<br />

Hahmajärven junaseisake oli aivan Maattolan<br />

pihapiirin vieressä. ”Kerran olin lähdössä<br />

junalla asioille ja huusin junapysäkiltä<br />

jotain asiaa talon pihalle. Kuullessaan ääneni<br />

kalkkunat valpastuivat, nousivat lentoon<br />

ja pelmahtivat junapysäkille samaan aikaan,<br />

kun juna tuli. ’Koot koot?’, ne ääntelivät ja<br />

katselivat minua kysyvästi.”<br />

Aseman kauppias huomasi ikkunasta, että<br />

nyt on emäntä pulassa ja aikoi lähteä avuksi<br />

hätyyttelemään lintuja pois. ”Älä säikytä<br />

niitä vaan soita Arvolle, että tulee hakemaan<br />

ne, huusin hänelle”, kuvailee Kirsti.<br />

Kohta isäntä ilmaantuikin ja kutsui kalkkunoita.<br />

Emäntä katosi junan uumeniin, ja<br />

kalkkunat lähtivät kiltisti takaisin kotipihalle.<br />

”Olipa emännällä iso saattojoukko”,<br />

vitsaili konduktööri junassa.<br />

Kalkkunat ruokittiin puoliksi omalla<br />

viljalla ja perunalla ja puoliksi ostorehulla,<br />

joka tuohon aikaan sisälsi antibiootteja<br />

mm. mustapäätautia vastaan, jonka aiheuttaa<br />

yksisoluinen loinen. Kalkkunat saavat<br />

sen helposti ulkolaitumelta.<br />

Kun antibioottien käyttö rehuissa lopetettiin<br />

1970-luvun lopulla, vapaan kalkkunankasvatuksen<br />

kävi huonosti: kalkkunaemot<br />

sairastuivat ripuliin, ja niiden kunto<br />

huononi. Niiden elimistö ei enää kestänyt<br />

ulkoilmaelämää. Mustapäätauti johtaa<br />

usein kuolemaan, mutta Maattolassa vältyttiin<br />

pahoilta sairastumisilta.<br />

Muistorikas kalkkunankasvatus Maattolassa<br />

loppui kuuden vuoden jälkeen ja<br />

vaihtui kukkakaalin ja tillin sopimusviljelyyn.<br />

Nykytuotanto on erilaista<br />

Kirsti Maattolan ilmeikkäät silmälasipäiset<br />

tontut ovat olleet kestosuosikkeja<br />

vuodesta vuoteen. Niitä on myyty ympäri<br />

maailmaa. Nytkin hän on tehnyt niitä<br />

joulumyyjäisiä varten.<br />

Kuva: ESS/Mirja Hussain<br />

Nykyajan kalkkunankasvatus ei ole kotoisaa<br />

lintujen paimentamista, vaan toiminta<br />

on tehdasmaisen tehokasta. Sataa kalkkunaa<br />

ei kenenkään kannata ansiomielessä<br />

alkaa kasvattaa, vaan nyt kalkkunoita on<br />

kasvatustilalla keskimäärin 6000. Uusi<br />

kasvatuserä tulee kolme kertaa vuodessa.<br />

Kaikki siitosemot tuodaan Brittein saarilta,<br />

jossa ne jalostetaan vuosi vuodelta<br />

tehokkaammin kasvaviksi. Suomessa<br />

emot tuottavat munia omissa, erillisissä<br />

kasvatusyksiköissään keinosiemennyksen<br />

avulla. Koiraat ovat liian suuria astumaan<br />

luonnollisesti. Munat haudotaan hautomoissa,<br />

joilta untuvikot viedään vuorokauden<br />

ikäisinä kasvatustiloille. Tuotantoketju<br />

on nimensä mukaisesti aukoton ketju.<br />

Taudit pidetään kurissa kertatäyttöperiaatteella:<br />

kasvatuserien välillä halli desinfioidaan.<br />

Mutta orsista saatikka vapaudesta<br />

kalkkunoiden on turha haaveilla. Ahtaus<br />

kasvatushallissa on suuri, kalkkunoiden<br />

kasvunopeus, koko ja rintalihasten osuus<br />

ruumiinpainosta on jalostettu luonnottomuuteen<br />

saakka. Nyt kalkkunat kasvavat<br />

kymmenkiloisiksi kolmessa kuukaudessa.<br />

Aikuisuuteen asti pidettävillä siitoseläimillä<br />

on jättiruumiissaan vaikea olla ja<br />

elää. Lopuksi vielä matka teurastamolle on<br />

monelle kärsimys litistettynä liian pieneen<br />

kuljetuslaatikkoon.<br />

Ennen liha oli juhlaruokaa. Sitä odotettiin<br />

ja siitä maksettiin juhlaruuan hinta. Mutta<br />

nyt suomalaiset haluavat syödä joka päivä<br />

aina vain enemmän lihaa, ja se on saatava<br />

halvalla, ”maksoi mitä maksoi”. Kaiken aikaa<br />

väitetään, että ruoka on liian kallista.<br />

Kalkkunat joutuvat maksumiehiksi. n<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 7<br />

13

Kuva: Pekka Hänninen<br />

Tuotantoeläinten asiat eivät aina ole hyvin Suomessa.<br />

Tuotantoeläinten olot järkyttävät<br />

Suomessa on tuudittauduttu ajatukseen,<br />

että kotimaisten tuotantoeläinten<br />

hyvinvoinnista huolehditaan asianmukaisesti.<br />

Tuotteen kotimaisuutta on<br />

usein pidetty takuuna sille, että eläimet on<br />

kasvatettu eettisesti oikeissa olosuhteissa.<br />

Valitettavasti näin ei aina ole.<br />

Esimerkiksi Oikeutta eläimille -yhdistyksen<br />

materiaalin mukaan kyse ei näytä<br />

olevan yksittäistapauksista, vaan mm.<br />

EU-tarkastusraporttienkin mukaan laiminlyöntejä<br />

on havaittu jopa kolmasosalla<br />

tarkastetuista tiloista. Samansuuntaisia<br />

viestejä on kantautunut eläinsuojelun<br />

kentältä jo pitkään: eläinsuojelurikoksista<br />

määrättyjen rangaistusten määrä on jatkuvassa<br />

kasvussa.<br />

Eläinten hyvinvoinnista huolestuneiden<br />

kysymys kuuluukin nyt, kuinka on<br />

mahdollista, ettei tuotantoeläinten hyvinvoinnin<br />

vakaviin puutteisiin ole puututtu<br />

aiemmin ja tiukemmin.<br />

Edes eläinsuojelulaki ei lähtökohtaisesti<br />

takaa eläinten hyvinvointia. Laki asettaa<br />

eläinten pidolle ainoastaan minimivaatimukset,<br />

jotka ovat mm. tilavaatimuksiltaan<br />

ja virikemäärältään täysin riittämättömät.<br />

Jo tuotannon käynnistämisvaiheessa tilat<br />

suunnitellaan usein aivan liian pieniksi<br />

eikä tuotantoeläimillä ole mahdollista harjoittaa<br />

lajinmukaista käyttäytymistä.<br />

Lisäksi eläinsuojeluvalvonnan resurssit<br />

ovat täysin riittämättömät. Viranomaiset<br />

eivät muiden töidensä ohella pysty riittävän<br />

hyvin paneutumaan eläinsuojeluvalvontaan.<br />

<strong>SEY</strong>:n vapaaehtoiset eläinsuojeluvalvojat<br />

paikkaavat hataraa viranomaisverkkoa<br />

resurssiensa mukaan. Vuonna<br />

2006 <strong>SEY</strong>:n vapaaehtoiset valvojat tekivät<br />

yhteensä 2370 eläinsuojelutarkastusta ja<br />

85 % tarkastuskäynneistä oli tarvetta korjaaviin<br />

toimenpiteisiin.<br />

Käytäntö on osoittanut, että <strong>SEY</strong>:n valvojien<br />

toiminta on välttämätöntä edes nykyisen<br />

kaltaisen eläinsuojelun tason säilyttämiseksi.<br />

Tarkastustarpeen jatkuvasti kasvaessa<br />

on selvää, ettei viranomaisten eikä<br />

<strong>SEY</strong>:n vapaaehtoisten valvojien tekemiä<br />

tarkastuksia pystytä tekemään riittävästi.<br />

<strong>SEY</strong>:n taloudelliset edellytykset ylläpitää<br />

koko maan kattavaa valvojaverkostoa tulevat<br />

jatkossa olemaan vaakalaudalla.<br />

Lisäksi laki ei salli eläinten pidon valvontaa<br />

pistokokein eikä rutiinitarkastuksin,<br />

vaan edellyttää, että ennen tarkastusta<br />

on oltava aihetta epäillä puutteita eläinten<br />

pidossa. <strong>SEY</strong> on jo vuosien ajan ehdottanut,<br />

että tuotantoeläinten pitopaikoissa<br />

käytäisiin rutiininomaisesti. Ehdotus rutiinitarkastuksista<br />

ei kuitenkaan ole saanut<br />

riittävästi poliittista kannatusta, koska sen<br />

on katsottu loukkaavan ihmisten yksityisyyttä.<br />

<strong>SEY</strong> vaatii, että valtio panostaa eläinsuojeluun<br />

uudistamalla eläinsuojelu- ja rikoslakiaan,<br />

tehostamalla eläinsuojeluvalvontaa<br />

huomattavasti nykyisestä tasosta sekä<br />

perustamalla eläinasiavaltuutetun viran.<br />

Valtion tulisi joko osoittaa <strong>SEY</strong>:lle riittävästi<br />

määrärahoja vapaaehtoisen valvojaverkoston<br />

ylläpitämiseen tai perustaa riittävä<br />

määrä eläinsuojeluasioihin keskittyvien<br />

eläinlääkäreiden virkoja.<br />

<strong>SEY</strong> muistuttaa, että tavallisen kansalaisen<br />

rooli on tässäkin asiassa ratkaiseva:<br />

vastuullinen kuluttaja ottaa selvää siitä,<br />

millaista toimintaa tukee rahoillansa. Lisäksi<br />

kaikki epäilyt eläinten huonosta kohtelusta<br />

tulisi välittömästi ilmoittaa joko<br />

<strong>SEY</strong>:n valvojalle tai eläinsuojeluviranomaiselle.<br />

n<br />

Teksti on julkaistu <strong>SEY</strong>:n<br />

tiedotteena 29.11.<strong>2007</strong><br />

14<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 7

PAKINANURKKA<br />

KONEEN JA KANAN POIKASET<br />

Aura Koivisto,<br />

kuvat Risto Sauso<br />

Kukot ovat vallanneet kuistimme.<br />

Tarkemmin sanottuna neljä kukkoa<br />

ja yksi kana. Ne istuvat kuistin kaiteella<br />

tai korituoleissa ja kiekuvat. Koirien<br />

petejä ei voi enää pitää portailla, sillä siivekkäät<br />

omivat ne heti. Ja koirat väistyvät<br />

nöyrästi. Samoin isäntä ja minä. Tuntuu<br />

näet mukavammalta istua sellaisessa paikassa,<br />

missä ei ole löysää kakkaa.<br />

Ulko-ovi pidetään aina kiinni – jos se jää<br />

hetkeksikin auki, linnut marssivat päättäväisesti<br />

sisään. Ne tuijottavat ympärilleen<br />

päät kallellaan ja patpattavat kiihkeästi<br />

keskenään. Ne näyttävät siltä kuin olisivat<br />

arvioimassa myytävänä olevaa asuntoa.<br />

Ehkä ne tosiaan suunnittelevat muuttoa<br />

kanalasta.<br />

Tämä on yksi maatiaiskanaprojektini<br />

saavutuksista.<br />

Edellisessä pakinassani kerroin, kuinka<br />

Lehti-mummolta löytyi potentiaalisia<br />

maatiaisia, pieniä kirjavia kanoja, jotka<br />

osasivat haudonnan ja tipujen hoidon jalon<br />

taidon. Yritin haudottaa koneella poikasia<br />

itselleni, mutta munista ei tullut mitään.<br />

Vaikutti pahasti siltä, että Lehden kukon<br />

panokset olivat vähissä.<br />

Sitten löytyi Alfred-papan pieni mustankirjava<br />

kana, kuulemma ikivanha ja<br />

aito saarelainen. Sen munista sain vihdoin<br />

haudottua tipuja. Juuri nuo kuistimme valloittajat.<br />

Kesällä yksi Lehden neljästä kanasta<br />

<strong>ry</strong>htyi salavihkaa hautomaan, tuloksena<br />

yksi ainokainen tipu. Lehti alkoi tarjoilla<br />

kanaa ja tipua minulle. Minä kursailin, enhän<br />

olisi kehdannut ottaa hänen kauneinta<br />

kullanväristä kanaansa, mutta Lehti ilmoitti<br />

luopuvansa pikkukanoistaan joka tapauksessa<br />

– hän oli jo tilannut kymmenen<br />

kananuorikkoa mantereelta. No, minähän<br />

otin lahjoituksen lähes riemusta kiekuen...<br />

Pyyksi ristitty kana osoittautui erinomaiseksi<br />

äidiksi. Se piti hyvää huolta pojastaan,<br />

tarjoili sille herkut, nukutti lämpimässä<br />

vatsahöyhentensä alla, puolusti kiihkeästi<br />

liian lähelle tulevia koiria vastaan. Äidinvaistoja<br />

riitti vielä seuraavallekin erälle,<br />

sillä kesän lopussa Pyy <strong>ry</strong>htyi taas hautomaan.<br />

Pyyn pojalle se oli kova pala. Nuori<br />

mies ei osannut olla yksin, vaan tunki it-<br />

sensä samaan kopperoon hautovan äitinsä<br />

kanssa. Minun oli lopulta nostettava se<br />

ulos, ettei se paastoaisi itseään hengiltä.<br />

Vähitellen vieroitus onnistui ja Pyyn poika<br />

liittyi konehaudotun Alfredin nuorison<br />

seuraan – kuistille kiekumaan.<br />

Pyy hautoi kuusi tipua. Niiden isä ei<br />

kuitenkaan ole saaren vanhaa kantaa, sillä<br />

enpä sellaista siihen hätään saanut. Mutta<br />

ajattelin, että parempi edes puolikasmaatiaisia<br />

kuin ei mitään. Tiput ovat mustan,<br />

ruskean ja valkoisen kirjavia, sieviä ja reippaita.<br />

Ensi kesän suunnitelmiin kuuluu avio<strong>liitto</strong>ja<br />

ja lisää jälkeläisiä. Pyylle toivon<br />

puolisoa jostakin kuistin kiekujasta, ja<br />

kuistin ainokaisen kanan toivon ihastuvan<br />

Pyyn poikaan. Jospa<br />

Lehden ja Alfredin siivekkäitä<br />

yhdistämällä<br />

saaren vanha kanakanta<br />

elpyisi...<br />

Virallisiksi maatiaisiksi<br />

pikkukanoja ei<br />

tosin ole julistettu. Varmistukseksi<br />

tarvittaisiin<br />

DNA-tutkimuksia,<br />

mutta pirtulla täytetyt<br />

koeputkilot odottavat<br />

yhä lihapalojaan. Vertailuaineistoa<br />

jo olisi,<br />

mutta potentiaalisista<br />

maatiaisista näytteet<br />

puuttuvat. Kun kanta on<br />

näin vähissä, tieteelle ei<br />

voi ruveta uhraamaan<br />

yhtään yksilöä. Ja maatiaisethan<br />

ovat tunnetusti sitkeähenkisiä,<br />

joten luonnollista kuolemaa voi joutua<br />

odottamaan vielä pitkään!<br />

Toisaalta rotupuhtaus ei ole niinkään tärkeätä<br />

kuin saada sellainen kanaparvi, jossa<br />

olisi hyviä emoja. Kun olen nähnyt tipujen<br />

syntymän ja kasvun sekä kanaemon suojissa<br />

että ilman emoa – hautomakoneen<br />

ja lämpölampun avulla – äidittömät tiput<br />

tuntuvat kerrassaan säälittäviltä.<br />

Onkin oikeastaan merkillistä logiikkaa,<br />

että emon riistäminen kananpoikasilta ja<br />

lypsylehmien vasikoilta on yleisesti hyväksyttyä<br />

ja asiaankuuluvaa, kun sama ei tulisi<br />

kuuloonkaan vaikkapa koirien, hevosten<br />

tai papukaijojen kohdalla. Hyvin usein logiikka<br />

taipuukin rahan mukaan! n<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 7<br />

15

Eläinten ystävä 90 vuotta sitten<br />

Nuhteita ja uhkauksia<br />

Koonnut: Marika Salin<br />

Marraskuussa 1917 Eläinten ystävässä julkaistiin<br />

erilaisten eläinsuojelutyötä tekevien, muun muassa<br />

tarkastuskarjakon ja kotieläinhoidon valvojan<br />

toimintaraportteja eri puolilta Suomea. Raportit ovat kuitenkin<br />

jo paria vuotta aiemmalta ajalta eli vuodelta 1915 – kovin<br />

kulki tieto hitaasti tuohon maailman aikaan. Kalvolasta kirjoitti<br />

herra nimeltä Frans Salmi, jonka ammattinimikkeeksi<br />

mainittiin vain ”assistentti”.<br />

”Ilmoitan tässä lyhyesti kuluneen vuoden toiminnasta täällä<br />

Kalvolassa. ”Eläinten Ystävää” olen kehoittanut tilaamaan<br />

noin 20 toimintatalossa ja sen lisäksi miltei yhtämonessa minulle<br />

vieraassa talossa. Eläinsuojelusaate, sen kannattaminen<br />

ja kehittäminen on kuitenkin tällä paikkakunnalla niin vierasta,<br />

että monetkaan eivät sitä oikeastaan käsitäkään, eivät<br />

ainakaan mitään siitä välitä”, kirjoittaa Salmi.<br />

”Monta karjanomistajaa olen kehoittanut, osan pakoittanutkin,<br />

eläintensä suojia korjaamaan; ja on kaiketi se jonkunverran<br />

tuloksia tuottanutkin. Hevosmiehille olen varoitushuutoja<br />

puhellut koko joukon. Täällä Kurikan myllyllä kävin<br />

kylmemmän talven aikana useoita kertoja ja kehoitin myllymiehiä<br />

huolellisesti peittämään hevosia ja antamaan ruokaa<br />

eteen. Vaadin mylly-yhtiötä laittamaan hevosille suojat; vasta<br />

kesällä luvattiin se laittaa.”<br />

”Halkoajureille, joita täällä on aika paljon, olen koettanut<br />

aina toisinaan teroittaa, että hevonenkin on sielullinen eläin.<br />

Monet katsovat karsain silmin, rahaa kun tarvitsisi saada<br />

enemmän kuin hevonen voikaan vetää. Parolaan ajavalle<br />

maitokuskille annoin neuvoja hevosajossa ja nuhteita; samalla<br />

annoin uhkauksen että ellei hän rupea voimakkaammin<br />

ruokkimaan, kun kerta näyttää hevonen terveeltä ja on kovin<br />

laiha, niin otetaan se kokonaan pois ja annetaan sakkoa vielä.<br />

Kansakoulu- ja kiertokoulun opettajia on, joita olen kehoittanut<br />

ottamaan sydämen asiaksi todellisen eläinrakkauden<br />

istuttamisen lapsiin. – Sairaita eläimiä olen koettanut kykyni<br />

ja voimieni mukaan hoitaa”, päätti assistentti Frans Salmi<br />

vuosiraporttinsa.<br />

T. K. Forstén kirjoittaa uusista senaatin ehdotuksista markkinakaupan<br />

järjestelyksi. Uusi ”järjestely” oli astumassa voimaan<br />

vuoden 1918 alusta. Eläinmarkkinoiden ”uudestaanjärjestäminen”<br />

oli hänen mukaansa tärkeää, sillä ”terveydenhoidon<br />

kannalta ne olivat vaarallisia tarttuvien eläintautien<br />

levittäjinä, eläinsuojeluksen kannalta siksi, että ne muodostuivat<br />

eläintenkidutustilaisuuksiksi, ja taloudelliselta kannalta<br />

vihdoin oli esitetty epäilyksiä niitä vastaan sen vuoksi,<br />

että ne pienet voitot, joita jotkut niillä saivat, usein kuluivat<br />

jo viikkokausia kestäviin markkinamatkoihin ja että niiden<br />

vastapainona taas olivat toisten häviöt.”<br />

”Luvanhakijan – jolla, jos se ei ole kunta, tulee olla kunnan<br />

suostumus – on osoitettava tarkoitusta varten sopiva maaalue.<br />

Tämä maa-alue on markkinain toimeenpanijan toimesta<br />

ja kustannuksella ympäröitävä aitauksella ja varustettava<br />

juomavedellä, kiinnipitopuomeila ja väliaitauksilla, jotapaitsi<br />

aitauksen sisäpuolelle tahi sen välittömään läheisyyteen on<br />

rakennettava tie tarjottavien hevosten koettelemista, sekä<br />

näyttelykenttä muitten eläinten tarkastamista varten.”<br />

Tätä Forstén piti tarkoituksenmukaisena, sillä ”tähän asti<br />

on alettu kauppoja tehdä ja eläimiä tarkastella missä ostaja<br />

ja myyjä vain ovat sattuneet tapaamaan toisensa, ja koetusradan<br />

puutteessa on ajaa hurautettu pitkin katuja tai teitä<br />

rauhallisen yleisön suureksi kauhuksi. Järjestyksenpito on<br />

silloin käynyt vaikeaksi; hevoshuijarit ovat saaneet vapaata<br />

toimialaa.”<br />

Eläinsuojelullisesti varmaan merkittävämpää oli silti se, mitä<br />

Forstén erityisesti korosti: ”asetus määrää, että eläinten suojelemista<br />

varten sateelta ja tuulelta on, mikäli mahdollista,<br />

tehtävä katoksia. Py<strong>ry</strong>ilmojen varalta on ehdottomasti vaadittava,<br />

että niitä rakennetaan.” n<br />

16<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 7

Puheenjohtajalta<br />

Outi Vainio<br />

Eläinten<br />

tasa-arvosta<br />

<strong>Suomen</strong> Eläinsuojeluyhdistysten<br />

<strong>liitto</strong> <strong>ry</strong><br />

Osoite: Kotkankatu 9, 00510 Helsinki<br />

Toimisto, jäsenasiat ja osoitteenmuutokset:<br />

Puh. 09-877 1200, faksi 09-877 1206<br />

Sähköposti: sey@sey.fi tai etunimi.sukunimi@sey.fi<br />

Kotisivut: www.sey.fi<br />

Toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö 720 68 411<br />

Toimistosihteeri Vesa Ananin 720 68 410<br />

Taloussihteeri Erja Peltola 720 68 415<br />

Viestintäpäällikkö Maria Blomster 720 68 413<br />

Nuorisoprojektisihteeri Elina Sipilä 720 68 414<br />

Valvojasihteeri Anne Skogberg 720 68 412<br />

Hallitus: Professori Outi Vainio (puheenjohtaja),<br />

johtaja Jaana Kiljunen Kerava (1. varapuheenjohtaja),<br />

oikeustiet.kand. Heidi Nieminen Korpilahti (2. varapuheenjohtaja),<br />

terveystarkastaja Tauno Kähkönen Lapinlahti, eläinsuojeluvalvoja<br />

Sinikka Ramma Ruukki, fil.yo Sonja Nurmi Helsinki, kasvatustiet.<br />

maist. Marika Salin Loppi, yo-merkonomi Tiina Ahokas Haukipudas<br />

(varajäsen), eläinsuojeluvalvoja Eija Saavalainen Rovaniemi<br />

(varajäsen) ja mielenterveyshoitaja Antti Heiskanen Pieksämäki<br />

(varajäsen).<br />

<strong>SEY</strong>:n lahjoitustili: Leonia 800019-1061763<br />

Finlands Djurskyddsföreningars<br />

förbund rf<br />

Adress: Kotkagatan 9, 00510 Helsingfors<br />

Kontor, medlemsärenden och adressförändringar:<br />

Tel. 09-877 1200, fax 09-877 1206<br />

E-post: sey@sey.fi eller förnamn.släktnamn@sey.fi<br />

Hemsidorna: www.sey.fi<br />

Verksamhetsledare Helinä Ylisirniö 720 68 411<br />

Kanslisekreterare Vesa Ananin 720 68 410<br />

Ekonomisekreterare Erja Peltola 720 68 415<br />

Marknadsföringschef Maria Blomster 720 68 413<br />

Ungdomsprojektsekreterare Elina Sipilä 720 68 414<br />

Övervakarsekreterare Anne Skogberg 720 68 412<br />

Styrelse: Professor Outi Vainio (ordförande), direktör Jaana<br />

Kiljunen Kervo (1. viceordförande), jur.kand. Heidi Nieminen<br />

Korpilahti (2. viceordförande), hälsoinspektör Tauno Kähkönen<br />

Lapinlahti, djurskyddsövervakare Sinikka Ramma Ruukki, fil.<br />

stud. Sonja Nurmi Helsingfors, ped.mag. Marika Salin Loppis,<br />

studentmerkonom Tiina Ahokas Haukipudas (suppleant),<br />

djurskyddsöverv. Eija Saavalainen Rovaniemi (suppleant) och<br />

mentalvårdare Antti Heiskanen Pieksämäki (suppleant).<br />

Finlands Djurskyddsförenings konto,<br />

donationer: Leonia 800019-1061763<br />

Eläinten tasa-arvo ei ole kielenkäyttöömme vakiintunut. Se voi tarkoittaa eri lajien<br />

välistä tai saman lajin sisällä eri käyttötarkoituksessa pidettävien eläinten tasa-arvoa.<br />

Kyse voi myös olla kaikkien eläinyksilöiden tasapuolisesta ja yhdenvertaisesta<br />

kohtelusta.<br />

Jaottelemme eläimet hyöty- ja seuraeläimiin. Hyötyeläimiä ovat muun muassa naudat,<br />

siat ja siipikarja, jotka kouriintuntuvasti tuottavat maitoa, lihaa tai kananmunia<br />

meidän syödäksemme. Kuoleman jälkeen useat tuotantoeläimet luovuttavat myös ihonsa<br />

vaatteiden ja muiden hyödykkeiden raaka-aineeksi. Koirat ovat seuraeläimiä. Valtion<br />

poliisi-, tulli- ja rajavartiokoirien aineettomat palvelut jäävät silloin huomiotta. Opaskoirien,<br />

terapiaeläinten ja tavallisten lemmikkien ihmisperheilleen tuottaman avun ja<br />

mielihyvän arvoa ei juuri lasketa.<br />

Käyttötapaan perustuva arvostus vaikuttaa eri lajien mahdollisuuteen saada eläinlääkärin<br />

apua virka-ajan ulkopuolella. Tuotantoeläimille kuntien on lain mukaan järjestettävä<br />

eläinlääkäripalveluja. Seuraeläinten osalta velvoitteeksi asetetaan tarpeelliseksi<br />

katsottujen palveluiden tuottaminen. Tavanomainen tulkinta on, että päivystävä kunnallinen<br />

eläinlääkäri hoitaa tuotantoeläimiä. Seuraeläimet saavat apua sitten, kun eläinlääkäri<br />

ehtii. Silloinkin kyse on ensiavusta ja perussairaanhoidosta. Erikoisvälineitä tai<br />

-osaamista vaativia toimenpiteitä kunnaneläinlääkärin ei edellytetä tekevän. Koirat ja<br />

kissat, jotka asuvat kaukana suurten asutuskeskusten yksityisiltä pieneläinklinikoilta,<br />

voivat päivystysaikana jäädä kokonaan ilman hoitoa. Eläinlääkintähuoltolakia uudistetaan<br />

parhaillaan. Nähtäväksi jää, muuttuuko tilanne mitenkään.<br />

Rottiin kohdistuu räikeä lajinsisäinen epätasa-arvo. Lukuisissa perheissä nautitaan<br />

älykkäiden, oppivaisten ja sosiaalisten lemmikkirottien seurasta. Tutkimuslaboratoriossa<br />

samanlajisia jyrsijöitä pidetään tylsässä ympäristössä ja pakotetaan erilaisiin kokeisiin.<br />

Villirotat luokitellaan tuholaisiksi, joita kuka tahansa saa myrkyttää. Joskus sattuu,<br />

että nokkelat rotat pysyvät hengissä ja lisääntyvät tuhoamisyrityksistä huolimatta. Silloin<br />

<strong>ry</strong>hdytään äärimmäisiin toimenpiteisiin: julistetaan rottasota.<br />

Elämän alkuajoista saakka eliöt ovat koettaneet pysyä hengissä, lisääntyä ja laajentaa<br />

elinalueitaan. Joskus ihminen on toiminnallaan nopeuttanut näitä pyrkimyksiä. Villiintynyt<br />

kissa on määritelmän mukaan sellainen, joka hankkii kaiken ravintonsa itse. Tällä<br />

perusteella sen saa kuka tahansa tappaa. Ymmärrän lajien monimuotoisuuden merkityksen,<br />

mutta siitä huolimatta pidän kyseenalaisena huomautusta, että jokin laji ei kuulu<br />

<strong>Suomen</strong> luontoon. Tuhansia vuosia sitten, kun ensimmäiset esi-isämme saapuivat<br />

asuinsijoilleen, me olimme se tulokaslaji, joka ei kuulunut <strong>Suomen</strong> luontoon.<br />

<strong>SEY</strong>:n strategiaan on kirjattu ajatus jokaisen eläinyksilön kunnioittamisesta riippumatta<br />

siitä, mihin lajiin se kuuluu, mikä on sen käyttötarkoitus tai miten sen esivanhemmat<br />

ovat tänne joutuneet. Eläköön eläinten tasa-arvo! n<br />

Turussa 28.10.<strong>2007</strong><br />

Outi Vainio<br />

<strong>Suomen</strong> Eläinsuojeluyhdistyksen jäsenlehti/Finlands Djurskyddsförenings tidskrift<br />

Päätoimittaja/Chefredaktör: Juha Valste<br />

102. vuosikerta/Årgång 102<br />

Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Pekka Hänninen<br />

Ulkoasu/Layout: Gita Lindgren/Ekenäs T<strong>ry</strong>ckeri, Tammisaaren Kirjapaino<br />

Toimitusneuvosto/Redaktionsråd: Pekka Hänninen, Tiina Notko, Marika Salin, Outi Vainio,<br />

Juha Valste<br />

Käännökset/Översättningar: Ija Rönnqvist<br />

Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä. Lehdessä julkaistuja artikkeleitä saa kopioida<br />

ja jakaa opetus- ja valistustarkoituksiin, kunhan lähde ja kirjoittajan nimi mainitaan.<br />

Skribenterna ansvarar själva för artiklarna. Artiklar som publicerats i tidningen får kopieras<br />

och utdelas för undervisnings- och upplysningsändamål om källan och skribentens namn<br />

anges.<br />

Ilmoitusmyynti/Annonsförsäljning: Erja Peltola, puh. 09-720 68 415<br />

Paino/T<strong>ry</strong>ckeri: Ekenäs T<strong>ry</strong>ckeri Ab, Tammisaaren Kirjapaino. ISSN 0789-1857<br />

Eläinten ystävän toimitus/Djurvännens redaktion:<br />

Kotkankatu 9, 00510 Helsinki/ Kotkagatan 9, 00510 Helsingfors<br />

Puh./tel. 09-877 1200, faksi/fax 09-877 1206, sähköposti/E-post: ellu@sey.fi<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 7<br />

17

<strong>SEY</strong> toimii<br />

Uutta väkeä <strong>SEY</strong>:n toimistolla<br />

Maria Blomster aloitti marraskuun<br />

alussa viestintäpäällikkönä<br />

<strong>SEY</strong>:ssä. Hänen toimenkuvansa<br />

on monipuolinen ja vaihtelee tiedotteiden<br />

tekemisestä varainhankintaan. Koulutukseltaan<br />

Maria onkin gradua vaille valmis<br />

kauppatieteiden maisteri.<br />

Eläimiä Maria on harrastanut aina.<br />

Lemmikkeinä on ollut pienjyrsijöitä, kaloja,<br />

kissoja ja koiria. Nyt hänellä on kaksi<br />

kissaa ja kaksi koiraa. Käytännön eläinsuojelutyöhön<br />

Maria tuli mukaan toimiessaan<br />

vapaaehtoisena Helsingin eläinsuojeluyhdistyksessä.<br />

Myöhemmin vapaaehtoisuus<br />

muuttui kokopäivätoimiseksi ammatiksi.<br />

Toimenkuvaan kuuluva kotimaisten ja<br />

kansainvälisten eläinsuojeluasioiden seuraaminen<br />

on Marialle mieluista puuhaa<br />

– sitä hän harrastaa myös vapaa-ajallaan.<br />

Maria onkin jo lähettänyt <strong>SEY</strong>:n kannanottoja<br />

eri tahoille.<br />

Eläinsuojelukysymyksistä Mariaa huolettaa<br />

eniten kohonneen elintason myötä<br />

tapahtuva eläinperäisten tuotteiden kulutuksen<br />

lisääntyminen niin meillä kuin<br />

muuallakin – eläinten olot eivät ole kohonneet<br />

elintason tahdissa. ”Kiina huolettaa<br />

erityisesti. Maan talouskasvu on huimaa<br />

ja vaurastuessaan ihmiset omaksuvat länsimaiset<br />

elämäntavat ja lihan kulutuksen”,<br />

hän pohtii. ”Kiinassa suhtautumisessa<br />

eläimiin on vielä paljon opeteltavaa”, hän<br />

jatkaa.<br />

<strong>SEY</strong>:ssä Mariaa kiinnostaa järjestön verkoston<br />

ulottuminen yli koko maan. ”Työn<br />

kautta saan kuulla suojelunäkemyksiä<br />

Vesa Ananin<br />

hoitaa <strong>SEY</strong>:n<br />

jäsenrekisteriä.<br />

Kuva: Pekka Hänninen<br />

Kuva: Pekka Hänninen<br />

Maria Blomster<br />

on <strong>SEY</strong>:n uusi<br />

tiedotuspäällikkö.<br />

Hän vastaa myös<br />

eläinsuojelukysymyksiin.<br />

ympäri Suomea ja kokonaiskuva eläinsuojelusta<br />

lavenee”, Maria toivoo. Itse hän on<br />

kotoisin Rovaniemeltä, joten myös toimiston<br />

paikallistuntemus kasvaa.<br />

”Vaikka Pohjoismaissa kuvittelemme<br />

olevamme edistyksellisiä eläinsuojeluansiossa,<br />

olemme kyllä monessa suhteessa<br />

amatöörejä verrattuna esimerkiksi Englantiin”,<br />

Maria kertoo. ”Toivoisinkin, että<br />

meilläkin eläinsuojelu nousisi ammattimaisemmaksi<br />

eikä yksittäisten vapaaehtoisten<br />

tarvitsisi enää näännyttää itseään<br />

hengiltä eläinsuojelutyön takia.”<br />

Vesa Ananin aloitti <strong>SEY</strong>:ssä siviilipalveluksen<br />

22. lokakuuta, ja pesti kestää siis<br />

vuoden. Vesa haki palvelupaikakseen <strong>SEY</strong>:<br />

tä, koska koki järjestön toiminnan mielenkiintoiseksi<br />

ja tärkeäksi. ”Saan olla mukana<br />

hyvässä toiminnassa”, mies perustelee<br />

valintaansa.<br />

Vesan tehtäviin <strong>SEY</strong>:ssä kuuluvat jäsenrekisterin<br />

hoitaminen, postitus, <strong>SEY</strong>:n<br />

tuotteiden myynti, toimiston käytännön<br />

asioiden pyörittäminen sekä toimiston puhelimeen<br />

vastaaminen – vielä Vesan eteen<br />

ei ole tullut kovin merkillisiä kysymyksiä<br />

puhelimessa. Silloin tällöin toimistolle saatetaan<br />

nimittäin soittaa ja kysyä neuvoa<br />

hyvinkin erikoisten eläinten suhteen.<br />

Vesan lapsuuden kodissa on ollut kaneja<br />

ja kissoja, ja eläimet ja luonto ovat hänelle<br />

läheisiä. Varsinaisessa eläinsuojelutoiminnassa<br />

Vesa ei kuitenkaan ole ollut aikaisemmin<br />

mukana – palvelusvuoden jälkeen<br />

tilanne on jo aivan toinen! n<br />

18<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 7

<strong>SEY</strong> toimii<br />

Kuva: Grete Waltoft<br />

Lemmikkikortti – todistus<br />

eläinosaamisesta<br />

<strong>SEY</strong> suunnittelee lemmikkikorttia,<br />

joka olisi lasten ja nuorten todistus<br />

eläin osaamisesta. Tule mukaan kortin<br />

ideointiin ja suunnitteluun.<br />

7-15-vuotiaille lapsille ja nuorille ollaan<br />

nuorisohankkeen osana suunnittelemassa<br />

lemmikkikorttia. Kyseessä<br />

on todistus eläinosaamisesta, johon liittyy<br />

eri tietotasoja, koulutuksia sekä kokeita.<br />

Kortin myötä lasten ja nuorten tietämystä<br />

eläinten hyvinvoinnista ja hyvästä kohtelusta<br />

voidaan lisätä.<br />

Lemmikkikortti ja siihen liittyvät<br />

toiminnot suunnitellaan ja valmistellaan<br />

hyvin ennen toiminnan käynnistämistä.<br />

Myös yhteistyö eläinkauppojen ja muiden<br />

mahdollisten yhteistyötahojen kanssa mietitään<br />

etukäteen.<br />

Nuorisoprojekti perustaa työ<strong>ry</strong>hmän suunnittelemaan<br />

ja viemään asiaa eteenpäin.<br />

Koordinaattorina toimii nuorisohankkeen<br />

projektisihteeri Elina Sipilä. Tavoitteena<br />

on saada kortti lanseerattua vuoden 2009<br />

alussa, jolloin koulutukset lähtisivät käyntiin<br />

useilla paikkakunnilla. Vuosi 2008 on<br />

suunnittelu- ja pilotointivuosi.<br />

Ensimmäinen työ<strong>ry</strong>hmän tapaaminen<br />

on sovittu <strong>SEY</strong>:n toimistolle Helsinkiin<br />

lauantaina 12.1.2008 klo 12. Yhdestä<br />

paikallisyhdistyksestä on jo edustaja työ<strong>ry</strong>hmässä,<br />

nyt kiireellä muutkin mukaan<br />

suunnittelemaan valtakunnallisesti<br />

merkittävää toimintaa! Pyydämme kaikkia<br />

halukkaita ilmoittautumaan 4.1.2008<br />

mennessä elina.sipila@sey.fi. Tervetuloa<br />

mukaan työ<strong>ry</strong>hmään! n<br />

<strong>SEY</strong> sai uuden<br />

nimen<br />

Liittokokouksessa toukokuussa päätettiin virallisesti muuttaa<br />

liiton nimi heijastamaan <strong>liitto</strong>muotoista todellisuutta. Liiton<br />

uusi nimi on <strong>SEY</strong> <strong>Suomen</strong> Eläinsuojeluyhdistysten <strong>liitto</strong> <strong>ry</strong>, ruotsiksi<br />

Finlands Djurskyddsföreningars förbund rf.<br />

Liiton internet-sivut ja logo ovat myös uudistustyön alla. Uudet<br />

sivut pyritään julkaisemaan viimeistään tammikuussa. Sivuihin<br />

kuuluva extranet-palvelu helpottaa liiton sisäistä viestintää.<br />

Uudistetuille internet-sivuille tulee liiton uusi nimi. Uusi logo<br />

tulee sivuille heti kun sen suunnittelu on saatu valmiiksi – nyt logon<br />

suunnittelijoille halutaan antaa työskentelyrauha. n<br />

Outi Vainio<br />

jatkaa puheenjohtajana<br />

Liittovaltuuston kokouksessa 24.11 hyväksyttiin vuoden 2008<br />

toimintasuunnitelma sekä budjetti. Liittohallituksen puheenjohtajana<br />

valittiin jatkamaan professori Outi Vainio.<br />

Lisäksi <strong>liitto</strong>hallitukseen valittiin erovuoroisten jäsenten tilalle<br />

uudet jäsenet. Vuoden 2008 alusta <strong>liitto</strong>hallituksen jäseniä ovat<br />

varsinaisina jäseninä: Tiina Ahokas, Tauno Kähkönen, Jaana<br />

Kiljunen, Heidi Nieminen, Sonja Nurmi ja Marika Salin. Varajäseniä<br />

ovat Antti Heiskanen, Sinikka Rauma ja Eija Saavalainen.<br />

n<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 7<br />

19

JäsenyhdistyKSET<br />

Hausjärven eläinsuojeluyhdistys <strong>ry</strong><br />

– 15 vuotta eläinten asialla<br />

Hausjärven eläinsuojeluyhdistys <strong>ry</strong> HEY juhli<br />

viisitoistavuotistaivaltaan kuluneena syksynä.<br />

Vaikka moneen suomalaiseen eläinsuojeluyhdistykseen<br />

verrattuna HEY on verrattain nuori, sen<br />

toiminta on ollut monipuolista.<br />

Anna Pienimäki<br />

Kuva: Anna Pienimäki<br />

HEY:n tarina sai alkunsa vuonna<br />

1992 Oitissa kesäpaikkaa pitäneen<br />

Ailikki Fågelin kutsuttua kymmenkunta<br />

hausjärveläistä eläinrakasta<br />

ihmistä pohtimaan, miten eläinten oloja<br />

saisi parhaiten paikkakunnalla kohennettua.<br />

Yhdistykselle on alusta lähtien ollut<br />

leimallista sen hyvä sisäinen henki ja kyky<br />

puhaltaa yhteen hiileen.<br />

HEY:n nykyinen puheenjohtaja Päivi<br />

Mäki liittyi yhdistykseen vuonna 1994.<br />

Puheenjohtajaksi hän päätyi lähes saman<br />

tien – pienen etelähämäläisen yhdistyksen<br />

pula toimijoista oli suuri,<br />

joten idearikas ja aikaansaava Päivi<br />

haluttiin sitoa mukaan toimintaan.<br />

Alkuaikoina yhdistys pyöritti kirpputoria<br />

Hausjärven Oitin kylän<br />

keskustassa sijaitsevan puutalon<br />

alakerrassa. Koska talon yläkerrassa<br />

edelleen asuttiin, oli kissoille<br />

varattuna vain yksi huone talon<br />

piharakennuksesta. Talon vapauduttua<br />

asumiskäytöstä saatiin koko<br />

pihapiiri vuokrattua yhdistykselle.<br />

Samassa kiinteistössä sijaitsevat<br />

edelleenkin HEY:n kissatalo ja kirpputori.<br />

HEY:n kissatalotoiminta tuli<br />

tarpeeseen. Kun tieto yhdistyksen<br />

perustamisesta levisi, alkoi yhdistyksen<br />

aktiiveille tulla kyselyjä ja<br />

pyyntöjä löytökissoihin liittyen.<br />

Apuna löytökissojen hoidossa on<br />

alusta lähtien toiminut Etelä-Hämeen<br />

Eläinlääkäriasema, jonka<br />

kanssa tehdään edelleen tiivistä<br />

yhteistyötä. Eläinlääkäriaseman<br />

henkilökunta on ollut aktiivisesti<br />

HEY:n kissatalo sijaitsee<br />

aivan Hausjärven Oitin kylän<br />

keskustassa.<br />

mukana ideoimassa ja toteuttamassa yhteistyöprojekteja,<br />

kuten HEY:n perinteistä<br />

Kollitempausta.<br />

HEY on toimintansa alusta lähtien kuulunut<br />

jäsenjärjestönä <strong>SEY</strong>:hyn. Jäsenyys<br />

kattojärjestössä koetaan yhdistyksessä<br />

tärkeäksi.<br />

Vaikka HEY:n jäsenistö on vuosien varrella<br />

kasvanut alkuperäisestä noin kymmenestä<br />

pyöreästi 80 jäseneen, on aktiiveista<br />

edelleen pulaa. Niinpä kaikkia toiminta-ajatuksia<br />

ei voidakaan aina toteuttaa.<br />

Yhdistys pyrkii kuitenkin säännöllisesti<br />

ideoimaan uusia projekteja ja tapoja, joilla<br />

voi muokata ihmisten asenteita eläimiä<br />

kohtaan.<br />

Kissatalo toiminnan<br />

polttopisteessä<br />

HEY:n resursseista suurin osa uppoaa<br />

löytökissatoiminnan pyörittämiseen. Yhdistyksen<br />

kautta kulkee vuosittain 60–80<br />

kissaa, joista suurin osa löytää uuden kodin<br />

muutaman kuukauden sisällä. Kaikki<br />

HEY:n kissat luovutetaan leikattuina,<br />

madotettuina, rokotettuina, tatuoituina<br />

ja sirutettuina. Luovutushinta aikuiselle<br />

kissalle on 80 euroa ja pennulle 100 euroa.<br />

Vuonna 2003 HEY aloitti ensimmäisenä<br />

eläinsuojeluyhdistyksenä Suomessa pentukissojen<br />

varhaiskastroinnin. Sittemmin<br />

varhaiskastrointi on käytäntönä vakiintunut<br />

useissa muissakin eläinsuojeluyhdistyksissä.<br />

HEY ottaa talteen Hausjärven kunnan<br />

alueelta löytyneet kissat ja muut pieneläimet<br />

lukuun ottamatta koiria. Löytökissojen<br />

lisäksi HEY pyrkii löytämään kodin myös<br />

kissoille, joista luovutaan pitovaikeuksien<br />

vuoksi. Saapuvat kissat sijoitetaan ensin<br />

karanteenitiloihin, joista ne siirretään<br />

terveydentilan niin salliessa muutaman<br />

viikon kuluessa kirpputorin yläkerrassa<br />

sijaitsevaan varsinaiseen kissalaan.<br />

HEY:n kissatalon tilat koostuvat kirpputorista,<br />

kissalasta verkotettuine ulkoiluparvekkeineen<br />

sekä piharakennuksessa<br />

sijaitsevista karanteeni- ja pentutiloista.<br />

Lisäksi piharakennuksessa on vanha sauna,<br />

joka toimii kissalan pesutilana. Vaikka<br />

talo ja piharakennus ovat molemmat viime<br />

20<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 7

Raahenseudun<br />

Eläinsuojeluyhdistys<br />

julkaisee vuoden tauon jälkeen löytöeläinkalenterin.<br />

Löytöeläinkalenteriin on<br />

kerätty kuvia Raahenseudun Eläinsuojeluyhdistyksen<br />

ylläpitämän Raahen löytöeläinkodin<br />

löytöeläimistä. Mukana on niin<br />

kissoja kuin muita pieneläimiä.<br />

Löytöeläinkalenterin painaminen on<br />

ollut mahdollista paikallisten yrittäjien<br />

kalenteriin laittamien ilmoitusten myyntituoton<br />

avulla.<br />

Vuoden 2008 kalenterin hinta on 13 euroa.<br />

Kalenterin tuotto käytetään Raahen<br />

löytöeläinkodin toimintaan. Kalenteria voi<br />

tilata koko maahan sähköpostitse osoitvuosisadan<br />

alkupuolelta, ovat ne säilyneet<br />

suhteellisen hyvässä kunnossa säännöllisten<br />

kunnostustoimenpiteiden ansiosta.<br />

Vuoden <strong>2007</strong> aikana tiloihin muun muassa<br />

rakennettiin uusi karanteenihuone. Uudistukset<br />

on tehty osin talkootyöllä ja osin<br />

palkkaamalla yhdistyksen varoilla paikallisia<br />

yrittäjiä. Myös vuokranantaja on osaltaan<br />

avustanut materiaalihankinnoissa.<br />

Kissatalolla järjestetään kirpputorin ja<br />

kissalan pyörittämisen lisäksi myös muuta<br />

toimintaa, vaikka varsinaisia kokous- ja<br />

kerhotiloja ei olekaan. Kissatilanteen ollessa<br />

hyvä mahtuu kissalassa pitämään<br />

kokouksia ja järjestämään pienimuotoisia<br />

tapahtumia.<br />

Eläinsuojelu yhteisöllisenä<br />

toimintana<br />

HEY näkyy oittilaisten jokapäiväisessä elämässä<br />

ennen kaikkea kissatalon keskeisen<br />

sijainnin ansiosta – lauantaisin auki olevasta<br />

kirpputorista on tullut kyläläisten<br />

suosima kohtauspaikka. Yhteisöllisyys onkin<br />

voimakkaasti mukana kaikessa HEY:n<br />

toiminnassa. Kirpputorin lisäksi HEY järjestää<br />

joka kesäkuukausi kesätorin Oitin<br />

torilla ja osallistuu niin seurakunnan järjestämiin<br />

joulumyyjäisiin kuin Mäntsälän<br />

Sepänmäellä pidettäviin maalaismarkkinoihinkin.<br />

HEY on järjestänyt tapahtumia ja tempauksia<br />

jo yli kymmenen vuoden ajan. Ensimmäinen<br />

Match Show eli leikkimielinen<br />

koiranäyttely järjestettiin HEY:n toimesta<br />

1990-luvun puolivälissä. Samoihin aikoihin<br />

käynnistettiin myös kahdesti vuodessa<br />

toistuva poikakissojen kastrointitapahtuma<br />

Kollitempaus.<br />

Viime vuosina HEY on aktivoitunut<br />

ennen kaikkea lasten ja nuorten suhteen.<br />

Yhteistyössä kunnan koulujen kanssa on<br />

järjestetty piirustuskilpailuja eläinten viikon<br />

teemaan liittyen. Nuoriso<strong>ry</strong>hmille on<br />

myös tarjottu mahdollisuutta tulla tutustumaan<br />

kissatalon tiloihin ja toimintaan.<br />

Laajamittaisempaa ohjattua toimintaa ei<br />

kuitenkaan resurssipulan vuoksi ole ollut<br />

mahdollista järjestää.<br />

Vaikka paljon on saatu aikaiseksi – eitoivottujen<br />

kissanpentujen määrä on alueella<br />

vähentynyt, osin luultavasti juuri Kollitempausten<br />

ansiosta – paljon riittää vielä<br />

tehtävää. Tulevaisuudessa olisikin tarkoitus<br />

hakea uusia yhteistyötahoja ja tiivistää<br />

yhteistoimintaa lähialueiden eläinsuojeluyhdistysten<br />

kanssa. n<br />

Kissanpojat odottavat Raahenseudun Eläinsuojeluyhdistyksen kalenterin<br />

kannessa uutta kotia. Kalenterin tuotto käytetään löytöeläinten hyväksi.<br />

Raahenseudun yhdistykseltä<br />

jälleen löytöeläinkalenteri<br />

teesta resy.resy@luukku.com tai puhelimitse<br />

löytöeläinkodilta p. 0440–737 979.<br />

Raahenseudun Eläinsuojeluyhdistyksen<br />

sekä Raahen löytöeläinkodin toiminta<br />

olivat vaakalaudalla elokuussa, kun yhdistyksen<br />

aktiivit alkoivat käydä vähiin ja työtaakka<br />

muutamilla vapaaehtoisilla turhan<br />

raskaaksi. Yhdistys ja löytöeläinkoti saatiin<br />

kuitenkin pelastettua ylimääräisessä yhdistyksen<br />

kokouksessa, johon tuli runsaan<br />

tiedottamisen johdosta tarpeeksi väkeä<br />

uuden hallituksen aikaansaamiseksi. n<br />

Minna Huusari<br />

Raahenseudun Eläinsuojeluyhdistys<br />

Kuva Jari-Veikko Leppäsalo<br />

HEY:n kautta kulkee vuosittain 60–80 kissaa,<br />

joista suurin osa löytää kodin parin<br />

kuukauden sisällä saapumisestaan.<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 7<br />

21<br />

Kuva: Anna Pienimäki

Kuva: Grete Waltof<br />

TOUKASTA PERHOSEKSI<br />

Toukasta perhoseksi -nuorisoprojektin keskeinen tavoite<br />

on kasvattaa nuorista välittäviä ja aktiivisia eläinten ystäviä.<br />

Todistukseksi eläinosaamisesta, johon liittyy eri tietotasoja,<br />

koulutuksia sekä kokeita, saisi lemmikkikortin.<br />

Nuorisotoiminta alkoi<br />

<strong>SEY</strong>:n nuorisotoimintaprojekti<br />

Toukasta perhoseksi<br />

on käynnistynyt<br />

eri puolilla Suomea, ja<br />

tapahtumia ja koulutusta<br />

ollaan virittelemässä.<br />

Toiminta on suunnattu<br />

kaikille alle 29-vuotiaille<br />

nuorille ja lapsille.<br />

Elina Sipilä<br />

<strong>SEY</strong>:n Toukasta perhoseksi -nuorisohanke<br />

on lähtenyt hyvin liikkeelle.<br />

Projektisihteeri on kiertänyt ympäri<br />

Suomea. Projektissa mukana olevissa jäsenyhdistyksissä<br />

ja yhteisissä tapaamisissa<br />

on kartoitettu yhdistysten toiveita ja<br />

suunnitelmia nuorisotoiminnan saralla.<br />

Samalla on sovittu jatkotoimenpiteistä.<br />

Tarkoituksena on edetä pienin askelin kohti<br />

suurta tulevaisuutta!<br />

Toukasta perhoseksi -projektissa on tällä<br />

hetkellä mukana 11 jäsenyhdistystä.<br />

Kaikilla yhdistyksillä on toiveena löytää<br />

aktiivinen joukko nuoria toteuttamaan<br />

omia projekteja ja tempauksia sekä osallistumaan<br />

yhdistyksen toimintaan. On huomattu,<br />

että nuorille itselleen kannattaakin<br />

antaa vaikuttamismahdollisuuksia toimintamuodon<br />

suhteen. Toiminnan lähtökohtana<br />

voidaan pitää ajatusta: aikuinen tukee<br />

ja nuori tekee. Seinäjoella tämänkaltaista<br />

nuorisotoimintaa kaavaillaan aloitettavaksi<br />

jo tämän vuoden puolella ja Pirkanmaan<br />

eläinsuojeluyhdistys aloittanee alkuvuonna<br />

2008.<br />

Kerhoja ja kouluvierailuja<br />

Monissa yhdistyksistä kerhojen pitäminen<br />

ja kouluvierailut tuntuvat luontevimmalta<br />

tavalta aloittaa nuorisotoiminta. Näitä aletaan<br />

pikku hiljaa käynnistää muun muassa<br />

Valkeakoskella, Ylivieskassa, Pirkanmaan<br />

eläinsuojeluyhdistyksessä sekä Hausjärvellä.<br />

Lahden seudun eläinsuojeluyhdistyksellä<br />

on jo kerho, jota pidetään Marolan<br />

kotieläinpihalla paikallisen 4H-yhdistyksen<br />

kanssa. Materiaaleja kerhojen ja kouluvierailujen<br />

toteuttamiseen suunnitellaan<br />

projektin avustuksella.<br />

Kouluvierailujen avulla oppilaille voidaan<br />

antaa oikeanlaista tietoa eläimistä.<br />

Nuorena omaksuttu oikea asenne eläinten<br />

hyvinvointiin voi kantaa hedelmää pitkälle<br />

aikuisuuteen. Ylivieskassa haaveena on<br />

nuorten oma <strong>ry</strong>hmä, joka kiertäisi eri kouluilla<br />

kertomassa eläinsuojeluyhdistyksen<br />

toiminnasta sekä eläinsuojelusta. Hausjärven<br />

esy ja Lahden seudun esy pohtivat<br />

kouluvierailujen mahdollisuutta teatterin<br />

ja näytelmän keinoin. Tiedon jakamisesta<br />

tulisi tällöin hauska, mielekäs ja mukaansatempaava<br />

tapahtuma – tähän ei aina pelkillä<br />

kalvosulkeisilla päästä.<br />

22<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 7

Mistä vetäjiä<br />

nuorisotoimintaan<br />

Yhteistyö eri tahojen ja oppilaitosten<br />

kanssa on tarkoitus käynnistää alueittain,<br />

jolloin tätä kautta voidaan löytää uusia innokkaita<br />

toimijoita. Valkeakosken seudun<br />

esy ja Seinäjoen seudun esy suunnittelivat<br />

kutsuvansa kaikki alueelliset nuorisotoimijat<br />

ja eläinten hyvinvoinnista kiinnostuneet<br />

tahot yhteiseen tapaamiseen, jossa<br />

erilaisia yhteistyökuvioita voidaan alkaa<br />

suunnitella. Yhdistykset miettivät sitä ennen<br />

millaista yhteistyötä itse kaipaavat,<br />

mitä voivat tarjota ja mitä odottavat yhteistyökumppanilta.<br />

Nyt eri paikkakunnilla on etsinnän alla<br />

yhteistyöstä kiinnostuneita ihmisiä, jotka<br />

tahtovat toimia eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi<br />

sekä nuorten osallisuuden lisäämiseksi.<br />

Toiminnasta kiinnostuneet uudet<br />

yhteistyötahot sekä eri alojen oppilaitokset<br />

voivat ottaa yhteyttä projektisihteeriin tai<br />

suoraan lähimpään paikallisyhdistykseen.<br />

Uudet ideat ja ajatukset ovat tervetulleita!<br />

Innostavia ideoita<br />

Yhdistykset ovat muun muassa toteuttaneet<br />

Eläinten viikon yhteydessä piirustuskilpailuja<br />

alueidensa kouluille ja päiväkodeille.<br />

Kilpailut ovat olleet suosittuja<br />

ja tuoneet näkyvyyttä myös nuorille taiteilijanaluille,<br />

sillä useat yhdistykset ovat<br />

liittäneet piirustuskilpailuun paikallisen<br />

taidenäyttelyn.<br />

Kummiluokkatoimintaa on alettu herätellä<br />

Lahdessa. Eläinsuojeluyhdistys voisi<br />

tarjota kummiluokalleen materiaaleja ja<br />

asiantuntijuutta eläimiin liittyen ja luokka<br />

puolestaan voisi toteuttaa erilaisia tapah-<br />

Keksi nimi<br />

tai lähetä<br />

kirje!<br />

Ensi vuonna Eläinten ystävässä aletaan<br />

julkaista nuortenpalstaa. Keksi<br />

palstalle nimi! Lähetä nimiehdotus toimitukseen<br />

joko postitse tai sähköpostitse.<br />

Voit kirjoittaa palstalle myös juttuja,<br />

mielipiteitä, kuulumisia tai etsiä kirjeen<br />

vaihtoystävää. Kuvat ja tehtävät ovat<br />

myös tervetulleita. Sana on vapaa.<br />

Palstan osoite on Elina Sipilä, <strong>SEY</strong><br />

<strong>Suomen</strong> eläinsuojeluyhdistysten <strong>liitto</strong>,<br />

Kotkan katu 9, 00530 Helsinki tai elina.<br />

sipila@sey.fi n<br />

Nuorisotoiminta<br />

on yhdessäoloa<br />

samanikäisten ja<br />

-henkisten seurassa<br />

vaikkapa askartelun<br />

merkeissä.<br />

tumia ja tutustumiskäyntejä yhdessä yhdistyksen<br />

kanssa.<br />

Riihimäellä Eläinten auttajat <strong>ry</strong> hyödyntää<br />

toiminnassaan vapaaehtoiskaavaketta,<br />

johon uuden ihmisen kanssa voidaan kirjata<br />

ylös hänen kanssaan sovitut vastuut<br />

ja työnjaot. Näin molemmat osapuolet<br />

tietävät mihin kukin on sitoutunut, eikä<br />

kenenkään tarvitse potea huonoa omaatuntoa<br />

siitä, että pitäisi tehdä enemmän.<br />

Kaavakkeen avulla pyritään siihen, että<br />

uusi vapaaehtoinen voi tuntea olonsa turvatuksi<br />

sen suhteen, että se mihin hän on<br />

lupautunut, riittää. Tämä voi auttaa nuoriakin<br />

uskaltautumaan helpommin mukaan<br />

toimintaan.<br />

Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksessä<br />

sijaiskotitoiminta on hyvissä kantimissa.<br />

Melkoisen monet koteja tarjoavat ovat nuoria<br />

ja heidän sitouttamistaan muuhunkin<br />

yhdistyksen toimintaan kannattaa miettiä.<br />

Hyväntekeväisyyskonsertti eläinsuojeluteemalla<br />

on muutaman yhdistyksen<br />

haaveissa. Raumalla ja Pesulla on jo kokemusta<br />

rocktapahtuman järjestämisestä<br />

nuorille. Kumpikin yhdistys on toteuttanut<br />

tänä vuonna alueellisen tapahtuman, jossa<br />

hyvän musiikin lisämausteena tiedotettiin<br />

eläinasioista ja kerättiin rahaa eläinsuojeluun.<br />

Tulevaisuuden toiveita<br />

Lapsille ja nuorille ollaan suunnittelemassa<br />

lemmikkikorttia. Kyseessä on todistus<br />

eläinosaamisesta, johon liittyy eri tietotasoja,<br />

koulutuksia sekä kokeita. Korttia voitaisiin<br />

kysellä nuorelta vaikka eläinkaupassa<br />

eläintä hankittaessa, jolloin sen haltija<br />

voisi esimerkiksi saada jotain pientä etua<br />

tai alennusta. Nuorisoprojektin puitteissa<br />

suunniteltavasta kortista kaavaillaan supersuosittua<br />

ja vetovoimaista!<br />

Kuva: Pekka Hänninen<br />

Mukaan vaikuttamaan<br />

Projektiin mahtuu vielä mukaan paikallisyhdistyksiä<br />

– ja kaikki nuoret ja nuorenmieliset<br />

ovat tervetulleita mukaan paikallisyhdistysten<br />

toimintaan. Nuorten ääni<br />

voi olla miau, vuh tai röh, mutta pääasia,<br />

että ääni pääsee kuuluville!<br />

Toukasta perhoseksi -projektissa mukana<br />

oleville yhdistyksille järjestetään koulutus<br />

18.–20.1.2008 Kangasalla. Koulutuksessa<br />

jaetaan kokemuksia ja etsitään välineitä<br />

nuoriso- ja projektituotoiseen toimintaan.<br />

n<br />

Lisätietoa Toukasta perhoseksi -projektista<br />

antaa Elina Sipilä 09–720 68 410 tai elina.<br />

sipila@sey.fi<br />

Pienimmille lapsille voidaan eläinsuojeluaatetta<br />

välittää teatterin tai vaikkapa<br />

eläimeksi eläytymisleikin avulla: miltä<br />

tuntuu olla leijonana häkissä?<br />

Kuva: Pekka Hänninen<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 7<br />

23

VALVOJATARINA<br />

Eläinsuojelun oppitunti ala-asteella<br />

Eläinsuojeluneuvoja<br />

Anu Rosti<br />

Kuva: Leena Pulkkinen<br />

Vapaaehtoinen<br />

eläinsuojeluneuvoja<br />

antaa neuvontaa<br />

eläinsuojeluun ja<br />

eläinten pitoon<br />

liittyvissä asioissa, mutta<br />

myös jakaa valistusta<br />

ja eläinsuojelutietoutta<br />

esimerkiksi kouluissa.<br />

Eräänä marraskuisena päivänä Mäntsälän<br />

Nummisissa päätettiin tempaista,<br />

ja allekirjoittanut järjesti<br />

yhdessä mäntsäläläisen kaverikoiraharrastajan<br />

kanssa eläinaiheisen iltapäivän<br />

ala-asteen 3.–6.-luokkalaisille oppilaille.<br />

Ensimmäisen tunnin aiheena oli luonnollisestikin<br />

eläinsuojelu.<br />

Koska kohde<strong>ry</strong>hmä oli ikähaarukaltaan<br />

noin 9–12 vuotta, ei eläinsuojelun oppitunti<br />

voinut olla kauhean puuduttavaa teoriaa,<br />

vaan aihetta lähestyttiin keskustelemalla<br />

oppilaiden kanssa ja havainnollistamalla<br />

aihetta piirtoheitinkalvoilla olevilla valokuvilla.<br />

Aluksi oppilaat pohtivat, mitä heille tulee<br />

mieleen sanasta eläinsuojelu. Joku viittasi<br />

ja sanoi, että ”Eläimiä pitäisi olla enemmän<br />

rauhoitettuna”, joku sanoi että ”Se tarkoittaa<br />

että eläimiä ei saa kiusata”. Sitten kerroin<br />

lyhyesti oppilaille, mikä ihme on eläinsuojeluvalvoja<br />

ja eläinsuojeluneuvoja. Kerroin<br />

myös ihan muutamalla sanalla, että on<br />

olemassa eläinsuojelulaki ja selitin lyhyesti<br />

mitä se tarkoittaa. Oppilaiden nyökkäilystä<br />

päättelin, että he onneksi ymmärsivät asian<br />

ja lain idean.<br />

Sitten pohdittiin yhdessä, millä tavoin<br />

eläimiä voi suojella. Lähestyimme aihetta<br />

viidellä eri aihepiirillä, jotka liittyvät eläinsuojeluun:<br />

oman lemmikin hyvä kohtelu<br />

Eläinsuojeluneuvoja on jalkautunut kouluun.<br />

ja hoito, muiden kuin omien eläinten hyvä<br />

kohtelu, roskien laittaminen roskiin ja pullojen<br />

vienti keräykseen, muunlaiseen eläintoimintaan<br />

osallistuminen (esim. lemmikkieläinkerhot)<br />

ja ostosten tekoon liittyvä<br />

eläinsuojelu. Lopuksi pohdittiin yhdessä,<br />

mitä muuta eläinsuojeluun liittyvää tulee<br />

mieleen tai millä muilla tavoin voi osaltaan<br />

edistää eläinten hyvää kohtelua.<br />

Oli ilahduttavaa huomata, että oppilaat<br />

olivat innoissaan mukana ja viittasivat<br />

minkä kerkesivät. Erityisesti pienimmät<br />

kuulijat olivat innokkaita kertomaan paitsi<br />

omista, niin myös tuttavien lemmikeistä ja<br />

niiden edesottamuksista. Puheenvuoroja<br />

oppilaille olisi voinut jakaa paljon enemmänkin,<br />

jos vain olisi ollut aikaa.<br />

Isommat oppilaat esittivät kinkkisempiä<br />

kysymyksiä: ”Miksi eläinsuojeluyhdistykset<br />

eivät tee mitään häkkikanaloille…?”<br />

Onneksi vastaukseni taisi tyydyttää tätä<br />

nuorta tulevaisuuden kuluttajaa, vaikka<br />

hetki piti miettiä, mitä vastaan. Hyvä kysymys<br />

kuitenkin!<br />

Lopuksi katsoimme vielä kalvoilta, mitä<br />

sitten voi tehdä, jos tietää että eläintä kohdellaan<br />

huonosti. Korostin aikuiselle kertomisen<br />

tärkeyttä ja vieritin vastuuta myös<br />

opettajille: lasten ei pidä yksin murehtia<br />

mahdollisia kuulemiaan eläinsuojeluepäkohtia,<br />

vaan kertoa niistä aikuisille, jotka<br />

hoitavat asiaa eteenpäin. Selvitimme myös<br />

yhdessä poliisin puhelinnumeron ja katsoimme<br />

kunnaneläinlääkärin yhteystiedot.<br />

Tunnin lopuksi eräs tyttö kertoi alakuloisena,<br />

että heidän kissansa oli kateissa.<br />

Onneksi olin selvittänyt myös kyseisen<br />

kunnan löytöeläinten talteenottopaikan<br />

yhteystiedot! Niillä oli käyttöä.<br />

Oppilaat saivat kotiin viemisinä Eläinten<br />

ystävä -lehden, esitteitä ja kissaheijastimet,<br />

joita sitten ripusteltiin kilpaa takkeihin ja<br />

koulureppuihin.<br />

Välitunnin jälkeen tutustuttiin vielä kaverikoiratoimintaan<br />

ja itse kaverikoiriin.<br />

Päivän kohokohta (heijastimien ja heppajulisteiden<br />

saamisen jälkeen?) taisikin olla<br />

elävien eläinten vierailu koulun pihalla.<br />

Basset hound, parsonrusselinterrieri, labbis,<br />

bullterrieri ja villakoira heiluttivat lakkaamatta<br />

häntäänsä monikymmenpäiselle<br />

koululaislaumalle ja nauttivat rapsutuksista.<br />

n<br />

24<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 7

Turkistarhauskiellot etenevät Euroopassa<br />

– Suomessa satsataan suurtarhoihin<br />

Laura Uotila<br />

Turkistarhaus on vastatuulessa suuressa<br />

osassa Eurooppaa. Vuoden<br />

2008 alussa myös Italia liittyy niiden<br />

maiden joukkoon, jotka ovat lainsäädännön<br />

avulla rajoittaneet turkistarhausta<br />

maassaan tehden sen kannattamattomaksi<br />

tai täysin kielletyksi.<br />

EU:n jäsenvaltioista yksiselitteisen kiellon<br />

kaikelle turkistarhaukselle ovat asettaneet<br />

Iso-Britannia, Itävalta ja Kroatia. Sveitsissä<br />

olisi luvallista kasvattaa turkiseläimiä vain<br />

eläintarhaolosuhteet täyttävissä oloissa.<br />

Samoin Ruotsi vaatii ketuille niin väljät ja<br />

lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistavat<br />

olot, että kettutarhaus on muuttunut<br />

siellä kannattamattomaksi. Saksa puolestaan<br />

kiristää siirtymäajan jälkeen turkistarhaeläinten<br />

tilavaatimuksia niin paljon, että<br />

myös siellä tulee tarhaus todennäköisesti<br />

päättymään 5–10 vuoden kuluessa.<br />

Ensi vuosi tuo valoa myös Italian minkeille<br />

ja Hollannin ketuille ja chinchilloille.<br />

Italiassa astuu ensi vuoden alussa voimaan<br />

laki, joka vaatii minkeille muun muassa<br />

uima-altaat ja tilavat, maapohjaiset aitaukset,<br />

tehden näin minkkitarhauksen<br />

kannattamattomaksi. Huhtikuussa Hollanti<br />

liittyy tarhausta rajoittaviin maihin,<br />

kun lainsäädäntö lopettaa maasta kettu- ja<br />

chinchillatarhat.<br />

Euroopan suurin<br />

kettutarha Suomeen<br />

Suomessa panostetaan yhä turkistarhaukseen.<br />

Turkistarhat kulkevat samaan suuntaan<br />

kuin muukin teollistunut eläintuotanto:<br />

tuotanto keskittyy voimakkaasti, ja perustettavat<br />

yritykset ovat eläinmääriltään<br />

aikaisempia huomattavasti suurempia.<br />

Tällä hetkellä Evijärvelle ja Kortesjärvelle<br />

on suunnitteilla kettutarha, josta toteutuessaan<br />

tulisi Euroopan suurin. Tarhauslupaa<br />

haetaan yhteensä 15 350 siitosketun<br />

tai supikoiran kasvatukseen. Jos tarhan<br />

varjotalot laitettaisiin peräkkäin, riittäisi<br />

niitä Helsingin keskustasta Järvenpään<br />

juna-asemalle – tiiviissä jonossa koko 40<br />

kilometrin matkalle!<br />

Suomi tuotti vuonna 2006 noin 2,2 miljoonaa<br />

ketunnahkaa ollen siten maailman<br />

toiseksi suurin ketunnahkojen tuottaja heti<br />

Kiinan jälkeen. Kiinan kettutuotanto on<br />

kuitenkin jo nyt kaksinkertainen Suomeen<br />

verrattuna, ja voimakas kasvu jatkunee<br />

Euroopassa minkinkasvatus<br />

vähentyy,<br />

mutta Kiinassa tuotanto<br />

kasvaa sitäkin<br />

vauhdikkaammin.<br />

Kuva: Tiina Notko<br />

myös tulevaisuudessa. Myös minkinnahkojen<br />

tuottajana Kiina on jo maailman<br />

suurin. <strong>Suomen</strong> merkitys maailman turkismarkkinoilla<br />

laskee siis voimakkaasti.<br />

Suomalaiset tarhaajat ovat itse vauhdittaneet<br />

Kiinan turkistuotannon reippaaseen<br />

kasvuun: maahan lennätetään yhä edelleen<br />

suomalaisia siitoseläimiä, jotka muodostavat<br />

perustan maan kettukasvatukselle.<br />

Kettu rasittaa ympäristöä<br />

enemmän kuin sika<br />

Kuva: Tiina Notko<br />

Euroopan komissio teetti vuonna 2003<br />

raportin, jossa kansainvälisesti arvostetut<br />

tutkijat selvittivät turkiseläinten hyvinvointiongelmien<br />

laajuutta ja merkitystä<br />

lajeittain. Raportti totesi turkistarhauksen<br />

sisältävän lukuisia eläinten hyvinvointiongelmia.<br />

Raportissa muun muassa todettiin,<br />

että supikoirien tarhaus olisi kiellettävä<br />

heti lajin elintapojen puutteellisen tuntemisen<br />

ja eläinten ilmeisten hyvinvointiongelmien<br />

vuoksi. Valitettavasti suosituksia<br />

ei kuitenkaan ole otettu käyttöön koko EU:<br />

n alueella, vaan rajoitukset ovat jääneet<br />

kansalliselle tasolle.<br />

Ympäristöministeriön laskelman mukaan<br />

yhden siitosketun ympäristökuorma<br />

on 1,2-kertainen lihasikaan verrattuna. Satojen<br />

ja tuhansien eläinten turkistarhat ovat<br />

merkittäviä paikallisia ympäristöriskejä.<br />

Turkistarhat aiheuttavat lisäksi välillisiä<br />

eläinsuojeluongelmia: tarhojen ympärille<br />

kerääntyy lokkeja, jotka yrittävät noukkia<br />

häkkien päälle laitettavaa rehua. Tarhaajat<br />

pelottelevat lokkeja ampumalla, jolloin<br />

sekaparvissa tähtäimeen joutuu helposti<br />

myös rauhoitettuja lajeja. Pesimäaikaan<br />

tuloksena on orpoja poikasia. Lisäksi osa<br />

linnuista saattaa jäädä haavoittuneeksi.<br />

Eläinsuojelujärjestöt ympäri Eurooppaa<br />

kampanjoivat ahkerasti turkistarhauksen<br />

lakkauttamiseksi koko EU:n alueella. Kansainvälinen<br />

eläinsuojelujärjestöjen katto-organisaatio<br />

turkisasioissa on Fur Free<br />

Alliance (http://infurmation.com), joka<br />

muun muassa ylläpitää luetteloa turkittomuuteen<br />

sitoutuneista vaateliikkeistä.<br />

EU-maissa tapahtuva kehitys on myönteistä,<br />

mutta samaan aikaan varjopuolena<br />

on tuotannon siirtyminen yhä enemmän<br />

Kaukoitään eläinsuojelulainsäädännön ja<br />

-valvonnan ulottumattomiin. Siksi näkyvää<br />

kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan mittavan<br />

asennemuutoksen aikaansaamiseksi,<br />

jotta turkistarhaus muuttuisi kannattamattomaksi<br />

myös EU:n ulkopuolella. n<br />

Huolimaton hoito ja ahtaus saavat minkit<br />

raatelemaan heikompiaan.<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 7<br />

25

Japani lahtaa edelleen <strong>ry</strong>hävalaita<br />

<strong>SEY</strong> vetosi Japanin päättäjiin, jotta maa lopettaisi valaiden usein<br />

julman pyynnin. Ryhävalas kasvaa jopa 15-metriseksi ja painaa<br />

aikuisen 25–30 tonnia.<br />

Valaanpyyntilaivasto lähti Japanista 17.11.<strong>2007</strong> kohti eteläistä<br />

Tyyntämerta. Laivaston tavoitteena on pyytää 50<br />

<strong>ry</strong>hävalasta, 50 sillivalasta ja 935 lahtivalasta Antarktiksen<br />

merialueelta, jonka Kansainvälinen valaanpyyntikomissio IWC on<br />

julistanut valaidensuojelualueeksi jo vuonna 1994.<br />

Kaupallinen valaanpyynti lopetettiin vuonna 1963 kansainvälisellä<br />

päätöksellä. Ryhävalaita oli tuolloin jäljellä enää 1200 yksilöä.<br />

Kanta on sittemmin elpynyt, mutta <strong>ry</strong>hävalas kuuluu edelleen<br />

uhanalaisiin eläinlajeihin.<br />

Ryhävalas on jatkuvasti kasvavan valasmatkailun suursuosikki.<br />

Se on kuuluisa komeista hypyistään ja jopa tunteja kestävistä mahtavista<br />

aarioistaan. Ryhävalas voi elää jopa 100-vuotiaaksi.<br />

Japani perustelee pyyntejä ”tieteellisellä tarkoituksella”. Japanin<br />

kalastusviraston mukaan <strong>ry</strong>hävalaiden sisäelimistä saadaan arvokasta<br />

tietoa eläimen iästä, lisääntymisestä ja ruokavaliosta. Todellisuudessa<br />

20–40 tonnia painavasta valaasta hyötyvät ainoastaan<br />

pyytäjät itse, sillä valaanlihan kilohinta on noin 75 €.<br />

Kalastus on yksi tärkeimmistä elinkeinoista Japanissa. Kalasaaliit<br />

ovat viime aikoina ehtyneet ylikalastuksen ja saasteiden vuoksi.<br />

”Tieteellisen valaanpyynnin” kiintiöt kasvavat vuosi vuodelta.<br />

IWC:n asettaman kaupallisen valaanpyyntikiellon aikana Japani<br />

on teurastanut yli 10 500 valasta.<br />

Valaita pyydetään julmin ja epähumaanein keinoin. IWC:n tieteellinen<br />

komitea ei ole pystynyt määrittämään pyydetyn valaan<br />

kuolemaan kuluvaa aikaa. Teurastaminen tapahtuu yleensä vaikeissa<br />

meriolosuhteissa. Nykyinen arvio valaan kuolinkamppailusta<br />

on kahdesta minuutista tuntiin. Sekä pyynti että pitkittynyt<br />

teurastaminen aiheuttavat valaille suunnatonta kärsimystä.<br />

<strong>Suomen</strong> eläinsuojeluyhdistys lähetti vastalauseensa <strong>ry</strong>hävalaanpyynnistä<br />

Japanin pääministeri Yasuo Fukudalle 18.11.<strong>2007</strong>. n<br />

Maria Blomster<br />

Kuva: Phillip Colla / HWRF<br />

Ranskassa pyydystetään lintuja<br />

keskiaikaisin kivipuristusansoin<br />

Ranskassa, Lozéren ja Aveyronin departementeissa on vuonna<br />

2005 sallittu lintujen kiviansapyydystys. Kiviansojen käyttö<br />

oli maassa pitkään kiellettyä, mutta se sallittiin uudelleen<br />

”perinteisenä menetelmänä”. Toiminta on räikeässä ristiriidassa<br />

EU:n lintujensuojeludirektiivin kanssa. Kiviansametsästäjien mukaan<br />

menetelmä ei riko eläinsuojelulainsäädäntöä.<br />

Menetelmä on yksinkertainen: kun lintu tulee syömään kivien<br />

väliin laitettuja marjoja, se koskee painavan kivilaatan alle pystytettyihin<br />

puutikkuihin, minkä seurauksena laatta putoaa linnun<br />

Kuva: Komitee gegen den Vogelmord<br />

päälle. Usein linnut kuolevat hitaasti ja tuskallisesti verenvuotoon,<br />

janoon ja stressiin tai tukehtuvat.<br />

Kiviansoilla pyydystetään vuosittain useita tuhansia Etelä-Ranskassa<br />

talvehtivia, suomalaisillekin tuttuja lintuja. Eniten saaliiksi<br />

saadaan rastaita, punarintoja, kirvisiä ja peippoja. Departementtien<br />

alueella arvioidaan olevan 75 000–125 000 toimivaa kiviansaa.<br />

Saksalainen lintujensuojeluyhdistys Komitee gegen den Vogelmord<br />

(Komitea lintumurhaa vastaan) on kampanjoinut julman<br />

kiviansapyydystyksen lopettamiseksi. Yksi kampanjan toimintamuodoista<br />

on kansainvälinen painostus. <strong>SEY</strong> on lähettänyt Ranskan<br />

ympäristöministeri Jean-Louis Borloo’lle vetoomuksensa<br />

kiviansapyydystyksen kieltämiseksi välittömästi. Kaikki eläinten<br />

ystävät voivat osallistua kampanjaan allekirjoittamalla vetoomuksen<br />

Komitee gegen den Vogelmord’n nettisivuilla http://www.komitee.de/<br />

(saksankielinen sivusto). n<br />

MB<br />

Korttikampanjalla vedotaan julman kiviansapyynnin lopettamiseksi<br />

Ranskassa. Kortin puristukseen jäänyt laulurastas on<br />

suomalaisten suvi-iltojen laulutaituri ja mökkiläisten suosikki,<br />

joka talvehtii muun muassa Ranskassa.<br />

26<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 7

Häkkikanalakielto kohtaa karikkoja<br />

Perinteiset häkkikanalat tulevat vuodesta<br />

2012 alkaen olemaan kaikissa<br />

EU-maissa kiellettyjä. Vuoden 2012<br />

jälkeen sallittuja munantuotantomuotoja<br />

ovat varustellut virikehäkkikanalat, lattiakanalat<br />

ja luomukanalat. Valtaosa, yli<br />

80 % <strong>Suomen</strong> munijakanoista elää vielä<br />

varustelemattomissa häkkikanaloissa. Munantuotannossa<br />

eletään nyt siirtymäkautta:<br />

juuri nyt voivat kuluttajat ostopäätöksillään<br />

vaikuttaa siihen, mihin tuotantomuotoon<br />

tuottajat tulevat jatkossa siirtymään.<br />

Eettinen kuluttaja valitsee ostoskär<strong>ry</strong>ynsä<br />

luomumunat.<br />

Tuleva EU-direktiivi on kohdannut karikkoja<br />

yllättävältä suunnalta. Saksa on<br />

kansallisessa lainsäädännössään määrännyt<br />

kiellon perinteisille häkkikanaloille jo<br />

vuodesta 2009 alkaen. Saksalaiset munantuottajat<br />

ovat lintuinfluenssariskiin vedoten<br />

onnistuneet yllättäen vakuuttamaan<br />

hallituksensa siitä, että kanojen pito ulkona<br />

on vaarallista. Saksan hallitus on kieltänyt<br />

siipikarjan ulkoilun määräämättömäksi<br />

ajaksi, vaikka yhtään lintuinfluenssatapausta<br />

ei Saksasta ole todettu. Lisäksi Eurogroup<br />

for Animals -<strong>ry</strong>hmän tietoon on tullut,<br />

että Saksa aikoo liittyä <strong>ry</strong>hmään, joka<br />

Kanat ja muukaan siipikarja eivät pääse enää tepastelemaan vapaasti ulkona Saksassa.<br />

ajaa häkkikanalakiellon siirtämistä vielä<br />

vuodesta 2012 eteenpäin.<br />

Saksan kanta poikkeaa muiden pohjoisten<br />

EU-maiden kannoista. Myös Euroopan<br />

komissio on tehnyt selväksi, että lykkäystä<br />

häkkikanalakiellolle ei ole odotettavissa.<br />

<strong>Suomen</strong> eläinsuojeluyhdistys on lähettänyt<br />

Saksan maatalousministeri Horst Seehoferille<br />

vetoomuksen, jossa kehotetaan<br />

Saksan hallitusta ottamaan selkeä kanta<br />

häkkikanalakiellon puolesta. n<br />

Maria Blomster<br />

Lue aiheesta lisää Eläinten ystävä -lehdessä<br />

1/<strong>2007</strong> olleesta artikkelista.<br />

Kuva: Pekka Hänninen<br />

Uusi D.A.P. ® -kaulapanta:<br />

Luonnollista rentoutta koiralle siellä missä koira on<br />

D.A.P. ® - koiraa tyynnyttävän feromonin hyödyllisyys on<br />

todettu useissa tieteellisissä tutkimuksissa - yksinoloon<br />

liittyvissä ongelmissa, äänipeloissa, uuteen kotiin<br />

sopeutumisessa, autopelossa, eläinlääkärikäynneillä,<br />

löytökoirakodeissa ja pennun sosiaalistumiskaudella.<br />

D.A.P. ® -kaulapannasta erittyy synteettistä koiraa<br />

tyynnyttävää feromonia. Feromoni vaikuttaa rentouttavasti<br />

ja lohduttavasti kaikenikäisillä koirilla lisäten<br />

koiran itseluottamusta. Käyttöohjeet pakkauksessa.<br />

D.A.P. ® auttaa<br />

mm. ilotulituspelkoon<br />

D.A.P. ® -pannat: pennuille<br />

ja pienille koirille 45 cm,<br />

keskikokoisille ja<br />

suurille koirille 70 cm.<br />

D.A.P. ® -tuoteperheessä<br />

myös suihke, haihdutin<br />

ja vaihtopullo.<br />

11.<strong>2007</strong><br />

Apteekista, eläinlääkäreiltä ja hyvinvarustetuista eläintarvikeliikkeistä. www.vetcare.fi<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 7<br />

27

Kun koira<br />

ikääntyy<br />

Anders Hallgren (teksti) ja Eivor Rasehorn<br />

(valokuvat): Vanha koira. Art House<br />

<strong>2007</strong>, 112 s.<br />

Iäkkäät koirat ovat saaneet arvoisensa<br />

huomionosoituksen niitä käsittelevän<br />

kirjan muodossa. Anders Hallgren on<br />

ruotsalainen koirapsykologi, joka lähestyy<br />

aihettaan lämmöllä ja asiantuntemuksella.<br />

Vanhenevat lemmikkimme ansaitsevat<br />

arvostusta ja huolenpitoa. Suomeksi vastaavaa<br />

kirjaa ei ole aiemmin ilmestynyt,<br />

vaikka aihe on tärkeä ja tietoa siitä on ollut<br />

vain hajanaisesti saatavilla.<br />

Rodusta ja yksilöstä riippuen koiran<br />

vanhuus alkaa noin kymmenen ikävuoden<br />

tienoilla. Vanha koira on yleensä mukava ja<br />

helppo ystävä, jonka nuoruuden kohellukset<br />

ovat jo takanapäin ja elämä on hioutunut<br />

omistajan kanssa varsin saumattomaksi yhteiseloksi.<br />

Väistämätöntä kuitenkin useimmiten<br />

on, että lemmikki vanhenee ennen<br />

omistajaansa, ja vanhan koira tarvitsee erityishuomiota<br />

monessa asiassa.<br />

Hallgren on jakanut kirjan osiin, joissa<br />

käydään läpi koiran eri ikävaiheet sekä<br />

vanhenemisen aiheuttamat muutokset<br />

koiran fysiikassa ja psyykessä. Vanhan koiran<br />

tarpeet muuttuvat niin liikunnan kuin<br />

levon tarpeen suhteen, mutta se ei silti saisi<br />

tarkoittaa sitä, että enemmän unta kaipaava<br />

koira jätetään tylsistymään kotiin.<br />

Päinvastoin – iäkäs koira tarvitsee pieniä<br />

piristäviä hetkiä omistajansa kanssa, jotta<br />

mieli pysyy virkeänä ja fysiikka mahdolli-<br />

KIRJAT<br />

simman hyvässä kunnossa mahdollisimman<br />

pitkään.<br />

Iäkäs koira tarvitsee usein entistä enemmän<br />

omistajansa turvaa ja vanhoja rutiineja,<br />

muttei myöskään uuden opettelua ja<br />

pieniä tehtäviä saisi silti unohtaa. Iäkkään<br />

koiran kanssa tulee muistaa aina myös<br />

huolellinen terveydenhoito ja säännölliset<br />

eläinlääkäritarkastukset, jotta mahdolliset<br />

sairaudet huomataan ajoissa.<br />

Kirja on kuvitettu tunteikkailla, runsailla<br />

värivalokuvilla kauniisti harmaantuneista<br />

ikäkoirista. Kuvista huokuu se suuri lämpö<br />

ja arvostus, joka kuuluisi kaikille vanhoille<br />

koirille. Kieltämättä kirjaa lukiessa tuli<br />

myös varsin haikea olo omien vanhenevien<br />

lemmikkien puolesta – koskaan ei toivoisi,<br />

että yhteiset vuodet alkaisivat olla jo hupenemassa.<br />

Siksi niistä täytyy tehdä mahdollisimman<br />

hyvät. n<br />

Laura Uotila<br />

Liinaharjaa<br />

muistetaan<br />

Hannu Pesonen, Olavi Hankimo, Venla Pystynen<br />

ja Riikka Peltonen: Liinaharja – <strong>Suomen</strong>hevosen<br />

taival, Otava <strong>2007</strong>, 224 s.<br />

Edellisessä Eläinten ystävässä esiteltiin<br />

<strong>Suomen</strong> Hippoksen <strong>Suomen</strong>hevonen<br />

-kirja. <strong>Suomen</strong>hevosen<br />

satavuotisjuhlan kunniaksi on ilmestynyt<br />

toinenkin runsaasti kuvitettu tietokirja:<br />

Otavan Liinaharja on vähintään yhtä upea<br />

teos kuin <strong>Suomen</strong>hevonenkin. Ja onhan<br />

oma hevosemme kirjansa ansainnutkin.<br />

Liinaharja on ulkoisesti hyvin samannäköinen<br />

kuin <strong>Suomen</strong>hevonen, sillä kirjat<br />

ovat samanmuotoiset! Liinaharjan kuvituksena<br />

on käytetty runsaammin vanhoja<br />

mustavalkokuvia. Kuvat ovatkin hienoa<br />

katseltavaa. Sisällöllisesti kirjat poikkeavat<br />

kuitenkin huomattavasti toisistaan ja ne<br />

lähestyvät aihettaan eri katsontakannoista.<br />

<strong>Suomen</strong>hevonen on monipuolinen yleistietokirja<br />

aiheestaan, Liinaharja keskittynyt<br />

suomenhevosen historiaan. Ja historiaa<br />

riittää!<br />

Eläinsuojelu näkökulmasta luku Kaakkina<br />

ja Raakkina on mielenkiintoinen, joskin<br />

surullinen luettava. Luvussa on suoria<br />

lainauksia silloisen <strong>Suomen</strong> eläinsuojeluyhdistyksen<br />

(nykyinen <strong>SEY</strong>) puheenjohtajan<br />

eversti Torsten Karl Forsténin<br />

kirjoituksista. Kuvat Joensuun eläinsuojeluyhdistyksen<br />

markkinoilta teurastettavaksi<br />

lunastamien hevosten kulkueesta on<br />

puhutteleva. Paljon on onneksi hevosten<br />

kohtelussa saatu aikaan. n<br />

Pekka Hänninen<br />

Tietokirja ilmojen<br />

valtiaista<br />

Dick Forsman: Petolinnut, Otava <strong>2007</strong>, 144 s.<br />

Petolinnut ovat ihmisille vapauden ja<br />

voiman symboleja – ne ovat myös<br />

vainotuin lintuheimo. Suomessa kanahaukka<br />

sai viimeisenä petolintuna lain<br />

suoman rauhan vasta pari vuosikymmentä<br />

sitten. Kotkien ja muiden petolintujen pesiä<br />

tuhotaan edelleen maassamme. Maailmalla<br />

petoviha rehottaa yleisenä. Moni haukka<br />

on menettänyt vapautensa ja päätynyt<br />

ankeisiin oloihin metsästysvälineeksi. Ravintoketjun<br />

huipulla petolintujen osana on<br />

lisäksi kerätä kehoonsa kaikki myrkyt.<br />

Petolinnut esittelee aiheensa kiehtovasti ja<br />

monipuolisesti. Lukija pääsee petolintujen<br />

siivellä niin saalistamaan kuin pesäpuuhiinkin<br />

mukaan. Kirjan valokuvat ovat huikeita<br />

ja vertaansa vailla. Niitä katsellessa on<br />

pakko haukkoa henkeä. Kirja ei ole määritysopas,<br />

vaikkakin lähes kaikki kotoiset päiväpetolintumme<br />

kirjan kuvissa vilahtelevat.<br />

Teksti on kirjoitettu yleistajuisesti.<br />

Petolinnut on jokaisen luonnon ystävän<br />

unelmakirja. Kirjan esipuheessa toivotaan<br />

teoksen liennyttävän petolintu-sanan negatiivista<br />

kaikua. Näin se varmaan Suomessa<br />

tekeekin – ulkomailla työsarkaa<br />

riittäisi vielä paljon. n<br />

Pekka Hänninen<br />

28<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 7

Hevosharrastajille<br />

vuosiopas<br />

Anna-Maija Järvi-Herlevi ja Nina Salonen:<br />

Hevosen ja ratsastajan vuosi, AB Editex OY<br />

<strong>2007</strong>, 194 s.<br />

Hevosen ja ratsastajan vuosi on yhdistetty<br />

hevosopas ja kalenteri. Jokaiselle<br />

kuukaudelle on valittu aihe,<br />

josta on muutaman aukeaman mittainen<br />

artikkeli. Aiheita ovat muun muassa tallielämä,<br />

hammashoito, kengitys ja hevosten<br />

kuljetus ajoneuvovalintoineen. Runsaasti<br />

kuvitettu opas antaakin monipuolisesti<br />

tietoa hevosasioita. Leikkimielisempiä<br />

vinkkejä ovat muun muassa tallinkoristelu<br />

joulukuosiin.<br />

Jäin hieman miettimään kalenterisivujen<br />

tarpeellisuutta. Kalenterisivut tekevät<br />

oppaasta hieman sekavan, kun artikkelit<br />

katkeilevat allakan lehtiin. Ja voiko kirjaa<br />

käyttää enää seuraavana vuonna? Toisaalta<br />

kalenteriin liitetty hevostieto tavoittaa<br />

ehkä erilaisen lukijakunnan kuin perinteinen<br />

opas. Vuosiopas neuvoo lukijaansa<br />

höllentämään tahtia – ehkäpä sinne tänne<br />

kalenterin sivuille kannattaa laittaa merkintä:<br />

kiireetöntä aikaa hevosen kanssa. n<br />

Pekka Hänninen<br />

Koiran kanssa<br />

retkelle!<br />

Minna Toivola: Retkeily koiran kanssa, Art<br />

House <strong>2007</strong>, 156 s.<br />

Luonnossa vaeltamisesta nauttii niin<br />

koira kuin omistajakin. Vaikka koira<br />

kulkee matkassa yleensä hyvinkin<br />

mutkattomasti, täytyy koira silti huomioida<br />

niin reittiä suunniteltaessa kuin koiran<br />

valmistelussa patikointia varten.<br />

Nyt aiheesta on kirjoitettu opaskirja.<br />

Minna Toivolan Retkeily koiran kanssa<br />

antaa runsaasti käytännöllisiä vinkkejä<br />

koiran kanssa retkeilyyn. Yleensä koira<br />

jaksaa liikkua yhtä hyvin ja paremminkin<br />

kuin omistajansa, mutta mitä pidemmälle<br />

ja raskaammalle vaellukselle ollaan suuntaamassa,<br />

sitä enemmän myös koiraa täytyy<br />

retkelle valmistella ja reittiä sekä varustusta<br />

suunnitella koiran ehdoilla.<br />

Kirjassa käydään läpi mm. koiraystävällisiä<br />

vaellusreittejä Suomessa, koiralle<br />

tarpeellista varustusta, koiran lihashuoltoa<br />

ja ruokintaa vaelluksella sekä koiran kanssa<br />

luonnossa liikkumisen sääntöjä koiran<br />

kanssa. Ensiapuohjeetkin käydään läpi lyhyesti.<br />

Kirjassa ei ollut juuri mitään turhaa,<br />

vaan siihen on näppärästi ja tiiviisti saatu<br />

koottua oleellisimmat asiat koiran kanssa<br />

retkeilemisestä. Kirja poistanee epäilyn<br />

siemenet niidenkin koiranomistajien mielestä,<br />

jotka ovat vielä epäröineet koiran<br />

ottamista mukaan pidemmille vaelluksille.<br />

Toivolan neuvojen perusteella on helppo<br />

alkaa valmistella omaakin vaellusta, on se<br />

sitten vaikka ensimmäinen laatuaan.<br />

Olisin toivonut kirjan korostavan hieman<br />

enemmän sitä vastuuta, joka koiran<br />

kanssa liikkujan on otettava muista eläimistä<br />

luonnossa: metsissä elää varsinkin<br />

alkukesäisin paljon eläinten poikasia, joita<br />

koirat eivät missään nimessä saisi päästä<br />

häiritsemään. Myös kuvitusta olisi voinut<br />

olla kaikkiaan enemmän: havainnollistavat<br />

kuvat esimerkiksi hieronta- ja ensiapuohjeiden<br />

kohdalla olisivat olleet paikallaan.<br />

Kirja sai ajatukset harhailemaan jo ensi<br />

kesään sekä palautti mieliin lämpimiä<br />

muistoja omista vaelluksista koirieni kanssa.<br />

Kirja sopii niin pidempääkin vaellusta<br />

koiran kanssa suunnittelevalle kuin lähimetsässä<br />

retkeilevällekin – haaveilu tulevan<br />

kesän patikkamatkoista alkakoon! n<br />

Laura Uotila<br />

10 kysymystä<br />

Testaa, miten hyvin luit lehtemme edellisen<br />

numeron! Oikeat vastaukset löydät vierestä tai<br />

Eläinten ystävän numerosta 3/<strong>2007</strong>.<br />

1. Mistä ovat peräisin Helsingin puistoissa,<br />

puutarhoissa ja hautuumailla tuhojaan tekevät<br />

kanit?<br />

2. Kuka on Tuija Saari?<br />

3. Kuka on <strong>SEY</strong>:n nuorisoprojektisihteeri?<br />

4. Paljonko Whiskas-kesäkissakampanja tuotti<br />

tänä vuonna <strong>SEY</strong>:n löytöeläintoiminnalle?<br />

5. Mihin Whiskas-kesäkissakampanjan tuotto<br />

käytetään?<br />

6. Miksi ns. Koehler-menetelmä koirien koulutuksessa<br />

on vaarallinen?<br />

7. Minkä järjestön kanssa yhteistyössä Savon<br />

Eläinsuojelu <strong>ry</strong>. järjesti lasten ja nuorten<br />

eläinleirin viime vuonna?<br />

8. Miksi niin sanottua kissankaislaa ei pidä antaa<br />

kissalle syötäväksi?<br />

9. Miten kudosluovutuskortin täyttäminen<br />

edistää eläinsuojelua?<br />

10. Suomessa vietettiin viime lokakuussa Eläinten<br />

viikkoa suomenhevosen merkeissä.<br />

Monennenko kerran tätä <strong>SEY</strong>:n alulle panemaa<br />

viikkoa nyt vietettiin?<br />

10 vastausta<br />

1. Helsingissä lisääntyvä villikanipopulaatio on<br />

lähtöisin hylätyistä lemmikkikaneista.<br />

2. Tuija Saari on Helsingin kaupungin eläinsuojelueläinlääkäri.<br />

3. <strong>SEY</strong>:n nuorisoprojektisihteerinä toimii puolentoista<br />

vuoden ajan Elina Sipilä.<br />

4. Whiskas-kampanjan tuotto <strong>SEY</strong>:lle oli tänä<br />

vuonna 10500 euroa.<br />

5. Whiskas-kesäkissakampanjan tuotto käytetään<br />

löytökissojen sterilointiin ja kastrointiin<br />

sekä tunnistusmerkintöihin mikrosiruilla.<br />

6. Koviin otteisiin perustuva Koehler-menetelmä<br />

voi aiheuttaa koiralle kaularankavahinkoja,<br />

luu- ja sidekudosvaurioita, pitkäaikaisia<br />

hermokipuja ja muita hermo-oireita, vastaavia<br />

kuin ihmisille syntyy peräänajo-onnettomuuksissa.<br />

Koehlerin ohjeisiin sisältyy myös<br />

pahasti eläinsuojelulain vastaisia neuvoja.<br />

7. Savon Eläinsuojelu <strong>ry</strong>. järjesti kesäleirin yhdessä<br />

Lapinlahden 4H- yhdistyksen kanssa.<br />

8. Kissankaislan myrkyllisyydestä ei ole varmaa<br />

tietoa, mutta viiltävä, karkea kaisla voi joka<br />

tapauksessa aiheuttaa kissalle suu- ja suolisto-oireita.<br />

9. Suuri osa Suomessa käytettävistä koe-eläimistä<br />

kasvatetaan niistä saatavien kudosten<br />

vuoksi. Leikkauksissa tai kuolleilta ihmisiltä<br />

saatavan ihmiskudoksen hyvä saatavuus vähentäisi<br />

tällaisten koe- eläinten tarvetta.<br />

10. Vuonna <strong>2007</strong> vietettiin Eläinten viikkoa 49.<br />

kerran<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 7<br />

29

K<br />

IRP<br />

UN<br />

N URK<br />

KA<br />

Koonnut Marika salin<br />

Kolmasluokkalainen Jenna Kylmäluoma<br />

on piirtänyt Kirpulle kuvan<br />

kolmesta odottavasta kissasta.<br />

Kirppu kiittää, vaikka se kissoja pelkääkin...<br />

Kuvan kääntöpuolelle Jenna on kirjoittanut:<br />

”Kissan hoitaminen on tosi tärkeää kuin<br />

myös muistakin eläimistä. Jos eläintä ei<br />

hoida hyvin se voi sairastua tai jopa kuolla.<br />

Sitä pitää ruokkia ja hoitaa. Pitää joskus<br />

harjata hyvin. Jos se sairastuu pitää viedä<br />

tai kutsua eläinlääkärille.”<br />

Peruskoulun kolmannen luokan englanninkielen<br />

kirjassa kerrotaan Plum- nimisestä<br />

pojasta, jolla on kymmenittäin eri<br />

eläimiä: kissoja, koiria, liskoja, sammakoita<br />

ja hamstereita. Plum kertoo uudelle<br />

ystävälleen Chrisille, paljonko hänellä on<br />

eri eläimiä. Plum toteaa itsekin, että hänellä<br />

on ”Too many pets”, liikaa lemmikkejä.<br />

Mutta jos oppilailta kysyy, kumpi on eläinrakkaampi,<br />

Plum vai Chris, jolla ei ole yhtään<br />

lemmikkiä, on vastaus selvä: ”Tietysti<br />

Plum. Sillä on niin paljon eläimiä.” Mitä<br />

mieltä sinä olet?<br />

Muutama vuosi sitten Eläinten viikkoa<br />

vietettiin teemalla Ollaan kavereita. Silloin<br />

puhuttiin paljon myös siitä, että ollakseen<br />

todella eläinrakas ei tarvitse omistaa itse<br />

eläimiä. Oikeastaan usein suurempaa<br />

eläinrakkautta voi osoittaa se, joka ei hanki<br />

yhtään eläintä itselleen. Yhdenkin eläimen<br />

omistaminen tuo mukanaan paljon työtä<br />

ja vastuuta. Miten kukaan ehtii antaa tarpeeksi<br />

huomiota ja aikaa kymmenille eläimille?<br />

On myös paljon sellaisia eläinrakkaita<br />

lapsia, jotka eivät jonkun perheenjäsenen<br />

allergian vuoksi voi itse hankkia eläintä.<br />

Silloin ratkaisu on auttaa muita ihmisiä<br />

heidän lemmikkiensä hoidossa. Joillain<br />

paikkakunnilla voi myös käydä auttamassa<br />

löytöeläinkodilla. Monilla eläinsuojeluyhdistyksillä<br />

on jotain sopivaa tekemistä<br />

myös nuorille jäsenilleen. <strong>SEY</strong>:ssä käynnistynyt<br />

nuorisoprojekti tuo varmasti lisää<br />

tällaisia mahdollisuuksia. Kannattaa kysellä<br />

paikallisesta yhdistyksestä!<br />

Lisää kalaa!<br />

Viime numerossa Kirppu kertoili kalastuksesta,<br />

jota se on seuraillut omassa kotirannassaan.<br />

Nyt seurailtavaa on kenties<br />

tulossa lisää, sillä iso joukko miehiä kävi<br />

syksyllä muokkaamassa koskea – ei ”uuteen<br />

uskoon” vaan pikemminkin vanhaan.<br />

Miehet olivat virtaavien vesien kunnosta<br />

Kuva: Marika Salin<br />

Pikku Kirppu<br />

hellytti Virtavesien<br />

Hoitoyhdistyksen<br />

isot miehet.<br />

ja niiden eläimistä kiinnostuneita vapaaehtoisia,<br />

jotka kävivät kantamassa veteen<br />

isoja kivenmurikoita ja kymmeniä kottikär<strong>ry</strong>llisiä<br />

soraa eli pieniä pyöreitä kiviä.<br />

Tarkoitus oli saada koskesta taas kaloille<br />

yhtä hyvä kutupaikka, kuin se todennäköisesti<br />

on joskus aiemmin ollut.<br />

Pikkukivien seassa kalat voivat syksyisin<br />

kutea eli laskea pohjaan mädin ja maidin, ja<br />

kun ne sitten yhtyvät, seurauksena on pieniä<br />

kalanpoikasia. Ilman noita irtokiviä ja kunnon<br />

virtausta se ei kuulemma onnistu.<br />

Miehet kertoivat, että taimenen kutu on<br />

vaikuttava näytelmä. Urokset nahistelevat<br />

omista alueistaan. Naarastaimen kaivaa<br />

pyrstöllään soraan kuopan ja laskee siihen<br />

500–3000 mätimunaa. Koiras hedelmöittää<br />

ne, ja sen jälkeen naaras peittää kuopan<br />

soralla. Pienet, 2–3 sentin mittaiset poikaset<br />

kuoriutuvat vasta seuraavana keväänä.<br />

Neljän vuoden ikäisinä ne ovat sitten valmiita<br />

itse lisääntymään.<br />

Haaveena on saada kotikoskeen lisääntymään<br />

ainakin taimenia ja harjuksia, mutta<br />

tosiasiassa miesten työ hyödyttää ihan<br />

koko vesieläimistöä: rapuja, hyönteisiä ja<br />

lintujakin. Kirppu seurasi miesten työtä<br />

innokkaana ja sai myös paljon rapsutuksia<br />

työn ohessa!<br />

Kirppu toivottaa kaikille lapsille ja eläimille<br />

oikein mukavaa ja rauhallista joulua.<br />

Muistattehan, että jouluherkut ovat harvoin<br />

sopivaa ruokaa eläimille. Esimerkiksi suklaata<br />

ei pitäisi koirille syöttää, ei myöskään<br />

suolaista kinkkua. Toivottavasti eläimet<br />

saavat omissa joulupaketeissaan ihan niille<br />

sopivia herkkuja, leluja tai tarvikkeita! n<br />

Hännänheilutuksin<br />

Kirppu<br />

Posti Kirpun nurkkaan edelleen osoitteella;<br />

Marika Salin Sinervänpolku 15 12750<br />

Pilpala tai marika.salin@suomi24.fi<br />

30<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 7

Linnuille ruokaa<br />

Tali- ja sinitiaiset ovat yleisimpiä ruokintojen vieraita.<br />

Kuva: Pekka Hänninen<br />

Talven tultua linnut siirtyvät lähemmäs<br />

ihmisasutusta – ruoan toivossa.<br />

Lintuinfluenssan säikyttämänä<br />

moni lintulauta on tyhjä. Pelko on kuitenkin<br />

turha: lintulaudan vieraista ei pelättyä<br />

tautia ole tavattu.<br />

Täysin tautivaaraton lintulauta ei kuitenkaan<br />

ole. Likainen lauta levittää salmonellaa.<br />

Siksi ruokintapaikka tulee pitää<br />

siistinä ja putsata vähintään viikoittain.<br />

Päältäpäin täytettävä ruokinta-automaatti<br />

on paras. Ruokaillessaan linnut eivät pääse<br />

ulostamaan ruoan päälle, kuten tavallisella<br />

lintulaudalla.<br />

Linnuille maittaa monenmoiset eväät.<br />

Tarjottu ruoka ei saa kuitenkaan olla pilaantunutta<br />

tai liian suolaista. Auringonkukansiemenet,<br />

maapähkinät, hirssi ja tali<br />

ovat lintujen suosikkeja. Kaura maittaa keltasirkuille<br />

ja omenanpalat mustarastaille.<br />

Tali-, sini- ja hömötiainen sekä punatulkku,<br />

viherpeippo ja keltasirkku ovat<br />

yleisimmät ruokintojen kävijät. Luonnontieteellinen<br />

keskusmuseo kerää tietoja ruokintapaikkojen<br />

talvivieraista. Ohjeet seurannasta<br />

sekä tietoa aikaisempien vuosien<br />

tutkimustuloksista löytyvät osoitteesta<br />

www.fmnh.helsinki.fi/seurannat. BirdLife<br />

<strong>Suomen</strong> kotisivuilta www.birdlife.fi kerrotaan<br />

puolestaan lisää ruokintaohjeita. n<br />

Pekka Hänninen<br />

Kuva: Pekka Hänninen<br />

Kuva: Pekka Hänninen<br />

Ruokinta-automaatilla urpiainen ei pääse istumaan ravinnon<br />

päälle ja sotkemaan sitä.<br />

Viherpeippo on yleistynyt talviruokinnoilla.<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 7<br />

31

SUOMEN ELÄINSUOJELUYHDISTYS<br />

PALVELUNUMERO: . A504<br />

Levitä eläinsuojelun sanaa<br />

– anna joululahjaksi jäsenyys<br />

eläinsuojeluyhdistyksessä!<br />

Meillä kaikilla on varmasti ystäviä<br />

ja sukulaisia, joille eläimet ovat<br />

tärkeitä. Eläinsuojeluyhdistyksen<br />

jäsenyys on hyvä ja tärkeä tapa<br />

auttaa eläinten asiaa ja liittyä siihen<br />

suureen yhteisöön, jolle eläinrakkaus<br />

tarkoittaa tietoa ja tekoja.<br />

Jäsenet saavat Eläinten ystävä -<br />

lehden neljä kertaa vuodessa. <strong>SEY</strong>:<br />

llä on myös muita jäsenetuja ja<br />

runsaasti tapahtumia ja toimintaa.<br />

Jäsenyhdistysten yhteystiedot saat<br />

osoitteesta www.sey.fi tai soittamalla<br />

numeroon 09-877 1200. n<br />

LAHJAKORTTI<br />

Tiedän, että eläimet ovat sinulle tärkeitä.<br />

Siksi annan sinulle lahjaksi jäsenyyden<br />

__________________________<br />

eläinsuojeluyhdistyksessä vuonna 2008.

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!