Eläinten Ystävä 3-2007 - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry
05.07.2014 • Views
Share Embed Flag

Eläinten Ystävä 3-2007 - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry

Eläinten Ystävä 3-2007 - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry

Eläinten Ystävä 3-2007 - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
sey.fi

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

START NOW

3•<strong>2007</strong>

Sisällys<br />

4–7 <strong>Suomen</strong>hevosen vuosi – hevosen vuoksi.<br />

Mutta millainen on suomenhevonen?<br />

8–9 Hevosen omistaminen vaatii aikaa ja sitoutumista<br />

10–11 Lemmikki vanhenee ja sen elämä saattaa muuttua kärsimykseksi.<br />

Milloin on aika luopua rakkaasta ystävästä?<br />

12–14 Valtaavatko kanit Helsingin?<br />

15 Aura Koiviston pakinanurkka<br />

16 Eläinten ystävä 90 vuotta sitten<br />

17 Puheenjohtajalta<br />

18 <strong>SEY</strong> aloittaa nuorisotoiminnan<br />

20 Savossa oli hauska nuorten kesäleiri<br />

22 Uutisia läheltä ja kaukaa<br />

26 Valvojatyö voi olla rankkaakin<br />

28–29 Viljandiin saatiin uusi löytöeläintalo suomalaistenkin<br />

avustuksella<br />

30 Kirjoja koirista ja hevosista<br />

31 Kirppu pohtii kala-asioita<br />

<strong>SEY</strong>:n ja Eläinten ystävä -lehden yhteystiedot ovat sivulla 17.<br />

Kansi: Hevonen on puettava sään mukaan oikein, niin ettei se palele tai hikoile. Kuva: Pekka Hänninen<br />

Sisäkansi: Kanit ovat villiintyneet Helsingin puistoihin. Kuva: Pekka Hänninen<br />

<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 3 / 2 0 0 7

Juha Valste<br />

PÄÄKIRJOITUS<br />

LEDAREN<br />

Satavuotias<br />

suomenhevonen<br />

<strong>Suomen</strong>hevosen satavuotisjuhlat pidetään sen kunniaksi, että<br />

vuonna 1907 alettiin pitää rodun kantakirjaa. Moni luulee,<br />

että suomenhevonen oli alkuperäinen suomalainen kotieläinrotu,<br />

mutta vielä mitä. Toki Suomessa oli hevosia jo pronssikaudelta<br />

alkaen – etenkin Karjala oli tunnettu hevosistaan. Silti<br />

suuressa osassa nykyistä Suomea vähät hevoset olivat tuontitavaraa<br />

ja vetojuhtina käytettiin härkiä.<br />

Ruotsin suurvalta-aikana suomalaiset hakkapeliitat kunnostautuivat<br />

ratsuväkenä. Tämän ratsujoukon hevoset tulivat mikä<br />

mistäkin. Katselmusluettelon mukaan vuonna 1623 suomalaisten<br />

omat hevoset olivat vain 105–135 sentin korkuisia, joten ne soveltuivat<br />

huonosti sotilaskäyttöön. Isompia hevosia otettiin sotasaaliina<br />

ja tuotiin Baltiasta sekä Keski-Euroopasta.<br />

Jo 1700-luvulla ja varsinkin suuriruhtinaskunnan aikaan suomalaisiin<br />

hevosiin tuli geenejä lämminverisiltä venäläishevosilta.<br />

Isompiin ja nopeampiin hevosiin pyrittäessä jalostustoiminta tehostui,<br />

missä valtion rahoittamien ns. kruununoriiden osuus oli<br />

keskeinen. <strong>Suomen</strong> hevoskantaan tuotiin perintötekijöitä norfolkinjuoksijoilta,<br />

orloveilta, arabialaisilta ja raskailta työhevosilta,<br />

kuten ardennienhevosilta ja percheroneilta.<br />

Monipuolinen perinnöllinen tausta ja sata vuotta jatkunut jalostus<br />

on tuottanut nykyisen suomenhevosen: ei kuuma- eikä kylmäverisen,<br />

ankaraankin työhön sopivan, ratsuna ja juoksijana<br />

kohtuullisen sekä tavallisesti hyväluonteisen<br />

eläimen. Se on kovasti meidän näköisemme<br />

– olemmehan mekin geeneiltämme sekoitus<br />

suomalaista, skandinaavigermaania, balttia<br />

ja venäläistä n<br />

Finnhästens<br />

hundra år<br />

Med anledning av att man började föra stambok över finska<br />

hästen 1907 firar vi i år finnhästens hundraårsjubileum.<br />

Det är en allmän uppfattning att finska hästen är<br />

en genuin finsk husdjursras, men så är inte fallet. Visst fanns det<br />

hästar i Finland redan under bronsåldern – framför allt var Karelen<br />

känt för sina hästar. Men de flesta hästarna i Finland var dock<br />

importerade och som dragdjur användes allmänt oxar.<br />

Under svenska stormaktstiden utmärkte sig finska <strong>ry</strong>ttare, de<br />

s.k. hakkapeliterna, i den svenska armén. Hakkapeliternas hästar<br />

var av varierande ursprung. Enligt mönstringskatalogen från år<br />

1623 var mankhöjden hos finnarnas hästar endast 105–135 centimeter,<br />

så de var inte så lämpliga för militärt bruk. Större hästar<br />

tog man som krigsbyte, men import från Baltikum samt Mellaneuropa<br />

förekom också.<br />

På 1700-talet och under storfurstendömestiden blandades finska<br />

hästens arvsanlag med gener också från varmblodiga <strong>ry</strong>ska<br />

hästar. Då målet var större och snabbare hästar hade de s.k. kronohingstarna,<br />

som staten bekostade, en central roll i avelsverksamheten.<br />

Den finska hästens gener härstammar från norfolk- och orlovtravare<br />

samt araber, men också från grovt byggda arbetshästar,<br />

som ardenner och percheron.<br />

Den mångsidiga genetiska bakgrunden och det sekellånga avelsarbetet<br />

har resulterat i dagens finnhäst, som varken<br />

är varm- eller kallblodig. Finnhästen har i allmänhet<br />

ett gott lynne och den är en stark arbetshäst,<br />

men den klarar sig också bra både<br />

på rid- och travbanor. Den liknar mycket<br />

oss själva – vi är ju också en blandning av<br />

finska, skandinaviskgermanska, baltiska<br />

och <strong>ry</strong>ska gener. n<br />

Eläinten viikon 4.–10.10 teema on<br />

tänä vuonna <strong>Suomen</strong>hevosen vuosi<br />

– hevosen vuoksi. <strong>SEY</strong>:n toiminnan<br />

alkuvuosina hevosten pitoon liittyneet<br />

ongelmat työllistivät eläinsuojelijoita,<br />

ja hevonen otettiinkin <strong>SEY</strong>:n<br />

tunnuseläimeksi. Lisää hevosasiaa<br />

löydät tämän lehden sivuilta 4–9.<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 3 / 2 0 0 7

<strong>Suomen</strong>hevonen on useimmiten vaaleanruskea<br />

ja sillä on vaalea liinaharja.<br />

<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 3 / 2 0 0 7

<strong>Suomen</strong>hevonehevonen<br />

Vankka ja varma<br />

<strong>Suomen</strong>hevosen<br />

kantakirjan<br />

perustamisesta on<br />

kulunut sata vuotta.<br />

<strong>Suomen</strong>hevosta on<br />

juhlittu pitkin vuotta ja<br />

se on myös <strong>SEY</strong>:n<br />

Eläinten viikon teemana.<br />

Aura Koivisto<br />

<strong>Suomen</strong>hevosta ajatellessa on lupa<br />

heittäytyä kansallismieliseksi. Vankka,<br />

perinteisen punaruskea ja liinaharjainen<br />

hevosemme herättää suuria<br />

tunteita. Niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina<br />

se on ollut suomalaisten korvaamaton<br />

kumppani. <strong>Suomen</strong>hevonen on työn<br />

sankari, jolle voisi pitää pitkiä ja pateettisia<br />

puheita.<br />

Tänä vuonna puheita on pidetty ja juhlia<br />

järjestetty, sillä työn sankari viettää satavuotispäiviään.<br />

Vuonna 1907 keisarillinen<br />

senaatti teki päätöksen suomenhevosen<br />

kantakirjan perustamisesta. Ensimmäisenä<br />

vuonna kantakirjaan merkittiin 113<br />

oria, ja ensimmäiseksi viralliseksi suomenhevoseksi<br />

tuli Ukonpoika Limingasta.<br />

Myöhemmin senaatti antoi määräykset<br />

myös tammojen kantakirjauksesta sekä<br />

valtiollisten ravikilpailujen järjestämisestä.<br />

Monipuolinen toveri<br />

Kantakirjan pito siirtyi valtiolta <strong>Suomen</strong><br />

Hippos <strong>ry</strong>:lle vuonna 1970. Tällöin jalostustoiminta<br />

jaettiin neljään eri suuntaan.<br />

Rakenteesta ja käyttöominaisuuksista<br />

riippuen suomenhevonen voi olla juoksija,<br />

työhevonen, ratsu tai pienhevonen. Sama<br />

hevonen voidaan rekisteröidä useampaankin<br />

suuntaan, jos se vain suorittaa tarvittavat<br />

pätevyysvaatimukset.<br />

Monipuolisuudessaan suomenhevonen<br />

onkin ylittämätön. Se pärjää niin metsässä,<br />

raviradalla kuin maneesissakin. Yksi ja<br />

sama hevosrotu – jopa yksi ja sama hevonen<br />

– kykenee oppimaan kouluratsastusliikkeitä,<br />

hyppäämään esteitä ja toisaalta<br />

vetämään tukkikuormaa!<br />

Kuorman vetäjänä suomenhevonen on<br />

kokoluokassaan maailman huippu. Se voi<br />

vetää jopa 110 % omasta painostaan. Voimailun<br />

mestari ei silti ole mikään raskas<br />

köntys: raviradoilla suomenhevonen on<br />

osoittanut olevansa maailman nopein kylmäverirotu.<br />

Vireä ja varmajalkainen suomenhevonen<br />

on myös miellyttävä ratsastettava.<br />

Kun vielä luonnekin on rehti ja luotettava,<br />

suomenhevonen on omiaan harrastus- ja<br />

opetushevoseksi tai vaikkapa vammaisten<br />

terapiaan. Varsinkin ponin mittoihin jäävä<br />

suomenpienhevonen on saavuttanut suosiota<br />

sekä nuorten että aikuisten ratsuna.<br />

Ravikäyttöön tarkoitettu suomenhevonen<br />

on hieman sirorakenteisempi kuin<br />

työjuhta.<br />

Kuva: Pekka Hänninen<br />

Kruununoreja rodun<br />

vankistamiseksi<br />

Alkujaan hevosemme oli pieni, niin kuin<br />

maatiaisrodut yleensä. 1700-luvulla hevosten<br />

keskimääräinen säkäkorkeus oli vielä<br />

alle 140 cm ja paino 300 kg, kun tämän<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 3 / 2 0 0 7

Talvipakkasilla suomenhevonen tarvitsee lointa kuten muutkin hevoset.<br />

Kuva: Pekka Hänninen<br />

päivän suomenhevosen keskikoko on 156<br />

cm ja 550 kg.<br />

1800-luvulla katsottiinkin tarpeelliseksi<br />

<strong>ry</strong>htyä toimiin hevosten vankistamiseksi.<br />

Kehitettiin kruununorijärjestelmä, jossa<br />

valtio osti parhaita oriita ja sijoitti ne ympäri<br />

maata siitostehtäviä hoitamaan.<br />

Järeämpi koko oli tarpeen raskaissa maaja<br />

metsätöissä. Toisaalta myös juoksijan<br />

rivakkuus oli tärkeä, elettiinhän maassa,<br />

jossa asuttiin usein tiettömien taipaleiden<br />

takana. Hevonen ei ollut vain talonpojan<br />

kulkupeli, vaan sillä hoidettiin monenlaista<br />

julkista liikennettä. Kestikievarijärjestelmä<br />

tarjosi matkustavaisille kär<strong>ry</strong>kyytejä<br />

etapista toiseen, ja kaupungeissa toimivat<br />

vossikat. Hevosia käyttivät tietysti niin<br />

poliisi kuin puolustusvoimatkin – jopa<br />

Helsingin palolaitoksella oli työsuhteessa<br />

hevosia, joista viimeinen myytiin vasta<br />

vuonna 1934!<br />

Viime sodissa myös hevoset joutuivat<br />

rintamalle. Armeijan oma hevoskanta ei<br />

tietenkään riittänyt, joten tykinvetäjiksi<br />

värvättiin tavallisia maa- ja metsätyöläisiä.<br />

Sodan epäinhimillisissä oloissa hevoset<br />

osoittivat uskomatonta kestävyyttä. Vaikka<br />

yli 20 000 hevosta menehtyi, suurin osa<br />

säilyi hengissä ja palasi kotiinsa.<br />

Hevosella on yleisesti hyvä paikka- ja<br />

reittimuisti, mutta tarinat sodasta palaavista<br />

hevosista tuntuvat silti hämmästyttäviltä<br />

ja liikuttavilta. Rautatieasemalla irti<br />

laskettu hevonen saattoi juosta suorinta<br />

tietä kotiinsa, josta se oli joutunut lähtemään<br />

ehkä vuosia sitten.<br />

Kanta jälleen kasvussa<br />

Nykyään helposti unohtuu, miten suuri<br />

merkitys hevosella on aikoinaan ollut.<br />

1950-luvulla suomenhevosia oli vielä huikeat<br />

400 000 – eikä tämä johtunut ravi- ja<br />

ratsastusharrastuksen kukoistuksesta,<br />

vaan käytännön tarpeista. Koneistumisen<br />

ja autoistumisen myötä muutos oli raju:<br />

1980-luvulla hevoskantamme oli hiipunut<br />

jo alle 15 000:een.<br />

Tänä päivänä suomenhevosia on lähes<br />

20 000 – kolmasosa kaikista maamme hevosista<br />

– ja suunta on hienoisesti nouseva.<br />

<strong>Suomen</strong>hevonen näyttää pelastuvan juuri<br />

monipuolisuutensa ansiosta.<br />

Alkuperäisrotumme säilyttäminen onkin<br />

kutsumus ja elämäntehtävä lukuisille<br />

ravien ja ratsastuksen harrastajille. Kovissa<br />

oloissa karaistunut suomenhevonen on<br />

aarre, josta voivat huolehtia vain suomalaiset<br />

itse. n<br />

Lisää suomenhevosesta:<br />

www.suomenhevonen.info/sh100v/fi<br />

www.suomenratsut.fi<br />

<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 3 / 2 0 0 7

Hevostaidot<br />

kateissa<br />

Hevosen rooli on muuttunut työjuhdasta<br />

lemmikiksi viime vuosikymmenien aikana.<br />

Kaupungistumisen ja maatalouden<br />

koneellistumisen myötä hevosenpidon perinne<br />

on katkennut. Tämä näkyy myös hevostaitojen<br />

heikkenemisenä.<br />

Hevonen on laumaeläin ja kaipaa hevosseuraa tai edes ponikaverin. Jo kaksi<br />

hevosensukuista eläintä muodostaa yhdessä pienen lauman, jossa molemmilla<br />

on viihtyisämpi ja parempi elää kuin yksin.<br />

Kuva: Pekka Hänninen<br />

Pirjo Kinnunen<br />

Pidän mieheni Kimmo Kinnusen<br />

kanssa ratsastuskoulua Kuvansissa<br />

Joroisten kunnassa Pohjois-Savossa.<br />

Olen ollut yrityksessä mukana 31 vuotta.<br />

Kimmo perusti Kimmon tallin vuonna<br />

1966. Yrityksen toimenkuvaan kuuluvat<br />

ratsastus- ja valmennustuntien tarjonta<br />

sekä hevosten koulutus. Tallissamme on 22<br />

hevosta. Hoidamme itse kaikki tallityöt, joten<br />

elän päivästä toiseen hevosten kanssa.<br />

Koulutuksessa meillä on ollut vuosien varrella<br />

satoja hevosia.<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 3 / 2 0 0 7

Kuva: Pekka Hänninen<br />

Tamma ja varsa ovat kaunista katseltavaa.<br />

Eläinsuojelutyötä olen tehnyt vuodesta<br />

1976 lähtien. Olen ollut <strong>SEY</strong>:n vapaaehtoinen<br />

eläinsuojeluvalvoja jo monta vuotta ja<br />

lisäksi olen läänin valtuuttama eläinsuojeluvalvoja.<br />

Aikaisempina vuosina hevosia käytettiin<br />

monessa maatalossa eri työtehtävissä,<br />

ja niiden hoitaminen opittiin jo lapsena.<br />

Nykyään hevosenkäsittelytaito puuttuu<br />

useilta ihmisiltä.<br />

Hevosen ja ihmisen välille syntyy helposti<br />

erimielisyyksiä, mikäli ne eivät ymmärrä<br />

toisiaan. Hevonen on iso eläin, joten on tärkeää,<br />

että se kunnioittaa hoitajaansa. Osalla<br />

meillekin koulutukseen tulevista hevosista<br />

on ongelmia juuri siksi, ettei niitä ole osattu<br />

käsitellä oikealla tavalla. Niitä voi rakastaa<br />

ja paapoa, kunhan rajat ovat tiedossa.<br />

Hevosen hankkiminen<br />

liian helppoa<br />

Viime vuosien aikana hevosharrastus on<br />

lisääntynyt tuntuvasti. Se on näkynyt eläinsuojelukäynneillä<br />

monella tavalla. Niin sanottuja<br />

raviraakkeja saa lähes ilmaiseksi,<br />

joten niitä ovat hankkineet itselleen sellaisetkin<br />

ihmiset, jotka eivät tiedä hevosenpidosta<br />

saatikka -hoidosta mitään, eivätkä<br />

ymmärrä miten sitovaa hevosen tai minkä<br />

hyvänsä muun eläimen hoitaminen on.<br />

Hevosen luota ei voi olla päivääkään<br />

poissa, ellei sille ole järjestänyt sijaishoitajaa.<br />

Olen myös tavannut hevosenomistajia,<br />

jotka eivät ole tienneet, että hevosen pitää<br />

päästä joka päivä ulos liikkumaan.<br />

Eläinsuojelukäynneillä olen myös havainnut<br />

useiden hevosharrastajien pitävän<br />

hevosen karsinassa liian vähän alusia. Voi<br />

vain kuvitella, kuinka käy monta sataa kiloa<br />

painavan hevosen käydessä pitkälleen,<br />

jos alusia ei ole paksulti. Toiset hevosenpitäjät<br />

säästävät kaikessa. He eivät raaski antaa<br />

hevoselle tarpeeksi heiniä, joka on sen<br />

päärehu ja pitää hevosen vatsan kunnossa.<br />

Joissakin tapauksissa on laiminlyöty<br />

kavioiden hoito: kaviot jäävät hoitamatta,<br />

kun hevosen omistaja ei osaa itse vuolla<br />

eikä raaski maksaa kengittäjällekään. Olen<br />

myös törmännyt ihmisiin, jotka eivät tiedä,<br />

että klipattu (karvat ajettu) hevonen palelee<br />

tuulella ja talvella ilman loimia. Toinen<br />

ääripää ovat ihmiset, jotka käärivät klippaamattoman<br />

hevosen useisiin loimiin,<br />

jolloin hevosen iho ei pääse hengittämään<br />

ja hevonen voi jopa hiota liiasta kuumuudesta.<br />

Rauhallisuus on valttia<br />

Harvoin hevonen on vihainen oikeasti.<br />

Usein sen käytös johtuu huonosta tai asiantuntemattomasta<br />

kohtelusta. Oriit ja äksyt<br />

yksilöt kuuluvat silti vain kokeneiden<br />

aikuisten huollettaviksi. Hevoset voivat<br />

olla vaarallisia, jos niitä ei osata hoitaa ja<br />

kohdella oikein.<br />

Muistan tapauksen ajoilta, jolloin vasta<br />

aloittelin eläinsuojelutyötäni. Menin ilmoituksen<br />

saatuani käymään yhdessä hevospaikassa.<br />

Paikan omistaja uhkasi tappaa<br />

minut seuraavan kerran kohdatessamme.<br />

Annoin ohjeet ja rauhallisesti juteltuani<br />

hänen kanssaan lähdin pois. Kotiin mentyäni<br />

tämä henkilö pyysi anteeksi käytöstään<br />

soittamalla minulle. Muistakaa:<br />

rauhallisuus on valttia hevosten niin kuin<br />

ihmistenkin kanssa kommunikoidessa. n<br />

Levitä hevostietoutta<br />

Hevosen hankkiminen antaa uusia ulottuvuuksia hevosharrastukseen ja hyvä<br />

suhde omaan hevoseen tuottaa iloa. Hevosenpito ei kuitenkaan ole helppoa ja<br />

se vaatii suurta sitoutumista. Hevosenomistajan opas tarjoaa avut alkutaipaleelle.<br />

Sen ovat yhdessä toimittaneet <strong>SEY</strong>, <strong>Suomen</strong> Hevosenomistajien Keskus<strong>liitto</strong>, <strong>Suomen</strong><br />

Hippos ja <strong>Suomen</strong> Ratsastajain <strong>liitto</strong>.<br />

Vihkonen auttaa lukijaa puntaroimaan omia valmiuksiaan hevosen hankintaan.<br />

Tämän jälkeen annetaan ohjeita eri tilanteisiin ruokinnasta ja ulkoilusta<br />

talliolosuhteisiin ja kilpailutoimintaan läpi hevosen elämän kaaren. Myös hevosesta<br />

luopuminen on käsitelty. Lisäksi käydään läpi hevosen omistajalleen aiheuttamat<br />

kustannukset – ne eivät ole vähäisiä.<br />

Hevosharrastuksen lisääntyessä ja hevostaitojen samaan aikaan huvetessa pieni<br />

jaettava tietopaketti hevosenpidosta on ilmestynyt tarpeeseen. Vaikka et itse olisi<br />

hevosta hankkimassa, välitä vihkosta sitä tarvitseville. Opasta voi tilata <strong>SEY</strong>:n<br />

toimistolta veloituksetta. Hevostietietoa on koottu myös <strong>SEY</strong>:n kotisivuille. n<br />

<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 3 / 2 0 0 7

Kuva: Pekka Hänninen<br />

Milloin on aika<br />

Lähes jokainen lemmikin omistaja<br />

joutuu jossain vaiheessa vaikean ja<br />

surullisen tilanteen eteen: on punnittava<br />

vaihtoehtoja eläimen elämän jatkumisen<br />

suhteen. Rakkaasta ystävästä on vaikea<br />

luopua. Aitoa rakkautta on silti tehdä se,<br />

mikä on eläimen kannalta parasta – antaa<br />

lemmikin juosta autuaammille metsästysmaille,<br />

jos elämä ei enää tarjoa riittävästi<br />

iloa ilman kärsimyksiä.<br />

Eläinlääketiede kehittyy huimaa vauhtia,<br />

ja eläimille on tarjolla lähes samat hoitovaihtoehdot<br />

kuin ihmisillekin. Vielä joitakin<br />

vuosia sitten saatettiin vain haaveilla<br />

esimerkiksi koirien sytostaattihoidoista<br />

tai aivoleikkauksista, mutta nyt molempia<br />

tehdään jo Suomessakin. Eläinlääkinnän<br />

uudet tekniikat rantautuvat meille hitaasti<br />

mutta varmasti. Lemmikinomistajat osaavat<br />

jo vaatia niitä nähtyään vastaavia hoitoja<br />

ulkomaisissa eläinlääkärisarjoissa.<br />

Kehittyvät hoidot ovat suurimmaksi<br />

osaksi positiivinen asia, mutta menevätkö<br />

ne joskus liian pitkälle? Onko oikein pitluopua<br />

Eläinsuojelu on elämän<br />

suojelua, mutta myös<br />

eläimen suojelua<br />

turhalta kivulta ja<br />

tuskalta. Lemmikin<br />

elämänlaadun<br />

heikkenemisen<br />

huomaaminen on<br />

usein vaikeaa – saati<br />

päätöksen tekeminen<br />

eläimen lopettamisesta.<br />

Laura Uotila<br />

Tutussa ympäristössä eläin pystyy<br />

viettämään onnellisiakin vanhuuden<br />

päiviä vaikka kuulo- ja näkökyky olisivat<br />

heikenneet. Kivuistaan ja tuskistaan<br />

se ei kuitenkaan osaa kertoa – ne on<br />

omistajan pystyttävä näkemään ja<br />

tehtävä päätös rakkaan lemmikin elämän<br />

jatkamisen mielekkyydestä.<br />

kittää parantumattomasti sairaan ja mahdollisesti<br />

iäkkään eläimen elämää suurilla<br />

leikkauksilla, jotka pidentävät sen elinikää<br />

ehkä vain hieman ja vaativat pitkän ja kivuliaan<br />

toipumisajan?<br />

Hitaat muutokset jäävät<br />

huomaamatta<br />

Oikeaa lopetushetkeä on vaikea määrätä.<br />

Omistaja itse tuntee lemmikkinsä parhaiten<br />

ja näkee, koska sen elämästä alkaa into<br />

hiipua. Toisaalta päivittäin eläimen kanssa<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 3 / 2 0 0 7

Kuva: Pekka Hänninen<br />

Luopumisen ongelma voi liittyä myös eläimen omistajan tilanteen muutokseen. Pipsan omistajaperheen jäsenten sairastuttua<br />

astmaan, koirasta oli luovuttava. Terhakas koira sai uuden kodin ja lisäksi kodinvaihdon yhteydessä myös sen elämän laatu parani<br />

huomattavasti: nyt Pipsa saa olla lähes vuorokauden ympäri ”laumansa” mukana, sillä sen yksityisyrittäjänä toimiva emäntä pitää<br />

suojattiaan päivät mukanaan toimistollaan. ”Koiran läsnäololla on stressaavan työn paineiden alla rauhoittava ja verenpainetta<br />

alentava vaikutus”, vitsailee emäntä. ”Pipsa onkin oikeastaan töissä täällä”, hän jatkaa. Varsin tyytyväiseltä Pipsa vaikuttaakin<br />

”työssään”.<br />

puuhaileva ihminen saattaa myös sokeutua<br />

lemmikkinsä muutoksille eikä hän enää<br />

huomaa eläimen hiljalleen tapahtunutta<br />

kunnon rapistumista.<br />

Helsingin kaupungin eläinsuojelueläinlääkäri<br />

Tuija Saari näkee työssään tilanteita,<br />

joissa omistaja ei enää kykene arvioimaan<br />

eläimen kuntoa, ja lemmikin elämä<br />

on muuttunut kärsimykseksi. ”Kohtaan<br />

yhä useammin tapauksia, joissa omistaja<br />

yrittää pitkittää vanhan ja sairaan eläimen<br />

elämää liian kauan. Valitettavasti joudun<br />

eläinsuojelullisista syistä määräämään näitä<br />

eläimiä lopetettavaksi, vaikka omistaja<br />

olisi eri mieltä”, Saari kertoo. ”Enimmäkseen<br />

tapaukset koskevat vanhoja koiria, joiden<br />

kunnon heikkenemistä omistaja ei ole<br />

ymmärtänyt tai kieltäytyy hyväksymästä<br />

sitä.” Usein ulkopuolisen onkin omistajaa<br />

helpompi tehdä objektiivinen arvio eläimen<br />

kunnosta ja elämänlaadusta.<br />

Eläinlääkärikään ei aina arvioi eläimen<br />

kuntoa ja toipumismahdollisuuksia täysin<br />

realistisesti ja eläimen etua ajatellen.<br />

Diagnostiikan ja leikkaustekniikoiden kehittyessä<br />

saatetaan vanhoillekin eläimille<br />

tarjota mahdollisuuksia esimerkiksi varjoainekuvauksiin,<br />

aivoleikkauksiin tai raajojen<br />

amputointeihin. Omistajille on tarjottu<br />

myös mahdollisuutta lähettää syöpään<br />

sairastunut eläin Keski-Eurooppaan sädehoitoihin.<br />

Jos eläinlääkärin antama arvio eläimelle<br />

tarpeellisista hoidoista tuntuu yli- tai alimitoitetulta,<br />

kannattaa hakea diagnoosi<br />

useammalta lääkäriltä. ”Aina eläinlääkärit<br />

eivät rohkene suositella lopettamista riittävän<br />

painokkaasti. Jos eläimen omistaja ei<br />

ole valmis luovuttamaan, voi eläinlääkäri<br />

tarjota vielä lisätutkimuksia, jotka todellisuudessa<br />

vain pitkittävät eläimen kärsimyksiä.<br />

Suhteellisuudentaju ja eläimen etu<br />

tulisi aina pitää mielessä, niin eläinlääkäreiden<br />

kuin lemmikkien omistajienkin”,<br />

Saari painottaa.<br />

Anette Kare toimii <strong>SEY</strong>:n eläinsuojeluvalvojana<br />

ja koirista vastaavana eläintenhoitajana<br />

Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksessä.<br />

Yhdistyksen huostaan tulee silloin<br />

tällöin myös iäkkäitä koiria, mutta mikäli<br />

niiden fyysinen kunto on hyvä, etsitään<br />

niille vielä uusi koti. ”Kymmenenvuotiaat<br />

koirat ovat olleet vanhimpia, joita olen sijoittanut<br />

eteenpäin. Ikä sinänsä ei ole este,<br />

kunhan eläin ei kärsi vaikeista sairauksista”,<br />

Kare kertoo.<br />

Rajanveto aina vaikeaa<br />

Eläin ei voi kertoa, paljonko siihen sattuu.<br />

Eläimelle ei voi myöskään selittää, että kun<br />

kestät nyt jonkin aikaa erittäin voimakasta<br />

kipua, tulee siihen ehkä helpotus ajan<br />

kanssa. Esimerkiksi syöpähoidot aiheuttavat<br />

usein rankkoja sivuoireita kuten suolisto-<br />

ja keskushermosto-ongelmia. Ihmisen<br />

on itse helpompaa kestää raskaat syöpähoidot,<br />

koska voimme pitää ajatuksemme<br />

tulevaisuudessa – eläimellä tätä mahdollisuutta<br />

ei ole.<br />

Fyysisten puutteiden vaikutus eläimen<br />

elämänlaatuun on aina tapauskohtaista.<br />

Esimerkiksi vaikeasti jalkavammainen hevonen<br />

kykenee vain harvoin tyydyttävään<br />

elämään, sillä hevosen elämään kuuluu<br />

juokseminen ja liikkuminen. Toisaalta<br />

moni siro ja pieni koira voi pärjätä kolmijalkaisenakin,<br />

ja täysin sokea koira voi<br />

10<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 3 / 2 0 0 7

Koirat vanhenevat eri tahtia. Harmaantuminen<br />

ei välttämättä kerro huonosta<br />

kunnosta.<br />

Kuva: Leena Aho<br />

muiden aistiensa varassa elää käytännössä<br />

normaalia elämää tutussa ympäristössä.<br />

Entäpä sitten kun kyse on esimerkiksi<br />

halvaantuneesta koirasta, jolle halvaus<br />

ei enää tuota kipua, mutta joka ei kykene<br />

liikkumaan ilman apua? ”Rajanveto on vaikeaa,<br />

mutta jos eläimen liikuntakykyiseksi<br />

kuntoutumisesta ei ole toivoa, pitäisi se<br />

mielestäni eläinsuojelullisista syistä aina<br />

lopettaa”, Saari toteaa.<br />

Oma <strong>ry</strong>hmänsä ovat eläimet, joille ihminen<br />

on aiheuttanut jatkuvan kärsimyksen<br />

kierteen vaikkapa syöttämällä eläimensä<br />

vaikeasti ylipainoiseksi, mikä voi vaikeuttaa<br />

eläimen liikkumista tai hengittämistä<br />

merkittävästi. ”Vaikein meille saapunut tapaus<br />

oli 20 kiloa liian painava labradorinnoutaja.<br />

Koira ei päässyt edes seisomaan<br />

ilman suurta ponnistusta, ja pelkkä seisominen<br />

aiheutti kovan fyysisen rasituksen<br />

ja hengästymisen”, Anette Kare kertoo.<br />

Tuija Saari kohtaa myös vastaavia tapauksia.<br />

”Jouduin hiljattain viemään vaikeasti<br />

ylipainoisen koiran lopetettavaksi, koska<br />

eläimen omistajat eivät lukuisista huomautuksistani<br />

huolimatta laihduttaneet sitä.<br />

Koira kärsi jo niin vaikeista nivelongelmista,<br />

että lopetus oli ainoa vaihtoehto”, hän<br />

kertoo.<br />

Väärässä ympäristössä?<br />

Eläimet voivat kärsiä myös vaikeista elämänlaatua<br />

laskevista psyykkisistä ongelmista.<br />

”Useimmiten eläinten psyykkinen<br />

pahoinvointi johtuu siitä, että eläin on<br />

tuotu väärään ympäristöön. Esimerkiksi<br />

laumanvartijakoirien on hyvin vaikea sopeutua<br />

kerrostaloon ja vilkkaaseen kaupunkiympäristöön”,<br />

Saari sanoo. ”Viime<br />

vuosien ilmiö on myös pienten terrierien<br />

muotibuumi. Rotanmetsästäjiksi jalostetut<br />

vilkkaat terrierit turhautuvat nopeasti pitkiin<br />

yksinäisiin päiviin kerrostaloissa ja alkavat<br />

terrorisoida naapureita haukunnalla<br />

ja riehumisella. Tällä tavalla psyykkisesti<br />

oireilevista eläimistä kuitenkin päästäisiin,<br />

kun osattaisiin valita oikeanlainen koira<br />

oikeaan ympäristöön.”<br />

Joskus psyykkiset oireet voivat olla esimerkiksi<br />

niin voimakkaita pelkotiloja, että<br />

eläimen elämä muuttuu jatkuvaksi pelkokierteeksi,<br />

josta ei löydy ulospääsyä enää<br />

edes terapialla tai olosuhteiden muutoksella.<br />

Psyykkisesti oireileva koira voi aiheuttaa<br />

itselleen myös fyysisiä loukkaantumisia.<br />

Vaikeasti eroahdistunut koira ei parane<br />

sillä, että sen omistaja muuttaa haukkumisesta<br />

valittavia naapureita pakoon omakotitaloon.<br />

Koira jatkaa paniikinomaista haukkumistaan<br />

ja tuhoamistaan kaiket päivät<br />

– vain omistaja pääsee helpommalla, kun<br />

hänen ei tarvitse kuunnella naapureiden<br />

jatkuvia valituksia.<br />

Jos käytösterapia yhdistettynä lääkehoitoon<br />

ei auta eikä omistaja pysty pitämään<br />

erittäin vaikeasti eroahdistunutta koiraa<br />

aina mukanaan, on eläimen kannalta varmasti<br />

oikein päästää se kärsimyksistään.<br />

Eroahdistunut koira voi vaarantaa oman<br />

terveytensä myös esimerkiksi pyrkimällä<br />

omistajansa perään ikkunoiden läpi.<br />

Eläimellä on laillisestikin oikeus kuolla<br />

kärsimyksen käydessä kohtuuttomaksi<br />

– kyse ei saisi olla koskaan siitä, milloin<br />

ihminen on valmis viemään lemmikkinsä<br />

lopetettavaksi. Kun asiantunteva eläinlääkäri<br />

on sitä mieltä, että eläimen hengissä<br />

pitäminen on pelkkää kärsimyksen<br />

pidentämistä, täytyisi meidän kyetä luovuttamaan.<br />

Eläin ei tarvitse sitä viimeistä<br />

vuorokautta kotona herkkuruokia syöden<br />

eikä viimeistä yötä kainalossamme nukkuen.<br />

Ihmiselle itselleen tämä saattaa olla<br />

surutyön kannalta tärkeätä, mutta eläimelle<br />

olisi oikeudenmukaisempaa päästä pois<br />

vuorokautta liian aikaisin, kuin tuntiakaan<br />

liian myöhään.<br />

Rakkaan lemmikin kuoleman ja lopettamisen<br />

ajatteleminen on aina tuskallista.<br />

Tilanteet tulevat eteen liian nopeasti ja monesti<br />

yllättäen. Lopetus- ja hoitopäätösten<br />

tekemistä usein kuitenkin auttaisi, mikäli<br />

omistaja olisi miettinyt tilannetta jo ennen<br />

kuin se tulee eteen. Kun on tehnyt itselleen<br />

selväksi muutamia peruskriteerejä siitä,<br />

mitä eläimen elämän pitäisi sisältää, jotta<br />

se olisi tyydyttävää, on helpompaa lähteä<br />

arvioimaan vaihtoehtoja myös tosipaikan<br />

tullen.<br />

Surukin on astetta helpompi kestää, kun<br />

tietää tehneensä oikean ratkaisun oikeaan<br />

aikaan – rakkaan eläinystävän kannalta<br />

ajateltuna. n<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 3 / 2 0 0 7<br />

11

Luonnonvalinta on karsinut lemmikkikanien<br />

värimuunnoksia, ja suurin osa kaneista on nykyään<br />

jo villikanin värisiä. Muistona kesykaniesi-isitä tällä<br />

yksilöllä on vaaleaa otsassa.<br />

Kuva: Pekka Hänninen<br />

Kanistako uusi<br />

ongelmaeläin<br />

Tiina Notko<br />

Kanista on yhtäkkiä<br />

tullut suuri puheenaihe<br />

Helsingissä. Kaneja<br />

pomppelehtii yhä<br />

lukuisammin ja yhä<br />

laajemmalla, ja eri<br />

suunnilta on alkanut<br />

kuulua valituksia niiden<br />

aikaansaannoksista.<br />

Mikään ei viittaa siihen, että kanit<br />

olisivat tulleet Suomeen luonnollisia<br />

leviämisteitä. Helsingin<br />

kaniasutus alkoi hylätyistä lemmikkikaneista,<br />

jotka ilmaantuivat Kyläsaaren<br />

joutomaalle 90-luvulla. Maaperä siellä oli<br />

helppoa kaivaa, ja kanit selvisivät talven yli.<br />

Tästä pienestä, kirjavasta yhdyskunnasta<br />

alkoi kanien levittäytyminen ympäri Helsinkiä.<br />

Nyt tihein kanta on Töölönlahden<br />

ja Pasilan tienoilla ja muualla kaupungin<br />

keskiosissa, mutta kaneja on jo havaittu<br />

Espoon ja Vantaan rajallakin.<br />

Vaikka kanit ovat sieviä ja sinänsä vaarattomia,<br />

ne kaivavat joukkovoimallaan<br />

maan ontoksi ja tekevät selvää istutuksista.<br />

Harmia niistä on ollut jo niin hautausmailla,<br />

siirtolapuutarhoissa kuin puistoissakin.<br />

Pääradan penkkaankin on kaivettu koloja.<br />

Kanit ovat järsineet kadunvarsien nuoria<br />

jalopuita hengiltä, ja puutarhapalstojen<br />

viljelykset ovat kanien gourmet-paratiisi.<br />

Tarkkoja laskelmia vahinkojen rahallisesti<br />

arvosta ei ole, mutta vahinkoja tutkailleet<br />

väittävät niiden olevan vähintään satojatuhansia<br />

euroja.<br />

Hietaniemen hautausmaalla kanit ovat<br />

kaivaneet onkaloitaan suurten kuusten<br />

juuristoon ja aiheuttaneet puiden kaatumisvaaran.<br />

Hautakiviä on jo kaatunut, ja<br />

massiivisen kivimuurin alle on kaiveltu<br />

aidan vakautta uhkaavia käytäviä. Vahingot<br />

ovat sekä vaarallisia että kalliita korjata.<br />

Useimmat omaisiaan muistavat eivät<br />

12<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 3 / 2 0 0 7

myöskään ilahdu siitä, että haudalle tuodut<br />

kukat häviävät saman tien.<br />

Kaneista ei ole pelkkää haittaa, vaan<br />

myös hyötyä siinä mielessä, että ne rikastuttavat<br />

kaupunkiluontoa omalla viehättävällä<br />

olemuksellaan ja myös välillisesti.<br />

Niillä on ansionsa kärpän ja ketun runsastumisessa<br />

ja huuhkajan leviämisessä kaupunkilinnuksi.<br />

Valitettavasti luonnolliset<br />

viholliset eivät pysty estämään kanikantaa<br />

runsastumasta ihmisten mielestä liian kiivasta<br />

vauhtia.<br />

Kaniprojekti<br />

Villikanit ovat hyvin seurallisia. Kesykanilla<br />

on samat vaistot ja käyttäytymistarpeet.<br />

Lemmikkikanienkin pitäisi saada<br />

olla kotona aina ihmisten seurassa ja<br />

vapaana eikä ainakaan ”omassa huoneessaan”<br />

esim. kellarissa.<br />

Kuva: Päivi Leikas<br />

Uudenmaan riistanhoitopiiri kutsui viime<br />

keväänä koolle laajan joukon intressipiirejä,<br />

joita kanit koskevat tavalla tai toisella.<br />

Mukana ovat ne organisaatiot, joiden<br />

alueilla kaneista on ollut haittaa, kuten<br />

Helsingin Diakonissalaitos, seurakuntayhtymä,<br />

kaupungin puisto-osasto ja yliopiston<br />

kasvitieteellinen puutarha sekä riistanhoitoyhdistys,<br />

jousimetsästäjät, kaupungin<br />

ympäristökeskus, poliisi, yliopiston metsäekologian<br />

laitos, <strong>SEY</strong> ja Pääkaupunkiseudun<br />

Eläinsuojeluyhdistys. Myös <strong>Suomen</strong><br />

Kaniyhdistys on tullut mukaan <strong>ry</strong>hmään.<br />

Villikaniasiantuntijana mukana on kanien<br />

elämää ja käyttäytymistä tutkinut Päivi<br />

Leikas Helsingin yliopistolta.<br />

Työ<strong>ry</strong>hmä päätti perustaa projektin villikanikannan<br />

hallintamenetelmien kehittämiseksi.<br />

Projektin tehtävänä on keksiä<br />

keinot, joilla kanikanta saadaan pysymään<br />

aisoissa ja lajin leviämistä saadaan rajoitetuksi.<br />

Projektin tulokset kirjataan huolellisesti<br />

ja kokemuksista laaditaan koulutusaineisto<br />

vastaisuuden varalle.<br />

Citykanien vähentämiskeinoista on ylipäätään<br />

vain vähän tietoa saatavana. Etelä-<br />

Ruotsin kaupungeissa kanikantaa harventavat<br />

kuntien pestaamat metsästäjät, jotka<br />

käyttävät äänenvaimentimella varustettuja<br />

pienoiskivääreitä. Tukholmassa ammutaan<br />

noin kaksituhatta kania vuosittain, mutta<br />

se ei riitä, ja verkkopyyntiä aletaan kokeilla<br />

lisäkeinona.<br />

Kaniprojekti selvittää myös mahdollisuuksia<br />

käyttää saaliiksi saadut kanit<br />

ruuaksi. Kanien liha olisi eettisesti erinomainen<br />

valinta sekä pääkaupunkiseudun<br />

asukkaiden ruokapöytiin että heidän<br />

kissoilleen ja koirilleen. Toivotaan, etteivät<br />

elintarvikemääräykset ja saaliin käsittelymahdollisuuksien<br />

asettamat rajoitukset<br />

osoittaudu esteeksi lihan hyötykäytölle.<br />

Vihattujen kohtalo<br />

Australiaan ja Uuteen-Seelantiin kani tuotiin<br />

150 vuotta sitten tarkoituksella. Nyt se<br />

aiheuttaa suurta haittaa maanviljelykselle,<br />

karjataloudelle ja alkuperäiselle eläimistölle,<br />

ja kanien hävityksessä käytetään kaikkia<br />

mahdollisia keinoja. Kanien kärsimyksillä<br />

ei ole väliä, kun näitä tihulaisia torjutaan.<br />

Pesiä tyhjennetään monenlaisilla julmilla<br />

myrkyillä, ansoilla, raudoilla ja käytäviin<br />

puhallettavilla kaasuilla, muun muassa<br />

taistelukaasuilla. Kaasut voivat tappaa 80 %<br />

kaneista, mutta kuolema on tuskallinen ja<br />

osa kaneista jää kitumaan. Kaninpesiä tuhotaan<br />

myös räjäyttämällä.<br />

Myksomatoosi-virustauti tiedetään tehokkaaksi<br />

tappajaksi, mutta se on hyvin<br />

tuskallinen sairaus. Se aiheuttaa paiseita ja<br />

silmien mätänemisen, ja kani kuolee vasta<br />

kahden viikon kuluttua. Tauti levisi Austra-<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 3 / 2 0 0 7<br />

13

Kani ei kuulu <strong>Suomen</strong> luontoon.<br />

Kuva: Päivi Leikas<br />

liaan kokeiluista 50-luvulla ja istutettiin samaan<br />

aikaan Englantiin ja Ranskaan, josta<br />

se on levinnyt muualle Keski-Eurooppaan.<br />

Virustauti RHD puolestaan toimii kuten<br />

rotanmyrkky: se aiheuttaa sisäelimissä<br />

voimakasta verenvuotoa ja kuoleman viimeistään<br />

kolmessa vuorokaudessa. Tauti ei<br />

tartu muihin eläinlajeihin.<br />

Kanien sterilointia eli lisääntymisen estämistä<br />

syötettävän lääkeaineen tai itsestään<br />

leviävän viruksen avulla on tutkittu<br />

pitkään Yhdysvalloissa ja Englannissa.<br />

Käytäntöön sovellettavia tuloksia ei ole<br />

kuitenkaan vielä saatu.<br />

Inhimillisemmin Suomessa<br />

<strong>Suomen</strong> kanikanta on huimassa nousuvaiheessa.<br />

Nyt on oikea aika <strong>ry</strong>htyä kokeilemaan<br />

kannan rajoituskeinoja, ennen<br />

kuin kanit saavat ihmisten yleisen vihan<br />

niskoilleen. Kaniprojektin lähtökohtana<br />

on, että kaneja vähennettäessä käytetään<br />

mahdollisimman humaaneja menetelmiä.<br />

Esimerkiksi kaasut, myrkyt, raudat ja ansalangat<br />

eivät tule kyseeseen.<br />

Esille ovat nousseet lähinnä ampuminen<br />

jousella, äänenvaimentimella varustetulla<br />

haulikolla tai pienoiskiväärillä, elävänä<br />

pyytävät loukut sekä kanien ajaminen luolasta<br />

verkkoon kesyn fretin tai mäyräkoiran<br />

avulla. Verkosta kanit voidaan poimia yksitellen<br />

lopetettavaksi. Luolasta säntäävien<br />

kanien ampuminen ei tule kyseeseen.<br />

Kaniprojekti selvittää myös mahdollisuuksia<br />

käyttää passiivisia keinoja kanivahinkojen<br />

torjuntaan. Puistojen ja hautausmaiden<br />

kasveja voidaan suojata verkoilla,<br />

aidoilla ja rungonsuojilla. Kaivamiselle<br />

alttiit maa-alueet voidaan peittää verkolla.<br />

Karkoteaineita voidaan käyttää. Isossa-Britanniassa<br />

on testattu yli 60:n eri karkotusaineen<br />

teho, ja tehokkaitakin on löytynyt.<br />

Äänipelotteita on yritetty kehittää, mutta<br />

ne tehoavat vain lyhyen aikaa. Kaneille epämieluisien<br />

kasvilajien valinta puistoihin on<br />

lisäkeino, mutta hyvin maittavien kasvien<br />

puuttuessa kanit pistelevät havaintojen<br />

mukaan poskeensa karvaammatkin korret.<br />

Kaneja on kokeiltu häätää koloistaan esim.<br />

lehtipuhaltimella, ja vaikutus oli tehokas<br />

mutta sitäkin lyhytaikaisempi: kanit palasivat<br />

takaisin muutaman tunnin kuluttua.<br />

Tuloksellinen kaninpyynti vaatii erikoislupia<br />

ja poikkeuskeinoja. Kaninpyynti kaupungissa<br />

ei ole huvimetsästystä, vaan sen<br />

pitää olla nopeaa, tehokasta ja ulkopuolisille<br />

ehdottoman vaaratonta. Metsästyslainsäädäntöön<br />

on tarpeen saada muutoksia<br />

kaninpyynnin helpottamiseksi, muun<br />

muussa valon käytön salliminen.<br />

Australiassa kanikannan rajoittamisessa<br />

on suurista ponnisteluista huolimatta epäonnistuttu.<br />

Syistä on julkaistu selvityksiä,<br />

ja niiden ansiosta Suomessa voidaan välttää<br />

Australiassa tehtyjä virheitä.<br />

Mikään menetelmä ei sellaisenaan ole<br />

riittävän tehokas, vaan on käytettävä kaikkia<br />

sopivia keinoja rinnakkain. Olisi hienoa,<br />

jos kanien voitaisiin antaa olla ja elää rauhassa<br />

omaa elämäänsä. Näillä näkymin se<br />

ei ole kaikissa paikoissa mahdollista, mutta<br />

kaneihin ja niiden aiheuttamiin haittoihin<br />

varmasti totutaan Suomessa, niin kuin on<br />

totuttu muuallakin. Kanikantaa pitää kuitenkin<br />

pystyä rajoittamaan ainakin arvokkaimmilla<br />

ja alueilla ja siellä, missä vahinkoja<br />

syntyy herkimmin. n<br />

14<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 3 / 2 0 0 7

PAKINANURKKA<br />

MAAKANAPROJEKTI<br />

Aura Koivisto<br />

Virossa ei ole omaa virallisesti tunnustettua<br />

maatiaiskanarotua, mistä<br />

maatiaisintoilijana olen ollut murheissani.<br />

On pitänyt tyytyä moderneihin<br />

hybrideihin, jotka eivät hautomisesta ja<br />

tipujen kasvattamisesta ymmärrä mitään.<br />

Keväällä tutustuin kahdeksankymppiseen<br />

Lehte Kuivaan, jolla oli pieniä kirjavia<br />

kanoja. Selvisi, että hänen kanansa ovat<br />

pitäneet lisäyksestään itse huolen. Lehte ei<br />

ole koskaan ostanut mantereelta kanoja;<br />

hänen kanansa ovat olleet saarella ”aina.”<br />

Potentiaalisia maatiaisia! Innostuin tietysti,<br />

ja vielä enemmän innostui Virossa<br />

maatiaisrotuisia kotieläimiä etsivä Annika<br />

Michelsson. Hänelle oli heti lähetettävä<br />

kuvia Lehden kanoista, ja hän lähetti ne<br />

edelleen Ruotsiin sikäläiselle maatiaiskanaspesialistille<br />

Ronny Olsonille.<br />

Olsonilta tuli riemastuttavan rohkaiseva<br />

lausunto: kanat vaikuttivat ulkonäkönsä<br />

puolesta ehdottomasti maatiaisilta. Ne<br />

muistuttivat skoonelaisia ”blommekanoja”<br />

ja hieman myös gotlanninkanoja.<br />

Asian vakuudeksi oli vielä tehtävä DNAtestejä.<br />

Tehtävään lupautui Urmas Saarma<br />

Tarton yliopistosta. Hän pyysi lähettämään<br />

munia Lehden kanoilta sekä vertailuaineistoksi<br />

kaikenlaisten muidenkin saarelaiskanojen<br />

munia.<br />

Ryhdyin munalähettilään tärkeään<br />

Kuva: Risto Sauso<br />

Kukolla olisi tärkeä tehtävä.<br />

Lehte Kuivan kirjava kana.<br />

Kuva: Risto Sauso<br />

tehtävään ja kiertämään mummojen ja<br />

pappojen luona. Alfred Soesonilta löytyi<br />

kirjavia kanoja, joiden joukossa pikkuinen<br />

vanha muori, samaa tyyliä kuin Lehden<br />

kanat, sitä paitsi innokas hautoja. Targamaan<br />

pariskunnalla oli heilläkin hautojia,<br />

jotka olivat monenvärisiä ja keskikokoisia;<br />

ne oli pari vuotta sitten tuotu mantereelta<br />

emännän sukulaiselta.<br />

Lehden lisäksi hain munia tämän naapurilta<br />

Elfriede Liljalta, jolla oli lupaavan<br />

näköisiä kirjavia kanoja, mutta joissa kuitenkin<br />

oli leghornin vaikutusta. Kotimatkalla<br />

pistäydyin Maivelin Liisin luona.<br />

Hänen kanansa olivat modernia rotua, ja<br />

munat niin suuria, etten saanut kennoa<br />

kiinni.<br />

Oli hieno keväinen päivä, ja pyöräillessä<br />

tuli lämmin, joten riisuin takkini ja laitoin<br />

sen munakoteloiden lisäpehmusteeksi. Tie<br />

oli kuitenkin niin kivinen, että täristyksessä<br />

pari Liisin munaa vierähti kennosta ja<br />

meni rikki. Takin taskussa olevaan kännykkääni<br />

munavatkuli ei vaikuttanut edullisesti.<br />

Maakanaprojektin ensimmäiseksi<br />

tappioksi oli kirjattava kännykkä: uuden<br />

hinta 860 kruunua.<br />

Kaiken lisäksi selvisi, ettei munista saakaan<br />

kunnollista DNA-otosta. Tarvitaan<br />

verta tai lihaa! Niinpä sain Urmaalta postipaketissa<br />

kasan pirtulla täytettyjä koeputkia.<br />

Niihin olisi kuolemantapausten<br />

sattuessa tallennettava pieni näyte. Jakelin<br />

tuubeja kananomistajille toiveissa saada<br />

ne joskus takaisin – sisällään pirtuun säilöttyjä<br />

”metsämansikan kokoisia” lihanpaloja,<br />

kuten Urmas oli oheiskirjeessään<br />

neuvonut.<br />

Menetetty kännykkä ja epäonnistuneet<br />

geenitestit olivat silti pieni takaisku verrattuna<br />

siihen, että Lehden kukko on alkanut<br />

vaikuttaa jos ei nyt suorastaan ”tuhkamunalta”,<br />

ainakin heikosti hedelmälliseltä.<br />

Sain lainaksi hautomakoneen ja <strong>ry</strong>hdyin<br />

tuumasta toimeen. Lehdeltä sain 20 munaa,<br />

mutta vaikka hartaasti huolehdin koneen<br />

lämpö- ja kosteusolojen tarkkailusta<br />

ja munien aamuin illoin kääntelystä, läpivalaisu<br />

herätti synkkiä epäilyksiä. Munat<br />

näyttivät tyhjiltä.<br />

Jatkoin silti haudontaa, aina katkeraan<br />

mädänhaisuiseen loppuun saakka. Sen jälkeen<br />

vein ”lapset” kompostiin ja löin niitä<br />

kepillä – tuloksena pelkkää velliä. Yhdessä<br />

ainoassa oli pariviikkoinen kuollut sikiö.<br />

En ole silti vielä luovuttanut. Yksi sikiö<br />

sentään. Sitä paitsi yksi Lehden kanoista<br />

hautoi kesän mittaan tipun... Ja Alfredin<br />

pikkukana vaikutti lupaavalta. Joten projekti<br />

jatkuu... n<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 3 / 2 0 0 7<br />

15

Eläinten ystävä 90 vuotta sitten<br />

Laupeudentöitä kärsivän<br />

luomakunnan hyväksi<br />

Koonnut: Marika Salin<br />

Eläinten ystävä -lehden vuoden 1917 elo-syyskuun numeron<br />

kiinnostavinta antia on Joensuun Eläinsuojelusyhdistyksen<br />

vuosikertomus edelliseltä vuodelta.<br />

Se on pitkä ja perusteellinen, ja sen ovat allekirjoittaneet<br />

yhdistyksen puheenjohtaja Edvin Luikko ja sihteeri Saimi<br />

Tunkelo. Agronomi Luikko oli karjanhoitokoulun johtaja ja<br />

Tunkelo ”opettajatar”, tyttöjen liikunnan opettaja. Molempien<br />

merkitys eläinsuojelun kehittymisessä ja laajenemisessa<br />

Pohjois-Karjalassa on varmasti ollut valtava.<br />

”Yhdistyksen toiminta on kuluneena vuonna ollut jotenkin<br />

virkeätä, johon on ollut monetkin vaikuttimet”, kirjoittavat<br />

Luikko ja Tunkelo. ”Joensuun Eläinsuojelusyhdistys ei ole<br />

enään mikään eilis- eikä tämänpäivän lapsi, vaan sen suorittamaa<br />

työtä voimme katsella jo 18 vuotta taaksepäin. Näinkin<br />

pitkänä aikana on yhdistyksen toiminnassa jo ehtinyt<br />

olla monenlaisia aikoja; esitaistelijan raskasta, vaikeaa työtä<br />

täällä kaukaisessa Karjalassa se on ollut, mutta se innostus<br />

ja usko asiansa oikeudesta mikä näyttää yhdistyksen alkuaikoina<br />

sen toimihenkilöitä kannustaneen, on varmaan huojentanut<br />

paljon eläinkunnan kärsimyksiä ja raivannut tietä<br />

oikeudelle ja armeliaisuudelle.”<br />

”Yhdistyksen toiminta kuluneena vuonna on pääasiallisesti<br />

kohdistunut eläinsuojelusaatteen ja -työn herättämiseksi<br />

maaseudulla, nuorison eläinsuojelustyön herättäminen ja<br />

kotieläinten kärsimysten huojentaminen, joita tarkoitusperiä<br />

on pyritty toteuttamaan eri tavoilla, joista mainittakoon<br />

seuraavat huomatuimmat toimenpiteet: Eläinsuojelusaatteen<br />

ja -työn herättämiseksi on yhdistys palkannut eläinsuojelusesitelmäin<br />

pitäjän neiti F. Nivalaisen kiertämään Pohjois-<br />

Karjalan pitäjissä kaikkiaan 8 viikon 6 päivän ajan.”<br />

”Kirjelmällä on käännytty myöskin kaupungin poliisilaitoksen<br />

puoleen, pyytäen poliisilaitoksen apua erilaisten<br />

eläinsuojelustoimenpiteiden tukemiseksi ja eläinrääkkäyksen<br />

ehkäisemiseksi tässä kaupungissa seuraavissa kohdin:<br />

elävien kalojen nokkapuntarissa punnitsemisen kieltoa<br />

kalakaupassa, stritsojen eli gummiletkupyssyjen käyttämisen<br />

kieltoa kaupungin alueella, ajurien piiskankäyttämisen<br />

kieltoa ja ajurien hevosten tarkempaa valvontaa, niin että<br />

he ajossa käyttävät ainoastaan täysin työkykyistä, vahvaa ja<br />

tervettä hevosta ja että mikäli mahdollista valvottaisiin, ettei<br />

yleensä huonoja ja viallisia hevosia käytettäisi ajossa ja ettei<br />

liian suuria kuormia kuljetettaisi varsinkin huonolla kelillä,<br />

että valvottaisiin teurastusasetuksen noudattamista teurastuksissa<br />

kaupungissa sekä teurastuseläinten kiduttavia kuljetustapoja<br />

ja että poliisit yleensä enemmän ja tehokkaammin<br />

auttaisivat eläinsuojelustyötä kaupungissa.”<br />

”Tästä anomuksesta oli seurauksena toukokuun 10 pnä v.<br />

1916 julaistu poliisikomisarion virallinen kuulutus paikkakunnan<br />

lehdessä, jossa edesvastuun uhalla kielletään piiskankäyttö,<br />

kalojen elävänä punnitseminen ja stritsojen käyttö.”<br />

”Kuvernöörin puoleen on käännytty vielä anomuksella kaupungista<br />

(aseman kohdalta) tavaratoimistoon johtavan huonon<br />

tien kuntoonpano määräyksestä, tällä tiellä kun syksyin keväin<br />

hevoset saavat kiskoa ylivoimaisesti syvään liejuun vajonneita<br />

kuormia, samoin vielä on Kuvernööriltä anottu kiertävien<br />

eläinnäyttelyiden kieltoa Kuopion läänissä.”<br />

”Huonoja loppuun ajettuja hevosia on tänä vuonna otettu<br />

vaan 5, (3 markkinoilla ja 2 muuna aikana) jonka toiminnan<br />

vähyys riippuu osaksi siitä, että viime syksymarkkinoissa<br />

osti myös eräs yksityinen henkilö hevosia teurastettavaksi<br />

noin 12 ja maksoi niistä korkeampia hintoja kuin yhdistys,<br />

osaksi ehkä siitä, että hevosten korkeiden hintojen tähden ei<br />

kaupungissa ole näkynyt niin paljon huonoja hevosia kuin<br />

ennen.”<br />

”Eläinsuojeluskirjallisuutta levittäen on myöskin koitettu<br />

asiaa viedä eteenpäin, etenkin Teurastuksesta-nimistä kirjaa<br />

(sisältäen teurastusasetuksen ja neuvoja teurastuksesta) on<br />

lähetetty kaikille kaupungin teurastajille ja lihakauppiaille, ja<br />

erilaisia eläinsuojelustauluja, sisältäen ohjeita ja neuvoja hevosen<br />

hoidossa sekä kotieläinten teurastuksessa, on naulattu<br />

julkisiin paikkoihin kaupungissa ja lähiasemien seinille.” n<br />

16<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 3 / 2 0 0 7

Puheenjohtajalta<br />

Outi Vainio<br />

On hevosen vuosi<br />

– hevosen vuoksi<br />

<strong>Suomen</strong> Eläinsuojeluyhdistys<br />

Osoite: Kotkankatu 9, 00510 Helsinki<br />

Toimisto, jäsenasiat ja osoitteenmuutokset:<br />

Puh. 09-877 1200, faksi 09-877 1206<br />

Sähköposti: sey@sey.fi tai etunimi.sukunimi@sey.fi<br />

Kotisivut: www.sey.fi<br />

Toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö 720 68 411<br />

Toiminnanjohtajan sihteeri Ulla Björkén 720 68 410<br />

Taloussihteeri Erja Peltola 720 68 415<br />

Eläinsuojelusihteeri Tiina Notko 720 68 413<br />

Nuorisoprojektisihteeri Elina Sipilä 720 68 414<br />

Valvojasihteeri Anne Skogberg 720 68 412<br />

Hallitus: Professori Outi Vainio (puheenjohtaja),<br />

johtaja Jaana Kiljunen Kerava (1. varapuheenjohtaja),<br />

oikeustiet.kand. Heidi Nieminen Korpilahti (2. varapuheenjohtaja),<br />

terveystarkastaja Tauno Kähkönen Lapinlahti, arkkitehti Antti<br />

Mustonen Savonlinna, fil.yo Sonja Nurmi Helsinki, kasvatustiet.<br />

maist. Marika Salin Loppi, yo-merkonomi Tiina Ahokas Haukipudas<br />

(varajäsen), eläinsuojeluvalvoja Eija Saavalainen Rovaniemi<br />

(varajäsen) ja mielenterveyshoitaja Antti Heiskanen Pieksämäki.<br />

<strong>SEY</strong>:n lahjoitustili: Leonia 800019-1061763<br />

Finlands Djurskyddsförening<br />

Adress: Kotkagatan 9, 00510 Helsingfors<br />

Kontor, medlemsärenden och adressförändringar:<br />

Tel. 09-877 1200, fax 09-877 1206<br />

E-post: sey@sey.fi eller förnamn.släktnamn@sey.fi<br />

Hemsidorna: www.sey.fi<br />

Verksamhetsledare Helinä Ylisirniö 720 68 411<br />

Verksamhetsledarens sekreterare Ulla Björkén 720 68 410<br />

Ekonomisekreterare Erja Peltola 720 68 415<br />

Djurskyddssekreterare Tiina Notko 720 68 413<br />

Ungdomsprojektsekreterare Elina Sipilä 720 68 414<br />

Övervakarsekreterare Anne Skogberg 720 68 412<br />

Styrelse: Professor Outi Vainio (ordförande), direktör Jaana Kiljunen<br />

Kervo (1. viceordförande), jur.kand. Heidi Nieminen Korpilahti<br />

(2. viceordförande), hälsoinspektör Tauno Kähkönen Lapinlahti,<br />

arkitekt Antti Mustonen Nyslott, fil.stud. Sonja Nurmi Helsingfors,<br />

ped.mag. Marika Salin Loppis, studentmerkonom Tiina Ahokas<br />

Haukipudas (suppleant), djurskyddsöverv. Eija Saavalainen Rovaniemi<br />

(suppleant) och mentalvårdare Antti Heiskanen Pieksämäki.<br />

Finlands Djurskyddsförenings konto,<br />

donationer: Leonia 800019-1061763<br />

Ihminen on käyttänyt hyväkseen hevosen voimaa ja nopeutta vuosisatojen ajan. Koneiden<br />

keksiminen vapautti hevoset kuljetusvälineen tehtävästä, mutta ne jäivät elämäämme uudessa<br />

roolissa: kilpa- ja harrastehevosten määrä on jatkuvasti kasvussa. Hevostaloudesta<br />

puuhataan elinkeinoa maaseudulle, jossa karjanpito ei houkuta. Onpa syntynyt kokonaan uudenlaisia<br />

tapoja hyödyntää hevosten kauneutta, suurta kokoa ja lämpöä. Ihmisten ruumiillisten<br />

ja henkisten ongelmien kuntoutukseen on kehitetty erilaisia hevosterapiamuotoja.<br />

Hevosia on Suomessa aina kohdeltu yksilöinä, joilla on oma nimi. Käyttötarkoituksesta ja<br />

yksilöllisyydestä johtuen hevosenpitoon ei ole pesiytynyt massatuotannon piirteitä, eikä lihahevosten<br />

kasvatus ole juurtunut Suomeen. Myös hevosen lajiominaisuudet ovat jonkin verran<br />

suojelleet sitä: varsat saavat vapaasti kulkea tamman perässä toisin kuin lehmien vasikat, joista<br />

suurin osa erotetaan lauhkealuontoisista emistään heti syntymän jälkeen.<br />

Villit hevoset ovat aroeläimiä, jotka lajinmukaisesti käyttäytyessään syövät pitkin päivää.<br />

Myös niiden mahalaukku on kehittynyt jatkuvasti toimivaksi. Pari kertaa päivässä tapahtuva<br />

ruokinta ei ole luonnonmukaista, ja pahimmillaan se voi olla yhtenä syynä mahahaavan kehittymiseen.<br />

Saaliseläiminä hevoset puolustautuvat pakoon juoksemalla. Siten niiden pitäisi<br />

päästä päivittäin harjoittelemaan rajuja liikkeellelähtöjä ja juoksupyrähdyksiä. Eläinsuojelulaki<br />

edellyttää, että eläinten päivittäisestä liikunnantarpeesta pitää huolehtia.<br />

Jos hevoset karsinassa seisomisen lisäksi käyvät vain treeniradalla tai ratsastusmaneesissa,<br />

ne kyllä liikkuvat, mutta pedoilta suojautumiseen liittyvä luontainen liikunnantarve ei pääse<br />

purkautumaan. Tämä voi sitten näkyä temppuiluna ja pomppimisena kär<strong>ry</strong>jen edessä tai ratsastajan<br />

alla. Hevosenomistajien lisääntyessä yhä useampi hevosesta vastuussa oleva henkilö<br />

ei välttämättä hallitse tarvittavia hevosmiestaitoja. Tästä voi aiheutua käsittelyongelmia, jotka<br />

voivat johtaa sekä eläinten että ihmisten loukkaantumiseen.<br />

Jonkinlaisen hevosen saa hankittua halvalla. Korviini on kantautunut tarinoita täysin ilmaiseksi<br />

tarjotuista hevosista, joista omistaja on halunnut päästä eroon, koska hevosen lopettaminen<br />

ja hautaaminen on kallista. Hevoskärpäsen puremat ihmiset hankkivat halvan eläimen<br />

osaamatta arvioida riittävän tarkasti, mitä sen hoitaminen maksaa. Yllättävät kustannukset<br />

voivat johtaa terveyden- ja sairaanhoidon laiminlyönteihin. Asutuskeskusten lähettyvillä tallipaikoista<br />

on pulaa. Silloin syntyy markkinoita hämärämiehille, jotka ottavat hoitoon liian<br />

suuren määrän eläimiä ja pistävät ne tilanpuutteessa majailemaan kaikenlaisiin rakennelmiin,<br />

jotka eivät täytä talleille asetettavia vaatimuksia.<br />

Eläinten viikon teemaksi on valittu suomenhevonen sen satavuotisen historian kunniaksi.<br />

Myös muut järjestöt ovat huomioineet juhlavuoden, joten valinta ei ole omaperäinen. Se on<br />

kuitenkin hyvin perusteltu. <strong>Suomen</strong> Eläinsuojeluyhdistys sai alkunsa 106 vuotta sitten tavoitteenaan<br />

suojella loppuun ajettuja työhevosia, ja ehkä sen vuoksi <strong>SEY</strong>:n logossa näkyy hevosen<br />

pää. Eläinten viikon tunnuslauseen ”<strong>Suomen</strong>hevosen vuosi - hevosen vuoksi” jälkimmäinen<br />

osa laajentaa teemaviikon huomion kaikkien hevosten hyvinvointiin. Eläintenpidon epäkohdista<br />

puhuttaessa hevonen ei tule mieleen ensimmäisenä. Siitä huolimatta jalo eläin on juhlavuotensa<br />

ansainnut. n<br />

Turussa 2.9.<strong>2007</strong><br />

Outi Vainio<br />

<strong>Suomen</strong> Eläinsuojeluyhdistyksen jäsenlehti/Finlands Djurskyddsförenings tidskrift<br />

Päätoimittaja/Chefredaktör: Juha Valste<br />

102. vuosikerta/Årgång 102<br />

Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Pekka Hänninen<br />

Ulkoasu/Layout: Gita Lindgren/Ekenäs T<strong>ry</strong>ckeri, Tammisaaren Kirjapaino<br />

Toimitusneuvosto/Redaktionsråd: Pekka Hänninen, Tiina Notko, Marika Salin, Outi Vainio,<br />

Juha Valste<br />

Käännökset/Översättningar: Ija Rönnqvist<br />

Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä. Lehdessä julkaistuja artikkeleitä saa kopioida<br />

ja jakaa opetus- ja valistustarkoituksiin, kunhan lähde ja kirjoittajan nimi mainitaan.<br />

Skribenterna ansvarar själva för artiklarna. Artiklar som publicerats i tidningen får kopieras<br />

och utdelas för undervisnings- och upplysningsändamål om källan och skribentens namn<br />

anges.<br />

Ilmoitusmyynti/Annonsförsäljning: Erja Peltola, puh. 09-720 68 415<br />

Paino/T<strong>ry</strong>ckeri: Ekenäs T<strong>ry</strong>ckeri Ab, Tammisaaren Kirjapaino. ISSN 0789-1857<br />

Eläinten ystävän toimitus/Djurvännens redaktion:<br />

Kotkankatu 9, 00510 Helsinki/ Kotkagatan 9, 00510 Helsingfors<br />

Puh./tel. 09-877 1200, faksi/fax 09-877 1206, sähköposti/E-post: ellu@sey.fi<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 3 / 2 0 0 7<br />

17

<strong>SEY</strong> toimii<br />

Kesäkissakampanjalla 10 500 e löytöeläimille<br />

Toukokuussa aloitettu Whiskas-kesäkissakampanja<br />

teemalla Kissakaveria<br />

Ei Jätetä päättyi elokuun lopussa.<br />

Kampanja keräsi tänä vuonna <strong>SEY</strong>:n<br />

löytöeläintoiminnalle 10 500 euroa. Se on<br />

enemmän kuin kolmen edellisen kampanjavuoden<br />

aikana kerätyt varat yhteensä.<br />

”Tänä vuonna Whiskas-kesäkissakampanja<br />

on ollut erityisen onnistunut. Kerätty<br />

ennätyssumma kertoo siitä, että kampanjan<br />

ajama asia koetaan tärkeäksi. Kesäkissojen<br />

määrä on ollut hieman laskussa, joten<br />

tänä vuonna olemme pystyneet näkemään<br />

myös konkreettisia kampanjatuloksia.<br />

Kampanja on selvästi vakiinnuttanut asemansa”,<br />

<strong>SEY</strong>:n toiminnanjohtaja Helinä<br />

Ylisirniö sanoo.<br />

Tänä vuonna kampanjalla kerätyt varat<br />

käytetään pääosin kissojen sterilointiin ja<br />

kastrointiin, mutta myös tunnistusmerkintöihin<br />

mikrosiruilla, jotka ovat suurena<br />

apuna kadonneiden kissojen löytämisessä<br />

ja tunnistamisessa.<br />

”Tämän vuoden keräysrahoilla pystytään<br />

steriloimaan, kastroimaan ja mikro-<br />

siruttamaan ennätysmäärä kissoja”, Ylisirniö<br />

tarkentaa. Whiskas-kesäkissakampanjan<br />

kummeina toimivat Eija Vilpas, Jonna<br />

Kosonen, Jone Nikula ja Ellen Jokikunnas.<br />

Vuonna 2004 aloitettu <strong>SEY</strong>:n löytöeläintoimintaa<br />

tukeva Whiskas-kesäkissakam-<br />

panja on neljänä peräkkäisenä vuotena kerännyt<br />

varoja löytöeläimille reilusti yli 20<br />

000 euroa. Kolmen aikaisemman vuoden<br />

tuotoilla on mikrosirutettu yhteensä noin<br />

1000 kissaa, ja vuoden 2006 kampanjan<br />

tuomalla tuella hankittiin mikrosirulukijat<br />

16 <strong>SEY</strong>:n jäsenyhdistykselle. n<br />

Koehler-menetelmä on koirille riski<br />

<strong>Suomen</strong> Palveluskoiraliiton pelastuskoiratoimikunta<br />

järjesti koulutusohjaajilleen<br />

kesällä leirin, jossa hollantilainen<br />

kouluttaja esitteli ns. Koehler-menetelmää,<br />

jolla koira saadaan pitämään tiivis kontakti<br />

ohjaajaansa.<br />

Menetelmä perustuu siihen, että koiraa<br />

kävelytettäessä sitä tempaistaan noin viiden<br />

metrin välein taluttimesta kovalla voimalla,<br />

kun se katselee muualle, ja samalla<br />

muutetaan äkkiä kävelysuuntaa. Välillä<br />

pysähdytään paikalleen eikä kiinnitetä mitään<br />

huomiota koiraan. Tätä toistetaan sarjoissa,<br />

kunnes koira alkaa jatkuvasti katsoa<br />

ohjaajaansa ja odottaa, mitä tämä aikoo.<br />

Raju riuhtominen aiheuttaa vaaran, että<br />

koiran kaularanka vahingoittuu. Vaikka<br />

menetelmää ei suositella pennuille, odottamattomat<br />

ja eri suuntiin tapahtuvat nykäykset<br />

koiran niskalihasten ollessa valmistautumattomia<br />

voivat aiheuttaa kaularangan<br />

luu- ja muita sidekudosvaurioita,<br />

pitkäaikaisia hermokipuja ja muita hermo-oireita.<br />

Vastaava ns. whiplash-syndrooma<br />

syntyy ihmisellä usein peräänajoonnettomuudessa.<br />

Taluttimesta riuhtomisen epäillään olevan<br />

syynä esimerkiksi usein todettuihin<br />

vanhempien koirien vaikeuksiin syödä<br />

lattialla olevasta ruokakupista. Syy- ja<br />

seuraussuhteen aukoton todistaminen on<br />

kuitenkin vaikeaa, koska kokeellista tutkimusta<br />

ei ymmärrettävästi voida tehdä, ja<br />

harvapa myöntää riuhtoneensa koiraa niin<br />

rajusti, että sen vaivat voivat johtua siitä.<br />

Internetistä löytyneiden tietojen mukaan<br />

William R. Koehler koulutti sotakoiria<br />

Yhdysvaltain armeijalle toisen maailmansodan<br />

aikana. Kirjansa hän julkaisi alun<br />

perin vuonna 1962, ja sen jälkeen siitä on<br />

julkaistu lukuisia painoksia ja eri versioita.<br />

Kirjan ohjeisiin sisältyy pahasti eläinsuojelulain<br />

vastaisia neuvoja, esimerkiksi koiran<br />

roikuttaminen ilmassa kuristuspannasta ja<br />

koiran melkein-hukuttaminen painamalla<br />

sen pää veden alle. Koehler-menetelmällä<br />

näyttää muun muassa Yhdysvalloissa nettikeskustelujen<br />

mukaan olevan vankkumattomat<br />

kannattajansa, jotka ovat sen avulla<br />

saaneet ison ja hallitsemattoman koiransa<br />

kuuntelevaiseksi. Jotkut ammattimaiset<br />

koirankouluttajat sen sijaan kertovat, että<br />

Koehler-menetelmää aikaisemmin käyttäessään<br />

he vain harvoin pääsivät toivottuun<br />

lopputulokseen, mutta palkitsemiseen perustuvilla<br />

menetelmillä nykyään melkein<br />

aina. Epämiellyttäviin kokemuksiin perustuva<br />

koulutus voi tuottaa nöyrän koiran,<br />

mutta kyseenalaista on, parantaako se koiran<br />

yhteistyöhalukkuutta ja keskittymiskykyä<br />

uusien tehtävien oppimiseen.<br />

Pehmeältä tai aralta koiralta kovakourainen<br />

taluttimesta riuhtominen, saatikka<br />

vielä kovemmat keinot, voi pahasti viedä<br />

luottamuksen omistajaan, puhumattakaan<br />

koirista, joilla on ollut entisessä kodissaan<br />

rankkoja kokemuksia pahoinpitelyistä ja<br />

rangaistuksista. Kun lisäksi ihmisiä on<br />

voimiltaan, taidoiltaan ja luonteenkiivaudeltaan<br />

erilaisia, ei <strong>SEY</strong>:n mielestä Koehler-menetelmää<br />

pitäisi levittää eikä mainostaa.<br />

Eläinsuojelulain mukaan eläinten<br />

pidossa on edistettävä eläinten terveyden<br />

ylläpitämistä. Kohler-menetelmä ei täytä<br />

tätä lain vaatimusta. n<br />

Tiina Notko<br />

18<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 3 / 2 0 0 7

<strong>SEY</strong> toimii<br />

<strong>SEY</strong> aloittaa nuorisotoiminnan<br />

<strong>SEY</strong> on käynnistänyt nuorisotoiminnan<br />

kehittämishankkeen ”Toukasta perhoseksi”.<br />

Tämä onkin tarpeen, sillä <strong>SEY</strong>:n<br />

jäsenistä vain 3 prosenttia on alle 29-vuotiaita<br />

ja uutta verta kaivataan mukaan<br />

toimintaan. Projektiin on saatu rahoitus<br />

opetusministeriöltä, jonka avulla <strong>SEY</strong>:hyn<br />

on voitu palkata projektisihteeriksi Elina<br />

Sipilä puolentoista vuoden ajaksi.<br />

Projektin tavoitteena on lisätä eläinten<br />

hyvinvointiin liittyvää tietoisuutta nuorten<br />

parissa, saada nuoret tiedostamaan eläinsuojelutoimintaan<br />

ja ympäristösuojeluun<br />

liittyviä asenteitaan ja tarvittaessa myös<br />

korjaamaan niitä sekä saada nuoret osallistumaan<br />

mielekkääseen toimintaan ja siten<br />

edistää heidän osallistumistaan ja vaikutusmahdollisuuksiaan<br />

<strong>SEY</strong>:ssä ja eläinsuojelutoiminnassa.<br />

Haastetta siis riittää.<br />

Elina pitää <strong>SEY</strong>:n valttina muihin eläinsuojelujärjestöihin<br />

verrattuna eläinsuojeluvalvojatoimintaa.<br />

”Siinä on äksonia ja konkreettista<br />

toimintaa, jota nuoret kaipaavat.<br />

Valvojatyöstä pitää myös tiedottaa nuorille”,<br />

hän arvioi. Uusia ihmisiä ja nuoria etsittäessä<br />

kannattaa Elinan mielestä miettiä, ketä<br />

lähestymme, jotta löydämme juuri <strong>SEY</strong>:n<br />

toiminnasta kiinnostuneet ihmiset. Onkin<br />

hyvä pysähtyä perusasioiden äärelle: mitkä<br />

ovat <strong>SEY</strong>:n arvot, tavoitteet ja toimintamallit?<br />

Ketä tämänkaltainen toiminta voisi kiinnostaa?<br />

Missä sellaiset ihmiset ovat?<br />

Hankkeen tarkoitus on aktivoida ja tukea<br />

paikallisyhdistyksissä tapahtuvaa<br />

nuorisotoimintaa. Työtä tehdään kunkin<br />

yhdistyksen resurssien mukaan. ”Yhdistykset<br />

kipuilevat usein jo perustoiminnan<br />

kanssa, ja voimavarojen riittämättömyyttä<br />

nuorisotoiminnan aloittamiseen pelätään.<br />

Projektin tehtävä on tukea yhdistyksiä”,<br />

Elina selvittää. Nyt hankkeeseen on ilmoittautunut<br />

10 yhdistystä, mutta toki muutkin<br />

ehtivät mukaan vielä.<br />

Työtä on tarkoitus tehdä nuorten ehdoilla.<br />

”Liikkeelle on lähdetty niin, että kierrän<br />

yhdistyksissä ja selvitän mitä toimintaa<br />

niillä on ja millaista tukea ne kaipaavat”,<br />

Elina suunnittelee. Ensi vuoden alussa on<br />

tarkoitus järjestää paikallisyhdistysten väen<br />

koulutus nuorisotoimintateemalla. ”Kyse<br />

ei kuitenkaan ole siitä, mitä yhdistykset tai<br />

minä haluaisimme tehdä, vaan mitä nuoret<br />

tarvitsevat”, Elina muistuttaa. ”Olen toki itsekin<br />

täynnä villejä visioita, mutta haluan<br />

vielä olla hiljaa ja kuunnella mitä ideoita<br />

nuorilta itseltään löytyy”, hän jatkaa.<br />

Elina on täynnä intoa ja tarmoa. ”Pidän<br />

tästä työstä ja toivon yhteistyön paikallisjärjestöjen<br />

kanssa olevan hedelmällistä”,<br />

hän hykertelee. ”Nyt alkaa jo olla langat käsissä,<br />

ja yhteistyötahoja on löytynyt”, hän<br />

kuvailee. ”Lapsilla ja nuorilla on omaehtoinen<br />

halu toimia eläinten puolesta, ja siksi<br />

pitää kuunnella mitä he haluavat. Aikuiset<br />

ja yhdistykset ovat tukemassa tätä toimintaa”,<br />

hän vielä pohtii. Tulevaisuudessa on<br />

tarkoitus tehdä yhteistyötä myös muiden<br />

järjestöjen kanssa.<br />

Elina on koulutukseltaan sosionomi ja<br />

toiminut aikaisemmin muun muussa Parasta<br />

Lapsille <strong>ry</strong>:ssä. Eläimet ja eläinrakkaus<br />

ovat kuuluneet hänen elämäänsä aina.<br />

Koiria on naisella ehtinyt olla useita. ”Ihminen<br />

ei voi koskaan olla niin rehellinen<br />

ja vilpitön kuin mitä eläimet ovat. Eläinten<br />

kanssa pääsee lähemmäksi oikeita asioita<br />

ja arvoja. Ja eläinten kanssa on hauskaa!”<br />

uusi projektisihteerimme filosofoi. n<br />

Pekka Hänninen<br />

Mikäli yhdistyksesi on kiinnostunut nuorisotoiminnasta,<br />

Elinan tavoittaa puhelimitse<br />

050-3866 893 tai sähköpostitse elina.<br />

sipila@sey.fi. Kaikki <strong>SEY</strong>:n paikallisyhdistykset<br />

ovat tervetulleita mukaan nuorisotoiminnan<br />

kehittämiseen. Vielä ehtii hyvin<br />

mukaan!<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 3 / 2 0 0 7<br />

19

JäsenyhdistyKSET<br />

”Paras<br />

eläinleiri<br />

ikinä!”<br />

Johanna Niskanen<br />

Näin kuulin erään leiriläisen huokaisevan<br />

siskolleen samalla kun neula<br />

kävi ja kädet työstivät tarkasti keppihevoselle<br />

hulmuavaa harjaa. Oltiin Lapinlahden<br />

4H-yhdistyksen ja Savon Eläinsuojelu<br />

<strong>ry</strong>:n järjestämällä eläinleirillä, joka<br />

järjestettiin kesäkuun viimeisellä viikolla<br />

Pertti ja Johanna Niskasen maatilalla Lapinlahden<br />

Nerkoonniemellä.<br />

Tiistaiaamuna leirille saapui yhteensä 15<br />

nuorta ja kouluikäistä lasta pääosin Lapinlahden<br />

eri kolkista, mutta olipa mukana<br />

muutama leiriläinen naapurikunnistakin.<br />

Sää suosi viskaten sadetta vain sopivissa<br />

väleissä, ja koska majoitus oli sisätiloissa,<br />

ei sade häirinnyt nukkumistakaan. Jonkinlainen<br />

sipinä ja supina tosin taisi valvottaa<br />

ainakin ensimmäisenä yönä…<br />

Pulleita poneja ja<br />

keppihevosia<br />

Ponin peseminen<br />

oli ”haaskaa”.<br />

”Ptruuuuuuiiii, lypsylle!”<br />

Kolmipäiväisen leirin yllätys oli keskiviikkoaamun<br />

aikainen herätys. ”Ptrrruiiiiiiiii,<br />

lypsylle!”, kuului kehotus, ja uniset leiriläiset<br />

kömpivät peittojensa alta hakemaan<br />

lehmiä laitumelta. Uni karisi kauniissa<br />

kesäaamussa vikkelästi ja 40-päinen lypsykarja<br />

saatiin nopeasti navettaan huolellisten<br />

lomittajien hellään huomaan.<br />

Keskiviikkona tutustumisvuorossa olivat<br />

lampaat ja vuohet, ja nähtiinpä muutama<br />

kukkokin, vaikkeivät siivekkäät itseään kovin<br />

halunneet tihkuisessa säässä esitellä.<br />

Päivällä suunnistettiin tutustumiskäynnille<br />

naapuriin, Aini ja Sami Partasen lypsyrobottia<br />

katsomaan. Aini kertoi robotin toiminnasta<br />

ja ikkunasta näimme, kuinka se<br />

toden totta osasi yksinään lypsää lehmät.<br />

Tiistai-iltana poninpesun jälkeen piti<br />

päästä itsekin puhdistautumaan, ja leiriläiset<br />

pulahtivat Pikkuvirran viileään veteen<br />

ja kipaisivat sitten saunaan. Keskiviikkoilta<br />

taas huipentui savusaunaelämykseen Lammasvirran<br />

rannalla, Puttaansaaren toisella<br />

reunalla, eivätkä leiriläiset ainakaan likaisempina<br />

saunasta tulleet.<br />

Leiritesti ja syntymän ihme<br />

Torstaina leiri huipentui suomalaiseen<br />

alkuperäisrotuun kuuluvan lapinlehmä<br />

Ullan poikiessa kauniin sonnivasikan.<br />

Olimme juuri tutustumassa navetan eläimiin,<br />

kun Ulla aloitteli poikimistaan ja<br />

ehdimme hädin tuskin syödä, kun vasikka<br />

Ensimmäisenä päivänä tutustuttiin toisiimme,<br />

käytiin läpi leirin sääntöjä ja<br />

tehtiin tuttavuutta tilan poneihin. Shetlanninponit<br />

Sindy ja Tintti esiintyivät mallikkaasti<br />

ja niiden avulla opeteltiin hevosten<br />

osien tunnistamista ja erilaisten varusteiden<br />

pukemista. Kun Sindy oli saatu valjastettua,<br />

hyppäsivät leiriläiset vuorotellen<br />

kär<strong>ry</strong>ille ja toinen <strong>ry</strong>hmä pääsi pesemään<br />

Tinttiä. Monille poninpesukokemus oli ensimmäinen,<br />

mutta puhdasta tuli!<br />

Iltapäivällä aloitimme keppihevosten<br />

teon, ja pian alkoi Puttaansaaren vanhassa<br />

tuvassa käydä melkoinen harjanhuiske<br />

ja hirnunta. 15 komeaa keppihevosta valmistui<br />

parissa päivässä, ja leikkimielisiin<br />

rekisteripapereihin kirjautui mitä mielikuvituksellisimpia<br />

nimiä.<br />

Leiriläiset pääsivät näkemään uuden elämän ihmeen.<br />

20<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 3 / 2 0 0 7

10 kysymystä<br />

Testaa, miten hyvin luit lehtemme edellisen numeron! Oikeat vastaukset löydät vierestä<br />

tai Eläinten ystävän numerosta 2/<strong>2007</strong>.<br />

1. Montako sutta Suomessa tapettiin viranomaisten luvalla viime vuonna?<br />

2. Mikä on lehmistä puhuttaessa HC?<br />

3. Montako luonnoneläintä kuolee Suomessa vuosittain tieliikenteessä?<br />

4. <strong>SEY</strong> sai viime keväänä 3826 euron lahjoituksen suomalaisilta muusikoilta. Mistä oli<br />

kyse?<br />

5. Miten Tommi Vuorisen koirarotupilakuvat liittyvät eläinsuojeluun?<br />

6. Montako broileria Suomessa kasvatetaan vuosittain?<br />

7. Mihin tähtää Kissa kalliolle -projekti?<br />

8. <strong>SEY</strong> ja Animalia ovat ilmaisseet järkytyksensä näytöksistä Kiinan Beijingin eläintarhoissa.<br />

Mitä noissa näytöksissä tapahtuu?<br />

9. Kissalle ei kannata ostaa syötäväksi nk. kissankaislaa, sillä se saattaa olla myrkyllistä.<br />

Mitä suositellaan sen sijaan?<br />

10. Animals Asia Foundationin tarhalla Lounais-Kiinassa asuu julmasta sappinestetuotannosta<br />

vapautettuja karhuja. Kuinka monen karhun vapauttamisesta Sichuanin<br />

hallituksen kanssa on sovittu?<br />

oli jo syntynyt. Pääsimme näkemään muutaman<br />

minuutin ikäisen vasikan ja teimme<br />

yhdessä kaikki hoitotoimet, jotka vastasyntyneelle<br />

vasikalle ja sen emolle tehdään.<br />

Nimesimme Ullan vasikan Yrtti-nimiseksi.<br />

Monta hyvää nimiehdotusta laitettiin korvan<br />

taakse tulevia vasikoita varten.<br />

Järjestimme leirin lopuksi keppihevoskilpailun,<br />

jossa vastavalmistuneet keppihevoset<br />

pääsivät omistajineen testaamaan<br />

vaativan hyppyjä ja käännöksiä sisältävän<br />

esteradan. Kaikki ratsukot selvisivät koitoksesta<br />

mallikkaasti ja jokainen sai suorituksestaan<br />

raikuvat aplodit.<br />

Leiriläisten muistia ja tiedon tarttumista<br />

testattiin myös erityisellä leiritestillä, jossa<br />

kysyttiin vaikeita kysymyksiä leirillä tutuksi<br />

tulleista eläimistä. Hyvin oli mennyt<br />

tieto perille, sillä oikeita vastauksia testissä<br />

oli paljon.<br />

Ensi kesänä taas tavataan?<br />

Kotimatkalle pakkasimme ilmeisen tyytyväisiä<br />

leiriläisiä, jotka aikoivat tulla leirille<br />

uudestaan myös ensi kesänä. Nyt, kun leiri<br />

on kaunis kesämuisto, on hyvä aika kiittää<br />

kaikkia leirin onnistumiseen vaikuttaneita<br />

tahoja lämminhenkisestä toiminnasta leirin<br />

onnistumiseksi: Kiitos leiriläiset, kiitos<br />

Päivi, Eija, Anu, Aini ja Sami ja kiitos maatilan<br />

kärsivälliset eläimet! Toivottavasti<br />

taas tavataan. n<br />

Alla Savon eläinsuojelu <strong>ry</strong>:n yhteystiedot.<br />

Kysy lisää lupsakasta toiminnasta!<br />

http://koti.mbnet.fi/werstas/elainsuojelu/<br />

Pj. Eija Alaukko puhelin 0400 783 147<br />

Siht. Johanna Niskanen puhelin 050 361 0574<br />

sähköposti: johanna.niskanen@pp.inet.fi<br />

Vastaukset:<br />

1. Viime vuonna Suomessa tapettiin luvallisesti 38 sutta. Salakaatojen määrää ei tiedetä.<br />

Susia on Suomessa noin 250.<br />

2. HC on lihakarjarotu. Kirjainyhdistelmä on lyhenne englannin kielen sanoista Highland<br />

Cattle eli ylämaankarja.<br />

3. Eri puolilla Suomea teiden varsilla tehtyjen raatolaskentojen mukaan liikenteen<br />

uhreja on noin 7 miljoonaa vuodessa. Oletettavasti todellinen luku on vielä suurempi,<br />

sillä kaikkia uhreja ei ihminen löydä.<br />

4. Kyse oli rockpersoona K.W.Blomqvistin muistokonsertista, jonka tuotto lahjoitettiin<br />

eläinsuojelutyöhön. Konsertissa esiintyivät mm. Hullujussi, Agents ja Jussi &<br />

The Boys.<br />

5. Tommi Vuorinen lahjoittaa osan magneetteina myytävien pilakuviensa tuotosta<br />

<strong>SEY</strong>:lle.<br />

6. Suomessa kasvatetaan vuosittain noin 50 miljoonaa broileria.<br />

7. Kissa kalliolle -projektissa pyritään siivoamaan asuinalueen lähikallio lasinsiruista,<br />

jolloin siellä voisi ulkoiluttaa kissaakin. Liike on levinnyt Helsingin Pohjois-Haagasta<br />

muuallekin Suomeen.<br />

8. Näytökset ovat turistivetonauloja, joissa lehmiä, lampaita, kanoja ja muita eläimiä<br />

annetaan elävinä tiikereille.<br />

9. Kissalle suositeltavaa viherravintoa on itse kasvatettu viljan oras. Vehnän- tai kauranjyviä<br />

on helppo kasvattaa itse oraiksi vaikkapa kukkapurkissa ikkunalaudalla.<br />

10. AAF on sopinut 500 karhun vapauttamisesta. Luonnossa nuo rääkätyt karhut eivät<br />

pärjäisi, joten ne asuvat tarhalla, jossa työskentelee 140 työntekijää.<br />

Muista metsäneläimiä<br />

®<br />

Varoita eläimiä lähestyvästä ajoneuvosta!<br />

Tilaa sähköpostitse<br />

myynti@hobialert.com<br />

Tai tekstiviestillä 044-524 1872<br />

Pakkaus sisältää 2 laitetta/ajoneuvo<br />

1 pkt. 20 , 3 pkt. 55 , 5 pkt. 89 <br />

sisältää toimituskulut.<br />

Canadian Made For Your Safety<br />

Yhteistyössä:<br />

Tested<br />

in<br />

Finland<br />

www.hobialert.com<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 3 / 2 0 0 7<br />

21

Uutisia läheltä ja kaukaa<br />

Kissankaisla ja rehulaki<br />

Viime numerossa kerrottiin yrityksistämme<br />

selvittää sitä, onko kissankaislan<br />

nimellä myynnissä sekä myrkyllisiä<br />

että myrkyttömiä kaislalajeja. Kissankaislanhan<br />

sanotaan sisältävän tujonia, joka<br />

vähitellen aiheuttaa muun muassa kroonisen<br />

munuaismyrkytyksen. Kissankaislan<br />

nimellä myydään useimmin sädekaisloja,<br />

joita on olemassa kymmenen eri lajia.<br />

Yritimme penkoa myös sitä, mistä on<br />

peräisin tieto sädekaislojen tujonipitoisuudesta.<br />

Perinpohjaisesta selvittelystä ja kansainvälisten<br />

tietokantojen läpikäymisestä<br />

huolimatta yhtään tutkimusta asiasta ei<br />

löytynyt ja asia jäi mysteeriksi.<br />

Myrkytystietokeskus antoi alkuperäiseksi<br />

tietolähteeksi yhdysvaltalaisen Poisindex-tietokannan.<br />

Poisindexin tiedoissa<br />

ovat kuitenkin oudosti sekaisin Cyperuk-<br />

Olli Rahi<br />

Kennelliiton toimitusjohtajaksi<br />

AMK Olli Rahi on nimitetty <strong>Suomen</strong><br />

Kennelliiton toimitusjohtajaksi syyskuun<br />

alusta.<br />

Rahi on toiminut Kennelliiton palveluksessa<br />

helmikuusta 2006 alkaen mm. koe- ja<br />

kilpailusihteerinä. Ennen Kennel<strong>liitto</strong>a hän<br />

on työskennellyt tietotekniikkayrityksissä<br />

set (kaislojen suvun tieteellinen nimi) ja<br />

Cupressukset eli sypressit (engl. Cypress).<br />

Sypressien tujonipitoisuudesta löytyy helposti<br />

tietoa internetistäkin, ja heimon kasveilla<br />

on erikoinen ominaistuoksu kuten<br />

muillakin yleisesti tunnetuilla tujonipitoisilla<br />

kasveilla, joita ovat esim. pujo ja pieta<strong>ry</strong>rtti.<br />

Kissankaislat eivät tuoksu.<br />

Pakostakin tulee mieleen, että kyseessä<br />

saattaa olla sekaannus. Sen mahdollisuus<br />

ei kuitenkaan toistaiseksi ole selvinnyt.<br />

Myrkytystietokeskuksesta kerrottiin,<br />

että sinne on vuosien varrella tullut jonkin<br />

verran puheluita kissojen sädekaislan<br />

syönnistä. Oireina on ollut jatkuvan oksentelun<br />

lisäksi mm. verioksentelua, apaattisuutta,<br />

huimausta, kipua suun alueella ja<br />

syömättömyyttä. Arkistosta löytyi myös<br />

pari epäilyä munuaisvauriosta. Syy-seu-<br />

ja Porin Ammattiopistossa tietotekniikan<br />

opettajana.<br />

Koiramaailmassa Olli Rahi on toiminut<br />

aktiivisesti näyttelyiden järjestäjänä ja<br />

palkintotuomarina muun muussa dreevereiden<br />

ajokokeissa. Kotona Rahilla on karkeakarvainen<br />

kettuterrieri. n<br />

Eurogroupin vuosikertomuksia<br />

<strong>SEY</strong> kuuluu eurooppalaiseen Eurogroup for Animals (englanninkielisiä) lobbausjärjestöön.<br />

Eurogroupin kautta <strong>SEY</strong> pääsee vaikuttamaan EU-lainsäädäntöprosessiin. <strong>SEY</strong>:n<br />

toimistolla on saatavissa Eurogroupin vuoden 2006 vuosikertomuksia, joita kiinnostuneet<br />

voivat tilata luettavaksi! n<br />

Moni kissa luulee, että leikkokukat on<br />

tarkoitettu syötäväksi.<br />

raussuhde on jäänyt arvailujen varaan.<br />

Viiltävänkarkeat kaislanversot voivat<br />

varmasti aiheuttaa kissalle suu- ja mahaoireita,<br />

vaikkeivät myrkyllisiä olisikaan.<br />

Kukaan järkevä kissanomistaja ei anna<br />

kissansa syödä kasvia, joka voi tarttua ruuansulatuskanavaan<br />

ja läpikulkumatkallaan<br />

viillellä sitä.<br />

Kissankaisla katsotaan rehuksi ja sen<br />

myyntiä koskevat rehulain määräykset,<br />

joiden mukaan rehujen täytyy aina ennen<br />

markkinoille tuomista täyttää rehusäädösten<br />

vaatimukset. Rehujen laadusta ja tuoteselostemerkinnöistä<br />

vastaa lain mukaan<br />

tuotteen valmistaja tai markkinoija.<br />

Rehulain mukaan eläimille syötäväksi<br />

tarkoitettujen kasvien tuoteselosteissa pitää<br />

lukea kasvin nimi ja käyttötarkoitus.<br />

Maahantuojan tulee itse ilmoittaa tuote<br />

Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen<br />

(KTTK) rekisteriin. Kissankaisloista ei ole<br />

tehty ilmoituksia. Eviran pitäisi tehostaa<br />

kukkakauppojen valvontaa, että kissankaislan<br />

villi myynti loppuisi.<br />

Kotona kasvatettu kauran tai vehnän<br />

oras on kissalle sopivaa, pehmeää ja myrkytöntä<br />

viherravintoa. n<br />

Tiina Notko<br />

Kuva: Markku Väänänen<br />

Eläinten päivä eläinsairaalassa<br />

Kaikkien maailman eläinten omaa päivää<br />

vietetään 4. lokakuuta Helsingin<br />

Yliopistollisella eläinsairaalalla lemmikkien<br />

ja omistajien voimin. YES ystävien<br />

järjestämässä yleisötapahtumassa voit<br />

vierailla eläinsairaalan tiloissa, seurata<br />

erilaisia esityksiä, nauttia mehukojun antimista<br />

ja saada tietoa lemmikkieläinten<br />

terveydestä.<br />

Sadalla ensimmäisellä on mahdollisuus<br />

ilmaiseen kissan tai koiran terveystarkas-<br />

tukseen, joka sisältää purennan arvioinnin.<br />

Lisäksi Whiskas ja Pedigree ojentavat<br />

Yliopistollisen eläinsairaalan suu- ja hammassairauksien<br />

klinikalle lahjoituksen,<br />

joka on kerätty suomalaisten lemmikinomistajien<br />

avustuksella.<br />

Ovet ovat avoinna kello 13.00–17.00.<br />

Sairaalan osoite on Yliopistollinen eläinsairaala,<br />

pieneläinsairaala, Viikintie 49,<br />

Helsinki. Eläinsairaalalle pääsee kätevästi<br />

busseilla 57, 68, 79, 506 ja 550.<br />

Ohjelmassa 13.00 Tanja Saarela avaa<br />

tapahtuman, 13.15 Whiskas ja Pedigree<br />

ojentavat lahjoituksen suu- ja hammassairauksien<br />

klinikalle ja 13.25 on koiratanssiesitys.<br />

Lisäksi Kirkkonummen kennelkerhon<br />

agility-näytöksiä, tuotenäytteitä ja<br />

tietoa lemmikkieläinten terveydestä sekä<br />

YES-ystävien mehu- ja makkaramyyntiä.<br />

Vapaa pääsy. n<br />

22<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 3 / 2 0 0 7

<strong>Suomen</strong>hevosen vuosi<br />

– hevosen vuoksi<br />

Tämän vuoden Eläinten viikon iskulause<br />

viestittää siitä, että hevosvillityksen<br />

vallassa ei saa unohtaa hevosta<br />

itseään. Vaikka ihmisiä innostetaan<br />

hevosharrastuksen pariin, pitäisi muistaa,<br />

ettei hevonen ole tekninen laite, joka toimii<br />

kahvaa kääntämällä ja nappia painamalla.<br />

Jo hevosen käyttö eri tarkoituksiin vaatii<br />

sujuakseen eläinymmär<strong>ry</strong>stä ja hevostuntemusta.<br />

Hevoset ovat eläviä, tuntevia<br />

ja uskomattoman hyvämuistisia eläimiä.<br />

Ne muistavat tilanteet, paikat ja ihmiset<br />

vuosien takaa, ja kokemukset vaikuttavat<br />

niiden reaktioihin. Jokainen hevonen on<br />

erilainen.<br />

Nykyään hevosia hankkivat monet ihmiset,<br />

joille hevonen ja sen maailma ovat<br />

vieraita. Halpa hevonen on helppo hankkia<br />

mielijohteesta, Seuraus on, että monet<br />

harkitsematta hankitut hevoset kärsivät<br />

sopimattomista oloista, huonosta hoidosta<br />

ja ymmärtämättömästä kohtelusta.<br />

<strong>Suomen</strong>hevosta on syytä muistaa ja<br />

kunnioittaa myös kaikesta siitä työstä ja<br />

kaikista niistä uhrauksista, joita se on tehnyt<br />

ja joutunut tekemään <strong>Suomen</strong> hyväksi.<br />

Ennen vanhaan maatyöt ja kuljetukset<br />

olivat täysin hevosten varassa ja hevosta<br />

pidettiin, vaikka perheenkin ruoka ehkä<br />

oli tiukassa. Eläinsuojeluvalvojien raportit<br />

aina 1970-luvulle saakka sisältävät riipaisevia<br />

kuvauksia hevoskohtaloista. Viljo<br />

Jeskasen selostuksesta Eläinten ystävässä<br />

vuonna 1970:<br />

”Karjasuojan tarkastus. - - Hevonen oli<br />

nälästä erittäin heikossa kunnossa, tallista<br />

puuttuivat kuivikkeet. Ei siellä juuri ollut<br />

lantaakaan, koska heiniä oli annettu vain<br />

juuri sen verran, että hevonen hengissä pysyi.<br />

Tallin seinissä oli isoja rakoja. Valjaat oli<br />

loppuun käytetyt, rikkonaiset rajat. Heiniä<br />

talossa kyllä oli ja kuivikkeita myös, mutta<br />

isäntä oli jyrkästi kieltänyt syöttämästä<br />

hevosta, koska heinien oli riitettävä koko<br />

talveksi myös karjalle. - -<br />

- - Tapasin markkinoille mennessä 25-<br />

vuotiaan hevosen, joka oli niin laiha, ettei<br />

lihaa löytynyt kielestäkään. Hevosta oli<br />

pidetty metsätöissä koko talven. Karvat<br />

olivat kupeilta kuluneet ja eläin oli tosiaan<br />

kurjemman näköinen kuin mikään pitkään<br />

aikaan tapaamani otus. Kärreistä otin pois<br />

piiskana käytetyn paksun kepin.”<br />

ELÄINTEN VIIKKO 4.–10.10.<strong>2007</strong><br />

Eläinten viikon juliste<br />

on tämän lehden välissä<br />

A3-kokoisena. Voit<br />

irrottaa sen ja laittaa<br />

seinälle. Julisteita voi<br />

tilata ilmaiseksi <strong>SEY</strong>:n<br />

toimistosta. Koot ovat<br />

A3 ja A4 sekä suomeksi<br />

että ruotsiksi. Kuvan<br />

on ottanut Juhani<br />

Länsiluoto ja julisteen<br />

työstänyt Petri<br />

Clusius.<br />

Vauraassa nyky-Suomessa hevosen hoito<br />

ei saa olla rahasta eikä tiedon puutteesta<br />

kiinni, koska kenenkään ei ole pakko omistaa<br />

hevosta. Silti laiminlyötyjä hevosia löytyy<br />

kaikenlaisista kyhäelmistä. Loppuun<br />

käytettyjä hevosia myydään eteenpäin<br />

nyt kuten aikoinaankin. Ennen hevoset<br />

myytiin edelleen markkinoilla, nyt niitä<br />

rahdataan Euroopan toiselle puolelle teurastettavaksi.<br />

Hevosen vuoksi täytyy jakaa tietoa ja<br />

asennekasvatusta vielä pitkään.<br />

Hevostietoa koululaisille<br />

KUVA: JUHANI LÄNSILUOTO • ULKOASU: WWW.CLUSIUS.FI<br />

SUOMEN ELÄINSUOJELUYHDISTYS <strong>SEY</strong><br />

Kotkankatu 9 00510 Helsinki • p. (09) 877 1200 • sey@sey.fi • www.sey.fi<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

ELÄINTEN VIIKKO 4.–10.10.<strong>2007</strong><br />

Eläinten viikon teemasta olemme tänäkin<br />

vuonna koonneet <strong>SEY</strong>:n kotisivuille aineistoa<br />

kouluja varten. Aineistoon kuuluu<br />

tekstejä hevosen hankkimisesta, hoidosta<br />

ja käyttäytymisestä sekä hevosen käytön<br />

historiasta. Mukana on tehtäviä, kysymyksiä<br />

ja hevosaiheisia toimintavinkkejä sekä<br />

Eläinten viikon juliste.<br />

Tarkoituksena on jakaa tietoa koululaisille<br />

hevosenpidon vaativuudesta ja hevosen<br />

tarpeista, ettei hevosia eikä poneja<br />

hankittaisi liian kevyin perustein eikä asiantuntemattomasti.<br />

Eläinten viikkoa vietetään 4.–10.10. jo 49.<br />

kerran. Lokakuun neljäs päivä on eläinten<br />

suojeluspyhimys Fransiscus Assisilaisen<br />

kansainvälinen muistopäivä ja kansainvälinen<br />

eläinten päivä.<br />

Eläinten viikon viettämisen aloitti <strong>Suomen</strong><br />

Eläinsuojeluyhdistys vuonna 1959.<br />

Vähitellen siitä on tullut koko eläinsuojeluväen<br />

ja kaikkien eläinten ystävien yhteinen<br />

tapahtumaviikko, ja 2000-luvulla Eläinten<br />

viikko on levinnyt muuallekin maailmaan.<br />

<strong>SEY</strong>:n jäsenyhdistykset ympäri maata järjestävät<br />

omia tapahtumiaan Eläinten viikolla.<br />

n<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 3 / 2 0 0 7<br />

23

JvWS tekee työtä eläinkokeiden<br />

vähentämiseksi<br />

Laura Uotila<br />

Vuonna 2005 Suomessa käytettiin<br />

erilaisissa tutkimuksissa 257 000<br />

koe-eläintä. Niistä lähes puolet oli<br />

hiiriä, kolmasosa kaloja, kymmenys rottia<br />

ja loput mm. lintuja, nautoja, sikoja, hevosia<br />

ja koiria. Koe-eläinten määrä vaihtelee jonkin<br />

verran vuosittain, ja mikäli laskennasta<br />

poistetaan kalat, on koe-eläinten määrä<br />

kasvanut tasaisesti vuodesta toiseen. Suurimpana<br />

syynä määrän kasvulle on lisääntynyt<br />

geeniteknologinen tutkimus. Keskittymällä<br />

tutkimaan biologisia ilmiöitä soluja<br />

kudostasolla voitaisiin elävien eläinten<br />

käyttöä kokeissa kuitenkin vähentää.<br />

Kudokset kiertoon<br />

Kaikkia koe-eläimiä ei käytetä varsinaisiin<br />

kokeisiin, vaan osa niistä kasvatetaan aino-<br />

Juliana von Wendtin säätiö auttaa edistämään<br />

suomalaista ja pohjoismaista tutkimusta,<br />

joka eläinkokeiden sijaan kehittää<br />

niille vaihtoehtoisia menetelmiä.<br />

astaan kudosmateriaalin saamiseksi. Eläin<br />

siis tapetaan, jotta sen kudokset voidaan<br />

hyödyntää tutkimuksissa. Samaan aikaan<br />

leikkaussaleissa tai ihmisten kuoltua jää<br />

jäljelle suuria määriä ihmiskudosta, joka<br />

hyödyttäisi ihmisiä varten tehtävää tutkimusta<br />

eläinkudoksia huomattavasti enemmän.<br />

Ihmiskudosten tutkiminen on tehokas<br />

menetelmä, kun etsitään parannuskeinoja<br />

sairauksiin. Sen tutkimuskäyttö on<br />

tällä hetkellä kuitenkin vähäistä, vaikka<br />

kudoksia voitaisiin hyödyntää laajasti niin<br />

perus- kuin soveltavassa tutkimuksessakin,<br />

diagnostiikassa ja lääkkeiden sekä<br />

toksisuustestien kehittämisessä.<br />

Ihmiskudoksen saatavuuden parantamiseksi<br />

Juliana von Wendtin säätiö (JvWS)<br />

jakaa maksuttomia kudosluovutuskortteja,<br />

joiden avulla ihmiset voivat ilmoittaa<br />

halukkuudestaan kudosten luovutukseen<br />

esimerkiksi leikkausten yhteydessä. ”Kudosluovutuskortin<br />

allekirjoittaminen on<br />

henkilökohtainen ja konkreettinen tapa<br />

osallistua eläinkokeiden vähentämiseen.<br />

Mitä useammalta ihmiseltä löytyy kortti<br />

osoituksena halusta auttaa eläimiä ja ihmisiä,<br />

sitä nopeammin on odotettavissa<br />

Kuva: Veikko Lähteenmäki<br />

Juliana von Wendtin<br />

Säätiö julistaa<br />

haettavaksi<br />

APURAHOJA ELÄINTEN HYVIN-<br />

VOINTIA EDISTÄVÄÄN TUTKI-<br />

MUKSEEN JA TIEDOTUKSEEN<br />

Vapaamuotoiset hakemukset pyydetään<br />

lähettämään sähköisesti Juliana<br />

von Wendtin Säätiöön (jvws@jvws.<br />

org) maanantaihin 8. lokakuuta <strong>2007</strong><br />

mennessä. Vapaamuotoisesta hakemuksesta<br />

on käytävä ilmi: haettava summa<br />

ja sen käyttötarkoitus, perustiedot hakijasta,<br />

hankkeen toteutus ja rahoitus<br />

sekä perustelu hankkeen merkityksestä<br />

eläinten hyvinvoinnille. Jaettava summa<br />

on 2 000 euroa.<br />

Rahasto on perustettu tukemaan<br />

tutkimusta ja tiedotusta, jolla edistetään<br />

eläinten hyvinvointia ja terveyttä<br />

sekä eläinten mahdollisuuksia toteuttaa<br />

luontaisia käyttäytymistarpeitaan.<br />

Apurahoilla rohkaistaan tutkijoita ja<br />

kotieläintuottajia kehittämään ja ottamaan<br />

käyttöön eläinystävällisiä tuotantomenetelmiä.<br />

Hankkeen tulisi etsiä ratkaisuja tuotantoeläinten<br />

kasvatuksessa esiintyviin<br />

suurimpiin eläinsuojeluongelmiin. Etusijalle<br />

asetetaan eläinten hyvinvoinnin<br />

kannalta tärkeimmät, projektit, joiden<br />

tulokset ovat parhaiten sovellettavissa<br />

käytäntöön. Tukea voidaan myöntää<br />

myös julkaisu- ja koulutustoiminnalle.<br />

Apurahansaajien on raportoitava hankkeen<br />

päätyttyä tuloksista säätiölle.<br />

Levitä ystävällisesti tietoa kiinnostuneille.<br />

n<br />

Juliana von Wendtin Säätiö<br />

Eläinten avuksi -rahasto<br />

Kotkankatu 9, 00510 Helsinki<br />

www.jvws.org<br />

Tiedustelut: Marianna Norring<br />

jvws@jvws.org<br />

puh. 050-32469 23<br />

24<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 3 / 2 0 0 7

kehitystä ihmissoluja käyttävissä tutkimustekniikoissa,”<br />

JvWS:n toiminnanjohtaja<br />

Marianna Norring muistuttaa. Lisäksi<br />

kudosluovutuskortti mahdollistaa elinluovutuksen,<br />

sillä sopivaa luovutuselintä<br />

odottavia potilaita on enemmän kuin elimiä<br />

on tarjolla.<br />

Ihmiskudosten hyödyntämistä on tähän<br />

asti hidastanut puutteellinen lainsäädäntö.<br />

Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi<br />

joulukuussa 2006 selvityksen, jossa tehtiin<br />

ehdotuksia nykyisen kudos- eli biopankkitoiminnan<br />

täsmentämiseksi. Selvitys ei<br />

ottanut kantaa ihmiskudosten käyttöön<br />

nimenomaan eläinkokeita korvaavassa<br />

tutkimuksessa, mutta silti lainsäädännön<br />

selkiyttäminen auttanee ylipäätään kudosluovutuksen<br />

laajentumista ja siihen perustuvan<br />

tutkimuksen lisääntymistä. Ennen<br />

kaikkea selvityksellä on tarkoitus turvata<br />

luovuttajan tietosuoja ja mahdollisuudet<br />

vaikuttaa luovutetun kudoksen käyttöön<br />

myös näytteen antamisen jälkeen.<br />

Vaihtoehtoisten<br />

menetelmien kehittäminen<br />

tarvitsee tukea<br />

Vallalla on kanta, että eläinkokeet ovat<br />

eettisesti ongelmallinen asia. Eurooppalainen<br />

ja kansallinen koe-eläinlainsäädäntö<br />

edellyttävätkin, että eläinkokeiden vähentämiseen<br />

on pyrittävä kaikin mahdollisin<br />

keinoin, kuten etsimällä aktiivisesti vaihtoehtoisia<br />

menetelmiä.<br />

Käytännössä pyrkimys eläinkokeiden<br />

korvaamiseen on jäänyt kuitenkin vielä<br />

vähäiseksi. Valtion vuosittainen tuki eläinkokeiden<br />

vaihtoehdoille on olemattoman<br />

pieni ollen esimerkiksi vuonna 2006 vain<br />

34 000 euroa. Vertailun vuoksi Ruotsi rahoitti<br />

viime vuonna vastaavaa tutkimusta<br />

50-kertaisesti 16 miljoonalla kruunulla eli<br />

noin 1,7 miljoonalla eurolla.<br />

Juliana von Wendtin Säätiö auttaa edistämään<br />

suomalaista ja pohjoismaista tutkimusta,<br />

joka eläinkokeiden sijaan kehittää<br />

niille vaihtoehtoisia menetelmiä. Säätiö toimii<br />

lahjoitusvaroin ja jakaa vuosittain apurahoja<br />

eläinkokeiden vaihtoehtoja ja eläinten<br />

hyvinvointia edistävään tutkimukseen<br />

ja tiedotukseen. Tänä vuonna apurahat<br />

myönnettiin kahdelle tutkimuskohteelle,<br />

jotka molemmat kehittävät ihmiskudosten<br />

hyödyntämistä sellaisessa tutkimuksessa,<br />

jossa aiemmin on käytetty ensisijaisesti<br />

eläinkokeita.<br />

Säätiön toimitila on <strong>SEY</strong>:n toimiston yhteydessä.<br />

n<br />

Kudosluovutuskortin voi tilata veloituksetta<br />

osoitteesta www.jvws.org/<br />

Sinunkin tapasi tukea?<br />

Olet ehkä jo pitkään harkinnut lahjoituksen tai testamentin tekemistä<br />

eläinten hyväksi etkä ole löytänyt sopivaa kohdetta.<br />

<strong>Suomen</strong> Eläinsuojeluyhdistys <strong>SEY</strong> <strong>ry</strong> on luotettava ratkaisu tarpeisisi.<br />

Eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen on meidän kaikkien yhteinen asia. <strong>SEY</strong>:n kautta voit parantaa eläinten<br />

oloja ja olla mukana rakentamassa eläinystävällisempää yhteiskuntaa.<br />

<strong>SEY</strong>:llä on noin 130 vapaaehtoista eläinsuojeluvalvojaa ja parikymmentä eläinsuojeluneuvojaa eri puolilla maata<br />

sekä 34 jäsenyhdistyksen verkosto. Paikalliset eläinsuojeluyhdistykset järjestävät toimintaa omalla alueellaan ja<br />

monet niistä pitävät löytöeläinkotia.<br />

Lahjoitukset ovat erittäin tärkeän osa <strong>SEY</strong>:n toiminnan rahoitusta. Muita tulonlähteitämme ovat jäsenmaksutuotot,<br />

sijoitustoiminnan tulot ja valtionapu.<br />

Mitä Sinä voit tehdä?<br />

Ota yhteyttä meihin – kerromme mielellämme lisää ja autamme käytännön toimissa, mikäli harkitset<br />

testamentin tekemistä eläinsuojelun hyväksi<br />

Voit myös<br />

– tehdä lahjoituksen suoraan tilillemme 800019-1061763<br />

– lahjoittaa 5 € lähettämällä tekstiviestin: <strong>SEY</strong> numeroon 16350. Palvelu toimii TeliaSoneran, Elisan, Saunalahden,<br />

DNA:n ja TeleFinlandin liittymissä<br />

– <strong>ry</strong>htyä eläinsuojelukummiksi ja lahjoittaa kuukausittain haluamasi summan suoraveloituksena käytettäväksi<br />

eläinsuojelutyöhön<br />

– liittyä jäseneksi lähimpään paikallisyhdistykseen ja mennä mukaan käytännön toimintaan<br />

<strong>Suomen</strong> Eläinsuojeluyhdistys <strong>SEY</strong> <strong>ry</strong><br />

Yhteyshenkilöt: Helinä Ylisirniö, GSM 050 371 2740 ja Erja Peltola, GSM 050 371 2741<br />

Kotkankatu 9, 00510 Helsinki<br />

sähköposti: etunimi.sukunimi@sey.fi • www.sey.fi<br />

Rahankeräyslupa OKU 1861A<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 3 / 2 0 0 7<br />

25

Kuva: Leena Aho<br />

Moni ajattelee, että eläinsuojeluvalvoja<br />

vain neuvoo ja ohjaa ihmisiä<br />

eläinten pidossa. Ja tottahan<br />

tämä onkin: tärkeä osa valvojan työstä on<br />

nimenomaan opastamista. Mutta paljon<br />

tulee niitä ikäviäkin ”töitä”.<br />

Melko usein, ainakin näin maaseudulla,<br />

tilanne on seuraava: ensin on yksi kissa.<br />

Kuka sitä nyt kissaansa leikkauttamaan?<br />

Kallista on ja mahtaako enää hiiriäkään<br />

pyydystää? Ja sitten tulee pentuja. Voi kuinka<br />

suloisia ja kivoja, annetaan niiden olla,<br />

pyydystäväthän nuo hiiriä ja rottia.<br />

Kuluu muutamia kuukausia, ja taas on<br />

pentuja tulossa. Mahdollisesti ovat vielä<br />

sisäsiittoisia (yleensä). No, koska ollaan<br />

eläimistä pitäviä ihmisiä, niin eihän niitä<br />

nyt voi lopettaa kaikkia, vaan säilytetään<br />

ainakin yksi pentu. Ja taas ja taas – ja kas<br />

vain, tilanne onkin riistäytynyt käsistä.<br />

Emot synnyttävät pentunsa piiloon,<br />

jotta niitä ei löydettäisi, ja tuovat ne esille<br />

vasta kun niitä ei niin vain saakaan kiinni.<br />

Mahdollisesti pyydetään naapurin isäntää<br />

vähän ammuskelemaan. Ei voi kuin toivoa<br />

että osuisi kunnolla, jottei kissa jää loukkaantuneena<br />

kärsimään. Lisäksi vaarana<br />

on, että tulee ammuttua kissa, jolla on<br />

pennut. Tottahan siinä päästään pennuistakin,<br />

mutta tuskallinen nälkäkuolema ei<br />

ole toivottavaa kenellekään. Loput kissat<br />

tulevat entistä aremmiksi, ja niitä on joka<br />

paikassa. Tässä vaiheessa joku ohikulkija<br />

ehkä huomaa tilanteen ja soittaa minulle, ja<br />

lähden paikalle juttelemaan kissan omistajien<br />

kanssa.<br />

Vastaanotto voi olla mitä milloinkin.<br />

”Ketä nuo meidän kissat häiritsevät? Ruokaakin<br />

annetaan. Maitoa litrakaupalla ja<br />

raakaa kalaa saavat aina kun kalassa käydään.<br />

Katsokaa vaikka kuinka pyöreät vat-<br />

VALVOJATARINA<br />

Valvojan työn kääntöpuoli<br />

Kuva: Leena Aho<br />

Kemiössä villiintyneitä kissoja jouduttiin lopettamaan – tämä murheellinen näky olisi<br />

voitu estää huolehtimalla edellisistä kissapolvista muun muussa leikkaamalla ne.<br />

sat niillä on, eivät ne nälkää näe!”<br />

Osa ihmisistä ymmärtää, kun heille selittää,<br />

että kyllä se vatsan pyöreys on ihan<br />

vain matojen aikaansaamaa. Ja raaka kala<br />

kissan ravintona ei todellakaan ole kissalle<br />

hyväksi. Jos juttu edistyy järkevällä<br />

pohjalla, niin tarjoan apua kissojen pyydystämisessä<br />

ja yritän tinkiä eläinlääkärin<br />

palkkiota alaspäin. Sen jälkeen aloitetaan<br />

kova työ. Viritetään loukut ja toivotaan, että<br />

kissat menevät loukkuihin.<br />

Eläinlääkärin kanssa täytyy sopia valmiiksi<br />

kissojen vienti, jottei niitä tarvitse<br />

säilyttää loukuissa yhtään kauempaa<br />

kuin on aivan välttämätöntä. Loukkuja<br />

pitää olla mahdollisimman paljon, jotta<br />

saataisiin mahdollisimman monta kissaa<br />

yhtä lääkärissäkäyntiä<br />

kohden. Imettävät nartut<br />

päästetään aina pois,<br />

koska jossain on pennut ja ne kuolevat nälkään,<br />

mikäli emo viedään. Yritetään sitten<br />

pyydystää myöhemmin. Kun autan eläinlääkäriä<br />

kissojen nukuttamisessa, mietin<br />

miksi eläimen aina täytyy olla se kärsijä ja<br />

henkensä menettäjä.<br />

Homma pelaa hetken aikaa kunnolla,<br />

kiitellään ja kehutaan, kuinka on hyvä, kun<br />

tullaan auttamaan ja sitten STOP. Nyt on<br />

kissalauma paljon pienempi, nyt lopetetaan.<br />

Yritä siinä sitten puhua järkeä ja selittää,<br />

että lauma kasvaa taas ihan huomaamatta.<br />

Mutta jotta välit säilyisivät ja valvoja<br />

olisi edelleen se auttava, niin annetaan<br />

mennä muutama viikko ja yritetään palata<br />

uudelleen. Pikku hiljaa ja pakottamatta tulee<br />

kuitenkin paras tulos.<br />

Ihanteellinen ratkaisu olisi, että säilytetään<br />

muutama kesy kissa, jotka leikkautetaan<br />

ja rokotetaan. Mutta siihen on vielä<br />

matkaa, ja monta kissaa kuolee nälkään,<br />

kylmään, tauteihin ja tappeluista saamiinsa<br />

haavoihin. n<br />

Leena Aho<br />

Eläinsuojeluvalvoja<br />

Eläinlääkäri varmistaa<br />

stetoskoopilla, että<br />

kaikki kissat ovat varmasti<br />

kuolleet.<br />

Kirjoita valvoja kokemuksistasi valvojapalstalle.<br />

Toimituksen yhteystiedot ovat sivulla<br />

17.<br />

26<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 3 / 2 0 0 7

EXSPOT-ILMO 92x270 mm 24.8.07K 24.8.<strong>2007</strong> 14:02 Page 1<br />

Uudet<br />

eläinsuojeluvalvojat<br />

Johanna Niskanen (33) on lypsykarjatilan emäntä Lapinlahdelta.<br />

Hän on Savon eläinsuojeluyhdistyksen sihteeri. Johanna pitää lapsille<br />

eläinkerhoa omalla maatilallaan. Johannalla on lemmikkinä<br />

kissoja, koiria ja shetlanninponeja. Johanna haluaa toimia lasten ja<br />

nuorten parissa ja kertoa heille hyvästä eläintenpidosta ja eläinten<br />

kohtelusta.<br />

Niina Mäkinen (32) on maatalouslomittaja ja karjanhoitaja Virroilta,<br />

mutta työskentelee tällä hetkellä kaupassa myyjänä. Hänellä<br />

on lemmikkeinä kaksi kissaa, koira, kaksi kilpikonnaa ja kani. Niinan<br />

harrastaa lenkkeilyä, koiranäyttelyitä, ratsastusta ja lukemista<br />

sekä koiran kanssa tokoa. n<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 3 / 2 0 0 7<br />

27

Viljandin<br />

uusi löytöeläintalo<br />

Viron Eläinsuojeluyhdistyksen (ELS) Viljandin<br />

osasto perustettiin vuoden 2005 joulukuussa.<br />

Osaston tarkoituksena on tiedotus hylättyjen<br />

lemmikkieläinten lukumäärän vähentämiseksi,<br />

eläinten hyvinvoinnin edistäminen ja Viljandin<br />

maakunnan eläinten ystävien kokoaminen<br />

yhteen. Samoin on tarkoitus osallistua erilaisiin<br />

tapahtumiin, tarkkailla eläinten oloja ja ratkoa<br />

eläinsuojelullisia ongelmatapauksia.<br />

Osastoa muodostaessamme toivoimme<br />

pystyvämme kohentamaan<br />

Viljandin tuntumassa Jämejalassa<br />

sijaitsevan löytöeläinkodin asukkaiden<br />

(lemmikkieläinten) hyvinvointia. Mainitulla<br />

turvakodilla on tällä hetkellä Viljandin<br />

kaupungin kanssa sopimus löytöeläinten<br />

talteenottamisesta ja säilyttämisestä 14<br />

päivän ajan.<br />

Triinu Priks<br />

Holtitonta<br />

löytöeläintoimintaa<br />

Valitettavasti yhteistyö löytöeläinkodin<br />

kanssa osoittautui mutkikkaaksi ja turvakotia<br />

hoitava herra ilmaisi paikan olevan<br />

hänen, eikä hän ole ollut halukas minkäänlaiseen<br />

yhteistyöhön. Olemme sitä mieltä,<br />

että ei ole oikein pitää löytöeläinkotia, joka<br />

on auki vain tunnin vuorokaudessa ja jossa<br />

eläimistä ei pidetä riittävää huolta: eläimiä<br />

ruokitaan koirille ja kissoille tarkoitetun<br />

ruoan sijasta erilaisilla ruoantähteillä,<br />

jotka ovat peräisin ravintoloista, eikä löytöeläinkodissa<br />

lääkitä eläimiä tai rokoteta<br />

niitä rabiesta vastaan.<br />

Yritimme useaan otteeseen tarjota yhteistyötä<br />

ja apuamme kyseiselle löytöeläinkodille,<br />

jotta eläimiä ei lopetettaisi<br />

pakollisen 14 vuorokauden säilytysajan<br />

umpeutumisen jälkeen. Kaksi viikkoa on<br />

liian lyhyt aika uuden kodin löytämiseksi<br />

eläimelle, eikä edes omistaja välttämättä<br />

osaa siinä ajassa etsiä lemmikkiänsä löytöeläinkodista.<br />

Yhteistyöpyrkimyksemme<br />

ja sen kautta löytöeläinkodin asukkaiden<br />

olosuhteiden parantaminen ei ole valitettavasti<br />

onnistunut.<br />

Vetoomuksia päättäjille<br />

Olemme tavanneet useaan otteeseen kaupunginjohtajan<br />

sekä muita viranomaisia<br />

kertoaksemme nykyisen löytöeläinkodin<br />

ongelmista uusien parempien ratkaisujen<br />

löytämiseksi. Olemme välittäneet Viljandin<br />

kaupunginjohtajalle kaupungin asukkaiden<br />

mielipiteen mainitusta löytöeläinkodista:<br />

60 henkilön kertomukset ja kirjeet<br />

siitä, mitkä asiat löytöeläinkodissa heitä<br />

häiritsevät ja minkälaisia negatiivisia tuntemuksia<br />

löytöeläinkodissa vierailu heissä<br />

aiheutti.<br />

Välitimme myös 500 kaupunkilaisen allekirjoittaman<br />

vetoomuksen Viljandin<br />

kaupungille oman löytöeläinkodin perustamiseksi,<br />

jotta paikallinen löytöeläinkoti<br />

ei olisi pelkkä yksityishenkilön ylläpitämä<br />

liikeyritys, vaan eläinten hyvinvointia edistävä<br />

keskus, johon voisi tulla vaikkapa saamaan<br />

neuvoja.<br />

Vuoden 2006 toukokuussa kävimme<br />

tapaamassa kaupunginjohtajaa ja tapaa-<br />

Viljandin kaupungin löytöeläinkodiksi<br />

osoittama rakennus.<br />

28<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 3 / 2 0 0 7

misen tuloksena Viljandin kaupunki aloitti<br />

Viron eläinsuojelulain mukaisesti kotisivuillaan<br />

löytöeläinkotiin joutuneiden<br />

lemmikkien valokuvien julkaisemisen.<br />

Samoin täydennettiin kaupungin ja löytöeläinkodin<br />

välistä sopimusta. Tilanne löytöeläinkodissa<br />

ei silti kohentunut.<br />

Vuoden lopulla tulimme siihen tulokseen,<br />

että paras ratkaisu on muodostaa<br />

itsenäinen yhdistys uuden löytöeläinkodin<br />

perustamiseksi – tästä päätöksestä syntyi<br />

Varjupaikade Ry. Huhtikuussa Viljandin<br />

kaupunki päätti vuokrata rakennuksen<br />

tontteineen kaupungin laidalta Varjupaikade<br />

Ry:lle kymmeneksi vuodeksi löytöeläinkodin<br />

perustamiseksi.<br />

Uusi eläinkoti<br />

Uuden löytöeläinkodin päämääränä on<br />

edistää eläinten hyvinvointia ja vähentää<br />

tarvetta eläinten lopettamiseen. Löytöeläinkodissa<br />

painotettaisiin eläimille uusien<br />

kotien löytämistä ja pyritään lopettamaan<br />

vain hyvin sairaat tai aggressiiviset<br />

eläimet. Lisäksi löytöeläinkodin tavoitteena<br />

on nykyisten ja uusien eläintenomistajien<br />

kouluttaminen.<br />

Löytöeläinkodista lemmikin ottaneiden<br />

tulisi olla tiedostavampia eläinten omistajia<br />

kuin olivat ne, joiden takia eläin on joutunut<br />

turvakotiin. Uuden löytöeläinkodin on<br />

tarkoitus olla paikka, johon voi tulla koko<br />

perheen kanssa hakemaan itselleen uutta<br />

lemmikkiä ja jossa olisi mahdollisuus tutustua<br />

uuteen perheenjäseneen kaikessa<br />

rauhassa.<br />

Tänä kesänä olemme paikallisten edistyksellisten<br />

yritysten avulla saaneet tulevalle<br />

koirienpitorakennukselle ovet ja ikkunat.<br />

Lisäksi talon putkisto on uusittu, ja<br />

lattian betonivalun jälkeen saamme myös<br />

vedenlämmittimen, hanat ja pesualtaat.<br />

Lili sai kodin elokuussa.<br />

Kissatalon ensimmäiset asukit.<br />

Löytöeläinkotia varten keräsivät erään<br />

poliittisen puolueen nuoret joulun aikaan<br />

rahaa ja järjestivät hyväntekeväisyyskonsertin.<br />

Siitä kerätyillä varoilla rakensimme<br />

kissoille tarkoitetun pienen rakennuksen,<br />

johon mahtuu 16 kissahäkkiä.<br />

Jotta voisimme olla tyytyväisiä, meidän<br />

pitäisi saada valmiiksi viisi koirahäkkiä<br />

talon sisälle, siten että häkki sisältäisi niin<br />

sisä- kuin myös ulkotilan ja pienen talon<br />

seitsemälle koiralle sekä konttoritilat.<br />

Koteja koirille<br />

Toukokuusta lähtien olemme työskennelleet<br />

uudessa löytöeläinkodissa vain<br />

kissojen parissa, koska koirien hoitamiseksi<br />

meillä ei ole vielä sopivia olosuhteita.<br />

Olemme kuitenkin hankkineet koirille<br />

uusia sijaiskoteja.<br />

Toukokuusta lähtien olemme löytäneet<br />

uuden kodin kahdellekymmenelle kissalle,<br />

ja tällä hetkellä löytöeläinkodissamme<br />

odottaa uutta kotia yhdeksäntoista kissaa.<br />

Löytöeläinkodistamme kissat lähtevät kotiin<br />

steriloituina tai kastroituina, ja niille<br />

on tehty loishäätö sekä annettu tarvittavat<br />

rokotukset. Jokaisen uuden eläimenomistajan<br />

kanssa allekirjoitetaan sopimus, joka<br />

määrittelee kummankin osapuolen velvoitteet<br />

ja oikeudet.<br />

Löytöeläinkodissamme eläinten kanssa<br />

työskentelevät ainoastaan vapaaehtoiset<br />

eläinten ystävät, joita tällä hetkellä on seitsemän.<br />

Löytöeläinkodissa ja sijaiskodeissa<br />

olevien lemmikkien valokuvat julkaistaan<br />

kotisivuillamme (www.viljandi.varjupaik.<br />

ee) ja kotisivuillemme on linkki myös<br />

Viljandin kaupungin sekä Viljandin maakunnan<br />

ainoan päivälehden kotisivuilta.<br />

Välitämme tietoa myös lemmikkieläimiä<br />

koskevilla keskustelupalstoilla ja ilmoituslehdessä<br />

Kuldne Börs. Meillä on myös oma<br />

ilmoitustaulu Viljandin torirakennuksessa.<br />

Tervetuloa vierailemaan Viljandin uuden<br />

löytöeläinkodin kotisivuille tai paikan<br />

päälle. Löytöeläinkodin tulevaisuudensuunnitelmista<br />

ja toiminnasta saa tietoja<br />

ottamalla yhteyttä Viron Eläinsuojeluyhdistyksen<br />

Viljandin osaston johtajaan Triinu<br />

Priksiin: triinu.priks@loomakaitse.ee tai<br />

triinu@varjupaik.ee.<br />

Kaikki lahjoitukset ovat tervetulleita<br />

niin koirien, kissojen kuin myös koko löytöeläinkodin<br />

olosuhteiden parantamista<br />

varten. Lahjoituksia voi tehdä joko Viron<br />

Eläinsuojeluyhdistyken tai Varjupaikade<br />

Ry:n pankkitilille. Tarvittavat tiedot lahjoituksia<br />

varten ovat seuraavat:<br />

Yhteystiedot:<br />

Varjupaikade MTÜ<br />

Jaama 2-57, Sindi<br />

Puhelinnumero: 372 53 902273<br />

Pankin nimi: SEB Eesti Ühispank<br />

Pankin osoite: Tornimäe 2, Tallinn, Estonia<br />

Tilinumero: 102 200 6820 3017<br />

Kansainvälinen SWIFT-koodi: EEUHEE2X<br />

IBAN-numero: EE56 1010 2200 6820 3017<br />

Eesti Loomakaitse Selts<br />

Angerja 9-9, Tallinn, Viro<br />

Puhelinnumero: 372 52 67117<br />

Pankin nimi: SEB Eesti Ühispank<br />

Pankin osoite: Tornimäe 2, Tallinn, Estonia<br />

Tilinumero: 100 020 1985 6000<br />

Kansainvälinen SWIFT-koodi: EEUHEE2X<br />

IBAN-numero: EE79 1010 0020 1985 6000<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 3 / 2 0 0 7<br />

29

Lilli Loiri-Seppä: Koirankorjauskirja.<br />

Pertti Vilanderin ohjeet ongelmakoiran<br />

koulutukseen. Gummerus <strong>2007</strong>, 224 s.<br />

Jo kymmeniä vuosia keskustelua herättänyt<br />

koirankouluttaja Pertti Vilander<br />

on julkaissut omaa koirankoulutusfilosofiaansa<br />

käsittelevän oppaan. Vilanderin<br />

koulutusmenetelmät ovat jakaneet<br />

mielipiteitä varsin voimakkaasti, ja nyt<br />

oman tiensä kulkijana tunnettu mies toi<br />

kokemuksensa kaikkien koiraharrastajien<br />

arvioitavaksi.<br />

Vilander perustelee koulutustapojaan<br />

hyvin vahvasti johtajuudella ja laumavietillä.<br />

Vilander kulkee uusimpia koirapsykologian<br />

suuntauksia vastaan myös siinä,<br />

että hänen mukaansa koira tarvitsee dominoivan<br />

johtajan, ja jollei omistaja kykene<br />

ottamaan johtajan paikkaa perheessä,<br />

pyrkii koira ihmisen yläpuolelle aina ja<br />

jatkuvasti. Vilanderin mielestä ihminen ja<br />

koira muodostavat lauman, jossa ihmisen<br />

on kohdeltava koiraa, kuten ylempiarvoinen<br />

susi laumassaan tekisi.<br />

Vilanderin koulutusmenetelmät nojaavat<br />

aina kahteen korjausliikkeeseen: ensin<br />

johtajan paikan ottanut koira pudotetaan<br />

alemmas huomioimattomuuskauden avulla,<br />

ja sen jälkeen ei-toivottuun käytökseen<br />

puututaan kolinapurkilla. Vilanderin sanoin<br />

”koiran mielestä ihmisellä on oikeus<br />

sitä rangaista, kun se toimii väärin”. Tähän<br />

ajatukseen perustuu kolinapurkin käyttö.<br />

Kirja herätti paljon ajatuksia. Osa Vilanderin<br />

havainnoista ja ohjeista on paikallaan,<br />

kuten vaikkapa koiran inhimillistämisen<br />

välttäminen ja riittävän vapauden<br />

salliminen – esimerkiksi mielenkiintoisten<br />

hajujen tutkimisen salliminen lenkeillä<br />

jne. Koiran on siis saatava olla koira. Hyvissäkään<br />

kohdissa ei valitettavasti ollut juuri<br />

uutta tietoa, vaan vastaavat asiat voi lukea<br />

esimerkiksi mistä tahansa Anders Hallgrenin<br />

kirjasta.<br />

Vilander uskoo koiran koulutuksessa<br />

niin sanottuun poliisiefektiin, jossa koiran<br />

tulisi olla aina varpaillaan ihmisen taholta<br />

kohdistuvan uhan varalta. Jollei koira usko<br />

kieltoa, tehostetaan käskyä heittämällä<br />

koiraa rämisevällä purkilla. Säikäyttämällä<br />

koira se saadaan muuttamaan käytöstään,<br />

koska se ei enää yksinkertaisesti uskalla<br />

toimia muulla tavoin. Vilander toteaa kirjassaan,<br />

että ”eniten koirassa epäluuloa ja<br />

luottamuspulaa aiheuttaa epäloogisuus,<br />

KIRJAT<br />

Purkilla koira kuntoon<br />

yllättävä aggressiivisuus, outo hyvittely ja<br />

muu arvaamaton käytös”. Mielestäni asiat<br />

ovat aika lailla ristiriidassa: mitä muuta<br />

koiran säikytteleminen on kuin omistajan<br />

arvaamatonta ja usein valitettavan epäloogista<br />

käytöstä? Vilander sortuu ajoittain<br />

itsekin koiran inhimillistämiseen ja käytöksen<br />

voimakkaaseen tulkintaan ihmisen<br />

näkökulmasta, vaikka samaan aikaan korostaa<br />

inhimillistämisen vaaroja.<br />

Vilanderin mallia seuraamalla saa itselleen<br />

alistuvaisen ja tottelevaisen koiran,<br />

jos menetelmää osaa käyttää, sitä en<br />

epäile. Mutta onko oikein pakottaa koira<br />

tottelevaiseksi niin, että se pelkää ja varoo<br />

omistajansa liikkeitä? Lukuisat arkipäivän<br />

esimerkit osoittavat, että positiivisella koulutuksella<br />

on mahdollista saada iloinen,<br />

aktiivinen ja ennen kaikkea varmasti totteleva<br />

koira. Miksi siis tarttua pelotteluun?<br />

Lisäksi kirjan kompastuskivenä on se,<br />

että se yksinkertaistaa liikaa asioita. Edes<br />

kaikki Vilanderille koulutukseen menneet<br />

koirat eivät ole muuttuneet hänen menetelmillään.<br />

Miten oikeaa voimakkuutta ja<br />

koulutustapaa osaisi sitten arvioida kokematon<br />

koiranomistaja, joka kirjan innoittamana<br />

alkaa viskoa eroahdistuksesta tai<br />

pelkotiloista kärsivää koiraansa metallipurkeilla?<br />

Pehmeän koiran saa valitettavan<br />

helposti traumatisoitua pahasti, mikäli<br />

kolinapurkkia käyttää ilman todellista<br />

tietoa sen vaikutuksen voimakkuudesta.<br />

Markku Saastamoinen (toim): <strong>Suomen</strong>hevonen,<br />

<strong>Suomen</strong> Hippos <strong>ry</strong> <strong>2007</strong>,<br />

250 s.<br />

<strong>Suomen</strong>hevosen satavuotisjuhlan<br />

kunniaksi <strong>Suomen</strong> Hippos on julkaissut<br />

näyttävän ja perusteellisen<br />

tietokirjan juhlakalusta. Metsäsavottojen,<br />

Pahimmassa tapauksessa koira voi joutua<br />

shokkiin, josta se ei palaudu välttämättä<br />

koskaan.<br />

Suosittelen tarttumaan kirjaan vain riittävän<br />

kriittisesti. Vaikka Vilanderin käyttämien<br />

esimerkkitapausten koirat olisivatkin<br />

muuttuneet muutamalla helpolla ohjeella,<br />

ovat asiat lopulta vain harvoin niin yksinkertaisia.<br />

Kirjassa esiintyy ajoittain hyvinkin paljon<br />

asioiden toistoa, puhekielen käyttöä ja<br />

kielioppivirheitä. Toimituksessakin olisi<br />

siis ollut petrattavaa, jollei tarkoituksena<br />

ole ollut antaa Vilanderin äänen kuulua<br />

tekstin läpi.<br />

Kirjassa esitellään koulutusesimerkkien<br />

väleissä myös Vilanderin koko elämänhistoria<br />

– ainoa kuvitus on mustavalkoiset<br />

kotialbumikuvat Vilanderin lapsuudesta ja<br />

nuoruudesta. n<br />

Laura Uotila<br />

Upea kirja suomenhevosesta<br />

sotien ja muiden historian käänteiden<br />

lisäksi kirja esittelee myös hevosen jalostusta<br />

ja valmennusta unohtamatta hevosen<br />

jokapäiväistä hoitoa: muun muussa<br />

suomenhevosen ruokavaliosta ja ruokinnasta<br />

on tarkat ohjeet. Samassa yhteydessä<br />

esitetään kaavio hevosen lihavuuskunnon<br />

arvioimiseksi.<br />

Kirjoittajakaartin jäsen ovat toimineet<br />

suomenhevosten parissa kukin tahollaan<br />

vuosia, osa vuosikymmeniä. Juhani Länsiluodon<br />

upeat kuvat sekä kuva-arkistojen<br />

aarteet ja erilaiset kaaviot tukevat tekstiä.<br />

Kirja on suomenhevosen satavuotistaipaleen<br />

arvoinen kunnianosoitus omalle<br />

hevosellemme – se on myös arvokas ja<br />

mielenkiintoinen lahja kaikille hevosen<br />

ystäville. n<br />

PH<br />

30<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 3 / 2 0 0 7

Kalakin on eläin<br />

Koonnut Marika salin<br />

Kirppu on nauttinut kesästään kotona<br />

Pilpalassa. Vaikka Kirppu ei<br />

vapaaehtoisesti mene veteen, vaikka<br />

olisi kuumakin, se on silti ollut paljon<br />

myös veden äärellä. Se on seuraillut vierestä,<br />

kuinka ihmiset kalastavat ja ravustavat<br />

veneestä ja rannalta.<br />

Kalastus on monen nuorenkin mielestä<br />

hauska harrastus. Toivoa kuitenkin sopii,<br />

että kaikki muistaisivat kalojen olevan<br />

eläviä olentoja, jotka tuntevat kipua siinä<br />

kuin muutkin eläimet. Koska ne eivät huuda<br />

eivätkä muutenkaan ilmaise tunteitaan<br />

samalla tavalla kuin nisäkkäät, jotkut kuvittelevat<br />

että niitä voi käsitellä ihan miten<br />

hyvänsä. Jo sata vuotta sitten <strong>Suomen</strong><br />

Eläinsuojeluyhdistys puhui kalojen puolesta,<br />

mutta yhä on niitä, jotka pistävät elävät<br />

kalat muovipussiin tai säilyttävät niitä ämpärissä<br />

ajatellen, että liha sillä tavalla pysyy<br />

tuoreempana. Sehän ei pidä paikkaansa.<br />

Kala pitäisi tappaa nopeasti ja heti, kun<br />

se nostetaan vedestä. Silloin sen lihakin pysyy<br />

parempana, sen asiantuntijat tietävät.<br />

Jos kala on nielaissut koukun, kala pitäisi<br />

tappaa ensin ja irrottaa koukku vasta sitten,<br />

jotta kala ei kärsi turhaan.<br />

Jos kalastaa katiskalla tai verkolla, ne<br />

pitäisi käydä katsomassa eli kokemassa<br />

vähintään kerran päivässä. Ne kalat, joita<br />

ei haluta, pitäisi vapauttaa äkkiä ja muut<br />

tainnuttaa heti.<br />

Kalastukseen liittyy muitakin sellaisia<br />

asioita, joissa jokainen veden äärellä oleva<br />

voi tehdä eläinsuojelutyötä. Jos näkee<br />

rannalla siimaa tai vaikkapa koukkuja, ne<br />

pitäisi aina kerätä pois, etteivät eläimet<br />

K<br />

IRP<br />

UN<br />

Rannoilla häntäänsä<br />

keikuttava ja vikkelästi<br />

tepasteleva västäräkki jää<br />

herkästi katiskan sisälle<br />

vangiksi, mikäli katiska<br />

on jätetty varomattomasti<br />

rannalle lojumaan.<br />

Biko ui. Mahtaakohan noin saada kalaa?<br />

Kuva: Marika Salin<br />

vahingoita itseään niihin. Katiskaa ei saisi<br />

koskaan jättää auki rannalle eikä vedessäkään<br />

vedenpinnan yläpuolelle. Koukut ja<br />

katiskat voivat olla vaarallisia linnuille tai<br />

pikkujyrsijöille, ja kissakin helposti menee<br />

tutkimaan hyvänhajuisia pyydyksiä kalaaterian<br />

toivossa.<br />

Monet kissat pitävät kalasta, mutta kala<br />

ei välttämättä ole parasta ruokaa kissalle.<br />

Raaka kala voi aiheuttaa kissalle vitamiinin<br />

puutosta tai jopa keltarasvataudin. Lapamatojen<br />

saaminenkin on vaarana raakoja<br />

kaloja syötettäessä. Kissan ruuan pitäisi<br />

koostua etupäässä lihasta ja sisäelimistä,<br />

ja kalaa kannattaa antaa vain noin kerran<br />

viikossa ja silloinkin kypsennettynä.<br />

Kirpulla kävi vieraana Biko-koira Raisiosta.<br />

Biko on labradorinnoutaja, joka<br />

on paitsi mukava seurakoira myös monipuolinen<br />

käyttökoira. Noutajien käytöllä<br />

jäljestyksessä ja sorsastuksessa on myös<br />

suuri eläinsuojelullinen merkitys. Koulutettu<br />

noutaja voi jäljestää ja löytää hirven,<br />

joka on loukkaantunut metsästyksessä tai<br />

liikenneonnettomuudessa. Sorsanmetsästyksessä<br />

usein suurempi osa lintuja vain<br />

haavoittuu kuin kuolee kerralla, ja noutaja<br />

sitten käy uimalla hakemassa sekä kuolleet<br />

että haavoittuneet. Silloin haavoittuneet<br />

saadaan lopetettua ja uutta saalista tarvitsee<br />

ampua vähemmän, kun kaikki saalis<br />

saadaan talteen. On siis eläinsuojeluteko<br />

opettaa koira jäljestämään ja noutamaan!<br />

Sitä paitsi koira itse nauttii, kun se saa tehdä<br />

itselleen mieluista työtä ja liikkua metsässä<br />

ja vedessä.<br />

Kirppua taisi Bikon suuri viisaus ja taitavuus<br />

vähän kadehdituttaa. Siihen malliin<br />

se Bikolle ärhenteli. Mutta Biko oli viisas<br />

siinäkin ja antoi hermostumatta pikkuukon<br />

rähistä. Niin käyttäytyy järkevä, aikuinen<br />

koira pienempiään kohtaan.<br />

Kirppu odottelee taas postia lukijoiltaan.<br />

Kirjoitelkaa ja lähetelkää kuvia. Eläinaiheiset<br />

piirrokset ovat erityisen tervetulleita!<br />

n<br />

Mukavaa syksyn jatkoa toivottelee<br />

Kirppu<br />

Posti Kirpun nurkkaan osoitteella Marika<br />

Salin, Sinervänpolku 15, 12750 Pilpala tai<br />

marika.salin@suomi24.fi<br />

N URK<br />

KA<br />

Kuva: Pekka Hänninen<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 3 / 2 0 0 7<br />

31

SUOMEN ELÄINSUOJELUYHDISTYS<br />

PALVELUNUMERO: . A504<br />

Eläinsuojelu vaatii<br />

tietoa ja tekoja<br />

Pelkkä hyvä tahto ei auta eläimiä – ainoastaan toimimalla eläinten<br />

olot paranevat. <strong>Suomen</strong> eläinsuojeluyhdistys <strong>SEY</strong> tekee käytännön<br />

työtä eläinten olojen hyväksi. <strong>SEY</strong> jakaa tietoa eläinten<br />

tarpeista, hyvästä kohtelusta ja niistä keinoista, joilla meistä itse kukin<br />

voi auttaa eläimiä. <strong>SEY</strong> vaikuttaa päättäjiin, kouluttaa, tiedottaa ja ottaa<br />

kantaa. <strong>SEY</strong>:n toiminnan piiriin kuuluvat kaikki eläimet.<br />

Sinäkin voit omalta osaltasi auttaa eläinten asiaa liittymällä <strong>SEY</strong>:n<br />

jäsenyhdistykseen ja sitä kautta <strong>SEY</strong>:hyn. <strong>SEY</strong> on yli 8000 jäsenellään<br />

<strong>Suomen</strong> suurin eläinsuojelujärjestö. <strong>SEY</strong>:llä on 34 jäsenyhdistystä ja<br />

130 eläinsuojeluvalvojaa sekä 18 eläinsuojeluneuvojaa. <strong>SEY</strong> on toiminut<br />

eläinten hyvinvoinnin puolesta jo 106 vuotta.<br />

Jäsenet saavat Eläinten ystävä -lehden neljä kertaa vuodessa.<br />

<strong>SEY</strong>:llä on myös muita jäsenetuja ja runsaasti tapahtumia ja toimintaa.<br />

Jäsenyhdistyksesi yhteystiedot saat osoitteesta www.sey.fi tai soittamalla<br />

numeroon 09-877 1200.<br />

Voit tukea toimintaamme myös rahalahjoituksella tilille 800019-<br />

1061763.<br />

Rahankeräyslupa OKU 1861A

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!