Lehti 2 2012 - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry
Lehti 2 2012 - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry
Lehti 2 2012 - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Teksti: koiran omistaja, Kuvat: koiran omistaja ja Anitta Järvinen<br />
Kuinka koiraa ei tulisi ottaa<br />
- ”Tessun” tarina -<br />
Tiedän olevani luonteeltani vähän<br />
jääräpäinen. Olin jo pitkään<br />
halunnut koiran, ihan kunnon<br />
kokoisen. Kissaa pienemmät<br />
ovat rottia ja tosimiehillä ei ole<br />
villakoiria. Niinpä nähdessäni<br />
naamakirjassa ilmoituksen kahdesta<br />
saksanpaimenkoirasta,<br />
päätin lähteä paikan päälle katsomaan.<br />
Minulla oli ollut hetken<br />
aikaa yksi koira sijoituksessa,<br />
joten uskoin osaavani tarvittavat<br />
asiat, nyt puhuttiin kuitenkin<br />
vain koiran kouluttamisesta.<br />
Alun perin olin kiinnostunut<br />
lähinnä kotia etsivästä nartusta,<br />
”Tassusta”, mutta sille oli jo<br />
löytynyt koti. Kaksivuotias uros<br />
”Tessu” oli kuitenkin vielä vailla<br />
kotia, joten päätin ainakin käydä<br />
moikkaamassa sitä. Saapuessani<br />
tarhalle olivat koirat<br />
pihalla ja Tessu hihnassa jollain<br />
poliisilla (?) muutaman ihmisen<br />
ollessa siinä ympärillä katsomassa<br />
koiraa. Liityin porukkaan<br />
ja ojensin kättäni koiralle haisteltavaksi.<br />
Virhe! Koira päätti<br />
samaan syssyyn haistamisen<br />
lisäksi vähän maistaa ja tunsin<br />
kulmahampaan tunkeutuvan<br />
ihoni läpi peukalonhangan paikkeilla.<br />
Koko homma kesti sekunnin<br />
murto-osia, ennen kuin<br />
Taskisen J-P ehti nykäisemään<br />
koiran irti kädestäni. Totesimme<br />
tapahtuneen, kävimme paikkaamassa<br />
haavat ja pyysimme<br />
isänniltä pari makkarasiivua<br />
uutta yritystä varten. Katsoimme<br />
rauhallisen paikan (muut<br />
koiran katsojat lähtivät, yllätys<br />
yllätys), annoin Tessulle pari<br />
siivua syötävää, jonka jälkeen<br />
se nuoli minun korvat. Se taisi<br />
olla sitten siinä. Joku on kysynyt<br />
minulta, että eivätkö hälytyskellot<br />
soineet tuossa kohtaa.<br />
Ihan varmasti soivat, mutta joku<br />
Tessussa vain oli, mikä sai minut<br />
vielä harkitsemaan asiaa.<br />
Lopulta tein päätöksen, että<br />
koiraa ei ainakaan saisi viedä<br />
piikille. Lupasin ottaa koiran,<br />
jos kukaan muu ei sitä ottaisi.<br />
Vietimme vapun 2010 ja hain<br />
koiran kotiin.<br />
Ei mennyt kauaa, kunnes tajusin<br />
etten ollut tiennyt mitä olin<br />
tekemässä. Koira otti minut nopeasti<br />
isännäkseen, mutta alkoi<br />
samalla suojelemaan minua<br />
kaikissa tilanteissa. Kun menimme<br />
käymään vanhemmillani,<br />
puri Tessu äitiäni, koska luuli<br />
halauksen olevan hyökkäyksen<br />
minua kohtaan. Se ehti myös<br />
näykkäisemään veljeni tytärtä<br />
täysin mitäänsanomattomassa<br />
tilanteessa. Kun vein Tessun<br />
hoitoon kokeneelle koiraihmiselle<br />
puri se silläkin reissulla<br />
paria ihmistä. Olimme ongelmissa!<br />
Onneksi sentään tajusin<br />
sen itse. Aloin etsimään apua<br />
koirakoulutuksita, joita netti olikin<br />
pullollaan. Ensin ajattelin<br />
mennä kotipaikkani paikalliseen<br />
koirakouluun, mutta lukiessani<br />
heidän netti sivujaan, aavistin,<br />
Kuvassa ylhäällä: koiran omistaja, ”Tessu” ja J-P Taskinen.<br />
J-P Taskinen: Miten kaikki alkoi<br />
”Tessu” asui yhdessä sisarensa ”Tassun” kanssa Sointulassa kerrostalossa,<br />
missä molempia koiria pidettiin mm. pienissä häkeissä päivät<br />
pitkät. Välillä kylpyhuoneessa ilman vettä ja välillä talvella parvekkeella<br />
yms. Eläinsuojeluvalvojamme Hanna Heino kävi paikalla muutamia<br />
kertoja, kunnes poliisin partio lopulta vei koirat koirahoitolaan. Vaimoni<br />
Jaanan kanssa soitimme koirien omistajalle, että olisiko parempi luopua<br />
koirista, ja että me hankkisimme niille hyvät kodit. Onneksi hän suostui<br />
ja ymmärsi itsekin tilanteen. (Huom. tarinassa koirien nimet muutettu.)<br />
ettei heidän tarjoama koulutus<br />
ollut meitä varten. Tessu olisi<br />
syönyt koulututuksessa olevien<br />
puudeleiden lisäksi muut<br />
kouluttajatkin. Lopulta löysin<br />
Saksanpaimenkoiraliiton sivuilta<br />
paikallisen alajaoston yhteystiedot<br />
ja soitin summanmutikassa<br />
johonkin tarjolla olleista<br />
numeroista, joka onneksi sattui<br />
olemaan Saranpään Hessun<br />
numero. Hessu käski tuomaan<br />
koiran kentälle näytille ja sinne<br />
me menimme. Minä selitin Hessulle<br />
koiran taustoja ja kerroin<br />
huonosta entisestä isännästä.<br />
Hessu hyvä jos edes kuunteli<br />
minua toisella korvalla ja ilmoitti<br />
minulle, omaan käytännönläheiseen<br />
tapaansa, että oli aika<br />
alkaa jämäkäksi.<br />
Aloimme käymään SPL:n<br />
pentu<strong>ry</strong>hmän koulutuksissa,<br />
joissa alku ei ollut helppo. Tessu<br />
yritti muiden koirien päälle,<br />
räyhäsi ja riehui. Kun kotonakin<br />
tapahtui vielä yhtä ja toista,<br />
olin jo siinä pisteessä, että aloin<br />
etsimään koiran kasvattajan ja<br />
SPL:n tuttujen kanssa Tessulle<br />
uutta kotia. Avopuolisokin<br />
jo ilmoitteli, että minä tai koira.<br />
Ei liene yllätys, että uutta kotia<br />
ei helpolla löytynyt. Jatkoin<br />
kuitenkin koiran kouluttamista,<br />
jotta uudella omistajalla olisi<br />
edes vähän helpompi työ jatkokouluttamisessa.<br />
Koiralle löytyi<br />
ottaja Forssan suunnalta, mutta<br />
heidän ajatuksenaan oli, että<br />
olisimme ottaneet heiltä tilalle<br />
rauhallisemman SPK-uroksen.<br />
Lisäksi hekin sanoivat meidät<br />
nähtyään, että kannattaa harkita<br />
vielä, meissä oli kuulemma<br />
potentiaalia. Jätimme asian<br />
hautumaan. Lopulta kuukausien<br />
jälkeen koiralle löytyi ottaja.<br />
Eräs herra tuli katsomaan koiraa<br />
ja ihastui siihen välittömästi.<br />
Lähdimme kolmissa miehin<br />
lenkille ja totesin nopeasti, että<br />
kaikille paras vaihtoehto olisi se,<br />
että koira pysyisi minulla. Sen<br />
verran olin jo oppinut koirastani,<br />
että tiesin jo kuka sen kanssa ei<br />
ainakaan pärjää. Päätin siis pitää<br />
koiran itse, sen verran työtä<br />
olin jo asian eteen tehnyt ja<br />
koiraan kiintynyt. Lopulta myös<br />
SPL:n kouluttajat, jotka olivat<br />
aluksi sanoneet minulle, että<br />
minun olisi luovuttava koirasta,<br />
suosittelivat koiran pitämistä.<br />
Koira jäi. Lopulta edistystä alkoi<br />
tulla siihen malliin, että uskalsin<br />
viedä Tessun Pirkanmaan pelastuskorien<br />
pääsykokeisiin keväällä<br />
2011. Kokeet olivat rastityyppiset<br />
ja eri rasteilla testattiin<br />
sosiaalisuutta, paukkuarkuutta,<br />
liikkumista erilaisilla alustoilla<br />
ja telineillä, tottelevaisuutta ja<br />
vaikka mitä. Neljänkymmenen<br />
koirakon joukosta valittiin kymmenen<br />
alkeiskurssille, Tessu<br />
yhtenä valituista. Ensimmäistä<br />
kertaa olin ylpeä siitä mitä olin<br />
saanut aikaan.<br />
Olemme nyt suorittaneet<br />
PPK:n alkeis- ja jatkokurssit,<br />
joilla on reenattu jälkeä, metsähakua<br />
ja raunioita. Haku ja raunioreenit<br />
ovat tehneet Tessulle<br />
todella hyvää, sillä molempien<br />
reenien tarkoituksena on ihmisten<br />
etsintä. Aina kun Tessu löytää<br />
ihmisen saa hän löydetyltä<br />
herkkuja ja leikit päälle. Koirasta<br />
on tullut paljon sosiaalisempi,<br />
mutta myös rauhallisempi saadessaan<br />
päänvaivaa. Itse en<br />
eroa tajunnut, mutta näin minulle<br />
kerrottiin sellaisten ihmisten<br />
taholta, jotka alkuun pelkäsivät<br />
Tessua. Taisimme olla alkuun<br />
koulutuskentälläkin melkoinen<br />
nähtävyys. Nyt olemme a<br />
14 15
Change language