ey051 - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry
05.07.2014 • Views
Share Embed Flag

ey051 - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry

ey051 - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry

ey051 - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
sey.fi

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.

START NOW

1•2005<br />

100<br />

vuotta/år

Tässä lehdessä<br />

3<br />

4<br />

7<br />

8<br />

10<br />

13<br />

14<br />

16<br />

17<br />

18<br />

20<br />

22<br />

24<br />

26<br />

28<br />

30<br />

31<br />

Pääkirjoitus / Ledaren Juha Valste<br />

Eläinten ystävän valokuvakilpailun tulokset Tiina Notko<br />

Pakinanurkka Aura Koivisto<br />

Kaverikoirat tarjoavat tassuterapiaa Riku Cajander<br />

Eläimet viestivät osa 3 Ilkka Koivisto<br />

Eläinten ystävä 90 vuotta sitten Marika Salin<br />

Kiista emakoiden tilavaatimuksista saamassa<br />

vauhtia Emmi Manninen<br />

Valvojatarinaa Leena Aho<br />

Puheenjohtajan palsta Outi Vainio<br />

Valloittavat ja vainotut mäyrä ja kettu Riku Cajander<br />

Lukijalta<br />

Jäsenyhdistykset toimivat ja <strong>SEY</strong> toimii<br />

Vapaus, tarha vai molemmat? Aura Koivisto<br />

Toimiston työntekijät tutuiksi Marika Salin<br />

Hallitus esittäytyy Marika Salin<br />

Kirpun nurkka Marika Salin<br />

Uudet valvojat ja neuvojat<br />

Kannen kuva/Pärmbild: Mauri Leivo<br />

<strong>Suomen</strong><br />

Eläinsuojeluyhdistys<br />

Osoite: Kotkankatu 9, 00510 Helsinki<br />

Toimisto, jäsenasiat ja osoitteenmuutokset:<br />

Puh. 09-877 1200, faksi 09-877 1206<br />

Sähköposti: sey@sey.fi tai etunimi.sukunimi@sey.fi<br />

www.sey.fi<br />

Toiminnanjohtaja Risto Rydman 720 68 411<br />

Toiminnanjohtajan sihteeri Ulla Björkén 720 68 410<br />

Järjestösihteeri Leena Glans 720 68 417<br />

Taloussihteeri Kristina Lindqvist 720 68 414<br />

Eläinsuojelusihteeri Emmi Manninen 720 68 418<br />

Eläinsuojelusihteeri Tiina Notko 720 68 413<br />

Kirjanpitäjä Erja Peltola 720 68 415<br />

Valvojasihteeri Anne Skogberg 720 68 412<br />

Hallitus: Professori Outi Vainio (puheenjohtaja),<br />

johtaja Jaana Kiljunen Kerava (varapuheenjohtaja),<br />

terveystarkastaja Tauno Kähkönen Lapinlahti,<br />

arkkitehti Antti Mustonen Savonlinna, eläinlääkäri<br />

Tapani Parviainen Helsinki, eläinsuojeluvalvoja Sinikka<br />

Rauma Ruukki, kasvatustiet.maist. Marika Salin Oulu,<br />

yo-merkonomi Tiina Ahokas Haukipudas (varajäsen),<br />

eläinsuojeluvalvoja Eija Saavalainen Rovaniemi (varajäsen)<br />

ja toimittaja Juha Valste Nummi (varajäsen).<br />

<strong>SEY</strong>:n lahjoitustili: Leonia 800019-1061763<br />

Finlands<br />

Djurskyddsförening<br />

Adress: Kotkagatan 9, 00510 Helsingfors<br />

Kontor, medlemsärenden och adressförändringar:<br />

Tel. 09-877 1200, fax 09-877 1206<br />

E-post: sey@sey.fi eller förnamn.släktnamn@sey.fi<br />

www.sey.fi<br />

<strong>Suomen</strong> Eläinsuojeluyhdistyksen julkaisu/Finlands Djurskyddsförenings tidskrift<br />

Päätoimittaja/Chefredaktör: Juha Valste<br />

Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Emmi Manninen<br />

Ulkoasu/Layout: Gita Lindgren/Ekenäs T<strong>ry</strong>ckeri, Tammisaaren Kirjapaino<br />

Toimitusneuvosto/Redaktionsråd: Tiina Notko, Marika Salin, Juha Valste, Outi Vainio<br />

Käännökset/Översättningar: Ija Rönnqvist<br />

Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä. Lehdessä julkaistuja artikkeleitä saa kopioida ja jakaa opetusja<br />

valistustarkoituksiin, kunhan lähde ja kirjoittajan nimi mainitaan.<br />

Skribenterna ansvarar själva för artiklarna. Artiklar som publicerats i tidningen får kopieras och utdelas för<br />

undervisnings- och upplysningsändamål om källan och skribentens namn anges.<br />

Ilmoitusmyynti/Annonsförsäljning: Kristina Lindqvist, puh. 09-720 68 414<br />

Paino/T<strong>ry</strong>ckeri: Ekenäs T<strong>ry</strong>ckeri, Tammisaaren Kirjapaino. ISSN 0789-1857<br />

Eläinten ystävän toimitus/Djurvännens redaktion:<br />

Kotkankatu 9, 00510 Helsinki/ Kotkagatan 9, 00510 Helsingfors<br />

Puh./tel. 09-877 1200, faksi/fax 09-877 1206, sähköposti/E-post: ellu@sey.fi<br />

100. vuosikerta/Årgång 100.<br />

Verksamhetsledare Risto Rydman 720 68 411<br />

Verksamhetsledarens sekreterare Ulla Björkén 720 68 410<br />

Medlemsföreningssekreterare Leena Glans 720 68 417<br />

Ekonomisekreterare Kristina Lindqvist 720 68 414<br />

Djurskyddssekreterare Emmi Manninen 720 68 418<br />

Djurskyddssekreterare Tiina Notko 720 68 413<br />

Bokförare Erja Peltola 720 68 415<br />

Övervakarsekreterare Anne Skogberg 720 68 412<br />

Styrelse: Professor Outi Vainio (ordförande), direktör<br />

Jaana Kiljunen Kervo (viceordförande), hälsoinspektör<br />

Tauno Kähkönen Lapinlahti, djurskyddsöverv. Sinikka<br />

Rauma Ruukki, arkitekt Antti Mustonen Nyslott,<br />

veterinär Tapani Parviainen Helsingfors, ped.mag.<br />

Marika Salin Uleåborg, studentmerkonom Tiina Ahokas<br />

Haukipudas (suppleant), djurskyddsöverv. Eija Saavalainen<br />

Rovaniemi (suppleant) och redaktör Juha Valste Nummi<br />

(suppleant).<br />

Finlands Djurskyddsförenings konto,<br />

donationer: Leonia 800019-1061763<br />

2 E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 1 / 2 0 0 5

Juha Valste<br />

PÄÄKIRJOITUS<br />

Eläinten ystävä täyttää<br />

100 vuotta<br />

Eläinten ystävä -lehdellä on aihetta juhlaan: 100. ilmestymisvuosi<br />

on aluillaan. Palaamme lehden historiaan tämän vuoden<br />

tulevissa numeroissa..<br />

Eläinten ystävän pitkäaikainen päätoimittaja Ilkka Koivisto ei<br />

enää jatka – monista maanitteluista, (meidän kannaltamme) järkevistä<br />

perusteluista ja ympäripuhumisyrityksistä huolimatta. Ilkka<br />

on jaksanut vuodesta toiseen olla kiinnostunut lehdestä, kirjoittaa<br />

artikkeleita, piirtää kuvia ja tehdä pääkirjoitukset. Kaikkea tätä<br />

vielä monet vuodet sen jälkeen, kun hän oli irrottautunut <strong>Suomen</strong><br />

Eläinsuojeluyhdistyksen johdosta ja yritti urhoollisesti ja huonolla<br />

menestyksellä päästä tekemään ja seuraamaan haluamiaan asioita<br />

luonnossa. Lämpimät kiitokset ja rajaton ihailuni Ilkalle!<br />

Epäröin, kun minua kysyttiin jatkamaan Ilkan työtä: pystynkö<br />

eläinsuojeluyhdistyksen lehden päätoimittajaksi? Mitä minä tiedän<br />

naudoista, sioista tai kanoista? Koiran ja muutaman kanin omistaminen,<br />

lapsuuden läheiset kokemukset hevosista ja koirista sekä nykyinen<br />

asuminen maaseudulla tuskin riittävät antamaan tarpeeksi<br />

asiantuntemusta.<br />

Toisaalta: myös luonnoneläimet kuuluvat tai niiden pitäisi kuulua<br />

eläinten suojelun piiriin. Koulutukseni eläintieteilijäksi ja monivuotinen<br />

tutustuminen lintujen ja pienten nisäkkäiden elämään tukee<br />

varmasti työtä Eläinten ystävässä. Kokemusta lehtityöstä on antanut<br />

yli 20 vuotta toimittajana Tiede- ja <strong>Suomen</strong> Luonto -lehdissä. Usean<br />

vuoden mukanaolo <strong>SEY</strong>:n hallituksessa ja muutaman vuoden takainen<br />

työ Eläinten ystävän toimitussihteerinä helpottaa.<br />

Moniin maihin verrattuna eläinsuojelu on Suomessa kohtuullisen<br />

hyvin hoidettu. Kaikessa emme kuitenkaan ole edes Euroopan unionin<br />

edellyttämällä tasolla. Onko EU:n taso sitten jonkinlainen eläinten<br />

Onnela, siitä täytyy keskustella enemmän. Useimmat suomalaiset eivät<br />

olisi kovin onnellisia, jos heidän asuinympäristönsä ja ravintonsa<br />

täyttäisi vain niukasti jotkin miniminormit. Perimmäisenä on tietysti<br />

tuotantoeläinten kohdalla raha, mutta se ei saa ratkaista. Monet ihmiset<br />

haluavat pitää koiria, kissoja, undulaatteja ja muita eläimiä lemmikkeinä.<br />

Kaikki eivät kuitenkaan ymmärrä, mitä erilaiset eläimet<br />

tarvitsevat voidakseen hyvin. Tiedon ja ymmär<strong>ry</strong>ksen lisääminen<br />

ovat suureksi osaksi eläinsuojelujärjestöjen kontolla – työtä riittää.<br />

Eläinten ystävällä on samoja perusongelmia kuin monella muullakin<br />

järjestölehdellä: hyvistä artikkeleista ja kuvista on pulaa, lehden<br />

levikki on liian pieni ja rahaa ei ole tarpeeksi. Artikkeleita ja<br />

kuvia lehteen saa työllä ja tuttavuuksilla – mutta raha kyllä auttaisi.<br />

Pieni levikki taas johtuu <strong>SEY</strong>:n vähäisestä jäsenmäärästä. Asia on<br />

outo, sillä erilaisia lemmikkejä on sadoissa tuhansissa perheissä ja<br />

erilaiset eläimiin liittyvät harrastukset elävät vahvaa nousua. Harrastajilla<br />

on tietysti omat yhdistyksensä ja lehtensä, mutta miksei<br />

näitä ihmisiä saada tukemaan myös <strong>SEY</strong>:tä? Jotain pitäisi tehdä,<br />

mutta mitä?<br />

Toivotan kaikille hyvää kevättä Nummen Oinolasta! ■<br />

LEDAREN<br />

Djurvännen fyller 100 år<br />

Tidskriften Djurvännen firar ett jubileum: det hundrade utgivningsåret<br />

börjar. Vi återkommer till tidskriftens historia i de<br />

följande numren.<br />

Djurvännens långvarige chefredaktör Ilkka Koivisto avgår<br />

– trots våra många övertalningsförsök och (från vår synpunkt sett)<br />

förnuftiga motiveringar. I flera år har Ilkka orkat visa intresse för<br />

tidskriften, han har skrivit artiklar, tecknat bilder och skrivit ledare.<br />

Allt det här ännu under många år efter det att han hade frigjort sig<br />

från Finlands Djurskyddsförenings styrelse och tappert försökte,<br />

men med klent resultat, få ägna sin tid åt sitt stora intresse, naturen.<br />

Ett varmt tack och min gränslösa beundran till Ilkka!<br />

Då jag blev tillfrågad om jag kunde fortsätta Ilkkas arbete var jag<br />

tveksam: klarar jag av uppgiften som chefredaktör för djurskyddsföreningens<br />

tidskrift? Vad vet jag om kor, grisar och höns? Att jag<br />

har hund och några kaniner, att jag som barn haft att göra med både<br />

hästar och hundar och att jag numera bor på landet ger knappast<br />

tillräcklig sakkunskap.<br />

Men å andra sidan: också djuren i naturen omfattas eller borde<br />

omfattas av djurskyddet. Jag är zoolog till min utbildning och har<br />

mångårig erfarenhet av fåglars och små däggdjurs liv, vilket säkert<br />

ger ett stöd åt mig i mitt arbete i Djurvännen. Jag har över tjugo års<br />

erfarenhet av tidningsarbete som redaktör i tidskrifterna Tiede och<br />

<strong>Suomen</strong> Luonto. Arbetet underlättas dessutom av att jag suttit i <strong>SEY</strong>:<br />

s styrelse flera år och att jag för några år sedan var redaktionssekreterare<br />

för Djurvännen.<br />

Jämfört med många andra länder har djurskyddet skötts ganska<br />

bra i Finland. På alla punkter når vi emellertid inte till den nivå Europeiska<br />

unionen förutsätter. Men utgör EU:s nivå sedan ett Lyckoland<br />

för djuren, den frågan måste tas upp till diskussion. Ett flertal<br />

av finländarna skulle knappast känna sig mycket lyckliga om boendemiljön<br />

och födan med knapp nöd fyllde endast vissa miniminormer.<br />

Då det gäller produktionsdjuren är det förstås fråga om pengar,<br />

men det får inte vara avgörande. Många människor vill också ha<br />

hundar, katter, burfåglar och andra djur som sällskapsdjur. Alla förstår<br />

dock inte vad de olika djuren behöver för att må bra. Till en stor<br />

del är det djurskyddsorganisationernas uppgift att öka kunskapen<br />

om och förståelsen för djur – ett arbete som aldrig tar slut.<br />

Tidskriften Djurvännen kämpar med samma grundproblem som<br />

många andra organisationstidskrifter: det är brist på bra artiklar<br />

och bilder, upplagan är för liten och det finns inte tillräckligt med<br />

pengar. Artiklar och bilder får man genom idogt arbete och via bekanta<br />

– men det är klart att pengar skulle hjälpa. Den lilla upplagan<br />

beror på det låga medlemsantalet i <strong>SEY</strong>. Det är egentligen ganska<br />

konstigt, eftersom det finns sällskapsdjur av olika slag i hundratusentals<br />

hem och allt flera människor har fritidsintressen som är<br />

förknippade med djur. De här människorna har förstås sina egna<br />

föreningar och tidskrifter, men varför får man inte dem med också i<br />

<strong>SEY</strong>? Någonting borde göras, men vad?<br />

Jag önskar alla en god vår från Oinola i Nummi! ■<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 1 / 2 0 0 5<br />

3

Eläinten ystävän valok<br />

Syksyllä lehdessämme julistettiin<br />

kaikille avoin valokuvakilpailu,<br />

jossa oli kaksi sarjaa: Eläin<br />

kuvassa sekä Eläimen ja ihmisen<br />

suhde. Kuvia kisaan lähetti 68<br />

kuvaajaa.<br />

Tiina Notko<br />

Kilpailuun lähetettiin yhteensä 230 kuvaa. Eläin kuvassa -sarjan kuvia<br />

oli 168. Eläimen ja ihmisen suhde oli odotetusti vaikeampi aihe.<br />

Siihen lähetettiin 62 kuvaa.<br />

Raati kiinnitti arvioinnissa huomiota sekä kuvien tasoon valokuvina että<br />

aiheen esittämistapaan ja siihen, millaisen viestin kuvasta voi aistia. Raati<br />

palkitsi kummassakin sarjassa neljä kuvaa: voittajan ja kolme muuta. Voittajakuvien<br />

ottajat saavat 150 euron lahjakortin valitsemaansa valokuvausliikkeeseen,<br />

muiden palkittujen kuvien ottajat kukin 50 euron lahjakortin.<br />

Lisäksi annettiin kaksi kunniamainintaa, palkintona Eläinten ystävä -tuotteita.<br />

Onnittelut kaikille voittajille!<br />

Eläin kuvassa -sarjan voittokuvan pörröisestä kimalaisesta on ottanut<br />

Atte Hannula Ikaalisista. Sarjan Ihmisen ja eläimen suhde voitti Elli<br />

Kemppinen Parikkalasta kuvallaan tytöstä vasikkakarsinassa.<br />

Kuvissa esiintyi laaja kirjo erilaisia eläimiä, mutta tutut suosikkieläimet<br />

olivat runsaimmin edustettuna. Suosituin kuvauskohde oli koira, joka oli<br />

kohteena 70 kuvassa (30 % kuvista). Kissa esiintyi 48 kuvassa, hevonen 25<br />

kuvassa ja nauta 14 kuvassa. Muita eläinlajeja oli pitkä liuta eri tuotantoeläimiä<br />

ja lemmikkieläimiä. Luonnonvaraisiakin eläimiä oli melkoinen joukko<br />

suurehkoista aivan pieniin.<br />

Kilpailuun osallistuneita kuvia käytetään jatkossa kuvituksena Eläinten<br />

ystävässä ja <strong>SEY</strong>:n verkkosivuilla. Näissä yhteyksissä monet nyt ilman sijoitusta<br />

jääneet kuvat ovat hyvin arvokkaita ja osuvia. Siten nekin osaltaan<br />

toivottavasti edistävät eläinten hyvää kohtelua ja yleistä eläinmyönteisyyttä.<br />

Suuret kiitokset kaikille osallistujille! ■<br />

Atte Hannula, Ikaalinen:<br />

Pörröinen kimalainen.<br />

Eläin kuvassa -sarjan voittaja.<br />

Lähikuva kimalaisesta nousi kaikkien muiden eläinkuvien yläpuolelle aiheen<br />

esittämistavan, huikean terävyytensä, kauniiden väriensä ja sommittelunsa ansiosta.<br />

Tämä ei ole mikä tahansa hyönteiskuva, vaan siinä on kimalaisiin kuuluva eläinyksilö<br />

arvokkaassa tehtävässään. Ei ole vaikea kuvitella sen vakavassa ja keskittyneessä<br />

olemuksessa tietoisuutta meneillään olevan pölytys- ja medenkeruutyön tärkeydestä.<br />

Milloin viimeksi olette nähneet kuvassa näin ilmeikkään kimalaisen?<br />

µ<br />

Elli Kemppinen, Parikkala:<br />

Vasikkakarsina. Eläimen ja<br />

ihmisen suhde -sarjan voittaja.<br />

Voittajaksi valitussa kuvassa ihastuttavat<br />

tilanteen spontaanius, tytön aito ilo ja<br />

luontevuus sekä vasikoiden aktiivinen<br />

kiinnostus tyttöä kohtaan. Kuvan<br />

autenttisesta ympäristöstä huolimatta<br />

taustalle ei ole osunut mitään sälää eikä<br />

häiritsevästi leikkaavia linjoja, jotka<br />

tekisivät kuvasta sekavan.<br />

4 E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 1 / 2 0 0 5

uvakilpailun tulokset<br />

Mervi Partanen, Alavus: Serenadi Ompulle.<br />

Tämä kuva erottui ensi katsomalla joukosta. Se on väreiltään ja<br />

valotukseltaan onnistunut kuva, jonka idea on kerta kaikkiaan hauska<br />

ja myönteinen. Kuva voisi olla vielä parempi, jos lehmä kuuntelisi esitystä<br />

innokkaan näköisenä. Toisaalta nyt lehmän katse jättää mahdollisuuden<br />

hyvinkin monenlaisille tulkinnoille. Kuvasta ei voi olla tulematta hyvälle<br />

tuulelle. Kitara saisi olla kuvassa reilusti kokonaan.<br />

Krista Bäckström, Tuusula: Uni.<br />

Rauhaa ja tyytyväisyyttä huokuva kuva, jonka hillityt värit sopivat<br />

teemaan. Kuva osoittaa, että kauniin eläinkuvan ei tarvitse sisältää<br />

menneiden aikojen romantiikkaa. Kuva kertoo myös lemmikkieläinten<br />

merkityksestä ihmisille ja ihmisen läheisyyden merkityksestä lemmikeille.<br />

Tiukka rajaus korostaa tytön ja kissan yhteenkuuluvuutta.<br />

Sakari Alasuutari, Lohja: Lampuri työssään.<br />

”Lampuri työssään” kuvaa todellista tilannetta lampolan arkielämässä.<br />

Tässä kuvassa tuntuu olevan vain eduksi, että kuvan sisältö sijoittuu<br />

vastakkaisiin reunoihin ja keskialue on tyhjä. Myöskään lampurin<br />

seisominen selin ei haittaa. Keritsemistä seuraavat lampaat pysyttelevät<br />

varmuuden vuoksi matkan päässä, mutta eivät vaikuta pelokkailta vaan<br />

kiinnostuneilta. Kuva kertoo ammattitaidosta ja hyvästä eläintenpidosta.<br />

Kuvassa on hyvä valaistus ja kauniit värit, mutta miehen pään taakse on<br />

osunut harmillinen pystytolppa.<br />

Hillevi Forsström, Kokkola: Miltä planeetalta sinä olet?<br />

Koira tuijottaa hölmistyneenä rantakalliolla äkkäämäänsä outoa<br />

olentoa. Kuva oli raadin mielestä valokuvauksellisesti paras kilpailuun<br />

osallistuneista monista hassunkurisista kuvista. Kuvassa on linjat ja kaaret<br />

kohdallaan ja sommittelussa sopivaa epäsovinnaisuutta.<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 1 / 2 0 0 5<br />

5

µ<br />

Tanja Huntus, Kirkkonummi: Kolmoset.<br />

Pehmeyttä huokuva kuva. Herttaiset kissanpennut katsovat<br />

pehmeästä sängystä pehmeän peiton päältä pehmeässä valossa. Kapea<br />

syväterävyys pehmentää ympäristön yksityiskohdat ja osittain kissatkin.<br />

Yhdensuuntaiset katseet ja korvat tekevät sommittelusta onnistuneen.<br />

Kuva ilmentää kaikilta osiltaan kissanpentujen suloisuutta.<br />

Sakari Alasuutari, Lohja: Punarinta<br />

Kaunis kuva, josta ei puutu mitään ja jossa ei ole mitään liikaa.<br />

Sommittelua voisi sanoa täydelliseksi, ja värit ovat hienot.<br />

Lintu on niin sievä kuin vain punarinta voi olla, ja rinnan<br />

väriläiskä tulee erinomaisesti esiin vihreästä taustasta. Toukka<br />

linnun nokassa elävöittää asetelman - lintu on juuri menossa<br />

ruokkimaan poikasiaan ja on pysähtynyt pyörän jarruvaijerille<br />

varmistamaan tilanteen turvallisuuden. Pyörän osatkin<br />

näyttävät kuvassa kauniilta.<br />

Eija Hirvi-Talka: Sateen jälkeen. Kunniamaininta.<br />

Matalalta tuleva aurinko, väistyvät sadepilvet ja hevosen<br />

lähestyvä liike tekevät tästä kuvasta miellyttävän ja silmää<br />

lepuuttavan. Vastavalosta huolimatta hevosen olennaiset<br />

piirteet erottuvat. Avara laidun antaa tilaa. Etukulman<br />

naru olisi saanut jäädä puuttumaan.<br />

µ<br />

Henrica Lindström, Turku: Lämmin kesäpäivä. Kunniamaininta.<br />

Linjakas kuva, jossa taustan punainen ja harmaankirjava kivi sekä sinertävä<br />

meri muodostavat tasomaiset väripinnat. Kolmiulotteinen rantakäärme<br />

luikertelee esiin pintojen rajakohdasta eloa ja liikettä ilmentäen. Kellertävät<br />

niskatäplät ja käärmeen pituus näkyvät selvinä lajituntomerkkeinä. Mainio<br />

tilannekuva, jossa on mukana myös lajille tärkeä vesi.<br />

6 E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 1 / 2 0 0 5

PAKINANURKKA<br />

Karitsointiaika<br />

On maaliskuu. Olen<br />

tullut kaupasta kotiin<br />

ja menossa antamaan<br />

heiniä hevoselle.<br />

Tallin pihalla jään<br />

kuuntelemaan, sillä<br />

lampolasta kuuluu<br />

ynähtelyä. Se on tuttu<br />

ääni, vaikkei sitä usein<br />

kuule. Edellisestä<br />

kerrasta on jo vuosi.<br />

Aura Koivisto<br />

Se on ynähtelyä, jolla uuhi juttelee karitsalleen.<br />

Koskaan muulloin tuota ääntä<br />

ei kuule. Ynähtely on erityisen kiihkeätä<br />

silloin, kun uuhi nuolee vastasyntynyttä<br />

pienokaistaan. Kiiruhdan lampolaan ja löydän<br />

sieltä nuoren uuhen kahden jo jaloilleen<br />

ponnistelleen karitsansa kanssa.<br />

Nyt se sitten alkoi –<br />

karitsointiaika!<br />

Laskujeni mukaan ensimmäisten olisi pitänyt<br />

syntyä vasta kahden viikon kuluttua.<br />

Nyt karitsoitaan niin hartaasti hoitava uuhi<br />

ei ollut aamulla osoittanut minkäänlaisia äidiksi<br />

tulon oireita. Mutta tämä ei ole uutta.<br />

Ennenkin arvioni ovat menneet pieleen.<br />

Edellisenä keväänä musta matroona<br />

näytti jatkuvasti olevan synnyttämäisillään,<br />

ja minä juoksin lampolassa yötä myöten.<br />

Loppujen lopuksi rouva ei tehnyt karitsanpuolikastakaan.<br />

Kai se puhkui vain omaa<br />

erinomaisuuttaan. Nyt puolestaan käy niin,<br />

että musta muori ei puhku ollenkaan – ja<br />

sitten salavihkaa eräänä yönä pyöräyttää<br />

kaksoset!<br />

Yleensä karitsoinnin ennustaminen onnistuu<br />

minulta vasta siinä vaiheessa, kun<br />

uuhi jättää syömisen, eristäytyy muista,<br />

kuopii pehkuja ja on levoton. Silloin h-hetkeen<br />

onkin enää suunnilleen tunti aikaa…<br />

Uuhet ovat yksilöitä, ja sitä ne ovat myös<br />

omassa äitiydessään. Yksi emo nuolee vastasyntynyttä<br />

niin perusteellisesti, että melkein<br />

jo pelästyn: sehän kohta syö sen! Toinen taas<br />

kääntää pienokaisille takapuolensa, kun ne<br />

vielä pärskivät sikiökalvojaan – ja <strong>ry</strong>htyy<br />

kaikessa rauhassa rouskuttamaan heinää.<br />

Minun asiani on ottaa talouspaperia ja hieroa<br />

niljaiset ja tärisevät mytyt kuiviksi.<br />

Joku uuhi pyörii ja hyörii karitsansa<br />

ympärillä niin, ettei hoippuvakinttuinen<br />

ressukka tahdo millään päästä utareelle.<br />

Onneksi useimmat seisovat kuin viilipytyt<br />

– tai tässä tapauksessa kuin maitopytyt<br />

– hyväksyen ei vain karitsat, vaan minutkin<br />

mahansa alle mönkimään ja varmistamaan,<br />

että tulokkaat saavat elintärkeät ternimaitopisaransa.<br />

Usein jälkeenpäin tuntuu, ettei mukana<br />

konttaamisiani ja kyttäämisiäni olisi oikeasti<br />

tarvittu, niin sitkeitä ja vahvoja nuo<br />

vapisevat rääpäleet kuitenkin ovat. Toisaalta<br />

jos joku ei pärjäisikään, tuntisin synkkää<br />

syyllisyyttä, jos konttaamiset ja kyttäämiset<br />

olisivat jääneet.<br />

Maailma on niin suuri<br />

On huojentavaa, kun kaikki on sujunut hyvin,<br />

ja äiti ja lapset ovat terveitä. Mutta hauskin<br />

hetki on oikeastaan vielä edessä.<br />

Aina aluksi siirrän tuoreen äidin karitsoineen<br />

pieneen yksityiskarsinaan. Näin ne<br />

saavat pari päivää rauhassa tutustua toisiinsa<br />

ja levätä. Hauskin hetki seuraa, kun päästän<br />

äidin ja lapset muun katraan joukkoon.<br />

Ensin pikkuiset tuijottavat pelästyneen<br />

näköisinä ympärilleen. ”Huh, onpas maailma<br />

suuri!” ne näyttävät ajattelevan. Mutta<br />

seuraavassa hetkessä sama havainto saa ne<br />

riemastumaan. Ja sitten ne ovatkin jo täydessä<br />

vauhdissa – nuo parin päivän ikäiset,<br />

hentoiset olennot. Ne pinkaisevat juoksuun,<br />

jarruttavat, hypähtävät suoraan ilmaan, tekevät<br />

korkkiruuvipompun, pinkaisevat taas<br />

menemään, jarruttavat… Kuin niillä olisi<br />

vieterit sorkkien tilalla. Sitä menoa ei voi<br />

nauramatta katsella.<br />

Uuhia on yhdeksän, ja ennen kuin souvi<br />

on ohi, kolme viikkoa on kulunut. Ollaan<br />

siis jo huhtikuun puolella. Menetykseksi jää<br />

yksi kuolleena syntynyt karitsa, mutta eloon<br />

jääneitä on sentään viisitoista. Äidit ja lapset<br />

ovat terveitä ja reippaita: kaikki on mennyt<br />

lopultakin hienosti! ■<br />

Risto Sauso<br />

Useimmat uuhet hoitavat karitsansa onneksi<br />

alusta alkaen hyvin.<br />

Risto Sauso<br />

Opettaja ja oppilaat. Näin näyttää Mossekoira<br />

suhtautuvan pienempiinsä.<br />

Risto Sauso<br />

Karitsoiden villi meno vaatii välillä kunnon<br />

lepoa.<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 1 / 2 0 0 5<br />

7

Kaverikoirat tarjoavat<br />

tassuterapiaa<br />

Talvi-iltapäivän jo hämärtyessä saapuu suuren<br />

laitosrakennuksen eteen värikäs koirien ja ihmisten<br />

porukka. Hännänhuiskuttajien joukossa on pientä<br />

terrieriä, valkoista bokseria ja jykevää rottweileria.<br />

Koirien emäntiä on mukana viisi ja yksi isäntäkin.<br />

Itä-Helsingin Kaverikoirat -<strong>ry</strong>hmä on menossa<br />

viemään tassuterapiaa Puotilan vanhainkotiin.<br />

Maailmalta on jo vuosien ajan kantautunut<br />

tutkimustuloksia, joiden<br />

mukaan eläimen läheisyys lisää<br />

monin tavoin ihmisen hyvinvointia. Eläin<br />

pehmeänä omana itsenään, ilman vaatimuksia<br />

ja avoimesti tunteitaan ilmaisten<br />

pystyy avaamaan myös ihmisen tunnelukkoja<br />

ja ottamaan vastaan hellyyttä. Kaikilla<br />

ei voi kuitenkaan olla omaa lemmikkiä kotona.<br />

Tähän tilanteeseen tulevat avuksi kaverikoirat,<br />

joiden avulla tarjoutuu tilaisuus<br />

eläinkontaktiin siellä, missä se ei ole muuten<br />

mahdollista.<br />

<strong>Suomen</strong> Kennel<strong>liitto</strong> on kouluttanut jo<br />

20–30 koirakaveri<strong>ry</strong>hmää eri puolille Suo-<br />

Riku Cajander<br />

mea. ”Olemme järjestäneet koulutustilaisuuksia,<br />

jotta saataisiin koiria ja niiden<br />

omistajia tekemään laitosvierailuja vanhainkoteihin,<br />

kehitysvammalaitoksiin ja<br />

erilaisten lapsi<strong>ry</strong>hmien tarpeisiin”, kertoo<br />

toiminnasta Kennelliitossa vastaava Sanna<br />

Heikkinen. ”Ihmiset ovat innolla lähteneet<br />

tähän auttamistyöhön mukaan, ja arvioisin,<br />

että meillä on jo parisataa koira-ihminen<br />

-paria mukana.”<br />

Kaverikoira herättää muistoja<br />

Nelijalkaiset Miklo, Nanne, Bande, Winha,<br />

Rauno ja Capri lähtevät iloisesti liikkeelle,<br />

Riku Cajander<br />

kun vanhainkodin sähköovi avautuu. Ainakin<br />

osa koirista tuntuu tietävän, että pian ne<br />

voivat nauttia rapsutuksesta.<br />

Koiria on odottelemassa kahdella osastolla<br />

kussakin vajaa kymmenen paikan asukasta.<br />

Koirat antautuvat mielellään silitettäviksi.<br />

”Asukkaamme voivat halutessaan tulla<br />

näitä koiria tapaamaan”, kertoo Sampolaosaston<br />

hoitaja Sanna Tiehinen. ”Omia<br />

koiriahan täällä ei voi olla. Päivät ovat vanhainkodissa<br />

hyvin samanlaisia, ja koiravierailu<br />

tuo niihn mukavaa vaihtelua. Meillä<br />

on aiemmin käynyt kylässä myös kaneja ja<br />

kissoja.”<br />

Osalla vanhuksista on itsellään ollut aiemmin<br />

koira. Kaverikoiran silittäminen voi<br />

tuoda muistoja mieleen.<br />

Tähtelä-osastolla hoitaja Milja Polat<br />

kertoo, että tutut kaverikoirat muistetaan<br />

hyvin. Ryhmä käy paikalla vierailulla kahden<br />

viikon välein. ”Koirien tapaaminen on<br />

selvästi iso juttu täällä. Se on tärkeä puheenaihe<br />

vielä seuraavanakin päivänä.”<br />

Koirat viipyvät yhdellä osastolla puolisen<br />

tuntia. Mitään koirapelkoa tai koirien riehumista<br />

ei esiinny, mitä nyt joukonpienin,<br />

norfolkinterrieri Rauno, välillä rähähtää<br />

bokseri Winhalle.<br />

”Periaatteessa mikä koira tahansa käy tähän<br />

toimintaan”, kertoo Itä-Helsingin kaverikoiraporukan<br />

vetäjä Majka Borgström.<br />

”Koiran täytyy olla ihmisystävällinen ja<br />

kiltti, ei pelokas. Aluksi meillä oli täällä neljä<br />

koiraa mukana, nyt jo parikymmentä ja hyvin<br />

monista eri roduista. Ja hyvin on mennyt.<br />

Ei ole vielä kovinkaan monta tohvelia<br />

tullut pureskelluksi!”<br />

”Sopivimpia kaverikoiriksi ovat sellaiset<br />

hyvähermoiset ja kokeneet yksilöt, jotka<br />

ovat tottuneet vieraisiin ihmisiin ja nopeasti<br />

vaihtuviin tilanteisiin”, lisää Sanna Heikkinen.<br />

Toiminta kasvamassa<br />

Kaverikoiratoiminta on vapaaehtoistyötä,<br />

joka antaa hyvän mielen myös koiran emännälle.<br />

Niin, emännälle, koska ainakin toistaiseksi<br />

suurin osa mukanaolevista on naisia.<br />

Silittäminen hoitaa sekä koiraa että<br />

silittäjää.<br />

8 E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 1 / 2 0 0 5

➜<br />

Tosin Puotilan vanhainkodissa käyskenteli<br />

komean rotikkansa kanssa myös palvelukoiratouhuja<br />

harrastava Ari Starck.<br />

”Mahtavaa kun täällä näkee, miten monet<br />

ihmiset, jotka eivät paljon puhu, selvästi<br />

piristyvät ja tulevat iloisiksi koiria tavatessaan.<br />

Tiedetään tapauksia, että jo omaan<br />

maailmaansa vetäytyneet dementoituneet<br />

henkilöt ovat eläinkontaktien avulla alkaneet<br />

taas jutella ja aktivoitua”, Starck iloitsee.<br />

”Minusta tämä on tärkeää lähimmäistyötä<br />

myös siksi, että nämä ihmiset täällä ovat rakentaneet<br />

tämän maan meille ja ansaitsevat<br />

kaiken tukemme.”<br />

”Tässä menee avustus heti ja varmasti<br />

perille, ja näkee heti tulokset”, kiteyttää<br />

Majka Borgström.<br />

”Koirakoita on tulossa koko ajan lisää”,<br />

kertoo Sanna Heikkinen. ”Myös vierailupaikkoja<br />

on yhä enemmän, joten tarvetta<br />

toiminnalle on runsaasti.”<br />

Koulujenkin ovet ovat enemmän avautumassa<br />

kaverikoirille. Enää ei niin korosteta<br />

allergia- ja hygieniapuolta, perustetta, jolla<br />

eläinvierailut aiemmin kiellettiin monissa<br />

päivä- ja vanhainkodeissa.<br />

Omistaja ja koira, jotka ovat sitoutuneet<br />

kaverikoiratoimintaan, saavat merkiksi keltaisen<br />

huivin koiran kaulaan. Se muistuttaa<br />

myös siitä, että eläinten merkitys ihmisten<br />

hyvinvoinnin kannalta on koko ajan tärkeämpi<br />

asia nyky-yhteiskunnassamme. ■<br />

Lisätietoja kaverikoiratoiminnasta:<br />

Sanna Heikkinen, <strong>Suomen</strong> Kennel<strong>liitto</strong>,<br />

puh. 09-8873 0294, sähköposti:<br />

sanna.heikkinen@kennel<strong>liitto</strong>.fi<br />

Riku Cajander<br />

Ilo on molemminpuolinen, kun<br />

tuttu kaverikoira tulee kylään.<br />

➜<br />

Kaverikoiraksi käyvät isot ja<br />

pienet koirat, kunhan ne ovat<br />

ystävällisiä ja hyvähermoisia.<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 1 / 2 0 0 5<br />

9

ELÄIMET VIESTIVÄT OSA 3<br />

Eläinten liikkeissä<br />

on paljon sanomaa<br />

Tämän pakinasarjani viime osassa vertasin eläinten<br />

viestinnässään käyttämää ulkoasun kuviointia laivaston<br />

muinaisiin lippuviesteihin. Yhtäläisyys merimiesten viestintään<br />

on sikälikin osuva, että kuviosignaalin tehoa parantaa<br />

molemmissa ratkaisevasti liike.<br />

Ilkka Koivisto<br />

Pelkkä liikekin voi olla täysivoimaista<br />

viestintää. Jokainen tietää, mitä kiivas<br />

hännän viuhtominen puolelta toiselle<br />

kertoo kissan mielialasta ja myös sen, että<br />

vastaava liike tarkoittaa koiran signaalikielessä<br />

kutakuinkin päinvastaista.<br />

Koirien hännän typistämisestä on vuosikymmenten<br />

mittaan käyty useita, yllättävän<br />

paljon poliittista painoarvoa ja julkisuutta<br />

saaneita keskusteluja. Lainvoimainen kielto<br />

syntyi loppujen lopuksi. Kieltoa kannattaneet<br />

ihmiset käyttivät yhtenä perusteena<br />

sitä, ettei töpöhäntäinen saati nysähäntäinen<br />

koira pysty hyödyntämään yhtä lajinsa<br />

tärkeintä signaalia ja ilmaisemaan näin<br />

mielialaansa ihmisille sekä lajikumppaneilleen.<br />

Totta tämä on, vaikka sen merkitystä<br />

koiralle itselleen on mahdoton täsmällisesti<br />

osoittaa. Eihän ihmistenkään turhautumista<br />

pystytä mittaamaan.<br />

Ainakin metsästyskoirana käytettävien<br />

saksanseisojien hännän typistämisen puolesta<br />

esitettiin eläinsuojelullisena pidetty<br />

perustelu. Liikkuessaan vauhdikkaasti tiheissä<br />

pensaikoissa saksanseisoja pieksee<br />

ulokettaan kivuliaasti oksiin ellei saa sitä<br />

perin vereslihalle. Pidin tätä ensi täysin tuulesta<br />

tempaistuna perusteluna etenkin kun<br />

havaintoja ”häntäkärsimyksistä” ei ollut ajokoirista.<br />

Nehän ne vasta mennä vilistävät vitikoissa<br />

jäniksiä jahdatessaan. Myöhemmin<br />

hoksasin, että hiukan perääkin perustelussa<br />

saattoi olla.<br />

Hännän liikkeet kertovat<br />

mielialoista<br />

Ilveksen häntä on luonnonvalinnassa lyhentynyt<br />

vaatimattomaksi verrattuna lähes<br />

kaikkiin muihin kissaeläinlajeihin. Ilves<br />

saalistaa tiheissä pensaikoissa ja nuorten<br />

puiden seassa. Sille pitkä häntä olisi vielä<br />

pahempi riesa kuin koiralle. Ilveksen vauhti<br />

saalistusloikissa on huimempaa kuin riistaa<br />

hakevan saksanseisojan. Vastenmielisyyttäni<br />

eläinten silpomista kohtaan tämän hoksaaminen<br />

ei kyllä vähentänyt.<br />

Tottakai häntä on useimmille kissaeläimille<br />

tärkeä kapistus muunakin kuin viestintävälineenä.<br />

Siitä on saalistustilanteissa<br />

ja muulloinkin suurta apua tasapainon säilyttämisessä.<br />

En nyt käy pohtimaan, miksi<br />

ilves tulee toimeen ilman tätä hännän tarjoamaa<br />

apua, vaan kerron, kuinka ilves korvaa<br />

hännän vaatimattomuuden ilmaistessaan<br />

itseään.<br />

Useissa nisäkäslahkoissa, muiden muassa<br />

petoeläimissä, korvat ovat yksi mielenliikkeiden<br />

ilmaisun väline. Minulla on havaintoja<br />

vain tarhailveksistä. Niistä on ollut helppo<br />

huomata, kuinka korvat ovat vilk kaassa<br />

viestintäkäytössä. Viestien näkyvyyttä tehostavat<br />

tupsut korvien päissä.<br />

Liikkuvat korvat ovat hyödyksi<br />

Kissaeläinten joukossa on muitakin tupsukorvaisia.<br />

Meikäläisen ilveksen kanssa<br />

Lynx-sukuun kuuluvat iberianilves, amerikanilves,<br />

punailves, näille etäisempi sukulainen<br />

karakali (vanhalta nimeltään aavikkoilves)<br />

ja vielä yksi, kesykissan kanssa samaan<br />

sukuun kuuluva suokissa. Kaikkien näiden<br />

häntä on lyhyempi kuin kissaeläinten enemmistön.<br />

Kaikkien ilvesten häntä on lyhyt töpö. Karakalin<br />

häntä on hivenen pitempi, mutta töpöksi<br />

sitäkin voi sanoa. Suokissan hännälle<br />

ei tämä titteli ehkä enää sovi, mutta paljon<br />

lyhyempi sekin on suhteessa ruumiiseen<br />

kuin esimerkiksi kotimirrillä. Ehkä suokissan<br />

hännän ”kohtuullinen töpöys” korvaa<br />

sitä, että sen korvatupsut eivät ole yhtä näkyvät<br />

kuin muilla tupsukorvaisilla lajeilla.<br />

10 E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 1 / 2 0 0 5

Kolmen tupsukorvaisen kissaeläimen potretti.<br />

Vasemmalla pohjoisamerikkalainen punailves, keskellä karakali ja oikealla suokissa.<br />

Kokosuhteet eivät ole luonnonmukaiset. Jos niin olisi, punailveksen naama olisi suurempi ja suokissan pienempi kuin karakalin naama.<br />

Kissaeläimillä korvat ovat suhteessa pään<br />

kokoon keskimäärin pienemmät kuin koiraeläimillä.<br />

Olen summittaisesti päätellyt, en<br />

mittaillut, että koraeläinten korvien asentovalikoima<br />

on vielä runsaampi kuin kissaeläimillä.<br />

Monenlaisia korvien asentoja on yhtä<br />

lailla norsuilla, hevoseläimillä, märehtijöillä<br />

– näistä etenkin kamelieläimillä – sekä kädellisillä.<br />

Ihmisapinat ja etenkin ihminen ovat<br />

korvien käytössä taantuneet (tosin vanhan<br />

sanonnan mukaan ihmisen korvat heiluvat,<br />

kun hän valehtelee). Luulen, että korvien<br />

”mykkyyden” korvaa osittain käsien elehtivä<br />

käyttö. Se on luonteenomaista simpansseille,<br />

gorilloille ja orangeille eikä ihminenkään<br />

ole siitä päässyt eroon. Kerta toisensa<br />

jälkeen kädet nousevat aivan huomaamatta<br />

tehostamaan puhetta. Mitä enemmän tunnetta<br />

sanomaan sisältyy, sitä enemmän kädet<br />

viuhtovat.<br />

Pelottelua pullistellen<br />

Vaikka hännänpieksennän mielialalataus<br />

on kissoilla ja koirilla erilainen, on niiden<br />

elekieli niiden ollessa uhattuna tai itse uhatessa<br />

samankaltaista. Kumpikin pörröttää<br />

karvaisen takkinsa ja kehittelee asennon,<br />

jossa hahmo kehkeytyy mahdollisimman<br />

suureksi uhkaajan tai uhattavan suuntaan.<br />

Kumpikin käyttää tässä vielä häntäänsä<br />

hahmonsa kasvattamiseksi.<br />

Ilves tekee samoin. Se kohottaa pätkänsä<br />

suoraan pystyyn ja värisyttää sitä, eikä<br />

suotta: töpö näkyy silloin hyvin edestä päin.<br />

Itsensä mahdollisimman kookkaaksi tekeminen<br />

erilaisissa rähinätilanteissa (hienommin<br />

niitä voi sanoa aggressiivisiksi)<br />

on ”yleiseläimellistä”. Ihmisen tavoistakin<br />

tämä tunnetaan, ei vain ”gorilla-asentona”<br />

vaan myös keinotekoisina pituuden ja leveyden<br />

– etenkin hartianseudun – lisäämiskikkoina.<br />

Suorastaan huvittavaa on, että maalla tallustelijoista<br />

kaikkein kookkaimmatkin harrastavat<br />

itsensä isontamista. Norsut leyhyttelevät<br />

korviaan tiuhaan muutoinkin, sehän<br />

on niiden keino haihduttaa liiallista lämpöä<br />

ruumiistaan. Kun ne uhittelevat tai pelottelevat,<br />

niiden korvat eivät heilu samalla lailla,<br />

vaan ne ovat pysyvämmin levällään. Jos norsu<br />

päättää lähteä toden teolla hyökkäykseen,<br />

sen korvat menevät luimuun aivan samaan<br />

tapaan kuin monilla norsua pienemmilläkin<br />

nisäkkäillä.<br />

Linnut kykenevät helposti kasvattamaan<br />

hahmoaan, ja siinä ylen yleinen temppu on<br />

pyrstön levittäminen viuhkaksi. Jokaisen<br />

lintukirjojen selaajan katseltavaksi ilmaantuu<br />

ennemmin tai myöhemmin kuvia mahtailevista<br />

riikinkukoista, metsoista, teeristä,<br />

kalkkunoista jne. Metsokukko uhkailee<br />

lähelle tulevaa kilpailijaansa myös kohottamalla<br />

kaulahöyheniään. Samalla kuuluu<br />

kirahtava ääni. Jos sitten uhkailu yltyy tosi<br />

taistoksi, kaulahöyhenet ja pyrstösulat laskeutuvat.<br />

Linnun siivet levähtävät iskuasentoon<br />

ja päälaen höyhenet kääntyvät ihonmyötäisiksi.<br />

Samanlaisen asennon näkee miniversiona<br />

talvisilla lintulaudoilla, kun paikasta ruuan<br />

äärellä kilpaileva talitiainen uhkailee kumppaniaan<br />

tai toiseen lajiin kuuluvaa tiaista.<br />

Ilmaisu ymmärretään siis yli ”kielirajojen”.<br />

Kyhmyjoutsenen, kuten muidenkin sorsalintujen,<br />

pyrstö on sen verran vaatimaton,<br />

ettei siitä ole apua uhitteluun. Niinpä kyhmyjoutsen<br />

ilmoittaa valmiutensa puolustaa<br />

reviiriään kohottamalla siipensä isoiksi<br />

viuhkoiksi.<br />

Tanssien parisuhteen alkuun<br />

Kaikkien liikeilmaisujen sanoma ei ole yhtä<br />

selvä. Kurkien tansseissa koreografia on hieno,<br />

monivivahteinen ja tulkinta upeaa. Toistaiseksi<br />

vain arvaillaan tanssin merkitystä;<br />

merkityksiä voi olla montakin. Puhumattakaan<br />

siitä, mikä on yksittäisten liikkeiden<br />

viesti.<br />

Eläintarhoissa tehtyjen havaintojen ansiosta<br />

on jo kauan tiedetty, että naaraiden ja<br />

koiraiden nokan asento poikkeaa hiuksenhienosti<br />

toisistaan joissakin tanssin osioissa.<br />

Tästä voi päätellä, että tanssilla on ratkaiseva<br />

merkitys kurkien parisuhteen solmimisessa<br />

ja varmasti myös sen vahvistamisessa. Kun<br />

kurkien liitot eivät ole sesonkiluonteisia, kuten<br />

useimpien muiden lintujen, ymmärtää<br />

senkin, että ne tanssivat myös pesimäkauden<br />

ulkopuolella. Aivan parinmuodostuksen<br />

alussa on kurjenkaltaisten lajien, joilla<br />

sukupuolet ovat samannäköiset ja -kokoiset,<br />

hyvä todeta mielitiettyehdokkaan sukupuoli<br />

turhan touhun välttämiseksi.<br />

Tämä on tietysti hyödyllistä, vaikkei kyseessä<br />

olisikaan pitkäkestoinen <strong>liitto</strong>. Sukupuolen<br />

tunnistamisesta eleiden avulla kertoi<br />

ensimmäisenä Julian Huxley vuonna 1915<br />

ilmestyneessä silkkiuikkututkimuksessaan.<br />

Kun kevään koittaessa ruovikkoisen rantamatalan<br />

edustalla kaksi silkkiuikkua tapaa<br />

toisensa, ne kohottautuvat vastakkain ohi-<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 1 / 2 0 0 5<br />

11

Pihamailta tuttu pönttöpesijä, kirjosieppo,<br />

kuuluu pyrstön heiluttajiin. Pyrstönsä<br />

ohella se ilmoittaa olemassaolostaan<br />

siivillään, ikään kuin kohautellen niitä.<br />

motöyhtö ja poskiparta pörrötettynä. Ne<br />

ovat kuin toistensa peilikuvia ja tuskin siis<br />

heti kättelyssä tajuavat kumpaa sukupuolta<br />

toinen on. Mutta soitimen edistyessä uusin<br />

kuvioin sukupuolten roolit kehkeytyvät erilaisiksi,<br />

ja linnut pääsevät tositoimiin, pesänrakennukseen<br />

ja paritteluun.<br />

Kolmas esimerkki lintulajista, jonka parinmuodostuksen<br />

alkuongelmana on sukupuolten<br />

samannäköisyys, on kaupunkiasukas<br />

kesykyyhky eli pulu. Pulujen kirjavuus<br />

ei ole sukupuolten välistä eroa vaan vallan<br />

muuta, sekamelskaa. Pulujen parinmuodostuksessa<br />

sukupuolten roolit ovat alun alkaen<br />

erilaiset. Koiras on aktiivinen. Sen kosintakäyttäytymisen<br />

ovat useimmat lukijani<br />

nähneet. Koiras pyörii ja kurnuttaa, kaulahöyhenet<br />

ovat pörhöllä, siivet riippuvat ja<br />

pyrstö on alaviistossa levällään. Se testaa<br />

tällä tavoin tapaamansa lajikumppanin.<br />

Aluksi kosinnan kohde on välinpitämätön,<br />

olipa se parinmuodostukseen halukas<br />

naaras tai sitten ei. Nämä ei-tapaukset ovat<br />

tietysti suuri enemmistö eikä siihen kuulu<br />

vain haluttomia naaraita, vaan myös vähintään<br />

yhtä haluttomia koiraita. Viimemainitut<br />

saattavat joskus työlääntyä yrittäjään<br />

ja käyttäytyä sitä kohtaan kiukkuisesti.<br />

Naaraspulun myöntävä ele on hyökkäyshypähdys<br />

kohti kosijaa. Se on kuitenkin niin<br />

omanlaisensa, ettei väärinkäsityksiä synny.<br />

Avioelämässä pulut ilmaisevat tarpeitaan ja<br />

aikomuksiaan usein aivan tietynlaisin liikkein,<br />

joskus hyvin vähäisin.<br />

Sinisorsan käyttäytymisvalikoimasta löytyy<br />

hauska esimerkki siitä, miten pieni ero<br />

arkielossa ja seksissä käytettyjen liikeviestien<br />

välillä voi olla. Linnuilla on tapana kertoa<br />

kumppanilleen aikeistaan lähteä lentoon<br />

tietyin liikkein. Sinisorsa ilmoittaa sen nostamalla<br />

päätään nopeaa tahtia kohtisuoraan<br />

ylös ja alas. Täsmälleen samalla tavoin sinisorsa<br />

pumppaa päällään myös silloin, kun<br />

se esittää puolisolleen paritteluehdotuksen.<br />

Väärinkäsitykset seuraisivat toistaan,<br />

jollei tuossa samankaltaisessa viestissä olisi<br />

kuitenkin pieni ero. Keskittyneesti tarkkaileva<br />

ihminen kykenee sen havaitsemaan.<br />

Lentoonlähtöaikeistaan viestittävän sinisorsan<br />

pää liikkuu pumpatessa nopeammin<br />

ylös- kuin alaspäin. Paritteluehdotuksessa<br />

nopeusero on päinvastainen.<br />

Paljastavat kasvonilmeet<br />

Liikkeiden pienimuotoisuus ja vähäisten<br />

erojen merkitys lienee tyypillisintä nisäkkäiden<br />

naamanliikkeissä. Tässä ihminen on<br />

ykkönen. Melko runsasta on myös meille lähisukuisten<br />

kädellisten ilmekieli, ja ilmeitä<br />

ilmaantuu kaukaisempienkin kädellissukulaistemme<br />

kasvoille.<br />

Petoeläimet on toinen ilmehtijöiden <strong>ry</strong>hmä.<br />

Sen sijaan sorkkaeläimet pitävät kasvonsa<br />

enimmäkseen peruslukemilla. Hevoseläimet<br />

puolestaan ovat aikamoisia ilmehtijöitä,<br />

kun niikseen tulee.<br />

Muutamat nisäkkäiden ilmeistä ymmärretään<br />

yli lajirajojen. Yksi tällainen on uhkaus<br />

hampaita näyttämällä. Kun koira esittää<br />

sen ja höysteeksi vielä <strong>ry</strong>pistää kuonoaan,<br />

kissa ymmärtää viestin oikein, samoin mikä<br />

tahansa apinalaji – paitsi ihminen. Kun siihen<br />

koiralla vielä liittyy yleensä murina,<br />

taitaa ihminenkin käsittää viestin, vaikka<br />

sattuisikin kuulumaan niihin, jotka vasta<br />

vähän varttuneemmassa iässä tapaavat irvistelevän<br />

koiran ensimmäisen kerran ja<br />

ilman ennakkotietoa ilmeen kertomasta.<br />

Koirakin voi hymyillä<br />

Ihmisten kesken hampaiden näyttö on tunnetusti<br />

myönteisen asenteen esittämistä,<br />

sitähän hymy on. Hymyn alkuperästä on<br />

keskusteltu ja kirjoitettu. Yleisesti oletetaan,<br />

että hymy on alun perin kertonut saman<br />

kuin simpanssin ”kohtuullinen” hampaiden<br />

näyttö, joka ilmaisee ”olen hämilläni”.<br />

Jotkut koiratkin hymyilevät tai napakammin<br />

sanoen irvistävät. Niiden muutaman<br />

kerran perusteella, jolloin olen tämän nähnyt,<br />

olin havaitsevinani, että myös koira oli<br />

jotenkin hämillään. Sen olemus ja liikehdintä<br />

viestitti tätä.<br />

Jos yritämme väkijoukossa tavoittaa tuttua,<br />

yksi keino on heiluttaa kättä. Tämä toimii<br />

myös tervehdyksenä etäämpää.<br />

Västäräkillä ei ole kättä. Se hoitaa olemassaolonsa<br />

ilmoittamisen keikuttelemalla<br />

pyrstöään. Otin esimerkiksi västäräkin,<br />

koska se lienee pyrstönkeikuttelijoista tutuimpia.<br />

Yhtä tuttu on harakka. Se ei heiluta<br />

pitkää ulotintaan yhtä tiuhaan kuin västäräkki,<br />

mutta sama viestisisältö senkin keikutuksissa<br />

on: ”täällä minä”.<br />

Sepelkyyhky keikuttaa pyrstöään vain<br />

silloin, kun se laskeutuu lennosta oksalle<br />

tai maahan. Se tekee liikkeen vain kerran,<br />

mutta näyttävyyttä lisäten hyvin verkkaan.<br />

Kumma kyllä kesykyyhkyn käyttäytymisvalikossa<br />

ei ole vastaavaa. Miksi? En tiedä,<br />

mutta veikkaan. Sepelkyyhky ei ole yhtä sosiaalinen<br />

kuin kesykyyhky, jolla on aina seuraa<br />

lähituntumassa. Toisaalta kesykyyhky ei<br />

juuri oleskele paikoissa, joissa lajikumppania<br />

ei huomaisi ilman erityistä ”liputusta”.<br />

Yhtä tietämätön olen siitä, miksi västäräkin,<br />

harakan ja useiden muiden lintujen liikevalikossa<br />

pyrstön liike on ja taas suurelta<br />

joukolta se puuttuu. Näistä monilla lajeilla,<br />

kuten peipolla, punatulkulla ja närhellä,<br />

on yhteydenpitokeinona valkoiset liput ja<br />

muutkin värimerkit, joista tämän sarjan aikaisemmissa<br />

pakinoissa kirjoitin. ■<br />

12 E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 1 / 2 0 0 5

Eläinten ystävä 90 vuotta sitten<br />

Marika Salin<br />

Vuoden 1915 huhtikuun numerossa julkaistiin<br />

kahden edellisen vuoden toimintakertomukset<br />

yhdistettyinä. Toimintakertomuksesta selviää,<br />

että ”haaraosastoja”, siis nykyisiä jäsenyhdistyksiä, oli<br />

tuolloin peräti 566, joista 206 aikuisten ja 360 lasten yhdistyksiä.<br />

Vuoden 1914 loppuun mennessä saapuneiden<br />

tietojen mukaan aikuisten yhdistyksissä oli noin 5 500<br />

jäsentä ja lasten yhdistyksissä noin 20 000!<br />

”Kun kuitenkin tietoja puuttuu monista aikuisten<br />

ja lasten yhdistyksistä, on jäsenten joukko tuntuvasti<br />

suurempi. Täydellä syyllä voi sanoa, että ei ole pieni se<br />

kansalaismäärä, joka jo tekee eläinsuojelustyötä <strong>Suomen</strong><br />

Eläinsuojelusyhdistyksen lipun alla.”<br />

”On usein oltu erimielisiä maaseudulla hajallaan olevista<br />

yhdistyksistä ja niiden suorittamasta työstä. Varmaa<br />

kuitenkin on, että ainakin olennainen osa niistä<br />

toimii vaikuttaen paikkakunnallaan paljon hyvää, kuten<br />

huomaa niistä vuosikertomuksista, joita on julkaistu<br />

”Eläinten Ystävässä”. Osa on, ikävä kyllä, toimettomia,<br />

mutta jo niiden olemassaolokin vaikuttaa, ja onpa esimerkkejä<br />

siitäkin, että 7–8 vuotta lamassa ollut yhdistys<br />

on herännyt ja käynyt innokkaasti työhön käsiksi. Näin<br />

ollen jokaisella yhdistyksellä on merkityksensä. Ja saapuu<br />

kai sekin aika, jolloin ne kaikki älyävät merkityksensä,<br />

tulevat siitä tietoisiksi. Kunpa se hyvin pian saapuisi!”<br />

Toisaalla vuosikertomuksessa mainitaan, että ”yhdistyksen<br />

jäsenluku oli 1914 vuoden lopulla 123 miestä, 152<br />

naista, yht. 275”. Lisäksi oli niinsanottuja julkaisunsaajajäseniä,<br />

jotka kolmen markan vuosimaksulla saivat kaikki<br />

yhdistyksen julkaisut. Näitä oli 59 eli 36 raittiusseuraa<br />

ja 23 nuorisoseuraa. Näitä yhdistyksiä oli lähestytty pari<br />

vuotta aiemmin lähettämällä niille kehotus liittyä julkaisunsaajajäseniksi.<br />

”Alku näyttikin lupaavalta. Ensi vuotenaan ne ottivat<br />

jäsenyytensä täydellä todella, sovitellen eläinsuojelustyötä<br />

ohjelmiinsa, perustamalla eläinsuojelusosastoja yhdistyksiinsä<br />

– jopa oli sellainenkin nuorisoseura (Kiikan),<br />

joka rahallisesti avusti yhdistyksemme paikallisosastoa.<br />

Viime vuonna ei ole sanottavaa kuultu tästä toiminnasta,<br />

joka kuitenkin ymmärtääksemme olisi ollut omansa<br />

virkistyttämään ja vaihtelevammaksi tekemään näiden<br />

seurain usein yksipuolista ohjelmaa.”<br />

”Toivoa näin ollen sopii, että yhteistoiminta taas jätkuu<br />

pirteänä. Tosin <strong>Suomen</strong> Eläinsuojelusyhdistys ei ole<br />

voinut aikaansaada mitään nimenomaa näitä seuroja ja<br />

yhdistyksiä koskevaa, mutta onhan äänenkannattajassa ollut kertomuksia,<br />

runoja, vuorokeskusteluja, joita ohjelmain lisäksi on sopinut<br />

käyttää; niin että siltäkään kannalta katsoen ei luulisi näiden<br />

seurain voivan katua jäsenyyttään.”<br />

Perin pienellä porukalla joutui tuon ajan eläinsuojeluyhdistys toimeen<br />

tulemaan. ”Eläinsuojelustoimistossa” Helsingissä työskenteli<br />

puheenjohtajan, eversti T.K.Forsténin lisäksi yksi konttoriapulainen.<br />

”Konttoriapulaisena toimi v. 1913 9 kuukautta nti H. Tuomela sekä<br />

hänen erottuaan rva H. Nisula, joka viimemainittu oli sitten tässä<br />

Vuonna 1915 julkaistussa kuvassa eläinsuojelutoimistosta näkyy kaapin päällä<br />

tuttu patsas. Kauris koristaa yhä, 90 vuotta myöhemmin, <strong>Suomen</strong> Eläinsuojeluyhdistyksen<br />

toimistoa Helsingissä.<br />

toimessa koko vuoden 1914. Vuoden lopulla hän kuitenkin erosi, ja<br />

hoitaa konttoriapulaisen tehtäviä nykyään ylioppilas nti Paola Husgafvel.<br />

Kiertävänä neuvojana on edelleen molempina vuosina ollut<br />

Fr. Nivalainen. Perä-Pohjolassa, poromailla, on sitäpaitsi osan kumpaakin<br />

vuotta hra O. Moberg toiminut neuvojana. Eläinsuojeluspoliisin<br />

toimessa yhdistyksen käytettävänä on ollut molemmat vuodet<br />

poliisikonstaapeli K. W. Andersin. Yhdistyksen toimihenkilöihin voidaan<br />

vielä lukea kotieläintenhoidon ylivalvojat, kotieläintenhoidon<br />

neuvojat, pikkulintusuojelusneuvojat sekä rakennusneuvojat.” ■<br />

Tiina Notko <strong>SEY</strong><br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 1 / 2 0 0 5<br />

13

Kiista emakoiden tilavaatim<br />

<strong>SEY</strong><br />

Erimielisyys emakoiden tilavaatimuksista<br />

<strong>ry</strong>hmäkarsinoissa on jatkunut jo vuosia.<br />

Maa- ja metsätalousministeriön tulkinta EU:n<br />

sikadirektiivistä ei kelpaa sen paremmin<br />

eläinlääkäreille kuin eläinsuojelijoillekaan.<br />

Vuoden 2003 alussa tuli voimaan maaja<br />

metsätalousministeriön asetus<br />

sikojen pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista.<br />

Sen oli tarkoitus olla EU:n<br />

direktiivin mukainen. Vaan kuinka kävikään.<br />

Direktiivin ja asetuksen mukaan <strong>ry</strong>hmäkarsinassa<br />

pidettävillä emakoilla tulee olla<br />

vähintään 2.25 m 2 esteetöntä liikkumatilaa.<br />

Maa- ja metsätalousministeriö tulkitsee<br />

kuitenkin asetustaan niin, että esteettömään<br />

liikkumatilaan luetaan myös karsinarakenteilla<br />

toisistaan erotetut ruokintahäkit, joilla<br />

on tarkoitus turvata emakoiden ruokailurauha.<br />

Häkit ovat reilut kaksi metriä pitkiä<br />

ja noin 60 cm leveitä, kutakuinkin emakon<br />

kokoisia. Kussakin <strong>ry</strong>hmäkarsinassa on yksi<br />

häkki jokaista emakkoa kohden.<br />

Liian vähän liikkumatilaa<br />

Suomalainen tulkinta johtaa siihen, että<br />

käytännössä emakoille jää avointa liikkumatilaa<br />

noin neliömetri. Siis suunnilleen<br />

saman verran kuin emakko vie tilaa seistes-<br />

Emmi Manninen<br />

sään paikoillaan. Esimerkiksi kääntyminen<br />

on jo sitten paljon enemmän tilaa vievää<br />

puuhaa, joten sitä emakoiden ei kannata kovin<br />

monen karsinatoverin kanssa yhtä aikaa<br />

yrittää.<br />

Suomessa ruokintahäkkien laskeminen<br />

osaksi vapaata liikkumatilaa, on virallisesti<br />

hyväksytty. Esimerkiksi Hollannissa, Espanjassa<br />

ja Portugalissa häkit eivät sisälly<br />

esteettömään tilaan. Useissa EU-maissa<br />

kansallinen päätös on vielä tekemättä. Näistä<br />

Isossa-Britanniassa tuottajat itse ovat<br />

ottaneet väljemmän tulkinnan kuin Suomi<br />

eli ruokintahäkit eivät lohkaise emakoilta<br />

todellista liikkumatilaa.<br />

<strong>Suomen</strong> Eläinlääkäri<strong>liitto</strong> lähetti ministeriölle<br />

viime syksynä kirjelmän, jossa se<br />

paheksui ministeriön ahdasta tulkintaa.<br />

”Tulkintaohjeella on suuri käytännön merkitys,<br />

koska se ohjaa rakentamista. Kasvava<br />

osa <strong>Suomen</strong> emakkopopulaatiosta elää siksi<br />

ahtaissa lantaritiläpihatoissa”, kirjelmässä<br />

mainittiin.<br />

Sioista väitöskirjansa tehneet eläinlääkärit<br />

Olli Peltoniemi, Mari Heinonen ja<br />

Anssi Tast Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä<br />

tiedekunnasta sekä samaisen<br />

tiedekunnan dekaani Hannu Saloniemi<br />

ottivat sikojen pitoon liittyviä eläinsuojelullisia<br />

epäkohtia esiin Helsingin Sanomissa<br />

jo syksyllä 2002. Muun muassa emakoiden<br />

ahtaat <strong>ry</strong>hmäkarsinat olivat nelikon huolenaiheena<br />

silloin ja ovat edelleen.<br />

”Emakoiden hyvinvointia ja terveyttä koskevassa<br />

tutkimuksessa niin sanotussa HETUprojektissa<br />

ahtaita <strong>ry</strong>hmäkarsinoita oli noin<br />

neljänneksessä emakkosikaloista. Vastaava<br />

osuus lienee vallalla koko maassa”, dosentti<br />

Olli Peltoniemi arvioi. Tällä laskuopilla<br />

maamme noin 178 000 emakosta (vuonna<br />

2003) kaikkiaan 44 500 eläintä viettäisi suuren<br />

osan elämästään ahtaassa häkissä!<br />

EU:n komissio patisteli Suomea<br />

EU-tasolla keskustelu <strong>Suomen</strong> tulkinnasta<br />

emakoiden tilavaatimusten osalta sai<br />

vauhtia vuonna 2003, kun Eläinsuojelu<strong>liitto</strong><br />

Animalia tiedotti asiasta EU:n eläinsuojelujärjestöjen<br />

kattojärjestölle Eurogroupille.<br />

Sieltä puolestaan otettiin yhteyttä EU:n komissioon.<br />

Komissiossa <strong>Suomen</strong> tulkintaa<br />

emakoiden tilavaatimuksista pidettiin vääränä<br />

ja komissio vaati maa- ja metsätalousministeriöltä<br />

selvityksen asiasta. Komission<br />

ja ministeriön kirjeenvaihto kesti vuoden<br />

verran.<br />

Sen verran hyvää kirjeenvaihto toi tullessaan,<br />

että enää Suomessa ei lasketa emakkokarsinoissa<br />

olevien ruokintakaukaloiden viemää<br />

tilaa vapaaksi liikkumatilaksi. Ruokintahäkit<br />

sen sijaan siihen edelleen lasketaan.<br />

”Komissiosta ei ole tullut lisäselvityspyyntöä,<br />

joten ilmeisesti siellä ollaan nyt<br />

<strong>Suomen</strong> tulkintaan tyytyväisiä”, eläinsuojeluneuvos<br />

Pirkko Skutnabb ministeriöstä<br />

pohtii. ”Tulkintamme, jonka mukaan ruokintahäkit<br />

sisältyvät emakoiden vapaaseen<br />

liikkumatilaan, perustuu siihen, että emakot<br />

voivat vapaasti mennä häkkiin ja tulla sieltä<br />

ulos. Niitä ei siis teljetä sinne sisään.”<br />

”Toiveenamme täällä eläinlääkintäosastolla<br />

kuitenkin on, että ministeriön myöntämiä<br />

investointitukia suunnattaisiin jatkossa<br />

väljempään sikalarakentamiseen.”<br />

Osaston toive näyttää olevan toteutumassa.<br />

”Maa- ja metsätalousministeriössä on<br />

Ahtaissa emakkokarsinoissa emakot<br />

makaavat paljon ruokintahäkissä, koska<br />

tilaa liikkumiselle on liian vähän.<br />

14 E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 1 / 2 0 0 5

uksista saamassa vauhtia<br />

<strong>SEY</strong><br />

Kun emakoiden <strong>ry</strong>hmäkarsinassa on riittävästi tilaa, eläimet uskaltavat liikkua.<br />

Kaavakuva emakoiden <strong>ry</strong>hmäkarsinasta.<br />

tekeillä uusi asetus, jonka mukaan sikalan<br />

rakentamiseen tai peruskorjaukseen saa investointitukea<br />

vain, jos ruokintahäkkejä ei<br />

lasketa osaksi emakoiden liikkumiseen tarkoitettua<br />

karsina-alaa”, suunnittelija Kjell<br />

Brännäs kertoo.<br />

Nykyisen ”emakkoasetuksen” mukaan<br />

<strong>ry</strong>hmäkarsinassa on oltava vähintään 1.3<br />

m 2 kiinteää lattiaa, ei rakolattiaa. On olemassa<br />

<strong>ry</strong>hmäkarsinoita, joissa takaosa ruokintahäkin<br />

lattiasta on ritilää samoin kuin<br />

koko häkkien ulkopuolinen alue. Emakot<br />

eivät lainkaan pääse kävelemään kiinteällä<br />

alustalla. Uudessa asetusehdotuksessa edellytetään<br />

sitä, että kiinteäpohjainen lattia on<br />

ruokintahäkkien ulkopuolella emakoiden<br />

liikkumiseen tarkoitetulla alueella. Kiinteällä<br />

lattialla voidaan käyttää kuivikkeita toisin<br />

kuin rakolattialla, jossa kuivikkeet tukkivat<br />

lannanpoistoon tarkoitetut raot.<br />

Tulkinta emakoiden tilavaatimuksista<br />

muuttuu, jos maa- ja metsätalousministeri<br />

Juha Korkeaoja sellaista ehdottaa. Ministerin<br />

erityisavustajan Jouni Lindin mukaan<br />

investointitukia koskevan muutosehdotuksen<br />

lisäksi ei muuta uutta ole asetukseen<br />

kuitenkaan tulossa.<br />

Tuleeko muutos sitten EU:n kautta? Eurogroupin<br />

poliittinen neuvonantaja, eläinlääkäri<br />

Dil Peeling katsoo, että suomalainen<br />

tulkinta emakoiden <strong>ry</strong>hmäkarsinoiden<br />

tilavaatimuksista ei ole ollenkaan loppuun<br />

käsitelty. ”Eurogroup käy parhaillaan keskustelua<br />

asiasta EU:n komission juridisen<br />

osaston kanssa”, Peeling kertoo. ”Komissio<br />

tulee todennäköisesti ottamaan uudestaan<br />

yhteyttä <strong>Suomen</strong> maa- ja metsätalousministeriöön.”<br />

■<br />

Mikä on<br />

kiistanalainen<br />

<strong>ry</strong>hmäkarsina?<br />

Emakoita saa pitää kääntymisen<br />

estävissä häkeissä siemennyksen<br />

ajan, tiineyden alkuviikot ja silloin, kun<br />

niillä on porsaita. Osa emakoista elää<br />

muun ajan väljissä karsinoissa pihatoissa.<br />

Pihatossa suuri osa emakoiden<br />

ajasta kuluu liikkuen, seurustellen ja<br />

kuivikkeita tonkien.<br />

Väljissä <strong>ry</strong>hmäkarsinoissa on muutama<br />

emakko kussakin ja vapaata, esteetöntä<br />

liikkumatilaa niillä on vähintään<br />

2.25 m 2 sekä tämän lisäksi noin emakon<br />

kokoiset ruokintahäkit ruokarauhan<br />

turvaamiseksi. Vähintään tällainen<br />

tulee emakoiden <strong>ry</strong>hmäkarsinan olla<br />

EU:n sikadirektiivin mukaan<br />

Ahtaissa <strong>ry</strong>hmäkarsinoissa 2.25 neliömetrin<br />

alaan lasketaan mukaan väliseinin<br />

erotetut ruokintahäkit. Esteetöntä tilaa<br />

liikkumiseen jää silloin neliön verran<br />

emakkoa kohden. Tällaisia karsinoita<br />

Suomessa ei saisi eläinsuojelujärjestöjen<br />

ja Eläinlääkäriliiton mielestä olla olemassakaan,<br />

mikäli EU:n sikadirektiiviä<br />

todella noudatettaisiin. Todellisuudessa<br />

niitä arvioidaan olevan noin neljänneksessä<br />

emakkosikaloistamme.<br />

Ahtaissa emakkokarsinoissa emakot<br />

makaavat paljon ruokintahäkeissä,<br />

koska tilaa liikkumiselle on liian vähän.<br />

Varsinkin <strong>ry</strong>hmän alempiarvoiset yksilöt<br />

pakenevat häkkeihin. Makaaminen ja<br />

liikkumattomuus altistavat eläimet jalkasairauksille<br />

ja virtsatie- sekä sukuelintulehduksille,<br />

puhumattakaan luonnollisen<br />

käyttäytymisen rajoittumisesta.<br />

Noin joka kymmenes suomalaisemakko<br />

ontuu, ja ontuminen on yleisempää<br />

ahtaissa kuin väljissä karsinoissa. Ontumisesta<br />

aiheutuva kipu ja liikkumisen<br />

väheneminen ovat sikojen hyvinvoinnin<br />

kannalta vakava ongelma. ■<br />

Emakko<br />

Ruokintahäkki Esteetön liikkumatila<br />

Lähteitä<br />

Maa- ja metsätalousministeriön ja EU komission kirjeenvaihto 10.12.2003–16.11.2004.<br />

Maatilan Pellervo, Terve eläin -liite toukokuu 2004. Sika-lehti 3/2003<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 1 / 2 0 0 5<br />

15

Kun Rusakosta<br />

tuli Tossu<br />

Leena Aho<br />

VALVOJATARINAA<br />

Leena Aho<br />

Leena Aho<br />

Kesällä 2003 minulle ilmoitettiin parkkipaikalle jätetystä kissasta.<br />

Kipin kapin menin katsomaan, mikä on tilanne.<br />

Voi mitä löysin. Pienen kissan, joka oli niin nälkiintynyt ja<br />

väsynyt, ettei jaksanut ottaa askeltakaan, vaan makasi vain autojen<br />

välissä kuin loppuaan odottaen. Nappasin kissan syliini ja kiiruhdin<br />

kotiin. Kissa oli niin huonossa kunnossa, etten vienyt sitä löytöeläinkotiin,<br />

vaan pidin sen omassa hoidossani.<br />

Annostelin kissalle pikku hiljaa ruokaa ja juomaa, ja se alkoi vähän<br />

piristyä. Parin päivän päästä pääsimme eläinlääkärille. Hän ihmetteli<br />

kissan kuntoa. Hänen sanojensa mukaan kissa olisi ollut loistava<br />

malli eläinlääkärikoulutuksessa. Kaikki sen sisäelimet ja luut tuntuivat<br />

nahan läpi, koska rasvaa ei ollut missään. Kissa painoi alle kaksi<br />

kiloa, ja kyseessä oli sentään täysikasvuinen narttu.<br />

Kutsuin kissaa Rusakoksi, koska sen väritys oli aivan samanlainen,<br />

kauniin ruskea oranssein pilkuin. Aikaa kului eikä kukaan kaivannut<br />

kissaa. Näytti siltä, että pikku murisija (sen tapa äännellä)<br />

jäisi pidemmäksi ajaksi hoiviini.<br />

No, se miten Rusakosta tuli Tossu tapahtui eräänä aamuna. Kissoilla<br />

on tapana nukkua kanssani, ja aamuisin aina sanon hyvät<br />

huomenet niille, jotka ovat vielä makuuhuoneessa. Tuona aamuna<br />

minulla ei ollut vielä silmälaseja päässäni ja olin jo sanonut kaikille<br />

muille huomenta, kun huomasin Rusakon nukkuvan lattialla sängyn<br />

päädyssä. Sanoin sille ”huomenta Rusakko”. Samalla laitoin silmälasit<br />

päähäni ja kas - olin toivottanut hyvät huomenet mieheni Reinon<br />

tohveleille. Kissan sukupuolen vuoksi en voinut kutsua häntä Reinoksi,<br />

ja niinpä hänestä tuli Tossu.<br />

Tossu painaa nykyään yli kolme kiloa ja on edelleen pikku murisija.<br />

Hän laittaa sylissä ollessaan päänsä kainalooni ja ääntelee kehräyksen<br />

sijaan tasaisesti murissen. Se on kertakaikkisen hellyttävää.<br />

■<br />

Tossu on kovasta taustastaan huolimatta malliesimerkki kissasta,<br />

joka osaa ottaa rennosti.<br />

Cesar- ja Tarzan-villikissoista tuli kärsivällisen opettelun jälkeen<br />

hellyydenkipeitä sylikissoja.<br />

Särkisalon villikissat<br />

Leena Aho<br />

Syksy 2002 oli jo pitkällä, ja talvi teki tuloaan. Huolestunut naapuri<br />

soitti jälleen. Hän kertoi kesäasukkaan lähteneen kaupunkiin<br />

ja jättäneen narttukissan ja kolme pentua selviämään talvesta,<br />

miten parhaaksi näkevät.<br />

Ei muuta kuin pennut loukkuun ja emo kainaloon ja – taas kerran<br />

– osoitteena saunatilat. Emo oli selvästi hellyyteen tottunut, mutta<br />

pojat olivat villejä ja kesyttämättömiä. Pitäisikö lopettaa ne vai antaa<br />

mahdollisuus? Koska emo oli todella suloinen, päätin antaa poikien<br />

yrittää kesyyntymistä. Ja ei kun taas aloin etsiä sopivaa kotia.<br />

Työkaverini tuli katsomaan kissoja. Hänen lapsensa kaipasivat<br />

kovasti eläintä itselleen, ja paikka olisi tarjolla kahdelle. Emokissalle<br />

oli jo sovittu koti kahden aikuisen kissan kaveriksi. Niinpä pojat lähtivät<br />

Karjaalle uuteen kotiinsa neuvojen saattelemana.<br />

Kissat saivat kesyyntyä täysin omaa tahtiaan, ruoalla houkutellen,<br />

hitaasti ja kiirehtimättä. Pari viikkoa kului ja toinen kissoista, Tarzan,<br />

alkoi kesyyntyä. Cesarilla oli vielä pitkä matka edessään. Onneksi<br />

uudet omistajat olivat pitkäpinnaisia eivätkä yrittäneet väkisin.<br />

Vielä meni yli kuukausi, kunnes myös Cesar suostui silitettäväksi.<br />

Siitä se sitten alkoi, kun pojat pääsivät hellyyden makuun. Nykyisin<br />

kissat eivät muuta tekisikään kuin olisivat sylissä ja silitettävinä.<br />

Vieraiden läsnäollessa huomaa vielä, että kyseessä ovat vapauteen<br />

syntyneet eläimet. Sen verran varautuneita ne ovat.<br />

Kissat ovat perheen lasten, Malinin ja Andersin, ensimmäiset lemmikit.<br />

Kissoja hoitaessaan he ovat oppineet ymmärtämään eläinsuojelutyön<br />

tärkeyden. Malinista tulee aivan varmasti vielä joskus <strong>SEY</strong>:n<br />

valvoja. Tytön koululuokka tempaisi syksyllä 2003 taksvärkkikeräyksen<br />

kohteeksi eläinsuojelutyön ja sai yli 1000 euroa kerätyksi paikalliselle<br />

eläinkodin pitäjälle. En voi sanoin kuvailla, kuinka ylpeä<br />

olin tytöstä. Totta kai suuri kiitos kuuluu myös heidän opettajalleen<br />

ja luokkakavereilleen, mutta uskoisin että kipinän antoi Malinin<br />

kouluun viemät Eläinten viikon artikkelit.<br />

Cesar ja Tarzan, nuo villikissat, saivat aikaan tämän hienon asian.<br />

Jälleen kerran olin tyytyväinen, etten vienyt kissoja lopetettavaksi,<br />

vaan ne saivat mahdollisuuden. Ja mitä kuuluu sille yhdelle pennulle?<br />

No, se jäi minun hoiviini. Topi-poika on arka eikä luota vieraisiin,<br />

mutta sen on ihan hyvä olla luonani. ■<br />

16 E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 1 / 2 0 0 5

Hei!<br />

Lukijat<br />

kysyvät<br />

✍<br />

Kysyin sähköpostitse Berner Oy:ltä heidän kantaansa eläinkokeisiin.<br />

Vastaus oli muuten ymmärrettävä (valmiita tuotteita ei testata eläimillä,<br />

pyritään käyttämään aineita, jotka jo testattu, odotetaan vaihtoehtoisten<br />

menetelmien kehittymistä jne.), mutta seuraava kohta<br />

vastauksessa jäi ihmetyttämään:<br />

"EU:n kosmetiikkadirektiivin (96/768/EEC) mukaan kaikki kosmeettisiin<br />

tuotteisiin käytettävät raaka-aineet on testattava siten,<br />

että ne ovat ihmisille turvallisia käyttää. Toistaiseksi virallisesti hyväksyttyjä<br />

vaihtoehtoisia menetelmiä eläinkokeille ei ole olemassa.<br />

Tästä seuraa, että kaikkien lakia noudattavien valmistajien tuotteiden<br />

raaka-aineet on joskus testattu eläinkokein."<br />

Onko todella näin? Rikkovatko esimerkkiksi Animalian listan kosmetiikkayritykset<br />

siis muka lakia? Kuulostaa epäuskottavalta minusta!<br />

Nimim. Kysymysmerkkinä<br />

Viittaat kysymyksessäsi Eläinsuojelu<strong>liitto</strong> Animalian julkaisemaan<br />

listaan eläinkokeettomasta kosmetiikasta, joten käännyimme suoraan<br />

järjestön toiminnanjohtajan Hanna Kivisen puoleen.<br />

Kosmetiikan ja muiden kemikaalien testaus ei ole yhtä synkässä<br />

tilassa kuin lainaamassasi tekstissä mainitaan. Hanna Kivisen tietojen<br />

mukaan kemikaalien testaukseen on jo olemassa muutamia<br />

vaihtoehtoisia menetelmiä.<br />

”Kansainvälisellä eläinkokeettoman kosmetiikan listalla olevat<br />

yritykset ovat sitoutuneet siihen, että ne käyttävät joko vaihtoehtoisin<br />

menetelmin testattuja tai pitkään käytössä olleita ja turvallisiksi<br />

todettuja raaka-aineita, joita ei ole testattu tietyn päivämäärän jälkeen<br />

eläinkokeilla”, Kivinen selvittää.<br />

Ydinasia on siis se, että uusia eläinkokeita ei enää tehdä kosmetiikan<br />

vuoksi.<br />

Animalia on aloittamassa parhaillaan kotimaisten kosmetiikkayritysten<br />

arviointijärjestelmän käytön. Yrityksen on läpäistävä<br />

tämä päästäkseen eläinkokeettoman kosmetiikan listalle.<br />

Emmi Manninen<br />

Kysymyksiä voi lähettää Eläinten ystävän toimitukseen postikortilla,<br />

kirjeitse tai sähköpostilla. Osoite on: Eläinten ystävä,<br />

Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Sähköposti: ellu@sey.fi<br />

✍<br />

Lukijat<br />

kysyvät<br />

Puheenjohtajan palsta<br />

Outi Vainio<br />

Vuosi alkoi ilouutisella: eläinsuojelujärjestöille on luvattu<br />

valtion tukirahaa. <strong>SEY</strong>:n ja muiden eläinsuojelujärjestöjen<br />

monivuotinen lobbaus näyttää tuottaneen hyvän tuloksen.<br />

Tämän vuoden valtionbudjettiin on varattu 100 000 euroa,<br />

joka jaetaan valtakunnallisille eläinsuojelujärjestöille hakemusten<br />

perusteella eläinten hyvinvointia edistävään toimintaan. Rahaa<br />

myönnetään erityisesti tiedotukseen, koulutukseen ja tarkastuksiin.<br />

Nämä ovat <strong>SEY</strong>:n keskeisiä toimintamuotoja, joita yhteiskunta<br />

osoitti arvostavansa niin, että on niitä valmis rahallisesti tukemaan.<br />

Juhlapuheiden tasolla kannatusta on saatu muulloinkin.<br />

Eläinsuojelutyön tukeminen verovaroista ei ole uutta. Vuosikymmen<br />

sitten valtio lakkautti avustuksen, joka oli niin pieni, että jakamisesta<br />

aiheutuvat valtion kulut ylittivät tuen määrän (Helsingin<br />

Sanomat 5.1.2005). Toivottavasti hallintokulut tällä kertaa pysyvät<br />

kurissa.<br />

Yhteiskunnallisen tuen vastaanottaminen ei ole itsestään selvä<br />

asia eläinsuojelujärjestöille. Puhdasoppisimpien mukaan tukea ei<br />

pidä hyväksyä, koska silloin syntyy jonkinlainen riippuvuus tuen antajasta.<br />

Vähäisen ja tiedostamattoman vuorovaikutuksen pelätään<br />

vievän kärjen eläinsuojelijoiden arvostelukyvyltä ja mielipiteiltä. <strong>SEY</strong><br />

on toistuvasti tuonut esiin toimintansa periaatteen, jonka mukaan<br />

se haluaa olla muiden joukossa vaikuttamassa siellä, missä eläinten<br />

hyvinvoinnista päätetään. Siten meillä on koko ajan ollut puhevälit<br />

viranomaisiin ja alan yksityisiin toimijoihin. En usko valtion tuen<br />

erityisesti muuttavan <strong>SEY</strong>:n kannanottoja näissä tilanteissa.<br />

Eläinsuojeluun varattu valtion tuki jakautuu usean järjestön kesken,<br />

joten yhden osalle ei kovin suurta määrää riitä. Pieni lisäraha<br />

ei oleellisesti muuta <strong>SEY</strong>:n taloudellista tilannetta. Siksi pitää jatkuvasti<br />

miettiä, miten pystyisimme entistä tehokkaammin hyödyntämään<br />

uudesta tukimuodosta huolimatta rajalliset voimavaramme.<br />

Mahdollisuus muiden joukossa voisi olla valtakunnallisten eläinsuojelujärjestöjen<br />

yhteistoiminnan kehittäminen. EU:n lainsäädäntötyön<br />

tai kotimaisten tiedotusvälineiden kirjoittelun seuranta<br />

voisivat olla arvovapaita aihepiirejä, joista järjestöt saattaisivat helposti<br />

löytää yhteisen toimintatavan ja päämäärän.<br />

Silti huolenaiheita riittää. Sekä kotimaisilta että EU:n virkamiehiltä<br />

on tihkunut hälyttäviä viestejä. Suullisissa kommenteissa<br />

on annettu ymmärtää, että EU:ssa aletaan olla lähellä rajaa, jossa<br />

eläintuotannon kustannuksia ei enää voida lisätä. Minulla ei ole<br />

tietoa, mitä kaikkea on kannanottojen taustalla. Arvaan, että puhutaan<br />

kilpailukyvystä. Alhaisempien tuotantokustannusten maat<br />

syöttävät sisämarkkinoille edullisia valmisteita, jotka vievät ostajia<br />

EU:n omilta tuotteilta.<br />

Tuotantokustannusten sietorajan lähestyminen voisi käytännössä<br />

tarkoittaa, että jonkin ajan kuluttua esimerkiksi suurempia<br />

tilavaatimuksia eläinyksilöä kohden ei enää tultaisi kirjaamaan<br />

direktiiveihin ja sitä kautta <strong>Suomen</strong> lainsäädäntöön. Eläinsuojelutyön<br />

kannalta oltaisiin siirtymässä puolustusvaiheeseen. Lisävaatimusten<br />

sijasta alettaisiin taistella sen puolesta, ettei vaatimuksia<br />

vähennetä. Toivon olevani väärässä. ■<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 1 / 2 0 0 5<br />

17

Kettuja pyydetään ns. hetitappavilla raudoilla. Raudat<br />

eivät valikoi, onko niihin menevä eläin vaikkapa emo,<br />

joka on hankkimassa pennuilleen ruokaa.<br />

Valloittavat ja vainotut mäyrä ja kettu<br />

Riku Cajander<br />

Kaunisturkkinen repolainen kevätaamuna<br />

myyräjahdissa pellon laidassa, mustavalkoinen<br />

viirupää köpöttelemässä tuhisten vastaan kesäyönä<br />

metsäpolulla – suomalaisen luonnon tarjoamia<br />

elämyksiä parhaimmillaan!<br />

Kuitenkin kettu ja mäyrä ovat luontomme<br />

vainotuimpia eläimiä. Kun<br />

lähes kaikki linnut ja nisäkkäät ovat<br />

rauhoitettuja ainakin lisääntymisaikana,<br />

niin repolaisia ja viirunaamoja saa pyytää<br />

ympäri vuoden.<br />

Osa metsästäjistä katsoo, että näistä turkisnisäkkäistä<br />

on liikaa haittaa riistaeläimille.<br />

Kanalintujen ja jäniksien vähenemiset<br />

laitetaan helposti petonisäkkäiden, etenkin<br />

ketun syyksi.<br />

Paljon pyyntikeinoja tarjolla<br />

Myös metsästyslaki lähtee siitä ajatuksesta,<br />

että kettu ja mäyrä ovat vahinkoeläimiä. Niitä<br />

saa pyydystää ympäri vuoden. Laissa on<br />

tosin maininta, että naarasta, jolla on pentue,<br />

ei saa tappaa. Käytännössä tätä määrä-<br />

Riku Cajander<br />

ystä on helppo kiertää ja sen noudattamista<br />

on lähes mahdoton valvoa.<br />

Mäyrän ja ketun metsästystä harjoitetaan<br />

myös menetelmillä, joihin liittyy eläinsuojeluongelmia.<br />

Pyyntiin saa käyttää ns. hetitappavia<br />

rautoja. Niiden toimintatehoon<br />

vaikuttavat monet tekijät: sääolot, jousien<br />

teho, rautojen sijoituspaikka ja eläimen rautoihin<br />

joutumisen asento. Eläimet voivat kitua<br />

niissä kauan ennen kuolemaansa.<br />

Raudat eivät myöskään osaa nähdä tai valikoida,<br />

onko niihin menevä eläin vaikkapa<br />

juuri se emo, joka on hankkimassa pennuilleen<br />

ruokaa. Onneksi rautojen käyttö on ollut<br />

vähenemään päin.<br />

Kettuja ja mäyriä pyydetään myös ajavien<br />

koirien avulla, väijyksistä ampumalla ja<br />

elävänä pyytävillä loukuilla. Haulikkopyynnissä<br />

tulee haavoittuu paljon eläimiä. Pyynnissä<br />

käytetään apuna usein luolakoiria, jotka<br />

lähetetään eläimen asuinluolaan. Koiran<br />

tarkoituksena on ajaa eläin ulos piilostaan<br />

metsästäjän tapettavaksi. Luolakoirapyynti<br />

merkitsee eläimelle ankeaa loppua, eikä<br />

kuolema tapahdu välittömästi.<br />

”On aikamoinen vää<strong>ry</strong>ys, että luolakoiria<br />

voi käyttää pyynnissä myös eläinten lisääntymisaikoina”,<br />

sanoo tiedottaja Jaana Reijonaho<br />

Espoosta. Hänellä itsellään on luolakoirarotuista<br />

jackrusselinterrieriä – tosin<br />

vain lemmikkinä, ei metsästyskäytössä.<br />

”Russelit ovat niin rajuluonteisiä koiria,<br />

että ne varmasti tappavat ketun tai mäyrän<br />

pennut, jos ne eteen luolassa sattuvat. Luolakoirien<br />

arjoituksissa ja kilpailuissa käytetään<br />

’syöttinä’ eläviä kettuja, mikä on eettisesti<br />

hyvin arveluttavaa”, luolakoirapyynnin<br />

eläinsuojelupuoleen perehtynyt Reijonaho<br />

lisää. Eläinten kohtelu tällä tavalla on tuskin<br />

eläinsuojelun kannalta hyväksyttävää.<br />

Pyyntiä virkistyksen vuoksi<br />

Nykyisellään metsästäjät tappavat Suomessa<br />

joka vuosi 40 000–60 000 kettua ja 6 000–<br />

12 000 mäyrää. Pyynnin motiivi on yleensä<br />

riistanhoito tai virkistys, ei rahallinen hyöty.<br />

Villiketun nahalla ei ole juuri arvoa, kun turkistarhat<br />

työntävät markkinoille pari miljoonaa<br />

ketunnahkaa joka vuosi. Mäyrän nahkaa<br />

vain ani harva käyttää enää hyväksi.<br />

18 E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 1 / 2 0 0 5

Entä ovatko ketut ja mäyrät pahoja petoja,<br />

jotka uhkaavat riistaeläinkantojen säilymistä?<br />

Mikäli tilanne olisi näin yksioikoinen,<br />

niin tuhansien vuosien aikana ennen ihmisen<br />

suorittamaa tehometsästyksen alkua<br />

olisivat monet turkisnisäkkäiden saaliseläimet<br />

ja myös pedot itse meiltä jo kadonneet.<br />

Ketun pääravintoa ovat myyrät ja hiiret,<br />

joista on ihmiselle haittaa pelloilla, taimikoissa<br />

ja puutarhoissa. Kyllä kettu tilaisuuden<br />

tarjoutuessa pistää poskeensa jäniksenpoikasen<br />

tai maassa pesivän linnun munat,<br />

mutta se syö myös paljon muuta. Muun<br />

muassa tohtori Kaarina Kauhalan tutkimuksissa<br />

ei ole löydetty selkeää suhdetta ketun<br />

ja sen saaliseläinkantojen välillä, vaikka<br />

kettu voikin tietyissä tilanteissa ja paikallisesti<br />

heikentää esimerkiksi kanalintujen tai<br />

jänisten poikastuottoa.<br />

Toisaalta tutkimusten mukaan voimakaskaan<br />

metsästys ei välttämättä pienennä<br />

kettukantoja. Tämä on vahvistettu useissa<br />

selvityksissä Isossa-Britanniassa. Voimakkaasti<br />

pyydetyissä kettukannoissa jäljellejäävistä<br />

naaraista useammat synnyttävät<br />

ja saavat suurempia pentueita. Lisäksi hengissä<br />

säilyneille ketuille riittää enemmän<br />

ravintoa. Tämä on iso etu, koska pentuikäisille<br />

ja nuorille ketuille ravinnon puute<br />

on yksi suurimpia kuolinsyitä. Englannissa<br />

on todettu sekin, ettei ketunmetsästyksen<br />

lopettaminen myöskään lisää kettukantoja<br />

merkittävästi.<br />

Mäyrät syyttä henkipattoina<br />

Mäyrän ruokalistaa on tutkittu paljon meillä<br />

ja muualla. Tulos on aivan selkeä: riistaeläimillä<br />

on pieni tai olematon merkitys mäyrän<br />

ravinnossa. Yli 90 % mäyrän ahmimista<br />

herkuista koostuu kasveista ja selkärangattomista<br />

eläimistä. Tärkeimpiä ovat lierot,<br />

etanat, hyönteiset ja niiden toukat, marjat,<br />

sienet ja etenkin vilja. Loppu koostuu myyristä<br />

ja muista pikkunisäkkäistä, sammakoista,<br />

sisiliskoista ja keväällä satunnaisesti<br />

myös linnunmunista.<br />

Mäyrän metsästämiselle haittaeläimenä<br />

ei ole perusteita. Sen vainoamisessa on kyse<br />

vanhoista ja vääristä uskomuksista – tai tekosyystä,<br />

jolla päästään pyytämään tätä harmitonta<br />

eläintä.<br />

Mäyrän ekologiasta väitöskirjaa valmisteleva<br />

ja lajia Kaakkois-Suomessa radiopantojen<br />

avulla tutkinut Katja Holmala Helsingin<br />

yliopistosta vahvistaa, että mäyrän<br />

haitallisuutta on liioiteltu eikä sen metsästäminen<br />

ole sinänsä tarpeellista muun riistan<br />

suojelemiseksi. Holmalan tutkimusalueella<br />

Virolahdella mäyräkanta on tiheämpi kuin<br />

keskimäärin Suomessa, kahdesta neljään<br />

yksilöön kymmenellä neliökilometrillä.<br />

”Vaikka mäyrän metsästys meillä lopetettaisiin,<br />

se tuskin vaikuttaisi riistaeläinkantoihin<br />

millään tavalla. Mutta se suuri etu<br />

siitä olisi, että ilman metsästystä mäyristä<br />

tulisi rohkeampia ja tavalliset luonnonharrastajat<br />

pääsisivät tutustumaan lajiin paremmin”,<br />

Holmala lisää.<br />

Englannissa mäyrään suhtaudutaan toisin<br />

kuin Suomessa. Mäyrät ja niiden pesät<br />

ovat siellä nykyisin rauhoitettuja. Eri puolilla<br />

maata toimii lähes sata mäyräkerhoa,<br />

jotka ovat erikoistuneet lajin tarkkailuun,<br />

tutkimiseen ja loukkaantuneiden mäyrien<br />

auttamiseen. Ne järjestävät myös mäyränkatseluretkiä<br />

eläimistä kiinnostuneille.<br />

Englannissa arvioidaan asustelevan 300 000<br />

aikuista mäyrää, yli kymmenen kertaa<br />

enemmän kuin Suomessa.<br />

Isossa-Britanniassa on toisaalta epäilty,<br />

että mäyrät levittäisivät karjatuberkuloosia.<br />

Asian tutkimiseksi mäyriä on pyydystetty<br />

joiltakin alueilta runsaasti. Lopullista<br />

varmistusta mäyrän roolista tämän taudin<br />

leviämisessä ei vielä ole. Suomessa ei karjatuberkuloosia<br />

esiinny.<br />

Bernin sopimus ja Ruotsin<br />

malli käyttöön<br />

Suomi on 19 vuotta sitten allekirjoittanut<br />

Bernin sopimuksen luonnonvaraisen eläimistön<br />

suojelusta. Mäyrä kuuluu sopimuksessa<br />

mm. kärpän ja hylkeiden ohella III-liitteen<br />

eläinlajeihin, joiden hyödyntämistä on<br />

säänneltävä ja joita ei saa tappaa umpimähkään<br />

pyytävillä laitteilla, kuten raudoilla.<br />

Useissa Euroopan maissa, kuten Irlannissa,<br />

Espanjassa, Belgiassa ja Hollannissa<br />

mäyrä on jo rauhoitettu kokonaan. Ensiaskeleena<br />

tilanteen korjaamiseksi mäyrä<br />

pitäisi Suomessakin rauhoittaa lisääntymisaikana,<br />

kieltää luolakoirien käyttö ja siirtää<br />

rautapyynti kokonaan menneisyyteen.<br />

Myös ketulle kuuluu suoja lisääntymisaikana.<br />

Ruotsissa sekä mäyrä että kettu ovat<br />

keväällä ja kesällä elokuun alkuun asti kokonaan<br />

rauhoitettuja. Meilläkin olisi jo aika<br />

tehdä vastaava päätös näiden suomalaisen<br />

luonnon peruseläinten hyväksi. ■<br />

Mäyränpoikasten telmiessä emo tutkii puunrungon hajuja.<br />

Mäyrän metsästämiselle haittaeläimenä ei ole perusteita.<br />

Yli 90 % mäyrän herkuista koostuu kasveista ja<br />

selkärangattomista eläimistä.<br />

Jouko Kuosmanen<br />

Jouko Kuosmanen<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 1 / 2 0 0 5<br />

19

Parannuskonsteja<br />

riistalintujen<br />

asemaan<br />

Lueskelin tuossa <strong>SEY</strong>:n nettisivuilta<br />

artikkelia pienpetoprojektista. Itse<br />

näin eläinsuojeluvalvojana ja metsästäjänä<br />

lueskelin sitä vähän ristiriitaisesti.<br />

En oikein jaksa uskoa mihinkään erityisiin<br />

hetkellisiin projekteihin jonkin petokannan<br />

rajoittamisessa. Luonto on sellainen, että se<br />

hoitaa kantoja itse melko tehokkaasti. Tosin<br />

minkki pitää kyllä kitkeä, koska se ei kuulu<br />

täkäläiseen luontoon ja se tekee nopeasti<br />

selvää lintukannoista. Muut pedot saalistavat<br />

pääasiassa omaan tarpeeseensa. Minkki<br />

ja villikissa ovat sellaisia, jotka tappavat pelkästä<br />

tappamisen riemusta.<br />

Metsästysajoista haluaisin sanoa omaan<br />

kokemukseen perustuvan mielipiteen. Todettiin,<br />

että Suomessa kanalintujen metsästys<br />

alkaa liian aikaisin 1.9. Tämän ajan<br />

myöhentämistä perusteltiin sillä, että aiemmin<br />

aloitettu metsästys hajottaa poikueita<br />

ym. Vesilintujen pyynti aloitetaan Suomessa<br />

20.8. Silloin metsät ja rannat ovat täynnä<br />

miehiä ja koiria, ja tämä haukunta ja<br />

pauke alkaa jo hajottaa myös kanalintujen<br />

poikueita. On toden nimessä sanottava, että<br />

samalla kun mennään metsästämään vesilintuja,<br />

niin osa ampuu myös kanalintuja.<br />

Kuka siellä niitä katsoo. No Ruotsissa aloitetaan<br />

sekä vesi- että kanalintujen metsästys<br />

25.8 ja siellä kannat ovat paljon Suomea<br />

vahvemmat. Se on selkeä systeemi ja ei tule<br />

väärinkäytöksiä, eli ei ammuta niitä, joita ei<br />

vielä saa pyytää.<br />

Kantojen säätelyssä kätevämpää mielestäni<br />

olisikin se, että aloitetaan kaikkien lintujen<br />

metsästys yhtä aikaa hieman aiemmin<br />

ja säädellään metsästysaikaa kantojen mukaan.<br />

Jos on vähän lintuja, niin metsästysaika<br />

olisi vaikka kolme päivää. Jos taas lintuja<br />

on paljon, niin aikaa pidennettäisiin. Jos<br />

metsästysaikaa myöhennetään, niin ainakin<br />

täällä alkaa olla jo niin pimeää, että haavakkojen<br />

määrä tulee lisääntymään, mikä ei<br />

todellakaan ole kenenkään etu.<br />

Vahvat kanalintukannat ovat kaikkien etu,<br />

ja yhteistyö on avainsana. Itse näkisin tehokkaimpana<br />

kanalintukantojen pelastajana<br />

metsäteiden rakentamisen täydellisen kieltämisen.<br />

Olen vuosien kuluessa huomannut,<br />

että kun metsähallitus tekee metsäautotien,<br />

niin sen alueen lintukannat romahtavat.<br />

LUKIJALTA<br />

Keväinen tukinajo ilmeisesti häiriinnyttää<br />

pesimään alkavat poikueet, epäsosiaalinen<br />

metsästäjäaines pääsee lähemmäs pyyntimaita<br />

ja väärinkäytökset lisääntyvät.<br />

Metsähallitus on näissä hommissa aika<br />

kingi, se tekee justiin niin kuin haluaa. Poromiehet<br />

ja joskus Greenpeace yrittävät pistää<br />

vähän kampoihin metsähallitukselle, mutta<br />

valtio jyrää. Uskon, että jos tämä metsäautoteiden<br />

rakentaminen lopetettaisiin ja käyttämättömät<br />

tiet saataisiin palautettua luonnontilaan,<br />

niin kannat saataisiin nousuun.<br />

Jos taas verrataan Ruotsiin, niin Statensskog<br />

on näissä tiehommissa todella paljon maltillisempi.<br />

Kavereiden kanssa käydään myös Ruotsin<br />

puolella metsällä. Jotenkin tuntuu, että<br />

luonnon kunnioitus on siellä kaikkien yhteinen<br />

asia. Toivottavasti se tauti tarttuu<br />

meihinkin. ■<br />

Jaakko Leinonen<br />

Maaseutu tutuksi –<br />

vierailutilaverkostohanke<br />

Hankevastaava<br />

Lapin 4H-piiri <strong>ry</strong><br />

Rovaniemi<br />

Onko <strong>SEY</strong>:n uusi<br />

tavoite lopettaa<br />

metsästys<br />

Suomessa?<br />

saanut hirvi juoksee<br />

voimakkain askelin pakoon ja<br />

”Keuhko-osuman<br />

puhaltaa jokaisella uloshenkäyksellä<br />

hohtavan punaisena erottuvan huurupilven<br />

usvaisen syysaamun värejä rikastuttamaan.”<br />

(Eläinten ystävä 3/04) Tämä lause<br />

kuvaa kirjoittajan näkemystä metsästäjien<br />

mielenmaailmasta, mutta vielä paremmin<br />

se kuvaa kirjoittajan omaa punahohtoisten<br />

lasien läpi muodostettua asennetta. Mistähän<br />

metsästysoppaasta tai -lehdestä taikka<br />

keneltä metsästäjältä on peräisin näkemys,<br />

että sama miten ammutaan kunhan ammutaan<br />

ja paljon. Taitaa olla kyseessä ennakkoluuloihin<br />

ja vanhoihin juttuihin perustuva<br />

luulo.<br />

Metsästys on maailmanlaajuisesti erittäin<br />

suosittu harrastus. Suomessa metsästäjiä<br />

on noin 300 000. Se on täysin laillista<br />

ja sanoisinpa, että myös moraalisesti ja eettisesti<br />

kestävää toimintaa. Nykyaikaisessa<br />

metsästyskulttuurissa korostetaan saaliin<br />

kunnioitusta ja hetitappavan saalislaukauksen<br />

merkitystä. Tämä on luettavissa joka<br />

ainoasta metsästyslehdestä. Metsästämään<br />

ei pääse kuka hyvänsä, vaan täytyy suorittaa<br />

metsästyskoe, joka sisältää teoriaa ja käytäntöä.<br />

Esimerkiksi hirvenmetsästykseen<br />

osallistuvat suorittavat kokeen, joka osoittaa<br />

heidän ampumataitonsa. Koe on uusittava<br />

joka kolmas vuosi.<br />

Eli mikä tahansa ampumaräiskintä ei ole<br />

missään tapauksessa hyväksyttävää metsästäjien<br />

keskuudessa. Oikea metsästäjä<br />

ampuu vain sen verran kuin kuluttaa. Kaikki<br />

turha hupiammunta tuomitaan. Tämäkin<br />

on luettavissa lehdistä. Ja niin kuin aina ihmisen<br />

toiminnassa, joukkoon valitettavasti<br />

mahtuu myös kouhoja, jotka eivät noudata<br />

sääntöjä ja joiden toiminta ei kestä päivänvaloa.<br />

Yleensä muita ei tuomita heidän perusteellaan.<br />

Kaikki ihmiset eivät hyväksy metsästystä,<br />

mutta sehän ei oikeuta tekemään haittaa<br />

metsästykselle. Kaikki ihmiset eivät hyväksy<br />

aina toistensa tekemisiä, mutta se ei aina oikeuta<br />

tuomitsemaan ja mustamaalaamaan<br />

heidän tekemisiään. Varsinkin jos käsitykset<br />

eivät perustu tosiasioihin. Metsästyksestä annetaan<br />

kuva saaliinhimoisena juntti-macho<br />

-räiskimisenä, jossa pääasia on tappaminen<br />

keinolla millä hyvänsä. Tämä loukkaa <strong>Suomen</strong><br />

lukuisia asiallisia metsästäjiä, jotka näkevät<br />

paljon vaivaa opetellessaan esimerkiksi<br />

ampumista, aseenkäyttöä ja lainsäädäntöä.<br />

Yhtä loukkaavaa olisi nimittää kaikkia eläinsuojelijoita<br />

kettutytöiksi.<br />

Metsästys on myös luonnossa eläinten<br />

välillä tapahtuvaa ravinnonhankintaa. Kettu<br />

saalistaa jäniksen, haukka hiiren. Eikö<br />

tämäkin ole hirvittävää ja ahdistusta aiheuttavaa?<br />

En halua rienata, mutta näinhän<br />

tapahtuu. Ihminen ei todellakaan saalista<br />

elääkseen, mutta metsästyksellä on merkitystä<br />

kantojen säätelyssä. Ja nykyinen metsästys<br />

perustuu jatkuvasti tutkittuun tietoon<br />

eläinkantojen määrästä. Onko parempi, että<br />

jänis kuolee jänisruttoon kannan kasvaessa<br />

liian suureksi vai metsästäjän luotiin?<br />

Metsästyskulttuuri on muuttunut aikojen<br />

kuluessa niin kuin mikä tahansa ihmisen<br />

toiminta. On turha perustaa omaa näkemystään<br />

siihen, minkälaista metsästys on ollut<br />

vaikka 30 vuotta sitten. Sata vuotta sitten<br />

eläimiä metsästettiin sukupuuttoon, mutta<br />

niistä ajoista on onneksi päästy eteenpäin.<br />

Ihmisten tietoisuus on kasvanut niin kuin<br />

muillakin elämän aloilla.<br />

Eläinten ystävän kirjoitus lehdessä 3/04<br />

ei vastannut itse kysymykseen miten hirvieläinten<br />

kanssa tulisi toimia. Jos hirven met-<br />

20 E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 1 / 2 0 0 5

telu- ja neuvottelusuhteet ja vaikuttamaan<br />

siihen, että nämä yhteisöt ottaisivat toiminnassaan<br />

huomioon eläinsuojelulliset näkökohdat.”<br />

Yksi tällainen taho ovat metsästäjät.<br />

Halutaanko luoda hyvät keskusteluolosuhteet<br />

vai tuhota ne?<br />

Moni voisi yllättyä, kuinka eläinsuojelulliset<br />

näkökohdat otetaan huomioon riistanhoitotyössä.<br />

Nimikin jo viittaa siihen että<br />

puhutaan riistanhoidosta. Moni metsästäjä<br />

tekee enemmän työtä eläinten hyväksi kuin<br />

omat jäsenemme. Moniko lähtisi viemään<br />

lumiseen metsään hirville nuolukiviä? Yhteistyöhön<br />

yhdistyksemme ja metsästysyhdistyksien<br />

välille olisi lukuisia eri mahdollisuuksia,<br />

jos niihin halutaan tarttua.<br />

Esimerkiksi yksi eläinsuojelutyön muoto,<br />

josta olen lukenut Metsästäjä-lehdestä, on<br />

kartoittaa metsäkanalintujen pesiä koirien<br />

kanssa keväällä ja suojata ne nauhalla pienpetojen<br />

varalta.<br />

Meidän taloudessamme molemmat lukevat<br />

Eläinten ystävää, Metsästäjä- ja Jahti-lehteä.<br />

Suosittelisin avoimuutta myös<br />

muille. Yhteistyö lähtee muiden ihmisten<br />

kunnioittamisesta, ja yhteisellä vuoropuhelulla<br />

voidaan saada paljon enemmän aikaan<br />

kuin panettelulla ja omiin poteroihin kaivautumisella.<br />

■<br />

Minna Seppä<br />

Haapavesi<br />

<strong>SEY</strong>:n jäsen<br />

Päätoimittaja vastaa<br />

Kummankin kirjeen kirjoittaja on oikealla<br />

asialla ja oikeassa: metsästys<br />

ja eläintensuojelu eivät yleensä ole<br />

ristiriidassa ja niiden pitäisi tukea toisiaan.<br />

Se, ettei näin aina tapahdu, on kuitenkin tosiasia.<br />

Jos metsästäjät noudattavat määräyksiä ja<br />

lakeja, haavakkoja ei tule eivätkä eläimet kärsi.<br />

Kaikki metsästäjät eivät määräyksistä ja laeista<br />

piittaa, vaikka useimmat piittaisivatkin.<br />

Räikeintä on laajamittainen salametsästys,<br />

toinen ongelma on ampuminen ilman varmuutta<br />

kohteesta – tavallisesti joko hämärän<br />

tai etäisyyden vuoksi. Metsästykseen liittyvi-<br />

Metsästäjäin Keskusjärjestön johtama pienpetojen pyyntikampanja on herättänyt keskustelua.<br />

Kampanjan kohteina olivat näätä, kettu, mäyrä, supikoira ja minkki. <strong>SEY</strong> ei osallistunut<br />

siihen, vaikka toista julkisuudessa nähtiin väitettävän.<br />

Riku Cajander<br />

sästystä ei Suomessa harjoitettaisi, kanta<br />

kasvaisi aivan hurjasti, koska luontaisia vihollisia<br />

ei ole. Mitä sitten tehtäisiin? Entäpä<br />

jos ajat hirvikolarin, ja loukkaantunut eläin<br />

pakenee metsään. Mistä saadaan asiantuntijoita<br />

jäljittämään eläin ja lopettamaan se<br />

nopeasti? Yleensä hirviporukoilta, jotka lähtevät<br />

tehtävään vaikka keskellä yötä.<br />

Onko <strong>SEY</strong>.n uusi linja tulehduttaa välit<br />

<strong>Suomen</strong> metsästäjiin? Toimintastrategiassa<br />

kyllä sanotaan, että ”…tavoitteena on vaikuttaa<br />

niiden ihmisten toimintaan, jotka<br />

missä tahansa yhteydessä ovat vastuussa<br />

eläinten käsittelystä, hyvästä kohtelusta ja<br />

hyvinvoinnista. Tällaisia ihmisiä edustaviin<br />

yhteisöihin pyritään luomaan hyvät keskusen<br />

lakien rikkomisesta ei yleensä rankaista<br />

mitenkään tai rangaistukset ovat naurettavia.<br />

Jos vain prosentti metsästäjistä rikkoisi törkeästi<br />

lakia, niin näitä tyyppejä olisi 3000.<br />

Metsästys ei yleensä säätele luonnossa<br />

runsaiden eläinten kantoja – poikkeuksia<br />

ovat metso ja teeri. Muu ihmistoiminta on<br />

kaventanut etenkin metson elinmahdollisuuksia.<br />

Lisäksi metsästäjät ampuvat lähes<br />

30 000 aikuista metsoa vuodessa. Tällaisen<br />

aikuislintumäärän poistaminen vaikuttaa<br />

kantaan enemmän kuin pienpetojen syömät<br />

munat tai poikaset.<br />

Metsästyksen käyttäminen eläinkantojen<br />

säätelyyn onnistuu vain poikkeustapauksissa.<br />

Karhu, susi, ilves, ahma, halli ja norppa<br />

hävitettiin sukupuuton partaalle tai vähiin<br />

tapporahajärjestelmän avulla. Hirven ja<br />

valkohäntäkauriin kantoja voidaan säädellä<br />

osaksi niiden hitaan lisääntymisen ja osaksi<br />

saaliin liha-arvon ansiosta. Mutta vahingollisina<br />

pidetyistä eläimistä ketun, supikoiran<br />

ja minkin kannoista metsästäjät tappavat<br />

suunnilleen sen määrän, joka jälkeläistuotosta<br />

kuolisi muista syistä ilman metsästystä.<br />

Metsästys ei ole muuttanut näiden eläinten<br />

kantojen suuruutta.<br />

Henkilökohtaisesti ymmärrän ja hyväksyn<br />

metsästyksen, jossa eläimet eivät joudu<br />

kärsimään, joka kohdistuu eläinkantojen<br />

tuottoon ja jossa saalis käytetään hyväksi.<br />

Eläinten yleistä metsästystä sillä perusteella,<br />

että ne ovat ”haitallisia” en hyväksy<br />

– tällaiset väitteet ovat joko täysin vääriä<br />

(mäyrä ja hilleri) tai vähintäänkin pahasti<br />

liioiteltuja (kettu ja minkki). Käytäntö on<br />

jo osoittanut, että haitalliset yksilöt voidaan<br />

poistaa rajatuista kohteista, kuten Helsingin<br />

Vanhankaupunginlahden lintuyhdyskuntien<br />

läheltä. ■<br />

Juha Valste<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 1 / 2 0 0 5<br />

21

JÄSENYHDISTYKSET TOIMIVAT<br />

Oulusta vinkki jo<br />

loppuvuodeksi<br />

Tämän vuoden loppupuolen tapahtumiin paikallisyhdistykset voisivat suunnitella<br />

vaikka Oulun mallin mukaista joulurauhan julistusta eläimille. Suunnittelu ja mahdollinen<br />

ennakkoluuloisten ihmisten ”pehmittely” kannattaa aloittaa ajoissa.<br />

Oulun Seudun ESY järjesti historiansa ensimmäisen joulurauhan julistuksen eläimille<br />

luonnonkauniilla eläinten hautausmaalla sunnuntai-iltana 19.12.04. Paikalle oli saapunut<br />

runsaasti ihmisiä, arviolta satakunta, lemmikkeineen tai ilman. Ulkotulien viitoittamalla, pimeähköllä<br />

eläinten hautausmaalla, nuotioiden loisteessa, kappalainen Pentti Kortesluoma<br />

Oulujoen seurakunnasta luki kuulijoille joulun sanoman. Uskon että kaikkien läsnäolijoiden<br />

mieli herkistyi, joulun alun kiireet unhoittuivat ja joulurauha valtasi mielen.<br />

Olimme vasta haudanneet rakkaan koiraystävämme ja kuuntelimme kahden jäljelle jääneen<br />

koiran rinnalla joulurauhan julistusta. Kauniita joululauluja laulaessamme en voinut<br />

estää kyyneleitä tulemasta. Kaikessa surussakin joulurauhan julistus oli juuri sitä, mitä tarvitsimme:<br />

rauhan tunnetta hiljaisen hämyisässä illassa nuotion loisteessa, ympärillä suuri<br />

joukko tuttuja ja tuntemattomia eläinrakkaita ihmisiä omine rakkaine lemmikkeineen. Kokemus<br />

oli niin upea ja tunteita täynnä, etteivät sanat riitä kuvaamaan tilannetta ja tunnelmaa.<br />

Tilaisuus sai niin myönteisen vastaanoton, että Oulun Seudun ESY tekee tapahtumasta<br />

perinteen. Suosittelemme tapahtumaa kaikille, jotka eivät sitä ole vielä järjestäneet. Ihana<br />

ja lämmin tapa saada sydämeen se aito, oikea, joulun tunnelma rakkaiden karvakorviemme<br />

rinnalla! ■<br />

Oulun Seudun Eläinsuojeluyhdistys <strong>ry</strong><br />

Minna Ahonen (sihteeri, <strong>SEY</strong>:n eläinsuojeluvalvoja)<br />

sekä miehensä Marko ja mukana olleet karvakuonot;<br />

bokserityttö Pepita ja<br />

monirotuinen poju Nikke<br />

Kevätretkelle<br />

merimaailmaan<br />

Helsingissä sijaitseva meriakvaario Sea<br />

Life tarjoaa <strong>SEY</strong>:n jäsenyhdistysten<br />

etukäteen varatuille <strong>ry</strong>hmille puolen<br />

tunnin teemaopastuksen. Sen aiheina ovat<br />

mm. koralliriutat, hait ja rauskut, merihevoset<br />

ja meduusat tai valinnainen teema.<br />

Sea Lifessa voi tutustua tropiikin meriympäristöihin,<br />

Itämeren ja Pohjanmeren<br />

kalalajeihin sekä kotimaamme makeiden<br />

vesien kaloihin. Näyttelyaltaita on yli 40.<br />

Nähtävänä on muun muassa 12 eri hailajia,<br />

koralliriutan värikkäitä kaloja, rauskuja,<br />

meduusoja, merihevosia ja monia muita.<br />

Yhteensä näyttelyssä on yli sata lajia ja lähemmäs<br />

kolmetuhatta yksilöä.<br />

Suurimman, 250 kuutiometrin kokoisen<br />

valtamerialtaan sisälle voi astella 10 metriä<br />

pitkää läpinäkyvää tunnelia pitkin. Uudenlaisen<br />

näkökulman merten elämään tarjoaa<br />

myös 20 kuutiota virtaavaa vettä sisältävä<br />

silliparville suunniteltu rengasmainen allas.<br />

Yleisöllä on pääsy altaan keskelle.<br />

Maaliskuussa 15.3.2005 avataan Sea Lifessa<br />

uusi näyttely "Mustekalojen maailma".<br />

Ryhmähinnat 9,50 € aikuinen ja 7,00 €<br />

lapsi. Merimaailmaan voi tutustua netissä<br />

osoitteessa www.sealife.fi ■<br />

<strong>SEY</strong> TOIMII<br />

Seminaari eläinten<br />

kulkureiteistä<br />

Käyttävätkö eläimet niille rakennettuja<br />

vihersiltoja? Mitä stadiin eksyvälle citykarhulle<br />

tehdään? Miten ekologiset käytävät<br />

turvataan kaavoituksessa? Tietoa<br />

näistä ja monista muista asioista tarjotaan<br />

ke 6.4. Eläinmuseolla Helsingissä.<br />

Seminaarissa on puhujina suunnittelun,<br />

tutkimuksen ja käytännön ratkaisujen<br />

asiantuntijoita. Puheenjohtajana<br />

Harri Dahlström.<br />

Seminaarin järjestävät Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri,<br />

<strong>SEY</strong> ja Uudenmaan<br />

riistanhoitopiiri. Seminaari on ilmainen<br />

ja kaikille avoin. Lisätietoja: www.sey.fi tai<br />

Tapani Veistola, p. (09) 228 081.<br />

Tervetuloa!<br />

WSPA:lle 5000 € tsunamiapuun<br />

<strong>SEY</strong> on lähettänyt Maailman eläinsuojeluliitolle<br />

(WSPA) katastrofirahastostaan<br />

5000 euroa käytettäväksi eläinten hyväksi<br />

tsunamin tuhoamilla alueilla Aasiassa.<br />

WSPA lähetti tsunamialueille asiantuntija<strong>ry</strong>hmänsä<br />

heti onnettomuuden jälkeen.<br />

WSPA korostaa, että onnettomuusalueiden<br />

eläimet tarvitsevat pitkäaikaista apua<br />

kuten ihmisetkin. Ongelmat vain pahenevat<br />

ajan mittaan, ellei eläimiä auteta. Laitumet<br />

ovat tuhoutuneet, omistajat kuolleet, juomavesi<br />

suolaista eikä mitään eläinlääkintää ole.<br />

Kotinsa menettäneitä nälkiintyneitä lemmikkikoiria<br />

ja -kissoja on paljon.<br />

WSPA:n projektin menoarvio on noin<br />

370 000 euroa. Suurin painotus on Thaimaan<br />

Phuketissa, mutta myös Sri Lanka ja<br />

Intia kuuluvat ohjelmaan. WSPA:n <strong>ry</strong>hmä<br />

kävi selvittämässä tilannetta myös Indonesiassa,<br />

mutta siellä todettiin, että akuutti<br />

apu ei ole tarpeen.<br />

Kodittomat koirat ja kissat ovat välittömästi<br />

alkaneet lisääntyä, ja niiden määrät<br />

kasvavat. Raivotaudin leviämistä pelätään.<br />

Tärkeä osa WSPA:n avustusohjelmaa onkin<br />

eläinten steriloiminen ja rokottaminen.<br />

Näin ehkäistään ongelmien kasvamista<br />

tulevaisuudessa ja vaikutetaan ihmisten<br />

asenteisiin. WSPA varustaa alueelle liikkuvia<br />

autoklinikoita. Projektia jatketaan, kunnes<br />

Phuketin eläinsuojeluyhdistys ja alueen<br />

eläinlääkintähuolto voivat ottaa vastuun<br />

toiminnasta. ■<br />

Aiheesta lisää WSPA:n kotisivuilla www.<br />

wspa.org.uk.<br />

T.N.<br />

22 E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 1 / 2 0 0 5

<strong>SEY</strong> TOIMII<br />

Messukeskuksen koiranäyttelyn<br />

vanhimmat koirat palkittiin<br />

<strong>SEY</strong> on vuodesta 1995 alkaen palkinnut<br />

Helsingin Messukeskuksen Voittaja 2004<br />

-koiranäyttelyssä vanhimman osallistujan<br />

molempina näyttelypäivinä. Viime joulukuussa<br />

pidetyssä valtaisassa näyttelyssä<br />

vanhimmat koirat olivat peräti 15-vuotiaita.<br />

Lauantaina palkinnon sai lepsämäläisen<br />

Helena Mattilan puminarttu Karvakorvan<br />

Amanda, kotoisammin Manta. Manta<br />

vietti 15-vuotissyntymäpäiviään viime elokuun<br />

lopulla. Koiran titteliluettelo paljastaa,<br />

että Messukeskuksen näyttely ei ollut Mantan<br />

ensimmäinen: koira on uransa aikana<br />

ehtinyt saavuttaa kansainvälisen muotovalion<br />

arvon. Se on myös Voittaja 1993 eli se on<br />

ollut rotunsa paras narttu 12 vuotta sitten<br />

Messukeskuksen näyttelyssä!<br />

Sunnuntaina näyttelyn seniorina palkit-<br />

tiin niinikään 15-vuotias pinseriuros Dorthonion<br />

Castamir-Coire. Sen omistavat sammaljokelaiset<br />

Marjo ja Merja Mäkinen<br />

yhdessä koiran kasvattajan kanssa. Voitokas<br />

pinseripoika on kansainvälinen ja peräti<br />

kuuden maan muotovalio. Neljä vuotta sitten,<br />

12-vuotiaana, se päihitti nuoremmat<br />

kanssakilpailijansa ja saavutti Messukeskuksessa<br />

Voittaja 2001 -tittelin.<br />

<strong>SEY</strong>:n palkinnon tarkoituksena on antaa<br />

tunnustusta koiran henkisen ja ruumiillisen<br />

kunnon vaalimisesta vielä sen aktiivisimman<br />

näyttely- ja jalostusuran päätyttyä.<br />

Palkinnon saadakseen koiran on yksilökohtaisessa,<br />

niin sanotussa laatuarvostelussa,<br />

saatava tuomarilta arvio erittäin hyvä.<br />

Emmi Manninen<br />

<strong>SEY</strong> palkitsi Helena Mattilan 15-vuotiaan<br />

puminartun Karvakorvan Amandan, joka<br />

oli Messukeskuksen koiranäyttelyn vanhin<br />

koira ensimmäisenä näyttelypäivänä. Manta-pumi<br />

liikkui kehässä kuin nuoret tytöt.<br />

Tiina Notko<br />

Eläinsuojelulle vihdoinkin<br />

valtionapua<br />

Joulun alla eduskunta hyväksyi valtion<br />

vuoden 2005 budjetin. Eläinlääkintähuoltoon<br />

myönnetystä 1 580 000<br />

euron määrärahasta saa käyttää enintään<br />

100 000 euroa valtakunnallisille eläinsuojelujärjestöille<br />

myönnettäviin valtionapuihin.<br />

Tätä ennen eläinsuojeluliike on saanut<br />

sinnitellä yksitoista pitkää vuotta ilman<br />

valtionapua.<br />

Vuonna 1993 elettiin lamakauden pahimpia<br />

vaiheita ja valmisteltiin valtion<br />

budjettia vuodelle 1994. Menoja karsittiin.<br />

Eläinsuojelujärjestöjen aikaisempi, noin<br />

33 000 euron (200 000 markan) valtionapu<br />

sai mennä. Tästä summasta <strong>SEY</strong> oli saanut<br />

8 300 euroa, josta 5 000 euroa oli eläinsuojeluvalvojien<br />

toimintaan ja 3 300 euroa<br />

jaettavaksi <strong>SEY</strong>:n jäsenyhdistyksille.<br />

Tämän vuoden tammikuun alussa luin<br />

Helsingin Sanomista yllätyksekseni, että<br />

pääsyy eläinsuojelujärjestöjen tuen lakkauttamiseen<br />

olisikin ollut suuret hallintokustannukset<br />

myönnettävään summaan<br />

nähden eikä suinkaan lama.<br />

Eläinsuojelujärjestöjen avustusten palauttamisesta<br />

aloitettiin keskustelut viranomaisten<br />

kanssa välittömästi niiden<br />

lakkauttamisen jälkeen. Ja niitä on jatkettu<br />

intensiivisesti kaikki nämä vuodet. Miksi<br />

siihen meni niin paljon aikaa?<br />

Siksi, että ensin odotettiin laman loppumista<br />

ja vuodesta 1995 lähtien keskusteltiin<br />

suhtautumisesta turkistarhaukseen.<br />

Tuolloin iskivät kettutytöt ensimmäisen<br />

kerran. Lehdistö kutsui heitä virheellisesti<br />

eläinsuojeluaktivisteiksi. <strong>SEY</strong>:tä ei kukaan<br />

edes epäillyt laittomuuksista ja Animaliakin<br />

teki hartiavoimin töitä kertoakseen<br />

kaikille, ettei sillä ollut mitään tekemistä<br />

tällaisen laittoman toiminnan kanssa eikä<br />

se sellaista hyväksynyt.<br />

Turkistarhaiskut jatkuivat ja eläinten hyvinvoinnin<br />

lisäämistä ajavat eläinsuojeluyhdistykset<br />

joutuivat kärsimään. Vähän yli<br />

kolme vuotta sitten olimme jo niin pitkällä,<br />

että silloisen maa- ja metsätalousministerin<br />

kanssa pääsimme yhteisymmär<strong>ry</strong>kseen<br />

sekä valtionavun myöntämisestä että<br />

sen määrästä. Se muuten oli täsmälleen<br />

nyt hyväksytyn summan suuruinen. Valitettavasti<br />

ministeri erosi ja asian toteuttaminen<br />

viivästyi.<br />

Yksitoista vuotta kestäneen korpivaelluksen<br />

aikana <strong>SEY</strong> on käyttänyt pelkästään<br />

eläinsuojeluvalvojien toiminnan ylläpitämiseen<br />

noin 2,2 miljoonaa euroa. Siis<br />

toimintaan, joka eläinsuojelulain mukaan<br />

kuuluu valtion hoidettavaksi. Suruttomasti<br />

lääninhallitukset ovat nimenneet <strong>SEY</strong>:n<br />

eläinsuojeluvalvojia tekemään eläinsuojelutarkastuksia<br />

ja jättäneet kaikkien kulujen<br />

korvaamisen <strong>SEY</strong>:n tehtäväksi.<br />

Eläinten hyvinvoinnin puolesta <strong>SEY</strong> toimii<br />

ja haluaa toimia. Sen se on kuluneiden<br />

vuosien aikana osoittanut ja tulee jatkossakin<br />

osoittamaan. Valtion antama tunnustus<br />

tuntuu hyvältä. ■<br />

Risto Rydman<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 1 / 2 0 0 5<br />

23

Vapaus, tarha vai molemmat?<br />

Kun kanoja pidetään omaksi iloksi ja omiksi<br />

tarpeiksi, niiden laittaminen pieneen häkkiin<br />

tuntuisi mielipuoliselta. Onhan tarkoitus<br />

myös protestoida häkkikanaloita vastaan. Silti<br />

kotikanalankin pitäjä joutuu totisen kysymyksen<br />

eteen: tarha vai täydellinen vapaus?<br />

Reipasta puuhailua raittiissa ilmassa<br />

ei kanalle korvaa mikään. Keväästä<br />

syksyyn ja talvellakin, mikäli lenseitä<br />

päiviä ja pälvipaikkoja on tarjolla, kanat<br />

törmäävät vauhdilla ulos heti kun luukku<br />

avataan. Jos kylmien säiden vuoksi kanat<br />

joutuvat tavallista pitempään kotiarestiin,<br />

sen päätyttyä ne ovat innoissaan. Ne eivät<br />

millään malta mennä nukkumaan, vaan hiiviskelevät<br />

pihalla hämärään saakka.<br />

Kanojen tarhaukseen päädytään usein niiden<br />

turvallisuuden ja naapurisovun vuoksi.<br />

Ketut, haukat, karanneet koirat ja autoillaan<br />

kaahaavat ihmiset ovat yleisimpiä kanakarjan<br />

uhkia. Paikasta riippuen ne ovat joko<br />

erittäin epätodennäköisiä tai suorastaan<br />

jokapäiväisiä uhkia, tai jotakin siltä väliltä.<br />

Kananhoitajan on tehtävä omat riskianalyysinsa<br />

ja ratkaistava kysymys sen mukaan.<br />

On myös naapureita, jotka eivät näe pihallaan<br />

vierailevia kanoja viehättävän pit-<br />

Aura Koivisto<br />

Toinen tarhaukseen johtava syy oli sentään<br />

vähemmän itsekäs. Havaitsimme kanat varsin<br />

tehokkaiksi petolinnuiksi. Ällistyttävän<br />

sitkeästi kanat pinkoivat sittiäisten perässä,<br />

pudottivat ne hyvin tähdätyillä nokkaisuilla<br />

ja takoivat sitten hengiltä. Sammakoiden, sisiliskojen<br />

ja perhostoukkien kimppuun <strong>ry</strong>nnättiin<br />

suoranaisella kiihkolla koko parven<br />

voimin.<br />

Pikkueläimet ovat toki kanoille erinomaista<br />

valkuaispitoista ravintoa, ja kanojen kyky<br />

hankkia osa ruoastaan itse on juuri yksi<br />

peruste kanojen vapaana pitämiseen. Silti<br />

oman kanapataljoonamme iskukyky alkoi<br />

mietityttää. Pihaluontomme monimuotoisuus<br />

on aina ollut meille ns. sydämen asia.<br />

Olimme ottaneet kotieläimiä tuota monimuotoisuutta<br />

rikastuttaaksemme – mutta<br />

nyt kanojen kanssa uhkasi käydä päinvastoin!<br />

Koska tarhan rakentaminen navetan yhteyteen<br />

oli hankalaa, tehtiin erillinen tarha.<br />

Siitä tuli laaja, niin että sisälle sopi puolentusinaa<br />

marjapensasta ja vanhaa pihapuuta,<br />

mukaan lukien leveähelmainen kuusi.<br />

Tarhaan rakennettiin myös kanojen kesätoreskina<br />

ilmiönä, vaan raivostuttavana järjestyshäiriönä.<br />

Tuntuvatpa moiset naapurit<br />

miten tyhmiltä ja tosikkomaisilta tahansa,<br />

kanat on pakko tarhata.<br />

Joskus jopa kananhoitaja itse hermostuu<br />

huolettomasti tipauteltuihin ulosteläjiin ja<br />

uudelleen muotoiltuihin kukkapenkkeihin.<br />

Myös kasvimaalla kanat ahkeroivat mieluusti,<br />

mutta vaikka multa pysyy kuohkeana,<br />

vihannesten juurtuminen ikävä kyllä<br />

vaikeutuu.<br />

Kananmunat piiloon<br />

Meillä, puolisollani ja minulla, on ollut kanoja<br />

hoidokkina kahteen otteeseen. Ensi<br />

kerran pientilallamme Pohjois-Karjalan<br />

Valtimolla, ja nyt Virossa Vormsin saarella.<br />

Molemmissa paikoissa täydellinen vapaus<br />

päättyi eräänlaiseen kompromissiin: ei sataprosenttiseen<br />

tarhaukseen, vaan yhdistel-<br />

Risto Sauso<br />

mään tarha ja rajoitettu vapaus.<br />

Valtimon farmillamme meillä ei ollut<br />

oikeastaan mitään edellä mainittuja ongelmia.<br />

Kasvimaamme oli sen verran pihasta<br />

etäällä, etteivät kanat sinne löytäneet, kukkapenkit<br />

olivat retuperällä ilman kanojakin,<br />

naapurimme eivät olleet tosikkoja, kakkaläjille<br />

riitti tilaa eikä potentiaalisia uhkiakaan<br />

liiemmin ollut. Usean vuoden tappioksi jäi<br />

yksi ainoa kukkopoika, jonka tappoi muuttomatkallaan<br />

ollut kanahaukka.<br />

Miksi sitten tarhaan? Tunnustan, että tässä<br />

asiassa edustin karsastamaani hyötyajattelua.<br />

Halusin saada kananmunia!<br />

Rakennusten aluset, navetan heinävintti,<br />

lampaiden pihamökki ja ennen kaikkea puutarhan<br />

pöheiköt olivat kanoille niin vastustamattomia<br />

pesäpaikkoja, että viimeistään<br />

juhannuksen jälkeen, kun kasvillisuus oli<br />

päässyt täyteen rehevyyteensä, muniminen<br />

kanalan pesäkoppeihin loppui totaalisesti.<br />

Ja kun harakat löysivät pesät ennen minua,<br />

lopulta huomasin, etten viikkokausiin ollut<br />

saanut yhtäkään kananmunaa, vaikka meillä<br />

oli sentään parikymmentä munivaa kanaa!<br />

Kanatkin ovat petoja<br />

Laajaan tarhaan mahtuu vaikkapa marjapensaita,<br />

pihapuita ja kanojen kesäasunto.<br />

24 E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 1 / 2 0 0 5

asunto. Runko tehtiin tukevista lankuista,<br />

katto huovasta ja seinät olkipaaleista. Idea<br />

saatiin vanhasta kanakirjasta, ja lopputulos<br />

oli hauskan näköinen. Olkimökki oli suojaisa,<br />

sitä paitsi sen hämäriin nurkkiin kanat<br />

suosiolla munivat!<br />

Risto Sauso<br />

Rajoitettua vapautta<br />

Kanat munivat mielellään olkimökkinsä hämäriin nurkkiin.<br />

Täysin valtoimenaan kanat saivat olla aikaisin<br />

keväällä ja myöhään syksyllä. Tällöin<br />

ne eivät vielä saaneet paljon pahoja aikaan<br />

ja toisaalta puutarha oli sen verran paljas,<br />

että jopa tylsät pesäkopit herättivät munimisinspiraation.<br />

Pitkän ja ankaran talven<br />

vuoksi vapauden aika jäi kuitenkin valitettavan<br />

lyhyeksi.<br />

Myös täällä Vormsin farmillamme kanat<br />

olivat aluksi vapaina. Virossa vapaina juoksentelevat<br />

kanat ovat mitä luonnollisin asia;<br />

niitä oli kylässämme jo ennestään, joten<br />

naapurisovusta ei tarvinnut murehtia. Ja<br />

ihme kyllä, muutamia heinälatokeikkoja lukuun<br />

ottamatta kanat munivat kiltisti sisälle<br />

pesäkoppeihin.<br />

Koska kanoja oli vain puolen tusinaa, arvioimme<br />

niiden aiheuttaman saalistuspaineen<br />

melko vähäiseksi. Sammakoistakaan ei<br />

tarvinnut murehtia, sillä niitä ei pihapiirissämme<br />

juuri ole. Kanoihin itseensä kohdistuva<br />

saalistuspaine on tosin ollut suurempi<br />

kuin Valtimolla. Yksi kana on kadonnut ja<br />

kuolleeksi julistettu – luultavasti kettu vei<br />

– ja yksi kana päätyi viime syksynä haukan<br />

paistiksi.<br />

Pihapiiriämme suurelta osin ympäröivät<br />

avoimet laitumet kuitenkin pidättelevät<br />

enimpiä kettujen iskuja, ja kanahaukkavaara<br />

rajoittuu muuttoaikoihin. Sitä paitsi<br />

haukan vierailuja ei varmuudella estä kuin<br />

katettu tarha.<br />

Niinpä kanojen sijasta aidattiin kasvimaa.<br />

Aita tosin osoittautui hieman liian matalaksi...<br />

Tämä aiheutti minulle keväällä ja alkukesällä<br />

hieman hermopaineita ja väkersin<br />

aitaan epäonnistuneita vasenkätisen-virityksiäni.<br />

Puolisoni piti sitä turhana hössötyksenä:<br />

mitä nyt muutamasta kananjalan<br />

ruopaisusta? Varsinkin jos ruopaisut kohdistuivat<br />

punajuuren tai parsakaalin taimiin,<br />

mitään vahinkoa ei hänen mielestään<br />

ollut edes tapahtunut!<br />

Tilanne muuttui, kun meille tuli hevonen,<br />

jonka sontakakkaroissa alkoi pörrätä erilaisia<br />

lantakuoriaisia – ennen kaikkea suuria<br />

ja muhkeita sontiaisia – ja kanat aloittivat<br />

metsästyksen. Puhumattakaan kun kompostistamme<br />

löytyi rantakäärmeen munia<br />

ja pihapiiristä lyijykynän paksuisia rantakäärmeenlapsia!<br />

Ne olivat kanojen takia<br />

hengenvaarassa, se oli selvä.<br />

Silloin isäntä paineli rautakauppaan ja<br />

osti verkkoa ja pystytti kanalan ympärille<br />

aidan.<br />

Kanat ovat nyt tarhassa suurin piirtein<br />

toukokuusta syyskuuhun. Ne ovat tarhassa<br />

parhaan kesäajan, mikä voi tuntua tylyltä.<br />

Täkäläisen leppeän ilmaston ansiosta<br />

Risto Sauso<br />

vapauden aika on kuitenkin pitempi kuin<br />

tarhauksen. Ulkoilua voi harrastaa jopa keskellä<br />

talvea, ja usean viikon yhtäjaksoiset<br />

sisäkaudet ovat harvinaisia.<br />

Vapaus päättyy keväällä siinä vaiheessa,<br />

kun sontiaiset alkavat isommin joukoin<br />

pörrätä ja kun kasvimaa on kylvökunnossa.<br />

Vapaus alkaa uudestaan, kun hyönteis- ja<br />

matelijaelämä selvästi hiipuu. Siinä vaiheessa<br />

juureksetkin ovat jo niin isoja ja vankkoja,<br />

etteivät kanojen ruopaisut niitä hetkauta.<br />

Vapaat kanat ovat ilo silmälle<br />

Ilman kanoja maalaistalon pihapiiri ei mielestäni<br />

ole mikään maalaistalon pihapiiri.<br />

Kaikkein parasta olisi, kun kanat saisivat<br />

olla vapaina. Ne tuovat pihaan eloa ja liikettä.<br />

Puutarhassa teetä juodessa kanoista<br />

saa seuraa, kun ne tulevat kärkkymään<br />

leivänmurusia. Niiden puuhailut, yksilöiden<br />

väliset erot ja keskinäiset suhteet ovat<br />

mielenkiintoista seurattavaa – telkkarin<br />

saippuasarjat häviävät mennen tullen – ja<br />

nimenomaan vapaana liikkuvasta parvesta<br />

tehdyt havainnot tuntuvat suorastaan etologiselta<br />

tutkimustyöltä.<br />

Niinpä kanojen tarhaus on mielestäni aina<br />

pieni tappio, olkoonkin, että tarha olisi laaja<br />

ja virikkeellinen ja tarjoaisi kaikki mahdolliset<br />

suojapöheiköt sekä hiekkakylpy-, auringonotto-<br />

ja kuopsutuspaikat.<br />

Mutta, kuten on tullut ilmi, vapaus vai tarhaus<br />

on monitahoinen kysymys. Eikä vastaukseen<br />

riitä vain kananhoitajan henkilökohtainen<br />

maailmankatsomus, sillä kananhoitajan<br />

ja hänen hoidokkiensa lisäksi osapuolia<br />

on useita muitakin, aina naapureista<br />

sontiaisiin ja ketuista rantakäärmeisiin. ■<br />

Harvoin tulee ajatelleeksi, että kanatkin<br />

ovat pieniä petoja. Eläinravintoa ne saavat<br />

hyönteisistä, niiden toukista ja jopa sisiliskoista<br />

ja sammakoista.<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 1 / 2 0 0 5<br />

25

Toimiston<br />

työntekijät<br />

tutuiksi<br />

Tiina Notko<br />

Monelle jäsenelle <strong>SEY</strong>:n<br />

toimiston työntekijät<br />

ovat tuttuja vain nimeltä<br />

ja ehkä puhelinäänestä.<br />

Pieni tutustuminen<br />

heihin lienee paikallaan.<br />

Marika Salin<br />

Risto Rydman<br />

Toiminnanjohtaja Risto Rydman asuu<br />

Helsingin Töölössä. Hän on koulutukseltaan<br />

oikeustieteen kandidaatti<br />

ja työskennellyt <strong>SEY</strong>:ssä vuodesta 1991.<br />

Hän valmistelee kaikki <strong>liitto</strong>hallituksen ja<br />

-valtuuston kokoukset sekä <strong>liitto</strong>kokoukset<br />

ja laatii lainsäädäntöä koskevia lausuntoja.<br />

Lisäksi hän ylläpitää suhteita viranomaisiin<br />

ja erilaisiin järjestöihin sekä tiedotus- ja tiedemaailmaan.<br />

Hän on edustajana erilaisissa<br />

toimikunnissa ja työ<strong>ry</strong>hmissä, ja kokouksiin<br />

osallistuminen vie suuren osan hänen työ-<br />

ajastaan. Hän kiertää myös ympäri Suomea<br />

luennoimassa ja edustamassa <strong>liitto</strong>a. Aikaa<br />

vie myös vastausten pohtiminen hankaliin,<br />

usein lainopillisiin kysymyksiin, joita esittävät<br />

tavallisten kansalaisten lisäksi valvojat,<br />

viranomaiset ja yhteistyökumppanit. Hän<br />

on myös toimiston esimies.<br />

Risto kiinnostui eläimistä jo lapsena ja<br />

oli mukana Luonto-Liitossakin. Ennen toiminnanjohtajaksi<br />

tuloaan hän toimi <strong>SEY</strong>:n<br />

tilintarkastajana. Riston perheeseen kuuluu<br />

kaksi faaraokoiraa sekä vaimo ja kolme aikuista<br />

lasta. Lapsista yksi asuu vielä kotona.<br />

Jos Ristolle työnteolta joskus aikaa jää, hän<br />

lukee kirjoja ja vaeltaa kuvaamassa luontoa.<br />

”Keskeisellä sijalla liitossa on nyt toimintastrategian<br />

luominen ja talouden tasapainotus<br />

sekä valtionavun saaminen valvoja- ja<br />

tiedotustoimintaan. Eläinsuojeluvalvonnassakin<br />

riittää kehitettävää. ”<br />

”Eläinten hyvinvoinnin tason pitäisi Suomessa<br />

vähintäänkin säilyä, ellei jopa parantua,<br />

vaikka uhkia sille on. Vapaa maailmankauppa<br />

tuottaa EU:n ulkopuolisissa maissa<br />

niin halpoja elintarvikkeita, että elintarvikkeiden<br />

tuotanto Suomessa vaarantuu.”<br />

Ulla Björkén asuu Itä-Uudellamaalla ja on<br />

työskennellyt <strong>SEY</strong>:n toimistossa vuodesta<br />

1993. Hän on nykyisin toiminnanjohtajan<br />

sihteeri ja hoitaa myös monenlaisia juoksevia<br />

asioita, esimerkiksi osaa jäsenrekisterin<br />

ylläpidosta. ”Täysipäiväisen työn ja pitkien<br />

työmatkojen takia minun ei ole mahdollista<br />

pitää eläimiä. Ne joutuisivat olemaan aivan<br />

liian paljon yksin, ja se ei ole oikein.”<br />

”Arkiviikolla harrastuksiin ei jää paljon<br />

aikaa. Kesäviikonloppuisin on kuitenkin<br />

ihanaa pyöräillä ja talvisin hiihtää. Tai miksipä<br />

ei voisi tehdä esimerkiksi ruskaretkeä<br />

Lappiin”, Ulla sanoo.<br />

Leena Glans asuu Pornaisissa ja on työskennellyt<br />

järjestösihteerinä elokuusta 2003.<br />

Hän on jäsenyhdistyksien yhteyshenkilö<br />

toimistossa.<br />

Leenan perheeseen kuuluu aviomies ja<br />

kuusivuotias tytär, kuusi koiraa, muutama<br />

marsu, pari papukaijaa ja akvaariokaloja.<br />

Hän harrastaa koirankasvatusta ja aktiivista<br />

järjestötoimintaa, ja hänen vahvuutenaan<br />

Leena Glans vasemmalla<br />

onkin paikallistason järjestötoiminnan tuntemus<br />

oman harrastuksensa kautta.<br />

Leena korostaa hyvän yhteishengen ja yhteistyön<br />

merkitystä. ”One for all and all for<br />

one eli yhteen hiileen!” Leena sanoo.<br />

Kristina Lindqvist<br />

Kristina Lindqvist on syntynyt Ruotsissa<br />

ja taitaa molemmat kotimaiset kielet. Hän<br />

asuu pääkaupunkiseudulla. Toimistoon<br />

26 E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 1 / 2 0 0 5

Anne Skogberg<br />

Kristina tuli 1991. Hän on koulutukseltaan<br />

kirjanpitäjä ja toimii tällä hetkellä taloussihteerinä<br />

sekä <strong>Suomen</strong> Eläinsuojelusäätiön<br />

asiamiehenä.<br />

Kristina haluaisi kultaisennoutajan, mutta<br />

allergia tekee sen mahdottomaksi. Mökillään<br />

hän ihailee luonnonvaraisia eläimiä;<br />

vuosi sitten hänen istuessaan terassilla iltapäiväkahvilla<br />

ilmestyi aivan terassin viereen<br />

metsästä iso karhu!<br />

Kristina harrastaa puutarhanhoitoa, käsitöitä<br />

ja öljyvärimaalausta sekä keramiikkatöitä,<br />

luonnonväreillä värjäystä ja huovutusta.<br />

”Muutama rauhallinen vuosi <strong>SEY</strong>:n toimistossa<br />

ennen kuin jään eläkkeelle”, Kristina<br />

kertoo toiveenaan.<br />

Tiina Notko<br />

Eläinsuojelusihteeri Tiina Notko on työskennellyt<br />

<strong>SEY</strong>:ssä vuodesta 1991. Hän muun<br />

muassa vastaa eläinsuojelua koskeviin kysymyksiin,<br />

tekee tiedotteita ja esitteitä, ylläpitää<br />

ja täydentää <strong>SEY</strong>:n nettisivuja ja valmistelee<br />

jokavuotista Eläinten viikkoa.<br />

Hän asuu Espoossa ja hänellä on tallinnalainen<br />

sekä madeiralainen löytökoira. Lisäksi<br />

hänellä on viisi undulaattia, hiiri ja 14<br />

akvaariokalaa. Hänen miesystävänsä tutkii<br />

työkseen lintuja. Tiina harrastaa muun muassa<br />

WWF:n talkooleirejä ja muita luonnonhoitotalkoita,<br />

puutarhanhoitoa ja pyöräilyä.<br />

Talvisin hänellä jää enemmän aikaa myös<br />

TV:n asiaohjelmille sekä tietoa ja oivalluksia<br />

tarjoavalle kirjallisuudelle.<br />

Tiina on ollut <strong>SEY</strong>:n jäsen kansakoulusta<br />

lähtien. Koulutukseltaan hän on maatalousja<br />

metsätieteiden maisteri, ja hänen vahvuutenaan<br />

on monipuolinen ja vankka eläinasioiden<br />

tuntemus.<br />

"Jos haluamme vähentää eläinten kärsimystä<br />

maailmassa, on välttämätöntä auttaa<br />

myös muiden maiden eläimiä. Eläinsuojeluongelmat<br />

länsimaiden ulkopuolella ovat<br />

mittasuhteiltaan järkyttäviä. Jos me emme<br />

auta noita eniten kärsiviä, ei niitä auta kukaan",<br />

Tiina miettii.<br />

Erja Peltola<br />

Kauppatieteiden maisteri Erja Peltola on<br />

työskennellyt kaksi vuotta <strong>SEY</strong>:n kirjanpitäjänä.<br />

Hän hoitaa taloushallinnossa kirjanpidon<br />

ja tilinpäätöksen, palkkakirjanpidon ja<br />

maksuliikenteen.<br />

Erja asuu Nurmijärvellä miehensä Mikon<br />

kanssa ja he harrastavat yhdessä tanssia ja<br />

luonnossa liikkumista hiihtäen, meloen ja<br />

kävellen. Hän kertoo halunneensa koko työelämänsä<br />

ajan olla mukana jollain tavalla<br />

yleishyödyllisessä ja itselleen mielekkäässä<br />

toiminnassa.<br />

”Hoitamalla hallinnon ja taloushallinnon<br />

taustatyötä organisaatiossa edistän sen var-<br />

Anne Skogberg<br />

Tiina Notko<br />

sinaisen tarkoituksen toteutumista. Hain<br />

tänne töihin, koske eläinsuojelu on mielestäni<br />

tärkeää, vaikka itse olenkin ollut vähän<br />

tekemisissä eläinten kanssa”, hän sanoo.<br />

”Käynnissä oleva strategiatyö on koko <strong>SEY</strong>:n<br />

toiminnan kannalta erittäin tärkeä asia.”<br />

Anne Skogberg toimii <strong>SEY</strong>:ssä valvojasihteerinä<br />

ja hoitaa muun muassa valvojakurssien<br />

järjestelyitä sekä yhteydenpitoa<br />

valvojiin ja neuvojiin. Koulutuksena hänellä<br />

on kauppaopisto. Hän aloitti toimistossa 14<br />

vuotta sitten, mutta on välillä ollut viitisen<br />

vuotta äitiyslomalla.<br />

Annella on 11-vuotias poika ja 9-vuotias<br />

tytär. Elämäntilanteensa vuoksi Annella ei<br />

nyt ole omia eläimiä, mutta hän suunnittelee<br />

kissojen hankintaa. Hän harrastaa liikuntaa<br />

ja lukemista ja on mukana lastensa jalkapallo-<br />

ja muissa harrastuksissa. ■<br />

Kymmenen kysymystä<br />

Koonnut: Marika Salin<br />

Vastaukset kysymyksiin löytyvät Eläinten<br />

ystävä -lehden viime numerosta eli numerosta<br />

4/2004 sekä tämän lehden sivulta 31.<br />

1. Kuinka monta eläinsuojeluvalvontakäyntiä<br />

<strong>SEY</strong>:n valvojat tekivät vuonna<br />

2003?<br />

2. Miksi viherpeippo on viime vuosina<br />

runsastunut?<br />

3. Mikä on EAZA?<br />

4. Mikä on Syvempi mielihyvä -liike?<br />

5. Kuinka vanha on <strong>Suomen</strong> Poniraviyhdistys?<br />

6. Mihin tai miten koirille käytetään synteettisiä<br />

feromoneja?<br />

7. EU:n ministerineuvosto hyväksyi viime<br />

vuoden lopulla uuden eläinkuljetusasetuksen,<br />

joka astuu voimaan ensi vuoden<br />

alussa. Kuinka pitkään sen mukaan<br />

saa kuljettaa sikoja ilman taukoa?<br />

8. Mikä <strong>SEY</strong>:n paikallisyhdistyksistä on<br />

julkaissut tälle vuodelle oman kissakalenterin?<br />

9. Viime syksyn Eläinten viikolla järjestettiin<br />

myös Eläinsuojelurock. Missä?<br />

10. Minkä eläinlajien käyttö koe-eläiminä<br />

lisääntyi eniten viime vuonna?<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 1 / 2 0 0 5<br />

27

Hallitus<br />

Liittohallitus on<br />

eräänlainen <strong>SEY</strong>:n<br />

työrukkanen, joka panee<br />

toimeen <strong>liitto</strong>kokouksen<br />

ja -valtuuston päätökset.<br />

Monien muiden<br />

tehtävien lisäksi se<br />

mm. suunnittelee<br />

ja valmistelee liiton<br />

toimintaa.<br />

Marika Salin<br />

<strong>SEY</strong>:n <strong>liitto</strong>hallituksen valitsee <strong>liitto</strong>valtuusto<br />

syyskokouksessaan. Hallitukseen<br />

kuuluu puheenjohtaja, kuusi<br />

varsinaista ja kolme varajäsentä. Liittohallituksen<br />

sihteerinä on toiminnanjohtaja, ja<br />

myös <strong>liitto</strong>valtuuston puheenjohtaja – tällä<br />

hetkellä Ismo Kovanen – on läsnä kokouksissa.<br />

Kokouksia hallitus pitää noin kerran<br />

kuussa.<br />

Tiina Ahokas Haukiputaalta oli aiemmin<br />

yhden kauden hallituksen jäsenenä. Hän jättäytyi<br />

pois hallituksesta organisaatiomuutoksen<br />

yhteydessä <strong>ry</strong>htyäkseen valtuuston<br />

jäseneksi, mutta tämän vuoden alusta hän<br />

on uudelleen mukana hallitustyössä. Hän<br />

on toiminut 15 vuotta aktiivisesti Oulun<br />

Seudun Eläinsuojeluyhdistyksessä, ensin<br />

sihteerinä ja taloudenhoitajana ja nyt jo 10<br />

vuotta puheenjohtajana.<br />

Tiina on yo-merkonomi ja työskentelee<br />

tätä nykyä Haukiputaan Osuuskaupassa. Va-<br />

Saima Uski<br />

esittäytyy<br />

paaehtoinen eläinsuojeluvalvoja hän on ollut<br />

15 vuotta ja lääninvalvoja vuodesta 1994.<br />

Tiinan perheeseen kuuluu avomies Antero<br />

sekä kolme kissaa, kuusi koiraa, kaksi kania<br />

sekä kukko ja viisi kanaa. Hallituksessa hän<br />

pitää vahvuutenaan käytännön paikallisyhdistys-<br />

ja valvojatyön tuntemusta. ”Toivoisin<br />

<strong>SEY</strong>:lle lisää valvojia sekä toimintaa ja valtion<br />

tukea.”<br />

Jaana Kiljunen Keravalta on ollut <strong>SEY</strong>:n hallituksessa<br />

vuodesta 2003, tällä hetkellä varapuheenjohtajana.<br />

Hän on koulutukseltaan<br />

maatalous-metsätieteiden maisteri ja agronomi<br />

ja toimii naudanjalostuksen johtajana<br />

<strong>Suomen</strong> Kotielänjalostusosuuskunnassa.<br />

Vuosina 1996–1999 hän työskenteli Eläinsuojelu<strong>liitto</strong><br />

Animalian toiminnanjohtajana.<br />

Jaana hoiti aiemmin heitteille jätettyjä<br />

kissoja mm. Hesylle. Hän harrastaa ratsastusta<br />

ja on innostunut hevoshieronnasta ja<br />

luonnollisesta hevostaidosta. Hänen perheeseensä<br />

kuuluu aviomies ja kaksi lasta sekä<br />

koira ja kaksi rottaa.<br />

Omimpana alueenaan hallituksessa Jaana<br />

pitää ammattinsa vuoksi tuotantoeläimiä.<br />

<strong>SEY</strong>:n tämän hetken tilanteesta hän sanoo<br />

seuraavaa: ”<strong>SEY</strong>:n toiminnan perusteena<br />

ovat ammattimainen valvojatoiminta ja<br />

aktiiviset jäsenjärjestöt. Globalisaation kilpailukykyvaatimukset<br />

ovat tämän hetken<br />

haaste, mutta onneksi meillä on asiantunteva<br />

katto-organisaatio Eurogroup for Animal<br />

Welfare. Sen työn ja kampanjoinnin tukeminen<br />

on elintärkeää, koska suurin osa <strong>Suomen</strong><br />

lainsäädäntöä tehdään B<strong>ry</strong>sselissä.”<br />

Tauno Kähkönen asuu Lapinlahdella ja<br />

toimii terveystarkastaja-kuluttajaneuvojana<br />

kotikuntansa lisäksi Varpaisjärvellä sekä<br />

osin Nilsiässä ja Rautavaaralla. Hänellä on<br />

hallituksessa menossa jo 12. vuosi. Eläinsuojeluvalvoja<br />

hän on ollut 20 vuotta ja paikallisyhdistystoiminnassa<br />

noin 10 vuotta.<br />

Taunon perheeseen kuuluu vaimo ja<br />

bichon frisé -rotuinen koira tyttären lennettyä<br />

jo pois pesästä. Hallituksessa häntä<br />

kiinnostavat erityisesti talousasiat sekä valvojatoiminnan<br />

kehittäminen.<br />

”Toiminta ja talous tulee saada tasapainoon<br />

niin, että yhdistyksen olemassaolo ja<br />

tarvittava valvojatoiminta voidaan turvata<br />

pitkälle tulevaisuuteen vielä meidän jälkeemmekin”,<br />

Tauno sanoo.<br />

Antti Mustonen on hallituksessa seitsemättä<br />

vuotta. Hän asuu Savonlinnassa ja työskentelee<br />

arkkitehtinä omassa toimistossaan.<br />

Antti on ollut eläinsuojeluvalvoja yli kymmenen<br />

vuotta ja toiminut pitkään Itä-Savon<br />

eläinsuojeluyhdistyksessä kuten vaimonsakin.<br />

Heillä on poika ja lisäksi koira, kolme<br />

kissaa ja akvaariokaloja. Vapaa-aikanaan<br />

Antti urheilee ja musisoi minkä erilaiselta<br />

järjestötoiminnalta ehtii.<br />

Hallituksessa hän pitää omimpana alueenaan<br />

yhdistystoimintaa ja strategointia.<br />

”Painottaisin <strong>SEY</strong>:n toiminnassa lähitulevaisuudessa<br />

valtionavun saamista pysyväk-<br />

28 E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 1 / 2 0 0 5

si järjestelmäksi ja sen määrän kohtuullistamista<br />

sekä yhdistyksen näkyvämpää roolia<br />

julkisuudessa käytävien keskustelujen yhteydessä.”<br />

Tapani Parviainen on ollut <strong>SEY</strong>:n hallituksessa<br />

vuodesta 1998. Hän on läänineläinlääkäri<br />

ja työskennellyt eläinsuojeluviranomaisena<br />

vuodesta 1996. Vahvuutenaan hallitustyössä<br />

Tapani pitää viranomaistoiminnan<br />

tuntemusta ja tuotanto- ja koe-eläimiä.<br />

Sinikka Rauma Ruukista on käynyt yo-viljelijälinjan<br />

ja toiminut muun muassa maatalouslomittajana<br />

ja viljelijänä. Hän on ollut<br />

myös opettajana maatalousalan oppilaitoksissa,<br />

mutta on nyt ollut pitkään sairaslomalla<br />

olkapäävammansa vuoksi. Vapaaehtoinen<br />

eläinsuojeluvalvoja hän on ollut yli<br />

seitsemän vuotta.<br />

<strong>SEY</strong>:n hallituksessa hän on ollut vuodesta<br />

2002. Hän kuuluu myös valvojavaliokuntaan<br />

ja hänet valittiin viime hallituksen kokouksessa<br />

tuotantoeläinvastaavaksi.<br />

Kotona Sinikalla on koira sekä poika Eetu,<br />

jolla on kaksi marsua ja tytär Mira, jolla on<br />

hermeliinikani. Hän harrastaa monenlaista,<br />

muun muassa eläinten ja ihmisten lajityypillistä<br />

käyttäytymistä tutkivaa kirjallisuutta<br />

ja lehmäkirjoja.<br />

Hallituksessa Sinikan vahvuus on tuotantoeläimet.<br />

”Toivoisin, että jokainen omalla<br />

elämäntavallaan, valinnoillaan ja esimerkillään<br />

vaikuttaisi eläinten ja kanssaihmisten<br />

hyvinvointiin”, sanoo Sinikka.<br />

Eija Saavalainen on rovaniemeläinen pieneläinhoitaja<br />

ja freelance-näyttelijä. Hän on<br />

hallituksen varajäsen nyt viidettä vuotta.<br />

Hän on toiminut aktiivisesti Rovaniemen<br />

Eläinsuojeluyhdistyksessä siitä asti kun herätti<br />

sen henkiin. Hän on Lapin läänin eläinsuojeluvalvoja<br />

sekä kennelneuvoja.<br />

Eijan perheeseen kuuluu aviomies, tytär<br />

ja poika sekä poni, englanninsetteri ja akvaariokaloja.<br />

Hänen omin koirarotunsa on<br />

kuitenkin collie.<br />

Hallituksessa Eija pitää omimpana alueenaan<br />

lemmikkien terveyden- ja sairaanhoitoa<br />

sekä jäsenyhdistystoimintaa. ”Toivoisin<br />

valvojille virallisempaa asemaa ja parempaa<br />

yhteistyötä viranomaisten kanssa. Tärkeää<br />

on myös <strong>SEY</strong>:n <strong>liitto</strong>-organisaation kehittäminen.”<br />

Marika Salin on Oulussa asuva kasvatustieteen<br />

maisteri. Hän on ollut hallituksessa<br />

vuosina 1994-1997 ja nyt vuodesta 1999.<br />

Hän työskenteli aiemmin 15 vuotta Kennelliitossa<br />

ja sitten jonkin aikaa toimittajana<br />

paikallislehdessä ennen kuin hakeutui<br />

opettajankoulutukseen. Hän on englannin<br />

kielen opettaja ja luokanopettaja, erikoistumisaineenaan<br />

mm. biologia.<br />

Marika toimii myös Oulun Seudun esy:ssä<br />

sekä Oulun Luonnonsuojeluyhdistyksessä.<br />

Hän on myös eläinsuojeluneuvoja. <strong>SEY</strong>:ssä<br />

hänen ominta aluettaan ovat tiedotus- ja<br />

koulutusasiat, ja hän on myös Eläinten ystävän<br />

toimitusneuvoston jäsen.<br />

Kotona hänellä on löytökoira Kirppu ja<br />

koululuokassa neljä akaattikotiloa. ”Tärkeää<br />

<strong>SEY</strong>:ssä olisi tehostaa paikallisyhdistysten<br />

toimintaa ja saada sitä kautta myös lisää<br />

jäseniä. Emme kuitenkaan saisi unohtaa<br />

kansainvälistä toimintaa yhteistyössä mm.<br />

WSPA:n kanssa.”<br />

Outi Vainio Turusta on nyt <strong>SEY</strong>:n <strong>liitto</strong>hallituksen<br />

puheenjohtaja toista vuotta. Hän on<br />

koulutukseltaan eläinlääkäri ja tällä hetkellä<br />

eläinlääketieteellisen farmakologian professori<br />

Helsingissä. Hän opettaa tuleville eläinlääkäreille<br />

lääkkeiden käyttöä ja luennoi<br />

myös eläinten käytön etiikasta ja eläinsuojelusta.<br />

Tätä ennen hän toimi Turun läänineläinlääkärinä<br />

kolme ja puoli vuotta.<br />

Vahvuuksinaan ja omimpana alueenaan<br />

hallitustyössä hän pitää eläinetiikkaa ja<br />

eläinsuojelun viranomaistyön tuntemusta.<br />

Outin perheeseen kuuluu aviomies, kaksi<br />

poikaa ja kissa ja hän harrastaa kaunokirjallisuutta<br />

ja kuntourheilua.<br />

<strong>SEY</strong>:n tämän hetken tärkeänä haasteena<br />

Outi pitää <strong>liitto</strong>muodon saamista toimivaksi<br />

ja vuorovaikutteiseksi. ”Jokaisen eläinsuojeluyhdistyksen<br />

jäsenen on koettava,<br />

että <strong>liitto</strong>muotoinen toiminta tukee ja auttaa<br />

tärkeässä työssä eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi.”<br />

Juha Valste asuu Nummi-Pusulassa ja on<br />

hallituksen varajäsen nyt kolmatta vuotta.<br />

Juha on filosofian maisteri ja biologi (ekologinen<br />

eläintiede). Hän työskentelee <strong>Suomen</strong><br />

Luonto -lehden toimittajana, on kirjoittanut<br />

useita oppi- ja tietokirjoja sekä toiminut pitkään<br />

merkittävissä tehtävissä luonnonsuojeluliikkeessä.<br />

Eläinten ystävä -lehteä Juha<br />

toimitti noin vuoden, ja on tämän vuoden<br />

alusta sen päätoimittaja.<br />

Juhan vaimo Anne on myös biologi. Heillä<br />

on lapinkoira Hetta, jolle on tulossa kumppani,<br />

sekä kaksi kania. Juhan lapset ovat olleet<br />

aikuisia jo pitkään. Juha harrastaa muun<br />

muassa omatoimimatkoja Afrikkaan.<br />

<strong>SEY</strong>:ssä hänen omin alueensa on luonnoneläinten<br />

suojelu ja vahvuutenaan tämän aiheen<br />

laaja ja pitkäaikainen tuntemus. ”<strong>SEY</strong>:n<br />

toiminnassa olisi mielestäni tärkeää juuri<br />

nyt jäsenmäärän kasvattaminen – se on luvattoman<br />

pieni.” ■<br />

Anne Petäinen<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 1 / 2 0 0 5<br />

29

Hyvää alkanutta vuotta<br />

kaikille lapsille ja nuorille!<br />

K<br />

IRP<br />

UN<br />

Yhdeksänvuotiaat espoolaiskaverukset<br />

Michelle ja Petra ovat piirtäneet Kirpulle<br />

pari kuvaa. Michellen kuvaan<br />

liittyy seuraava teksti: ”Kissa ja hiiri kiipeävät<br />

aitaa pitkin. Kun kissa näki hiiren, hiirtä<br />

alkoi pelottaa.”<br />

Petra puolestaan tuntuu jo odottavan tulevaa<br />

kesää. Kuvassa on lintuja ja perhosia<br />

sekä jänis ja koira. Löydätkö kaikki? Kiitos,<br />

Petra ja Michelle!<br />

Moni lapsi haaveilee omasta lemmikistä,<br />

jos ei kotiin niin sitten koululuokkaan.<br />

Luokassa eläimellä olisikin monta hoitajaa,<br />

mutta asiapa ei olekaan ihan yksinkertainen.<br />

Kuka eläintä hoitaisi viikonloppuisin ja<br />

lomilla? Entä illat – haluaisiko eläin tosiaan<br />

olla yksin suurimman osan päivästä, kun<br />

lapset ovat koulussa vain muutamia tunteja?<br />

Ei eläin luokassa silti ihan mahdoton<br />

ajatus ole. Pitää vain valita oikea laji. Sauvasirkkoja<br />

on monissa luokissa – vahinko<br />

vain, että ne ovat kovin huomaamattomia,<br />

eikä niistä ainakaan hellittäviksi ole. Akaattikotilot<br />

ovat näkyvämpiä kavereita, ja niitä<br />

voi jopa pitää kädessä. Syödessä niiden voi<br />

kuulla rouskuttavan! Niiden kasvua ja lisääntymistä<br />

on mukava seurata. Nehän ovat,<br />

yllätys yllätys, tyttöjä ja poikia yhtaikaa!<br />

Kun akaattikotilot munivat, ne munivat<br />

paljon, joten poikasia on helppo saada. Silti<br />

pitää muistaa, että elävän eläimen ottaminen<br />

vaatii aina harkintaa ja sitoutumista sen<br />

hoitoon jopa vuosiksi eteenpäin.<br />

Akaattikotilot asuvat terraariossa, jota<br />

on melko helppo hoitaa. Akvaario on huomattavasti<br />

isotöisempi hoidettava ja vaatii<br />

jonkun, joka on oikeasti paneutunut kalojen<br />

hoitamiseen. Silti niitäkin on monissa kouluissa.<br />

Myös koulukäärmeistä on kuultu!<br />

Mutta miksei sitten karvaista lemmikkiä?<br />

Hoidon vaativuuden lisäksi suurin syy on<br />

erilaiset allergiat. Harvassa on nykyisin koululuokat,<br />

joissa ei ole yhtään allergista lasta<br />

– tai opettajaa! Ja vaikkei omassa luokassa<br />

allergikkoja olekaan, niitä voi olla muissa<br />

luokissa, ja oireiden aiheuttamisen riski on<br />

liian suuri. Ja kun kotonakin joku voi tulla<br />

allergiseksi, on mahdollisuus siihen koululuokassa<br />

tietysti vielä paljon suurempi, kun<br />

lapsiakin on enemmän. Mutta allergioista<br />

ehkä enemmän jollain toisella kerralla.<br />

Onnellinen on kuitenkin se eteläsuomalainen<br />

koululuokka, jonka opettaja kuljettaa<br />

koulussa mukanaan kahta leonberginkoiraa.<br />

Lapset saavat helliä isoja, lempeitä koiria ja<br />

kuiskia niiden turkkiin salaisuuksiaan. Pelkästään<br />

niiden läsnäolo rauhoittaa monia.<br />

Koulukoirat ovat kuitenkin suuri harvinaisuus,<br />

monestakin syystä.<br />

Vaikka Kirppu inhoaa yksinoloa, se ei silti<br />

haluaisi ruveta koulukoiraksi. Kirppu toivoo,<br />

että kaikki, jotka harkitsevat eläimen vientiä<br />

kouluun, miettisivät ensin, haluaisiko eläin<br />

itse sitä. Vaatii tosi vahvoja hermoja viihtyä<br />

hälisevien lasten keskellä vieraiden kosketeltavana<br />

vieraassa ympäristössä! ■<br />

N URK<br />

KA<br />

Posti Kirpun nurkkaan osoitteella:<br />

Marika Salin<br />

Syrjäkatu 7 as. 6<br />

90100 Oulu<br />

sähköposti: marika.salin@ope.ouka.fi<br />

30 E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 1 / 2 0 0 5

Lehden<br />

paras juttu<br />

E<br />

läinten ystävä -lehden paras juttu<br />

-äänestys uinui viime numeron<br />

ajan, mutta nyt aloitamme sen uudestaan.<br />

Mikä mielestäsi oli tämän lehden<br />

paras juttu? Lähetä mielipiteesi eläinaiheisella<br />

postikortilla toimistoomme<br />

(osoite lehden etusisäkannessa). Äänestyksen<br />

kortit menevät uusiokäyttöön<br />

päiväkodin lasten askartelumateriaaliksi.<br />

Kaikkien vastaajien kesken<br />

arvomme palkinnon Eläinten ystävän<br />

puodista. ■<br />

Uudet valvojat ja neuvojat<br />

<strong>SEY</strong>:N UUSI VALVOJA<br />

Marko Elomaa (35) on konttoripäällikkö<br />

Porista. Hän on toiminut kolme vuotta aktiivijäsenenä<br />

Satakunnan eläinsuojeluyhdistyksessä<br />

ja on tällä kaudella hallituksen<br />

sihteeri. Lemmikkeinä hänellä on kolme kissaa,<br />

kaksi kania, punakorvakilpikonna sekä<br />

kaksi gerbiiliä. Markon harrastus on eläinsuojelutyön<br />

lisäksi puukäsityöt. Valvojaksi<br />

hän <strong>ry</strong>htyi halusta puolustaa heikompia ja<br />

puolustuskyvyttömiä. Marko toivoo omalla<br />

työllään edistävänsä eläinten hyvinvointia<br />

ja eläintietoutta.<br />

<strong>SEY</strong>:N UUDET NEUVOJAT<br />

Kymmenen kysymystä<br />

– vastaukset<br />

1. Vapaaehtoiset eläinsuojeluvalvojat tekivät<br />

viime vuonna yhteensä 3631 eläinsuojeluvalvontakäyntiä.<br />

2. Viherpeippo on runsastunut lisääntyneen<br />

talviruokinnan ansiosta sekä siksi,<br />

että yhä useammassa pihassa ja puutarhassa<br />

kasvaa kurttulehtiruusuja, joita ne<br />

syövät.<br />

3. EAZA on eurooppalaisten eläintarhojen<br />

kattojärjestö.<br />

4. Syvempi mielihyvä on omantunnon<br />

liike, jota itse kukin voi toteuttaa omalla<br />

tavallaan luopumalla jostakin ja lahjoittamalla<br />

säästyvät rahat itse valitsemaansa<br />

hyvään kohteeseen.<br />

5. <strong>Suomen</strong> Poniraviyhdistys täytti 10<br />

vuotta viime marraskuussa.<br />

6. Keinotekoisia feromoneja käytetään<br />

tyynnyttämään koiria lievissä pelkotiloissa.<br />

Feromonihaihdutin työnnetään pistorasiaan.<br />

7. Uuden eläinkuljetusasetuksen mukaan<br />

sikoja saa kuljettaa tauotta jopa vuorokauden.<br />

8. Kissakalenterin julkaisi Raahen eläinsuojeluyhdistys.<br />

9. Eläinsuojelurock järjestettiin viime lokakuussa<br />

Oulussa.<br />

10. Koe-eläiminä lisääntyi eniten hiirten<br />

ja rottien käyttö.<br />

Tiina Kautonen (31) on puutarhuri Ulvilasta.<br />

Hän on Satakunnan eläinsuojeluyhdistyksen<br />

hallituksen jäsen ja vastaa yhdistyksen<br />

palvelupuhelimesta. Lemmikkeinä<br />

Tiinalla on kissa ja kolme gerbiiliä. Omien<br />

eläinten ja eläinsuojelutyön lisäksi hän harrastaa<br />

lukemista, käsitöitä ja ulkoilua.<br />

Neuvojaksi hän <strong>ry</strong>htyi, koska eläimet ovat<br />

aina olleet hänelle tärkeitä ja hän halusi hyödyntää<br />

eläinsuojeluvalvojien peruskurssilla<br />

opittuja asioita.<br />

Heidi Salomaa (19) Salosta toimii akvaarioliikkeen<br />

myyjänä. Aikaisemmin hän on<br />

toiminut kesäisin eläinklinikalla avustajana.<br />

Heidi on Perniön eläinsuojeluyhdistyksen<br />

hallituksen jäsen. Tulevaisuudensuunnitelmiin<br />

kuuluu eläintenhoitajan tutkinnon<br />

suorittaminen. Lemmikkeinä hänellä on<br />

neljä rottaa, neljä hiirtä, kaksi kellosammakkoa<br />

sekä akvaariokaloja. Harrastuksia<br />

ovat karate, piirtäminen, maalaaminen ja<br />

manga.<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 1 / 2 0 0 5<br />

31

SUOMEN ELÄINSUOJELUYHDISTYS<br />

PALVELUNUMERO: . A504

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!