ey053 - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry
05.07.2014 • Views
Share Embed Flag

ey053 - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry

ey053 - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry

ey053 - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
sey.fi

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

START NOW

3•2005<br />

100<br />

vuotta/år<br />

PYSÄYTÄ PENTUTEHTAILU

Sisällys<br />

4 Eläinten ystävä täyttää 100 vuotta. Miten maailma ja lehti ovat tänä aikana muuttuneet?<br />

6 Pentutehtailu ja lemmikkien halpatuonti ovat kasvava ongelma, joihin eläinten viikolla 4. – 10.10<br />

kiinnitetään huomiota.<br />

10 Nepalissa uskotaan sielun vaellukseen. Tämä näkyy myös eläinten kohtelussa – voihan eläin olla sielusi<br />

seuraava majapaikka.<br />

13 Miten Tatjanalle kävi? Lue Aura Koiviston pakina!<br />

14 Arto Hokkanen on omistanut elämänsä loukkaantuneiden lintujen hoitamiselle<br />

17 Tekeekö kemikaalidirektiivi tyhjiksi vuosien eläinkoetyön, pohtii Outi Vainio<br />

18 Koe-eläinlaki muuttuu. Risto Rydman selostaa miten.<br />

20 Eläinten ystävä 90 vuotta sitten<br />

21 Jäsenyhdistyksiä Pirkanmaan suunnalta<br />

22 Uutisia meiltä ja muualta<br />

24 Metsäkoira tarvitsee kodin lämpöä<br />

25 Kanakirja ja eläinlauluja<br />

26 Uudet valvojat ja eläinsuojeluneuvojat. Kaikki valtakunnan valvojat ja eläinsuojeluneuvojat nyt luettelossa<br />

yhteystietoineen!<br />

30 Mitä kirpulle kuuluu?<br />

31 Nuorena vitsa väännettävä.<br />

Kansi: Lehtikuva/AFLO, sisäkansi: Hanna Oksman<br />

<strong>Suomen</strong> Eläinsuojeluyhdistyksen ja Eläinten ystävä -lehden yhteystiedot ovat sivulla 17.<br />

2

Juha Valste<br />

PÄÄKIRJOITUS<br />

LEDAREN<br />

Sadan vuoden<br />

matka<br />

En sekellång<br />

resa<br />

Kuluva vuosi on Eläinten ystävän sadas. Ensimmäisestä<br />

vuosikerrasta alkaen lehti on ilmestynyt joka vuosi<br />

huolimatta sortokaudesta, sisällissodasta, pula-ajasta,<br />

kolmesta eri sodasta toisen maailmansodan aikana sekä<br />

valtavan nopeasti muuttuvasta maailmasta – mukaan lukien<br />

myös suomalainen yhteiskunta.<br />

Sadassa vuodessa yhteiskunnan rakennemuutos on ollut<br />

suuri. Pientilojen ja maatalouden vallitsemasta, hevosten ja<br />

lehmien Suomesta on tullut teollisuuden ja palvelujen tuottaja.<br />

Maa, jossa myös eläintuotanto muuttuu koko ajan teollisemmaksi.<br />

Maa, jossa eläinsuojelun toiseksi ja yhä kasvavaksi<br />

painopisteeksi ovat tulleet monet erilaiset lemmikit.<br />

Monet asiat ovat silti pysyneet samoina. Eläinten hyvinvoinnissa<br />

ovat keskeisiä niiden elintilat, ravinto ja terveys. Pahoja<br />

epäkohtia on nyt kuten ennenkin erityisesti eläinten kuljetuksissa<br />

teurastamoille. Nyt ja ennen suurin osa väestöstä ei<br />

halua maksaa ruoastaan senttiäkään enempää kuin on pakko<br />

– vaikka jokainen ajatteleva ihminen pystyy kuvittelemaan,<br />

millaiset elinolot ja teuraskuljetukset ovat olleet esimerkiksi<br />

muutaman euron kilohintaan myytävillä broilereilla.<br />

Sata vuotta ”Ellua”! Se on ollut pitkä ja mutkainen tie, mutta<br />

tien kulkijat ovat koko ajan nähneet, mihin he ovat matkalla.<br />

Ehkä tämä määränpää on kuin horisontti, jota tavoitteleva<br />

saa huomata sen aina pakenevan edestään. Perille pääsy on<br />

utopiaa, mutta se ei olekaan tärkeintä. Pääasia on pääseminen<br />

yhä lähemmäksi tavoitetta. ■<br />

Djurvännen fyller hundra år i år. Alltsedan den första<br />

årgången har tidningen utkommit varje år trots<br />

ofärdsår, inbördeskrig, kristider samt de tre olika<br />

krigen under andra världskriget och trots att världen – liksom<br />

också det finländska samhället – förändrats snabbt.<br />

Under hundra år har strukturomvandlingen i vårt samhälle<br />

varit stor. Från att ha varit ett land där småbruk och lantbruk<br />

med hästar och kor dominerat har Finland blivit ett land som<br />

inriktar sig på industri och servicetjänster. Ett land där också<br />

djurproduktionen hela tiden blir alltmer industrialiserad.<br />

Ett land där många olika slags sällskapsdjur gett upphov till<br />

ett nytt alltmer ökande problemfält inom djurskyddet.<br />

Mycket är dock oförändrat. Livsmiljön, födan och hälsan<br />

är fortfarande de centrala faktorerna då det gäller djurens<br />

välbefinnande. I dag liksom tidigare förekommer missförhållanden<br />

i samband med slakttransporterna. Ett lika oförändrat<br />

faktum är att de flesta människorna inte vill betala<br />

en enda cent mer än nödvändigt för sin mat – trots att varje<br />

tänkande människa kan föreställa sig hurdana levnadsförhållanden<br />

och slakttransporter de broilrar varit med om<br />

som säljs till några euros kilopris.<br />

Ett helt sekel med Djurvännen! Det har varit en lång och<br />

slingrig väg, men de som gått den här vägen har hela tiden<br />

haft ett mål. Kanske det här målet är lika onåbart som horisonten,<br />

som man inte heller kan komma fram till hur man<br />

än försöker. Att nå målet är en utopi, men det är inte det viktigaste.<br />

Huvudsaken är att man ständigt försöker komma allt<br />

närmare målet. ■<br />

Mieluummin hellyyttä kuin kovuutta.<br />

3

4<br />

Mitä paremmin hoidat eläimiä, sitä enemmän on meille niistä hyötyä.

Sata<br />

Marika Selin<br />

vuotta!<br />

Eläinten ystävä -lehti on jo sadan vuoden ajan ollut olennainen<br />

osa <strong>Suomen</strong> Eläinsuojeluyhdistyksen toimintaa.<br />

Se on levittänyt eläinsuojeluaatetta, jakanut tietoa, ollut<br />

yhdysside jäsenten kesken sekä esitellyt muille yhdistystä<br />

ja sen toimintaa. Eläessään yhdistyksen ja yhteiskunnan<br />

muutosten mukana lehti on peilannut ajan kulkua ja<br />

eläinsuojelun kehitystä.<br />

Eläinten ystävä -lehden ensimmäinen numero<br />

julkaistiin näytenumerona tammikuussa<br />

1906, ja ensimmäinen varsinainen<br />

numero ilmestyi heti seuraavassa kuussa.<br />

Lehti ja sen synty olivat pitkän suunnittelun<br />

tulosta ja se oli alusta alkaen tarkoitettu elämään<br />

pitkään. <strong>Suomen</strong> Eläinsuojeluyhdistys<br />

oli perustettu viisi vuotta aiemmin, tosin aluksi<br />

nimellä Uudenmaan Eläinsuojelusyhdistys.<br />

Ensimmäisessä numerossa päätoimittaja T.<br />

K. Forstén kirjoitti: ”Mennyt on se aika, jolloin<br />

eläinsuojeluasiaa pidettiin hellätuntoisen mielenlaadun<br />

ilmiönä. Aikamme jo arvostelee ihmisen<br />

kristillistä sivistyskantaa hänen menettelytavastaan<br />

eläimiä kohtaan. Suurempi häpeä<br />

on olla aatteen vastustaja kuin on kunnia olla<br />

sen kannattaja.”<br />

Lehti jatkoi lehden linjan kuvausta: ”Ei astu<br />

tämä heikko ase taisteluun aineellista etua,<br />

kunniaa tai muuta katoovaa hyvää voittaakseen,<br />

vaan pyytää se sulkeutua <strong>Suomen</strong> kansan<br />

suosioon itsekkäisyyden, ajattelemattomuuden<br />

ja tietämättömyyden hävittäjänä valmistamaan<br />

siedettävämpää olemassaoloa parhaimmille<br />

apulaisillemme jokapäiväisessä toimeentulotaistelussa.<br />

Tarkoitustensa saavuttamiseksi<br />

tahtoo se käytännöllisellä tavalla tehdä selkoa<br />

velvollisuuksistamme luomakuntaa kohtaan,<br />

Eläinten ystävä -lehden ensimmäinen<br />

varsinainen numero ilmestyi helmikuussa<br />

1906. Yhdistyksen nimi oli tuolloin<br />

vielä Uudenmaan Eläinsuojelusyhdistys.<br />

Samaa kansikuva-aihetta käytettiin aina<br />

vuoteen 1932 asti!<br />

antaa helposti noudatettuja neuvoja eläinten<br />

hoidossa terveinä ja sairaina, olla yhdyssiteenä<br />

haaraosastojensa kanssa j. n. e. Myöskin tulee<br />

se luomaan katsauksia aatteemme kehittymiseen<br />

muissa sivistysmaissa. Ohjelma ei tosin<br />

näytä suurelta, mutta muokattava maaperä on<br />

sitä suurempi, aseet ovat heikot, taistelu väsyttävä<br />

ja kallis.”<br />

Lehti ei alun perin ollut jäsenlehti, vaan sitä<br />

tilasivat lähinnä jäsenyhdistykset. Lisäksi jaettiin<br />

ilmaisnumeroita. Painos oli alkuvuosina<br />

noin 300, mutta viidessä vuodessa se kipusi jo<br />

noin tuhanteen. Yleinen periaate oli, että lehden<br />

hinta ei saisi olla este sen tilaamiselle, niinpä tilaushinta<br />

olikin aluksi vain 2 markkaa (nykyrahassa<br />

n. 7 euroa). Alhainen hinta näkyi tietysti<br />

lehden yleisilmeessä. Kuvalaatta maksoi satoja<br />

markkoja, joten kuvat olivat harvinaisia ja samat<br />

kuvat myös toistuivat.<br />

Rahan arvon romahdettua kansalaissodan<br />

jälkeen tilaushintoja luonnollisesti korotettiin,<br />

mutta vuosimaksun todellinen arvo oli silti<br />

huomattavasti laskenut. Vuoden 1923 tilaushinta<br />

oli 10 markkaa, joka vastaa nykyrahassa<br />

vain kolmea euroa. Vuonna 1932 hinta oli<br />

kohonnut kaksinkertaiseksi eli 20 markkaan<br />

(kuusi euroa). Vasta vuonna 1986 Eläinten ystävä<br />

päätettiin muuttaa jäsenlehdeksi siten,<br />

että tilausmaksu sisällytettiin yhdistyksen 60<br />

markan (15 euroa) suuruiseen jäsenmaksuun.<br />

Tilaaminen oli kuitenkin yhä mahdollista eijäsenillekin.<br />

Lehden oli määrä ensin ilmestyä kerran<br />

kuussa, sitten kuudesti vuodessa. Varsin usein<br />

turvauduttiin kuitenkin kaksoisnumeroihin,<br />

eli käytännössä numeroita tuli ilmoitettua vähemmän.<br />

Viimeiset 15 vuotta lehti on virallisestikin<br />

ilmestynyt neljästi vuodessa.<br />

Pienestä ja tiiviistä yhä<br />

väljempään<br />

Sata vuotta sitten valokuvat olivat lehdissä<br />

yleensäkin harvinaisia, niin myös Eläinten ystävässä.<br />

Kuvat esittivät yllättävän usein ihmisiä<br />

– kenties kuvalaatat oli saatu jostain valmiina.<br />

Lisäksi käytettiin piirroskuvia, mutta nekään<br />

harvemmin esittivät eläimiä. Yleisimpiä olivat<br />

kuvat erilaisista ”eläinsuojelusvälineistä”:<br />

sorkkasaksista, huuhdekannuista, juottoämpäreistä,<br />

mahaputkista ynnä muista.<br />

Ensimmäiset valokuvat lehden kanteen tulivat<br />

vuosina 1920–1921 ja ensimmäiset värivalokuvat<br />

vasta vuonna 1987. Väriä oli sentään<br />

mukana jo joululehden kansipiirroksessa<br />

vuonna 1933.<br />

Kun kuvia ei ollut, oli alkuvuosien lehtien<br />

sivuja elävöittämässä pieniä lausahduksia ja<br />

huudahduksia. Ne olivat välillä suoranaisia<br />

käskyjä tai kehotuksia kuten ”Tee kuorma kelin<br />

mukaan!” tai ”Valjasta hevonen säällisesti!”,<br />

välillä sananlaskumaisia lausahduksia kuten<br />

”Millaiset kaviot, sellainen hevonen!” tai ”Hellä<br />

hepo varsahansa, leskivaimo lapsehensa.”<br />

Mukana on myös suurmiesten ajatuksia kuten<br />

Emile Zolan: ”Pyhä tehtävä on suojella eläimiä<br />

kärsimyksistä, joita me voimme estää” sekä<br />

Fredrik Suuren: ”Ihmisen luonnetta voi arvostella<br />

sen mukaan, miten hän kohtelee eläimiä”.<br />

Myös myöhemmin uudelleen tutuksi tullut<br />

”Oikeutta eläimille” löytyy Eläinten ystävästä<br />

jo sadan vuoden takaa!<br />

Alkuvuosien lehdet olivat pieniä vihkosia. Sivut<br />

olivat täyteen ladottuja, tyhjää tilaa ei ollut.<br />

Vähitellen sivut väljenivät, mutta etenkin sotia<br />

seurannut pula-aika paperin säännöstelyineen<br />

tiivisti lehden ladontaa jälleen. Jo vuoden 1930<br />

tienoilla oli sivujen ilmettä piristetty käyttämällä<br />

otsikoissa erilaisia kirjasimia, ja juttujen<br />

ulkoasussa oli käytetty aikaisempaa enemmän<br />

harkintaa muun muassa pyrkimällä sovittamaan<br />

niitä aina omille sivuilleen.<br />

Lehden sivukoko kasvoi 1938 ja hieman<br />

jälleen 1955. Vuoteen 1987 sivukoko oli B5 ja<br />

muuttui sitten nykyiseksi A4:ksi.<br />

Millaiset kaviot, sellainen hevonen.<br />

5

Lehdessä näkyy aika ja tekijä<br />

Aluksi lehteä toimitti pitkään yhdistyksen<br />

puheenjohtaja, everstiluutnantti T. K. Forstén<br />

”ammattimiesten avustuksella”, kuten lehden<br />

kannessa ilmoitettiin. Sisältö oli kunnianhimoisen<br />

asiapitoinen, artikkeleita oli niin<br />

poikimiskuumeen parantamisesta, vasikkain<br />

teurastuksesta, hevosen kohtelusta tukinajossa<br />

ja muuten sekä teuraseläinten kuljetuksesta.<br />

Lisäksi lehdessä esiteltiin senaattori Onni<br />

Schildt sekä kerrottiin Eläinsuojelustoimiston<br />

kuulumisia.<br />

Samalla sisällöllisellä linjalla lehti jatkoi<br />

koko Forsténin toimikauden ajan. Hän jatkoikin<br />

sekä yhdistyksen johdossa että lehden<br />

toimituksessa aina kuolinvuoteensa 1927 asti.<br />

Lehden sisältö muodostui lähinnä opettavaisista,<br />

käytännönläheisistä artikkeleista, jotka<br />

käsittelivät ennen muuta karjanhoidon ongelmia<br />

sekä hevosten käsittelyä. Toki muunkinlaisia<br />

artikkeleita oli: poleemisiakin kirjoituksia<br />

vaikkapa kasvissyönnistä ja metsästyksestä<br />

sekä esittelyjä ansioituneista eläinsuojelijoista<br />

tai lintujen ruokinnasta. Myös kaunokirjallisia<br />

kertomuksia ja runoja, jopa näytelmiä, oli<br />

lehdessä silloin tällöin, samoin ulkomaisista<br />

lehdistä lainattuja, suomeksi käännettyjä kuvauksia<br />

milloin mistäkin erikoisuudesta tai<br />

koskettavasta eläinkohtalosta. Sangen raskasta<br />

asia-aineistoa pyrittiin selvästi elävöittämään<br />

erilaisilla pikku-uutisilla, jotka olivat milloin<br />

hellyttäviä, milloin karmaisevia.<br />

Vuonna 1927 Forsténin seuraajaksi sekä yhdistyksen<br />

puheenjohtajana että lehden päätoimittajana<br />

tuli lääninsihteeri Vilho Selinheimo.<br />

Lehti sai ensimmäistä kertaa toimitussihteerin,<br />

Toivo Mähösen, ja se näkyi lehden ulkoasussa<br />

etenkin erilaisina otsikkotyyppeinä. Lehden<br />

linja pysyi kuitenkin hyvin samanlaisena kuin<br />

Forsténin aikaan, paitsi että ”haaraosastojen”<br />

kertomuksia ja ylipäätään tietoja yhdistyksen<br />

toiminnasta oli aikaisempaa vähemmän.<br />

1932 päätoimittajaksi tuli maisteri Aune<br />

Hällfors, joka ei kuitenkaan kyennyt jatkamaan<br />

työtään enää vuonna 1937 miehensä Rafael<br />

Hällforsin kuoltua, vaan luovutti työn yhdistyksen<br />

pitkäaikaiselle johtokunnan jäsenelle<br />

ja lehden avustajalle Ilta Koskimiehelle. Jo ensimmäisen<br />

naispäätoimittajan aikana lehden<br />

linja muuttui entistä kaunokirjallisemmaksi, ja<br />

sama jatkui Koskimiehen aikaan.<br />

Ilta Koskimies oli paitsi harras eläinsuojelija<br />

myös aktiivinen kulttuuri-ihminen. Hänen<br />

aikanaan Eläinten ystävässä julkaistiin paljon<br />

kristillistä aineistoa, joka välillä kuvasti<br />

enemmän yleistä laupeutta ja hurskautta kuin<br />

varsinaista eläinsuojelua. Hartaaseen linjaan<br />

vaikutti epäilemättä myös tuolloin yhdistyksen<br />

puheenjohtajana toiminut pastori Tor Westman.<br />

Ilta Koskimies huolehti lehden ilmestymisestä<br />

vaikeiden sotavuosien yli aina vuoteen 1952.<br />

Hänen seuraajansa Kaisa Kivitie jatkoi lehden<br />

toimittamista samassa kaunokirjallisessa hengessä,<br />

olihan hän itsekin kirjailija. Entistä isommat<br />

ja laadukkaammat valokuvat ilmensivät<br />

kuitenkin uutta aikaa, samoin eläinaiheisten<br />

elokuvien selostukset. Jopa kuvareportaaseja<br />

nähtiin, ja ulkomaan uutisointiin tuli entistä<br />

paneutuvampi linja. Aiemmin ulkomailta oli<br />

kerrottu lähinnä sattumanvaraisia, hupaisia tai<br />

koskettavia eläintarinoita, nyt käsiteltiin jo varsinaisia<br />

eläinsuojeluaiheitakin.<br />

Lemmikkieläinten määrän lisääntyminen<br />

heijastui lehden sisältöön 1950-luvulla. Kissoista<br />

ja koirista kertovien artikkelien ja kuvien<br />

määrä kasvoi – joskus jopa yli äyräiden.<br />

Sisällön suunnitelmallisuus ja eri eläinlajien<br />

ja eläinsuojeluaiheiden välisestä tasapainosta<br />

huolehtiminen kehittyi varsinaisesti vasta vuosituhannen<br />

lopulla.<br />

Vuonna 1959 lehti sai ensimmäisen ammattitoimittajan,<br />

kun päätoimittajaksi tuli Rita<br />

Pekki. Pekistä tuli lehden pitkäaikaisin päätoimittaja,<br />

sillä hän jatkoi työtään aina vuoteen<br />

1986. Pekin aikana paikallisosastojen ja valvojien<br />

toimintaan alettiin lehdessä kiinnittää<br />

taas hieman enemmän huomiota, ja lehti alkoi<br />

julkaista myös runsaammin lukijoiden kirjoituksia.<br />

Rita Pekin seuraajaksi tuli Merja Vehmas,<br />

jolla oli toimittajatausta. Lehti sai uutta räväkkyyttä<br />

etenkin pääkirjoituksiinsa. Kuvaukset ja<br />

valokuvat julmasti kohdelluista eläimistä saivat<br />

osan lukijoista takajaloilleen. 1980-luvun<br />

lopulla alkoi myös kuulua kaikuja radikaalin<br />

eläinoikeusaktivismin noususta maailmalla, ja<br />

Vehmas ennusti ilmiön saapuvan Suomeenkin.<br />

”Toivon hartaasti, että <strong>SEY</strong>:n kiiruhtaessa kohti<br />

uutta vuosikymmentä, sanat yhä edelleen riittäisivät”,<br />

Vehmas kirjoitti vuonna 1991. ”Näyttävämpään<br />

toimintaan meillä on toki varaa<br />

eikä sitä tarvitse kainostella, kunhan muistamme<br />

ajatella aina tekemisemme loppuun asti.”<br />

Pois päätoimittajan<br />

yksinäisyydestä lehdenteossa<br />

Merja Vehmaksen lopetettua Eläinten ystävän<br />

tekemisen päädyttiin aivan uuteen tapaan lehden<br />

johdossa. Päätoimittajaksi tuli yhdistyksen<br />

puheenjohtaja Ilkka Koivisto, mutta toimitussihteeriksi<br />

eli käytännössä lehden tekijäksi<br />

eläinsuojelusihteeri Tiina Notko. Lisäksi perustettiin<br />

toimitusneuvosto suunnittelemaan ja<br />

kehittämään lehden sisältöä ja linjaa.<br />

Ilkka Koiviston päätoimittajakaudella vakiintui<br />

linja, jossa vankka ja monipuolinen eläinsuojelunäkemys<br />

perustuu luotettaviin asiatietoihin<br />

ja perehtyneisyyteen. Kirjoituksia tilattiin yhä<br />

useammin kunkin erityisalan asiantuntijoilta.<br />

Koiviston linjan mukaan eläinsuojelu ei saanut<br />

pohjautua pelkkään tunteeseen vaan myös<br />

tietoon ja harkintaan. ”Myötätunto on sinänsä<br />

hyvä asia, mutta se vaatii aina järjen ohjausta,<br />

jopa komentelua. Esimerkiksi toivottomasti<br />

sairastuneelle tai vahingoittuneelle eläimelle<br />

tehdään paras palvelus päästämällä se vaivoistaan<br />

kivuttomalla kuolemalla, vaikka tämä<br />

tehtävä tuntuu pahalta, tekee kipeää ja nostaa<br />

kyyneleet silmiin”, kirjoitti Koivisto 1992.<br />

Koiviston kaudella journalistinen ote kehittyi<br />

ja lehden kiinnostavuuteen ja luettavuuteen<br />

kiinnitettiin yhä enemmän huomiota sekä ulkoasun<br />

että kirjoitustyylin puolesta. Toimitussihteereinä<br />

ovat toimineet myös Pekka Vehviläinen,<br />

Juha Valste, Annukka Laaksonen, Emmi<br />

6<br />

Käytä ainoastaan sileitä ja paksuja kuolaimia!

Manninen, Hannu Nieminen sekä Mauri Leivo.<br />

Vuoden 2005 alussa päätoimittajana aloitti<br />

Juha Valste. Nykyinen toimitussihteeri on Pekka<br />

Hänninen.<br />

Toimitusneuvosto on yhdistyksen hallituksen<br />

vuosittain nimeämä työ<strong>ry</strong>hmä, joka yhdessä<br />

pohtii lehden linjaa ja käytännön ratkaisuja.<br />

Sekä julkaistut että suunnitteilla olevat lehdet<br />

saavat kokouksissa huolellisen läpikäynnin<br />

niin ulkoasun kuin sisällönkin osalta. Usein<br />

jopa yksittäiset, lehteen aiotut kirjoitukset käsitellään<br />

yhdessä, varsinkin silloin kun aihe on<br />

tärkeä ja laaja.<br />

Lehden toimittaminen ei ole koskaan ollut<br />

päätoimi kenellekään, vaan työ on tehty joko<br />

toimistossa tai muualla muiden töiden ohella.<br />

Nykyisin ulkoasu tehdään tiiviissä yhteistyössä<br />

painotalon kanssa niin, että varsinainen päätäntävalta<br />

on toimitussihteerillä, mutta käytännön<br />

työn tekee painotalon taittaja toimitussihteeriltä<br />

saamiensa ohjeiden mukaan.<br />

Lehti jakoon vaikka väkisin<br />

Lehti on ilmestynyt katkoksitta jopa vaikeiden<br />

sotavuosien yli, mikä oli varsin harvinaista.<br />

Ilta Koskimies muisteli lehdessä myöhemmin,<br />

miten käsikirjoituksia varjeltiin pommitusten<br />

aikana, ja miten osa aineistosta myös tuhoutui<br />

toimittajan koko kodin tuhoutuessa sodassa.<br />

Sensuuri valvoi Eläinten ystävää: esimerkiksi<br />

Korkeasaaren pommituksista ei lehdessä saanut<br />

kertoa.<br />

Rahavaikeuksien kanssa lehti on kamppaillut<br />

kautta vuosikymmenten. Tilaushinnat eivät ole<br />

kattaneet kustannuksia. Vuonna 1916 lehti sai<br />

senaatilta julkaisutukea 500 markkaa (940 euroa),<br />

ja myöhemminkin valtion tukea on tullut<br />

silloin tällöin. Haaraosastoja, nykyisiä jäsenyhdistyksiä,<br />

on eri aikoina kaivattu apuun talousvaikeuksissa:<br />

alussa muistutettiin tavan takaa<br />

tilausten tärkeydestä, myöhemmin järjestettiin<br />

tilaushankintakilpailuja ja jo 1960-luvulla toivottiin<br />

paikallisosastojen hankkivan lehteen<br />

ilmoituksia – laihoin tuloksin. 1950-luvun jälkeen<br />

mainoksia on lehdessä ollut vain harvoin.<br />

Vuonna 1932 lehden ilmestyminen oli todella<br />

vaakalaudalla taloudellisista syistä. Lakkauttamiseen<br />

tai edes numeron ilmestymättä jättämiseen<br />

ei onneksi sittenkään jouduttu turvautumaan.<br />

Maisteri Aune Hällforsin toimittaessa<br />

lehteä vuosina 1933–1936 hänen miehensä<br />

maksoi itse osan lehden painokustannuksista<br />

muutaman vuoden ajan.<br />

Usein lehti on ollut vaarassa myöhästyä, ja<br />

silloin tällöin se on tullutkin lukijoille aikataulusta<br />

jääneenä. 1950-luvulla myöhästymiset<br />

olivat niin yleisiä, että niihin jouduttiin vakavasti<br />

puuttumaan.<br />

Koko kansan lehti<br />

Yhdistyksen toiminnan alussa yksi aktiivisimmista<br />

haaraosastoista oli nuorison Sylviayhdistys,<br />

jolle pitkään puuhattiin omaa lehteä.<br />

Vuodesta 1909 Sylvia-aineistoa alettiin julkaista<br />

Eläinten ystävässä. Jokaisessa numerossa<br />

oli nelisivuinen Lastenlehti, jota saattoi tilata<br />

myös erikseen. Pian Lastenlehti muutettiin<br />

joka toinen kuukausi ilmestyväksi Nuorison<br />

Eläinten-Ystäväksi, joka kuitenkin myöhemmin<br />

sulautettiin Eläinten ystävään.<br />

Aika ajoin lehdessä on ollut oma sivu tai<br />

sivut lapsille ja nuorille. 1983 <strong>ry</strong>hdyttiin toimittamaan<br />

omaa, erikseen alle 15-vuotiaille<br />

jäsenille lähetettävää Miniellua, mutta kokeilu<br />

jäi lyhytaikaiseksi. 1990-luvun Ilonan palstaa<br />

jatkaa nyt Kirpun nurkka.<br />

Viihdeaineistoon on lehdessä viime vuosikymmeninä<br />

suhtauduttu varauksella. Joskus<br />

on julkaistu esimerkiksi sanaristikoita, mutta<br />

yleensä kevyemmätkin tekstit kuten pakinat<br />

ja lastenpalstat on pyritty tekemään niin, että<br />

niissä on myös eläinsuojelullista sisältöä.<br />

Lehdestä on kaivattu myös ruotsinkielistä<br />

painosta, mutta sen julkaisemiseen ei ole ollut<br />

varoja. Pääkirjoitus on kuitenkin pitkään julkaistu<br />

myös ruotsiksi, samoin pieni osa muuta<br />

aineistoa. Rita Pekin aikaan lehdissä oli ruotsinkieliset<br />

yhteenvedot sisällöstä.<br />

Vuonna 1994 lähetettiin lukijakysely satunnaisotannalla<br />

200 jäsenelle. Vastausten perus-<br />

Eläinten ystävän kannet ovat eri<br />

vuosikymmeninä olleet hyvin erinäköisiä.<br />

Vielä 1940 luvulla kansissa ei käytetty kuvaa<br />

kuin joulunumeroissa. Muuten kansiin oli<br />

sisällytetty pieni runo tai muuta opettavaista<br />

tekstiä. 1950-luvulla kannen aiheena<br />

oli usein eläin ja ihminen, kuten tässä<br />

tunnelmallisessa Maija Karman tussityössä.<br />

1960-luvun kannet olivat viisikymmentäluvun<br />

tapaan asiallisia ja kauniisti sommiteltuja.<br />

Lisävärillä tuotiin ajanhenkeen kuuluvaa<br />

räväkkyyttä lehden yleisilmeeseen. Tuolloin<br />

otettiin käyttöön myös kirjasintyyppi, joka<br />

palvelee edelleen Eläinten ystävän kannessa!<br />

Eläinten ystävän kannet ovat heijastaneet<br />

myös aikansa taidesuuntia, kuten vuoden<br />

1976 kollaasimaisessa kannessa nähdään.<br />

Tekijä on tuntematon. 1980-luvulla<br />

mustavalkokuva oli vielä arvossaan, mutta<br />

1990-luvulla Eläinten ystävä sai vihdoin<br />

värilliset kannet. Tässä Marjaana Jokitalon<br />

”Kana, joka sai lentämisen taidot”. Työ<br />

sai kunniamaininnan piirustuskilpailussa.<br />

Tämän numeron sivuille on lainattu sitaatteja<br />

vuoden 1911 Eläinten ystävästä. Moni niistä<br />

on edelleen varsin ajankohtaisia!<br />

teella Eläinten ystävän sisältöön oltiin tyytyväisiä.<br />

Yli 90 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä,<br />

että lehti oli onnistunut eläinsuojeluasioiden<br />

esilletuomisessa erittäin tai melko hyvin. Lemmikkieläinartikkelit<br />

olivat suosituimpia, sitten<br />

eläinrääkkäystapaukset. Myös luonnonvaraisista<br />

eläimistä kertovista artikkeleista ja valvojahaastatteluista<br />

pidettiin, ja eläintarinoita ja<br />

koe-eläinaiheen käsittelyä toivottiin lisää.<br />

Nykyisin palautetta lehdestä kerätään Lehden<br />

paras juttu –äänestyksillä. Vastauksissa<br />

kommentoidaan usein lehteä myös yleisesti.<br />

Joensuulainen Tarja Ryhänen kirjoitti heinäkuussa:<br />

”Lehden kaikki jutut tuli luettua tarkkaan<br />

eli koko lehti on oikein loistava. Paranee<br />

vanhetessaan.” ■<br />

Keritse aina lampaat kampasaksilla.<br />

7

E l ä i n t e<br />

Pysäyt<br />

Eläinten viikon 4. – 10.10<br />

teemana ovat tänä<br />

vuonna pentutehtailu ja<br />

lemmikkien salakuljetus.<br />

Pimeän pennun ostaja<br />

tukee teollaan laitonta ja<br />

epäeettistä toimintaa – aina<br />

laitonta kauppiasta ei ole<br />

helppo tunnistaa. Pimeänä<br />

hankittu pentu voi olla<br />

myös sairas tai vailla asian<br />

mukaisia rokotuksia.<br />

Salakuljetettu koira<br />

Olin hankkimassa koiraa. Halusin valkoisen koiran, ja seurailin ilmoituksia myytävistä pennuista.<br />

Löysin ilmoituksen pennuista, jotka olivat tavallista hintatasoa selvästi edullisempia.<br />

Pennuista pyydettiin 450 euroa. Ilmoitus oli lehdessä, jossa voi ilmoittaa ilmaiseksi.<br />

Soitin ilmoituksessa annettuun numeroon. Puhelimeen vastasi nainen, joka kuitenkin sanoi,<br />

ettei tiedä pennuista oikeastaan mitään, ja antoi minulle toisen numeron. Sitä kautta<br />

sainkin kiinni toisen naisen, joka hyvin innokkaasti alkoi kertoa pennuista.<br />

Menin katsomaan pentuja pieneen kerrostaloasuntoon. Asunnossa oli ainakin kuusi koiranpentua,<br />

joiden kaikkien nainen kertoi olevan samanikäisiä. Minun oli vaikea uskoa naista,<br />

sillä pennut olivat hyvin erikokoisia. Hänen tietonsa koirista tuntuivat muutenkin puutteellisilta,<br />

mutta hän peitti kaikki orastavat epäilykseni esiintymällä vakuuttavasti.<br />

Pentu kuitenkin hurmasi minut ja ostin sen. Nainen kertoi, että pentu on madotettu, mutta<br />

puhetta sen rokotuksista ei ollut, vaikka kyseessä oli ulkomailta Suomeen tuotu pentu. En<br />

saanut sen mukana mitään papereita.<br />

Pentu oli kymmenviikkoinen tullessaan minulle. Kun se oli ollut viikon luonani, sen kunto<br />

alkoi heiketä nopeasti ja se oksensi ja ripuloi jatkuvasti. Veimme sen nopeasti eläinlääkärille,<br />

jossa sille annettiin tehohoitoa usean päivän ajan. Surukseni pentu ei kuitenkaan selvinnyt.<br />

Se kuoli kahden viikon kuluttua. Eläinlääkärin mukaan pennulla oli parvo.<br />

Yritin soittaa pennun myyneelle naiselle heti pennun sairastuttua, mutta hän ei vastannut.<br />

Lähetin hänelle tekstiviestejä, joihin nainen vastasi pahoitellen tilannetta. Hän ei kuitenkaan<br />

edelleenkään soittanut.<br />

Kun pentu kuoli, vaadin rahoja takaisin. Aluksi myyjä yritti tarjota uutta koiraa tilalle.<br />

Vasta kun rupesin uhkailemaan asian viemisellä eteenpäin, nainen suostui palauttamaan<br />

ostohinnan. Eläinlääkärikulut jäivät kuitenkin minun maksettavikseni. Pentua raha ei tietysti<br />

tuonut takaisin.<br />

8<br />

Kaisa<br />

Tarinan nimi on muutettu ja kuva ei esitä salakuljetettua pentua.<br />

Viime vuosina varsinkin pienten koirien<br />

sekä rotukissojen suosio on kasvanut<br />

jatkuvasti, ja suosion myötä on syntynyt<br />

otolliset markkinat myös eläinten liukuhihnatuotannolle<br />

ja halpatuonnille. Kun rekisteröidystä<br />

rotukoirasta tai -kissasta voi joutua<br />

maksamaan jopa yli tuhat euroa, houkutus ostaa<br />

halvempi kotimaisen pentutehtaan kasvatti tai<br />

itätuontikoira on suuri.<br />

Pentutehtailijat kasvattavat koiran- ja kissanpentuja<br />

mahdollisimman halvalla eläinten<br />

hyvinvoinnista piittaamatta. Yleensä pentuja<br />

tuotetaan myös mahdollisimman paljon. Tällainen<br />

eläintuotanto on raakaa bisnestä, jossa<br />

kärsijöiksi joutuvat yleensä niin eläimet kuin<br />

eläimen hankkineet ihmisetkin.<br />

Kesäkuun lopulla nousi otsikoihin yli sadan<br />

koiran huostaanotto Valkealassa. Pentutehtailuongelma<br />

tuli hetkessä suuren yleisön tietoisuuteen.<br />

Eläinsuojeluvalvojat ja -viranomaiset ovat<br />

kuitenkin painineet ongelman kanssa jo pitkään.<br />

Valkealankin tilanteen kanssa oli taisteltu vuosia:<br />

nainen oli saanut jo vuonna 2002 ensimmäiset<br />

sakot eläinten puutteellisesta hoidosta ja liian<br />

suuresta lukumäärästä sekä määräykset tilanteen<br />

parantamiseksi. Kun muutosta parempaan<br />

ei kuitenkaan tapahtunut, koirat lopulta huostaan<br />

otettiin. Osa koirista oli jo niin huonossa<br />

kunnossa, että ne jouduttiin lopettamaan.<br />

Valitettavasti Valkealan esimerkki ei ole ainoa:<br />

vastaavanlaisia pentutehtaita löytyy Suomesta<br />

lukuisia. Vaikka suuren koiramäärän huostaanotto<br />

yhdellä kertaa nousee uutisaiheeksi, ei<br />

pelkkä koirien lukumäärä kerro vielä kaikkea<br />

eläinten hyvinvointiongelmista – pentutehtailu<br />

onnistuu jo muutamankin nartun avulla.

n v i i k k o 4 . — 1 0 . 1 0 .<br />

ä pentutehtailu!<br />

Laura Uotila<br />

Jotain salattavaa<br />

Pentutehtailulle on tyypillistä toiminnan piilottelu.<br />

Ostajia ei päästetä tiloihin, joissa pennut<br />

ovat kasvaneet, eikä kasvattaja halua välttämättä<br />

näyttää edes pentujen emoa. Joskus pennut<br />

myydään kokonaan toisesta paikasta kuin missä<br />

ne on kasvatettu. Usein kasvattajilla on lukuisia<br />

erirotuisia pentueita yhtä aikaa. Myyjää ei myöskään<br />

kiinnosta, minkälaiseen kotiin pentua<br />

ollaan hankkimassa. Suuri osa myytävistä pennuista<br />

on sekarotuisia tai rekisteröimättömiä,<br />

mutta myös rotukoiria rekisteröivä kasvattaja<br />

voi syyllistyä pentutehtailuun.<br />

Pelkkä rekisteritodistus ei ole takuu eettisestä<br />

kasvatustoiminnasta. Kennelliiton rekisteröintiehtojen<br />

mukaan nartun pentueiden välin tulee<br />

olla 10 kuukautta, mutta koska nartuille tulee<br />

kiima-aika tätä useammin, voi rahanahne koirankasvattaja<br />

teettää rekisteröityjen pentueiden<br />

välissä rekisteröimättömän pentueen. Nämä ns.<br />

välipentueet selitetään usein vahinkoastumisesta<br />

syntyneiksi – eläimistään vastuuta kantavalle<br />

kasvattajalle sellaista sattuu vain ani harvoin.<br />

Rekisteröityjenkin koirien kasvatus alkaa tuntua<br />

tehtailulta, mikäli kasvattajalla on tapana astuttaa<br />

narttunsa jo ensimmäisestä juoksuajasta ja<br />

sen jälkeen teettää pentuja aina sallitun kymmenen<br />

kuukauden välein.<br />

Rotukissat muodissa<br />

Kissatkaan eivät ole säästyneet suunnitelmalliselta<br />

pentutehtailulta. Rotukissojen suosio on<br />

kasvanut, ja erityisesti harvinaisempien kissarotujen<br />

kysyntä ylittää tarjonnan, mikä on luonut<br />

raon myös kissanpentujen tehtailulle. Rotukissat<br />

maksavat yhtä paljon kuin rotukoiratkin, joten<br />

bisnestietoiset tehtailijat tuottavat sitä, minkä<br />

kysyntä on suurin ja hinta korkein. Emokissoilla<br />

voi olla perinnöllisiä sairauksia, ja kasvattamossa<br />

voi olla valloillaan erilaisia tarttuvia tauteja,<br />

mutta tämä ei jarruta tehtailijoiden toimintaa.<br />

Kissabisnestä tehdään myös sekarotuisilla kissanpennuilla.<br />

Yleistä on erilaisten roturisteymien<br />

teettäminen: esimerkiksi vuosi sitten Lahden<br />

seudulta löytyi kylmä ja saastainen tehdashalli,<br />

jossa olevat noin viisikymmentä erirotuista kissaa<br />

saivat lisääntyä keskenään vapaasti. Ei liene<br />

yllätys, että kissojen hoito ja olosuhteet olivat alta<br />

kaiken arvostelun. Jotkut antavat kotioloissakin<br />

eri rotua olevien kissojensa tehdä jatkuvasti keskenään<br />

pentuja, koska niistä saa hyvän hinnan.<br />

Useita salakuljetusketjuja jäänyt<br />

kiinni<br />

Viron ja Venäjän pentutehtaista salakuljetetaan<br />

koiranpentuja Suomeen myytäviksi. Vuonna<br />

2004 tuomittiin kaksi pirkanmaalaista naista<br />

sakkoihin ja ehdolliseen vankeusrangaistukseen<br />

lähes 200 koiranpennun salakuljetuksesta. Naiset<br />

olivat tuoneet osan pennuista maahan itse ja<br />

osittain he olivat käyttäneet kuriireja. Lisäksi he<br />

teettivät koirillaan pentuja täällä. Naiset tuomittiin<br />

mm. veropetoksesta sekä eläinsuojelurikkomuksesta<br />

ehdollisiin vankeusrangaistuksiin<br />

sekä sakkoihin. Eläintenpito- tai liiketoimintakieltoa<br />

ei heille kuitenkaan määrätty.<br />

Myös muita salakuljetusketjuja on jäänyt<br />

kiinni. Esimerkiksi Kaakkois-Suomessa on tutkittavana<br />

kaksi tapausta, joissa on kyse yhteensä<br />

lähes parinsadan pennun salakuljetuksesta. Kun<br />

pennut myydään Suomessa 600–1000 euron<br />

hinnalla, on liiketoiminnassa kyse huomattavista<br />

rahasummista.<br />

Salakuljetetut pennut tekevät käsittämättömän<br />

hyvin kauppansa, vaikka ne ovat usein liian<br />

aikaisin vierotettuja ja sairaita. Myyjän väitteet<br />

pennulle annetuista rokotteista ja pennun iästä<br />

on monesti todettu valheellisiksi. Yksi salakuljettaja<br />

pääkaupunkiseudulla jäi kiinni huolimattomuuttaan,<br />

kun hän kauppasi pentua, joka oli<br />

todistusten mukaan rokotettu jo ennen syntymäänsä.<br />

Toisilta pennuilta taas on löytynyt eri<br />

syntymäaika joka paperista. Eläinlääkärit ovat<br />

saaneet hoidettavakseen pentuja, joiden myyjä<br />

on väittänyt olleen myyntihetkellä kahdeksanviikkoisia,<br />

mutta jotka todellisuudessa ovat olleet<br />

korkeintaan viisiviikkoisia.<br />

Osa salakuljetetuista pennuista kuolee jo matkalla<br />

Suomeen ja osa pian uuteen kotiin päästyään.<br />

Pentu voi sairastaa esimerkiksi tarttuvaa virusripulitautia<br />

parvoa, kärsiä sisä- ja ulkoloisista<br />

tai olla yleiskunnoltaan muuten niin heikko,<br />

ettei se eläinlääkärin hoidosta huolimatta selviä.<br />

Myös vaikeat perinnölliset sairaudet vaivaavat<br />

usein itätuontipentuja.<br />

Koiravälittäjät tuovat pentuja lähinnä Venäjältä<br />

ja Baltian maista. Suosituimpia rotuja ovat<br />

pienet seurakoirat kuten chihuahua, ranskanbulldoggi,<br />

mopsi, kääpiövillakoira sekä erilaiset<br />

pienten rotujen sekoituspennut. Rottweilerit ja<br />

dobermannit ovat isoista roduista yleisimpiä.<br />

Myytäväksi tuodaan myös dobermannin pentuja,<br />

joilta on häntä ja korvat typistetty. Varsinkin<br />

isojen rotujen pennut tuodaan maahan usein<br />

hyvin pieninä, jotta kuljetus olisi helpompaa.<br />

Suomeen tuodaan myyntiin tarkoitettuja pentuja<br />

myös laillisesti muista EU-maista ja myös<br />

EU:n ulkopuolelta. Vuonna 2003 eri raja-asemilla<br />

tehtiin rajaeläinlääkärin tarkastus yhteensä 118<br />

koiralle; vuonna 2004 vastaava luku oli 92. Viime<br />

vuoden määrää pienensi Viron liittyminen EU:n<br />

jäseneksi toukokuun alussa, jonka jälkeen rajaeläinlääkärin<br />

tarkastusta ei ole enää tehty sieltä<br />

laillisestikaan myytäväksi tuoduille koirille.<br />

Epämääräistä ilmoittelua<br />

Pentutehtaiden kasvattien myyntikanaviksi ovat<br />

muodostuneet erityisesti lehdet, joissa ilmoittaminen<br />

on ilmaista. Myös internetin ilmoituspalstat<br />

ja teksti-tv ovat suosittuja kaupittelukanavia.<br />

Ilmoituksissa käytettyjen puhelinnumeroiden<br />

haltijoiden yhteystiedot ovat lähes aina<br />

salaisia tai numerot ovat vain tilapäiseen käyttöön<br />

hankittuja ns. prepaid-liittymiä. Ilmoitusten<br />

yhteydessä käytetyt nimet ja paikkakunnat<br />

vaihtuvat taajaan. Myyjä saattaa myös vaihtaa<br />

puhelinnumeroitaan taajaan, jolloin häntä on<br />

lähes mahdoton tavoittaa, jos pentu esimerkiksi<br />

osoittautuu sairaaksi.<br />

Samasta numerosta saatetaan myydä useita<br />

erirotuisia ja eri-ikäisiä pentuja samaan aikaan.<br />

Moni hämäräperäinen myyjä haluaa sopia tapaamispaikaksi<br />

esimerkiksi jonkin pysäköintialueen,<br />

jossa pentuja kaupataan ostajille suoraan<br />

auton takaosasta. Myyjä saattaa myös tarjoutua<br />

tuomaan pennun heti ostajan kotiin.<br />

Pennunkatsoja puhutaan<br />

pyör<strong>ry</strong>ksiin<br />

Osa pentujen myyjistä käyttää voimakasta painostusta<br />

myyntitilanteessa. Ostopäätös eläimestä<br />

vaaditaan tekemään saman tien, eikä ostajalle<br />

anneta mahdollisuutta harkita asiaa tai tutustua<br />

pentuun useampia kertoja ennen päätöksen tekoa.<br />

Ammattimaiset eläintenmyyjät ovat yleensä<br />

taitavia puhujia ja huomaavat helposti, kuka on<br />

ensikertalainen lemmikinhankkija. Tehokkaalla<br />

myyntitaktiikallaan he saavat pennunostajat<br />

päätymään nopeasti kaupantekoon. Usein kaupat<br />

myös tehdään ilman kunnollista myyntisopimusta.<br />

Toisaalta myyjä voi käyttää <strong>Suomen</strong><br />

Kennelliiton kauppakirjalomakkeiden kopioita<br />

ja lisätä tällä tavalla vakuuttavuuttaan. Rekisteritodistus<br />

luvataan lähettää jälkikäteen lisähinnasta,<br />

”kun Kennel<strong>liitto</strong> on rekisteröinyt pennun<br />

uuden omistajan nimiin”.<br />

Ei myöskään kehuskelu Kennelliiton tai rotujärjestön<br />

jäsenyydellä ole tae laadusta eikä edes<br />

väitteiden todenperäisyydestä. Kennelliitosta<br />

voi tarkistaa, onko kyseinen pentue ilmoitettu<br />

rekisteröitäväksi. Harvoja poikkeuksia lukuun<br />

ottamatta ostaja saa rekisteritodistuksen pennun<br />

mukana, ja se kuuluu aina pennun hintaan.<br />

Ostaja ilmoittaa itse tietonsa Kennel<strong>liitto</strong>on. ■<br />

9

Työnorsuja käytetään Nepalin<br />

eteläisimmissä osissa.<br />

10<br />

Tee kuorma kelin mukaan.

NEPAL<br />

Teksti ja kuvat: Helena Telkänranta<br />

Seison hotellin ylimmän kerroksen parvekkeella<br />

ja katselen, kun aamu valkenee<br />

Katmandun kujilla. Kottaraisen sukulainen<br />

viidakkomaina istuu viereisellä TV-antennilla<br />

ja laulaa taiturimaisesti. Muilta osin<br />

Nepalin pääkaupunki on aamunkoiton hetkellä<br />

kerrankin hiljainen.<br />

Äkkiä kuulen takaani kuin kevyen askelen<br />

äänen ja käännähdän ympäri. Taakseni on<br />

ilmestynyt reesusapina, joka alkaa kaikessa<br />

rauhassa syödä aamiaisekseen parvekekukkia.<br />

Tämä luonnonvarainen eläin on istahtanut<br />

metrin päähän minusta ja ruokailee ilmeisen<br />

rentoutuneena. Lähes yhtä huoleton on aamukonserttiaan<br />

jatkava maina, jonka istuinorrekseen<br />

valitsema antennihäkkyrä on vain parin<br />

metrin päässä minusta.<br />

Vaikka eurooppalaisissakin kaupungeissa<br />

näkee ihmisiin tottuneita luonnonvaraisia eläimiä,<br />

Nepalissa kaupunkivillieläinten luottamus<br />

ihmisiin on vielä silmiinpistävämpää. Tosin<br />

sielläkään eläimet eivät voi luottaa aivan kaikkiin<br />

ihmisiin – etenkään eurooppalaisiin. Päivemmällä<br />

kaksi reesusapinaa hypähtää hotellin<br />

pihalle ja istuutuu aurinkotuolien selkänojille.<br />

Paikalla on kaksi hotellin nepalilaista työntekijää,<br />

jotka näyttävät ilahtuvan niiden ilmaantumisesta,<br />

keskeyttävät työnsä ja alkavat harjanvarsiinsa<br />

nojaillen katsella apinoiden puuhia.<br />

Idyllin keskeyttää valkoihoinen hotellivieras,<br />

joka säntää närkästyneenä ajamaan apinat<br />

tiehensä. Hotellin siivoojien ilmeet valahtavat<br />

surullisiksi, mutta jyrkän hierarkkisessa nepalilaiskulttuurissa<br />

heidän olisi sula mahdottomuus<br />

millään tavalla puuttua arvoasemassa<br />

”ylempänä” olevan hotellivieraan tekemisiin.<br />

Elämän kunnioitus osa<br />

kulttuuria<br />

Eläinten luottavaisuus heijastelee nepalilaisen<br />

kulttuurin omaleimaisuutta. Tämä Intian ja<br />

Kiinan välissä sijaitseva pikkuvaltio oli pitkään<br />

täysin eristyksissä ulkomaailmasta. Vuoteen<br />

1951 asti ulkomaalaisilta oli maahan yksiselitteisesti<br />

pääsy kielletty, ja rajavalvonta oli<br />

tiukkaa. Myöhemminkään maa ei ole omaksunut<br />

kulttuurivaikutteita muualta kuin Intiasta.<br />

Päinvastoin kuin monissa muissa kehitysmaissa,<br />

Nepalissa ei näy länsimaiden vaikutusta<br />

juuri missään.<br />

Nepalilaisten suhde eläimiin juontaa juurensa<br />

samasta lähtökohdasta kuin suuri osa<br />

kaikesta muustakin maan elämänmenosta:<br />

hindulaisesta ja buddhalaisesta kulttuurista.<br />

Enemmistö nepalilaisista on hinduja, ja lopuista<br />

lähes kaikki buddhalaisia. Nepal on maailman<br />

ainoa maa, jossa hindulaisuus on valtionuskontona.<br />

Sekä hindut että buddhalaiset uskovat sielunvaellukseen<br />

ja pitävät selviönä, että sielu<br />

voi seuraavassa elämässä päätyä yhtä hyvin<br />

eläimen kuin ihmisen ruumiiseen. Siksi he pitävät<br />

suvaitsevaisuutta eläviä olentoja kohtaan<br />

hyveenä. Ja hyveellisestihän kannattaa toki<br />

käyttäytyä, koska silloin omalla sielulla on paremmat<br />

mahdollisuudet syntyä johonkin onnekkaaseen<br />

ruumiiseen seuraavassa elämässä.<br />

Vastaavasti tappaminen on synti, jota pyritään<br />

välttämään: hyttysiäkin monet nepalilaiset vain<br />

lempeästi hätistelevät kauemmas. Toisen tekemän<br />

surmatyön hedelmistä nauttiminen ei sen<br />

sijaan ole mikään ongelma, ja useimmat hindut<br />

ja buddhalaiset syövät lihaa. Poikkeuksen tekee<br />

tietenkin naudan liha, jota ei juuri ole saatavilla<br />

koko valtakunnassa – lehmät ovat sentään erityisen<br />

pyhiä vielä nykyaikanakin.<br />

Lehmien jälkeen toiseksi pyhintä joukkoa<br />

ovat apinat. Yksi hindulaisen mytologian sankarihahmoista<br />

on apinajumala Hanuman. Sen<br />

ansiosta ihmiset suhtautuvat suopeasti myös<br />

aitoihin, lihaa ja verta oleviin apinoihin, koska<br />

niiden katsotaan olevan Hanumanin ruumiillistumia.<br />

Kun ajamme ilta-auringon kajossa<br />

kohti Bardian kansallispuistoa, tien varressa<br />

puuhailee pieni <strong>ry</strong>hmä langureita, siroja pitkähäntäisiä<br />

apinoita. Nepalilainen oppaani<br />

pyytää autonkuljettajaa pysähtymään ja jää<br />

hartaana katselemaan langurien puuhia. Hän<br />

ei sano mitään, mutta ilmeestä näkee, että hän<br />

koettaa imeä itseensä osuuden näiden apinoiden<br />

pyhyydestä.<br />

Köyhyys ei estä laupeutta<br />

Nepal on yksi maailman köyhimmistä maista<br />

ja tämä vaikuttaa väistämättä ihmisten arkielämään.<br />

Ihmisiä kohtaavat koettelemukset,<br />

kuten kuivuuskaudet, ovat yhtä lailla raskaita<br />

kotieläimille. Silti köyhimmälläkin maaseudulla<br />

näkee laupeuden hetkiä.<br />

Iltapäivälämpötila lähenee 40 astetta. Helteinen<br />

ilma seisoo Saurahan kylän pölyisten<br />

raittien yllä. Vaikka vedestä on pulaa ja sen<br />

kantamisessa kaivolta on kova urakka, yhden<br />

savimajan pihalla seisoo nuori mies, joka valelee<br />

avokätisesti vettä pihalla seisovan vesipuhvelin<br />

selkään. Vesipuhveleita käytetään Nepalin<br />

eteläosissa yleisesti kyntöhärkinä ja vankkurien<br />

vetäjinä, mutta tällä puhvelilla näkyy olevan<br />

vapaapäivä. Se seisoo paikallaan tyytyväisenä<br />

ja nauttii silminnähden vilvoittavasta vedestä.<br />

Toisaalla vanha nainen on taivaltanut pitkän<br />

matkan tuodakseen kaksi vesipuhveliaan vilvoittelemaan<br />

joelle, missä ne nyt lekottelevat<br />

kokonaan upoksissa, vain silmät ja turpa pinnan<br />

yläpuolella.<br />

Reesusapina istahti pelottomasti kuvaajan<br />

viereen ja alkoi syödä parvekekukkia.<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 3 / 2 0 0 5<br />

11

Monella maaseudun<br />

perheellä on kotitarpeiksi<br />

pihalla lieassa porsas tai pari.<br />

Yleistä on, että eläinten lieat<br />

ovat hyvin lyhyitä.<br />

Kun norsut itkevät<br />

Hindujenkaan hyväntahtoisuus ei silti ole<br />

kaikenkattavaa. Jyrkin poikkeus suvaitsevaisuudesta<br />

eläimiä kohtaan näkyy työnorsujen<br />

koulutuksessa. Nepalin eteläosissa työnorsuja<br />

käytetään muun muassa luonnonsuojelualueiden<br />

partioimisessa salametsästäjien varalta<br />

sekä turistien ratsuina. Norsujen koulutus aloitetaan<br />

kolmivuotiaana poikasena, ja koulutusmenetelmät<br />

ovat samoja kuin kautta Aasian eli<br />

hyvin väkivaltaisia.<br />

Koulutettu aikuinen norsu tottelee ikävät<br />

kokemuksensa muistaen jo pelkkiä sanoja.<br />

Monikaan turisti ei siksi osaa aavistaa, mitä<br />

eksoottisen norsuratsastuskierroksen taustalla<br />

on – eikä myöskään moni norsunkouluttaja<br />

tule ajatelleeksi, että toisenlaisetkin koulutusmenetelmät<br />

voisivat olla mahdollisia.<br />

Norsujen suuri koko peittää monien ihmisten<br />

silmiltä sen tosiasian, että norsut ovat hyvin<br />

herkkiä eläimiä – sekä henkisesti että fyysisesti.<br />

Perinteisesti norsuja on ollut tapana pitää<br />

”paksunahkaisina”, jolloin unohdetaan kokonaan,<br />

että tuntoaistinelimet eli tuntohermojen<br />

päät sijaitsevat ihon pinnassa. Nahan paksuus<br />

ei vaikuta millään tavalla siihen, miten herkkä<br />

kyseisen eläimen tuntoaisti on. Ratkaisevaa on<br />

se, kuinka tiheässä tuntohermonpäät ovat.<br />

Mitä useampia tuntohermonpäitä kullakin<br />

ihon neliösentillä on, sitä voimakkaammin<br />

eläin tai ihminen aistii tuntemukset, kuten kivun.<br />

Norsu nimenomaan sattuu olemaan sellainen<br />

eläin, jolla tuntohermonpäitä on tiheässä ja<br />

tuntoaisti ihossa on siten hyvin herkkä.<br />

Peltilehmä väistää liikenteessä<br />

Jos haluaa nähdä uudestaan nepalilaisten lempeän<br />

puolen, kannattaa sukeltaa vaikkapa Katmandun<br />

katuvilinään. Liikenne nepalilaisilla<br />

kaduilla on kaoottista, mutta moniin muihin<br />

kehitysmaihin verrattuna se on silti aika hyväntahtoinen<br />

kaaos. Nepalilaisilla on nimittäin<br />

herkkä jarrujalka. Aina kun auton eteen ilmestyy<br />

katukoira tai lehmä, auto pysähtyy kuin<br />

seinään.<br />

Katukahvilassa jutellessamme nepalilainen<br />

oppaani on aidosti ihmeissään ja suruissaan,<br />

kun hän kuulee, että Euroopassa näkee toisinaan<br />

moottoriteillä makaamassa kuolleita eläimiä.<br />

Hän tarkistaa vielä uudestaan, ymmärsikö<br />

hän nyt oikein: siis mihin ne ovat kuolleet? Hänen<br />

on vaikea käsittää, miksi ihmeessä jotkut<br />

ajavat autoa niin kovaa, etteivät ehdi jarruttaa,<br />

jos jokin elollinen olento ilmestyy eteen.<br />

Palaamme kadulle ja kohtaamme sen elollisen<br />

olennon, joka nepalilaisessa liikenteessä<br />

on ylitse muiden. Kulkuneuvojen kesken Katmandun<br />

kaduilla vallitsee viidakon laki: polkupyörät<br />

tekevät tilaa henkilöautoille, nämä taas<br />

pysyttelevät poissa bussien tieltä, bussit antavat<br />

tilaa kuorma-autoille – mutta kaikki antavat<br />

tietä lehmille. Pyhät lehmät vaeltelevat kaduilla<br />

leppoisaan tahtiin, käyttäen kadun ylittämiseen<br />

niin paljon aikaa kuin siihen sattuu menemään,<br />

ja autoilijat odottavat kärsivällisesti.<br />

Hindujen uskomusten mukaan lehmän näkeminen<br />

tuo onnea. Se sopii hyvin, itsellenikin<br />

kun tulee hyvä mieli lehmien kohtaamisesta.<br />

Kerrankin on ympärillä kulttuuri, jossa kukaan<br />

ei ihmettele, kun pysähdyn nauttimaan jokaisen<br />

kohdalle osuvan lehmän katselemisesta. ■<br />

Kun helteisen päivän ilta hämärtyy, Katmandun<br />

katukoirat alkavat heräillä.<br />

12<br />

Siipikarjalle on valmistettava tilaisuutta puhtaana pysymiseen.

PAKINANURKKA:<br />

Tavoitteena tipuja<br />

Teksti: Aura Koivisto – Kuvat: Risto Sauso<br />

Kotitarpeikseen kanoja pitävä ei vaadi<br />

hoidokeiltaan liukuhihnamunimista.<br />

Päinvastoin, välillä hän toivoo jonkun<br />

kanansa lopettavan munimispuuhat ja intoutuvan<br />

hautomiseen ja tipujen kasvattamiseen.<br />

Perheidylli ei kuitenkaan ole itsestään selvä<br />

asia. Nykyiset pitkälle jalostetut kanarodut<br />

munivat kyllä kiihkeästi, mutta eivät ymmärrä<br />

hautomisesta mitään. Suku säilyy vain koneellisen<br />

haudonnan avulla.<br />

Maatiaisten ja muiden vanhojen rotujen<br />

sekä kääpiökanojen keskuudessa on sentään<br />

vielä kanayksilöitä, joilla nämä elämän perusasiat<br />

ovat hallinnassa. Niinpä kun muutimme<br />

Viroon ja aloin etsiä eläjiä tuliterään kanalaamme,<br />

olisin tahtonut paikallisia maatiaisia. En<br />

vain sellaisia löytänyt, ja niinpä oli tyytyminen<br />

yleisesti kaupattaviin tuotantorotuihin, Moraviaan<br />

ja Shaveriin.<br />

Pari vuotta rouvat munivat vimmatusti, sitten<br />

tahti hiipui. Yhden kanan vei kettu, yksi<br />

kana kuoli muuten vain. Äkkiä huomasin, että<br />

hoivissani oli enää neljä osa-aikaeläkkeelle siirtynyttä<br />

kanaa. Halusin lisää kanoja!<br />

Mutta eiväthän nuo onnettomat ymmärtäneet<br />

hautomisesta mitään. Munivat minkä munivat,<br />

siinä kaikki.<br />

Jotenkin olisi tuntunut tappiolta mennä ostamaan<br />

taas uudet Moraviat ja Shaverit. Onhan<br />

kauheaa, että kanoista on tullut kuin jotain teollisuustavaraa,<br />

jota valmistetaan lähes koneellisesti<br />

ja sitten kaupitellaan kenelle tahansa.<br />

Viime vuonna saimme pariksi päiväksi<br />

kavereita lomittajiksi. Harvinainen tilaisuus<br />

käytettiin hyväksi matkustamalla Keski-Viron<br />

Põltsamaalle siipikarjamarkkinoille. Sieltä<br />

ostimme kaksi brahma-rotuista – tai ainakin<br />

sinne päin – kanaa. Brahmat ovat tunnetusti<br />

innokkaita hautojia ja hyviä emoja, joten odotukseni<br />

olivat korkealla.<br />

Tulokkaat ristittiin Tamaraksi ja Svetlanaksi.<br />

Jo ulkoiselta olemukseltaan ne olivat muhkean<br />

mammamaisia, ja laskeskelin mielessäni, millainen<br />

liuta tipuja mahtuisi niiden tuuheiden<br />

höyhenhelmojen suojiin.<br />

Tamarasta tuli suosikkini. Sillä oli erikoisen<br />

kaunis mustan- ja harmaankirjava höyhenpuku.<br />

Se myös kesyyntyi nopeasti. Minut nähtyään<br />

se juoksi – tai oikeastaan lyllersi – ensimmäisenä<br />

luokseni. Se nokki jyviä ja voikukanlehtiä<br />

kädestäni. Ja minä kutsuin sitä: Tamara,<br />

Tamara…<br />

Eräänä syyspäivänä ratsastusretkeltä palatessani<br />

näin kuusen alla hujan hajan kauniita<br />

mustan- ja harmaankirjavia höyheniä… Tamara,<br />

Tamara! Siinä se makasi rinta auki ja<br />

kuolleena kuin kivi.<br />

Kanahaukka oli iskenyt. Ja tietenkin sen<br />

kynsiin oli jäänyt juuri Tamara, joukon kesyin<br />

ja luottavaisin. Luonnon mittapuulla hölmöin.<br />

Murehdutti, mutta minkäpä asialle enää mahtoi.<br />

Haukka sai syödä mitä söi, sitten se jatkoi<br />

matkaansa ties minne. Lohduttelin itseäni ajatuksella,<br />

että kanahaukka on sentään huomattavasti<br />

harvinaisempi kuin kesykana – joka<br />

onkin maailman yleisin lintu.<br />

En siis saanut ihailemastani Tamarasta kanojeni<br />

kantaäitiä. Mutta se toinen, arempi,<br />

lehtokurpan värinen Svetlana lunasti odotukset.<br />

Eräänä toukokuun iltana, kun muut kanat<br />

olivat jo orsilla, Svetlana kökötti pesäkopissa.<br />

Kun lähestyin sitä, se ei hievahtanutkaan, vaan<br />

nokkaisi kiukkuisesti kättäni. Olin riemuissani.<br />

Hurraa, Svetlana hautoi!<br />

Se hautoi kolme viikkoa melkein transsissa.<br />

Kiireesti käväisi syömässä ja kylpemässä, sitten<br />

takaisin pesään. Seitsemästä munasta kuoriutui<br />

lopulta vain neljä, mutta olin silti tyytyväinen.<br />

Svetlana osoittautui huolehtivaksi emoksi,<br />

ja kaikki neljä jäivät henkiin.<br />

Nyt kesä on kääntymässä lopuilleen ja untuvikoista<br />

on tullut itsenäisiä nuoria. Munimissuorituksiin<br />

on vielä aikaa, mutta maltan<br />

odottaa. Pääasia, että Svetlanan ansiosta<br />

minulla on nyt luontaisesti uusiutuva<br />

kanaparvi. Kannattihan käydä<br />

Põltsamaalla! ■<br />

Likainen ja syöpäläisten kiduttama kana ei tuota hyötyä.<br />

13

Pyhtään<br />

lintukoto<br />

Martti Hario<br />

MARTTI HARIO<br />

Arto Hokkanen<br />

isännöi Pyhtään<br />

lintuhoitolaa, yhtä<br />

maamme harvoista<br />

luonnonvaraisten<br />

lintujen hoitopaikoista.<br />

Työ vaatii suurta<br />

antaumusta ja<br />

sitoutumista.<br />

Arto Hokkanen uhraa linnuille sekä työ- että<br />

vapaa-aikansa — ja aina yhtä hyväntuulisena.<br />

14<br />

Pyhätehtävä on suojella eläimiä kärsimyksiltä, joita me voimme estää!

Joutsenilla esiintyy siiven synnynnäistä<br />

kasvuhäiriötä, ”enkelinsiipeä”, joka estää<br />

lentämisen. Tällaiset linnut jäävät asumaan<br />

tarhaan.<br />

Arto Hokkanen on paljasjalkainen pyhtääläinen.<br />

”Viehtymys lintuihin on minussa<br />

sisäänrakennettua, sillä olin jo<br />

lapsena kiinnostunut linnuista”, hän kertoo.<br />

Tuon ajan maaseudun pikkupojat ottivat linnunpoikia<br />

elätiksi, ja myös Arton ensimmäiset<br />

hoidokit olivat peräisin variksen ja rastaan pesistä.<br />

Toisin kuin muiden poikien, Arton kiinnostus<br />

lintuihin ei alkuinnostuksen jälkeen hiipunut<br />

vaan syveni. Hänestä ei tullut lintuharrastajaa<br />

tavanomaisessa mielessä, vaan lintujen<br />

kasvattaja ja loukkaantuneiden luonnonvaraisten<br />

lintujen auttaja.<br />

Urbaaneja lokkeja ja joutsenia<br />

Pyhtään lintuhoitolan ulkotarhassa on ilmeisen<br />

sopuisasti monenlaisia vesilintuja samassa<br />

tilassa: yhteensä 12 eri lajia. Omat <strong>ry</strong>hmäkohtaiset<br />

häkkinsä on myös kyyhkyillä, päiväpetolinnuilla,<br />

pöllöillä ja kanalinnuilla. Sisätiloissa<br />

on lisää potilaita. Monet ovat pienemmissä häkeissä<br />

odottelemassa paranemista, itsenäisen<br />

ravinnonoton alkamista ja siirtymistä isompiin<br />

tiloihin.<br />

Vuosittain hoitolaan tulee 200–250 lintua,<br />

joista 35–40 prosenttia voidaan palauttaa luontoon.<br />

Kesäaikaan hoidokkeja tulee lähes päivittäin,<br />

talvella on hiljaisempaa. Eläimiä tuovat<br />

tavalliset ihmiset, mutta paljon tulee myös<br />

eläinlääkäreiden, poliisin ja eläinsuojeluyhdistysten<br />

kautta. Osa tulee Helsingistä linja-autolla<br />

ilman saattajaa.<br />

Eniten tuodaan hoitoon kalalokkeja, heinäsorsia<br />

ja joutsenia, siis urbaaneita ja näkyviä<br />

lajeja. Tämä kertoo myös siitä, missä nykyajan<br />

ihmiset liikkuvat ja miten he kohtaavat eläimet.<br />

Jokainen lintu saa hoidon ja mahdollisuuden.<br />

Arto Hokkanen ei jaa lintuja lajin perusteella<br />

arvokkaisiin ja arvottomiin.<br />

MARTTI HARIO<br />

Ajatus lintuhoitolasta syntyy<br />

Hokkasen lintutarha sai alkunsa vuonna 1983,<br />

kun hän sai tuttavansa kautta kaksi kääpiökanaa<br />

ja -kukon. Ne pesivät ja tuottivat munia ja<br />

poikasia. Kesät lintukatras oli ulkona, talveksi<br />

isovanhemmat ottivat ne hoitoonsa maalle. Parin<br />

vuoden päästä Arto lunasti vaarin rintamamiestilan<br />

itselleen ja lintujen pito sai vauhtia.<br />

Kun taloon muutti Hannele-vaimo koirineen,<br />

osoittautui Arto pian allergiseksi koirille<br />

ja ”lähes kaikelle muullekin” – mutta ei höyhenille.<br />

Koirista oli luovuttava, mutta siipikarjaharrastus<br />

laajentui vuosien mittaan niin, että<br />

kanoja, ankkoja, hanhia, fasaaneja, viiriäisiä<br />

ynnä muita on ollut yhteensä seitsemääkymmentä<br />

eri rotua. Nykyään lintuja on kotona<br />

parisataa.<br />

Vuonna 1997 Hannele oli töissä Sapokan vesipuistossa<br />

Kotkassa ja sattui siellä näkemään,<br />

kuinka poliisit lopettivat vammautuneen lokin<br />

ampumalla. ”Silloin Hannelella välähti idea lintuhoitolasta”,<br />

kertoo Arto. ”Sen sijaan että lopetettaisiin<br />

vammautuneet linnut, ne voitaisiin<br />

yrittää kuntouttaa ja palauttaa luontoon.”<br />

Oppi-isänä Anthony Bosley<br />

Arto soitti Heinolaan Anthony Bosleylle,<br />

maankuululle lintujen hoitajalle. Bosley neuvoi<br />

häntä ottamaan yhteyttä ympäristöministeriöön.<br />

Siellä vastaus oli myönteinen. Aika oli<br />

sopiva; hoitopaikoista oli huutava pula. Korkeasaari<br />

oli juuri lopettanut luonnonvaraisten<br />

eläinten vastaanottamisen.<br />

Arto ja Hannele panivat toimeksi, ja jo alkuvuodesta<br />

1998 alkoi rakentaminen Stockforsin<br />

tehtaiden vanhassa varastohallissa kilometrin<br />

päässä Pyhtään kirkolta. Pyhtään kunnalta saatiin<br />

30 000 markan starttiraha, ja rakentaminen<br />

aloitettiin ulkotarhoista. Työllistämisvaroilla ja<br />

sinnikkäällä talkootyöllä saatiin sisätiloihin rakennetuksi<br />

tarvittavat huoneet. Lintuhoitolan<br />

avajaiset pidettiin kesäkuussa 1998, vain runsas<br />

vuosi Sapokassa syntyneen idean jälkeen.<br />

Rakentamista riitti toki vielä seuraavallekin<br />

Ulkotarhoissa linnut ovat vapaasti kävijöiden katseltavissa kesäaikaan.<br />

vuodelle. Arto ei lakkaa kiittelemästä monien<br />

hankkeeseen osallistuneiden työpanosta eikä<br />

Anthony Bosleyn neuvoja ja asiantuntevaa<br />

apua, jota oli aina rajattomasti saatavilla.<br />

Hoitolan toiminta kustannetaan ympäristöministeriön<br />

80 000 euron vuosittaisesta määrärahasta,<br />

joka kattaa kaiken palkoista eläinten<br />

ruokiin ja tilojen ylläpitoon. Arto Hokkanen on<br />

Kaakkois-<strong>Suomen</strong> ympäristökeskuksen palkkalistoilla,<br />

jonka kautta rahat kulkevat.<br />

Ruumiillista työtä<br />

Lintujen hoito ei ole kevyttä puuhastelua. Häkkien<br />

ja tarhojen siivoaminen ja ylläpito tehdään<br />

hartiavoimin, kottikär<strong>ry</strong>illä ja haravoimalla,<br />

lapiolla ja harjalla. Tarhat siivotaan päivittäin,<br />

ulkotarhan uima-altaan vesi vaihdetaan kesällä<br />

joka toinen päivä, talvella sisäaltaan vesi<br />

päivittäin. Häkkien sisustuksen puusto ja oksisto<br />

vaihdetaan 4–5 kertaa kesässä. Puut Arto<br />

kaataa harvennettavaksi sovituista taimikoista<br />

lähiseuduilta.<br />

Suurin päiväurakka muodostuu lintujen<br />

ruuan hankinnasta ja valmistamisesta. Hoidokeilla<br />

on monenlaisia ruokavalioita, ja kaikille<br />

pitää ruoka silputa, hienontaa ja sekoittaa sopivaksi<br />

koostumukseksi vitamiineineen ja hivenaineineen.<br />

Kaikki tehdään käsin. ”Sellaista konetta<br />

ei ole keksitty, jolla ainekset saisi pienittyä<br />

sopiviksi”, toteaa Arto.<br />

Silakat saadaan Loviisan suunnalta. Niitä<br />

kuluu kolmisenkymmentä kiloa viikossa.<br />

Salaatit ja muut vihannekset haetaan kesällä<br />

kauppapuutarhalta ja talvella isosta marketista<br />

Kotkasta. Niitä kuluu useita kymmeniä kiloja<br />

viikossa. Marketista haetaan viikoittain myös<br />

toista sataa leipää, parikymmentä kiloa porsaan<br />

sydäntä ja jauhelihaa, kolmekymmentä<br />

koiranmakkaraa, omenoita, banaania, hunajaa,<br />

pähkinöitä ja useimmat muut tuotteet.<br />

Vilja saadaan lähialueen maanviljelijöiltä. Sitä<br />

ja muita siemeniä kuluu noin 15 kg viikossa.<br />

Hiiret pöllöille haetaan mm. Helsingistä, purut<br />

Haminan läheltä Summasta. Mustikat ja<br />

pihlajanmarjat linnuille poimitaan itse lähi-<br />

MARTTI HARIO<br />

”Oikeutta eläimille”<br />

15

MARTTI HARIO<br />

Tarhan vakituisena asukkaana on valkoposkihanhi, joka tuli pienenä<br />

poikasena Helsingistä. Se on niin kesy, ettei sitä voida vapauttaa<br />

luontoon.<br />

Huuhkaja on petolinnuista varpushaukan jälkeen yleisin hoidokki.<br />

maastosta. Ajokilometrejä kertyy noin 50 000<br />

vuodessa.<br />

Lintuhoitolalla on kannatusyhdistys, joka<br />

mahdollistaa aputyövoiman palkkaamisen hoitolaan.<br />

On aina pieni jännityksen paikka, millaisin<br />

asentein ja odotuksin uusi työntekijä tulee<br />

töihin. Nykyään Arto ottaa vain naispuolisia<br />

työntekijöitä, koska ”miehet eivät suostu siivoamiseen<br />

ja silppuamiseen”. Itse hän tekee kaikki<br />

raskaammat työt.<br />

Lintuhoitolan pyörittäminen vaatii myös sitoutumista<br />

viikonpäiviin katsomatta. Vapaapäivät<br />

ovat harvassa, ja nekin voidaan joutua viime<br />

hetkellä peruuttamaan. Vanhempi tytär Jonna<br />

tuurasi Artoa tänä vuonna heinäkuussa, kun<br />

Arto ”piti lomaa” eli teki tavallista lyhyempää<br />

työpäivää. Viikonloppuisin nuorempi tytär Marjaana<br />

on tarhalla vapaaehtoisena apulaisena.<br />

Pahvilaatikosta tarhaan<br />

Lintujen kotiutuminen ja sopeutuminen hoitoon<br />

vaihtelee lajikohtaisesti. ”Sorsat sopeutuvat,<br />

kanahaukka ei”, Arto tiivistää. Helpoimpia ovat<br />

lokit, pulut ja monet vesilinnut, jotka oppivat nopeasti<br />

itse ottamaan ravintonsa.<br />

”Paras ensi vaiheen säilytyspaikka vammautuneelle<br />

luonnonvaraiselle linnulle on rauhallinen<br />

pahvilaatikko, jonka hämärissä lintu pääsee<br />

toipumisen alkuun”, kertoo Arto. ”Sieltä se on<br />

helppo poimia kainaloon ruokittavaksi monta<br />

kertaa päivässä.” Vammautunut lintu on stressaantunut<br />

ja säikky ja pyrkii luontaisesti pysymään<br />

näkymättömissä välttääkseen joutumasta<br />

saaliiksi.<br />

Aikuiset petolinnut ovat lähes aina törmäyk-<br />

sen uhreja tai nälkiintyneitä, ja ne ovat tervehdyttyään<br />

laskettavissa luontoon. Heikkokuntoisia<br />

petolintuja täytyy aluksi syöttää, ja vähitellen<br />

ne voidaan siirtää pahvilaatikosta pieneen häkkiin<br />

ja lopuksi isoon tarhaan, kun ne ovat oppineet<br />

itse ottamaan tarjolle asetetun ravinnon.<br />

Poikasina huostaan otettuja petolintuja ei voida<br />

kuitenkaan palauttaa luontoon, koska ne eivät<br />

koskaan opi itsenäisesti saalistamaan. Ne jäävät<br />

pysyvästi hoidokeiksi.<br />

Hoitopaikat hupenevat<br />

Arto on erittäin kiitollinen monien yhteistyötahojensa<br />

toiminnasta, kuten Kotkan seudun<br />

eläinsuojeluyhdistyksen ja Kouvolan seudun<br />

eläinsuojeluyhdistyksen panostuksesta mm.<br />

oravien hoitoon sekä oman ”luottoeläinlääkärinsä”,<br />

Helsingin yliopiston eläinsairaalan Einar<br />

Erikssonin avusta.<br />

Pyhtään runsaslukuisimpien ”asiakkaiden”<br />

kalalokin, heinäsorsan ja joutsenten kannat ovat<br />

kasvussa nimenomaan kaupunkiympäristössä.<br />

Koko maan hoitopaikkatilanne on kuitenkin<br />

huonontunut, ja Arto pelkää sen huonontuvan<br />

yhä.<br />

Yliopiston eläinsairaala Helsingissä saattaa lopettaa<br />

luonnonvaraisten eläinten hoidon muuttaessaan<br />

pian uusiin tiloihin. Ähtärin eläinpuisto<br />

on vastikään ilmoittanut, ettei se enää<br />

ota vastaan luonnonvaraisia eläimiä. Helsingin<br />

eläinsuojeluyhdistys lopetti jo yli vuosi sitten<br />

luonnonvaraisten eläinten vastaanoton, ja myös<br />

Heinolassa luonnonvaraisten eläinten hoito on<br />

uhattuna taloudellisista syistä. Tilanne lisää painetta<br />

Pyhtään hoitolaa kohtaan, mutta toisaalta<br />

entiset asiantuntevat yhteistyötahot eivät enää<br />

toimi edes eläinten välittäjinä Pyhtäälle.<br />

Ihmisen nurja puoli<br />

Osa hoitoon tulleista linnuista on lopetettava,<br />

kun ne hoidosta huolimatta eivät tervehdy tai<br />

kun kokemus kertoo, että ne ovat toivottomia<br />

tapauksia. Lopettaminen on usein armeliaampaa<br />

kuin eläimen kärsimysten jatkaminen hyvää<br />

tarkoittavalla hoidolla, joka ei onnistu. Toivottomimpina<br />

tapauksina Arto pitää mm. uistimen<br />

nielleitä lokkeja. ”Tässä työssä joutuu kohtaamaan<br />

kuoleman”, Arto toteaa. Eläinsuojelijalle<br />

nämä tilanteet eivät kuitenkaan koskaan ole<br />

helppoja.<br />

Ihmisen toiminta aiheuttaa Suomessakin<br />

suoraan tai epäsuorasti vuosittain kymmenien<br />

tuhansien eläinten vammautumisen ja silpoutumisen.<br />

Tätä taustaa vasten ihmisten kielteinen<br />

suhtautuminen lintuihin likaavina ja metelöivinä<br />

kiusankappaleina tuntuu Artosta kohtuuttomalta.<br />

Ihmisen ja luonnonvaraisen eläimen<br />

kohtaaminen on lohduttoman usein eläimelle<br />

kohtalokas.<br />

Toisaalta Arto Hokkanen tietää työssään näkevänsä<br />

juuri sen nurjimman puolen ihmisen<br />

ja eläimen välisestä suhteesta. Hän tietää myös,<br />

että virka-ajan jälkeen ja viikonloppuisin hänen<br />

kännykkänsä voi olla valtakunnassa ainoa, joka<br />

vastaa hätääntyneen eläinystävän kutsuun. Soittajan<br />

hyvä mieli motivoi jaksamaan työaikaan<br />

katsomatta. Iltakymmenen jälkeen kännykkä jää<br />

kuitenkin alakertaan. Arto Hokkanen nukahtaa<br />

helposti. ”Ei tarvitse meikäläisen iltaisin lenkille<br />

lähteä.” ■<br />

Pyhtään lintuhoitolan<br />

kannatusyhdistys <strong>ry</strong><br />

Pyhtään lintuhoitolan kannatusyhdistys kerää varoja mm. vahingoittuneiden<br />

lintujen hoitoon ja lisähenkilökunnan palkkaamiseen<br />

hoitolaan.<br />

Lahjoituksen voi tehdä tilille OP 517720-258548.<br />

Linnun voi lähettää ilmaiseksi Pyhtäälle klo 17.00 Helsingistä lähtevällä<br />

Pohjolan Liikenteen linja-autolla. Linnun voi itsekin viedä<br />

Pyhtäälle, jonne on Helsingistä runsaat sata kilometriä. Ensin<br />

soitto Arto Hokkaselle (p. 040 518 8976), joka antaa tarvittavat<br />

ohjeet.<br />

16<br />

Häkkilintujen vankiloiden tulee olla siksi avarat, että linnut voivat käyttää siipiään.

Puheenjohtajalta<br />

Outi Vainio<br />

Kemikaalidirektiivi<br />

lisää eläinkokeita<br />

<strong>Suomen</strong> Eläinsuojeluyhdistys<br />

Osoite: Kotkankatu 9, 00510 Helsinki<br />

Toimisto, jäsenasiat ja osoitteenmuutokset:<br />

Puh. 09-877 1200, faksi 09-877 1206<br />

Sähköposti: sey@sey.fi tai etunimi.sukunimi@sey.fi<br />

Kotisivut: www.sey.fi<br />

Toiminnanjohtaja Risto Rydman 720 68 411<br />

Toiminnanjohtajan sihteeri Ulla Björkén 720 68 410<br />

Järjestösihteeri Leena Glans 720 68 417<br />

Taloussihteeri Kristina Lindqvist 720 68 414<br />

Eläinsuojelusihteeri Tiina Notko 720 68 413<br />

Kirjanpitäjä Erja Peltola 720 68 415<br />

Valvojasihteeri Anne Skogberg 720 68 412<br />

Hallitus: Professori Outi Vainio (puheenjohtaja),<br />

johtaja Jaana Kiljunen Kerava (varapuheenjohtaja),<br />

terveystarkastaja Tauno Kähkönen Lapinlahti,<br />

arkkitehti Antti Mustonen Savonlinna, eläinlääkäri<br />

Tapani Parviainen Helsinki, eläinsuojeluvalvoja Sinikka Rauma<br />

Ruukki, kasvatustiet.maist. Marika Salin Oulu,<br />

yo-merkonomi Tiina Ahokas Haukipudas (varajäsen),<br />

eläinsuojeluvalvoja Eija Saavalainen Rovaniemi (varajäsen) ja<br />

toimittaja Juha Valste Nummi (varajäsen).<br />

<strong>SEY</strong>:n lahjoitustili: Leonia 800019-1061763<br />

Finlands Djurskyddsförening<br />

Adress: Kotkagatan 9, 00510 Helsingfors<br />

Kontor, medlemsärenden och adressförändringar:<br />

Tel. 09-877 1200, fax 09-877 1206<br />

E-post: sey@sey.fi eller förnamn.släktnamn@sey.fi<br />

Hemsidorna: www.sey.fi<br />

Verksamhetsledare Risto Rydman 720 68 411<br />

Verksamhetsledarens sekreterare Ulla Björkén 720 68 410<br />

Medlemsföreningssekreterare Leena Glans 720 68 417<br />

Ekonomisekreterare Kristina Lindqvist 720 68 414<br />

Djurskyddssekreterare Tiina Notko 720 68 413<br />

Bokförare Erja Peltola 720 68 415<br />

Övervakarsekreterare Anne Skogberg 720 68 412<br />

Styrelse: Professor Outi Vainio (ordförande), direktör Jaana<br />

Kiljunen Kervo (viceord förande), hälsoinspektör Tauno Kähkönen<br />

Lapinlahti, djurskydds överv. Sinikka Rauma Ruukki, arkitekt Antti<br />

Mustonen Nyslott, veterinär Tapani Parviainen Helsingfors, ped.<br />

mag. Marika Salin Uleåborg, studentmerkonom Tiina Ahokas<br />

Haukipudas (suppleant), djurskydds överv. Eija Saavalai nen Rovaniemi<br />

(suppleant) och redaktör Juha Valste Nummi (suppleant).<br />

Finlands Djurskyddsförenings konto,<br />

donationer: Leonia 800019-1061763<br />

Satavuotias Eläinten ystävä on nähnyt kaikenmoista. Viimeisen vuosikymmenen suurin<br />

muutos lienee <strong>Suomen</strong> liittyminen EU:n jäseneksi. Kertaheitolla B<strong>ry</strong>sselin direktiivit<br />

alkoivat ohjata eläinten elämää myös meillä. Nyt päättäjiä on paljon. Koska he<br />

tulevat hyvin erilaisista maista, kaikkien näkemysten yhteensovittaminen on hidasta. Joskus<br />

niin hidasta, että päättäjän mieli muuttuu ennen kuin on päästy päämäärään. Eläinten<br />

etujen puolustajat joutuvat koville kaiken keskellä.<br />

Suomessa eläinsuojelujärjestöjen sinnikkään ja määrätietoisen työn tuloksena lähiaikoina<br />

voimaan tuleva koe-eläinlaki takaa eläinsuojelun tai etiikan edustajalle paikan koeeläinlautakunnassa.<br />

Tämä on lakisääteinen mahdollisuus päästä vaikuttamaan jokaisen<br />

myönnettävän eläinkoeluvan ehtoihin. Samassa yhteydessä jokainen koesuunnitelma joutuu<br />

eettisen arvioinnin kohteeksi. Mitä enemmän eläimille aiotaan tutkimuksessa aiheuttaa<br />

kipua ja haittaa, sitä merkittävämpiä tuloksia tutkimuksista on oltava odotettavissa.<br />

Turhiksi eläinkokeiksi koetut kosmeettisten aineiden testaukset eläimissä kiellettiin EU:n<br />

alueella pari vuotta sitten. Siirtymäajan jälkeen kosmetiikkadirektiivi astuu voimaan vuonna<br />

2009. Tämä on vuosikausia kestäneen kansainvälisen kampanjoinnin ja voimakkaan julkisen<br />

mielipiteen ilahduttava lopputulos, joka selkeästi vähentää koe-eläinten käyttöä.<br />

Nyt europäättäjät ovat huolestuneita elinympäristön kemikaalien vaikutuksesta kansalaisten<br />

terveyteen. Riskien hallitsemiseksi on tuotettu ehdotus kemikaalidirektiiviksi.<br />

Siitä on tulossa EU:n suurin yksittäinen säädös. Sen mukaan kaikkien käytössä olevien<br />

kolmenkymmenen tuhannen kemikaalin myrkyllisyys on testattava uudelleen – ja pääasiassa<br />

eläinkokein. Ehdotuksessa on lukuisia puutteita. Jo olemassa olevien myrkyllisyystietojen<br />

julkistamista ei ole tehty pakolliseksi, koska teollisuusyritykset eivät ole olleet<br />

halukkaita jakamaan tietojaan. Siksi eläinkokeissa kertaalleen tutkitut aineet on tutkittava<br />

uudelleen. Näin lukemattomille eläimille aiheutetaan kärsimyksiä jo olemassa olevan tiedon<br />

panttaamisen vuoksi.<br />

Myös kosmetiikan aineosat kuuluvat kemikaalidirektiivin alaisuuteen, ja sen vuoksi ne<br />

on testattava uudelleen eläinkokeissa. Kemikaalidirektiivi lisää koe-eläinten käyttöä, vaikka<br />

kosmetiikkadirektiivin tavoitteena oli niiden vähentäminen.<br />

Asiantuntijat arvioivat, että kemikaalidirektiiviin liittyviä ratkaisevia päätöksiä tehdään<br />

vuoden 2006 syksyllä, jolloin Suomi toimii EU:n puheenjohtajana. Suomalaisten päätöksentekijöiden<br />

eläinrakkauteen ei kuitenkaan ole luottamista. Italiaan menneen elintarvikeviraston<br />

korvauksena Suomi odottaa saavansa perustettavaksi aiotun kemikaaliviraston.<br />

Mitä suurempi virasto saadaan, sen parempi päättäjien mielestä. B<strong>ry</strong>sselin suomalaiset<br />

lobbarit ajavat mahdollisimman laajaa ja raskasta kemikaalien testausta.<br />

Euroopan Unionin säädösten laadinta on nokkelan kimuranttia. Jokainen ratkaisu on<br />

kierrettävissä. Olemme taas tilanteessa, jossa eläinten hyväksi kertaalleen tehdyt päätökset<br />

jäävät käytännössä toteutumatta. Työ on aloitettava alusta. Euroopan eläinsuojelujärjestöt<br />

kokoavat nyt rivejään saadakseen kosmetiikan aineosat pois kemikaalidirektiivin<br />

uudelleen tutkittavien aineiden listalta. ■<br />

Turussa 22.8.2005<br />

Outi Vainio<br />

100. vuosikerta/Årgång 100.<br />

<strong>Suomen</strong> Eläinsuojeluyhdistyksen julkaisu/Finlands Djurskyddsförenings tidskrift<br />

Päätoimittaja/Chefredaktör: Juha Valste<br />

Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Pekka Hänninen<br />

Ulkoasu/Layout: Gita Lindgren/Ekenäs T<strong>ry</strong>ckeri, Tammisaaren Kirjapaino<br />

Toimitusneuvosto/Redaktionsråd: Pekka Hänninen, Tiina Notko, Marika Salin, Outi Vainio,<br />

Juha Valste<br />

Käännökset/Översättningar: Ija Rönnqvist<br />

Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä. Lehdessä julkaistuja artikkeleitä saa kopioida<br />

ja jakaa opetus- ja valistustarkoituksiin, kunhan lähde ja kirjoittajan nimi mainitaan.<br />

Skribenterna ansvarar själva för artiklarna. Artiklar som publicerats i tidningen får kopieras<br />

och utdelas för undervisnings- och upplysningsändamål om källan och skribentens namn<br />

anges.<br />

Ilmoitusmyynti/Annonsförsäljning: Kristina Lindqvist, puh. 09-720 68 414<br />

Paino/T<strong>ry</strong>ckeri: Ekenäs T<strong>ry</strong>ckeri, Tammisaaren Kirjapaino. ISSN 0789-1857<br />

Eläinten ystävän toimitus/Djurvännens redaktion:<br />

Kotkankatu 9, 00510 Helsinki/ Kotkagatan 9, 00510 Helsingfors<br />

Puh./tel. 09-877 1200, faksi/fax 09-877 1206, sähköposti/E-post: ellu@sey.fi<br />

Raitis ilma ja jokapäiväinen liikunto on pääehto hevosen kasvatuksessa.<br />

17

Uusi koe-eläintoimintalaki:<br />

Eläinsuojelijat kantamaan<br />

vastuuta koeeläinten<br />

hyvinvoinnista<br />

Ensi vuonna saadaan vihdoinkin uusi koeeläintoimintalaki.<br />

Uuden lain ansiosta myös<br />

eläinsuojelijat pääsevät mukaan eläinkokeista<br />

päättäviin koe-eläinlautakuntiin. Eduskunta<br />

ei ole vielä hyväksynyt lakia, mutta silti<br />

lakiesitykseen tuskin tulee enää merkittäviä<br />

muutoksia.<br />

Risto Rydman<br />

Koe-eläintoimintalakia on odotettu jo vuosia.<br />

Eläinsuojelulain hyväksymisen yhteydessä<br />

1996 koe-eläintoimintaan liittyvä<br />

osa edellisestä laista jätettiin uudistamatta. Niinpä<br />

meillä onkin koe-eläinten osalta noudatettu<br />

vuonna 1985 hyväksyttyä koe-eläinasetusta.<br />

Uusi laki tulee koskemaan edelleen vain selkärankaisilla<br />

eläimillä harjoitettavaa koe-eläintoimintaa<br />

– banaanikärpästen olosuhteita se ei<br />

muuta.<br />

Lain voimaan astuminen on pitkän prosessin<br />

tulos. Tätä kirjoitettaessa koe-eläintoimintalakia<br />

ei vielä ole hyväksytty eduskunnassa. Ympäristövaliokunta<br />

on jo antanut lausuntonsa hallituksen<br />

ehdotuksesta. Maa- ja metsätalousvaliokunnan<br />

lausunto saataneen jo syyskuussa. Sen jälkeen<br />

lakiehdotus menee vielä eduskunnan täysistuntoon,<br />

jossa se hyväksytään. Valistuneen arvioni<br />

mukaan kovin suuria muutoksia ehdotukseen ei<br />

enää tule.<br />

Nykyisessä koe-eläintoimintalaissa on säännökset<br />

koe-eläintoiminnan harjoittamiseen<br />

vaadittavan luvan edellytyksistä ja luvan myöntämisestä.<br />

Siinä on myös säännökset eläinkokeista,<br />

eläinkokeen suorittamista ja koe-eläinten<br />

käyttöä koskevista periaatteista. Lain suurin<br />

muutos koskee eläinkoeluvan myöntämistä. Ja<br />

tietysti laki sisältää säännökset koe-eläintoiminnan<br />

valvonnasta. Nykyinen koe-eläinasetus<br />

ei täytä vuonna 1999 hyväksytyn perustuslain<br />

vaatimuksia. Tämä asia korjataan nyt säätämällä<br />

asiasta lailla.<br />

Rotta on yleinen koe-eläin.<br />

Koe-eläintoimikunta muuttuu<br />

Kuva: Viikin koe-eläinkeskus<br />

Koe-eläinlupia haetaan Suomessa noin 800<br />

vuosittain. Nykyään lupaa haetaan tutkimusta<br />

tekevien laitosten omilta koe-eläintoimikunnilta.<br />

Toimikunta saa myöntää luvan suoraan<br />

silloin, kun eläimille aiheutettava kipu tai tuska<br />

on vähäistä ja lyhytaikaista. Jos kipu on tätä suurempaa<br />

tai pitkäaikaisempaa, toimikunta antaa<br />

lausunnon kokeesta lääninhallitukselle, joka<br />

antaa sitten luvan kokeen suorittamiselle. Vielä<br />

nykyään koe-eläintoimikunnan kokoonpanosta<br />

on määrätty, että siinä on oltava jäseninä ainakin<br />

yksi laitoksen eläinkokeiden suorittamista johtava<br />

ja valvova henkilö, yksi laitoksen koe-eläinten<br />

hoidosta vastaava henkilö sekä vähintään kaksi<br />

muuta jäsentä, joiden on oltava perehtyneitä<br />

koe-eläintoimintaan.<br />

Koe-eläintoimikuntia on viime vuosina ollut<br />

Suomessa 20–30 kappaletta. Ongelmana on pidetty<br />

sitä, ettei yhtenäistä luvan myöntämisen<br />

linjaa ole ollut. Näitä toimikuntia on arvosteltu<br />

myös siitä, ettei niihin kuulu lainkaan laitoksen<br />

ulkopuolisia henkilöitä. Näin toimikunnilla olisi<br />

mahdollisuus myöntää eläinkoelupia pienen<br />

toveripiirin kesken toinen toisilleen. Tällaisten<br />

epäilyjen hälventämiseksi ainakin seitsemässä<br />

koe-eläintoimikunnassa on jo vuosia ollut jäseninä<br />

myös edustajia <strong>SEY</strong>:stä.<br />

Nyt uuden voimaan astuvan lain mukaan<br />

laitoskohtaisista koe-eläintoimikunnista luovutaan,<br />

ja eläinkokeen suorittamista koskevan<br />

lupahakemuksen käsittelee ja luvan myöntää<br />

eläinkoelautakunta. Lautakunta sijoitetaan toimimaan<br />

Etelä-<strong>Suomen</strong> lääninhallitukseen.<br />

Uuteen lautakuntaan tulee kuulumaan puheenjohtaja<br />

ja varapuheenjohtaja sekä 16 varsinaista<br />

jäsentä ja heidän varajäsentäänsä. Puheenjohtajalta<br />

ja varapuheenjohtajalta edellytetään<br />

oikeustieteen kandidaatin tutkintoa. Lautakunnan<br />

kokoonpanossa on neljä asiantuntijatahoa,<br />

jotka edustavat tieteellistä tutkimusta, koe-eläinten<br />

hoitoa, eläinlääketiedettä sekä eläinsuojelua<br />

tai eettistä asiantuntemusta. Uutta siis on, että<br />

mukana ovat eläinlääketiede ja eläinsuojelu tai<br />

eettinen asiantuntemus. Lautakunta jakaantuu<br />

neljään jaostoon, joihin kuuluu yksi asiantuntija<br />

kustakin <strong>ry</strong>hmästä.<br />

Eduskunnassa keskustellaan tällä hetkellä<br />

siitä, olisiko lautakunnan jäsenten määrää<br />

kasvatettava 16:sta 24:ään. Ajatuksena on, että<br />

eläinsuojelu ja eettinen asiantuntemus jaettaisiin<br />

omiksi <strong>ry</strong>hmikseen ja tieteellinen tutkimus<br />

saisi toisen edustajan jokaiseen jaostoon. Tämä<br />

18<br />

Tilatkaa Eläinten Ystävä!

muutos maksaisi valtiolle noin 100 000 euroa<br />

vuodessa.<br />

Lautakunnan työsarka valtava<br />

Valtioneuvosto nimeää tulevan lautakunnan<br />

jäsenet. Sääli lautakunnan jäseniä, sillä heidän<br />

urakkansa tulisi olemaan hirmuinen. Jokainen<br />

jaosto joutuisi käsittelemään keskimäärin 200<br />

eläinkoehakemusta vuodessa. Kokemuksesta<br />

tiedän, että hakemuksiin perehtyminen vie<br />

paljon aikaa. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää,<br />

että hakemukset ovat hyvin valmisteltuja.<br />

Tätä varten lautakunta saa neljä valmistelijaa.<br />

Epäilen, että valmistelijoita on liian vähän.<br />

Kuudella valmistelijalla voitaisiin selvitä urakasta.<br />

Yhden valmistelijan kustannukset ovat<br />

noin 60 000 euroa vuodessa. Uskon, että eduskunnan<br />

maa- ja metsätalousvaliokunta keskustelee<br />

vielä myös tästä asiasta.<br />

Jäsenten ja valmistelijoiden työtä lisää vielä<br />

se, että jaoston on annettava päätös 30 päivän<br />

kuluessa siitä, kun kaikki asian ratkaisemiseksi<br />

tarvittavat tiedot on lääninhallitukselle toimitettu.<br />

Mikäli asia siirtyy lautakunnan täysistuntoon,<br />

on sillä aikaa ratkaista asia 30 päivässä.<br />

Kuva: Veikko Lähteenmäki<br />

Koe-eläinten hoito on osaavissa käsissä. Kodikkaiksi eläinten oloja ei<br />

voi kuitenkaan sanoa.<br />

Lain keskeiset periaatteet<br />

Uuden samoin kuin vanhankin lain mukaan<br />

eläinkokeena pidetään sellaista tieteelliseen<br />

tutkimukseen liittyvää toimenpidettä, josta<br />

eläimelle voi aiheutua vähintään neulanpiston<br />

aiheuttamaan tuntemukseen verrattavaa<br />

kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa.<br />

Vain yhden verikokeen ottaminen eläimeltä on<br />

jo eläinkoe, johon tarvitaan lautakunnan eläinkoelupa.<br />

Koe-eläintoimintaa kehitetään 3R-periaatteiden<br />

mukaisesti eläimiä kaikin tavoin säästäväksi.<br />

Eläinkoe on aina kun se on mahdollista<br />

korvattava jollakin vaihtoehtoisella menetelmällä,<br />

jossa ei käytetä eläimiä (Replacement).<br />

Eläinmäärää on vähennettävä aina kun se on<br />

mahdollista (Reduction) ja menetelmiä on<br />

parannettava eläinten kivun ja tuskan minimoimiseksi<br />

(Refinement). Nämä periaatteet<br />

olivat jo aikaisemminkin koe-eläinasetuksessa<br />

esillä, vaikka osin tekstiin piilotettuina.<br />

Eläinten kannalta olennaista tietysti on määräys<br />

siitä, että kipua, tuskaa tai kärsimystä on<br />

aina lievitettävä kaikilla kokeen tarkoituksen<br />

kannalta mahdollisilla tavoilla.<br />

Kuva: Veikko Lähteenmäki<br />

Sikiöt edelleen suojaa vailla<br />

Uusi laki koskee vain syntyneitä selkärankaisia<br />

eläimiä. Lain ulkopuolelle rajataan siis näiden<br />

eläinten sikiöt ja alkioita. Tämä on valitettavaa,<br />

sillä sikiöitä ja alkiota käytetään tutkimuksessa<br />

varsin paljon. <strong>SEY</strong>:n mielestä pitkälle kehittyneet<br />

sikiöt pitäisi kuulua lain piiriin. Monet<br />

nykyisistä koe-eläintoimikunnista kiinnittävät<br />

huomiota myös sikiöiden asianmukaiseen kohteluun.<br />

Uutuutena laissa on määräys siitä, että eläinkokeen<br />

tekijän on kokeen päätyttyä raportoitava<br />

Etelä- <strong>Suomen</strong> lääninhallitukselle tiedot<br />

eläinkoeluvassa ennakoimattomalla tavalla<br />

eläinten hyvinvointiin vaikuttaneista kokeen<br />

tapahtumista. Tällaista menettelyä on jo kokeiltu<br />

Kansanterveyslaitoksen koe-eläintoimikunnassa<br />

erinomaisella menestyksellä. Olennaista<br />

tietysti on, että näistä raporteista muodostetaan<br />

jatkuvasti karttuva rekisteri, jota voidaan<br />

hyödyntää uusien koelupien myöntämisen yhteydessä.<br />

Jo nyt voidaan silti sanoa, että koe-eläintoiminnan<br />

uskottavuus ja luotettavuus tulee<br />

parantumaan, vaikka vielä ei tiedetä tulevan<br />

asetuksen sisältöä. Eläinsuojelun ja eläinlääketieteen<br />

asiantuntijoiden osallistuminen eläinkoelautakunnan<br />

toimintaan tulee myös vähentämään<br />

koe-eläinten kärsimystä ja viemään<br />

kehitystä kohti eettisempiä eläinkokeita. ■<br />

Koe-eläimillä on oltava<br />

häkeissään virikkeitä, tässä<br />

purulelu.<br />

Kaikille eläimille tulee olla saatavana raitista vettä mielin määrin.<br />

19

Eläinten ystävä 90 vuotta sitten<br />

Juhlintaa<br />

eläinsuojelutyön<br />

lomassa<br />

Eläinten ystävä -lehden elo–syyskuun numeroa 1915 leimaa<br />

tuolloin riehunut maailmansota. Lehdessä on kuvauksia hevosten<br />

ja koirien kohtaloista sotarintamilla. Kuvaukset on<br />

yleensä lainattu ulkomaisista lehdistä.<br />

Kotimaan uutiset ovat lähinnä haaraosastojen vuosikertomuksia.<br />

Useimmat yhdistykset ovat järjestäneet iltamia, osa myös kesäja<br />

kuusijuhlia. Niiden tarkoitus on ollut paitsi tuottaa jonkinlaista<br />

voittoa pienille yhdistyksille myös levittää eläinsuojeluaatetta. Ohjelmassa<br />

oli yleensä vähintään yksi eläinsuojeluesitelmä sekä runonlausuntaa,<br />

kertomusten lukua, laulua ja joskus jopa näytelmiä.<br />

Kymin yhdistys jakoi rippikoulupojille ilmaisia eläinsuojelukirjasia,<br />

levitti Eläinten ystävä –lehteä ja kirjoitti paikkakunnan<br />

sanomalehtiin. ”Eläinsuojelustyöllä on kuitenkin siksi suuri taloudellinen<br />

ja moraalinen merkitys, että sitä on välttämättömästi ja<br />

tarmokkaasti jatkettava. Mutta ei se käy laatuun, että yleisö kyllä<br />

antaa asialle tunnustuksen, mutta itse pysyy aivan passiivisena sen<br />

suhteen. Yhdistyksen on välttämättömästi saatava lisää jäseniä ja<br />

väsymättömiä työvoimia, jotka eivät tyydy vain kädet ristissä istumaan”,<br />

kirjoitti yhdistyksen sihteeri H. Salokannel.<br />

Tornion yhdistys puolestaan valittelee toimintansa hiljaisuutta<br />

ja kertoo sen rajoittuneen ”paitsi juoksevien asiainsa hoitoon,<br />

pääasiallisesti eläinsuojeluspoliisin pitämiseen paikkakunnalla”.<br />

Tässä virassa toimi jefreitteri Ferdinand Massa. Jefreitteri oli korpraalia<br />

vastaava sotilasarvo Venäjän armeijassa.<br />

Väinö Ollilan kirjoittamasta vuosikertomuksesta ilmenee, että<br />

”monia muistutuksia ovat ajajat saaneet joko liian hurjasta ajosta<br />

tai hevosensa ruoskalla pieksämisestä. Ja voinee tähän vielä lisätä,<br />

että pelkkä tieto eläinsuojeluspoliisin toiminnasta – ja vähitellen<br />

se alkaa olla jo laveammaltakin täältäpäin tietona – vaikuttaa varmaan<br />

sekin jo eläinten parempaa, säälivämpää kohtelua ja päättäen<br />

muutamista poliisimme kokemuksista, ehkä enemmän kuin<br />

osaamme odottaakaan. Onpa jotkut hevosmiehet huonoine hevosineen<br />

nähneet parhaimmaksi hävitä ulkopuolelle poliisimme toimintapiiriä<br />

peläten muuten menettävänsä hevosensa.”<br />

Valtakunnalliset eläinsuojelupäivät järjestettiin heinäkuussa<br />

1915 Hämeen läänin Koskella, nykyisellä Hämeenkoskella, jossa<br />

nyt, 90 vuotta myöhemmin, sijaitsee <strong>Suomen</strong> Eläinsuojeluyhdistyksen<br />

luonnonsuojelualue. Senaatti oli myöntänyt osanottajille 50<br />

prosentin alennuksen rautatielipuista. Lehdessä julkaistiin päivistä<br />

monisivuinen, tarkka kuvaus.<br />

Aukusti Simeliuksen aloituspuheen jälkeen saatiin eläinsuojelupäivillä<br />

kuulla mieskuoron laulua ja sitten rouva Simeliuksen<br />

lausuma runo. ”Kahvi- ja seurusteluloman” aikana T. K. Forstén<br />

esitteli työväentalolle pystytettyä eläinsuojeluesinenäyttelyä.<br />

Pastori Tunkelon esitelmää ”Valta – vastuu – velvoitus” seurasi<br />

keskustelu Eläinten ystävän levittämisestä ja poliisiviranomaisten<br />

toiminnasta eläinsuojelutapauksissa. Eversti Forsténin loppupuheen<br />

jälkeen siir<strong>ry</strong>ttiin yhteiselle päivälliselle ja sitten kävelyretkelle.<br />

Illansuussa kuunneltiin jälleen esitelmiä, kunnes siir<strong>ry</strong>ttiin<br />

lastenjuhliin. ”Opettajat Alli Wihonen ja Mandi Sjöblom puhuivat<br />

lapsille lennokkaasti ja kauniisti vakavia, mieleenpantavia sanoja<br />

eläinsuojeluksesta, ja varmaan siellä moni hyvä siemen kylvyi<br />

nuoriin mieliin.” Ohjelmassa oli myös lasten esittämät vuorokeskustelu<br />

sekä kukkaistanssi lauluineen.<br />

Toisen juhlapäivän aamu oli varattu juhlajumalanpalvelukselle.<br />

Päivällisen aikana pidettiin useita puheita, jonka jälkeen olikin<br />

aika taas käydä kuuntelemaan esitelmää kotieläinhoidosta.<br />

Kuulijoita oli niin paljon, että esitelmä piti pitää ulkosalla. Eversti<br />

Forstén esitelmöi sen jälkeen nuorisotyöstä, jota seurasi kaksi<br />

eri paikoissa pidettävää esitelmää, toinen Mongoliasta ja toinen<br />

osuustoiminnasta.<br />

Eläinsuojelupäivät huipentuivat juhlailtamaan Seurahuoneella.<br />

Ohjelmassa oli jälleen puheita, mutta myös orkesterin<br />

soittoa, mieskuoron laulua, runonlausuntaa, soolo-orkesteriesitys<br />

sekä laulunäytelmä. Sitä seurasi sitten tanssi. ”Tanssin<br />

lomassa esitettiin Seurahuoneella vielä Kalevalan mukaan sommiteltu<br />

kuvaelma Neuvoja nuorelle emännälle, jonka neuvoissa<br />

tietysti pantiin erityistä painoa karjan hyvään hoitamiseen ja ystävälliseen<br />

kohtelemiseen.”<br />

Seuraavana iltana vielä ”toimeenpanijat ja avustajat kokoontuivat<br />

n. s. rääpiäisiin, jotka pidettiin Seurahuoneella.” ”Nyt ovat<br />

Kosken eläinsuojelupäivät enää muisto vain, mutta miellyttävä<br />

muisto, sillä hyvin ne olivat onnistuneet. ---Sopiipa nyt muiden<br />

yhdistysten seurata Kosken yhdistysten esimerkkiä kesäjuhlien<br />

järjestämisessä”, kirjoitti nimimerkki ”Läsnäollut” Eläinten ystävässä.<br />

■<br />

Marika Salin<br />

20<br />

Hoida lehmän sorkkia!

JÄSENYHDISTYKSIÄ<br />

Pesu toimii<br />

Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys Pesu <strong>ry</strong><br />

perustettiin joulukuussa 2002 ja hyväksyttiin<br />

yhdistysrekisteriin keväällä 2003.<br />

Samana vuonna Pesusta tuli <strong>SEY</strong>:n jäsenyhdistys.<br />

Toiminta-aluettamme ovat<br />

Tampere, Kangasala, Pirkkala, Lempäälä,<br />

Vesilahti, Nokia, Ylöjärvi, Toijala, Viiala,<br />

Kylmäkoski ja Urjala.<br />

Jaamme eläintietoutta mm. järjestämällä<br />

yleisötilaisuuksia, kirjoittamalla<br />

lehtiin, osallistumalla erilaisiin tapahtumiin<br />

sekä tietysti julkaisemalla omaa jäsenlehteämme<br />

Pesu-infoa, joka ilmestyy<br />

2–3 kertaa vuodessa.<br />

Viime kuukausien aikana olemme esitelleet<br />

toimintaamme mm. Tampereen Mahdollisuuksien<br />

torilla 4.6. sekä Lempäälässä<br />

Pirkanmaan Nakertajien kevätnäyttelyssä<br />

29.5. Eläinten viikolle lokakuussa<br />

on suunnitteilla ainakin yleisötapahtuma. Siitä tiedotamme<br />

lisää syyskuussa ilmestyvässä Pesu-infossa sekä paikallisissa<br />

sanomalehdissä.<br />

Tutustumiskäyntejä olemme tehneet mm. luomueläintilalle<br />

sekä viimeksi toukokuussa Heinolan lintutarhalle,<br />

jossa meille esiteltiin hyvin kattavasti ja mielenkiintoisesti<br />

tarhan toimintaa. Mukana oli pienehkö mutta sitäkin kiinnostuneempi<br />

joukko pesulaisia.<br />

Pesu ei ylläpidä löytöeläinhoitolaa, vaan esimerkiksi<br />

Tampereella kunta ostaa palvelun Orivedellä sijaitsevalta<br />

Boondock’sin eläinhoitolalta. <strong>SEY</strong>:n valtuuttamat eläinsuojeluvalvojamme<br />

ja -neuvojamme tekevät tietenkin<br />

toimenkuvansa mukaista työtä, ja yhdistys auttaa heitä<br />

tarpeen ja resurssien mukaan. Teemme eläinten uudelleen<br />

sijoituksia sekä hoidamme loukkaantuneita tai orpoja<br />

luonnonvaraisia eläimiä.<br />

Jäseniä yhdistyksessä on nyt noin 150,<br />

ja he ovat ympäri toiminta-aluettamme<br />

sekä sen ulkopuoleltakin. Pesun toimintaa<br />

pyörittää tällä hetkellä pieni aktiivien<br />

joukko, joten kaipaamme mukaan lisää<br />

toimijoita. Hallitus kokoontuu joka kuukauden<br />

ensimmäinen keskiviikko Tampereella,<br />

ja kokouksiin ovat tervetulleita<br />

myös kaikki muut jäsenemme. Ota yhteyttä<br />

esimerkiksi allekirjoittaneeseen,<br />

jos haluat tulla mukaan suunnittelemaan<br />

ja toteuttamaan Pesun toimintaa! ■<br />

Vivikka Monto,<br />

tiedottaja ja varapuheenjohtaja<br />

Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys Pesu <strong>ry</strong><br />

Tampereen Eläinsuojeluyhdistys<br />

Tampereen Eläinsuojeluyhdistys eli<br />

TESY on perustettu 1876. Se onkin<br />

<strong>Suomen</strong> vanhimpia eläinsuojeluyhdistyksiä.<br />

Yhdistyksen satavuotishistoriikki<br />

julkaistiin 1976. Historiikin<br />

mukaan yhdistyksen toiminta on ollut<br />

vilkasta sotavuosia 1939 – 45 lukuun<br />

ottamatta, ja jatkuu edelleen vireänä.<br />

Yhdistyksessä on jäseniä tällä hetkellä<br />

210. Toimialueena on Tampereen<br />

kaupunki lähikuntineen. Tampereen<br />

Eläinsuojeluyhdistys on <strong>Suomen</strong><br />

Eläinsuojeluyhdistyksen <strong>SEY</strong>:n jäsen.<br />

Tampereen Eläinsuojeluyhdistyksen<br />

puheenjohtajana toimii Hilkka<br />

Brander. Hän tuli mukaan yhdistyksen<br />

toimintaan 1981. Hilkka innostui<br />

TESY:stä samassa talossa asuneen<br />

yhdistykseen kuuluneen naapurin<br />

kautta. Hallitukseen Hilkka on kuulunut<br />

1990-luvulta lähtien ja toiminut<br />

tähän mennessä kahdeksan vuotta<br />

puheenjohtajana. Hilkan kotieläimiä<br />

ovat Muru-koira ja Puppe, joka on<br />

luppakorvakani.<br />

Hilkka Branderin mielestä eläinten<br />

kohtelu on viime vuosina mennyt parempaan<br />

suuntaan, mikä on osaksi<br />

valistustoiminnan ansiota. Toisaalta<br />

monet ihmiset kohtaavat elämässään<br />

suuria ongelmia. Työ on jakautunut<br />

yhteiskunnassa epätasaisesti. Toisilla<br />

ihmisillä on töitä liikaa ja toisilla taas<br />

ei lainkaan. Ihmisten pahoinvointi heijastuukin<br />

eläinten huonona kohteluna.<br />

Valistusta tarvitaan edelleen mm.<br />

kouluissa ja vanhainkodeissa. <strong>SEY</strong>:<br />

ltä Brander toivoo hyvää yhteistyötä,<br />

selkeitä linjanvetoja sekä neuvoja.<br />

Koulutukseen haluavien tulisi päästä<br />

hänen mielestään eläinsuojeluvalvojan/neuvojan<br />

kursseille. Yhdistyksen<br />

jäseniltä hän toivoo yhteydenottoja ja<br />

aktiivista osallistumista kokouksiin ja<br />

muihin tapahtumiin.<br />

Astrid Neuvonen toimii yhdistyksessä<br />

neuvoja-valvojana. Hän kertoo,<br />

että neuvontatapauksia on miltei päivittäin<br />

– kuluvan vuoden tammi-helmikuussa<br />

hän kirjasi 43 yhteydenottoa!<br />

Astrid on yhdistyksessä veteraani,<br />

sillä hän on ollut 22 vuotta mukana<br />

TESY:n toiminnassa. Toiminta on ollut<br />

monipuolista: myyjäisiä, kahvilatoimintaa,<br />

kirpputoreja, koira-showta,<br />

tempauksia varsinkin eläintenviikolla<br />

sekä tiedotusta kouluissa, lehdissä<br />

ja radiossa. Ensi vuosi on yhdistyksen<br />

juhlavuosi, sillä 130 vuotta tulee<br />

täyteen. Astrid toivottaakin kaikki<br />

tervetulleeksi juhlimaan Tampereelle!<br />

Kotona Astridilla on kaksi kissaa. ■<br />

Helppo kuolema uskolliselle avustajalle!<br />

21

Minkkitarhauksen loppu<br />

häämöttää Ruotsissa<br />

Ruotsin hallitus on antanut<br />

lakiesityksen, joka tiukentaisi<br />

minkkien tarhakasvatuksen<br />

vaatimuksia merkittävästi.<br />

Uuden lain tullessa<br />

voimaan loppuisi minkkitarhaus<br />

maassa käytännössä<br />

kokonaan. Kettujen kasvattaminen<br />

päättyi Ruotsissa jo<br />

muutama vuosi sitten, kun<br />

vaatimuksia niiden osalta<br />

tiukennettiin, mutta minkkitarhoja<br />

on yhä noin 200. Ne<br />

tuottavat noin 1,3 miljoonaa<br />

minkinnahkaa vuosittain.<br />

Lakiesitys vaatii minkeille<br />

mahdollisuutta toteuttaa<br />

lajityypillistä käyttäytymistään.<br />

Minkeillä tulee olla<br />

mahdollisuus kiipeillä, toteuttaa<br />

saalistusviettiään<br />

Juliana von Wendtin säätiö<br />

on muuttanut vuokralaiseksi<br />

<strong>Suomen</strong> eläinsuojeluyhdistyksen<br />

tiloihin Kotkankadulle.<br />

Onneksi muuttomatka ei<br />

ollut pitkä, sillä aikaisemmin<br />

säätiö on toiminut Eläinsuojelu<strong>liitto</strong><br />

Animalian tiloissa<br />

sekä uida. Vaatimukset<br />

ovat niin merkittävät, että<br />

tarhaus tulee muuttumaan<br />

kannattamattomaksi.<br />

Tarkoitus on, että laki tulee<br />

voimaan vuoden 2007<br />

alussa, jonka jälkeen tarhaajilla<br />

on kahden vuoden<br />

siirtymäaika uusien häkkien<br />

rakentamiseksi tai elinkeinosta<br />

luopumiseksi. Tarhaajilla<br />

luvataan korvauksia<br />

menetetyistä tuloista.<br />

Ruotsin hallitus perustelee<br />

eläinsuojelulain tiukentamista<br />

sillä, että maa<br />

haluaa edelleenkin pysyä<br />

eläinsuojelun kärkimaana.<br />

Hallituksen mielestä minkkien<br />

hyvinvointia ei voida<br />

nykyisissä oloissa taata<br />

Sey:n uusi vuokralainen<br />

lähikadulla Helsingin Alppilassa.<br />

Juliana von Wendtin<br />

säätiö toimii tieteen edistämiseksi<br />

ilman eläinkokeita,<br />

pääasiassa jakamalla<br />

apurahoja tutkijoille, jotka<br />

kehittelevät eläinkokeille<br />

vaihtoehtoisia menetelmiä.<br />

ja kyseenalaista on myös<br />

eläinten kasvattaminen<br />

pelkästään turkin vuoksi.<br />

Euroopan maista Iso-Britannia,<br />

Itävalta sekä neljä<br />

Saksan osavaltiota ovat<br />

kieltäneet turkistarhauksen<br />

kokonaan. Sveitsissä on<br />

sallittua ainoastaan chincillojen<br />

tarhaaminen. Merkittäviä<br />

rajoituksia tarhaukselle<br />

on tulossa myös mm.<br />

Hollantiin ja Italiaan.<br />

Lakiesitys käy syksyn aikana<br />

lausuntokierroksella,<br />

ja sen on tarkoitus tulla valtiopäivien<br />

käsittelyyn ensi<br />

keväänä. ■<br />

Laura Uotila<br />

Säätiöllä on myös rahasto<br />

maatalouden eläinten auttamiseksi.<br />

Säätiön asioita<br />

hoitaa toiminnanjohtaja Marianna<br />

Norring. Lisätietoja<br />

säätiöstä löytyy osoitteesta<br />

www. jvws.org. ■<br />

Eläinkuljetu<br />

broilerit es<br />

EU-komissio antoi kesällä<br />

ehdotuksen uudeksi broileridirektiiviksi.<br />

Positiivista<br />

on, että viimein saadaan<br />

ensimmäinen broilereiden<br />

tuotantoa säätelevä laki,<br />

mutta direktiivin vaatimukset<br />

eläinten hyvinvoinnin<br />

takaamiseksi ovat riittämättömät.<br />

Komissio teetti vuonna<br />

2000 selvityksen broilereiden<br />

hyvinvointiongelmista,<br />

mutta direktiivissä ei ole<br />

otettu huomioon selvityksessä<br />

havaittuja puutteita.<br />

B<strong>ry</strong>sselissä toimiva lobbausjärjestö<br />

Eurogroup for<br />

Animal Welfare ja sen jäsenjärjestöt<br />

ympäri Eurooppaa<br />

kampanjoivat broilereiden<br />

hyvinvointiongelmien<br />

myöntämiseksi ja direktiiviehdotuksen<br />

tiukentamiseksi.<br />

Broilereiden suurin hyvinvointiongelma<br />

on intensiivisen<br />

jalostuksen tuloksena<br />

saatu nopea kasvu. Linnut<br />

kärsivät usein jalkavioista,<br />

sydänongelmista ja ihon<br />

palamisesta lantaisella alustalla,<br />

ja niiden kuolleisuus<br />

on korkea jo ennen reilussa<br />

kuukaudessa saavutettavaa<br />

teurasikää. Uusi direktiivi ei<br />

kuitenkaan puutu mitenkään<br />

jalostuksen aiheuttamiin<br />

terveysongelmiin.<br />

Pentutehtailu<br />

aiheeksi syksyn<br />

Eläinten viikolle<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

Kymmenen kysymystä<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

Paras juttu<br />

Kaatisjengi<br />

<strong>SEY</strong>:n uudet valvojat<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

∫<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

π<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

∫<br />

<strong>SEY</strong>:n uusi<br />

neuvoja<br />

<br />

<br />

Eläinten ystävän 2/2005<br />

paras juttu oli lukijaäänestyksen<br />

perusteella Leena<br />

Ahon kirjoittama Kaatisjengi.<br />

Liikuttava tarina kuvaa<br />

eläinsuojeluvalvojien<br />

arkea – nyt tehtävänä on<br />

pelastaa kaatopaikalle joutunut<br />

kissapentue. Yhden<br />

äänen erolla jäivät jaetulle<br />

toiselle sijalle Ilkka Koiviston<br />

Eläimet puhuvat, Päivi<br />

Ylikorven Feromonit, Aura<br />

Koiviston Pakinanurkka ja<br />

Ritva Raipan Löytökoira<br />

Roope on luottokoira -jutut.<br />

Useat jutut saivat lisäksi<br />

hajaääniä. Onnetar valitsi<br />

arvonnassa Venna Niemen<br />

possuja esittävän kortin.<br />

Vennalle on lähetetty pyyhe<br />

palkinnoksi.<br />

Osallistu Eläinten ystävä<br />

3/2005 Paras juttu -äänetykseen<br />

lähettämällä meille<br />

eläinaiheinen postikortti ja<br />

kirjoittamalla korttiin yhteystietojesi<br />

lisäksi mielestäsi<br />

parhaan jutun nimi. Voit kertoa<br />

muitakin mielipiteitäsi ja<br />

toiveitasi lehdestä. Lukija<br />

äänestyksen avulla toimitus<br />

voi kehittää lehteä lukijoiden<br />

toiveiden mukaiseen<br />

suuntaan. Samalla osallistut<br />

arvontaan. Eläinaiheiset<br />

kortit lahjoitetaan lastentarhan<br />

käyttöön. ■<br />

22<br />

Possujen asunto, syömä- ja juomakaukalot ovat aina pidettävä puhtaina.

kset ja<br />

illä EU:ssa<br />

Direktiivissä määritellään<br />

broilerihallien eläintiheydeksi<br />

korkeintaan 38 kg/m 2 ,<br />

joka tarkoittaisi keskimäärin<br />

19 eläintä neliömetrillä. Siten<br />

eläimillä olisi vähemmän<br />

tilaa käytössään kuin<br />

häkkikanoilla. EU:n komission<br />

tieteellinen komitea<br />

suosittelee raportissaan<br />

tiheydeksi korkeintaan 25<br />

kg/m 2 , mutta uusi direktiivi<br />

ei huomioi lainkaan raportin<br />

tuloksia.<br />

Suomalaisissa broilerikasvattamoissa<br />

on yleensä<br />

20 lintua neliömetrillä, mutta<br />

suurempiakin tiheyksiä<br />

käytetään. Maa- ja metsätalousministeriön<br />

asetus<br />

suosittelee enimmäismääräksi<br />

35 kg/m 2 .<br />

Toinen EU:ssa puhuttava<br />

aihe on elävien eläinten<br />

kuljettaminen EU:n ulkopuolelle.<br />

Enemmistö EU:n<br />

parlamentin jäsenistä on allekirjoittanut<br />

vetoomuksen<br />

elävien eläinten vientitukien<br />

lakkauttamiseksi. Vetoomus<br />

julistettiin parlamentin<br />

yleisenä mielipiteenä EU:n<br />

komissiolle ja neuvostolle.<br />

Kiistanalaiset elävien<br />

eläinten vientituet ovat lisänneet<br />

pitkiä kuljetuksia<br />

EU:n ulkopuolelle. Vaikka<br />

periaatteessa tukea saa<br />

ainoastaan, jos eläinten<br />

kuljetuksia koskevaa lainsäädäntöä<br />

noudatetaan, on<br />

valvonta melko olematonta<br />

jo EU:n sisällä, ja EU:n rajojen<br />

ulkopuolella sitä ei ole<br />

ollenkaan. Lisäksi valvontajärjestelmä<br />

on todettu helposti<br />

huijattavaksi.<br />

Kuljetettavista eläimistä<br />

suurin osa on nautoja ja kuljetukset<br />

voivat kestää jopa<br />

viikkoja. Varsin usein kuljetusten<br />

kohdemaa on Libanon.<br />

Vuonna 2003 EU:ssa<br />

käytettiin 59 miljoonaa euroa<br />

elävien teuraseläinten<br />

viennin tukemiseen. ■<br />

Laura Uotila<br />

Kaupallinen valaanpyynti<br />

pysyy kiellettynä<br />

Kansainvälisen valaanpyyntikomission<br />

(International<br />

Whaling Commission, IWC)<br />

vuosikokous pidettiin kesäkuussa<br />

Koreassa. Kokouksessa<br />

tuli käsittelyyn vuosien<br />

ajan valmisteltu ehdotus<br />

valaskantojen hoitosuunnitelmaksi.<br />

Tähän ns. RMSsuunnitelmaan<br />

(Revised<br />

Management Scheme) sisältyy<br />

myös kaupallisen valaanpyynnin<br />

salliminen.<br />

Ennen kokousta Maailman<br />

eläinsuojelu<strong>liitto</strong> WSPA<br />

ja myös suomalaiset eläinsuojelujärjestöt<br />

kampanjoivat<br />

pyyntikiellon jatkamisen<br />

puolesta. Kokouksen alla<br />

kävi ilmi, että IWC-maiden<br />

välillä oli RMS:stä niin<br />

suuria erimielisyyksiä, ettei<br />

ehdotus voisi mennä läpi.<br />

Myös Suomi vetäytyi ehdotuksen<br />

tukijoukoista. Lopputulos<br />

oli, että pyyntikielto<br />

jatkuu.<br />

Kansainväliseen valaanpyyntikomissioon<br />

kuuluu<br />

60 maata. Kaupallinen valaanpyynti<br />

kiellettiin vuonna<br />

1986, mutta Islanti ja Japani<br />

ovat koko ajan harjoittaneet<br />

pyyntiä, jota ne nimittävät<br />

tieteelliseksi pyynniksi.<br />

Saaliiksi saatujen valaiden<br />

liha kuitenkin päätyy toreille<br />

ja ravintoloiden pöytiin.<br />

Viime aikoina Japani ja<br />

Islanti ovat yhä kovempaan<br />

ääneen vaatineet kaupallisen<br />

pyynnin sallimista perustellen<br />

sitä vahvistuneilla<br />

valaskannoilla. Japani puolustaakin<br />

avoimesti pyyntikäytäntöään.<br />

Maa aikoo<br />

nostaa lahtivalaiden pyyntikiintiötään<br />

ja aloittaa myös<br />

silli- ja <strong>ry</strong>hävalaiden sekä<br />

kaskelottien pyynnin.<br />

Norja erosi vuonna 1993<br />

IWC:stä ja on tällä hetkellä<br />

ainoa maa, joka virallisesti<br />

sallii kaupallisen valaanpyynnin.<br />

Maa katsoo, että<br />

lahtivalaskannat ovat riittävän<br />

suuret kestääkseen<br />

pyynnin. Norja myönsi tälle<br />

vuodelle lähes 800 lahtivalaan<br />

pyyntilupaa, mutta<br />

suunnittelee jopa pyyntimäärien<br />

kolminkertaistamista.<br />

Valaat ovat hyvin älykkäitä<br />

eläimiä, eikä niiden<br />

tappamiseen ole löydetty<br />

eläinsuojelun kannalta hyväksyttävää<br />

menetelmää,<br />

joka toimisi myös valtameren<br />

oloissa. Tällä hetkellä<br />

kuitenkin valaanpyyntiä<br />

harjoitetaan kaiken sääntelyn<br />

ulkopuolella. RMS:<br />

n tarkoituksena olisi saada<br />

pyynti edes jonkinlaisen<br />

kontrollin piiriin, mutta hintana<br />

olisi kaupallisen pyynnin<br />

salliminen. ■<br />

TN<br />

Kuva: Francois Gohier/Ardea London<br />

Käytä aina lain- ja ajanmukaisia teurastuskoneita.<br />

23

Metsästyskoira on myös<br />

Metsästyskoirasta saa sitä paremman<br />

jahtikaverin mitä enemmän sen kanssa viettää<br />

aikaa. Koulutetun koiran kanssa on helppo<br />

liikkua kylässä ja kaupassa, ja yhteiselo on<br />

mukavaa sekä koirasta että omistajasta.<br />

Teksti ja kuvat: Ritva Raippa<br />

Ajavia ja haukkuvia metsästyskoiria pidetään<br />

usein tarhoissa. Kuusankoskelainen<br />

Leo Jumppanen poikkeaa kuitenkin<br />

monista metsästyskoirien isännistä. Hänen<br />

beaglensa Jenna ja Svetlana ovat koko perheen<br />

lemmikkejä ja sohvanvaltiaita. Jennasta tuli lisäksi<br />

käyttövalio seitsemänvuotiaana. Työtä ja<br />

uskoa ajokoirien opettaminen kotikoiriksi on<br />

kuitenkin vaatinut.<br />

Jenna ja Svetlana kasvoivat keittiössä perheen<br />

keskellä, ja samalla pentuja totutettiin<br />

erilaisiin arjen tilanteisiin. Näin koirista kasvoi<br />

rohkeita ja toimeliaita. ”Kun metsästyskoira<br />

elää ihmisten parissa, se oppii kuin itsestään<br />

sosiaaliseksi ja pelottomaksi”, Jumppanen kertoo<br />

kokemuksistaan. ”Koiran kanssa on helppo<br />

elää ja matkustaa”, hän jatkaa.<br />

Jumppasen ensimmäinen metsästyskoira oli<br />

beaglen ja suomenajokoiran sekoitus Saku. Se<br />

tuli perheeseen aikuisena löytökoiratarhalta.<br />

Saku oli juopolta juopolle kiertänyt ja siksikin<br />

varsin hankala tapaus alkuun. Se repi sohvan ja<br />

tapetit, rikkoi kännykän ja muuta pientä. Mutta<br />

hyvä ja luotettava tupakoira siitä viimein tuli ja<br />

myös kerrassaan loistava ajuri. ”Jokaisella koiralla<br />

on jokin lahja, jossa se on erityisen hyvä.<br />

Kaikki vain eivät pääse toteuttamaan lahjojaan”,<br />

pohtii Jumppanen lemmikkiään muistellen.<br />

Saku jäi myöhemmin auton alle.<br />

Oppivaiset ajokoirat<br />

<strong>Suomen</strong>ajokoira Pietu on kiteeläisen Taisto Pirisen<br />

paras ystävä ja silmäterä. Pietun ollessa<br />

nuori Pirinen kävi sen kanssa Kiteen kennelkerhon<br />

järjestämässä ”hyvät tavat” –koulutuksessa.<br />

Siellä koira oppi seuraamaan sivulla<br />

nätisti, istumaan, menemään maahan ja antamaan<br />

tassua.<br />

Paljon puhetta kuulleelle Pietulle moni sana<br />

on tuttu, ja niinpä ”metsään”-sanaa ei kannata<br />

turhaan viljellä. Sanan kuullessaan koira näet<br />

on jo isännän maastopukua katselemassa ja<br />

ovella odottamassa, että nytkö lähdetään.<br />

Pietulle kiinniottopisteet ajokokeissa tulevat<br />

helposti, sillä se tulee varsin hyvin ajostakin<br />

luokse pilliin viheltämällä. Tottelevaisuuden<br />

ansiosta myös silmät ja korvat on helppo puhdistaa<br />

missä vaan ja milloin vain. Yhteistyö<br />

sujuu kaikin puolin. Pietu katselee tyytyväisenä<br />

maisemia auton ikkunasta niin kylä- kuin<br />

Leo Jumppasen beaglet Jenna ja Svetlana<br />

ovat paitsi hyviä metsästyskoiria myös mukavia<br />

lemmikkejä, jotka elävät perheen parissa.<br />

kauppareissuilla. Veneretkillä ja marjastusmatkoilla<br />

se on aina mukana. Talvisaikaan Pietun<br />

kanssa harrastetaan vetohiihtoa.<br />

Alkuaikoina Pirinen kuuli runsaasti epäilyjä<br />

koiransa suhteen, varsinkin kun sen ajo ei yltänyt<br />

kilpailuissa tuloksille vielä parivuotiaanakaan.<br />

Mutta nyt viisivuotiaana Pietulla on jo<br />

ykköstuloksia useampiakin eikä käyttövalion<br />

arvo ole kuin pienestä kiinni. Epäilijät ovat vaienneet.<br />

Pirisen ensimmäinen suomenajokoira Retu<br />

sairastui diabetekseen vanhoilla päivillään ja<br />

eli viimeiset vuodet insuliinipistosten varassa.<br />

”Tietenkään Retun kanssa ei loppuaikoina<br />

voinut metsälle lähteä, mutta kyllä hyvä jahtikaveri<br />

on aina vanhuudenpäivänsä ansainnut”,<br />

toteaa Pirinen.<br />

Tottelevainen hirvikoira<br />

tupakoira<br />

Mikko Kärkkäinen Enosta uskoo vakaasti siihen,<br />

että metsästyskoirasta saa sitä paremman<br />

mitä enemmän sen kanssa viettää aikaa. Mikon<br />

ensimmäinen koira on yhdeksänvuotias norjanharmaahirvikoira<br />

Aku. Käyttövalio siitä tuli<br />

jo vajaa kolmivuotiaana. Nyt Akun kaverina on<br />

kolmevuotias jämtlanninpystykorva Max. Se<br />

on osallistunut tottelevaisuuskilpailuihinkin.<br />

”Tottelevaisuuskoulutus helpottaa elämää<br />

koiran kanssa”, Kärkkäinen kiittelee. Kun isäntä<br />

siirtyy toiseen huoneeseen, siirtyy Max sinne<br />

vaivihkaa myös. Max tervehtii vierasta iloisesti.<br />

Aku on aavistuksen pidättyväisempi. ”Maxin<br />

voi jättää pihaan odottamaan, kun piipahdan<br />

sisällä”, nauraa tyytyväinen isäntä.<br />

Kärkkäisen mielestä hyvä käyttökoira on tottelevainen<br />

myös jahtireissuilla. Kun isännällä ja<br />

koiralla on suhde kunnossa, koiran saa metsästä<br />

pois juuri silloin kun haluaa. ”Minusta koiran<br />

pitää saada olla luonnossa mahdollisimman<br />

paljon”, linjaa Kärkkäinen. Hän pitääkin vuorotellen<br />

koiria mukanaan metsätyömailla.<br />

Luontoharrastuksia voi hyödyntää koiran<br />

opetusvaiheessa. Marjastusaika on mitä parhainta<br />

opettelua pentukoiralle Kärkkäisen<br />

mukaan. Kaupungissa kasvaessaan pentukoira<br />

pelkää metsää eikä osaa liikkua siellä. Koska<br />

marjassa pysytellään paikoillaan, pentu voi tutustua<br />

rauhassa ja turvallisesti metsään.<br />

Sanotaan, ettei hirvikoira viihdy sisällä,<br />

mutta ainakin Max ja Aku näyttävät viihtyvän<br />

koreissaan. Toisinaan ne hakeutuvat uunin viereen<br />

makailemaan. Metsästyskausien väli on<br />

pitkä. Mikäli tuon ajan pitää koiraa aitauksessa,<br />

ei sen kunto voi olla korkea eikä hyvää suhdetta<br />

isäntään synny. ■<br />

Jos ei ihan aamiaista vuoteeseen, kyllä ajokokeen<br />

jälkeen voi ajokoiralleen tarjoilla ruoan<br />

säkkituolin eteen, tuumii Taisto Pirinen.<br />

24<br />

Mitä paremmin hoidat eläimiä, sitä enemmän on meille niistä hyötyä.

KIRJOJA<br />

Musiikkia<br />

eläimistä ja<br />

yhteisestä<br />

maailmasta<br />

Kirja kotieläinten<br />

hyvästä hoidosta<br />

Katarina Rehnström: Kylpevät kanat ja<br />

sarvipäälehmät – kotieläinten hyvinvointi<br />

ja sen haasteet, Biodynaaminen yhdistys,<br />

2005. 108 s.<br />

Kylpevät kanat ja sarvipäälehmät on Biodynaamisen<br />

yhdistyksen julkaisema kirja<br />

kotieläimistä. Teos keskittyy eläinten ja<br />

ihmisten välisiin suhteisiin, mutta siitä<br />

löytyvät lyhyehköt osuudet myös kotieläinten<br />

historiasta sekä eri lajeille ominaisista<br />

tavoista käyttäytyä. Mielenkiintoista<br />

luettavaa ovat lisäksi kotieläintilallisten<br />

haastattelut ja kirjoittajan omat pohdinnat<br />

luomukotieläintuotannon ongelmista ja<br />

haasteista.<br />

Rehnström painottaa kirjassaan eläintenhoitajien<br />

suurta merkitystä eläinten<br />

hyvinvoinnille. Eläimet eivät voi hyvin,<br />

mikäli hoitaja ei ole aidosti kiinnostunut<br />

niistä ja hoida niitä niin hyvin kuin mahdollista.<br />

Hyvällä hoitajalla on suurempi<br />

vaikutus aggressiivisen käyttäytymisen<br />

ehkäisemiseen kuin navetan sisustuksella<br />

tai pohjaratkaisuilla. Kotieläintalouden uudet<br />

tekniset ratkaisut ja apuvälineet voivat<br />

monessa tapauksessa parantaa eläinten<br />

hyvinvointia, mutta usein samalla entistä<br />

suurempi eläinmäärä siirtyy yhden hoitajan<br />

vastuulle. Hoitajan ja yksittäisen<br />

eläimen vuorovaikutussuhde heikkenee<br />

eläinmäärän kasvaessa, ja sairauksien sekä<br />

lauman sisäisten ongelmien havaitseminen<br />

vaikeutuu.<br />

Naudoista suurimmalta osalta poltetaan<br />

nykyään sarvenaiheet jo vasikkana, eikä<br />

tätä eläimille tuskallista amputaatiota juuri<br />

edes kyseenalaisteta. Uusi kirja puolustaa<br />

lehmien oikeutta sarviinsa. Sveitsiläisen<br />

tutkimuksen mukaan sarvellinen karja<br />

vaatii hoitajaltaan toki erityistä ammat-<br />

titaitoa, mutta mikäli hoitaja on tottunut<br />

käsittelemään sarvellisia eläimiä ja osaa<br />

havaita kehittymässä olevat ongelmat ja<br />

puuttua niihin ripeästi, ei onnettomuuksia<br />

satu ihmisille eikä eläimille sen enempää<br />

kuin sarvettomissa karjoissa.<br />

Antoisaa luettavaa ovat kotieläintilallisten<br />

omat kokemukset eri eläinlajeista. Kirjassa<br />

pääsivät ääneen niin luomukanalan<br />

hoitajat kuin muutaman emakon kasvattajatkin,<br />

joiden molempien eläimet elivät<br />

poikkeavissa, mutta varsin luonnonmukaisissa<br />

oloissa totuttuihin kanaloihin ja sikaloihin<br />

verrattuna. Kotieläinlajien erilaisia<br />

vaatimuksia ja mahdollisuuksia maatilakokonaisuuden<br />

rikastuttajina kuvattiin<br />

osuudessa hyvin käytännönläheisesti.<br />

Teos antaa hyviä vinkkejä pienimuotoisesta<br />

kotieläinten kasvatuksesta haaveileville<br />

tai muuten yleiskatsausta luonnonmukaisesta<br />

kotieläintuotannosta kaipaaville.<br />

Kirjan suppea koko rajoittaa tiedon suhteellisen<br />

pintapuoliseksi, ja olisin mieluusti<br />

lukenut käsitellyistä aiheista enemmänkin.<br />

Pienestä koostaan huolimatta kirjaan on<br />

saatu mahtumaan hämmästyttävä määrä<br />

ajatuksia herättävää tietoa ja pohdiskelua.<br />

Kirjasta saa varsin hyvän käsityksen luonnonmukaisesta<br />

kotieläintuotannosta ja eri<br />

kotieläinlajien vaatimuksista.<br />

Koko kirjan läpi paistaa lämminhenkinen<br />

ja arvostava suhtautuminen eläimiin.<br />

Kotieläimistä ei ole tehty vain biologisia<br />

tutkimuskohteita tai tuotantoyksiköitä.<br />

Antroposofinen näkökulma tuo kirjaan<br />

oman lisänsä, mutta siitä huolimatta kirjalla<br />

on paljon annettavaa myös biodynamiikkaan<br />

aikaisemmin perehtymättömille<br />

lukijoille. Mustavalkoiset piirros- ja valokuvat<br />

somistavat kirjan sivuja. ■<br />

Laura Uotila<br />

Bianca Morales: Yhteinen maailmamme<br />

CD, WWF/Beem Records 2005<br />

Eläimet pääsevät harvoin laulujen päähenkilöiksi,<br />

mutta Yhteinen maailmamme -<br />

CD:ssä päähenkilöinä ovat delfiinit, muuttolinnut<br />

sekä sademetsän ja eläintarhan<br />

eläimet. ”On tärkeätä meille vesi ja ilma ja<br />

asuinpaikat luonnon helmassa. Vaan hakkuut<br />

vie puuston ja jätteet pilaa maaston,<br />

on metsänväki muuttotouhuissa”, lauletaan<br />

Metsänväen esityslista -kappaleessa.<br />

CD:n sanoma on tärkeä, mutta tunnetasolla<br />

kappaleet eivät kuitenkaan kolahda.<br />

Ne eivät tunnu viestiltä sydämestä sydämeen,<br />

vaan opetelluilta esityksiltä. Kaikkien<br />

kappaleiden säveltäjä on Lois Skiera-<br />

Zucek, ja hän tuntuu aika paljon toistavan<br />

itseään. Kun uusi kappale alkaa, tulee tunne,<br />

että sen on jo kuullut.<br />

Eläimet ovat hyvin lähellä nykylasten<br />

ja -nuorten sydämiä, siksi toivoisi myös<br />

eläinaiheista musiikkia, jossa on mukana<br />

sydän ja henki. Parhaat kirjat puhuttelevat<br />

niin aikuisia kuin lapsiakin, sama pätenee<br />

myös musiikkiin.<br />

Yhteinen maailmamme -CD sisältää 16<br />

kappaletta. Bianca Moralesin lisäksi levyllä<br />

esiintyvät mm. Pihlajanmarjat- ja Pessikuorot.<br />

Levykotelossa on laulujen sanat. ■<br />

Tuula-Maria Ahonen<br />

Tilatkaa Eläinten Ystävä!<br />

25

<strong>SEY</strong>:n uudet valvojat<br />

<strong>SEY</strong>:n Eläin<br />

Johanna Vienonen (34) on AMK tradenomi<br />

Vantaalta. Hän työskentelee<br />

myyntipäällikkönä viihteen parissa.<br />

Johanna on toiminut Eläinten Auttajat<br />

<strong>ry</strong>:n puheenjohtajana sekä muissa<br />

eläinsuojelua koskettavissa hankkeissa.<br />

Hänellä on kolme koiraa. Hän<br />

harrastaa kuntoilua sekä koiriensa<br />

kanssa ulkoilua.<br />

Uusi<br />

neuvoja<br />

Tuulia Passilahti (24) Porista. Hän on<br />

työskennellyt mm. eläinkaupassa harjoittelijana<br />

ja kehitysvammaisten perhepäiväkodissa.<br />

Tuulia on aktiivisesti<br />

mukana Satakunnan eläinsuojeluyhdistyksen<br />

toiminnassa. Lemmikkeinä<br />

on kani, kaksi gerbiiliä, kilpikonna ja<br />

kaksi koiraa. Harrastuksina koirien<br />

kanssa agility sekä rata- ja maastojuoksu.<br />

Milla Turunen (27) on prosessitekniikan<br />

diplomi-insinööri Lempäälästä.<br />

Hän toimii Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen<br />

hallituksen jäsenenä.<br />

Lemmikkinä on luppakorvakani Kerkko.<br />

Milla harrastaa lukemista, maalaamista<br />

ja kuntosalilla käymistä.<br />

Essi Leminen (28) on hevostenhoitaja<br />

Karjalohjalta. Hän työskentelee<br />

materiaalivastaavana kansainvälisessä<br />

yrityksessä, mutta pitää sivutoimisesti<br />

hevosten turvakotia. Hänellä<br />

on koira, kissa ja hevonen. Essin harrastuksiin<br />

kuuluu raviurheilu ja siihen<br />

liittyen lämminverikasvatus.<br />

UUSIMAA<br />

Ingmar Fridolfsson, Porvoo, ( 019-520 4253,<br />

019-579 119<br />

Porvoo, Artjärvi, Pukkila, Myrskylä, Lapinjärvi,<br />

Ruotsinpyhtää, Loviisa, Pernaja, Liljendahl,<br />

Askola<br />

Jenni Halonen, Sipoo, ( 040 501 2668<br />

Sipoo<br />

Elias Himanen, Porvoo, ( 019-520 4254, 0400<br />

845 368<br />

Porvoo, Artjärvi, Pukkila, Myrskylä, Askola<br />

Mårten Hoge, Porvoo, ( 019-520 2283, 019-575<br />

4888, 0400 691 669, marten.hoge@porvoo.fi<br />

Porvoo, Artjärvi, Pukkila, Myrskylä, Lapinjärvi,<br />

Ruotsinpyhtää, Loviisa, Pernaja, Liljendahl,<br />

Askola<br />

Krista Hokkanen, Nurmijärvi, ( 040 759 8379,<br />

(09) 8392 3105, kristahokkanen@hotmail.com<br />

Vantaa, Helsinki, Espoo, Kauniainen, Nurmijärvi<br />

Krister Hollmerus, Porvoo, ( 019-520 2342<br />

Porvoo<br />

Anita Honkala (vain puhelinneuvontaa), Pornainen,<br />

( 0400 932 864<br />

Pornainen, Askola, Mäntsälä, Kerava<br />

Heidi Hytönen, Helsinki, ( 040 517 5144,<br />

heidi.hytonen@helsinki.fi<br />

Helsinki, Espoo<br />

Eläinsuojeluneuvoja Miska Kaihlamäki, Helsinki,<br />

( 040 8413 420, mi_ska@suomi24.fi<br />

Helsinki<br />

Essi Leminen, Karjalohja, ( 041 499 0145,<br />

essi.leminen@kolumbus.fi<br />

Vain hevoset: Karjalohja, Karjaa, Pohja, Tammisaari<br />

Göran Lindholm, Helsinki, ( 09-877 1200<br />

(<strong>SEY</strong>:n toimisto)<br />

Helsinki, Espoo, Vantaa<br />

Leena Lötjönen, Vihti, ( 09-222 1265, 040 734<br />

5708, faksi 09-222 1265<br />

Nummi-Pusula, Karkkila, Lohja, Nurmijärvi<br />

Ossi Lötjönen, Vihti, ( 09-222 1265, 040 734<br />

5708, faksi 09-222 1265<br />

Nummi-Pusula, Karkkila, Lohja, Nurmijärvi<br />

Pauliina Maunula (vain puhelinneuvontaa),<br />

Pornainen, ( 040 594 8258<br />

Pornainen, Askola, Mäntsälä<br />

Päivi Mäki, Mäntsälä, ( 019-687 7118,<br />

paivi.maki@proagria.fi<br />

Mäntsälä, Hyvinkää, Järvenpää, Pornainen,<br />

Pukkila, Askola, Orimattila, Kärkölä, Hausjärvi,<br />

Riihimäki<br />

Marjatta Niemi, Nummi-Pusula,<br />

( 019-371 562, 040 576 9360,<br />

aulis.niemi@dnainternet.net<br />

Lohja, Nummi-Pusula, Karjalohja, Sammatti<br />

Eläinsuojeluneuvoja Kati Nieminen, Vantaa,<br />

( 040 584 5472, nieminenkm@yahoo.com<br />

Vantaa<br />

Sonja Nurmi, Helsinki, ( 050 3466 550,<br />

sonja.nurmi@luukku.com<br />

Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen<br />

Marianna Paavolainen, Espoo, ( 09-541 9198,<br />

0500 820 904, marianna.paavolainen@jippii.fi<br />

Vain tuotantoeläimet ja hevoset: Espoo, Hel-<br />

26 Puhdistettuasi lehmäsi utareet ja pestyäsi lypsykiulun ja kätesi,<br />

lypsä lehmäsi keskeyttämättä viimeiseen pisaraan.

suojeluvalvojat ja -neuvojat<br />

sinki, Vantaa, Kauniainen, Vihti, Nurmijärvi, Tuusula, Järvenpää; vain<br />

hevoset: Mäntsälä<br />

Nancy Sagulin, Sipoo, ( 040 770 8226<br />

Sipoo<br />

Jussi Sammalisto, Järvenpää, ( 0400 424 871<br />

Järvenpää, Tuusula, Nurmijärvi, Pornainen, Mäntsälä, Hyvinkää<br />

Tiia Sandberg, Vihti, ( 0400 467 667<br />

Vihti, Nurmijärvi, Karkkila<br />

Eläinsuojeluneuvoja Annukka Suvioja (puhelinneuvontaa ilt. ja vkl),<br />

Helsinki, ( 040 535 1486<br />

Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen<br />

KYMENLAAKSO ja ETELÄ-KARJALA<br />

Krista Ala-Turkia, Hamina, ( 040 746 2238,<br />

krista.ala-turkia@luukku.com<br />

Hamina<br />

Niina Arponen, Anjalankoski, ( 044 266 6116, reporanta@luukku.com<br />

Anjalankoski, Kouvola, Valkeala, Jaala, Kuusankoski, Elimäki, Iitti,<br />

Miehikkälä, Vehkalahti<br />

Anne Jaakkola, Jaala, ( 040 586 8506<br />

Jaala, Kouvola, Anjalankoski, Valkeala, Kuusankoski, Elimäki, Iitti<br />

Taisto Collanus, Valkeala, ( 05-387 157, 0400 884 545<br />

Valkeala, Jaala, Kuusankoski, Kouvola, Anjalankoski, Luumäki, Savitaipale,<br />

Elimäki, Iitti<br />

Minna Harkko, Kotka, ( 045 635 5818, minna@kymp.net<br />

Karhula, Kotka, Ruotsinpyhtää, Pyhtää, Hamina, Vehkalahti, Virolahti<br />

Marju Honkanen, Karhula ( 040 569 1879, mallu.honkanen@kymp.net<br />

Karhula, Kotka, Hamina, Virolahti, Loviisa, Pyhtää, Ruotsinpyhtää<br />

Anne Luttinen (vain puhelinneuvontaa), Mäntyharju, ( 044 794 8832,<br />

anne.luttinen@luukku.com<br />

Mäntyharju, Mikkeli, Ristiina, Hirvensalmi, Pertunmaa, <strong>Suomen</strong>niemi,<br />

Valkeala<br />

Juha Saarelainen, Tohmajärvi, ( 013-427 630, 0500 913 090,<br />

juhasaarelainen@jippii.fi<br />

Kitee, Kesälahti, Rääkkylä, Tohmajärvi, Värtsilä, Uukuniemi, Saari<br />

Eija Sorsa, Kitee, ( 013-426 733, 040 7709 873<br />

Kitee, Kesälahti, Rääkkylä, Tohmajärvi, Värtsilä, Uukuniemi, Saari<br />

VARSINAIS-SUOMI<br />

Leena Aho, Perniö, ( 02-735 2642, 050 339 6557,<br />

leena.aho@luukku.com<br />

Perniö, Särkisalo, Kemiö, Sauvo, Kisko, Dragsfjärd, Västanfjärd<br />

Martti Kaariluoto, Salo, ( 02-731 1991, 040 583 8631<br />

Salo, Halikko, Kuusjoki, Muurla<br />

Asko Lavikainen, Somero, ( 02-4841 852<br />

Somero, Kiikala, Pertteli, Kuusjoki, Koski, Tammela, Ypäjä, Jokioinen<br />

Heidi Leyser, Turku, ( 02-262 3110, 050 5546 394, heidi.leyser@turku.fi<br />

Turku, Kaarina, Raisio, Piikkiö, Rusko, Lieto, Naantali, Parainen, Paimio,<br />

Masku, Vahto, Nousiainen, Aura, Askainen, Dragsfjärd, Finby,<br />

Houtskär, Iniö, Kemiö, Korppoo, Kustavi, Laitila, Lemu, Marttila, Merimasku,<br />

Mietoinen, Mynämäki, Nauvo, Pyhäranta, Rymättylä, Sauvo,<br />

Suomusjärvi, Särkisalo, Taivassalo, Tarvasjoki, Uusikaupunki, Vehmaa,<br />

Velkua, Västanfjärd<br />

Sirkka-Liisa Oksanen, Perniö, ( 02-737 6379, 040 773 8274,<br />

siku5@luukku.com<br />

Salo, Halikko, Kuusjoki, Muurla<br />

Ulla Räsänen, Rauma, ( 040 737 2075, ulla.rasanen@netti.fi<br />

Rauma, Pyhäranta, Laitila, Eurajoki<br />

Eläinsuojeluneuvoja Heidi Salomaa, Salo, ( 040 829 3956,<br />

heidi.salomaa@pernio.salonseutu.fi<br />

Perniö, Salo, Kemiö, Dragsfjärd, Muurla, Koski<br />

Anne Sipilä, Lieto, ( 040 501 1281, 02-487 6895, annepet@luukku.com<br />

Lieto, Aura, Tarvasjoki, Turku<br />

Marja-Leena Virtanen, Salo, ( 02-736 5001, 050 571 2722<br />

Pertteli, Salo, Muurla, Kiikala, Kuusjoki, Halikko, Kisko, Suomusjärvi<br />

Taru Vuoristo, Turku, ( 045 674 4502, taru.vuoristo@luukku.com<br />

Turku, Raisio, Masku, Nousiainen, Kaarina, Lieto, Aura, Paimio, Piikkiö,<br />

Naantali, Merimasku, Rymättylä, Vahto, Lemu, Mietoinen, Askainen,<br />

Mynämäki<br />

HÄME<br />

Satu Ahdesmäki, Forssa, ( 044 062 1940, satu.ahdesmaki@netti.fi<br />

Jokioinen, Forssa<br />

Ingmar Fridolfsson, Porvoo, ( 019-5204 253, 019-579 119<br />

Porvoo, Artjärvi, Pukkila, Myrskylä, Lapinjärvi, Ruotsinpyhtää, Loviisa,<br />

Pernaja, Liljendahl, Askola<br />

Elias Himanen, Porvoo, ( 019-520 4254, 0400 845 368<br />

Porvoo, Artjärvi, Pukkila, Myrskylä, Askola<br />

Mårten Hoge, Porvoo, ( 019-5202 283, 019-5754, 0400 691 669,<br />

marten.hoge@porvoo.fi<br />

Porvoo, Artjärvi, Pukkila, Myrskylä, Lapinjärvi, Ruotsinpyhtää, Loviisa,<br />

Pernaja, Liljendahl, Askola<br />

Eläinsuojeluneuvoja Anna-Kaarina Jaakkola, Hausjärvi, ( 040 505 0175<br />

Hausjärvi<br />

Eläinsuojeluneuvoja Heidi Koho, Mäntsälä, ( 040 740 2508,<br />

heidikoho@yahoo.com<br />

Mäntsälä<br />

Asko Lavikainen, Somero, ( 02-484 1852<br />

Somero, Kiikala, Pertteli, Kuusjoki, Koski, Tammela, Ypäjä, Jokioinen<br />

Eläinsuojelueuvoja Titta Malinen, Hämeenkoski, ( 041 434 8507<br />

Hämeenkoski<br />

Päivi Mäki, Mäntsälä, ( 019-687 7118, paivi.maki@proagria.fi<br />

Mäntsälä, Hyvinkää, Järvenpää, Pornainen, Pukkila, Askola, Orimattila,<br />

Kärkölä, Hausjärvi, Riihimäki<br />

Katja Rättyä, Janakkala, ( 0400 514 024, katjaheikki@pp1.inet.fi<br />

Janakkala, Hämeenlinna, Hauho, Renko, Kalvola, Lammi, Tuulos, Loppi,<br />

Riihimäki<br />

Jorma Vastamäki, Asikkala, ( 040 562 5797, jorma.vastamaki@phnet.fi<br />

Asikkala, Nastola, Lahti, Hollola, Padasjoki, Kuhmoinen, Lammi<br />

Anne Väisänen, Pertunmaa, ( 040 576 5340,<br />

effukan.anne@luukku.com<br />

Pertunmaa, Hirvensalmi, Mäntyharju, Hartola, Sysmä, Heinolan mlk,<br />

Heinola, Mikkeli, Ristiina, Juva, Anttola; koiratarkastukset lisäksi: <strong>Suomen</strong>niemi,<br />

Mikkelin mlk, Puumala<br />

SATAKUNTA ja PIRKANMAA<br />

Markku Alanko, Valkeakoski (vain luonnonvaraiset eläimet),<br />

( 040 584 7265, lintuhoitola@luukku.com<br />

Valkeakoski, Toijala, Kylmäkoski, Viiala, Kalvola, Urjala, Vesilahti, Lempäälä,<br />

Pirkkala, Ylöjärvi, Tampere, Kangasala, Pälkäne, Hämeenlinna,<br />

Hattula<br />

Marko Elomaa, Pori, ( 040 411 9480, marko.elomaa@satesy.net<br />

Pori, Luvia, Ulvila, Noormarkku, Kullaa, Nakkila<br />

Eläinsuojeluneuvoja Tiina Haapamäki, Ulvila, ( 050 494 1413<br />

Ulvila, Pori, Luvia, Noormarkku, Kullaa, Nakkila<br />

Nanna Karlsson (vain neuvontaa), Kangasala, ( 050 382 6829,<br />

nanna_ojanen@hotmail.com<br />

Tampere, Pirkkala, Lempäälä, Nokia<br />

Sanna Keronen, Lempäälä, ( 040 759 6069, thunderwaves@hotmail.<br />

com<br />

Lempäälä, Vesilahti<br />

Eläinsuojeluneuvoja Henna Lehtola, Tampere, ( 040 7200 262, henna.<br />

lehtola@webinfo.fi<br />

Tampere, Ylöjärvi, Lempäälä, Pirkkala, Nokia<br />

Raimo Lietsala, Orivesi, ( 03-334 4719, 040 5584 019, raimo@lietsala.<br />

net<br />

Orivesi, Längelmäki, Juupajoki, Ruovesi, Tampere, Kangasala, Sahalahti,<br />

Kuhmalahti, Kuorevesi, Mänttä, Vilppula<br />

Sirkka-Liisa Mäkelä, Tampere, ( 03-345 1990 ilt.<br />

Ylöjärvi, Nokia<br />

Säästä parhaiten tehdyt heinäsi poikiville lehmille, varsoville tammoille, vasikoille ja varsoille.<br />

27

Tanja Mäkelä, Eura, ( 050 338 4489<br />

Eura, Säkylä, Köyliö, Kokemäki, Kiukainen, Kodisjoki, Lappi, Rauma,<br />

Eurajoki, Luvia, Harjavalta, Nakkila, Pori, Ulvila, Kullaa, Noormarkku<br />

Kirsi-Marja Nurminen, Kangasala, ( 03-377 3596, 040 760 0107<br />

Kangasala, Pälkäne, Sahalahti, Luopioinen, Kuhmalahti<br />

Tarja Peltola, Kankaanpää, ( 050 566 0352, tarja.peltola@dnainternet.<br />

net<br />

Kankaanpää, Jämijärvi, Honkajoki<br />

Ulla Räsänen, Rauma, ( 040 737 2075, ulla.rasanen@netti.fi<br />

Rauma, Pyhäranta, Laitila, Eurajoki<br />

Eläinsuojeluneuvoja Johanna Saari, Kangasala, ( 044 337 5949,<br />

johannasaari@hotmail.com<br />

Kangasala, Tampere<br />

Eläinsuojeluneuvoja Tetti Sandberg, Pori, ( 041 432 7055<br />

Pori<br />

Saija Sivula, Valkeakoski, ( 040 595 5796, SaijaS@hevostalli.com<br />

Valkeakoski, Toijala, Viiala, Kangasala, Pälkäne, Lempäälä<br />

Eläinsuojeluneuvoja Tarja Tuomisto, Kankaanpää, puh. 040 507 4623,<br />

tarja_tuomisto@hotmail.com<br />

Kankaanpää, Jämijärvi, Honkajoki, Karvia, Siikainen, Pomarkku, Parkano<br />

Milla Turunen, Lempäälä, ( 040 718 1028 (miel. klo 17-20)<br />

milla.turunen@pesu.org<br />

Lempäälä ja Vesilahti<br />

ETELÄ- ja KESKI-POHJANMAA ja<br />

RUOTSINKIELINEN POHJANMAA<br />

Eläinsuojeluneuvoja Mona Andersson, Kokkola, ( 050 556 9251, mona.<br />

andersson@luukku.com<br />

Kokkola, Kruunupyy, Kälviä<br />

Päivi Berg, Kruunupyy, ( 050 588 0599<br />

Kokkola, Kruunupyy, Kälviä<br />

Hannele Flinkman, Kristiinankaupunki, ( 050 353 7816,<br />

hanneleflinkman@gmail.com<br />

Kristiinankaupunki, Isojoki, Karijoki, Teuva, Kauhajoki, Kaskinen<br />

Monica Karlsson, Mustasaari, ( 0400 999 078, montsu@netti.fi<br />

Mustasaari, Vaasa<br />

Erkki Kilponen, Larsmo, ( 06-728 2552<br />

Larsmo, Pietarsaari, Pedersöre, Kruunupyy<br />

Risto Kyngäs, Kokkola, ( 0500 777 759<br />

Kälviä, Lohtaja, Kannus, Toholampi, Ullava, Kaustinen, Kruunupyy,<br />

Kokkola<br />

Eläinsuojeluvalvoja Lotta Känsäkangas, Kruunupyy, ( 050 505 2332,<br />

lottak@animail.net<br />

Kokkola, Kruunupyy, Kälviä<br />

Toivo Leskinen, Vaasa, ( 06-356 8145, 040 770 5899<br />

Vaasa, Mustasaari, Korsnäs, Malax, Oravainen, Vöyri, Maxmo<br />

Anne Luukkonen, Vaasa, ( 044 074 8799,<br />

Vaasa, Laihia, Mustasaari<br />

Suvi Rita, Kokkola, ( 040 545 9907<br />

Kokkola, Kruunupyy, Kälviä<br />

Tytti Salenius, Nurmo, ( 044 502 6541, tytti.salenius@netikka.fi<br />

Kuortane, Nurmo, Seinäjoki, Peräseinäjoki, Alavus, Töysä, Soini, Alajärvi,<br />

Lehtimäki, Lapua, Ilmajoki, Ylistaro<br />

Kristina Smulter, Vaasa, ( 050 330 7977<br />

Vaasa, Mustasaari, Korsnäs, Malax, Oravainen, Vöyri, Maxmo<br />

KESKI-SUOMI<br />

Tarja Hakala-Koivusalo, Sumiainen, ( 050 533 1418<br />

Sumiainen, Konnevesi, entinen Konginkangas, Suolahti, Äänekoski,<br />

Laukaa, Uurainen<br />

Heino Hyvönen, Vesanto, ( 0500 260 995<br />

Keitele, Viitasaari, Pihtipudas, Vesanto, Tervo, Pielavesi, Karttula, Suonenjoki,<br />

Rautalampi<br />

Marika Oksanen, Jyväskylä, ( 040 727 8598<br />

Jyskä, Vaajakoski, Jyväskylän pohjoisosa (Huhtasuo, Kangasvuori, Sulku,<br />

Kaakkolampi, Kangaslampi, Pupuhuhta, Halssila, Aittorinne, Aholaita)<br />

Sirpa Peltonen, Korpilahti, ( 014-826 294<br />

Korpilahti, Jämsä, Jämsänkoski, Muurame<br />

Jorma Vastamäki, Asikkala, ( 040 562 5797, jorma.vastamaki@phnet.fi<br />

Asikkala, Nastola, Lahti, Hollola, Padasjoki, Kuhmoinen, Lammi<br />

ETELÄ-SAVO<br />

Ulla Huopainen, Pieksämäki, ( 044 368 6733, 015-223 4224,<br />

ulla.huopainen@pmkth.fi<br />

Pieksämäki, Pieksänmaa, Haukivuori<br />

Pirjo Kinnunen, Joroinen, ( 017-558 0183, 040 563 3735<br />

Joroinen, Varkaus<br />

Marja-Liisa Kotro, Savonlinna, ( 0500 749 852,<br />

mlkotro@savonlinnalainen.com<br />

Savonlinna, Rantasalmi, Sulkava, Puumala, Punkaharju, Enonkoski<br />

Anne Luttinen (vain puhelinneuvontaa), Mäntyharju, ( 044 794 8832,<br />

anne.luttinen@luukku.com<br />

Mäntyharju, Mikkeli, Ristiina, Hirvensalmi, Pertunmaa, <strong>Suomen</strong>niemi,<br />

Valkeala<br />

Antti Mustonen, Savonlinna, ( 050 559 4866,<br />

antti.mustonen@arkkitehdit-amam.com<br />

Savonlinna, Sulkava, Rantasalmi<br />

Jukka Paavilainen, Mikkelin mlk, ( 050 581 5642<br />

Mikkelin mlk, Mikkeli, Kangasniemi, Haukivuori, Juva, Hirvensalmi<br />

Veijo Parviainen, Joroinen, ( 050 560 6506<br />

Pieksämäki, Pieksänmaa, Varkaus, Joroinen, Haukivuori, Kangasniemi<br />

Yrjö Ponkkonen, Pieksämäki, ( 044 280 1028, 044 368 6734,<br />

yrjo.ponkkonen@pmkth.fi<br />

Pieksämäki, Pieksänmaa, Haukivuori, Kangasniemi<br />

Pekka Suutari, Ristiina, ( 015-419 535, 050 592 2195<br />

Ristiina, <strong>Suomen</strong>niemi, Anttola, Mikkelin mlk, Mäntyharju, Hirvensalmi,<br />

Puumala<br />

Minna Särkkä, Savonlinna, ( 015-520 780, 044 520 7800,<br />

sarkka@suomi24.fi<br />

Savonlinna, Sulkava, Rantasalmi<br />

Anne Väisänen, Pertunmaa, ( 040 576 5340, effukan.anne@luukku.<br />

com<br />

Pertunmaa, Hirvensalmi, Mäntyharju, Hartola, Sysmä, Heinola, Mikkeli,<br />

Ristiina, Juva, Anttola; koiratarkastukset lisäksi: <strong>Suomen</strong>niemi,<br />

Mikkelin mlk, Puumala<br />

Heikki Väätäinen, Leppävirta, ( 017-554 1045, 0500 498 879<br />

Leppävirta, Vehmersalmi, Jäppilä, Joroinen, Heinävesi, Varkaus<br />

POHJOIS-SAVO<br />

Mira Halonen, Karttula, ( 017-386 1216, 050 405 7209,<br />

mira@elainhoitola.com<br />

Karttula, Kuopio, Tervo, Suonenjoki, Rautalampi, Vesanto<br />

Heino Hyvönen, Vesanto, ( 0500 260 995<br />

Vesanto, Tervo, Pielavesi, Karttula, Suonenjoki, Rautalampi, Keitele,<br />

Viitasaari, Pihtipudas<br />

Pirjo Kinnunen, Joroinen, ( 017-558 0183, 040 563 3735<br />

Joroinen, Varkaus<br />

Tauno Kähkönen, Lapinlahti, ( 017-733 015, 0400 371 299,<br />

tauno.kahkonen@lapinlahti.fi<br />

Lapinlahti, Iisalmi, Sonkajärvi, Rautavaara, Varpaisjärvi, Pielavesi,<br />

Vieremä, Kiuruvesi<br />

Veijo Parviainen, Joroinen, ( 050 560 6506<br />

Pieksämäki, Pieksänmaa, Varkaus, Joroinen, Haukivuori, Kangasniemi<br />

Yrjö Ponkkonen, Pieksämäki, ( 044 280 1028, 044 368 6734,<br />

yrjo.ponkkonen@pmkth.fi<br />

Pieksämäki, Pieksänmaa, Haukivuori, Kangasniemi<br />

Juha Rissanen, Juankoski, ( 017-721 686, 0400 928 046,<br />

juha.rissanen@lindstrom.fi<br />

Juankoski, Siilinjärvi, Nilsiä, Kaavi, Kuopio, Tuusniemi, Vehmersalmi<br />

Erkki Shemeikka, Sonkajärvi, ( 017-839 1200, 017-763 185, 0400 815<br />

185, erkki.shemeikka@pp.inet.fi<br />

Sonkajärvi, Vieremä, Varpaisjärvi, Rautavaara<br />

Jouko Tiainen, Lapinlahti, ( 017-735 248, 0500 752 760<br />

Lapinlahti/Valtimo, Nurmes, Rautavaara, Varpaisjärvi, Iisalmi<br />

Kristiina Tiainen, Lapinlahti, ( 017-735 248, 0500 548 747<br />

Lapinlahti/Valtimo, Nurmes, Rautavaara, Varpaisjärvi, Iisalmi<br />

28<br />

Nostakaa ajoissa jäätarpeenne! Kerätkää käpyjä!

Pekka Vallenius, Varkaus, ( 044 355 3706, pekka.vallenius@varkaus.fi<br />

Varkaus, Leppävirta<br />

Heikki Väätäinen, Leppävirta, ( 017-554 1045, 0500 498 879<br />

Leppävirta, Vehmersalmi, Jäppilä, Joroinen, Heinävesi, Varkaus<br />

POHJOIS-KARJALA<br />

Olavi Mustonen, Joensuu, ( 013-896 103, 0500 170 203<br />

Joensuu, Polvijärvi, Kontiolahti, Eno, Ilomantsi, Tuupovaara, Kiihtelysvaara,<br />

Pyhäselkä, Rääkkylä, Liperi, Outokumpu, Lieksa<br />

Eläinsuojeluvalvoja Sanna Neuvonen, Nurmes, ( 050 342 3438,<br />

s.neuvonen@luukku.com<br />

Nurmes, Lieksa, Juuka, Valtimo<br />

Anne Piitulainen, Värtsilä, ( 050 371 0042,<br />

anne.piitulainen@susiraja.net<br />

Värtsilä, Tohmajärvi, Tuupovaara, Kiihtelysvaara<br />

Juha Saarelainen, Tohmajärvi, ( 0500 913 090,<br />

juha.saarelainen@kopteri.net<br />

Kitee, Kesälahti, Rääkkylä, Tohmajärvi, Uukuniemi, Saari<br />

Eija Sorsa, Kitee, ( 013-426 733, 040 770 9873<br />

Kitee, Kesälahti, Rääkkylä, Tohmajärvi, Värtsilä, Uukuniemi, Saari<br />

Jouko Tiainen, Lapinlahti, ( 017-735 248, 0500 752 760<br />

Lapinlahti, Varpaisjärvi, Iisalmi<br />

Kristiina Tiainen, Lapinlahti, ( 017-735 248, 0500 548 747<br />

Lapinlahti, Varpaisjärvi, Iisalmi<br />

Lauri Vaakanainen, Juuka, ( 013-472 067, 0400 382 893<br />

Juuka, Nurmes, Lieksa, Valtimo<br />

KAINUU<br />

Mari Alakopsa, Muhos, ( 0400 851 441<br />

Kestilä, Muhos, Utajärvi, Vaala<br />

Sirkku Haapalainen, Kajaani, ( 050 517 2696<br />

Kajaani, Sotkamo, Paltamo, Vuolijoki, Ristijärvi<br />

Ari Stenvall, Kajaani, ( 0400 545 378, ari-jukka.stenvall@pp.inet.fi<br />

Kajaani, Sotkamo, Paltamo, Vuolijoki, Ristijärvi<br />

POHJOIS-POHJANMAA<br />

Tiina Ahokas, Haukipudas, ( 0500 583 377,<br />

tiina.ahokas@mail.suomi.net<br />

Haukipudas, Oulu, Ii, Yli-Ii, Kiiminki, Ylikiiminki, Hailuoto, Oulunsalo,<br />

Kempele, Muhos, Tyrnävä, Liminka, Lumijoki<br />

Minna Ahonen, Tyrnävä, ( 08-5401 520, 0400 584 208,<br />

minna.m.ahonen@saunalahti.fi<br />

Tyrnävä, Temmes, Liminka, Lumijoki<br />

Mari Alakopsa, Muhos, ( 0400 851 441<br />

Muhos, Utajärvi<br />

Päivi Heikkinen, Kiiminki, ( k. 08-816 8560, 0500 686 018,<br />

heikkinen.p@luukku.com<br />

Kiiminki, Ylikiiminki, Oulu<br />

Heidi Huru, Kiiminki, ( 040 724 0975, harri.huru@pp.inet.fi<br />

Kiiminki<br />

Eläinsuojeluneuvoja Airi Jussila, Oulu, ( 08-311 5522<br />

Oulu, Haukipudas<br />

Eläinsuojeluneuvoja Sanna Kinnunen, Liminka, ( 040 833 3119<br />

Liminka, Lumijoki<br />

Tarja Kolvanki (vain puhelinneuvontaa), Kuusamo, ( 050 462 1229<br />

Kuusamo<br />

Eläinsuojeluneuvoja Kirsi Kotisaari, Raahe, ( 050 413 8792,<br />

<strong>SEY</strong>:llä on yli 120 eläinsuojeluvalvojaa ja parikymmentä eläinsuojeluneuvojaa.<br />

Valvojan työstä ei makseta palkkaa, vaan ainoastaan kulukorvauksia. Useimmat<br />

<strong>SEY</strong>:n eläinsuojeluvalvojat ansaitsevat leipänsä muissa ammateissa.<br />

Valvojat tekevät tarkastuskäyntejä ilmoitusten perusteella, tai jos heillä muuten<br />

on aihetta epäillä, että eläimiä kohdellaan huonosti.<br />

Valvojana toimiminen vaatii aikaa ja henkisiä voimia – ei ole helppoa mennä<br />

tuntemattomien ihmisten koteihin. Valvojan pitää siis tulla hyvin toimeen ihmisten<br />

kanssa ja selvitä kiperistäkin tilanteista. Valvojat eivät ole viranomaisia.<br />

Eläinsuojeluneuvoja ei tee omin päin tarkastuskäyntejä, vaan hänen toimintansa<br />

keskittyy neuvontaan. Myös neuvojaksi haluavan pitää käydä eläinsuojeluvalvojien<br />

peruskurssi.<br />

kirsi.kotisaari@kotinet.com<br />

Raahe, Pattijoki, Siikajoki, Pyhäjoki<br />

Markku Kukkohovi, Muhos, ( 040 758 4541<br />

Oulu, Muhos<br />

Heikki Mehtätalo, Oulainen, ( 040 511 4395<br />

Oulainen<br />

Sinikka Rauma (vain puhelinneuvontaa), Ruukki, ( 040 581 6329<br />

Ruukki, Raahe, entinen Pattijoki, Siikajoki, Rantsila, Vihanti, Pyhäjoki,<br />

Pulkkila, Piippola, Merijärvi, Oulainen<br />

Eläinsuojeluneuvoja Marika Salin, Oulu, ( 044 5522 555,<br />

masalin@edu.ouka.fi<br />

Oulu, Oulunsalo, Kempele, Kiiminki<br />

Kaisu Seppä, Haapavesi, ( 040 725 7377, viipykettu@sunpoint.net<br />

Haapavesi, Nivala, Ylivieska<br />

Eläinsuojeluneuvoja Henna Äijälä, Raahe, ( 050 328 8056,<br />

aijalahe@webinfo.fi<br />

Raahe, Pattijoki, Siikajoki, Pyhäjoki<br />

LAPPI<br />

Marika Hiltunen, Rovaniemen mlk, ( 040 767 1474<br />

Rovaniemi, Rovaniemen mlk<br />

Berit Hotti, Keminmaa, ( 016-283 507<br />

Keminmaa, Kemi, Tornio, Ylitornio, Pello, Tervola, Rovaniemi, Rovaniemen<br />

mlk, Ranua, Simo<br />

Markku Hotti, Keminmaa, ( 016-283 507, markku.hotti@pp.inet.fi<br />

Kemi, Tornio, Ylitornio, Pello, Tervola, Rovaniemi, Rovaniemen mlk,<br />

Ranua, Simo<br />

Mikko Häggman, Sodankylä, ( 0400 246 299,<br />

mikko.haggman@kolumbus.fi<br />

Sodankylä, Inari, Utsjoki<br />

Tiina Jokelainen, Kemi, ( 0400 873 665<br />

Kemi, Keminmaa, Tornio, Tervola, Simo<br />

Saila Keskitalo, Muonio, ( 016-532 243, 016-534 210, 041 550 8808,<br />

saila.keskitalo@pp.inet.fi<br />

Muonio, Enontekiö, Kittilä, Kolari, Pello, Rovaniemen mlk<br />

Jaakko Leinonen, Rovaniemi, ( 040 823 8979,<br />

jaakko.leinonen@lapin4h.fi<br />

Rovaniemi, Rovaniemen mlk, Ranua, Tervola, Tornio, Ylitornio, Pello,<br />

Kemijärvi<br />

Marita Paananen, Ranua, ( 0400 895 931,<br />

marita.paananen@luukku.com<br />

Ranua, Posio<br />

Pirjo Pelkonen, Ranua, ( 0400 232 895, pirjo.pelkonen4@luukku.com<br />

Ranua, Posio<br />

Henna Perälä, Rovaniemi, ( 0400 462 824, helaitin@ulapland.fi<br />

Rovaniemi, Rovaniemen mlk<br />

Henri Pätsi, Rovaniemen mlk, ( 040 721 3892, hepe55@surfeu.fi<br />

Posio, Kuusamo<br />

Nina Rissanen, Rovaniemi, ( 040 715 1793<br />

Rovaniemi, Rovaniemen mlk<br />

Eija Saavalainen, Rovaniemi, ( 0400 382 104, eija.saavalainen@jippii.fi<br />

Rovaniemi, Rovaniemen mlk<br />

Maarit Tervo, Pelkosenniemi, ( 040 826 7452, maarit.tervo@pp.inet.fi<br />

Pelkosenniemi, Savukoski, Kemijärvi<br />

Terttu Ylimäki, Tornio, ( 0400 653 651<br />

Tornio, Tervola, Simo, Keminmaa, Kemi<br />

Vakavat eläinsuojelutapaukset siirretään viranomaisille. Monet valvojat toimivatkin<br />

koko ajan kiinteässä yhteistyössä alueensa eläinsuojeluviranomaisten<br />

kanssa. Onneksi useimmat tapaukset ovat lieviä ja vapaaehtoisen valvojan<br />

käynti riittää ”herättämään” omistajan, niin että hän korjaa asiat. <strong>SEY</strong>:n valvojat<br />

tekevät työtä, joka eläinsuojelulain mukaan kuuluisi viranomaisille, mutta<br />

nämä eivät ehdi kaikkia tehtäviä hoitaa.<br />

<strong>SEY</strong> järjestää yleensä vuoden tai kahden vuoden välein viiden päivän mittaisen<br />

eläinsuojeluvalvojakurssin, jonka käyneet voivat hakea valvojiksi. Seuraava<br />

valvojakurssi pidetään vuonna 2006 Helsingissä.<br />

Pyhätehtävä on suojella eläimiä kärsimyksiltä, joita me voimme estää!<br />

29

Toivottavasti kaikilla on ollut mukava ja toiminnantäyteinen<br />

kesä. Kirppu ainakin on puuhaillut<br />

yhtä ja toista.<br />

K<br />

I RP<br />

U N<br />

N U RK<br />

K A<br />

Virikkeiden merkityksestä koiralle ja<br />

muille eläimille on puhuttu viime<br />

vuosina paljon, syystäkin. Virikkeillä<br />

tarkoitetaan sitä, että eläimellä ei olisi tylsää,<br />

vaan että se saisi puuhastella kaikkea mukavaa,<br />

myös sellaista joka vaatii aivotyötä.<br />

Kirppua ei ole opetettu tekemään erityisiä<br />

temppuja, vaikka moni koira rakastaa<br />

niitäkin. Sen sijaan Kirppu on itse opiskellut<br />

monenlaisia taitoja, joita se elämässään<br />

käyttää. Kirpun elämässä virikkeet ovat<br />

sitä, että se pääsee ihmisten mukana erilaisiin<br />

paikkoihin ja tapaa myös muita koiria.<br />

Junassa Kirppu tapasi vastikään pienen<br />

mustan koiran, josta se piti kovasti. Mutta<br />

koiraparkaa pelotti! Se oli jo puolitoistavuotias,<br />

mutta se ei ollut paljon asioita elämässään<br />

saanut nähdä eikä kokea.<br />

Vaikka Kirppu oli Suomeen tullessaan<br />

kovasti arka ja pelkäsi kaikkea, sitä ei alettu<br />

suojella liikaa erilaisilta tapahtumilta. Heti<br />

alkuun se sai kulkea paljon eri paikoissa.<br />

Arkaa koiraa ei auta se, että sitä säälitelläään.<br />

Päin vastoin, silloin se juuri uskookin,<br />

että tilanteessa on jotain mitä pitää<br />

pelätä. Parasta on, että tilanteet järjestetään<br />

sillä tavalla turvallisiksi, että koira ei<br />

oikeasti ole vaarassa, ja sen jälkeen asioihin<br />

suhtaudutaan vain aivan luonnollisesti.<br />

Nyt seuraakin pieni tieto- tai oikeastaan<br />

arvaustehtävä! Seuraavissa vaihtoehdoissa<br />

on aina yksi, joka ei pidä paikkaansa. Kaikki<br />

muut pitävät. Arvaa, mikä vaihtoehto on<br />

väärä!<br />

1. Reissukoira Kirppu on matkustanut<br />

a) veneessä<br />

b) lentokoneessa<br />

c) laivassa<br />

d) polkupyörän kyydissä<br />

e) henkilöautossa<br />

f) raitiovaunussa<br />

g) junassa<br />

h) taksissa<br />

i) bussissa<br />

2. Kulttuurikoira Kirppu on ollut mukana<br />

a) teatterissa<br />

b) elokuvissa<br />

c) taidenäyttelyssä<br />

3. Tiedottajakoira Kirppu on esiintynyt<br />

a) televisiossa<br />

b) sähköpostissa<br />

c) internetissä<br />

d) radiossa<br />

e) paikallislehdessä<br />

f) sanomalehdessä<br />

g) aikakauslehdessä<br />

4. Suhdetoimintakoira Kirppu on viettänyt<br />

aikaansa<br />

a) heinätalkoissa<br />

b) kesäleirillä<br />

c) synttäreillä<br />

d) kokouksissa<br />

e) kesäjuhlissa<br />

f) rockfestivaaleilla<br />

g) työpaikalla toimistossa<br />

No, joko ehdit veikata, mitkä kohdat eivät<br />

pitäneet paikkaansa? Katso vastaukset vasta<br />

kun olet valmis!<br />

No, tässä tulevat siis vastaukset:<br />

1. d) polkupyörän kyydissä emäntä ei ole<br />

uskaltanut Kirppua kuljettaa. Moni koira osaa<br />

kuitenkin matkustaa myös pyörän korissa.<br />

2. b)elokuvia Kirppu on katsonut vain<br />

kotosalla. Muut kulttuuririennot ovat tapahtuneet<br />

kesällä ulkoilmassa.<br />

3. d)radiohaastattelussakin Kirppu oli<br />

kyllä mukana, mutta se ei puhunut mitään.<br />

Niinpä ei voi oikein sanoa, että se olisi<br />

esiintynyt radiossa.<br />

4. f) rockfestivaaleille koiraa ei pidä viedä.<br />

Siellä on aivan liikaa meteliä sekä ihmisiä,<br />

jotka eivät ehkä osaa varoa vaikkapa<br />

tallaamasta koiraa. Muissakin väkijoukoissa<br />

on tietysti pidettävä huolta, että kaikki<br />

huomaavat koiran ja ovat sille ystävällisiä.<br />

Ravintoloihin ja ruokakauppoihinhan ei<br />

Suomessa saa koiraa viedä. Muissa paikoissa<br />

on aina asiallista kysyä läsnäolijoilta<br />

lupa koiran tuloon. Jos joku on allerginen,<br />

sitä pitää kunnioittaa. Onneksi allergikkoja<br />

ei sittenkään ole niin paljon, ja useimmat<br />

ihmiset suhtautuvat koiriin hyvin myönteisesti.<br />

Kirpun mukaan tuloa yleensä ainakin<br />

toivotaan!<br />

Hyvä syksyn jatkoa kaikille!<br />

toivoo Kirppu ja emäntä<br />

Posti Kirpun nurkkaan osoitteella:<br />

Marika Salin<br />

Syrjäkatu 7 as. 6<br />

90100 Oulu<br />

sähköposti: marika.salin@ope.ouka.fi<br />

30<br />

Mieluummin hellyyttä kuin kovuutta.

Pienestä pitäen<br />

10 kysymystä<br />

Miten hyvin luit viime lehden? Vastaukset<br />

kysymyksiin löytyvät Eläinten ystävän numerosta<br />

2/2005 tai alta.<br />

Yksivuotiaana Hillan sanavarastosta<br />

varmasti 50 prosenttia ellei peräti<br />

enemmänkin oli eläinten nimiä. Kun<br />

luimme Antti tuntee eläimet -kirjaa, Hilla<br />

oppi nopeasti tunnistamaan ja nimeämään<br />

gorillan, valaan, jääkarhun ja muut eläimet.<br />

Eläimiä kirjassa on 80.<br />

Toinen mieluisa kirja oli ”Talvilintuja”.<br />

Tikka oli Hillasta erityisen kiinnostava. Ja<br />

voi sitä riemun päivää, kun näimme mökin<br />

ikkunasta lähipuuhun laskeutuneen tikan.<br />

Tuolloin vuoden ja neljän kuukauden<br />

ikäinen Hilla tunnisti linnun heti. ”Tikka,<br />

tikka” toisteli lapsi innoissaan heilutellen<br />

samalla käsiään.<br />

Eläinten äänet lapset tuntuvat oppivan<br />

hyvin varhain. Tuttavaperheen pieni Punni-poika<br />

osasi matkia parin kymmenen<br />

linnun ääntä ennen ensimmäisiä ihmistenkielisiä<br />

sanojaan! Kuk-kuut, hu-huut ja<br />

titityyt osuivat aina oikeille lajeille niitä kysyttäessä.<br />

Samoin kotieläinten ääniä lapset<br />

oppivat imitoimaan huomattavan varhain.<br />

Kukapa lapsi ei tietäisi, että lehmä sanoo<br />

”muu” ja lammas ”mää”.<br />

Voisi kuvitella, että pienten lasten kiinnostus<br />

eläimiä kohtaan on peräti perinnöllinen<br />

ominaisuus. Onhan ihminen elänyt<br />

koko historiansa eläinten keskellä ja ollut<br />

eläimistä riippuvainen. Eläinten oppiminen<br />

ja niiden tapojen tunteminen on ollut<br />

elinehto ihmisille. Kiinnostus eläimiä kohtaan<br />

on luonnonvalinnan myötävaikutuksella<br />

kehittynyt syntymälahjaksi ihmiselle<br />

– tällainen kuva ainakin helposti syntyy<br />

pieniä lapsia seuratessa.<br />

Luonnon kieli on universaali. Niin me ihmiset<br />

kuin eläimetkin tunnistamme tietyt<br />

värit ja symbolit vaaran merkeiksi. Poikasten,<br />

olivat ne sitten ihmisten tai eläinten,<br />

pyöreä olemus laukaisee meissä hellimisreaktion.<br />

Lapsissa tämä piirre on erityisen<br />

selvä. Samoin eläinten syöttäminen tuntuu<br />

olevan lapsille pienestä pitäen tärkeätä.<br />

”Heinää vuohelle”, tietää Hillakin.<br />

Hilla asuu lähellä maatilaa ja hän pääsee<br />

katsomaan vuohia vaikka päivittäin. Suurimmalla<br />

osalla lapsista ei kaupungistumisen<br />

myötä ole kuitenkaan mahdollisuutta<br />

nähdä eläimiä ja rakentaa suhdettaan niihin.<br />

Se on valtava menetys niin lasten kuin<br />

eläintenkin kannalta.<br />

Vierailin hiljattain Helsingin Viikissä toi-<br />

Pekka Hänninen<br />

mivassa Sotkan kodon päiväkodissa. Siellä<br />

noudatetaan Ruotsista meillekin levinnyttä<br />

Luonnossa kotonaan –pedagogiikkaa.<br />

Lapset ovat joka päivä ulkona luonnossa<br />

retkellä. Luonto ja eläimet tulevat näin lapsille<br />

tutuiksi ja luonnolliseksi osaksi elämää.<br />

Lapsille syntyy tunneside luontoon<br />

ja eläimiin. Tunneside luontoon ja eläimiin<br />

velvoittaa myös suojelemaan. Luonnon ja<br />

eläinten suojelu kumpuaa rakkaudesta itselleen<br />

läheisiä asioita kohtaan.<br />

Luonto-Liitto on tehnyt myös pitkään<br />

työtä lasten ja varhaisnuorten parissa.<br />

Lapset ovat hääränneet luonnon ja eläinten<br />

kanssa liiton lastenleireillä ympäri Suomea<br />

jo vuosikymmenten ajan. Luonto on tullut<br />

lapsille läheiseksi ja monista lapsista on<br />

kasvanut aktiivisia luonnon- ja ympäristönpuolustajia.<br />

Sotkan kodon ja Luonto-Liiton sekä viimenumerossa<br />

esitellyn Pikkumökin päiväkodin<br />

kaltaista toimintaa soisi olevan<br />

enemmänkin. Lapsista, jotka pienestä pitäen<br />

ovat saaneet toteuttaa luontaista uteliaisuuttaan<br />

ja hoitamistarvettaan eläinten<br />

kanssa, kasvaa varmasti vastuullisia ja<br />

eläimet huomioivia aikuisia.■<br />

Kuva: hanna Oksman<br />

1. Miten järvenpääläinen Pikkumökin<br />

päiväkerho poikkeaa tavanomaisista<br />

lasten päivähoitopaikoista?<br />

2. Lintujen ja nisäkkäiden varoitusäänillä<br />

ja poikasten hätä-äänillä on yhteinen<br />

erityispiirre eläinten ääniviestinnässä.<br />

Mikä?<br />

3. Miten jyrsijät ilmaisevat kipuaan?<br />

4. Mitä ovat feromonit?<br />

5. Mihin käytettiin <strong>SEY</strong>:n 5000 euron lahjoitus<br />

tsunamialueella?<br />

6. Piikkipannan käyttö koirilla kiellettiin<br />

yli 10 vuotta sitten. Millaisia metallikaaria<br />

tai tappeja koulutuskaulaimessa<br />

nykyisin saa olla?<br />

7. <strong>SEY</strong>:n hallitukseen valittiin vuonna<br />

1978 tunnettu biologi ja eläintieteilijä.<br />

Kuka?<br />

8. Sotkamosta löytyi viime helmikuussa<br />

harvinainen lintu, joka toukokuussa<br />

toimitettiin Norjaan. Minkälajinen lintu<br />

se oli?<br />

9. Pyhtäällä on harvinainen eläinhoitola.<br />

Mitä eläimiä siellä hoidetaan?<br />

10. Mikä on Harakanvarpaat?<br />

Vastaukset 10 kysymykseen:<br />

1. Pikkumökin päiväkerhossa lapset saavat<br />

osallistua navettatöihin, ratsastaa,<br />

syödä lähi- ja luomuruokaa ja hoitaa<br />

myös tilan omia kanoja, vuohia, sikoja,<br />

kissoja ja koiria.<br />

2. Lintujen ja nisäkkäiden varoitusäänet<br />

ja niiden poikasten hätä-äänet ymmärretään<br />

yleensä yli lajirajojen, vaikka<br />

eläinten äänet ja niiden ymmärtäminen<br />

yleensä ovat lajikohtaisia.<br />

3. Kipua kärsiessään jyrsijät valittavat<br />

ääneen, mutta äänet ovat niin korkeita,<br />

ettei ihmiskorva kuule niitä!<br />

4. Feromonit ovat rasvahapoista koostuvia<br />

hajuaineita, joita eläimet (myös<br />

ihmiset) erittävät eritteitten mukana<br />

tai suoraan iholta. Ne kertovat mm. terveyden-<br />

ja mielentilasta.<br />

5. Maailman eläinsuojelujärjestö WSPA<br />

käytti <strong>SEY</strong>:ltä saadut 5000 euroa liikkuvan<br />

eläinklinikan hankkimiseen Sri<br />

Lankaan. Auto sisältää täysin varustetun<br />

leikkaussalin koirille ja kissoille.<br />

6. Koiran kaulaimessa saa olla korkeintaan<br />

8 mm:n pituisia kaaria tai tappeja,<br />

mutta ne eivät saa olla teräviä tai pistäviä<br />

eivätkä kääntyä painamaan koiran<br />

kaulaa.<br />

7. Vuonna 1978 aloitti <strong>SEY</strong>:n hallituksessa<br />

Ilkka Koivisto.<br />

8. Sotkamosta löytynyt lintuharvinaisuus<br />

oli lunni.<br />

9. Pyhtään lintuhoitolassa hoidetaan<br />

kaikkia lintuja.<br />

10. Harakanvarpaat on Rauman Eläinsuojeluyhdistyksen<br />

jäsenlehti.<br />

Tilatkaa Eläinten Ystävä!<br />

31

SUOMEN ELÄINSUOJELUYHDISTYS<br />

PALVELUNUMERO: . A504

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!