4996 Henkilöstölehti 1-2008.indd - Jakobstad

LEDARE 

Arbetstrivsel 

En av hörnstenarna i stadens personalpolitik 

ä den stora arbetsklimatsundersökning 

som utförs vart tredje år bland 

stadens personal. Nu har vi igen ugnsfärska 

resultat att redovisa. Över 850 

personer svarade, vilket kan anses vara 

en mycket hög siffra. 

PÄÄKIRJOITUS 

Työviihtyvyys 

Kaupungin henkilöstöpolitiikan erään 

kulmakiven muodostaa laaja työilmapiiritutkimus, 

joka tehdään joka 

kolmas vuosi kaupungin henkilöstön 

keskuudessa. Nyt saamme jälleen tutustua 

uunituoreisiin tietoihin. Yli 850 

työntekijää vastasi kyselyyn, ja tuota 

lukua voi pitää hyvin suurena. 

Jämfört med den förra undersökningen, 

som gjordes 2004 syns klara förbättringar 

på nästan alla delområden. 

Hela 90,5% av de anställda säger sig 

trivas bra på sin arbetsplats. Här skördar 

vi alla frukterna av de målmedvetna 

personalpolitiska satsningar som 

staden gjort under de senaste åren på 

olika fronter. 

Mikael Jakobsson, Foto/Kuva: P. Salonen 

Vi tillbringar trots allt minst en tredjedel 

av vår vakna tid på arbetsplatsen så det är allt annat än likgiltigt 

hur man trivs på jobbet. En människa som inte känner sig 

trygg och delaktig kan inte heller trivas på jobbet. Trivs man inte 

på jobbet blir den satsning man gör på arbetet blygsammare än 

om man har en stark inre motivation. 

Vuonna 2004 tehtyyn edelliseen tutkimukseen 

verrattuna melkein kaikilla 

osa-alueilla on havaittavissa selviä parannuksia. 

Vastanneista peräti 90,5 % 

kertoo viihtyvänsä työpaikallaan hyvin. 

Nyt korjaamme kaupungin viime 

vuosina eri rintamilla harjoittaman 

tavoitteellisen henkilöstöpolitiikan satoa. 

Mehän vietämme vähintään kolmasosan 

valveillaoloajastamme työpaikallamme, joten ei ole ollenkaan 

samantekevää, miten työssä viihdytään. Ihminen, joka ei 

tunne oloaan turvalliseksi ja osalliseksi, ei voi myöskään viihtyä 

työssään. Ja ellei työssä viihdy, jää työhön tehty panostus vaatimattomammaksi 

kuin jos sisäinen motivaatio olisi vahva. 

Samtidigt måste vi komma ihåg att nästan en tiondedel av personalen 

inte trivs på jobbet. Det är viktigt att snabbt och kraftfullt 

gå in där det finns problem och stöda upp verksamheten så att 

man har verktyg att korrigera läget. Det är viktigt att agera direkt 

och att skapa en verksamhetskultur där man inte sopar problemen 

under mattan. 

Den första förutsättningen att trivas på arbetsplatsen är att man 

vet vart ens enhet är på väg och vad ens plats är i helheten. Här 

spelar ledarskapet och dialogen en avgörande roll. Staden har 

målmedvetet satsat på ledarskapsskolning och på att ge instrument 

för en dialog mellan medarbetare och mellan medarbetare 

och förman. Arbetsplatsmöten och utvecklingssamtal är ett led i 

denna strävan. 

Alla har vi ansvar för att skapa en god arbetsplats, både du och 

jag. Arbetstrivseln är vad vi tillsammans gör den till. 

Mitt i dessa intensiva tider får vi en välförtjänt vila under den 

stundande sommaren. Jag tillönskar alla anställda med familjer 

en riktigt skön och avslappnande sommar. Passa på att ladda batterierna. 

Energin behövs igen på hösten. 

Mikael Jakobsson 

Stadsdirektör 

Samalla on muistettava, että lähes kymmenesosa henkilöstöstä 

ei viihdy työssään. Niinpä onkin tärkeää puuttua nopeasti ja 

tarmokkaasti ongelmiin ja tukea toimintaa siten, että tilanteen 

korjaamiseksi tarvittavat välineet löytyvät. On tärkeää toimia 

suoraan ja luoda toimintakulttuuri, jossa ongelmia ei lakaista 

maton alle. 

Työpaikalla viihtymisen ensimmäinen edellytys on, että tiedetään, 

mihin omassa hallintokunnassa pyritään ja mikä oma paikka 

on kokonaisuudessa. Johtajuudella ja vuorovaikutuksella on 

tässä asiassa ratkaiseva osuus. Kaupunki on panostanut määrätietoisesti 

johtajuuskoulutukseen ja välineiden antamiseen työntekijöiden 

keskinäiseen, ja työntekijöiden ja esimiesten väliseen 

vuorovaikutukseen. Työpaikkakokoukset ja kehittämiskeskustelut 

ovat osa tätä pyrkimystä. 

Kaikilla meistä on oma vastuunsa hyvän työpaikan luomisessa, 

niin sinulla kuin minullakin. Työviihtyvyys on juuri niin hyvä, 

miksi me sen itse teemme. 

Näinä kiivaan työtahdin aikoina saamme rentoutua hyvinansaitusti 

tulossa olevan kesän aikana. Toivotankin kaikille työntekijöille 

ja heidän perheilleen oikein ihanaa ja leppoisaa kesää! 

Muistakaa ladata akkujanne! Energiaa tarvitaan taas syksyllä. 

Mikael Jakobsson 

kaupunginjohtaja 

STADEN/KAUPUNKI Nr 1/2008 

Utgivare/Julkaisija: 

Personalbyrån, Henkilöstötoimisto 

Redaktörer/Toimittajat: Ulla Linder, Marjo Luokkala 

Gästredaktörer/Vierailevat toimittajat: Jan-Ole Bäck, May Ahlvik, 

Tove Jansson, Lisa Kniivilä 

Foto/Kuvat: Ben Griep, Pirjo Salonen 

Översättningar/Käännökset: Susanna Melender, Monica Laggnäs 

- 2 -

Ett sommarparadis på 

stranden i Fäboda 

Riina Luukkonen ser längtansfullt ut mot havet. Hon tänker på 

de höga vågorna förra hösten och brinner av iver att få simma 

igen. 

- I höstas, när min syster och jag simmade sent en kväll, var vågorna 

väldiga. Mellan vågorna såg man hur solen gick ner där 

bakom fjärden, det var en otroligt fin naturupplevelse, berättar 

hon. 

Vi står i vårsolen på sanddynerna i Fäboda. Bakom oss ligger 

Wallénska villan, som stadens anställda har tillgång till. Den har 

redan vaknat ur sin vinterdvala, fönsterluckorna står på vid gavel 

och gårdsplanen är städad. 

- Det här är ett sommarparadis. Jag kommer inte ihåg hur många 

somrar vi har varit här, men nog kan det redan vara tio. Egentligen 

kan jag inte tänka mig en sommar utan Wallénska villan eller 

Miettinens villa, funderar hon. 

Det var via sina föräldrar som hon först lärde känna stugorna. 

Föräldrarna, som var lärare, brukade hyra stugorna på somrarna 

och tog barnen med sig. Föräldrarna gick i pension, men syskonen 

Riina och Miia Wiik, som båda är anställda av staden, fortsätter 

traditionen tillsammans med Miias barn. 

- Det är härligt när vi kommer hit hela gänget. Det är så roligt 

att se på när syskon-barnen leker och stojar på stranden, säger 

Riina. 

Vardagens mödor inom hemservicen känns långt borta, när man 

sitter i bastun och njuter av värmen från den vedeldade ugnen. 

- Vi sitter länge i bastun, simmar och går in i bastun igen, flera 

gånger. Det är verkligen skönt att bastun inte är så lyxig. Man får 

den rätta villastämningen när man tvättar håret i en balja utan 

dusch, säger hon uppskattande. 

Havet är ett levande konstverk 

Maarit Wik har vandrat iväg längs stranden i Fäboda för att se hur 

långt våren har hunnit. Hon kommer gående över dynerna mot 

stugan med den uråldriga, torra tallen framför. Också för Maarit 

innebär stadens sommarstugor ledig tid, då man inte ens kommer 

ihåg vardagsbestyren. Hon arbetar inom hemservicen som 

sin syster, men för närvarande vikarierar hon på Björkbacka. 

- När man ser ut över havet genom de där fönstren, är det som 

att beundra ett konstverk. Havet är ett spännande element, det 

ändras hela tiden. Därför kan man ibland sitta och titta på det 

hur länge som helst, säger hon. 

Båda syskonen säger att de trivs i stugorna, även om sommaren 

inte är som allra bäst. Man kan gå i bastun och simma, fastän det 

regnar. Och att grilla korv i den öppna spisen i stugan smakar 

alltid gott. 

Riina bor i en höghuslägenhet, så för henne hör stadens villor 

till det bästa sommaren har att ge, också på det sättet att hon 

får komma ut i naturen. Man kan vandra på klipporna och fast 

plocka bär, om man har lust. 

- Det bästa med det här stället är förstås själva naturen, alla dofter 

och ljud. Det är också bra att villorna är stugor, alltså inte alltför 

fina. Jag tycker inte att lyx hör till stuglivet, påpekar Riina. 

Fäboda, Foto/Kuva: M.Luokkala 

Marjo Luokkala 

Kesäparatiisi Fäbodan 

rannalla 

Riina Luukkonen katselee kaihoisana merelle. Viime syksyn tyrskyistä 

on jo aikaa ja mieli tekisi jo kovasti uimaan. 

– Syksyllä kun mentiin siskon kanssa yöuinnille, aallot olivat 

valtavia. Ja kun aaltojen keskeltä näkyi kuinka aurinko laski tuon 

ulapan taakse, maisema ja kokemus oli uskomattoman hieno, 

hän kertoo. 

Seisoskelemme kevätauringossa Fäbodan hiekkadyyneillä. Takanamme 

sijaitseva kaupungin työntekijöiden käytössä oleva Wallenin 

huvila on jo herännyt kesään. Ikkunaluukut ovat auki ja 

pihaa siivottu. 

– Tämä on kesäparatiisi. En muista miten monena kesänä 

olemme täällä viettäneet aikaa. Kyllä niitä saattaa jo kymmenen 

olla. Oikeastaan en osaa kuvitella kesää ilman Wallenin tai Miettisen 

mökkiä, hän tuumaa. 

Alun alkaen hän tutustui mökkeihin vanhempiensa välityksellä. 

Opettajavanhemmat vuokrasivat mökkejä kesäisin, ja ottivat 

lapset sinne mukaan. Vanhemmat jäivät eläkkeelle ja perinnettä 

jatkavat nyt kaupungin töissä ahertavat sisarukset Riina ja Miia 

Wiik lapsineen. 

– On ihanaa, kun tänne tullaan porukassa. Siskon lasten ilakointia 

vedessä ja rannalla on niin mahdottoman kiva katsella, 

Riina sanoo. 

Arkinen aherrus kotipalvelussa unohtuu aivan varmasti viimeistään 

silloin, kun puusaunan kiuas antaa ensimmäiset löylyt. 

– Saunassa tulee vietettyä paljon aikaa. Edestakaisin löylyyn ja 

uimaan, lukemattomia kertoja. Ja on todella mukavaa, kun sauna 

ei ole mitenkään luksusta. Tulee ihan oikea mökkitunnelma, kun 

hiukset saa pestä paljussa ilman suihkua, hän kehuu. 

Meri on elävä taideteos 

Maarit Wik on lähtenyt tutkailemaan kevään edistymistä Fäbodan 

rannoille. Hän astelee dyyneiltä kohti mökkiä ja sen edustan 

upeaa ikivanhaa kelopuuta. Maaritillekin kaupungin kesämökit 

edustavat kiiretöntä aikaa, jolloin arkisia asioita ei edes muistella. 

Myös hän työskentelee kotipalvelussa, vaikka onkin tällä hetkellä 

Koivurinteellä sijaisuutta tekemässä. 

– Kun katselee noista ikkunoista merimaisemaa, on kuin taideteosta 

ihailisi. Meri on jännä elementti, se muuttuu koko ajan. 

Siksi sitä jaksaisi tuijotella joskus ihan loputtomiin asti, 

hän sanoo. 

Molemmat naiset sanovat viihtyvänsä mökeissä, 

vaikka kesä ei olisi parhaimmillaan. 

Sateellakin voi 

saunoa 

ja uida. Ja makkarat 

maistu- 

vat herkullisilta 

tuvan takassa käristettyinä. 

Riinan asuntona on ker- 

rostalon huoneisto, 

joten siinäkin mieles- sä kaupungin 

huvilat ovat kesän parasta antia. Pääsee 

luontoon, kallioille ja vaikka- 

pa marjaan, jos 

siltä tuntuu. 

– Parasta täällä on luonnollisesti luonto itsessään. 

Sen äänet ja tuoksut. 

Ja on hyvä, että 

mökit ovat mökkikunnossa, 

eivät siis liian 

hienoja. Luksus ei minusta kuulu mökkielämään, 

Riina huomauttaa. 


Foto/Kuva: P. Salonen 

- 3 -

Aspegrenin puutarha, Aspegrens trädgård, Foto/Kuva: P.Salonen 

Aspegrenin puutarha 

voimanlähde kaupungin 

lakimiehelle 

Foto/Kuva. P. Salonen 

Kaupungin lakimies Anne Ekstrand on ollut aina kiinnostunut 

puutarhanhoidosta. 

- Voisin hyvin olla kaupungin lakimies talvella ja työskennellä 

kesäisin Kou lu puis tos sa. Mutta se yhdistelmä on melko harvinainen, 

joten enpä usko että kaupunki suos tuisi perustamaan sellaisen 

viran, Anne nauraa. 

Hänen harrastuksensa näkyy kaikkialla hänen ympärillään, 

muun muassa työ huo nees sa – kaupungintalon ikkunasyvennykset 

ovat oivallisia lepopaikkoja orkideoille. 

- Kun ne lopettavat kukkimisen kotona, tuon ne tänne ja ne jatkavat 

kukkimistaan. 

Anne ei ole kuitenkaan tyytynyt pelkkiin orkideoihin. Keväisin 

kotiolohuoneen lattia saa toimia kasvihuoneena hänen kasvattamilleen 

taimille. Lop pu ke vääl lä kuluu pal jon aikaa kas vien siirtelyyn 

te ras sin ja sisätilojen välillä niiden ka rai se miseksi. 

- Tänä vuonna kasvatan vain daalioita ja valkoisia miekkaliljoja, 

mutta aikaisempina vuo sina olen kasvattanut myös esimerkiksi 

laventelia, parsaa ja latva-artisokkaa, jotka ovat kasvaneet samassa 

tilassa. 

Annen keskusta-asunnon pienellä sisäpihalla on kaksi kääpiöomenapuuta 

sekä hieman kuk kia ja pensaita. Pirttikylässä Annella 

on puolestaan yhteinen omakotitalo ja puu tar ha sisarensa kanssa. 

- Siellä on vanha puutarha, jonka laitamme kuntoon keväällä ja 

joka selviytyy melko hy vin kesän yli. Vietän siellä vain noin neljä 

viikkoa vuodesta, ja koska pidän puu tar han kaivelusta, menin 

mukaan Aspegrenin toimintaan sen alkaessa ja päätin ottaa siel tä 

viljelypalstan, jossa voin kasvattaa kehäkukkia ja perunaa. 

Samoihin aikoihin Annea haastateltiin radiossa ja haastattelun 

kuullut entinen työ to ve ri soitti ja kysyi, miten viljelypalstan saa. 

Hän totesi, että palsta on melko suuri ja lo pulta naiset sopivat, 

että he jakaisivat Annen 50 neliömetrin palstan keskenään. 

Viljelykauden aikana Anne käy Aspegrenin puutarhassa useana 

iltana viikossa hoi ta mas sa viljelypalstan puolikastaan. 

- Tärkein syy viljelyyn ei ole sadon saaminen, vaikka omien uusien 

perunoiden saa mi nen onkin mukavaa. Ensimmäisenä vuonna 

puutarhassa oli paljon myyriä eikä sa toa tullut juuri lainkaan, jelle jäi pelkkiä naatteja. Mutta minusta vain on mukavaa käy dä 

jälsiellä, 

puutarhapalsta on hyvää vastapainoa toimistotyölle. Käyn 

kä ve lyl lä koi ran kanssa ja jään puutarhaan noin tunniksi. Koira 

on niin tottunut siellä käy mi seen, et tä se lähtee itsestään kohti 

Aspegrenia, ellei ole kiinni kytkettynä. 

Erityinen puutarha 

Koska kyse on museopuutarhasta, on viljelyssä noudatettava erityisiä 

sääntöjä. 

- On tarkkaa, että muovisia kastelukannuja ei saa käyttää, eikä 

muovia man sik ka maal la. Juhannukseen asti saa käyttää harsoa, 

sen jälkeen se on poistettava. Piirustusten mu kaan palstan reunasta 

on varattava tietyn levyinen alue kukille, mutta palstan 

kes kel lä saa viljellä mitä haluaa, kertoo Anne. Hän istuu toista 

vuotta säätiön hal li tuk ses sa. 

Pääkäytävän varrella yhdistyksellä on leveä kukkapenkki, jossa 

kasvaa aina päi vän hat tua, ja jokaisen palstan yhdessä kulmassa 

on omenapuu. Omenapuun lisäksi Annen pals talla kasvaa mustaherukkapensas, 

perennoja, kesäkukkia, mansikkaa, perunaa ja 

eril aisia eksoottisia kasveja. 

- Olen mieltynyt erikoisiin kasveihin. On mukavampaa nähdä 

mitä onnistuu kas vat ta maan kuin saada jotakin syötävää. Olenkin 

enemmän kiinnostunut kukista ja käyn usei n eri taimitarhoissa. 

Yleensä tuon mukanani jonkin epätavallisen kasvin, 

Anne toteaa. 

Sosiaalinen kanssakäyminen on monille viljelijöille eräs tärkeimmistä 

syistä palstan hank kimiselle nimenomaan Aspegrenin 

puutarhasta. 

- Toisin kuin kaupungin muilla viljelypalsta-alueilla, Aspegrenin 

puutarhassa on pal jon ulkopuolisia kävijöitä. Jo senkin vuoksi 

tuntuu siltä, että palstaa täytyy hoitaa hy vin. Toi saalta täällä on 

myös ystävällisiä ”palstanaapureita” – yhtenä keväänä kun en oikein 

eh ti nyt hoitaa palstaani, sain apua muilta viljelijöiltä. 

jatkuu sivulla 6... 

- 4 -

Anne Ekstand, Foto/Kuva: P.Salonen 

Aspegrens trädgård 

ett andningshål för 

stadsjuristen 

Anne Ekstrand 

Foto/Kuva. P. Salonen 

Stadsjurist Anne Ekstrand har alltid varit intresserad av trädgårdsskötsel. 

- Jag kunde tänka mig att vara stadsjurist på vintern, och jobba 

i skolträdgården på sommaren. Men den kombinationen är rätt 

ovanlig, jag är inte så säker på att staden skulle gå med på att 

inrätta en sådan tjänst, säger Anne och skrattar. 

I stället syns hennes intresse lite här och var i hennes omgivning, 

bland annat i hennes arbetsrum – stadshusets fönsternischer är 

ypperliga viloplatser för orkidéer. 

- När de slutar blommar där hemma tar jag hit dem, och här börjar 

de blomma igen. 

Men Anne har inte bara nöjt sig med några orkidéer. På våren 

får vardagsrumsgolvet där hemma agera växthus för plantor som 

hon driver upp, och mycket av tiden på senvåren går åt att flytta 

dem in och ut på terrassen för att härda dem. 

- I år blir det bara dahlior och vita gladioler, men förr om åren 

har det också blivit till exempel lavendel, sparris och kronärtskockor, 

som samsats om utrymmet. 

På den lilla innergården i centrum, där Anne bor, finns två dvärgäppelträd, 

lite blommor och buskar, i Pörtom däremot ett egnahemshus 

med trädgård, som hon delar med sin syster. 

- Där finns en gammal trädgård, som vi putsar upp på våren och 

som ganska bra klarar sig över sommaren. Jag tillbringar bara 

ungefär fyra veckor om året där, så eftersom jag tycker om att 

peta i trädgården, gick jag till Aspegrens när de började sin verksamhet 

och bestämde mig för att jag också ville ha en lott där för 

att odla ringblommor och potatis. 

Anne blev också intervjuad för radion i samma veva, och en före 

detta arbetskamrat, som hörde intervjun ringde och undrade hur 

man får en lott. Hon påpekade också att en lott är rätt stor, och till 

sist kom damerna överens att dela på Annes lott på 50 kvadrat. 

Under odlingssäsongen går Anne till Aspegrens trädgård flera 

kvällar i veckan för att sköta om sin halva odlingslott. 

- Den främsta orsaken till att jag odlar är inte att få skörd, även 

om det är roligt att ha egen nypotatis. Första året fanns det mycket 

sorkar på Aspegrens, så då fanns nästan inget att skörda, endast 

blasten var kvar. Men jag gillar helt enkelt att gå dit, trädgårdslotten 

är bra motvikt till mitt skrivbordsarbete. Det blir en promenad 

med hunden och sen stannar jag ungefär en timme. Hunden 

är så van att gå dit, så om hon inte är fast, ger hon sig automatiskt 

iväg mot Aspegrens. 

En speciell trädgård 

Eftersom det är frågan om en museiträdgård, finns också vissa 

regler att följa när man odlar. 

- Det är noga att inga plastkannor får finnas, inte heller plast på 

jordgubbar. Till midsommar får man ha såduk, sedan ska den 

bort. Enligt ritningarna ska en viss bredd reserveras för blommor 

längs kanten av lotten, men i mitten får man odla vad man 

vill, berättar Anne, som nu för andra året också sitter i stiftelsens 

styrelse. 

Längs huvudgången har föreningen en bred rabatt, där det alltid 

växer rudbeckia, och varje lott har ett äppelträd i ena hörnet. 

Förutom äppelträdet växer en svartvinbärsbuske, perenner, sommarblommor, 

jordgubbar, potatis och diverse exotiska växter på 

Annes lott. 

- Jag har en förkärlek för kuriosa växter, det är roligare att se vad 

som lyckas än att få något att äta. Jag är också mera intresserad 

av blommor och går ofta till olika plantskolor. Oftast följer alltid 

någon ovanlig planta med hem, konstaterar Anne. 

För många av odlarna är det sociala umgänget en av huvudorsakerna 

till att de velat ha en lott just på Aspegrens. 

- I motsats till de andra av stadens områden med odlingslotter, 

finns många utomstående besökare i Aspegrens trädgård, vilket 

också gör att man känner krav på att sköta sin lott väl. Å andra sidan 

finns också vänliga ”lottgrannar” – en vår när jag hade svårt 

att hinna sköta min lott, hjälpte de andra odlarna mig. 

fortsätter på sid 6... 

- 5 -

...jatkoa sivulta 4 

Aspegren on erikoinen paikka myös kasviensa puolesta. 

- Lämpöä keräävien korkeiden muurien ansiosta täällä menestyvät 

sellaisetkin kasvit, jot ka eivät muuten talvehdi Pietarsaaressa. 

Eräs suosikeistani on laventeli, joka tal veh tii kun sen vain peittää 

huolellisesti lehdillä ja kuusenoksilla. Hortensiani – jonka ni mi 

on Endless summer - kaivoin talveksi maahan ruukkuineen päivineen 

ja se näyt tää selviytyneen. 

Tuoreita vihanneksia ja henkilöihin liittyviä perennoja 

Annen ystävät pääsevät usein nauttimaan hänen puutarhaharrastuksestaan. 

- Keväisin saan muutaman parsasadon ja silloin tarjoan usein 

vieraille keittoa. 

Annen parsa on peräisin Tartosta muutama vuosi sitten tuodusta 

kahdesta taimesta se kä Pirttikylästä tuodusta vanhasta parsakasvista. 

Se on alkujaan peräisin Bergan la si teh taalta, joka paloi 

1900-luvun alussa. 

- Parsan juuret ovat todella syvällä, mutta parsan kasvattaminen 

siemenestä kestää kauan, sadon saamiseen kuluu jopa viisi vuotta. 

Maa-artisokasta saan sadon sekä ke vääl lä että syksyllä, se kasvaa 

niin kuin rikkaruoho. Yhdistys jyrsi palstani yhtenä ke väänä 

eivätkä koneen käyttäjät olleet huomanneet artisokkaa, joka levisi 

sinä vuonna koko palstalle, ker too Anne. 

Latva-artisokalla on pitkä kasvukausi. Tähän mennessä Anne on 

saanut vain kaksi sa toa. 

- Se on esikylvettävä tammikuussa, mutta yleensä kylvän sen 

liian myöhään. Minulla on myös yksi tai kaksi kesäkurpitsaa, 

lehtikaalta, porkkanaa ja joskus erilaisia salaatteja. Tä nä vuonna 

kokeilen ehkä parsakaalin ja ruusukaalin kasvatusta. 

Muihin Annen kasvattamiin epätavallisempiin lajeihin kuuluvat 

esimerkiksi konnan yrt ti, jossa on liilanpunainen kukinto myöhään 

syksyllä, vaaleanpunainen kellopeippi ja jumaltenkukka. 

Monet kukista hän on saanut, esimerkiksi malvat, roosanväriset 

syys leimut ja vaaleanpunaisen rohtosuopayrtin, jotka ovat olleet 

suvussa pitkään. 

- Monet kasveista ovat muistoja eri henkilöistä ja paikoista, minulla 

on esimerkiksi mak saruoho isoäidin vanhasta talosta. Pientä 

poimulehteä muistuttavasta tun tu ri poi mu lehdestä olen saanut 

osan Norjasta, osan ystävättäreltä. 

Kaikkein eniten Anne pitää neilikoista ja oransseista kukista. 

Kovin paljon oransseja peren nalajeja ei ole hänen harmikseen 

olemassa ja rakkaat kehäkukat, joita Anne kas vat taa maljakkoon 

laitettavaksi, eivät oikein sovi yhteen viljelypalstan muiden kukki 

en kanssa, jotka ovat enimmäkseen sinisen ja roosan sävyisiä. 

...fortsättning från sid 6 

Också för växterna är Aspegrens ett speciellt ställe. 

- Tack vare de höga murarna, som drar till sig värme, kan man 

lyckas med plantor som annars inte övervintrar på andra ställen 

i Jakobstad. En av mina favoriter är lavendel, som övervintrar 

bara man täcker ordentligt med löv och granris. Min hortensia 

– Endless summer- grävde jag ner med hela krukan i vinter och 

den verka ha överlevt. 

Färska grönsaker och personliga perenner 

Annes vänner får ofta njuta av hennes trädgårdsintresse. 

- Några gånger på våren får jag upp färsk sparris, då bjuder jag 

ofta gäster på soppa. 

Annes sparris härstammar från två plantor från Tartu, som hon 

hämtade hem för några år sedan, och en del av en gammal sparris 

från Pörtom. Den kom från Berga glasbruk som brann ner i 

början av 1900-talet. 

- Sparrisen har jättedjupa rötter, men det tar länge om man måste 

odla upp den från frö - upp till fem år innan man kan skörda. 

Jordärtskockor kan jag skörda både vår och höst, de växer som 

ogräs. Jag fick min lott fräst från föreningens sida en vår, och de 

hade inte märkt kockorna, som det året spred sig över hela lotten, 

berättar Anne. 

Kronärtskockor har lång växtperiod, hittills har Anne bara kunnat 

skörda två. 

- Man måste förså dem i januari, men jag brukar göra det för 

sent. Sen har jag en till två squash, grönkål, morötter och ibland 

olika sallader. I år ska jag kanske pröva på att odla broccoli och 

brysselkål. 

Andra ovanligare arter i Annes rabatt är till exempel sköldpaddsört, 

som blommar lilaröd sent på hösten, en ljusröd drakmynta 

och tolvgudablomma. Många av växterna har hon fått, till exempel 

malvor, rosa höstflox och en ljusröd såpnejlika, som länge 

funnits i släkten. 

- Många av växterna är minnen av olika personer och platser, till 

exempel har jag vit sedum från mormors gamla hus. Fjällkåpa, 

som påminner om en liten daggkåpa, har jag dels fått från Norge, 

dels av en väninna. 

Allra bäst tycker Anne om nejlikor och orange blommor. Lite 

besvärligt blir det när det inte finns så många orange perenner 

och hennes kära ringblommor, som hon odlar för att ha i vas där 

hemma, inte riktigt matchar de andra blommorna i odlingslotten, 

som mest går i blå och rosa toner. 

Ulla Linder 

Ulla Linder 


- 6 -

Pentti Silvennoinen & Jaana Vainiopää-Tahvanainen, Foto/Kuva: 

P.Salonen 

Silvennoinens framtidsdröm 

Pentti Silvennoinen & Jaana Vainionpää-Tahvanainen 

Tulevaisuus näyttää toteutuuko 

Silvennoisen unelma 


Framtiden får utvisa om undervisningsrådet Pentti Silvennoinens 

dröm om ett gemensamt arbets-, försäljnings- och utställningsutrymme 

för konstnärer och konst-intresserade går i 

uppfyllelse. Silvennoinen betraktar innergården framför finska 

arbetarinstitutets huvudbyggnad och tycker att det är en miljö 

som saknar liv. 

- I en byggnad kunde det finnas ett sommarcafé. Dörrarna på 

gårdsbyggnaden borde stå på vid gavel, och bakom varje dörr 

skulle det finnas en liten butik eller verkstad, där både turister 

och stadsbor kunde vara med om olika upplevelser. En öppen 

gård för konstnärer och hantverkare skulle ge gårdsplanen liv, 

och någon kunde t.o.m. få sitt uppehälle på det viset, säger han. 

- Arbetsuppvisningar skulle också passa bra på gården, tillägger 

Silvennoinens efterträdare Jaana Vainionpää-Tahvanainen, som 

intresserat följt med utläggningen. 

Oupptäckta turistattraktioner 

Det är onekligen synd att den här charmiga miljön med sina 

1800-tals byggnader inte används till någonting. Byggnaderna 

fungerar närmast som garage för stadens fordon och maskiner. 

- Man kan bara hoppas att stadens ledning inte enbart är intresserad 

av tomtpolitik. En trivsam stad skall också rymma aktivitet 

och upplevelser. Jakobstad är en mysig sommarstad, men man 

kunde göra mycket mer för att locka turister, anser han. 

I många andra gamla städer har man förstått att utnyttja vackra 

trähusmiljöer. Som exempel kan nämnas Borgå, Nådendal och 

Raumo, där de gamla stadsdelarna är fulla av aktiviteter. I Skata i 

Jakobstad finns inte ens ett enda café. 

- Här saknas företagsamhet på gräsrotsnivå, funderar han. 

En konstskola som inspirerar till kreativitet 

Fastän Silvennoinen, som nu står i beråd att gå i pension, redan 

har uträttat storverk inom folkbildningsarbetet i Jakobstad, har 

han ännu en dröm till: en konstskola för barn och unga, där elever 

i skolåldern skulle få grundläggande undervisning i konst. 

Aika näyttää, toteutuuko opetusneuvos Pentti Silvennoisen vielä 

täyttymätön unelma taiteilijoiden ja taiteen harrastajien yhteisestä 

työ-, myynti- ja näyttelytilasta. Silvennoinen katselee Työväenopiston 

päärakennuksen sisäpihaa ja näkee sen selkeästi miljöönä, 

joka kaipaa elämää. 

Kesäkahvila yhteen rakennukseen. Piharakennuksen ovet auki ja 

jokaisen oven takana pieni myymälä tai työpaja, jossa matkailija 

ja paikkakuntalainen saisi kohdata elämyksiä. Taiteentekijöiden 

avoin pihapiiri toisi eloa pihaan ja joku voisi saada siitä elantonsakin, 

hän sanoo. 

Ja pihalle mahtuisi hyvin tekemään työnäytöksiä, Silvennoisen 

seuraaja Jaana Vainionpää-Tahvanainen huomauttaa asiasta 

kiinnostuneena. 

Matkailullinen vetovoima 

Kieltämättä on sääli, kun niinkin upea miljöö 1800-luvun rakennuksineen 

on tyhjän panttina, lähinnä rakennukset toimivat kaupungin 

kaluston autotalleina. 

Täytyy toivoa, että kaupunginjohto ei ole vain tonttipolitiikkaa. 

Viihtyvyys syntyy myös tekemisestä, elämyksistä. Pietarsaari on 

viehättävä kesäkaupunki, mutta sen matkailullista vetovoimaa ei 

ole hyödynnetty, hän harmittelee. 

Monissa muissa vanhoissa kaupungeissa upeaa puutalomiljöötä 

on osattu hyödyntää. Esimerkkeinä Porvoo, Naantali ja Rauma, 

jotka ovat täynnä elämyksiä. Pietarsaaren Skatasta sen sijaan ei 

löydy edes yhtä kahvilaa. 

- Täältä puuttuu ihmisen tason yrittäjyys. 

Taidekoulu vapauttamaan luovuutta 

Vaikka eläkkeelle jäävä Silvennoinen on jo saanut hyvin suuria 

aikaan kansansivistystyössään, on hänellä vielä toinenkin unelma 

– Lasten ja nuorten taidekoulu, joka antaisi kouluikäisille taiteen 

perusopetusta. 

- 7 -

- Uttryckligen långsiktig undervisning. Det skulle vara en skola 

där barnen får ge utlopp för sin egen kreativitet, det kan vara 

inom musik, bildkonst, litteratur, teater, cirkuskonst. 

Silvennoinen har drivit på sin tanke om en konstskola redan 

länge, men ännu har visionen inte blivit verklighet. Den snart 

pensionerade rektorn påminner om att mänskolivet är en helhet, 

som består av delar. Därför borde var och en få någonting, alla 

kan inte vara intresserade av fotboll. 

Pentti Silvennoinens karriär visar alldeles tydligt att arbetet som 

rektor inte enbart är byråkrati. Man får också använda sin kreativitet, 

och när den får flöda blir det resultat. 

- Om viljan finns, blir det resultat; om viljan inte finns, blir det 

förklaringar, säger han. 

En furstlig början 

För 35 år sedan visste Silvennoinen inte så mycket om Jakobstad. 

Han kunde inte ana att arbetarinstitutet skulle bli hans livsverk 

och staden och dess utveckling hans passion. 

- Institutet måste byggas upp ända från början både fysiskt och 

administrativt. Eino Koivu, som hade skött rektorskapet som bisyssla, 

lämnade efter sig en brun papplåda (arkivet) och ett jalusiskåp. 

I källaren under det som på den tiden var socialbyrån och 

tekniska verket fick jag ett litet arbetsrum, ett skrangligt bord och 

en svart telefon, minns han. 

- Fastän jag i början hade ledsamt efter min familj, var mornarna 

på den tiden direkt furstliga. Jag bodde som underhyresgäst hos 

Runar och Annikki Salonen och varje morgon fick jag kaffe på 

säng och två franskbrödsskivor med smör, fortsätter han. 

Studiesedlar och filmklubb 

Silvennoinen har fått stora saker till stånd under sin karriär. Bl.a. 

studiesedlarna kan härledas till honom, likaså barnparkeringen, 

filmklubben, öppna högskoleundervis-ningen och sommaruniversitetet. 

Under vårens lopp har Silvennoinen överfört sin oskrivna kunskap 

till sin efterträdare Jaana Vainionpää-Tahvanainen. Tillsammans 

har de gått igenom alla delar, som arbetarinstitutet och dess 

verksamhet består av. 

- Man får inte glömma varför arbetarinstitutet i tiden grundades. 

Tiderna har visserligen förändrats, men i samhället finns alltid 

människor, som först i vuxen ålder inser sitt behov av studier och 

socialt umgänge, betonar Silvennoinen. 

Jaana Vainionpää-Tahvanainen tar emot sitt uppdrag med tacksamhet. 

Hon har en stor utmaning framför sig. 

- Jag är beredd att svara på utmaningen. I själva verket känns det 

som om jag hade kommit hem, säger Vainionpää-Tahvanainen. 

Nimenomaan pitkän tähtäimen opetusta. Se olisi koulu, jossa 

lapsi saisi toteuttaa omaa luovuuttaan. Se voi olla musiikkia, kuvataidetta, 

kirjallisuutta, teatteria, sirkustaidetta. 

Silvennoinen on ajanut taidekouluajatustaan jo kauan, mutta vielä 

visio ei ole toteutunut. 

Eläkkeelle jäävä rehtori muistuttaa, että ihmisen elämä on kokonaisuus, 

joka koostuu palasista. Siksi jokaiselle pitäisi olla tarjolla 

jotain. Eivät kaikki ole kiinnostuneita jalkapallosta. 

Pentti Silvennoisen urasta näkee aivan selvästi sen, että rehtorina 

toimiminen ei ole pelkkää byrokratiaa. Luovuuttakin saa käyttää 

ja kun sen annetaan virrata, tuloksia syntyy. 

Jos on tahtoa, on tuloksia; ellei ole tahtoa, on selityksiä, hän sanoo. 

Ruhtinaallinen alku 

35 vuotta sitten Silvennoinen ei tiennyt vielä kovin paljon Pietarsaaresta. 

Hän ei osannut aavistaa, että opistosta tulee elämäntyö 

ja kaupungista ja sen kehittämisestä intohimo. 

Opisto oli koottava alusta alkaen fyysisesti ja hallinnollisesti. Aikaisemman 

sivutoimisen rehtorin Eino Koivun jättämä perintö 

oli yksi ruskea pahvilaatikko (arkisto) ja rullakaappi. Silloisen sosiaalitoimiston 

ja teknisen viraston kellarista sain pienen työhuoneen, 

huojuvan pöydän ja mustan puhelimen, hän muistelee. 

Vaikka aluksi oli ikävä perhettä, niin silloiset aamut olivat suorastaan 

ruhtinaalliset. Asuin Runar ja Annikki Salosen alivuokralaisena 

ja joka aamu sain sänkyyn kahvikupin ja kaksi voideltua 

ranskanleipäpalaa, hän jatkaa. 

Opintoseteliä ja elokuvakerhoa 

Silvennoinen on saanut urallaan aikaan isoja asioita. Mm. opintoseteli 

on hänen käsialaansa, samoin lapsiparkki, elokuvakerho, 

avoin korkeakouluopetus ja kesäyliopisto. 

Kevään ajan Silvennoinen on siirtänyt hiljaista tietoaan seuraajalleen 

Jaana Vainionpää-Tahvanaiselle. He ovat yhdessä käyneet 

läpi kaikkea sitä, mistä opisto ja sen elämä koostuu. 

Mielestä ei pidä unohtaa sitä, mitä tarkoitusta varten opisto aikanaan 

perustettiin. Tosin aika on muuttunut, mutta aina yhteiskunnasta 

löytyy ihmisiä, jotka vasta aikuisiässä ikään kuin 

tunnistavat tarpeensa opiskeluun ja sosiaaliseen yhdessäoloon, 

Silvennoinen painottaa. 

Jaana Vainionpää-Tahvanainen ottaa pestinsä kiitollisuudella 

vastaan. Edessä on suuri haaste. 

Haasteellisella mielellä aloitan. Itse asiassa tuntuu, kuin olisi tullut 

kotiin, Vainionpää-Tahvanainen sanoo. 




- 8 -

Suvi Kullström & Maarit Ylitalo 

Lappu-Liisojen asiakkaat pääsääntöisesti 

mukavia. 

Pysäköinnintarkastajilla on työssään ruumiillinen koskemattomuus, 

joten kaikkiin väkivaltaisuuksiin tartutaan ja ne viedään 

poliisille, tarvittaessa oikeuteen. 

Pietarsaaren pysäköinnintarkastajat Suvi Kullström ja Maarit 

Ylitalo sanovat että tähän ei heidän työmaallaan, Pietarsaaren kaduilla, 

ole kuitenkaan ollut aihetta, sillä asiakkaat ovat pääsääntöisesti 

mukavia, vaikka sakko tuulilasissa harmittaakin. Usein 

puhe auttaa. 

- Harmistuneisiin asiakkaisiin pitää suhtautua rauhallisesti eikä 

väittelyihin pidä ryhtyä lainkaan, Ylitalo sanoo. 

Hankaliin tilanteisiin on vain suhtauduttava oikealla tavalla. 

Sakkoihin tyytymättömät voivat ottaa yhteyttä Pysäköinninvalvontaan 

ja tehdä vastalauseen, jonka pysäköinninvalvoja käsittelee. 

Useimmiten ihmiset kuitenkin hyväksyvät sakkonsa, kun huomaavat 

itsekin tehneensä virheen. Säännöt ovat sääntöjä eikä niitä 

voi kiertää. 

Useimmiten sakko rapsahtaa kiekon ylittäneestä ajasta tai siihen 

merkitystä väärästä kellonajasta. Kiekon tilalle ei hyväksytä itse 

kirjoitettua lappua eikä autossa saa olla kahta eri aikaan merkittyä 

kiekkoa. 

Päivittäin sakotetaan myös jonkin verran liian lähellä suojatietä 

olevia sekä myös INVA-paikalla ja risteyksessä olevia autoja. Joutokäynnistä 

harvemmin tulee mitään huomauttamista. 

Tyypillisiä sakkopaikkoja on Kanavapuistikko tai Tori. 

- Kaupungin ulkopuolella Prisman Koulukadun puoleinen pysäköintialue 

on myös aina väärässä käytössä. Tien varteen ei saa 

pysäköidä. Jos olemme paikalla, rapsut tulee aivan varmasti, he 

vakuuttavat. 


Bilisterna för det mesta trevliga 

mot lapplisorna 

När parkeringskontrollörerna utövar sitt arbete har de kroppslig 

integritet, vilket betyder att allt slags våld polisanmäls, vid behov 

blir det rättssak. 

Parkeringskontrollörerna i Jakobstad, Suvi Kullström och Maarit 

Ylitalo, säger att sådana åtgärder likväl inte varit nödvändiga på 

deras arbetsplats, gatorna i Jakobstad. Kunderna är i huvudsak 

trevliga, fastän det alltid är retfullt med en böteslapp på vindrutan. 

Ofta hjälper det att prata med kunderna. 

- Man måste hålla sig lugn och inte överhuvudtaget börja debattera 

med irriterade kunder, säger Ylitalo. 

I besvärliga situationer gäller det bara att ha rätt inställning. 

De som är missnöjda med sina böter kan ta kontakt med Parkeringsövervakningen 

och inlämna en protest, som behandlas av 

parkeringsövervakaren. 

För det mesta accepterar folk i alla fall sina böter och inser själva 

att de har handlat fel. Regler är regler och de kan inte kringgås. 

De vanligaste orsakerna till böter är att parkeringstiden har överskridits 

eller att parkeringsbrickan är inställd på fel klockslag. En 

handskriven lapp godkänns inte som parkeringsbricka, inte heller 

att det i bilen finns två parkeringsbrickor som är inställda på 

olika tid. 

Dagligen bötfäller man också bilister som parkerat alltför nära ett 

övergångsställe eller på INVA-platser och i korsningar. Tomgång 

är det mera sällan orsak att anmärka på. Kanalesplanaden och 

torget är typiska platser där bilister ofta bötfälls. 

- Utanför den egentliga stadskärnan används parkeringsplatsen 

på Skolgatans sida av Prisma också alltid fel. Man får inte parkera 

på gatsidan av parkeringen. Om vi är på plats, blir det alldeles 

säkert böter, intygar kontrollörerna. 

- 9 -

Kesä parasta työaikaa. 

Työpäivä alkaa useimmiten aamukahdeksalta, 

mutta liukumaakin käytetään, sillä aikarajoitteisia 

pysäköintipaikkoja on iltakuuteen 

asti. 

- Osa päivästä menee sisällä toimistotehtävissä. 

Sisätöiden määrää lisättiin kolmisen 

vuotta sitten ja sen olemme kokeneet hyvänä 

asiana, naiset sanovat. 

Parasta työssä on sen monipuolisuus. Saa tavata 

ihmisiä ja olla ulkona sekä samalla tulee 

myös liikuntaa. 

Kesät ovat työn kannalta kaikkein parasta 

aikaa. 

Naiset huomauttavat, että heidän työnsä ei 

ole vain sakkolappujen kirjoittamista tai toimistossa 

olemista. 

- Kaupungilla liikkuu paljon turisteja ja heidän 

kanssaan tulee oltua useaan otteeseen 

puheissa, välillä tämä on kuin kaupunkioppaan 

puuhaa, paljon kysytään osoitteita ja 

udellaan, mitä kaupungista löytyy ja missä 

kannattaa käydä. 

Ruotsin – ja suomenkielen lisäksi myös englanninkielen 

taito on suureksi hyödyksi, he 

sanovat. 

- Työmme on sen puoleen mielenkiintoista, 

että kaikenlaisia tilanteita on vuosien varrella 

ollut. Kuullaan ja nähdään kaikenlaista 

mukavaakin, tarkastajat jatkavat. 

Maarit Ylitalo on toiminut virassaan pian 20 

vuotta. Suvi Kullström on tehnyt määräaikaisuuksia, 

kuten sairasloman ja äitiysloman 

sijaisuuksia reilut 5 vuotta, ensimmäinen sijaisuus 

alkoi lähes 9 vuotta sitten. 

- Pysäköinninvalvonta aloitettiin Pietarsaaressa 

vuonna 1989 

- Pysäköintivirhemaksun on 20 euroa. 

- Vuonna 2007 sakkoja rapsahti 4002 kappaletta 


”Useimmiten 

ihmiset kuitenkin 

hyväksyvät 

sakkonsa, kun 

huomaavat 

itsekin tehneensä 

virheen. 

Säännöt ovat 

sääntöjä eikä 

niitä voi kiertää.” 

“För det mesta 

accepterar folk 

i alla fall sina 

böter och inser 

själva att de 

har handlat fel. 

Regler är regler 

och de kan inte 

kringgås.” 

Sommaren - den bästa arbetstiden 

Arbetsdagen börjar oftast klockan åtta på 

morgonen, men flextiden utnyttjas nog, för 

det finns parkeringsplatser som är tidsbegränsade 

ända till klockan sex på kvällen. 

- En del av dagen används för kontorsarbete 

inomhus. Mängden inomhusarbete ökade 

för ca tre år sedan, och det har vi upplevt 

som en bra sak, säger kvinnorna. 

Det bästa med arbetet är att det är så mångsidigt. 

Man får träffa människor, vara ute och 

samtidigt får man också motion. 

Sommaren är den allra bästa tiden i det här 

arbetet. 

Suvi och Maarit påpekar att deras arbete inte 

enbart går ut på att skriva ut böteslappar och 

sitta på kontoret. 

- Det rör sig mycket turister på stan och dem 

kommer vi ofta till tals med. Ibland känns 

det som om vi var något slags stadsguider. 

Många vill ha hjälp att hitta till olika adresser 

och undrar vad som finns i stan och vart det 

lönar sig att gå. 

Förutom svenska och finska har man också 

mycket nytta av engelska, säger de. 

- Vårt arbete är intressant på det viset att vi 

har hamnat i alla möjliga situationer under 

årens lopp, fortsätter kontrollörerna. 

Maarit Ylitalo har varit i tjänst i snart 20 år. 

Suvi Kullström har varit anställd för en viss 

tid, t.ex. sjukledighets- och moderskapsledighetsvikariat, 

i drygt 5 år. Det första vikariatet 

började för nästan 9 år sedan. 

- Parkeringsövervakningen inleddes i Jakobstad 

år 1989. 

- Parkeringsboten är 20 €. 

- År 2007 skrevs det ut 4002 böteslappar i 

Jakobstad 



- 10 -

Gröna året 2008 

Vihervuosi 2008 

Mera kraft av det gröna 

Trivsammare grönområden och 

gårdstomter för alla. 

Miljöfostran med i vardagen. 

Motion för hälsa ute i det gröna. 

Vireyttä vihreästä 

Viheralueet ja pihat viihtyisiksi kaikille 

Ympäristökasvatus elävään käytäntöön 

Liiku terveemmäksi ja ulkoile 


Gröna året har firats i Finland åren, 1985, 1995 och 2000 . Nu 

har vi det gröna året 2008. 

Mera kraft av det gröna året – Gröna året 2008. 

Vi firar i år det nationella Gröna Året för fjärde gången. Tema 

årets beskyddare är republikens president Tarja Halonen Ändamålet 

med tema året är att påminna om betydelsen av den gröna 

omgivningen och grönområdenas alldagliga inverkan på vårt 

välbefinnande samt att uppmuntra till att förbättra miljön. 

Stadsträdgården har följande program under tema året: 

Maj 

Juni 

Juli 

Vilka fåglar har vi i stadsparkerna 

Leo Saarijärvi är som dragare. 

Konst i Runebergsparken. 

Jan-Ole Bäck och Jakarte. 

Guidning i skolträdgården 

Päivi Olli 

Jan-Ole Bäck 

Augusti Stadsorientering 

Med någon förening 

September 

Beskärning av gamla fruktträd vid stadsträdgården 

Jan-Ole Bäck 

Benita Fagernäs 

Leo Saarijärvi 

Öppet hus med maskinutställning vid 

stadsträdgården 

Personalen vid stadsträdgården 

Dag och tid meddelas senare för de olika arrangemangen under 

året. 

Personalen på stadsträdgården önskar er alla en riktig skön sommar. 

Jan-Ole Bäck 

Suomessa on vietetty Vihervuotta vuosina 1985, 1995 ja 2000. 

Nyt on meneillään Vihervuosi 2008. 

Vireyttä vihreästä – Vihervuosi 2008. 

Valtakunnallista vihervuotta vietetään nyt neljättä kertaa. Teemavuoden 

suojelija on tasavallan presidentti Tarja Halonen. 

Teemavuoden tarkoituksena on muis tuttaa vihreän ympäristön 

vaikutuksesta hyvinvointiin sekä kannustaa työhön paremman 

ym pä ris tön puolesta. 

Kaupunginpuutarha järjestää seuraavaa ohjelmaa teemavuoden 

aikana: 

Toukokuu 

Kesäkuu 

Heinäkuu 

Elokuu 

Syyskuu 

Kaupungin puistojen linnut 

vetäjänä Leo Saarijärvi 

Taidetta Runeberginpuistossa 

Jan-Ole Bäck ja Jakarte 

Opastus Koulupuistossa 

Päivi Olli 

Jan-Ole Bäck 

Kaupunkisuunnistus 

Yhteistyössä jonkin seuran kanssa 

Vanhojen hedelmäpuiden leikkaaminen 

kaupunginpuutarhassa 

Jan-Ole Bäck 

Benita Fagernäs 

Leo Saarijärvi 

Avoimet ovet ja konenäyttely 

kaupunginpuutarhassa 

Kaupunginpuutarhan henkilökunta 

Eri tapahtumien ajankohdat ilmoitetaan myöhemmin. 

Kaupunginpuutarhan henkilökunta toivottaa kaikille oikein mukavaa 

kesää. 

Jan-Ole Bäck 

- 11 -

Erityisopetus Lagmanin koulussa 

Catharina Lunabba-Domars laati vuonna 2007 selvityksen erityisopetuksesta 

ja muista tu kitoimenpiteistä Pietarsaaren peruskoulutoimessa. 

Selvityksessä todettiin, että re surs sit ovat vähäiset 

kaikkialla, mutta tavoitteena on, että kaikilla asteilla olisi yksi eri - 

tyisopettaja sataa oppilasta kohden. 

- Lagmanin koulussa on nykyään yksi kokoaikainen erityisopettaja 

ja kaksi opet ta jaa, jot ka huolehtivat esikoulun ja kahden ensimmäisen 

vuosikurssin eri tyis ope tuk ses ta muu tamana tuntina 

viikossa, kertoo Annika Envik, joka on työskennellyt Lagmanin 

kou lun eri tyis opettajana 14 vuotta ja vastaa kolmas-viidesluokkalaisista 

eli yli sadasta op pilaasta. 

Yhteiskunnan tila heijastuu oppilaisiin. Nopea elämänrytmi on 

havaittavissa myös ala-as teel la. Lapset ovat entistä levottomampia 

ja heillä on ilmeisempiä kes kit ty mis vai keuksia. 

- Mitä aikaisemmin voidaan ryhtyä tukitoimiin, sitä parempi, 

huomauttaa Annika ja li sää: 

- Erityisoppilaiden määrä on lisääntynyt Pietarsaaressa viimeksi 

kuluneen kymmenen vuo den aikana. Käsittääkseni se johtuu 

siitä, että osaamme huomata erityistä tu kea tar vitsevat oppilaat 

paljon paremmin kuin aikaisemmin. On esimerkiksi diag nooseja, 

joi ta ei tunnettu kaksikymmentä vuotta sitten. Tarvitaan 

kuitenkin li sä resurs se ja, jotta eri tyisopetusta voitaisiin parantaa 

entisestään. 

Koulupsykologi selvittää, onko oppilas syytä siirtää erityisopetukseen. 

- Selvitys on tärkeä väline työskentelyssä – sen avulla saadaan 

selville oppilaan op pi mis edellytykset ja kognitiiviset ongelmat 

sekä oppilaan vahvuudet ja opetuksen ta voit teet, se littää Annika, 

joka laatii selvityksen jälkeen oppilaan yksilöllisen ope tus suunnitelman 

yhdessä luokanopettajan kanssa. 

- Mielestäni osaamme nähdä ja kohdata eri oppilaiden tarpeet 

aikaisempaa paremmin – myös luokanopettajat. Ennen oppilaat 

puristettiin enemmän yhteen muottiin, mutta sii hen on tul lut 

muutos. Nykyään kaiken a ja o on terve itsetunto – on vah vistettava 

las ten minuutta ja saatava heidät uskomaan, että he osaavat. 

Se on tärkeintä. 

Aikaisemmin päätös erityisluokkaan siirtämisestä oli pitkä prosessi. 

- Nykyään lasten ei tarvitse vaihtaa koulua, kaikille on mukavaa 

että he saavat jatkaa sa massa koulussa, mutta saavat kuitenkin 

tarvitsemansa avun. Kohtaamme oppilaiden tar peet heidän 

omassa koulussaan. 

Käytännössä se merkitsee sitä, että erityisopetukseen siirretty 

oppilas voi olla esi mer kik si kaikilla matematiikan ja äidinkielen 

tunneilla pienessä resurssiryhmässä An ni kan luo na. 

- Silloin minulla on hyvät mahdollisuudet työskennellä jäsennellysti 

ja kohdata op pi las oikealla tasolla. Aikaisemmin saatoin 

tavata oppilaan vain kerran tai kahdesti vii kos sa ja ehdin vain 

raapaista pintaa. Kun vastaan täysin koko oppiaineesta, näen koko 

naisuuden ja voin räätälöidä yksittäisen oppilaan opetuksen. 

Edellytyksenä sen on nis tumiselle on tie t enkin se, että ryhmä ei 

ole liian suuri. 

Annikan ryhmissä on keskimäärin kolme oppilasta. Hän tuottaa 

paljon omaa ai neis toa, esimerkiksi pieniä kirjoja, joita oppilaat 

voivat tehdä itse tietokoneen avulla. Osa ope tuksesta järjestetään 

ulkosalla – Lagmanilla on meneillään kaupungin paras kou lu pi - 

ha -hanke eli ”ute är inne”, jossa lähes kaikkien aineiden opetusta 

pidetään osittain ul kona. Yhteistyö niin luokanopettajien kuin 

muidenkin erityisopetuksen parissa työs ken televien opettajien 

kanssa on tiivistä. 

Annika Envik 


- Voimme vaihtaa ajatuksia ja miettiä asioita yhdessä. Lisäksi 

vahvuutena on, että esi kou lu toimii samassa talossa, se antaa jatkuvuutta 

toimintaan, Annika toteaa. 

Koulussa työskentelee terveydenhoitaja kolmena päivänä viikossa 

ja kaupungin kai kil la ala-asteilla on yhteinen kuraattori. 

- Teemme tiivistä yhteistyötä kuraattorin ja terveydenhuollon 

kanssa. Pidämme pa la ve rin joka maanantai ja pyrimme saamaan 

kokonaiskäsityksen oppilaista. 

Myös kodit osallistuvat yhteistyöhön. 

- Vanhemmat ovat yleensä valppaita ja tietoisia siitä, mitä on 

tehtävissä. Vanhemmat ovat nykyään myös aktiivisempia ja ovat 

usein erittäin kiitollisia siitä, että lasta au te taan ja ottavat itse yhteyttä 

kouluun, mikä on mielestäni pelkästään positiivista. He 

myös ymmärtävät, että aina ei ole resursseja auttaa toivotulla tavalla. 

Syksyllä 2008 Lagmanin koulu liittyy kolmivuotiseen pilottihankkeeseen 

Oxhamnin, Itä län ja Etelänummen koulujen kanssa. 

Koulut saavat käyttöönsä resurssiopettajan, jol la on erityisopettajan 

koulutus. 

- Toiveeni on, että hankkeen ansiosta koulu kykenee vastaamaan 

eri t yisopetuksen tar pee seen entistäkin paremmin. Nykyään näemme 

tarpeet, mutta emme läheskään aina ky k ene täyttämään 

niitä, toteaa erityisopettaja Annika Envik. 

Ulla Linder 

- 12 -

Erityisopettaja eduksi yläasteen 

oppilaille 

Oxhamnin koulussa työskentelevällä Tua Walleniuksella on kolmenkymmenen 

vuo den kokemus erityisopetuksesta, mutta oli 

sattumaa, että hänestä tuli erityisopettaja. 

- Alun perin olen kieltenopettaja, mutta valmistuessani ei ollut 

vakinaisia virkoja. Sain aluksi vuoden viran Rådmanin koulun 

erityisopettajana. Viihdyin työssä huo ma tes sani, että erityisopettajaa 

todella tarvittiin, ja opiskelin Vaasassa vielä vuoden saa dakseni 

kelpoisuuden. 

Koulumaailma on muuttunut vuosien saatossa samoin kuin lapset 

ja Tuan työkin. 

- Alkuaikoina oli hankalaa kun en voinut puhua työasioista 

kenenkään kanssa, koska olin ainoa erityisopettaja. Nykyään 

paperityö on lisääntynyt ja on paljon kokouksia ja työ ryhmien 

tapaamisia. Myös vanhemmat asettavat koululle entistä suuremmat 

vaa ti muk set ja heillä on mielipiteitä monista asioista, mikä 

on sekä hyvä että huono seikka. En nen ajateltiin enemmän, että 

koulu tiesi mitä tekee. 

Nykyään kahdeksannen ja yhdeksännen luokan 300 oppilaan parissa 

työskentelee kak si erityisopettajaa ja yksi kuraattori. 

- Minä olen opettaja, tai ehkä jotakin opettajan ja kuraattorin 

väliltä, Tua pohtii. Pie tar saaren erityiskoulu Båtsmansskolan 

lakkautettiin 90-luvulla. Sinne lähetettiin op pi lai ta myös muun 

muassa Uudestakaarlepyystä ja Oravaisista. Koulussa oli 20-30 

op pi lasta. 

- Nykyään ei enää haluta sellaista, se on aikansa elänyt opetusmuoto. 

Ennen eri tyis kou lun oppilaita syrjittiin ja he leimautuivat. 

Nykyään erityisoppilaat integroidaan yleis opetukseen ja 

käsitys erityisopetuksesta on myös muuttunut. Oppilaat kysyvät 

”Mil loin saan tulla?” kertoo Tua Wallenius, joka opettaa lähinnä 

suomea, ma te ma tiik kaa, äidinkieltä ja englantia. 

pidettävä. He huomaavat välittömästi ellei heistä pidä – op pi laat 

eivät ole tyhmiä. 

Oxhamnin koulussa on ollut vuoden ajan käytössä kolmas erityisopetuksen 

muoto, jo po-luokka (joustava perusopetus). Se 

on tarkoitettu oppilaille, jotka eivät oikein jaksa is tua luokassa 

ja ovat alisuoriutujia ja syrjäytymisvaarassa. Heillä on mahdollisuus 

pääs tä jopo-luokalle seitsemännestä luokasta alkaen ja 

he käyvät kahdeksannen ja yh dek sännen luokan suorittamalla 

käytäntöön painottuvaa työtä työ paik ka op pi mis jak so jen aikana. 

Kaksi opettajaa, nuoriso-ohjaaja ja muutama aineenopettaja 

huolehtivat luo kan opetuksesta. Ensimmäisenä vuonna luokalla 

on ollut yhdeksän oppilasta. 

- Ryhmän on sovittava yhteen, joten sen kokoonpano suunnitellaan 

huolellisesti. Sen täy tyy hioutua yhteen toimiakseen hyvin. 

Koulua käyvät nyt tietokoneajan lapset, joilla alkaa olla pulaa aikuiskontakteista. 

- On ylellisyyttä saada olla kahdestaan aikuisen kanssa ja saada 

kaikki huomio it sel leen. Lapsilla on nykyään myös erilaisia tarpeita 

kuin ennen. He tarvitsevat rauhallista ym päristöä ja paikkaa, 

jossa voi keskittyä ilman liiallisia ärsykkeitä, huomauttaa 

Tua ja lisää: 

- Elämä on nykyään itsekeskeisempää, mutta lasta kasvattaessa 

on luovuttava osittain jos takin omastaan. 

Erityisopetuksen tarve yläasteella kulkee aaltoina, huippukausia 

ovat koeaikojen lä hes tymiset. Ryhmän enimmäismäärä on neljä 

oppilasta, mutta on oppilaita, jotka eivät mah du erityisopetukseen, 

vaikka ovatkin sen tarpeessa. 

- Jos ryhmässä on viisi oppilasta, ei kyse ole enää erityisopetuksesta. 

Erityisopetus pe rus tuu yksilöllisyyteen, sen vuoksi oppilaat 

ovat täällä. Laatu menee määrän edelle, muu ten opetus muuttuu 

oppilaiden säilyttämiseksi, huomauttaa erityisopettaja Tua Wal - 

lenius. 

Ulla Linder 

Syksyisin erityisopettaja laatii yksilölliset opetussuunnitelmat ja 

teettää kaikilla kah dek sas luokkalaisilla kirjoituskokeen, laskee 

kirjoitusvirheet ja analysoi ne sekä tar kas taa lukutaidon. Kevätlukukaudella 

menetellään samoin yhdeksäsluokkalaisten kans sa. 

- Noin kymmenen prosenttia tarvitsee erityisopettajan apua toisinaan, 

pysyvää apua tar vitsevilla on vaikeita luku- ja kirjoitusvaikeuksia. 

Niistä pääsee kuitenkin eroon. Pa himmista luku- ja 

kirjoitusvaikeuksista kärsinyt oppilaani on nykyään diplomi-insi 

nöö ri, kertoo Tua. 

Erityisopetuksessa on eri luokituksia. Oppilailla joiden oppimisvaikeudet 

on kar toi tet tu, on psykologin tai psykiatrin lausunto ja 

avunpyytäjinä ovat vanhemmat. Oppilailla on yk si löl linen opetussuunnitelma, 

kun taas tilapäisistä vaikeuksista kärsivät oppilaat 

voivat käy dä erityisopettajalla jonkin aikaa. 

- Joku saattaa tarvita enemmän aikaa tai harjoitusta ymmärtääkseen 

opetusta ja käy eri tyis opettajalla ehkä yhdestä kahteen 

tuntiin viikossa, jolloin selvitämme senhetkiset on gel mat. Myös 

vaikeat kotiolot hämmentävät monia lapsia ja he tarvitsevat 

enem män apua. 

Tuan mielestä oppimisvaikeuksia on nykyään yhtä paljon kuin 

ennenkin. 

- Nykyiset eri kirjainyhdistelmät mahdutettiin 70-luvulla MBDnimityksen 

alle. Op pi laan mahdollinen diagnoosi on vain selitys, 

tiedot erityistarpeista on hankittava itse, se littää Tua, joka katsoo, 

että hänen työnsä perustuu keskinäiseen kunnioitukseen. 

- Tärkeintä on nähdä oppilas. Ei ole kahta samanlaista persoonaa, 

jokainen oppilas on ai nutlaatuinen ja hänellä on ainutlaatuiset 

tarpeet. On tärkeää olla nöyrä oppilaan edes sä ja oppilaista on 


- 13 -

Specialundervisningen på Lagmans 

skola 

År 2007 gjorde Catharina Lunabba-Domars en kartläggning 

över specialundervisningen och andra stödåtgärder inom grundutbildningen 

i Jakobstad. I den konstaterades att resurserna är 

knappa överallt, men målsättningen är att det ska finnas en speciallärare 

på hundra elever på alla stadier. 

- På Lagmans skola finns i detta nu en speciallärare på heltid och 

två lärare som några timmar per vecka handhar specialundervisningen 

i förskolan och i årskurs ett till två, säger Annika Envik, 

som arbetat fjorton år som speciallärare på Lagmans skola och 

har ansvar för trean till femman, eller drygt hundra elever. 

Skolan speglar hur samhället mår. Den snabba takten märks också 

i lågstadiet, barnen är oroligare och har tydligare koncentrationssvårigheter. 

- Ju tidigare man kan sätta in stödåtgärder, desto bättre, påpekar 

Annika, och tillägger: 

- Antalet specialelever i Jakobstad har ökat under de tio senaste 

åren. Min uppfattning är att det beror på att vi har blivit mycket 

bättre på att upptäcka och ta tag i elever med behov av särskilt 

stöd. Det finns till exempel diagnoser som man inte kände till 

för tjugo år sedan. Men för att vi ska bli ännu bättre krävs mera 

resurser. 

Skolpsykologen gör utredningen för om en elev ska bli överförd 

till specialundervisningen. 

- Utredningen är ett viktigt instrument då man jobbar - att få 

reda på elevens inlärningsförutsättningar, vilka kognitiva problem 

finns, vad är elever stark på, vilken målsättning man har, 

förklarar Annika, som sedan tillsammans med klassläraren gör 

elevens IP, individuella undervisningsplan. 

- Jag tycker att vi blivit duktigare på att se olika elevers behov och 

möta dem - detta gäller också klasslärarna. Förr stöptes eleverna 

mera enligt en form, men det har förändrats. I dag är en sund 

självkänsla a och o - att stärka barnen i självet och få dem att tro 

att de kan, det är det viktigaste. 

Tidigare då det fanns specialklasser var det ofta en lång process 

innan beslut om överföring till specialklassen kunde tas. 

- Nu behöver barnen inte byta skola, det är skönt för alla att de får 

gå kvar, men får ändå den hjälp de behöver. Vi möter elevernas 

behov i deras egen skola. 

I praktiken betyder det att en överförd elev kan ha till exempel all 

matematik och modersmål i liten resursgrupp hos Annika. 

- Då har jag bra möjlighet att jobba strukturerat och möta eleven 

på rätt nivå. Tidigare kunde jag träffa en elev bara en till två 

gånger i veckan och hann bara skrapa på ytan. Då jag helt och 

hållet ansvarar för ett ämne ser jag helheten och kan skräddarsy 

den enskilda elevens undervisning. Förutsättningen för att det 

ska lyckas bra är förstås att gruppen inte blir för stor. 

Annika har i medeltal tre elever per grupp. Hon producerar 

mycket eget material, till exempel små böcker som barnen kan 

göra själva på datorn. En del av undervisningen sker också utomhus 

- Lagmans har ”stans bästa skolgård”-projektet på gång, eller 

”ute är inne”, där undervisning i så gott som alla ämnen i något 

skede sker utomhus. Samarbetet med klasslärarna är intensivt, 

liksom med de andra lärarna med specialundervisning. 

- Vi kan byta idéer och ha varandra som bollplank. En styrka är 

också att förskolan finns i samma hus, det blir en kontinuitet i 

verksamheten, konstaterar Annika. 

Hälsovårdaren finns också i skolan tre dagar i veckan och en kurator 

är gemensam för alla lågstadier i staden. 

- Vi arbetar tätt tillsammans med kurator och hälsovården, har 

palaver varje måndag och strävar till en helhetssyn på eleverna. 

I samarbetet ingår också hemmen. 

- Föräldrarna är ofta alerta och medvetna om vad man kan göra. 

De har också blivit aktivare, är ofta väldigt tacksamma över att 

barnen får hjälp och tar själva kontakt med skolan, vilket jag 

tycker är enbart positivt. De visar också förståelse för att det inte 

alltid finns resurser att hjälpa på det sätt som önskas. 

Lagmans skola ingår från och med hösten 2008 också i ett treårigt 

pilotprojekt med Oxhams, Itälä och Etelänummi, då man får 

tillgång till en resurslärare med speciallärarutbildning. 

- Min förhoppning är att detta ska leda till att vi i skolan ännu 

bättre kan möta det behov som finns av specialundervisning. 

Som läget är i dag ser vi behoven, men kan lång ifrån alltid tillmötesgå 

dem, konstaterar speciallärare Annika Envik. 

Ulla Linder 


- 14 -

På hösten gör specialläraren upp de individuella läroplanerna 

och utför skrivprov med alla åttor - räknar felskrivningar och 

analyserar dem samt kontrollerar läsningen. Under vårterminen 

sker samma sak med niorna. 

- Cirka tio procent behöver speciallärarhjälp då och då, de som 

permanent behöver hjälpen har grava läs- och skrivsvårigheter. 

Men de är också överkomliga, eleven med de gravaste läs- och 

skrivsvårigheter jag haft, är i dag diplomingenjör, berättar Tua. 

Det finns olika kategorier av specialundervisning. Elever med 

kartlagda inlärningsproblem har ett utlåtande av en psykolog 

eller psykiater och föräldrarna begär hjälpen. Eleverna har en 

individuell läroplan (IP), medan elever med tillfälliga svårigheter 

kan gå en viss tid hos specialläraren. 

- Någon kan behöva mera tid, eller övning för att förstå och kommer 

kanske en till två timmar per vecka och vi reder ut problemen 

för stunden. Trassliga hemförhållanden gör också många 

barn vilsna och i behov av mera hjälp. 

Tua Wallenius 


Specialläraren en förmån för eleven 

i högstadiet 

Tua Wallenius på Oxhamns skola har trettio års erfarenhet av 

specialundervisning, men det var av en slump som hon blev speciallärare. 

- Jag är språklärare i botten, men det fanns inga ordinarie tjänster 

när jag blev klar. Jag fick då först en tjänst i specialundervisning 

på ett år på Rådmans och trivdes bra med det - att se att man 

faktiskt behövs - och studerade ett år till i Vasa för att få kompetensen. 

Skolan har ändrats under årens lopp, liksom barnen och Tuas 

eget arbete. 

- Det negativa då i början var att jag inte hade någon att prata 

av mig med, eftersom jag var den enda specialläraren. I dag har 

pappersarbetet ökat - det blir också många möten och arbetsgrupper 

att sitta med i. Också föräldrarna ställer större krav på 

skolan överlag och har åsikter om många saker, vilket kan vara 

både bra och dåligt. Förr sågs det mera som att skolan visste vad 

den gjorde. 

I dag finns bland 300 elever på åttan och nian två speciallärare 

och en kurator 

- Jag är läraren, eller kanske ett mellanting mellan lärare och kurator, 

funderar Tua. 

På 90-talet upphörde Båtsmansskolan i Jakobstad, som var en 

specialskola dit elever skickades också från bland annat Nykarleby 

och Oravais. Skolan hade 20-30 elever. 

- I dag vill vi inte ha sådant, det är en förlegad form av undervisning. 

Förr blev man segregerad och fick direkt en stämpel på 

sig. I dag integrerar vi, och synen på specialundervisningen har 

också ändrats, ”när får jag komma”, frågar eleverna, berättar Tua 

Wallenius, som främst undervisar i finska, matematik, modersmål 

och också engelska. 

Inlärningssvårigheter förekommer lika mycket nu som förr, anser 

Tua. 

- Olika bokstavskombinationer, som nu finns, rymdes under 

70-talet under MBD-beteckningen. Har en elev en diagnos är det 

bara en förklaring, man måste själv skaffa uppgifterna om de specifika 

behoven, förklarar Tua och anser att hennes arbete bygger 

på ömsesidig respekt. 

- Det viktigaste är att se eleven. Det finns inte två likadana personer, 

varje elev är unik och har unika behov. Ödmjukhet inför 

eleven är viktigt och man måste tycka om sina elever, de känner 

med detsamma om man inte gör det - elever är inte dumma. 

Sedan ett år tillbaka har Oxhamns en tredje kategori av specialundervisning 

- en ”Fixklass” (jopo på finska – joustava perusopetus). 

Det är för elever som inte riktigt klarar av att sitta i klass 

och underpresterar, med risk för att bli utslagna. De har möjlighet 

att söka till klassen från och med sjuan, och går åttan och nian 

med mera praktiskt arbete ute i samhället på schemat. Två lärare, 

en ungdomsledare och några ämneslärare sköter undervisningen 

för klassen, som första året har bestått av nio elever. 

- Gruppen ska passa ihop, så man planerar gruppen noga, den 

ska bli sammansvetsad för att fungera bra. 

Det är dataålderns barn som nu finns i skolan, å andra sidan börjar 

vuxenkontakt vara en bristvara för dem. 

- Att få vara ensam med en vuxen och få all uppmärksamhet är 

lyxigt. Barnen har också andra behov i dag än tidigare, de behöver 

lugn och ro, någonstans att kunna koncentrera sig där det inte 

finns för mycket stimuli, påpekar Tua och tillägger: 

- Livet är mera egocentrerat nu, men om man ska fostra ett barn 

måste man i viss mån avstå från något eget. 

Behovet av specialundervisning i högstadiet går i vågor, toppar 

är när provtider närmar sig. Fyra elever är maximum i en grupp, 

men det finns elever som inte ryms med i specialundervisningen, 

fastän de skulle ha behov av det. 

- Om det blir fem elever är det inte mera specialundervisning. 

Den bygger på att det är individuellt, därför är de här. Kvalitet går 

framför kvantitet, annars blir det bara förvaring, påpekar speciallärare 

Tua Wallenius. 

Ulla Linder 

- 15 -

Piplärkorna bästa arbetsteam 2007 

För andra året i rad ordnade staden tävlingen ”Stadens bästa arbetsteam”. 

Första året var det A-kliniken som övertygade juryn, i 

år var det det superenergiska gänget Piplärkorna på Kyrkostrands 

daghem som vann. 

Proceduren om hur ansökningen kom till och såg ut, säger 

mycket om teamet och hur de fem damerna i Piplärkorna är vana 

att arbeta - snabbt, effektivt och gemensamt. 

- Klockan ett hittade jag pappret och samlade gänget. Vi skrev 

ihop ansökan som en tanketavla på tjugo minuter. Sen renskrev 

vi den och klockan tre förde jag in den till kontoret – den skulle 

vara inne till fyra, så vi skulle inte ha hunnit med den vanliga 

posten, berättar barnträdgårdslärare Ann-Sofi Grönhage. Postningen 

skulle också ha blivit lite besvärlig eftersom ansökningen 

inte riktigt hade standardutseende - den var stor och färggrann. 

Centralt för teamet är samarbetsförmågan, som understryks av 

det faktum att teamet är rätt löst sammansatt och dessutom har 

en åldersskillnad på över trettio år mellan den yngsta och äldsta. 

Man märker snabbt personlighetsskillnaderna, men en förenande 

länk är definitivt humorn och det positiva synsättet. 

- Vi respekterar olikheter, men har samma tankegångar vad gäller 

barnen, förklarar barnträdgårdslärare Monica Edfelt och tillägger: 

- Vi är händigt folk, men bra på olika saker, vi kompletterar varandra. 

Och vi brinner alla för vårt jobb. 

- Det var roligt att få utmärkelsen då vi inte jobbat så länge tillsammans, 

påpekar Ann-Sofi Grönhage, som började i januari 

07. 

Assistent Sinikka Sjöblad är den nyaste Piplärkan. 

- Jag började hösten 07, men kom direkt in i gemenskapen. 

- Man får vara sig själv här, säger Lisa Råbacka, som arbetar som 

gruppassistent och är ”mobil”, som de andra skrattande uttrycker 

det. Hon har delvis jobbat på Kyrkostrands daghem sedan hösten 

1997. Den som funnits längst på plats är barnskötare Hedvig 

Sandberg, som också kan se utmärkelsen som en fin avslutning 

på sitt yrkesverksamma liv – i höst går hon i pension. 

Å andra sidan har många av personerna stött på varandra tidigare 

i olika sammanhang, till exempel gick Ann-Sofi Grönhage 

själv som barn i Kyrkostrands daghem. 

- Heddi och Monica var mina tanter och när jag var här på praktik 

från skolan, hittade man ännu en av mina kvarglömda teckningar, 

säger Ann-Sofi och håller med om att den positiva dagisupplevelsen 

säkert påverkat hennes yrkesval. Hon har dessutom 

tidigare jobbat tillsammans med Sinikka, liksom också Monica 

har. 

- Kyrkostrands daghem är en pärla bland dagisar, anser Monica, 

som först arbetade 18 år på Kyrkostrands, sedan flyttade till Norge 

och efter åtta år där och i Danmark, är tillbaka igen. 

- Vi är lyhörda för alla möjligheter och varandras olika tankar - 

det är lätt att arbeta när personalen funkar. Vi lyssnar också till 

barnen på lika villkor, förklarar Monica. 

Damerna själv gillar inte riktigt stämplar, men går med på att 

plocka fram det typiska hos var och en: Hedvig är den händiga, 

som verkställer idéer. Lisa är allt i allon, medan Sinikka hjälper 

till med alla barnen. Hon ser helheten och är positivt konsekvent. 

Ann-Sofi är idésprutan. 

- Hon har den unga energin, inflikar Monica. 

- Och hon är bra på datorer, påpekar Hedvig. 

Monica är den som för in sången och musiken, glädjen och avslappningen 

till Piplärkorna. Men det blir stopp vid försöket att få 

framluskat vem som är chefen i gänget. Det blir klart att gruppen 

verkligen inte fungerar så – var och en har sin roll, men besluten 

fattas gemensamt. 

Många karameller att suga på 

Utmärkelsen ”Stadens bästa arbetsteam” delades inte lättvindigt 

ut. Av 17 team som ansökte, intervjuades tre, som förärades med 

en brosch med texten ”Bästa arbetsteam-finalist”. 

- De grillade oss verkligen, konstaterar Ann-Sofi om den en timme 

långa intervjun med fem personer. 

- Redan det att vi kom till finalen var roligt, tycker Hedvig. 

Teamet visste inte att de vunnit förrän på själva festen den 30.11. 

- Vi hade bara fått veta att vi ska förbereda oss, till exempel med 

ett programinslag. 

Vi sjöng och hade en liten koreografi i både takt och otakt, berättar 

Monica. 

- Det bjuder vi på, säger Sinikka och skrattar. 

Förutom ett diplom fick Piplärkorna 500 euro per person, vilket 

inte är fy skam, även om hälften gick i skatt. 

- Priset var bra för hela dagvården, påpekar Sinikka. 

- Kolleger var glada, hela dagvården fick ett lyft. Vi suger länge på 

denna karamell, konstaterar Monica glatt. 

- Egentligen blev det storslam för oss, tillägger Sinikka Sjöblad, 

och tänker på första priset i Citygruppens skyltfönstertävling, 

som vanns av Piplärkornas barngrupp bestående av 22 barn. 

Om möjligt tycker Piplärkorna att gemenskapen blivit ännu bättre 

efter utmärkelsen. 

- Vi fick reflektera över vad vi gör bra och vad som funkar, konstaterar 

Ann-Sofi Grönhage. 

- Den röda tråden är nog hur vi jobbar, vilket kanske inte alltid 

är på traditionellt vis, säger Piplärkorna och skrattar gott igen en 

gång. 

Ulla Linder 

- 16 -

Monet tiimin jäsenistä ovat kuitenkin törmänneet toisiinsa jo aikaisemmin 

eri yh teyk sis sä, esi mer kiksi Ann-Sofi Grönhage kävi 

itse Kirkkorannan päiväkotia lapsena. 

- Heddi ja Monica olivat tarhatätejäni ja kun olin kouluaikana 

täällä har joit te le mas sa, löy tyi täältä vielä yksi piirustukseni, sanoo 

Ann-Sofi ja myön tää, että omat myönteiset päi väkotikokemukset 

ovat varmaankin vaikuttaneet hä nen ammatinvalintaansa. Li säksi 

hän on työskennellyt aikaisemmin Sinikan kans sa samoin kuin 

Monicakin. 

- Kirkkorannan päiväkoti on päiväkotien helmi, katsoo Monica, 

joka työs ken te li ensin 18 vuotta Kirkkorannan päiväkodissa, 

muutti sitten Norjaan ja ka h dek san vuoden ku lut tua Tanskaan ja 

on nyt siis palannut. 

- Olemme vastaanottavaisia eri mahdollisuuksille ja toistemme 

ajatuksille – työn teko on helppoa kun henkilöstön välit ovat 

kunnossa. Samaan tapaan kuun telemme myös lap sia, selittää 

Monica. 


Piplärkorna on vuoden 2007 paras 

työtiimi 

Kaupunki järjesti toisena peräkkäisenä vuotena kilpailun nimeltä 

Kaupungin paras työ tiimi. Ensimmäisenä vuonna tuomariston 

vakuutti A-klinikka ja tänä vuon na voit ta ja on Kirkkorannan 

päiväkodin superenerginen tiimi nimeltä Piplärkorna. 

Hakemuksen synty ja ulkoasu kertovat paljon tiimistä ja viiden 

naisen tavasta työs ken nellä nopeasti, tehokkaasti ja yhteistyössä. 

- Kello yksi löysin paperin ja kokosin porukan. Kirjoitimme hakemuksen 

ideakartan muo toon kahdessakymmenessä minuutissa. 

Sen jälkeen kirjoitimme sen puh taak si ja kel lo kolme vein 

sen toimistoon – se piti palauttaa neljään mennessä, joten se ei 

olisi eh tinyt perille tavallisen postin mukana, kertoo lastentarhanopettaja 

Ann-Sofi Grön hage. Postitus olisikin ollut hieman 

hankalaa, koska hakemuksen ulkoasu ei ol lut ai van tavanomainen 

– se oli suuri ja värikäs. 

Keskeistä tiimille on yhteistyökyky, jota korostaa se, että tiimin 

jäsenet ovat varsin eri laisia ja lisäksi van himman ja nuorimman 

välillä on yli kolmenkymmenen vuo den ikä ero. Luonne-erot 

huomaa nopeasti, mutta yhdistävinä tekijöinä ovat eh dot to masti 

huu mori ja myön tei nen elämänasenne. 

- Kunnioitamme eroavaisuuksia, mutta lasten suhteen meillä on 

samanlainen ajat te lu ta pa, se lit tää lastentarhanopettaja Monica 

Edfelt ja lisää: 

- Olemme näppärää sakkia, mutta hyviä eri asioissa, joten täydennämme 

toisiamme. Ja kaikki suhtautuvat työhönsä intohimoisesti. 

- Huomionosoituksen saaminen tuntui mukavalta, koska emme 

ole työskennelleet yh des sä kovin kauan, huomauttaa Ann-Sofi 

Grönhage, joka aloitti työnsä tammikuussa 2007. 

Avustaja Sinikka Sjöblad on uusin Piplärkan. 

- Aloitin työt syksyllä 07, mutta pääsin heti hyvin mukaan työyhteisöön. 

- Täällä saa olla oma itsensä, sanoo Lisa Råbacka, joka työskentelee 

ryhmäavustajana ja on ryhmän ”väkkärä”, kuten muut asian 

nauraen ilmaisevat. Hän on työskennellyt Kirk korannan päiväkodissa 

osittain syksystä 1997 saakka. Kau im min työpaikassa on 

ol lut lastenhoitaja Hedvig Sandberg, joka voi pitää huo mion osoitusta 

myös hienona pää töksenä työuralleen – hän jää syksyllä 

eläkkeelle. 

Naiset itse eivät oikein perusta muiden luokittelusta, mutta 

suostuvat kuitenkin ku vaa maan toistensa tyy pillisimpiä luoteenpiirteitä: 

Hedvig on kätevä ideoiden toteuttaja. Lisa on jo ka paikan 

höylä, kun taas Sinikka auttaa kaikkien lasten hoidossa. Hän 

näkee ko konaisuuden ja on myönteisen johdonmukainen. Ann- 

Sofi on ideanikkari. 

- Hänellä on nuorta energiaa, lisää Monica. 

- Ja hän hallitsee tietokoneen käytön, huomauttaa Hedvig. 

Monica huolehtii laulusta ja musiikista sekä ilosta ja rentoutuksesta 

Piplärkorna-ryh mäs sä. Yritys onkia selville porukan johtaja 

ei kuitenkaan onnistu. Käy selväksi, että ryh mä ei todellakaan 

toi mi sillä tavoin – jokaisella on oma roolinsa, mutta päätökset 

teh dään yhdessä. 

Monenlaista hyvää 

Kaupungin paras työtiimi -nimitystä ei myönnetty heppoisin 

perustein. Seit se mäs tä tois ta hakeneesta tiimistä haastateltiin kolmea, 

joille lahjoitettiin rintamerkit joissa luki teksti Paras työ - 

tiimi -finalisti. 

- Meitä hiillostettiin todella, toteaa Ann-Sofi tunnin mittaisesta 

haastattelusta vii den hen kilön kanssa. 

- Jo loppukisaan pääsy oli mukavaa, toteaa Hedvig. 

Tii mi ei tiennyt voitostaan ennen varsinaista juhlaa, joka pidettiin 

30.11. 

- Olimme saaneet tietää vain, että meidän pitäisi valmistautua 

juhlaan esimerkiksi oh jel ma nu merolla. 

- Lauloimme ja meillä oli pieni koreografiakin, joka meni vähän 

niin ja näin, kertoo Mo nica. 

- Olipahan ainakin yleisölle hupia, nau raa Sinikka. 

Diplomin lisäksi Piplärkorna-tiimi sai 500 euroa henkeä kohden. 

Se on varsin mukava sum ma, joskin puolet meni veroihin. 

- Palkinto oli hyväksi koko päivähoidolle, huomauttaa Sinikka. 

- Kollegat olivat iloisia, koko päivähoito sai nostetta. Tästä riittää 

ammennettavaa pit kään, toteaa Monica iloisena. 

- Meillä oli oikeastaan suurmenestys, lisää Sinikka Sjöblad. Hän 

tarkoittaa City ryh män järjestämän näyteikkunakilpailun ensimmäistä 

palkintoa, jonka Piplärkorna-ryh män 22 lasta voittivat. 

Tiimin mielestä yhteishenki on, jos mahdollista, parantunut entisestään 

nimityksen jäl keen. 

- Saimme pohtia missä olemme hyviä ja mikä toimii, toteaa Ann- 

Sofi Grönhage. 

- Punaisena lankana on kyllä työskentelytapamme, joka ei ehkä 

aina ole ihan per in tei nen, toteavat Piplärkorna-tiimin jäsenet ja 

nauravat jälleen makeasti. 

Ulla Linder 

- 17 -

Jubileumsår inom 

barndagvården 


Inom barndagvården finns många jubilarer i år. Flera av barnhemmen 

fyller år - Barnabo 100 år, Bambi blir 50, Viktoria på 

Storgatan fyller 40 år. Familjedagvården blir 40 år och hela barndagvården 

i Jakobstad blir ungefär 100 år. 

- Riktigt exakt datum för när man ska räkna att dagvården startat 

i Jakobstad finns inte, men vi vet att Marthaföreningen grundade 

en folkbarnträdgård år 1907, säger dagvårdschef Tom Enbacka. 

Redan före 1907 fanns möjlighet till barndagvård i Jakobstad – 

en privat småskola öppnades år 1898 och i samband med den 

fanns en lekskolegrupp för 4 - 6 åringar. Den upphörde 1906. 

1902 grundade Jakobstads Marthaföreningen ett barnhem eller 

barnkrubba för spädbarn, främst avsedd för de barns vars mödrar 

arbetade vid Strengbergs tobaksfabrik. 

- Det var starka kvinnor som startade det hela, bland annat fruarna 

Schauman och Serlachius. Deras män satt i stadsfullmäktige 

och fick order hemifrån, säger Tom Enbacka och skrattar. 

Marthaföreningen erhöll understöd av staden både för barnhemmet 

och barnträdgården, som i början fungerade i festsalen vid 

Strengbergs matkök, tills de kunde flytta in i nya utrymmen, när 

Barnabofastigheten blev färdig hösten 1908. Den finska barnträdgården 

inledde också sin verksamhet 1907, med tre kvällar 

i veckan. Till hösten 1907 flyttade de till den dåvarande finska 

folkskolan (nuvarande Tomtebo), och 1928 till Maria folkskola, 

nuvarande Maria Marjala i Skata. 1919 blev barndagvården kommunal. 

Något för alla 

Tom Enbacka har suttit med i en kommitté med sex personer, 

som planerat hur jubileumsåret ska genomföras. 

- Rättesnöret har varit att alla ska få något. 

Festligheterna startade i maj i fjol med huvudrollsinnehavarna 

– barnen. Alla barnen i dagvården deltog i en parad från parentesen 

till skolparken. Efter paraden har varje barnhem skött sina 

festligheter skilt, men också till exempel teaterbesök har funnits 

på programmet för alla. 6.3 – 25.5 pågick en utställning: ”Törnrosa 

var ett vackert barn”, på tobaksmagasinet, där varje barnhem 

fanns representerat med en monter från det årtionde när man 

börjat verksamheten. 

Jubileet har också bidragit till att svetsa samman den spridda 

verksamheten på många plan - skolning har ordnats för personalen, 

inom arbis och työväenopisto har gratis föreläsningar 

om till exempel barnuppfostran ordnats till föräldrarna. En logo 

för året skapades också – viceföreståndaren Taina Heikkinen på 

Kyrkostrands daghem gjorde den vinnande skissen och förärades 

med en tårta, liksom alla som bidrog med förslag till logon. 

Den 7 april i år hölls huvudfesten med cirka 200 inbjudna gäster 

i gymnasiet. 

- Det råkade sig så att museichefen märkte att ritningarna för 

Barnabo hade daterats 7- 9 april 1908, så vår fest kom exakt 

hundra år senare. Dessutom fick vi en väldigt stor gåva – meddelandet 

om att ett nytt daghem ska byggas bredvid Vestersundsby 

skola. Bambi flyttar dit, troligen under vårvintern 2009, berättar 

Tom Enbacka. 

Bambi grundades för att få praktikplatser till barnträdgårdsutbildningen, 

som Jakobstad fick efter en dragkamp med andra 

städer. Följaktligen firar också barnträdgårdsutbildningen 50 år 

i år. 

På festen gav museichef Guy Björklund en historisk tillbakablick 

av stadens dagvård, och programdirektör Georg Henrik Wrede 

från undervisningsministeriet talade om barns välfärd nu och i 

framtiden. 

- Vi ville att det mera skulle bli en framtidsfest - historia är bra 

att veta och vi hade en kort tillbakablick, men annars tog talarna 

fasta på framtiden, poängterar Enbacka. 

fortsätter på sid 20... 

- 18 -

Päivähoidossa 

juhlavuosi 


Lasten päivähoidossa vietetään tänä vuonna useita merkkipäiviä. 

Moni päiväkoti täyt tää vuosia – Barnabo 100 vuotta, Bambi 50 

vuotta ja Isollakadulla sijaitseva Viktorian päi vä ko ti 40 vuotta. 

Perhepäivähoito täyttää 40 vuotta ja Pietarsaaren koko päi vä hoito 

noin 100 vuotta. 

- Aivan tarkkaa päivämäärää päivähoidon alkamiselle Pietarsaaressa 

ei ole, mutta tie de tään, että marttayhdistys perusti kansanlastentarhan 

vuonna 1907, kertoo päi vä hoi don johtaja Tom 

Enbacka. 

Pietarsaaressa oli kuitenkin mahdollisuus päivähoitoon jo ennen 

vuotta 1907. Vuonna 1898 avattiin yksityinen alakoulu, jonka 

yhteydessä oli 4-6 -vuotiaiden leik ki kou lu ryh mä. Sen toiminta 

lakkasi vuonna 1906. Vuonna 1902 perusti Pietarsaaren mart tayh 

distys lastenkodin eli lastenseimen. Se oli tarkoitettu lähinnä 

lapsille, joiden äidit työs kentelivät Strengbergin tupakkatehtaassa. 

- Päivähoidon alullepanijoina oli vahvoja naisia, muun muassa 

rouvat Schauman ja Ser lachius. Heidän miehensä olivat kaupunginvaltuustossa 

ja saivat käskyjä kotoa, nau raa Tom Enbacka. 

Marttayhdistys sai kaupungilta avustusta sekä lastenkotia että lastentarhaa 

varten. Ne toi mivat aluksi Strengbergin ruokalan juhlasalissa 

kunnes pääsivät muuttamaan uu siin tiloihin Barnabon 

kiinteistön valmistuessa syksyllä 1908. Myös suomenkielinen 

las tentarha aloitti toimintansa vuonna 1907 ja oli auki kolmena 

iltana viikossa. Syk syl lä 1907 se muutti silloiseen suomalaiseen 

kansakouluun (nykyinen Tomtebo) ja vuon na 1928 Marian 

kansakouluun, nykyiseen Marjalaan Skatassa. Lasten päivähoito 

kun nallistettiin vuonna 1919. 

Jokaiselle jotakin 

Tom Enbacka on ollut jäsenenä kuuden hengen toimikunnassa, 

joka on suunnitellut juh lavuoden viettoa. 

- Ohjenuorana on ollut, että jokaiselle on oltava jotakin. 

Juhlallisuudet aloitettiin viime vuoden toukokuussa päähenkilöiden 

eli lasten kanssa. Kaik ki päivähoidossa olevat lapset osallistuivat 

paraatiin, joka kulki Parenteesista Kou lupuistoon. Paraatin 

jälkeen kullakin päiväkodilla on ollut omat juhlallisuutensa, 

mut ta yhteistäkin ohjelmaa on ollut, esimerkiksi teatterikäynti. 

Tupakkamakasiinilla jär jestettiin 6.3. – 25.5. näyttely nimeltä 

Prinsessa ruusulinnassa. Jokainen päiväkoti oli edustettuna toimintansa 

alkamisvuosikymmeneen liittyvällä näyttelyosastolla. 

Juhlavuosi on auttanut sitomaan hajanaista toimintaa yhteen 

monella tasolla – hen ki lös tölle on järjestetty koulutusta ja työväenopisto 

ja arbis ovat tarjonneet vanhemmille il maisia luentoja 

muun muassa lastenkasvatuksesta. Vuotta varten luotiin myös 

logo. Kirk korannan päiväkodin varajohtaja Taina Heikkinen laati 

voittaneen luonnostelman ja hänet samoin kuin kaikki muutkin 

logoehdotuksen laatijat palkittiin kakulla. 

Tämän vuoden huhtikuun 7. päivänä pidettiin ruotsinkielisessä 

lukiossa pääjuhla, jos sa oli noin 200 kutsuvierasta. 

- Museonjohtaja huomasi sattumalta, että Barnabon piirustukset 

oli päivätty 7.-9. huh ti kuuta 1908, joten juhlamme pidettiin täsmälleen 

sata vuotta myöhemmin. Lisäksi saim me valtavan lahjan 

– tiedon siitä, että Vestersundinkylän koulun viereen ra ken netaan 

uusi päiväkoti. Bambi muuttaa sinne luultavasti kevättalvella 

2009, kertoo Tom En backa. 

Bambi perustettiin, koska tarvittiin harjoittelupaikkoja 

lastentarhan opettaja koulu tuk seen, joka saatiin Pietarsaareen 

muiden kaupunkien kanssa käydyn köydenvedon jäl keen. Niinpä 

myös lastentarhanopettajakoulutus täyttää tänä vuonna 50 

vuotta. 

Museonjohtaja Guy Björklund loi juhlassa historiallisen katsauksen 

kaupungin päivä hoi toon ja ohjelmajohtaja Georg Henrik 

Wrede opetusministeriöstä puhui lasten hy vin voinnista nyt ja 

tulevaisuudessa. 

- Halusimme juhlasta enemmänkin tulevaisuuden juhlan – historia 

on hyvä tuntea ja sii tä saatiin lyhyt katsaus, mutta muutoin 

puheissa keskityttiin tulevaisuuteen, En backa tähdentää. 

jatkuu sivulla 20... 

- 19 -

...fortsättning från sid 18 

...jatkoa sivulta 19 

Mycket på gång 

Antalet småbarn har klart ökat i staden och sedan hösten 2007 

har redan 50 nya platser kommit till. 

- De senaste två åren har många barn fötts och det syns också 

i behovet av dagvårdsplatser och vårdare. Hittills har vi lyckats 

ordna platser, ibland bättre och ibland sämre. Problemet är att vi 

måste hitta långsiktiga lösningar. Ett barn kan inte kastas fram 

och tillbaka, utan dess bästa måste stå i fokus, påpekar dagvårdschefen. 

Ett försök att fördröja dagvårdsstarten är Jakobstadstillägget 

på 150 euro för dem som stannar hemma med barn under två 

år. Tillägget betalades ut till 195 barn för första gången i mars 

i år och försöket pågår till 28.2.2010. Andra åtgärder är bland 

annat satsningar i den öppna dagvården - i Tomtebo daghem 

finns sedan cirka fem år tillbaka permanent en finsk och svensk 

barnträdgårdslärare på deltidsanställning, vilket är mycket uppskattat 

bland barn och föräldrar. Sedan finns också Folkhälsans 

parkverksamhet, som staden understöder, där det finns saker och 

ting som ännu kunde förbättras, enligt Enbacka. 

Det största fysiska problemet i många av daghemmen är för 

tillfället ventilationen, som är väldigt dyr att åtgärda. Kyrkostrands 

daghem står i år i tur att få ny sådan, medan Barnabo får 

nytt kök i höst. 

Dagvårdschefen har själv flyttat både fysiskt och administrativt 

till utbildningsverket. 

- Vi har mycket gemensamt med utbildningen, bland annat en 

gemensam budget och därför är det också viktigt att vi finns på 

samma plats, anser dagvårdschefen, och tillägger: 

- Det är viktigt hur barndagvården sköts av kommun och de beslutande 

- vi behandlas inte styvmoderligt. 

Dagvården måste hela tiden utvecklas och mycket har också hänt 

de senaste åren. 

- Vi har kanske inte riktigt hunnit ta vara på allt det goda det 

fört med sig ännu, säger Tom Enbacka och tänker till exempel 

på förskolan. 

- Det är inte negativt med förskola i skolan, tvärtom erbjuder den 

framtida möjligheter till mera samarbete med ettan och tvåan. 

Förskolan i skolan är ju fortsättningsvis ett daghem, inte en skola, 

och barnen behöver dagvård på eftermiddagen. Men gränserna 

skulle inte behöva vara så strikta till de lägsta klasserna - barn 

som redan kan läsa och behöver stimulans, kunde delta i läsning 

med ettor och tvåor, medan de ettor och tvåor som behöver leka 

mera, kunde göra det i förskolan. 

Synen på barnen har också utvecklats och förändrats. 

- Verksamheten har blivit än mer barncentrerad och för att ge en 

gemensam bas för personalen, ska vi tillsammans med grannkommunerna 

genomföra ett projekt som går ut på vidareutbildning 

av personalen, berättar dagvårdschef Tom Enbacka och tillägger 

energiskt: 

- Vi är på gång, vi är taggade! 

Ulla Linder 

Monenlaista tekeillä 

Kaupungin pikkulasten määrä on lisääntynyt selvästi ja syksyn 

2007 jälkeen on pe rus tet tu jo 50 uutta päivähoitopaikkaa. 

- Kahtena viime vuotena on syntynyt paljon lapsia, mikä näkyy 

myös päivä hoi to paik ko jen ja hoitajien tarpeessa. Tähän saakka 

olemme onnistuneet järjestämään paikat vaih televalla menestyksellä. 

Ongelmana on, että on löydettävä kauaskantoisia rat kai suja. 

Lasta ei voi heitellä edestakaisin, vaan lähtökohtana on oltava 

hänen parhaansa, huo mauttaa päivähoidon johtaja. 

Päivähoidon aloittamista pyritään viivästyttämään 150 euron 

Pietarsaari-lisällä, joka mak setaan niille, jotka hoitavat lastaan 

kotona kahden vuoden ajan. Lisä maksettiin 195 lapsesta ensi 

kertaa tämän vuoden maaliskuussa ja kokeilu jatkuu 28.2.2010 

saak ka. Muihin toimenpiteisiin kuuluu muun muassa panostus 

avoimeen päivähoitoon. Tomte bon päiväkodissa on ollut jo 

noin viiden vuoden ajan vakinainen suo men kie li nen ja ruotsinkielinen 

osa-aikainen lastentarhanopettaja, mitä lapset ja vanhemmat 

ar vos ta vat paljon. Lisäksi on Folkhälsanin leikkipuistotoimintaa, 

jota kaupunki tukee ja jos sa on Enbackan mukaan 

vielä parannettavaa. 

Monien päiväkotien suurin fyysinen ongelma on nykyään ilmanvaihto, 

jonka kor jaa mi nen on erittäin kallista. Kirkkorannan 

päiväkodin vuoro on saada uusi il man vaih to jär jestelmä, kun taas 

Barnabo saa syksyllä uuden keittiön. 

Päivähoidon johtaja itse on muuttanut koulutusvirastoon sekä 

fyysisesti että hal lin nol li sesti. 

- Meillä on paljon yhteistä koulutoimen kanssa, muun muassa 

yhteinen talousarvio. Sen vuoksi on tärkeää, että olemme samassa 

paikassa, katsoo päivähoidon johtaja ja li sää: 

- On tärkeää, miten kunta ja päättäjät huolehtivat päivähoitoasioista 

– meitä ei koh del la epäoikeudenmukaisesti. 

Päivähoitoa on kehitettävä jatkuvasti ja paljon on tapahtunutkin 

viime vuosina. 

- Émme ole ehkä oikein ehtineet vielä hyödyntää kaikkea hyvää, 

mitä se on tuonut mu kanaan, sanoo Tom Enbacka ja tarkoittaa 

esimerkiksi esikoulua. 

- Ei ole haitaksi, että koulussa toimii esikoulu. Päinvastoin se 

tarjoaa tule vai suu des sa mahdollisuuksia yhteistyön lisäämiseen 

ykkös- ja kakkosluokkien kanssa. Kou luss a toimiva esikouluhan 

on edelleenkin päiväkoti eikä koulu, ja lapset tarvitsevat päi vähoi 

toa iltapäivisin. Rajojen alimpiin koululuokkiin ei kuitenkaan 

tarvitsisi olla niin tiu kat. Lapset jotka osaavat jo lukea ja kaipaavat 

virikkeitä, voisivat osallistua lu ke mi seen ykkös- ja kakkosluokkalaisten 

kanssa, kun taas ykkös- ja kakkosluokkalaiset, 

jot ka kaipaavat enemmän leikkimistä, saisivat toteuttaa leikin 

tarpeensa esikoulussa. 

Myös käsitys lapsista on kehittynyt ja muuttunut. 

- Toiminta on muuttunut entistä enemmän lapsikeskeiseksi ja 

luodaksemme hen ki lös tön työlle yhteisen perustan toteutamme 

yhdessä naapurikuntien kanssa hankkeen, jon ka läh tökohtana 

on henkilöstön täydennyskoulutus, kertoo päivähoidon johtaja 

Tom Enbacka ja lisää energisesti: 

- Olemme vauhdissa ja valmiina toimimaan! 

Ulla Linder 

- 20 -

Kuntoremontti sporrade till fortsatt 

aktivitet 

I höstas deltog barnskötare Monika Hurme från Lagmans förskola 

i en grupp sammansatt av 16 personer från dagvården, 

förskolan och familjedagvården i en veckas ”kuntoremontti” på 

Norrvalla. 

- När man jobbar med barn blir det många olika ställningar - den 

förebyggande vården är viktig, anser Monica. 

Ryggproblem var det mest förekommande i gruppen, där medelåldern 

är 50. 

- Vi gjorde ett konditions- och gångtest och skrev 

egna mål. Vi hade en ledare som ledde gruppen 

hela veckan. Vi fick också tips om mat, träning 

och vad vi kan göra för vårt eget välbefinnande. 

Den första veckan gav motivation och sporrade 

till att röra sig mera för alla som var med. 

Själv har Monika inga krämpor, trots att hon jobbat 

13 år inom dagvården, eftersom hon skött sin 

kondition väl. 

- Jag tycker om att motionera. Det blir mycket 

stavgång, jag är med i dykarföreningen och cyklar 

också till jobbet året om. Det blir cirka två 

kilometer en väg. 

Monika Hurme 


Monika har fungerat som sammankallare för 

cirka elva av kvinnorna som fortsatt att träffas 

regelbundet en gång i veckan. 

- Vi kom på att vi kan söka TYKY-tonni, vilken gäller för tio personer 

tio gånger. Vi har simmat, varit på gym, deltagit i Pilates, 

men mest varit på stavgång, vilket har varit lättast att ordna så 

alla kan delta. En tisdag var vi på promenad i Sammetsskogen 

och hade picknick på stranden i Fäboda. 

Alla kände inte alla före kuntoremontti-veckan. 

- Det är givande att få träffas, kanske speciellt för familjedagvårdarna 

som jobbar ensamma i hemmen. Vi talar också om jobb på 

våra träffar och lär om varandras vardag. 

Kuntoremontti kannusti 

liikuntaharrastuksen jatkamiseen 

Lagmanin esikoulussa työskentelevä lastenhoitaja Monika Hurme 

osallistui viime syk synä Norrvallassa järjestetylle, kuudelletoista 

päivähoidon, esi kou lun ja per he päi vä hoidon työntekijälle 

tarkoitetulle viikon mittaiselle kuntoremontti-kurssille. 

- Lasten parissa työskennellessä joutuu olemaan monissa eri 

asennoissa – ehkäisevä hoi to on tärkeää, katsoo Monika. 

Ryhmän jäsenten keski-ikä oli 50 vuotta ja eniten heillä esiintyi 

selkävaivoja. 

- Teimme kunto- ja kävelytestin ja kirjasimme omat tavoitteemme. 

Ohjaajamme oh ja si ryhmää koko viikon ajan. Lisäksi saimme 

vinkkejä ravinnosta, liikunnasta ja oman hy vinvoinnin edistämisestä. 

Ensimmäinen viikko antoi motivaatiota ja kan nus ti 

kaik kia mukana olleita liikkumaan enemmän. 

Mo nikalla itsellään ei ole mitään vaivoja, vaikka hän on työskennellyt 

päivähoidossa 13 vuot ta, sil lä hän on huolehtinut kunnostaan 

hyvin. 

- Pidän liikunnasta. Sauvakävelen paljon, olen mukana sukellusseurassa 

ja lisäksi pyö räilen työmatkat vuoden ympäri. Työmatka 

on noin kaksi kilometriä yhteen suun taan. 

Monika on toiminut koollekutsujana noin yhdelletoista 

kuntoutusryhmän naiselle, jot ka ovat jatkaneet 

sään nöllisiä tapaamisia kerran viikossa. 

-Keksimme, että voimme hakea TYKY-tonnia, 

joka on tarkoitettu kymmenen kertaa kym - 

menelle henkilölle. Olemme käyneet uimassa 

ja kuntosalilla ja osallistuneet Pi lates-tunneille. 

Eni ten olemme kuitenkin harrastaneet sauvakävelyä, 

sillä sen jär jes tä mi nen kaikille so pivasti on 

ollut helpointa. Eräänä tiistaina kävimme kävelyllä 

Sa met ti metsässä ja olim me piknikillä Fäbodan 

rannalla. 

Kaikki eivät tunteneet toisiaan ennen kuntoremontti-viikkoa. 

- Tapaamiset ovat antoisia, ehkä erityisesti perhepäivähoitajille, 

jotka työskentelevät yk sin kotonaan. 

Puhumme tapaamisissamme myös työstä ja opimme 

tuntemaan tois tem me arkea. 

Kuntoremonttiin kuuluu kahden päivän seuranta Norrvallassa. 

Saamansa TYKY-rahat nai set ai ko vat käyttää yhteen lisäyöhön 

Norrvallassa. 

- Olemme suunnitelleet käyttävämme kuntosalia, uimahallia ja 

saunaa sekä käy väm me sau va kä velyllä. Norrvallassa on hienoja 

ulkoilureittejä ja odotamme mukavaa ajan viettoa yh dessä, kertoo 

Monika. 

Inom kuntoremontti hör en uppföljning på två dagar på Norrvalla. 

Pengarna gruppen fick från TYKY tänker damerna använda 

till en extra natt på Norrvalla. 

- Vi har planerat att använda gymmet, simhallen med bastun och 

gå stavgång. De har fina leder vid Norrvalla, och vi ser fram emot 

den trevliga samvaron, berättar Monika. 

Efter att uppföljningen och pengarna är slut, kommer gruppen 

ännu att fortsätta med träffarna. 

- Det var väldigt positivt att vi hade möjlighet att delta i kuntoremontti, 

det gav en puff, som ledde till regelbunden motion för oss 

alla, säger Monika tacksamt och tillägger att gruppens nästa träff 

blir en cykelutfärd till strandcamping den sjätte maj. 

Ryhmä aikoo jatkaa tapaamisia seurannan ja rahojen loppumisen 

jälkeenkin. 

- On todella hyvä, että meillä oli mahdollisuus osallistua kuntoremonttiin. 

Se antoi meil le kaikille sysäyksen säännölliseen liikunnan 

harrastamiseen, sanoo Monika kii tol li sena ja lisää, että 

ryhmän seuraava tapaaminen on pyöräretki Strandcampingiin 

kuu des tou kokuuta. 

Ulla Linder 

Ulla Linder 

- 21 -

Arbetshälsovård och subventionerade motionstillfällen - för vem? 

Personalsektionen har 13.5.2008, på initiativ av tyky-gruppen, fastställt vilka anställda som kan vända sig till stadens arbetshälsovård, 

använda de av arbetsgivaren subventionerade motionskorten och delta i övrig subventionerad tyky-verksamhet. På förslag av stadens 

samarbetsgrupp har tyky-gruppens förslag utökats så att arbetshälsovården och subventionerade motionskort nu också kan användas 

av vårdlediga. 

Arbetshälsovård - JA 

Subventionerade motionstillfällen - JA 

Arbetshälsovård - NEJ 

Subventionerade motionstillfällen - NEJ. 

1. 

2. 

3. 

4. 

5. 

6. 

7. 

moderskaps- och föräldralediga 

alterneringslediga 

timlärare, undervisning minst16 h/v 

säsonganställda, under anställningstiden 

vikarier och sysselsatta, över 6 mån. anställningstid 

permitterade, permitteringstiden under 6 mån. 

vårdlediga 

1. 

2. 

3. 

4. 

studielediga 

övriga tjänstlediga 

anställda på sysselsättningsstöd, högst 6 mån. 

sommarvikarier, övriga korttidsvikarier, anställning 

högst 6 mån. 

Työterveyshuolto ja subventoidut kuntoilutilaisuudet - kenelle? 

Henkilöstöjaosto on vahvistanut 13.5.2008, tyky-ryhmän aloitteesta, mitkä työntekijät voivat kääntyä kaupungin työterveyshuollon 

puoleen, käyttää työnantajan subventoimia kuntoilukortteja ja osallistua muuhun subventoituun tyky-toimintaan. Kaupungin yhteistyöryhmän 

ehdotuksesta tyky-ryhmän ehdotusta on laajennettu siten, että työterveyshuoltoa ja subventoituja kuntoilukortteja voivat 

käyttää nyt myös hoitovapaalla olevat. 

Työterveyshuolto - JAA 

Subventoidut kuntoilutilaisuudet - JAA 

Työterveyshuolto - EI 

Subventoidut kuntoilutilaisuudet - EI 

1. 

2. 

3. 

4. 

5. 

6. 

7. 

äitiys- ja vanhempainvapaalla olevat 

vuorotteluvapaalla olevat 

tuntiopettajat, opetusta väh. 16 h/vk 

kausityöntekijät, työssäoloaikana 

sijaiset ja työllistetyt, yli 6 kk:n työsuhde 

lomautetut, lomautusaika alle 6 kk 

hoitovapaalla olevat 

1. 

2. 

3. 

4. 

opintovapaat 

muut virkavapaat 

enintään 6 kk:n työllistämistuella palkatut 

kesälomansijaiset, muut lyhytaikaiset enintään 6 

kk:n työsuhteiset sijaiset 

Liikuntatoimisto jalkautui 

Idrottsbyrån besökte stadens skolor 

Liikuntatoimiston henkilökunta, kanslisti Lena Rintaniemi, vt. 

liikunnanohjaaja Patrick Björk ja liikuntatoimenjohtaja Tove 

Jansson kävivät tutustumassa koulujen liikuntatiloihin marraskuussa 

2007. Liikuntatoimisto on syksystä 2006 hoitanut koulujen 

liikuntasalin vuokraukset lukuvuoden aikana arkisin klo 

16:00-21:00. 

Liikuntatoimistoon oli kesällä 2006 hankittu uusi tietokoneohjelma, 

Innofactor Liikunta, jolla hoidetaan kaupungin liikuntatilojen 

vuokraukset ja laskutukset. Innofactor Liikunta on webohjelma 

ja on kaikkien kansalaisten nähtävänä internetissä ja 

kaupungin kotisivun kautta Liikunta ja ulkoilu, Varaukset löytyy 

linkki. 

Liikuntatoimiston henkilökunta halusi tutustua tiloihin, jota 

vuokrataan yhdistyksille ja yrityksille. Oli antoisaa käydä tutustumassa 

paikan päällä liikuntasalin tiloihin ja varustuksiin ja kaikkein 

tärkein oli tutustua henkilöihin jotka ovat ”siellä puhelimen 

toisessa päässä”. Liikuntatoimisto tutustui liikuntatiloihin Itälän, 

Pietarsaaren lukion, Gymnasiet, Länsinummen, Etelänummi, 

Ruusulehdon, Vestersundsbyn, Bonäsin, Oxhamnin, Rådmanin, 

Kielikylvyn, Jungman ja Lagmanin kouluissa. 

Valaisimme koulun arkea jättämällä kynttilän kaikille kouluille. 

Tove Jansson 

Idrottsbyråns personal, kanslist Lena Rintaniemi, tf. idrottsinstruktör 

Patrick Björk och idrottsdirektör Tove Jansson besökte 

skolorna några fredagar i november 2007. 

Idrottsbyrån har sedan hösten 2006 hand om uthyrningen av 

skolornas idrottssalar, under skolåret, vardagar kl. 16:00-21:00. 

Idrottsbyrån hade under sommaren 2006 inhandlat ett webbbokningsprogram, 

Innofactor Liikunta, med vilket uthyrningen 

och faktureringen av stadens idrottsutrymmen görs. I bokningsprogrammet 

kan vem som helst se vilka utrymmen är lediga. 

Lättaste vägen till bokningsprogrammet är via stadens hemsida, 

Idrott och friluftsliv, bokningar. 

Idrottsbyråns personal vill bekanta sig med de utrymmen som 

bokas via idrottsbyrån av föreningar och företag. Det var mycket 

givande att på plats och ställe se idrottssalarna och omklädningsrummen, 

men viktigaste var att träffa personen ”som man ringer 

till” när bokningarna görs. Idrottsbyrån besökte Itälä, Pietarsaaren 

lukio, Gymnasiet, Länsinummi, Etelänummi, Ruusulehto, 

Vestersundsby, Bonäs, Oxhamns, Rådmans, Språkbads, Jungmans 

och Lagmans skolor. 

Personalen på idrottsbyrån lyste upp skolans vardag med att 

överräcka ett ljus till alla skolor. 

Tove Jansson 

- 22 -

Ur staden Jakobstads personalrapport: 

Pietarsaaren kaupungin henkilöstöraportista: 

Statistik från kommunala arbetsmarknadsverket: 

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tilastoa: 

Ytterligare intressanta 

uppgifter finns i 

personalrapporten. 

www.jakobstad.fi > 

personalservice 

Lisää mielenkiintoisia 

tietoja löytyy 

henkilöstöraportista. 

www.pietarsaari.fi > 

henkilöstöpalvelu 

Landets bästa skolmatsal - nästan 


Årligen väljs landets bästa skolmatsal. Lisa Kniivilä (skrivelsen) och Pirjo Salonen 

(fotografen) skickade in Jakobstads Gymnasium som förslag från Jakobstad detta år 

2008. 

Skolan vann inte första priset, utan det gick till Siilinjärvi skola, men gymnasiet vann 

dock 100 euro i tröstepris och pengarna går till elevernas trivsel i matsalen. 

Maan paras kouluruokala - melkein 

Joka vuosi järjestetään valtakunnallinen kouluruokalakilpailu. Lisa Kniivilä (kirjoituksen 

tekijä) ja Pirjo Salonen (kuvaaja) lähettivät ehdokkaaksi Pietarsaaren ruotsinkielisen 

lukion kouluruokala kilpailuun tänä vuonna 2008. 

Koulu ei voittanut pääpalkintoa, se meni Siilijärven koululle, mutta lukio voitti kuitenkin 

100 euron tunnustuspalkinnon, ja rahat sijoitetaan oppilaiden viihtyvyyteen 

ruokasalissa. 

- 23 -

Toimintakeskuksessa 

kommunikoidaan 

monilla eri tavoilla 

Marko, Jyri & Juha 


Kolme nuorta herraa on tauolla ja selailee päivän sanomalehteä. 

Yksi heistä osaa kommunikoida puheella, kahdella muulla sanallista 

kommunikointikykyä ei ole. Tästä huolimatta kolmikolla on 

hauskaa ja he näyttävät ymmärtävän toisiaan hyvin. 

- Toisen ymmärtämisessä ei tarvita aina sanoja. Yhteinen kieli 

löytyy, kun on tahtoa ja ennakkoluulottomuutta, sanoo Toimintakeskuksen 

esimiesohjaaja Eija Vähäsöyrinki. 

Toimintakeskuksessa käytetäänkin useita kommunikointimenetelmiä. 

On tukiviittomaa, esine- ja kuvakommunikointia. On hyvin 

tärkeää löytää se oikea menetelmä, jotta tulee ymmärretyksi. 

- Usein kiukuttelu aiheutuu siitä, kun ei tule ymmärretyksi. 

Puhekommunikointiakin on monenlaista. Esimerkiksi autistiselle 

ei saa puhua pitkiä lauseita, vaan hyvin yksinkertaisesti ja 

pelkistetyksi. 

- Yksi sana riittää, Vähäsöyrinki sanoo. 

Onnistumisen kokemuksia 

Toimintakeskuksessa työskentelee 15 eriasteista kehitysvammaista 

aikuista. Alkukesästä joukkoon on tulossa 

yksi lisää. Keskus tarjoaa asiakkailleen virikkeellistä 

päivätoimintaa käsillä tekemisen, musiikin, elämysten 

ja peruskunnosta huolehtimisen muodossa. Yksiköstä 

osallistutaan myös erilaisiin tapahtumiin ja järjestetään retkiä. 

- Meillä vaihtuvuus on todella pientä, useimmat tulevat tänne 

suoraan harjaantumiskoulusta ja viipyvät eläkeikään saakka. Ja 

parempaa työmotivaatiota en ole nähnyt missään. 

Keskuksessa tehdään käsitöitä, pienimuotoista puutyötä, kudotaan 

kangaspuilla, askarrellaan ja tehdään jonkin verran alihankintatöitä. 

Jokaiselle kehitysvammaiselle yritetään löytää sellainen työtehtävä, 

josta he saavat onnistumisen kokemuksia. On hyvin tärkeää, 

että he työssään kokevat olevansa tärkeitä ja tekevänsä asioita, 

joilla on merkitystä. 

- Samalla täällä opetellaan sosiaalista kanssakäymistä ja täisten asioiden hoitamista. Käymme kaupassa, pankissa, postis- 

päivitsa. 

Ruuanlaitosta pitävät saavat auttaa keittiössä ja puutarhanhoidosta 

pitävät voivat vaikkapa siistiä pihaa ja istutuksia. 

Osalle päivittäisten asioiden opettelu alkaa ihan suihkusta ja henkilökohtaisesta 

hygieniasta saakka. 

Asenteet parantuneet 

Toimintakeskus aloitti Pietarsaaressa vuonna 1987. Penviikkiin 

keskus siirtyi vuonna 1997. Vuokrasopimusta on jäljellä 4 vuotta. 

- Paikkana tämä on ihan hyvä, vaikka alkaa jo olla ahdas. Ongelmana 

on sijainti. Tämä on turhan kaukana keskustasta. Käymme 

paljon kaupungin riennoissa; taidenäyttelyissä, markkinoilla, uimahallissa, 

ja joka kerta täytyy tilata kyyti. Olisi paljon helpompaa, 

kun voisimme kulkea asioille jalan, Vähäsöyrinki miettii. 

Eija Vähäsöyrinki on toiminut kehitysvammatyössä vuodesta 

1984. Paljon on sinä aikana muuttunut. 

- Palvelua on nyt enemmän. Tilapäishoito on kehittynyt ja esimerkiksi 

pienet kehitysvammaiset lapset pääsevät palvelujen 

piiriin jo vastasyntyneinä. Lisäksi ihmisten asenteet ovat muuttuneet 

parempaan suuntaan. Kaupungilla kulkiessamme meihin 

ei enää kiinnitetä huomiota samalla tavalla kuin parikymmentä 

vuotta sitten. Kehitysvammaiset osataan ottaa osana yhteiskuntaa, 

Vähäsöyrinki iloitsee. 


- 24 -

Vid dagcentralen 

kommunicerar man på 

många olika sätt 

Eija V'ähäsöyrinki 


Tre unga herrar har paus och bläddrar i dagens tidning. En av 

dem kan kommunicera genom att tala, de två andra saknar mågan att uttrycka sig med ord. Trots det har de tre roligt och 

förverkar 

förstå varandra bra. 

- Det behövs inte alltid ord för att förstå en annan. Man hittar nog 

ett gemensamt språk om man vill och är fördomsfri, säger ledande 

handledaren Eija Vähäsöyrinki. Vid dagcentralen använder 

man flera olika sätt att kommunicera. Man kommunicerar med 

hjälp av teckenstöd, föremål och bilder. Det är mycket viktigt att 

hitta rätt metod, så att man blir förstådd. 

- Trilskande kan ofta bero på att man inte blir förstådd. 

Det finns också många olika slag av verbal kommunikation. När 

man talar med en autistisk, får man t.ex. inte använda långa meningar, 

utan man ska tala väldigt enkelt och avskalat. 

- Ett ord räcker, säger Vähäsöyrinki. 

Att få känna att man lyckas 

Vid dagcentralen arbetar 15 vuxna, som är utvecklingsstörda i 

olika hög grad. I början av sommaren kommer gruppen att utökas 

med en person. Centralen erbjuder sina klienter en stimulerande 

dagverksamhet, som innehåller hantverk, musik, upplevelser 

och olika sätt att sköta grundkonditionen. Från enhetens sida 

deltar man också i olika evenemang och ordnar utfärder. 

- Hos oss är omsättningen verkligen liten, de flesta kommer hit 

direkt från träningsskolan och stannar ända tills de går i pension. 

Och bättre arbetsmotivation får man leta efter. 

Vid centralen sysslar man med handarbete och småslöjd, väver 

och pysslar. I någon mån utför man också underleverantörsarbeten. 

Målet är att de utvecklingsstörda, var och en, skulle få en sådan 

uppgift som de känner att de klarar av. Det är mycket viktigt att 

de får känna sig viktiga i sitt arbete och uppleva att de gör saker 

som har betydelse. 

- Samtidigt lär de sig socialt umgänge och att sköta sina dagliga 

ärenden. Vi går till butiken, banken, posten. De som tycker om att 

laga mat får hjälpa till i köket, och de som tycker om trädgårdsskötsel 

kan t.ex. snygga upp gårdsplanen och planteringarna. 

Att lära sig sköta sina dagliga ärenden kan för en del innebära allt 

från att lära sig duscha och sköta sin personliga hygien. 

Attityderna har blivit bättre 

Dagcentralen inledde sin verksamhet i Jakobstad år 1987. Till 

Penviken flyttade centralen år 1997. Det är fyra år kvar av hyreskontraktet. 

- De här utrymmena är alldeles bra, fastän det börjar bli trångt. 

Problemet är läget. Avståndet till centrum är onödigt långt. Vi 

deltar ofta i olika begivenheter i stan: besöker konstutställningar, 

marknaden, simhallen – och varje gång måste vi beställa skjuts. 

Det skulle vara mycket lättare om vi kunde röra oss till fots, funderar 

Vähäsöyrinki. 

Eija Vähäsöyrinki har arbetat med utvecklingsstörda sedan år 

1984. Mycket har förändrats under den tiden. 

- Nu finns det mera service. Den tillfälliga vården har utvecklats, 

och t.ex. små utvecklingsstörda barn har tillgång till service redan 

som nyfödda. Dessutom har folks attityder förändrats till det 

bättre. När vi rör oss på stan, väcker vi inte längre uppmärksamhet 

på samma sätt som för tjugo år sedan. Idag ser man utvecklingsstörda 

som en del av samhället, och det gläder mig, säger 

Vähäsöyrinki. 


- 25 -

MUUTOKSIA VUOSILOMAMÄÄRÄYKSIIN 1.10.2007 

Vuosilomalakia on uudistettu, minkä vuoksi 1.10.2007 voimaan 

tulleen uuden työ eh to sopimuksen eräitä määräyksiä on muutettu. 

Peruskäsitteet ovat säilyneet ennallaan: 

Lomanmääräytymisvuosi (= aika, joka kerryttää vuosilomaan oikeuttavia 

kuu kau sia) 1.4.2007-31.3.2008. 

Lomavuosi on se kalenterivuosi, jonka aikana lomanmääräytymisvuosi 

päättyy (t ä nä vuonna 2008). 

Lomakausi alkaa 2.5. ja päättyy 30.9. 

Vuosiloma-aika (= yhdenjaksoinen loma) voi muodostua sekä 

työ- että va paa päi vis tä. 

Vuosiloman antamista koskevat määräykset on jaettu kahteen 

osaan: 

Työnantaja määrää loman ajankohdasta työntekijää kuultuaan. 

Tässä tapauksessa sääntönä on, että 20 lomapäivää, kuitenkin vähintään 

65 % lo man kokonaismäärästä, sijoitetaan lomakauteen 

(kesäloma). Muita lomapäiviä kut sutaan talvilomaksi ja ne on 

pidettävä seuraavan vuoden 30.4. mennessä. Kau si luonteisessa 

työssä, jossa kiireinen aika osuu kesäkuukausiksi, voidaan kesäloma 

an taa joko ennen lomakautta tai sen jälkeen (ei koske tuntipalkkaisten 

työ eh to so pi muksen piiriin kuuluvia). 

Työnantaja ja työntekijä sopivat loman ajankohdasta ja jakamisesta 

(yleisin menettelytapa kunnissa). 

Tässä tapauksessa voidaan sopia loman antamisesta ajanjaksona, 

joka alkaa lo ma vuon na 1.1. ja päät tyy seuraavana vuonna 30.4. 

tai 30.9. Vähintään 10 lomapäivää on kuitenkin aina annettava 

yhdenjaksoisena vapaana. Aikaisemmin esim. mää rä ai kai set 

keittäjät saattoivat pitää lomaa etukäteen syysloman aikana, mutta 

se ei ole enää mahdollista, koska uusi raja on 1.1. 

Vuosiloman siirtäminen työkyvyttömyyden johdosta 

Vuosiloman siirtämiseksi myöhäisempään ajankohtaan sairauden 

vuoksi on työn te ki jän esitettävä lääkärin tai ter vey denhoitajan 

todistus, josta ilmenee, että työ ky vyt tö myys on alkanut ennen 

lomaa ja jatkuu suunnitellun loman aikana. Jos sairastuu esim. 

sun nuntaina eikä todistusta ole mahdollista hankkia, riittää että 

työntekijä ilmoittaa sai rastumisestaan esimiehelle ennen en simmäistä 

lomapäivää esim. puhelimitse tai teks tiviestillä. Jos etukäteen 

on tiedossa esimerkiksi, et tä loman aikana suoritetaan leikkaus, 

voi päivät siirtää myöhemmäksi vastaavalla ta valla. 

Jos työntekijä sairastuu loman aikana, noudatetaan edelleen 7 kalenteripäivän 

ka rens sia. Jos työntekijä sairastuu uudestaan saman 

lomajakson aikana, ei ka rens si aikaa so vel leta toista kertaa. 

Säästövapaa 

Entiseen tapaan voi yhdessä työnantajan kanssa laatia kirjallisen 

sopimuksen lo ma päi vi en osittaisesta säästämisestä. Enintään voi 

säästää 15 vuosilomapäivää ylittävän osan. Esi mer kiksi jos työntekijä 

on säästänyt lomapäiviä 31.3.2008 päättyvältä loman mää - 

räy ty mis vuodelta, saa loman antaa aikaisintaan 1.10.2009. 

Uutta on sijaisten mahdollisuus siirtää vuosilomapäivät seuraavaan 

työsuhteeseen kir j al lisen sopimuksen avulla. Sopimus on 

tehtävä ennen ensimmäisen työsuhteen päät ty mistä. 

Lyhytaikaisista työsuhteista maksettava prosentuaalinen lomakorvaus 

on muuttunut 8,5 %:sta 9 %:iin ja lomanmääräytymiskuukauteen 

riittämättömistä sivutoimista mak set tava korvaus on 

noussut 11 %:sta 11,5 %:iin. Uutta on myös se, että esim. sai rauden 

tai äitiysvapaan ai heuttama poissaolo oikeuttaa lomakorvaukseen, 

joka perustuu pois saoloajan laskennalliseen palkkaan. 

Lomakirjanpito 

Uuden lain mukaan työnantaja on velvollinen pitämään kirjaa 

kaikkien työntekijöiden vuo silomista ja säästövapaista. Se on 

nykyään entistä tärkeämpää, koska uusien mää räys ten johdosta 

työntekijällä saattaa olla pitämättömiä lomapäiviä usealta eri 

vuo del ta. Nykyinen palkkaohjelma ei kykene ilmoittamaan, mihin 

vuoteen pidetty lo ma kuu luu, vaikka kaikki pidetyt lomat onkin 

kirjattava ohjelmaan. Jokaisella työpaikalla tu lee olla selkeät 

lomalistat ja säästölomista tehdyt sopimukset on pidettävä tallessa, 

jot ta ne voidaan esittää tarkastajille ja muille, joilla on oikeus 

tietojen tarkastamiseen. 

May Ahlvik 

PERSONALFÖRENINGENS VERKSAMHET 

Motionslådor 

Personalföreningen har motionslådor på följande ställen: Hällan, Stor-Sandsund, Järnbron och Västergärdan. När du är ute och motionerar 

till dessa lådor, skriv ditt namn i personalföreningens häfte som finns där. Bland motionärerna utlottas priser en gång per 

år. 

I maj 2008 hade följande personer lyckan att vinna: Anna-Liisa Kotanen, Mary Finnäs, Maj-Len Turunen, Britt-Louise Kyheröinen, 

Monica Puura och Risto Hiltunen. Vinnarna fick denna gång 40 euros köpkort till Intersport. Vi gratulerar vinnarna! 

Augustihelg i Stockholm 22-24.8.2008 

I augusti ordnar vi en resa till Stockholm. Vi startar från Jakobstad fredagen den 22.8.2008 kl. 9.00. Bussen tar oss till Helsingfors, och 

därifrån fortsätter vi med Viking Lines M/S Mariella till Stockholm. På lördagen kan vi bekanta oss med Stockholms olika möjligheter. 

Hemresan börjar med kvällsbåten mot Åbo. På söndag eftermiddag är vi redan tillbaka i Jakobstad. De som är intresserade av resan 

kan anmäla sig 2-13.6.2008 till Lena Höglund via e-post lena.hoglund@jakobstad.fi eller tfn 7851258. Resan kostar 112 € för stadens 

anställda och pensionärer, vännen betalar 140 €. 

- 26 -

ÄNDRADE SEMESTERBESTÄMMELSER FRÅN 01.10.2007 

Semesterlagen har förnyats och därför ändrades några bestämmelser 

i vårt nya kollektivavtal, som trädde i kraft 01.10.2007. 

Grundbegreppen är de samma som förut: 

-Kvalifikationsåret (= den tid man samlar in månader som ger 

rätt till semester) 1.4.2007-31.3.2008. 

-Semesterår är det kalenderår under vilket kvalifikationsåret tar 

slut (i år 2008). 

-Semesterperioden börjar 2.5 och slutar 30.9. 

-Semestertid(=den sammanhängande ledigheten) kan bestå av 

både arbetsdagar och lediga dagar. 

Bestämmelserna om förläggningen av semestern är uppdelad i 

två delar: 

1. Arbetsgivaren bestämmer om tidpunkten efter att arbetstagaren 

har fått möjlighet att säga sin åsikt. 

I detta fall är huvudregeln att 20 semesterdagar, dock minst 65 

% av dagarna, förläggs till semesterperioden (sommarsemester). 

Övriga dagar kallas vintersemester och skall tas ut senast 30.4 

följande år. I säsongbetonat arbete, där ruschen infaller under 

sommarmånaderna, kan sommarsemestern förläggas antingen 

före eller efter semesterperioden (detta gäller inte dem som underlyder 

TIMAKA). 

2. Arbetsgivaren och arbetstagaren kommer överens om tidpunkten 

och uppdelningen av semestern (det vanligaste förfarandet i 

kommunerna). 

I detta fall kan man avtala om tidpunkten för semestern ända 

från 1.1 det kalenderår då semesterperioden infaller till 30.4. 

eller ända till 30.9 följande år. Minst 10 semesterdagar måste 

ändå alltid tas ut som en sammanhängande ledighet. Tidigare 

kunde t.ex. visstidsanställda köksor ta ut semester på förhand 

under höstlovet, men det är inte mera möjligt, eftersom den nya 

gränsen är 1.1. 

Flyttning av semester på grund av arbetsoförmåga. 

För att semestern ska kunna flyttas fram på grund av sjukdom 

måste den anställde visa upp ett läkarintyg eller intyg av hälsovårdare, 

där det framgår att arbetsoförmågan börjat före semestern 

och fortsätter under den planerade semestern. Om man 

insjuknar t.ex. på söndag och inte har möjlighet att skaffa ett intyg, 

räcker det med att meddelar förmannen före den första se- 

mesterdagen t.ex. per telefon eller SMS. Om man vet på förhand 

att t.ex. en operation skall utföras under semestern, kan dagarna 

flyttas fram på motsvarande sätt. 

Om man insjuknar under semestern gäller fortfarande karensen 

7 kalenderdagar. Blir man sjuk på nytt under samma semesterdel 

tillämpas inte någon ny karenstid. 

Sparande av semester 

Som tidigare kan man tillsammans med arbetsgivare göra upp 

ett skriftligt avtal om att spara en del av semesterdagarna, högst 

det antal dagar som överstiger 15 semesterdagar. Den ledigheten 

får användas tidigast på hösten följande år. Till exempel om man 

sparat av det kvalifikationsår som slutar 31.03.2008, får man ta ut 

ledigheten tidigast 01.10.2009. 

Vikarier har fått en ny möjlighet att genom ett skriftligt avtal flytta 

semesterdagarna till följande anställning. Avtal om detta skall 

göras innan den första anställningen slutar. 

Den procentuella semesterersättningen för kortvariga anställningar 

har ändrat från 8,5% till 9% och för bisysslor som inte räcker 

till någon kvalifikationsmånad har 11% stigit till 11,5%. Nytt är 

också att frånvaro på grund av t.ex. sjukdom eller moderskap ger 

rätt till semesterersättning räknad på en kalkylerad lön för frånvarotiden. 

Semesterbokföring 

Enligt den nya lagen är arbetsgivaren skyldig att föra bok över 

allas semestrar och sparade ledigheter. Det här har blivit mycket 

viktigare då de nya bestämmelserna kan leda till att man har outtagna 

semesterdagar från flera olika år. Idag klarar löneprogrammet 

inte av att meddela till vilket år den uttagna semestern hör, 

trots att all uttagen semester måste inmatas med lönerna. Varje 

arbetsplats måste ha tydliga semesterlistor och uppbevara skriftliga 

avtal om sparade dagar, så att de kan visas för inspektörer och 

vissa andra som har rätt att kontrollera uppgifterna. 

May Ahlvik 

HENKILÖSTÖYHDISTYKSEN TOIMINTAA 

Kuntolaatikot 

Henkilöstöyhdistyksellä on kuntolaatikot seuraavissa paikoissa: Hällan, Iso-Sansund, Rautasilta ja Västergärdan. Kun kuntoilet kyseisille 

paikoille, kirjoita nimesi henkilöstöyhdistyksen laatikossa olevaan vihkoon. Kuntoilijoita kannustetaan kerran vuodessa arvottavin 

palkinnoin. Toukokuun 2008 arvonnassa onni suosi seuraavia henkilöitä: Anna-Liisa Kotanen, Mary Finnäs, Maj-Len Turunen, 

Britt-Louise Kyheröinen, Monica Puura ja Risto Hiltunen. Voittajat saivat tällä kertaa Intersportin 40 €:n lahjakortit. Onnittelut voittajille! 

Elokuinen Tukholma 22.-24.8.2008 

Elokuussa on tarjolla Tukholman matka. Matkaan lähdetään perjantaina 22.8. klo 9.00. Bussi vie matkalaiset Helsinkiin, mistä Viking 

Linen M/S Mariella lähtee Tukholmaan. Lauantaina voimme tutustua Tukholman eri mahdollisuuksiin. Paluumatkalle Tukholmasta 

lähdemme iltalaivalla kohti Turkua. Sunnuntaina iltapäivällä olemme jälleen takaisin Pietarsaaressa. Kiinnostuneet voivat ilmoittautua 

2.-13.6.2008 välisenä aikana Lena Höglundille sähköpostitse lena.hoglund@pietarsaari.fi tai puhelimitse 7851258. Matkan hinta 

on kaupungin työntekijöille ja eläkeläisille 112 €, ystävälle 140 €. 

- 27 -

Foto/Kuva: B. Griep 

Avkopplande att cykla till jobbet 

Socialcentralens vaktmästare, Kimmo Lehtimäki, kan räkna upp 

flera goda skäl till att cykla till jobbet. Man sköter sin kondition 

på ett smidigt sätt, vilket leder till att man mår bättre och är effektivare 

på jobbet. Dessutom är det miljövänligt att cykla. Om 

fler cyklade till jobbet skulle det också damma mycket mindre 

på gatorna. 

- Cykeln sparar tid och pengar. Man kommer snabbare till jobbet, 

när man inte behöver söka en parkeringsplats. Vintertid 

behöver man varken komma ihåg motor-värmaren eller skrapa 

av vindrutorna. Med cykel kommer man nästan till ytterdörren. 

Hjärnan har fått syre, så man är genast upplagd för arbete, räknar 

Kimmo upp. 

Några gånger under sin nioåriga arbetskarriär har Kimmo varit 

tvungen att använda bilen. 

- Om jag vet att jag på hemvägen ska ha med mig stora och tunga 

saker, har jag kommit med bil. Då märks det genast på arbets- 

takten, det tar ett par timmar på morgonen, innan man riktigt 

kommer i gång, förklarar han. 

Snabbt från en plats till en annan 

Kimmo har 3,5 km till jobbet, och på sin Tunturi hybridcykel 

med 21 växlar klarar han av den sträckan på nio minuter, när det 

går som snabbast. 

Cykelturen till och från jobbet lär vara ett bra sätt att hantera 

stress, det är inte bara kroppen som får frisk luft utan också själen. 

Om man reserverar tillräckligt med tid för cykelturen, hinner 

man njuta av landskapet och naturen. På vägen lägger man 

märke till hur våren och sommaren framskrider. Man kan rikta in 

tankarna på de uppgifter som väntar. När man cyklar hem igen, 

hinner man gå igenom det som hänt under dagen och vända tankarna 

mot det som väntar därhemma. 

Kimmo Lehtimäki tänker ändå inte främst på naturens under när 

han cyklar till jobbet. 

- 28 -

Työmatkapyöräily tuulettaa ajatuksia 

Sosiaalikeskuksen toimistovahtimestari Kimmo Lehtimäki löytää 

useita syitä mennä pyörällä töihin. Kuntoa tulee hoidettua joustavasti, 

jolloin myös terveys ja työteho paranevat. Samalla myös 

säästetään ympäristöä. Katupölyäkin olisi paljon vähemmän jos 

pyörällä kuljettaisiin enemmän töihin. 

- Pyöräily säästää aikaa ja rahaa. Töihin pääsee nopeammin, kun 

ei tarvitse etsiä parkkipaikkoja. Talviaikojen autonlämmittämiset 

ja ikkunan raaputtamisetkin voi unohtaa. Pyörällä voi pyrähtää 

lähes ulko-ovelle. Aivot ovat saaneet happea, joten työvire on heti 

päällä, hän listaa. 

Muutaman kerran yhdeksänvuotisen työuransa aikana Kimmo 

on joutunut turvautumaan autoon. 

- Jos tiedossa on raskaita ja isoja kantamuksia, jotka pitää viedä 

kotiin. Silloin olen tullut autolla. Se tuntuu heti työvireessä, 

aamulla menee pari tuntia ennen kuin oikein kunnolla pääsee 

vauhtiin, hän tietää. 

Nopeasti paikasta toiseen 

21-vaihteisella Tunturi hybridipyörällä 3,5 kilometrin työmatkaan 

aikaa menee nopeimmillaan yhdeksän minuuttia. 

Sanotaan, että työmatkapyöräily tuulettaa ajatuksia ja se voi olla 

stressinhallintakeino. Kun varaa riittävästi aikaa työmatkaan, 

ehtii nauttia maisemista ja luonnosta. Reitin varrella huomaa 

kevään ja kesän etenemisen. Ajatuksia voi suunnata päivän tehtäviin. 

Töistä kotiin polkiessa ehtii taas käydä päivän asiat läpi ja 

orientoitua kotiasioihin. 

Kimmo Lehtimäki ei kuitenkaan pyöräile työmatkojaan luonnon 

ihmeet mielessä. 

- Kyllä minulla kieltämättä on aika hyökkäävä tyyli pyöräillä. En 

ihaile maisemia, vaan haluan yksinkertaisesti päästä nopeasti 

paikasta toiseen. 

Mopoilu uhkapeliä 

Vaaratilanteita ei juurikaan ole ollut. Kimmo Lehtimäki sanoo, 

että autoilijat ottavat pyöräilijän kiitettävästi liikenteessä huomioon. 

Toisin on mopon kohdalla. 

- Ostin juuri 15-vuotiaalle pojalle mopon ja sitä on luonnollisesti 

pitänyt itsekin kokeilla. On uskomatonta, miten piittaamattomia 

autot ovat mopoilijoita kohtaan. Kiilaavat aina ohi, olipa tienosuus 

sitten mikä tahansa. Siinä niitä vaaratilanteita syntyy, hän 

puuskahtaa. 

Lehtimäki arvelee, että pyöräilijää ei koeta uhkana liikenteessä. 

Mopo sen sijaan koetaan ja siksi mopoilu voi olla aikamoista uhkapeliä. 

Kokkolan kautta kotiin 

Kovin pyöräilyreissu oli eräänä marraskuun päivänä, kun Kimmo 

päätti lähteä työpäivänsä päätteeksi Kokkolaan hankkimaan 

asuntovaunuun pientä taskuun mahtuvaa osaa. 

Menomatka meni kohtuullisen hyvin. Osa löytyi ja pirtelöhetken 

päästä alkoi kotimatka. Sää oli siinä välillä pakastunut. 

- Oli uskomattoman kylmä. Pysähdyin Polariksen kohdalle vähän 

jaloittelemaan. Olo oli kieltämättä kauhea. Olin aivan hikimärkä 

ja pakkanen puri poskia. Jalat eivät meinanneet totella, 

olivat kylmästä aivan kankeita. Mutta kotiin siitä sitten pääsin. 

Se reissu oli aika hullu päähän pisto. 

Koko perheen juttu 

Lehtimäki kertoo, että pyöräily on koko perheen juttu. Vaimokin 

tekee työmatkansa pyörällä, vaikka kilometreja kertyy hieman 

enemmän kuin miehellä. Pienet lapset viedään pyörän turvaistuimella 

hoitoon, ja pienet kaupareissut tehdään pyöräillen. 

- Suunnilleen kerran viikossa startataan auto ja lähdetään kauppaan. 

Kuuden hengen perheen ruokaostokset ovat sen verran 

suuria, että ne on kätevämpi hoitaa autolla. 

Pyöräilykypärää Lehtimäki on kokeillut huonolla menestyksellä. 

Talvella se on erittäin hankala. Jonkun pitäsi kehittää talviaikaan 

sopiva kypärä. 

Vapaa-aikoinaan Kimmo sen sijaan käyttää kypärää. Hybridipyörä 

jää odottamaan työpäivää ja alle vaihdetaan maastopyörä. 


- Jag måste nog erkänna att jag har en ganska aggressiv cykelstil. 

Jag beundrar inte landskapet utan vill helt enkelt komma snabbt 

från en plats till en annan. 

Riskfyllt att köra moped 

Kimmo Lehtimäki har inte råkat ut för några egentliga risksituationer. 

Han säger att bilisterna på ett berömvärt sätt tar hänsyn 

till cyklister i trafiken. Det är annat med mopeder. 

- Jag köpte just en moped åt min 15-åriga son, och den måste 

jag naturligtvis också prova själv. Det är otroligt hur hänsynslösa 

bilisterna är mot mopedister. De kör alltid om, oberoende av hur 

vägen ser ut. Där uppstår det verkliga risksituationer, utbrister 

han. 

Lehtimäki tror att en cyklist inte upplevs som ett hot i trafiken. 

Mopeden däremot upplevs så, och därför kan det vara ett vågspel 

att köra moped. 

Hem via Karleby 

Den tyngsta cykelturen, som Kimmo har upplevt, var när han en 

novemberdag efter jobbet beslöt sig för att fara till Karleby för att 

hämta en liten del till husvagnen. Turen till Karleby gick alldeles 

hyggligt. Han fick tag i den önskade delen, och efter en milkshakepaus 

började färden hemåt. Under tiden hade det frusit på. 

- Det var otroligt kallt. Jag stannade vid Polaris för att lite sträcka 

på benen. Då kände jag mig verkligen eländig. Jag dröp av svett 

och kölden bet i kinderna. Benen ville inte lyda, de var alldeles 

stela av köld. Men jag tog mig hem till slut. Den resan var nog ett 

ganska dumt påhitt. 

Hela familjens intresse 

Lehtimäki berättar att hela familjen cyklar. Frun cyklar också till 

jobbet, fastän hon har något fler kilometer än sin man. De yngre 

barnen sitter i cykelstolen bakpå cykeln när de förs till dagvård, 

och mindre inköp klarar man också av med cykel. 

- Ungefär en gång i veckan startar vi bilen och far till butiken. 

Matinköpen för en sexpersoners familj är så pass stora att det är 

behändigare att sköta dem med bil. 

Lehtimäki har försökt använda cykelhjälm, men med dålig framgång. 

- På vintern är den väldigt besvärlig. Någon borde utforma en 

cykelhjälm för vinterbruk. 

På fritiden använder Kimmo däremot cykelhjälm. Hybridcykeln 

får stå och vänta på nästa arbetsdag, istället tar han fram terrängcykeln. 


- 29 -

1 2 3 4 5 

6 7 8 9 

Välkommen/Tervetuloa 

1. Stenvik Annika, 18.2.08, 

städarbetsledare/siivoustyönjohtaja, 

Tekniska verket/städsektion/ 

Tekninen virasto/siivousjaos 

2. Kontiainen Camilla, 7.4.2008, 

närvårdare/lähihoitaja 

Hemservice/Kotipalvelu 

3. Isomaa Jonne, 3.12.2007, 

fastighetsskötere/kiinteistönhoitaja, 

Tekniska verket/språkbadsskolan/Barnabo/ 

Tekninen virasto/kielikylpykoulu/Barnabo 

Vinnarna i motionskampanjen 

Kuntokampanjan voittajia 

Vi gratulerar vinnarna i motionskampanjen 1.1.-27.4.2008./ 

Onnittelemme edellisen kuntokampanjan 1.1.-27.4.2008 

voittajia: Per Snellman, pulsmätare/sykemittari, Eivor Käld & 

Mervi Nars, motionskort/kuntokortti (10 ggr/kertaa), Pirkko 

Ylihallila, massage/hieronta samt/sekä Solveig Salmi & Tuija 

Heino, ost tallrikar/juustolautaset. 

Nästa motionskampanj hålls 28.7. – 23.11.2008. Motionskorten 

skickas den här gången med intern post till arbetsplatserna. 

Motionskorten kan också hämtas från personalbyrån eller från 

personalbyråns hemsida/tyky. 

Seuraava kuntokampanja on ajalle 28.7. – 23.11.2008. Kuntokortti 

lähetetään tällä kertaa sisäisessä postissa työpaikoille. 

Kuntokortteja voi myös noutaa henkilöstötoimistosta tai 

henkilöstötoimiston kotisivulta/tyky. 

4. Haga Kristina, 7.4.2008, 



5. Liljestrand Maria, 1.5.2008, 

socialarbetare/sosiaalityöntekijä, 

Socialcentralen/Sosiaalikeskus 

6. Roos Mikaela, 7.4.2008, 



7. Ahvenniemi Sami, 21.4.2008, 

nätverksmästare /verkostomestari, 

Jakobstads Vatten/Pietarsaaren Vesi 

8. Pukkila Tapio, 26.11.2007, 

fastighetsskötare/kiinteistönhoitaja, 

Tekniska verket/Itälä skola/Sveden daghem/ 

Sopukka/Permo 32/ 

Tekninen virasto/Itälän koulu/Svedenin 

päiväkoti/Sopukka/Permo 32 

9. Hiltunen Risto, 10.3.2008, 

chaufför/kuljettaja, 

Tekniska Verket/Depå/Tekninen virasto/ 

Varikko 

! Klipp här / Leikkaa tästä 

Presentkort / Lahjakortti värde / arvo 10€ 

Den här kupongen kan användas som betalning för deltagande i sådan konditionsbefrämjande 

verksamhet som Tyky-gruppen inte annars subventionerar, t.ex arbis, työväenopisto, JKG, ridning, 

vinterbad, deltagaravgift i motionsjippon mm liknande. 

Tämä kuponki voidaan käyttää maksuksi osallistumisesta sellaiseen kuntoa kohottavaan toimintaan, 

jota tyky-ryhmä ei tue muutoin, esim. työväenopisto, arbis, JKG, ratsastus, avantouinti, liikuntatapahtumien 

osallistumismaksut yms. 

Namn / Nimi: 

Arbetsplats / Työpaikka: 

Gäller / Voimassa 1.7. -30.11.2008 

Kan inte lösas in mot kontanter. Gäller endast för Staden Jakobstads personal. Den köpta verksamheten 

kan med bifogat presentkort faktureras personalbyrån. Ev. förfrågningar tel. 785 1329 

eller785 1285. 

Ei voida lunastaa käteistä vastaan. Koskee ainoastaan Pietarsaaren kaupungin henkilöstöä. Ostetusta 

toiminnasta voidaan laskuttaa henkilöstötoimistoa oheisella lahjakortilla. Mahdolliset tiedustelut 

puh. 785 1329 tai 785 1285. 

STADEN JAKOBSTAD 

PIETARSAAREN KAUPUNKI 

Personalbyrån/TYKY 

Henkilöstötoimisto/TYKY 

PB 41 PL 

68601 JAKOBSTAD / PIETARSAARI 

- 30 -

- 31 -

Har du förslag till innehåll 

i nästa nummer av Staden- 

Kaupunki? 

Onko sinulla ehdotuksia 

seuraavan Staden/Kaupunki 

lehden sisältöä koskien? 

Kontakta Rita Forsbacka, tel. 785 1285. 

Ota yhteyttä Rita Forsbackaan puh 785 1285. 

I nästa nr bl.a. Marie-Louise 

och hennes hobby. 

Seuraavassa numerossa 

mm. Marie-Louise ja hänen 

harrastuksensa. 

Glad sommar! 

Hyvää kesää! 

Foto/Kuva: B. Griep 

Frågetävlingen 2/2007 Kilpailu 2/2007 Frågetävlingen 2/2007 Kilpailu 2/2007 

”Känner Du Din Stad?” / ”Tunnetko kaupunkisi?” 

De rätta svaren är följande: / Oikeat vastaukset: 

1. Sibeliusskvären/Sibeliusaukio 

2. Kråkholmsfjärden/Kråkholmanjärvi 

3. Vestersundsgatan/Vestersundinkatu 

4. Köpmansgatan/Kvarnbacksgatan/Kauppiaankatu/Myllymäenkatu 

5. Gymnasiet/Ruotsinkielinen lukio 

Fru Fortuna gynnade följande tävlingsdeltagare: / Onnetar suosi seuraavia kilpailuun osallistuneita: 

Enell-Grön Malin 

Harju Ruth 

Liljestrand Gustav 

Pulsmätare/Sykemittari 

Stegmätare/Askelmittari 

Stegmätare/Askelmittari 

Grattis! Onnittelut! 

Onko osoite oikea? 

Kaupungin entisten työntekijöiden (eläkeläisten) 

osoitteita varten ei ole automaattista seurantaa. 

Toivomme että ilmoitatte, mikäli Staden-Kaupunki – 

lehtenne lähetetään väärään osoitteeseen. Korjatkaa 

virhe soittamalla numeroon 785 1285 (Rita Forsbacka). 

Är adressen rätt? 

Vi har ingen automatisk uppföljning på stadens 

tidigare anställdas (pensionärer) adresser. Därför 

önskar vi att ni meddelar ifall vi skickar Staden- 

Kaupunki till fel adress. Korrigera felaktigheten genom 

att ringa 785 1285 (Rita Forsbacka). 

- 32 -

4996 Henkilöstölehti 1-2008.indd - Jakobstad

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?