LEDARE, GÖRAN HONGA, stadsdirektör - Jakobstad

LEDARE, GÖRAN HONGA, stadsdirektör 

STADSDIREKTÖRENS HÄLSNING 

Jag skriver denna ledare med stort 

vemod eftersom den troligen blir min 

sista text i staden Jakobstads personaltidning. 

Jag övergår till en ny tjänst 

som direktör för Vasa sjukvårdsdistrikt 

någon gång på vårvintern 2005, det exakta 

datumet är ännu oklart. Fram till det får vi 

jobba tillsammans med full fart så att våra 

uppgifter blir skötta. 

Året 2004 har varit både innehållsrikt 

och påfrestande på många sätt. Strukturomvandlingens 

effekter syns i Jakobstad 

med omnejd och flera företag och arbetstagare 

på privatsidan har drabbats av nedläggningar, 

nedskärningar, permitteringar 

och uppsägningar. Inom dessa familjer är 

osäkerheten stor och tron på framtiden kan 

vackla. Det som hjälper upp situationen är 

att arbetsmarknaden drar bra i nejden, vi 

ligger högt i statistiken över skapande av 

nya arbetsplatser. Det finns goda chanser 

att de friställda snabbt hittar ett nytt arbete 

men inom en annan bransch än där de 

tidigare jobbade. 

Arbetet inom stadens servicegrenar 

och förvaltning har löpt planenligt under 

året. Budgetdisciplinen har varit god och 

resultatet ser ut att bli lite bättre än budgeterat 

dvs ca en miljon euro på minus. Ni 

skall ett stort tack för ert arbete under det 

gångna året. 

Kommunalekonomin tycks gå in i en 

stramare tid för tillfället, denna gång på 

grund av statsmaktens åtgärder. Kärvare 

tider startar alltid också diskussionen om 

det kommunala arbetets effektivitet och 

nödvändighet. Privatiseringsinlägg och andra 

påhopp stressar upp alla, ofta i onödan. 

Arbetet inom den kommunala servicen är 

viktigt och nödvändigt för att människor 

inom andra sektorer skall kunna jobba 

effektivt. Samtidigt ser den kommunala 

servicen till att de svagas behov i samhället 

tryggas. Det arbete Ni utför är viktigt – Ni 

är viktiga – glöm inte det. Behoven och 

systemen ändras, arbetets viktighet får inte 

utgöra ett hinder att vi alla kan ändra våra 

arbetssätt för att bättre svara mot behoven. 

Stela förändringsodugliga organisationer 

tenderar att försvinna, gemensamt kan vi 

se till att det kommunala är flexibelt och 

utvecklingsbart. 

Jag vill tacka alla mina arbetskamrater 

i staden Jakobstad för ett gott samarbete. 

Utan ert stöd hade mitt arbete varit omöjligt 

och de resultat staden har uppnått är 

era resultat. 

Jag önskar Er alla och Era familjer en 

Fridfull Jul och 

ett Framgångsrikt Nytt År 

Göran Honga 

Stadsdirektör 

PÄÄKIRJOITUS, GÖRAN HONGA, kaupunginjohtaja 

KAUPUNGINJOHTAJAN TERVEISET 

Tätä pääkirjoitusta kirjoittaessani tunnen 

suurta haikeutta, sillä tämä on 

luultavasti viimeinen kirjoitukseni 

Pietarsaaren kaupungin henkilöstölehdessä. 

Siirryn Vaasan sairaanhoitopiirin 

johtajan virkaan kevättalvella 2005, tarkka 

päivämäärä ei ole vielä tiedossa. Siihen 

saakka saamme työskennellä yhdessä 

täyttä vauhtia, jotta tehtävämme tulevat 

hoidetuiksi. 

Vuosi 2004 on ollut monella tapaa 

sekä runsassisältöinen että rasittava. 

Rakennemuutoksen vaikutukset näkyvät 

Pietarsaaren seudulla ja useat yksityissektorin 

yritykset ja työntekijät ovat joutuneet 

kärsimään lakkautuksista, leikkauksista, 

lomautuksista ja irtisanomisista. Noissa 

perheissä koetaan epävarmuutta ja usko 

tulevaisuuteen saattaa horjua. Tilannetta 

kuitenkin parantaa se, että seudun työmarkkinat 

vetävät hyvin ja uusia työpaikkoja 

syntyy runsaasti. Irtisanotuilla on 

hyvät mahdollisuudet saada pian uusi työpaikka, 

tosin eri alalla kuin aikaisemmin. 

Kaupungin palvelualojen ja hallinnon 

työ on sujunut vuoden aikana suunnitellusti. 

Talousarviokuri on ollut hyvä ja 

tulos näyttää olevan budjetoitua parempi 

eli noin miljoona euroa negatiivinen. 

Suuret kiitokset kuluneen vuoden aikana 

tekemästänne työstä! 

Kuntataloudelle näyttää koittavan tiukemmat 

ajat, tällä kertaa valtiovallan toimenpiteiden 

vuoksi. Kovat ajat herättävät 

aina keskustelun kuntatyön tehokkuudesta 

ja tarpeellisuudesta. Yksityistämispuheet 

ja muut hyökkäävät kannanotot huolestuttavat 

kaikkia, usein tarpeettomasti. 

Kunta-alan palvelut ovat tärkeitä ja välttämättömiä 

muiden alojen työntekijöiden 

tehokkaalle työskentelylle. Lisäksi kunnallisilla 

palveluilla huolehditaan siitä, 

että yhteiskunnan heikoimpien tarpeet 

turvataan. Tekemänne työ on tärkeää – Te 

olette tärkeitä – muistakaa se. Tarpeet ja 

järjestelmät muuttuvat, työn tärkeys ei saa 

olla esteenä sille, että me kaikki voimme 

muuttaa työtapojamme paremmin tarpeita 

vastaavaksi. Jäykillä, muutoksiin kykenemättömillä 

organisaatioilla on taipumus 

kadota. Yhdessä voimme huolehtia siitä, 

että kunta-ala on joustava ja kehityskelpoinen. 

Haluan kiittää kaikkia työtovereitani 

hyvästä yhteistyöstä. Työni olisi ollut 

mahdotonta ilman teidän tukeanne. Kaupungin 

saavuttamat tulokset ovat teidän 

tuloksianne. 

Toivotan teille ja perheillenne 

rauhaisaa joulua ja 

mentyksekästä uutta vuotta. 

Göran Honga 

kaupunginjohtaja 

STADEN/KAUPUNKI Nr 2/2004 

Utgivare/Julkaisija: 

Personalbyrån, Henkilöstötoimisto 

Redaktörer/Toimitttajat: Tiina Manninen, Ulla Linder, Gerd Sunngren 

Foto/Kuvat: Pirjo Salonen 

Översättningar/Käännökset: Susanna Melender 

2

Fantti 

För ett år sedan startades i Jakobstad ett 

projekt som heter Fantti och har som 

syfte att stöda och hjälpa barnfamiljer i 

vardagen. 

– Det handlar om ett förebyggande 

arbete och avsikten är att hjälpa familjer i 

ett skede då problemen ännu går att lösa. 

Projektet innefattar inte familjer inom 

barnskydd, berättar familjearbetare Päivi 

Kinnunen-Griep. 

– Ofta behöver man hjälp helt enkelt för 

att föräldrarna skall orka: familjen kan ha 

ett spädbarn med kolik eller tvillingar eller 

så kan mamman ha förlossningsdepression. 

Familjen kan också ha drabbats av 

skilsmässa eller sjukdom, tillägger familjearbetare 

Yvonne Borgmästars. 

Förutom de två familjearbetarna finns 

två hemvårdare, Mia Wikström och Johanna 

Laitinen, med i projektet. Wikström 

och Borgmästars hjälper de svenskspråkiga 

familjerna och Kinnunen-Griep och 

Laitinen de finskspråkiga. 

– Ofta besöker vi familjen tillsammans 

med familjearbetaren; hjälpen består av 

både samtal och konkret hjälp i vardagliga 

sysslor, berättar Johanna Laitinen. 

Behovet av förebyggande familjearbete 

är uppenbart. Projektet som startades i 

-projekt arbetar i förebyggande syfte 

-projekti tekee ennaltaehkäisevää työtä 

november i fjol har hittils omfattat ungefär 

70 barn i knappt 30 familjer. 

– Kontakterna har varit flere. En del har 

dock bott i grannkommuner eller familjen 

har befunnit sig i en situation där vi inte 

har kunnat hjälpa, säger Kinnunen-Griep. 

Yvonne Borgmästars påpekar att många 

familjer får hjälp av sina släktingar men 

alla har inte den möjligheten. Stadens hemvårdare 

arbetar nuförtiden i huvudsaken 

bland åldringar vilket för sin del har ökat 

behovet av projektet. 

De anställda inom Fantti besöker den 

hjälpbehövande familjen ett par gånger i 

veckan beroende på situationen. 

– Hjälpbehovet varierar; som kortast 

har det varit fråga om 2-3 månader medan 

en del av familjerna har varit med sedan 

projektet startades, berättar Borgmästars. 

Projektet är inriktat på familjer med 

barn under skolåldern. Enligt familjearbetarna 

finns det dock behov av hjälp även i 

familjer som har barn i skolåldern. 

Fantti projektet samarbetar med rådgivningen, 

dagvården, mentalvårdscentralen, 

socialcentralen och församlingen. Det är 

också via dessa instanser som föräldrarna 

får veta om projektet, berättar Borgmästars 

och Kinnunen-Griep. Stödet är frivilligt 

och grundar sig på varje familjs enskilda 

behov. 

– Och det är helt kostnadsfritt för familjen, 

påpekar Mia Wikström. 

Fantti projektet finansieras till hälften 

av staten och till hälften av staden Jakobstad. 

Projektet pågår fram till slutet av 

nästa år. 

Text/Teksti: Tiina Manninen 

Bild/Kuva: Pirjo Salonen 

Vuosi sitten Pietarsaaressa alkoi Fanttiprojekti, 

jonka tavoitteena on tukea 

ja auttaa lapsiperheitä arjessa selviytymisessä. 

– Tämä on ennaltaehkäisevää työtä, 

jonka tarkoitus on auttaa perheitä siinä 

vaiheessa, kun ongelmat ovat vielä selvitettävissä. 

Lastensuojeluperheitä projektin 

piirissä ei ole, kertoo perhetyöntekijä Päivi 

Kinnunen-Griep. 

– Usein avun tarvitsemiseen on syynä 

yksinkertaisesti vanhempien jaksaminen: 

on koliikkivauvaa, kaksoset tai synnytyksen 

jälkeistä masennusta. Tai perhettä koettelee 

avioero tai sairaus, perhetyöntekijä 

Yvonne Borgmästars täsmentää. 

Kahden perhetyöntekijän lisäksi projektissa 

on mukana kaksi kodinhoitajaa Mia 

Wikström ja Johanna Laitinen. Wikström 

ja Borgmästars auttavat ruotsinkielisiä 

perheitä, Kinnunen-Griep ja Laitinen 

suomenkielisiä. 

– Menemme usein perhetyöntekijän 

kanssa yhdessä perheeseen; apu on sekä 

keskustelua että konkreettista auttamista 

arkipäivän askareissa, Johanna Laitinen 

kertoo. 

Tarve ennaltaehkäisevään perhetyöhön 

on ilmeinen. Viime vuoden marraskuussa 

aloittaneessa projektissa on tähän mennessä 

ollut avun piirissä noin 70 lasta vajaassa 

30 perheessä. 

– Yhteydenottoja on ollut enemmän. 

Det är mera förmånligt för staden att satsa på förebyggande än på korrigerande 

barnskyddsarbete, påpekar de anställda inom projektet, Yvonne Borgmästars (fv ), 

Mia Wikström, Johanna Laitinen och Päivi Kinnunen-Griep i sitt arbetsrum i stadshusets 

nedre våning. 

Kaupungille on taloudellisempaa satsata ennaltaehkäisevään kuin korjaavaan lastensuojelutyöhön, 

muistuttavat projektin työntekijät Yvonne Borgmästars (vas.), Mia 

Wikström, Johanna Laitinen ja Päivi Kinnunen-Griep työtilassaan kaupungintalon 

kellarikerroksessa. 

Osa on kuitenkin asunut naapurikuntien 

alueella tai perheen tilanne on ollut sellainen, 

jossa me emme ole voineet auttaa, 

Kinnunen-Griep sanoo. 

Yvonne Borgmästars muistuttaa, että 

monet perheet saavat apua arjen pyörittämiseen 

sukulaisilta, mutta että kaikilla 

tällaista mahdollisuutta ei ole. Nykyisin 

kaupungin kodinhoitajat tekevät myös 

pääosin työtä pelkästään vanhusten parissa, 

mikä sekin on lisännyt projektin 

tarpeellisuutta. 

Fantti-projektin työntekijät käyvät apua 

tarvitsevassa perheessä tilanteesta riippuen 

noin pari kertaa viikossa. 

– Avun pituus vaihtelee; lyhyimmät ajat 

ovat olleet 2-3 kuukautta, jotkut perheet 

ovat olleet mukana projektin alusta asti, 

Borgmästars kertoo. 

Projekti keskittyy perheisiin, joissa on 

alle kouluikäisiä lapsia. Perhetyöntekijöiden 

mukaan tarvetta on kuitenkin myös 

kouluikäisten lasten perheiden auttamiseen. 

Fantti-projekti toimii yhteistyössä 

neuvolan, päivähoidon, mielenterveyskeskuksen, 

sosiaalikeskuksen ja seurakunnan 

kanssa. Nämä ovat myös kanavia, joita pitkin 

tieto projektista kulkee vanhemmille, 

Borgmästars ja Kinnunen-Griep kertovat. 

Tuki pohjautuu vapaaehtoisuuteen ja kunkin 

perheen yksilölliseen tarpeeseen. 

– Ja se on täysin maksutonta perheelle, 

Mia Wikström muistuttaa. 

Fantti-projektin rahoituksesta vastaavat 

puoliksi valtio ja Pietarsaaren kaupunki. 

Projekti kestää ensi vuoden loppuun 

saakka. 

3

Bok om stadens historiska parker 

Västra Finlands miljöcentral är 

kordinator för EUs park och trädgårdsprojekt 

”crossing fences”, 

som gäller främst historiska parker i olika 

regioner i fyra länder - Tyskland, Danmark, 

Sverige och Österbotten i Finland. 

Det är frågan om ett så kallat innovativt 

projekt, det vill säga inget investeringsprojekt. 

Förutom en bok om stadens historiska 

parker, ingår i projektet, som påbörjades 

för tre år sedan, också broschyrer, aktiv 

marknadsföring och en skötselplan för 

Gamla Hamn, som görs upp av professor 

Peter Tigerstedt från Esbo. 

– ”Det Gröna Arvet” har lite text, 

mycket vackra bilder och bra layout. 

Det blir 40 sidor, något mellan bok och 

broschyr – ”booklet” på engelska. Man 

kunde säga - en fet broschyr med högre 

ambitioner, säger stadsplanearkitekt Ilmari 

Heinonen, om ”boken” som till 75 procent 

utgörs av fotografier. En historik ingår 

också och texterna är på finska, svenska 

och engelska. 

– Museichefen Guy Björklund har 

skrivit grundtexten och gett fakta, som jag 

sammanställt och också översatt till finska. 

Bildmaterialet har skrapats från olika källor. 

Bilderna är tagna av olika fotografer 

under de senaste åren och på uppdrag har 

Kjell-Ove Nyåker och fastighetsdisponent 

Pirjo Salonen – som också är en skicklig 

amatörfotograf - också fotograferat. Dessutom 

har gamla fotografier från museet 

använts. 

Parkerna i Jakobstad är bra i förhållande 

till stadens storlek och läge. Dessutom är 

vissa unika i Finland, som till exempel 

parken i Gamla Hamn och Skolträdgården, 

som länge var världens nordligaste 

botaniska trädgård tills för några tiotal år 

sedan. Något motsvarande till skolträdgården 

med sin klassiska trädgårdsarkitektur 

och cirka 1000 växter finns på våra breddgrader 

varken i övriga delar av Finland, 

eller i grannländerna, enligt Heinonen. 

Gamla Hamn är stadens viktigaste re- 

Kirja kaupungin historiallisista puistoista 

Länsi-Suomen ympäristökeskus 

toimii koordinaattorina EU:n Crossing 

fences -nimisessä puistoja 

puutarhahankkeessa. Hanke liittyy Saksan, 

Tanskan, Ruotsin ja Suomen eri alueiden 

historiallisiin puistoihin. Suomesta mukana 

on Pohjanmaa. Kyseessä on niin 

sanottu innovatiivinen hanke, ei siis investointihanke. 

Kaupungin historiallisista 

puistoista kertovan kirjan lisäksi kolme 

vuotta sitten aloitettuun hankkeeseen kuuluu 

myös esitteitä, aktiivista markkinointia 

ja Vanhan sataman hoitosuunnitelma, 

jonka laatii espoolainen professori Peter 

Tigerstedt. 

– Vihreä perintö -nimisessä kirjassa 

on vähän tekstiä, paljon kauniita kuvia ja 

hyvä layout. Siinä on 40 sivua, joten se on 

eräänlainen kirjan ja esitteen välimuoto tai 

booklet, kuten englanniksi sanottaisiin. 

Voisi sanoa, että se on kunnianhimoisesti 

laadittu muhkea esite, toteaa asemakaava-arkkitehti 

Ilmari Heinonen ”kirjasta”, 

jonka sisällöstä 75 prosenttia on valokuvia. 

Siihen sisältyy myös historiikki, 

joka on kirjoitettu suomeksi, ruotsiksi ja 

englanniksi. 

– Museonjohtaja Guy Björklund on 

kirjoittanut pohjatekstin ja antanut tietoja, 

jotka minä olen koostanut ja kääntänyt 

suomeksi. Kuva-aineisto on haalittu eri 

lähteistä. Kuvat ovat eri valokuvaajien 

viime vuosina ottamia, ja toimeksiannosta 

ovat kuvanneet myös Kjell-Ove Nyåker ja 

kiinteistöisännöitsijä Pirjo Salonen, joka 

on myös taitava harrastajakuvaaja. Lisäksi 

on käytetty museon vanhoja valokuvia. 

Pietarsaaren puistot ovat hyviä kaupungin 

kokoon ja sijaintiin nähden. Lisäksi 

osa niistä on Suomessa ainutlaatuisia, 

kuten esimerkiksi Vanhan sataman puisto 

ja Koulupuisto, joka oli viime vuosikymmeniin 

saakka maailman pohjoisin 

kasvitieteellinen puutarha. Heinosen 

mukaan vastaavanlaista, noin 1000 kasvin 

koulupuutarhaa klassisine puutarha-arkkitehtuureineen 

ei ole muualla Suomessa 

eikä naapurimaissakaan näin pohjoisessa. 

Noin 25:den hehtaarin laajuinen Vanha 

satama on kaupungin tärkein virkistysalue 

yli 250-vuotisine puineen. 

– Jo 1700-luvun alussa päätettiin, että 

Vanhan sataman metsää ei saa kaataa. On 

epätavallista, että melkein kaupungin keskustassa 

on niin monta hehtaaria metsää, 

selittää Ilmari Heinonen. 

Concordiapuistossa on harvinaisuus. 

Jo vuonna 1963 eräs ruotsalainen puutarhaguru 

kirjoitti, että Pietarsaaren Concordiapuisto 

oli ainoa laatuaan koko 

maailmassa. 

– Lehdiltään parihalkoisia riippakoivuja 

tuotiin Ruotsista, mutta markkinointi lopetettiin 

vuonna 1908, koska koivut olivat 

lyhytikäisiä Kaupunki oli kuitenkin ehtinyt 

tilata 40 tainta vuonna 1905. Muualla 

koivut vaihdettiin muihin lajeihin, mutta 

täällä ne olivat vielä melko nuoria, ja niitä 

on lisätty varttamalla yhteistyössä Oulun 

yliopiston kanssa. 

Kysyttäessä, mistä johtuu, että juuri 

Pietarsaaressa on niin hienoja puistoja, 

Ilmari Heinonen vastaa: 

– Jossainhan niitä on oltava. 

Käy kuitenkin ilmi, että Pietarsaaren 

tilanteeseen johti onnellisten sattumusten 

sarja. Sattuma ratkaisi esimerkiksi sen, että 

Pietarsaari sai puutarhoista ja kasveista 

innostuneen rovastin, Gabriel Aspegrenin. 

Kaupungin teollistuminen 1900-luvun 

alussa lisäsi hyvinvointia, ja tuon ajan 

kaupunki-ihanteeseen kuului vaikutteita 

muun muassa englantilaisista puutarhakaupungeista. 

Pietarsaaressa oli henkilöitä, 

jotka huolehtivat ihanteiden toteutumisesta 

ja loivat tarkoituksellisesti julkisia puistoja 

asemakaavaan. Vuonna 1903 perustettiin 

puutarhalautakunta, vuonna 1904 päätettiin 

kunnioittaa Runebergin syntymän 

100-vuotismuistoa Runeberginpuistolla 

ja lisäksi vuonna 1905 saatiin oma puutarhuri. 

Vuodenvaihteessa painettavan kirjan 

työryhmään kuuluvat Heinosen lisäksi 

Jan-Ole Bäck, Gerd Sunngren ja Märta- 

Lisa Westman, ja layoutista vastaa Glen 

Nylund Studio Baselinesta. Kirjan julkai- 

4

sija on kaupunki. Kirjaa jaetaan lähinnä 

vierailijoille, mutta mahdollisesti se tulee 

myös myyntiin. Lopullinen hinta ei ole 

vielä tiedossa. 

– Layout alkaa olla valmis ja seuraavaksi 

on edessä tarjouskierros painatuksesta. 

Sen jälkeen nähdään, kuinka suureen paikreationsområde 

på ca 25 hektar, med träd 

som är över 250 år gamla. 

– Redan i början av 1700-talet beslöt 

man att skogen i Gamla Hamn inte får 

fällas. Det är ovanligt med så många hektar 

nästan i centrum av en stad, förklarar 

Ilmari Heinonen. 

I Concordiaparken finns en raritet. 

Redan år 1963 skrev en trädgårdsguru 

i Sverige att träden i Concordiaparken i 

Jakobstad var de enda i hela världen av 

sitt slag. 

– Den flikbladiga hängbjörken marknadsfördes 

från Sverige, men för att den 

var kortlivad, upphörde man 1908. Staden 

hade dock hunnit beställa 40 plantor 1905. 

På andra ställen blev björkarna bytta till 

andra arter, men hos oss var de ännu 

ganska unga och vi har förökat dem med 

ympning genom samarbete med Uleåborg 

universitet. 

På frågan hur det kommer sig att så fina 

parker finns just i Jakobstad, svarar Ilmari 

Heinonen: 

– Någonstans ska de ju finnas. 

Men det visar sig att det helt enkelt 

varit en serie lyckliga sammanträffanden 

som lett till läget i Jakobstad. Det var 

till exempel slumpen som avgjorde att 

Jakobstad fick en trädgårds-och växtentuasiast 

till prost – Gabriel Aspegren. I 

början av 1900-talet sammanföll stadens 

industrialisering och ökade välfärd med 

den tidens stadsideal med bland annat 

intryck av den engelska trädgårdsstaden. 

I Jakobstad fanns personer som såg till att 

idealen blev verkställda och som medvetet 

skapade offentliga parker i stadsplanen. 

1903 bildrades en trädgårdsnämnd, 1904 

bestämde man sig för att hedra 100 års 

minnet av Runebergs födelse med en Runebergspark 

och1905 fick man dessutom 

en egen trädgårdsmästare. 

I arbetsgruppen för boken om stadens 

historiska parker, som trycks kring årsskiftet, 

ingår förutom Heinonen också 

Jan-Ole Bäck, Gerd Sunngren, Märta-Liisa 

Westman, medan Glen Nylund från Studio 

Baseline står för layouten. Staden fungerar 

som utgivare för boken, som främst kommer 

att distribueras till besökare, eventuellt 

blir den också till salu. Det slutliga priset 

vet man ännu inte. 

– Layouten börjar bli färdig och nästa 

steg är en offertrunda hos tryckerierna. 

Sen får vi se hur stor upplaga vi har råd 

med. I sista hand är det stadsstyrelsen som 

besluter hur många vi trycker. De besluter 

också om boken ska bli turistmaterial eller 

inte, berättar Ilmari Heinonen på tekniska 

verket. 

5 

Ulla Linder 

nokseen on varaa. Painoksen määrästä 

päättää viime kädessä kaupunginhallitus. 

Se päättää myös siitä, tuleeko kirjasta 

matkailuaineistoa vai ei, kertoo Ilmari 

Heinonen teknisestä virastosta. 

Ulla Linder 

Från 

skolgångsbiträde 

till lärare och 

rektor 

– Skolvärlden har förändrats väldigt mycket 

under de senaste 20 åren. Nuförtiden 

finns det mycket mera barn som behöver 

specialundervisning. Under denna tid har 

arbetsmängden för både lärarna och skolgångsbiträden 

ökat, säger Liisa Svart som 

har jobbat i skola som både skolbiträde 

och lärare och för tillfället som rektor för 

Itälä skola. 

Liisa Svarts karriär i skolvärlden började 

år 1984 då hon som ung student 

började sitt arbete som skolgångsbiträde 

vid Itälä skola. 

– Då fanns det så gott som samma personal 

i skolan som nu. Det är bara Olavi 

Forsbacka och Matti Luukkonen som fattas. 

De gick i pension för ett och ett halvt 

år sedan, konstaterar Liisa. 

Vid sidan om sitt arbete som skolgångsbiträde 

vikarierade Liisa för lärare. 

Vikariat avlöste varandra ända fram till år 

1990. Under hela denna tid studerade Liisa 

vid sidan om arbetet för att bli lärare. 

– Jag uppmanades att börja utbilda 

mig inom branschen och började avlägga 

vitsord i pedagogik på arbis. Samtidigt 

vikarierade jag vid Ristikari, Itälä och 

Ruusulehto, berättar Liisa. Då Liisa hade 

samlat ihop tillräckligt många vitsord kom 

hon in i på undantagsutbildning som Chydenius-Institutet 

arrangerade i Karleby. 

Efter två års intensiva studier blev hon 

pedagogie kandidat år 1990. 

– Min son var fem år och dotter fem 

månader gammal då jag började studera. 

Jag hade långa arbetsdagar och det var 

tungt för hela familjen. 

Snart efter att ha blivit färdig lärare fick 

Liisa en tjänst som klasslärare, till en början 

vid Itälä och senare vid Ristikari skola. 

För 1,5 år sedan valdes Liisa till rektor för 

Itälä skola för en tre års period. 

– Mina arbetsuppgifter förändrades 

väldigt mycket, mycket mera än jag hade 

tänkt mig. Som lärare visste jag just inget 

om rektorsarbetet, erkänner Liisa. 

Den största förändringen har enligt 

henne varit det bredare ansvarsområdet. 

– Tidigare hade jag ansvar för en klass 

och elevernas föräldrar. Nu hör skolans 

alla elever till mitt ansvarsområde. Rektorn 

deltar i all elevvård och har flitiga kontakter 

med föräldrarna. Att jobba som rektor 

handlar mycket om bakgrundsarbete. 

Kontakterna, planeringen och pappersarbetet 

gör att en rektors arbetsdag

Kouluavustajasta opettajaksi ja 

rehtoriksi 

Liisa Svart trivs i sitt arbete bland barn. 

Därför tycker hon det ät roligt att vid 

sidan om rektorsarbetet även kunna 

undervisa i en egen klass. 

Liisa Svart viihtyy työssään lasten parissa. 

Siksi hänestä on mukavaa, että rehtorin 

työn lisäksi hän voi opettaa myös omaa 

luokkaa. 

ofta slutar först klockan fyra eller fem på 

eftermiddagen. Liisa tycker att arbetet är 

meningsfullt och givande även om det är 

tidskrävande och ofta tungt. 

– Det är en glädje att arbeta med det 

lärargäng vi har. Ofta fattar vi beslut tillsammans 

men det finns frågor där sista 

ordet lämnas till mig, säger Liisa. 

Hon upplever att rektorns viktigaste 

uppgift är att skapa och upprätthålla en 

bra atmosfär där både eleverna och personalen 

trivs. 

– Olavi hade varit här så länge och han 

var så omtyckt att jag först var lite rädd för 

att atmosfären skulle förändras under min 

tid. Jag tror ändå att den inte har gjort det, 

säger Liisa Svart som är föreståndare för 

146 elever, 10 lärare och 9 skolgångsbiträden 

vid Itälä skola. Dessutom finns det 

2 städare, en serviceman, en köksarbetare, 

en kanslist samt en hälsovårdare och en 

kurator vid Itälä skola. 

Liisa Svart har inte ångrat att hon blev 

skolgångsbiträde och senare också lärare 

och rektor. 

– Det har varit trevligt att arbeta sig 

uppåt och lära sig något nytt hela tiden. 

Arbetsbilden har förändrats under dessa 

20 år men har alltid anknutit sig till barn. 

Arbetet som lärare och rektor är trevligt 

eftersom ingen dag är den andra lik. 

Text Tiina Manninen 

Bilder Pirjo Salonen 

6 

– Koulumaailma on muuttunut hirveän 

paljon 20 vuoden aikana. Nykyään on paljon 

enemmän lapsia, jotka tarvitsevat erityisopetusta. 

Tänä aikana sekä opettajien 

että kouluavustajien työt ovat lisääntyneet, 

sanoo Liisa Svart, joka on työskennellyt 

koulussa sekä kouluavustajana, opettajana 

että nyt Itälän koulun rehtorina. 

Liisa Svartin ura koulumaailmassa alkoi 

1984, kun hän nuorena ylioppilaana aloitti 

kouluavustajan työn Itälän koulussa. 

– Täällä oli silloin pitkälti sama henkilökunta 

kuin nykyäänkin. Porukasta puuttuu 

vain Forsbackan Olavi ja Luukkosen 

Matti, jotka jäivät eläkkeelle puolitoista 

vuotta sitten, Liisa toteaa. 

Kouluavustajan työn lisäksi Liisa teki 

lyhyitä opettajien sijaisuuksia. Sijaisuudet 

seurasivat toisiaan aina vuoteen 1990 asti. 

Koko tämän ajan Liisa opiskeli työn ohella 

opettajaksi. 

– Minua neuvottiin lähtemään opiskelemaan 

alaa, ja aloin suorittaa työväenopistossa 

kasvatustieteen arvosanoja. Samaan 

aikaan tein sijaisuuksia Ristikarilla, Itälässä 

ja Ruusulehdossa, Liisa kertoo. 

Kun arvosanoja oli kerääntynyt tarpeeksi 

paljon, Liisa pääsi Chydenius-Instituutin 

Kokkolassa järjestämään poikkeuskoulutukseen. 

Kahden vuoden tiiviin opiskelun 

jälkeen hän valmistui kasvatustieteen 

kandidaatiksi 1990. 

– Poikani oli 5 -vuotias ja tyttäreni 5 

-kuukautinen, kun opiskelu alkoi. Tein 

silloin pitkiä päiviä, ja se oli raskasta aikaa 

koko perheelle. 

Heti valmistuttuaan Liisa sai luokanopettajan 

viran, aluksi Itälässä ja myöhemmin 

Ristikarin koulussa. 1,5 vuotta 

sitten Liisa Svart valittiin Itälän koulun 

rehtoriksi kolmeksi vuodeksi. 

- Työnkuva muuttui silloin valtavasti; 

paljon enemmän kuin kuvittelin. Opettajana 

en tiennyt rehtorin työstä juuri mitään, 

Liisa myöntää. 

Hänen mukaansa suurin muutos on ollut 

vastuukentän laajeneminen. 

– Aikaisemmin vastuullani oli luokka 

ja oppilaiden vanhemmat. Nyt vastuullani 

on koko koulun oppilaat vanhempineen. 

Rehtori on mukana kaikessa oppilashuollossa 

ja paljon yhteydessä vanhempiin. 

Taustatyötä on paljon. 

Yhteydenotot, suunnittelu ja paperityöt 

venyttävät rehtorin työpäivän usein kello 4 

tai 5 asti iltapäivällä. Vaikka työ vie paljon 

aikaa ja on usein raskasta, se on Liisan 

mukaan myös mielekästä ja antoisaa. 

– Täällä on kiva opettajaporukka, joiden 

kanssa on mukava työskennellä. Teemme 

päätökset usein yhdessä, vaikka joskus on 

asioita, joissa viimeinen sana jää minulle, 

Liisa sanoo. 

Hän kokee, että rehtorin tärkein tehtävä 

koulussa on luoda ja ylläpitää hyvää henkeä, 

jossa sekä oppilaiden että työntekijöiden 

on hyvä työskennellä. 

– Olavi oli ollut täällä niin kauan ja oli 

niin pidetty, että aluksi jännitin muuttuuko 

ilmapiiri minun aikanani. Mutta uskon, 

että ei ole muuttunut, sanoo Liisa Svart, 

joka johtaa Itälän koulun 146 oppilasta, 

10 opettajaa ja 9 kouluavustajaa. Lisäksi 

Itälän koululla työskentelee 2 siivoojaa, 

huoltomies, keittiötyöntekijä, kanslisti 

sekä kouluterveydenhoitaja ja kuraattori. 

Liisa Svart ei ole katunut îajautumistaanî 

kouluavustajaksi ja siitä opettajaksi 

ja rehtoriksi. 

– On ollut mukavaa mennä eteenpäin ja 

oppia koko ajan uutta. Työnkuva on näiden 

20 vuoden aikana muuttunut, mutta aina se 

on liittynyt lapsiin. Ja opettajan ja rehtorin 

työ on mukavaa koska kahta samanlaista 

päivää ei ole. 

Teksti Tiina Manninen 

Kuvat Pirjo Salonen

Göran Hongas fyra år i Jakobstad 

I 

månadsskiftet januari – februari säger 

Göran Honga farväl till tjänsten som 

stadsdirektör i Jakobstad. 

– Jobbet har varit hårt och tungt, men 

också oerhört givande. Som stadsdirektör 

har man haft många uppgifter. Utöver att 

bland annat agera galjonsfigur, också leda 

1200 personer – det är många fröjder och 

sorger man får dela. Oväntade saker har 

hänt varje dag, på morgonen har man inte 

haft en aning om vad allt som kommer att 

inträffa under dagens lopp. 

Det speciella med Jakobstad är människorna, 

tycker Göran Honga, som 

känner vemod över att lämna tjänsten i 

Jakobstad. 

– Det är något med stämningen. Trots 

småstridigheter på ytan, finns det en känsla 

av gemenskap som jag inte stött på någon 

annanstans. 

Göran Honga har erfarenheter av ett 

långt arbetsliv i det privata – han har 

arbetat bland annat i Terjärv, Åbo, Forssa 

och Helsingfors. Före Jakobstad arbetade 

han för Karleby stad i elva år, dit han kom 

1988 från delstaten Maine i USA, där han, 

utsänd av ett företag, hade jobbat med 

indianer. Dessa tre år verkar ha gjort ett 

djupt inflytande på honom. 

– Vistelsen förändrade mig. Jag lärde 

mig att hela livet inte handlar om rationellt 

tänkande. Det var en bra lärdom för en ingenjörsutbildad. 

Jag tror det har hjälpt mig 

- det har plockat fram en större förståelse 

för folk och fenomen. 

Om detta märkts i hans sätt att arbeta 

som stadsdirektör i Jakobstad kan kanske 

sekreterare Karin Eriksson bäst berätta. 

– Göran passar bra som stadsdirektör. 

Han har ett empatiskt sätt att handskas med 

människor. Han drar sina egna slutsatser, 

men lysssnar först noggrant till vad andra 

har att säga. Jag tycker också att han har 

ett psykologiskt öga, kanske det är något 

han lärde hos indianerna - detta att tänka på 

det gemensamma bästa. Dessutom är han 

snabb i tankarna, man hänger inte riktigt 

alltid med i hans snabba beslut. Jag skulle 

inte säga att han är impulsiv – men snabb, 

helt enkelt. 

Stadsdirektör Göran Honga har inte 

heller varit en chef som kollat var och 

varannan minut vad sekreteraren har 

sysslat med. 

– Han ger ansvar och jobbar själv också 

ganska självständigt. Man har en känsla av 

att han litar på en, och då vill man också 

göra sitt bästa. 

En orsak till bytet av jobb är att Honga 

började fundera på hur resten av hans arbetsliv 

skulle se ut. 

– Jag övervägde ytterst länge om jag 

skulle söka tjänsten i Vasa. Det blev en 

brottningsmatch med mig själv. Men jag 

tyckte att eftersom jag ännu är relativt 

ung – snart femtiotvå - skulle det var bra 

att ännu pröva på något nytt. Som Gösta 

Willman sa i en intervju, så kommer inte 

sådana här chanser ofta, kanske en gång 

på femton år. 

Barndomsdrömmen var inte att bli direktör, 

utan pilot eller läkare – så på sätt 

och vis kan man säga att drömmen ändå 

går i uppfyllelse i och med den nya tjänsten 

som direktör för Vasa sjukvårdsdistrikt. 

– Jag har haft fallenhet för matematik 

ända sedan jag var ung. Jag sökte både in 

till tekniska högskolan och medicinska, 

men det var lättare att komma in till tekniska, 

så jag blev diplomingenjör. Nu tycks 

cirkeln slutas. 

– Det nya jobbet blir en oerhörd utmaning, 

jag vet också att det inte blir ett lätt 

jobb. Men det blir mera klardefinierat än 

stadsdirektörarbetet, som ibland varit ett 

steg bak, ett steg fram och två till sidan. 

Arbetsuppgifterna i Vasa blir mera produktionsinriktade, 

vilket blir lättare att 

hantera, man vet exakt vad man ska göra. 

Ekonomin kärvar till sig regelbundet i 

kommuner och då uppstår lätt diskussioner 

om de kommunalt anställdas effektivitet 

och nytta. Göran Honga vill avslutningsvis 

rikta några ord till stadens anställda: 

– Det är absosut inget att skämmas över 

att vara kommunalt anställd, tvärtom, det 

är en viktig uppgift. Ni gör ett bra jobb 

och arbetar för er lön. Håll huvudet högt, 

uppmanar avgående stadsdirektören och 

tillägger: 

– En direktör är inget och får inget till 

stånd ensam. Jag har haft tur - jag har haft 

bra medarbetare i Jakobstad. Ett stort tack 

till hela gänget. 

Ulla Linder 

Göran Hongan neljä vuotta Pietarsaaressa 

Göran Honga jättää hyvästit Pietarsaaren 

kaupunginjohtajan viralle 

ensi vuoden tammi-helmikuussa. 

– Työ on ollut kovaa ja raskasta, mutta 

erittäin antoisaa. Kaupunginjohtajana 

olen ollut monessa mukana; muun muassa 

kaupungin keulakuvana, mutta myös 1200 

henkilön johtajana – siinä on jaettu monet 

ilot ja surut. Odottamattomia sattumuksia 

on ollut joka päivä, aamuisin ei ole ollut 

aavistustakaan siitä, mitä päivän aikana 

tulee tapahtumaan. 

Erityistä Pietarsaaressa ovat Göran 

Hongan mielestä ihmiset. Hän tuntee 

haikeutta jättäessään virkansa Pietarsaaressa. 

– Jotain erikoista tässä ilmapiirissä on. 

Pintapuolisista pikku erimielisyyksistä 

huolimatta täällä on yhteenkuuluvaisuuden 

tunne, jota en ole tavannut missään muualla. 

Göran Hongalla on pitkä työkokemus 

yksityissektorilta – hän on työskennellyt 

muun muassa Teerijärvellä, Turussa, Forssassa 

ja Helsingissä. 

Ennen Pietarsaareen tuloaan hän työskenteli 

yksitoista vuotta Kokkolan kaupungin 

palveluksessa. Sinne hän saapui 

vuonna 1988 Yhdysvalloista Mainen 

osavaltiosta, jossa hän oli työskennellyt 

intiaanien parissa erään yrityksen lähettämänä. 

Yhdysvalloissa vietetyt kolme 

7 

vuotta tuntuvat tehneen häneen syvän 

vaikutuksen. 

– Siellä olo muutti minua. Opin, ettei 

elämässä ole kyse pelkästään järkiperäisestä 

ajattelusta. Se oli hyvää oppia insinöörin 

koulutuksen saaneelle. Uskon, että siitä on 

ollut minulle hyötyä – se on lisännyt ymmärrystäni 

ihmisiä ja ilmiöitä kohtaan. 

Sihteeri Karin Eriksson osaa ehkä kertoa 

parhaiten, ovatko nuo taidot näkyneet 

Göran Hongan tavassa työskennellä Pietarsaaren 

kaupunginjohtajana. 

– Göran sopii hyvin kaupunginjohtajaksi. 

Hän suhtautuu empaattisesti muihin 

ihmisiin. Hän tekee omia johtopäätöksiään, 

mutta kuuntelee ensiksi tarkkaan, mitä

muilla on sanottavana. Mielestäni hänellä 

on myös psykologista silmää, ehkä se on 

intiaanien parissa opittua – hän ajattelee 

yhteistä hyvää. Lisäksi hänellä on nopea 

ajatuksenjuoksu, aina ei oikein tahdo pysyä 

mukana hänen nopeissa päätöksissään. 

En sanoisi häntä impulsiiviseksi, mutta 

nopeaksi kylläkin. 

Kaupunginjohtaja Göran Honga ei ole 

kulkenut yhtenään tarkastamassa, mitä 

sihteeri puuhaa. 

– Hän antaa vastuuta ja työskentelee 

itsekin varsin itsenäisesti. Tulee tunne, 

että hän luottaa, ja silloin haluaa tehdä 

parhaansa. 

Työn vaihtoon vaikutti osaksi se, että 

Honga alkoi pohtia, millainen hänen jäljellä 

oleva työelämänsä olisi. 

– Punnitsin viran hakemista Vaasasta 

hyvin kauan. Kävin painia itseni kanssa. 

Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että 

koska olen vielä melko nuori – pian 52- 

vuotias – olisi hyvä kokeilla vielä jotakin 

uutta. Kuten Gösta Willman totesi eräässä 

haastattelussa, tällaisia tilaisuuksia tulee 

harvoin, ehkä kerran viidessätoista vuodessa. 

Lapsena Honga ei halunnut johtajaksi, 

vaan lentäjäksi tai lääkäriksi, joten tavallaan 

voi sanoa, että haave on toteutunut 

Vaasan sairaanhoitopiirin johtajan viran 

myötä. 

– Minulla on ollut matemaattisia taipumuksia 

jo nuoresta saakka. Pyrin sekä 

teknilliseen korkeakouluun että lääketieteelliseen, 

mutta teknilliseen oli helpompi 

päästä, joten minusta tuli diplomi-insinööri. 

Nyt ympyrä näyttää sulkeutuvan. 

– Uusi työ on erittäin haastava, ja tiedän 

ettei se ole helppo työ. Se on kuitenkin 

tarkemmin rajattua kuin kaupunginjohtajan 

työ, jossa mennään joskus yksi askel 

taakse, yksi eteen ja kaksi sivulle. Vaasassa 

tehtävät ovat tuotantokeskeisempiä 

ja helpompia hoitaa, kun tietää tarkalleen 

mitä on tehtävä. 

Kuntien talous kiristyy säännöllisin 

väliajoin, ja silloin syntyy usein keskustelua 

kunnan työntekijöiden tehokkuudesta 

ja hyödyllisyydestä. Göran Honga haluaa 

sanoa lopuksi muutaman sanan kaupungin 

työntekijöille: 

– Kunnan työntekijänä olemisessa ei 

missään nimessä ole mitään hävettävää, 

päinvastoin, se on tärkeä tehtävä. Teette 

hyvää työtä ja olette palkkanne ansainneet. 

Kulkekaa pystyssä päin, kehottaa eroava 

kaupunginjohtaja ja lisää: 

– Johtaja ei ole mitään eikä saa mitään 

aikaan yksin. Minulla on ollut onnea 

– Pietarsaaressa minulla on ollut hyvät työtoverit. 

Suuret kiitokset koko porukalle. 

Ulla Linder 

Sosiaalikeskuksen kauan kaivattu muutto 

Sosiaalikeskuksessa iloitaan – maaliskuussa 

2005 sen nelisenkymmentä 

työntekijää, jotka ovat ahtautuneet Isokatu 

10:ssä sijaitsevaan rakennukseen tai olleet 

sijoitettuina muualle, muuttavat kaupungintaloon. 

– Olemme käyneet harjannostajaisissa 

katsomassa uutta sosiaalitoimistoa, kertoo 

Gunilla Andersson iloisena. 

– Tuntuu ihanalta. Odotamme jännittyneinä 

ja innokkaasti saavamme viimeinkin 

omat tilat. Samalla olemme myös kiitollisia, 

sanoo hänen kollegansa Ulla Ström. 

– Yksiköiden keskittämisestä on ollut 

suunnitelmat jo pitkään, mutta talouden 

tiukkojen aikojen vuoksi niitä on lykätty. 

Nyt se viimeinkin toteutuu – sosiaalikeskus 

on viimeinen kaupungintaloon muuttava 

suuri yksikkö. On hyvä, että kaikki yksiköt 

saadaan kootuksi samaan paikkaan, sanoo 

sosiaalijohtaja Peter Granholm. 

– Muiden yksikköjen kanssa työskentely 

helpottuu eikä postia tarvitse lähetellä 

edestakaisin pitkin kaupunkia, selittää 

arkistoinnista vastaava kanslisti Ulla 

Ström. Lisäksi arkistoihin pääsy helpottuu, 

sillä uusi sosiaalikeskus sijaitsee keskusarkiston 

yläpuolella. Uudet tilat soveltuvat 

myös vammaisille. 

– Täällä asiakkaat ovat päässeet hissillä 

vain ensimmäiseen kerrokseen, uudessa 

paikassa hissillä pääsee kaikkiin kerroksiin 

ja ulkopuolella on lisäksi luiska, sanoo 

Peter Granholm. 

Isonkadun nykyiset, epätarkoituksenmukaiset 

tilat ovat monella tapaa ongelmalliset, 

ja tilanne on lähes kriittinen. 

Kolme työntekijää on sijoitettu käytävään 

eikä odotushuoneita ole. 

– Tämä ei ole ollut hyväksi meille eikä 

asiakkaille. Koska odotushuone puuttuu, 

ovat asiakkaat joutuneet odottamaan täällä 

käytävässä meidän kanssamme, sanoo 

kanslisti Maj-Britt Björkström, joka tulee 

työskentelemään kaupungintalon maisemakonttorissa 

yhdessä Ulla Strömin ja 

Gunilla Anderssonin kanssa. Sosiaalikeskuksen 

nykyinen rakennus myydään. 

Kanslisti Marie-Louise Hagalla on ollut 

oma työhuone sosiaalikeskuksessa, mutta 

silti hänestä on mukavaa muuttaa. 

– Täällä on ollut kesäisin sietämättömän 

kuuma ja talvisin jäätävän kylmä. 

Aluksi sosiaalitoimisto sijaitsi vain 

ensimmäisessä kerroksessa, mutta yläkerta 

kunnostettiin lisätiloja tarvittaessa. 

– Yläkerta on muuten käyttökelpoinen, 

mutta siellä on huono ilmanvaihto. Koska 

siellä on vain kattoikkunat, ei sadesäällä 

voi tuulettaa. Joskus on käynyt niin, että 

ikkuna on unohtunut auki ja muun muassa 

yksi tietokone on tuhoutunut, sanoo Peter 

Granholm ja lisää: 

– Sosiaalitoimisto on taistellut ja odottanut 

muuttoa kaksikymmentä vuotta. 

Muutosta on vain hyvää sanottavaa. 

Asiakkaat saavat suuren odotushuoneen 

ja jo sosiaalikeskuksen ensivaikutelmakin 

on erilainen. 

– Tähän saakka asiakkaat ovat joutuneet 

jonottamaan portaikossa ja kertomaan 

asiansa vahtimestarille muiden kuullen 

– uudessa paikassa vahtimestarilla on 

oma huone sisäänkäynnin yhteydessä. 

Asiakkaat saavat tarvittavaa yksityisyyttä 

arkaluontoistenkin asioiden esittämiseen, 

selittää Peter Granholm, joka on saanut onnitteluja 

sekä asiakkailta että muilta kaupunkilaisilta 

sen jälkeen, kun muuttopäätös 

tehtiin viime vuoden joulukuussa. 

– Kaikkiin puutteisiin tulee vihdoin 

korjaus uudessa paikassa, sanoo sosiaalijohtaja 

Peter Granholm tyytyväisenä. 

Ulla Linder 

8

Efterlängtad flyttning för socialen 

På socialcentralen är alla glada – i mars 

2005 kommer de cirka fyrtio personer 

som trängts i byggnaden på Storgatan 10 

eller varit utplacerade på andra ställen att 

flytta in i stadshuset. 

– Vi har varit och tittat på nya socialbyrån 

på taklagsfesten, berättar kanslist 

Gunilla Andersson glatt. 

– Det känns underbart. Vi väntar med 

spänning och iver på att äntligen få egna 

utrymmen. Samtidigt är vi också tacksamma, 

säger hennes kollega Ulla Ström. 

– Det har redan i långa tider funnits 

planer på en centralisering av enheterna, 

men på grund av kärva ekonomiska tider 

har de flyttats fram. Nu blir det äntligen av 

– socialcentralen är den sista stora enheten 

som flyttar till stadshuset. Det är bra att 

få alla enheter samlade på samma ställe, 

säger socialdirektör Peter Granholm. 

– Det bli enklare att samarbeta med andra 

enheter och post behöver inte skickas 

fram och tillbaka genom staden, förklarar 

arkivansvariga kanslisten Ulla Ström. 

Dessutom kommer tillgängligheten till 

arkiven att förbättras – socialen kommer 

att befinna sig ovanpå centralarkivet. De 

nya lokaliteterna blir också handikappvänliga. 

– Här har klienter bara kunnat ta hissen 

till första våningen, på nya stället kan man 

åka hiss till alla våningar och det finns 

dessutom en ramp på utsidan, säger Peter 

Granholm. 

Problemen med de nuvarande, oändamålsenliga 

utrymmena på Storgatan är 

många och läget är närmast kritiskt, med 

tre anställda placerade i korridoren och 

inga väntrum. 

– Så här har det varken varit bra för 

oss eller klienterna. Eftersom vi saknar 

väntrum, har klienterna varit tvungna att 

sitta här i korridoren och vänta med oss, 

säger kanslist Maj-Britt Björkström, som 

tillsammans med Ulla Ström och Gunilla 

Andersson kommer att arbeta i ett kontors- 

landskap på stadshuset. Byggnaden där 

socialcentralen i dag befinner sig kommer 

att säljas. 

Kanslist Marie-Louise Haga har haft 

eget rum på socialen, men tycker också 

det blir skönt att flytta. 

– Det har varit olidligt varmt här på 

sommaren, och iskallt på vintern. 

Till en början befann sig socialcentralen 

endast på första våningen, men sedan 

byggdes vinden om då mera utrymme 

behövdes. 

– Vinden är annars användbar, men 

det finns ingen luft där. Eftersom det bara 

finns takfönster kan man inte heller vädra 

om det regnar. Det har hänt att man glömt 

att stänga fönstret och bland annat en dator 

har förstörts på det sättet, säger Peter 

Granholm och tilllägger: 

– Socialbyrån har väntat och kämpat i 

tjugo år för att få flytta. 

Det finns bara positivt att säga om 

flyttningen. Utöver att klienterna kommer 

att ha ett stort väntrum, blir redan första 

intrycket av socialen annorlunda. 

– Nu har man varit tvungen att stå och 

köa i trappan och berätta åt vaktmästaren 

sitt ärende medan andra hört på – på nya 

stället kommer vaktmästaren att ha ett eget 

rum vid ingången. Kunderna kommer att 

få den avskildhet som behövs för att också 

framlägga känsliga ärenden, förklarar 

Peter Granholm, som fått gratulationer 

av både klienter och andra stadsbor efter 

att beslutet om flytten gjordes i december 

i fjol. 

– Alla brister kommer egentligen att 

åtgärdas på det nya stället, säger socialdirektör 

Peter Granholm förnöjt. 

Ulla Linder 

Qigong på socialen 

Familjedagvårdsledare Kristina Björkholm 

har i cirka ett års tid lett övningar i qi gong 

på socialcentralen. 

– Det har blivit då och då, när jag själv 

och andra har haft möjlighet att komma. 

Qigong kommer från Kina och betyder 

fritt översatt: ”övning i att behålla och öka 

livsenergin”. Den består av lugna rörelseserier 

– bra för bland annat andning och 

koncentration. 

– Jag börjar med uppvärmning. Sedan 

har vi gjort rörelser som mjukar upp axlar, 

rygg och handleder. Mot slutet har vi gjort 

grund-qigong rörelser, berättar Kristina, 

som själv tränat qigong i cirka tre år. 

Kanslist Gunilla Andersson har deltagit 

i ”vanlig” pausgymnastik tidigare, 

men tycker att verkan av qigong sitter i 

längre. 

– Det känns otroligt bra. Med gymnastik 

kommer pulsen i gång, men känslan är 

skönare efter qigongen. På något sätt får 

man ro och varvar ner. 

Qigongia 

sosiaalikeskuksessa 

Noin vuoden ajan on perhepäivähoidonohjaaja 

Kristina Björkholm vetänyt qigongharjoituksia 

sosiaalikeskuksessa. 

– Olemme harjoitelleet silloin tällöin, 

kun olemme päässeet tulemaan. Qigong 

on peräisin Kiinasta ja tarkoittaa vapaasti 

käännettynä elinvoimaa lisääviä ja ylläpitäviä 

harjoituksia. Qigong koostuu rauhallisista 

liikesarjoista, jotka ovat hyväksi 

mm. hengitykselle ja keskittymiskyvylle. 

– Aloitamme lämmittelyllä. Sen jälkeen 

teemme liikkeitä, jotka rentouttavat hartioita, 

niskaa, selkää ja ranteita. Lopuksi 

olemme tehneet qigongin perusliikkeitä, 

kertoo Kristina, joka on harrastanut qigongia 

noin kolme vuotta. 

Kanslisti Gunilla Andersson on osallistunut 

aiemmin ”tavalliseen” taukojumppaan, 

mutta hänen mielestään qigongin 

vaikutus kestää kauemmin. 

– Se tuntuu uskomattoman hyvältä. 

Jumpatessa syke nousee, mutta qigongin 

jälkeinen tunne on miellyttävämpi. Se on 

jollakin tapaa rauhoittava ja rentouttava. 

9

Museets 100 

års utställning 

bekantar besökarna 

med 

museets egen 

historia. 

Museon 100- 

vuotisnäyttely 

tutustuttaa 

vieraat museon 

omaan 

historiaan. 

Museet fyller 100 år 

Jakobstads museum fick sin början då 

det år 1904 grundades en museiförening 

i staden som fick utrymmen i 

rådhusets källare. Där höll föreningen hus 

under ett par års tid tills den tillsammans 

med biblioteket flyttade till den sk. storskolan 

som fanns på Storgatan. 

Redan år 1906 kommunaliserades 

museet och det är ett av de äldsta kommunala 

museerna i Finland. År 1911 flyttade 

museet till sina nuvarande utrymmen i 

Malmska gården som Donnerska släkten 

år 1908 donerade till staden för ändamålet. 

Tillsammans med museet flyttade biblioteket 

som stannade kvar i Malmska gården 

ända till 1972. 

– Det tog ganska många år innan museet 

kunde öppnas i Malmska gården. 

Huset var i dåligt skick och krävde en 

omfattande renovering. Museet öppnades 

för publiken år 1914, berättar museichef 

Guy Björklund. 

År 1911 anställdes som första anställd 

och intendent F.H. Lindholm. Lindholms 

efterföljare var författare Viktor Sund som 

skötte uppgiften i hela 44 år. 

– Sund nästan bodde här. Han samlade 

in mycket material och slängde ingenting. 

På det sättet kom det väldiga mängder föremål, 

böcker och handlingar till museet. 

Ännu idag finns det på vinden osorterat 

och okatalogiserat material från hans tid, 

berättar Björklund. 

År 1964 blev lärare Else Strömsnäs 

intendent på halvtid. 

– Hon tog hit skolelever för att rita av 

gamla föremål. På så sätt 

kom även jag att arbeta 

här för första gången år 

1970, skrattar Björklund. 

Under Strömsnäs tid 

började man modernisera 

museet. Hon tog itu med 

katalogisering och började 

ordna samlingarna. 

Arbetet med moderniseringen 

fortsattes av Pekka 

Toivanen som blev chef 

år 1972. 

– Pekka gjorde en betydande 

insats när den 

moderna museivärlden skulle skapas i Finland. 

Han var på sätt och vis en föregångare 

inom branschen, säger Björklund. 

Under Toivanens tid började antalet 

anställda öka och det anställdes utbildad 

arbetskraft; bl.a. fick museet en amanuens, 

en konservator och ett museibiträde. 

– Under Pekkas tid började museet även 

satsa mera på sjöfarten som varit en viktig 

del av stadens historia. Dessutom började 

man med egen forsknings- och publikationsverksamhet, 

berättar Björklud som 

blev museichef år 2002. 

Nuförtiden finns det 9 anställda i museet; 

förutom Björklund finns två museiamanuenser, 

en museiassistent, en textilkonservator, 

en fotoassistent, en kanslist, 

en museimästare och en städerska. 

Tobaksmuseet saknar utrymmen 

Dagens museiarbete består enligt Björklund 

i huvudsak av katalogisering av 

föremål samt samlande och förvaring av 

material. 

– Största delen av museets föremål 

finns packade i förråd. Det kommer mera 

föremål hela tiden och alla tidigare föremål 

har inte katalogiserats ännu. 

– Bristen på tillräckliga förrådsutrymmen 

är enligt Björklund ett ständingt 

problem för museer. Även mera utställningsutrymmen 

skulle behövas. 

– Speciellt är tobaksmuseet ett stort 

problem för tillfället. Nu finns föremålen 

i förråd och kan inte förevisas för allmänheten. 

Det handlar dock om en värdefull 

10 

samling som berättar om hela Finlands 

tobakshistoria och tobakssamlingen är 

kanske den största i Europa. Drömmen är 

att få utrymmen i Nygårdska verkstaden 

bredvid museet. Det skulle vara en fin 

100-års present, säger Björklund. 

Idag finns det 30 000 katalogiserade 

föremål i museets samlingar, över 8000 

textiler, 2000 konstföremål, 36 000 fotografier 

samt ett antal brev och arkiv från 

föreningar och privatpersoner. 

Museet har 10 000 besökare årligen. 

– Största delen av dem är skolelever. 

Samarbetet med skolorna är viktigt för oss, 

säger Björklund. 

Museet satsar på barn även med barnevenemang 

som har ordnats redan under 10 

års tid. I år har museet firat sin 100-åriga 

historia på många olika sätt. Huvudfesten 

hölls den 26 november. En utställning som 

berättar om museets historia har öppnats i 

museiutrymmena. 


Bilder Pirjo Salonen

Museo 100 vuotta 

Pietarsaaren kaupunginmuseo sai 

alkunsa, kun kaupunkiin 1904 perustettiin 

museoyhdistys, joka sai omat 

tilat Raatihuoneen kellarista. Siellä yhdistys 

majaili muutaman vuoden, kunnes se 

muutti yhdessä kirjaston kanssa Isollakadulla 

sijainneeseen ns. isokouluun. 

Kunnalliseksi museo muuttui jo 1906, 

ja se on Suomen vanhimpia kunnallisia 

museoita. 

Vuonna 1911 museo muutti nykyisiin 

tiloihinsa Malmin talolle, jonka Donnerin 

suku lahjoitti kaupungille tähän tarkoitukseen 

1908. Yhdessä museon kanssa muutti 

kirjasto, joka pysyi Malmin talolla aina 

vuoteen 1972 asti. 

– Kesti aika monta vuotta ennen kuin 

museo avasi ovensa Malmin talolla. Talo 

oli huonossa kunnossa ja vaati suuren 

remontin. Yleisölle museo avattiin 1914, 

museonjohtaja Guy Björklund kertoo. 

1911 museoon palkattiin ensimmäiseksi 

työntekijäksi ja intendentiksi F.H. 

Lindholm. Hänen seuraajansa oli kirjailija 

Viktor Sund, joka hoiti tehtävää peräti 44 

vuotta. 

– Sund melkein asui täällä. Hän keräsi 

paljon tavaraa eikä heittänyt mitään pois. 

Sillä tavalla museoon tuli valtavat määrät 

esineitä, kirjoja ja papereita. Hänen 

ajastaan on edelleen järjestämätöntä ja 

luetteloimatonta tavaraa vintillä, Björklund 

kertoo. 

1964 museon puolipäiväiseksi intendentiksi 

tuli opettaja Else Strömsnäs. 

– Hän otti tänne oppilaita piirtämään 

vanhoja esineitä. Itsekin tulin tänne ensimmäistä 

kertaa töihin sillä tavalla 1970, 

Björklund naurahtaa. 

Strömsnäsin aikana museota alettiin 

modernisoida. Hän aloitti luettelointityön 

ja kokoelmien järjestämisen. Modernisointityötä 

jatkoi 1972 museon johtoon tullut 

Pekka Toivanen. 

– Pekka oli vahvasti mukana, kun Suomeen 

luotiin nykyaikainen museomaailma. 

Hän oli osittain edelläkävijä tällä alalla, 

Björklund sanoo. 

Toivasen aikana museon työntekijämäärä 

alkoi kasvaa ja tehtäviin palkattiin 

koulutettua työvoimaa: museo sai mm. 

amanuenssin, konservaattorin ja museoapulaisen. 

– Pekan aikana museo alkoi satsata 

myös enemmän merenkulkuun, joka on 

ollut tärkeä osa kaupungin historiaan. 

Myös oma tutkimus- ja julkaisutoiminta 

alkoi, kertoo Björklund, joka aloitti museonjohtajana 

2002. 

Tänä päivänä museossa on 9 työntekijää: 

Björklundin lisäksi kaksi museoamanuenssia, 

museoassistentti, tekstiilikonservaattori, 

valokuva-assistentti, kanslisti, 

museomestari ja siivooja. 

Tupakkamuseo kaipaa tiloja 

Tämän ajan museotyö on Björklundin 

mukaan pääasiassa esineiden luettelointia, 

tietojen keräämistä ja säilyttämistä. 

– Suurin osa museon esineistä on pakattuna 

varastoissa. Tavaraa tulee jatkuvasti 

lisää, eikä kaikkia entisiäkään ole vielä 

luetteloitu. 

Varastotilojen riittävyys onkin Björklundin 

mukaan aina museoiden ongelma. 

Myös näyttelytilaa kaivattaisiin lisää. 

– Etenkin tupakkamuseo on tällä hetkellä 

iso ongelma. Se on nyt varastossa 

eikä sitä voida esitellä yleisölle. Se on 

kuitenkin arvokas kokoelma, sillä se ker- 

Tekstiilikonservaattori Ann-Marie Knif- 

Sandelinin tehtävä on kunnostaa ja säilyttää 

museon tekstiilikokoelmaa, johon 

kuuluu yli 8000 tekstiiliä. 

Textilkonservator Ann-Marie Knif-Sandelin 

har som uppgift att vårda och 

konservera museets textilsamling som 

består av drygt 8000 textilplagg. 

11 

Museonjohtaja Guy Björklund muistuttaa, 

että museo muuttuu jatkuvasti ajan 

mukana. – Vaikka ihmiset ajattelevat, 

että museo on tekemisissä vain historian 

kanssa, päinvastoin työskentelemme tulevaisuuden 

kanssa. Työmme on säästää 

tietoa jälkipolville. 

Museichef Guy Björklud påpekar att museet 

förändras med tiden. –Man tror att 

museet bara har att göra med historien 

men i själva verket arbetar vi med framtiden. 

Vår uppgift är att förvara information 

för kommande generationer. 

too koko Suomen tupakkahistoriasta ja on 

ehkä Euroopan suurin tupakkakokoelma. 

Haaveena onkin saada sille tilat tästä vierestä 

Nygårdin verstaasta. Se olisi hieno 

100-vuotislahja, Björklund sanoo. 

Tänä päivänä museon kokoelmissa on 

30 000 esinettä luetteloituna, yli 8000 

tekstiiliä, 2000 taide-esinettä, 360 000 

valokuvaa sekä erinäinen määrä kirjeitä 

ja yhdistysten ja yksityishenkilöiden arkistoja. 

Museoon kokoelmiin tutustuu vuosittain 

noin 10 000 vierailijaa. 

– Suuri osa heistä on koululaisia. Yhteistyö 

koulujen kanssa on meille tärkeä, 

Björklund sanoo. 

Museo satsaa lapsiin myös lastentapahtumilla, 

joita se on järjestänyt jo 10 

vuoden ajan. 

Tänä vuonna museo on juhlinut 100- 

vuotista taivaltaan monin eri tavoin. Pääjuhla 

järjestettiin 26.11. Museon tiloissa on 

myös avattu näyttely, joka kertoo museon 

historiasta. 


Kuvat Pirjo Salonen

AJANKOHTAISTA 

AKTUELLT 

Kvtes:n piiriin kuuluvien työntekijöiden 

harkinnanvarainen henkilökohtainen lisä 

Paikallisissa neuvotteluissa on laadittu 

sopimus 1.9.2004 käyttöön otetun 

harkinnanvaraisen henkilökohtaisen 

lisän soveltamisesta. Tavoitteena oli, 

että soveltamiskäytäntöä pidettäisiin 

helppotajuisena ja oikeudenmukaisena. 

Tulevaisuus näyttää, onnistuttiinko 

tavoitteessa. Olemme avoimia henkilökohtaisen 

lisän käytön periaatteita 

koskeville muutosehdotuksille. 

Lisän tavoitteena on, että työtekijöiden 

motivaatio lisääntyy, kun palkkaukseen 

voi vaikuttaa omalla työsuorituksellaan. 

Työsuoritus arvioidaan paikallisesti 

sovitun järjestelmän mukaan. 

On tärkeää, että arviointi on puolueeton 

ja oikeudenmukainen. Työsuorituksen 

arvioinnin tavoitteena ei ole pelkästään 

henkilökohtaisen lisän vahvistaminen, 

vaan myös henkilöstön motivoiminen 

ammattitaitonsa ja kelpoisuutensa parantamiseen. 

Työntekijän esimiehen/päällikön tulee 

arvioida alaisiaan ainakin seuraavien 

perusteiden mukaan: 

• Ammattitaito. Tiedot, taidot, vastuu 

ja kokonaisnäkemys työssä. Missä 

määrin organisaation ja asiakkaiden 

odotukset täyttyvät. Onko henkilö monitaitoinen, 

pystyykö hän auttamaan muita 

ja toimimaan sijaisena. Henkilön kyky 

priorisoida, tehdä aloitteita ja itsenäisiä 

päätöksiä. Monivuotinen työkokemus. 

• Työtulokset. Tehokkuus, laatu, 

luotettavuus ja aloitekyky. Missä määrin 

henkilö osallistuu työpaikalle asetettujen 

tavoitteiden saavuttamiseen. Arvioidaan 

työn laadullisia tuloksia ja niiden vaikutuksia, 

ovatko työsuoritukset moitteettomia. 

Millainen taloudellinen ajattelu 

henkilöllä on. 

• Yhteistyökyky. Kanssakäyminen 

ja sosiaaliset taidot. Edistääkö henkilö 

yhteistyötä työpaikalla ja suhteessa asiakkaisiin. 

Miten henkilö tukee työtovereitaan 

tai hakee tukea heiltä sekä miten 

hän arvostaa muita. Kykeneekö henkilö 

työskentelemään ryhmässä, tiimissä tai 

verkostossa ja millaiset kommunikointija 

neuvottelutaidot hänellä on. 

Puolueettomuuden takaamiseksi 

arvioinnin suorittaa vähintään kaksi 

(johtavaa) henkilöä. Esimiehen tulee 

käydä arviointi läpi kyseisen työntekijän 

kanssa ja kertoa arvioinnin perusteista 

ja tuloksista sekä selostaa arvioinnin 

perusteluja ja vaikutusta mm. palkkaukseen. 

Työntekijän työsuorituksen 

arviointi on osa päällikön ja alaisen 

kerran vuodessa käymiä kehittämiskeskusteluja 

ja tulostavoitteita. Lisästä 

päättää kaupunginjohtaja, sosiaalijohtaja, 

tekninen johtaja, koulutoimenjohtaja 

(virastopäällikkö), energialaitoksen 

johtaja tai henkilöstöpäällikkö. 

Harkinnanvarainen henkilökohtainen 

lisä vahvistetaan euromääräisenä ja on 

vähintään 2 % ja nyt alkuvaiheessa 

enintään 10 % peruspalkasta. Alkuvaiheessa 

tarkoitusta varten varattiin 0,3 %: 

n palkkapotti. Lisiä riitti n. joka kymmenennelle 

työntekijälle. On odotettavissa, 

että ajan mittaan henkilökohtaisen lisän 

merkitys kasvaa, kun tarkoitusta varten 

myönnetään enemmän varoja. R.Wiik 

Prövningsbaserat individuellt tillägg för Akta-anställda 

Vid lokala förhandlingar har utarbetats 

en tillämpningsöverenskommelse 

gällande det prövningsbaserade individuella 

tillägg som bör införas från 

1.9.2004. Vår målsättning var att tilllämpningen 

skulle uppfattas lättförståelig 

och rättvis. Om vi lyckades eller 

inte får framtiden utvisa, vi står öppna 

för förändringsförslag gällande principerna 

för användningen av tillägget. 

Avsikten med tillägget är att anställda 

blir mera motiverade för arbetet 

när man kan påverka lönen genom sin 

arbetsprestation. Arbetsprestationen bör 

bedömas enligt ett lokalt överenskommet 

system. Det är viktigt att bedömningen 

är objektiv och rättvis. Syftet 

med bedömningen av arbetsprestationen 

är inte enbart att fastställa individuella 

tillägg, utan även att motivera personalen 

att förbättra och utveckla sin yrkesskicklighet 

och kompetens. 

Den anställdes förman/chef bör 

bedöma sina medarbetare åtminstone 

enligt följande delområden: 

• Yrkesskicklighet. Kunskaper, 

färdigheter, ansvar och helhetssyn 

i arbetet. I vilken utsträckning får 

organisationen och kunderna sina förväntningar 

uppfyllda. Äger personen 

sådan mångkunnighet att hon/han kan 

vikariera och hjälpa andra. Personens 

förmåga att prioritera, ta initiativ och 

fatta självständiga beslut. Mångårig 

arbetserfarenhet. 

• Arbetsresultat. Effektivitet, kvalitet, 

tillförlitlighet och initiativkraft. I 

vilken utsträckning bidrar personen till 

att de uppställda målen nås på arbetsplatsen. 

Man bedömer de kvalitativa 

arbetsresultaten och deras verkningar, är 

arbetsprestationerna klanderfria. Vilken 

är personens ekonomiska tänkande. 

• Samarbetsförmåga. Umgänge 

och social kompetens. Främjar personen 

samarbetet på arbetsplatsen och 

med kunderna. Hur stöder personen 

sina kolleger eller söker stöd hos dem 

och hur visar hon/han sin uppskattning 

mot andra. Har personen förmåga att 

arbeta i grupp, team eller nätverk och 

vilken är förmågan att kommunicera 

och förhandla. 

För att garantera kravet på objektivitet 

utförs bedömningen av minst två 

(ledande) personer. Förmannen bör gå 

igenom bedömningen med den anställde 

i fråga och berätta om grunderna för 

och resultatet av bedömningen samt 

redogöra för motiveringarna och hur 

bedömningen kommer att inverka på 

bl.a. lönen. Bedömningen av den anställdes 

arbetsprestation är ett led i det 

utvecklingssamtal om resultatmålen 

som bör föras mellan chefen och den 

anställde en gång om året. Beslutsfattare 

gällande tillägget är stadsdirektören, 

socialdirektören, tekniska direktören, 

skoldirektören (verkschef), energiverksdirektören 

eller personalchefen. 

Det prövningsbaserade individuella 

tillägget fastställs i euro och utgör lägst 

2 % och i detta initialskede högst 10 

% av grundlönen. I detta första skede 

reserverades en lönepott på 0,3 % för 

ändamålet. Detta betyder att tillägget 

räckte till ca var tionde anställd. 

Man kan räkna med att tillägget på 

sikt kommer att öka i betydelse genom 

att mera pengar kommer att avdelas för 

ändamålet. 

Rune Wiik 

12

Muutoksia KVTES:n 

piiriin kuuluvien 

palkkoihin 1.9.2004 

Kvtes:n (Kunnallinen yleinen virka- ja 

työehtosopimus) piiriin kuuluvien työntekijöiden 

palkkoihin on tullut muutos 

1.9.2004. Joidenkin työntekijöiden palkat 

muuttuvat huomattavasti, mutta useimpien 

palkkapussissa muutos ei näy lainkaan. 

Kokemuslisiä oli aikaisemmin kolme, 

mutta nyt määrää on vähennetty kahteen 

siten, että ensimmäinen kokemuslisä on 

siirretty peruspalkkaan. Samalla kokemuslisien 

nimi muuttui henkilökohtaisen 

lisän vuosisidonnaiseksi osaksi. Kaikkien 

Kvtes:n piiriin kuuluvien peruspalkkoja 

on siis korotettu 5 %. Ensimmäisen, 5 

%:n suuruisen henkilökohtaisen lisän 

vuosisidonnaisen osan saa viiden palvelusvuoden 

jälkeen ja toisen, niin ikään 5 %: 

n vuosisidonnaisen osan, saa kymmenen 

palvelusvuoden jälkeen. 

Käytännössä muutos merkitsee sitä, 

että aikaisemmin vain peruspalkan saaneet 

henkilöt saavat muutoksen jälkeen 5 

% enemmän palkkaa ja ne joilla on ollut 

kokemuslisiä, saavat vain muutaman euron 

palkankorotuksen. Se johtuu siitä, että 

peruspalkan muutos on perustana prosentuaalisesti 

laskettaville henkilökohtaisen 

lisän vuosisidonnaisille osille. 

Löneförändring 

för AKTA-anställda 

1.9.2004 

De anställda som hör under Akta (Allmänt 

kommunalt tjänste- och arbetskollektivavtal) 

har lönemässigt från den 1.9.2004 genomgått 

en förändring. För vissa anställda 

är förändringen märkbar men för de flesta 

märks nästan ingenting i lönepåsen. 

Antalet erfarenhetstillägg som tidigare 

var tre till antalet har minskats till två på 

så sätt att det första tillägget har överflyttats 

till grundlönen. Samtidigt förändrades 

namnet på tilläggena till årsbundet 

individuellt tillägg. Grundlönen har alltså 

för alla Akta-anställda höjts med 5 %. Det 

första årsbundna individuella tillägget som 

är 5 % får man efter fem tjänstgöringsår 

och det andra som också är 5 % efter tio 

tjänstgöringsår. 

Förändringen innebär i praktiken att 

sådana personer som tidigare endast hade 

grundlön, efter förändringen får en lön som 

är 5 % högre medan sådana som hade erfarenhetstillägg 

endast får en liten justering 

på någon enstaka euro. Detta beror på att 

den förändrade grundlönen utgör grund 

för de procentuellt uträknade årsbundna 

individuella tilläggen. 

RW 

Djuren 

fyller 

Margit 

Hautasaaris 

fritid 

Margit Hautasaari 

har jobbat trettio år 

för staden Jakobstad 

– först på socialcentralen, sedan 

på skolverket och nu som 

centralarkivskötare, och också 

inhoppare i växeln fram till 

julen. Djurvän har hon varit 

sedan barndomen. 

– Min syster och jag fick 

en collie som sällskap, då 

mamma och pappa var mycket 

borta. 

Helmiina – en ung, vild 

tricolor collie finns också nu i 

hennes liv, förutom två långhåriga dvärgtaxar, 

en brun siames, en blå burmakatt och 

en svart och en vit bondkatt. 

Djurintresset tycker Margit är en motvikt 

till lugnet på arkivet. 

– Nu då våra fyra barn flugit ut skulle 

det vara för lugnt hemma utan djur. Djuren 

ger mycket, speciellt i svåra stunder i livet 

har de hjälpt mig. Fysiskt har hundarna 

tvingat mig att gå ut och röra på mig och 

psykiskt har djuren gjort att jag inte gett 

upp, de har hela tiden behövt min omvårdnad, 

säger Margit och tillägger att hon 

egentligen skulle vilja ha ännu flera djur. 

– Det är nog jag som är den djurintresserade 

i familjen, utom barnbarnen som är 

stormförtjusta i djuren. Jag skulle ha huset 

fullt om jag bodde ensam. 

Resan till sommarstugan i östra Finland, 

där Margit tillbringar varje semester, 

sätter sina gränser. 

– Vi åker med bil och båt. Vi skulle 

helt enkelt inte få rum med flera transportlådor. 

Även om Margit Hautasaari också har 

raskatter, har hon bara varit en gång på 

kattutsällning i Vasa. 

– Jag ville se hur burmakatten Julia 

skulle klara sig. Det gick bra, hon var upp 

i panelen för bästa korthåriga katter och 

kom tvåa - hon fick pokal och mycket mat 

som pris. 

I cirka femton år har Margit varit aktiv 

i Jakobstadsnejdens djurskyddsförening 

-tills för några år sedan också ordförande 

i cirka tio år. Nuvarande ordförande heter 

13 

Erkki Kilponen. Föreningen har över ett 

hundra medlemmar, men cirka tjugo deltar 

mera aktivt i möten. 

– Vi brukar finnas på gågatan med hittekatter, 

till exempel på ”Barnens dag”, 

men det är svårt att hitta nya ägare till 

vuxna katter. Då vi bodde i egnahemshus 

tog jag också hand om hittekatter, eftersom 

jag kunde ha dem i källaren, separat från 

mina egna, men nu då vi bor i höghus går 

det inte. 

Eliisa Yliaho är den i Jakobstad som nu 

ensam tar hand om hittekatter, med understöd 

av privata och djurskyddsföreningen, 

som också driver djurbegravningsplatsen. 

– Många bor i höghus och har ingenstans 

att begrava sitt sällskapsdjur. 

Margit Hautasaari har djurdrömmar för 

framtiden – både med tanke på arbete och 

nyanskaffningar. Bland annat tycker hon 

det skulle vara intressant att ha ett pensionat 

för gamla djur. 

– Idealet skulle vara om Jakobstad 

inrättade en liknande tjänst som Anja 

Eerikäinen hade i Åbo, då skulle jag söka 

den direkt. 

Ända sedan Margit på tv såg Kekkonen 

jogga med en vinthund, som han hade fått 

i present från Ryssland, har hon drömt om 

en egen vinthund. 

– Redan för över tio år sedan var jag till 

Karleby och tittade på vinthundar, så det 

är ingen huxflux idé jag har fått. Då Tiina 

och Tintti - mina dvärgtaxar, som nu är tio 

och tolv år gamla – inte mera finns, ska jag 

skaffa mig en rysk vinthund som sällskap 

till collien Helmiina. 

Ulla Linder

Eläimet 

täyttävät 

Margit 

Hautasaaren 

vapaa-ajan 

Margit Hautasaari on 

työskennellyt 30 

vuotta Pietarsaaren 

kaupungin palveluksessa 

– aluksi sosiaalikeskuksessa, 

sitten kouluvirastossa ja 

nykyisin keskusarkistonhoitajana 

sekä lisäksi jouluun saakka vuorottajana 

puhelinvaihteessa. Eläinrakas hän 

on ollut lapsesta saakka. 

– Saimme sisareni kanssa collien seuraksi, 

koska äiti ja isä olivat paljon poissa 

kotoa. 

Collie hänellä on nykyäänkin – nuori ja 

riehakas, kolmivärinen Helmiina, ja lisäksi 

kaksi pitkäkarvaista kääpiömäyräkoiraa, 

ruskea siamilaiskissa, sininen burmankissa 

sekä musta ja valkoinen maatiaiskissa. 

Eläinharrastus on Margitin mielestä 

hyvää vastapainoa arkiston rauhalle. 

– Nyt kun neljä lastamme ovat lentäneet 

pesästä, olisi kotona liian hiljaista ilman 

eläimiä. Eläimet antavat paljon, ne ovat 

auttaneet minua etenkin vaikeina hetkinä. 

Fyysisesti koirat ovat pakottaneet minut 

ulos liikkumaan ja henkisesti eläinten ansiosta 

en ole koskaan luovuttanut, ne ovat 

tarvinneet huolenpitoani koko ajan, sanoo 

Margit ja lisää, että haluaisi oikeastaan 

vielä lisää eläimiä. 

– Minä olen eläintenystävä meidän 

perheessä, ja lisäksi lastenlapset ovat 

ihastuneet eläimiimme. Jos asuisin yksin, 

niin talo olisi täynnä eläimiä. Omat rajoituksensa 

asettavat matkat Itä-Suomeen 

kesämökille, jossa Margit viettää kaikki 

lomansa. 

– Menemme sinne autolla ja veneellä. 

Enempää kuljetuslaatikoita ei enää mahtuisi 

mukaan. Vaikka Margit Hautasaarella 

on myös rotukissoja, hän on käynyt vain 

yhdessä kissanäyttelyssä Vaasassa. 

– Halusin nähdä, kuinka burmankissa 

Julia pärjäisi. Hyvin se meni, Julia pääsi 

parhaiden lyhytkarvaisten kissojen paneeliin 

ja sijoittui kakkoseksi. Palkinnoksi se 

sai pokaalin ja paljon ruokaa. 

Noin viidentoista vuoden ajan Margit 

on ollut mukana Pietarsaaren seudun 

eläinsuojeluyhdistyksessä, ja kymmenen 

vuoden ajan aivan viime vuosiin saakka 

myös yhdistyksen puheenjohtaja. Nykyinen 

puheenjohtaja on Erkki Kilponen. 

Yhdistyksessä on yli sata jäsentä, joista 

noin kaksikymmentä osallistuu aktiivisesti 

kokouksiin. 

– Tapaamme viedä löytökissoja kävelykadulle 

näytille esimerkiksi ”Lasten 

päivänä”, mutta aikuisille kissoille on 

vaikeaa löytää uusia omistajia. Omakotitalossa 

asuessamme otin huostaani myös 

löytökissoja, koska pystyin pitämään niitä 

kellarissa erillään omista kissoistani, mutta 

nyt kerrostalossa asuessamme se ei enää 

onnistu. 

Pietarsaaressa löytökissoista huolehtii 

nykyään ainoastaan Eliisa Yliaho yksityisten 

ja eläinsuojelu-yhdistyksen tuella. 

Lisäksi eläinsuojeluyhdistys ylläpitää 

eläinten hautausmaata. 

– Monet asuvat kerrostalossa eikä heillä 

ole paikkaa, johon lemmikkieläimen voisi 

haudata. 

Margit Hautasaarella on eläinhaaveita 

tulevaisuuden varalle – sekä työhön että 

uusiin hankintoihin liittyviä. Hänen mielestään 

olisi kiinnostavaa pitää vanhojen 

eläinten hoitolaa. 

– Ihanteellisinta olisi, jos Pietarsaareen 

perustettaisiin vastaavanlainen virka kuin 

Anja Eerikäisellä oli Turussa. Sitä virkaa 

hakisin oitis. 

Margit on haaveillut omasta vinttikoirasta 

siitä saakka, kun näki televisiosta 

Kekkosen hölkkälenkillä Venäjältä lahjaksi 

saamansa vinttikoiran kanssa. 

-Jo yli kymmenen vuotta sitten kävin 

Kokkolassa katsomassa vinttikoiria, joten 

ei tämä mikään äkillinen päähänpisto ole. 

Kun Tiinaa ja Tinttiä – nyt kaksitoistavuotiaita 

kääpiömäyräkoiriani - ei enää ole, 

aion hankkia venäjänvinttikoiran seuraksi 

Helmiina-collielle. 

Ulla Linder 

14 

Fyrtiosju å 

I 

februari 2005 når löneräknare Bengt 

Enqvist på stadens energiverk pensionsåldern 

och lämnar en arbetsplats 

han troget tjänat nästan utan uppehåll 

i fyrtiosju år. Som femtonåring började 

han 10.2.1958 arbeta som butiksbiträde på 

dåvarande Jakobstads elektricitetsverks installationsaffär. 

De första arbetsuppgifter 

var att agera försäljare och springpojke. 

– Vi fick också sätta upp armatur, 

vilket var ganska spännande då det var 

frågan om tunga kristallkronor. En gång 

hade jag glömt att knäppa av brytaren och 

fick en ordentlig stöt. Som tur var hölls 

jag på stegen och kristallkronan klarade 

sig, kommer Bengt ihåg, och tillägger att 

det nog blev en och annan stöt till under 

årens lopp. 

Om det inte fanns kunder i butiken 

bytte han också element i kokplattor, 

och skrev in sammandrag på räkningar. 

I början av 1964 upphörde butiken, och 

Bengt fortsatte med kontorsarbete. På 

den tiden fanns en stor bokföringsmaskin 

som klarade av att både räkna och skriva 

– problemet var bara att den förde oljud 

som en tröskmaskin och gick sönder med 

47 vuotta k 

Helmikuussa 2005 saavuttaa 

kaupungin energialaitoksen 

palkanlaskija Bengt Enqvist 

eläkeiän ja jättää työpaikkansa, 

jossa on palvellut uskollisesti 47 vuotta 

lähes yhtäjaksoisesti. Hän aloitti myymäläapulaisen 

työt silloisessa Pietarsaaren 

sähkölaitoksen asennusliikkeessä 15-vuotiaana 

10.2.1958. Ensimmäiset tehtävät 

olivat myyjän ja juoksupojan töitä. 

– Saimme myös ripustaa valaisimia, 

ja se oli aika jännittävää, koska kyse oli 

raskaista kristallikruunuista. Kerran olin 

unohtanut sammuttaa virran katkaisijasta 

ja sain aikamoisen tällin. Onneksi pysyin 

tikkailla ja kristallikruunu säilyi ehjänä, 

muistelee Bengt ja lisää, että vuosien varrella 

sähköiskuja tuli lisääkin. 

Kun myymälässä ei ollut asiakkaita, hän 

vaihtoi keittolevyjen vastuksia ja kirjoitti 

yhteenvetoja laskuihin. Vuoden 1964 alussa 

myymälä lakkautettiin ja Bengt jatkoi 

toimistotyötä. Tuohon aikaan käytössä 

oli suuri kirjanpitokone, jolla saattoi sekä 

laskea että kirjoittaa – ainut ongelma oli,

år i stadens tjänst 

jämna mellanrum. Då var man tvungen att 

packa ner den i en stor trälåda och skicka 

den till Helsingfors. 

Mest har Bengt sysslat med löneräkning, 

granskning av räkningar och annat 

som hör till. I början av sjuttiotalet tog det 

tre till fyra dagar innan allt var klart, i dag 

räcker en dag på datorn att sköta om de 

cirka trettio lönerna. 

– Jag har haft ett intressant arbete och 

fått vara med om utvecklingen då den var 

som snabbast. 

tärtjänstgöring, en gallstensoperation på 

sextiotalet och i början av 1997 var Bengt 

sjukskriven cirka en och en halv månad 

efter en blodpropp i lilla hjärnan. 

– Jag satt först i rullstol några veckor, 

men jobbade hårt under rehabiliteringen på 

Östanlid. Det var uppmuntrande att märka 

att det gick så snabbt framåt. 

Lite svårt har Bengt fortsättningsvis 

med koordinationen. Det var höger sida 

som drabbades, och han får vara noggrann 

med räknemaskinen, så det inte blir extra 

nollor på löneremsorna. 

Efter blodproppen har Bengt också 

varit tvungen att ta det lite lugnare med 

sina hobbyer. Han är distiktsmästare i 

huvudklassen i bordtennis och har också 

deltagit i trettionio tävlingsmaraton. 

– Det var ansträngande och svettigt, 

tycker Bengt, men planerar att börja bygga 

upp konditionen med långa promenader 

efter pensioneringen. 

Bengt Enqvist har två söner och två 

barnbarn. Ena sonen jobbar som datatekniker 

ett stenkast ifrån byggnaden där fadern 

tillbringat över hälften av sitt liv. 

– Jag har haft nästan varje rum i huset 

– nu tror jag att jag har bästa rummet på 

verket, varmt på vintern och svalt på sommaren. 

Mest kommer Bengt att sakna kamratskapen 

på arbetsplatsen, där Gunilla Södö 

kommer att ta över hans uppgifter. 

– Jag har trivts bra, haft bra arbetskamrater. 

Det har aldrig varit något problem att 

gå till jobbet på morgonen. 

Pensionärsdagarna kommer Bengt att 

tillbringa med att fiska, hugga ved och renovera 

villan på Bornholm i Västerby, där 

han och frun redan nu tillbringar många 

veckoslut. 

Ulla Linder 

kaupungin palveluksessa 

Utvecklingen av kontorsmaterial fick 

sin början på sextiotalet med ”Taylorix”, 

en ställning för lönelistor och lönekort. 

Andra nyheter var kosmospenna och reservoarpenna. 

Räknemaskinen såg dessutom 

lite annorlunda ut på den tiden. Man ställde 

in pinnar och vevade - maskinen kallades 

också ”snurra”. På åttiotalet drogs en linje 

från Peter Boströms bokförings och datafirma 

till energiverkets byggnad och inte 

många år efter kom mikrodatorerna. 

– Det var nog revolutionerande då man 

var van med snurror med pinnar, säger 

Bengt och skrattar. 

Avbrott i arbetet har det blivit bara 

några gånger – i nitton års ålder för miliettä 

se metelöi kuin puimakone ja hajosi 

säännöllisin väliajoin. Silloin se täytyi 

pakata suureen puulaatikkoon ja lähettää 

Helsinkiin. 

Bengtin työhön on kuulunut lähinnä 

palkanlasku, laskujen tarkastaminen ja 

muut asiaan kuuluvat tehtävät. 1970-luvun 

alussa palkkojen laskeminen kesti kolmesta 

neljään päivää, mutta nykyään energialaitoksen 

kolmisenkymmentä palkkaa 

pystyy laskemaan tietokoneella päivässä. 

– Työni on ollut mielenkiintoista ja 

olen saanut olla mukana kehityksessä sen 

ollessa nopeimmillaan. 

Toimistotarvikkeiden kehitys alkoi 

1960-luvulla Taylorix-nimisestä palkkalista 

ja -korttitelineestä. Muita uutuuksia 

olivat kosmoskynä ja täytekynä. Laskukonekin 

näytti siihen aikaan hieman erilaiselta 

kuin nyt. Koneeseen asetettiin puikkoja 

ja sitä veivattiin kammesta – konetta kutsuttiin 

”snurraksi”. 1980-luvulla vedettiin 

linjat Peter Boströmin tilitoimisto- ja 

tietokoneyrityksestä energialaitoksen rakennukseen, 

ja muutaman vuoden kuluttua 

tulivat mikrotietokoneet. 

– Se oli kyllä mullistus ”snurraan” ja 

puikkoihin tottuneelle, nauraa Bengt. 

Hänen työuransa on keskeytynyt vain 

muutaman kerran – asepalveluksen ajaksi 

Bengtin ollessa 19-vuotias, sappikivileikkauksen 

vuoksi 60-luvulla ja vuoden 1997 

alussa, jolloin Bengt oli noin puolitoista 

kuukautta sairauslomalla pikkuaivoissa 

olleen veritulpan vuoksi. 

– Aluksi istuin pyörätuolissa muutaman 

viikon, mutta tein kovasti töitä kuntoutuksessa 

Östanlidissa. Oli rohkaisevaa 

huomata, että toivuin niin nopeasti. 

Bengtillä on edelleenkin hieman vaikeuksia 

koordinaatiossa. Veritulppa oli 

oikealla puolella, ja hän saa olla tarkkana 

laskukoneen kanssa, ettei palkkanauhoihin 

tule ylimääräisiä nollia. 

Veritulpan jälkeen Bengt on myös 

joutunut hiukan jarruttelemaan harrastuksiaan. 

Hän on pöytätenniksen pääsarjan 

piirinmestari ja osallistunut 39:ään maratonkilpailuun. 

– Se oli rasittavaa ja hikistä hommaa, 

sanoo Bengt, mutta suunnittelee aloitta- 

15 

vansa kunnon kohottamisen pitkillä kävelylenkeillä 

eläkkeelle jäätyään. 

Bengt Enqvistillä on kaksi poikaa ja 

kaksi lastenlasta. Toinen poika työskentelee 

tietokoneteknikkona kivenheiton päässä 

rakennuksesta, jossa isä on viettänyt yli 

puolet elämästään. 

– Olen työskennellyt melkein kaikissa 

huoneissa – luulen, että nyt minulla on 

koko laitoksen paras huone, talvella lämmin 

ja kesällä viileä. 

Eniten Bengt jää kaipaamaan työtovereitaan. 

Hänen tehtävänsä ottaa hoitaakseen 

Gunilla Södö. 

– Olen viihtynyt hyvin ja minulla on 

ollut hyvät työtoverit. Koskaan ei ole ollut 

vaikeaa lähteä aamulla töihin. 

Eläkepäiviään Bengt aikoo viettää 

kalastamalla, halkoja hakkaamalla ja 

kunnostamalla Västerbyn Bornholmissa 

sijaitsevaa huvilaa, jossa hän viettää usein 

viikonloppua jo aiemmin eläkkeelle jääneen 

vaimonsa kanssa. 

Ulla Linder

KUNTOREMONTTI 24. – 29.10. 2004 

Nicklas, Bodil och Marina på morgonlenkki. 

Lätta steg och glada miner. 

Pojat kuntopiirissä! 

Ronny, Hannu ja Janne. Totaalisen keskittyneenä…. 

Sykettä elämään! 

emonttiryhmä” koostui 16:sta innokkaasta osallis- 

(Ireeni Finnholm,Terhi Päivärinta, Bodil 

”Rtujasta. 

Dahlin, Pirjo Salonen, Marina J Björk, Ronny Brännbacka, 

Ulf Korsman, Jan Fellman, Irmeli Vanhatupa, Jan-Ole Bäck, 

Tage Ek, Nicklas Gustafsson, Tom Enbacka, Lars Sundström, 

Hannu Sulkakoski, Teuvo Haakana). Meitä oli opettajista 

insinööreihin ja puutarhurista tiemestariin sekä siltä väliltä. 

Liikkumiseen innostamisen lisäksi pohdittiin esimiestaitoja 

käytännönläheisesti sekä työyhteisössä jaksamista. Liikuntarupeamat 

olimme koko porukka yhdessä, ainoastaan psykologin 

luennot oli jaettu kieliryhmittäin. 

Viikko oli kaikkien mielestä mitä antoisin. Hyvänä asiana 

koettiin porukan kesken se, että jokainen sai olla oma itsensä, 

vetäjämme oli asiansa osaava - kannustava. 

Iltatehtävät oli ajateltu tehtäväksi noin puolessa tunnissa, 

mutta hyvässä seurassa ja hedelmällisten keskustelujen 

ansioista aikaa kului helposti 2-3 tuntia. Nauruhermojakaan 

ei viikon aikana säästelty. Iltaisin oli vuorossa rentouttavaa 

lillumista porealtaassa (jossa Teuvo veti kuntopiiriä!) ja tietysti 

turkkilaisen saunan eukalyptushöyryt. Yhteenvetona voidaankin 

sanoa, että sielu, mieli ja ruumis tuli hoidettua. 

Livet efter Härmä! 

Inget är som förr! Det har man fått höra av en och annan. När 

vi möts i korridorer, är det med brett leende. Motionsivern är 

stor bland alla i gruppen. Irmeli ordnade så att gruppen träffas 

en gång i veckan i någon form av motion. Vi har redan varit på 

ATC, sedan blir det stavgång, bowling och simning. Fortsättning 

följer säkert. Dessutom skriver vi motiondagbok varje vecka 

fram till april då vi har uppföljningsträff i Härmä. 

Matvanorna har blivit sundare. Med glimten i ögat kollar 

man så kamraten har tillräckligt med sallad på tallriken och 

hur många gånger man har motionerat / vecka….Så kanske lite 

”grupptryck” är bra för att komma sig upp från soffan… 

Flera av oss har skaffat pulsmätare, nya skor, stavar, motionscykel 

mm. som hoppeligen är i flitig användning. 

text/foto Pirjo Salonen 

teksti/kuva Pirjo Salonen 

Marina och Bodil strechar ännu på kvällen efter ett tufft 

pass. 1 – 2 – 3, upp och ner. musklerna värkte, var 

ömma och hårda så vi fick ta fritiden till hjälp för att 

hinna strecha och mjuka upp dem. Olika övningar hjälpte 

ibland upp situationen. 

Bodil strechar stora benmuskler. 

Vilken tur att vi hade invahandtag 

i wc… 

Terhi, Ireeni ja Marina tauolla. 

16

04 HÄRMÄ 

Pirjo Salonens fotoutställning 

på biblioteket 

Tage och Hannu + Ronny och Nicklas golfade. 

Tage och Hannu vann! 

På biblioteket finns under december en 

fotoutställning av Pirjo Salonen. Utställningen 

heter Carpe Diem. 

– Fritt översatt betyder det att fånga 

ögonblicket, berättar Pirjo Salonen. 

Utställningen består i huvudsak av 

naturbilder; växter och bilder med havstema. 

– Tidigare har jag fotograferat närmast 

människor och byggnader, inte så mycket 

natur. Av någon anledning har jag dock tagit 

många naturbilder i år. Detta är en helt 

ny landvinning för mig, förklarar Pirjo. 

Hon har fotograferat mycket i bl.a. 

Skolparken, Fäboda och stadsträdgården. 

– Jag har tagit 2500 bilder sedan juli. 

Det var nog väldigt svårt att välja fotona 

till utställningen, att gallra fram dom riktigt 

bra bilderna, medger Pirjo. 

Hon har haft fotografering som hobby 

enda sedan hon för 20 år sedan fick en 

egen kamera. Hennes nyaste kamera är en 

effektiv och dyr digikamera. 

– Emellanåt har det varit perioder 

då jag fotograferat mindre. Den senaste 

inspirationen kom då Aino Kleemola gav 

ut en diktbok och bad mig att illustrera 

den. Då märkte jag åter att det är roligt att 

fotografera, ler Pirjo. 

Under de senaste två åren har hon fotograferat 

mycket. 

– Det är detaljer och människor med 

sina gester och miner som intresserar mig 

mest, berättar Pirjo. 

Till vardags arbetar Pirjo som biträdande 

disponent på tekniska verket där hon 

jobbat sedan 1991. Detta är hennes första 

fotoutställning. Inne i biblioteket finns 14 

bilder och dessutom finns en collage med 

4 bilder utanför biblioteket. 


Marina ”golfar”. 

Nicklas på ”uppvärmning”. 

Pirjo Salonen är intresserad av detaljer. I år har hon inspirerats speciellt av naturen. 

Yksityiskohdat kiinnostavat Pirjo Salosta. Tänä vuonna hän on innostunut valokuvaamaan 

etenkin luontoa. 

Pirjo Salosen valokuvanäyttely kirjastossa 

Kirjastossa on joulukuun ajan esillä 

Pirjo Salosen valokuvanäyttely ”Carpe 

Diem”. 

– Vapaasti käännettynä se tarkoittaa hetken 

vangitsemista, Pirjo Salonen kertoo. 

Näyttelyssä on esillä pääasiassa luontoaiheisia 

valokuvia: kasveja ja meriaineisia 

kuvia. 

– Aikaisemmin olen kuvannut lähinnä 

ihmisiä ja rakennuksia, en niinkään luontoa. 

Jostain syystä tänä vuonna olen 

kuitenkin ottanut paljon luontoaiheisia 

kuvia. Tämä on minulle kokonaan uusi 

aluevaltaus, Pirjo selvittää. 

Hän on käynyt valokuvaamassa paljon 

mm. Koulupuistossa, Fäbodassa ja kaupunginpuutarhalla. 

– Heinäkuusta lähtien olen ottanut 2500 

valokuvaa. Niistä oli kyllä hirveän vaikea 

valita näyttelyyn tulevat kuvat; löytää ne 

hyvät joukosta, Pirjo myöntää. 

Hän on harrastanut valokuvausta siitä 

lähtien kun sai oman kameran 20 vuotta 

sitten. Hänen uusin kameransa on tehokas 

ja kallis digikamera. 

– Välillä valokuvaamisessa on ollut 

hiljaisempia kausia. Viimeisin herätys tuli, 

kun Kleemolan Aino julkaisi runokirjan 

ja pyysi minua kuvittamaan sen. Heräsin 

huomaamaan, että tämähän on kivaa, Pirjo 

hymyilee. 

Viimeiset kaksi kolme vuotta hän on 

kuvannut paljon. 

– Minua kiinnostavat etenkin yksityiskohdat 

sekä ihmiset ilmeineen ja eleineen, 

Pirjo kertoo. 

Päivätyönään Pirjo työskentelee apulaisisännöitsijänä 

teknisessä virastossa, 

jossa hän on ollut töissä vuodesta 1991 

lähtien. Tämä on hänen ensimmäinen 

valokuvanäyttelynsä. Kirjastossa on esillä 

14 valokuvaa sekä neljän kuvan kollaasi 

ulkopuolella. 


17

Mokaamattako menestykseen? 

Kaupungin henkilöstölle tarjoamat 350- 

vuotisjuhlat saivat jatkoa syksyisenä 

perjantai-iltana. Kaksi vuotta sitten koko 

henkilökunnalle tarjotut onnistuneet juhlat 

rohkaisivat järjestämään henkilökunnalle 

viihteellisen, mutta samalla sisällöltään 

syvällisen luennon ja keskinäiseen yhdessäoloon 

sopivasti rennot puitteet. 

Henkilöstöjuhla rakentui näyttelijä Tom 

Pöystin molemmilla kotimaisilla kielillä 

pitämän, lähes kaksituntisen monologin 

ympärille. Tilaisuus pidettiin vastikään 

peruskorjatussa Oxhamnin koulussa. 

Suomenkielisille henkilöstöjuhla alkoi 

kahvitarjoilulla ja yhteisellä rupatteluhetkellä 

entisen Rådmannin koulun 

ruokalassa. Samaan aikaa Oxhamnin 

juhlasalissa Tom Pöysti piti ensi kertaa 

ruotsinkielellä luennon ”Mokaamalla 

menestykseen”. Se oli rohkea teko monessakin 

mielessä ja mokaamiseen oli hyvät 

mahdollisuudet, mutta ammattilainen hoiti 

asiansa loistavasti. Humoristinen ja rento 

monologi pohjautui pitkälti Tom Pöystin 

omiin elämänkokemuksiin ja omakohtai- 

siin tapahtumiin. Käsittämättömän tarkat 

kuvaukset miehille ja naisille ominaisista 

ajattelutavoista ja käytösmalleista saivat 

jokaisen nauramaan Tom Pöystille, työkaverille 

ja omalle itsellemme. Kuvaukset 

mm. miehen ja naisen riisuutumisesta naurattavat 

edelleenkin. Lähes kaksituntinen 

luento piti kuulijan herpaantumattomana. 

Uskomattominta oli se, että kaksituntinen 

paikalla istuminen koulun juhlasalissa 

ei ollut piinallista, kuten helposti voisi 

kuvitella. Ruotsinkielisessä esityksessä 

läsnä olleet hämmästelivät sitä, kuinka 

hyvä ruotsinkielinen ensiesitys oli ollut. 

Suomenkieliset osasivat odottaakin hyvää 

esitystä viimeistään siinä vaiheessa, 

kun ensimmäisestä esityksestä yleisö oli 

poistumassa. Vastaantulijoiden posket 

punottivat ja ilme oli iloinen. Naistenhuoneeseen 

mahtoi olla säpinää, koska 

yhden jos toisenkin silmämeikki kaipasi 

ehostusta kyyneleet silmissä nauretun 

kaksituntisen jälkeen. Vakavasti ottaen 

oleellisimpana teemana koko esityksessä 

tuntui olevan uskaltaminen huolimatta 

siitä, että onnistumisen varmuutta ei aina 

ole. Kun aina ei voi onnistua, niin aina 

silloin tällöin tulee mokattua. Eriasteiset 

mokaamiset tulee hyväksyä ja niitä voi 

pitää voimavaroina. 

Tom Pöystin luentojen jälkeen avautui 

buffetti, josta olutta ja siideriä virtasi 

sopivasti. Loppuilta sujui mukavasti Roxie-orkesterin 

tahdittamana tanssin pyörteissä. 

Kokonaisuutena ilta oli mukavaa 

yhdessäoloa. 

Jaakko Kaivosoja 

Leken och personligheten som förutsättning för framgång 

Personalfesten som staden arrangerade 

för sina anställda 350-årsdagen till 

ära fick en fortsättning en fredagskväll 

i höst. Den väl lyckade festen för två år 

sedan uppmuntrade staden att ordna en 

underhållande men samtidigt djupgående 

föreläsning i lämplig omgivning för en 

avslappnad samvaro. 

Personalfesten var uppbyggd kring 

skådespelare Tom Pöystis monolog på 

nästan två timmar som han höll på de båda 

inhemska språken. Tillställningen hölls i 

Oxhamns skola. Festen för finskspråkiga 

började med en kaffeservering och en 

gemensam pratstund i före detta Rådmans 

skolas matsal. Under tiden höll Tom Pöysti 

sin föreläsning i Oxhamns festsal. 

”Leken och personligheten som förutsätt- 

ning för framgång” framfördes för första 

gången på svenska. Det var modigt gjort 

i många avseenden och Tom Pöysti hade 

flera tillfällen att göra bort sig, men som 

den proffs han är skötte han sig utmärkt. 

Den humoristiska och avspända monologen 

baserade sig långt på Tom Pöystis 

egna erfarenheter. De otroligt skarpsynta 

skildringarna av mannens och kvinnans 

sätt att tänka fick publiken att skratta åt 

både Tom Pöysti, arbetskamraten och åt 

sig själv. Beskrivningen av mannens och 

kvinnans sätt att klä av sig roar fortfarande. 

Publiken lyssnade helt koncentrerat på den 

nästan två timmar långa föreläsningen. Det 

var förvånansvärt att det inte alls kändes 

pinsamt att sitta två timmar i en skolas 

festsal. De som deltog i det svenskspråkiga 

uruppförandet förvånade sig över 

hur bra det hade varit. De finskspråkiga 

visste att de hade en bra föreställning att 

vänta då de såg publiken lämna den första 

föreställningen. Folk hade röda kinder 

och glada miner. Det fanns säkert liv och 

rörelse på damrummet då kvinnorna fixade 

sina ögonmakeup efter att ha skrattat så att 

tårarna rann. Föreställningens tema var 

att man skall våga trots att man inte alltid 

är säker på att lyckas. Eftersom man inte 

alltid kan lyckas händer det sig ibland att 

man gör bort sig. Man skall acceptera sina 

tabbar och se dem som en resurs. 

Efter Tom Pöystis föreläsningar öppnades 

buffén där öl och cider flödade i 

lämpliga mängder. Den trevliga kvällen 

avrundades med en svängom till tonerna 

av dansbandet Roxie. Kvällen som helhet 

bestod av trevlig samvaro. 

Frågetävlingen 1/2004 

”Känner Du Din Stad?” 

De rätta svaren är följande: 

1. Hörnet av Storgatan och Styrmansgatan 

2. Stenmuren vid Aspegrens trädgård 

3. Villa Sveden 

4. Skolgatan 

5. Mariahemmet 

Fru Fortuna gynnade följande tävlingsdeltagare: 

Olli Heino 

Jakobstads historia, del IV 

Andtbacka Birgitta armbandsur 

Storing-Nylund Britt-Marie ” 

Sandvik Lilja ” 

Harju Ruth ” 

Wiklund Vivan ” 

Kilpailu 1/2004 

”Tunnetko kaupunkisi –kilpailu” 

Oikeat vastaukset ovat: 

1. Isonkadun ja Perämiehenkadun kulma 

2. Aspegrenin puutarhan kivimuuri 

3. Villa Sveden 

4. Koulukatu 

5. Mariahemmet 

Onnetar suosi seuraavia kilpailuun osallistuneita: 

Olli Heino 

Pietarsaaren historia, osa IV 

Andtbacka Birgitta rannekello 

Storing-Nylund Britt-Marie ” 

Sandvik Lilja ” 

Harju Ruth ” 

Wiklund Vivan ” 

18

GOD JUL 

Port Payé 

Finlande 

130892 

HYVÄÄ JOULUA 

Traditionell 

julgröt 

22.12 

kl. 10.30–14.00 

på 

Tobaksmagasinet 

Perinteinen 

joulupuuro 

22.12 

klo. 10.30–14.00 

Tupakkamakasiinilla 

Är adressen rätt? Vi har ingen automatisk uppföljning 

på stadens tidigare anställdas (pensionärer) adresser. Därför 

önskar vi att ni meddelar ifall vi skickar Staden-Kaupunki till 

fel adress. Korrigera felaktigheten genom att ringa 785 1285 

(Rita Forsbacka). 

Användning av Outlook e-post 

Man har framfört önskemål om information och skolning i 

användandet av stadens nya e-post system. Målsättningen med 

förnyandet av systemet är en mera mångsidig användning av 

e-posten och dess tilläggsfunktioner. Outlook 2003 är mer än 

bara ett e-post system. Det ger goda möjligheter att disponera 

tiden och sköta arbetsuppgifterna väl. Fördelen med systemet 

är att den kan användas nästan var som helst, där man har 

tillgång till Internet. 

Bokning av utrymmen i gemensam användning kan ses på 

ett enhetligt sätt av alla som har befogenhet härtill. 

Outlook ger även möjlighet att förmedla arbetsuppgifter från 

en person till en annan och ändå få en helhetsbild av ärendet. 

Användningen av Outlook sker med hjälp av Internet från 

följande adress: http://owa.jakobstad.fi. 

Tidtabell för i bruk tagandet 

Övergångsperioden från GroupWise till Outlook har gjort 

många förvirrade och orsakat ovisshet. Det nya systemet 

kommer att var i bruk helt och hållet inom utgången av januari 

2005. För lärarnas del tas Outlook i bruk under jullovet. 

De övriga förvaltningsenheterna får stegvis det nya e-post 

systemet. 

Mera information om användningen av Outlook finns på 

stadens Intranet sidor. 

Jaakko Kaivosoja 

Onko osoite oikea? Kaupungin entisten työntekijöiden 

(eläkeläisten) osoitteita varten ei ole automaattista seurantaa. 

Toivomme että ilmoitatte, mikäli Staden-Kaupunki – lehtenne 

lähetetään väärään osoitteeseen. Korjatkaa virhe soittamalla 

numeroon 785 1285 (Rita Forsbacka). 

Outlook sähköpostin käyttö. 

Kaupungin uuden sähköpostijärjestelmän käyttöön on toivottu 

ohjeistusta. Keskeisimpiä tavoitteena sähköpostijärjestelmän 

uudistamisessa on sähköpostin ja sen oheistoimintojen moninaisempi 

käyttö viestien henkilöiden ja työryhmien välillä. 

Outlook 2003 on muutakin kuin pelkkä sähköpostijärjestelmä, 

sisältää ajan ja työtehtävien hallintaan hyvät mahdollisuudet. 

Järjestelmän etuna on, että sitä voidaan käyttää melkein mistä 

tahansa, missä internet on käytettävissä. 

Yhteiskäytössä olevien tilojen varaukset ovat nähtävissä 

yhtenäisellä tavalla asianomaisille henkilöille. 

Erilaisten tehtäväpyyntöjen toimeksiantojen ja tehtäväpyyntöjen 

välittäminen henkilöiltä toisille ja niiden kokonaisvaltainen 

hallinta on mahdollista. 

Internet selaimen avulla järjestelmän käyttäminen aloitetaan 

osoitteesta: http://owa.jakobstad.fi 

Käyttöönottoaikataulu. 

Siirtymävaihe uuden järjestelmän käyttöön on aiheuttanut hämmennystä 

ja epätietoisuutta siirtymisen aikataulusta. Uusi järjestelmä 

tulee kokonaisuudessa olemaan käytössä tammikuun 

2005 loppuun mennessä. Opettajien osalta uuteen sähköpostiin 

siirrytään joululoman aikana. Muut hallintokunnat siirtyvät 

uuden järjestelmän käyttöön vaiheittain. 

Intranetista saat tarkemmat ohjeet miten Outlookia käytetään 

20

LEDARE, GÖRAN HONGA, stadsdirektör - Jakobstad

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?