Raportti Porvoon edustan merialueen tila vuosina 1965-2009 (pdf, 4 ...
Raportti Porvoon edustan merialueen tila vuosina 1965-2009 (pdf, 4 ...
Raportti Porvoon edustan merialueen tila vuosina 1965-2009 (pdf, 4 ...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Ramboll Analytics Oy<br />
Knowledge taking people further ---<br />
<strong>Porvoon</strong> vesi/Borgå vatten<br />
Neste Oil Oyj<br />
Borealis Polymers Oy<br />
StyroChem Finland Oy<br />
Stora Enso Timber Oy<br />
<strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> <strong>merialueen</strong><br />
<strong>tila</strong> <strong>vuosina</strong> <strong>1965</strong> – <strong>2009</strong><br />
Havsområdet utanför Borgå<br />
och dess tillstånd <strong>1965</strong> - 2010<br />
89102738<br />
13.8.2010
<strong>Porvoon</strong> vesi/Borgå vatten<br />
Neste Oil Oy<br />
Borealis Polymers Oy<br />
StyroChem Finland Oy<br />
Stora Enso Timber Oy<br />
<strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong><br />
<strong>merialueen</strong> <strong>tila</strong> <strong>vuosina</strong><br />
<strong>1965</strong> – <strong>2009</strong><br />
Havsområdet utanför<br />
Borgå och dess tillstånd<br />
<strong>1965</strong> - 2010<br />
13.8.2010<br />
Työnumero 89102738<br />
Hyväksynyt<br />
Tarkistanut<br />
Toimittanut<br />
Kirjoittanut<br />
Outi Salonen<br />
Hanna Peltonen<br />
Paula Jäntti<br />
Janne Kekkonen<br />
Hanna Peltonen<br />
Paula Jäntti<br />
Ramboll Analytics Oy<br />
Niemenkatu 73 C<br />
FI-15140 Lahti<br />
Finland<br />
Puhelin: 020 755 7800<br />
www.ramboll-analytics.fi
TIIVISTELMÄ<br />
Vesiensuojelutoimien ansiosta <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> merialue on nykyisin paljon paremmassa<br />
kunnossa kuin jos suojelutyötä ei olisi tehty. Veden laadun ja vesistön <strong>tila</strong>n<br />
seuranta on ollut kattavaa ja riittävää kehityssuuntien toteamiseen. Suora pistekuormitus<br />
merialueelle on hyvin kontrolloitu ja sen osuus ravinteiden tai kiintoaineen kokonaiskuormituksesta<br />
vähäinen, vaikeasti muusta kuormituksesta erotettavissa. Jokien<br />
tuomat ravinne- ja kiintoainekuormat vaikuttavat vielä Svartbäckinselällä, joka nyt<br />
on <strong>Porvoon</strong> <strong>merialueen</strong> alueista selvemmin rehevöitymässä. Sisäalueella vedenlaatu<br />
on parantunut, mutta sielläkin hyvän ekologisen <strong>tila</strong>n saavuttaminen vuoteen 2027<br />
mennessä tulee olemaan haasteellista.<br />
Haitta-aineiden lähteitä ja kulkeutumista alueella on pystytty dokumentoimaan, vaikka<br />
päästölähdettä ei ole aina yksiselitteisesti pystytty osoittamaan. Myös joet kuljettavat<br />
mereen lukuisia haitta-aineita. Erilaisten haitta-aineiden löytyminen luonnon<strong>tila</strong>isiksi<br />
ja puhtaiksi oletetuilta vertailualueilta kertoo ympäristön yleisestä kuormittumisesta.<br />
Pohjaeläimistön taantuminen on selvä osoitus alueen huonosta ekologisesta <strong>tila</strong>sta,<br />
mutta ilmiö on ollut nähtävissä myös muilla rannikkoalueilla. Kalastuksessa ja kalastossa<br />
tapahtuneet muutokset ovat samoin yleistettävissä koko Suomenlahtea ja rannikolla<br />
tapahtuvaa kalastusta koskeviksi.<br />
Vesistön hyvän <strong>tila</strong>n saavuttaminen <strong>Porvoon</strong> merialueella edellyttää voimakkaampaa<br />
panostusta jokikuormien ja muun hajakuormituksen vähentämiseen kuin suoran pistekuormituksen<br />
vähentämiseen. Normaali<strong>tila</strong>nteessa pistekuormittajan vaikutusta ei<br />
harvakseltaan toteutetuissa seurannoissa pysty erottamaan hajakuormituksesta. Toiminnanharjoittajien<br />
omat prosessit ovat hyvin kontrolloituja, joten prosessin toimintahäiriö<br />
ja siitä vesistöön kohdistuva uhka, havaitaan todennäköisesti ajoissa. Häiriö<strong>tila</strong>nteiden<br />
vesistövaikutusten seuranta vaatii oman erillisen tarkkailuohjelmansa.<br />
Seurantaohjelmien ja -menetelmien tulee muuttua yhteiskunnan ja vesistön <strong>tila</strong>n<br />
muuttuessa, siten että seuranta keskittyy oleellisempiin kuormitusta ilmentäviin<br />
muuttujiin ilman että hyvien aikasarjojen hyötyä menetetään. Perusseurannan lisäksi<br />
on <strong>Porvoon</strong> merialueella huomioitava asetuksen 1022/2006 vaatimukset. Biologisen ja<br />
kemiallisen seurannan tuottaman tiedon yhdistäminen <strong>Porvoon</strong> merialueella antaa<br />
kokonaisvaltaisen käsityksen <strong>merialueen</strong> ekologisesta <strong>tila</strong>sta ja sen kehityssuunnasta.<br />
W:\YHTEINEN\TARKKAILUT\Jäntti\<strong>Porvoon</strong>meri\<strong>Porvoon</strong>meri_ruotsi.docx
RESUME<br />
Till följd av vattenskyddsåtgärderna är havsområdet utanför Borgå numera i ett<br />
mycket bättre tillstånd än om skyddsåtgärder inte skulle ha gjorts. Övervakningen av<br />
vattenkvaliteten och tillståndet i vattendraget har varit heltäckande och tillräcklig för<br />
konstaterande av i vilken riktning utvecklingen går. Den direkta punktbelastningen<br />
inom havsområdet är väl kontrollerad och belastningens andel av den totala belastningen<br />
av näringsämnen och fasta substanser är liten, och svår att avskilja från övrig<br />
belastning. Den belastning av näringsämnen och fasta substanser som åarna tillför<br />
inverkar ännu på Svartbäcksfjärden, som nu av alla områden inom Borgå havsområde<br />
är det område som tydligast håller på att övergödas. Vattenkvaliteten har förbättrats<br />
på det inre området, men också där kommer det att vara utmanade att nå ett bra<br />
ekologiskt tillstånd till år 2027.<br />
Man har kunnat dokumentera källorna till de skadliga ämnena och hur de transporteras<br />
till området, trots att utsläppskällan inte alltid entydigt har kunnat visas. Också<br />
åarna transporterar talrika skadliga ämnen till havet. Det faktum att man finner olika<br />
skadliga ämnen från jämförelseområden som man antagit vara i naturtillstånd och<br />
rena, berättar om den pågående allmänna belastningen i miljön. Bottenfaunans tillbakagång<br />
är ett klart bevis på områdets dåliga ekologiska tillstånd, men fenomenet har<br />
kunnat iakttas också på andra kustområden. De förändringar som skett i fiskenäringen<br />
och fiskbeståndet kan likaså också generaliseras att gälla allt fiske i hela Finska<br />
viken och kusten.<br />
Förutsättningen för att ett bra tillstånd skall åstadkommas i havsområdet utanför<br />
Borgå kräver att man kraftigare satsar på minskningen av åarnas belastningar och<br />
annan spridd belastning än på minskningen av en direkt punktbelastning. I normala<br />
fall kan man inte i kontroller som sker med glesa mellanrum skilja åt punktbelastningens<br />
inverkan från spridd belastning.<br />
Verksamhetsidkarnas egna processer är väl kontrollerade, varför störningar i processernas<br />
verksamhet och det hot som på den grund riktas mot vattendraget, troligtvis<br />
upptäcks i tid. Övervakningen av störningssituationernas inverkan på vattendragen<br />
kräver ett eget separat övervakningsprogram. Övervakningsprogrammen och -<br />
metoderna bör förändras då samhället och tillståndet i vattendraget förändras sålunda,<br />
att övervakningen fokuseras på väsentligare variabler som beskriver belastningen<br />
utan att nyttan av bra tidsserier går förlorade. Förutom den grundläggande övervakningen<br />
skall inom Borgå havsområde beaktas kraven i förordningen 1022/2006.<br />
Sammanställningen av de data den biologiska och kemiska övervakningen producerar<br />
inom Borgå havsområde ger en holistisk uppfattning om havsområdets ekologiska<br />
tillstånd och utvecklingsriktningen i tillståndet.<br />
W:\YHTEINEN\TARKKAILUT\Jäntti\<strong>Porvoon</strong>meri\<strong>Porvoon</strong>meri_ruotsi.docx
Sisällys<br />
TIIVISTELMÄ<br />
RESUME<br />
1. JOHDANTO 5<br />
2. TARKASTELTAVA ALUE 5<br />
2.1 Virtaukset, meriveden korkeus ja sää 6<br />
2.2 <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> <strong>merialueen</strong> <strong>tila</strong>an vaikuttaneita tapahtumia 8<br />
3. SUOMENLAHTI JA ITÄMERI 9<br />
4. PORVOON EDUSTALLE KOHDISTUVA KUORMITUS 10<br />
4.1 Ravinnekuormitus eri lähteistä Uudellamaalla ja Itä-Uudellamaalla 2000–<br />
2006 10<br />
4.2 <strong>Porvoon</strong> merialueelle kohdistuva pistekuormitus 11<br />
4.2.1 Joet 11<br />
4.2.2 Teollisuus ja yhdyskunnat 13<br />
4.3 Ilmaperäinen laskeuma 14<br />
4.4 Muu Suomenlahteen kohdistuva kuormitus ja uhat 14<br />
4.4.1 Meriliikenne 14<br />
4.4.2 Kaasuputki 15<br />
4.4.3 Pietari ja Venäjä 15<br />
4.4.4 Baltia 16<br />
4.5 Vesiensuojelutoimenpiteiden vaikutus <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> <strong>tila</strong>an 16<br />
4.6 Yhteenveto kuormituksesta 17<br />
5. MERIALUEEN VEDENLAATU 17<br />
5.1 <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> <strong>merialueen</strong> <strong>tila</strong> 60-luvun lopulla 17<br />
5.2 Lämpö<strong>tila</strong>, happi, pH ja sähkönjohtavuus 18<br />
5.2.1 Happi 18<br />
5.2.2 Happamuus 21<br />
5.2.3 Sähkönjohtavuus ja saliniteetti 21<br />
5.3 Ravinteet ja rehevyys 22<br />
5.3.1 Kokonaisfosfori 22<br />
5.3.2 Kokonaistyppi 24<br />
5.3.3 Kokonaisravinnesuhde 27<br />
5.3.4 Klorofylli a 29<br />
5.4 Yhteenveto vedenlaadun muutoksista 31<br />
6. KALASTO 32<br />
6.1 Kalastustiedustelut 32<br />
6.1.1 Ammattikalastus 32<br />
6.1.2 Kotitarve- ja virkistyskalastus 37<br />
6.1.3 Kirjanpitokalastus 39<br />
6.1.4 Kalastajien havainnot kalastoon liittyen 40<br />
6.2 Jäähdytysvesien mukana kulkeutuvat kalat 41<br />
6.3 Muut kalastotutkimukset 42<br />
6.3.1 Poikasnuottaukset 42<br />
6.3.2 Pelaginen poikaspyynti 43<br />
6.3.3 Koekalastus 43<br />
W:\YHTEINEN\TARKKAILUT\Jäntti\<strong>Porvoon</strong>meri\<strong>Porvoon</strong>meri_ruotsi.docx
6.3.4 Kalojen aistittavan laadun arviointi 43<br />
6.4 Hoitotoimenpiteet 44<br />
6.5 Yhteenveto kalastotarkkailujen tuloksista ja arvio kuormituksen<br />
vaikutuksesta kalastoon 46<br />
7. SEDIMENTIN HAITTA-AINEET 47<br />
7.1 Öljypitoisuudet 47<br />
7.2 Dioksiinit ja furaanit (PCDD/F) sekä PCB 49<br />
7.3 Dioktyyliftalaatti (DOP) 50<br />
7.4 Hartsihapot 51<br />
7.5 PAH 51<br />
7.6 Kloorifenolit 51<br />
7.7 Raskasmetallit 51<br />
7.8 Yhteenveto sedimentin haitta-aineista 52<br />
8. HAITTA-AINEET ELIÖISSÄ 53<br />
8.1 70-luku 53<br />
8.2 80-luku 53<br />
8.3 90-luku 54<br />
8.4 Vuodet 2003 ja 2007 55<br />
8.5 Yhteenveto eliöiden haitta-ainepitoisuuksista 56<br />
9. POHJAELÄINTARKKAILU 57<br />
9.1 Vertailu varhaisempiin tuloksiin 57<br />
9.2 <strong>Porvoon</strong> edusta (havaintopaikat E ja G) 57<br />
9.3 Orrenkylänselkä (havaintopaikat I ja C) 59<br />
9.4 Emäsalonselkä (havaintopaikat J ja M) 61<br />
9.5 Tolkkisten länsipuoli (havaintopaikat N ja A) 63<br />
9.6 Öljysatama (havaintopaikat Q ja S) 65<br />
9.7 Svartbäckinselkä (havaintopaikat T, V, X, B ja K) 67<br />
9.8 Yhteenveto pohjaeläintutkimusten tuloksista 67<br />
10. YHTEENVETO 69<br />
10.1 <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> <strong>merialueen</strong> <strong>tila</strong> 70<br />
10.1.1 Sisäalue <strong>Porvoon</strong>joensuulta Emäsalonselälle 70<br />
10.1.2 Svartbäckinselkä ja Tolkkisten alue 70<br />
10.1.3 Orrenkylänselkä ja avomeri 71<br />
10.2 Tulevaisuutta 71<br />
10.2.1 Velvoitetarkkailun tulevaisuus 73<br />
10. SAMMANDRAG 74<br />
10.1 Tillståndet i havsområdet utanför Borgå 75<br />
10.1.1 Inre området från Borgå ås mynning till Emsalöfjärden 75<br />
10.1.2 Svartbäcksfjärden och Tolkisområdet 75<br />
10.1.3 Orrbyfjärden och öppna havet 76<br />
10.2 Framtiden 76<br />
10.2.1 Övervakningsskyldigheten i framtiden 78<br />
KIRJALLISUUS 80<br />
W:\YHTEINEN\TARKKAILUT\Jäntti\<strong>Porvoon</strong>meri\<strong>Porvoon</strong>meri_ruotsi.docx
Kuvaluettelo<br />
Kuva 2-1. <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> merialue. ........................................................ 7<br />
Kuva 2-2. <strong>Porvoon</strong>- ja Mustijoen virtaama <strong>vuosina</strong> 1980–<strong>2009</strong>. ..................... 8<br />
Kuva 4-1. Ravinnekuormitus eri lähteistä Uudellamaalla ja Itä-Uudellamaalla ) 10<br />
Kuva 4-2. <strong>Porvoon</strong>joesta ja Mustijoesta tuleva fosforikuorma 1980–<strong>2009</strong> ...... 12<br />
Kuva 4-3. <strong>Porvoon</strong>joesta ja Mustijoesta tuleva typpikuorma 1980–<strong>2009</strong> ........ 12<br />
Kuva 4-4. Teollisuudesta ja yhdyskunnista tuleva fosforikuorma 1980–<strong>2009</strong> .. 13<br />
Kuva 4-5. Teollisuudesta ja yhdyskunnista tuleva typpikuorma 1980–<strong>2009</strong> .... 14<br />
Kuva 5-1. Hapen kyllästyneisyysaste (%) Kalvon itäpuolella elokuussa (piste<br />
UUS 13, Porvoo 48) ....................................................................... 20<br />
Kuva 5-2. Hapen kyllästyneisyysaste (%) avomerellä pohjan lähellä (piste UUS<br />
15, Porvoo 55). Kuvassa on vuoden kaikki havainnot. ......................... 20<br />
Kuva 5-3. Sähkönjohtokyky Orrenkylänselän eteläosassa (Emäsalo itä, 5) ..... 21<br />
Kuva 5-4. Saliniteetti avomerellä (piste UUS 55) ....................................... 22<br />
Kuva 5-5. Kokonaisfosforin pitoisuus 0-2 m kokoomanäytteissä Haikonselän ja<br />
Emäsalonselän alueella <strong>vuosina</strong> 1967 – <strong>2009</strong> ..................................... 23<br />
Kuva 5-6. Kokonaisfosforin pitoisuus 0-2 m kokoomanäytteissä<br />
Svartbäckinselän alueella <strong>vuosina</strong> 1967 – <strong>2009</strong>. ................................. 23<br />
Kuva 5-7. Kokonaisfosfori avomerialueella (piste UUS15) pinnassa ja pohjan<br />
läheisissä näytteissä. Vuosittaiset näytemäärät ja näytteenoton ajankohdat<br />
vaihtelevat. .................................................................................. 24<br />
Kuva 5-8. Kokonaistypen pitoisuus 0-2 m kokoomanäytteissä Emäsalonselän ja<br />
Haikonselän alueilla <strong>vuosina</strong> 1967 – <strong>2009</strong> ......................................... 25<br />
Kuva 5-9. Kokonaistypen pitoisuus 0-2 m kokoomanäytteissä Svartbäckinselällä<br />
<strong>vuosina</strong> 1967 – <strong>2009</strong> ..................................................................... 26<br />
Kuva 5-10. Kokonaistyppi pinnassa (1 m) ja pohjan läheisyydessä (-1 m)<br />
avomerialueella (piste UUS15) ........................................................ 26<br />
Kuva 5-11. N/P-suhde <strong>Porvoon</strong> sisärannikon alueella (Svinö-Kuggsund),<br />
Orrenkylänselän alueella sekä Sköldvikin edustalla 0-2 m vesipatsaassa.<br />
Orrenkylänselkä käsittää myös Emäsalon itäpuolen pisteen 5 tulokset. ... 28<br />
Kuva 5-12. N/P-suhde avomerellä UUS 15 vuosikeskiarvona ....................... 28<br />
Kuva 5-13. Klorofyllin keskimääräinen pitoisuus 0-2 m kokoomanäytteissä<br />
<strong>vuosina</strong> 1977 – <strong>2009</strong>. Sisäalue käsittää Svinön-Kuggsund alueen<br />
mittaukset ja Orrenkyläselkä Emäsalon itäpuolen tulokset. Sköldvikin<br />
edusta on keskiarvo pisteiden 32 ja 38 tuloksista ............................... 30<br />
Kuva 5-14. Klorofyllin keskimääräinen pitoisuus 2x näkösyvyyden<br />
kokoomanäytteissä avomerellä. 1970 ja -80-luvulla näytteitä otettiin<br />
yleensä kolme kertaa kesässä ja 1990 -luvulla kerran kesällä. 2000–luvulla<br />
näytteitä on huhti-lokakuulta 7 - 10 kertaa. ....................................... 30<br />
Kuva 6-1. Ammattikalastuksen kokonaissaaliin määrä <strong>vuosina</strong> 1984 – 2008 .. 33<br />
Kuva 6-2. Ammattikalastajien määrä <strong>vuosina</strong> 1984 – 2008 ......................... 33<br />
Kuva 6-3. Ammattikalastuksen lajittainen saalis Svartbäckinselällä <strong>vuosina</strong> 1984<br />
– 1990. ....................................................................................... 34<br />
Kuva 6-4. Ammattikalastuksen lajittainen saalis <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> merialueella<br />
<strong>vuosina</strong> 1991 – 1999 ..................................................................... 34<br />
Kuva 6-5. Ammattikalastuksen lajittainen saalis <strong>vuosina</strong> 2000 – 2008........... 35<br />
Kuva 6-6. Ammattikalastajien lajittaiset saalisosuudet <strong>vuosina</strong> 1991 - 1999<br />
prosentteina kokonaissaaliista. ........................................................ 36<br />
Kuva 6-7 Ammattikalastajien lajittaiset saalisosuudet <strong>vuosina</strong> 2000 – 2008<br />
prosentteina kokonaissaaliista. ........................................................ 36<br />
Kuva 6-8. Kotitarve- ja virkistyskalastajien määrän muutokset tiedustelu<strong>vuosina</strong><br />
1992 - 2008 ................................................................................. 37
Kuva 6-9 Kotitarve- ja virkistyskalastajien kokonaissaalis tiedustelu<strong>vuosina</strong><br />
1992 - 2008 ................................................................................. 38<br />
Kuva 6-10. Kotitarve- ja virkistyskalastajien kokonaissaaliin lajittaiset osuudet<br />
tiedustelu<strong>vuosina</strong> .......................................................................... 38<br />
Kuva 6-11. Kirjanpitokalastajien kokonaissaaliin lajittaiset osuudet <strong>vuosina</strong> 1992<br />
- 2001......................................................................................... 39<br />
Kuva 6-12. Kirjanpitokalastajien kokonaissaaliin prosentuaaliset lajittaiset<br />
osuudet <strong>vuosina</strong> 1992 – 2001 ......................................................... 40<br />
Kuva 6-13. Poikasnuottausten keskimääräiset aluekohtaiset poikasmäärät<br />
<strong>vuosina</strong> 1993, 1998, 2002, 2005 ja 2008 .......................................... 42<br />
Kuva 7-1. Sedimentin öljypitoisuuksien kehitys vuodesta 1980 vuoteen 2007. 48<br />
Kuva 7-2. Sedimentin dioksiini- ja furaanipitoisuuksien kehitys <strong>vuosina</strong> 1996,<br />
2003 ja 2007................................................................................ 49<br />
Kuva 7-3. Sedimentin DOP-pitoisuuksien kehitys <strong>vuosina</strong> 1993 – 2007 ......... 50<br />
Kuva 9-1. <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> (E, G) pohjaeläimistö <strong>vuosina</strong> <strong>1965</strong> - 2007 ......... 58<br />
Kuva 9-2. Orrenkylänselän (I, C) pohjaeläimistö <strong>vuosina</strong> <strong>1965</strong> - 2007 .......... 60<br />
Kuva 9-3. Emäsalonselän (J, M) pohjaeläimistö <strong>vuosina</strong> <strong>1965</strong> - 2007 ............ 62<br />
Kuva 9-4. Tolkkisten länsipuolen (N, A) pohjaeläimistö <strong>vuosina</strong> <strong>1965</strong> - 2007 .. 64<br />
Kuva 9-5. Öljysataman alueen (Q, S) pohjaeläimistö <strong>vuosina</strong> <strong>1965</strong> - 2007 ..... 66<br />
Kuva 9-6. Svartbäckinselän pohjaeläimistö havaintopaikoilla T, V, X, B ja K ... 68
LIITTEET:<br />
Liite 1. <strong>Porvoon</strong> merialueelle kohdistuva kuormitus<br />
Liite 2. Vesi- ja pohjaeläinnäytteiden havaintopaikkaluettelo<br />
Liite 3. Vesinäytteiden havaintopisteiden kartta<br />
Liite 4. Sedimentti- ja pohjaeläintutkimuksen havaintopisteet<br />
Liite 5. Kalastustiedustelun aluejako ja poikasnuottauspaikat<br />
Liite 6. Kalojen ja pohjaeläinten haitta-ainetutkimuksen näytealueet<br />
Liite 7. Sanasto<br />
Bilaga 1. Belastningen på Borgå havsområde under olika årtionden: Material<br />
1980–1990 enligt rapporterna av Talsi (1987) och Ahtela (1995) samt<br />
övervakningsskyldighetens rapporter<br />
Bilaga 2. Miljöförvaltningens material i Hertta-databasen om vattenkvaliteten i<br />
Borgå havsområde<br />
Bilaga 3. Gemensam observation av havsområdet utanför Borgå 2002-2010.<br />
Observationspunkter för vattenkvaliteten.<br />
Bilaga 4. Observationspunkter för undersökningen av sediment och bottendjur<br />
Bilaga 5. Fiskeförfrågningens områdesindelning och platserna för notdragning av<br />
fiskyngel<br />
Bilaga 6 Provtagningsområden för undersökning av skadliga ämnen i fiskar och<br />
bottendjur<br />
Bilaga 7. Ordlista<br />
JAKELU:<br />
<strong>Porvoon</strong> vesi /Borgå vatten / Karl-Gustav Björkell, karlgustav.bjorkell@porvoo.fi<br />
Neste Oil Oyj / Outi Piirainen, outi.piirainen@nesteoil.com;<br />
Neste Oil Oyj / Henrik Westerholm, henrik.westerholm@nesteoil.com<br />
Borealis Polymers Oy / Markku Siikanen, markku.siikanen@borealisgroup.com<br />
StyroChem Finland Oy / Jari Kyrö jari.kyro@styrochem.fi<br />
Stora Enso Timber Oy /Pekka Toivola, pekka.toivola@storaenso.com,<br />
Stora Enso Timber Oy / Marjaana Luttinen, marjaana.luttinen@storaenso.com
1. JOHDANTO<br />
Tässä seurantaraportissa tarkastellaan <strong>Porvoon</strong> <strong>merialueen</strong> <strong>tila</strong>a ja sen kehitystä<br />
vuodesta <strong>1965</strong> lähtien. Raportissa kootaan yhteen vesistö- ja kalataloustarkkailujen<br />
aineisto sekä tiedot pohjaeläin- ja haitta-aineselvityksistä. Lukuisten velvoitetarkkailuraporttien<br />
lisäksi tietoa on koottu ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan vedenlaatuaineistosta<br />
sekä Ahtelan ja Talsin ympäristöhallinnolle laatimista pitemmän<br />
ajanjakson tarkasteluista. Itämeren <strong>tila</strong>a käsittelevä aineisto on pääosin Suomen<br />
ympäristökeskuksen nettijulkaisuista.<br />
Suomenlahden <strong>tila</strong>an vaikuttavia tekijöitä esitellään raportissa lyhyesti. Pietarin ja<br />
koko Luoteis-Venäjän alueen vesiensuojelutoimet heijastuvat Suomenlahden <strong>tila</strong>an.<br />
Selvää käsitystä ei kuitenkaan vielä ole, näkyvätkö Pietarin parantuneet vesiensuojelutoimet<br />
jo Suomen rannikkovesillä ja <strong>Porvoon</strong> <strong>merialueen</strong> <strong>tila</strong>ssa.<br />
Käytettävän vedenlaatu- ja pohjaeläinaineiston varhaisimmat tulokset ovat vuodelta<br />
<strong>1965</strong>. Pitkät aikasarjat ovat arvokkaita vesistön <strong>tila</strong>n kehitystä arvioitaessa. Tarkastelujaksolla<br />
kalastus on muuttunut ammat<strong>tila</strong>is- tai puoliammat<strong>tila</strong>istyyppisestä<br />
kalastuksesta enemmän vapaa-ajan virkistyskalastukseksi. <strong>Porvoon</strong> <strong>merialueen</strong><br />
vesistö-, pohjaeläin- ja kalastotarkkailuita on muutettu, kun teollisuuden tai yhdyskuntien<br />
kuormitus on muuttunut.<br />
<strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> eliöiden ja pohjasedimentin haitta-aineiden tutkimus edustaa tutkimusalansa<br />
historiaa. Neljän vuosikymmenen aikana tapahtunut menetelmäkehitys<br />
ja ekotoksikologisen tietoisuuden kasvu käy hyvin ilmi tutkittujen yhdisteiden kirjosta.<br />
Seurantaraportin tavoitteena on kuvata <strong>Porvoon</strong> <strong>merialueen</strong> <strong>tila</strong>n kehitys ja arvioida<br />
nykyisen seurantaohjelman käyttökelpoisuutta toiminnanharjoittajien vesistövaikutusten<br />
arvioinnissa. Raportin tavoite on myös tuottaa tietoa tarkkailuvelvollisten<br />
ympäristölupien vesistövaikutusten arviointia sekä tarkkailusuunnitelmien päivitystä<br />
varten.<br />
2. TARKASTELTAVA ALUE<br />
<strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> merialueelle laskevat huomattavimmat joet ovat <strong>Porvoon</strong>joki ja<br />
Mustijoki (Mäntsälänjoki). <strong>Porvoon</strong>joen suualue avautuu merelle päin ensin Haikonselkänä<br />
ja etelämpänä Emäsalonselkänä. <strong>Porvoon</strong>joen suualueen itäpuolella, vesistön<br />
päävirtauksesta sivussa, sijaitsee laajahko, mutta hyvin matala Stensbölenselkä.<br />
Emäsalonselkä yhtyy Svartbäckinselkään Kuggsundin kautta ja Orrenkylänselkään<br />
Rönnskärssundin kautta. Mustijoki (Mäntsälänjoki) laskee Svartbäckinselän<br />
pohjoisosassa sijaitsevaan Kulloonlahteen, josta käytetään myös nimitystä Kartanonlahti.<br />
Emäsalon saari erottaa suuret selkävedet. Sen länsipuolella on Svartbäckinselkä<br />
ja itäpuolella sijaitsee matalampi Orrenkylänselkä. Koko Svartbäckinselkä<br />
ja Orrenkylänselän eteläosat avautuvat kynnyksettä Suomenlahdelle (kuva 2-<br />
1, taulukko 2-1).<br />
<strong>Porvoon</strong>joen suualue, Stensbölen- ja Haikonselkä sekä suurin osa Emäsalonselästä<br />
ovat syvyydeltään alle 5 metriä. Emäsalonselän pituussuunnassa kulkee kuitenkin<br />
yli 10 metrin syvänne, joka on syvimmillään Kuggsundin läheisyydessä. Kodderviken<br />
Tolkkisten itäpuolella on hyvin matala maksimisyvyyden ollessa alle 3 metriä.<br />
Kulloonlahti, johon Mustijoki laskee, on valtaosaltaan alle 5 metrin syvyistä vesialuetta.<br />
Kuggsundin ja Svartbäckinselän välillä on alle 10 m:n syvyinen kynnys. Svartbäckinselän<br />
itärannat ovat jyrkät ja selän vesisyvyys on 20 - 30 m laajalla alueella.<br />
5
Vain Emäsalon länsirannan tuntumassa on mainittavassa määrin alle 10 m:n syvyisiä<br />
vesialueita. Svartbäckinselkä avautuu Suomenlahdelle Kalvö –nimisen saaren<br />
molemmin puolin. Kalvön itäpuolen kautta Svartbäckinselkä viettää syvänä avomerelle<br />
ilman veden vaihtumista estävää kynnystä. Kalvön länsipuolinen reitti avomerelle<br />
on kynnyksellinen ja huomattavasti itäpuolta matalampi.<br />
Taulukko 2-1. Tutkimusalueen morfometria (Lähde: Oy Vesi-Hydro Ab 1993):<br />
Vesialue Vesipinta-ala Vesi<strong>tila</strong>vuus Keskisyvyys, m<br />
km 2 milj. m 3<br />
<strong>Porvoon</strong>selkä ja<br />
Stenbölenselkä 6,7 6,7 1,0<br />
Hamarin edusta 2,2 3,0 1,4<br />
Haikonselkä 3,0 10,3 3,5<br />
Kodderviken 0,8 1,0 1,3<br />
Emäsalonselkä 2,3 12,6 5,4<br />
Kulloonlahti 5,2 13,8 2,7<br />
Svartbäckinselkä 17,2 243,3 14,2<br />
Rönnskärsundet 2,0 5,9 3,0<br />
Orrenkylänselkä 11,4 94,7 8,3<br />
Muut vesialueet 5,1 4,6 0,9<br />
Yhteensä 55,9 395,9 7,1<br />
2.1 Virtaukset, meriveden korkeus ja sää<br />
Korpinen ym. (2002) laativat 3D virtausmallin <strong>Porvoon</strong> merialueelle. Mallin mukaan<br />
<strong>Porvoon</strong> edustalla tyypillisimmät tuulen aiheuttamat virtaus<strong>tila</strong>nteet syntyvät lännen-<br />
ja lounaanpuoleisilla tuulilla sekä idän- ja kaakonpuoleisilla tuulilla. Länsilounaistuulilla<br />
vesi kiertää Emäsalon myötäpäivään ja päävirtaus suuntautuu pintakerroksessa<br />
lännestä itään. Itä-kaakkoistuulilla virtaus on päinvastainen. Pohjanläheinen<br />
virtaus on yleensä pintavirtaukselle vastakkainen tai on epämääräinen ja<br />
nopeudeltaan hyvin pieni. Svartbäckinselällä (Kilpilahdenselällä) tyypillinen virtaussuunta<br />
on vastapäivään: Emäsalon rannan tuntumassa sisäänpäin ja länsirantaa<br />
takaisin ulos merelle. Jokivedet kulkevat lähellä pintaa ohuena kerroksena.<br />
Helsingin mareografin pitkän aikavälin (1904–2003) havaintojen perusteella alueen<br />
meriveden korkeus vaihtelee alivedestä, HW 0,92 m, yliveteen, HW +1,36 m teoreettiseen<br />
keskiveden korkeuteen nähden. Meriveden korkeus on yleensä alimmillaan<br />
huhti–toukokuussa ja ylimmillään marras-joulukuussa. Vaihtelu on vähäisintä<br />
kesäkuukausina ja voimakkainta loka-maaliskuussa. Vedenpinnan vaihteluun vaikuttavat<br />
ilmanpaineen muutokset, pitkäkestoiset yhdensuuntaiset tuulet sekä Suomenlahden<br />
pääaltaan ominaisheilahtelut.<br />
2000-luvulla vuoden keskilämpö<strong>tila</strong> on Porvoossa ollut +5-6 C, kun vielä 90-luvulla<br />
keskilämpö<strong>tila</strong> oli +4 C tienoilla. 1980–1990 –luvuilla sademäärä Porvoossa oli<br />
vuosittain 600–700 mm. Pitkän ajanjakson keskiarvo vuosilta 1961–1990 oli 660<br />
mm. Jo 1990 -luvun lopulla, mutta erityisesti 2000 –luvulla, vaihtelut sademäärässä<br />
ovat olleet voimakkaita. Vuosi 2002 oli kuiva ja sademäärä jäi 546 mm:iin. Sateisinta<br />
oli <strong>vuosina</strong> 2004, jolloin satoi 886 mm ja vuonna 2008, jolloin sademäärä<br />
oli 835 mm. Sateiset vuodet erottuvat <strong>Porvoon</strong> ja Mustijoen virtaamissa (kuva 2-2).<br />
6
Kuva Bild 2-1 2-1<br />
Kokonniemi 1975 - 2001<br />
Svinö<br />
Hermanninsaari 2001-<br />
Haikonselkä<br />
Emäsalonselkä<br />
Orrenkylänselkä<br />
Svartbäckinselkä<br />
PORVOON EDUSTAN<br />
!( Jätevedenpuhdistamot<br />
MERIALUEEN TARKKAILU<br />
!( Purkupiste<br />
W:\YHTEINEN\TARKKAILUT\Jäntti\<strong>Porvoon</strong>meri\Piirustukset\Yleiskartta.mxd
2 000 000<br />
<strong>Porvoon</strong>joen ja Mustijoen virtaama<br />
1 800 000<br />
1 600 000<br />
1 400 000<br />
1 200 000<br />
1 000 000<br />
800 000<br />
600 000<br />
400 000<br />
200 000<br />
-<br />
1980<br />
1981<br />
1982<br />
1983<br />
1984<br />
1985<br />
1986<br />
1987<br />
1988<br />
m3/d<br />
1989<br />
1990<br />
1991<br />
1992<br />
1993<br />
1994<br />
1995<br />
1996<br />
1997<br />
1998<br />
1999<br />
2000<br />
2001<br />
2002<br />
2003<br />
2004<br />
2005<br />
2006<br />
2007<br />
2008<br />
<strong>2009</strong><br />
<strong>Porvoon</strong>joki m3/d<br />
Mustijoki m3/d<br />
Kuva 2-2. <strong>Porvoon</strong>- ja Mustijoen virtaama <strong>vuosina</strong> 1980–<strong>2009</strong>.<br />
2.2 <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> <strong>merialueen</strong> <strong>tila</strong>an vaikuttaneita tapahtumia<br />
Teollisuus<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<strong>1965</strong> Neste Oy:n öljyjalostamo perustetaan<br />
1971 petro- ja muovikemiantehtaat aloittavat toimintansa<br />
1974 <strong>Porvoon</strong> kaupungin ja maalaiskunnan jätevedenpuhdistamot rakennetaan<br />
1975 Tampellan Tolkkisten sellutehdas suljettiin<br />
1981 vinyylikloridimonomeerin (VCM) tuotanto loppui<br />
2000 Ashland Finland Oy:n pehmitinainetuotanto loppui helmikuussa<br />
2007 polyvinyylikloridin (PVC) tuotanto loppui<br />
<strong>2009</strong> Stora Enso Timberin toiminta loppui<br />
Vesihuolto<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Fosforin poisto jäteveden puhdistamoilla tehostui 1980-luvun puolivälissä ja<br />
90-luvun alussa<br />
1975 - 2001 <strong>Porvoon</strong> kaupungin Kokonniemen puhdistamo toiminnassa<br />
1975 – 2001 <strong>Porvoon</strong> maalaiskunnan puhdistamo toimi Hermanninsaaressa<br />
20.11.2001 Hermanninsaaren uusi puhdistamo valmistuu. <strong>Porvoon</strong> kaupungin<br />
jätevesien (kaupunki ja maalaiskunta) purkupaikka siirtyi Svartbäckinselälle<br />
ja samalla vanhat purkupaikat poistuivat käytöstä. Typenpoisto tehostui.<br />
2007 <strong>Porvoon</strong> kaupungin keskustassa Rantakadun paineviemärin putkirikko;<br />
2-3 viikkoa<br />
Mustijoen vesilaitos Oy pumppaa vettä Mustijoesta Sköldvikin alueen teollisuusvesitarpeisiin.<br />
Pumppaus on keskimäärin 5-7 milj. m³ vuodessa eli noin 14 000 –<br />
19 000 m³/d. Mustijoen keskivirtaama on noin 560 000 m³/d, joten vedenotto vastaa<br />
2-3 % joen keskivirtaamasta ja noin 6-9 % keskialivirtaamasta.<br />
8
Sköldvikin alueella käytetään talousvetenä <strong>Porvoon</strong> vedeltä ostettua vettä noin 0,4-<br />
0,5 milj. m³ vuodessa eli keskimäärin runsaat 1 000 m³/vrk.<br />
Poikkeuksellisen kuivuuden vuoksi Mustijokeen on johdettu lisävettä Päijännetunnelista<br />
lyhyinä jaksoina:<br />
1989 5 päivää heinäkuussa yhteensä 336 000 m³ eli 67 000 m³/vrk<br />
1999 7 päivää syyskuussa 503 000 m³ eli 72 000 m³/vrk<br />
2002 11 päivää lokakuussa 921 000 m³ eli 84 000 m³/vrk<br />
2003 13 päivää eli 16.–17.1, 20.–26.2 ja 17.–20.3 708 000 m³ eli 54 500<br />
m³/vrk<br />
Luonnonilmiöitä<br />
Itämereen tulleita voimakkaita suolapulsseja esiintyi <strong>vuosina</strong> <strong>1965</strong>, 1969, 1973,<br />
1976 ja 2003. Erittäin voimakas suolapulssi tuli vuonna 1993<br />
(www.itameriportaali.fi).<br />
<br />
<br />
2005 talvimyrsky 9. tammikuuta nosti meriveden korkeutta<br />
2007 meri ei jäätynyt talvella<br />
3. SUOMENLAHTI JA ITÄMERI<br />
Kesällä <strong>2009</strong> todettiin tutkimusalusten Aranda ja Muikku tekemillä matkoilla varsinaisen<br />
Itämeren hapettoman ja rikkivetypitoisen syvän veden alueen laajentuneen<br />
ja paksuuntuneen. Suurin osa yli 100 metriä syvästä vesikerroksesta oli hapetonta<br />
ja rikkivetyä oli runsaasti. Paikoitellen rikkivetyä tavattiin jo 80 metrissä. Sen sijaan<br />
Suomenlahden <strong>tila</strong> oli parantunut ja se oli paras kymmeneen vuoteen, vaikka läntisen<br />
Suomenlahden syvillä pohjilla hapettomuutta esiintyikin.<br />
Viime vuosien leudot talvet ja vähäinen jääpeite on mahdollistanut Suomenlahden<br />
vesimassojen sekoittumisen. Happipitoista vettä on kulkeutunut myös rannikon<br />
syville pohjille. Parantunut happi<strong>tila</strong>nne näkyy pohjasedimentin tervehtymisenä<br />
erityisesti ulkosaaristossa. Myös pohjaeläimiä havaittiin rannikon havaintopaikoilla<br />
selvästi viime vuosia enemmän.<br />
Läntisen Suomenlahden avo<strong>merialueen</strong> syvillä pohjilla happi<strong>tila</strong>nne ei ole parantunut.<br />
Myös Suomenlahden sisäsaaristossa happi<strong>tila</strong>nne on paikoin huono alueilla,<br />
joilla vedenvaihto on heikkoa. Kaikkina <strong>vuosina</strong> tutkituista 30 vakiohavaintopaikasta<br />
oli pohjan happi<strong>tila</strong>nne hyvä 20:lla. Edellisen kerran yhtä hyvä <strong>tila</strong>nne oli kesällä<br />
1999. Vuonna 2006, yli 80 prosenttia näistä havaintopaikoista oli hapettomia.<br />
Suomenlahden pohjien parantunut happi<strong>tila</strong>nne näkyy myös pohjaeläinyhteisöjen<br />
<strong>tila</strong>n paranemisena [SYKE 24.8.<strong>2009</strong>].<br />
9
4. PORVOON EDUSTALLE KOHDISTUVA KUORMITUS<br />
Itämeren suurimmat typen ja fosforin lähteet ovat valuma-alueen maatalous ja<br />
yhdyskuntien puutteellisesti puhdistetut jätevedet. Noin neljännes typpikuormasta<br />
tulee ilmalaskeumana. Jokien ja rannikon pistemäisten lähteiden mukana Itämereen<br />
tuli vuosituhannen alussa vuosittain 744 900 tonnia typpeä (n. 74 % kokonaismäärästä).<br />
Typpilaskeuma oli 264 100 tonnia (n. 26 %). Itämeren 34 500 tonnin<br />
fosforikuorma tulee lähes kokonaan (99 %) maalta valumavesien mukana [VTT<br />
16.9.<strong>2009</strong>].<br />
4.1 Ravinnekuormitus eri lähteistä Uudellamaalla ja Itä-<br />
Uudellamaalla 2000–2006<br />
Uudenmaan ympäristökeskuksen mukaan maatalous aiheuttaa useimmissa Itä-<br />
Uudenmaan vesistöissä yli puolet fosforin ja typen kuormituksesta (kuva 4-1). Yhdyskuntien<br />
jätevesien kuormitus vesistöihin on vähentynyt tehostuneiden puhdistusmenetelmien<br />
ansiosta noin puoleen viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.<br />
Samanaikaisesti viemäriverkkoa on laajennettu ja puhdistettavat jätevesimäärät<br />
ovat lisääntyneet.<br />
70<br />
60<br />
50<br />
40<br />
30<br />
20<br />
10<br />
0<br />
Kokonaisfosfori %<br />
Kokonaistyppi %<br />
Kuva 4-1. Ravinnekuormitus eri lähteistä Uudellamaalla ja Itä-Uudellamaalla 1)<br />
1) Pistekuormitustiedot edustavat vuosien 2001–2006 keskiarvoa. Hajakuormitusarviot edustavat<br />
vuosituhannen vaihteen pitkän ajan keskimääräistä laskennallista vuosikuormitusta.<br />
Lähde: Ympäristöhallinnon tietojärjestelmä VEPS2/VAHTI [27.8.<strong>2009</strong>]<br />
10
4.2 <strong>Porvoon</strong> merialueelle kohdistuva pistekuormitus<br />
Keskimääräinen <strong>Porvoon</strong> merialueelle tuleva fosforikuorma on 90 tonnia vuodessa<br />
ja typpikuorma 2 050 tonnia vuodessa (taulukko 4-1). Koko Itämeren kuormituksesta<br />
<strong>Porvoon</strong> merialueelle tuleva kuormitus on vain murto-osa. Luoteis-Venäjältä<br />
tulevasta kuormituksesta on vain arvioita (kappale 4.4.3). Luoteis-Venäjän potentiaaliseen<br />
kuormitukseen verrattuna <strong>Porvoon</strong> <strong>merialueen</strong> fosforikuorma on siitä 0,5<br />
%:ia, mutta typpikuorma jopa 5,8 %:ia.<br />
Taulukko 4-1. <strong>Porvoon</strong> merialueelle kohdistuvan kontrolloidun pistekuormituksen<br />
tunnusluvut 1980–<strong>2009</strong>. Tässä kontrolloituun kuormitukseen on laskettu jokien<br />
ainevirtaamat sekä yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesipäästöt.<br />
Kontrolloitu<br />
kuormitus<br />
Vesimäärä<br />
milj m3/a<br />
BOD<br />
t/a<br />
Fosfori<br />
t/a<br />
Typpi<br />
t/a<br />
Kiintoaine<br />
t/a<br />
COD<br />
t/a<br />
Keskiarvo 621 2 012 91 2 015 25 383 9 813<br />
Minimi 340 1 029 41 1 366 6 005 5 313<br />
Maksimi 970 3 445 196 3 005 71 824 17 878<br />
4.2.1 Joet<br />
<strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> merialueelle tulee päivittäin jokivesiä sekä yhdyskunta- ja teollisuusjätevesiä<br />
lähes kaksi miljoonaa kuutiometriä. <strong>Porvoon</strong>- ja Mustijoen vesimäärät<br />
ovat hyvin suuria teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesien määriin verrattuna. Jokien<br />
tuomien vesimassojen ja ainekuormien vaihtelu on vuotuisista sääoloista johtuen<br />
erittäin suurta, kun taas teollisuus- ja yhdyskuntajätevesien vuodenaikaismuutokset<br />
ovat vähäisiä. Suoran pistekuormituksen vesistökuormitus on tarkastelujaksolla<br />
selvästi laskenut.<br />
<strong>Porvoon</strong>- ja Mustijoen tuoman kuormituksen muutos <strong>vuosina</strong> 1980–<strong>2009</strong> on kokonaisuuteen<br />
nähden ollut pientä (kuvat 4-2 ja 4-3). Jokien yhteensä tuoma fosforikuorma<br />
oli <strong>vuosina</strong> 1980 – <strong>2009</strong> keskimäärin 87 tonnia vuodessa ja typpikuorma<br />
1 860 t/v. Päivässä jokien tuoma kuorma on siten noin 240 kgP/d ja 5 100 kgN/d.<br />
<strong>Porvoon</strong>- ja Mustijoen yhteenlaskettu osuus <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> typpikuormasta on<br />
keskimäärin 91 % ja fosforikuormasta 94 %.<br />
Mustijoen typpikuorma on kasvanut 1990 –luvulta lähtien, kun <strong>Porvoon</strong>joen kautta<br />
tuleva typpikuorma on samaan aikaan laskenut. Vuosien 2005 – <strong>2009</strong> fosforikuormituksen<br />
nousu on seurausta leutoina talvina tapahtuneesta voimakkaammasta<br />
huuhtoumasta (kuvat 4-2 ja 4-3). Ravinne- ja kiintoainekuormat olivat suurimmat<br />
sateisina <strong>vuosina</strong> 2004 ja 2008 (kappale 2.1). Kiintoainekuormitus merialueelle<br />
tulee käytännössä täysin jokien tuomana. Yhdyskuntajätevesillä on vaikutusta<br />
BOD- ja typpikuormaan, ja teollisuusjätevesien vaikutus näkyy COD -kuormassa<br />
(liite 1).<br />
11
400<br />
<strong>Porvoon</strong>joen ja Mustijoen fosforikuorma<br />
350<br />
300<br />
250<br />
200<br />
150<br />
100<br />
50<br />
-<br />
1980<br />
1981<br />
1982<br />
1983<br />
kg/d<br />
1984<br />
1985<br />
1986<br />
1987<br />
1988<br />
1989<br />
1990<br />
1991<br />
1992<br />
1993<br />
1994<br />
1995<br />
1996<br />
1997<br />
1998<br />
1999<br />
2000<br />
2001<br />
2002<br />
2003<br />
2004<br />
2005<br />
2006<br />
2007<br />
2008<br />
<strong>2009</strong><br />
<strong>Porvoon</strong>joki, P kg/d<br />
Mustijoki, P kg/d<br />
Kuva 4-2. <strong>Porvoon</strong>joesta ja Mustijoesta tuleva fosforikuorma 1980–<strong>2009</strong><br />
7 000<br />
<strong>Porvoon</strong>joen ja Mustijoen typpikuorma<br />
6 000<br />
5 000<br />
4 000<br />
3 000<br />
2 000<br />
1 000<br />
-<br />
1980<br />
1981<br />
1982<br />
1983<br />
1984<br />
1985<br />
1986<br />
1987<br />
1988<br />
1989<br />
1990<br />
1991<br />
1992<br />
1993<br />
1994<br />
1995<br />
1996<br />
1997<br />
1998<br />
1999<br />
2000<br />
2001<br />
2002<br />
2003<br />
2004<br />
2005<br />
2006<br />
2007<br />
2008<br />
<strong>2009</strong><br />
kg/d<br />
<strong>Porvoon</strong>joki N, kg/d<br />
Mustijoki, N kg/d<br />
Kuva 4-3. <strong>Porvoon</strong>joesta ja Mustijoesta tuleva typpikuorma 1980–<strong>2009</strong><br />
12
4.2.2 Teollisuus ja yhdyskunnat<br />
Kilpilahden tuotantolaitoksien vesistöön johdettavat ainekuormat laskivat 1990 –<br />
luvulla. Fosfori- ja typpikuorma ovat nykyisin puolet 80 –luvun tasosta ja kiintoainekuorma<br />
on pudonnut kymmenenteen osaan (kuvat 4-4 ja 4-5). COD –kuorma<br />
on vähentynyt kolmanneksen. Fosforin pitoisuusnousujen syynä ovat ainakin <strong>vuosina</strong><br />
1997 ja 2005 jalostamon huoltopysäytykset (Outi Piirainen, henk.koht. tiedonanto).<br />
Stora Enson (entinen Tampella) vesistökuormitus laski huomattavasti vuonna 1990<br />
ja pienemmissä määrin vuosituhannen taitteessa. <strong>Porvoon</strong> kaupungin yhdyskuntajätevesien<br />
vesistökuorma laski selvästi 2000- luvulla, kun Hermanninsaaren uusi<br />
puhdistamo otettiin käyttöön. Sitä ennen BOD –kuorma oli 300–400 kg/d, kun se<br />
puhdistamon uusimisen jälkeen oli vain 50–100 kg/d. Vastaavasti typpikuorma laski<br />
tasolta 300 - 400 kg/d tasolle 140 - 170 kg/d ja oli 121 kg/d vuonna <strong>2009</strong> (kuva<br />
6). Fosforin vesistökuormituksen vähenemiseen puhdistamouudistuksella ei ollut<br />
yhtä merkittävää vaikutusta, sillä jo 1990-luvun alussa oli päästy noin 5 kg päiväkuormiin<br />
Vielä 1980 –luvulla yhdyskuntajätevesien fosforikuorma oli 8-15 kg/d.<br />
Vuonna <strong>2009</strong> fosforikuormitus oli 2,4 kg/d (kuva 4-4).<br />
Kokonniemen jätevedenpuhdistamon vuosikertomustietojen mukaan <strong>vuosina</strong> 1975<br />
– 1980 keskimääräinen tuleva fosforikuorma oli 48 kg/d ja typpi keskimäärin 220<br />
kg/vrk. <strong>Porvoon</strong> maalaiskunnan Hermanninsaaren puhdistamon tulokuorma oli asukasmäärien<br />
perusteella arvioituna 25–30 % Kokonniemen kuormituksesta. Siten<br />
vesistökuormitus oli 1970 -luvun alussa ennen puhdistamoita yhteensä noin 70<br />
kgP/d ja noin 270 kgN/d (K-G Björkell, henk. koht. tiedonanto).<br />
20<br />
Fosforin pistekuormitus<br />
18<br />
16<br />
14<br />
12<br />
kg/d<br />
10<br />
8<br />
6<br />
4<br />
2<br />
0<br />
1980<br />
1981<br />
1982<br />
1983<br />
1984<br />
1985<br />
1986<br />
1987<br />
1988<br />
1989<br />
1990<br />
1991<br />
1992<br />
1993<br />
1994<br />
1995<br />
1996<br />
1997<br />
1998<br />
1999<br />
2000<br />
2001<br />
2002<br />
2003<br />
2004<br />
2005<br />
2006<br />
2007<br />
2008<br />
<strong>2009</strong><br />
Stora Enso P kg/d Kilpilahti P kg/d Yhdyskunta P kg/d<br />
Kuva 4-4. Teollisuudesta ja yhdyskunnista tuleva fosforikuorma 1980–<strong>2009</strong><br />
13
800<br />
Typen pistekuormitus<br />
700<br />
600<br />
500<br />
400<br />
300<br />
200<br />
100<br />
0<br />
1980<br />
1981<br />
1982<br />
1983<br />
1984<br />
1985<br />
1986<br />
kg/d<br />
1987<br />
1988<br />
1989<br />
1990<br />
1991<br />
1992<br />
1993<br />
1994<br />
1995<br />
1996<br />
1997<br />
1998<br />
1999<br />
2000<br />
2001<br />
2002<br />
2003<br />
2004<br />
2005<br />
2006<br />
2007<br />
2008<br />
<strong>2009</strong><br />
Stora Enso N kg/d Kilpilahti N kg/d Yhdyskunta N kg/d<br />
Kuva 4-5. Teollisuudesta ja yhdyskunnista tuleva typpikuorma 1980–<strong>2009</strong><br />
4.3 Ilmaperäinen laskeuma<br />
Suomenlahteen tulevasta typpikuormituksesta ilmalaskeuman osuus on viime <strong>vuosina</strong><br />
ollut noin 10 %. Typen ilmalaskeumasta Suomen päästät, 1 400 tonnia typpeä<br />
vuodessa, vastaa 12 % Suomenlahden ilmaperäisestä NOx-kuormituksesta. Kansainvälinen<br />
meriliikenne on kuormitus<strong>tila</strong>stossa toinen 9 %:in osuudella (1000<br />
t/N/a). Typen oksidien kuormitus Suomenlahteen väheni noin 20 % ja ammoniakkikuormitus<br />
10–15 % <strong>vuosina</strong> 1990–1997. Väheneminen johtui ammoniakin kohdalla<br />
Venäjän maatalouden taantumisesta sekä katalysaattoreiden yleistymisestä<br />
Euroopan autokannassa. Myös NOx-päästöjä rajoitettiin polttoprosesseissa EUmaissa<br />
(Eloheimo 2007.)<br />
4.4 Muu Suomenlahteen kohdistuva kuormitus ja uhat<br />
4.4.1 Meriliikenne<br />
HELCOMIN <strong>tila</strong>ston mukaan alusonnettomuudet Itämerellä ovat 2000 –luvulla lisääntyneet.<br />
Kuitenkin Suomenlahdella sattuu onnettomuuksia vähemmän kuin <strong>tila</strong>stollisesti<br />
olisi odotettavissa. Turvallisuutta parantavia tekijöitä ovat maista käsin<br />
tapahtuva liikenteen ohjaus ja sitä tukeva alusten automaattinen tunnistusjärjestelmä<br />
sekä Suomenlahden pakollinen ilmoittautumisjärjestelmä (GOFREP). Itämeri<br />
on luokiteltu kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) toimesta erityisen herkäksi<br />
merialueeksi.<br />
Suomenlahden luonnolle yksikin suuri öljypäästö olisi katastrofi. Vaikein <strong>tila</strong>nne<br />
aiheutuisi Karri Eloheimon (2007) mukaan, jos öljyonnettomuus tapahtuisi itäisellä<br />
Suomenlahdella jäidenaikaan tai pitkään jatkuvan kovan merenkäynnin aikana.<br />
Öljyntorjunnan valmius on Baltian maissa välttävällä tasolla. Venäjällä olisi myös<br />
tarvetta parantaa öljyntorjuntavalmiutta. Venäjän puolella öljysatamia ovat Koivisto,<br />
Uuras ja Ust-Luga. Alusonnettomuuden riski on olemassa myös Nevalla.<br />
Meriluonnolle uhan muodostavat myös kappaletavarana kuljetettavat kemikaalit ja<br />
lastivuodot. Painolastivesien käsittelyn järjestäminen vähentää mm. tulokaslajien<br />
pääsyä Itämerelle. Uusissa aluksissa oli vuoden <strong>2009</strong> alusta alkaen oltava painolastivesien<br />
käsittelylaitteisto ja vanhoissa vuoteen 2016 mennessä.<br />
14
Suomenlahden risteävä rahtialus- ja matkustajalaivaliikenne sekä kesäkauden vilkas<br />
pien- ja huviveneliikenne muodostavat riskin merialueella. VTT:n selvityksen<br />
mukaan laivojen jätevesien osuus kokonaiskuormituksesta on pieni: typen osalta<br />
0,04 % (356 tonnia) ja fosforin 0,3 % (119 tonnia). Niiden ympäristövaikutus on<br />
kuitenkin merkittävä, sillä jätevesien ravinteet ovat pääosin leville biologisesti käyttökelpoisessa<br />
muodossa ja valtaosa ravinteista päätyy Itämereen kesällä [VTT<br />
16.9.<strong>2009</strong>].<br />
4.4.2 Kaasuputki<br />
Venäjältä Saksaan suunnitellaan rakennettavaksi noin 1200 km pitkä merenalainen<br />
kaasuputki, joka kulkisi Suomen talousvesivyöhykkeellä noin 375 km matkan.<br />
Hankkeesta vastaa Nord Stream AG –yhtiö, jonka ovat perustaneet venäläinen<br />
Gasprom JSC sekä saksalaiset E.ON AG ja BASF AG. Kaasuputken ympäristövaikutusten<br />
arvioinnissa sovelletaan ns. Espoon sopimusta, joka on YK:n Euroopan talouskomission<br />
yleissopimus valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista.<br />
Kaasuputken aiheuttamia ympäristöuhkia ovat mm. maailmansotien jälkeen<br />
mereen upotetut kemialliset aseet sekä ravinteiden ja orgaanisen aineen sekä raskasmetallien<br />
ja muiden myrkyllisten aineiden vapautuminen sedimentistä. Pohjaaineksen<br />
liettymisen uhka on olemassa merenpohjaa tasattaessa.<br />
Etelä-Suomen aluelupavirasto antoi luvan kaasuputken rakentamiselle Suomen<br />
talousvesialueelle. Putken rakentaminen alkoi huhtikuussa 2010.<br />
4.4.3 Pietari ja Venäjä<br />
Pietarin jätevesijärjestelmän rakentaminen jatkuu edelleen kokoojaviemäreiden<br />
rakentamisella ja fosforinpoiston käyttöönotolla. Eloheimon (2007) arvion mukaan<br />
Pietarin kaikkien jätevesien puhdistaminen vähentäisi Suomenlahden rehevöittävää<br />
fosforikuormitusta noin 40 % nykyisestä. Nykyisin noin 85 % Pietarin asumisjätevesistä<br />
puhdistetaan.<br />
Uutena uhkana ovat nousemassa tehostuvan maa- ja karjatalouden aiheuttama<br />
kuormitus sekä myös Nevan varren kasvavan omakotiasutuksen jätevedet. Pietarin<br />
alueen kanankasvatuskombinaattien suuruus ja valtaisa kananlannan määrä ovat<br />
huomattava ympäristöongelmia. Kananlannan varastointi avonaisissa ja huonokuntoisissa<br />
altaissa aiheuttaa haihtumis- ja maaperän saastumisongelmia. Laatokan ja<br />
Nevan alueilta tulevan hajakuormituksen tai teollisuuden kuormitusta on Eloheimon<br />
(2007) mukaan vaikea arvioida.<br />
Syyskuun 30. julkaistussa PRIMER –raportissa (SYKE <strong>2009</strong>) on Luoteis-Venäjän<br />
kuormituspotentiaali arvioitu valtavaksi: typpikuorma voi olla 35 500 tonnia vuodessa<br />
ja fosforikuorma 7 560 t/a. Siipikarjan potentiaalinen kuormitusosuus on<br />
arviossa 1/3 typpikuormasta ja ½ fosforikuormasta. Potentiaalinen kuormitus ei<br />
kuitenkaan päädy kokonaan Suomenlahteen eikä puutteellisen mittaustiedon takia<br />
todellista kuormitusta PRIMER –raportissa edes pyritäkään esittämään. Saatavilla<br />
olevaan mittaustietoon perustuvat arviot kuormituksesta jäävät selvästi pienemmiksi<br />
(taulukko 4-2).<br />
15
Taulukko 4-2. Arvioitu ravinnekuormitus Suomenlahteen Luoteis-Venäjän alueelta.<br />
Tämä PRIMER -raportissa julkaistun taulukon kuormitusluvut sisältävät huomattavaa<br />
epävarmuutta.<br />
Lähde Typpi, t/a Fosfori, t/a<br />
Luonnonhuuhtouma 7000 140<br />
Peltolannoitus 1000 120<br />
Yhdyskunnat >2000 580<br />
Haja-asutus 940 130<br />
Siipikarjan lanta 1080 60<br />
Karjan lanta Ei arviota Ei arviota<br />
Sian lanta Ei arviota Ei arviota<br />
Luoteis-Venäjän kaatopaikka- ja metsäpalojen vaikutus ulottuu otollisten tuulten<br />
vallitessa Suomeen ja Suomenlahdelle. Kevään ja kesän 2006 kaatopaikka- ja metsäpalojen<br />
savukaasujen pienhiukkaset ja hiilivedyt heikensivät ilman laatua laajalti<br />
eteläisessä Suomessa.<br />
Krasnyj Borin ongelmajätteiden vastaanottopaikka Nevan sivujoen varrella, noin 30<br />
km Pietarista kaakkoon, muodostaa riskin Pietarin raakaveden otolle. Päästö voi<br />
pahimmillaan ulottua Suomenlahdelle asti. Ongelmajätteiden ja vanhentuneiden<br />
torjunta-aineiden asiallinen hävittäminen ei Venäjällä ole nykytekniikalla mahdollista.<br />
4.4.4 Baltia<br />
Baltian maissa sitoutuminen ympäristönsuojeluun on heikkoa. Hankkeet kaatuvat<br />
mm. siihen, ettei aiemmin yhteisesti sovittuja periaatteita noudateta loppuun saakka.<br />
Esimerkki tästä on Kaliningradin jätevedenpuhdistamon rakentamisen kaatuminen<br />
uuden tarjouskilpailun myötä. Kaliningradin kaupunki ja vesilaitos kilpailuttivat<br />
jätevedenpuhdistamon rakentamisen uudelleen ja valituksi tuli urakoitsija, jonka<br />
referensseihin kuuluu lähinnä siltojen rakentamista. Kansainväliset rahoittajat vetivät<br />
lainansa pois, koska eivät hyväksyneet valintaa. Kaliningradiin on valmisteltu<br />
jätevedenpuhdistamoa jo 15 vuotta (Helsingin Sanomat 22.8.<strong>2009</strong>.)<br />
Muita ympäristöuhkia Baltian alueella ovat mm jätteiden käsittely ja loppusijoitus,<br />
palavan kiven poltto ja uraanin rikastus.<br />
4.5 Vesiensuojelutoimenpiteiden vaikutus <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> <strong>tila</strong>an<br />
Korpisen yms. (2002) laatimalla 3D mallilla arvioitiin vesiensuojelutoimenpiteiden<br />
vaikutusta <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> <strong>merialueen</strong> <strong>tila</strong>an. Mallitulosten mukaan kotimaiset<br />
toimenpiteet näkyvät planktonlevien kokonaisbiomassan ja rihmalevien vähenemisenä<br />
rannikkoalueilla ja sisäsaaristossa. Typen vähentämiseen painottuvat toimenpiteet<br />
eivät vaikuta avomeren typpeä sitovien sinilevien kasvuun. Pietarissa toteutettavat<br />
vesiensuojelutoimenpiteet näkyvät ensin itäisen Suomenlahden veden laadussa.<br />
Kemiallinen fosforinpoisto vähentää nimenomaan fosforikuormitusta, jolloin<br />
sinilevän kasvu avomerellä heikkenee. Mallisimulaation perusteella fosforinpoiston<br />
tehostaminen näkyisi Kotkan ja <strong>Porvoon</strong> alueella jo vuoden viiveellä.<br />
16
Rekolaisen yms. (2006) taustaselvityksessä on esitetty arviot Pietarin jätevesihuollon<br />
saattamisesta EU:n yhdyskuntajätevesidirektiivin edellyttämälle tasolle. Tavoitteena<br />
on typen osalta 70–80 % puhdistusaste ja fosforin poiston osalta noin 90 %<br />
puhdistusaste. Tavoitteen toteutumien merkitsisi Suomenlahden <strong>tila</strong>n huomattavaa<br />
paranemista sekä vähintään lievää Saaristomeren <strong>tila</strong>n paranemista. Yhdessä Suomen<br />
omien toimenpiteiden kanssa Saaristomeren <strong>tila</strong> paranisi merkittävästi. Taustaselvityksen<br />
mukaan vaikutukset Suomenlahden <strong>tila</strong>an näkyisivät jo muutamassa<br />
vuodessa. Leikattavat ravinnemäärät edustavat etenkin fosforin osalta varsin merkittävää<br />
osuutta koko <strong>merialueen</strong> ravinnetaseessa. Vähäisempienkin puhdistusasteiden<br />
toteutumisen ennustetaan mahdollisesti näkyvän lievänä vesialueiden <strong>tila</strong>n<br />
paranemisena myös rannikkovesissä kaakkoisen Suomen edustalla.<br />
4.6 Yhteenveto kuormituksesta<br />
<strong>Porvoon</strong> merialueelle tulevasta kiintoaine- ja ravinnekuormituksesta valtaosa on<br />
jokien tuomaa. Vain noin 5 – 10 % <strong>Porvoon</strong> <strong>merialueen</strong> typpi- ja fosforikuormasta<br />
on peräisin teollisuudesta tai yhdyskuntajätevesistä. Suoran pistekuormituksen<br />
määrä on laskenut huomattavasti 1980 –luvulta lähtien. <strong>Porvoon</strong>joen osuus kuormittajana<br />
on 2 - 3 –kertainen Mustijokeen verrattuna. Jokien keskimääräinen fosforikuorma<br />
vuodessa, 87 t, vastaa <strong>Porvoon</strong> Hermanninsaaren puhdistamon tulokuormaa.<br />
Puhdistamolle tuleva typpikuorma, 182 – 200 t vuodessa, on sen sijaan<br />
kymmenesosa jokien tuomasta typpikuormasta (1 860 t/v). Jokien tuoman kuorman<br />
rajoittaminen käy entistä vaikeammaksi, mikäli leudot talvet tulevaisuudessa<br />
yleistyvät.<br />
Luoteis-Venäjän tai Baltian suora vaikutus <strong>Porvoon</strong> rannikkoalueeseen on mitätön.<br />
Suomenlahden <strong>tila</strong>an niiden vesiensuojelutoimet vaikuttavat hitaasti.<br />
5. MERIALUEEN VEDENLAATU<br />
Vedenlaadun seuranta-aineiston määrä vaihteli tarkastelujakson aikana vuosittain.<br />
Tarkastelujakson alkupuolelta mittauksia oli vuodessa ehkä 1-3 ja tällä vuosituhannella<br />
jopa 8 kpl samalta havaintopaikalta. Tähän yhteenvetoon on valittu ensisijaisesti<br />
ne havaintopaikat, joilta on pisimmät aikasarjat. Tarkastelu perustuu ensisijassa<br />
0-2 m kokoomanäytteiden ja pohjan läheisyydestä otettujen näytteiden tuloksiin.<br />
Muina valintakriteereinä olivat aineistossa havaitun muutoksen suuruus sekä<br />
paikan sijainti suhteessa kuormituspisteisiin. Kuormituksen muuttuessa myös havaintopaikkoja<br />
on vaihdettu muuttunutta <strong>tila</strong>nnetta vastaaviksi. Esimerkiksi kun<br />
<strong>Porvoon</strong> kaupungin puhdistetut jätevedet vuonna 2001 alettiin johtaa Hermanninsaaren<br />
jätevedenpuhdistamon kautta Svartbäckinselälle, tarkkailun painopiste siirtyi<br />
Svinön alueelta Svartbäckinselän keskiosiin. Havaintopaikat näkyvät liitteenä 3<br />
olevassa kartassa.<br />
5.1 <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> <strong>merialueen</strong> <strong>tila</strong> 60-luvun lopulla<br />
<strong>Porvoon</strong>joen tuoma humusvaikutteinen ja ravinteikas vesi virtasi pintakerroksessa<br />
kohti merta ja mereltä päin tuli pohjanmyötäisesti suolaisempi vesi rantaa kohti.<br />
Fosforin pitoisuudet nousivat enimmillään 80 µg/l –tasolle ja vastaavasti typpeä oli<br />
lähes 2000 µg/l. Ulosteperäinen kuormitus oli ajoittain voimakasta ja vesialueen<br />
uimavesikelpoisuus heikentynyt. pH-arvot nousivat selvästi emäksisiksi, mikä oli<br />
todennäköisesti seurausta voimakkaasta levätuotannosta. Mereisimmillä alueilla<br />
Emäsalon itäpuolella merivesivirrat eivät elokuussa 1969 kyenneet täysin pitämään<br />
alusvettä hapellisena. Pohjan happi<strong>tila</strong>nne oli kuitenkin kohtalainen eikä sisäistä<br />
kuormitusta ilmennyt. Vesi oli selvästi ranta-alueita kirkkaampaa ja ravinne- ja<br />
humuspitoisuudet olivat pienempiä. Fosforia oli noin 30 µg/l ja typpeä 350 - 400<br />
µg/l.<br />
17
5.2 Lämpö<strong>tila</strong>, happi, pH ja sähkönjohtavuus<br />
Mereen johdettu lämpökuorma on kasvanut, mutta sen vaikutuksia meren happi<strong>tila</strong>nteeseen<br />
ja veden lämpö<strong>tila</strong>an ei käytetyssä aineistossa ollut havaittavissa enää<br />
1990–luvun puolivälin jälkeen. Tuolloin jäähdytysveden vaikutus oli laajimmillaan<br />
talvella ja todettavissa lievänä koko Svartbäckinselän alueella. Ahtelan raportissa<br />
(1995, ref. Penttinen 1989) kuvataan purkutunnelin alueen pysyminen sulana ja<br />
lämpö<strong>tila</strong>n kohoaminen noin kahdella asteella 4-5 m paksuisessa vesikerroksessa<br />
15 m syvyydessä talviaikana.<br />
Jäähdytysvesien liike riippuu merivesivirtauksista. Yleensä jäähdytysvesivirta suuntautuu<br />
Kalvön ja mantereen välistä merta kohti, missä merivesivirta joko katkaisee<br />
jäähdytysvesilautan tai sekoittuu siihen. Alueen jääolot ovat epävakaat.<br />
5.2.1 Happi<br />
Keskimääräinen happi<strong>tila</strong>nne on lopputalvella ja loppukesällä <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> merialueella<br />
ollut hyvä <strong>vuosina</strong> 1992 - 2008. Alle yhdessä prosentissa vuoden 1992<br />
jälkeisistä happimittauksista kyllästysaste on ollut alle 10 %. Vastaavasti voimakasta,<br />
yli 120 %, happikyllästyneisyyttä on todettu 7 % havainnoista. Talvella 1985 -<br />
1991 vallinneeseen happi<strong>tila</strong>nteeseen nähden on keskimääräinen <strong>tila</strong>nne pysynyt<br />
entisellään, mutta minimiarvoissa on tapahtunut laskua ja maksimiarvoissa nousua.<br />
Talviset hapen ylikyllästys<strong>tila</strong>nteet ovat yleistyneet vertailuvuosiin 1985 - 1991<br />
nähden. 60- luvulta aina 90-luvun alkuun todettiin satunnaisesti hapen vajausta<br />
jopa pinnassa. 2000-luvulta on yksittäisiä havaintoja alusveden täydestä hapettomuudesta.<br />
Lopputalvella kyllästysaste on vaihdellut Emäsalonselän 58 %:sta Svartbäckinselän<br />
90 %:iin (taulukko 5-1). Alhaisin kyllästysaste, 15 %, todettiin Kalvön itäpuolelta<br />
(piste UUS -13, Porvoo 48) maaliskuussa 2003. Heikoin happi<strong>tila</strong>nne on talvisin<br />
rajautunut Emäsalon pohjois- ja itäpuolelle, mutta silläkin alueella <strong>tila</strong>nne on ollut<br />
kohtuullinen, kun kyllästysaste on pysynyt 40 - 50 prosentissa.<br />
Elokuinen happi<strong>tila</strong>nne on selvästi heikentynyt. Hapen vajausta on useammin ja<br />
laajemmalla alueella kuin aikaisemmin. Jatkuva ylikyllästyneisyys viittaa voimakkaaseen<br />
levätuotantoon.<br />
Elokuussa keskimääräinen kyllästysaste on ollut 71 - 106 % (taulukko 5-2). Alusveden<br />
hapettomuutta on ilmennyt selvästi kevättalvea laajemmalla alueella ja voimakkaampana.<br />
Jatkuva, ajoittain erittäin voimakas ylikyllästys viittaa voimakkaisiin<br />
leväkukintoihin. Yli 120 %:in happikyllästysarvoja todettiin <strong>vuosina</strong> 1995 - 1996<br />
Svinön ja Kitön vesillä. Haikonselällä happikyllästys oli korkea <strong>vuosina</strong> 1998, 2004<br />
ja 2006. Vuonna 2006 hapen ylikyllästyneisyyttä todettiin myös Kitössä. Voimakkaisiin<br />
päällysveden hapen ylikyllästys<strong>tila</strong>nteisiin liittyi usein voimakas veden kerrostuneisuus<br />
ja matalallakin paikalla happi<strong>tila</strong>nne saattoi olla pohjassa heikentynyt.<br />
Kalvön itäpuolella elokuinen happikyllästyneisyys on 1970–luvulta lähtien pysynyt<br />
melko vakaana pinnassa, mutta pohjan happi<strong>tila</strong>nteessa on todettavissa lievää<br />
heikkenemistä (kuva 5-1).<br />
Avomerellä pohjanläheinen happi<strong>tila</strong>nne oli heikko satunnaisesti 80- luvulla. 2000-<br />
luvulle tultaessa happikyllästys on ollut loppukesällä alle 40 % useampana vuonna.<br />
Vuosituhannen taitteessa alusveden happikyllästys oli keskimäärin noin 70 %, mutta<br />
viime<strong>vuosina</strong> kyllästyneisyys on jäänyt alle 60 %. Hapen maksimikyllästyneisyydet<br />
ovat myös hienoisesti laskeneet viime <strong>vuosina</strong> (kuva 5-2).<br />
18
Taulukko 5-1. Hapen kyllästysaste lopputalvina 1992 - 2008 sekä vertailuarvot<br />
vuosilta 1985 - 1991 (Vertailuarvot: Ahtela 1995 mukaan)<br />
Hapen kyllästysaste %<br />
talvella 1992-2008 Vertailuarvot 1985-1991, talvi<br />
Paikka keskia. min max keskia. min max<br />
Svinö luode 20 74 46 93 78 62 94<br />
Haikonselkä 22 76 44 92 78 52 93<br />
Orrenkylänselkä 8 79 39 104 84 47 97<br />
Emäsalo itä 5 79 33 107 88 58 99<br />
Emäsalonselkä 24 58 42 75 53 8 95<br />
Kuggsund 25 80 49 94 81 53 98<br />
Illvarden koillinen 27 85 76 100 82 59 99<br />
Sillvik 116 80 61 96<br />
UUS-11 Porvoo 32 75 62 92 83 63 98<br />
Sköldvikin edusta 38 83 59 98 85 62 97<br />
UUS-12 Porvoo 40 86 77 92 84 61 99<br />
Svartbäckinselkä 1 89 83 91<br />
Svartbäckinselkä 2 91 90 91<br />
UUS-13 Porvoo 48; Kalvö itä 82 15 131 86 63 100<br />
Kalvön länsi, P3 89 86 95<br />
UUS-30 Kitö kaakko 57 88 74 96<br />
Stuvubergsudden länsi, P5 85 77 93<br />
Taulukko 5-2. Hapen kyllästysaste elokuussa <strong>vuosina</strong> 1992–2008 sekä vertailuarvot<br />
vuosilta 1985–1991 (Vertailuarvot: Ahtela 1995 mukaan)<br />
Hapen kyllästysaste %<br />
elokuussa 1992-2008<br />
Vertailuarvot 1985-1991, elokuu<br />
Paikka keskia. min max keskia. min max<br />
Svinö luode 20 87 54 123 89 69 122<br />
Haikonselkä 22 92 4 156 95 66 149<br />
Orrenkylänselkä 8 73 3 138 78 28 117<br />
Emäsalo itä 5 79 14 123 82 45 108<br />
Emäsalonselkä 24 106 86 142 133 100 308<br />
Kuggsund 25 72 1 125 78 31 139<br />
Illvarden koillinen 27 77 41 118 89 56 109<br />
Sillvik 116 89 51 123<br />
UUS-11 Porvoo 32 81 34 116 87 46 107<br />
Sköldvikin edusta 38 84 46 117 91 61 103<br />
UUS-12 Porvoo 40 81 48 115 86 52 107<br />
Svartbäckinselkä 1 78 57 105<br />
Svartbäckinselkä 2 71 41 110<br />
UUS-13 Porvoo 48; Kalvö itä 77 32 117 83 48 109<br />
Kalvön länsi, P3 83 50 110<br />
UUS-30 Kitö kaakko 57 88 40 129<br />
Stuvubergsudden länsi, P5 71 36 111<br />
19
Hapen kyllästysaste Kalvön itäpuolella<br />
140<br />
120<br />
100<br />
80<br />
%<br />
60<br />
40<br />
20<br />
0<br />
11.8.75<br />
11.8.76<br />
11.8.77<br />
11.8.78<br />
11.8.79<br />
11.8.80<br />
11.8.81<br />
11.8.82<br />
11.8.83<br />
11.8.84<br />
11.8.85<br />
11.8.86<br />
11.8.87<br />
11.8.88<br />
11.8.89<br />
11.8.90<br />
11.8.91<br />
11.8.92<br />
11.8.93<br />
11.8.94<br />
11.8.95<br />
11.8.96<br />
11.8.97<br />
11.8.98<br />
11.8.99<br />
11.8.00<br />
11.8.01<br />
11.8.02<br />
11.8.03<br />
11.8.04<br />
11.8.05<br />
11.8.06<br />
11.8.07<br />
11.8.08<br />
11.8.09<br />
pinta<br />
pohja<br />
Kuva 5-1. Hapen kyllästyneisyysaste (%) Kalvon itäpuolella elokuussa (piste UUS<br />
13, Porvoo 48)<br />
120<br />
Hapen kyllästysaste avomerellä pohjassa<br />
100<br />
80<br />
%<br />
60<br />
40<br />
20<br />
0<br />
1.8.75<br />
1.8.76<br />
1.8.77<br />
1.8.78<br />
1.8.79<br />
1.8.80<br />
1.8.81<br />
1.8.82<br />
1.8.83<br />
1.8.84<br />
1.8.85<br />
1.8.86<br />
1.8.87<br />
1.8.88<br />
1.8.89<br />
1.8.90<br />
1.8.91<br />
1.8.92<br />
1.8.93<br />
1.8.94<br />
1.8.95<br />
1.8.96<br />
1.8.97<br />
1.8.98<br />
1.8.99<br />
1.8.00<br />
1.8.01<br />
1.8.02<br />
1.8.03<br />
1.8.04<br />
1.8.05<br />
1.8.06<br />
1.8.07<br />
1.8.08<br />
1.8.09<br />
Kuva 5-2. Hapen kyllästyneisyysaste (%) avomerellä pohjan lähellä (piste UUS 15,<br />
Porvoo 55). Kuvassa on vuoden kaikki havainnot.<br />
20
5.2.2 Happamuus<br />
Avomerellä veden pH on muuttunut 0,1 pH-yksikön verran emäksisemmäksi 40<br />
tarkasteluvuoden aikana. Päällysveden happamuus on vaihdellut arvoissa pH 7,1 -<br />
8,9 ja pohjanläheisen vesikerroksen 7,1 - 8,1. Tyypillisesti emäksisemmät pH arvot<br />
ajoittuvat kevään levämaksimin yhteyteen.<br />
5.2.3 Sähkönjohtavuus ja saliniteetti<br />
Vuodesta 1946 alkavan seurannan jälkeen Itämereen on Tanskan salmien kautta<br />
tullut erittäin voimakkaita suolapulsseja vain <strong>vuosina</strong> 1951 ja 1993. Voimakkaaksi<br />
luokiteltuja suolapulsseja on todettu <strong>vuosina</strong> 1960, <strong>1965</strong>, 1969, 1973, 1976 ja<br />
2003. Viimeisen 20 vuoden aikana kohtalaisiksi luokitellut suolapulssit ovat harventuneet<br />
1950 - 1970 lukujen <strong>tila</strong>nteeseen nähden. Useana vuonna 1980-luvulta lähtien<br />
Itämereen ei ole tullut minkäänlaista suolapulssia.<br />
<strong>Porvoon</strong> rannikon läheisyydessä Mustijoen ja <strong>Porvoon</strong>joen makean veden vaikutus<br />
on selvemmin nähtävissä talvella. Pisteessä Emäsalonselällä (piste 24) talviset johtokykyarvot<br />
ovat nykyisin alle 400 mS/m, usein jopa tasolla 50 mS/m, kun kesällä<br />
johtokyky on 800 - 1000 mS/m. 80 - 90 –lukujen taitteessa mitatut arvot olivat<br />
vuodenajasta riippumatta melko tasaisesti 600 - 900 mS/m. Itämeren suolapulssien<br />
vaikutusta sisärannikon suolaisuuteen ei yksiselitteisesti voi osoittaa. Tasolla<br />
1000 mS/m olevia arvoja mitattiin niin heikon suolapulssin vuonna 1978 kuin kohtalaisen<br />
suolapulssin aikaan <strong>vuosina</strong> 1982 ja 1983.<br />
Saaristovyöhykkeen reunalla Orrenkylänselän eteläosissa (Emäsalon itäpuoli, piste<br />
5) pinnan ja pohjan välinen suolaisuusero oli 80-luvulla voimakkaimmillaan yli 200<br />
mS/m. 1990-luvulta lähtien ero on ollut 100 - 150 mS/m. Alusveden johtokyky on<br />
laskenut enemmän kuin päällysveden. Päällysveden sähkönjohtavuus on ollut keskimäärin<br />
870 mS/m ja alusveden 1000 mS/m (kuva 5-3).<br />
Avomerialueelta Uudenmaan ympäristökeskuksen saliniteettimittauksissa on nähtävissä<br />
hienoinen suolaisuuden väheneminen. Saliniteetti on 1980-luvulta laskenut 1<br />
‰ verran ja on nykyisin avomerialueella 5,3 ‰ (kuva 5-4).<br />
1600<br />
Emäsalon itäpuoli<br />
1400<br />
1200<br />
Sähkönjohtokyky mS/m<br />
1000<br />
800<br />
600<br />
400<br />
200<br />
0<br />
20.8.1969<br />
20.8.1970<br />
20.8.1971<br />
20.8.1972<br />
20.8.1973<br />
20.8.1974<br />
20.8.1975<br />
20.8.1976<br />
20.8.1977<br />
20.8.1978<br />
20.8.1979<br />
20.8.1980<br />
20.8.1981<br />
20.8.1982<br />
20.8.1983<br />
20.8.1984<br />
20.8.1985<br />
20.8.1986<br />
20.8.1987<br />
20.8.1988<br />
20.8.1989<br />
20.8.1990<br />
20.8.1991<br />
20.8.1992<br />
20.8.1993<br />
20.8.1994<br />
20.8.1995<br />
20.8.1996<br />
20.8.1997<br />
20.8.1998<br />
20.8.1999<br />
20.8.2000<br />
20.8.2001<br />
20.8.2002<br />
20.8.2003<br />
20.8.2004<br />
20.8.2005<br />
20.8.2006<br />
20.8.2007<br />
Pinta<br />
Pohja<br />
Kuva 5-3. Sähkönjohtokyky Orrenkylänselän eteläosassa (Emäsalo itä, 5)<br />
21
8<br />
Avomeri UUS-55<br />
7<br />
6<br />
5<br />
4<br />
3<br />
2<br />
1<br />
0<br />
17.8.76<br />
17.8.77<br />
17.8.78<br />
17.8.79<br />
17.8.80<br />
17.8.81<br />
17.8.82<br />
Saliniteetti ‰<br />
17.8.83<br />
17.8.84<br />
17.8.85<br />
17.8.86<br />
17.8.87<br />
17.8.88<br />
17.8.89<br />
17.8.90<br />
17.8.91<br />
17.8.92<br />
17.8.93<br />
17.8.94<br />
17.8.95<br />
17.8.96<br />
17.8.97<br />
17.8.98<br />
17.8.99<br />
17.8.00<br />
17.8.01<br />
17.8.02<br />
17.8.03<br />
17.8.04<br />
17.8.05<br />
17.8.06<br />
17.8.07<br />
17.8.08<br />
17.8.09<br />
Pinta<br />
Pohja<br />
Kuva 5-4. Saliniteetti avomerellä (piste UUS 55)<br />
5.3 Ravinteet ja rehevyys<br />
Suppeimmillaan 1970-luvulla analysoitiin klorofylliä sekä kokonaistyppeä ja –<br />
fosforia 0-2 m kokoomanäytteistä vain kevättalvella ja loppukesällä. 1980-luvulta<br />
lähtien avovesikauden kokoomanäytteitä on otettu yleensä kahdeksan kertaa vuodessa.<br />
5.3.1 Kokonaisfosfori<br />
Viimeisimmät <strong>Porvoon</strong> sisärannikon kokonaisfosforin pitoisuudessa ilmenneet pitoisuuspiikit<br />
ajoittuvat vuosiin 1998 ja 2004. Kuggsundin salmessa fosforin vuosikeskiarvot<br />
olivat 60 - 70–luvulla noin 50 µg/l. Vuosituhannen taitteessa alueelta todettiin<br />
ajoittain 100 µg/l – tasolla olevia fosforipitoisuuksia.<br />
Haikonselällä ja Emäsäsalonselällä fosforia saattoi 1970-luvulla olla vuosikeskiarvona<br />
yli 200 µg/l, mutta nykyisin pitoisuustaso on alle 100 µg/l. Alhaisimmat vuosikeskiarvot<br />
ovat olleet 50 - 60 µg/l (kuva 5-5). Lievää pitoisuusnousua on ilmennyt<br />
Kuggsundin, Kulloonlahden (Kartanonlahden) ja Illvardenin koillispuolella (piste<br />
27). Kilpilahden tuotantolaitosten ja merivesitunnelin purkuputken alueella (Sköldvikin<br />
edusta) sekä Kalvön itäpuolella fosforipitoisuuden nousu on parin viimevuosikymmenen<br />
aikana ollut noin 5 µg/l. 1980–luvulla alueen fosforipitoisuudet olivat<br />
alle 30 µg/l, mutta viime<strong>vuosina</strong> Sköldvikin edustalta ja Kalvön itäpuolelta on todettu<br />
jopa 60 - 70 µg/l –pitoisuuksia. Samanaikaiset pitoisuusnousut ovat olleet todettavissa<br />
myös etelämpänä Stuvubergsuddenin kohdalla (kuva 5-6).<br />
Orrenkylänselällä fosforipitoisuus on pysynyt 40 µg/l-tasolla, mutta vuosien välinen<br />
vaihtelu on lisääntynyt. Orrenkylänselän eteläosassa, avomeren vaikutusalueella,<br />
fosforipitoisuus on lievästi laskenut. 1970 - 1980 luvulla pitoisuudet olivat satunnaisesti<br />
yli 50 µg/l, mutta viime<strong>vuosina</strong> alle 30 µg/l.<br />
22
Avomerialueella, pisteellä UUS 15, fosforipitoisuudet ovat enimmäkseen vaihdelleet<br />
tasolla 30 - 60 µg/l. Poikkeavan korkeita pitoisuuksia todettiin <strong>vuosina</strong> 1991 ja<br />
1998. Vuoden 1998 keskiarvo oli 72 µg/l. Avo<strong>merialueen</strong> pohjan fosforipitoisuudet<br />
ovat nousseet. Yli 100 µg/l pitoisuuksia on todettu useammin 2000-luvulla. Pinnassa<br />
keskimääräinen pitoisuustaso on viimeisen vuosikymmenen aikana ylittänyt 20<br />
µg/l-tason (kuva 5-7).<br />
280<br />
Kokonaisfosfori<br />
150<br />
230<br />
120<br />
90<br />
60<br />
30<br />
0<br />
1967<br />
1969<br />
1971<br />
1973<br />
1975<br />
1977<br />
1979<br />
1981<br />
1983<br />
1985<br />
1987<br />
1989<br />
1991<br />
1993<br />
1995<br />
1997<br />
1999<br />
2001<br />
2003<br />
2005<br />
2007<br />
<strong>2009</strong><br />
µgP/l<br />
Haikonselkä Emäsalonselkä Lin. (Haikonselkä) Lin. (Emäsalonselkä)<br />
Kuva 5-5. Kokonaisfosforin pitoisuus 0-2 m kokoomanäytteissä Haikonselän ja<br />
Emäsalonselän alueella <strong>vuosina</strong> 1967 – <strong>2009</strong><br />
Kokonaisfosfori<br />
80<br />
60<br />
40<br />
µgP/l<br />
20<br />
0<br />
1967<br />
1969<br />
1971<br />
1973<br />
1975<br />
1977<br />
1979<br />
1981<br />
1983<br />
1985<br />
1987<br />
1989<br />
1991<br />
1993<br />
1995<br />
1997<br />
1999<br />
2001<br />
2003<br />
2005<br />
2007<br />
<strong>2009</strong><br />
Sköldvikin ed, S_38 Kalvö E_48 Stuvubergsudden W_P5 Lin. (Sköldvikin ed, S_38) Lin. (Kalvö E_48)<br />
Kuva 5-6. Kokonaisfosforin pitoisuus 0-2 m kokoomanäytteissä Svartbäckinselän<br />
alueella <strong>vuosina</strong> 1967 – <strong>2009</strong>.<br />
23
Fosfori pinnassa ja pohjassa avomerellä<br />
150<br />
270<br />
120<br />
90<br />
60<br />
30<br />
0<br />
1.1.71<br />
1.1.72<br />
1.1.73<br />
1.1.74<br />
1.1.75<br />
1.1.76<br />
1.1.77<br />
1.1.78<br />
1.1.79<br />
1.1.80<br />
1.1.81<br />
1.1.82<br />
1.1.83<br />
1.1.84<br />
1.1.85<br />
1.1.86<br />
1.1.87<br />
1.1.88<br />
1.1.89<br />
1.1.90<br />
1.1.91<br />
1.1.92<br />
1.1.93<br />
1.1.94<br />
1.1.95<br />
1.1.96<br />
1.1.97<br />
1.1.98<br />
1.1.99<br />
1.1.00<br />
1.1.01<br />
1.1.02<br />
1.1.03<br />
1.1.04<br />
1.1.05<br />
1.1.06<br />
1.1.07<br />
1.1.08<br />
1.1.09<br />
1.1.10<br />
µg/l<br />
pinta pohja Lin. (pinta) Lin. (pohja)<br />
Kuva 5-7. Kokonaisfosfori avomerialueella (piste UUS15) pinnassa ja pohjan läheisissä<br />
näytteissä. Vuosittaiset näytemäärät ja näytteenoton ajankohdat vaihtelevat.<br />
5.3.2 Kokonaistyppi<br />
Svinön luoteispuolella kokonaistypen pitoisuus on vaihdellut arvoissa 1500 - 2500<br />
µg/l. Trendi on ollut laskeva 2000-luvulla. Haikonselällä typen pitoisuus on laskenut<br />
selvästi, sillä 60-luvun lopulla pitoisuustaso oli noin 1000 µgN/l, kun pitoisuus nykyisin<br />
on noin 800 µgN/l. Emäsalonselällä, Koddervikenin suulla, pitoisuus on pysynyt<br />
tasolla 800 µg/l. Parin viimevuoden aikana Emäsalonselän (piste 24) typpipitoisuus<br />
on ollut alle 600 µg/l (kuva 5-8).<br />
Svartbäckinselällä Sköldvikin <strong>edustan</strong> pohjoisosassa (pisteet Purku 1, UUS11, Porvoo<br />
32) keskimääräinen kokonaistypen pitoisuus pinnassa on tavallisesti ollut 400 -<br />
600 µg/l. 1980-luvulta lähtien keskimääräinen pitoisuus on ollut noin 550 µg/l,<br />
mutta jopa yli 3000 µg/l pitoisuuksia todettiin 1970–luvulla maalis-toukokuussa.<br />
Sittemmin yli 1000 µg/l pitoisuudet ovat olleet tavallisia alkukesän ja loppusyksyn<br />
näytteissä.<br />
Merivesitunnelin kohdalla korkeimmat todetut typpipitoisuudet olivat 1000 - 1400<br />
µg/l ja ne todettiin kevätkesällä tai loppusyksyllä 1980- ja 2000-luvuilla. 1990-<br />
luvulla vuosittaiset maksimipitoisuudet jäivät alle 1000 µg/l. 1980 - 1990-lukujen<br />
taitteessa keskimääräiset typpipitoisuudet olivat alle 400 µg/l, mutta viimeisen<br />
kymmenen vuoden keskiarvo on 550 µgN/l. 2000-luvulla korkeimmat vuosikeskiarvot<br />
ovat nousseet yli 700 µg/l.<br />
Eteläisemmällä Sköldvikin havaintopaikalla (Purku 3, merivesitunneli, piste 38) kokonaistypen<br />
pitoisuus on keskimäärin ollut vain noin 35 µg/l pohjoista alhaisempi.<br />
Pitoisuusvaihtelut ovat hyvin samanlaisia ja –aikaisia pohjoisemman pisteen kanssa.<br />
Kummankin havaintopaikan kokonaistypen pitoisuustrendi oli lievästi nouseva<br />
vuoteen 2004 saakka. 1980- luvulta alkavassa aineistossa korkein typen vuosikeskiarvo<br />
Sköldvikin eteläisellä pistellä 38 oli 795 µg/l (kuva 5-9).<br />
24
Kalvön itäpuolella (piste UUS13, Porvoo 48) mittauksia tehtiin 1970-luvun alussa<br />
yksittäisinä kertoina. 1980-luvulta alkaen pitoisuustaso on pysynyt 500 µg/l tuntumassa<br />
ja lievä nouseva pitoisuustrendi taittui vuonna 2005, jolloin syyskuussa mitattiin<br />
poikkeavan korkea pitoisuus, 1100 µgN/l. Saman näytteen fosforipitoisuus oli<br />
94 µg/l. Yleensä heinäkuussa todettu minimi on ollut 300 – 400 µgN/l (kuva 5-9).<br />
Orrenkylänselältä mitattiin huhtikuussa 1970 pinnasta typpeä 1200 µg/l. Sittemmin<br />
keskimääräinen pitoisuus on ollut tasolla 500 µg/l. Ulompana Emäsalon itäpuolella<br />
typpeä oli 60-70 –luvun taitteessa alle 400 µg/l. Korkeimmat vuosikeskiarvot mitattiin<br />
vuonna 1988, jolloin pitoisuus oli 660 µgN/l. 1990-luvulla pitoisuudet olivat<br />
yleisesti 400 - 500 µg/l, ja viime <strong>vuosina</strong> enimmäkseen alle 400 µg/l. Pitoisuustrendi<br />
Orrenkylänselällä ja Emäsalon itäpuolella avomeren tuntumassa on kuitenkin<br />
lievästi nouseva.<br />
Avomerellä (piste UUS 15) päällysveden kokonaistypen pitoisuus on pysynyt alle<br />
400 µg/l aina 70-luvulta saakka. Pinnasta mitatut pitoisuudet ovat lievästi laskeneet.<br />
700 - 800 µg/l pitoisuuksia todettiin 80-luvulla ja 2000-luvulla. Havainnot<br />
ovat yksittäisiä ja useimmin kevättalvisia. Poikkeavan korkea pitoisuus, 1600 µN/l,<br />
todettiin 7.3.1991. Pohjan läheisyydessä kokonaistypen pitoisuus ei merkittävästi<br />
ole muuttunut neljänkymmenen vuoden aikana (kuva 5-10).<br />
Kokonaistyppi<br />
1600<br />
1400<br />
1200<br />
1000<br />
800<br />
µgN/l<br />
600<br />
400<br />
200<br />
0<br />
1967<br />
1969<br />
1971<br />
1973<br />
1975<br />
1977<br />
1979<br />
1981<br />
1983<br />
1985<br />
1987<br />
1989<br />
1991<br />
1993<br />
1995<br />
1997<br />
1999<br />
2001<br />
2003<br />
2005<br />
2007<br />
<strong>2009</strong><br />
Haikonselkä Emäsalonselkä Lin. (Haikonselkä) Lin. (Emäsalonselkä)<br />
Kuva 5-8. Kokonaistypen pitoisuus 0-2 m kokoomanäytteissä Emäsalonselän ja<br />
Haikonselän alueilla <strong>vuosina</strong> 1967 – <strong>2009</strong><br />
25
Kokonaistyppi<br />
1000<br />
800<br />
600<br />
400<br />
200<br />
0<br />
1967<br />
1969<br />
1971<br />
1973<br />
1975<br />
1977<br />
1979<br />
1981<br />
1983<br />
1985<br />
1987<br />
1989<br />
1991<br />
1993<br />
1995<br />
1997<br />
1999<br />
2001<br />
2003<br />
2005<br />
2007<br />
<strong>2009</strong><br />
µgN/l<br />
Sköldvikin ed, S_38 Kalvö E_48 Stuvubergsudden W_P5<br />
Lin. (Sköldvikin ed, S_38)<br />
Lin. (Kalvö E_48)<br />
Kuva 5-9. Kokonaistypen pitoisuus 0-2 m kokoomanäytteissä Svartbäckinselällä<br />
<strong>vuosina</strong> 1967 – <strong>2009</strong><br />
800<br />
Kokonaistyppi pinnassa ja pohjassa avomerellä<br />
1600<br />
600<br />
400<br />
200<br />
0<br />
1.1.71<br />
1.1.72<br />
1.1.73<br />
1.1.74<br />
1.1.75<br />
1.1.76<br />
1.1.77<br />
1.1.78<br />
1.1.79<br />
1.1.80<br />
1.1.81<br />
1.1.82<br />
1.1.83<br />
1.1.84<br />
1.1.85<br />
1.1.86<br />
1.1.87<br />
1.1.88<br />
1.1.89<br />
1.1.90<br />
1.1.91<br />
µg/l<br />
1.1.92<br />
1.1.93<br />
1.1.94<br />
1.1.95<br />
1.1.96<br />
1.1.97<br />
1.1.98<br />
1.1.99<br />
1.1.00<br />
1.1.01<br />
1.1.02<br />
1.1.03<br />
1.1.04<br />
1.1.05<br />
1.1.06<br />
1.1.07<br />
1.1.08<br />
1.1.09<br />
1.1.10<br />
Pinta 1 m Pohja -1 m Lin. (Pinta 1 m) Lin. (Pohja -1 m)<br />
Kuva 5-10. Kokonaistyppi pinnassa (1 m) ja pohjan läheisyydessä (-1 m) avomerialueella<br />
(piste UUS15)<br />
26
5.3.3 Kokonaisravinnesuhde<br />
Yleensä Suomenlahden rannikko ja sisäsaaristo ovat fosforirajoitteisia ja<br />
avomerialue typpirajoitteinen. Typpirajoitteisessa ympäristössä sinilevät saavat<br />
kilpailuedun muihin leviin nähden, koska ne kykenevät sitomaan ilmakehän<br />
molekylääristä typpeä. Fosforirajoitteisuus edustaa puhtaan vesistön <strong>tila</strong>a ja typpirajoitteisuuden<br />
katsotaan kuvaavan nuhraantunutta vesistöä.<br />
Typen ja fosforin suhdeluku on <strong>Porvoon</strong> merialuealueella yleensä 10-17 välillä,<br />
jolloin alue on yhteisrajoitteinen (kuva 5-11). Tällöin levätuotantoa voi rajoittaa<br />
joko typen tai fosforin puute. Kun kokonaisravinteiden suhde on 10 tai pienempi, on<br />
vesistö typpirajoitteinen. Vastaavasti fosforirajoitteiseksi katsotaan vesialueet, missä<br />
suhdeluku on yli 17.<br />
1970- ja 1980 –luvuilla kokonaisravinnesuhde saattoi vuosittain vaihdella lievästä<br />
typpirajoitteisuudesta lievään fosforirajoitteisuuteen. 1990-luvulla<br />
yhteisrajoitteisuus on ollut vallitseva, mutta alueellisia eroja on alkanut ilmetä.<br />
Merialueen sisäosat, Svinön ja Kuggsundin alueet, ovat muuttumassa<br />
yhteisrajoitteisesta typpirajoitteiseksi. Toistaiseksi voimakkain typpirajoitteisuuden<br />
<strong>tila</strong> oli vuonna 2008 (N/P –suhdeluku 7,3). 1990-luvun puolivälissä Sköldvikin<br />
edustalla N/P-suhdeluku oli 11-12, mikä oli jo hyvin lähellä typpirajoitteisuutta.<br />
Toistamiseen typpirajoitteisuutta läheneviä arvoja todettiin <strong>vuosina</strong> 2002-2004 ja<br />
2008. Svartbäckinselkä on kuitenkin vielä yhteisrajoitteinen niin Sköldvikin <strong>edustan</strong><br />
kuin Stuvuberguddenin ja Kalvön alueen ravinnepitoisuuksien mukaan.<br />
Vuosittainen vaihtelu on ollut voimakkainta Emäsalon itäpuolella Orrenkylänselällä.<br />
Siellä fosforirajoittuneisuus on ollut voimakkainta, mutta ei kuitenkaan jatkuvaa.<br />
Avomerellä (piste UUS15) typpi-fosfori –suhde laski voimakkaasti 80 - 90 -lukujen<br />
taitteessa (kuva 5-12). Tuolloin typen pitoisuudet laskivat ja fosforin nousivat. Aiemmin<br />
N/P-suhde oli 15 - 20, joten avomerialue oli melko selvästi fosforirajoitteinen.<br />
Viimeisen vuosikymmen aikana suhdeluvun keskiarvo on ollut 12, mikä on jo<br />
lähellä typpirajoitteisuutta. Voimakkainta typpirajoitteisuus oli syksyisin ja kevättalvina<br />
2000 - 2005. Kesänaikainen typpirajoittuneisuus on voimistunut avomerialueella<br />
1990-luvulta alkaen. Avomerellä typen pitoisuuksissa on todettu erittäin pientä<br />
laskua, kun fosforin pitoisuudet pinnassa ovat ajoittain nousseet melko voimakkaasti.<br />
27
20,0<br />
N/P kokonaisravinnesuhde<br />
18,0<br />
16,0<br />
14,0<br />
12,0<br />
10,0<br />
8,0<br />
6,0<br />
4,0<br />
1966<br />
1967<br />
1968<br />
1969<br />
1970<br />
1971<br />
1972<br />
1973<br />
1974<br />
1975<br />
1976<br />
1977<br />
1978<br />
1979<br />
1980<br />
1981<br />
1982<br />
1983<br />
1984<br />
1985<br />
1986<br />
1987<br />
1988<br />
1989<br />
1990<br />
1991<br />
1992<br />
1994<br />
1995<br />
1996<br />
1997<br />
1997<br />
1998<br />
1999<br />
2000<br />
2001<br />
2002<br />
2003<br />
2004<br />
2005<br />
2006<br />
2007<br />
2008<br />
<strong>2009</strong><br />
Sisäalue Orrenkylänselkä Sköldvikin edusta<br />
Kuva 5-11. N/P-suhde <strong>Porvoon</strong> sisärannikon alueella (Svinö-Kuggsund),<br />
Orrenkylänselän alueella sekä Sköldvikin edustalla 0-2 m vesipatsaassa.<br />
Orrenkylänselkä käsittää myös Emäsalon itäpuolen pisteen 5 tulokset.<br />
30<br />
N/P vuosikeskiarvona<br />
25<br />
20<br />
15<br />
10<br />
5<br />
0<br />
1.7.71<br />
1.7.72<br />
1.7.73<br />
1.7.74<br />
1.7.75<br />
1.7.76<br />
1.7.77<br />
1.7.78<br />
1.7.79<br />
1.7.80<br />
1.7.81<br />
1.7.82<br />
1.7.83<br />
1.7.84<br />
1.7.85<br />
1.7.86<br />
1.7.87<br />
1.7.88<br />
1.7.89<br />
1.7.90<br />
1.7.91<br />
1.7.92<br />
1.7.93<br />
1.7.94<br />
1.7.95<br />
1.7.96<br />
1.7.97<br />
1.7.98<br />
1.7.99<br />
1.7.00<br />
1.7.01<br />
1.7.02<br />
1.7.03<br />
1.7.04<br />
1.7.05<br />
1.7.06<br />
1.7.07<br />
1.7.08<br />
1.7.09<br />
Kuva 5-12. N/P-suhde avomerellä UUS 15 vuosikeskiarvona<br />
28
5.3.4 Klorofylli a<br />
Svinön klorofyllipitoisuuden vaihtelut ovat olleet huomattavia. Alhaisin vuosikeskiarvo<br />
oli 14 µg/l vuonna 1990 ja korkein, 55 µg/l, vuonna 1999. Syyskuussa 1993<br />
klorofyllin pitoisuus oli 92 µg/l. Läheisellä Haikonselän alueella keskimääräinen klorofyllipitoisuustaso<br />
on laskenut alle 30:n µg/l. Vuosina 1988 ja 2002 klorofylli-a:ta<br />
oli vuosikeskiarvona eniten (47 µg/l).<br />
Yksittäisiä yli 100 µg/l klorofyllipitoisuuksia mitattiin Emäsalonselältä syyskuussa<br />
1992 ja elokuussa 1993. Vuoden 1993 keskiarvo, 54, µg/l, oli mittausjakson korkein.<br />
Emäsalonselän ja Haikonselän levätuotanto on tarkastelujaksolla laskenut.<br />
Kuggsundissa klorofyllin pitoisuusvaihtelut ovat olleet huomattavia, vaikka vuosikeskiarvojen<br />
vaihtelu on ollut suhteellisen vähäistä. Alhaisimmillaan levätuotanto<br />
on ollut noin 15 µg/l ja voimakkaimmillaan 27 µg/l vuosikeskiarvona mitattuna.<br />
Loppukesän 1993 levämaksimi oli 57 µg/l. Kuggsundissa toukokuussa 2003 mitattu<br />
270 µg/l klorofyllipitoisuus nosti vuosikeskiarvon poikkeuksellisen korkeaksi. Kevään<br />
levähuipun jälkeen klorofylliä oli enimmillään 26 µg/l.<br />
Toukokuussa 2003 korkeita klorofyllipitoisuuksia oli myös Kilpilahden tuotantolaitosten<br />
purkupaikan alueella. Sköldvikin edustalla levätutoannon kasvu 1970 –luvun<br />
puolivälistä lähtien on kohtalaista. Sköldvikin edustalla klorofylli-a:n pitoisuus oli<br />
1970 - 1980 – lukujen taitteessa noin 11 - 12 µg/l, kun pitoisuustaso nykyisin on<br />
noin 15 - 16 µg/l (kuva 5-13).<br />
Orrenkylänselällä ja Emäsalon itäpuolella todettiin keväällä 1983 erittäin korkeita<br />
klorofyllipitoisuuksia, noin 250 µg/l. Vuoden 1993 pitoisuusmaksimi oli toukokuussa<br />
mitattu 78 µg/l. Orrenkylänselän pohjoisosissa levätuotanto on kohonnut ja 2000-<br />
luvulla klorofyllin pitoisuus on ollut keskimäärin 15 µg/l. Ulompana Emäsalon itäpuolella<br />
levätuotannossa on havaittavissa laskeva kehityssuunta. Kokonaisuutena<br />
Emäsalon itäpuolella on todettavissa lievää rehevöitymistä (kuva 5-13).<br />
Avomerellä (piste UUS15 Porvoo 55) klorofyllipitoisuus oli kesä - lokakuussa <strong>vuosina</strong><br />
1980 - 1999 keskimäärin 5,0 µg/l ja <strong>vuosina</strong> 2000 - 2008 keskimäärin 5,7 µg/l.<br />
Vuodesta 2000 alkaen näytteitä on otettu myös jään alta huhti- ja toukokuussa,<br />
jolloin kevään levätuotannon maksimi on ollut havaittavissa. Keväisten leväkukintojen<br />
klorofyllimaksimit olivat usein yli 50 µg/l. Keskimääräinen kevätmaksimin klorofyllipitoisuus<br />
on 2000-luvulla ollut 20 - 25 µg/l. Toukokuun 2005 levämaksimin<br />
klorofyllipitoisuus oli 77 µg/l (kuva 5-14).<br />
Tyypillisesti elokuussa todetaan toinen levämaksimi, mutta tällä tarkkailupaikalla<br />
niitä on havaittu vain satunnaisina <strong>vuosina</strong>, ja silloinkin klorofyllipitoisuudet ovat<br />
jääneet 10 - 15 µg/l -tasolle. Alhaisin huhti - lokakuun aikainen klorofyllipitoisuus<br />
on ollut keskimäärin 6,0 µg/l <strong>vuosina</strong> 2007 ja 2008.<br />
29
50<br />
Klorofylli-a<br />
45<br />
40<br />
35<br />
30<br />
25<br />
20<br />
15<br />
10<br />
5<br />
0<br />
1977<br />
1978<br />
1979<br />
1980<br />
1981<br />
µg/l<br />
1982<br />
1983<br />
1984<br />
1985<br />
1986<br />
1987<br />
1988<br />
1989<br />
1990<br />
1991<br />
1992<br />
1993<br />
1994<br />
1995<br />
1996<br />
1997<br />
1998<br />
1999<br />
2000<br />
2001<br />
2002<br />
2003<br />
2004<br />
2005<br />
2006<br />
2007<br />
2008<br />
<strong>2009</strong><br />
Sisäalue Orrenkylänselkä Sköldvikin edusta<br />
Kuva 5-13. Klorofyllin keskimääräinen pitoisuus 0-2 m kokoomanäytteissä <strong>vuosina</strong><br />
1977 – <strong>2009</strong>. Sisäalue käsittää Svinön-Kuggsund alueen mittaukset ja Orrenkyläselkä<br />
Emäsalon itäpuolen tulokset. Sköldvikin edusta on keskiarvo pisteiden 32 ja<br />
38 tuloksista<br />
90<br />
Klorofylli -a<br />
2*näkösyvyyden kokooma UUS15 Porvoo 55<br />
80<br />
70<br />
60<br />
50<br />
µg/l<br />
40<br />
30<br />
20<br />
10<br />
0<br />
11.6.79<br />
11.6.80<br />
11.6.81<br />
11.6.82<br />
11.6.83<br />
11.6.84<br />
11.6.85<br />
11.6.86<br />
11.6.87<br />
11.6.88<br />
11.6.89<br />
11.6.90<br />
11.6.91<br />
11.6.92<br />
11.6.93<br />
11.6.94<br />
11.6.95<br />
11.6.96<br />
11.6.97<br />
11.6.98<br />
11.6.99<br />
11.6.00<br />
11.6.01<br />
11.6.02<br />
11.6.03<br />
11.6.04<br />
11.6.05<br />
11.6.06<br />
11.6.07<br />
11.6.08<br />
11.6.09<br />
Kuva 5-14. Klorofyllin keskimääräinen pitoisuus 2x näkösyvyyden kokoomanäytteissä<br />
avomerellä. 1970 ja -80-luvulla näytteitä otettiin yleensä kolme kertaa kesässä<br />
ja 1990 -luvulla kerran kesällä. 2000–luvulla näytteitä on huhti-lokakuulta 7 -<br />
10 kertaa.<br />
30
5.4 Yhteenveto vedenlaadun muutoksista<br />
Suolaisuuden väheneminen on havaittavissa syvänteiden sähkönjohtavuuden alenemisena.<br />
Tanskan salmien kautta ei parin viime vuosikymmenen aikana ole tullut<br />
merkittäviä suolaisuutta lisääviä merivesipulsseja. Lisäksi lauhat ja sateiset talvet<br />
tuovat maalta makeaa vettä entistä enemmän.<br />
<strong>Porvoon</strong> merialueella alusveden hapettomuus on lisääntynyt parin viime vuosikymmenen<br />
aikana. Avomerellä (UUS15 Porvoo 55) happi<strong>tila</strong>nteen heikkeneminen on<br />
viime<strong>vuosina</strong> ollut loppukesästä säännöllistä ja sisäalueilta on todettu satunnaisesti<br />
täysin hapettomia pohjia. Hapettomuuden seurauksena fosforia vapautuu pohjasedimentistä,<br />
mikä edelleen johtaa levätuotannon voimistumiseen. Pohjan hapettomuus<br />
on yleisesti Suomenlahdella todettu ongelma.<br />
Kokonaisfosforin –ja typen pitoisuus on <strong>Porvoon</strong> edustalla laskenut selvemmin Svinön<br />
- Koddervikenin alueella ja jossain määrin myös Emäsalon itäpuolella. Kokonaistypen<br />
pitoisuuslasku on ollut selvintä Svinön alueella, johon ei enää kohdistu<br />
jätevesikuormitusta. Ravinnepitoisuuksien alenemisen myötä myös levätuotanto on<br />
laskenut. Sisärannikko on kuitenkin vielä erittäin rehevä, kun keskimääräinen klorofyllipitoisuus<br />
on noin 20 µg/l.<br />
Voimakkainta fosforipitoisuuden nousu on 2000-luvulla ollut Sköldvikin edustalla.<br />
Alueen typen pitoisuus ja levätuotanto ovat myös lievästi kasvaneet. Kokonaisravinnesuhde<br />
Svartbäckinselällä on muuttunut typpirajoitteisuuden suuntaan. Kokonaisuutena<br />
alue on kuitenkin vielä ns. yhteisrajoitteinen, jolloin tuottavilla levillä voi<br />
olla puutetta joko typestä tai fosforista. Yleensä N/P suhdeluku on 12 - 13. Fosforipitoisuuden<br />
nousu voi johtua alueelle tulevista yhdyskuntajätevesistä ja lisääntyneestä<br />
huuhtoumasta lauhojen talvien yleistyttyä. Svartbäckinselkä on luokiteltavissa<br />
keskireheväksi, kun klorofyllipitoisuus on noin 15 µg/l.<br />
Emäsalon itäpuolella on todettavissa lievää rehevöitymistä. Levätuotanto on voimistunut<br />
erityisesti alueen pohjoisosissa, missä rehevöitymiskehitys johtuu todennäköisesti<br />
alusveden ajoittaisesta hapettomuudesta. Hapettomuudesta johtuva sisäinen<br />
kuormitus eli fosforin vapautuminen sedimentistä ruokkii tuottavien levien kasvua.<br />
Orrenkylänselällä ja Emäsalon itäpuolella levätuotannon kasvu on ollut kuitenkin<br />
vähäistä verrattuna Svartbäckinselkään. Fosforirajoitteisella Orrenkyläselän<br />
pohjoisosalla pienikin fosforilisä lisää helposti levien kasvua.<br />
Avomerellä pohjan läheiset fosforipitoisuudet ovat nousseet voimakkaasti sisäisen<br />
kuormituksen takia. Pinnassa 1980-luvun puoliväliin asti fosforia oli noin 15 µg/l,<br />
mutta sen jälkeen pitoisuus on noussut yli 20 µg/l. Avomerellä typen pitoisuuksissa<br />
on todettu erittäin pientä laskua. Nykyisin typen pitoisuus on pinnassa noin 380<br />
µg/l. Avomerellä typpipitoisuuden lasku selittynee laskeumatypen vähenemisellä.<br />
Avo<strong>merialueen</strong> kevään levämaksimin aikaiset klorofyllipitoisuudet ovat olleet 50 –<br />
80 µg/l. Myöhemmin kasvukaudella mitatut 6-12 µg/l klorofyllipitoisuudet osoittavat<br />
avo<strong>merialueen</strong> keskireheväksi.<br />
Suoran pistekuormituksen ravinne- ja kiintoainepäästö <strong>Porvoon</strong> merialueelle on<br />
vain pieni osa kokonaiskuormituksesta. Valtaosa kuormituksesta tulee jokien kautta<br />
ja osittain myös ilmalaskeumana. Pohjan hapettomuus ja rannikkoalueen rehevöityminen<br />
ovat koko Suomenlahdella todettuja ilmiöitä.<br />
31
6. KALASTO<br />
Tiedot <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> <strong>merialueen</strong> kalastosta vuodesta 1984 alkaen on kerätty<br />
pääosin <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> <strong>merialueen</strong> tarkkailuraporteista ja Vesi- ja ympäristöhallituksen<br />
julkaisemista raporteista (Talsi 1987). Vuoden 1992 ammattikalastuksen<br />
saalista koskevat tiedot saatiin Vesihydro Oy:n vuoden 2000 selostuksesta (Sauvonsaari<br />
2000). Tiedusteluita koskevat ammattikalastusalueet näkyvät liitteen 5<br />
kartassa.<br />
6.1 Kalastustiedustelut<br />
6.1.1 Ammattikalastus<br />
Vuosien 1970 – 1983 ammattikalastuksen saalista koskevat tiedot kerättiin Talsin<br />
(1987) yhteenvetoraportista. Kyseisenä ajanjaksona ammattikalastustiedusteluita<br />
ei tehty vuosittain ja yhtä vakiintuneella käytännöllä kuin myöhempinä <strong>vuosina</strong>.<br />
Kalastustiedusteluita tehtiin koskien vuosia 1970, 1971, 1977 ja 1980 – 1983.<br />
Ammattikalastajien saaliista silakan ja kilohailin osuus oli selkeästi suurin, yli 90 %<br />
kokonaissaaliista. Vuosina 1977 ja 1980 – 1983 Svartbäckinselällä kalasti seitsemän<br />
ammattikalastajaa, joiden saama saalis vaihteli vuosittain jonkin verran ilman<br />
tietynsuuntaista trendiä. Korkeimmillaan saalis oli vuonna 1983 (374 t) ja alhaisimmillaan<br />
vuonna 1982 (232 t).<br />
<strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> ammattikalastuksen kokonaissaaliin määrä laski murto-osaan<br />
vuodesta 1984 vuoteen 2008 (kuva 6-1). Saalismäärän muutokset eivät korreloi<br />
kalastajien määrän kanssa (kuva 6-2). Saaliit laskivat johtuen silakan ja kilohailin<br />
pyynnin vähentymisestä ja loppumisesta sekä pyyntiponnistuksessa tapahtuneista<br />
muutoksista. Pyyntiponnistus kertoo, kuinka suurta yksittäisten kalastajien kalastus<br />
on. Pyyntiponnistusta kasvattavat pyyntikertojen lisääntyminen ja pyyntivälineiden<br />
määrän kasvaminen. Etenkin 2000-luvulla suuri osa ammattikalastajista ilmoitti<br />
olleensa eläkkeellä ja kalastaneensa vähemmän kuin aikaisemmin. Joidenkin sivuammattikalastajien<br />
pyyntiponnistuksien määrä ja saalis vastasivat lähinnä virkistysja<br />
kotitarvekalastajien pyyntiponnistuksia ja saalista.<br />
Kuten 1970-luvulla, myös koko 1980-luvun <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> ammattikalastajien<br />
kalastus oli lähinnä silakan ja kilohailin pyyntiä. Muun kalan osuus kokonaissaaliista<br />
jäi hyvin pieneksi (kuva 6-3). 1990-luvulla silakan ja kilohailin osuus saaliista pysyi<br />
suurena, mutta kuhan osuus kokonaissaaliista kasvoi vuosi vuodelta (kuva 6-4).<br />
Vuonna 1995 kuhan osuus ammattikalastajien kokonaissaaliista oli ensimmäistä<br />
kertaa suurempi kuin silakan ja kilohailin ja se pysyi suurimpana vuoteen 2007 asti<br />
(kuvat 6-5 ja 6-6). 2000-luvulla siikasaaliin osuus kokonaissaaliista kasvoi. Vuosina<br />
2006 - 2008 siian osuus saaliista kasvoi niin, että vuonna 2008 se oli ensimmäistä<br />
kertaa kuhasaalista suurempi. Kuhan saalisosuus kokonaissaaliista laski vuodessa<br />
noin 10 % vuosien 2005 – 2008 aikana.<br />
32
Ammattikalastussaaliin kehitys <strong>vuosina</strong> 1984 - 2008<br />
800<br />
700<br />
600<br />
500<br />
tonnia<br />
400<br />
2000<br />
2001<br />
300<br />
200<br />
100<br />
0<br />
1984<br />
1985<br />
1986<br />
1987<br />
1988<br />
1989<br />
1990<br />
1991<br />
1993<br />
1992<br />
1994<br />
1995<br />
1996<br />
1997<br />
1998<br />
1999<br />
2002<br />
2003<br />
2004<br />
2005<br />
2006<br />
2007<br />
2008<br />
Kuva 6-1. Ammattikalastuksen kokonaissaaliin määrä <strong>vuosina</strong> 1984 – 2008<br />
Ammattikalastajien määrän kehitys<br />
12<br />
10<br />
8<br />
6<br />
4<br />
2<br />
0<br />
Kuva 6-2. Ammattikalastajien määrä <strong>vuosina</strong> 1984 – 2008<br />
1984<br />
1985<br />
1986<br />
1987<br />
1988<br />
1989<br />
1990<br />
1991<br />
1993<br />
1992<br />
1994<br />
1995<br />
1996<br />
1997<br />
1998<br />
1999<br />
2000<br />
2001<br />
2002<br />
2003<br />
2004<br />
2005<br />
2006<br />
2007<br />
2008<br />
33
Ammattikalastuksen saalis <strong>vuosina</strong> 1984 - 1990<br />
700,0<br />
600,0<br />
500,0<br />
tonnia<br />
400,0<br />
300,0<br />
200,0<br />
100,0<br />
0,0<br />
1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990<br />
Silakka ja kilohaili Siika Lohi ja taimen Kirjolohi Hauki Made Kuha Ahven Turska<br />
Kuva 6-3. Ammattikalastuksen lajittainen saalis Svartbäckinselällä <strong>vuosina</strong> 1984 –<br />
1990.<br />
Ammattikalastuksen saalis <strong>vuosina</strong> 1991 - 1999<br />
120,0<br />
100,0<br />
80,0<br />
tonnia<br />
60,0<br />
40,0<br />
20,0<br />
0,0<br />
1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999<br />
Silakka Siika Lohi ja taimen Kirjolohi Hauki Made Kuha Ahven Muut<br />
Kuva 6-4. Ammattikalastuksen lajittainen saalis <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> merialueella <strong>vuosina</strong><br />
1991 – 1999<br />
34
Ammattikalastuksen saalis <strong>vuosina</strong> 2000 - 2008<br />
40,0<br />
30,0<br />
tonnia<br />
20,0<br />
10,0<br />
0,0<br />
2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008<br />
Silakka ja kilohaili Siika Lohi ja taimen Kirjolohi Hauki Made Kuha Ahven Muut<br />
Kuva 6-5. Ammattikalastuksen lajittainen saalis <strong>vuosina</strong> 2000 – 2008<br />
Ammattikalastuksen lajittaiset saalismäärät sekä saaliskalojen koko vaihtelivat käytettyjen<br />
pyyntivälineiden mukaan. Kun esimerkiksi silakkarysiä ja -verkkoja ei alueella<br />
käytetty tai niiden käyttö oli vähäistä, jäi silakan ja kilohailin saalisosuus pieneksi<br />
tai niitä ei saatu lainkaan. Sen sijaan esimerkiksi siikaa ja kuhaa pyydetään<br />
samoin pyyntimenetelmin. Tästä syystä kuhan osuuden pieneneminen ja siian<br />
osuuden kasvaminen kokonaissaaliissa eivät johtuneet erilaisten pyyntimenetelmien<br />
suosimisesta.<br />
Kuhan saalisosuus kasvoi 1990-luvulla (kuva 6-6). Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen<br />
tiedotteessa todetaan, ettei kuhasaaliin kasvun syynä ole rehevöityminen<br />
(Pöntinen & Toivio 2002, ref. Lappalainen 2002). Yhtenä syynä esimerkiksi vuoden<br />
1997 suurille kuhasaaliille pidettiin kahta pyynnin kohteena olevaa vahvaa vuosiluokkaa.<br />
Toisena syynä mainittiin Tanskan salmien kautta tulevista suolapulsseista<br />
riippuvaisen turskakannan heikentyminen. Kun turskakanta heikentyi, turskaa kalastaneet<br />
ammattikalastajat siirtyivät kuhan kalastukseen. Osansa kuhasaaliiden<br />
kasvuun toi kuhan hinnannousu kysynnän kasvun myötä. Kuhakanta näyttäisi heikentyneen<br />
2000-luvun puolenvälin jälkeen (kuva 6-7).<br />
Myös ahvensaaliissa näkyi 2000-luvulla ajoittaista heikkenemistä, mutta <strong>vuosina</strong><br />
2001 ja 2005 sen osuus hieman kasvoi (kuva 6-7). Lohi- ja taimensaaliin osuus<br />
kokonaissaaliista pysyi pienenä 1970-luvulta vuoteen 2008 asti ja erot sen vuotuisissa<br />
saalismäärissä selittyvät suurelta osin istutettujen lohien ja taimenien määrillä.<br />
Lohen ja taimenen varsinaiset pyyntialueet ovat ulompana merellä tarkkailualueen<br />
ulkopuolella.<br />
Kuvassa 6-7 kirkkaan vihreällä merkitty osuus saaliista (Muut) koostuu suurelta<br />
osin särkikaloista, kuten särjistä ja lahnoista. Näiden lajien osuus kokonaissaaliista<br />
on kasvanut 2000-luvulla. Särkikaloja pidetään yleisesti roskakaloina eikä niiden<br />
saaliista useinkaan pidetä yhtä tarkasti kirjaa kuin arvokkaammista saaliskaloista.<br />
Särkikalojen runsastumista saaristoalueilla sekä niiden runsasta levittäytymistä<br />
ulkosaaristoon asti pidetään Suomenlahden rehevöitymisen tärkeimpänä vaikutuksena<br />
kalayhteisöihin (Pöntinen & Toivio 2002, ref Lappalainen 2002). Rehevöityminen<br />
saattaa kasvattaa myös rannikkoalueen särkikantoja rannikolla tapahtuvan<br />
parantuneen lisääntymismenestyksen ansiosta. Kun särkien määrä rannikolla kasvaa,<br />
laajentavat ne elinaluettaan ulommaksi, mikä osaltaan kasvattaa särkien määrää<br />
ulkosaaristossa.<br />
35
Ammattikalastuksen prosentuaalinen saalijakauma 90-luvulla<br />
100,0<br />
90,0<br />
80,0<br />
70,0<br />
60,0<br />
%<br />
50,0<br />
40,0<br />
30,0<br />
20,0<br />
10,0<br />
0,0<br />
1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999<br />
Silakka Siika Lohi ja taimen Kirjolohi Hauki Made Kuha Ahven Muut<br />
Kuva 6-6. Ammattikalastajien lajittaiset saalisosuudet <strong>vuosina</strong> 1991 - 1999 prosentteina<br />
kokonaissaaliista.<br />
Ammattikalastajien prosentuaalinen saalisjakauma 2000-luvulla<br />
100<br />
90<br />
80<br />
70<br />
60<br />
%<br />
50<br />
40<br />
30<br />
20<br />
10<br />
0<br />
2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008<br />
Silakka ja kilohaili Siika Lohi ja taimen Kirjolohi Hauki Made Kuha Ahven Muut<br />
Kuva 6-7 Ammattikalastajien lajittaiset saalisosuudet <strong>vuosina</strong> 2000 – 2008 prosentteina<br />
kokonaissaaliista.<br />
Tiedustelutulosten perusteella ei kalakannoissa voida todeta tapahtuneen haitallisia<br />
muutoksia, jotka olisivat kiistämättä johtuneet alueelle kohdistuvasta kuormituksesta.<br />
Vaikka särkikalojen osuuden kasvu saaliissa voisi antaa viitteitä jätevesien<br />
rehevöittävästä vaikutuksesta, niin kehitykseen on suuresti vaikuttanut rannikkoalueen<br />
yleinen rehevöitymiskehitys, joka suosii särkeä ja muita särkikaloja.<br />
36
6.1.2 Kotitarve- ja virkistyskalastus<br />
Jo vuonna 1978 tehtiin alueen kotitarve- ja virkistyskalastuksesta erittäin pienimuotoinen<br />
tiedustelu. Tutkimusta varten haastateltiin seitsemää alueen kotitarveja<br />
virkistyskalastajaa. Tärkeimmiksi saaliskaloikseen he ilmoittivat kuhan, ahvenen,<br />
lahnan ja hauen.<br />
Vuonna 1989 alueella suoritettiin kotitarve- ja virkistyskalastustiedustelun, joka<br />
lähetettiin 200 henkilölle. Tiedustelun vastausprosentti oli 65. Tiedustelu koski ainoastaan<br />
<strong>Porvoon</strong> kaupungin vesialueita <strong>Porvoon</strong>jokisuulla, Haikoselällä sekä Virvikenissä<br />
ja siinä eroteltiin <strong>Porvoon</strong> kaupungin ja maalaiskunnan alueella kalastaneet<br />
sekä kalavesiä omistavat. <strong>Porvoon</strong> kaupungin vesialueilla kalastaneiden saaliista<br />
lahnan osuus oli 23,6 %, turskan 19,1 % ja ahvenen 15,2 %. <strong>Porvoon</strong> maalaiskunnan<br />
vesillä kalastaneiden saaliista yli puolet (57,9 %) oli turskaa ja 37 % lahnaa.<br />
Vesialueen omistajien saaliista 26,6 % oli turskaa, 17,5 % lahnaa ja 16,2 % silakkaa.<br />
Vuodesta 1992 alkaen tiedusteluita on tehty laajamittaisena väestörekisteritiedusteluna.<br />
Aluejako on sama kuin ammattikalastustiedustelussa. Vuosien 1992 – 2008<br />
kotitarve- ja virkistyskalastustiedustelut toteutettiin <strong>vuosina</strong> 1992, 1997, 2001,<br />
2005 ja 2008. Kotitarve- ja virkistyskalastajien määrän muutokset eivät selitä kyseisinä<br />
<strong>vuosina</strong> kokonaissaaliissa tapahtuneita muutoksia (kuvat 6-8 ja 6-9), vaan<br />
saalismäärät vaihtelivat lähinnä pyyntiponnistuksen mukaan. Yksi saalismäärää<br />
pienentävä tekijä saattoi olla verkkokalastuksen väheneminen ja vapakalastuksen<br />
yleistyminen 1990-luvulta 2000-luvulle. Verkkojen yksikkösaalis on suurempi kuin<br />
vapakalastusvälineillä. Verkkojen saalislajistossa on kuitenkin paljon ei-toivottuja<br />
saaliskaloja.<br />
Kotitarve- ja virkistyskalastajien määrän kehitys<br />
4500<br />
4000<br />
3500<br />
3000<br />
2500<br />
2000<br />
1500<br />
1000<br />
500<br />
0<br />
1992 1997 2001 2005 2008<br />
Kuva 6-8. Kotitarve- ja virkistyskalastajien määrän muutokset tiedustelu<strong>vuosina</strong><br />
1992 - 2008<br />
37
Kotitarve- ja virkistyskalastussaaliin kehitys <strong>vuosina</strong> 1992 - 2008<br />
300<br />
250<br />
200<br />
tonnia<br />
150<br />
100<br />
50<br />
0<br />
1992 1997 2001 2005 2008<br />
Kuva 6-9 Kotitarve- ja virkistyskalastajien kokonaissaalis tiedustelu<strong>vuosina</strong> 1992 -<br />
2008<br />
Vuosina 1992 – 2008 tehtyjen kotitarve- ja virkistyskalastustiedustelujen tuloksista<br />
käy ilmi, että kokonaissaaliissa yleisimpiä lajeja olivat ahven, hauki, kuha, särki,<br />
lahna sekä silakka ja kilohaili (kuva 6-10). Silakkaa ja kilohailia lukuun ottamatta<br />
samat lajit olivat yleisimpiä myös vuoden 1978 kotitarve- ja virkistyskalastuksessa.<br />
Kotitarve- ja virkistyskalastuksen saalisjakauma on hyvin erilainen kuin ammattikalastuksessa,<br />
jossa suositaan vahvasti tiettyjä kalalajeja ja pyyntimenetelmiä.<br />
Kotitarve- ja virkistyskalastuksen saalis, t<br />
tonnia<br />
300,0<br />
250,0<br />
200,0<br />
150,0<br />
100,0<br />
50,0<br />
0,0<br />
1992 1997 2001 2005 2008<br />
Muut<br />
Ahven<br />
Kuha<br />
Made<br />
Särki<br />
Lahna<br />
Hauki<br />
Lohi ja taimen<br />
Siika<br />
Silakka ja kilohaili<br />
Kuva 6-10. Kotitarve- ja virkistyskalastajien kokonaissaaliin lajittaiset osuudet tiedustelu<strong>vuosina</strong><br />
38
6.1.3 Kirjanpitokalastus<br />
<strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> kalastosta ja kalastuksesta kerättiin tietoa <strong>vuosina</strong> 1992 – 2001<br />
kirjanpitokalastustiedusteluilla. Kirjanpitokalastajiksi valittiin ammattikalastustiedustelun<br />
aluejaon mukaisesti kultakin alueelta mieluiten kolme kirjanpitokalastajaa.<br />
Kirjanpitokalastajista osa oli ammattikalastajia ja osa runsaasti kalastusta harjoittavaa<br />
kotitarvekalastajaa. Tarkoituksena oli seurata eri alueilla samojen henkilöiden<br />
kalastuksessa tapahtuneita vuosittaisia muutoksia. Kirjanpitokalastajia oli<br />
vuosittain 7 - 12, mutta heidän vuosittaiset saaliinsa eivät muuttuneet samansuuntaisesti<br />
kirjanpitokalastajien määrän vaihteluiden kanssa. Kirjanpitokalastajien kokonaissaaliit<br />
vähenivät 2000-lukua kohti, vaikka joinain <strong>vuosina</strong> saalis oli jälleen<br />
korkeampi (kuva 6-11). Lähes kaikkina <strong>vuosina</strong> silakka ja kuha olivat yleisimpiä<br />
saalislajeja. Poikkeuksena oli vuosi 1997, jolloin lohi- ja taimensaalis kohosi silakan<br />
ja kilohailin saalista korkeammaksi. Kuhan osuus kokonaissaaliista kasvoi vuoteen<br />
1997 asti ja laski sen jälkeen (kuva 6-12). Silakan ja kilohailin osuus saaliista laski<br />
vuotta 1997 kohti ja kasvoi tämän jälkeen, mikä selittynee erilaisten pyyntimenetelmien<br />
suosimisella eri <strong>vuosina</strong>.<br />
Kirjanpitokalastajien kokonaissaalis<br />
40,0<br />
30,0<br />
tonnia<br />
20,0<br />
10,0<br />
0,0<br />
1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001<br />
Silakka ja kilohaili Lohi ja taimen Kirjolohi Siika Hauki Lahna Made Kuha Ahven Muut<br />
Kuva 6-11. Kirjanpitokalastajien kokonaissaaliin lajittaiset osuudet <strong>vuosina</strong> 1992 -<br />
2001<br />
39
Kirjanpitokalastajien lajikohtainen prosentuaalinen saalis<br />
100,0<br />
90,0<br />
80,0<br />
70,0<br />
60,0<br />
%<br />
50,0<br />
40,0<br />
30,0<br />
20,0<br />
10,0<br />
0,0<br />
1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001<br />
Silakka ja kilohaili Lohi ja taimen Kirjolohi Siika Hauki Lahna Made Kuha Ahven Muut<br />
Kuva 6-12. Kirjanpitokalastajien kokonaissaaliin prosentuaaliset lajittaiset osuudet<br />
<strong>vuosina</strong> 1992 – 2001<br />
6.1.4 Kalastajien havainnot kalastoon liittyen<br />
Vuonna 1970 kotitarve- ja virkistyskalastajien mielestä alueen lahnan ja kuhan<br />
kasvu oli selvästi keskinkertaista parempaa. Ammattikalastuksen tiedusteluvastausten<br />
perusteella eivät ammattikalastajat yleensä olleet havainneet alueen kaloissa<br />
makuvirheitä. Vuosien 1971 ja 1978 tiedusteluissa mainittiin joskus jäiden lähdön<br />
jälkeen hauessa olleen öljyinen sivumaku. Joissain kaloissa havaitut ulkoiset vauriot<br />
2000-luvulla olivat heidän kommenteista päätellen lähinnä hylkeiden ja merimetsojen<br />
aiheuttamia.<br />
2000-luvulla kotitarve- ja virkistyskalastajille osoitetun tiedustelun perusteella pieni<br />
kalastajien enemmistö ilmoitti särkikalojen runsastuneen. Puolet kalastajista oli<br />
havainnut kaloissa haju- ja makuhaittoja ja vajaa puolet ulkoisia vaurioita. Vain 5<br />
% vastanneista oli sitä mieltä että siika-, taimen- ja lohisaaliit olivat runsastuneet.<br />
40
6.2 Jäähdytysvesien mukana kulkeutuvat kalat<br />
Kilpilahden tuotantolaitosten ottaman jäähdytysveden mukana kulkeutuvien kalojen<br />
määrää ja laatua on seurattu <strong>vuosina</strong> 1999 – 2006 Borealis Polymers Oy:n petrokemian<br />
tehtaiden merivesipumppaamon suodattimilta. Jatkuvana seurantana kalamäärä<br />
punnittiin suodattimien puhdistuksen yhteydessä. Lisäksi kerran vuodessa<br />
kalat ja muu suodattimelle kertynyt materiaali lajiteltiin tarkemmin. Vuodesta 2007<br />
lähtien kalojen laskenta on tehty useamman kerran vuoden aikana.<br />
Tehdyissä lajittelulaskennoissa <strong>vuosina</strong> 1999 – 2006 tunneliin joutuneen kalamassan<br />
kokonaismäärä oli pienin, 14 kg huhtikuussa 2001 ja suurin, 838 kg huhtikuussa<br />
1999. Suodattimet puhdistettiin 2 – 3 kertaa viikossa, joten massaa oli ehtinyt<br />
kertyä niihin 2 – 4 päivää. Kalojen osuus suotimiin jäävästä biomassasta vaihteli<br />
välillä 38 - 84 % <strong>vuosina</strong> 1999 – 2006. Lajikoostumus vaihteli vuosittain, mutta<br />
yleisimpiä lajeja olivat silakka, kuore, kuha ja kiiski tässä järjestyksessä. Jäähdytysveden<br />
mukana merivesitunneliin kulkeutuneet kalat olivat yleensä pienikokoisia.<br />
Suotimiin vuosittain jäävän, lähinnä kalasta ja levästä koostuvan biomassan määrä,<br />
vaihteli välillä 39,4 - 93,55 tonnia vuodessa. Kalojen osuus ja lajikoostumus perustuivat<br />
<strong>vuosina</strong> 2000 – 2006 yhteen vuotuiseen laskentakertaan, jonka tuloksista ei<br />
voida suoraan arvioida vuoden aikana jäähdytysvesien mukana kulkeutuvan kalabiomassan<br />
kokonaismäärää. Jäähdytysvesien mukana kulkeutuvan kalabiomassan<br />
määrä vaihtelee suuresti eri ajanjaksoina mm. ympäristöolosuhteiden sekä kalojen<br />
lisääntymiskäyttäytymisen, parveutumisen ja vaellusten vuoksi. Pääsääntöisesti<br />
kalojen osuus on suurimmillaan keväällä, jolloin kevätkutuisten kalojen kutuvaellus<br />
ja poikasten parveutuminen tapahtuvat. Syksyllä taas tuulen irrottaman levämassan<br />
osuus on suotimille jäävässä materiaalissa tavallisesti suuri.<br />
41
6.3 Muut kalastotutkimukset<br />
6.3.1 Poikasnuottaukset<br />
Poikasnuottauksilla selvitettiin <strong>vuosina</strong> 1981, 1993, 1998, 2002, 2005 ja 2008 rantavyöhykkeellä<br />
esiintyvien kalanpoikasten lajikoostumusta ja runsaussuhteita.<br />
Vuonna 1981 tehtiin alueella ensimmäiset poikasnuottaukset, joissa vertailualueena<br />
käytettiin Loviisan Valkoa. Poikasnuottauspaikat vuodesta 1993 alkaen näkyvät<br />
liitteen 5 kartassa.<br />
Vuoden 1981 poikasnuottauksissa poikastiheydet <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> merialueella ja<br />
vertailualueella olivat samaa suuruusluokkaa. Vuosien 1993 ja 1998 poikasmäärät<br />
koostuivat neljästä ja myöhempinä <strong>vuosina</strong> kolmesta nuottauskerrasta. Saaliiksi<br />
saatujen poikasten kokonaismäärä (kuva 6-13), lajikoostumus ja esiintymisalueet<br />
vaihtelivat eri <strong>vuosina</strong> suuresti. Yleisin saaliskalalaji, oli tokko (hietatokko), jota<br />
tavattiin kaikilta nuottauspaikoilta. Nuottauksissa saatuja taloudellisesti tärkeitä<br />
kalalajeja olivat ahven, silakka ja kuha. Ahven oli nuottauksissa tavatuista 18 lajista<br />
viidenneksi yleisin. Sen määrä vuoden 2005 nuottauksissa oli selkeästi korkeampi<br />
kuin muina <strong>vuosina</strong>. Silakka oli lajeista neljänneksi yleisin ja sen nuottasaalis<br />
<strong>vuosina</strong> 1993 ja 2008 oli selkeästi muita vuosia korkeampi. Kuhan poikasia saatiin<br />
nuottauksissa vain satunnaisesti joiltain alueilta, mutta nuottausajankohtien arveltiin<br />
olevan kuhan poikasten tavoittamiseksi liian myöhäisiä.<br />
Vuosina 2002, 2005 ja 2008 tavattiin nuottauksen näytekaloissa haikaraimumadon<br />
toukkia. Toukkien infektoimia kaloja todettiin vuonna 2008 kuitenkin selvästi aikaisempaa<br />
vähemmän.<br />
3500<br />
Keskimääräiset poikasmäärät eri alueilta nuottauksissa<br />
3000<br />
2500<br />
Poikaset, kpl<br />
2000<br />
1500<br />
1000<br />
500<br />
0<br />
A B C D E F G H I J K<br />
1993 1998 2002 2005 2008<br />
Alue<br />
Kuva 6-13. Poikasnuottausten keskimääräiset aluekohtaiset poikasmäärät <strong>vuosina</strong><br />
1993, 1998, 2002, 2005 ja 2008<br />
42
6.3.2 Pelaginen poikaspyynti<br />
Pelagisen poikaspyynnin avulla pyrittiin <strong>vuosina</strong> 1980, 1981, 1993 ja 1998 selvittämään<br />
silakan poikasten esiintymistä Svartbäckin- ja Orrenkylänselillä. Pyyntivälineenä<br />
käytettiin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Gulf-V -näytteenotinta.<br />
Silakan poikasia esiintyi kaikilla tarkkailukerroilla. Svartbäckinselältä saatiin hieman<br />
enemmän poikasia kuin Orrenkylänselältä. Silakan poikasille tehtiin myös mikroskooppinen<br />
tarkastelu, jossa poikasissa ei todettu epämuodostumia.<br />
Pelagisella poikaspyynnillä saaliiksi saatujen silakan poikasten määrät Svartbäckinselältä<br />
ja Orrenkylänselältä olivat pieniä, mutta poikasnuottauksissa Haikonselältä,<br />
Emäsalonselältä ja Kartanonlahdelta samoina <strong>vuosina</strong> saatujen silakan poikasten<br />
määrät olivat melko suuria. Myös Svartbäckinselällä ja Orrenkylänselällä silakan<br />
poikasten määrät olivat nuottauksissa suurempia kuin pelagisessa poikaspyynnissä.<br />
Silakan pääasiallisemmat poikastuotantoalueet eivät ole ulappa- vaan rantaalueilla.<br />
6.3.3 Koekalastus<br />
Vuonna 1980 tehtiin <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> merialueella koekalastuksia koeverkkosarjoilla,<br />
joiden silmäkoot olivat (mm) 12, 15, 20, 25, 35, 45, 60 ja 75 mm riimu. Koekalastuslinjoja<br />
oli Haikonselällä, Emäsalonselällä, Svartbäckinselän pohjois-, keski- ja<br />
eteläosassa sekä Orrenkylänselän pohjois- ja eteläosassa. Saaliskaloiksi saatiin 17<br />
lajia. Kilomääräisessä saaliissa suurimmat osuudet olivat särjellä (31,4 %), kiiskellä<br />
(16,6 %), turskalla (12,4 %) ja ahvenella (10,6 %). Haikonselän eteläosan verkkosarjasaaliit<br />
olivat heikoimpia ja Svartbäckinselän keskiosan Emäsalon puoleiset<br />
saaliit suurimpia. Koska ennen tai jälkeen vuoden 1981 ei ole tehty vastaavanlaista<br />
vertailukelpoista verkkosarjakalastusta, ei koekalastusten perusteella saatu tietoa<br />
alueen kalakannoista tapahtuneista muutoksista (Kala- ja vesitutkimus Oy 1981).<br />
6.3.4 Kalojen aistittavan laadun arviointi<br />
Talsin (1987) raportista käy ilmi, että <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> alueen kaloista tehtiin makuhaittatutkimuksia<br />
jo vuonna 1972. Vuodesta 1981 lähtien tutkimuksia on tehty<br />
säännöllisesti. Vuosina 2002 – 2008 tutkimuksen osa-alueita olivat Stensbölenselkä,<br />
Haikonselkä, Orrenkylänselkä (vertailualue), Emäsalonselkä, Kartanonlahti sekä<br />
Svartbäckinselkä. Vuosina 1980 - 2000 mukana oli myös <strong>Porvoon</strong>joki. Eri <strong>vuosina</strong><br />
käytettyjä näytekaloja olivat kuha, ahven ja kampela. Vuosina 2002–2008 näytteet<br />
analysointiin alueittaisista kokoomanäytteistä ja tätä aikaisempina <strong>vuosina</strong> yksittäisistä<br />
kaloista. Yleensä kaloista arvioitiin maun lisäksi hajua ja ulkonäköä. Arvioijien<br />
kuvailut näytekalojen laadusta erosivat yleensä hieman toisistaan.<br />
Veden saastumisesta voi aiheutua silmämääräisesti havaittavia kasvuhäiriöitä. Lisäksi<br />
muun muassa puunjalostusteollisuus, kemianteollisuus, asutuksen ja maatalouden<br />
jätevedet sekä ilmansaasteet ja leväkasvuston lisääntyminen voivat aiheuttaa<br />
kaloissa haju- ja makuvirheitä. Esimerkiksi mutamaista ja maamaista makua<br />
aiheuttavat leväkasvusta peräisin oleva geosmiini (Luoma 1999). Sellun tuotannosta<br />
aiheutuvan jätelipeän sen sijaan voi tunnistaa valkopippuria muistuttavasta<br />
mausta.<br />
43
Luoma & Latva-Kala (1999) kuvailivat joitain ahvenessa ja kuhassa havaittujen<br />
haihtuvien yhdisteiden vaikutusta kalojen aistittavaan laatuun seuraavasti:<br />
Metaanitioli<br />
Asetaldehydi<br />
ja propanaali<br />
Etanoli<br />
Mädännyttä kaalia muistuttava haju, jonka voi havaita jo hyvin<br />
pieninä pitoisuuksina, kuten myös muut kaloissa todetut rikkiyhdisteet<br />
(dimetyylisulfidi, dimetyylidisulfidi, dimetyylitrisulfidi,<br />
rikkihiili ja tiofeeni)<br />
Pistävän hajuisia aldehydejä, joita on monissa hedelmissä, marjoissa<br />
ja leivässä<br />
Miellyttävän tuoksuinen liuotin, jota on antiseptisissa aineissa<br />
sekä humalluttavissa nautintoaineissa<br />
2-Etyylifuraani Makea, palaneen tuntuinen, hiukan kahvin tuoksua muistuttava<br />
haju. Etyylifuraania on tomaateissa ja kahvissa<br />
Heksanaali<br />
Vastaleikatun ruohon tuoksuinen, jota on ruohon lisäksi useissa<br />
hedelmissä, marjoissa ja kahvissa<br />
Talsin (1987) raportissa mainittiin kalojen käyttökelpoisuuden olleen vuonna 1972<br />
selvästi huonompi kuin vuonna 1981. Tämän ajateltiin johtuneen osin poikkeuksellisista<br />
sääoloista, jotka hillitsivät makuhaittoja aiheuttaneen levän kukintaa. Kuitenkin<br />
lievää lääkemäistä sivumakua todettiin muutamissa vuoden 1981 Haikonselän<br />
ja Svartbäckinselän kaloissa (Kala- ja Vesitutkimus Oy, Niinimäki 1981). Vuosina<br />
1983 - 2000 <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> <strong>merialueen</strong> kalat arvioitiin kaiken kaikkiaan makunsa<br />
puolesta melko hyviksi ja paremmiksi kuin <strong>Porvoon</strong>joessa. Vuosina 1998 – 2008<br />
kaikki näytekalat arvioitiin ihmisravinnoksi kelpaaviksi ja yleensä aistinvaraiselta<br />
laadultaan hyviksi tai melko hyviksi. Vertailualueena olleen Orrenkylänselän kalat<br />
eivät olennaisesti eronneet aistittavalta laadultaan muiden tarkkailualueiden kalojen<br />
laadusta.<br />
6.4 Hoitotoimenpiteet<br />
Kalakantojen hoitotoimenpiteinä <strong>Porvoon</strong> merialueelle ja siihen laskeviin jokiin tehdään<br />
vuosittain kalanpoikasten istutuksia. Osa istutuksista on velvoiteistutuksia eli<br />
kalatalousmaksuvaroin tehtyjä istutuksia. Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen<br />
(TE-keskus) kalatalousyksikön istutustietojen mukaan <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> merialueelle<br />
sekä siihen laskeviin jokiin tehdyt velvoiteistutukset <strong>vuosina</strong> 1988 – 2008<br />
koostuivat lähinnä meritaimenen ja siianpoikasten istutuksista (taulukko 6-1). Vuoteen<br />
1998 asti istutettiin alueelle myös hauen poikasia, jotka <strong>vuosina</strong> 1992 ja 1993<br />
korvattiin ankeriaan poikasten istutuksilla.<br />
Velvoiteistutusten lisäksi alueelle on kyseisinä <strong>vuosina</strong> tehty muilla varoilla rahoitettuja<br />
eri-ikäisten kalanpoikasten istutuksia taulukon 6-1 mukaisesti.<br />
44
Taulukko 6-1. <strong>Porvoon</strong> merialueelle ja siihen laskeviin jokiin <strong>vuosina</strong> 1988 – 2008<br />
velvoiteistutetut kalanpoikaset (kpl) lajeineen ja istutusikineen<br />
Vuosi Siika Meritai Meritai Vaellussi Hauki Hauki Ankeria<br />
1-kes. 2-v. 2-kes. 1-kes. esikes. vastakuor.<br />
1988 9 000 20 000<br />
1989 14 345 25 000<br />
1990 12 037 23 100<br />
1991 22 000 13 480 3 220 5 000<br />
1992 11 000 14 330 18 000<br />
1993 11 900 12 950 11 820<br />
1994 20 000<br />
1995 10 500 10 177 20 000<br />
1996 10 000 10 000<br />
1997 9 607 20 000<br />
1998 34 718 27 578 9 500<br />
1999 16 867 41 613 19 277<br />
2000 67 524 46 282<br />
2001 58 039 53 588<br />
2002 58 870 32 832<br />
2003 47 020 42 896<br />
2004 64 922 39 794<br />
2005 67 417 29 751<br />
2006 68 902 32 095<br />
2007 65 912 24 814<br />
2008 62 516 22 654<br />
Taulukko 6-2. <strong>Porvoon</strong> merialueelle ja siihen laskeviin jokiin <strong>vuosina</strong> 1988 – 2008<br />
muilla varoin istutetut kalanpoikaset (kpl) lajeineen ja istutusikineen<br />
Vuosi Meritaimen Lohi Harjus Siika Kuha Ankerias Hauki<br />
1988 2 700 8 000 38 000<br />
1989 8 800 36 000<br />
1990 6 150 21 500<br />
1991 4 050 24 808 36 000<br />
1992 5 360 24 000 35 000 4 500<br />
1993 6 650 31 000 5 455<br />
1994 2 700<br />
1995 1 022<br />
1996<br />
1997 2 807<br />
1998 4 318 144 642<br />
1999<br />
2000<br />
2001<br />
2002 237 008 3 145 363 277 40 525 22 780 17 000<br />
2003 5 887 22 840<br />
2004 2 610 11 070 6 000 63 000<br />
2005 18 704 3 000 24 704 30 223 3 800 2 045<br />
2006 4 338 2 795 25 168 21 200 2 500<br />
2007 20 497 2 099 4 667 4 667 3 640<br />
2008 19 707 2 662 20 978 10 250<br />
45
Alueelle istutettiin jo 70-luvulla meritaimenia, haukia, vaellussiikoja ja kuhia, mutta<br />
näillä istutuksilla ei arveltu olleen vaikutusta alueen kalakantoihin. Vuosina 1980 ja<br />
1981 istutukset koostuivat meritaimenen ja hauen istutuksista (Niinimäki 1981).<br />
Kalakantojen hoitotoimenpiteisiin kuuluvat myös Mustijokeen ja <strong>Porvoon</strong>jokeen<br />
rakennetut kalaväylät, joiden tarkoituksena on turvata kalan nousu lisääntymisalueille,<br />
sekä kalojen rauhoitusajat ja kalastuskiellot. Rauhoitusajat ja kalastuskiellot<br />
ovat muuttuneet jonkin verran vuosien varrella. Muita kalakantojen hoitotoimenpiteitä<br />
ovat erilaiset pyydysrajoitukset sekä kalojen alamitat, jotka myös ovat osin<br />
aikojen kuluessa muuttuneet.<br />
6.5 Yhteenveto kalastotarkkailujen tuloksista ja arvio kuormituksen<br />
vaikutuksesta kalastoon<br />
Ammattikalastajien määrä <strong>Porvoon</strong> merialueella on vähentynyt 1980-luvulta lähtien.<br />
Nykyisin alueella on neljä ammattikalastajaa, kun heitä vielä 80-luvulla oli<br />
kymmenen. 1970- ja -80 -luvuilla ammattikalastussaalis koostui yli 90 prosenttisesti<br />
silakasta ja kilohailista. 1990-luvulla tarkkailututkimuksissa <strong>tila</strong>stoidun ammattikalastussaalin<br />
määrä romahti silakan ja kilohailin pyynnin loputtua.<br />
1990-luvun puolivälistä aina 2000-luvun alkuun kuhan saalisosuus kasvoi, kunnes<br />
siika ohitti sen saalismäärässä. Lohen ja taimenen varsinaiset pyyntialueet ovat<br />
ulompana merellä tarkkailualueen ulkopuolella, mikä vähentää kyseisten lajien<br />
määrää saaliissa.<br />
Kotitarve- ja virkistyskalastajien saalis oli lähinnä suomukalaa (ahven ja kuha).<br />
Saalimäärät vaihtelivat lähinnä pyyntiponnistusten mukaan. 1990-luvulla vapakalastuksen<br />
suosio alkoi kasvaa ja verkkokalastuksen vähentyä. Vapakalastuksen<br />
suosion kasvu perustunee onnistuneisiin istutuksiin. Kirjanpitokalastajien <strong>tila</strong>stoissa<br />
silakka ja kuha olivat tärkeimmät saaliskalat.<br />
<strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> kalanpoikasten nuottauksissa saaliiksi saatujen poikasten kokonaismäärä,<br />
lajikoostumus ja esiintymisalueet vaihtelivat eri <strong>vuosina</strong> suuresti. Yleisin<br />
saaliskalalaji, oli tokko (hietatokko), jota tavattiin kaikilta nuottauspaikoilta. Arvokaloista<br />
poikasnuottasaaliissa oli runsaasti ahventa ja silakkaa, mutta vähemmän<br />
kuhaa pyyntiajankohdasta johtuen. Nuottaukset antoivat suuremmat silakan poikastiheydet<br />
kuin pelaginen poikaspyynti, sillä silakan poikaset viihtyvät paremmin<br />
ranta- kuin ulappa-alueilla.<br />
Kalakannoissa ilmeni särkikalojen runsastumista, jonka voidaan katsoa olevan ensisijaisesti<br />
osa Itämeren yleistä rehevöitymiskehitystä. Sisempänä merialueella paikallisella<br />
kuormituksella on kuitenkin suuri vaikutus rehevöitymiskehitykseen ja<br />
särkikalojen menestymiseen. Kalojen öljyyn ja levään viittaavista makuvirheistä on<br />
raportoitu Haikonselän ja Svarbäckinselän kaloissa 80-luvulla. Viime vuosikymmenellä<br />
<strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> kalat on aistinvaraisesti arvioitu vähintään melko hyviksi.<br />
Mikroskooppisissa tutkimuksissa 1980- ja 1990-luvuilla ei silakan poikasissa todettu<br />
epämuodostumia.<br />
Kalastotutkimusten perusteella kuormituksen väheneminen ilmenee <strong>Porvoon</strong> edustalla<br />
kalojen aistinvaraisen laadun paranemisena. Ammatti-, kotitarve- ja virkistyskalastusta<br />
on harjoitettu kaikilla keskeisillä alueilla. Poikaspyynneissä saalista on<br />
saatu kaikilta tutkituilta alueilta, joten mitään voimakkaasti karkottavia tai toksisia<br />
vaikutuksia jätevesipäästöillä ei ole ollut. Aikanaan suoritetut vesiensuojelutoimet<br />
ovat osaltaan vaikuttaneet kalaston <strong>tila</strong>a parantaen.<br />
46
7. SEDIMENTIN HAITTA-AINEET<br />
<strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> <strong>merialueen</strong> sedimenttien <strong>tila</strong>a on vuodesta 1972 lähtien seurattu<br />
melko säännöllisesti, mutta eri vuosien välillä tutkitut parametrit ovat vaihdelleet.<br />
Sedimenttien haitta-ainetutkimuksen havaintopaikat eri vuosilta on merkitty liitteen<br />
4 karttaan. Sedimenttitutkimusten tiedot on kerätty Talsin (1987) raportista sekä<br />
<strong>Porvoon</strong> <strong>merialueen</strong> vesistötarkkailuraporteista.<br />
Monet haitalliset aineet sitoutuvat vedessä olevaan kiintoainekseen ja sedimentoituvat<br />
vesistöjen pohjalle. Muun muassa ihmistoiminnan, kuten ruoppauksen ja läjityksen<br />
vaikutuksesta haitalliset aineet voivat vapautua jälleen luonnon kiertokulkuun<br />
(Vartiainen 2004). Sedimenttien ja eliöiden haitta-ainetutkimuksiin liittyy kohtalaista<br />
epävarmuutta näytteenoton edustavuuden takia. Myös analyysimenetelmissä<br />
on ollut eroja ja määritystekniikat ovat tarkastelujaksolla kehittyneet huomattavasti.<br />
Jos muuta ei ole mainittu, sedimenttinäytteet on otettu sedimentin pintakerroksesta<br />
0 – 2 cm syvyydeltä. Kun sedimenteistä mitatut pitoisuudet ylittivät määritysrajan<br />
ja eri vuosien pitoisuuksia haluttiin vertailla, normalisoitiin (korjattiin) pitoisuudet<br />
vastaamaan standardisedimentin pitoisuuksia. Standardisedimentissä savea on 25<br />
% ja orgaanista ainesta 10 %. Metallipitoisuuksia ei normalisoida samalla kaavalla<br />
kuin orgaanisia haitta-aineita. Koska niitä analysoitiin <strong>Porvoon</strong> <strong>merialueen</strong> sedimenteistä<br />
vain yhtenä vuotena, ei pitoisuuksia normalisoitu. Muiden orgaanisten haittaaineiden<br />
normalisointi tehtiin käyttäen alla olevaa muunnoskaavaa, joka perustuu<br />
ympäristöministeriön laatimaan sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeeseen (Vartiainen<br />
2004).<br />
Ckorj.= C x 10 / orgaaninen aines<br />
Kaavassa: Ckorj. = pitoisuus (k.a.) standardisedimentissä<br />
k.a. = kuiva-aine<br />
C = mitattu pitoisuus<br />
Orgaaninen aines = hehkutushäviö prosentteina kuivapainosta<br />
Haitta-aineiden merkitystä sedimenttien laatukriteerinä voidaan tarkastella vertaamalla<br />
tuloksia ympäristöministeriön Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeen (Ympäristöministeriö<br />
2004) laatukriteereihin. Kyseiset laatukriteerit on tarkoitettu käytettäväksi<br />
nimenomaan ruopattavien ja läjitettävien sedimenttien arviointiin, eikä<br />
niitä voida pitää sedimenttien pilaantuneisuuskriteerinä.<br />
7.1 Öljypitoisuudet<br />
Jo <strong>vuosina</strong> 1972 - 1975 pohjaeläintutkimusten yhteydessä <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> <strong>merialueen</strong><br />
sedimenteistä mitattiin öljypitoisuuksia. Tällöin öljypitoisuudet olivat suurimpia<br />
Neste Oy:n satama-alueella. Jotkin satama-alueen osat olivat lähes öljyttömiä,<br />
minkä arveltiin johtuvan suurelta osin laivojen potkurivirtojen aiheuttamasta<br />
sedimenttien sekoittamisesta. Öljypitoisuudet olivat keskimääräistä korkeampia<br />
myös Svartbäckinselän keskiosissa. Kulloonlahden itäosassa pitoisuudet olivat tarkkailujakson<br />
alussa hieman tavanomaista suurempia. Haikon- ja Orrenkylänselän<br />
sekä erityisesti Mustijokisuun <strong>edustan</strong> öljypitoisuudet olivat alhaisia. Svartbäckinselän<br />
eteläosan pitoisuudet olivat samalla tasolla kuin vertailualueena toimivan Orrenkylänselän.<br />
Vuoden 1978 tutkimukset olivat suurelta osin yhteneväisiä näiden<br />
aikaisempien tulosten kanssa. Vuonna 1980 Svartbäckinselän eteläosan öljypitoisuudet<br />
olivat hieman koholla, mutta vuonna 1983 ne olivat jälleen samalla tasolla<br />
kuin Orrenkylänselällä.<br />
47
Vuodesta 1974 alkaen on merivesitunnelin <strong>edustan</strong> sedimenteistä (piste D, vanha<br />
piste 36) mitattu muita pisteitä selkeästi korkeampia öljypitoisuuksia (kuva 7-1)<br />
(Talsi 1987).<br />
Merivesitunnelin <strong>edustan</strong> öljypitoisuuksia selvitettiin <strong>vuosina</strong> 1980 - 2001 vuosittain<br />
ja tämän jälkeen <strong>vuosina</strong> 2003 ja 2007. Vuosien 1980 – 2007 korkein pitoisuus<br />
todettiin vuonna 1980 ja toinen pitoisuushuippu ilmeni vuonna 1984. Vähäinen pitoisuusnousu<br />
todettiin vuonna 1997, jonka jälkeen öljypitoisuudet laskivat. Vuoden<br />
2003 öljypitoisuus oli jälleen hieman korkeampi kuin muuten 2000-luvulla. Syytä<br />
merivesitunnelin edustalta todettuihin korkeisiin öljypitoisuuksiin ei tiedetä.<br />
Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeessa on mineraaliöljyn alempi raja-arvo 50<br />
mg/kg ja ylempi raja-arvo 1500 mg/kg kuiva-ainetta. Kaikkien pisteiden öljypitoisuudet<br />
ylittivät yleisesti alemman raja-arvon ja näytepisteen D pitoisuus myös<br />
ylemmän raja-arvon. Täten näytepisteen D sedimentin voitaisiin katsoa olleen mereen<br />
läjityskelvotonta. Muiden pisteiden tapauksessa olisi läjityskelpoisuus tullut<br />
arvioida tapauskohtaisesti.<br />
60<br />
Öljy<br />
g/kg<br />
50<br />
40<br />
30<br />
20<br />
10<br />
0<br />
1980<br />
1981<br />
1982<br />
1983<br />
1984<br />
1985<br />
1986<br />
1987<br />
1988<br />
1989<br />
1990<br />
1991<br />
1992<br />
1993<br />
1994<br />
1995<br />
1996<br />
1997<br />
1998<br />
1999<br />
2000<br />
2001<br />
2003<br />
2007<br />
98 N A M Q S (32) D (36)<br />
T V X B I 5 C<br />
Kuva 7-1. Sedimentin öljypitoisuuksien kehitys vuodesta 1980 vuoteen 2007.<br />
48
7.2 Dioksiinit ja furaanit (PCDD/F) sekä PCB<br />
<strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> <strong>merialueen</strong> pohjasedimenteistä määritettiin dioksiini- ja furaanipitoisuuksia<br />
4-5 havaintopaikalta <strong>vuosina</strong> 1996, 2003 ja 2007. Vuonna 1996 sedimenteistä<br />
tutkittiin myös PCB-pitoisuudet, joiden todettiin olevan alhaisia.<br />
Dioksiinipitoisia sedimenttejä oli vuonna 1996 muun muassa Kilpilahden edustalla<br />
(Kansanterveyslaitos 1996). Dioksiinipitoisten sedimenttien katsottiin olevan peräisin<br />
alueella aiemmin olleesta vinyylikloridimonomeerin (VCM) tuotannosta. Dioksiinien<br />
ja furaanien pitoisuudet sedimentissä ovat pienentyneet VCM-tuotannon lopettamisen<br />
jälkeen (kuva 7-2).<br />
PCDD/F<br />
160,0<br />
140,0<br />
120,0<br />
100,0<br />
pg/g dw<br />
80,0<br />
60,0<br />
40,0<br />
20,0<br />
0,0<br />
1996 2003 2007<br />
S (ennen 9617) T 9615 PN5 (ennen 9608) PN12 (ennen 9604)<br />
Kuva 7-2. Sedimentin dioksiini- ja furaanipitoisuuksien kehitys <strong>vuosina</strong> 1996, 2003<br />
ja 2007<br />
Dioksiini- ja furaanipitoisuuksien merkitystä sedimenttien laatukriteerinä voidaan<br />
tarkastella vertaamalla tuloksia ympäristöministeriön Sedimenttien ruoppaus- ja<br />
läjitysohjeen laatukriteereihin (Ympäristöministeriö 2004). Dioksiinien ja furaanien<br />
alempi raja-arvo on 20 pg/g. Alempi raja-arvon ylittyi Svartbäckinselän eteläosan<br />
ja Emäsalon länsirannan Kilpilahden eteläpuolen pisteillä (pisteet PN12 ja 9615)<br />
vuonna 1996. Vastaavasti merivesitunnelin eteläpuolella (piste T) PCDD/Fpitoisuuden<br />
alempi raja-arvo ylittyi vuonna 2003.<br />
Näitä kohonneita pitoisuuksia lukuun ottamatta sedimentit olisi voitu luokitella haitattomiksi<br />
ja kemialliselta laadultaan meriympäristölle merkityksettömiksi. Tällainen<br />
ruopattava sedimentti olisi ollut dioksiinien ja furaanien osalta mereen läjityskelpoista.<br />
Alemman raja-arvon ylittäviä sedimenttejä olisi pidetty mahdollisesti pilaantuneina<br />
ja sedimenttien läjityskelpoisuus olisi tullut arvioida tapauskohtaisesti.<br />
Vuoden 2007 kaikkien pisteiden sedimentit olisivat näiden aineiden osalta olleet<br />
läjityskelpoisia.<br />
49
7.3 Dioktyyliftalaatti (DOP)<br />
Ftalaatteja käytetään pääasiassa PVC-muovien lisäaineena, mutta myös maaleissa,<br />
lakoissa, torjunta-aineissa ja kosmeettisissa aineissa (Lodenius 1995). Ftalaateista<br />
DOP:in pitoisuuksia on mitattu <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> <strong>merialueen</strong> sedimenteistä vuodesta<br />
1978 alkaen. Dioktyyliftallatista käytetään myös lyhennettä ja nimeä DEHP, dietyyliheksyyliftalaatti.<br />
Vuosina 1978 – 1989 DOP:in pitoisuuksia tarkkailtiin Svartbäckinselän<br />
pohjois- ja eteläosista (pisteet A ja B) sekä Orrenkylänselältä (piste C)<br />
ja merivesitunnelin edustalta (piste D). Vuosina 1993 – 1995 havaintopisteitä oli<br />
Svartbäckinselällä (pisteet S, T ja Q), Kulloonlahdella (pisteet A ja 98) ja merivesitunnelin<br />
edustalla (piste D) sekä piste 5 vuonna 1993. Vuodesta 1996 eteenpäin<br />
näytepisteinä olivat ainoastaan S, T ja D. Näytteenottopisteet näkyvät liitteen<br />
4 ja 7 kartoissa.<br />
Vuotta 1999 lukuun ottamatta suurimmat DOP-pitoisuudet todettiin merivesitunnelin<br />
suun (piste D) sedimenttinäytteistä (kuva 7-3). Vuonna 1999 jätevedenpuhdistamon<br />
purkukohdan edustalla olevan sedimenttipisteen (piste Q) DOP-pitoisuus<br />
nousi väliaikaisesti yli pisteen D pitoisuuden, mutta oli jälleen vuonna 2000 aikaisemmalla<br />
tasollaan. Vuosina 1998 ja 2000 pisteiden T ja S pitoisuudet olivat normaalitasoa<br />
korkeampia. Pisteet T ja S sijaitsevat Svartbäckinselällä lähellä pistettä<br />
D, mutta T on pisteen D eteläpuolella ja S pohjoispuolella.<br />
Ennen vuotta 1993 otettujen näytteiden DOP-pitoisuuksia ei pystytty normalisoimaan,<br />
mutta normalisoimattomina niiden pitoisuudet olivat samalla tasolla kuin<br />
keskimäärin muina <strong>vuosina</strong>. Pitoisuudet olivat korkeimmillaan vuodesta 1997 vuoteen<br />
2000. Tätä ennen ja jälkeen pitoisuudet ovat suurelta osin olleet alle 50<br />
mg/kg. Ashland Finland Oy:n pehmitinainetuotanto loppui helmikuussa 2000, mikä<br />
vähensi ftalaatti-päästöjä. Pehmitinainetuotannon loppuminen laski myös sedimenttien<br />
DOP-pitoisuuksia.<br />
500,0<br />
DOP<br />
mg/kg dw<br />
450,0<br />
400,0<br />
350,0<br />
300,0<br />
250,0<br />
200,0<br />
150,0<br />
100,0<br />
50,0<br />
0,0<br />
1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2003 2007<br />
S (32) D (36) T A Q 98 5<br />
Kuva 7-3. Sedimentin DOP-pitoisuuksien kehitys <strong>vuosina</strong> 1993 – 2007<br />
50
7.4 Hartsihapot<br />
Vuonna 1993 hartsihappopitoisuuksia määritettiin merivesitunnelin edustalta (D),<br />
Orrenkylänselän eteläosasta (piste P5) ja Sillvikenin lahden suulta (piste 116) sekä<br />
kolmelta pisteeltä Koddevikenin lahden suulta (pisteet 24A, B ja C). Vuonna 1995<br />
hartsihappopitoisuuksia määritettiin pisteeltä 116 sekä neljältä Koddervikenin lahden<br />
suulla olevalta pisteeltä (24/1, 2, 3 ja 4). Vuonna 2003 sedimentin hartsihappopitoisuuksia<br />
tutkittiin Koddervikenin lahden suulta (J), Emäsalon ja Tolkkisten<br />
välisestä salmesta (M) sekä Svartbäckinselän pohjoisosasta (A). Näytepisteet näkyvät<br />
liitteiden 4-7 kartoissa.<br />
Vuosina 1993 ja 1995 hartsihappopitoisuudet olivat alhaisia. Vuonna 2003 havaintopaikan<br />
J pitoisuustaso oli korkea indikoiden selvästi entisen Tampellan vaikutusta.<br />
Tehdas suljettiin vuonna 1975 ja sen toiminnan ajoilta Koddervikenin lahdessa on<br />
runsaasti hitaasti hajoavaa jätekuitua. Yksittäisistä hartsihappoyhdisteistä runsaimpana<br />
tavattiin levoprimaarihappoa, joka on yksi puun luonnollisista hartsihapoista.<br />
Hartsihapot ovat luontaisia puu- ja kasviperäisiä yhdisteitä, joita vapautuu jätevesiin<br />
puuraaka-aineesta uuttumistuotteina, mutta niitä on vesistöissä myös vähäisinä<br />
taustapitoisuuksina. Hartsihappojen on osoitettu aiheuttavan sekä akuutteja että<br />
subletaaleja myrkkyvaikutuksia vesieliöissä sekä haittaavan kalojen lisääntymistä ja<br />
hormonitoimintaa. Hartsihappoja joutuu vesistöihin lähinnä puunjalostusteollisuuden<br />
jätevesien mukana puuraaka-aineesta mm. kuorinnan, sellun keiton, happidelignifikaation<br />
sekä esivalkaisun yhteydessä (Koskinen ym. 2005).<br />
7.5 PAH<br />
Vuonna 1983 Neste Oy tutki Svartbäckinselän sedimenttinäytteistä polyaromaattisten<br />
hiilivetyjen eli PAH-yhdisteiden esiintymistä. PAH-yhdisteitä todettiin jätevesien<br />
purkupaikoilla merivesitunnelin ja kemikaalisataman edustalla sekä Klobbuddenin<br />
kohdalla laivaväylällä. Vertailualueella Orrenkylänselällä sekä Svartbäckinselän etelä-<br />
ja pohjoisosissa pitoisuudet olivat alhaisia. Yksittäisten PAH-yhdisteiden analyysissä<br />
todettiin, että karsinogeenisten yhdisteiden pitoisuudet olivat pieniä, mutta<br />
ympäristömyrkyksi luetun fenantreenin pitoisuus merivesitunnelin edustalla oli<br />
PAH-yhdisteistä korkein.<br />
7.6 Kloorifenolit<br />
Vuonna 1984 Orrenkylänselän (vertailualue) ja merivesitunnelin <strong>edustan</strong> sedimenttinäytteistä<br />
määritettiin kloorifenoleita kvantitatiivisesti. Koska kloorifenoleita löytyi<br />
sekä tutkimus- että vertailualueelta, ei pidetty todennäköisenä, että ne olisivat olleet<br />
peräisin yksinomaan Neste Oy:n tuotantolaitoksilta (Paasivirta yms. 1985, ref.<br />
Talsi 1987). Kloorifenoleita päässee vesistöön muun muassa puunjalostusteollisuudesta,<br />
sahoilta ja raakaveden kloorauksesta. 1990-luvun alkupuolella kloorifenolimäärityksiä<br />
tehtiin samoilta havaintopaikoilta kuin hartsihappojen. Tuolloin todetut<br />
pitoisuudet olivat alhaisia.<br />
7.7 Raskasmetallit<br />
Vuonna 1984 Helsingin vesipiiri teki alueella sedimenttien raskasmetallipitoisuuksien<br />
määrityksiä. Merivesitunnelin <strong>edustan</strong> metallipitoisuudet olivat maaliskuussa<br />
kuparia ja elohopeaa lukuun ottamatta selvästi alhaisempia kuin vertailualueella<br />
Orrenkylänselällä ja Sköldvikin tuotantolaitosten purkutunnelin 1 edustalla. Tämän<br />
ajateltiin johtuvan jäähdytysvesien sedimentoitumista hidastavasta sekoittavasta<br />
vaikutuksesta. Kesäkuussa merivesitunnelin <strong>edustan</strong> sedimenttien raskasmetallipitoisuudet<br />
olivat korkeampia kuin maaliskuussa ja näytteenottopaikkojen arveltiin<br />
hieman vaihdelleen eri näytteenottokerroilla. Vuoden 1984 tutkimustuloksista pääteltiin,<br />
ettei vuosia jatkunut teollisuusjätevesien kuormitus ollut lisännyt haitallisten<br />
raskasmetallien pitoisuuksia mainittavasti.<br />
51
7.8 Yhteenveto sedimentin haitta-aineista<br />
Sedimenttitutkimuksissa pitoisuusvaihtelut olivat yleisesti olleet suuria. Erityisesti<br />
tämä käy ilmi öljyhiilivetyjen pitoisuuksia tarkasteltaessa. Osittain pitoisuusvaihtelut<br />
selittyvät näytteenottoon liittyvällä epävarmuudella, mutta myös analytiikka on<br />
vuosien saatossa kehittynyt. 1970- ja 1980-luvulla kohonneita öljyhiilivetypitoisuuksia<br />
todettiin Neste Oy:n satama-alueella, Kulloonlahden itäosissa ja Svartbäckinselän<br />
keskiosissa.<br />
Merivesitunnelin <strong>edustan</strong> pohjasedimentin öljyhiilivetypitoisuudet olivat alueen korkeimpia,<br />
ruoppaus- ja läjitysohjeen alemman raja-arvon ylittäviä. Alueelta on todettu<br />
myös dioktyyliftalaattipitoisuuksia (DOP eli dioktyyliftalaatti tai synonyymi<br />
DEHP eli dietyyliheksyyliftalaatti). DOP:in pitoisuudet alueen sedimenteissä ovat<br />
pienentyneet Ashland Finland Oy:n pehmitinainetuotanto loputtua helmikuussa<br />
2000.<br />
Kloorifenoleita todettiin vuonna 1984 sekä Orrenkylänselän alueelta että merivesitunnelin<br />
edustalta, mutta niiden ei arveltu olevan peräisin yksinomaan Neste<br />
Oyj:n tuotantolaitoksilta. Toisella tutkimuskerralla vuonna 1990 pitoisuudet olivat<br />
alhaisia.<br />
Merivesitunnelin alueelta on todettu erittäin pieniä raskasmetallipitoisuuksia.<br />
Sköldvikin <strong>edustan</strong> dioksiinien ja furaanien pitoisuudet sedimentissä ovat pienentyneet<br />
vinyylikloridimonomeerin tuotannon lopettamisen jälkeen. Alemman rajaarvon<br />
ylittivät pisteiden PN12 (Svartbäckinselän eteläosa) ja 9615 (Emäsalon länsiranta<br />
Kilpilahden eteläpuolella) sedimenttien PCDD/F pitoisuudet vuonna 1996 sekä<br />
pisteen T (merivesitunnelin eteläpuoli) pitoisuus vuonna 2003. Vuoden 2007 pitoisuudet<br />
olivat alle raja-arvojen. Vinyylikloridin tuotannosta aiheutunut sedimenttien<br />
pilaantuminen rajoittui suppealle alueelle.<br />
Hartsihappoja todettiin <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> merialueella pieninä pitoisuuksina laajalla<br />
alueella. Korkeimmat pitoisuudet vuonna 2003 todettiin entisen Tampellan tehtaan<br />
vaikutusalueelta (piste J).<br />
PAH-yhdisteitä todettiin vuoden 1983 tutkimuksessa jätevesien purkupaikoilla, merivesitunnelin<br />
ja kemikaalisataman edustalla sekä Klobbuddenin kohdalla laivaväylällä.<br />
Vertailualueella Orrenkylänselällä sekä Svartbäckinselän etelä- ja pohjoisosissa<br />
pitoisuudet olivat alhaisia. Ympäristömyrkyksi luetun fenantreenin pitoisuus<br />
oli merivesitunnelin edustalla PAH-yhdisteistä korkein, mutta kaiken kaikkiaan karsinogeenisten<br />
yhdisteiden pitoisuuksien todettiin olleen pieniä.<br />
52
8. HAITTA-AINEET ELIÖISSÄ<br />
<strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> merialueella tehdyt eliöiden haitta-ainetutkimuksia koskevat tiedot<br />
on koottu Talsin (1987) ja Ahtelan (1993) raporteista sekä <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> <strong>merialueen</strong><br />
tarkkailuraporteista. Eliöiden haitta-ainetutkimukset koostuivat lukuisista<br />
alueella tehdyistä tutkimuksista, joiden näytteenottopaikat ja –tavat vaihtelivat<br />
suuresti. Haitta-ainetutkimuksissa käytettyjä näyte-eläimiä olivat kalat ja simpukat.<br />
Koska kalat saattavat vaeltaa useampien alueiden sisällä, ei niiden sisältämien haitta-aineiden<br />
voida katsoa olevan peräisin ainoastaan pyyntipaikan alueen vedestä ja<br />
ravinnosta.<br />
Euroopan unioni on asettanut elintarvikkeiden dioksiineille sallitut enimmäispitoisuusrajat<br />
(EY/2375/2001). Kalan ja kalatuotteiden dioksiinien enimmäispitoisuus on<br />
4 pg WHO-TEQ/g tuorepainoa (EY neuvoston asetus N:o 2375/2001, 29.11.2001).<br />
8.1 70-luku<br />
Vuonna 1976 merivesitunnelin lähialueen kalojen lihaksista ja simpukoista löytyi<br />
ftalaatteja Tulokset osoittivat Nikuvikenin merivesitunnelin eteläpuolella olleen<br />
dioktyyliftalaattipäästöjen (DOP) kuormittama. Suurimmaksi päästölähteeksi epäiltiin<br />
silloista Kymi-Kymmene Oy:n kaatopaikkaa.<br />
Vesihallituksen vuonna 1977 Sköldvikin edustalla tekemissä jäämäainetutkimuksissa,<br />
hauen maksasta löytyi pieniä määriä kloorattuja fenoleita ja ftalaatteja.<br />
Kloorattujen fenoleiden huomattavimmiksi päästölähteiksi mainittiin selluteollisuus,<br />
pestisidien käyttö sekä raaka- ja jätevesien klooraus. Tästä syystä ei kloorattujen<br />
fenoleiden katsottu olevan yksinomaan peräisin Neste Oy:n tuotantolaitosten jätevesistä.<br />
Ftalaattien pitoisuudet olivat aivan analyysimenetelmien herkkyyden alarajoilla.<br />
Samassa tutkimuksessa haukien lihaksien DOP-pitoisuuksia pidettiin kuitenkin<br />
niin suurina, että niiden tarkkailua lisättiin.<br />
8.2 80-luku<br />
Vuosina 1980 ja 1981 <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> <strong>merialueen</strong> kalojen selkälihaksista selvitettiin<br />
ftalaateista dioktyyliftalaatin (DOP) pitoisuuksia. DOP-pitoisuudet olivat alle<br />
määritysrajan tai aivan sen tuntumassa. Paasivirran ym. (1983) tutkimuksissa<br />
Sköldvikin <strong>edustan</strong> simpukoista ei todettu ftalaatteja (ref. Talsi 1987).<br />
Vuonna 1982 tutkittiin merivesitunnelin ja Orrenkylänselän (vertailualue) sumputettujen<br />
kalojen jäämainepitoisuuksia. Korkeiden taustapitoisuuksien takia ftalaattimääritykset<br />
epäonnistuivat. Vinyylikloridin pitoisuudet olivat alle määritysrajan.<br />
Fenoleista tetra- ja pentakloorifenoleiden pitoisuudet olivat merivesitunnelin<br />
<strong>edustan</strong> kalojen maksassa ja sapessa noin 40 % korkeampia kuin Orrenkylänselän<br />
kaloissa. Koska kaloja oli ruokittu keinotekoisella rehulla, ei kloorattujen fenoleiden<br />
pitoisuuksien ajateltu kerääntyneen kaloihin samoin kuin luonnollisissa ravintoketjuissa.<br />
Luonnosta pyydettyjen kalojen maksasta ei löydetty kloorattuja fenoleita<br />
eikä kloroformia. Kaloista todettiin eniten dikloorimetaania, mutta sitä esiintyi<br />
myös vertailualueen Kaunissaaren <strong>merialueen</strong> taimenessa. Kaunissaaren kaloista<br />
löytyi myös tetrakloorietaania.<br />
Vuonna 1984 Vesihallituksen Sköldvikin alueen tutkimus tehtiin, kun haluttiin parantaa<br />
analyysimenetelmiä ja saada tietoa siitä, mitkä yhdisteet olisivat vesiekosysteemille<br />
haitallisimpia. Siksi kaloista analysoitiin myös yhdisteitä, joita aiemmin ei<br />
oltu tutkittu. Hauista todettiin poolittomia neutraaliaineita (oktodekaania, eikosaania<br />
ja dokosaania), jotka saattoivat tulla teollisuuslaitoksen päästöistä. Lisäksi<br />
hauen lihasta todettiin ftalaateista dioktyyliftalaattia ja dibutyyliftalaattia. Ftalaattien<br />
epäiltiin olevan peräisin kemian tehtailta. Vertailualueelta Pernajalta ei vastaavia<br />
yhdisteitä löytynyt. Sen sijaan halogeenihiilivetyjä todettiin sekä Sköldvikin<br />
53
että vertailualueen kaloista. Sköldvikin alueen kaloista löytyneen kloroformin (kloorattu<br />
hiilivety) ajateltiin olleen peräisin kemian tehtailta.<br />
Vuosina 1989 ja 1990 sumputuskokeissa haitta-aineita tutkittiin Kartanonlahden,<br />
öljysataman, merivesitunnelin, Svartbäckinselän ja Orrenkylänselän kalanäytteistä.<br />
Vertailualueena oli Pellinki. Haihtuvien kloorihiilivetyjen määrä oli Kartanonlahden<br />
kalojen lihaksissa noin viisinkertainen vertailualueen kaloihin nähden ja noin<br />
kaksinkertainen muiden alueen kaloihin verrattuna. Sappinesteessä haihtuvia kloorihiilivetyjä<br />
oli eniten Svartbäckinselällä. Alueen hauista mitatut haihtuvien kloorihiilivetyjen<br />
pitoisuudet olivat huomattavasti pienempiä kuin vuoden 1984 tutkimuksessa.<br />
Kloorifenoleiden määrät olivat samalla tasolla kuin vuonna 1984.<br />
Hartsihappoja katsottiin kertyneen sumputettujen kalojen lihaksiin muilta alueilta<br />
kuin Kartanonlahdelta ja öljysatamasta. Hartsihappojen esiintymien sappinesteessä<br />
osoitti niitä olevan vedessä sumputuksen aikana. Eniten hartsihappoja oli öljysatamassa<br />
sumputetuissa kaloissa. Ftalaatteja oli eniten öljysataman sumputuskokeen<br />
kaloissa, vaikka myös Svartbäckinselän kalojen sappinesteessä ftalaatteja oli huomattavia<br />
määriä. Pellingissä sumputettujen kalojen lihaksissa ftalaatteja ei ollut,<br />
mutta sappinesteessä niitä oli hieman. Kokonaishiilivetyjen määrä oli lihaksissa<br />
samaa suuruusluokkaa kaikilla havaintopaikoilla. Sappinesteessä pitoisuus oli suurin<br />
Kartanonlahdella.<br />
Vuosien 1989 ja 1990 sumputuskokeiden yhteydessä tutkittiin haittaainepitoisuuksia<br />
tutkimusalueen ja vertailualueen luonnon-hauista. Tutkimusalueita<br />
olivat Haikonselkä ja Emäsalon länsipuoli. Vertailualueena toimi vuonna 1989 Emäsalon<br />
itäpuoli ja vuonna 1990 Pellinki. Luonnonkalojen sappinesteessä eniten hartsihappoja<br />
oli Emäsalon itäpuolen kaloissa. Korkeiden hartsihappopitoisuuksien<br />
arveltiin olevan peräisin entisen Tolkkisten sellutehtaan merenpohjalle kertyneistä<br />
lietteistä. Muuten tutkittujen haitta-aineiden pitoisuudet eri alueen kaloissa olivat<br />
melko samalla tasolla.<br />
Dikloorietaania analysoitiin Svartbäckin- ja Orrenkylänselän sekä merivesitunnelin<br />
sedimenttinäytteistä useaan otteeseen <strong>vuosina</strong> 1978 - 1992. 1,2-dikloorietaanin<br />
pitoisuus oli kohonnut vain merivesitunnelin alueella.<br />
8.3 90-luku<br />
Vuonna 1990 Vesi- ja ympäristötutkimuslaitos tutki sumputuskokeilla sinisimpukoiden<br />
ftalaatti-, etyyliheksanoli-, ja PAH-pitoisuuksia sekä haihtuvien kloorihiiilivetyjen<br />
pitoisuuksia <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> merialueella. Ensimmäisen sumputuskerran<br />
jälkeen Nesteeltä pääsi normaalia enemmän ftalaatteja ja etyyliheksanolia<br />
onnettomuuden seurauksena, mikä nosti simpukoiden pitoisuuksia. Kuormitus pysyi<br />
kuitenkin lupaehtojen rajoissa. Merivesitunnelin edustalla, Kartanonlahdella ja Haikonselällä<br />
ftalaatteja oli selvästi taustapitoisuutta enemmän. Nesteen purkutunnelin<br />
edustalla simpukoissa oli jonkin verran etyyliheksanolia, mutta muilla pisteillä pitoisuudet<br />
olivat alle määritystarkkuuden. PAH-yhdisteitä esiintyi ensimmäisen sumputuskerran<br />
jälkeen Kartanonlahden ja Onaksen eteläpuolen näytteissä sekä toisen<br />
sumputuskerran kaikissa näytteissä (merivesitunneli, Nikuviken, Svartbäckinselän<br />
eteläosa, Haikonselkä ja kontrolli). Samoissa tutkimuksissa kloorihiilivedyistä trikloorieteeniä<br />
esiintyi määritysrajan ylittäviä pitoisuuksia.<br />
Vuonna 1991 Vesihydron suorittaman jäämäainetutkimuksen kalojen pyyntialueita<br />
olivat Kartanonlahti, Svartbäckinselkä jätevesien purkutunnelin läheisyydessä, Kalvön<br />
eteläpuoli sekä Pellingin itäosa (vertailualue). Vuosina 1993 ja 1999 pyyntialueita<br />
olivat Kartanonlahti, Svartbäckinselän pohjois- ja eteläosa sekä vertailualueena<br />
Hakasalo.<br />
Vuosina 1991 ja 1993 tutkituissa kaloissa ei todettu haihtuvia kloorihiilivetyjä<br />
eikä niitä vuoden 1999 kalanäytteistä enää analysoitu. PAH-yhdisteitä todettiin<br />
54
vuonna 1991 purkutunnelin läheltä, vertailualueelta ja Kalvön eteläpuolelta otetuista<br />
kalanäytteistä.<br />
Vuosina 1993 ja 1999 PAH-yhdisteiden sijaan kaloista tutkittiin hartsihapot. Vuoden<br />
1993 tutkimuksissa ei kaloista todettu määritysrajaa ylittäviä hartsihappopitoisuuksia.<br />
Vuonna 1999 dehydroabietiinihapon pitoisuudet Kartanonlahden ja Svartbäckinselän<br />
eteläosan kaloissa olivat koholla. Dehydroabietiinihapon pitoisuuden<br />
nousun syytä ei tiedetty, mutta sen ei katsottu johtuneen Neste Oy:n tai Borealis<br />
Oy:n jätevesistä.<br />
Vuonna 1999 näytekaloissa ei esiintynyt määritysrajan ylittäviä pitoisuuksia ftalaattiyhdisteitä.<br />
Vuonna 1993 DOP:ia esiintyi kaikissa näyte-erissä, mutta vertailualueen<br />
kaloissa pitoisuudet olivat suurimpia. Lisäksi kaloissa todettiin pieniä määriä<br />
butyylibentsyyliftalaattia. Vuonna 1991 dimetyyliftalaattia löytyi kaikkien alueiden<br />
kaloista, mutta ainoastaan purkutunnelin läheltä pyydettyjen kalojen pitoisuudet<br />
olivat selvästi koholla. Vuosina 1993 ja 1999 kaloista määritettyjen kloorifenoleiden<br />
pitoisuudet olivat erittäin pieniä ja etenkin vuoden 1999 näytteissä<br />
lähes kaikkien yhdisteiden osalta alle määritystarkkuuden.<br />
8.4 Vuodet 2003 ja 2007<br />
Vuosina 2003 ja 2007 määritettiin kalojen ja liejusimpukoiden dioksiini- ja furaanipitoisuudet<br />
(PCDD/F).<br />
Liejusimpukan PCDD/F-pitoisuus alueella A (liite 6) vaihteli <strong>vuosina</strong> 2003 ja 2007<br />
rajoissa 0,1 – 0,2 g WHO-TEQ/g tuorepainoa. Alueen B pitoisuus oli enimmillään<br />
0,26 g WHO-TEQ/g tuorepainoa.<br />
Kaloista tutkimuskohteina ovat perinteisesti olleet kuha ja kampela. Koska kampelanäytteitä<br />
ei vuonna 2007 saatu, käytettiin niiden sijaan ahvenia (taulukko 8-1).<br />
Alueiden väliset erot kalojen PCDD/F-pitoisuuksissa johtuvat näytekalojen ikä- ja<br />
kokoeroista. Pitoisuudet ovat yleensä suurempia suurissa kaloissa, koska dioksiinit<br />
ja furaanit rikastuvat ravintoketjuissa kertymällä kalojen rasvakudoksiin. Kalat ovat<br />
myös saattaneet liikkua eri alueiden välillä, jolloin niiden sisältämät dioksiinit ja<br />
furaanit ovat kertyneet kaloihin eri alueilta. Alueen A ahvenissa ja simpukoissa sekä<br />
rasvapitoisuus että dioksiini- ja furaanipitoisuudet olivat alueen B pitoisuuksia suurempia.<br />
Lisäksi alueen A simpukoiden rasvapitoisuus ja dioksiini- ja furaanipitoisuudet<br />
olivat suurempia kuin ahvenien, kampeloiden tai kuhien.<br />
Taulukko 8-1. Kalojen dioksiini / furaanipitoisuudet alueilla A ja B. Pitoisuus on ilmaistu<br />
yksikössä pg WHO-TEQ/g tuorepainoa.<br />
Laji / Alue 2003 2007<br />
Kuha<br />
A 0,92 0,00<br />
B 0,84 0,00<br />
Ahven<br />
A 0,04<br />
B 0,00<br />
Kampela<br />
A 4,51<br />
B 1,70<br />
55
Kalan ja kalatuotteiden dioksiinien enimmäispitoisuus on 4 pg WHO-TEQ/g tuorepainoa<br />
(EY/2375/2001, 29.11.2001). Vuonna 2003 ainoastaan A-alueen kampela ei<br />
enimmäispitoisuusrajojen mukaan olisi kelvannut myytäväksi. Vaikka kalojen dioksiinien<br />
ja furaanien tai muiden haitta-aineiden pitoisuudet alittaisivat raja-arvot,<br />
saattaa pienistäkin pitoisuuksista olla haittaa ammattikalastukselle. Jos ihmiset<br />
yleisesti pelkäävät haitta-aineiden terveysvaikutuksia, saattavat he välttää pieniäkin<br />
haitta-ainemääriä sisältävien kalojen ostamista. Tämä saattaa osaltaan myös<br />
laskea kalojen myyntihintaa.<br />
8.5 Yhteenveto eliöiden haitta-ainepitoisuuksista<br />
<strong>Porvoon</strong> edustalla ensimmäiset havainnot simpukoiden sisältämistä ftalaateista tehtiin<br />
jo 1970-luvulla. Sittemmin 1980- ja 1990-luvuilla, jolloin kyseisiä määrityksiä<br />
alueella tehtiin, niitä on todettu hauen lihaksesta ja kalojen sapesta, johon se näyttäisi<br />
herkästi kertyvän. Ftalaatteja on todettu Svartbäckinselällä öljysataman alueella,<br />
merivesitunnelin edustalla, Kartanonlahdella ja Haikonselällä. Merkittävin<br />
ftalaattiyhdiste on ollut dioktyyliftalaatti (DOP). Dioktyyliftalaatin pitoisuudet ovat<br />
olleet pieniä, mutta 1980-luvulta lähtien sitä ja muita ftalaatteja on todettu myös<br />
vertailualueen kaloissa. Ftalaattien lähteeksi on esitetty kaatopaikkoja ja kemian<br />
teollisuutta. Kilpilahden alueella lähde on DOP:in ja PVC-muovin valmistus.<br />
Kloorattuja fenoleita todettiin 1970 – ja 1980-lukujen tutkimuksissa Sköldvikin<br />
<strong>edustan</strong> hauen maksasta ja merivesitunnelin alueella sumputetuista kaloista. 1990-<br />
luvulla pitoisuudet olivat pieniä, eikä niitä 2000-luvulla tutkittu.<br />
Halogeenihiilivetyjä, haihtuvia kloorihiilivetyjä tai kokonaishiilivetyinä mitattuja orgaanisia<br />
hiilivetyjä todettiin 1980-luvun tutkimuksissa merivesitunnelin, Nikuvikenin,<br />
Svartbäckinselän eteläosan ja Haikonselän alueen kaloissa. Kartanonlahdella<br />
hiilivetyjä todettiin kertyvän enemmän sumputettujen kalojen lihakseen kuin muilla<br />
alueilla. Svartbäckinselällä taasen suurimmat pitoisuudet todettiin kalojen sapesta.<br />
1990-luvun tutkimuksissa kaloista ei enää todettu hiilivetyjä.<br />
Hartsihapoja todettiin 1980-luvulla kertyvän sumputettujen kalojen lihaksiin eniten<br />
öljysataman alueella. Koska niitä todettiin myös 1990-luvulla Emäsalonselän itäpuolella<br />
luonnonkaloissa, arveltiin lähteeksi entisen Tolkkisten sellutehtaan merenpohjalle<br />
kertyneitä lietteitä. Hartsihappoihin kuuluvan dehydroabietiinihapon pitoisuudet<br />
olivat korkeimmat Kartanonlahden ja Svartbäckinselän eteläosan kaloissa.<br />
2000-luvulla hartsihappojen määrityksiä ei tehty.<br />
Muita 1990–luvun tutkimuksissa esille tulleita haitta-aineita olivat polyaromaattiset<br />
hiilivedyt eli PAH-yhdisteet, joita todettiin eniten purkutunnelin läheltä.<br />
Dioksiinia ja furaania todettiin 2000-luvun tutkimuksissa liejusimpukoissa, kuhassa<br />
ja ahvenessa pieniä määriä. A-alueelta pyydetyssä kampelassa dioksiinia ja furaania<br />
oli niin paljon, että WHO:n raja-arvo ylittyi.<br />
Koska kalat saattavat vaeltaa useampien alueiden sisällä, on vaikea arvioida, mistä<br />
niiden sisältämät haitta-aineet ovat peräisin. Koska haitta-aineilla voi olla vaikutusta<br />
ihmisen terveyteen, eivät niiden pitoisuudet kuitenkaan saisi nousta haitattomia<br />
pitoisuuksia korkeammiksi. Vaikka kalojen haitta-aineiden pitoisuudet alittaisivat<br />
esimerkiksi WHO:n asettamat raja-arvot, saattaa pienistäkin pitoisuuksista olla<br />
haittaa muun muassa ammattikalastukselle, mikäli ihmiset pelkäävät niiden terveysvaikutuksia.<br />
56
9. POHJAELÄINTARKKAILU<br />
9.1 Vertailu varhaisempiin tuloksiin<br />
Pohjaeläintutkimuksia tehtiin ensimmäisen kerran <strong>vuosina</strong> <strong>1965</strong>–1966, kun silloisen<br />
Neste Oy:n öljynjalostamo oli aloittanut toimintansa. 1970-luvulla tutkimuksia tehtiin<br />
lähestulkoon vuosittain. Suurempia selvityksiä toteutettiin <strong>vuosina</strong> 1975–1977,<br />
jolloin tutkimusten tarkoituksena oli selvittää pohjaeläimistön elpymistä Koddervikenin,<br />
Haikonselän ja Emäsalonselän alueella Tolkkisten sellutehtaan lopetettua<br />
toimintansa.<br />
Pohjaeläintutkimuksia alueella on tehty velvoitetarkkailun puitteissa kolmen vuoden<br />
välein vuodesta 1974 alkaen. Vuoteen 2001 asti havaintopaikkoja oli 19 ja sen jälkeen<br />
15 kpl. Vuodesta 2002 alkaen on tutkittu vuosittain kahden havaintopaikan, S<br />
(Öljysatama) ja B (Svartbäckinselkä) pohjaeläimistöä. Näiden havaintopaikkojen<br />
osalta tämän pitkän aikavälin tarkastelu kattaa vuodet <strong>1965</strong>–2008 ja muiden pisteiden<br />
osalta vuodet <strong>1965</strong>–2007 (liiteet 2 ja 7).<br />
9.2 <strong>Porvoon</strong> edusta (havaintopaikat E ja G)<br />
<strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> pohjaeläinlajisto on ollut niukka sekä tyypillinen vähäsuolaisille ja<br />
likaantuneille vesille. <strong>Porvoon</strong>joen virtaaman ja meriveden liikkeiden aiheuttamat<br />
hydrografiset erityispiirteet vaikuttavat alueen pohjaeläimistön <strong>tila</strong>an, mikä vaikeuttaa<br />
pohjaeläinyhteisössä tapahtuneiden pysyvämpiluontoisten muutosten havaitsemista.<br />
<strong>Porvoon</strong>joki-suussa (kuva 9-1) vuosien 1966 – 1984 välisenä aikana valtalajeina<br />
tavattiin surviaissääsken toukkia (Chironomidae) sekä putkimatoja (Tubificidae)<br />
(Talsi 1987). Putkimatojen tiheys jopa ylitti hetkittäin surviaissääsken toukkien tiheyden<br />
1990-luvun alkupuolella molemmilla havaintopaikoilla. Puhtaiden pohjien<br />
indikaattorilajia valkokatkaa (Monoporeia affinis, ent. Pontoporeia affinis) <strong>Porvoon</strong><br />
edustalta ei ole tavattu koko sen tarkkailuhistorian aikana. Pisteessä G havaittiin<br />
myös joitakin liejusimpukkayksilöitä (Macoma baltica) <strong>vuosina</strong> 1975–1977, kun<br />
taas pisteessä E niitä ei ole havaittu.<br />
Pohjaeläimistön koostumuksessa on pidemmällä aikavälillä erotettavissa tarkkailualueella<br />
yleisemminkin todettu Tubificidae -putkimatojen tiheyden kasvu, joka jatkui<br />
vuoteen 1995 saakka. Vuonna 1998 tiheydet olivat jälleen laskeneet useimmilla<br />
havaintopaikoilla 1990-luvun alun tasolle. Jokseenkin samaa tasoa ovat myös olleet<br />
vuosien 2003 sekä 2007 tutkimuksissa todetut Tubificidaen tiheydet. Likaantumista<br />
sietävien Chironomus plumosus –ryhmän surviaissääskitoukkien tiheys, joka oli<br />
kasvanut jyrkästi vuonna 2001, oli kääntynyt laskuun ja lasku oli jatkunut edelleen<br />
vuonna 2007. Myös muiden pohjaeläinten tiheys ja biomassa ovat pienentyneet<br />
edelleen jyrkästi vuosien 2001 ja 2003 huippuarvoista 1990-luvun tasolle. Pisteessä<br />
G havaittujen liejusimpukoiden tiheys on pysynyt tasaisena vuodesta 1975 vuoteen<br />
2007 (kuva 9-1).<br />
Alueen pohjaeläimistön koostumus on ilmentänyt tarkkailun alusta alkaen selvää<br />
likaantuneisuutta. Pitkäaikaismuutosten havaitseminen alueen pohjaeläimistössä on<br />
kuitenkin em. hydrografisten erityispiirteiden vuoksi vaikeasti todettavissa.<br />
57
3500<br />
3000<br />
Havaintopaikka E<br />
80<br />
70<br />
2500<br />
60<br />
yks./m2<br />
2000<br />
1500<br />
1000<br />
50<br />
40<br />
30<br />
20<br />
500<br />
10<br />
0<br />
0<br />
1980<br />
1983<br />
1986<br />
1989<br />
1992<br />
1995<br />
g/m2<br />
1998<br />
2001<br />
2003<br />
2007<br />
Tub Mon Chi Mac Muut Biom<br />
1600<br />
1400<br />
1200<br />
1000<br />
Havaintopaikka G<br />
60<br />
50<br />
40<br />
yks./m2<br />
800<br />
600<br />
400<br />
200<br />
30<br />
20<br />
10<br />
g/m2<br />
0<br />
0<br />
1980<br />
1983<br />
1986<br />
1989<br />
1992<br />
1995<br />
1998<br />
2001<br />
2003<br />
2007<br />
Tub Mon Chi Mac Muut Biom<br />
Kuva 9-1. <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> (E, G) pohjaeläimistö <strong>vuosina</strong> <strong>1965</strong> - 2007<br />
58
9.3 Orrenkylänselkä (havaintopaikat I ja C)<br />
Orrenkylänselän syvännealueiden pohjaeläinlajisto oli 1970-luvulla hyvin niukka.<br />
Erityyppistä pohjaa suosivat surviaissääsken toukat puuttuivat alueelta ja valtalajina<br />
oli <strong>vuosina</strong> 1966 – 1980 merellisissä olosuhteissa viihtyvä liejusimpukka. Orrenkylänselän<br />
matalammilla alueilla tavattiin liejusimpukan lisäksi myös putkimatoja.<br />
Valkokatka oli runsaslukuinen havaintopaikalla C 1980-luvun alkupuolella. Orrenkylänselän<br />
sisäosien matalammilla alueilla (I) valkokatkan tiheydet ovat puolestaan<br />
olleet 1980-luvullakin pienet (kuva 9-2).<br />
Orrenkylänselän molempien havaintopaikkojen pohjaeläintiheys ja biomassa olivat<br />
vuonna 2001 pienimmillään koko tarkkailuhistorian aikana. Varsinkin biomassaarvot<br />
näyttävät säännönmukaisesti pienentyneen vuodesta 1980 vuoteen 2001 asti.<br />
Tämä johtuu pääosin liejusimpukkatiheyden pienenemisestä. Vuosina 2003 ja 2007<br />
<strong>tila</strong>nne on hieman elpynyt vuoden 2001 minimiin verrattuna. Havaintopaikalla C<br />
merkittävä muutos on ollut valkokatkan (Monoporeia affinis) jyrkkä väheneminen<br />
tarkkailuvuoden 1983 jälkeen. 1980-luvulla tiheydeltään 6000–7000 yks./m 2 käsittänyt<br />
valkokatkapopulaatio putosi tällöin muutamaan kymmeneen yksilöön. Lajille<br />
ovat ominaisia suuret kannanvaihtelut, mutta Orrenkylänselällä muutos on kuitenkin<br />
osoittautunut pysyvämmäksi eikä vuoden 2007 tarkkailututkimus merkinnyt<br />
tässä suhteessa muutosta parempaan. Tarkkailuvuoden 2001 jälkeen valkokatka<br />
on puuttunut näiltä havaintopaikoilta kokonaan.<br />
Tarkkailututkimusten perusteella alueen pohjaeläimistön <strong>tila</strong> näyttää jatkuvasti heikentyneen.<br />
Tämän voidaan todeta indikoivan myös vastaavia muutoksia alueen<br />
likaantumiskehityksessä. Tarkkailujakson alussa varsinkin ulompaa havaintopaikkaa<br />
C pidettiin pohjaeläimistönsä perusteella jokseenkin terveenä. Tällä hetkellä paikka<br />
voidaan luokitella jo selvästi likaantuneeksi.<br />
59
Havaintopaikka I<br />
1200<br />
300<br />
1000<br />
250<br />
800<br />
200<br />
yks./m2<br />
600<br />
400<br />
150<br />
100<br />
200<br />
50<br />
0<br />
0<br />
1980<br />
1983<br />
1986<br />
1989<br />
1992<br />
1995<br />
1998<br />
2001<br />
g/m2<br />
2003<br />
2007<br />
Tub Mon Chi Mac Muut Biom<br />
8000<br />
Havaintopaikka C<br />
140<br />
7000<br />
120<br />
yks./m2<br />
6000<br />
5000<br />
4000<br />
3000<br />
2000<br />
100<br />
80<br />
60<br />
40<br />
g/m2<br />
1000<br />
20<br />
0<br />
0<br />
1980<br />
1983<br />
1986<br />
1989<br />
1992<br />
1995<br />
1998<br />
2001<br />
2003<br />
2007<br />
Tub Mon Chi Mac Muut Biom<br />
Kuva 9-2. Orrenkylänselän (I, C) pohjaeläimistö <strong>vuosina</strong> <strong>1965</strong> - 2007<br />
60
9.4 Emäsalonselkä (havaintopaikat J ja M)<br />
Emäsalonselän alueen havaintopaikan M pohjaeläimistölle on <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> alueen<br />
tavoin ominaista huomattavat vaihtelut. Sen sijaan havaintopaikan J pohjaeläimistön<br />
<strong>tila</strong>an on selkeästi vaikuttanut Koddervikeninlahden likaantumishistoria.<br />
Vuonna 1975 Skogin tekemissä tutkimuksissa Koddervikeninlahden sedimentistä ei<br />
löytynyt pohjaeläimiä lainkaan. Sellutehtaan lopettamisen jälkeen pohjaeläimistä<br />
surviaissääsken toukkia havaittiin jo <strong>vuosina</strong> 1976 ja 1977. 1980-luvulla alueella<br />
havaittiin vain surviaissääsken toukkia, ja alueen lajisto on pysynyt hyvin yksipuoleisena<br />
2000-luvun alkuun asti. 2000-luvulla havaintopaikalla J on ajoittain esiintynyt<br />
useampia lajeja. Emäsalonselän toisessa näytepisteessä (M) lajisto on ollut monipuolisempi<br />
ja siellä valtalajina ovat olleet putkimadot. Lisäksi alueella tavattiin<br />
melko runsaasti myös liejusimpukkaa. 1970-luvulla Emäsalonselän keskiosassa ei<br />
pohjaeläimistössä tapahtunut merkittäviä muutoksia (kuva 9-3).<br />
Jaksolla 1980 – 2007 havaintopaikalla J voimakasta likaantumista sietävän Chironomus<br />
plumosus –tyypin surviaissääskitoukkien tiheys laski varsin säännönmukaisesti<br />
vuoteen 1995 asti, jonka jälkeen tiheys kasvoi ja saavutti huippunsa vuonna<br />
2001. Vuosina 2003 ja 2007 tiheydet olivat laskeneet jokseenkin vuoden 1998<br />
tasolle.<br />
Havaintopaikalla M todettiin Tubificidae -matojen tiheysmaksimi vuonna 1995, jonka<br />
jälkeen tiheydet laskivat jyrkästi. Vuoden 1998 jälkeen tiheys on ollut jälleen<br />
lievässä kasvusuunnassa. Biomassa-arvojen heilahtelu on määräytynyt pääasiassa<br />
liejusimpukan (Macoma balthica) esiintymistiheyden mukaisesti. Liejusimpukan<br />
tiheys on ollut koko tarkastelujakson (1980 – 2007) ajan varsin pieni saavuttaen<br />
miniminsä vuonna 2007. Havaintopaikan edustamaa aluetta voidaan pitää edelleen<br />
likaantuneena. Likaantumisintensiteetin muutosta ei lyhytaikaisten vaihteluiden<br />
takia voida kuitenkaan erottaa.<br />
Koddervikeninlahden likaantumisvaikutukset ovat tulosten perusteella hyvin pitkäaikaisia.<br />
Tilapäisiä elpymisen merkkejä ilmenee aika ajoin, mikä ilmeisestikin johtuu<br />
paikan mataluudesta ja pintasedimentin happi<strong>tila</strong>nteen ajoittaisesta paranemisesta.<br />
Vaikkakin pohjaeläimistön <strong>tila</strong> on näyttänyt paremmalta viime tarkkailu<strong>vuosina</strong>, ei<br />
tämän uskota vielä merkitsevän <strong>tila</strong>n pysyvää elpymistä.<br />
61
2500<br />
Havaintopaikka J<br />
25<br />
2000<br />
20<br />
1500<br />
15<br />
yks./m2<br />
1000<br />
500<br />
10<br />
5<br />
0<br />
0<br />
1980<br />
1983<br />
1986<br />
1989<br />
1992<br />
1995<br />
1998<br />
2001<br />
2003<br />
2007<br />
g/m2<br />
Tub Mon Chi Mac Muut Biom<br />
Havaintopaikka M<br />
2500<br />
90<br />
80<br />
2000<br />
70<br />
1500<br />
60<br />
50<br />
yks./m2<br />
1000<br />
500<br />
40<br />
30<br />
20<br />
10<br />
g/m2<br />
0<br />
0<br />
1980<br />
1983<br />
1986<br />
1989<br />
1992<br />
1995<br />
1998<br />
2001<br />
2003<br />
2007<br />
Tub Mon Chi Mac Muut Biom<br />
Kuva 9-3. Emäsalonselän (J, M) pohjaeläimistö <strong>vuosina</strong> <strong>1965</strong> - 2007<br />
62
9.5 Tolkkisten länsipuoli (havaintopaikat N ja A)<br />
Tolkkisten länsipuolella, Svartbäckinselän pohjukassa, ovat putkimadot ja liejusimpukka<br />
olleet perinteisesti valtalajeina. Liejusimpukan esiintyminen johtui todennäköisesti<br />
Haikonselkään verrattuna alueen mereisemmistä olosuhteista ja syvemmästä<br />
vedestä. 1970-luvun puolivälissä putkimatojen ja 1980-luvulla liejusimpukan<br />
tiheydet ja samalla koko pohjaeläimistön biomassa alkoivat pienentyä. Sama kehitys<br />
jatkui aina 1990-luvun loppuun asti. Vuosina <strong>1965</strong> – 1983 valkokatkan tiheydet<br />
alueella vaihtelivat runsaasti saavuttaen huippunsa vuonna 1983. Tämän jälkeen<br />
valkokatkaa ei ole tavattu alueella.<br />
Myös Tolkkisten länsipuolella on todettavissa vastaava Tubificidae -ryhmän matojen<br />
tiheyshuippu, joka ajoittui vuoteen 1995. Tämän jälkeen tiheys jälleen pieneni nopeasti<br />
aikaisemmalle tasolle, jollaisena se jatkui myös vuonna 2007. Kokonaisbiomassa-arvot<br />
ovat jakson kuluessa pienentyneet, ehkä säännönmukaisemmin havaintopaikalla<br />
N. Tämä selittyy pääosin liejusimpukan tiheyksien vastaavansuuntaisesta<br />
muutoksesta. Tilanne näyttää kuitenkin vakiintuneen vuoden 1998 jälkeen<br />
kaikkien pohjaeläinryhmien kohdalla (kuva 9-4).<br />
Havaintopaikalla A esiintyi jakson alkupuolella ajoittain runsaastikin valkokatkaa,<br />
mutta vuonna 1995 laji oli jo harvalukuinen ja puuttui vuodesta 1998 alkaen kokonaan.<br />
Pohjaeläintutkimusten perusteella alue on selvästi likaantunut. Likaantuminen<br />
ei kuitenkaan näytä enää voimistuneen jakson lopulla, vaikka selvää elpymistäkään<br />
ei voida havaita.<br />
63
2500<br />
Havaintopaikka N<br />
200<br />
180<br />
2000<br />
160<br />
140<br />
1500<br />
120<br />
yks./m2<br />
1000<br />
100<br />
80<br />
60<br />
g/m2<br />
500<br />
40<br />
20<br />
0<br />
0<br />
1980<br />
1983<br />
1986<br />
1989<br />
1992<br />
1995<br />
1998<br />
2001<br />
2003<br />
2007<br />
Tub Mon Chi Mac Muut Biom<br />
Havaintopaikka A<br />
2500<br />
200<br />
180<br />
2000<br />
160<br />
140<br />
1500<br />
120<br />
yks./m2<br />
1000<br />
100<br />
80<br />
60<br />
g/m2<br />
500<br />
40<br />
20<br />
0<br />
0<br />
1980<br />
1983<br />
1986<br />
1989<br />
1992<br />
1995<br />
1998<br />
2001<br />
2003<br />
2007<br />
Tub Mon Chi Mac Muut Biom<br />
Kuva 9-4. Tolkkisten länsipuolen (N, A) pohjaeläimistö <strong>vuosina</strong> <strong>1965</strong> - 2007<br />
64
9.6 Öljysatama (havaintopaikat Q ja S)<br />
Svartbäckinselän keskiosassa, Öljysataman ja merivesitunnelin alueilla, pohjaeläinyhteisö<br />
on ollut koko tarkkailuhistorian (<strong>1965</strong> – 2008) ajan häiriintynyt. Öljynjalostamon<br />
voimakkaimmat vaikutukset ovat kuitenkin rajoittuneet melko pienelle<br />
alueelle purkuputken lähistölle (Q). Havaintopisteeltä Q ovat puuttuneet aiemmin<br />
putkimadot sekä surviaissääsken toukat lähes kokonaan. 1970-luvulla alueella<br />
esiintyi vain kaikkein sietokykyisimpiä lajeja, kuten monisukasmatoja.<br />
Merivesitunnelin alueella (S) pohjaeläimistö oli vuosien 1974 – 1977 välisenä aikana<br />
voimakkaasti häiriintynyt, mikä johtui ilmeisesti sedimentin öljypitoisuuden kasvusta<br />
kyseisenä aikana. Pohjaeläimistön tiheys oli minimissään <strong>vuosina</strong> 1986 –<br />
1989. Vuonna 1992 putkimatojen tiheys oli kasvussa ja myös havaintopaikalla S<br />
voitiin nähdä aiemmin kuvatun, muiden alueiden kaltainen putkimatojen tiheyshuippu<br />
vuonna 1995 (kuva 9-5).<br />
Tarkkailujakson 1989 – 98 aikana öljysataman <strong>edustan</strong> (Q) pohjaeläimistössä on<br />
todettavissa huomattavan suuria vaihteluita, joista osa on luonnollisia ja osa likaantumisesta<br />
aiheutuvia. Tälläkin alueella voimakkaimmat likaantumisen aiheuttamat<br />
muutokset näyttävät tapahtuneen 1980-luvulla, jolloin havaintopaikalta S katosi<br />
ensin valkokatka. Myöhemmin <strong>vuosina</strong> 1986 ja 1989, koko makroskooppinen pohjaeläimistö<br />
oli katoamassa. Vuoden 1989 jälkeen pohjaeläinten yksilötiheys kasvoi<br />
kuitenkin voimakkaasti lähinnä Tubificidae -matojen runsastumisen seurauksena<br />
pienentyäkseen jälleen vuonna 1998.<br />
Vuosina 2001 ja 2003 pohjaeläimistön <strong>tila</strong> näytti hieman elpyneen lähinnä liejusimpukan<br />
tiheyden kasvusta johtuen. Vuonna 2007 liejusimpukkatiheydet ja kokonaisbiomassa-arvot<br />
olivat pienentyneet molemmilla havaintoalueilla. Vuonna 2008 liejusimpukka<br />
oli onnistunut säilyttämään valta-asemansa biomassan osalta, mutta<br />
yksilötiheydessä tulokaslaji Marenzella viridis ylti sen kanssa samalle tasolle. Merkillepantavaa<br />
alueella on ollut ryhmän ”muut” osuuden huomattava kasvu, etenkin<br />
havaintopaikalla S. Kasvu johtuu pääasiassa monisukasmatojen Marenzelleria viridis<br />
ja Polydora redeki lisääntyneestä tiheydestä. Lajit ovat runsastuneet lähes koko<br />
tarkkailualueella. Puhdasta pohjaa indikoivaa valkokatkaa ei tavattu vuonna 2008.<br />
Viimeksi valkokatkaa on tavattu pisteessä S yksittäisiä kappaleita <strong>vuosina</strong> 2002 ja<br />
2003.<br />
Havaintopaikkojen Q ja S pohjaeläimistölle näyttävät olevan ominaisia huomattavan<br />
suuret vaihtelut, minkä vuoksi likaantumiskehityksen muutoksia on vaikea<br />
erottaa. Kokonaisuudessaan havaintopaikan S pohjaeläimistöä on pidettävä edelleen<br />
likaantumista ilmentävänä, joskin viime <strong>vuosina</strong> pohjaeläimistön <strong>tila</strong> on ollut<br />
aiempaan verrattuna hieman parempi.<br />
65
yks./m2<br />
1400<br />
1200<br />
1000<br />
800<br />
600<br />
400<br />
200<br />
0<br />
Havaintopaikka Q<br />
100<br />
90<br />
80<br />
70<br />
60<br />
50<br />
40<br />
30<br />
20<br />
10<br />
0<br />
1980<br />
1983<br />
1986<br />
1989<br />
1992<br />
1995<br />
1998<br />
2001<br />
g/m2<br />
2003<br />
2007<br />
Tub Mon Chi Mac Muut Biom<br />
1200<br />
1000<br />
800<br />
Havaintopaikka S<br />
80<br />
70<br />
60<br />
50<br />
yks./m2<br />
600<br />
400<br />
200<br />
0<br />
40<br />
30<br />
20<br />
10<br />
0<br />
1980<br />
1986<br />
1992<br />
1998<br />
g/m2<br />
2002<br />
2004<br />
2006<br />
Tub Mon Chi Mac Muut Biom<br />
Kuva 9-5. Öljysataman alueen (Q, S) pohjaeläimistö <strong>vuosina</strong> <strong>1965</strong> - 2007<br />
66
9.7 Svartbäckinselkä (havaintopaikat T, V, X, B ja K)<br />
Svartbäckinselän eteläosan havaintoalueilla oli 1980-luvulle asti runsas, puhtaille<br />
rannikkoalueille tyypillinen pohjaeläimistö, missä valkokatka oli syvänteissä runsaslukuisesti<br />
edustettuna (kuva 9-6).<br />
Likaantuminen oli jakson 1980 – 98 alussa vähäistä Svartbäckinselän uloimmissa<br />
osissa (havaintopaikoilla V ja B). Tarkkailun kuluessa eläimistössä on kuitenkin tapahtunut<br />
voimakkaita muutoksia, jotka osoittavat lisääntynyttä likaantumista. Näitä<br />
ovat ennen kaikkea valkokatkan (Monoporeia affinis) jyrkkä väheneminen sekä Macoma<br />
-populaation väheneminen ja ikärakenteen vääristyminen. Esimerkiksi havaintopaikalla<br />
B valkokatkan tiheys oli 1980-luvun alkupuolella 3000 – 4000<br />
yks./m 2 ja vuosikymmenen loppupuolella ainoastaan joitakin kymmeniä yksilöitä/m<br />
2 . Vuosien 1992 ja -95 näytteissä ei valkokatkaa tavattu lainkaan ja vuonna<br />
1998 koko makroskooppinen pohjaeläimistö oli miltei hävinnyt paikalta. Vuosina<br />
2001 ja 2003 valkokatkaa tosin tavattiin jälleen muutama yksilö, mutta muutoin<br />
pohjaeläimistö on ollut, erityisesti havaintopaikalla B, äärimmäisen niukka.<br />
Vuonna 2007 pohjaeläimistö näytti lievästi elpyneen havaintopaikoilla X ja B, vaikka<br />
valkokatka puuttuikin tällä kertaa kokonaan. Tarkkailututkimuksen ainoa valkokatka<br />
tavattiin havaintopaikalta K, jonka pohjaeläimistö sinänsä oli äärimmäisen niukka<br />
ja selvää likaantumista ilmentävä. Vuonna 2008 havaintopaikalla B pohja oli<br />
selvästi hapeton, ja pohjaeläimistä tavattiin ainoastaan Marenzelleria viridista sekä<br />
Polydora redekia, joiden yksilötiheydet sekä biomassat jäivät pieniksi.<br />
Havaintopaikoilla T ja V pohjaeläinten tiheys ja kokonaisbiomassa kasvoivat vuodesta<br />
2001 vuoteen 2003, mutta pienentyivät jälleen vuonna 2007. Havaintopaikalla<br />
B tiheys ja biomassa kasvoivat vuonna 2007 myös välivuosiin 2004–2006 verrattuna.<br />
Kasvu johtui liejusimpukan ja monisukasmatojen (Marenzelleria ja Polydora)<br />
yleistymisestä. Havaintopaikalla X liejusimpukan sekä ryhmään "muut" kuuluvien<br />
pohjaeläinten tiheydet ja biomassa kasvoivat vuosiin 2001 ja 2003 verrattuna.<br />
Vuoden 2007 tarkkailutulosten perusteella pohjaeläimistön <strong>tila</strong> oli edelleen heikko<br />
varsinkin uloimmilla syvännepaikoilla.<br />
9.8 Yhteenveto pohjaeläintutkimusten tuloksista<br />
Vuosien <strong>1965</strong> – 2008 tarkkailutulosten perusteella pohjaeläinyhteisön rakenne on<br />
muuttunut kaikissa tarkkailupisteissä ja joissakin pisteissä pohjaeläimet ovat jopa<br />
ajoittain hävinneet lähes kokonaan. Likaantumisasteen kasvaessa herkät lajit, kuten<br />
valkokatka, ovat lähes kokonaan kadonneet kaikilta havaintopaikoilta. 2000-<br />
luvulla valkokatkasta on vain yksittäisiä havaintoja. Tulosten perusteella likaantumisesta<br />
oli viitteitä jo 1970–luvulla. Voimakkainta likaantuminen oli 1980-luvun<br />
alkupuolella ja se jatkui voimakkaana aina 1990-luvun puoliväliin asti. 1990-luvun<br />
loppupuolella sekä 2000-luvulla pohjaeläimistössä on ollut havaittavissa ajoittaisia<br />
elpymisen merkkejä, mutta toistaiseksi ne ovat jääneet lyhytkestoisiksi.<br />
67
600<br />
Havaintopaikka T<br />
40<br />
4000<br />
Havaintopaikka V<br />
180<br />
500<br />
400<br />
300<br />
2<br />
./m<br />
s 200<br />
k<br />
y<br />
100<br />
35<br />
30<br />
25<br />
20<br />
15<br />
10<br />
5<br />
/<br />
g<br />
m2<br />
3500<br />
3000<br />
2500<br />
2000<br />
2<br />
./m 1500<br />
s<br />
k<br />
y 1000<br />
500<br />
160<br />
140<br />
120<br />
100<br />
80<br />
60<br />
40<br />
20<br />
2<br />
/m<br />
g<br />
0<br />
0<br />
8<br />
9<br />
1<br />
3<br />
8<br />
9<br />
1<br />
6<br />
8<br />
9<br />
1<br />
9<br />
8<br />
9<br />
1<br />
2<br />
9<br />
1<br />
5<br />
9<br />
1<br />
8<br />
9<br />
1<br />
1<br />
0<br />
2<br />
3<br />
0<br />
2<br />
7<br />
0<br />
2<br />
0<br />
0<br />
0<br />
8<br />
9<br />
1<br />
3<br />
8<br />
9<br />
1<br />
6<br />
8<br />
9<br />
1<br />
9<br />
8<br />
9<br />
1<br />
2<br />
9<br />
1<br />
5<br />
9<br />
1<br />
8<br />
9<br />
1<br />
1<br />
0<br />
2<br />
3<br />
0<br />
2<br />
7<br />
0<br />
2<br />
0<br />
Tub Mon Chi Mac Muut Biom<br />
Tub Mon Chi Mac Muut Biom<br />
2<br />
./m<br />
s<br />
k<br />
y<br />
1000<br />
900<br />
800<br />
700<br />
600<br />
500<br />
400<br />
300<br />
200<br />
100<br />
0<br />
0<br />
8<br />
9<br />
1<br />
3<br />
8<br />
9<br />
1<br />
Havaintopaikka X<br />
6 9 2<br />
8 8 9<br />
9 9<br />
1 1 1<br />
5 8<br />
9 9<br />
1 1<br />
1<br />
0<br />
2<br />
3<br />
0<br />
2<br />
7<br />
0<br />
2<br />
450<br />
400<br />
350<br />
300<br />
250<br />
200<br />
150<br />
100<br />
50<br />
0<br />
2<br />
/m<br />
g<br />
4500<br />
4000<br />
3500<br />
3000<br />
2500<br />
2 2000<br />
./m<br />
s 1500<br />
k<br />
y 1000<br />
500<br />
0<br />
0<br />
8<br />
9<br />
1<br />
6<br />
8<br />
9<br />
1<br />
Havaintopaikka B<br />
2<br />
9<br />
1<br />
8<br />
9<br />
1<br />
2<br />
0<br />
2<br />
4<br />
0<br />
2<br />
6<br />
0<br />
2<br />
50<br />
45<br />
40<br />
35<br />
30<br />
25<br />
20<br />
15<br />
10<br />
5<br />
0<br />
2<br />
/m<br />
g<br />
Tub Mon Chi Muut Mac Biom<br />
Tub Mon Chi Mac Muut Biom<br />
100<br />
Havaintopaikka K<br />
0,7<br />
80<br />
0,6<br />
0,5<br />
2<br />
./m<br />
s<br />
k<br />
y<br />
60<br />
40<br />
20<br />
0,4<br />
0,3<br />
0,2<br />
0,1<br />
2<br />
/m<br />
g<br />
0<br />
0<br />
8<br />
9<br />
1<br />
3<br />
8<br />
9<br />
1<br />
6<br />
8<br />
9<br />
1<br />
9<br />
8<br />
9<br />
1<br />
2<br />
9<br />
1<br />
5<br />
9<br />
1<br />
8<br />
9<br />
1<br />
1<br />
0<br />
2<br />
3<br />
0<br />
2<br />
7<br />
0<br />
2<br />
0<br />
Tub Mon Chi Mac Muut Biom<br />
Kuva 9-6. Svartbäckinselän pohjaeläimistö havaintopaikoilla T, V, X, B ja K<br />
Kokonaisuudessaan pohjaeläintarkkailun tulokset osoittavat tarkkailualueen olevat<br />
kauttaaltaan likaantunut. Likaantumisaste vaihtelee alueittain ja havaintopaikoittain.<br />
Täysin kuolleita havaintopaikkoja, joilta makroskooppinen pohjaeläimistö olisi<br />
täysin puuttunut, ei kuitenkaan ole tavattu. Nykyisin pienen ja vähälajisen pohjaeläimistön<br />
omaavia yksittäisiä alueita ovat havaintopaikka J Koddervikenin suulla<br />
sekä havaintopaikat B ja K Svartbäckinselän eteläpäässä. Myös muilla havaintopaikoilla<br />
ilmeni eriasteista likaantumista, joka tosin ei ole enää viime <strong>vuosina</strong> selvästi<br />
voimistunut.<br />
Tarkkailun alkuaikoina 1960 ja 1970-luvuilla terveiksi tai lähes terveiksi luokiteltuja<br />
paikkoja olivat lähinnä uloimmat havaintopaikat, kuten Orrenkylänselän havaintopaikka<br />
C ja Svartbäckinselän havaintopaikka B. Näiden alueiden <strong>tila</strong> on viime<strong>vuosina</strong><br />
taantunut. Syynä pohjaeläimistön taantumiseen voi olla kummankin alueen yleinen<br />
rehevöityminen ja alusveden lievä happikato. Orgaanisten haitta-aineiden ja<br />
raskasmetallien esiintyminen alueiden sedimentissä ja eliöissä, selittää myös pohjaeläinpopulaatioiden<br />
heikkenevää <strong>tila</strong>a. Pohjaeläimistön heikentyneeseen <strong>tila</strong>an<br />
johtavat syyt eivät niinkään ole paikallisia, vaan laaja-alaisempia koko Suomenlahden<br />
ja vielä yleisemmin koko Itämeren aluetta koskevia.<br />
68
10. YHTEENVETO<br />
<strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> merialue on matala ja saaristoinen. <strong>Porvoon</strong>joki laskee kaupungin<br />
läpi Haikonselälle ja Mustijoki Kulloonlahdelle (Kartanonlahdelle). Emäsalon saari<br />
jakaa alueen itäpuoliseen Orrenkylänselkään ja länsipuoliseen Svartbäckinselkään.<br />
<strong>Porvoon</strong> merkittävimmät teollisuuslaitokset ovat Tolkkisissa sijaitseva Stora Enso<br />
Timber ja Kilpilahden alueella sijaitsevat Neste Oy:n tuotantolaitokset.<br />
<strong>Porvoon</strong> <strong>merialueen</strong> <strong>tila</strong>a on seurattu varsin kattavasti ja monipuolisesti. Vedenlaatu-<br />
ja pohjaeläinaineistot alkavat 1960-luvun puolivälistä. Kalataloustarkkailujen ja<br />
–tiedustelujen aineistoa on vuodesta 1970 alkaen ja samoihin aikoihin tehtiin ensimmäiset<br />
sedimenttitutkimukset.<br />
Vesiensuojelutoimenpiteiden vaikutusta <strong>merialueen</strong> <strong>tila</strong>an on arvioitu tietokonemallinnuksen<br />
avulla 2000-luvulla. Mallisimulaatioiden perusteella kotimaiset vesiensuojelutoimet<br />
näkyisivät planktonlevien kokonaisbiomassan ja rihmalevien vähenemisenä<br />
rannikkoalueilla ja sisäsaaristossa. Pietarin jätevedenpuhdistamoilla toteutettavan<br />
fosforinpoiston tehostamisen vaikutukset olisivat havaittavissa Kotkan ja <strong>Porvoon</strong><br />
alueella noin vuoden viiveellä.<br />
Pietarin ja koko Laatokan ja Nevan valuma-alueiden vesiensuojelun kehitys tulee<br />
vaikuttamaan voimakkaasti Itäisen Suomenlahden <strong>tila</strong>an. Neuvostoliiton ja sikäläisen<br />
teollisuuden romahtaminen sekä toisaalta Pietarin uusien jäteveden puhdistamoiden<br />
käyttöönotto ovat vähentäneet alueen kuormitusta. Pietarista ja Luoteis-<br />
Venäjältä tulevat vedet virtaavat Suomenlahden keskiosissa, missä on jo ollut havaittavissa<br />
fosforipitoisuuden alenemista. <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> avomeripisteen UUS15<br />
fosforipitoisuus on lievästi noussut. Todennäköisesti piste on sivussa Suomenlahden<br />
päävirrasta.<br />
Virtaukset ja suolaisuus vaikuttavat veden kerrostumiseen, mikä edelleen vaikuttaa<br />
vesistön happitalouteen. Happikato on <strong>Porvoon</strong> merialueella harvinaista ja rajoittuu<br />
syvännealueisiin. Kuitenkin ajoittain heikentyneellä happi<strong>tila</strong>nteella on havaittavaa<br />
vaikutusta alueen vesistön <strong>tila</strong>an. Vedenalaisten kynnysten merkitys veden vaihtumiselle<br />
on vähäinen.<br />
<strong>Porvoon</strong> merialueelle tulevasta kiintoaine- ja ravinnekuormituksesta valtaosa on<br />
jokien tuomaa. Vain noin 5 – 10 % <strong>Porvoon</strong> <strong>merialueen</strong> typpi- ja fosforikuormasta<br />
on peräisin alueen teollisuudesta tai yhdyskuntajätevesistä. <strong>Porvoon</strong>joen osuus<br />
kuormittajana on 2 - 3 –kertainen Mustijokeen verrattuna. Käytännössä jokien keskimääräinen<br />
fosforikuorma vuodessa vastaa <strong>Porvoon</strong> Hermanninsaaren puhdistamon<br />
tulokuormaa. Puhdistamolle tuleva typpikuorma on sen sijaan kymmenesosa<br />
jokien mereen tuomasta typpikuormasta. Jokien tuoman kuorman rajoittaminen<br />
käy entistä vaikeammaksi, mikäli leudot talvet tulevaisuudessa yleistyvät.<br />
Kontrolloitu pistekuormitus on vähentynyt huomattavasti 1980-luvulta alkaen,<br />
vaikka alueen asukasmäärä ja teollisen tuotannon määrä ovat kasvaneet. Typpi- ja<br />
fosforikuormittajina Kilpilahden tuotantolaitokset ja <strong>Porvoon</strong> yhdyskuntajätevedet<br />
ovat likimain yhtä suuret. <strong>Porvoon</strong> merialueelle tuleva fosforikuormitus on vain<br />
0,3 % Luoteis-Venäjältä Suomenlahdelle tulevasta (arvioidusta) fosforikuormituksesta.<br />
Sen sijaa <strong>Porvoon</strong> merialueelle kohdistuva typen kuormitus vastaa lähes 6 %<br />
Luoteis-Venäjän arvioidusta typpikuormasta.<br />
Vilkas meriliikenne ei merkittävästi lisää Suomenlahden typpi- tai fosforikuormaa.<br />
Levätuotantoa ne kuitenkin lisäävät, sillä jätevesien ravinteet ovat leville käyttökelpoisessa<br />
muodossa. Laivaliikenteen pahin uhka luonnolle on talvella tapahtuva öljypäästö.<br />
Nord Streamin kaasuputken rakentamisen vesistövaikutusten on arvioitu<br />
jäävän lyhytaikaisiksi eikä onnettomuusriskiä pidetä suurena. Kaasuputken rakentaminen<br />
alkoi huhtikuussa 2010.<br />
69
10.1 <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> <strong>merialueen</strong> <strong>tila</strong><br />
10.1.1 Sisäalue <strong>Porvoon</strong>joensuulta Emäsalonselälle<br />
<strong>Porvoon</strong>joen makea vesi sekoittuu meriveteen Svinön ja Haikonselän alueella. Alue<br />
on matalaa ja ruovikkoista ja pohjasedimentti liejuinen. Talvella <strong>Porvoon</strong>joen vaikutus<br />
on nähtävissä vielä Emäsalonselällä alhaisena sähkönjohtavuutena. Suolaisen<br />
veden pulssit eivät sisäosiin liiemmin ulotu vaan vettä leimaa <strong>Porvoon</strong>joelta tuleva<br />
kiintoaine-, humus- ja ravinnekuormitus. Veden virtaukset vaikuttavat myös pohjan<br />
laatuun. Alueen pohjaeläimistössä ei koskaan ole tavattu valkokatkaa ja liejusimpukat<br />
ovat harvinaisia. Kalastus alueella on kotitarvekalastusta. Kalojen aistinvaraisen<br />
laadun paranemisen on katsottu johtuvan vesistön <strong>tila</strong>na paranemisesta.<br />
Fosforin pitoisuustaso sisäalueella on nykyisin 50 µg/l, kun 1960 –luvun lopulla pitoisuustaso<br />
oli 80 µg/l. Vastaavasti typen pitoisuus on laskenut lähes 2000 µg/l<br />
pitoisuudesta alle 1000 µg/l –pitoisuuksiin. Kokonaisravinnesuhde on yhteisrajoitteisuutta<br />
kuvaavalla tasolla.<br />
Yhdyskuntajätevesien tehostunut puhdistaminen paransi jo 1990 –luvulla sisäalueen<br />
veden laatua. Merkittävin alueelle kohdistuva kuormituksen väheneminen tapahtui<br />
vuonna 2001, kun <strong>Porvoon</strong> kaupungin jätevedet alettiin ohjata Hermanninsaaren<br />
jätevedenpuhdistamolle. Haikon- ja Emäsalonselkä ovat sekoittumisaluetta,<br />
missä ravinteisuus vaihtelee virtausoloista johtuen voimakkaammin kuin sisäosilla<br />
tai Svartbäckinselällä. Levätuotannon väheneminen on alueella viime<strong>vuosina</strong> todettu<br />
positiivinen kehityssuunta.<br />
10.1.2 Svartbäckinselkä ja Tolkkisten alue<br />
Svartbäckinselän tuotantotaso on pysynyt entisellään, mutta lievä fosforipitoisuuden<br />
nousu ennakoi rehevöitymistä ja klorofylli-a:n pitoisuus onkin lievästi noussut<br />
viime vuosikymmenellä. Typen pitoisuus on nykyisin noin 500 µg/l ja fosforin 35<br />
µg/l. Kokonaisravinnesuhteen perusteella Svartbäckinselkä on yhteisrajoitteinen,<br />
mutta alue on <strong>Porvoon</strong> merialueista nykyisin lähimpänä typpirajoitteisuutta. N/Psuhdeluku<br />
oli 1980-luvun alussa noin 14, kun se nykyisin on 11–12.<br />
Svartbäckinselän pohjaeläintiheydet ovat laskeneet 1980-luvulta lähtien ja pohjaeläimistön<br />
<strong>tila</strong> on heikko varsinkin ulommilla syvännepaikoilla. Pohjasedimentin<br />
öljypitoisuudet ovat olleet korkeita Svartbäckinselän keskiosissa ja alhaisia alueen<br />
eteläosan sedimenttinäytteissä. Svartbäckinselkä on tärkeä silakanpoikasten kasvualue<br />
ja merkittävä ammattikalastusalue. Suomenlahdelle 1970-luvulla tulleiden<br />
suolapulssien vaikutus toi turskan alueen kalasaaliiseen.<br />
Tolkkisten länsipuolella, Svartbäckinselän pohjukassa, pohjaeläinbiomassat ja lajisto<br />
ovat viime vuosikymmenen aikana vakiintuneet, vaikka likaantuneisuus leimaa<br />
aluetta. Valkokatkaa on viimeksi tavattu alueella vuonna 1983. Öljysataman ja merivesitunnelin<br />
alueiden pohjaeläimistö on Tolkkisten aluetta häiriintyneempi. Näillä<br />
alueilla on sedimentistä todettu kohonneita öljypitoisuuksia ja dioktyyliftalaatta<br />
(DOP). Vinyylikloridin tuotannosta aiheutunut sedimenttien pilaantuminen rajoittui<br />
suppealle alueelle Svarbäckinselällä. Merivesitunnelin alueelta todettiin vuoden<br />
1983 tutkimuksissa PAH-yhdisteisiin kuuluvaa fenantreenia. Viimeisimmät vuoden<br />
2007 sedimenttien dioksiini- ja furaanipitoisuudet olivat alhaisia. Pitoisuudet täyttivät<br />
ruoppausmassojen meriläjitykselle annetut laatukriteerit.<br />
Alueelta pyydetyistä kaloista ja siellä sumputetuista simpukoista on todettu kloorifenoleita<br />
ja haihtuvia hiilivetyjä. Hartsihappoja on todettu sumputetuissa kaloissa<br />
Kartanonlahden ja öljysataman alueella. 2000-luvulla tutkituista kaloista ja liejusimpukoista<br />
todettiin dioksiinia ja furaania jopa siinä määrin, etteivät tutkitut<br />
kampelat olisi kelvanneet myyntiin. Kaiken kaikkiaan vesiympäristölle haitallisten<br />
yhdisteiden pitoisuudet ovat olleet pieniä ja pitoisuudet laskemaan päin niin sedimenteissä<br />
kuin eliöissäkin.<br />
70
Mereen Sköldvikin edustalle johdetun lämpökuorman vaikutusta ei tässä selvityksessä<br />
käytetystä aineistosta ollut havaittavissa. 1990- luvulla purkutunnelin alue<br />
pysyi sulana ja lämpö<strong>tila</strong> kohosi noin kahdella asteella 4-5 m paksuisessa vesikerroksessa<br />
15 m syvyydessä talviaikana. Kalvön itäpuolen syvänteessä on viime<strong>vuosina</strong><br />
todettu hapen vajausta.<br />
10.1.3 Orrenkylänselkä ja avomeri<br />
Orrenkylänselällä ja Emäsalon itäpuolella fosforipitoisuus on pysynyt noin 30 µg/l –<br />
tasolla ja typen pitoisuus tasolla 400 µg/l. Kokonaisravinnesuhde on keskimäärin<br />
13, mikä kuvaa yhteisrajoitteisuutta. Alueelta on todettu useimmin lähellä fosforirajoitteisuutta<br />
olevia kokonaisravinnesuhteita.<br />
Emäsalon itäpuoli ja Orrenkylänselkä ovat silakan poikastuotantoaluetta. Alueen<br />
kaloista ja sedimentistä mitatut haitta-ainepitoisuudet ovat olleet <strong>Porvoon</strong> <strong>merialueen</strong><br />
pienimpiä. Emäsalon itäpuolelta pyydetyissä luonnonkaloissa on todettu hartsihappoja<br />
ja pohjaeläimistön kehityssuunta osoittaa alueen likaantumista. Orrenkylänselkä<br />
on ainoita alueita <strong>Porvoon</strong> merialueella, joista viimeisimmissä tutkimuksissa<br />
on todettu valkokatkaa.<br />
Avomerellä typen pitoisuuksissa on todettu erittäin pientä laskua, mutta fosforin<br />
pitoisuudet pinnassa ovat ajoittain nousseet melko voimakkaasti. Avomerialue on<br />
vielä yhteisrajoitteinen, mutta typpirajoitteisuudesta on ajoittain viitteitä. Havaintopaikan<br />
UUS15 pohjan happi<strong>tila</strong>nne on hitaasti heikkenemässä. Avomereltä huhtitoukokuussa<br />
2000-luvulla mitatut klorofyllipitoisuudet ovat satunnaisesti olleet hälyttävän<br />
korkeita, yli 50 µg/l. Kesänaikaiset klorofyllipitoisuudet nousivat jo 90-<br />
luvulla.<br />
10.2 Tulevaisuutta<br />
<strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> <strong>merialueen</strong> rehevyyttä osoittavat niin veden laatuparametrit kuin<br />
särkikalavaltainen kalastokin. Valkokatkan häviämien <strong>Porvoon</strong> edustalta lähes tyystin<br />
osoittaa alueen kuormittuneisuutta. Teollisuuden ja yhdyskuntien jäte- ja hulevesivaikutukset<br />
ovat nähtävissä myös sedimenttien ja eliöstön kohonneina haittaainepitoisuuksina.<br />
Vieraslajien ilmaantuminen alueelle on seurausta mm ilmaston leutonemisesta ja<br />
kasvaneesta laivaliikenteestä. Vieraslajit, kuten monisukamadot, kilpailevat elin<strong>tila</strong>sta<br />
ja vaikuttavat saalistuskäyttäytymisensä kautta alueen luontaisten lajien elin<strong>tila</strong>an<br />
ja –kykyyn. Haikaraimumato lienee kulkeutunut alueelle lintujen mukana ja<br />
riippuen, missä lajeissa se elää ja, missä laajuudessa pääsee leviämään, voi vaikutus<br />
kalastoon olla huomattavakin. Viimeisimmissä poikasnuottaustutkimuksissa<br />
imumadon määrä oli laskenut edellisestä kerrasta huomattavasti. Kalastustapojen<br />
muuttuminen ja kalaston hoitotoimenpiteet muokkaavat kalalajistoa ja –biomassaa<br />
ja sitä kautta ekosysteemin peto-saalissuhteisiin perustuvia säätelyjärjestelmiä.<br />
<strong>Porvoon</strong> merialueelle kohdistuvaa teollisuudesta ja yhdyskuntajätevesistä peräisin<br />
olevaa ravinnekuormitusta on vuosikymmenten aikana vähennetty tehokkaasti.<br />
Varsinkin fosforin osuus kokonaiskuormasta on pieni. Ravinteiden ja kiintoaineen<br />
osalta vesiensuojelutoimet tulisi keskittää <strong>Porvoon</strong>- ja Mustijoen valuma-alueiden ja<br />
mahdollisesti myös taajama-alueen fosforikuormituksen vähentämiseen. Samalla<br />
myös kiintoainekuorma vähenisi, mikä edelleen vähentäisi liejuuntumista ja sen<br />
aiheuttamia vesistöhaittoja. Merialueen typpipitoisuuden pieneneminen vähentäisi<br />
tehokkaasti leväkasvua. Mikäli typen pitoisuus suhteessa fosforin pitoisuuteen vähenee<br />
siinä määrin, että siitä tulee minimitekijä, saavat sinilevät kilpailuedun, koska<br />
ne kykenevät sitomaan ilmakehän molekylääristä typpeä. Rehevöitymisen noidankehän<br />
katkaiseminen vaatii siten sekä typen että fosforin pitoisuuksien alentamista<br />
tasapainossa toisiinsa nähden.<br />
71
Vesienhoidon tavoiteohjelmassa on tavoitteeksi vuoteen 2027 mennessä linjattu<br />
<strong>Porvoon</strong>joesta tulevan veden fosforipitoisuuden vähentäminen 50 % (120 ->60<br />
µgP/l). Mikäli vähennystavoite toteutuu, tulee rehevyys vähenemään selvästi ja<br />
vaikutus ulottunee Svartbäckinselälle asti. Konkreettisin mittari hyvälle <strong>tila</strong>lle tällä<br />
alueella on pohjaeläimistön monipuolisuus ja yksittäisistä lajeista valkokatkan esiintyminen.<br />
Vesistön hyvän <strong>tila</strong>n saavuttaminen <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> merialueella edes<br />
vuoteen 2027 mennessä on kuitenkin haasteellista.<br />
Teollisuuden ja yhdyskuntien käyttämät kemikaalit, hajusteet ja lääkeaineet ovat<br />
monimuotoinen ja kasvava yhdistejoukko. Valtioneuvoston asetuksessa vesiympäristölle<br />
vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) määritellään asetuksen<br />
tavoitteet seuraavasti: "lopettaa kerralla tai vaiheittain vesiympäristölle vaarallisten<br />
aineiden päästöt ja huuhtoumat sekä vähentää vaiheittain haitallisten aineiden<br />
päästöjä ja huuhtoumia".<br />
Alueen kuormittajille ja tarkkailuvelvollisille tämä merkitsee sitä että haittaaineiden<br />
tunnistamisen merkitys omassa prosessissa korostuu. Lääkeaineiden,<br />
hormonien ja hajusteiden kartoittaminen yhdyskuntien jätevesissä voi tapahtua<br />
valtakunnallisten selvitysten kautta. Tunnettujen ja vielä tunnistamattomien haittaaineiden<br />
mittaukset tulee kohdentaa oikein prosesseihin ja ympäristöön. Päästöjen<br />
merkityksen arviointi voi perustua osittain kirjallisuuslähteisiin, mutta ekotoksikologinen<br />
tutkimus antaa kohdennetumpaa tietoa.<br />
Eliöistä tai sedimenteistä todetuille haitta-aineille ei vesipuitedirektiivin kansallisten<br />
aineiden luettelossa ole raja-arvoja. <strong>Porvoon</strong> edustalta todetuista haitta-aineista<br />
asetuksessa vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (VNa 1022/2006),<br />
on todettu mm dioktyyliftalaattia, DOP (synonyyminimi DEPH, di(2-<br />
etyyliheksyyli)ftalaatti). Muita todettuja prioriteettiaineita ovat dikloorimetaani,<br />
dikloorietaani ja pentakloorifenoli. Polyaromaattisista hiilivedyistä, jotka ovat prioriteettiaineluettelossa,<br />
on <strong>Porvoon</strong> edustalta todettu bentso(a)pyreeniä ja bentso<br />
(g,h,i) peryleeniä.<br />
Mahdollinen ilmastonmuutos lauhoine talvineen ja runsaine sateineen lisää huuhtoumia.<br />
Päällystetyltä kaupunki- ja teollisuusalueelta tulevat hulevedet ovat erilaisia<br />
kuin maatalousmaalta. Hulevesien kartoittaminen on yksi suositeltava tutkimuskohde.<br />
Tulevaisuudessa teollisuuslaitoksissa ja yhteiskunnissa yleensä kierrätetään materiaalia<br />
entistä tehokkaammin ja uusilla tavoilla. Materiaalien testaus ja päästöjen<br />
kontrollointi sekä ympäristövaikutusten arviointi ja mittaus muuttuvat todennäköisesti<br />
entistä kohdennetuimmiksi.<br />
72
10.2.1 Velvoitetarkkailun tulevaisuus<br />
<strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> pitkäaikainen tarkkailuaineisto on arvokas ekosysteemin <strong>tila</strong>a kuvattaessa<br />
ja arvioitaessa. Velvoitetarkkailun menetelmät ja seurannan intensiteetti<br />
eivät aina paljasta todellista päästölähdettä tai syy-seuraussuhdetta. <strong>Porvoon</strong> edustalla<br />
on kuitenkin varsin kattavasti kuvattu esimerkiksi hartsihappojen tai dioktyyliftalaatin<br />
lähteet ja ympäristökulkeutuminen. Ravinteiden tai hapenkulutuksen pitoisuusseuranta<br />
palvelee enemmän vesistön <strong>tila</strong>kehityksen seurantaa kuin pistekuormittajien<br />
todellisen kuormitusvaikutuksen mittaamista. Ravinne- ja happi<strong>tila</strong>nteen<br />
seuranta on perustyötä, joka tulee edelleen toteuttaa alueellisesti ja ajallisesti kattavasti.<br />
Veden laadun seurantaohjelman laajuus voi vaihdella vuosittain. Alueellisesti<br />
tärkeimmät kohteet ovat Svartbäckinselkä sekä Musti- ja <strong>Porvoon</strong>joen vaikutusalueet.<br />
Vesistön <strong>tila</strong>n kehityksen seuranta vaatii alueellisten aikasarjojen jatkuvuutta<br />
perusvesikemian osalta.<br />
Eliöiden ja sedimentin haitta-aineiden seuranta <strong>Porvoon</strong> edustalla kertoo paljon<br />
myös orgaanisen kemian analytiikan kehityksestä. Haitta-ainetutkimuksissa toiminnanharjoittajien<br />
päästötarkkailu on ensisijaista, jotta vaikutustarkkailu osataan<br />
kohdentaa oikeisiin yhdisteisiin, alueisiin ja kohteisiin. Haitta-aineiden tarkkailussa<br />
on huomioitava asetus vesiympäristölle haitallisista ja vaarallisista aineista. Asetuksen<br />
soveltamisen alueella tekee vaikeaksi runsas jokikuormitus ja muu hajakuormitus,<br />
jotka myös kuljettavat haitta-aineita. Sedimenttien ja eliöstön haittaaineseurannan<br />
jatkaminen määrä<strong>vuosina</strong> on suositeltavaa.<br />
Pohjaeläinaineisto muodostaa kattavan ja yhtenäisen havaintosarjan, josta saadaan<br />
varsin tarkkaa tietoa pohjan <strong>tila</strong>sta ja alueen sopivuudesta pohjaeläimiä syöville<br />
kaloille. Pohjaeläimet ovat selkeästi hyvä vesistön <strong>tila</strong>n indikaattori.<br />
Kalastustutkimuksilla selvitetään alueen ammattikalastukseen ja virkistyskalastukseen<br />
osallistuvien henkilöiden lukumääriä, saatuja kalansaaliita, käytettyjä pyydyksiä<br />
sekä mm. havaintoja haitallisiksi koetuista ympäristömuutoksista. Kalastustiedusteluilla<br />
kerätään siten perustietoa alueen kalataloudellisesta <strong>tila</strong>sta toiminnanharjoittajien<br />
vaikutusten seuraamiseksi sekä tulevia ympäristölupaprosesseja<br />
varten. Kalataloudellisten tutkimusten toisella osa-alueella, kalastotutkimuksilla,<br />
seurataan alueen kalakantojen <strong>tila</strong>a neljän vuoden välein toteutettavilla poikaspyynneillä,<br />
jotka tehdään nuottaamalla. Poikasnuottaus on alueella paikoin hankalaa<br />
nuottaukseen soveltuvien rantojen vähäisyyden takia. Poikasnuottauksen sijaan<br />
alueen kalastotutkimuksissa voisi tulevaisuudessa siirtyä verkkokoekalastusten<br />
käyttöön seurantamenetelmänä.<br />
<strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> <strong>tila</strong>a voisi seurata myös kasviplaktontutkimuksilla sekä yhdistämällä<br />
tieto malleilla ja kaukokartoitusmenetelmillä saatavaan tietoon. Kasviplanktonin<br />
biomassan ja lajiston seuranta on nivottavissa ravinne- ja klorofyllimittauksiin,<br />
ja ne ovat myös käyttökelpoisia vesistön <strong>tila</strong>n kriteerejä. Rihmamaisten ja makroskooppisten<br />
levien kartoittaminen lähentää vesistöseurantaa suuren yleisön havaintoihin.<br />
Korpisen ym malliennusteiden toteutuminen olisi mielenkiintoista seurattavaa<br />
ja mahdollisesti antaisi tietoa vesiensuojelutoimien kohdentamiseen. Kasviplankton-<br />
ja levätutkimukset tai mallisimulaatiot eivät kuitenkaan ole ensisijaisesti<br />
pistekuormittajien velvoitetutkimuksia, vaan niitä voidaan toteuttaa yhteistoiminnassa<br />
muiden tahojen kanssa.<br />
73
10. SAMMANDRAG<br />
Havsområdet utanför Borgå är grunt och örikt. Borgå å rinner genom staden till<br />
Haikofjärden och Svartsån till Kulloviken. Emsalö delar området i den östra Orrbyfjärden<br />
och västra Svartbäcksfjärden. De största industrianläggningarna i Borgå är<br />
Stora Enso Timber i Tolkis och Neste Oy:s produktionsanläggningar på Sköldviksområdet.<br />
Tillståndet i havsområdet utanför Borgå har övervakats mycket heltäckande och<br />
mångsidigt. Material om vattenkvaliteten och bottenfaunan finns från medlet av<br />
1960-talet. Material om övervakningen av fiskenäringen och -information om fisket<br />
finns från år 1970 och vid samma tidpunkt utfördes de första sedimentundersökningarna.<br />
Vattenskyddsåtgärdernas inverkan på havsområdets tillstånd har bedömts med<br />
hjälp av datamodeller på 2000-talet. På basis av modellsimulationerna kunde de<br />
inhemska vattenskyddsåtgärderna ses som en minskning av planktonalgernas totala<br />
biomassa och en minskning av trådalger på kustområdena och i den inre skärgården.<br />
Det effektiverade fosforavlägsnandet som sker i reningsverken i St. Petersburg<br />
märktes inom Kotka- och Borgåområdena cirka ett år senare.<br />
Utvecklingen av vattenskyddet i St. Petersburgs och hela Ladogas avrinningsområden<br />
kommer att kraftigt påverka tillståndet i östra Finska viken. Sovjetunionens<br />
sammanfall och kollapsen av industrin i landet samt å andra sidan ibruktagandet av<br />
de nya avloppsvattenreningsverken i St. Petersburg har minskat belastningen på<br />
området. De vatten som kommer från St. Petersburg och nordvästra Ryssland<br />
strömmar in i Finska viken i mitten, där man redan nu kunnat konstatera en minskning<br />
av fosforhalten. Fosforhalten i mätningsstället UUS15 i öppna havet utanför<br />
Borgå har stigit något. Troligtvis ligger stället vid sidan om huvudströmmen i Finska<br />
viken.<br />
Strömningarna och salthalten påverkar vattnets avlagring, vilket i sin tur inverkar<br />
på vattnets syreekonomi. Syrebortfallet är sällsynt på Borgå havsområde och begränsas<br />
till djupgravsområdena. Dock har den tidvis försämrade syresituationen en<br />
märkbar effekt på vattentillståndet i området. Betydelsen av undervattentrösklarna<br />
för vattenväxlingen är minimal.<br />
Största delen av belastningen av fasta ämnen och näringsämnen som kommer till<br />
Borgå havsområde tillförs av åarna. Endast cirka 5 - 10 % av Borgå havsområdets<br />
kväve- och fosforbelastning kommer från områdets industrier eller samhällsavloppsvatten.<br />
Borgå ås andel som belastare är 2-3 gånger större än Svartsåns. I<br />
praktiken motsvarar åarnas fosforbelastning i året Borgå Hermansö reningsverks<br />
inkommande belastning. Den inkommande belastningen av kväve som kommer till<br />
reningsverket är däremot en tiondedel av den kvävebelastning som åarna för med<br />
sig till havet. Det blir allt svårare att begränsa den belastning som åarna för med<br />
sig, om de milda vintrarna i fortsättningen blir mera allmänna.<br />
Den kontrollerade punktbelastningen har minskat märkbart från 1980-talet, trots<br />
att områdets befolkningssiffra och den industriella produktionen har ökat i omfång.<br />
Som belastare av kväve och fosfor är produktionsanläggningarna i Sköldvik och<br />
samhällsavloppsvattnet från Borgå nästan lika stora. Fosforbelastningen till Borgå<br />
havsområde är endast 0,3 % av den (beräknade) fosforbelastning som kommer<br />
från nordvästra Ryssland till Finska viken. Däremot motsvarar kvävebelastningen<br />
till Borgå havsområde nästan 6 % av nordvästra Rysslands beräknade kvävebelastning.<br />
74
Den livliga sjötrafiken ökar inte märkbart kväve- och fosforbelastningen i Finska<br />
viken. Algproduktionen ökar den dock, ty avloppsvattnets näringsämnen är för algerna<br />
i användbar form. Fartygstrafikens största hot mot naturen är ett oljeutsläpp<br />
vintertid. Man har beräknat att miljökonsekvenserna för vattendraget av byggandet<br />
av Nord Streams gasledning blir kortvariga och man anser att risken för olyckor<br />
inte är stor. Byggandet av gasledningen började i april 2010.<br />
10.1 Tillståndet i havsområdet utanför Borgå<br />
10.1.1 Inre området från Borgå ås mynning till Emsalöfjärden<br />
Borgå ås sötvatten blandas i havsvattnet utanför Svinö och i Haikofjärden. Området<br />
är grunt och vassbevuxet och bottensedimentet är gyttjigt. Vintertid kan Borgå ås<br />
inverkan ses ännu på Emsalöfjärden som låg elektrisk ledningsförmåga. Pulser med<br />
salt vatten når inte i högre grad de inre områdena utan vattnet präglas av den belastning<br />
av fasta ämnen, humus- och näringsämnen som kommer från Borgå ås<br />
flöde. Vattenströmningarna påverkar också bottnens kvalitet. Man har aldrig påträffat<br />
i områdets bottenfauna vitmärla och östersjömusslorna är sällsynta. Fisket på<br />
området är husbehovsfiske. Förbättringen av fiskarnas kvalitet, baserad på sinnesintryck,<br />
har man ansett att beror på att vattendraget som sådant blivit bättre.<br />
Fosforhalten på det inre området är numera 50 g/l, då halten i slutet på 1960-<br />
talet var 80 g/l. På motsvarande sätt har halten av kväve minskat från en halt på<br />
nästan 2000 g/l till halter under 1000 g/l. Förhållandet mellan näringsämnena<br />
totalt är på en nivå som beskriver de sammanlagda gränsvärdena.<br />
Den effektiverade reningen av samhällsvatten förbättrade redan på 1990-talet vattenkvaliteten<br />
i det inre området. Den mest betydelsefulla minskningen av belastningen<br />
på området skedde år 2001, då man började leda Borgå stads avloppsvatten<br />
till Hermansö reningsverk. Haiko- och Emsalöfjärdarna är ett uppblandningsområde,<br />
där näringsämneshalten växlar på grund av strömningsförhållandena kraftigare<br />
än i de inre delarna eller i Svartbäcksfjärden. Minskningen i algproduktionen på<br />
området har under de senaste åren konstaterats vara en positiv utvecklingsriktning.<br />
10.1.2 Svartbäcksfjärden och Tolkisområdet<br />
Produktionsnivån på Svartbäcksfjärden har hållits vid tidigare, men en lindrig ökning<br />
av fosforhalten tyder på kommande övergödning och halten av klorofyll-a har<br />
också stigit något under det senaste decenniet. Kvävehalten är för närvarande ca<br />
500 g/l och fosforhalten 35 g/l. På basis av det totala näringsämnesförhållandet<br />
gränsar Svartbäcksfjärden till många områden, men av Borgå havsområden ligger<br />
området numera närmast kvävegränserna. N/P -relationstalet var i början på 1980-<br />
talet cirka 14, då det numera är 11-12.<br />
Bottenfaunans täthet i Svartbäcksfjärden har sjunkit från och med 1980-talet och<br />
bottenfaunans tillstånd är svagt särskilt i de yttre djupgravarna. Oljehalterna i bottensedimenten<br />
har varit höga i de mellersta delarna av Svartbäcksfjärden och låga i<br />
sedimentproverna från områdets södra del. Svartbäcksfjärden är ett viktigt växtområde<br />
för strömmingsyngel och betydelsefullt område för yrkesfiske. De pulser av<br />
salt som på 1970-talet kom till Finska viken har lett till att torsk numera finns i fiskfångsterna.<br />
75
På västra sidan om Tolkis, längst inne i Svartbäcksfjärden, har biomassorna av bottenfaunan<br />
och arterna under de senaste decennierna stabiliserats, trots att området<br />
präglas av nedsmutsning. Vitmärla har senast påträffats i området år 1983. Bottenfaunan<br />
i oljehamns- och havsvattentunnelområdena är mera störd än i Tolkisområdet.<br />
I dessa områden har i sedimenten konstaterats förhöjda oljehalter och dioctyl<br />
phthalate -halter (DOP). Den av vinylkloridproduktionen förorsakade föroreningen<br />
av sedimenten begränsades till ett litet område på Svartbäcksfjärden. I undersökningarna<br />
år 1983 konstaterades i området kring havsvattentunneln fenantren som<br />
hör till PAH-föreningarna. De sista år 2007 uppmätta dioxin- och furanhalterna i<br />
sedimenten var låga. Halterna fyllde de kvalitetskriterier som getts för havsdeponering<br />
av muddermassor.<br />
I de fiskar som fångats på området och i de musslor som odlats där har konstaterats<br />
klorfenoler och flyktiga kolväten. Hartssyror har konstaterats i fisk som hållits i<br />
sump inom Kullovikens och oljehamnens område. I de fiskar och östersjömusslor<br />
som undersökts på 2000-talet konstaterades dioxin och furan till och med i sådan<br />
mängd, att de undersökta flundrorna inte skulle ha dugt till försäljning. Allt som allt<br />
har de halter av föreningar som är skadliga för vattenmiljön varit låga och halterna<br />
håller på att sjunka såväl i sedimenten som i organismerna.<br />
I det material som använts i denna utredning kunde inte iakttas någon påverkan av<br />
den värmebelastning som letts i havet ytterom Sköldvik. På 1990-talet hölls området<br />
utanför utloppstunneln isfritt och temperaturen steg med cirka två grader i det<br />
4-5 meter tjocka vattenlagret på 15 meters djup under vintern. I djupgraven öster<br />
om Kalvön har man under de senaste åren konstaterat syrebrist.<br />
10.1.3 Orrbyfjärden och öppna havet<br />
Öster om Orrbyfjärden och Emsalö har fosforhalten hållits på cirka 30 g/l nivån<br />
och kvävehalten på nivån 400 g/l. Det totala näringsämnesförhållandet är i medeltal<br />
13, vilket beskriver totalbegränsningen. På området har oftare konstaterats totalt<br />
näringsämnesförhållande som är nära fosforbegränsningen.<br />
Östra sidan av Emsalö och Orrbyfjärden är produktionsområde för strömmingsyngel.<br />
De halter av skadliga ämnen som uppmätts i områdets fiskar och sediment har<br />
varit de lägsta i Borgå havsområde. I de naturfiskar som fångats öster om Emsalö<br />
har man konstaterat hartssyror och utvecklingsriktningen för bottenorganismerna<br />
tyder på att området förorenats. Orrbyfjärden är ett av de enda områdena inom<br />
Borgå havsområde i vilket man i de senaste undersökningarna funnit vitmärla.<br />
Man har konstaterat en mycket liten minskning i kvävehalterna i öppna havet, men<br />
fosforhalterna på ytan har tidvis stigit rätt kraftigt. Öppna havsområdet är ännu<br />
totalbegränsat, men vissa indikationer på kvävebegränsning finns periodvis. Syresituationen<br />
i bottnen i observationspunkten UUS15 håller långsamt på att försämras.<br />
De klorofyllhalter som uppmätts i april-maj i öppna havet på 2000-talet har sporadiskt<br />
varit oroväckande höga, över 50 g/l. Klorofyllhalterna sommartid steg redan<br />
under 90-talet.<br />
10.2 Framtiden<br />
Indikatorer på övergödningen av havsområdet utanför Borgå är såväl vattnets kvalitetsparametrar<br />
som det mörtrika fiskbeståndet. Områdets belastning syns av att<br />
vitmärlan nästan helt försvunnit från havet ytterom Borgå. Påverkningen av avlopps-<br />
och dagvattnet från industrierna och samhällen kan också ses i förhöjda halter<br />
av skadeämnen i sedimenten och organismerna.<br />
76
Att främmande arter har uppenbarat sig i området är en följd av bland annat av att<br />
klimatet blivit mildare och den ökade fartygstrafiken. Främmande arter såsom<br />
havsborstmasken, tävlar om livsutrymmen och inverkar genom sitt fångstbeteende<br />
på områdets naturliga arters livsutrymmen och -förmåga. En sugmask som parasiterar<br />
på stork torde ha kommit till området med fåglar och beroende på i vilka arter<br />
den lever och i vilken omfattning den sprider sig, kan inverkan på fiskbeståndet<br />
vara till och med mycket märkbar. I de senaste undersökningarna med yngelnotdragning<br />
hade sugmaskarnas antal sjunkit märkbart från föregående gång. Förändringarna<br />
i fiskesätten och vårdåtgärderna för fiskbeståndet formar fiskarterna och -<br />
biomassan och genom detta påverkas förändringarna i regleringssystemen som<br />
grundar sig på ekosystemets rov- kontra fångtsrelationer.<br />
Den näringsämnesbelastning som kommer från industrin och samhällsavloppsvattnet<br />
till Borgå havsområde har under decennierna minskats effektivt. Särskilt fosforns<br />
andel av den totala belastningen är liten. Beträffande näringsämnen och fasta<br />
ämnen borde vattenskyddsåtgärderna koncentreras på minskning av fosforbelastningen<br />
från Borgå ås och Svartsåns tillrinningsområden och också eventuellt från<br />
tätorten. Samtidigt skulle också belastningen av fasta ämnen minska, vilket i sin<br />
tur minskade dybildningen och av den förorsakade skador i vattendraget. Minskningen<br />
av kvävehalten i havsområdet skulle effektivt minska algväxten. Om kvävehalten<br />
i förhållande till fosforhalten minskar i sådan grad, att den blir en minimifaktor,<br />
vinner blågrönalgerna terräng, eftersom de kan binda kväve från atmosfärens<br />
molekylär. För att bryta övergödningens onda cirkel krävs således att såväl kvävets<br />
som fosforns halter minskar i balans med varandra.<br />
I målprogrammet för vattenskyddet har som mål till år 2027 ställts att fosforhalten<br />
som kommer från Borgå ås vatten minskas med 50 % (120 ->60 g/Pl). Om<br />
minskningsmålet nås kommer eutrofieringen av klart minska med effekt ända till<br />
Svartbäcksfjärden. En konkret mätare för ett bra tillstånd på detta område är en<br />
mångsidig bottenfauna och av de enskilda arterna förekomsten av vitmärla. Det är<br />
dock utmanande att nå ett bra tillstånd i havsområdet utanför Borgå ens till år<br />
2027.<br />
De kemikalier, luktämnen och läkemedel som industrin och samhällena använder<br />
utgör en mångformig och växande grupp av föreningar. I statsrådets förordning om<br />
ämnen som är farliga och skadliga för vattenmiljön (1022/2006) definieras förordningens<br />
mål enligt följande: "Målet är att på en gång eller stegvis eliminera utsläpp<br />
och läckage av ämnen som är farliga för vattenmiljön samt stegvis minska utsläpp<br />
och läckage av skadliga ämnen".<br />
För områdets belastare och övervakningsskyldiga betyder detta att betydelsen av<br />
att känna igen skadliga ämnen i den egna processen poängteras. Kartläggningen av<br />
läkemedel, hormoner och luktämnen i samhällens avloppsvatten kan ske genom<br />
riksomfattande utredningar. Mätningen av identifierade och ännu oidentifierade<br />
skadliga ämnen skall på rätt sätt fokuseras i processerna och miljön. Utvärderingen<br />
av utsläppens betydelse kan delvis grunda sig på litterära källor, men en ekotoxikologisk<br />
undersökning ger mera fokuserat data.<br />
För de skadliga ämnen som konstaterats i organismer eller sediment finns inte<br />
gränsvärden i vattenramdirektivets förteckning över nationella ämnen. Bland de<br />
skadliga ämnen som konstaterats utanför Borgå finns i förordningen om ämnen<br />
som är farliga och skadliga för vattenmiljön (SRf 1022/2006), bland annat dioctyl<br />
phthalate, DOP (synonym DEPH, di(2- ethylhexyl)phthalate). Andra konstaterade<br />
prioritetsämnen är diklormetan, dikloretan och pentaklorfenol. Av polyaromatiska<br />
kolväten som finns i förteckningen över prioritetsämnen, har ytterom Borgå konstaterats<br />
benzo(a)pyren och benzo(g,h,i) perylen.<br />
77
En eventuell klimatförändring med milda vintrar och rikliga regn ökar läckagena.<br />
Ytvattnet från de asfalterade gatorna i staden och industriområdena skiljer sig från<br />
det ytvatten som kommer från jordbruksområdena. Kartläggningen av ytvattnen är<br />
ett forskningsobjekt som rekommenderas.<br />
I framtiden kommer i industrianläggningarna och i samhällena i allmänhet att återanvändas<br />
material effektivare än tidigare och på nytt sätt. Testningen av materialet<br />
och kontrollen av utsläppen samt bedömningen och mätningen av miljökonsekvenserna<br />
kommer troligtvis att ändras så att de blir mera fokuserade.<br />
10.2.1 Övervakningsskyldigheten i framtiden<br />
Det långvariga övervakningsmaterialet från havet ytter om Borgå är värdefullt då<br />
man beskriver och bedömer ekosystemets tillstånd. Övervakningsskyldighetens<br />
metoder och uppföljningens intensitet visar inte alltid den verkliga utsläppskällan<br />
eller förhållandet mellan orsak och följd. Man har dock rätt så heltäckande beskrivit<br />
till exempel källorna till hartssyrorna eller dioctyl phthalate i vattnet utanför Borgå<br />
och hur de vandrar i miljön. Övervakningen av näringsämnena eller syreförbrukningen<br />
betjänar mera uppföljningen av vattendragets tillståndsutveckling än mätningen<br />
av den verkliga belastningseffekten av punktbelastarna. Kontrollen av halterna<br />
av näringsämnen och syre hör till grundläggande uppgifter som också i fortsättningen<br />
skall verkställas lokalt och tidsmässigt helhetsbetonat. Omfattningen av<br />
programmet för övervakningen av vattenkvaliteten kan växla från år till år. Regionalt<br />
viktigaste objekt är Svartbäcksfjärden samt Svartsåns och Borgå ås influensområden.<br />
Övervakningen av utvecklingen av tillståndet i vattendraget kräver kontinuitet<br />
av de regionala tidsserierna för basvattenkemins del.<br />
Uppföljningen av skadeämnen i organismer och sediment ytter om Borgå berättar<br />
mycket om utvecklingen i analysen av den organiska kemin. Verksamhetsidkarnas<br />
övervakning av utsläppen är primär i undersökningarna om skadeämnen, för att<br />
man skall kunna rikta övervakningen av konsekvenserna till rätta föreningar, områden<br />
och objekt. I kontrollen av skadeämnen skall beaktas förordningen om ämnen<br />
som är farliga och skadliga för vattenmiljön. Tillämpningen av förordningen på området<br />
försvåras av den rikliga belastningen från ån och annan spridd belastning som<br />
också tillför skadeämnen. Det är att rekommendera att man fortsätter kontrollen av<br />
skadeämnen i sediment och organismer med bestämda mellanrum.<br />
Materialet om bottenfaunan utgör en holistisk och enhetlig observationsserie som<br />
ger mycket noggrant data om tillståndet i botten och områdets lämplighet för fiskar<br />
som äter bottendjur. Bottendjuren är tydligt en bra indikator för tillståndet i vattendraget.<br />
Med fiskeundersökningar utreder man antalet personer som deltar i yrkesfisket och<br />
rekreationsfisket på området, fångsterna man fått, använda fångstredskap samt<br />
bl.a. iakttagelser av miljöförändringar som man upplevt som skadliga. Med fiskförfrågningarna<br />
samlar man uppgifter om områdets fiskeekonomiska tillstånd för att<br />
följa upp verksamhetsidkarnas inverkan samt uppgifter för kommande miljötillståndsprocesser.<br />
På den fiskeekonomiska forskningens andra delområde, fiskbeståndsundersökningen,<br />
följer man upp tillståndet inom områdets fiskbestånd med<br />
yngelfångster som sker som notdragning med fyra års mellanrum. Notdragningen<br />
av yngel är ställvis svår på grund av att det finns så få stränder som lämpar sig för<br />
notdragning. I stället för notdragning av yngel kunde man i områdets fiskbeståndsundersökningar<br />
i framtiden övergå till att ta provfiskning med nät som uppföljningsmetod.<br />
78
KIRJALLISUUS<br />
Ahtela Irmeli 1995: <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> <strong>merialueen</strong> <strong>tila</strong> ja sen kehitys <strong>vuosina</strong> 1985–<br />
1991. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – sarja A.<br />
Luoma T. 1999. Kalojen aistinvarainen arviointi. Teoksessa Kalataloustarkkailu -<br />
Periaatteet ja menetelmät, s196 - 201. Böhling, P. & Rahikainen, M. (toim.) Riistaja<br />
kalatalouden tutkimuslaitos<br />
Eloheimo Karri, 2007: Suomen alueelle Venäjältä kohdistuvat rajat ylittävät ympäristöuhat.<br />
-ympäristöministeriön julkaisuja.<br />
Helsingin Sanomat 22.8.<strong>2009</strong>.: Kaliningradin jätevedenpuhdistamon rakentaminen<br />
kaatuu. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=64243&lan=FI<br />
[21.8.<strong>2009</strong>]<br />
Kansanterveyslaitos (1997) Vesistöt ja rannikkovedet.<br />
[ 16.7.<strong>2009</strong>, klo<br />
14.58]<br />
Korpinen Päivi, Kiirikki, M., Koponen, J., Sarkkula, J. ja Väänänen, P. 2002. Rehevöitymiskehityksen<br />
arviointi Kotkan ja <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> merialueilla 3Dvesistömallin<br />
avulla. - Suomen ympäristö, ympäristönsuojelu no 587.<br />
Koskinen, P., Silvo, K., Mehtonen, J., Ruoppa, M., Hyytiä, H., Silander, S., & Sokka,<br />
L. 2005: Esiselvitys tiettyjen haitallisten orgaanisten aineiden päästöistä. Helsinki.<br />
s. 28 – 29.<br />
Lappalainen, A. 2002 The effects of the recent eutrophication on freshwater fish<br />
communities and fishery on the northern coast of the Gulf of Finlad, Baltic Sea.<br />
Väitöskirja. Helsingin yliopiston limnologian ja ympäristönsuojelutieteen laitos sekä<br />
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.<br />
Lodenius, M. 1995: Ympäristömyrkyt. Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun opetusmonisteet<br />
YMPS 7.4. Helsinki.<br />
Londesborough, S. 2005: Proposal for Environmental Water Quality Standards in<br />
Finland. The Finnish Environment 749.<br />
Luoma, T. ja Latva-Kala K. 1999: Suomalaisten kalalajien kuvaileva tutkimus –<br />
osa 2.<br />
Niinimäki, J. 1981: <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> <strong>merialueen</strong> kalatalousselvitys. Kala- ja Vesitutkimus<br />
Oy. VTT Bio- ja elintarviketekniikka. Kala*Fisk.<br />
Oy Vesi-Hydro Ab 1993. <strong>Porvoon</strong> kaupunki ja <strong>Porvoon</strong> maalaiskunta. <strong>Porvoon</strong>seudun<br />
jätevesien johtaminen Suomenlahteen. Länsi-Suomen vesioikeuden lupapäätösten<br />
56/1992/1 ja 57/1992/1 (10.7.1992) lupaehdon 4) edellyttämät lisäselvitykset.<br />
14.12.1993. Moniste.<br />
Paasivirta, J., Paukku, R., Mäntykoski, K. ja Villa, L. 1985. Haitalliset aineet Sköldvikin<br />
meriympäristössä. Yhteenveto 1984 tuloksista. Vesihallituksen monistesarja<br />
1985: 353.<br />
Pitkänen Heikki (toim.), 2004: Rannikko- ja avomerialueiden <strong>tila</strong> vuosituhannen<br />
vaihteessa. – Suomen ympäristö no 669.<br />
Pitkänen Heikki and Petra Tallberg 2007 (eds): Searching efficient protection strategies<br />
for the eutrophied Gulf of Finland: the integrated use of experimental and<br />
modeling tools (SEGUE). Final Report.<br />
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=78225&lan=EN [15.10.<strong>2009</strong>]<br />
Pöntinen, T. & Toivio, T. 2002: Väitöskirjatyö Suomenlahden rehevöitymisen vaikutuksista.<br />
RKTL. Tiedote 17.9.2002.<br />
80
Ramboll Finland Oy (Entinen SCC Viatek Oy ja Vesihydro Oy) 2005 – 2008: <strong>Porvoon</strong><br />
<strong>edustan</strong> <strong>merialueen</strong> yhteistarkkailun tarkkailuraportit vuosilta 2004 - 2008. Helsinki.<br />
Rekolainen Seppo ym 2006: Rehevöittävän kuormituksen vähentäminen. Taustaselvitys<br />
osa I Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015. – Suomen ympäristökeskus<br />
nro 22 http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=64527&lan=FI<br />
[21.8.<strong>2009</strong>]<br />
Sauvonsaari, J. 2000: Selostus <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> <strong>merialueen</strong> ammattikalastajien<br />
kalastustoiminnasta <strong>vuosina</strong> 1989 – 1999. Vesihydro Oy.<br />
SCC Viatek Oy (2003 -2004) <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> <strong>merialueen</strong> yhteistarkkailun tarkkailuraportit<br />
vuosilta 2002 -2003. Helsinki.<br />
SYKE <strong>2009</strong>: Identification of Priority Measures to Reduce Eutrophication from<br />
North-West Russia into the Gulf of Finland.PRIMER. Baseline study, summary report<br />
30.9.<strong>2009</strong>. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=109682&lan=FI<br />
[15.10.<strong>2009</strong>]<br />
SYKE 24.8.<strong>2009</strong>: Suomenlahden <strong>tila</strong> on parantunut, varsinaisen Itämeren <strong>tila</strong> on<br />
heikentynyt.<br />
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=332359&lan=fi&clan=fi [24.8.<strong>2009</strong>]<br />
Talsi, T. 1987: <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> <strong>merialueen</strong> <strong>tila</strong> ja sen kehitys <strong>vuosina</strong> <strong>1965</strong> –<br />
1984. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja. Helsinki.<br />
Vartiainen , T. (2004) Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohje. Ympäristöministeriö.<br />
Helsinki<br />
Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista<br />
1022/2006<br />
Vesihydro Oy, 1985 – 2002: <strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> <strong>merialueen</strong> yhteistarkkailun tarkkailuraportit<br />
vuosilta 1984 - 2001. Helsinki.<br />
VTT: Alusten jätevesipäästöjen ravinnekuormitus Itämerellä vähäinen, mutta ei<br />
merkityksetön-julkaistu 25.6.<strong>2009</strong> http://www.vtt.fi/news/<strong>2009</strong>/0625<strong>2009</strong>.jsp<br />
[16.9.<strong>2009</strong>]<br />
81
Liite 1.<br />
<strong>Porvoon</strong> merialueelle kohdistuva kuormitus eri vuosikymmenillä: Aineisto 1980–1990<br />
Talsin (1987) ja Ahtelan (1995) sekä velvoitetarkkailun raporttien mukaan<br />
Pistekuormittaja Vesimäärä BOD7 Kok.P Kok.N Kiintoaine CODCr<br />
m3/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d<br />
Pistekuormituksen keskiarvo<br />
1980-1989 1 786 997 6 046 299 5 623 82 147 27 853<br />
Kilpilahden tuot.laitokset 22 947 11 373 76 3 048<br />
- josta jalostamo ja petrokemia 19 767 10 373 2 783<br />
<strong>Porvoon</strong> kaupunki 13 314 391 12 317 285 182<br />
Stora Enso Timber 5 073 419 2,8 18 293 603<br />
Mustijoki 533 630 1 231 82 1 038 34 780 9 721<br />
<strong>Porvoon</strong>joki 1 189 278 4 036 197 3 622 48 084 14 572<br />
Pistekuormituksen keskiarvo<br />
1990-1999 1 715 533 6 233 219 5 976 62 697 25 120<br />
Kilpilahden tuot.laitokset 21 194 3 6 102 27 2 411<br />
- josta jalostamo ja petrokemia 16 619 5 102 2 032<br />
<strong>Porvoon</strong> kaupunki 12 303 410 5 390 164 223<br />
Stora Enso Timber 5 570 22 1 6 73 420<br />
Mustijoki 581 522 1 612 66 1 353 21 918 9 396<br />
<strong>Porvoon</strong>joki 1 094 944 4 187 141 4 125 40 523 12 755<br />
Pistekuormituksen keskiarvo<br />
2000-<strong>2009</strong> 1 628 059 4 350 226 5 220 62 504 27 625<br />
Kilpilahden tuot.laitokset 24 222 1 7 138 6 1 857<br />
- josta jalostamo ja petrokemia 19 095 6 132 1 476<br />
<strong>Porvoon</strong> kaupunki 11 316 119 4 188 100 484<br />
Stora Enso Timber 3 886 15 0,5 4 45 186<br />
Mustijoki 568 746 1 177 76 1 585 21 455 10 555<br />
<strong>Porvoon</strong>joki 1 019 888 3 156 139 3 305 40 899 14 542<br />
82
Bilaga 1.<br />
Belastningen på Borgå havsområde under olika årtionden: Material 1980–1990<br />
enligt rapporterna av Talsi (1987) och Ahtela (1995) samt<br />
övervakningsskyldighetens rapporter<br />
Punktbelastare Vattenmängd BOD7 Tot.P Tot.N Fast ämne CODCr<br />
m3/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d<br />
Punktbelastningen i<br />
medeltal 1980-1989 1 786 997 6 046 299 5 623 82 147 27 853<br />
Sköldvik produktionsanläggningar<br />
22 947 11 373 76 3 048<br />
- av vilka<br />
raffinaderiet och<br />
petrokemin 19 767 10 373 2 783<br />
Borgå stad 13 314 391 12 317 285 182<br />
Stora Enso Timber 5 073 419 2,8 18 293 603<br />
Svartså 533 630 1 231 82 1 038 34 780 9 721<br />
Borgå å 1 189 278 4 036 197 3 622 48 084 14 572<br />
Punktbelastningen i<br />
medeltal 1990-1999 1 715 533 6 233 219 5 976 62 697 25 120<br />
Sköldvik produktionsanläggningar<br />
21 194 3 6 102 27 2 411<br />
- av vilka<br />
raffinaderiet och<br />
petrokemin 16 619 5 102 2 032<br />
Borgå stad 12 303 410 5 390 164 223<br />
Stora Enso Timber 5 570 22 1 6 73 420<br />
Svartså 581 522 1 612 66 1 353 21 918 9 396<br />
Borgå å 1 094 944 4 187 141 4 125 40 523 12 755<br />
Punktbelastningen i<br />
medeltal 2000-<strong>2009</strong> 1 628 059 4 350 226 5 220 62 504 27 625<br />
Sköldvik produktionsanläggningar<br />
24 222 1 7 138 6 1 857<br />
- av vilka<br />
raffinaderiet och<br />
petrokemin 19 095 6 132 1 476<br />
Borgå stad 11 316 119 4 188 100 484<br />
Stora Enso Timber 3 886 15 0,5 4 45 186<br />
Svartså 568 746 1 177 76 1 585 21 455 10 555<br />
Borgå å 1 019 888 3 156 139 3 305 40 899 14 542<br />
83
Liite 2<br />
<strong>Porvoon</strong> <strong>merialueen</strong> vedenlaatuaineisto ympäristöhallinnon Hertta-rekisterissä<br />
Paikka<br />
Tunnus<br />
YK -<br />
Pohjoinen YK - Itä<br />
Syvyys,<br />
m<br />
Ensimmäinen<br />
Viimeinen<br />
Emäsalo itä, Orrenkylänselän eteläosa 5 6682200 3427360 36 20.8.69 27.9.07<br />
Emäsalonselkä, Koddervikenin suu 24 6691680 3423080 3,5 25.8.66 21.9.09<br />
Haikonselkä 22 6694200 3424900 5,5 20.8.69 21.9.09<br />
Illvarden koillinen, Kulloonlahti, Mustijoen<br />
edusta 27 6691310 3420500 18,5 13.9.65 21.9.09<br />
Kalvö länsi P3 6683930 3418050 13 4.7.01 21.9.09<br />
Kuggsundin salmi 25 6689680 3422240 21 15.9.65 21.9.09<br />
Orrenkylänselkä, pohjoisosa 8 6687180 3425120 34 13.10.66 21.9.09<br />
Sillviken 116 6692260 3421460 9 16.3.83 21.9.09<br />
Sköldvikin edusta, Kilpilahden tuot.laitosten<br />
edusta, pohj. piste 38 6688260 3420440 28 15.11.72 21.9.09<br />
Stuvubergsudden länsi, Esthamnsfjärdenin<br />
eteläosa P5 6680042 3421755 46 4.7.01 21.9.09<br />
Svartbäckinselkä 1 P1 6686770 3420390 17 4.7.01 27.9.07<br />
Svartbäckinselkä 2 P2 6685240 3420180 29 4.7.01 27.9.07<br />
Svinö luode 20 6696390 3426240 4 17.10.66 27.9.07<br />
UUS-11 Porvoo 32, Svartbäckinselkä,<br />
Kilpilahden tuot.laitosten pohj.piste 32 6689000 3420360 25 8.11.65 21.9.09<br />
UUS-12 Porvoo 40 40 6686500 3419550 32 8.11.65 27.9.07<br />
UUS-13 Porvoo 48; Kalvö itä 48 6683880 3420540 42 13.9.65 21.9.09<br />
UUS-15 Porvoo 55 55 6675370 3424440 52 29.7.71<br />
UUS-30 Porvoo 57, Kitö kaakko P4 6680642 3415736 18,6 11.8.75 21.9.09<br />
Pohjaeläintutkimuksen havaintopaikat<br />
Kuvaus<br />
Tunnus<br />
<strong>Porvoon</strong>joen edusta E 669632 342632<br />
Stensbölenselkä F 669432 342783<br />
Haikonselän pohjoisosa G 669325 342480<br />
Orrenkylänselkä I 668762 342508<br />
Emäsalon kaakkoispuoli C 668255 342730<br />
Koddervikenin suu J 669202 342284<br />
Emäsalonselkä L 669082 342324<br />
Kuggsundin salmi M 668975 342229<br />
Kulloonlahti, Mustijoen edusta N 669118 342062<br />
Illvardenin itäpuoli A 669048 342080<br />
Svartbäckinselkä, öljysataman edusta Q 668959 342029<br />
Svartbäckinselkä, merivesitunnelin<br />
pohjoispuoli S 668912 342058<br />
Svartbäckinselkä, merivesitunnelin edusta D 668847 341987<br />
Svartbäckinselkä, merivesitunnelin eteläpuoli T 668792 341975<br />
Svartbäckinselkä, länsiosa Nikuvikenin tasalla V 668631 341966<br />
Svartbäckinselkä, itäosa Nikuvikenin tasalla X 668604 342073<br />
Svartbäckinselkä, Sköldvikin edusta,<br />
pohjoisempi piste B 668454 342020<br />
84
Bilaga 2<br />
Miljöförvaltningens material i Hertta-databasen om vattenkvaliteten i Borgå<br />
havsområde<br />
Plats<br />
YK -<br />
Signum Norra<br />
YK -<br />
Öster<br />
Djup,<br />
m Första Sista<br />
Emsalö öster, Orrbyfjärdens södra del 5 6682200 3427360 36 20.8.69 27.9.07<br />
Emsalöfjärden, Koddervikens mynning 24 6691680 3423080 3,5 25.8.66 21.9.09<br />
Haikofjärden 22 6694200 3424900 5,5 20.8.69 21.9.09<br />
Illvarden nordost, Kulloviken, ytterom<br />
Svartsån 27 6691310 3420500 18,5 13.9.65 21.9.09<br />
Kalvön väster P3 6683930 3418050 13 4.7.01 21.9.09<br />
Kuggsundet 25 6689680 3422240 21 15.9.65 21.9.09<br />
Orrbyfjärden, norra delen 8 6687180 3425120 34 13.10.66 21.9.09<br />
Sillviken 116 6692260 3421460 9 16.3.83 21.9.09<br />
Ytterom Sköldvik, ytterom Sköldviks<br />
produktionsanläggningar norra punkten 38 6688260 3420440 28 15.11.72 21.9.09<br />
Stuvubergsudden väster, Esthamnsfjärdens<br />
södra del P5 6680042 3421755 46 4.7.01 21.9.09<br />
Svartbäcksfjärden 1 P1 6686770 3420390 17 4.7.01 27.9.07<br />
Svartbäcksfjärden 2 P2 6685240 3420180 29 4.7.01 27.9.07<br />
Svinö nordväst 20 6696390 3426240 4 17.10.66 27.9.07<br />
UUS-11 Borgå 32, Svartbäcksfjärden,<br />
Sköldvik produktionsanläggningars norra<br />
punkt 32 6689000 3420360 25 8.11.65 21.9.09<br />
UUS-12 Borgå 40 40 6686500 3419550 32 8.11.65 27.9.07<br />
UUS-13 Borgå 48; Kalvö öster 48 6683880 3420540 42 13.9.65 21.9.09<br />
UUS-15 Borgå 55 55 6675370 3424440 52 29.7.71<br />
UUS-30 Borgå 57, Kitö sydost P4 6680642 3415736 18,6 11.8.75 21.9.09<br />
Observationsstället för undersökning av bottenfaunan<br />
Beskrivning<br />
Signum<br />
Ytterom Borgå å E 669632 342632<br />
Stensbölefjärden F 669432 342783<br />
Haikofjärdens norra del G 669325 342480<br />
Orrbyfjärden I 668762 342508<br />
Emsalö sydöstra del C 668255 342730<br />
Koddervikens mynning J 669202 342284<br />
Emsalöfjärden L 669082 342324<br />
Kuggsundet M 668975 342229<br />
Kulloviken, ytterom Svartsån N 669118 342062<br />
Illvardens östra sida A 669048 342080<br />
Svartbäcksfjärden, ytterom oljehamnen Q 668959 342029<br />
Svartbäcksfjärden, havsvattentunneln<br />
norra sidan S 668912 342058<br />
Svartbäcksfjärden, ytterom havvattentunneln<br />
D 668847 341987<br />
Svartbäcksfjärden, ytterom havvattentunnelns<br />
södra del T 668792 341975<br />
Svartbäcksfjärden, västra delen i nivå<br />
med Nikuviken V 668631 341966<br />
Svartbäckfjärden, östra delen i nivå med<br />
Nikuviken X 668604 342073<br />
Svartbäcksfjärden, ytterom Skoldvik,<br />
nordligare punkten B 668454 342020<br />
85
Liite Bilaga 33<br />
3<br />
Bilaga 3<br />
<strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> <strong>merialueen</strong><br />
yhteistarkkailu 2002-2010<br />
Vedenlaatututkimuksen<br />
havaintopisteet<br />
Gemensam observation av<br />
havsområdet utanför Borgå<br />
2002-2010<br />
Observationspunkter för<br />
vattenkvalitetten<br />
vattenkvaliteten
<strong>Porvoon</strong> kaupunki<br />
Kokonniemen purkupaikka<br />
20.11.2001 saakka<br />
E<br />
<strong>Porvoon</strong>joki<br />
Liite Bilaga 4 4<br />
Bilaga 4<br />
Mustijoki<br />
Stora Enso<br />
Timber Oy Ltd<br />
<strong>Porvoon</strong> kaupunki<br />
Hermanninsaaren purkupaikka<br />
20.11.2001 saakka<br />
G<br />
Pääviemäri<br />
J<br />
Pn5<br />
98<br />
N<br />
Purku 2<br />
A<br />
SELITE:<br />
Kilpilahden tuotantolaitokset<br />
Purku 1<br />
Q<br />
S<br />
M<br />
Sedimenttihavaintopiste<br />
Pohjaeläinhavaintopiste<br />
Merivesitunneli<br />
D<br />
T<br />
I<br />
2km<br />
V<br />
9615<br />
X<br />
<strong>Porvoon</strong> kaupunki<br />
Uusi purkupaikka<br />
20.11.2001 alkaen<br />
B<br />
K<br />
C<br />
Pn12<br />
<strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> <strong>merialueen</strong><br />
yhteistarkkailu 2002-2010<br />
Sedimentti- ja pohjaeläintutkimusten<br />
havaintopisteet<br />
Gemensam observation av<br />
PORVOON EDUSTAN MERIALUEEN<br />
havsområdet utanför Borgå<br />
YHTEISTARKKAILU<br />
2002-2010<br />
SEDIMENTTI- Observationspunkter JA POHJAELÄINTUT-<br />
för<br />
KIMUSTEN undersökningen HAVAINTOPISTEET<br />
av sediment och<br />
bottendjur.
Liite Bilaga 555<br />
Bilaga 5<br />
<strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> <strong>merialueen</strong><br />
yhteistarkkailu 2002-2010<br />
Kalastustiedustelun aluejako<br />
ja poikasnuottauspaikat<br />
Gemensam observation av havsområdet<br />
utanför Borgå 2002-2010<br />
Fiskeförfrågningens områdesindelning<br />
och platserna för notdragning av<br />
fiskyngel.
Bilaga Liite 6 6<br />
Bilaga 6<br />
<strong>Porvoon</strong> <strong>edustan</strong> <strong>merialueen</strong><br />
yhteistarkkailu 2002-2010<br />
Kalojen ja pohjaeläinten haitta-ainetutkimuksen<br />
näytealueet<br />
Gemensam observation av<br />
havsområdet utanför Borgå<br />
2002-2010<br />
Provtagningsområden för<br />
undersökning av skadlinga ämnen i<br />
fiskar och bottendjur
SANASTO<br />
Ravinteet, klorofylli-a ja vesistön tuotantotyypit<br />
Liite 7<br />
Raportissa käytetään seuraavia vesistön rehevyyttä ja tuotantotyyppejä kuvaavia,<br />
fosfori- ja klorofyllipitoisuuteen perustuvia luokitteluja. Fosfori on typen ohella tuottavien<br />
levien ja kasvien tarvitsema pääravinne. Klorofylli-a kuvaa levätuotannon<br />
määrää. Viitteelliset raja-arvot eri tuotantotyypeille ja minimiravinnesuhde ovat<br />
Forsberg ym. (1978) mukaan.<br />
Viitteelliset Kok.P Klorofylli-a<br />
raja-arvot µg/l µg/l<br />
Oligotrofinen eli 10<br />
Ravinnesuhde<br />
Typen ja fosforin suhdeluku on ns. kokonaisravinnesuhde, jonka avulla arvioidaan<br />
kumman pääravinteen pitoisuus on ratkaiseva levien tuotannon kannalta. Kun<br />
suhdeluku on 10–17, on vesistö ns. yhteisrajoitteinen, jolloin kasviplanktonilla voi<br />
olla puutetta kummasta tahansa ravinteesta. Normaali <strong>tila</strong>nne suomalaisissa vesistöissä<br />
on fosforirajoitteisuus, jolloin suhdeluku on > 17. Typestä on vajausta yleensä<br />
likavesien kuormittamissa järvissä. Sinilevät hyötyvät typpirajoitteisuudesta,<br />
koska ne kykenevät sitomaan ilmakehän molekylääristä typpeä.<br />
Kevätkukinta muodostuu etupäässä piilevistä ja muista levälajeista, jotka käyttävät<br />
tehokkaasti vesistön typpeä hyödykseen.<br />
Kokonaisravinnesuhteeseen perustuva luokittelu on seuraava:<br />
N/P suhde -<br />
minimiravinne<br />
17 fosfori<br />
Rehevöitymisen noidankehä<br />
Typpi- ja fosforikuormitus lisäävät vesistön orgaanisen aineen tuottoa, mm levien<br />
kasvua. Hajotessaan orgaaninen aines kuluttaa vesistön hapen, joka aiheuttaa vesistön<br />
sisäistä kuormitusta. Sedimentistä vapautunut fosfori nousee pintaan levien<br />
käytettäväksi.<br />
Kasviplankton<br />
Kasviplankton on mikroskooppisen pientä levää. Se on vesistöjen ravintoketjun<br />
tärkeä osa, sillä se kykenee yhteyttämiseen ja se on vesien pieneliöiden ravintoa.<br />
Runsas kasviplankton näkyy veden samentumisena ja pintojen limoittumisena.<br />
90
Humuksisuus<br />
Vesistön humuksisuutta osoittavia luokkia on kolme. Humuksisuutta mitataan väriluvun<br />
ja kemiallisen hapenkulutuksen avulla sekä havainnoimalla näkösyvyys valkolevyn<br />
avulla:<br />
Humuksisuus Väriluku Näkösyvyys CODMn<br />
(dystrofia) mgPt/l m mgO 2 /l<br />
Oligohumoosinen 4 80 20<br />
Lyhenteet<br />
WHO-TEQ /g tp. on kansainvälinen toksisuusekvivalentti eli verrannollinen pitoisuus<br />
grammassa tutkittavan aineen tuorepainoa kohti<br />
µg/l = 0,001 mg/l, µ=mikro<br />
91
ORDLISTA<br />
Bilaga 7<br />
Näringsämnen, klorofyll-a och vattendragets produktionstyper<br />
I rapporten används följande klassificeringar för beskrivning av vattendragets övergödning<br />
och produktionstyper som grundar sig på fosfor- och klorofyllhalten. Fosforn<br />
är vid sidan om kvävet den huvudnäring som alger och växter behöver för sin<br />
produktion. Klorofyll-a beskriver algproduktionens storlek. De riktgivande gränsvärdena<br />
för olika produktionstyper och förhållandet för miniminäringsämnen är i enlighet<br />
med Forsberg m.fl. (1978).<br />
Riktgivande gränsvärden g/l g/l för Tot.P Klorofyll-a<br />
Oligotrofi eller < 15 < 5<br />
karg<br />
Mesotrofi eller 15 – 25 5 - 10<br />
medelfrodig<br />
Eutrofi eller > 25 > 10<br />
frodig<br />
Näringsämnesförhållande<br />
Relationstalet mellan kväve och fosfor är ett sk. totalnäringsämnesförhållande, med<br />
hjälp av vilket man uppskattar vilketdera huvudnäringsämnets halt är avgörande<br />
för produktionen av alger. Om näringsämnesförhållandet är 10-17, är vattendraget<br />
sk. totalbegränsat, varvid växtplanktonet kan lida brist på någotdera av näringsämnena.<br />
En normal situation i finska vattendrag är fosforbegränsning, varvid relationstalet<br />
är >17. Brist på kväve finns i allmänhet i sjöar som belastas av smutsvatten.<br />
Blågrönalgerna drar nytta av kvävebegränsningen, eftersom de kan binda<br />
atmosfärens molekylära kväve.<br />
Vårblomningen bildas i första hand av latenta och andra algarter, som effektivt<br />
utnyttjar vattnets kväve.<br />
Klassificeringen som grundar sig på totala näringsämnesförhållandet är följande:<br />
N/P förhållandet -<br />
miniminäringsämnen<br />
< 10 kväve<br />
10 - 17 kväve eller fosfor<br />
>17 fosfor<br />
Övergödningens onda cirkel<br />
Kväve- och fosforbelastningen ökar produktionen av organiska ämnen i vattendraget,<br />
bl.a. algväxten. Vid sönderdelningen använder det organiska materialet syret i<br />
vattnet, som förorsakar en inre belastning i vattendraget. Fosforn som frigjorts från<br />
sedimenten stiger till ytan för att utnyttjas av algerna.<br />
Växtplankton<br />
Växtplanktonet utgörs av mikroskopiskt små alger. Det är en viktig del i vattendragens<br />
näringskedja, ty planktonet kan assimilera och utgör näring för vattnets små<br />
organismer. En riklig förekomst av växtplankton syns som grumling i vattnet och<br />
slembildning på ytan.<br />
92
Humushalt<br />
Det finns tre klasser som visar vattendragets halt av humus. Humushalten mäts<br />
med hjälp av färgtal och den kemiska syreförbrukningen samt med iakttagelse av<br />
siktdjupet med hjälp av vitskiva:<br />
Humushalt Färgtal Siktdjup CODMn<br />
(dystrofi) mgPt/l m mgO2/l<br />
Oligohumos eller < 40 > 4 < 10<br />
svag humushalt<br />
Mesohumos eller 40 – 80 1,5 – 4 10 - 20<br />
medelmåttlig humusmängd<br />
Polyhumos eller humusrik > 80 < 1,5 > 20<br />
Förkortningar<br />
WHO-TEQ/g tp. är en internationell ekvivalent för toxitet eller jämförbar halt i ett<br />
gram färskvikt av det ämne som undersöks<br />
g/l = 0,001 mg/l, =mikro<br />
93
Change language