harm reduction - Poliisi
harm reduction - Poliisi
harm reduction - Poliisi
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
TUTKIMUKSIA 1/2004<br />
Ei kauhealla väännöllä, vaan kipinän<br />
saaneena<br />
Matalan kynnyksen kehittämishanke vaihtoehtoisen tuen ja<br />
huumekuntoutuksen tarjoajana<br />
Tampereen Huumepilotin 2. raportti 2004<br />
Tuula Kekki
TAMPEREEN KAUPUNKI<br />
SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMI<br />
Koulukatu 9 D<br />
PL 98<br />
33201 TAMPERE<br />
Puhelin 314 711<br />
Tekijät/työryhmä<br />
Kekki Tuula, <strong>Poliisi</strong>ammattikorkeakoulu<br />
KUVAILULEHTI<br />
Julkaisun nimi<br />
Ei kauhealla väännöllä, vaan kipinän saaneena. Matalan kynnyksen kehittämishanke vaihtoehtoisen tuen ja huumekuntoutuksen<br />
tarjoajana<br />
Julkaisija (vastuualue tai alavastuualue)<br />
Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveystoimi<br />
Sarjan nimi<br />
Sosiaali- ja terveystoimen tutkimuksia 1/2004<br />
ISSN-numero<br />
ISBN-numero<br />
Osanumero<br />
Tiivistelmä<br />
Matalan kynnyksen palveluiden ydintehtävinä pidetään sitä, että ne tavoittavat mahdollisimman paljon asiakkaita<br />
mahdollisimman varhaisessa huumeiden käytön vaiheessa ja ohjaavat heitä hoito- ja tukipalveluiden piiriin. A-<br />
klinikkasäätiön Matalan kynnyksen kehittämishanke Tampereella tavoitti asiakkaita enemmän kuin mitä osattiin<br />
odottaa ja mihin oli varauduttu. Päihdehuollon taloudelliset reunaehdot huomioiden Matala onnistui ohjaamaan<br />
asiakkaita hoitoon sekä kehittämään omia avohuollollisia palveluita hoitoon motivoituneille asiakkailleen. Asiakaskyselyn<br />
mukaan matala kynnys oli toteutunut erinomaisesti, sillä suurin osa vastaajista oli täysin sitä mieltä,<br />
että Matalaan pääsee helposti asiakkaaksi ja Matalaan voi saapua ilman erityisempää syytä.<br />
Osana Tampereen Huumepilotti-hanketta arvioitiin Matalan kynnyksen toimipisteen mahdollisuuksia kohdata asiakkaiden<br />
erilaisia tarpeita ja motivoida heitä hoitoon, Matalan roolia osana Tampereen huumehoitojärjestelmää<br />
sekä hoitopisteen henkilökunnan kokemuksia valittujen työmenetelmien toteuttamisesta ja vaikuttavuudesta.<br />
1.7.2002 käynnistyneen Matalan kynnyksen kehittämishankkeen ensisijaisiksi tehtäviksi valittiin hoidon tarpeen<br />
arviointi, hoitoon motivointi ja asiakkaan tarpeita vastaavan hoitopaikan löytäminen. Lisäksi Matalan kehittämishankkeen<br />
tarkoituksena on kehittää uusia palveluita ilman käytön lopettamis- ja hoitomotivaatiota oleville huumeiden<br />
käyttäjille. Matalan palvelutuotteita ovat kohtaaminen, avokuntoutus, hoitoonohjaus, arviointiyksikkö sekä<br />
Nervin palvelut.<br />
Kehittämishankkeen yhtenä tavoitteena oli selkeyttää palvelujärjestelmien työnjakoa Tampereella. Matala kokosi<br />
suuren määrän tuki- ja hoitopalveluita haluavia huumeiden käyttäjiä yhteen paikkaan ja lisäsi omalta osaltaan katkaisu-<br />
ja kuntoutushoitopaikkojen palveluiden kysyntää. Tampereen muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden edustajien<br />
mukaan Matalan vaikutuksesta palveluketjut tiivistyivät, uusien asiakkaiden tavoittaminen ja motivointi<br />
parantui, hoidon tarpeen arvioinnit keskittyivät yhteen paikkaan ja hoitojatkumoiden rakentuminen kehittyi.<br />
Avainsanat<br />
Matala kynnys, huumehoito, asiakkuus, hoitoon ohjaus ja motivointi<br />
Hinta<br />
Julkaisuaika<br />
20 €, alv 8 % sis.hintaan Toukokuu 2004 112<br />
Julkaisun myynti ja jakelu:<br />
Tampereen kaupunki, sosiaali- ja terveystoimi<br />
PL 98, 33201 TAMPERE<br />
Käyntiosoite: Koulukatu 9 D<br />
Puhelin: 3147 7646<br />
www.tampere.fi/sote<br />
Kokonaissivumäärä<br />
3
Esipuhe ...................................................................................................................................5<br />
1. Johdanto............................................................................................................................11<br />
1.1 Päihdetyön tavoite- ja arvoperusta..............................................................................14<br />
1.2 Arvioinnin toteuttaminen............................................................................................19<br />
1.3 Arviointikohteet ja aineisto.........................................................................................20<br />
2. Matalan rooli palveluiden tuottajana ................................................................................22<br />
2.1. Nervin rooli Matalan rinnalla ....................................................................................23<br />
3. Matalan palvelut ...............................................................................................................25<br />
3.1 Terveydenhuolto: laastaria ja lääkkeitä ......................................................................28<br />
3.2 Arviointiyksikkö: hoidollinen suoja ja lyhyt katko ....................................................30<br />
3.3 Kohtaamistila Lorvi: kahvia ja keskustelua................................................................33<br />
3.4 Lääkäri: vastaanottoaikoja ja lääkemääräyksiä harkitusti ..........................................36<br />
3.5 Motivointi: palon sytyttämistä ja sammuttamista.......................................................37<br />
4. Matalan asiakaskunnat ominaispiirteet.............................................................................39<br />
4.1 Asiakaskyselyyn vastanneiden profiili .......................................................................40<br />
4.2 Tukisuhde matalan kynnyksen palveluissa.................................................................48<br />
5. Matalan kynnyksen periaate ja toteutus............................................................................53<br />
5.1 Kynnyksen nostaminen uhkana ..................................................................................55<br />
6. Matala päihdepalvelujärjestelmän osana ..........................................................................59<br />
6.1 Matalaan kohdistuvat odotukset .................................................................................59<br />
6.2 Matalan vaikutukset Tampereen päihdepalvelujärjestelmään ....................................61<br />
6.3 Palveluiden päällekkäinen käyttö ...............................................................................63<br />
6.4 Mielenterveyspalveluiden tarve..................................................................................65<br />
6.5 Hoitoon lähdön organisointi .......................................................................................67<br />
6.6 Jatkohoito – vaikea yhtälö ..........................................................................................73<br />
6.7 Alaikäiset palveluiden ulkopuolella ...........................................................................74<br />
6.8 Huomioita Tampereen päihdehuollon tilanteesta 2002 ..............................................76<br />
7. Matalan kehittämishankkeen koetinkiviä .........................................................................83<br />
7.1 Työturvallisuus huolen aiheena ..................................................................................83<br />
7.2 Asiakastulvan hillintä eli kiireeseen vastaaminen ......................................................84<br />
7.3 Työn palkitsevuus ja oma jaksaminen........................................................................86<br />
7.4 Projektimaisuus eli kokeilua ja suunnanmuutoksia....................................................87<br />
8. Pohdintaa ..........................................................................................................................89<br />
Lähteet ..................................................................................................................................98<br />
Liite 1: Työntekijähaastatteluiden teemat...........................................................................101<br />
Liite 2: Kysely Matalan sidosryhmille ...............................................................................102<br />
Liite 3: Kysely Matalan asiakkaille ....................................................................................107<br />
Liite 4: Matalan vaikutukset sidosryhmän näkökulmasta ..................................................112<br />
4
Matalan projektijohtaja Helena Simulan laatima esipuhe:<br />
Esipuhe<br />
Tampereen kaupungin päihdepoliittisessa suunnitelmassa vuonna 2000 nostettiin esiin tarve<br />
kehittää nuorehkoille huumeidenkäyttäjille oma matalan kynnyksen periaatteella toimiva<br />
päivystyspalvelu. Haasteena oli tavoittaa huumeidenkäyttäjiä, jotka eivät olleet palvelujen<br />
piirissä tai eivät olleet valmiita siinä elämänvaiheessa luopumaan käytöstään, mutta tarvitsivat<br />
ja käyttivät runsaasti sosiaali- ja terveystoimen palveluja. Toisaalta tarvittiin päivystysluonteista<br />
palvelua, missä hoidontarve mahdollisimman nopeasti arvioidaan ja asiakasta<br />
autetaan eteenpäin tarpeenmukaiseen vieroitus- ja jatkohoitoon.<br />
Toiminta käynnistyi kesällä 2002 A-klinikkasäätiön toimesta Tampereen seutukunnan kuntien<br />
ja RAY:n tukemana. Yksikkö sai nimekseen yksinkertaisesti MATALA. Samalla terveysneuvontapiste<br />
Nervin palvelut siirtyivät Tampereen kaupungilta osaksi Matalaa. Nervi<br />
jatkoi edelleen toimintaansa linja-autoaseman tiloissa. Matala sai toimitilat aivan Tampereen<br />
keskustasta.<br />
Henkilöstö tuli töihin kesäkuun 2002 alussa, jolloin aloitettiin yhteinen työskentely kuukauden<br />
perehdyttämisajalla. Tehtävänä oli yhdessä kehittää uusia työkäytäntöjä huume-,<br />
lääke- ja sekakäyttäjien sekä heidän läheistensä tarpeisiin. Vastaavaa toimintaa ei Suomessa<br />
ollut. Kävimme tutustumassa Helsingissä mm. Kurvin toimintaan ja totesimme sen jo silloin<br />
kehittyneen hyvin pitkälle arviointi- ja vierotusyksiköksi. Heidän seurantatutkimuksensa<br />
mukaan he itsekin jo peräänkuuluttivat matalaa kynnystä, jolloin syrjäytyneimmätkin<br />
käyttäjät yltäisivät palveluihin.<br />
Ensimmäiset kaksi kuukautta toimimme kahdessa vuorossa ilman ympärivuorokautista palvelua.<br />
Heti alussa asiakkaat löysivät Matalan, asiakkaita oli päivittäin 40 – 70 henkilöä.<br />
Tiedotusvälineet nostivat uuden toiminnan esiin. Myös puskaradio toimi aktiivisesti. Kaupungin<br />
silloinen päihde- sosiaaliasema Paussi lopetti päivittäisen lääkärivastaanoton ja oh-<br />
5
jasi sitä kaipaavat Matalaan. Olimme melkoisessa hämmennyksessä asiakasmäärän kanssa<br />
heti alusta alkaen. On selvää, että henkilöstöllä oli hyvin erilaisia toiveita siitä, mihin<br />
suuntaan Matalan toimintaa pitäisi ohjata. Toisilla oli halu keskittyä hoidontarpeen arviointiin<br />
ja aktiiviseen hoitoonohjaukseen. Toiset taas hehkuttivat Matalan avotyön, motivoimisja<br />
kohtaamispaikan sekä haittojen minimoinnin suuntaan.<br />
Ympärivuorokautinen toiminta käynnistyi syyskuun 2002 alussa. Tällöin oli monenlaisia<br />
pelkoja, ketä voidaan ottaa yöllä tai yöksi sisään. Henkilökunnan turvallisuus nousi vakavaan<br />
keskusteluun erilaisista turvatoimista huolimatta. Tottahan Matalan asiakkaat olivat<br />
arvaamattomia ja vielä henkilöstölle tuntemattomia. Vierotushoidon tarve nousi vahvasti<br />
esiin ja asiakkaita oli vaikea saada nopeasti eteenpäin, jolloin he helposti juuttuivat ympärivuorokautiseen<br />
nelipaikkaiseen osastoomme. Koska Matalassa ei ollut osastoa varten erillistä<br />
henkilöstöä, vuorossa olevat työntekijät hoitivat samanaikaisesti sekä avotyötä että<br />
osastoa. Tästä seurasi se, että osastolle ei voitu ottaa neljää asiakasta kerralla ja toiminta<br />
sitäkin kautta tuli myös taloudellisesti kannattamattomaksi. Yhteensä 19 työntekijällä hoidettiin<br />
sekä Nervin terveysneuvontapalvelut että ympärivuorokautinen Matalan toiminta.<br />
Sijaisia jouduttiin käyttämään ja sekin aiheutti taloudellisia paineita.<br />
Projektinjohtajana minulla oli vastuu pitää toiminta päihdepoliittisen suunnitelman linjassa<br />
ja pitää paineista huolimatta kynnys matalana. Neljä kertaa vuodessa kokoontuva seurantaryhmä<br />
on auttanut peilaamaan palvelumme kehittymistä mm. kuntien ja yhteistyökumppanien<br />
näkemyksiin ja tarpeisiin. Rauhaniemen ja Paussin toimintojen muutokset oli ajoitettu<br />
niin, että suuri osa heidän tekemästään päihdetyöstä on siirtynyt Matalan vastuulle. Henkilökunta<br />
ei pitänyt hyvänä, että alaikäisiäkin asiakkaita periaatteessa ohjattiin Matalaan,<br />
koska pelättiin, että heidän ongelmansa vain pahenevat, kun he kohtaavat kokeneempia<br />
huumeidenkäyttäjiä. Tämä pelko on osoittautunut turhaksi, koska alaikäisiä on hakeutunut<br />
Matalaan lähinnä vanhempiensa kanssa. Toisaalta voidaan perustellusti kantaa huolta, siitä<br />
missä alaikäiset käyttäjät ovat, kun heitä ei näy juuri Nervissäkään. Yhteistyö sosiaalitoimen<br />
kanssa alaikäisten hoidossa ja sen suunnittelussa on itsestäänselvyys.<br />
6
Uuden toiminnan luomisessa tarvitaan rohkeutta avoimesti tutustua asiakkaisiin ja heidän<br />
tarpeisiinsa. Asiakaslähtöisyys onkin ollut keskeinen lähtökohta toiminnan kehittämiselle.<br />
Matalassa on vältetty sääntöjä, jotka tuottaisivat muutosvaatimuksia asiakkaille jo ennen<br />
Matalaan tuloa. Heidät kohdataan sellaisena, kun he ovat. Matalassa ei kuitenkaan saa<br />
myydä tai käyttää huumeita, eikä väkivaltaa hyväksytä. Myös kännyköiden käyttöä Matalan<br />
tiloissa on rajoitettu. Asiakkaille on käytössä talon puolesta puhelin, jolla he voivat hoitaa<br />
tarpeellisia asioitaan.<br />
Dialogisuus, avoin kohtaaminen, mahdollistuu ns. LORVI – tilassa. Asiakkaiden ei tarvitse<br />
keksiä hississä syytä, miksi nyt tulevat Matalaan. Heille tarjotaan Lorvissa viihtyisä pysähtymispaikka,<br />
jossa tarjolla on kahvia, keksejä ja elämän monipuolista jakamista. Henkilöstö<br />
on vähitellen oivaltanut avoimen kohtaamisen merkityksen. Kun olemme aidosti<br />
tarjolla elämän jakamiseen, asiakas voi valita tason, millä tänään kohdataan. KOHTAAMI-<br />
SESTA onkin tullut keskeinen palvelutuotteemme. Sen tavoite on siinä hetkessä välittää<br />
asiakkaasta olemalla hänestä kiinnostunut, positiivisesti utelias ja arvostava. Ajatuksena on,<br />
että välittämisemme lisää hänen omaa välittämistään omasta elämästään. Ei ole tarpeen, että<br />
keskustelu aina alkaa päihdeongelmasta ja sen muutostavoitteista. Vähitellen kohtaaminen<br />
syvenee ja elämää haittaavat käyttäytymiskuviot tulevat mukaan yhteiseen pohdintaan.<br />
Jotkut Matalan asiakkaista ovat jo ensi tapaamisella etsimässä tukea muutokseen ja valmiita<br />
sopimaan tarkemmin pelisäännöistä henkilöstön kanssa. Tilanne arvioidaan ja mietitään,<br />
miten henkilöstö, useimmiten oma kanssakulkija, voi olla apuna asiakkaan kasvuprojektissa.<br />
Silloin voidaan puhua AVOKUNTOUTUS – palvelutuotteesta, johon voi kuulua tukikeskusteluja<br />
kahden kesken tai ryhmissä, toiminnallisia ryhmiä, akupunktio, tarvittava lääkehoito<br />
ja päivittäinen seuranta. Joskus kuntoutusprosessi lähtee liikkeelle asioiden hoidosta<br />
ja arjen toiminnoista. Tärkeätä on, että syntyy liikettä positiiviseen suuntaan jollakin<br />
elämän alueella.<br />
Kolmantena palveluna Matalassa on HOITOONOHJAUS. Matalassa on nähty, että toistuva<br />
kohtaaminen (dialogisuus) synnyttää muutosta, joka johtaa avokuntoutusvaiheeseen ja<br />
useimmiten siitä seuraa hoitoonohjaus jatkopaikkoihin. Toisaalta joku voi astella Matalaan<br />
ja haluaa heti kättelyssä saada apua vaikkapa katkaisu/vierotushoitoon pääsyssä. Näin ollen<br />
hänen kanssaan lähdetään liikkeelle siitä vaiheesta, missä hän on, arvioidaan yhdessä tilanne<br />
ja selvitellään jatkomahdollisuudet.<br />
7
Ympärivuorokautinen ARVIOINIYKSIKKÖMME, eli osasto, on neljäs palvelutuotteemme.<br />
Se on noin kymmenen kuukauden kokeilun jälkeen ollut ”hyllyllä” odottamassa taloudellisesti<br />
parempia aikoja, jolloin voitaisiin palkata myös lisää henkilöstöä toiminnan toteuttamiseen.<br />
Ympärivuorokautisen toiminnan jatkaminen nykyisillä resursseilla kävi mahdottomaksi,<br />
osastolla ei voitu pitää samanaikaisesti neljää moniongelmaista vierotusoireissa<br />
olevaa asiakasta. Osaston sulkemisella menetettiin tärkeä työkalu kriisitilanteissa. Samalla<br />
loppui myös ympärivuorokautinen päivystys, joka alun perin oli nähty olennaisena perusteena<br />
Matalan perustamiselle.<br />
Nervin palvelujen, neulojen ja ruiskujen vaihto-ohjelman ja terveysneuvonnan, liittäminen<br />
osaksi Matalan toimintaa tapahtui joustavasti osittain entisellä henkilökunnalla. Toisaalta<br />
henkilöstöä ja asiakkaitakin saattoi hämmentää tilanne, jolloin sama työntekijä oli aamupäivällä<br />
Matalassa ja iltapäivällä Nervissä ja kohtasi samojakin asiakkaita. Nervin palvelut<br />
ovat anonyymejä ja Matalassa asiakkaat asioivat omalla nimellään. Pohdittiin myös palvelujen<br />
yhdistämistä, mutta toistaiseksi ne ovat erillään, asiakaskyselyjen perusteella tämä on<br />
myös asiakkaiden toive. Osa Matalan työntekijöistä koki Nervin terveysneuvontatyön itselleen<br />
ja omille arvoilleen ristiriitaisena.<br />
Arvokeskustelua on käyty Matalassa välillä kiivaastikin. Tunteita on nostanut pintaan juuri<br />
niiden asiakkaiden tukeminen, joiden ensisijainen tavoite ei ole päihteettömyys, vaan käyttöön<br />
liittyvien sosiaalisten ja terveydellisten haittojen vähentäminen. Usein Matalan asiakkailla<br />
on vakavia psyykkisiä ongelmia. Lääkehoito ja sen linjaaminen on tuottanut paljon<br />
keskustelua. Alkuvaiheessa lääkärin työpanosta ei ollut riittävästi. Erityisesti kaivattiin<br />
päihdepsykiatrista tietotaitoa. Saatuamme vuoden 2004 alusta alkaen Matalan työryhmään<br />
toiseksi lääkäriksi psykiatrin, on tilanne helpottunut. Matalassa on pystytty arvioimaan asiakkaiden<br />
psykiatrisen hoidontarvetta paremmin ja voitu hoitoa osittain jo toteuttaakin tai<br />
ohjata tarpeenmukaiseen hoitoon.<br />
Toimintamme aikana ja kautta on noussut esiin Tampereen seutukunnan huumehoitojärjestelmän<br />
kehittämistarpeita. Suurin ongelma on varsinaisen ”huumekatkon” puuttuminen<br />
Tampereelta. Kuntoutumiskeskukseen katkaisuhoitoon sekä Pitkäniemen sairaalaan on<br />
viikkojen, jopa kuukausien jono. Laitoskuntoutukseen varattu määräraha on riittämätön.<br />
8
Samoin tarvittaisiin oma päiväkeskus nuorehkoille huumeidenkäyttäjille ja sekakäyttäjille.<br />
Asunnottomuus vaatisi monentasoisia asumisvaihtoehtoja myös käyttövaiheessa.<br />
Matalan kynnyksen kehittämishanke on kuitenkin mielekäs haaste. Aina, kun kehitetään<br />
uutta, on murrettava vanhoja työtapoja ja se aiheuttaa ristiriitoja niin työryhmän sisällä kuin<br />
ulkopuolellakin. Projektinjohtajana olen kokenut monesti riittämättömyyttä. Onhan sekä<br />
projektin että prosessin johtaminen samanaikaisesti vaativa tehtävä. Tulee ongelmia vähintään<br />
itsensä johtamisessa, mutta myös henkilöstön tukeminen ja kuuleminen aika ajoin kärsii.<br />
Projektinjohtaja voi välillä asiakastyön imussa hukkua prosessiin ja näköala kapenee.<br />
Toisaalta keskusteleva, joukosta käsin johtaminen on antoisaa ja projektissahan ei ole tärkeintä,<br />
mitä tapahtuu projektin aikana – vaan mitä siitä jää elämään projektin jälkeen. Kun<br />
henkilökunnan, asiakkaiden ja yhteistyökumppanien kesken jaamme ajatuksia ja tarinoita,<br />
voi vähitellen syntyä yhteistä uutta tarinaa. Aina ei voi etukäteen tietää, miten pitäisi toimia,<br />
pitää kokeilla ja nähdä, ettei ole ainoata oikeata tapaa toimia. Työnohjaajamme on<br />
todennut, että jos joku asia voidaan ratkaista, voidaan se ratkaista monella tavalla.<br />
Työryhmänä olemme saaneet tukea oman organisaatiomme johdolta, seurantaryhmältä,<br />
työnohjaajaltamme sekä monilta yhteistyökumppaneiltamme. Dialogisuus on keskeinen<br />
voimavaramme. Ennen kaikkea innostunut ja ammattitaitoinen henkilöstömme avoimessa<br />
vuorovaikutuksessa asiakkaidemme kanssa on synnyttänyt Matalan sellaiseksi, kun se on<br />
kehityksensä tässä vaiheessa. Merkitykselliset kohtaamiset jatkuvat, ja se on meille arvo<br />
sinänsä. Siinä prosessissa me muutumme, niin asiakkaat kuin henkilöstö, kohtaamiset ovat<br />
suurelta osin molempia osapuolia voimaannuttavia.<br />
Yhteiskuntamme syrjäyttää osan jäsenistään. Matalan tehtävä on olla moniongelmaisten ja<br />
osittain yhteiskuntamme ulkopuolella elävien, huumeitakin käyttävien nuorten tukena ja<br />
asianajajana heidän elämänsä projektissa. He eivät aina käytöksellään ansaitse palvelujaan.<br />
Tehtävämme on välittää heistä, jotta he vähitellen välittäisivät itsestään. He eivät saa helpolla<br />
apua kilpailuyhteiskuntamme peruspalveluista. A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja Lasse<br />
Murto on todennut, että priorisointi sosiaalitoimessa ei ole ihmisten tasapuolista kohtelua,<br />
vaan juuri niiden edun ajamista, joiden on kaikista vaikeampi saada apua. Näilläkin<br />
nuorilla on oikeus ainakin hoidontarpeen arviointiin, vaikka ei välttämättä pitkiin, kuukausia<br />
kestäviin kuntoutuksiin. Erityisen huomion ja tuen tarvitsevat myös näiden nuorten ihmisten<br />
perheet ja vanhemmat, jotka kantavat monenlaista syyllisyyttä ja häpeää elämäs-<br />
9
sään. Vanhemmuus ei aina parhaimmillaankaan takaa lapselle huumeetonta huomista, vaikkakin<br />
heikommilla eväillä syrjäytymisriski on moninkertainen. Myös vanhemmat toimivat<br />
omien voimavarojensa rajoilla. Yhteiskunnan näkökulmasta käsin niin sanottu haittojen<br />
minimointityö ja huumeongelmaisten kuntoutus on joka tapauksessa kannattavaa. Erityinen<br />
merkitys huumeongelmaisten hoidoilla on jatkuvasti kasvavan rikollisuuden ehkäisyssä.<br />
Kun Subutex-tabletti maksaa 40 – 80 euroa kappale, siinä ei työmarkkinatuki riitä. Miten<br />
olemme aikuisina osallistamassa näitä nuoria tähän yhteiskuntaan ja ensin heidän omaan<br />
elämäänsä? Monet heistä ovat myös nykyisiä tai tulevia vanhempia omille lapsilleen.<br />
Maaliskuussa 2004<br />
Helena Simula<br />
Matalan kynnyksen kehittämishankkeen projektinjohtaja<br />
10
1. Johdanto<br />
Huumehoitopalvelut ovat lisääntyneet määrällisesti ja kehittyneet monipuolisimmiksi viimeisen<br />
kymmenen vuoden aikana. 1990-luvun loppuvuosia ja 2000-luvun alkua on kutsuttu<br />
erikoistuneen huumehoidon ekspansiovaiheeksi (Kaukonen 2002, 156). Tänä aikana erikoisyksiköiden<br />
ja laitospaikkojen lukumäärä kymmenkertaistui ja huumeiden käyttäjille<br />
suunnatut erityispalvelut monipuolistuivat. Uusien palveluiden järjestämiseen vaikutti paitsi<br />
huumeiden käytön lisääntyminen myös uusien huumeiden tulo markkinoille sekä suonensisäisen<br />
käytön yleistymisestä johtuvien tartuntatautien ja huumekuolemien lisääntyminen.<br />
Kansalliset ja kansainväliset paineet vaikuttivat osaltaan huumehoidon eriytymiseen. Uusilla<br />
painostusryhmillä, kuten vanhempainyhdistyksillä, oli mahdollisuuksia poliittiseen<br />
vaikuttamiseen ja kykyä hankkia mediajulkisuutta. Toisaalta huumeiden käyttäjiin kohdistetut<br />
rankaisutoimet vaikuttivat kiusallisilta, kun sosiaali- ja terveydenhuollolla ei ollut<br />
riittäviä huumehoitopalveluja institutionaalisena vastapainona käyttäjiin kohdistetulle kontrollille.<br />
Samoin huumekysymys nousi kansainvälisesti poliittiselle agendalle, ja kansalliselle<br />
huumepolitiikalle alettiin vaatia inhimillisempiä vaihtoehtoja. Vaihtoehtoja on synnytetty<br />
erityisesti RAY-rahoitusjärjestelmän tuella, ja siten ennen kaikkea järjestökenttään.<br />
Toinen vuosituhannen vaihteen huumehoitojärjestelmän muutosta kuvaava tekijä on psykiatrisen<br />
hoitojärjestelmän laajeneminen ja huumehoidon psykiatrisoituminen (Kaukonen<br />
2002, 160.)<br />
Suomen huumevuosiraportin mukaan (Virtanen 2003) 2000-luvun alussa hoitolinjassa on<br />
painottunut matalan kynnyksen palvelujen kehittäminen. Samanaikaisesti myös haittojen<br />
vähentämistoimien asema osana hoitotyötä on hyväksytty entistä laajemmin, mistä esimerkkinä<br />
on huumeita käyttävien terveysneuvonnan sekä korvaus- ja ylläpitohoitomekanismien<br />
kehittäminen. Haittojen vähentämistoimia ovat huumeiden käyttäjille suunnatut<br />
matalan kynnyksen hoito- ja neuvontapalvelut, HIV- ja hepatiittitestit, tiedon jakaminen<br />
hoitovaihtoehdoista sekä vähemmän haitallisista huumeiden käyttötavoista, korvaus- ja<br />
ylläpitohoito sekä puhtaiden injektiovälineiden ja kondomien jakelu. (Sarvanti 1997, 201–<br />
202). Suomessa ns. matalan kynnyksen päihdepalvelut ovat perinteisesti olleet päiväkeskuspalveluja<br />
kaikille päihteiden ongelmakäyttäjille. Ensisuojissa pyritään lyhytaikaisen majoittamisen<br />
lisäksi selvittämään asiakkaan välittömät perustarpeet ja käynnistämään pysyvämpi<br />
hoitosuhde asiakkaiden tarpeiden tyydyttämiseksi muissa sosiaali- ja terveyden-<br />
11
huollon yksiköissä. Ilman ajanvarausta ja lähetettä toimivat sairaaloiden ja terveyskeskusten<br />
yleiset poliklinikkapalvelut sekä päihdehuollon erikoistuneet huumepoliklinikat toimivat<br />
myös matalan kynnyksen periaatteella. (Virtanen 2003, 84, 105.)<br />
Matalan kynnyksen palveluiden tarkoituksena on luoda kontakti ja saada mahdollisimman<br />
varhaisessa vaiheessa päihteiden käyttäjät hoitojärjestelmän piiriin. Toiminnan tavoitteena<br />
pidetään erityisesti syrjäytymisen ehkäisemistä sekä huumeiden käytöstä aiheutuvien haittojen<br />
vähentämistä. Päihdetyön tutkijoiden mukaan Suomessa on toistaiseksi kehitetty vähän<br />
sellaisia hoitopalveluita, jotka ottavat huomioon huumeiden käyttäytyjien syrjäytymisen<br />
ja hoitoon hakeutumisen vaikeuden. Pitkälle syrjäytyneiden huumeiden käyttäjien tavoittaminen<br />
voi olla vaikeaa virka-aikana toteutettavilla hoitopalveluilla, joten hoitopalvelut<br />
tulisi viedä mahdollisimman lähelle huumeiden käyttäjien omaa elinympäristöä. Lisäksi<br />
virka-ajan ulkopuolella annettavia palveluja, päivystyspalveluja ja lyhytkestoista katkaisuhoitoa<br />
tulisi olla riittävästi tarjolla. (Inkinen et al. 2000, 206.)<br />
Varsinaisia hoitomenetelmiä on olemassa laaja kirjo, vaikka lääkkeellisille hoidoille ja erityisesti<br />
korvaushoidolle annetaan julkisuudessa suurin painoarvo (ks. esim. Murto 2002).<br />
Huumehoidon tarpeita ja edellytyksiä selvittävässä raportissa pohditaan hoidon määritelmää:<br />
ovatko puhelinpalvelut, ruiskujen ja neulojen vaihto-ohjelmat, ylläpitohoito tai asumispalvelut<br />
hoitoa? Vastaukseksi annetaan, että hoidon kenttä voidaan määritellä hoitoketjuna:<br />
neuvonta/motivointi, vieroitus/katkaisu ja jatkohoito/kuntoutus. Sosiaalisella tuella<br />
taas on tärkeä hoitotoiminnan edellytyksiä tukeva merkitys. Yhtä, kaikille sopivaa ja muita<br />
tehokkaampaa hoitomenetelmää ei ole pystytty osoittamaan. Yhdysvaltalaisen tutkimuslaitoksen<br />
National Institute on Drug Abuse (NIDA) arvion mukaan käytettävien hoitomenetelmien<br />
ja –muotojen sovittaminen huumeiden käyttäjän yksilöllisiin tarpeisiin ja ongelmiin<br />
(mm. lääketieteelliset, sosiaaliset, psykologiset ja oikeudelliset ongelmat) on tehokkaan<br />
huumehoidon perusedellytys. (Hakkarainen et al. 2000, 4.)<br />
Tapani Sarvanti (1997) toteaa väitöskirjassaan, että sosiaali- ja terveystoimen on autettava<br />
ihmisiä heidän valintojensa ja tekojensa mahdollisesta laittomuudesta huolimatta. Suomen<br />
päihdehuoltolain (41/1986:1) tavoitteena on toisaalta ehkäistä ja vähentää päihteiden ongelmakäyttöä,<br />
toisaalta vähentää siihen liittyviä sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja sekä<br />
edistää ongelmakäyttäjän ja hänen läheistensä toimintakykyä ja turvallisuutta. (Sarvanti<br />
1997, 201–202.) Haittojen vähentämisen ideologiassa käytön lopettaminen ei ole välttämätön<br />
lähtökohta huumeiden käyttäjien hoidossa eikä asiakassuhteen jatkuminen edellytä<br />
12
käytön lopettamista ja hoitoon hakeutumista. Vaikka asiakkaan päihteettömyys on perimmäisenä<br />
tavoitteena, niin silti hyväksytään se tosiasia, että henkilö saattaa jatkaa huumeiden<br />
käyttöä hoitojakson aikana tai hoidon jälkeen. Toiminnassa korostuvat huumeiden käyttäjän<br />
terveydestä huolehtiminen, käytöstä aiheutuvien haittojen vähentäminen, viranomaiskontaktien<br />
solmiminen sekä vastuullisuuden opettaminen omasta ja muiden hyvinvoinnista.<br />
Hoitojärjestelmän sisällä olevaa asiakasta kohdellaan paremminkin aktiivisena kuin passiivisena<br />
kokonaisuutena, joka kykenee päättämään elämästään ja ottamaan vastuun valinnoistaan.<br />
Tutkijoiden mukaan nykyisissä palvelujärjestelmissä huumeiden käyttäjien tulee<br />
myöntää olevansa sairaita ja tarvitsevansa hoitoa. Huumeiden käyttäjä ei ole kuitenkaan<br />
aina hoitoon motivoitunut, oman tilansa tiedostava ja omaksi parhaakseen toimiva henkilö.<br />
(Pearson 1992, 19-21; Erickson et al. 1997, 8-9.)<br />
Tässä raportissa 1 tarkastellaan mitä matala kynnys, haittojen vähentämisen ja syrjäytymisen<br />
ehkäisy tarkoittavat Tampereen A-klinikkatoimeen kuuluvassa Matalassa, sekä minkälaista<br />
hoitoa ja tukea asiakkaille tarjotaan. Lisäksi kuvataan matalan kynnyksen palveluihin hakeutuneiden<br />
huumeiden käyttäjien ominaispiirteitä ja "hoidettavuutta". Raportin johdantoluvussa<br />
selvitetään valtakunnallisten ja kunnallisen huume/päihdestrategioiden painotuksia<br />
sekä A-klinikkasäätiön arvomaailmaa pohjana Matalassa tehtävälle työlle. Lisäksi kuvataan<br />
Matalan arvioinnin tarkoitusta sekä tässä raportissa käytetyt aineistot ja tutkimusmetodit.<br />
Toisessa luvussa hahmotetaan Matalan toimenkuvaa ja kolmannessa kuvataan Matalan palveluita<br />
henkilökunnan ja asiakkaiden näkökulmasta. Neljännessä luvussa piirretään kuva<br />
matalan kynnyksen palveluita käyttävistä asiakkaista: minkälaisia ryhmiä asiakaskunta<br />
muodostaa ja minkälainen tuki- tai hoitosuhde soveltuu matalan kynnyksen palveluiden<br />
piiriin. Viidennessä luvussa selvitetään matalan kynnyksen merkitystä ja ideologian toteutumista<br />
käytännössä. Kuudennessa luvussa tuodaan esille muiden Tampereen päihdehuollon<br />
toimijoiden mielipiteet sekä tarkastellaan Matalan sijoittumista päihdehuollon kenttään<br />
ja uuden toimipisteen tuomia muutoksia ja esiin nostamia kehittämistarpeita. Seitsemännessä<br />
luvussa kuvataan matalan kynnyksen ja projektityön tuomia haasteita. Johtopäätöksissä<br />
1 Kiitän kaikkia tutkimukseen osallistuneita tahoja: haastatteluihin suostuneita Matalan työntekijöitä, kyselylomakkeen<br />
täyttäneitä sidosryhmien edustajia ja asiakkaita, tutkimusta ohjannutta Huumepilotin ohjausryhmää<br />
sekä tutkimusta kommentoineita henkilöitä. Erityiskiitos kuuluu tutkimusaineiston hankinnassa avustaneille<br />
Maija Viitalalle (Matala) ja Helena Levoselle (Sote), tutkimusta ohjanneille Erkki Tukevalle (A-toimi)<br />
ja Heikki Lätille (Sote) sekä tutkimusta kommentoineille Helena Simulalle, Virpi Jäntille ja Mikko Perkiölle<br />
(Matala). Suuri kiitos myös tutkimusaineiston purussa ja koodauksessa avustaneille henkilöille nimiä mainitsematta.<br />
13
kootaan yhteenveto Matalan ensimmäisen vuoden toiminnoista sekä tarkastellaan tavoitteiden<br />
toteutumista.<br />
1.1 Päihdetyön tavoite- ja arvoperusta<br />
Valtakunnalliset strategiat<br />
Valtioneuvoston huumausainepoliittisen periaatepäätöksen (1998) mukaan suomalaisen<br />
huumausainepolitiikan tavoitteena on huumausaineiden maahantuonnin, levittämisen ja<br />
käytön ehkäiseminen sekä käytöstä aiheutuvien yksilöllisten, sosiaalisten ja taloudellisten<br />
haittojen vähentäminen. Tavoitteeseen pyritään huumausaineiden kokonaiskieltoon perustuvaa<br />
huumausainekontrollia tehostamalla, huumausaineiden kokeilua ja käyttöä ennaltaehkäisevillä<br />
toimilla sekä järjestämällä riittävästi hoitomahdollisuuksia ja helpottamalla hoitoon<br />
hakeutumista. Huumausaineista sekä niiden aiheuttamista ehkäisy-, hoito- ja kontrollitoimista<br />
koituvia yksilöllisiä, sosiaalisia ja taloudellisia haittoja pyritään pitämään mahdollisimman<br />
vähäisinä. Vaikeutuneen huumausainetilanteen johdosta valtioneuvosto päätti<br />
vuonna 2000 tehostaa toimenpiteitä, jotka muun muassa vahvistavat yhteiskunnan huumausainekielteistä<br />
ilmapiiriä, parantavat huumeongelmaisten hoito- ja<br />
kuntoutusmahdollisuuksia sekä lisäävät kiinnijäämisriskiä huumausainerikoksista. (STM<br />
2003.)<br />
Periaatepäätöksen mukaan huumausaineiden käyttäjien hoidossa yhtenä vaikeutena on motivaation<br />
vaihtelevuus ja lyhytjännitteisyys. Siksi huumausaineiden ongelmakäyttäjille on<br />
tarjottava hyvin joustavia mahdollisuuksia solmia hoitosuhde. Virka-ajan ulkopuolella tapahtuvaa<br />
hoitoonohjausta sekä hoitopalveluja huumausaineiden käyttäjille toteutetaan ja<br />
laajennetaan terveyskeskusten ja sairaaloiden päivystyksessä, sosiaalitoimen ja poliisin yhteisissä<br />
päivystyksissä, suurimmilla paikkakunnilla ympäri vuorokauden toimivilla erityispoliklinikoilla<br />
sekä selviämis- ja katkaisuhoitoasemilla. (STM 1999.)<br />
14
Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan strategiat<br />
Tampereen sosiaali- ja terveystoimi tuotti vuonna 2002 laajan ja perusteellisen oman toimialan<br />
strategian jatkotyöskentelynä Tampereen kaupunkistrategian ”Kaikem paree Tampere”<br />
pohjalta. Strategiassa on käytetty Tasapainoisen onnistumisen (Balanced Scorecard) menetelmää<br />
tarkasteltaessa johtamisnäkökulmia, asiakasvaikuttavuutta, uudistumista, prosessien<br />
ja rakenteiden arviointia ja kehittämistä sekä resurssien oikeaa käyttöä ja arviointia. Sosiaalityön,<br />
mielenterveyspalveluiden, päivähoidon, perusterveydenhuollon ja erityispalveluiden<br />
tehtäväalueet laativat omat strategiansa saman vuoden aikana. Tampereen kaupungin<br />
päihdepoliittinen suunnitelma valmistui vuonna 2000 ja suuri osa suunnitelman sisältämistä<br />
toimenpide-ehdotuksista on jo toteutettu tai on parhaillaan työstettävänä. Päihdepoliittinen<br />
suunnitelma kulkee sosiaali- ja terveystoimen strategioissa ohjenuorana päihdeasioiden<br />
suunnittelussa ja kehittämisessä. Päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunta päivittää parhaillaan<br />
päihdepoliittista suunnitelmaa, joten asiakirjan rooli vahvistuu todennäköisesti entisestään<br />
päihdetyön suuntaviivojen jatkotyöstämisessä.<br />
.<br />
Sosiaali- ja terveystoimen strategian (2002) mukaan palveluissa korostuu kolme arvoa: palvelujen<br />
saaminen perustuu ihmisten tarpeisiin, asiakkaan itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan<br />
ja asiakkuutta ei tarvitse ansaita. Yhteisvastuun ilmapiiri tukee turvallista elämää ja luo<br />
edellytykset yhteisön innovatiiviselle kehittämiselle. Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvoisuus<br />
merkitsevät jokaisen tamperelaisen ihmisarvon kunnioittamista palveluissa ja kansalaisten<br />
yhdenvertaisuutta niiden järjestämisessä. Toimialan erityinen tehtävä on yhteiskunnassa<br />
heikoimmassa asemassa olevien oikeuksien huomioiminen. Sosiaali- ja terveystoimen viisi<br />
strategista päämäärää ovat kuntalaisten hyvä terveys ja sosiaalinen turvallisuus, tarvetta<br />
vastaavat yksilölliset sosiaali- ja terveyspalvelut, tamperelaisten omatoimisuus ja elämänhallinta,<br />
tasa-arvoiset mahdollisuudet täysipainoiseen elämään ja sosiaali- ja terveystoimen<br />
työyhteisöjen hyvinvointi. (Sosiaali- ja terveystoimen strategia 2002.)<br />
Sosiaali- ja terveystoimen strategian mukaan toimialan onnistumiseen ja menestymiseen<br />
vaikuttavat Tampereen omat linjavalinnat ja päätökset, mutta myös muut yhteiskunnallisesta<br />
muutoksesta aiheutuvat kehityspaineet. Näistä keskeisiä ovat rahoituksen kestävyys,<br />
toimintaympäristön sosioekonomiset muutokset, kunta - valtiosuhteen muutokset sekä kansainvälistyminen<br />
ja tietoyhteiskunnan kehitys. Strategian mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon<br />
menestyminen ja resursointi edellyttävät kykyä ja halua olla aktiivinen vaikuttaja ja<br />
osallistuja. Ulkoisista muutoksista huolimatta paikallinen päätöksenteko vaikuttaa eniten<br />
15
kaupungin omaan sosiaali- ja terveydenhuollon tasoon, toimivuuteen, taloudellisuuteen ja<br />
sitä kautta tamperelaisten hyvinvointiin. Strategiassa on lueteltuna sosiaali- ja terveystoimen<br />
vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia. (Sosiaali- ja terveystoimen strategia<br />
2002.)<br />
• Kehitystä edistäviä ominaisuuksia ja tekijöitä (vahvuudet) ovat muun muassa kuntalaisten<br />
tavoitettavuus, asiakasta kunnioittavat asenteet ja asiakaslähtöisyys, monipuolinen<br />
palvelurakenne ja -järjestelmä, sidosryhmäosaaminen sekä kehitysmyönteisyys.<br />
• Kehitystä vaikeuttavia tekijöitä (heikkoudet) ovat muun muassa talouden niukkuus,<br />
palvelujen saatavuusongelmat (pitkät jonotusajat), isot yksiköt (organisaation jäykkyys,<br />
johtamisen keskushallintopainotteisuus), henkilöstömitoituksen määrittelemättömyys ja<br />
laadunhallinnan epätasaisuus.<br />
• Toimialan tavoitteiden saavuttamista tukevia toimintaympäristön tekijöitä ja olosuhteita<br />
(mahdollisuudet) ovat muun muassa talouden ja hyvinvointipalvelujen näkökulmien<br />
rinnakkaisuus, hyvä taloudenhoito sekä taloudellinen vahvuus, Tampereen maine kasvukeskuksena<br />
ja koulutuskaupunkina, verkostoituminen ja seudullisuus, kestävän kehityksen<br />
ajatus, kansainvälistyminen ja kunnallinen demokratia.<br />
• Toimialan tavoitteiden saavuttamista vaikeuttavia toimintaympäristön tekijöitä ja olosuhteita<br />
(uhat) ovat muun muassa palvelujen rahoitusongelmat, syrjäytyminen ja polarisaatio,<br />
kunnallisten palvelujen ja yksityisten sekä kolmannen sektorin palvelujen vastakkainasettelu,<br />
pahenevat ongelmat (turvattomuuden lisääntyminen, rikollisuus, huumeet),<br />
hallitsemattomasti lisääntyvä maahanmuutto sekä mielenterveysongelmien kasvu<br />
ja hoidon väheneminen. (Sosiaali- ja terveystoimen strategia 2002.)<br />
Useissa strategioissa painotetaan sitä, että erilaiset syrjäytymismuodot näkyvät yleensä välittömästi<br />
sosiaali- ja terveystoimen palvelutarpeiden kasvuna. Syrjäytymiskehitystä edistävinä<br />
tekijöinä mainitaan yleisimmin mielenterveys- ja päihdeongelmien lisääntyminen.<br />
Huomiota saavat myös lasten ja nuorten psyykkisen pahoinvoinnin lisääntyminen sekä masennus<br />
yleisenä työkyvyttömyyden syynä. Tulevaisuuden uhkiin ja erityisesti palveluiden<br />
kysyntään vastaamiseksi strategioissa korostetaan henkilöstön saatavuuden ja työntekijöiden<br />
hyvinvoinnin turvaamista myös jatkossa. (Sosiaali- ja terveystoimen strategia 2002,<br />
Perusterveydenhuollon strategia 2002 & Sosiaalityön strategia 2002.)<br />
16
Tampereen kaupungin päihdepoliittinen suunnitelma<br />
Päihdepoliittisen suunnitelman arvoina mainitaan tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus sekä<br />
vastuullisuus. Ensimmäisen arvon mukaisesti jokaisella kuntalaisella tulee olla oikeus ja<br />
mahdollisuus saada asiallista ja oikeaa tietoa päihteistä henkilökohtaisten päätöstensä perustaksi.<br />
Samoin kaikilla kuntalaisilla on oikeus hoitoon asuinpaikasta, yhteiskunnallisesta<br />
asemasta tai varallisuudesta riippumatta. Vastuullisuudella tarkoitetaan sitä, että kuntalaisilla<br />
on yhteinen vastuu lähimmäisistä ja heidän hyvinvoinnistaan, vaikka toisaalta jokainen<br />
ihminen on lopulta itse vastuussa omasta elämästään ja omista valinnoistaan. (Tampereen<br />
kaupungin päihdepoliittisen suunnitelma 2000, 8.)<br />
Tampereella on kehitetty päihdehoitojärjestelmää ennakoivasti ja osaamista myös huumehoidoista<br />
on karttunut jo ennen käyttäjien määrän kasvua nykyiselle tasolle. Hoitojärjestelmän<br />
ongelmakohtia löytyi vuonna 2000 niin katko- kuin kuntoutushoidosta, avo- ja laitoshoidon<br />
järjestämisestä, jatkohoidon organisoinnista ja hoitojatkumoiden rakentamisesta<br />
yleisesti. Hoitojatkumoiden pullonkauloja olivat riittävän varhainen hoitoonohjaus, hoidontarpeen<br />
arviointi, akuuttiin tarpeeseen vastaaminen ja pitkäaikaisen sosiaalisen tuen<br />
puute. Suunnitelman mukaan päihdepalveluissa ei ollut riittävästi osaamista huumeiden<br />
käyttäjien kohtaamisessa ja hoitamisessa, jolloin huumeiden käyttäjät siirrettiin esimerkiksi<br />
omalääkäriltä Paussin lääkärin vastaanotolle. Järjestelmä ei vastannut riittävästi äkkinäisen<br />
avun tarpeeseen, ja huumeiden käyttäjät hakivat apua vieroitusoireisiin ja muihin kriisitilanteisiin<br />
terveydenhuollon päivystyksestä. Lisäksi ilman käytön lopettamismotivaatiota<br />
hoitoa hakevat asiakkaat olivat vaikeasti hoidettava ryhmä, jonka hoitoeettisiä kysymyksiä<br />
ei oltu ratkaistu ja jolle ei ollut laadittu omia hoitokäytäntöjä. Suunnitelman mukaan tämä<br />
aiheutti sekä sattumanvaraisuutta asiakkaiden kohtelussa että asiakkaiden ja hoitohenkilöstön<br />
turhautumista. Ratkaisuna ongelman hallintaan tarjottiin ilman ajanvarausta toimivaa<br />
hoitopistettä, jossa tehtäisiin myös hoidontarpeen arviointia. (Tampereen kaupungin päihdepoliittisen<br />
suunnitelma 2000.)<br />
17
A-klinikkasäätiön Matala paikallisena sovellutuksena<br />
A-klinikkasäätiön ja A-klinikoiden asemaa Suomen päihdepalveluissa kuvaavan artikkelin<br />
mukaan A-klinikkasäätiö on vuodesta 1955 lähtien rakentanut toimintaansa korostamalla<br />
ei-lääketieteellisiä lähestymistapoja ja sosiaalista asiantuntemusta. Hoitotyön arvoiksi<br />
omaksuttiin vapaaehtoinen hoitoon tulo, laitostamisen vastustaminen, aiempaa terapeuttisemmin<br />
orientoitunut sosiaalityö (social case work) ja moraalisesti neutraalin asennoitumisen<br />
periaatteet. Huumeiden käytön kasvu on lisännyt lääkäreihin ja lääketieteellisiin hoitomalleihin<br />
kohdistuvia odotuksia, joihin myös pian 50 vuotta täyttävä järjestö on vastannut.<br />
Hoitoideologiassa kunnioitetaan edelleenkin kokonaisvaltaista otetta, jossa huomioidaan<br />
huumeista irti pääsemisen (vieroittamisen) lisäksi myös syrjäytymistä edistävien tekijöiden<br />
poistamiseen ja kuntoutumista edistävien tekijöiden vahvistamiseen. (Murto 2002, 173.)<br />
Järjestön internet-sivujen mukaan A-klinikkasäätiön toiminta tähtää päihde- ja riippuvuusongelmaisten<br />
ja heidän läheistensä aseman parantamiseen vaikuttamalla yhteiskuntapolitiikkaan<br />
sekä tarjoamalla monipuolisia ja luottamuksellisia hoitopalveluita päihde- ja<br />
muista riippuvuusongelmista kärsiville (www.a-klinikka.fi). A-toimen edustajan mukaan<br />
A-klinikkasäätiöön toimintaa ohjaavat sosiaalityön arvot, kuten itsemääräämisoikeus ja<br />
vapaaehtoisuus. Tavoitteena on auttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ja vähintäänkin<br />
lievittää heidän tuskaansa (<strong>harm</strong> <strong>reduction</strong>). Samoin Matalan työntekijät kertovat,<br />
että Matalan päihdetyössä painottuu haittojen minimointi eli sairauksien ehkäisy ja hengissä<br />
pitäminen:<br />
”ei kaikki lopeta käyttöä tai ei halua lopettaa vielä, mutta siihen asti on tär<br />
keää säi-lyä hengissä, kun on valmis tekemään jotain elämänsä hyväksi”.<br />
A-klinikkatoimen edustajan mukaan Matalassa on käytössä sosiaalihuollon organisaatiomalli,<br />
mutta toiminnassa korostuvat moniammatillisuus ja poikkitieteellisyys, eli sosiaalija<br />
terveyspuoli näyttäytyvät yhtä vahvana. Asiakas voi lähteä hakemaan apua fyysisiin,<br />
psyykkisiin tai sosiaalisiin ongelmiinsa, ja tarvittavat toimenpiteet (päihde-, terveyden- tai<br />
sosiaalihuollolliset) valitaan sen mukaan, missä järjestyksessä ongelmia lähdetään hoitamaan.<br />
Matalan sisällöllisen suunnitelman mukaan matalan kynnyksen hoitopiste vastaa lähinnä<br />
huumeidenkäyttäjien tarpeisiin, mutta palveluja voivat käyttää muutkin päihdeongelmaiset.<br />
Matalan kynnyksen hoitopisteessä suunnitellaan hoitokäytäntöjä myös asiakkaille, jotka<br />
18
eivät pidä mahdollisena päihteiden käytön lopettamista ja elämäntavan muuttamista, mutta<br />
jotka tarvitsevat kuitenkin palveluita. Matalan kynnyksen hoitopiste toimii ympäri vuorokauden<br />
ja tavoittaa asiakkaiden tarpeita myös virka-ajan ulkopuolella. Asiakas voi tulla<br />
hoitoon ilman ajanvarausta omasta aloitteestaan tai muiden viranomaisten ohjaamana.<br />
1.2 Arvioinnin toteuttaminen<br />
Tutkimuksen tavoitteena on arvioida Matalan kynnyksen toimipisteen mahdollisuuksia<br />
kohdata asiakkaiden erilaisia tarpeita ja motivoida heitä hoitoon. Muita tutkimuskysymyksiä<br />
ovat Matalan rooli osana Tampereen huumehoitojärjestelmää ja hoitopisteen henkilökunnan<br />
kokemukset valittujen työmenetelmien toteuttamisesta ja vaikuttavuudesta.<br />
Toimintalinjoja ei oltu muotoiltu tarkasti ennen hoitopaikan aloittamista, vaan työmenetelmiä<br />
ja toimintatapoja kokeiltiin, muutettiin ja luotiin kehittämishankkeen aikana. Tästä<br />
johtuen hoitopaikkaa haluttiin arvioida heti toiminnan aloittamista lähtien (1.7.2002). Uuden<br />
palvelun vaikuttavuudesta olivat kiinnostuneita myös rahoittajat eli Tampereen kaupunki<br />
ja Raha-automaattiyhdistys. Arvioinnin ensisijaisena tarkoituksena oli kuitenkin<br />
tuottaa tietoa Matalan henkilökunnalle oman kehittämistyön tueksi.<br />
Matalan kynnyksen arviointitutkimuksessa tarkastellaan hoitopisteen tavoitteita, työmenetelmiä<br />
sekä toteutusta (ks. Vedung 2000).<br />
1. Tavoitearvioinnin avulla pyritään selvittämään ovatko toiminnalle asetetut tavoitteet<br />
mahdollisia, yhdensuuntaisia ja keskenään ristiriidattomia.<br />
Matalan tavoitteet on määritelty tarkoin sisällöllisessä suunnitelmassa sekä suuntaa antavasti<br />
Tampereen kaupungin päihdepoliittisessa suunnitelmassa. Tarkastelukohteena on<br />
asiakirjojen sekä käytännön työn vastaavuus.<br />
2. Tavoite-keinoarvioinnilla selvitetään saavutetaanko valituilla toimenpiteillä tavoitteiden<br />
suuntaisia tuloksia, kuten pystyykö Matala vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin ja motivoimaan<br />
heitä hoitoon.<br />
Perusajatuksena on tutkia, onko valittujen toimenpiteiden ja toivottujen vaikutusten välillä<br />
empiiristä yhteyttä. Hoitopaikka ei ole tarkoituksenmukainen, jos asiakkaat eivät hakeudu<br />
19
sinne. Tilanne on myös ongelmallinen, jos muu palvelukenttä ei pysty tarjoamaan katkaisuja<br />
kuntoutushoitoa Matalasta ohjatuille asiakkaille.<br />
3. Toteutusarvioinnin avulla pyritään selvittämään missä määrin ja minkä laatuisina suunnitellut<br />
toimenpiteet ovat käytännössä esiintyneet.<br />
Merkittäviä arviointikohteita ovat millaisiksi suunnitellut palvelut ja työmenetelmät ovat<br />
muotoutuneet, miten nykyinen huumehoitojärjestelmä vastaa mahdolliseen hoidon kysynnän<br />
lisääntymiseen sekä miten verkostoituminen ja poikkihallinnollinen yhteistyö kehittyvät.<br />
1.3 Arviointikohteet ja aineisto<br />
Matalan kynnyksen hoitopistettä arvioidaan toimipaikan, asiakkaan sekä Tampereen päihdehoitojärjestelmän<br />
näkökulmasta. Aineisto koostuu henkilökunnan haastatteluista, asiakasja<br />
sidosryhmäkyselyjen vastauksista sekä tilastoista. Tutkija osallistui Matalan seurantaryhmän<br />
kokouksiin sekä työyhteisön suunnittelupäiviin, ja raportissa käytetään näissä tilaisuuksissa<br />
käytyjä keskusteluja ja tuotettua kirjallista materiaalia tausta-aineistona.<br />
Koko henkilökunta haastateltiin ensimmäisen kerran kesäkuun lopulla 2002 eli muutama<br />
vuorokausi ennen kuin Matalan kynnyksen toimipaikka avattiin. Arvioinnin kannalta pidettiin<br />
tärkeänä, että henkilökuntaa kuullaan jo ennen toiminnan aloittamista, jotta heidän ajatuksensa<br />
koskien käytännön työn ongelmia ja mahdollisuuksia, yhteistyöodotuksia ja toiminnan<br />
resursseja tulevat huomioiduksi toiminnan arvioinnissa ja kehittämisessä. Tarkoituksena<br />
oli kerätä tietoa henkilökunnan odotuksista, peloista, toiveista sekä huumetyöhön<br />
liittyvistä arvostuksista. Lisäksi tavoitteena oli tuoda arviointitutkimus ja tutkimuksen tekijä<br />
lähelle tutkimuskohteen arkea ja tutustua toisiinsa.<br />
Toinen haastattelukierros tehtiin keväällä 2003. Neljä työntekijää vastasi kysymyksiin kirjallisesti.<br />
Kysymykset koskivat henkilökunnan kokemuksia työskentelystä Matalassa ja<br />
toiminnan vaikuttavuudesta, toiminnan resursseja, matalan kynnyksen periaatteen toteutumista<br />
ja merkitystä, kehittämisideoita ja toimintatapoja erilaisissa asiakastilanteissa. Kummallakin<br />
kerralla käytettiin samaa kysymysrunkoa (liite 1), jotta saatiin selvitettyä erilaisten<br />
tavoitteiden, odotusten ja vaikeuksien toteutumista. Lisäkysymyksiä nousi esiin haastatelta-<br />
20
vien oman ja muiden työntekijöiden kerronnan perusteella. Toisella haastattelukerralla<br />
työntekijöitä pyydettiin lisäksi itsearvioimaan Matalan toimintamuotoja ja käytäntöjä samoilla<br />
kysymyksenasetteluilla, joita asiakaskyselylomakkeessa käytettiin. Haastattelut litteroitiin<br />
ja purettu teksti analysoitiin Nvivo-ohjelman avulla. Aineistosta nousi erilaisia teemoja,<br />
joita seuraamalla muodostui tämän raportin rakenne. Luvut 2-7 rakentuvat haastatteluissa<br />
eniten käsiteltyjen ydinasioiden, ei kyselylomakkeen teemojen, mukaisesti. Tutkimusraportissa<br />
on käytetty joitain suoria lainauksia Matalan työntekijöiden haastatteluista,<br />
mutta niitä ei ole merkitty koodeilla (esimerkiksi H1, H2 jne. tai työtehtävän mukaan) tunnistettavuuden<br />
välttämiseksi.<br />
Sidosryhmäkyselyssä (liite 2) tiedusteltiin mahdollisia muutoksia palveluiden kysynnässä<br />
viimeisen vuoden aikana, Matalan vaikutusta omiin palveluihin ja palveluketjuihin, kokemuksia<br />
onnistuneista tai kehittämistä vaativista yhteistyömuodoista sekä toiveita Matalan<br />
toimintaa kohtaan. Kysely lähetettiin Matalan seurantaryhmään kuuluvien toimijoiden lisäksi<br />
muiden tamperelaisten päihdehoitopalveluiden, järjestöjen, kunnan sosiaalitoimistoiden<br />
ja mielenterveyspalveluiden edustajille. Vastauslomakkeita lähetettiin vuoden 2003<br />
kesällä 52 kappaletta ja niitä palautui 31 vastausprosentin ollessa 60 prosenttia.<br />
Matalan asiakaskyselyllä (liite 3) pyrittiin selvittämään millaisissa elämäntilanteissa asiakkaat<br />
hakeutuvat Matalaan, minkälaisia huumehoitojärjestelmän palveluita he arvelevat tarvitsevansa<br />
sekä minkälainen huume- ja hoitohistoria heillä on takanaan. Asiakaskyselyssä<br />
tiedusteltiin asiakkaiden kokemuksia Matalan palveluista, aikaisemmista hoitoprosesseista<br />
ja hoitoon hakeutumisesta. Lisäksi selvitettiin heidän elämäntilannettaan sekä toiveitaan<br />
Tampereen hoitopalvelujärjestelmää kohtaan. Matalan asiakaskyselyyn vastasi 86 henkilöä,<br />
joista naisia oli 34 ja miehiä 52. Vanhin asiakas oli syntynyt vuonna 1946 ja nuorin 1985.<br />
Kyselyyn vastanneista 77 oli tamperelaisia ja 7 asui muualla Pirkanmaalla.<br />
21
Aineiston keruumetodi N Kiinnostuksen kohde<br />
Henkilökunnan haastattelut 30 Kokemukset matalan kynnyksen toimenpiteiden<br />
vaikuttavuudesta ja työskentelytavoista<br />
Henkilökunnan antamat kirjalliset<br />
vastaukset<br />
4 Kokemukset matalan kynnyksen toimenpiteiden<br />
vaikuttavuudesta ja työskentelytavoista<br />
Sidosryhmäkysely 31 Matalan vaikutukset, tyytyväisyys työtapoja kohtaan<br />
ja kehittämisideat<br />
Asiakaskysely 86 Tyytyväisyys Matalan palveluita kohtaan, huumeja<br />
hoitohistoria<br />
Taulukko 1: Matalan seurantatutkimuksessa käytetty aineisto<br />
2. Matalan rooli palveluiden tuottajana<br />
Sisällöllisen suunnitelman mukaan Matalan kynnyksen hoitopisteen ensisijainen tehtävä on<br />
hoidontarpeen arviointi, hoitoon motivointi ja asiakkaan tarpeita vastaavan hoitopaikan<br />
löytäminen. Matala toimii lähinnä hoitoon ohjaavana tahona, jolloin asiakas ohjataan Matalasta<br />
olemassa oleviin hoitopaikkoihin, mutta myös muista hoitopaikoista uloskirjoitetut<br />
ja poispudonneet voidaan ohjata matalan kynnyksen hoitopisteeseen. Matalan kehittämishankkeen<br />
tarkoituksena on myös kehittää uusia palveluita ilman käytön lopettamis- ja hoitomotivaatiota<br />
oleville huumeiden käyttäjille. Toinen merkittävä tehtävä on siten huumeiden<br />
käytöstä aiheutuvien haittojen minimointi eli asiakkaiden terveydestä sekä psykososiaalisesta<br />
hyvinvoinnista huolehtiminen. Haittojen vähentämisen toimenpiteisiin liittyvät<br />
myös käyttäjien läheisten tukeminen.<br />
Toisella haastattelukerralla, Matalan toimittua vuoden ajan, työntekijät näkivät Matalalla<br />
olevan samanaikaisesti kaksi perustehtävää; kriisiapuun vastaaminen matalan kynnyksen<br />
periaatteella ja toisaalta hoidontarpeen arvioiminen ja hoitoon ohjaaminen. Nämä perustehtävät,<br />
kontaktin luominen ja muihin palveluihin ohjaaminen, sisältävät useita erilaisia<br />
työmuotoja. Työn tehokkuuden takaamiseksi toimintoja haluttiin rajata ja keskittyä vain<br />
tiettyihin palvelutuotteisiin. Työntekijät painottivat sitä, että Matala ei tule vähentämään<br />
laitoskuntoutuksen tarvetta tai tuottamaan säästöä päihdehuollon budjettiin, vaan päinvastoin<br />
kulut kasvavat aluksi ja säästöä tulee vasta pitkällä tähtäimellä. Työntekijöiden mielestä<br />
Matala täydentää Tampereen päihdepalvelukenttää, ei korvaa muita paikkoja. Suurim-<br />
22
pana parannuksena alkuhaastattelussa pidetään asiakkaiden kohtaamista ilta- ja yöaikaan.<br />
Ympärivuorokautisen toiminnan toivottiin mahdollistavan uusien toimintamallien luomisen<br />
asiakkaiden kriisitilanteisiin. Merkittävänä tuloksena pidettiin sitä, että Matalan tukisuhteessa<br />
asiakas alkaisi luottamaan hoitopalveluihin. Tätä kautta asiakas voitaisiin ohjata<br />
hoitoon suunnitelmallisesti, koota verkosto ennen hoidon alkua ja seurata hoidon etenemistä.<br />
Työntekijöiden mielestä heillä on muita toimipisteitä enemmän resursseja kohdata ja kuunnella<br />
asiakkaita. Alueellisissa sosiaalitoimistoissa ei ehditä paneutua asiakkaan elämätilanteeseen<br />
syvällisesti, koska vastaanottoaika kuluu toimeentulo- ja muiden raha-asioiden<br />
hoitamiseen. Matalan sosiaalityöntekijät eivät hoida asiakkaan rahaliikennettä, joten aikaa<br />
riittää myös psyykkisen ja sosiaalisen tilanteen kartoittamiseen. Erään työntekijän mukaan<br />
”koko yhteiskunnan ongelma että ihmiset ovat yksinäisiä, vaikka virkamies antaa sille puolituntia<br />
tai tunnin, niin se on edelleenkin yksinäinen”.<br />
Sidosryhmien mielestä Matalan rooli ja merkitys Tampereen huumehoitojärjestelmässä<br />
näyttäytyy asiakaslähtöisesti eli yleisimmin tärkeimpänä roolina pidetään sitä, että asiakkaalla<br />
on matalan kynnyksen ensikontaktipaikka, johon on helppo mennä ja josta saa nopeasti<br />
apua (myös kriisitilanteissa) ilman ajanvarausta. Lisäksi Matala on hoitoonohjauspaikka,<br />
jossa tehdään hoidontarpeen arviointi ja ohjataan motivoitunut asiakas hoitoon. Kolmanneksi<br />
Matalan nähtiin olevan tärkeä motivointipaikka, jossa kohdataan motivoitumattomia<br />
asiakkaita sekä tukee heidän läheisiään. Neljänneksi Matala on turvaverkko, johon<br />
voi palata, jos suunniteltu hoito syystä tai toisesta keskeytyy. Erityisen hyvänä pidettiin<br />
sitä, että asiakkaan on helppo tulla paikkaan, jossa on kaikki huumehoitoon liittyvät toimenpiteet,<br />
kuten lääkärin ja sosiaalityöntekijän palvelut, keskitettyinä yhteen toimipisteeseen.<br />
2.1. Nervin rooli Matalan rinnalla<br />
Työntekijät pohtivat alkuhaastattelussa mahdollisuutta yhdistää neulojen ja ruiskujen vaihtopiste<br />
Nervin ja Matalan toiminnot fyysisesti samoihin tiloihin. Tällöin terveysneuvontapalveluita<br />
ja välineiden vaihtoa voitaisiin tehdä ympäri vuorokauden ja laajemmalla palveluvalikoimalla.<br />
Toimintojen yhdistämisen avulla työvoiman liikkuminen eri toimipisteiden<br />
23
välillä loppuisi, ja henkilöstöä voitaisiin keskittää siihen toimintaan, jossa kullakin hetkellä<br />
olisi kysyntää. Työvoiman siirtäminen kesken päivän toiseen yksikköön koettiin hankalaksi,<br />
koska ”molemmissa paikoissa tehdään päivystysluonteista palokuntatyötä”, ja tietty<br />
määrä henkilökuntaa on oltava paikalla odottamassa mahdollista asiakasruuhkaa. Tosin osa<br />
henkilökunnasta ei ollut halukas tekemään sellaista haittojen vähentämistyötä, johon sisältyy<br />
puhtaiden välineiden vaihtoa ja vähemmän haitallisten piikittämistapojen neuvomista.<br />
Asiakkaiden näkökulmasta ei pidetty mielekkäänä sitä, että he saisivat tarvitsemiaan palveluita<br />
henkilökunnalta, joka vastustaa käyttämiään työmuotoja. Työntekijät ajattelivat, että<br />
ainoastaan siinä tapauksessa, että koko henkilökunta mieltäisi matalan kynnyksen toimintaan<br />
kuuluvan haittojen minimoinnin, Nervin ja Matalan toimipisteiden yhdistämistä voisi<br />
harkita.<br />
Toimintojen yhdistämisen kannalta pidettiin hankalana sitä, että jos Matala halutaan profiloida<br />
puhtaasti hoitoonohjauspaikaksi aktiivikäytöstä irtihaluaville, niin voisi olla ristiriitaista<br />
tarjota osalle asiakkaista haittojen minimointipalveluita samoissa tiloissa. Toimipaikoilla<br />
on yhteisiä asiakkaita, jotka käyvät avokuntoutuksessa tai hoidon suunnittelussa<br />
Matalassa ja samanaikaisesti vielä aktiivikäyttövaiheessa käyttävät Nervin palveluita. Terveysneuvonnan<br />
tarjoaminen vaarantuisi niiden asiakkaiden kohdalla, jotka eivät ole vielä<br />
täysin varmoja hoitohalukkuudestaan, jos he eivät kehtaisi samalla asioimisella pyytää<br />
puhtaita välineitä. Nervin palvelut eivät suuntaudu suoranaisesti huumeongelmien hoitoon,<br />
joten eri pisteessä asioiminen saattaa olla selkeämpi ratkaisu asiakkaalle, joka haluaa hakeutua<br />
ja kiinnittyä hoitoon.<br />
Moni työntekijä piti tärkeänä alkuhaastattelussa, että Matalassa annettaisiin rokotuksia,<br />
koska tartuntatautien ehkäisy kuuluu matalan kynnyksen palveluihin. Rokotusten hakeminen<br />
olisi asiakkaille hyvä syy ottaa kontakti Matalaan, eikä niiden asiakkaiden, jotka haluavat<br />
irtautua aktiivikäytöstä, tarvitsisi käydä enää Nervissä. Rokotusten antaminen tarjoaisi<br />
hyvän keskustelupohjan asiakkaan ja sairaanhoitajan välille, ja samalla sairaanhoitajien<br />
taidot pysyisivät tallella. Toisella haastattelukerralla sairaanhoitajat kokivat, että rokotukset<br />
on syytä järjestää edelleenkin Nervissä, koska Matalassa ei ole riittävästi työvoimaa. Päihdehuollossa<br />
aikaisemmin työskennelleiden henkilöiden mukaan asiakkaat ovat huolissaan<br />
terveydestään, vaikka eivät pystyisi lopettamaan käyttöä. Matalan työntekijät kertoivat antavansa<br />
terveysneuvontaa resurssiensa mukaan, mutta luottavansa siihen, että ainakin suonensisäisesti<br />
huumeita käyttävät saavat asianmukaista neuvontaa Nervissä. Vähemmän<br />
24
haitallisten pistämistapojen ja vaihtoehtoisten käyttötapojen opastamisen ajateltiin kuuluvan<br />
ensisijaisesti Nervin työtehtäviin, ja Matalassa sitä toteutettiin työntekijöiden henkilökohtaisten<br />
intressien mukaisella intensiteetillä.<br />
Asiakaskyselyn mukaan viidesosa (N=17) asiakkaista oli samaa mieltä siitä, että Matalasta<br />
tulisi saada samoja palveluita kuin Nervistä. Lähes puolet vastaajista oli vastakkaista mieltä<br />
(N=39). 2 Asiakkaat pelkäsivät, että Matalan ilmapiiri muuttuisi levottomaksi ja siellä alettaisiin<br />
välittämään aineita. Valtaosa asiakkaista vastusti ruiskujen vaihtoa Matalassa, mutta<br />
osa kaipaisi verikokeiden ottoa, testaamista ja vitamiinien jakamista. Yli puolet vastanneista<br />
(N=40) oli tyytyväisiä Matalasta saatuun terveysneuvontaan.<br />
3. Matalan palvelut<br />
Matala tavoitti ensimmäisen puolen vuoden (1.7-31.12.2002) aikana 422 asiakasta. Vuonna<br />
2003 toimipisteessä kävi 572 eri asiakasta, joista 501 oli tamperelaisia, 46 ostopalvelusopimuskuntalaisia<br />
ja 25 muiden kuntien asukkaita. Vuonna 2002 asiakaskäyntejä kertyi 5661<br />
ja vuonna 2003 yhteensä 12 380 käyntiä. Kuukausittain eriteltynä voidaan havaita, että<br />
käyntihuiput (1229-1341 käyntiä) ajoittuivat loka- ja helmikuuhun ja kesäkuukausina oli<br />
hiljaisempaa (775-910 käyntiä). Alkuperäisen arvion mukaan Matalassa ajateltiin asioivan<br />
noin 20 asiakasta vuorokaudessa, jolloin vuodessa käyntejä olisi kertynyt 7 000 – 8 000<br />
(Aamulehti 02.07.2002). Etukäteisarvion ja todellisen käyntimäärän erotus oli noin 4 400 –<br />
5 400 asiakaskäyntiä.<br />
Matalan henkilökunnan laatiman kuvion (ks. sivu 27) mukaan Matalan palvelutuotteita ovat<br />
kohtaaminen, avokuntoutus, hoitoonohjaus, arviointiyksikkö sekä Nervin palvelut. Palveluita<br />
tarjotaan asiakaslähtöisesti hänen hoitomotivaationsa mukaisesti. Jos asiakas ei ole<br />
halukas aloittamaan hoitoprosessia tai tiivistä asiakassuhdetta hoito- ja tukipalveluihin,<br />
mutta tarvitsee silti palveluita, hän voi asioida Nervin lisäksi Matalan kohtaamistilassa Lorvissa.<br />
Siinä vaiheessa kun asiakas haluaa yrittää käytön vähentämistä tai lopettamista, hä-<br />
2 Mielipiteet vaihtelivat varsin paljon vastattaessa väittämään "Matalasta täytyisi saada samoja palveluita kuin<br />
Nervistä". Täysin samaa mieltä oli kymmenen asiakasta ja seitsemän oli jokseenkin samaa mieltä. 25 vastaajaa<br />
ei osannut sanoa, 15 oli jokseenkin eri mieltä ja 24 oli täysin eri mieltä.<br />
25
nen tilanteensa arvioidaan ja otetaan Matalan arviointiyksikköön tai avokuntoutukseen eli<br />
tukikeskusteluiden ja –lääkityksen piiriin tai ohjataan muihin hoitopaikkoihin. Matalan palvelut<br />
keskittyvät lähinnä näihin kahteen vaiheeseen eli hoitomotivoitumattomien kohtaamiseen<br />
sekä motivoituneiden hoidontarpeen arviointiin ja hoitoon ohjaukseen. Ne asiakkaat,<br />
jotka tarvitsevat ja haluavat avokuntoutuksen sijaan laitoskuntoutusta, ohjataan Matalasta<br />
muihin päihdehuollon palveluihin. Raitistuneet henkilöt hankkivat vertaistukea ja jatkokuntoutusta<br />
pääasiallisesti NA-ryhmistä ja muilta jatkohoitoon keskittyneiltä palveluntuottajilta.<br />
Asiakaskyselyn mukaan suurin osa asiakkaista käytti Matalan palveluista vastaushetkellä<br />
lääkehoitoa (N=45) ja tukikeskusteluita (N=44). Kolmanneksi yleisimmin asiakkaat asioivat<br />
jatkohoidon suunnitteluun tai hoitoon lähtöön liittyvissä asioissa (N=31). Muut syyt<br />
olivat asiointi sosiaalityöntekijällä (N=24), terveydenhuolto (N=16) ja akupunktio (N=16).<br />
Avovastauksissa asiakkaat (N=13) kirjoittivat käyvänsä Matalassa sosiaalisen kanssakäymisen<br />
takia; kahvin juonnin ja istuskelun ohella he halusivat päästä kontaktiin henkilökunnan<br />
kanssa 3 . 40 asiakasta ilmoitti tulleensa Matalaan ensimmäisellä kerralla saadakseen<br />
lääkettä. Näistä henkilöistä 25 sai Matalassa vastaushetkellä tukilääkitystä ja loput 15 asiakasta<br />
käytti lääkityksen sijasta jotakin muuta palvelua, kuten tukikeskusteluita, jatkohoidon<br />
suunnittelua tai asiointia sosiaalityöntekijän vastaanotolla. Kaikki lääkityksessä olevat asiakkaat<br />
kävivät myös tukikeskusteluissa ja monella oli jatkohoitoprosessi kesken. 30 asiakasta<br />
tuli Matalaan ensimmäisellä kerralla päästäkseen huumehoitoon. Näistä kuudellatoista<br />
oli hoitoprosessin suunnittelu käynnistynyt vastaushetkellä. Loput olivat Matalassa avokuntoutuksessa<br />
tai käyttivät muita Matalan palveluita, kuten akupunktiota tai sosiaaliterapeutin<br />
apua elämäntilanteen järjestelyssä.<br />
3 Avovastauksissa muuksi syyksi mainittiin mm. "tukikeskustelu kahvitellessa", "kahvi ja seura" ja "täällä<br />
saa olla ja jutella".<br />
26
ASIAKKAAN PROSESSI JA MATALA<br />
TASAPAINO<br />
Vertaistuki<br />
Jatkokuntoutus<br />
EI<br />
Lorvi (kohtaaminen)<br />
Nervi<br />
KYLLÄ<br />
Kuntoutus<br />
EH-<br />
Avokuntoutus<br />
Arviointiyksikkö<br />
Hoitoonohjaus<br />
A) KOHTAAMINEN<br />
- Välittää välittämään itsestä<br />
- Asioita puhutaan alkuun<br />
- Tarinoiden lihottaminen<br />
- Erityisesti Lorvi ja Nervi<br />
B) AVOKUNTOUTUS<br />
- Tilanteen kartoitus<br />
- Oma (t) kanssakulkija(t)<br />
- Yksilö- ja pienryhmäkeskustelut<br />
- Ryhmät<br />
- Lääkitys<br />
C) HOITOONOHJAUS: Pääsy tarpeen mukaiseen hoitopaikkaan<br />
D) ARVIOINTIYKSIKKÖ 24 H<br />
- toistaiseksi suljettuna yksikön säästöjen vuoksi<br />
- arvioi ympärivuorokautisesti hoidon tarvetta<br />
- hoitaa vieroitusoireita<br />
- synnyttää toimivan jatkosuunnitelman<br />
E) NERVI: neulojenvaihto ja terveysneuvonta<br />
Kaavion laatineet Simula & Perkiö /<br />
Matala<br />
27
3.1 Terveydenhuolto: laastaria ja lääkkeitä<br />
Matalassa sairaanhoitajat ottavat huumeseuloja ja pikatestejä hoidollisessa mielessä asiakkaan<br />
lähtiessä hoitoon, tullessa Matalan osastolle ja avolääkityksen aikana. Vaikka Matalassa<br />
ei tarjottu näytteidenantomahdollisuutta automaattisesti kaikille palvelua kysyville,<br />
niin tukisuhteessa oleville asiakkaille haluttiin antaa mahdollisuus näytteiden ottoon samassa<br />
paikassa sekä hoitoon lähtiessä että hoitoprosessin aikana. Sairaanhoitajat kertovat toimivansa<br />
”laastarilinjalla”, eli työhön kuuluu haavojen puhdistamista ja sitomista sekä tikkien<br />
poistamista, mutta suurempitöiset tai vakavammat sairaudet, kuten vaikeat suonitulehdukset,<br />
ohjataan hoidettavaksi Hatanpään terveysasemalle. Raja kulki siinä, että Matala ei<br />
ole päivystyspoliklinikka tai sairaala, vaikka siellä voidaan hoitaa ruhjeita, haavoja ja muita<br />
sellaisia vammoja, jotka "hoituisivat kotihoidolla, mutta asiakkailla ei ole sitä kotia, missä<br />
vammoja hoitaa".<br />
Lääkityksen suhteen kynnystä haluttiin pitää korkeana, koska työntekijät uskoivat, että asiakkailla<br />
voi olla kohtuuttomia vaatimuksia. Ensimmäisellä haastattelukerralla työntekijöiden<br />
mielestä Matalan lääkepolitiikka määrää, mitkä asiat työssä painottuvat ja millaisia<br />
asiakkaita hakeutuu. He arvelivat, että jos heillä olisi täysin lääkkeetön linja, niin merkittävä<br />
asiakasryhmä karsiutuisi kokonaan pois. Bentsodiatsebiinien säännelty määrääminen<br />
nähtiin paremmaksi vaihtoehdoksi kuin se, että asiakkaat asioivat yksityissektorilla tai ostavat<br />
lääkkeitä kadulta ja joutuvat rahoitusmielessä tekemään rikoksia. Periaatteina pidettiin,<br />
että lääkkeitä määrätään rajoitetusti, reseptejä ei anneta mukaan, bentsodiatsebiiniylläpitohoitoa<br />
ei tarjota, lääkevieroitus on lyhytkestoista sekä lääkitystä vähennetään ajan kuluessa,<br />
jolloin perimmäisenä tavoitteena on lääkkeiden käytön lopettaminen. "Tiputusohjelman"<br />
pituudeksi ajateltiin noin 1-3 kuukautta, jonka jälkeen tarvittaessa hoitosuhde siirretään<br />
johonkin muuhun avo- tai laitoshoitoyksikköön.<br />
Voimakkaasti bentsodiatsebiiniriippuvaisten ja Subutexin käyttäjien lääkevieroitus koettiin<br />
hankalaksi ja riskialttiiksi muun muassa rinnakkaiskäytön sekä yksilöllisten toleranssien ja<br />
tarpeiden takia. Työntekijät pohtivat, mitä seurauksia sillä on, ettei kaikille asiakkaille anneta<br />
lainkaan lääkkeitä tai annetaan asiakkaan toivomaa pienempi annos. Sitoutuvatko asiakkaat<br />
laskemaan lääkitystään Matalassa suunnitellulla tavalla vai onko tarkoituksenmukaisempaa<br />
järjestää lääkkeiden pudotus laitoshoidossa? Pahimmassa tapauksessa asiakkaat<br />
eivät koe Matalassa määrättyä lääkemäärää riittäväksi ja hakevat lisälääkitystä yksityislää-<br />
28
käreiltä, jolloin lääkeannoksen laskeminen on aloitettava uudelleen käytetyn lääkemäärän<br />
noustua jälleen korkeaksi. Työntekijät epäilivät, että yksityislääkäreiltä saa helposti lääkkeitä,<br />
myös sellaisia, joita ei päihdehuollossa määrätä, jos vain osaa pyytää. Huumeiden<br />
käyttäjät tietävät paljon erilaisista lääkkeistä, niiden sivuvaikutuksista sekä siitä, mihin vaivoihin<br />
niitä voi saada. Erään työntekijän mielestä olisi ihanteellista, jos apteekkeihin saataisiin<br />
kattava maanlaajuinen järjestelmä siitä, mitä lääkettä kukin asiakas on saanut, minkä<br />
määrän ja mihin oireisiin sekä kuka lääkäri niitä on määrännyt. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus<br />
TEO ja sosiaali- ja terveysministeriö ovat esittäneet julkisuudessa saman<br />
suuntaisia toiveita ja ehdottaneet muun muassa lääkäreille ja apteekeille laillista mahdollisuutta<br />
saada tietoja potilaiden lääkemääräyksistä silloin, kun on perusteltua syytä epäillä<br />
lääkkeiden väärinkäyttöä (HS 15.11.2002, HS 7.1.2004).<br />
Eräs päihdehuollossa pidempään työskennellyt kertoi, että jotkut asiakkaat tulevat hakemaan<br />
bentsodiatsebiineja vastaanotolta, mutta keskusteltaessa muista vaihtoehdoista asiakkaat<br />
ovat saattaneet päättää, etteivät he enää halua käyttää niitä. Samoin, jos asiakas kertoo<br />
käyttävänsä huumeita pelkotilojen tai masennuksen lievittämiseen, työntekijät voivat opastaa<br />
vaihtoehtoisten pelonhallintakeinojen käyttöä. Lääkkeiden tarpeellisuutta ei suljettu<br />
pois, sillä lääkkeet auttavat jaksamaan kriisin yli, jolloin asiakas voi pysähtyä miettimään<br />
elämäntilannettaan. Tosin joidenkin työntekijöiden mielestä bentsodiatsepiinien määrääminen<br />
ei ole lääketieteellistä hoitoa, koska siinä ylläpidetään lääkeriippuvuutta. Heidän mielestään<br />
se ei ole varsinainen hoitotoimenpide, vaan haittojen vähentämisen nimissä toteutettavaa<br />
toimintaa, sillä lääkkeiden antamisen vahingolliset seuraukset on pienemmät kuin<br />
lääkityksen rajoittaminen. Samoin monien mielestä lääketieteellinen näkökulma dominoi<br />
pitkälti nykyistä hoitokeskustelua psykoterapian kustannuksella niin asiakkaiden kuin asiantuntijoidenkin<br />
keskuudessa.<br />
Työntekijät painottivat sitä, että lääkäri sopii asiakkaiden kanssa lääkkeiden haun tiheydestä<br />
ja lääkehoidon kestosta. Jos lääkäri ei ole paikalla, työvuorossa oleva henkilöstö päättää<br />
tiiminä lääkkeiden antamisesta asiakkaan kunnon ja hoitosuunnitelman etenemisen kannalta.<br />
Lääkkeiden haku on myös keino ylläpitää kontaktia asiakkaaseen, sillä siihen yhdistetään<br />
tiiviisti säännölliset yksilökeskustelut ja hoitosuunnitelman seuranta. Työntekijät kertoivat<br />
kysyvänsä asiakkailta rinnakkaiskäytöstä ja varmistavansa asian tarvittaessa testeillä.<br />
Positiivisen testituloksen jälkeen asiakkaan kanssa sovitaan lääkkeen haku seuraavalle päivälle,<br />
ja pidemmän tähtäyksen toimenpiteinä tiivistetään yksilökeskusteluja ja siirrytään<br />
29
takaisin päivittäiseen lääkkeiden hakuun. Päihtyneille lääkkeitä ei anneta, ja työntekijöiden<br />
mukaan asiakkaat ovat viimekädessä suostuneet tähän käytäntöön. Työntekijöiden mukaan<br />
hoidollisesti olisi arveluttavaa antaa vieroitusoireisiin määrättyjä lääkkeitä, jos asiakas<br />
edelleen käyttää laittomia aineita.<br />
Asiakaskyselyn mukaan 66 prosenttia (N=50) asiakkaista oli tyytyväisiä terveydenhoitoon,<br />
kolmasosa (N=23) ei osannut vastata ja kolme oli tyytymättömiä. Eräs asiakas kommentoi<br />
Matalassa asioimista seuraavasti:<br />
Vaikka jokapäiväinen "reissaus" (lääkkeidenhaku) onkin raskasta ja kallista<br />
linja-autokulujen takia, niin se on vain positiivinen asia, koska se motivoi liikkumaan<br />
ja muutoinkin hoitamaan asioita & virkistää mieltä ym..<br />
Monien työntekijöiden mukaan yövuoron pois jäänti mahdollisti sen, että voitiin panostaa<br />
päivätyön kehittämiseen ja rakentaa uusia avokuntoutusmuotoja. Erityisesti niiden asiakkaiden<br />
kanssa, jotka eivät halunneet hoitoon, voitiin aloittaa avokuntoutus Matalassa. Avokuntoutusta<br />
haluttiin kehittää senkin takia, että kaikki käyttäjät eivät tarvitse laitoshoitoa,<br />
joten ratkaisuna olisi tarjota näille enemmän yksilökeskusteluja tai mahdollisesti ryhmätoimintaa.<br />
Työntekijöiden mielestä avokuntoutuksessa oleva määrä on pidettävä hyvin rajallisena.<br />
Heidän mielestään tukilääkityksen ja –keskustelun yhdistelmänä avokuntoutus<br />
tarjoaa hyvän mahdollisuuden tarkkailla avohoidon onnistumista. Jos asiakas ei selviydy<br />
avokuntoutuksessa, työntekijöiden mukaan heillä tulee olla rohkeutta ja uskallusta puuttua<br />
siihen; lopettaa avokuntoutus, ohjata asiakas laitoshoitoon tai hyväksyä se, että asiakas haluaa<br />
jatkaa huumeiden käyttöä.<br />
3.2 Arviointiyksikkö: hoidollinen suoja ja lyhyt katko<br />
Sisällöllisen suunnitelman mukaan asiakas voi olla seurannassa Matalan kynnyksen hoitopisteessä<br />
2-3 vuorokautta, jonka aikana arvioidaan alustava hoidontarve. Asiakas voi myös<br />
odottaa jatkohoitopaikkaan siirtymistä hoitopisteessä, ja esimerkiksi katkaisuhoito voidaan<br />
aloittaa siellä.<br />
Työntekijät olivat alkuhaastattelussa yksimielisiä siitä, että osastoa käytetään vain arvioinnin<br />
ja hoitoon lähdön tukena. Raja kulki siinä, että osastoa ei käytetä yömajana tai yleisenä<br />
30
”säilytyspaikkana”, vaan yöpymisellä ja asumisella on selkeä hoidollinen tarkoitus, kuten<br />
hoitoon lähdön varmistaminen. Hoidollisuus näyttäytyi myös siten, että asiakkaita otettiin<br />
sisälle tilanteessa, jossa hoidon suunnittelu vaati asiakkaan pysäyttämistä ja käytön katkaisemista<br />
tai hänellä oli akuutti kriisitilanne. Osastohoidon työkaluja olivat yksilöllisen hoitosuunnitelman<br />
laatiminen, yksilökeskustelut sekä jatkohoidon tarpeen arviointi ja hoitoonohjaus.<br />
Tarkoituksena oli, ettei osasto toimi varsinaisena katkohoitopaikkana, vaikka<br />
lääkkeiden tiputtaminen voitiinkin aloittaa muutama päivä ennen varsinaiseen hoitoon menoa.<br />
Arviointiyksikössä tapahtuvan hoidon ensisijaiset tavoitteet olivat päihteettömyyden<br />
saavuttaminen, strukturoidun päiväohjelman harjoittelu, asiakkaan tilanteen selkiytyminen<br />
ja tilanteen kriisiytymisen ennalta ehkäisy ennen katkaisu- tai kuntoutuspaikkaan pääsyä.<br />
Arviointiyksikkö toimi vajaa 10 kuukautta, ja palvelua käytettiin 463 yönä. Vuonna 2002<br />
siellä yöpyi neljän kuukauden aikana 67 asiakasta ja vuonna 2003 vajaa kuuden kuukauden<br />
aikana 94 asiakasta (283 hoitovuorokautta vuonna 2003). Työntekijät olivat pahoillaan<br />
osaston kiinnilaittamisesta, vaikka he eivät nähneetkään muuta vaihtoehtoa määrärahojen<br />
loputtua 4 - ”hyvä palvelu, mutta kallis”. Lisäksi työntekijämäärä ei riittänyt osaston ja avopalvelun<br />
pyörittämiseen. Osaston sulkemista pidettiin hankalana sekä asiakkaille että työntekijöille.<br />
Osasto tarjosi työntekijöille konkreettisen työkalun kriisitilanteissa olevien asiakkaiden<br />
pysäyttämiseen. Arviointiyksikön etuna oli myös se, että hoitoon lähdöt onnistuivat<br />
hyvin, ja osastolla voitiin aloittaa katkohoito. Asiakkaalla oli mahdollisuus jäädä osastolle<br />
muutamaksi vuorokaudeksi, ja tänä aikana moni tiedosti oman päihdeongelmansa:<br />
”monta kertaa pää selviää sen verran, että ymmärretään, että tarvitaan oikeasti<br />
hoitoa. Vaikea päivänmittaan pysähdyttää ketään miettimään näitä asioita,<br />
kun ovet käyvät jatkuvasti.”<br />
Osastolle otettiin tarkkailuun myös sellaisia asiakkaita, jotka olivat Matalan avolääkityksellä,<br />
ja joita epäiltiin oheiskäytöstä. Jotkut asiakkaat tulivat avo- tai laitoshoidon keskeyttämisen<br />
jälkeen osastolle muutamaksi päiväksi miettimään haluaako jatkaa entistä elämäntapaansa,<br />
palata hoitoon tai päätyä johonkin muuhun vaihtoehtoon. Yhtenä ehdotuksena<br />
palvelun pelastamiseksi mietittiin päiväsairaalan tyyppistä osastoa, mutta hankaluutena<br />
4 Aamulehti uutisoi 31.08.2003 tarpeesta palauttaa Matalan arviointiyksikön toiminta ennen talven tuloa.<br />
Artikkelissa "Rahapula muutti hoitopaikka Matalan kynnyksen korkeaksi" kritisoitiin päihdehuollon budjettia<br />
ja hoitoon pääsyn vaikeutta vuoden loppupuolella.<br />
31
pidettiin sitä, että ennestäänkin asunnottomuudesta 5 kärsivän asiakaskunnan pitäisi etsiä<br />
itselleen jokin muu yösija.<br />
Jotkut työntekijöistä olivat sitä mieltä, että he eivät ehtineet olemaan tarpeeksi osastolla<br />
olevien asiakkaiden kanssa. Myös eräs asiakas toivoi kyselyssä enemmän aikaa henkilökunnalta:<br />
”Kun on Matalassa ”sisällä” eli yöpymässä, olis kiva, jos henkilökunnalla<br />
olis aikaa ja jutella niiden kanssa muutakin kuin huomenta ja mites on päivä<br />
mennyt!”<br />
Toinen asiakas toivoi, että arviointiyksikön tilat pitäisi olla enemmän irrallaan muusta Matalan<br />
toiminnasta. Samoin jotkut sidosryhmien edustajat ehdottivat, että aktiivikäyttäjille ja<br />
hoitoon yrittäjille tulisi järjestää eri tilat. Kunnan ja järjestöjen päihdepalveluiden edustajat<br />
olivat myös <strong>harm</strong>istuneita osaston lakkauttamisesta ja toivoivat resursseja toiminnon palauttamiseksi.<br />
Moni heistä piti tärkeänä, että Matalassa olisi mahdollisuus yöpyä kriisitilanteissa<br />
eikä pelkästään arviointivaiheessa tai hoitoon lähtöä odottaessa. Yövuoron lopettamisessa<br />
nähtiin huonona puolena myös se, että samalla katkopaikat poistuivat.<br />
Toiminnan lopettaminen aiheutti sen, että erään työntekijän sanoin ”voi tuntua tyhjiltä sanoilta<br />
kohtaamiset joissakin tilanteessa, kun ei ole mitään konkreettista tarjolla”. Työntekijöitä<br />
<strong>harm</strong>itti oman työnsä kannalta se, että Tampereella ei ole muita vastaavia paikkoja,<br />
vaan asiakkaat on ohjattava Hatanpään terveysasemalle, kriisiryhmään, ensisuojaan tai kadulle.<br />
Osaston lakkauttamisen jälkeen työntekijät arvelivat hoitoon lähtemisen hidastuvan<br />
ja tulevan epävarmemmaksi, kun asiakkaat lähtevät hoitoon kadulta tai kodistaan. Samoin<br />
kaatuivat haaveet uudesta 6-paikkaisesta katkosta 6 Matalan yhteydessä, kun projektirahat<br />
eivät riittäneet 4-paikkaisenkaan osaston ylläpitämiseen. Suuri osa työntekijöistä oli sitä<br />
mieltä, että projektin kautta tulee näkyville tarve perustaa uusi katkaisuhoitopaikka. Vaikka<br />
5 Matalan työntekijöiden mukaan katuasunnottomuus on Tampereella harvinaista, mutta asunnottomuus on<br />
yksi keskeinen osa huumeiden käyttäjien elämää ja suuri joukko huumeiden käyttäjiä asuu väliaikaisissa ja<br />
puutteellisissa asunnoissa tai tuttavien luona. Työntekijät kertoivat toisella haastattelukerralla, että asiakkaiden<br />
asuntoasiat olivat pinnalla syksyllä 2003, mutta kesäisin ongelma helpottuu ilmojen lämmetessä eli käyttäjät<br />
yöpyvät ulkona.<br />
6 Tampereen katkotilanteen helpottamiseksi pohdittiin pienen 5-6 –paikkaisen katkon perustamista. Näin<br />
pienen osaston ei uskottu tuovan pitkäaikaista helpotusta katkotilanteeseen, mutta sitä voitaisiin tarjota niille<br />
asiakkaille, joiden psyykkinen ja fyysinen hoidontarve oli suurin ja joiden elämäntilanne oli epäinhimillinen<br />
(esim. asunnottomuus).<br />
32
osastolle ei voitu ottaa kerrallaan montaa asiakasta, niin näiden yksittäisten ihmisten kohdalla<br />
apu oli merkittävää. Eräs työntekijä antoi esimerkin:<br />
”Nytkin asiakas olisi varmaan kentällä, jollei osastoa olisi, vaikkakin kyse<br />
vain yhdestä ihmisestä. Kohta tulee 2 viikkoa kun ollut meillä, asunnoton ja ei<br />
oo saatu eteenpäin. Nyt pääsee sitten tuettuun asumiseen, aikaisemmin Kankaanpään<br />
hoitojakso alla, tuli retkahdus ja hakeutui itse tänne.”<br />
Työntekijöiden haastatteluissa esiintyi myös sellainen kanta, ettei katkaisuhoito ole enää<br />
matalan kynnyksen yksikön työtä. Tämän kannan mukaan omaa katkaisuhoitoyksikköä<br />
halutaan, koska vielä ei oltu ehditty kehittää omia työmuotoja hoitojonoissa oleville asiakkaille.<br />
Toisaalta 3-4 viikon jonotusaikaan toivottiin muutosta ja ratkaisuna pidettiin Matalan<br />
tekemää katkoa – ”osa hätäreaktiota, kun ei sinne katkolle pääse 2-3 päivän sisällä,<br />
niin se täytyy järjestää itse. Asiakkaan hätä ja kiire tarttuu”. Kolmannen arvion mukaan<br />
kyse ei ole vain paikkapulasta ja jonotusajasta, vaan halutaan muista katkaisuhoitopaikoista<br />
poikkeava, ”oman mallin mukainen” katkaisuosasto. Tällä tarkoitetaan katkaisuhoitoyksikköä,<br />
jossa olisi pelkästään huumeiden käyttäjiä, nuoret ja vanhemmat henkilöt olisivat eri<br />
osastoille, katko olisi ehdottomasti suljettu 7 ja hoitojaksot olisivat nykyistä pitkäkestoisempia.<br />
3.3 Kohtaamistila Lorvi: kahvia ja keskustelua<br />
Sisällöllisen suunnitelman mukaan<br />
Niin sanottu aulatoiminta tulee olemaan olennainen osa matalan kynnyksen<br />
hoitopisteen toimintaa. Asiakas otetaan vastaan mihin aikaan vuorokaudesta<br />
tahansa, kohtaaminen on vapaamuotoinen ja välitön ja lähtee asiakkaan tarpeista<br />
ja voinnista. Aulassa voi toimia ”aulaemäntä”, jonka johdolla asiakkaat<br />
muodostavat spontaaneja, hoidollisia ryhmiä. Asiakkaalla on mahdollisuus<br />
tutustua hoitopisteeseen nimettömänä, varsinaisissa hoitopalveluissa asiakas<br />
asioi kuitenkin nimellään. Sisääntulokäytäntö voisi olla esimerkiksi seuraavanlainen:<br />
sairaanhoitaja tekee alkuhaastattelun, asiakas siirtyy akupunktioryhmään<br />
ja sen jälkeen hän tapaa työntekijän, jonka kanssa tilannetta kartoitetaan<br />
tarkemmin.<br />
7 Työntekijän kommentti: "Jos hoitopaikassa on yksi, joka käyttää, niin muutkin alkavat käyttää, ja ne jotka<br />
eivät halua käyttää, ahdistuu ja lähtee pois. Tehdään karhunpalveluksia muille ja menetetään ne helmet, jotka<br />
olisivat voineet hyötyä hoidosta."<br />
33
Päivätila aiheutti työntekijöissä eniten huolta alkuhaastattelussa. Huoli kohdistui siihen,<br />
kuinka ehditään huomioimaan kaikki asiakkaat, kuinka paljon voidaan ottaa vastaan samanaikaisesti,<br />
minkälaisessa kunnossa asiakkaat saapuvat, kuinka kauan yksi asiakas voi<br />
viipyä tiloissa sekä kuinka saadaan estettyä huumeiden välittäminen ja asiakkaiden eitoivottu<br />
”verkostoituminen”. Pelkona oli esimerkiksi se, että ne asiakkaat, jotka haluaisivat<br />
hakeutua hoidon piiriin, eivät hakeudu Matalaan, jos ”siitä tehdään yleinen käyttäjien olohuone,<br />
jos tarjotaan kaikille kaikkea”. Työntekijöillä oli päivätilasta erilaisia näkemyksiä,<br />
mutta siitä he olivat yksimielisiä, että sen ei haluttu muodostuvan päiväkeskustyyppiseksi<br />
tilaksi, jonne tulon motiivina olisi ajankuluttaminen eikä kontaktin luominen tuki- ja hoitopalveluihin.<br />
Päiväkeskuksen tarve tiedostettiin, mutta työntekijät näkivät, että Matalan rooli<br />
on enemmän hoidollisella puolella.<br />
Periaatteena oli, että asiakkaat eivät ole päivähuoneessa keskenään, jotta työntekijät voivat<br />
valvoa tilannetta, ja asiakkaat tuntevat tulevansa kohdatuiksi. Asiakkaille sallitaan sekä<br />
passiivinen että aktiivinen osallistuminen: päivätilassa on mahdollisuus istua ja juoda kahvia<br />
joko vain tutustuakseen paikkaan ja henkilökuntaan, osallistua keskusteluihin tai odottaa<br />
työntekijän vapautumista. Alkuhaastattelussa pidettiin ideaalina, että tilassa olisi kerrallaan<br />
korkeintaan 5-6 ihmistä, jolloin voidaan keskustella vapaamuotoisesti tai ohjatusti<br />
ryhmäkeskusteluna. Jos asiakkaita tulisi samanaikaisesti kymmenkunta, työntekijät uskoivat<br />
tilanteen muuttuvan vaikeasti hallittavaksi. Eräs työntekijä totesi tilanteen ristiriitaisuuden<br />
kertomalla, että<br />
”täytyy sanoa, että sori meille ei mahdu, vaikka tilaa on vaikka muille jakaa.<br />
Sit ne ei tule ikinä. On matalan kynnyksen paikka, mihin ei pääse.”<br />
Toisella haastattelukerralla lähes kaikki työntekijät olivat sitä mieltä, että Lorvin toimintaa<br />
tulisi kehittää kokonaisuudessaan. Ensinnäkin tulisi luoda yhteinen käsitys matalasta kynnyksestä,<br />
sillä ”Lorvi on tällä hetkellä ainoa, mikä meillä matalaa kynnystä”. Toiseksi<br />
haluttiin korjata henkilökuntatilanne siten, että Lorvissa olisi aina kaksi työntekijää paikalla.<br />
Työntekijöillä oli huono omatunto siitä, että heillä ei ollut tarpeeksi aikaa jutella asiakkaiden<br />
kanssa päivätiloissa, koska he olivat sidottuja yksikönkeskusteluihin. Työntekijät<br />
myönsivät, että jotkut asiakkaat asioivat puhtaasti ”päivähoitoperiaatteella”, ja tämä oli<br />
monien työntekijöiden mielestä täysin sallittua. Useimpien arveltiin kuitenkin haluavan<br />
”hoidollisuutta elämään eli kahvittelun tai täällä piipahtamisen avulla tutustutaan tai vähitellen<br />
mietitään” hoitoon lähdön mahdollisuutta. Työntekijöiden mukaan päivähuoneessa<br />
34
oppii tuntemaan ihmisiä eri tavalla – ”ihmiset jaksaa skarpata tuossa kun ne istuu vastapäätä,<br />
että saavat sen lääkepussin”. Lisäksi Lorvissa syntyy keskustelua kaikesta asiakkaiden<br />
elämää koskevista tai kiinnostavista asioista, ei pelkästään hoidollisista asioista. Eräs<br />
työntekijä kuvaili, että ”Lorvissa kahvitellessa asiakkuus tulee hyvin esiin, asiakas on siinä<br />
kuningas, hän saa siinä tarkkailla ja määrätä sen tahdin, missä edetään”.<br />
Osa työntekijöistä ei uskonut alkukesällä 2003, että yövuoron poisjääminen tulee vapauttamaan<br />
resursseja muuhun kohtaamiseen, sillä samalla kun työntekijäresursseja vapautuu,<br />
niin yhä enemmän uusia asiakkaita hakeutuu palvelun piiriin. Tällöin Matalan tulisi olla<br />
selkeästi päiväkeskus-tyyppinen paikka ja sen pyörittämiseen henkilöstömäärä riittäisi.<br />
Heidän mielestään Matalassa on liikaa asiakkaita avokuntoutuksen tekemiseen nykyisellä<br />
henkilöstökapasiteetilla. Lisäksi he olivat huolissaan siitä, että asiakasmäärän kasvu heikentää<br />
palveluiden laatua. Muutama työntekijä oli sitä mieltä, että jos resurssit eivät päivävuorossa<br />
lisäänny, niin työssä jaksaminen käy raskaaksi – ”vaikka yritetään ideoida kaikkea<br />
ja pitää laatu korkealla, mutta jossain raja mihin venytään, nyt 600 asiakasta ollut ja<br />
keskimäärin 40 käyntiä päivässä” (tilanne 05/2003, huom. TK) . Yhden ehdotuksen mukaan<br />
päiväkeskustyyppisen ja hoidollisen toiminnan järjestäminen onnistuisi samoissa tiloissa,<br />
jos olisi esimerkiksi selkeästi kaksi eri tiimiä, joilla olisi omat vastuualueensa ja<br />
työtehtävänsä.<br />
Työntekijät pohtivat paljon ryhmätoiminnan aloittamista ja varsinkin sellaisen ruuhkatilanteen<br />
paineessa, jossa yksilökeskustelujen tarve kasvaa hallitsemattoman suureksi. Yksilökeskusteluja<br />
pidettiin erittäin tehokkaana työkaluna ja asiakkaiden ajateltiin arvostavan<br />
niitä, koska kaikilla ei ole riittäviä sosiaalisia taitoja tai keskittymiskykyä. Asiakaskyselyn<br />
mukaan lähes puolet vastaajista (N=36) oli erittäin tyytyväisiä yksilökeskusteluihin. Kaksi<br />
asiakasta viidestä (N=31) oli tyytyväisiä ja yhdeksän vastannutta ei osannut sanoa. Kukaan<br />
asiakkaista ei ilmaissut tyytymättömyyttä yksilökeskusteluita kohtaan. Työntekijöiden mukaan<br />
avolääkitykseen liittyvät tukikeskustelut ovat osa hoitoa, mutta yksilökeskustelun lisäksi<br />
osa tuen antamisesta voisi tapahtua ryhmäkeskusteluissa. Osaston sulkeuduttua henkilöstöresursseja<br />
uskottiin riittävän ryhmien kasaamiseen. Asiakaskyselyn mukaan neljäsosa<br />
asiakkaista (N=20) ilmaisi halukkuutensa osallistua toiminta- ja terapiaryhmiin säännöllisesti.<br />
Yli puolet (N=43) ei osannut sanoa ja lähes joka neljäs (N=18) oli jokseenkin tai<br />
täysin eri mieltä. Työntekijät myönsivät, että ryhmiin osallistuminen vaatii paljon ihmisiltä<br />
ja aktiivikäyttövaiheessa oleville jo pelkästään säännöllinen ajankäyttö voi tuottaa ongel-<br />
35
mia. Työntekijöiden mielestä Lorvin toimintaa kehittäessä tulisi kysyä asiakkaiden mielipidettä,<br />
sillä on turhaa järjestää ryhmiä tai muuta toimintaa kuuntelematta asiakkaiden tarpeita.<br />
Työntekijöiden mielestä asiakkaiden haluista lähtevä palveluiden rakentaminen on<br />
matalan kynnyksen ideologian mukaista toimintaa.<br />
3.4 Lääkäri: vastaanottoaikoja ja lääkemääräyksiä harkitusti<br />
Työntekijät olivat tyytyväisiä molemmilla haastattelukerroilla siihen, että lääkäripalveluiden<br />
saatavuus oli rajoitettua, kun Matalassa oli palkattuna kaksi osa-aikaista lääkäriä. Asiakkaita<br />
ei haluttu opettaa siihen, että Matalassa toimii sellainen lääkäripäivystys tai poliklinikka,<br />
jonka vastaanotolle pääsee suoraan asiakkaaksi. Työntekijöiden mukaan lääkärin<br />
vastaanotolle ei voi olla matala kynnys ja varsinkin alussa on tarkoituksenmukaista pitää<br />
tiukkaa linjaa, koska linjaa olisi vaikea myöhemmin kiristää. Työntekijät miettivät haastatteluissa<br />
lääkärille ohjaamisen käytäntöjä sekä päällekkäisen tai peräkkäisten kartoitusten<br />
tekemistä Matalassa. Asiakkaiden haastattelemista ensin oman työntekijän tai työparin<br />
vastaanotolla ja vielä viimeisenä lääkärin tapaamisella pidettiin aikaa vievänä ja turhauttavana<br />
sekä asiakkaille että myös työntekijöille. Asiakastiedot kirjataan joka tapauksessa yhteiseen<br />
tietokantaan ja ovat siten sieltä luettavissa, tarkistettavissa ja täydennettävissä. Lääkärin<br />
tekemää kartoitusta perusteltiin sillä, että lääkityksen aikana ja vieroitusoireiden hoidossa<br />
lääkärin tulee tietää mitä aineita ja kuinka paljon asiakas on käyttänyt. Toisaalta usealla<br />
haastattelukerralla saadaan kokonaisvaltainen ja jatkuvasti täydentyvä kuva asiakkaan<br />
tilanteesta.<br />
Toisella haastattelukerralla työntekijät kertoivat käytännön muodostuneen sellaiseksi, että<br />
akuuteissa tilanteissa lääkärille pääsee välillä nopeastikin, mutta tavallisesti asiakkaat pääsevät<br />
lääkärille parin päivän sisällä. Kaikki muut, paitsi osastolla olevat asiakkaat, tulevat<br />
lääkärin luo ajanvarauksen kautta. Ennen lääkärin tapaamista muut työntekijät kartoittavat<br />
asiakkaan motivaatiota ja elämäntilannetta 2-3 asiakastapaamisella sekä miettivät hoitosuunnitelmaa<br />
ja lääkäripalvelun tarvetta. Työntekijät kaipasivat yhtenäistä lääkepolitiikkaa,<br />
jotta asiakkaalle ei tulisi sellaista tunnetta, että yksi työntekijä ohjaa muita helpommin lääkärin<br />
vastaanotolle, tukee lääkityksen aloittamista tai jatkamista tai että joillekin asiakkaille<br />
määrätään helpommin lääkkeitä kuin muille. Työntekijät kertoivat yksimielisesti, että lääkityksen<br />
suhteen asiakkaiden kanssa tulee ”vääntämistä”, joten vastuun jakamiseksi toivo-<br />
36
taan yksimielisyyttä koko työyhteisössä sekä tehokkaampaa tiimiajattelua lääkärin ja muiden<br />
työntekijöiden välille.<br />
Alkukesällä 2003 lääkärin vastaanotolla kävi päivittäin 3-5 ajanvarausasiakasta, mitä pidettiin<br />
ihanteellisena määränä. Tällöin osastolla oleville ja kriisitilanteissa tuleville asiakkaille<br />
pystyttiin järjestämään vastaanottoaika joustavasti. Tosin työntekijä kertoi, että jos moni<br />
osastolla oleva kaipasi lääkärin palveluita, päiväjärjestys meni helposti sekaisin ja työpäivä<br />
venyi. Vanhojen asiakkaiden lääkäripalvelut liittyivät tavallisesti tukilääkityksen aloittamiseen,<br />
vieroitusoireiden, unettomuuden ja levottomuuden lääkitykseen sekä lääkkeiden tiputtamiseen<br />
kontrollikäynneillä.<br />
Asiakaskyselyn mukaan joka viides vastaaja (N=17) oli tosi tyytyväinen ja kaksi asiakasta<br />
viidestä (N=31) tyytyväisiä lääkäripalveluihin. Joka kolmas ei osannut vastata. Seitsemän<br />
asiakasta oli tyytymättömiä tai tosi tyytymättömiä lääkärin palveluihin. Avovastauksissa<br />
muutama asiakas toivoi, että lääkärille pääsisi nopeammin. Tyytymättömyys ei kohdistunut<br />
vastausten perusteella lääkärin ammattitaitoon tai lääkitysasioihin, vaan jonoja ja lääkärille<br />
pääsyn kriteerejä kohtaan. Sidosryhmäkyselyssä muutama vastaaja ilmoitti, että Matalan<br />
lääkärinpalvelut ovat suppeammat kuin mitä he olisivat odottaneet ja toivoivat, että lääkäripalveluita<br />
lisättäisiin jatkossa.<br />
3.5 Motivointi: palon sytyttämistä ja sammuttamista<br />
Työntekijöiden mielestä motivointi on sitä, kun havahdutetaan asiakas näkemään ja kyseenalaistamaan<br />
oma tilanteensa, ottamaan vastuuta omasta päihderiippuvuudestaan ja hoitamaan<br />
sitä. Heidän mukaansa halu raitistua tulee houkuttelemalla ihminen itse kuvittelemaan<br />
omassa mielessään toisenlainen elämä ja uskomaan, että vaikeasta huumeriippuvuudesta<br />
on mahdollista päästä irti. Motivointityössä autetaan asiakasta löytämään omasta elämästä<br />
terveellisiä rakenteita ja kasvattamaan niitä.<br />
Erään työntekijän mukaan luottamus tulee siitä, että uskaltaa puhua asiakkaalle suoraan<br />
vaikeista asioista, kuten käytön seurauksista ja pakonomaisuudesta. Hänen mukaansa asiakkaat<br />
ovat olleet jälkikäteen tyytyväisiä suoruuteen ja tiukkuuteen, vaikka keskusteluhetkellä<br />
olisivat raivostuneena halunneet lopettaa hoidon. Hänen mielestään ei pidä paikkaan-<br />
37
sa, että ihmisillä pitää olla vapaus valita ja motivaatiota ennen kuin heidät voidaan ohjata<br />
hoitoon, koska käyttäjillä on oma totuus ja he sulkevat kaiken muun ulkopuolelle –<br />
”valistus ja tiedotus vaikuttaa lähinnä niihin, joilla on mielessään ristiriitaa ja ovat halukkaita<br />
kuulemaan. Niillä, joilla on suljettu mieli, ovat niin riippuvuutensa lumoissa, etteivät<br />
ota tietoa vastaan”. Vastakkaisen mielipiteen mukaan matalan kynnyksen toimintaan liittyy<br />
se, että hoidosta puhutaan vasta siinä tapauksessa, kun asiakas itse ottaa sen puheeksi,<br />
”ei kireää vääntöä, että nyt sun täytyy lähteä hoitoon”. Yleisesti työntekijöiden mielestä<br />
muutoksen tekee mahdolliseksi se, että päihteiden käyttäjä tuntee elämänsä sietämättömäksi.<br />
Joskus epäonnistuminen voi olla onnistumista, kun asiakas havahtuu omaan tilanteeseensa<br />
hoidon keskeyttämisen tai uloskirjoittamisen jälkeen, vaikka hoidon aikana hän ei<br />
ollut vielä valmis lopettamaan käyttöä. Vastaavasti joillakin asiakkailla laitoshoitojakso voi<br />
onnistua suunnitelmien mukaan, mutta heidän valmiutensa palata arkeen ovat liian heikot ja<br />
he retkahtavat uudelleen.<br />
Työntekijöiden mukaan motivoinnin tuloksena asiakkaalle syntyy pikku hiljaa perusturvallisuus<br />
kohdata eteen tulevia asioita ja kokeilla raittiina olemista. Ajan myötä raittiusjaksot<br />
alkavat kestää pidempiä aikoja, retkahtamiset harventuvat eikä retkahduksista seuraa enää<br />
jatkuvaa käyttöä. Tätä kautta asiakkaan elämänlaatu paranee ja usko huumeiden käytön<br />
lopettamisen mahdollisuuteen kasvaa. Työntekijöiden mukaan asiakasta ei lähetetä hoitopolulle<br />
yksin, vaan hoitoon lähdön yhteydessä otetaan yhteyttä esimerkiksi Tampereen A-<br />
klinikkatoimen Kuntoutumiskeskuksen sosiaalityöntekijään ja pidetään verkostopalaveri.<br />
Varmistamalla hoitojatkumo luodaan turvaa asiakkaalle – ”ei niin, että menee kahdeksi<br />
viikoksi katkolle ja mitä sen jälkeen, palaako takaisin samaan asuntoon, käyttävien kavereiden<br />
luo”. Työntekijöiden mukaan niitä huumeiden käyttäjiä, joilla ei ole aikaisempia<br />
hoitokokemuksia, on autettava poistamaan elämänmuutokseen liittyvää pelkoa. Heillä<br />
saattaa olla halu lähteä hoitoon, mutta luopuminen huumeiden käyttäjän elämästä ja siihen<br />
kuuluvasta kaveriporukasta saattaa pelottaa ja tuntua surulliselta.<br />
Työntekijöiden mukaan asiakkaan kanssa on hyödyllistä miettiä mitkä toimenpiteet ja välintulot<br />
ovat aikaisemmin auttaneet, ja sen jälkeen katsoa löytyykö sieltä yksilöllisesti vaikuttavia<br />
keinoja. Moni haastatelluista työntekijöistä kertoi kannattavansa ratkaisu- tai voimavarakeskeistä<br />
terapiasuuntaa, jossa ”kehumalla, motivoimalla ja aikaisempia onnistumisia<br />
esiin nostamalla” etsitään asiakkaan resursseja ja tuetaan asiakkaan eheytymistä. Asiakaslähtöisyydellä<br />
he tarkoittavat sitä, että kokenut työntekijä osaa tarjota asiakkaalle sellai-<br />
38
sia vaihtoehtoja, joiden uskoo soveltuvan tietylle henkilölle, mutta asiakas lopulta päättää<br />
itse, minkä hän uskoo tai tietää toimivan omalla kohdallaan. Työntekijöiden mielestä Paussissa<br />
on saatu loistavia tuloksia erityisasiakkaiden kanssa, kun kriisitilanteissa heitä on<br />
voitu tavata useita kertoja viikoittain (ks. myös Hyvinvointitase 2001-2002).<br />
4. Matalan asiakaskunnat ominaispiirteet<br />
Kurvin arviointitutkimuksen mukaan hoitopaikoilla on taipumus leimautua ja muodostua<br />
tietyntyyppisen asiakaskunnan hoitopaikaksi. Koska hoitoon hakeutuminen on vapaaehtoista,<br />
on hoitopaikasta huumeiden käyttäjien keskuudessa muodostuvalla kuvalla suuri<br />
merkitys sille, mitä asiakasryhmiä se tavoittaa. Palveluiden hakeutumiseen ja asiakasryhmän<br />
kohdentumiseen vaikuttavat huumeiden käyttäjien omat valinnat ja alakulttuurin lainalaisuudet<br />
sekä Kurvin ja muun hoitojärjestelmän oma toiminta. (Törmä 2003, 124-126.)<br />
Samoin Matalassa asiakkaiden uskottiin ohjaavan sitä, mille ryhmälle Matala profiloituu ja<br />
mikä asiakasryhmä lopulta ottaa paikan omakseen:<br />
" Matalasta voi tulla nuorien aikuisten narkomaanien yksikkö tai kroonikkoalkoholistien<br />
yksikkö. Nämä asiakasryhmät haluavat pysyä hyvinkin erillään,<br />
kun yksi porukka jää ja kotiutuu ja julistamalla omaksi paikakseen pistää<br />
muun porukan pois eivätkä muut enää hakeudu. Sellainen ohjaus pitäisi olla<br />
työntekijöille ja hallintoviranomai- sille eikä asiakkaille, kenelle se (Matala)<br />
on suunnattu."<br />
Alkuhaastattelussa työntekijät eivät uskoneet, että Matalaan tulisi kovin paljon uusia tai<br />
sellaisia asiakkaita, joiden tilannetta ei olisi jo aikaisemmin selvitetty jossain hoitopisteessä.<br />
Tosin toiveena oli, että Matala tavoittaa uusia käyttäjäryhmiä, jotka eivät ole vielä voimakkaasti<br />
riippuvaisia tai joille ei ole aiheutunut vielä käytöstä haittoja, mutta jotka ovat huolestuneita<br />
tilanteestaan ja harkitsevat aineiden käytön lopettamista kokonaan. Tällaisia<br />
ryhmiä voisivat olla eri aineiden viikonloppu- ja bilekäyttäjät sekä satunnaisesti kannabista<br />
tai ekstaasia käyttävät henkilöt. Työntekijät visioivat näille asiakkaille erilaisia ryhmiä tai<br />
esimerkiksi infotilaisuuksia käyttöön liittyvistä riskeistä ja muista vaikutuksista. Vaikeasti<br />
tavoitettavan huumeidenkäyttäjäryhmän muodostavat sosiaalisesti syrjäytyneet, viranomai-<br />
39
sia varovat ja rikoksia tekevät käyttäjät. Heidän löytämisensä on vaikeaa, koska he<br />
”toimivat neljän seinän sisällä, käyvät yöllä varkaissa ja päivällä ovat piilossa”. Näiden<br />
mahdollisesti iältään vanhempien suonensisäisesti huumeita käyttävien henkilöiden ei uskottu<br />
niinkään hakeutuvan Matalaan – "mitäs ne meidän muutamasta pilleristä". Näiden<br />
kahden ääripään tavoittaminen koettiin hankalaksi ja uskottiin, että tiedotuskampanjoita<br />
paremmin viesti Matalasta tai muista palveluntuottajista kulkee huumeiden käyttäjien omien<br />
kanavien kautta 8 . Matalan arveltiin tarjoavan mahdollisuuden kartoittaa minkälaista apua<br />
nämä vaikeasti tavoitettavat ryhmät saattaisivat tarvita.<br />
4.1 Asiakaskyselyyn vastanneiden profiili<br />
Matalan asiakaskyselyyn vastasi 86 henkilöä, joista naisia oli 34 ja miehiä 52. Vanhin vastaaja<br />
oli syntynyt vuonna 1946 ja nuorin vuonna 1985. Kyselyyn vastanneista 77 oli tamperelaisia<br />
ja 7 asui muualla Pirkanmaalla. Suurimman asiakasryhmän muodostivat nuoret<br />
aikuiset; lähes puolet kyselyyn vastanneista oli 21 – 26-vuotiaita.<br />
Asiakkaiden ikäjakauma<br />
25<br />
20<br />
15<br />
10<br />
5<br />
11<br />
21 21<br />
15<br />
3 3<br />
6<br />
0<br />
18-20 v.<br />
(-83-85)<br />
21-23 v<br />
(-80-82)<br />
24-26 v<br />
(-77-79)<br />
27-29 v<br />
(-74-76)<br />
30-34 v<br />
(-73-69)<br />
35-39 v.<br />
(-64-68)<br />
40-57 v<br />
(-46-63)<br />
Ikä ja syntymävuosi<br />
Kuvio 1: Matalan asiakaskyselyyn vastanneiden ikäjakauma<br />
8 Vajaa puolet eli 35 asiakasta sai tiedon Matalasta kaverin kautta. Jonkun muun hoitopaikan (mm. Nervi,<br />
Paussi, Tampereen A-klinikkatoimen Kuntoutumiskeskus) henkilökunnan kertoman perusteella tuli samoin 35<br />
henkilöä. 13 asiakasta luki Matalasta lehdestä tai kuuli muista tiedotusvälineistä. Neljä asiakasta kuuli paikasta<br />
perhepiiristä ja kaksi poliiseilta. Tärkeimmät informaatiokanavat olivat kaverit ja tuki- ja hoitopalveluista<br />
erityisesti Paussi.<br />
40
Perhehuoltojärjestelmästä otetun huumehoito-otoksen mukaan vuodesta 2000 vuoden 2003<br />
lokakuun loppuun mennessä oli ollut hoidossa 154 tamperelaista huumeiden käyttäjää 9 .<br />
Vuonna 2003 kymmenen kuukauden aikana oli hoidossa ollut 64 asiakasta. Otokseen valittiin<br />
kaikilta vuosilta Mainiemessä, Nousevan Auringon Talossa, Kankaanpään A-kodissa,<br />
Järvenpään sosiaalisairaalassa, Kostamossa, Koivulehdossa sekä Mikkelissä huumehoidossa<br />
olleet henkilöt. Näiden lisäksi vuoden 2003 kohdalta valittiin Villa Hockeyssä ja kaikissa<br />
muissa hoitopaikoissa huumehoidossa olleet henkilöt. Eniten hoidossa oli ollut vuosina<br />
1980–82 -syntyneet nuoret. Alaikäisten määrä on tässä otoksessa hyvin vähäinen, koska<br />
Rauhaniemen tiedot eivät olleet saatavilla. Kuvio 2 osoittaa, että hoitoon on hakeuduttu<br />
eniten keskimäärin 20-vuotiaana, ja sitä seuraavien kymmenen vuoden aikana huumehoidon<br />
asiakkuudet alkavat vähentyä. Yli 30-vuotiaita huumehoidon asiakkaita on suhteellisesti<br />
vähän. Verrattaessa Matalan kyselyyn vastanneiden sekä huumehoidossa olleiden<br />
tamperelaisten ikäjakaumaa keskenään, voidaan todeta niiden vastaavan toisiaan hyvin,<br />
joten Matala on tavoittanut varsin kattavasti eri ikäisiä asiakkaita.<br />
Kuudesosa - eli kaksikymmentäneljä asiakasta - oli hoidossa edellä mainituissa hoitolaitoksissa<br />
kaksi kertaa ja viisi asiakasta kolme kertaa kolmen vuoden ja kymmenen kuukauden<br />
aikana. Vuoden 2003 osalta neljäsosa eli neljätoista asiakasta oli ollut aikaisemmin hoidossa.<br />
Valtaosa asiakkaista oli näin ollen hoidossa vain kerran.<br />
Asiakkaiden ikäjakauma<br />
50<br />
40<br />
30<br />
20<br />
10<br />
0<br />
44<br />
32<br />
25<br />
18<br />
12<br />
8<br />
8<br />
5<br />
-83-86 -80-82 -77-79 -74-76 -71-73 -68-70 -64-67 -61-63<br />
Syntymävuosi<br />
Kuvio 2: Vuosina 2000-2002 ja 1-10/2003 huumehoidossa olleiden tamperelaisten ikäjakauma<br />
9 Miehiä oli ollut hoidossa 101 ja naisia 53.<br />
41
Matalan asiakaskyselyn perusteella asiakaskunnan enemmistö muodostui kahdeksan vuotta<br />
(N=12) tai kymmenen vuotta (N=10) huumeita käyttäneistä henkilöistä. Yhteenlaskettuna<br />
korkeintaan kaksi vuotta (N=10) ja yli kymmenen vuotta (N=12) huumeita käyttäneet henkilöt<br />
muodostivat vastaavasti suuren ryhmän. Matala tavoitti siten sekä huumeiden käytön<br />
alkuvaiheessa olevia että pitkään huumeita käyttäneitä henkilöitä. Yleisimmin asiakkaat<br />
olivat aloittaneet huumeiden käytön 14–15 - vuotiaina. 66 prosenttia asiakkaista oli aloittanut<br />
käytön alle 18-vuotiaana ja 93 prosenttia alle 25-vuotiaana. Nuorin aloitusikä oli 12<br />
vuotta.<br />
Huumeiden käytön kesto<br />
asiakkaat<br />
14<br />
12<br />
10<br />
8<br />
6<br />
4<br />
2<br />
0<br />
3<br />
alle<br />
1<br />
5<br />
2<br />
4 4<br />
5<br />
9<br />
8<br />
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 12 13 15 yli<br />
15<br />
käyttövuodet<br />
12<br />
2<br />
10<br />
1<br />
4<br />
3<br />
4<br />
Kuvio 3: Matalan asiakkaiden ilmoitus huumeiden käytönsä kestosta<br />
Aineistosta eriteltiin ainoastaan Subutexiä pääsiallisena aineena käyttävien asiakkaiden<br />
huumeiden käytön aloittamisikä sekä nykyinen ikä. Suurin osa Subutexiä vastaushetkellä<br />
käyttävistä asiakkaista oli aloittanut huumeiden käytön 13–15 -vuotiaana ja yli 20-<br />
vuotiaana huumeiden käytön aloittaneista hyvin harva käytti Subutexiä. Aineen käyttäjäkunta<br />
oli 18–30 -vuotiaita ja yleisimmin käyttäjä oli 21-vuotias. Aineisto ei siten tue suoraan<br />
käsitystä siitä, että nuoret aloittaisivat huumeiden käytön Subutexillä, vaan aine tulee<br />
useimmiten valikoimaan mukaan, kun nuori on käyttänyt muutamia vuosia muita huumausaineita.<br />
42
Aikaisempi hoitohistoria<br />
Matalan asiakaskyselyssä kysyttiin ensikertalaisuutta huumehoidossa kahdella kysymyksellä;<br />
"Onko tämä sinulle ensimmäinen hoitoon hakeutumiskerta?" ja "Kuinka monta kertaa<br />
olet ollut katkaisuhoidossa, avohoidossa, laitoskuntoutuksessa ja psykiatrisessa sairaalassa?".<br />
Verrattaessa käytön kestoa hoitoon hakeutumisiin, voidaan todeta, että hoitoon hakeutumisen<br />
viive ei ollut yleisesti pitkä; hoitoon oli hakeutunut tasaisesti alle vuoden ja<br />
pidempään käyttäneitä henkilöitä. Ensi kertaa hoitoon hakeutuvista viisi asiakasta oli käyttänyt<br />
huumeita korkeintaan vuoden. Muilla asiakkailla viive oli 4-7 tai 10 vuotta.<br />
Ensimmäistä kertaa hoitoon hakeutuvat (N=13) muodostivat kolme erilaista ryhmää: nuoret<br />
(19–22 -vuotiaat) huumeiden käyttäjät, nuoret aikuiset (24–26 -vuotiaat) huumeiden käyttäjät<br />
sekä 1960-luvulla syntyneet alkoholin suurkuluttajat. Yleisimmin käytetyt aineet olivat<br />
Subutex ja kannabis. Yhteistä näille asiakkaille oli se, että he tulivat Matalaan ensimmäisen<br />
kerran saadakseen neuvontaa, lääkehoitoa ja apua elämänkriisiin. Yleisimmin he asioivat<br />
Matalassa vastaushetkellä tukikeskusteluiden, lääkkeiden haun ja jatkohoidon suunnittelun<br />
merkeissä. Yhteistä kolmelle ryhmälle oli myös se, että he asioivat vastaushetkellä Matalan<br />
lisäksi korkeintaan Nervissä tai mielenterveystoimistossa. Monilla asiakkailla, jotka ilmoittivat<br />
hakeutuvansa Matalan kautta ensimmäistä kertaa hoitoon, oli kuitenkin asiointikokemuksia<br />
Rauhaniemestä, Paussista, Nuorisoasemasta, A-klinikalta, Pitkäniemestä tai<br />
TAYS:n päihdepoliklinikalta. Näistä asioimisista huolimatta he ilmoittivat, etteivät olleet<br />
saaneet huumehoitoa katko-, avo- tai laitoshoidossa tai psykiatrisessa sairaalahoidossa. Kysely<br />
ei anna vastausta siihen, liittyivätkö aikaisemmat asioinnit lähiaikoina alkavaan, ensimmäisen<br />
huumehoitojaksoon vai muiden päihteiden väärin- tai sekakäytön aiheuttamien<br />
riippuvuuksien tai mielenterveysongelmien hoitoon.<br />
Matalaan hakeutuminen oli ensimmäinen hoitokontakti 13 asiakkaalle eli 80 prosentilla<br />
(N=69) kyselyyn vastanneista asiakkaista oli aikaisempia hoitokokemuksia. Kolme viidestä<br />
(N=53) oli ollut aikaisemmin katkaisuhoidossa. Valtaosa asiakkaista oli ollut katkohoidossa<br />
kerran (N=14) tai kaksi kertaa (N=10). Puolet vastanneista (N=43) oli ollut avohoidossa;<br />
näistä 40 prosenttia (N=17) kerran ja 26 prosenttia (N=11) kaksi kertaa. Laitoskuntoutuksessa<br />
oli ollut samoin puolet vastanneista (N=44); näistä lähes joka kolmas (N=14) kaksi<br />
kertaa ja joka neljäs (N=12) kolme kertaa. Psykiatrisessa hoidossa oli ollut joka kolmas<br />
(N=29) vastanneista; näistä lähes 40 prosenttia (N=11) kaksi kertaa ja joka neljäs (N=7)<br />
43
kerran. Harva asiakas käynyt läpi yli hoitojaksoa katkaisu-, avo- tai kuntouttavassa hoidossa<br />
tai psykiatrisessa sairaalassa.<br />
Katkaisu- ja avohoitojen määrä<br />
asiakkaat<br />
18<br />
16<br />
14<br />
12<br />
10<br />
8<br />
6<br />
4<br />
2<br />
0<br />
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10<br />
hoitokerrat<br />
katkaisu<br />
avohoito<br />
Kuvio 4: Asiakkaiden aikaisemmat hoitokerrat katkaisu- ja avohoidossa<br />
Laitoskuntoutuksen ja psykiatrisen hoidon määrä<br />
asiakkaat<br />
16<br />
14<br />
12<br />
10<br />
8<br />
6<br />
4<br />
2<br />
0<br />
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10<br />
hoitokerrat<br />
laitoskuntoutus<br />
psykiatrinen hoito<br />
Kuvio 5: Asiakkaiden aikaisemmat hoitokerrat laitoshoidossa ja psykiatrisessa hoidossa<br />
Asiakaskyselyssä oli listattuna erilaisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita, joiden<br />
käyttöä kysyttiin asiakkailta. Asiakkaat olivat asioineet eniten työvoimatoimistossa (73 %)<br />
ja sosiaalitoimistossa (73 %). Asiakaskyselyssä ei tiedusteltu sitä, käykö henkilö töissä vai<br />
opiskeleeko hän. Vastausten perusteella voi havaita, että valtaosa asiakkaista oli tarvinnut<br />
tukea toimeentulo- ja työllisyysasioihin. 78 prosenttia asiakasta ilmoitti, että hänellä on<br />
44
vähän tai vaikeita ongelmia kouluun tai työhön liittyen. Sosiaalitoimiston suuri käyttö pitää<br />
sisällään oletettavasti päihdehoitoon hakeutumiset ja maksusitoumusasiat. 94 prosenttia<br />
asiakkaista ilmoitti olevansa rahavaikeuksissa.<br />
71 prosenttia asiakkaista ilmoitti asioivansa Nervissä. Asiakkaat ovat kaivanneet matalan<br />
kynnyksen palveluita, ja Nerviin on ollut helppo hakeutua. Nervissä asioiminen antaa myös<br />
viitteitä asiakkaiden huumeiden käyttötavoista. Sosiaaliasema Paussissa on asioinut lähes<br />
kuusi asiakasta kymmenestä (57 %), vaikka vain muutama asiakas kirjoitti olevansa Paussin<br />
yksilöllisen palveluohjauksen asiakas (YPO). Yli puolet (51-53 %) asiakkaista oli asioinut<br />
aikaisemmin Tampereen A-klinikkatoimen Kuntoutumiskeskuksessa, A-klinikalla sekä<br />
NA/AA-ryhmissä. Mielenterveystoimistossa oli asioinut useampi kuin kaksi asiakasta viidestä<br />
(44 %). Kun verrataan huumeiden käytön kestoa mielenterveystoimistokokemusten<br />
kanssa, on todettavissa, että mielenterveysasioissa on hakenut apua yhtä lailla käytön juuri<br />
aloittaneet kuin pidempäänkin käyttäneet. Aineiston mukaan mielenterveystoimistokäynnit<br />
yleistyvät kolmen käyttövuoden jälkeen. Aineistossa on 33 Matalan asiakkaita, jotka ovat<br />
käyttäneet huumeita yli viisi vuotta hakeutumatta mielenterveyspalveluihin. Rauhaniemessä<br />
oli asioinut kaksi asiakasta viidestä (41 %), Pitkäniemen sairaalassa vähintään joka kolmas<br />
asiakas (37 %), Nuorisoasemalla joka kolmas (33 %), ja TAYS:n päihdepoliklinikalla vajaa<br />
kolmasosa asiakkaista (29 %). Matalan kynnyksen päiväkeskus- ja asumispalveluissa asioiminen<br />
oli harvinaisempaa; Mustassa Lampaassa oli käynyt lähes joka neljäs (23 %) sekä<br />
Viinikanlahden ensisuojassa ja hoitokodissa joka kymmenes (9-10 %). Päiväperhossa ja K-<br />
klinikalla 10 (8-9 %) oli käynyt alle kymmenesosa asiakkaista.<br />
Käytetyt huumausaineet<br />
Suomessa on toteutettu vuosina 1996 ja 1998 - 2002 Euroopan Neuvoston Pompidoumallin<br />
sekä Euroopan huumausaineiden seurantakeskuksen (EMCDDA) ns. TDI-mallin<br />
(Treatment Demand Indicator) kanssa yhteensopivat huumehoitotiedonkeruun pilottiselvitykset.<br />
Vuosina 2000 - 2002 huumehoitoon hakeutumisessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia<br />
hoitoon hakeutumisen osalta ensisijaisen ongelmapäihderyhmien välillä: eniten asiakkaita<br />
hakeutui hoitoon stimulanttien (28 %) ja opiaattien (28 %) käytön vuoksi, seuraavaksi<br />
useimmin alkoholin ja huumeiden sekakäytön (20 %) sekä kannabiksen käytön (20<br />
10 K-klinikalla asioineet hakivat Matalasta ylläpitohoitoon määrättyjä lääkkeitä<br />
45
%) vuoksi ja vähiten (5 %) rauhoittavien lääkkeiden väärinkäytön vuoksi. Selkein muutos<br />
näytti olevan ainekohtainen jakauma opiaattiryhmän sisällä, sillä heroiinin osuus ensisijaisena<br />
ongelmapäihteenä on laskenut 6 prosenttiin vuonna 2002 (13 % vuonna 2001 ja 20 %<br />
vuonna 2000), samalla kun buprenorfiinin osuus on kasvanut 20 prosenttiin (12 % vuonna<br />
2001 ja 7 % vuonna 2000). Ensimmäistä kertaa huumeiden käytön vuoksi hoitoon hakeutuneiden<br />
ensisijaisena päihteenä eivät olleet kuitenkaan opiaatit ja stimulantit, vaan kannabis<br />
(30 %:lla ensi kertaa hoitoon hakeutuneista), vaikkakin stimulanttien (26 %), huumeiden ja<br />
alkoholin sekakäytön (25 %) tai opiaattien (16 %) käytön vuoksi hoitoon hakeutuminen oli<br />
myös yleistä. Ensisijaisen päihteen käyttötavoista opiaattien ja stimulanttien käyttö tapahtui<br />
pääosin pistämällä. Opiaattien käyttäjistä 88 prosenttia (89 % buprenorfiinin käyttäjistä ja<br />
94 % heroiinin käyttäjistä) käytti huumeita pistämällä. Stimulanttien osalta vastaava osuus<br />
oli 78 prosenttia. Myös muiden aineiden vuoksi hoitoon hakeutuneista lähes puolet oli joskus<br />
käyttänyt jotain ainetta pistämällä. (Partanen 2003, 2002 & Virtanen 2003.)<br />
Matalan asiakaskyselyyn vastanneet ilmoittivat yleisimmin pääasiallisesti käyttämäkseen<br />
päihteeksi amfetamiinin (N=39), bubrenorfiinin 11 (N=39) ja hasiksen (N=32). Muita pääasiallisia<br />
päihteitä olivat bentsodiatsebiinit (N=24), alkoholi (N=16) ja opiaatit (N=11). Jos<br />
opiaatit ja bubrenorfiinit yhdistetään samaan luokkaan, tästä uudesta luokasta muodostuu<br />
kaikkein suurin ryhmä. Kuusi asiakasta ilmoitti käyttävänsä ekstaasia ja neljä LSD:tä tai<br />
muita hallusinogeenejä. Yksi vastanneista kirjoitti olevansa tällä hetkellä täysin raitis.<br />
Asiakaskyselyn eräässä toisessa kohdassa ilmeni, että yksitoista asiakasta oli vastaushetkellä<br />
raitiita, joten tämän kysymyksen kohdalla he luettelivat todennäköisesti aikaisemmin<br />
käyttämänsä aineet. Yhteenlaskettu lukumäärä on suurempi kuin 86, sillä monet asiakkaat<br />
nimesivät käyttävänsä kahta tai useampaa ainetta. Kyselyssä ei kysytty huumeiden käyttötavoista,<br />
mutta sairaanhoitajien kertoman mukaan suurin osa Matalan asiakkaista käyttää<br />
huumeita suonensisäisesti.<br />
Asiakkaiden kokemat ongelmat elämän eri osa-alueilla<br />
Suomen huumausainetilannetta kartoittavan raportin mukaan huumausaineiden kokeilijoiden<br />
tai käyttäjien mahdollisista sosiaalisista ongelmista on olemassa hyvin vähän tutkittua tietoa.<br />
Huumeiden riski- ja ongelmakäyttäjät, huumeiden vuoksi hoitoon hakeutuneet ja huumeri-<br />
46
koksista tuomitut näyttävät kaikki olevan hyvin samalla tavoin syrjäytyneitä ja huonossa<br />
sosiaalisessa asemassa, erityisesti koulutustason, työttömyyden ja asunnottomuuden puolesta.<br />
(Virtanen 2003, 44.) Päihdehuoltolain määrittämässä kokonaisvaltaisessa hoidossa<br />
korostuu sosiaalityöpohjainen päihdetyö, sillä hoitotoimien lisäksi edellytetään ihmisarvoisemman<br />
elämän aikaansaamista eli asiakkaan sosioekonomisen tilanteen kohentamista.<br />
Murron mukaan hoitoprosessin kriittisin kohta ei ole huumeista irti pääseminen vaan aineista<br />
irti pysyminen. Irti pääsemisen kannalta oleelliseksi kuntoutustehtäväksi muodostuu<br />
huumeiden käyttäjän elämäntapoihin, elämän olosuhteisiin ja sosiaalisiin verkostoihin vaikuttaminen.<br />
(Murto 2002, 186, 190; Hakkarainen et al. 2000, 39.)<br />
Asiakaskyselyssä tiedusteltiin asiaa, johon he kaikkein eniten tarvitsevat apua. Vastausten<br />
perusteella eniten Matalan asiakkaat tarvitsivat apua huumeiden käytön lopettamiseen yleisesti<br />
(N=29), hoitopaikan etsimiseen ja hoitoon pääsyyn (N=13), mielenterveysongelmiin<br />
(N=7), asunnon hankkimiseen (N=7), sosiaalisiin suhteisiin (N=7), raha-asioihin (N=4) ja<br />
huoltajuusasioihin (N=3). Neljätoista asiakasta tunsi tarvitsevansa apua yleisesti elämänhallintaan:<br />
"elämiseen, sopeutumiseen, itsehillintään, rikoskierteen katkaisuun, rohkaisuun<br />
elämän suhteen tai ”normaaliin” elämään takaisin pääsemiseen".<br />
Samoin asiakaskyselyssä kysyttiin, mihin tekijään he ovat kaikkein tyytyväisimpiä elämässään.<br />
Vastausten perusteella suurinta tyytyväisyyttä omassa elämässä tuottivat parisuhde<br />
(N=13), tämän hetkinen päihteettömyys (N=11), muut ihmissuhteet (N=9), hengissä säilyminen<br />
(N=9), oma koti/asunto (N=8), oma persoona, motivaatio tai oma-aloitteisuus oman<br />
elämän suhteen (8), koulu (N=6), hoitoon pääsy tai avun saanti (N=5) sekä oma lapsi<br />
(N=5).<br />
Asiakkaita pyydettiin ilmoittamaan onko heillä vaikeita, vähän tai ei ollenkaan ongelmia<br />
tietyillä elämänaloilla. Asiakkailla oli eniten (N=53) vaikeita ongelmia raha-asioiden kanssa.<br />
Seuraavaksi eniten suuria vaikeuksia koettiin päihteiden käyttöön (N=40), työhön tai<br />
kouluun (N=39), rikosasioihin (N=24), asuntoon (N=22), ihmissuhteisiin (N=16) ja terveyteen<br />
(N=12) liittyen. Niistä asiakkaista (N=24), joilla oli alaikäisiä lapsi tai lapsia, seitsemällä<br />
oli vaikeita ongelmia liittyen huoltajuuteen. Kun lasketaan yhteen ne, joilla on vähän<br />
tai vaikeita ongelmia, havaitaan, että vastanneista 59 prosentilla oli ongelmia asunnon<br />
11 Subutex tai Temgesic<br />
47
kanssa ja 75-79 prosentilla oli terveys-, ihmissuhde-, rikos-, koulu- tai työllisyysongelmia.<br />
90 prosentilla vastanneista oli ongelmia päihteiden käytön kanssa ja 94 prosentilla rahaan<br />
liittyviä ongelmia. Niistä asiakkaista, joilla on alaikäisiä lapsia niin, 63 prosentilla on vähän<br />
tai vaikeita ongelmia liittyen huoltajuusasioihin. Kysely ei anna vastausta ongelmien todelliseen<br />
luonteeseen, ja ne vastaavat asiakkaiden omia ilmoituksia ja tuntemuksia.<br />
Ongelmat eri elämänaloilla<br />
80<br />
70<br />
60<br />
50<br />
40<br />
30<br />
20<br />
10<br />
0<br />
Asunto<br />
33<br />
26<br />
40<br />
22<br />
Päihteet<br />
Ihmissuhteet<br />
46<br />
16<br />
Raha-asiat<br />
23<br />
53<br />
Rikosasiat<br />
37<br />
24<br />
Terveys<br />
21<br />
50<br />
39<br />
12<br />
Työ/koulu<br />
Huoltajuus<br />
8<br />
7<br />
Vähän ongelmia<br />
Vaikeita ongelmia<br />
Kuvio 6: Matalan asiakkaiden kokemat vaikeudet eri elämänaloilla<br />
4.2 Tukisuhde matalan kynnyksen palveluissa<br />
Työntekijät pohtivat paljon matalan kynnyksen yksikköön ja sen tietynlaiseen asiakaskuntaan<br />
liittyviä piirteitä asiakastyössä. Työntekijöiden mukaan päihdetyössä on haasteena<br />
hyväksyä päihdeongelmainen ihminen ja välittää hänestä, mutta samanaikaisesti olla tarpeeksi<br />
tiukka eikä yrittää ymmärtää ja hoivata liikaa. Joidenkin mielestä omaehtoisuuden<br />
vaatiminen ja vastuuttaminen hoitoprosessin varhaisessa vaiheessa toimii epähoidollisesti:<br />
"Jos räpiköijien kohdalla korostetaan omaa vastuuta liian aikaisin, hommat jää toteutumatta".<br />
Tosin joidenkin mielestä asiakkaat pystyvät myös olemaan aktiivisia, ja välillä<br />
työntekijät tekevät liikaa asioita heidän puolestaan. Joidenkin työntekijöiden mielestä asiakkaiden<br />
kohdalla on vaikeaa tehdä rajanvetoa sen välille, missä todella autetaan asiakasta<br />
ja missä työntekijät mahdollistavat vääriä asioita. Päihdetyössä kritisoidaan välillä sitä, että<br />
48
huumeiden käyttäjät hakeutuvat hoitoon heikolla motivaatiolla esimerkiksi pakoillakseen<br />
etsintäkuulutusta, velkojia tai vankeustuomiota. Hoitoon hakeutumista tällaisissa tilanteissa<br />
pidetään hoitopalveluiden hyväksikäyttönä eikä hoidon ja hoitohenkilökunnan haasteena ja<br />
mahdollisuutena. Jos asiakkaalle on jäänyt hoitojaksosta positiivinen kokemus, kynnys<br />
lähteä hoitoon on seuraavalla kerralla pienempi.<br />
Ensimmäisellä haastattelukerralla työntekijät painottivat sitä, että Matalassa ei ole tarkoitus<br />
synnyttää varsinaisia hoitosuhteita eikä ole toivottavaa, että asiakkaat kiintyvät työntekijöihin<br />
tai Matalan palveluihin. Perimmäisenä tarkoituksena on ohjata asiakkaat mahdollisuuksien<br />
mukaan eteenpäin muihin avo- tai laitospaikkoihin ja saada heidät kiinnittymään niihin.<br />
Työn ajateltiin olevan enemmänkin motivointia ja hoidonarviointia, ja tämän vaiheen<br />
arveltiin kestävän pitkänkin ajan. Erään työntekijän mukaan<br />
”oikeastaan meidän ainoa tehtävä on ohjata ihmisiä katkaisuun ja katkon<br />
ainoa tehtävä on ohjata ihminen jatkohoitoon. Jatkohoidon ainoa tehtävä on<br />
ohjata ihminen hoitamaan itse itseään pyytämällä apua ja käyttämällä ver<br />
kostoja ja tukea, mitä on saanut.”<br />
Monet työntekijät kertoivat asiakaskunnan kiintyvän yleensä helposti työntekijöihin ja jos<br />
he ovat kokeneet jonkun työntekijän turvalliseksi ihmiseksi, he hakeutuvat tämän luo retkahtamisen<br />
tai onnistuneenkin hoitojakson jälkeen. Tosin työntekijät uskoivat kiintyvänsä<br />
itsekin niihin asiakkaisiin, joiden kanssa syntyy luottamuksellinen ja pitkäkestoinen asiakassuhde.<br />
Työntekijöiden mukaan kiinnittyminen ja turvallisuus tulee luoda Matalaan eikä<br />
työntekijöihin, ja työkäytäntöjen ja sääntöjen on oltava mahdollisimman yhteneväiset riippumatta<br />
siitä kuka on työvuorossa. Jos asiakkaat luottavat ja turvautuvat vain tiettyihin<br />
työntekijöihin, siitä seuraa lähes automaattisesti ajanvarauskäytäntö ja muodostuu jonoa,<br />
mikä ei vastaa matalan kynnyksen ideologiaa. Ajanvarauskäytäntö sitoo henkilökuntaa ja<br />
heikentää ilman ajanvarausta tulleiden asiakkaiden mahdollisuutta saada kontaktia työntekijään<br />
spontaanisti ja ilman pidempää odotusaikaa.<br />
Työntekijät korostivat asiakkaiden kanssa tehtävien sopimusten tärkeyttä ristiriitojen vähentämiseksi.<br />
Sopimukset koskivat yleisesti lääkityksen aloittamista, kestoa, oheiskäyttökieltoa<br />
ja lopettamista. Heidän mukaansa lääkityksen lopettaminen ei ole aiheuttaneet konflikteja,<br />
kun työntekijät ovat tehneet alusta alkaen selväksi tukilääkityksen tarkoituksen,<br />
keston sekä lääkityksen muuttamiseen tai lopettamiseen vaikuttavat ehdot. Erään työntekijän<br />
mielestä asiakkaan kanssa pitäisi yhdessä pohtia päätöstä lääkityksen lopettamista ja<br />
49
muuttamista, jotta asiakas ymmärtää ratkaisun perusteet eikä koe sitä vallankäyttönä. Hänen<br />
mielestään asiakkaiden tasavertainen kohtaaminen ei onnistu siinä mielessä, että toisilta<br />
edellytetään enemmän ja tehdään tiukemmin hoitoonohjausta, kun taas toisille sallitaan<br />
enemmän esimerkiksi oheiskäyttöä.<br />
Asiakkaiden arvio Matalan henkilökunnasta ja palveluista yleisesti<br />
Aikaisempien tutkimusten mukaan hoitohenkilökunnan leimaava suhtautuminen huumeiden<br />
käyttäjiä kohtaan saattaa heikentää käyttäjän motivoitumista huumeista irrottautumiseen<br />
ja pahimmassa tapauksessa käyttäjä vetäytyy kokonaan palveluiden ulkopuolelle, mikäli<br />
hän kokee omasta mielestään saavansa epäoikeudenmukaista ja asenteellista kohtelua<br />
hoitopalveluihin hakeutuessaan (esim. Perälä et all. 2002). Stakesin huumehoidon edellytyksiä<br />
ja tarpeita käsittelevän raportin mukaan hyvä ammatillinen osaaminen edellyttää<br />
hyviä perustietoja erilaisista huumeista, käyttötavoista, käyttökulttuureista ja muista sosiaalisista<br />
erityispiirteistä (Hakkarainen et al. 2000, 38).<br />
Asiakaskyselyn mukaan 89 prosenttia asiakkaista (N=75) oli jokseenkin tai täysin samaa<br />
mieltä siitä, että Matalan henkilökunta on kannustava ja asiansa osaava. Seitsemän asiakasta<br />
ei osannut sanoa ja kaksi oli jokseenkin tai täysin eri mieltä. Avovastauksissa muutama<br />
asiakas kehui Matalan ilmapiiriä hyväksi hoitoon hakeutumisen kannalta. 12 prosenttia<br />
(N=10) asiakkaista oli sitä mieltä, että Matalassa käyminen on leimaavaa. 15 asiakasta ei<br />
osannut sanoa ja 70 prosenttia (N=59) oli eri mieltä. 89 prosenttia (N=74) asiakkaista ilmoitti,<br />
että voisi suositella Matalaa kavereilleen. Neljä asiakasta ei osannut sanoa ja viisi oli<br />
jokseenkin tai täysin eri mieltä.<br />
65 prosenttia (N=55) asiakkaista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että palvelut<br />
ovat tarpeeksi monipuoliset. 14 asiakasta ei osannut sanoa ja 15 oli jokseenkin tai täysin eri<br />
mieltä. Kielteistä palautetta tai toiveita ilmoitetaan hyvin vähän. Eräs asiakas toivoo, että<br />
Matalasta saisi ruokaa ja muutama <strong>harm</strong>ittelee, että kahvihuoneessa on välillä liikaa ihmisiä<br />
tai että akupunktiota on tarjolla liian vähän. Kyselyn alkuvaiheessa keväällä 2003 muutama<br />
asiakas vastasi, että Matalan toiminnoissa on vielä kehitettävää, mutta he eivät nimenneet<br />
muuta kehittämiskohdetta kuin osastohoidon. Ideoita osaston kehittämiseksi ei myöskään<br />
mainittu.<br />
50
Erittäin tai jokseenkin EOS Erittäin tai jokseenkin<br />
tyytyväinen<br />
tyytymätön<br />
Puhelinneuvonta 53 % 43 % 4 %<br />
Lääkärin palvelut 61 % 30 % 9 %<br />
Verkostokokous 26 % 71 % 3 %<br />
Terveysneuvonta 65 % 33 % 1 %<br />
Terveydenhoito 66 % 30 % 4 %<br />
Yhteydenpito muihin<br />
69 % 27 % 4 %<br />
toimijoihin<br />
Yksilökeskustelu 88 % 12 % 0 %<br />
Taulukko 2: Asiakastyytyväisyys Matalan palveluihin<br />
80<br />
70<br />
asiakkaat<br />
60<br />
50<br />
40<br />
30<br />
20<br />
10<br />
0<br />
31<br />
32<br />
31<br />
34<br />
25 40<br />
36<br />
17 15<br />
16<br />
21<br />
9<br />
lääkäri puh.neuv. terv.neuv. terv.hoito yks.kesk. yht.pito<br />
tosi tyytyväinen<br />
tyytyväinen<br />
Kuvio 7: Asiakastyytyväisyys Matalan palveluihin<br />
51
Asiakkaiden arvio muista hoito- ja tukipalveluista<br />
Kysymykseen, mistä aikaisemmasta hoitopaikasta on jäänyt paras kokemus, asiakkaat nimeävät<br />
Matalan 12 , Nervin 13 , Kankaanpään A-kodin 14 , Rauhaniemen 15 , NA/AA-ryhmät 16 ,<br />
Tampereen A-klinikkatoimen Kuntoutumiskeskuksen 17 , Päiväperhon 18 , Pitkäniemen sairaalan<br />
19 , Lastun 20 , Hoitokoti Helpin 21 , Paussin 22 , Myötätuulikodin 23 , Nuorisoaseman 24 ja<br />
Järvenpään sosiaalisairaalan 25 (2). Yksittäisiä ääniä saivat mielenterveystoimisto, ISKK,<br />
Nousevan Auringon Talo, Mikkeli-yhteisö, Musta Lammas, Keltainen Talo, Stoppari, Hamina,<br />
Miehikkälä, Sarvis ja sosiaaliasema.<br />
Asiakkaat mainitsivat positiivisina tekijöinä aikaisemmissa hoitopaikoissa asiantuntevan,<br />
ystävällisen ja innostavan henkilökunnan, tiiviin hoito-ohjelman, yhteisöllisyyden ja vertaistuen,<br />
kannustavan toipumisilmapiirin ja ympäristön, hyvän ruuan sekä harrastusmahdollisuudet.<br />
Asiakkaat painottivat kohtaamisen merkitystä; sitä, että heistä oltiin kiinnostuneita,<br />
heistä välitettiin ja heidät huomioitiin. Negatiivisiin hoitokokemuksiin liittyi muistoja<br />
välinpitämättömästä ja epäasiallisesta henkilökunnasta 26 , turhauttavasta kuntoutusohjelmasta<br />
27 , huonosta ilmapiiristä, tiukoista säännöistä ja kurista, tekemisenpuutteesta 28 , huumeiden<br />
välityksestä ja käytöstä sekä liian erilaisesta asiakaskunnasta 29 . Asiakkaille oli jäänyt<br />
tunne, että henkilökunta asennoitui heihin kielteisesti eikä heitä arvostettu, ymmärretty<br />
12 Kuusitoista vastausta. Kommentti: "Kun pääsin asiakkaaksi, siellä keskityttiin mun asioihin kerralla".<br />
13 Kahdeksan vastausta. Kommentti: "Asiantuntevaa apua".<br />
14 Kahdeksan vastausta. Kommentti: "Yhteisöllisyys, hyvä toipumisilmapiiri, hyvä ruoka, harrastusmahdollisuudet".<br />
15 Seitsemän vastausta. Kommentti: "Tuntui että OIKEASTI välitettiin. Juuri minä olin tärkeä. Huiput työntekijät."<br />
16 Neljä vastausta. Kommentti: ”Vertaistuki”.<br />
17 Kolme vastausta. Kommentti: ”Hyvä ohjelma, asiantunteva henkilökunta”.<br />
18 Kolme vastausta. Kommentti: "Työntekijät ovat aivan ihania!!! Helppo olla ja puhua."<br />
19 Kolme vastausta. Kommentti: "Tehokas katkaisuhoito, mahtava luonto, ammattitaitoinen henkilökunta".<br />
20 Kolme vastausta. Kommentti: "Yhteisöhoito on paras mahdollinen hoitomuoto".<br />
21 Kolme vastausta. Kommentti: " Kiireetön ilmapiiri, ei liikaa toipumisjankutusta, kaukana kaikesta, ulkoilumaastot,<br />
henkilökunta".<br />
22 Kolme vastausta. Kommentti: "Saan avohoidon ja sossun asiat siellä".<br />
23 Kaksi vastausta. Kommentti: "Asian osaavat ihmiset ja inhimillisyys".<br />
24 Kaksi vastausta. Kommentti: " Tukihenkilöni oli/on niin mukava tyyppi minua kohtaan".<br />
25 Kaksi vastausta. Kommentti: "Asiallista, toimivaa, kannustavaa uutta".<br />
26 Kommentti: ”Tuli tunne, että mä oon niin vanha narkki, ettei mua kannata auttaa”.<br />
27 Kommentti: "Erään henkilön mielestä sulkapallo ratkaisee kaikki ongelmat".<br />
28 Kommentti: "Eristäminen ja toimettomuus yhdessä saa aikaan karmeat vetohalut".<br />
29 Kommentti: "Käytän yleensä wc-pönttöä, jos oksettaa. Muut eivät niin tehneet."<br />
52
tai heidän asioistaan ei tiedetty tarpeeksi. Muutamassa tapauksessa asiakas mainitsi erimielisyyden<br />
henkilökunnan kanssa koskien lääkitystä ja hoidon kestoa: lääkitystä käytettiin<br />
liikaa tai liian vähän tai hoidosta joutui liian nopeasti kadulle. Yksi asiakas kohdisti kritiikin<br />
päättäjätasolle ilmoittamalla, että eräässä hoitopaikassa oli ”huonot määrärahat tehdä<br />
mitään”.<br />
5. Matalan kynnyksen periaate ja toteutus<br />
Vuosi toiminnan alkamisesta työntekijät olivat lähes yksimielisiä siitä, että toiminta täyttää<br />
edelleen matalan kynnyksen kriteerit. Matalan kynnyksen periaatteina pidettiin mahdollisuutta<br />
asioida anonyyminä, ilman ajanvarausta tai lähetettä. Työntekijöiden mukaan Matalaan<br />
kynnykseen kuuluu myös ne asiakkaat palveluineen, jotka haluavat jatkaa aktiivikäyttöä.<br />
Alkuhaastattelussa he ajattelivat, että valtaosa asiakkaista ei ole valmis lopettamaan<br />
huumeiden käyttöä, vaan he hakeutuvat Matalaan muista syistä elämän kriisitilanteissa.<br />
Tavoitteena oli, että Matala tavoittaa sellaiset asiakkaat, jotka ovat ulkopuolisia tai syrjäytettyjä<br />
muista paikoista, mutta aktiivikäytön lomassa kaipaavat anonyymiä kontaktia<br />
hoito- ja tukipalveluihin. Pääasiana pidettiin kontaktin luomista ja ylläpitämistä niin, että<br />
asiakas kokee tulleensa kuulluksi ja nähdyksi. Tärkeintä on välittää viestiä, että hänestä<br />
”oikeasti välitetään, hän ei ole tiellä, ei väärään aikaan väärässä paikassa ja he voivat<br />
tulla uudestaan ja uudestaan”. He kertovat, että joillain asiakkailla on epäluottamusta viranomaisia<br />
ja järjestelmiä kohtaan, ja heille tahdotaan antaa aikaa kasvattaa luottamusta<br />
niin paljon, että he lähestyvät itse työntekijää kertoakseen tarpeistaan. Työntekijät uskoivat,<br />
että hakeutumiskynnys hoitopalveluihin nousee sitä korkeammalle mitä enemmän vaatimuksia<br />
asiakkaille asetetaan.<br />
Asiakaskyselyn mukaan matala kynnys oli toteutunut erinomaisesti, sillä suurin osa vastaajista<br />
(N=54) oli täysin sitä mieltä, että Matalaan pääsee helposti asiakkaaksi. Jokseenkin<br />
samaa mieltä oli joka viides vastaaja (N=17). Joka kymmenes (N=9) ei osannut vastata kysymykseen<br />
ja neljä vastaajaa oli täysin tai jokseenkin eri mieltä. Asiakkaiden mielestä joku<br />
henkilökunnasta on aina tavattavissa eli he tulevat kohdatuiksi Matalassa. Täysin samaa<br />
mieltä oli lähes seitsemän kymmenestä vastaajasta (N=56) ja jokseenkin samaa mieltä joka<br />
viides (N=18). Kuusi vastaajaa ei osannut sanoa ja neljä oli jokseenkin tai täysin eri mieltä.<br />
53
Erään asiakkaan mukaan henkilökunta on kovin kiireinen ja toinen kirjoitti, että henkilökunta<br />
on mukana ongelmissa ja tuntee, että he oikeasti välittävät.<br />
Haastateltujen työntekijöiden mukaan jokainen Matalaan tuleva henkilö on motivoitunut<br />
johonkin, mutta on eri asia, miten häntä pystytään auttamaan ja onko asiakkaan odotukset<br />
mahdollista täyttää. Työntekijöiden mukaan matala kynnys on toteutunut niin, että asiakkaiden<br />
ei tarvitse miettiä tai keksiä syytä Matalaan hakeutumiselle eikä heidän tarvitse<br />
näytellä kiinnostusta hoitoa kohtaan, jos tunne ei ole todellinen. Kolme viidestä (N=51)<br />
asiakkaasta vastasi, että on täysin samaa mieltä siitä, että Matalaan voi tulla ilman erikoisempaa<br />
syytä. Joka viides (N=17) oli väitteestä jokseenkin samaa mieltä. Joka kymmenes<br />
(N=10) ei osannut vastata ja viisi asiakasta oli jokseenkin tai täysin eri mieltä. Muutamat<br />
asiakkaat ilmaisivat avovastauksissa olevansa tyytyväisiä, kun Matalaan voi tulla juttelemaan<br />
ilman vaatimuksia tai sitoumuksia.<br />
Matalaan pääsee helposti asiakkaaksi<br />
Matalaan voi tulla ilman erikoisempaa<br />
syytä<br />
Joku henkilökunnasta on aina<br />
tavattavissa<br />
Täysin tai jokseenkin<br />
EOS Täysin tai jokseen-<br />
samaa mieltä<br />
kin eri mieltä<br />
85 % 11 % 5 %<br />
82 % 12 % 6 %<br />
88 % 8 % 2 %<br />
Taulukko 3: Matalan kynnyksen toteutuminen asiakaskyselyn mukaan<br />
Asiakaskyselyn mukaan yleisimmin (N=51) Matalaan hakeutumiseen ensimmäisellä kerralla<br />
vaikutti tarve keskustella omista asioista. Toiseksi yleisimmin (N=40) motiivina oli<br />
saada lääkkeitä tai (N=38) apua elämänkriisiin. Seuraavaksi (N=29-30) tavallisimmat syyt<br />
liittyivät katko- tai jatkohoidon tarpeeseen sekä elämänmuutoksen etsimiseen. Syksyllä<br />
2003 kyselyyn vastanneet olivat kiinnostuneempia hoitoon pääsystä kuin keväällä 2003<br />
vastanneet asiakkaat. Pelkkä uteliaisuus (N=26) ja seuran hakeminen eli ”kahvi, lämpö &<br />
nojatuoli” (N=23) olivat seuraavaksi yleisimmät syyt. Terveydenhuolto (N=10), akupunktio<br />
(N=9) ja yöpyminen (N=7) olivat olleet harvemmin motiivina ensimmäisellä hakeutumiskerralla.<br />
Yksittäisissä tilanteissa asiakkaat kertoivat hakeutuneensa Matalaan ensimmäisellä<br />
kerralla psyykkisten ongelmien takia, kaverin tai poliisin ohjauksen perusteella, vanhempien<br />
pakottamana, hoitopaikasta uloskirjoituksen jälkeen tai petyttyään johonkin muuhun<br />
hoitopaikkaan.<br />
54
Ensikontaktin aihe<br />
yöpyminen<br />
akupunktio<br />
terveydenhuolto<br />
"kahvi ja lämpö"<br />
uteliaisuus<br />
elämänmuutos<br />
hoidon tarve<br />
elämänkriisi<br />
lääkkeet<br />
keskustelu<br />
7<br />
9<br />
10<br />
24<br />
26<br />
30<br />
31<br />
38<br />
41<br />
52<br />
0 10 20 30 40 50 60<br />
Kuvio 8: Syy Matalaan hakeutumiseen ensimmäisellä kerralla<br />
5.1 Kynnyksen nostaminen uhkana<br />
Kurvin arviointiraportin mukaan organisaatioilla on taipumus itse nostaa kynnystä monin<br />
eri tavoin. Organisaatioilla on huono kyky sietää epävarmuutta, kaaosta ja rajattomuutta,<br />
jota asiakaskunnassa esiintyy. Siksi organisaatiot osittain tiedostamattomastikin<br />
”suojautuvat” vaikeilta tilanteilta ja vaikeilta asiakkailta luomalla organisaation tarpeista<br />
lähteviä sääntöjä ja käytäntöjä. (Törmä 2003, 85.) Samoin useat Matalan työntekijät kuvasivat<br />
molemmilla haastattelukerroilla, kuinka toimipaikat muuttuvat jäykiksi rakenteiksi ja<br />
saattavat nostaa kynnystään aikansa toimittuaan ja asiakaskunnan vakiinnuttua.<br />
Kurvin arviointiraportin mukaan kynnyksen nostaminen saattaa ilmetä esimerkiksi jonotukseen<br />
ja hoitoon hakeutumiseen liittyvien hankaluuksien hyväksymisenä ja kääntämisenä<br />
positiivisiksi asiantiloiksi. Se voi ilmetä myös ajoittaisena haluna rajoittaa joidenkin asiakasryhmien<br />
palveluiden saantia tai pyrkimyksenä asettaa kiintiöitä joillekin asiakasryhmille.<br />
Ruuhkatilanteissa uudet asiakkaat saattavat päästä nopeammin hoitoon kuin ne asiakkaat,<br />
joilla oli ollut runsaasti epäonnistuneita hoitoyrityksiä. Kynnyksen nostamista mietit-<br />
55
tiin myös sellaisten asiakasryhmien 30 kohdalla, joita ei Kurvissa pystytä hoitamaan. Kurvin<br />
yksikön johtajan mukaan täysin kynnyksetön malli toimii yksiköissä, joissa on vain vähän<br />
palveluita. Kun palveluja on enemmän ja niihin liittyy hoidollisia tavoitteita, kynnys nousee<br />
itsestään. (Törmä 2003, 85-88.)<br />
Kurvin arvioinnissa mietittiin toimipaikan perimmäistä tavoitetta ja hoitofilosofiaa. Onko<br />
tavoitteena saada mahdollisimman paljon apua tarvitsevia hakeutumaan Kurviin ja saada<br />
heidät hoidon piiriin vai saada mahdollisimman moni Kurviin tuleva asiakas kiinnittymään<br />
hoitoon ja raitistumaan? Täysin kynnyksettömälle poliklinikalle voi periaatteessa hakeutua<br />
hyvinkin syrjäytyneitä huumeiden käyttäjiä, jotka eivät ole pystyneet hakeutumaan tai heitä<br />
ei ole otettu sisään muualle hoitojärjestelmään. Esimerkiksi Kurvin asiakaskunta oli muuttunut<br />
entistä huonokuntoisemmaksi, moniongelmaisemmaksi ja vaikeahoitoisemmaksi.<br />
Heidän hoitoennusteensa ja oma motivaationsa huumeista eroon pääsyyn on todennäköisesti<br />
heikko. Jos tavoitteeksi asetetaan mahdollisimman hyvä huumehoitoon kiinnittyminen<br />
ja hyvä hoitotulos, on täysin kynnyksetön sisääntulo jossain määrin ristiriidassa matalan<br />
kynnyksen tavoitteen kanssa. Hyvin syrjäytyneiden huumeiden käyttäjien ensisijaiset tarpeet<br />
liittyvät enemmänkin peruspalveluihin ja hoivaan kuin katkaisuhoitoon pääsemisen.<br />
Huumeiden käyttäjät tietävät, ettei Kurvin kautta pääse tällaisiin peruspalveluihin, joten<br />
tämä hoitojärjestelmästä johtuva perusasetelma asettaa osalle huumeiden käyttäjistä kynnyksen<br />
tulla Kurviin. (Törmä 2003, 124-126.)<br />
Kynnyksen nostaminen liittyy yleensä työntekijöiden tavoitteeseen hallita ja organisoida<br />
omaa työtään. Matalan työntekijät kertoivat, että välillä he olivat luoneet asiakkaille erilaisia<br />
kynnyksiä ja rajaehtoja, mutta ”virastomaisuudesta” on palattu takaisin matalaan kynnykseen.<br />
He kertoivat, että nykyisiä kynnystä nostavia tekijöitä ovat esimerkiksi lääkehoitoon<br />
kytkeytyvät huumeseulat, ajanvarausjärjestelmä ja karenssit. Lisäksi he kertoivat, että<br />
varsinkin arviointiyksikössä on lisätty kontrolloivia sääntöjä hoitosopimukseen ja osasta<br />
seuraa välitön uloskirjoitus. Karenssin ja ulosohjaamisen kohdalla rajat ovat liittyneet henkiseen<br />
tai fyysiseen väkivaltaan tai uhkaavaan käytökseen. Psyykkisesti tai somaattisesti<br />
sairaat, alaikäiset ja raskaana olevat äidit pyritään ohjaamaan muihin palveluihin, joissa on<br />
erikoisosaamista näiden asiakasryhmien auttamiseksi. Matalassa kohtaamisen tavoitteena<br />
30 Tällaisiksi ryhmiksi mainittiin esimerkiksi psyykkisesti erittäin sairaat ja terminaalivaiheessa olevat hivpositiiviset<br />
huumeiden käyttäjät.<br />
56
oli ”ottaa tässä se ensimmäinen huoli vastaan” ja ohjata tarkoituksenmukaiseen paikkaan.<br />
Monien työntekijöiden mielestä Matala ei ole sopiva paikka nuorille kokemattomille kokeilu-<br />
tai satunnaiskäyttäjille, koska heidät rekrytoidaan nopeasti mukaan syvempään huumekulttuuriin.<br />
Jotkut työntekijät kertoivat, että kun "Matalan asiakaskunnan keski-ikä on<br />
yli 25 vuotta ja monilla asiakkailla on kova huume- ja rikostausta ja niiden moraali on mitä<br />
on”, on nuoremmilta asiakkailta muun muassa kiristetty lääkkeitä.<br />
Työntekijät olivat lähes yksimielisiä siitä, että asiakkaat voivat käydä päivittäin, mutta päivätilassa<br />
vietettävällä ajalla tulee olla jonkinlaiset rajat. Erään työntekijän sanoin<br />
”notkumista, lojumista ja viihtymistä” ei pidetä suotavana, koska Matala ei halua profiloitua<br />
päiväkeskukseksi tai huumeiden käyttäjien kahvilaksi. Työntekijät kertoivat, että Lorvissa<br />
olijoita pyydetään poistumaan, jos he käyvät monta kertaa päivässä tapaamassa vain kavereitaan<br />
tai sopivat treffejä sinne, käyttävät kännykkää tai käyvät kauppaa. Samoin sellaisia<br />
asiakkaita ei toivota oleilemaan Matalaan, joilla on hoitosuhde jossain muussa paikassa ja<br />
tulevat pelkästään kahville ja kokeilemaan ”josko täältä sais jotain mukaansa”. He eivät<br />
halua asiakkaiden viettävän aikaa Lorvissa monia tunteja, ja asiakkaita ohjataan pois varsinkin<br />
silloin, kun tilassa on enemmän kuin viisi asiakasta. Myös muutama asiakas <strong>harm</strong>itteli<br />
asiakaskyselyssä, että Lorvissa on välillä liikaa asiakkaita ja siitä johtuen levoton ilmapiiri.<br />
Työntekijöiden mukaan hiljaiset asiakkaat eivät uskalla välttämättä sanoa, että he haluaisivat<br />
keskustella työntekijän kanssa kahdestaan, jos sisällä on paljon asiakkaita. Jotkut<br />
asiakkaat eivät ole uskaltaneet tulla Matalaan, kun tietävät, että sisällä on joitain tiettyjä<br />
henkilöitä. Työntekijöiden mukaan asiakkaiden keskinäiset ”säätämiset” ovat liittyneet velkojen<br />
perintään tai lääkkeiden kiristämiseen toisilta asiakkailta.<br />
Työntekijät olivat yksimielisiä siitä, että ilta- ja yöaikaan sisälle otettavista asiakkaista tulee<br />
luoda tiukat ja tarkat raamit. Toisaalta jotkut painottivat, että koska Matala on ympäri vuorokauden<br />
auki, tulisi palvelua myös saada vuorokauden ajasta huolimatta:<br />
”Ei kaikkien aamuyön hätä tarkoita sitä, että täytyisi majoittua taloksi siltä<br />
istumalta, mutta ei ole kattavaa ympärivuorokautista aukioloa, jos yövuoro<br />
tarkoittaa sitä, että voi saada puhelimessa ohjeita”.<br />
Ennen Matalan avaamista työntekijät ajattelivat, ettei yöaikaan päästetä kaikkia asiakkaita<br />
automaattisesti sisään kadulta, vaan heitä neuvotaan ovipuhelimessa tulemaan aamulla uudestaan.<br />
Tuttuja asiakkaita saatettiin ottaa yöaikaan keskustelemaan, mutta yöllä työntekijät<br />
olivat tarkempia päihtymystilan suhteen ja huonokuntoisia asiakkaita ei päästetty sisään.<br />
57
Iltayhdeksän jälkeen sisään otettavien asiakkaiden kanssa oli päivällä sovittu saapumisesta<br />
tai he tulivat jonkin viranomaisen ohjaamana ja yhteydenoton perusteella Matalaan. Työntekijät<br />
toivoivat, että lähettävä taho ottaisi yhteyttä ja kertoisi asiakkaan tulosta. Tällöin<br />
asiakasta ei tarvitsisi arvioida ovipuhelimen kautta uudelleen, kun hänen tilanteensa ja tarpeensa<br />
tiedettäisiin jo etukäteen. Samoin varmistettaisiin, että hänellä ole ei epärealistisia<br />
odotuksia Matalan yöaikaan annettavista palveluista, ja että hänet on turvallista ottaa yöllä<br />
sisään.<br />
Useimpien työntekijöiden mielestä Paussin YPO:ja (yksilöllisessä palveluohjauksessa olevat<br />
asiakkaita) ei kannata kiinnittää Matalaan, koska heillä on selkeä hoitosuunnitelma<br />
Paussiin. Heidän mukaansa nämä asiakkaat käyvät Matalassa lähinnä kahvilla, tapaamassa<br />
tuttuja ja lepäämässä. Joidenkin mielestä heidän oleskeluaan päivätiloissa on yritetty hillitä<br />
ja siitä on syntynyt ”vääntöä”, mutta tilanne on myöhemmin rauhoittunut. Kaksi Paussin<br />
YPO-asiakasta ilmaisi asiakaskyselyssä kiitollisuutensa siitä, että he saavat käydä Matalan<br />
päivätilassa Lorvissa. Toinen kirjoitti:<br />
”Olen hyvin kiitollinen huomiosta, jota te olette antaneet koska olette nähneet<br />
että tarvitsen sitä. Kiitollinen tuesta, joka onnas hienosti, neuvoista, yksilökeskusteluista,<br />
joita saan käyttää, vaikka olenkin Paussin asiakas. Ei pahaa<br />
sanottavaa.”<br />
Työntekijöiden mukaan yksilöllisessä palveluohjauksessa olevat asiakkaat ovat tyytyväisiä<br />
Paussin palveluun eivätkä he ole salanneet asiakkuuttaan. Heidän kanssaan ei olla ryhdytty<br />
hoitokeskusteluihin, koska Paussissa on saatettu tehdä asiakkaan kanssa töitä jo pitkään ja<br />
heillä on tieto ja tuntemus asiakkaasta. Päällekkäisessä asiakkuudessa on vaarana, että asiakas<br />
puhuu eri asioita molemmissa paikoissa, ja Matalassa voidaan viedä hoitosuhdetta väärille<br />
urille. Toiseksi yhteisasiakkuudessa pidettiin hankalana sitä, että jos asiakkaalle tulee<br />
ristiriitoja lääkityksen suhteen Paussissa, niin asiakas haluaa siirtyä Matalan lääkitykseen ja<br />
menettää samalla tutun hoitosuhteen ja sosiaalityöntekijät palvelut. Eräs työntekijä pohti<br />
asiakkuuden määritelmää ja poissulkemista seuraavasti:<br />
”Meillä on nyt rajauksena, että Paussin ypot ei meille asiakkaiksi, mutta pitäisi<br />
miettiä kuka on asiakas ja kuka ei. Onko kaikki asiakkaita, jotka tulee<br />
ovesta sisään, vai ei? Jos ihminen käy tuossa istumassa, niin onko hän silloin<br />
asiakas, jos ei hän itse koe niin, mutta meillä niin määritellään. Jos jotain<br />
58
yhmätoimintaakin täällä järjestetään, niin miksi joku Paussin porukka täytyy<br />
rajata siitä pois?”<br />
Osa henkilökunnasta on sitä mieltä, että matala kynnys tarkoittaa kaikkien päihdeongelmaisten<br />
ottamista vastaan. Alkoholiongelmaiset ajateltiin ohjata A-klinikalle, mutta toisaalta<br />
havaittiin A-klinikan jonossa olevien ihmisten tarve saada palveluita ja tukea odotusaikana<br />
– "jos joku A-klinikan asiakas käy tuossa kahvia juomassa, niin se on hänelle ihan<br />
eri asia mitä hän A-klinikalta saa".<br />
6. Matala päihdepalvelujärjestelmän osana<br />
6.1 Matalaan kohdistuvat odotukset<br />
Matalan henkilökunta ei ollut kokenut alkuvaiheessa heihin kohdistuvan kritiikkiä ja he<br />
arvelivat sen johtuvan siitä, että heidän toimintansa profiloituu erilailla kuin Nervi eli keskittyy<br />
hoidontarpeen arviointiin haittojen minimoinnin ohella. Toisaalta he olivat huolissaan<br />
siitä, että kunnan asukkailla ja viranomaisille on saattanut syntyä epärealistinen mielikuva,<br />
että huumeongelma saadaan nyt hallintaan ja huumeongelmaiset saadaan vihdoinkin<br />
hoitoon, pois kaduilta ja porttikäytävistä. Työntekijät arvelivat, että yhteistyökumppaneilla<br />
on suuret odotukset Matalaa kohtaan ja toivoivat, että nämä tiedostaisivat vaikutusten tulevan<br />
näkyville vasta ajan kuluessa. Sidosryhmien uskottiin ajattelevan, että he pystyvät jatkossa<br />
keskittymään paremmin omaan ydintehtäväänsä, purkamaan omaa ruuhkaansa ja<br />
ohjaamaan hankalat asiakkaansa Matalaan (ks. Kekki 2002, 118-120). Työntekijät arvelivat,<br />
että sidosryhmille tulisi ensin selkiyttää Matalan resurssit, jotta odotukset, palveluiden<br />
kysyntä ja asiakkaiden ohjaamisen taso olisivat realistisia. Väärinkäsitykset ovat aiheuttaneet<br />
muun muassa sellaista, että Matalaan on ohjattu yliannostuksen saaneita tai pelkkää<br />
lääkitystä haluavia henkilöitä.<br />
Stakesin huumehoidon edellytyksiä ja tarpeita käsittelevän raportin mukaan sosiaali- ja<br />
terveydenhuollon yleisten palvelujen merkitys huumehoidon palvelujen tarjonnassa on<br />
merkittävä sekä kontaktipintansa että alueellisen kattavuutensa ansiosta. Asenteelliset, tiedolliset<br />
ja taidolliset puutteet sekä henkilöstöresurssien määrään liittyvät rajoitukset ka-<br />
59
ventavat merkittävästi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen edellytyksiä vastata huumausaineiden<br />
käyttäjien hoidontarpeisiin. Huumeiden käytön aiheuttamat ongelmat ovat suomalaisessa<br />
yhteiskunnassa verraten uusi ja kulttuurisesti vieras ilmiö. Kytkeytyneenä käytön<br />
kriminalisoituun asemaan se on omiaan ruokkimaan varautunutta ja vierastavaa asennetta<br />
huumeita ja huumeiden käyttäjiä kohtaan. (Hakkarainen et al. 2000, 13, 38.) Matalan<br />
työntekijät näkivät samoin vaarana sen, että perusterveydenhuolto pyrkii siirtämään päihdeongelmaisten<br />
terveydenhoidon Matalan tehtäväkenttään, koska sillä ei ole valmiuksia ja<br />
halukkuutta hoitaa alkoholi- ja huumeongelmaisia ihmisiä. Huumeiden käyttäjät saattavat<br />
vatuntua hankalasti hoidettavilta asiakkailta, joten palvelukentällä voi olla odotuksia, että<br />
Matala ottaa päävastuun tästä asiakasryhmästä. He painottivat sitä, etteivät he voi ottaa sitä<br />
terveydenhuollollista vastuuta ja niitä tehtäviä, mitkä peruspalveluilla lakisääteisesti on.<br />
Työntekijät arvelivat, että he voisivat vastata ainakin hiljaisina öinä sellaisen asiakasryhmän<br />
tarpeisiin, joilla ei ole somaattista hätää, vaan jotka etsivät keskusteluseuraa, lievitystä<br />
ahdistukseen ja turvaa yöaikaan. Ihanteellisen pidettiin sellaista käytäntöä, että esimerkiksi<br />
Hatanpään terveysasema arvioi asiakkaan terveydentilan ja ohjaa Matalaan, jos hän ei tarvitse<br />
akuutisti sairaalahoitoa.<br />
Sidosryhmäkyselyn mukaan valtaosa päihdepalveluiden järjestäjistä Tampereella oli tyytyväisiä<br />
Matalaan. Lähes kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että Matala on vastannut odotuksiin<br />
hyvin tai kohtalaisen hyvin sekä selviytynyt hyvin yhteisten asiakkaiden hoidossa. Osa<br />
vastaajista myönsi, että he olivat odottaneet lääkäripalveluiden olevan kattavampia ja olivat<br />
pettyneitä lyhentyneeseen aukioloaikaan. Kiitosta annettiin siitä, että Matalan kautta tulleiden<br />
asiakkaiden hoitopolut ovat olleet hyvin järjestettyjä. Samoin he arvostivat sitä, että<br />
Matalassa oli tavoitettu paljon asiakkaita ja ohjattu heitä runsaasti hoitoon, vaikka Matalan<br />
henkilöstöresurssit ovat tehtyyn työmäärään verrattuna vähäiset. Vastaajat toivoivat työnjaon<br />
selkiyttämistä muun muassa Matalan ja Paussin sekä A-toimen yksiköiden välille. Vastaajat<br />
toivoivat yhteisötyön syventämistä sekä konkreettisia toimintamalleja hoitoon ohjaukseen<br />
sekä hoitopolkuihin. Toimintaperiaatteita toivottiin selkeytettävän myös sen suhteen,<br />
mille asiakasryhmille paikka on tarkoitettu. Kaksi vastaajaa lohdutti, että jotkut asiakkaat<br />
ovat hyvin vaikeita autettavia ja sopivan hoitopaikan löytäminen on hankalaa. Muutaman<br />
vastauksen mukaan Matalan rooli palvelujärjestelmässä on vielä epäselvä; erään vastauksen<br />
mukaan se on epäselvä myös asiakkaiden mielestä, ja asiakkaat käyttävät hyväkseen<br />
uusia työntekijäkontakteja.<br />
60
Kritiikki kohdistui siihen, että Matala on keskittynyt liikaa huumeasiakkaisiin ja pitkäaikaisiin<br />
hoitosuhteisiin. Jotkut kyselyyn vastanneet toivoivat, että alkoholiongelmaisten tilanne<br />
huomioitaisiin paremmin joko Matalassa tai luotaisiin samankaltainen paikka alkoholisteille.<br />
Toiveena oli saada ympärivuorokautinen päivystys lääkärinpalveluineen kaikille<br />
päihdeongelmaisille. Vastaajien mukaan yhteistyössä lastensuojelun kanssa ja keskinäisessä<br />
tiedottamisessa on vielä kehittämistä. Esimerkiksi eräs vastaaja halusi tietää mitä Matalassa<br />
tehdään asiakkaiden kanssa, eli jos he ohjaavat asiakkaan Matalaan, he toivoivat henkilökunnan<br />
antavan palautetta asiakkaasta ja hänen kanssaan tehdyistä suunnitelmista eikä<br />
tyytyä ainoastaan asiakkaan kertomaan tietoon.<br />
6.2 Matalan vaikutukset Tampereen päihdepalvelujärjestelmään<br />
Matalan sisällöllisen suunnitelman mukaan matalan kynnyksen hoitopisteen perustaminen<br />
selkeyttää palvelujärjestelmien työnjakoa Tampereella. A-klinikka painottuu terapiapalveluihin<br />
ja päihde-ongelmaisten avokatkaisuhoitoihin ja Nuorisoasema nuorten eri ongelmatilanteisiin<br />
ja perheisiin, erityisosaamisenaan päihdekysymykset. Kuntoutumiskeskus keskittyy<br />
yli 18-vuotiaiden katkaisu- ja kuntoutushoitoon, Rauhaniemen huumepysäkin osasto<br />
ja poliklinikka lasten ja nuorten ja heidän perheidensä huumehoitoihin ja Paussi sosiaalipäivystykseen.<br />
Sidosryhmäkyselyssä tiedusteltiin miten Matala oli vaikuttanut vastaajien oman toimipaikan<br />
tilanteeseen ja työkäytäntöihin. Eniten parannusta oli tapahtunut palveluketjujen tiivistymisessä,<br />
hoitojatkumoiden rakentumisessa, hoidontarpeen arviointien keskittämisessä<br />
sekä uusien verkostojen muodostumisessa. Vastaajista lähes yhtä moni oli sitä mieltä, että<br />
tilanne oli parantunut hieman tai ei ollut tapahtunut muutosta omien palveluiden laadun<br />
kehittämisessä ja hoitoon ohjausten keskittämisessä. Vähiten muutosta oli tapahtunut päällekkäisten<br />
hoitosuhteiden syntymisessä, maksusitoumuskäytännön yhtenäistymisessä, jonojen<br />
purkamisessa, ruuhkatilanteiden estämisessä sekä omien resurssien kasvussa suhteessa<br />
nykyiseen asiakasmäärään. Vastauksissa on varsin paljon vaihtelua. Esimerkiksi kysymykseen<br />
uusien asiakkaiden tavoittamisesta ja motivoinnista viisi vastasi tilanteen parantu-<br />
61
neen oleellisesti, yhdeksän parantuneen hieman, kymmenen ei muutosta ja yksi tilanteen<br />
heikentyneen hieman. (Ks. liite 4).<br />
Sidosryhmien mukaan Matala on<br />
1. parantanut mahdollisuuksia päästä hoitoon, erityisesti nuorten kohdalla<br />
2. monipuolistanut tarjontaa ja tuonut vaihtoehtoja eri hoitotavoista esille; tuki kriisitilanteessa<br />
ja lyhyt katko/vieroitus osastolla<br />
3. lisännyt huumeiden käyttäjien tavoitettavuutta<br />
4. jakanut hoito- ja palvelujärjestelmän kuormitusta sekä hoitovastuuta<br />
5. keskittänyt huumeiden käyttäjien hoitoonohjausta ja hoidontarpeen arviointia yhteen<br />
toimipisteeseen.<br />
6. tarjonnut kriisitilanteissa selvittely- ja yöpymispaikan<br />
7. tehostanut palveluketjujen ja hoitojatkumoiden rakentamista<br />
8. tuonut esille tarpeen kehittää palveluketjuja ja verkostoitumista eri toimipisteiden välille.<br />
Sidosryhmätahot peräänkuuluttivat hoitoonohjausverkoston luomista ja käytäntöjen yhtenäistämistä<br />
koko päihdepalvelujärjestelmässä Tampereella. Matala oli omalta osaltaan uutena<br />
paikkana osoittanut palvelujärjestelmän katkoksia ja puutteita. Hoitoketjujen tehostamiseksi<br />
kaivattiin A-klinikan, TAYS:n ja muiden hoitoyksiköiden roolin täsmentämistä<br />
sekä selkeän arviointi – hoitoonohjaus -katkohoito -kuvion luomista näiden hoitopaikkojen<br />
välille. Tulevan asiakasohjauksen työryhmän toivottiin tehostavan alueellista työtä ja päihdehuollon<br />
koordinointia. Lisäksi toivottiin yhteisiä sopimuksia hoitokäytännöistä, kuten<br />
huumeseuloista hoitoonohjauspaikoissa, palaute- ja arviointikäytäntöä lähettävän tahon<br />
kanssa sekä tiiviimpää työnjakoa ja verkostoitumista yhteistyötahojen välille.<br />
Tampereen kaupunginvaltuusto edellytti vuonna 2002 huumehoitoketjujen ja siinä olevien<br />
mahdollisten päällekkäisyyksien selvittämistä. Valtuuston ponnen pohjalta tehtiin kysely,<br />
johon vastasi 57 huumeidenkäyttäjien hoitoon ja ohjaukseen osallistuvaa tahoa Tampereella<br />
ja sen ulkopuolella. Huumeiden käyttäjien palveluketjujen nykytilaa ja kehittämistarpeita<br />
kartoittavan raportin (2002) mukaan 9 % huumehoidon toimijoista piti hoitoonohjauksen<br />
toimivuutta erittäin hyvänä, 35 % hyvänä, 39 % kohtalaisena ja 16 % huonona. Kyselyyn<br />
saatujen vastausten perusteella lähes kaikki Tampereella toimivat yksiköt tekevät jossain<br />
määrin hoitoonohjausta sekä neuvovat ja motivoivat asiakkaita (jatko)hoitoon (ks. hoito-<br />
62
poluista Päihdepoliittinen suunnitelma 2000). Hoitoonohjauksen ongelmakohtina vastaajat<br />
pitivät motivaation puutetta hoitaa ja ohjata päihdeongelmaisia sekä yhteistyön, tiedonvaihdon<br />
ja kokonaiskoordinoinnin vähyyttä. Yksiköt haluaisivat vastausten perusteella kehittää<br />
hoitoonohjausta muun muassa lisäämällä erilaisia yhteistyömuotoja, kuten hoitoneuvotteluita,<br />
sekä laatimalla kirjalliset toimintalinjat hoitoonohjauksen ketjuttamiseksi ja vastuullisen<br />
tahon nimeämiseksi. Lisäksi vastaajat toivoivat yhtä, keskitettyä matalan kynnyksen<br />
yksikköä, jolla olisi kokonaisvastuu asiakkaiden hoidoista, hoitoonohjauksen toteuttamisesta<br />
ja palveluketjujen koordinoinnista. (Heikkilä & Koivisto 2002.)<br />
6.3 Palveluiden päällekkäinen käyttö<br />
Työntekijät arvelivat, että päällekkäisyyttä esiintyy muiden palveluiden kanssa lääkityksen<br />
antamisessa, muttei arvioinneissa 31 . Työntekijät kysyvät asiakkailta muiden palveluiden<br />
käytöstä ja tarkistavat tiedot muun muassa omalääkäriltä, jos asiakas antaa siihen luvan.<br />
Ilman lupaa tietoja ei voida tarkistaa edes A-klinikkatoimen sisällä. Päällekkäisen asioimisen<br />
uskottiin olevan mahdollista yksityissektorin, kunnan ja järjestöjen tarjoamien palveluiden<br />
kesken. Osa asiakkaista on hävinnyt Matalasta sen jälkeen kun on ilmennyt, että hän<br />
asioi säännöllisesti jo jossakin muussa paikassa lääkeasioissa. Matalan työntekijät kertovat,<br />
että päällekkäisyys lääkkeiden haussa on ongelma, mutta on toisaalta itsestään selvää ja<br />
ymmärrettävääkin, että lääkeriippuvaiset yrittävät hakea lääkkeitä monesta paikasta, koska<br />
he eivät saa yhdestä paikasta tarvitsemaansa lääkemäärää. Toisaalta työntekijät ajattelivat,<br />
että Matalassa määrätään niin pieniä lääkemääriä, etteivät monet asiakkaat jaksa pitkään<br />
sitoutua päivittäiseen lääkkeiden hakuun sieltä. Toiseksi seulojen otto saattaa karsia osan<br />
kävijöistä pois. He kertoivat, että jossain vaiheessa "vilppi" tulee esille; esimerkiksi niin,<br />
että asiakas alkaa tulemaan myöhässä tai jättää muutaman kerran tulematta kokonaan.<br />
Muutama työntekijöistä kaipasi Tampereelle yhtenäistä seurantajärjestelmää, jolla saataisiin<br />
tietoa päihdeongelman vakavuudesta, palveluketjujen sujuvuudesta ja asiakkaiden tarpeista.<br />
31 Huumeiden käyttäjien palveluketjujen nykytilaa ja kehittämistarpeita kuvaavan raportin mukaan samanaikaista<br />
palvelun käyttöä arveltiin esiintyvän toisinaan tiedonpuutteen takia lääkityksen määräämisen ja hoidon<br />
tarpeen arvioinnin yhteydessä. Katkaisu-, vieroitus tai kuntoutushoidossa ja tukipalveluissa hoidon päällekkäisyyttä<br />
ei juuri uskottu tapahtuvan. (Heikkilä & Koivisto 2002.)<br />
63
He tiedostivat, että kunnalla ja A-klinikalla ei ole järjestelmällistä tiedonkeruuta päihdeasiakkaista.<br />
Järjestelmää voitaisiin käyttää hyväksi mietittäessä asiakkaalle sopivaa hoitopaikkaa<br />
ja verrattaessa hoitopaikkojen tuloksellisuutta. Yhteisen päihdekartoitus- ja arviointilomakkeen<br />
suurimpana etuna nähtiin olevan päällekkäisen työn välttäminen. Jos asiakkaasta<br />
olisi tehty arviointi kahden ammattilaisen voimin Tampereen A-klinikkatoimen<br />
Kuntoutumiskeskuksessa, Rauhaniemessä, Paussissa, TAYS:sa tai Matalassa, muiden yksiköiden<br />
henkilökunta voisi luottaa arviointiin eikä sitä tarvitsisi tehdä uudelleen. Tällä käytännöllä<br />
voitaisiin välttää pahimmillaan kymmenen tunnin päällekkäinen työ, jos asiakkaalle<br />
tehtäisiin muussa tapauksessa kahden tunnin hoidontarpeen arviointi viidessä yksikössä.<br />
Toisena ideana oli päihdekuntoutujakortti, jossa olisi kirjattuna tietoja kuntoutujan terveydestä,<br />
elämäntilanteesta ja edistymisestä. Tällaiseen korttiin tarvittaisiin asiakkaan suostumus<br />
tiedon keräämisestä ja käyttämisestä. Kuntoutujakortin tietojen tulisi olla yleistajuisia<br />
ja asiakaslähtöisiä, jotta asiakas voisi itse seuraa tilanteensa kehittymistä ammattilaisen<br />
kanssa käydessään eri pisteissä. Vaikeutena pidettiin tietosuojaongelmia ja vaatimuksena<br />
luoda yhteinen kieli ja käsitteet terveys- ja sosiaalitoimen välille.<br />
Asiakaskyselyn mukaan 43 prosenttia asiakkaista (N=42) oli jokseenkin tai täysin samaa<br />
mieltä siitä, että Matalan takia hänellä ei ole tarvetta hakea apua muualta. Kolmasosa vastanneista<br />
(N=26) ei osannut sanoa ja joka seitsemäs (N=14) oli eri mieltä. Asiakkailta kysyttiin<br />
lisäksi tämän hetkisistä asioimisesta muualla kuin Matalassa. Vastausten perusteella<br />
ilmenee, että 47 asiakasta käytti myös muita palveluita ja 39 asiakasta ei ilmoittanut asioivansa<br />
muissa tuki- ja hoitopaikoissa; näistä puolet vastasi kielteisesti ja puolet jätti vastaamatta<br />
kysymykseen. Yleisimmin asiakkaat ilmoittivat käyvänsä Matalan lisäksi Nervissä,<br />
sosiaalitoimistossa tai Paussissa. Muutamat asiakkaat asioivat mielenterveystoimistossa,<br />
Päiväperhossa, NA/AA-ryhmissä ja Hatanpään terveysasemalla. Yksittäisiä asiakkaita asioi<br />
lisäksi päiväkeskuksissa, asumispalveluissa, A-klinikalla, omalääkärillä tai Nuorisoasemalla.<br />
64
Matalan takia ei ole tarvetta hakea<br />
apua muualta<br />
Matala antaa hyvät eväät elämänmuutoksen<br />
tekoon<br />
Palvelut ovat tarpeeksi monipuoliset<br />
Täysin tai jokseenkin<br />
EOS Täysin tai jokseen-<br />
samaa mieltä<br />
kin eri mieltä<br />
43 % 28 % 29 %<br />
81 % 14 % 5 %<br />
65 % 17 % 18 %<br />
Taulukko 4: Matalan palveluiden kattavuus asiakaskyselyn mukaan<br />
Jos tarkastellaan niitä kahtakymmentä asiakasta, jotka ilmoittivat asioivansa ainoastaan<br />
Matalassa 32 , voidaan todeta, että valtaosalla on aikaisempia hoitokokemuksia. Katko-, avo-,<br />
laitos- ja psykiatrisia hoitojaksojen määrä vaihteli yhden ja viidentoista välillä. Ainoastaan<br />
neljä heistä oli hakeutumassa hoitoon ensimmäistä kertaa, mutta näilläkin oli kokemuksia<br />
asioimisesta muun muassa Paussissa, mielenterveystoimistossa, Nervissä ja sosiaalitoimistossa.<br />
Runsas puolet (N=12-14) näistä asiakkaista käytti Matalan palveluista lääkehoitoa ja<br />
tukikeskusteluja. Jatkohoidon suunnittelun vuoksi tai sosiaalityöntekijän luona kävi kummassakin<br />
viisi asiakasta. Joukossa oli kaksi 1960-luvulla syntynyttä ja viisi 1980-luvulla<br />
syntynyttä keskiarvon ollessa 26-vuotta eli vuonna 1977 syntyneet. Huumeita oli käytetty<br />
keskimäärin seitsemän vuotta. Seitsemän asiakasta oli käyttänyt huumeita yli kymmenen<br />
vuotta ja kaksi asiakasta alle vuoden. Ylivoimaisesti yleisin ensisijaisesti käytetty huumausaine<br />
oli amfetamiini. Toiseksi yleisimmin käytetyt aineet olivat Subutex ja kannabis.<br />
Näillä ainoastaan Matalassa asioivilla henkilöillä oli oman ilmoituksen mukaan eniten vaikeita<br />
ongelmia rahaan, työhön ja päihteiden käyttöön liittyvissä asioissa.<br />
6.4 Mielenterveyspalveluiden tarve<br />
Työntekijöiden mukaan Matalassa käy paljon mielenterveyspalveluita tarvitsevia asiakkaita,<br />
mutta mielenterveystoimistoon hakeutumista vaikeuttavat ruuhka, psykiatripula sekä<br />
tiukat kriteerit päihteettömyydestä ja sen kestosta. Matalan henkilökunta on harjoitellut<br />
joidenkin asiakkaiden kanssa ajanvarauskäytäntöä ennen näiden siirtymistä mielenterveystoimistoon.<br />
Heidän mielestään huumeiden käyttäjien mielenterveysongelmien hoidossa on<br />
32 Tarkastelun ulkopuolelle jäävät ne vastauslomakkeet, joissa kohta oli jätetty täyttämättä. Hyvin monet vastaajat<br />
täyttivät kysymyslomaketta "valikoidusti" eli jättivät vastaamatta osaan kysymyksistä.<br />
65
edelleen ratkaisematta työnjako muiden hoitopaikkojen kanssa 33 . Matalan avokuntoutukseen<br />
lähetetään Matalaan selkeästi laitoshoidon tarpeessa olevia asiakkaita, koska he eivät<br />
tahdo mennä sairaalahoitoon eikä heitä pystytä laittamaan tahdonvastaiseen hoitoon. Matalassa<br />
asiakkaat on otettu osastolle, mutta heidän auttamisesta tai hoitamisesta ei ole saatu<br />
hyviä tuloksia, koska asiakkailla on ollut niin vakavia psyykeongelmia ja he tarvitsivat<br />
psykiatrista arviointia ja asianmukaista lääkitystä. Erityisesti kaksoisdiagnoosiasiakkaiden<br />
kohdalla toivotaan yhteistyötä mielenterveystoimiston kanssa, koska heitä ei pystytä hoitamaan<br />
pelkästään Matalassa.<br />
Sidosryhmäkyselyssä moni vastaaja kaipasi Tampereelle lisäystä päihdepsykiatrisiin palveluihin<br />
sekä kaksoisdiagnoosipotilaiden palveluiden, kuten pitkäjänteisten avohoitopalveluiden,<br />
sekä diagnosoinnin kehittämistä ja keskittämistä. Sidosryhmäkyselyn mukaan<br />
asiakkaiden ohjaaminen Kaivannon ja Pitkäniemen sairaaloihin ei ollut vielä muodostunut<br />
vakiintuneeksi käytännöksi, eivätkä eri toimipaikkojen hoidontarpeen arvioinnit ole olleet<br />
yhteneväisiä. Erään hoitopaikan edustajan mukaan Matalasta ohjatut asiakkaat ovat melko<br />
usein olleet liian huonokuntoisia heidän yksikköönsä. Asiakkaiden psyykkisen tilan arviot<br />
ovat olleet toisinaan vajavaisia eikä potilaiden oma motivaatio ole aina tullut esiin, mitä<br />
toisaalta pidetään yhtenä osoituksena potilaiden vaikeahoitoisesta.<br />
Mielenterveyspalveluiden tarjonta on osoittautunut Tampereella liian vähäiseksi ja palveluiden<br />
ruuhkautuminen on hyvin tiedostettu myös Tampereen kaupungin päihdepoliittisessa<br />
suunnitelmassa ja Mielenterveyspalveluiden kehittämisohjelmassa. Asiakirjoissa on huomioituna<br />
mielenterveysongelmista kärsivien huumeiden käyttäjien hoitovastuun puuttuminen<br />
sekä tarkoituksenmukaisten hoito-ohjelmien puute. Mielenterveyspalveluiden kehittämisohjelmassa<br />
tarkoituksenmukaisena pidettiin yhtenäisen hoitojärjestelmän luomista psykiatrista<br />
hoitoa vaativille ja päihdesairauksista kärsiville potilaille yhdistämällä käytettävissä<br />
olevat resurssit sosiaalitoimessa ja mielenterveyspalveluissa. Kehittämisohjelman mukaan<br />
kokonaishoitovastuun siirtäminen psykiatriselle hoitosektorille estäisi väliinputoaja-<br />
33 Elokuussa 2003 aloitti toimintansa Tampereen mielenterveyskeskuksen Pilvestä paisteeseen –projekti, jossa<br />
on luotu hoitomalli 13-17 -vuotiaille nuorille, joilla on mielenterveysongelmien lisäksi päihdeongelmia. Hoitojaksolla<br />
nuorella on tapaamisia psykiatrin, sairaanhoitajan ja sosiaalityöntekijän kanssa. Nuoren tilannetta<br />
tarkastellaan kokonaisvaltaisesti ja siksi nuoren perhe on keskeisesti mukana hoidon aikana. Lääkärin lähetettä<br />
ei välttämättä tarvita, vaan nuori voi itse varata ajan tai yhteydenotto voi tulla esimerkiksi vanhemmilta<br />
tai viranomaisilta. http://tampere.terve.com/palvelut/mielenterveys/hoitkunt/paiste<br />
66
yhmien syntymistä. (Päihdepoliittinen suunnitelma 2000, 59-61; Mielenterveyspalveluiden<br />
kehittämisohjelma 2002).<br />
6.5 Hoitoon lähdön organisointi<br />
Olavi Kaukosen mukaan päihderiippuvuus ja mielenterveysongelmat lienevät olevan erilaisia<br />
toimintakykyä alentavia sairauksia kuin fyysiset tai psykosomaattiset sairaudet, sillä<br />
päihdeongelmaisen ja hänen asioitaan hoitavan työntekijän tulee erilailla perustella hoidontarve<br />
lähetteen kirjoittavalle ja hoitoa antavalle terveydenhuollon edustajille sekä maksusitoumuksia<br />
kirjoittavalle sosiaalihuollon työntekijälle. Päihdepalvelut myönnetään ammatillisen<br />
harkinnan perusteella. Asiakkaalla on oikeus palveluun, mutta viime kädessä<br />
kunta määrittelee tarvittavan palvelun luonteen. Palveluverkosto perustuu pääosin asiakkaiden<br />
aloitteellisuuteen ja vapaaehtoisuuteen, mutta itse asiakkuus ja asiakkaiden tarpeet ovat<br />
kuitenkin tulkinnallisia ja sopimuksellisia kysymyksiä. (Kaukonen 2002, 137-138, 161.)<br />
Työntekijät arvelivat alkuhaastattelussa, että suurin osa asiakkaista on jo alueellisen sosiaalityön<br />
piirissä, joten maksusitoumus järjestyy vaivattomasti. Tampereen huumekatkotilanteen<br />
huomioiden työntekijät arvelivat, että asiakkaiden eteenpäin ohjaaminen vaatii kartoittamista,<br />
kenelle käy avokatko ja mitkä valtakunnalliset paikat ovat käytössä Tampereen<br />
A-klinikkatoimen Kuntoutumiskeskuksen ja Pitkäniemen sairaalan lisäksi 34 . Kuntouttavaan<br />
huumehoitoon pääsyä ei tarvitse odottaa pitkään, mutta hoitoprosessia hidastaa se, että<br />
kuntoutuspaikat edellyttävät katkohoidon läpikäymistä ja katkohoitopaikoissa on ruuhkaa.<br />
Työntekijät eivät pitäneet realistisena, että hoitoa pyrittäisiin tarjoamaan kaikille halukkaille,<br />
koska hoidot ovat hyvin kalliita ja hoitomotivaatio usein lyhytaikaista. Vaikeuksia<br />
tuottaa se, että asiakkaan motivaatio voi vaihdella päivien kuluessa eikä ole vakuutta mihin<br />
”hetkeen tulisi todellisuudessa tarttua”. Toisaalta todettiin, että rajoittamalla hoitoon pääsyä<br />
voidaan ohittaa juuri se hoitojakso, joka olisi tuottanut pitkäaikaisia tuloksia.<br />
34 Aamulehti kirjoitti 31.3.2004, että huumeiden käyttäjille tarvittaisiin kipeästi lisää räätälöityä katkaisuhoitoa<br />
Tampereella. Artikkelin mukaan muutaman päivän katkoja joudutaan tekemään jo Matalassakin, joka<br />
perustettiin hoitoon ohjausta ja neuvontaa varten. Samoin jutussa kuvataan, miten kuntien rahapula vaikuttaa<br />
negatiivisesti muun muassa katkopaikkojen ruuhkautumiseen, hoitojaksojen kestoon sekä Subutexriippuvaisten<br />
hoidon saatavuuteen. Artikkelin mukaan päihdehuollon varojen säästäminen hoidon alkupäässä<br />
kostautuu, kun vaikeasti huumeriippuvaiset tarvitsevat ajan kuluessa ja ongelmien kärjistyessä kalliita laitospaikkoja.<br />
67
Muutaman Matalan työntekijän mielestä he ovat profiloituneet liikaa hoitoonohjauspaikaksi,<br />
ja hoitoonohjausta tehdään avopoliklinikoilla ja sosiaaliasemilla jo riittävästi. Vuosia<br />
huumeita käyttäneiden ja aikaisemmin hoidoissa olleiden ”konkareiden” hoitoon hakeutuminen<br />
tapahtuu siten, että he kysyvät tutulta alueen sosiaalityöntekijältä hoitoon pääsyn<br />
mahdollisuutta. Näiden ihmisen käyttö- ja hoitohistoria on kirjattu jo moneen kertaan, eivätkä<br />
he jaksa kerrata taustojaan yhä uudelleen uusille työntekijöille. Matalan rooli korostuu<br />
nuorempien käyttäjien kohdalla, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta tai tietoa hoitoon<br />
hakeutumisesta. Nuorilla ei ole välttämättä valmiuksia kommunikoida sosiaalitoimiston<br />
työntekijöiden kanssa, joten Matalan työntekijät voivat perustella hoidontarvetta alueen<br />
sosiaalityöntekijöille ”viranomaiskielellä” . Kyselyn mukaan asiakkaat olivat tyytyväisiä 35<br />
Matalan työntekijöiden toimimiseen yhdyshenkilönä huumehoitopaikkojen, sosiaalitoimen<br />
ja muiden palveluiden välillä.<br />
Työntekijät yllättyivät siitä, kuinka paljon he onnistuivat motivoimaan ja ohjaamaan hoitoon<br />
(60 hoitoonohjausta vuonna 2002 ja noin 120 vuonna 2003). Heidän mielestään kyse<br />
oli pitkälti siitä, että asiakkaat saatiin ”syttymään hoidollisuuteen ja välittämään itsestään”.<br />
Matalan arveltiin lisänneen ”huumeongelman hoidon innostusta” tamperelaisten käyttäjien<br />
piirissä. Arviointiyksiköllä arveltiin olleen suuri rooli siinä, että monta sellaistakin asiakasta<br />
oli ohjattu hoitoon, jotka aluksi eivät olleet motivoituneita muutokseen. He kertoivat toisella<br />
haastattelukerralla saaneensa kritiikkiä siitä, että he ohjasivat aluksi liian paljon asiakkaita<br />
hoitoon, jolloin laitospaikat tulivat täyteen ja kaupungin päihdehoitoihin varatut rahat<br />
loppuivat. Sama viesti välittyi sidosryhmäkyselyn avovastauksista. Tilanteen uskottiin tasaantuvan<br />
sitten, kun alkuinnostus Matalaan tarjoamia palveluita kohtaan laskee ja suurin<br />
osa hoitoa haluavista ja tarvitsevista henkilöistä on tavoitettu. Huolestuttavana pidettiin sitä,<br />
että Matala tulee ruuhkautumaan aivan samalla tavalla kuin muutkin paikat. Työntekijät<br />
arvelivat, että Tampereen katkaisuhoitotilanne tuottaa turhauttavia tilanteita, kun halukkaita<br />
ja hoidontarpeen arviossa olleita ei saada ohjattua eteenpäin, vaikka se on yksi heidän perustehtävistään<br />
- ”tuntuu hassulta aloittaa palvelu, jossa tarjotaan ei-oota. Olisi pitänyt<br />
saman tien satsata katkoon.”<br />
35 Joka neljäs vastanneista (N=21) oli tyytyväinen Matalan työntekijöiden yhteydenpitoon huumehoitopaikkoihin<br />
ja alueen sosiaalityöntekijöihin asiakkaan asioiden hoidossa. Kaksi asiakasta viidestä (N=32) oli tyytyväisiä<br />
ja joka neljäs (N=21) ei osannut vastata. Kolme asiakasta oli tyytymätön tai tosi tyytymätön siihen,<br />
kuinka Matalan henkilökunta huolehti hänen asioidensa hoitamisesta muiden viranomaistahojen kanssa.<br />
68
Työntekijät kertoivat, että he olivat onnistumaan motivoimaan asiakkaita huumekatkolle<br />
enemmänkin, kuin mitä Tampereen A-klinikkatoimen Kuntoutumiskeskus pystyi ottamaan<br />
heitä vastaan. Suljettua laitoskatkoa tai psykiatrista hoitoa tarvitsevat asiakkaat ohjattiin<br />
edelleen Pitkäniemen ja Kaivannon sairaaloihin. Eräs työntekijä arveli, että jatkossa Pitkäniemen<br />
sairaalaan voisi olla mahdollisuutta ohjata yhä useampia asiakkaita, kun korvaushoidon<br />
arviointeja ei voida tehdä korvaushoitopaikkojen täyttyessä. Työntekijät otaksuivat,<br />
että tulevaisuudessa Tampereelle perustetaan erillinen huumekatko, mutta tätä ennen heillä<br />
on mahdollisuus kehittää toimintoja nykyisen katkotilanteen helpottamiseksi. Matalan<br />
osastohoitoa pidettiin merkittävänä asiakkaan hoitomotivaation arvioinnin ja ylläpitämisen<br />
kannalta sekä lyhyiden huumekatkojen järjestämisen takia. Työntekijät arvelivat pystyneensä<br />
helpottamaan Tampereen A-klinikkatoimen Kuntoutumiskeskuksen ruuhkia, kun monia<br />
asiakkaita oli lähetetty osastolta tai Matalan avohoidosta suoraan Kankaanpäähän ja Lastuun.<br />
Työntekijöillä oli hyviä kokemuksia näiden hoitoon lähtöjen onnistumisesta ja suunnitelmallisuudesta.<br />
Heidän mielestään tämä käytäntö osoittaa, että Tampereen päihdepalveluista<br />
löytyy joustavuutta. Käytäntö koettiin hyvin tarpeelliseksi senkin takia, että kaikki<br />
asiakkaat eivät tarvitse pitkiä katkaisuhoitojaksoja ja lääkevierotusta, vaan osan asiakkaista<br />
saa hyvinkin lyhyellä ja intensiivisellä katkolla eteenpäin. Työntekijöiden mukaan Matalan<br />
ansiosta hoitoprosessit olivat olleet entistä systemaattisempia ja eheämpiä, ja näin hoitojen<br />
tuloksellisuus oli parantunut.<br />
Työntekijät kertoivat, että kaupungin sosiaalityöntekijöillä ei ole aikaa osallistua verkostokokouksiin<br />
niiden muutaman vuorokauden aikana, jotka asiakkaat viettivät arviointiyksikössä.<br />
Hoitoon lähtöön liittyvät asiat hoidettiin puhelinneuvotteluina, mitä pidettiin nopeana<br />
ja joustavana käytäntönä 36 . Heidän mukaansa sosiaalitoimesta oli annettu hyvin maksusitoumuksia<br />
Matalassa tehtyihin arviointeihin ja osa hoitojaksoista oli ollut pitkiäkin,<br />
aina vähintään kaksi kuukautta. Tosin maksusitoumuksia ja paikan vapautumista jouduttiin<br />
välillä odottamaan paikasta riippuen pari viikkoa. Tilanteen arveltiin vaikeutuvan syksyllä,<br />
ja loppuvuodesta tulisi olemaan hankalaa saada maksusitoumuksia. Jotkut työntekijät kritisoivat<br />
sitä, että loppuvuodesta maksusitoumuksia ei enää anneta kovin helposti hoitoa tarvitseville<br />
ja niitä määrätään vain lyhyeksi ajaksi ja vain joihinkin tiettyihin hoitopaikkoi-<br />
36 Asiakaskyselyn mukaan viidelläkymmenellä (71 %) vastaajalla ei ollut mielipidettä tai kokemusta verkostokokouksista.<br />
Kahdestakymmenestä kokemusta omaavasta 18 asiakasta vastasi olevansa tyytyväinen ja kaksi<br />
olevansa tyytymätön verkostokokouksiin.<br />
69
hin 37 . Työntekijät kertovat, että Matalasta ohjataan monipuolisesti 20 eri kuntoutuspaikkaan<br />
ja 5-10 katkaisuhoitopaikkaan, mutta loppuvuodesta valinnanvapaus rajoittuu vain muutamaan<br />
paikkaan. Aamulehden (23.08.2003) mukaan loppuvuonna kustannetaan ainoastaan<br />
lyhytaikaisia katkaisuja ja vieroitusta lähinnä A-klinikan katkaisuhoitoasemalla ja Pitkäniemen<br />
sairaalan huumevieroitusosastolla. Ellei katkohoito riitä, asiakkaat lähetetään Mainiemen<br />
kuntoutuslaitokseen Lammille.<br />
Matalan työntekijät toivoivat läheistä yhteistyötä sosiaalitoimen kanssa, jotta hoitoon ohjauksen<br />
asiakaslähtöisyys säilyisi vuodenajasta riippumatta. Käytännössä tämä tarkoitti sitä,<br />
että Matalan työntekijät eivät turhaan kypsyttelisi asiakasta hoitoon, jos tälle asiakkaalle ei<br />
enää sinä vuonna aiota myöntää maksusitoumusta, tai ettei asiakas innostuisi jostakin hoitopaikasta,<br />
johon loppuvuodesta ei maksusitoumuksia enää anneta. Heidän mukaansa siinä<br />
on vielä opettelemista, että maksusitoumusasioista päättävät kunnioittaisivat työntekijöiden<br />
mielipidettä siitä, miksi juuri jonkun tietyn asiakkaan kohdalla tulisi harkita hoitoon pääsyä.<br />
Käytännön asiakastyön ja päihdehuollon hallinnoinnin välinen ristiriita välittyy seuraavasta<br />
kommentista:<br />
Jotenkin hämmentää päihdetyön kentässä se, että kuulee sellaisia viestejä,<br />
että olette lähettäneet liian tehokkaasti ihmisiä hoitoon, tai että rahat loppu,<br />
tai ei nyt sinne hoitoon vaan tänne, niin jotenkin tuntuu, että politiikalla ja<br />
rahalla on niin uskomaton mahti joka paikassa. Ärsyttää, että jos ihminen on<br />
oikeasti valmis ottamaan apua vastaan ja valmis lähtemään, niin systeemi on<br />
edelleen niin jäykkä, ettei ota vastaan.<br />
37 Perhehuoltojärjestelmästä poimittujen huumehoitotietojen mukaan 17 % huumehoidossa olleista tamperelaisista<br />
asiakkaista (N=27) oli ollut hoidossa samassa hoitopaikassa vuoden aikana useammin kuin kerran.<br />
Vuodesta 2000 vuoden 2003 lokakuun loppuun mennessä 48 % (N=74) hoidossa olleista asiakkaista oli ollut<br />
hoidossa syyskuussa tai sitä myöhemmin loppuvuodesta. Vuoden 2003 lokakuun loppuun mennessä 20 %<br />
(N=13) hoidossa olleista asiakkaista oli saanut maksusitoumuksen syys-joulukuulle.<br />
70
Asiakkaiden mielipide hoitoon pääsyn edellytyksistä<br />
Asiakaskyselyssä pyydettiin asiakkaita arvioimaan, kuinka helppoa tai vaikeaa on päästä<br />
erilaisiin hoitopalveluihin Tampereella. Kaikki asiakkaat jättivät vastaamatta joihinkin<br />
kohtiin, joten tiedot eivät ole täysin vertailukelpoisia. Ehdottomasti helpointa oli pääsy yksityislääkärien<br />
vastaanotolle: 84 prosenttia vastanneista arvioi sen olevan melko tai todella<br />
helppoa. Ääripäätä edustaa korvaushoito, johon 16 prosenttia vastanneista arveli olevan<br />
helppo päästä. Keskimäärin kolme viidestä eli 55–62 prosenttia vastanneista ilmoitti, että<br />
katkaisu-, kuntoutus- ja jatkohoitoon on melko tai todella helppo päästä. Vajaa puolet eli 48<br />
prosenttia arveli, että mielenterveystoimistoon on helppo päästä. Kaksi vastannutta viidestä<br />
eli 40 prosenttia uskoi, että on helppo päästä juuri siihen hoitopaikkaan, mihin itse haluaisi<br />
mennä. Asiakkaiden mielipide tai arvio vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon käsityksiä hoidon<br />
saatavuudesta. Ainoa poikkeus on asiakkaiden mielipide katkaisu- ja kuntoutushoidon<br />
tasavertaisesta saatavuudessa, sillä hoitohenkilöstön mielestä kuntoutushoitoa on katkaisuhoitoa<br />
paremmin saatavilla.<br />
70<br />
60<br />
asiakkaat<br />
50<br />
40<br />
30<br />
20<br />
10<br />
0<br />
6<br />
1<br />
35 39 35<br />
8<br />
6<br />
31<br />
24 28<br />
katko kunt. jatkoh. miel.terv. yks.lääk. korv.hoito minne<br />
haluan<br />
1<br />
9<br />
5<br />
22<br />
Melko helposti<br />
Todella helposti<br />
Kuvio 9: Eri hoitopalveluiden saatavuutta helpoksi arvioineiden asiakkaiden lukumäärä<br />
asiakaskyselyn mukaan<br />
71
Todella Melko helposti<br />
Melko Todella N<br />
helposti<br />
huonosti huonosti<br />
Katkaisuhoito 6 35 25 9 75<br />
Kuntoutushoito 1 39 21 8 69<br />
Jatkohoito 8 35 24 2 69<br />
Mielenterveys 6 24 22 11 63<br />
Korvaushoito 1 9 18 33 61<br />
Yksityislääkäri 31 28 7 4 70<br />
Sinne, minne haluan 5 22 17 23 67<br />
Taulukko 5: Eri hoitopalveluiden saatavuuden helppoutta tai vaikeutta arvioineiden<br />
asiakkaiden lukumäärä asiakaskyselyn mukaan.<br />
Asiakasvastauksia palautui keväällä 39, kesällä 23 ja syksyllä 25 kappaletta. Kun verrataan<br />
keskenään eri vuodenaikana tulleita vastauksia, vastausmäärien erot huomioiden voidaan<br />
havaita, että asiakkaiden käsityksen mukaan syksyllä oli helpompaa kuin keväällä päästä<br />
katkaisuhoitoon ja siihen hoitopaikkaan, mihin itse haluaisi. Kuntoutushoidon osalta ei<br />
esiintynyt eroja. Asiakkaat arvelivat, että mielenterveyshoitoon oli syksyllä hieman vaikeampi<br />
päästä kuin keväällä. Päihdehoitohenkilöstön vallitsevista käsityksestä poikkeavien<br />
asiakasmielipiteiden voidaan olettaa johtuvan siitä, että joko kyselyyn vastannut asiakaskunta<br />
oli erilainen hoitohistorian ja –motivaation suhteen tai hoitopalveluissa oli syksyllä<br />
enemmän vaihtoehtoja, jolloin esimerkiksi motivoituneet pääsivät edelleen katkaisuhoitoon<br />
ja muille tarjottiin riittävästi asiakkaita tyydyttäviä avopalveluita.<br />
Asiakaskyselyssä tiedusteltiin hoitoon pääsyssä ilmeneviä vaikeuksia. Yleisimpiä syitä,<br />
miksi hoitoon on vaikea päästä olivat asiakkaiden mielestä paikkojen vähyys ja siitä aiheutuvat<br />
jonot 38 (N=20), määrärahojen puute 39 (N=16) ja oma motivaatio ja käytös 40 (N=6).<br />
Hoitopaikkojen ja määrärahojen vähyys yhdistettiin yleisimmin korvaushoitojen järjestämiseen.<br />
Kolme asiakasta pahoitteli sitä, että mielenterveystoimisto ei ota päihdepotilaita vastaan.<br />
38 Kommentti: "Korvaushoito, ylläpitohoito on ihan LAPSENKENGISSÄ! Paikkoja on liian vähän! Jonottaa<br />
saa vuosia (sairasta). Päättäjien ei pidä aloittaa semmosta mihin ei pysty!"<br />
39 Kommentti: "Rahassa, kuka maksaa?"<br />
72
6.6 Jatkohoito – vaikea yhtälö<br />
Matalan tehtävänä pidettiin hoitoonohjausta, eikä tarkoituksenmukaisena pidetty sitä, että<br />
asiakkaat palaavat Matalaan muuten kuin kriisitilanteessa tai seulan ottoa varten. Ajatuksena<br />
oli, että asiakkaat voivat muutamia kertoja käydä tervehtimässä ja kertomassa kuulumisia<br />
hoidon jälkeenkin, vaikka varsinainen jatkohoitosuhde tulee sitoa johonkin muuhun<br />
hoito- ja tukipalveluun. Todellisuudessa asiakkaat ja sidosryhmät pyrkivät muovaamaan<br />
Matalasta jatkohoitopaikkaa. Asiakaskyselyyn vastasi useita raittiina olevia asiakkaita,<br />
jotka kirjoittivat kaipaavansa edelleen tukea ja "pistäytymispaikkaa". Päihdehuollon työntekijät<br />
olivat osoittaneet joillekin asiakkaille Matalan hoidon jälkeiseksi tai uloskirjoituksen<br />
yhteydessä jatkohoitopaikaksi. Tämä ilmeni myös asiakaskyselyssä, sillä muutama asiakas<br />
ilmoitti Matalan jatkohoitopaikakseen. Työntekijät ymmärsivät, että hoitopaikkojen on<br />
osoitettava asiakkaille joku jatkopaikka, mutta he toivovat, että lähettävä taho ottaisi yhteyttä<br />
Matalaan ja varmistaisi asiakkaan saattamisen hoidosta eteenpäin. ”Jatkohoitoon” tulleilla<br />
asiakkailla oli haastateltavien kertoman mukaan sellainen mielikuva, että heitä aletaan<br />
heti hoitamaan Matalassa, vaikka todellisuudessa varsinaista hoitoa terapeuttisessa ja lääketieteellisessä<br />
mielessä heille ei pystytä tarjoamaan. Matalan henkilökunnan mukaan joidenkin<br />
hoidosta uloskirjoitettujen asiakkaiden kanssa tukisuhteen luominen saattaa olla<br />
hankalaa, kun heidän lääkityksensä on lopetettu edellisessä hoitopaikassa, eikä sitä aloiteta<br />
automaattisesti Matalaan saapuessakaan.<br />
Jotkut työntekijät näkivät ongelmalliseksi sen, että hoidosta palaavat tapaisivat Matalassa<br />
aktiivikäyttövaiheessa olevia kavereitaan. Heidän mielestään kuntoutumisprosessin alkuvaiheessa<br />
oleville ei ole välttämättä tarpeeksi vahvuutta kieltäytyä houkutuksista. Vastakkaisen<br />
mielipiteen mukaan raitistuneet näkevät käyttäjiä kadulla ja liikkuvat usein samoissa<br />
kaveripiireissä. Erään työntekijän mukaan käyttävien kavereiden tapaaminen ja heidän tilanteensa<br />
peilaaminen itseensä saattaa olla rohkaisevaa ja motivoida hoitoon – "yksi osa<br />
hoitoa, että näkee ihmisiä jotka ovat huonommassa tai paremmassa tilassa kuin itse.” Yksi<br />
suunnitteluasteella oleva vaihtoehto raitistuneille asiakkaille oli ”toipujien tarinatupa”, jossa<br />
he voisivat kertoa kokemuksistaan muille ja kannustaa heitä hoitoon. Tosin työntekijät<br />
kannattivat sitä, että Matala voisi tarjota koordinointia tai palvelunohjausta niille asiakkail-<br />
40 Kommentti: "Jos hoitoon on vaikea päästä, kannattaa miettiä montako kertaa on katkaissut hoitoja ja näin<br />
ollen menettänyt luottamuksen moneen eri suuntaan".<br />
73
le, joille jatkohoito on jäänyt järjestämättä, jotta onnistuneesti alkanut hoitoprosessi ei valuisi<br />
hukkaan.<br />
6.7 Alaikäiset palveluiden ulkopuolella<br />
Työntekijät eivät uskoneet alkuhaastattelussa, että Matala profiloituisi nuorten huumeiden<br />
käyttäjien paikaksi. Käytännössä uskomus toteutui, ja vain muutamalla työntekijällä oli<br />
ollut alaikäisiä asiakkaita. Alaikäisten vähäisen hakeutumisen ajateltiin johtuvan siitä, että<br />
joko lastensuojelu kohtaa näitä nuoria tai alaikäiset varovat hoitotoimenpiteitä lastensuojelutoimenpiteiden<br />
pelossa. Molemmilla haastattelukerroilla Matalan henkilökunta totesi, että<br />
alaikäisten kanssa toimivat samat matalan kynnyksen perusperiaatteet kuin täysi-ikäisten<br />
kanssa, eli anonyymi asioiminen ja asiakaslähtöinen tukisuhde. Jos nuori tulee vanhempien<br />
kanssa Matalaan, niin lastensuojeluviranomainen kutsutaan tarvittaessa palaveriin. Yksin<br />
tulleiden nuorten kanssa toimittiin niin, että työntekijä pyrkii ylläpitämään kontaktia nuoreen,<br />
luomaan tukisuhteen ja motivoimaan nuorta verkostotyöhön, johon kutsutaan nuoren<br />
ja sosiaalityöntekijän lisäksi vanhemmat mukaan. Alkukontaktin ei ajateltu poikkeavan<br />
normaalista asiakaskohtaamisesta muuten kuin entistä painokkaammin pyrittiin sopimaan<br />
uudesta tapaamisesta. Ennen seuraavaa tapaamista työryhmä miettii yhdessä, kuinka nuoren<br />
kanssa edetään. Alaikäisten kanssa vastuuta ei haluta jättää yhden työntekijän kannettavaksi,<br />
vaan sosiaalityöntekijä ja vastaanottanut työntekijä muodostavan työparin.<br />
Matalan työntekijät olivat rakentaneet yhteistyössä kunnan sosiaalitoimen eli nuorisopoolin<br />
41 , Paussin sekä Nuorisoaseman kanssa työnjaollista mallia alaikäisten asiakkaiden<br />
kanssa toimimisesta. Työntekijöillä oli hyviä kokemuksia verkostotyöstä lastensuojelun<br />
kanssa. Joidenkin alaikäisten kohdalla oli päädytty lastensuojelullisiin toimenpiteisiin yhteisymmärryksessä<br />
nuoren kanssa. Työntekijöiden mukaan verkoston luominen takaa nuoren<br />
pysähtymisen. He kertoivat ohjanneensa alaikäisiä ja juuri täysi-ikäisyyden ylittäneitä<br />
nuoria henkilöitä nuorisoasemalle tai Paussiin. Jos nuori ei ole päässyt näihin paikkoihin<br />
heti, on häntä pyydetty tulemaan Matalaan. Jos nuori tulee Matalaan vanhempien kanssa<br />
kriisiluonteisesti, heidät otetaan vastaan, mutta mietitään samalla mihin hoitopaikkaan nuori<br />
kuuluisi ja pyritään ohjaamaan hänet heti sinne päällekkäisen arvioinnin välttämiseksi.<br />
74
Nuoren tietämättä huumeiden käytöstä ei ilmoiteta lastensuojeluviranomaisille eikä vanhemmille,<br />
koska siinä tapauksessa nuoret eivät enää hakeutuisi vapaaehtoisesti tukipalveluihin<br />
ja Matalassa matalan kynnyksen periaate kärsisi.<br />
Jotkut työntekijät tunsivat kiukkua sitä kohtaan, ettei pelkkä päihteiden käyttö oikeuta viranomaisia<br />
puuttumaan nuorten tilanteeseen, ja lastensuojelutyössä tavataan moniongelmaisia<br />
nuoria, joiden tilanteen kehittymistä on katsottu vierestä ja toimenpiteisiin ryhtymistä<br />
pitkitetty. Nuoria on vaikea saada hoitoon ja ”välinpitämättömyys yhteiskunnassa heijastuu<br />
aina lainsäädäntöön asti”. Työntekijät painottivat lastensuojelulain velvoitteita (4. luku<br />
12§), jonka mukaan alaikäisen tilanteeseen on puututtava välittömästi, jos hän käyttäytymisellään<br />
vaarantaa terveytensä. Lain tulkinta koettiin hankalaksi, sillä kokeilu ja toistuva<br />
satunnainen käyttö ei välttämättä aiheuta vakavia terveysriskejä eikä siten velvoita viranomaisia<br />
mihinkään toimenpiteisiin. Erään työntekijän mukaan vaikeinta on kohdata läheisten<br />
hätä, kun 17-18-vuotiaalla nuorella on huumeiden käytön lisäksi vaikeita mielenterveysongelmia,<br />
eikä lainsäädäntökään auta pysäyttämään tätä nuorta.<br />
Ne työntekijät, joilla oli aikaisempaa työkokemusta päihdeongelmaisten nuorten kanssa,<br />
olivat sitä mieltä, että nuoria hyödyttää varsinkin alkuvaiheessa rajumpikin pysäytys. Kokemusten<br />
mukaan nuoret, jotka ovat tulleet vastentahtoisesti hoitoon, ovat olleet tyytyväisiä<br />
jälkikäteen. Nuoren motivoitumattomuutta hoitoon pidettiin selvyytenä, koska nuorilla ei<br />
ollut vielä aiheutunut käytöstä vaikeita seuraamuksia, heillä oli ”rakkaussuhde” aineeseen<br />
ja tunne, että muutkin nuoret tai ainakin lähipiirin kaverit käyttävät. Nuorten motivointityö<br />
koettiin erityisen tärkeäksi ja kannattavaksi, vaikka halukkuus hoitoon syntyisikin vasta<br />
vuosien kuluttua. Kontaktin ylläpitämisen avulla tarjotaan nuorelle mahdollisuus tarttua<br />
apuun sillä hetkellä, kun hän on siihen valmis ja samalla tarjotaan huomaamattomasti neuvoja<br />
elämänhallinnan parantamiseksi ja käytön vähentämiseksi ja lopettamiseksi.<br />
Tartuntataudit ilmaantuvat tavallisesti kokemattomuuden ja varomattomuuden takia käytön<br />
alkuvaiheessa, joten työntekijät ovat huolissaan niistä nuorista, jotka eivät ole kontaktissa<br />
Nerviin. Nervin asiakkaista noin joka kymmenes on ilmoittanut ensimmäisellä asiointikerrallaan<br />
iäkseen alle 18-vuotta. Viive käytön aloittamisen ja hoitoon hakeutumisen välillä on<br />
niin pitkä, että alaikäiset huumeiden käyttäjät eivät ehdi hakeutua palveluiden piiriin. Sa-<br />
41 Rauhaniemi, Metsola ja perhetyöryhmä<br />
75
moin poliisirekisterissä on hyvin vähän alaikäisiä huumeiden käyttäjiä, sillä viive on pitkä<br />
myöskin käytön aloittamisen ja poliisin kontrollin kohteeksi joutumisen välillä. Erään<br />
haastateltavan mukaan Nervin toimintaa arvostellaan siitä, että nuorille annetaan välineitä<br />
ja tältä osin tuetaan käyttöä, mutta hänen mielestään toiminta on perusteltua haittojen minimoimiseksi<br />
asiakkaan iästä riippumatta.<br />
6.8 Huomioita Tampereen päihdehuollon tilanteesta 2002<br />
Sidosryhmäkyselyn mukaan moni vastaaja pitää tulevaisuudennäkymiään hyvinä palveluiden<br />
kysynnän ja resurssien suhteen. Samoin moni kommentoi, että asiakkaita tulee jatkossakin<br />
riittämään ja toivovat, että nykyiset resurssit, toimintaedellytykset ja rahoitus säilytetään,<br />
jotta toiminta voisi jatkua entisellään tai kehittyä yhä monipuolisemmaksi. Usea vastaaja<br />
toivoi enemmänkin lisäresursseja jo olemassa oleviin paikkoihin kuin uusien paikkojen<br />
perustamista, jotta olemassa olevien yksiköiden käyttö tehostuisi ja palveluita voitaisiin<br />
paremmin toteuttaa yhteistyössä. Jotkut vastaajista olivat sitä mieltä, että heillä ei ole mahdollisuuksia<br />
suurten asiakasmäärän takia intensiiviseen työskentelyyn ja nopeaan reagoimiseen<br />
asiakkaan hädässä. Varsinkin peruspalveluiden avovastauksissa kuului väsymys: "resurssit<br />
eivät kasva ja perustasolle kaatuvat vaikeimmat tapaukset". Eräs vastaaja muistutti,<br />
että asiakasmäärien kasvaessa sekä ongelmien monimutkaistuessa ja vaikeutuessa on kiinnitettävä<br />
huomiota myös työntekijöiden jaksamiseen. Samoin hän peräänkuuluttaa realistisuutta:<br />
"työn sisältöä on edelleen kehitettävä ja mietittävä, mitä asiakastyön todella tulee<br />
sisältää ja mitä yleensä voidaan tehdä."<br />
Päihdehuollon tarve eilen ja huomenna<br />
Sidosryhmäkyselyn vastaajat olivat sitä mieltä, että huumeiden käyttö lisääntyy jonkun verran<br />
varsinkin nuorison keskuudessa. Huumeiden kokeilun ja käytön (amfetamiini, Subutex<br />
ja sekakäyttö) arveltiin lisääntyvän tarjonnan kasvaessa ja saatavuuden helpottuessa. Käytön<br />
kasvua enemmän uskottiin hoitoon hakeutumisten ja hoidontarpeen arveltiin lisääntyvän.<br />
Hoitohalukkuuden oletettiin lisääntyvän käyttäjien sosiaalisten ongelmien yleistymisen,<br />
käyttöhistorian etenemisen ja fyysisen kunnon heikkenemisen myötä. Lasten mielenterveysongelmien<br />
yleistyminen sekä aikuisten mielenterveys- ja kaksoisdiagnoosiongelmi-<br />
76
en lisääntyminen näkyivät sosiaali- ja terveysalan palveluiden arkityössä. Erityisesti kaksoisdiagnoosipotilaiden<br />
arveltiin hakevan apua jatkossa yhä enemmän sekä mielenterveysettä<br />
päihdehoitopalveluista. Huumehoitojen osalta uskottiin, että korvaus- ja ylläpitohoidon,<br />
lääkkeettömien hoitojen sekä pitkäkestoisen huumehoidon tarpeet lisääntyvät, mutta tavalliset<br />
sairaalavierotukset vähenevät. Lisäksi uskottiin, että matalan kynnyksen avo- ja laitoshoidon<br />
palveluiden tarve kasvaa. Huolta kannettiin huumehoidon rahoittamisesta, sillä varsinkin<br />
tällaiset päihdehuollon erityispalvelut, joita jatkossa uskottiin tarvittavan yhä enemmän,<br />
ovat kalliita pitkäkestoisuuden ja henkilökuntaa sitovuuden takia.<br />
Vastaukset kysymykseen erilaisten päihde- ja mielenterveysongelmien takia hoitoon hakeutuneiden<br />
asiakkaiden määristä vaihtelivat varsin paljon. Kun yhdistetään ne vastaukset,<br />
joissa asiakkaiden määrä oli lisääntynyt vähän tai oleellisesti, voidaan todeta, että useimmissa<br />
paikoissa huume- ja mielenterveysongelmien sekä sekakäytön (monipäihdeongelman)<br />
takia hoitoon oli hakeutunut viimeisen vuoden aikana aikaisempaa enemmän asiakkaita.<br />
Erityisesti sosiaaliasemilla oli lisääntynyt huume- ja sekakäyttäjien, alaikäisten huumeiden<br />
käyttäjien sekä mielenterveysongelmaisten asiakkaiden määrä. Muita toimipisteitä,<br />
joissa oli tavattu aikaisempaa enemmän huumeiden käyttäjiä, olivat Lastu-palvelut, mielenterveystoimiston<br />
kriisityöryhmä, A-kilta, Musta Lammas, Tampereen Kuntoutumiskeskus,<br />
Nuorisoasema, KAN ry:n Ankkuri, Päiväperho, Kriisikeskus Osviitta, Irti Huumeista<br />
ry, Koho-projekti ja Kriminaalihuoltolaitos. Alaikäisten huumeiden käyttäjien määrä oli<br />
lisääntynyt hieman Kaivannon sairaalassa ja Paussissa. Sekakäytön lisääntyminen ei näkynyt<br />
yhtä voimakkaasti ja laajasti tuki- ja hoitopaikoissa. Mielenterveysongelmaisten asiakkaiden<br />
määrä oli lisääntynyt lähes poikkeuksetta kaikissa hoitopaikoissa.<br />
Alkoholiongelmaisten asiakkaiden määrässä ei yleisimmin ollut tapahtunut muutosta.<br />
Muutamassa paikassa huume- ja sekakäytön takia hoitoon oli hakeutunut aikaisempaa vähemmän<br />
asiakkaita. Alkoholi- ja mielenterveysongelmien takia hoitoon hakeutuneiden<br />
määrä ei ollut vähentynyt missään paikassa.<br />
77
Miten hoitoon hakeutuneiden määrä on<br />
muuttunut viimeisen vuoden aikana?<br />
20<br />
18<br />
16<br />
14<br />
12<br />
10<br />
8<br />
6<br />
4<br />
2<br />
0<br />
Huume Alkoholi Sekak. Mielenterv.<br />
Lisääntynyt<br />
ole ellise sti<br />
Lisääntynyt vähän<br />
E i m u utosta<br />
Vähentynyt vähän<br />
Kuvio 10: Muutokset huume- alkoholi-, sekakäyttö- ja mielenterveysongelmien takia<br />
hoitoon hakeutuneiden asiakasmäärässä viimeisen vuoden aikana sidosryhmäkyselyn<br />
mukaan<br />
Hoidontarve huumeiden käytön takia oli lisääntynyt yleisesti viimeisen vuoden aikana<br />
useimmissa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelussa. Erityisesti oli lisääntynyt 18–24 -<br />
vuotiaiden asiakkaiden määrä hoito- ja tukipalveluissa. Sidosryhmäkyselyn mukaan keskimäärin<br />
yhtä moni ilmoitti asiakkaiden määrän lisääntyneen kuin asiakasmäärän pysyneen<br />
samana alaikäisten, ensikertalaisten ja perheiden kohdalla.<br />
MIten hoitoon hakeutuneiden määrä on muuttunut viimeisen<br />
vuoden aikana<br />
14<br />
12<br />
10<br />
8<br />
6<br />
4<br />
2<br />
0<br />
Huume Alaikäiset Alle 24-v Ensikert. Perheet<br />
Lisääntynyt oleellisesti<br />
Lisääntynyt vähän<br />
Ei muutosta<br />
Vähentynyt vähän<br />
Kuvio 11: Muutokset huumeongelman takia hoitoon hakeutuneiden alaikäisten, alle<br />
24-vuotiaiden, ensikertalaisten ja perheiden määrissä viimeisen vuoden aikana sidosryhmäkyselyn<br />
mukaan.<br />
78
Huumepalvelujärjestelmän kehittämistarpeet<br />
Erään työntekijän mukaan ensisysäys matalan kynnyksen toimipaikan perustamiseen tuli<br />
seurakuntien diakoniatyöntekijöiltä, jotka tekevät katutyötä ja ensiavullista sosiaalityötä;<br />
"Siihen tarpeeseen alettiin puhua yksikön perustamisesta, mutta hyvin pian<br />
puhuttiin, että yömajaa siihen ei tule, hoitakoon joku muu, mutta en tiedä kuka<br />
sen sitten hoitaisi. Ei tule peruspeseytymis- ja ruokailutoimintaa, hoita<br />
koon seurakuntien diakoniatyö sen jne. Sitä kautta siitä tuli hoitopaikka, joka<br />
nyt on siinä puristuksessa, että sitä mukaan kun se tuottaisi asiakkuuksia, niin<br />
olemassa olevat hoitopaikat ei taas niitä vedä."<br />
Nykyisten palveluiden ei ajatella ratkaisevan niiden ihmisten elämäntilannetta, joiden tuentarve<br />
perustuu peruspalveluihin eli asuntoon, hygieniaan ja ravintoon. Palveluiden tarjonta<br />
on jakaantunut niin, että Viinikanlahden ensisuoja ja hoitokoti ovat keskittyneet lähinnä<br />
kroonikkoalkoholistien hoitoon ja Musta Lammas tarjoaa palveluita täysi-ikäisille<br />
päihdeongelmaisille. Päihdepoliittisen suunnitelman mukaan vastaavia palveluita suunnitellaan<br />
nuorille aikuisille, joiden päihderiippuvuus kohdistuu huumeisiin ja lääkkeisiin.<br />
Matalan työntekijöiden ja sidosryhmätahojen mukaan paikka, joka kohtaisi näiden aktiivikäyttäjien<br />
tarpeet, olisi päiväkeskus tai yömaja. Kriminaalihuoltolaitoksen, Sininauhaliiton<br />
ja Kisko-projektin tekemää työtä pidettiin arvokkaana, mutta riittämättömänä kysyntään<br />
nähden. Kriittisen näkemyksen mukaan Matalassa tehtävä työ ei paikannu siihen, mitä<br />
Tampereelle eniten kaivattiin eli ympärivuorokautista matalan kynnyksen keskusta huumeiden<br />
käyttäjille, joiden tuentarve perustuu muuhun kuin päihdekuntoutukseen. Sidosryhmät<br />
kaipasivat Tampereelle tuettua asumista, joka pitää sisällään asuntolan ilman täysraittiuden<br />
vaatimusta, moniongelmaisten asumispalveluja sekä huumeiden käyttäjien kriisimajoitusta.<br />
Päihdepoliittisen suunnitelman mukaan Matalan kynnyksen hoitopisteen yhteydessä<br />
toimivan huumeiden käyttäjien päivätoimintakeskuksen ja yömajan perustamista<br />
selvitetään yhteistyössä eri palveluntuottajien ja kolmannen sektorin kanssa (Päihdepoliittinen<br />
suunnitelma 2000, 72).<br />
Kyselyn mukaan sidosryhmät pitivät Tampereen päihdehuollon suurimpana ongelmana<br />
katkohoidon riittämättömyyttä (ks. Aamulehti 31.3.2003). Katkotilanteen korjaamiseksi<br />
vaadittiin lukumääräisesti lisää katko- ja vieroitushoitopaikkoja huume- ja alkoholiongelmaisille<br />
sekä nuorille omaa huumevieroitus- ja laitoskuntoutusyksikköä. Uusien paikkojen<br />
lisäksi haluttiin kehittää uusia vaihtoehtoja katkohoidon järjestämiseksi ja yhtenä vaihto-<br />
79
ehtona pidettiin Matalan osastohoitoa. Katkohoidon lisäksi sidosryhmien mielestä Tampereella<br />
oli riittämättömästi psykiatrisia päihdepalveluita, jatkohoitoa, kuntouttavaa päivätoimintaa,<br />
perhekuntoutusta sekä tuettua asumista (vrt. Heikkilä & Koivisto 2002). Yksittäisissä<br />
vastauksissa toivottiin päihdepoliittisen suunnitelmaan sitoutumista ja sen päivittämistä<br />
sekä seutukunnallisen yhteistyön lisääminen. Kaupungin päihdehuollon budjettia pidettiin<br />
riittämättömänä palveluiden tuottamiseen ja ostamiseen. Erään vastaajan mukaan<br />
kaupungin ja TAYS:n byrokraattisuus hidastavat hoitoprosesseja. Yksi vastaaja toivoi pelkästään,<br />
että Matalan toiminta turvataan ja toinen ehdotti, että muutkin toimipisteet voisivat<br />
omaksua asiakaslähtöisen työotteen Matalan tapaan. Matalan työntekijät pohtivat katkon<br />
jälkeen eniten hoidollisen tukiasuntolan sekä päiväkeskuksen tarvetta huumekuntoutujille ja<br />
hoidosta palaaville henkilöille. Muiden huumehoitopaikkojen käytäntöjä ei arvosteltu ja<br />
palvelujärjestelmän puutteita pidettiin tyypillisenä suurelle paikkakunnalle, jonka asiakasmäärät<br />
ovat myös suuria.<br />
Matalan henkilökunnan haastatteluissa sekä sidosryhmäkyselyssä nousi esiin pohdintaa<br />
avoimien ovien tai matalan kynnyksen periaatteen omaksumisesta laajemminkin päihdehuoltopalveluissa.<br />
Tämä vaatisi kehittämistoimia sekä hoitojärjestelmältä että asiakkailta,<br />
jotka molemmat ovat tottuneet ajanvarauskäytäntöön, sovittuihin yksilökeskusteluihin ja<br />
virka-aika -käsitteeseen. Matalan työntekijät arveli, että sitä mukaan kun syntyy uusia palveluita,<br />
syntyy vastaavasti palvelukentässä uusia tarpeita; esimerkiksi uuden asiakasryhmän<br />
tai järjestelmästä väliinputoajajoukon tarpeiden kohtaamiseen.<br />
Asiakkaat toivoivat eniten (N=9) Tampereelle uusia matalan kynnyksen paikkoja, joiden<br />
palveluihin kuuluisivat piikitysvälineiden vaihto, ensiapu yliannostustapauksissa, yöpyminen,<br />
vapaamuotoinen oleskelu ja kriisiapu. Seuraavaksi eniten kaivattiin lisäystä korvaushoitoon<br />
(8) ja kolmanneksi eniten katkaisuhoitoon (5). Asiakkaat ilmoittivat kaipaavansa<br />
erillisiä katkopaikkoja eri ikäisille ja eri aineiden käyttäjille. Kolme asiakasta toivoi helpompaa<br />
pääsyä psykiatrille ja mielenterveystoimistoon. Samoin kolme asiakasta toivoi lisää<br />
perhehoitopaikkoja. Lisäksi toivottiin pitkäaikaista kuntoutusta tarjoavia hoitopaikkoja,<br />
"asunnottomien narkomaanien" yöpymispaikkaa, akupunktiota, jatkohoitoa ja toimintaa<br />
"toipuville addikteille", ruokatarjontaa sekä ilmaisia harrastusmahdollisuuksia. Kolme asiakasta<br />
ilmoitti, että heidän mielestään Tampereella on todella hyvät palvelut päihdeongelmaisille<br />
eikä tarvetta uusille palveluille ole. Samaa saattavat kertoa sellaiset vastaukset,<br />
joissa toivotaan pelkästään apua asunnon, työn ja harrastusten löytämiseen.<br />
80
Sidosryhmien tarpeet<br />
Katko<br />
Hoitoketjut<br />
Päihdepsykiatria<br />
Jatkohoito<br />
Tuettu asuminen<br />
Perhehoito<br />
Asiakkaiden tarpeet<br />
Katko<br />
Korvaushoito<br />
Mielenterveyspalvelut<br />
Jatkohoito<br />
Yömaja<br />
Perhehoito<br />
Matalan kynnyksen pisteet<br />
Taulukko 6: Sidosryhmien ja asiakkaiden mielipide Tampereen päihdepalvelujärjestelmän<br />
puutteista<br />
Huumehoidon kesto Tampereella<br />
NIDA:n hoitosuositusten mukaan tutkimustiedot viittaavat siihen, että useimpien huumeasiakkaiden<br />
kohdalla kriittinen rajapyykki merkittävälle edistymiselle on noin 3 kuukautta<br />
(Principles…1999). Tätä seuraava jatkohoito voi edelleen edesauttaa kuntoutumista.<br />
Suomalaisyksiköiden ilmoittamat keskimääräiset hoitoajat vastaavat hyvin mainittua kolmen<br />
kuukauden periaatetta. Siitä ei kuitenkaan ole olemassa tarkempaa tietoa, miten laitoshoidon<br />
erityispalvelujen jälkeinen jatkohoito on järjestetty. Ei ole myöskään tarkkaa tietoa<br />
siitä, kuinka suuri osa lyhytaikaisen katkaisu- ja vieroitushoidon huumeongelmaisista asiakkaista<br />
jatkaa pidempään kestävään kuntoutushoitoon tai kuinka moni laitospalvelujen<br />
piiriin tulevista keskeyttää hoitonsa ennenaikaisesti. (Hakkarainen et al. 2000, 16.)<br />
Tampereen perhehuoltojärjestelmästä poimittujen hoitotietojen perusteella voidaan todeta,<br />
että suurin osa huumehoidoista kesti yli kuukauden, mutta alle kolme kuukautta. Toiseksi<br />
yleisimmin hoito oli kestänyt runsas kolme kuukautta ja kolmanneksi yleisimmin kuukauden.<br />
81
70<br />
60<br />
63<br />
50<br />
45<br />
40<br />
35<br />
30<br />
20<br />
15<br />
21<br />
15 13 11<br />
10<br />
4<br />
0<br />
vk o tai<br />
alle<br />
alle kk 1 kk alle 3<br />
kk<br />
3-4 kk alle 6<br />
kk<br />
6 kk 9kk tai<br />
alle<br />
alle<br />
vuos i<br />
hoidon kesto<br />
Kuvio 12: Vuosina 01/2000-10/2003 hoidossa olleiden tamperelaisten asiakkaiden<br />
huumehoitojen kesto (N=154)<br />
Kun perhehuoltojärjestelmästä poimitaan vuoden 2003 tammi-lokakuun huumehoitotiedot,<br />
voidaan havaita, että hoitojaksot olivat keskimäärin hieman pidempiä kuin vuosituhannen<br />
alusta asti kertyneet hoitojaksot yhteensä. Suurin osa hoidosta oli kestänyt suositellut kolme<br />
kuukautta ja seuraavaksi yleisimpiä olivat yli kuukauden, mutta alle kolme kuukautta sekä<br />
alle kuukauden kestäneet hoitojaksot.<br />
18<br />
16<br />
16<br />
14<br />
12<br />
10<br />
8<br />
6<br />
4<br />
2<br />
4<br />
9<br />
6<br />
10<br />
7 7<br />
4<br />
1<br />
0<br />
vko tai<br />
alle<br />
alle kk 1 kk alle 3<br />
kk<br />
3-4 kk alle 6<br />
kk<br />
6 kk 9kk tai<br />
alle<br />
alle<br />
vuosi<br />
Hoidon kesto<br />
Kuvio 13: Vuonna 2003 tammi-lokakuussa hoidossa olleiden tamperelaisten asiakkaiden<br />
huumehoitojen pituus (N=64)<br />
82
7. Matalan kehittämishankkeen koetinkiviä<br />
7.1 Työturvallisuus huolen aiheena 42<br />
Alkuhaastattelussa työntekijät kokivat uhkatekijöiksi lääkkeiden jaon, yövuorossa työskentelyn,<br />
vähäisen työntekijämäärään, päihtyneet asiakkaat, huumekaupan käymisen Matalan<br />
tiloissa ja väkivallan. Yhteinen ja tiukasti rajattu lääkelinja koettiin suurimmaksi<br />
haasteeksi, sillä samanaikaisesti halutaan vastata asiakkaiden tarpeisiin ja olla mahdollistamatta<br />
asiakkaiden lääkkeiden väärinkäyttö. Toisella haastattelukerralla työntekijät kertoivat,<br />
että tunteita kuohuttavat tilanteet olivat liittyneet erityisesti juuri lääkkeisiin, mutta<br />
myös uloskirjoituksiin ja seuloihin. Hyvin harva työntekijä oli kohdannut varsinaisia vaaratilanteita,<br />
mutta moni oli kokenut sanallista uhkailua. Uhkaavan käytökseen syyllistyvät<br />
yhtä lailla satunnaiset kävijät kuin vakioasiakkaatkin. Samoin uhkaavia tilanteita tapahtuu<br />
sekä päivällä että illalla. Eräs työntekijä kuvasi:<br />
”Meillä heti näkyy, kun jotain ainetta on liikenteessä, asiakkaat tulee tänne<br />
purkamaan paineita, nytkin viikonloppuna ihan selvästi oli jotain satsia tullut<br />
kaupunkiin, kun suurin osa asiakkaista niin tokkurassa”.<br />
Työntekijät olivat sitä mieltä, että väkivallan uhkaan suhtaudutaan nykyisin riittävästi ja<br />
sitä kokeneet huomioidaan järjestämällä keskustelutilaisuus. Samoin asiakkaan on osallistuttava<br />
karenssin päättymisen jälkeen purkupalaveriin, jossa tilanteeseen osallistuneet kohtasivat<br />
toisensa ja käsittelivät tapahtunutta välikohtausta. Tärkeä turvallisuutta lisäävä tekijä<br />
on parityöskentely. He kertoivat, että uhkaavaksi tiedetty asiakas pyritään aina ottamaan<br />
vastaan työparin kanssa. Muutama työntekijä epäili, että he ovat jakautuvat ”hyviin ja pahoihin<br />
työntekijöihin”. Osa ei aseta tai uskalla asettaa asiakkaille rajoja ja muiden osaksi<br />
jää rajojen asettaminen ja asiakkaalle epämieluisista asioista, kuten lääkityksen lopettamisesta,<br />
ilmoittaminen. Työparikäytännön etuna pidettiin sitä, että asiakkaiden negatiiviset<br />
tunteet eivät kohdistu yhteen työntekijään. Työntekijöiden mukaan asiakkaat koettelevat<br />
työntekijöiden rajoja, joten työntekijöiden tulee noudattaa yhtenäistä ”Matalan linjaa” kon-<br />
42 Hyvinvointitaseen 2001-2002 mukaan asiakaspalvelutyö on muuttunut entistä turvattomammaksi, sillä<br />
huumeiden käyttö ja mielenterveysongelmat ovat yleistyneet asiakaskunnassa. Samoin syrjäytymiskehitykseen<br />
viittaavat ongelmat kasaantuvat samoille henkilöille. Kunta10-tutkimuksen mukaan sosiaalityön henkilöstöstä<br />
reilulla kolmanneksella oli alentunut työkyky sekä psyykkistä rasittuneisuutta. Sosiaalityön ja erityispalveluiden<br />
työntekijät kohtaavat työssään enemmän vaaratilanteita kuin muiden tehtäväalueiden työntekijät.<br />
(Hyvinvointitase 2001-2002.)<br />
83
fliktien välttämiseksi. Heidän mielestään sitä enemmän tulee ”vääntöä” mitä suurempi asiakasvolyymi<br />
on ja mitä vähemmän henkilökuntaa on työvuorossa. Joidenkin mielestä rajoitukset<br />
vähentävät asiakaslähtöisyyttä ja joidenkin mukaan monet asiakkaat kaipaavat rajoja.<br />
Turvattomuutta koettiin ehdottomasti eniten yöaikaan, koska silloin oli vähemmän henkilökuntaa<br />
työssä. Heitä mietitytti, kuinka monta ja minkälaisia asiakkaita voidaan ottaa sisään<br />
ja millaisia palveluita tarjota, kun työvuorossa on vain sairaanhoitaja ja ohjaaja. Hankaluuksia<br />
aiheutti myös se, että asiakkaat jouduttiin hakemaan alaovelta. Yöaikaan kaivattiin<br />
mahdollisuutta soittaa kolmas työntekijä paikalle, jos sisällä olevat asiakkaat olivat rauhattomia.<br />
<strong>Poliisi</strong> saivat kritiikkiä osakseen liian hitaasta avunantamisesta ja vartijat varovaisuudesta<br />
ja tehottomuudesta ennen poliisien saapumista paikalle. Työntekijöiden mukaan<br />
uhkaavissa tilanteissa muut asiakkaat eivät aina lähde riehumiseen mukaan, mutteivät<br />
myöskään puolusta henkilökuntaa, koska heillä on ”omat systeemit kadulla - kostautuu<br />
varmaan heti kadulla”. Työntekijät arvelivat, että valta-asettelu tuo kärjistyneitä tilanteita,<br />
mutta asiakkaat tietävät työntekijöiden ja toimipisteen olevan heitä varten, joten kapinointi<br />
aiheuttaa paikan sulkemisen tai turvatoimien ja kontrollin lisääntymisen.<br />
7.2 Asiakastulvan hillintä eli kiireeseen vastaaminen<br />
Kurvin arviointiraportin mukaan matalan kynnyksen paikoissa ei päivittäisiä asiakasmääriä<br />
ja asiakkaiden hoitoon hakeutumisajankohtia voida tarkoin ennustaa. Hoitoyksikön pitäisi<br />
toimia koko ajan asiakashuippuihin varautuneena, mutta tällöin törmätään resurssi- ja tehokkuuskysymyksiin,<br />
joilta mikään hoitoyksikkö ei täysin välty. (Törmä 2003, 121.) Samoin<br />
eräs työntekijä vertasi Matalaa Kurviin ja totesi, että matalan kynnyksen palveluissa<br />
asiakasmäärät ovat aina massiiviset. Hänen mukaansa asiakasmäärä olisi huomattavasti<br />
pienempi, jos Matala olisi selkeästi arviointiyksikkö, kuten Kurvi Helsingissä. Kurvi oli<br />
alussa samantyyppinen matalan kynnyksen paikka kuin Matala, mutta muuttui nopeasti<br />
siksi arviointiyksiköksi, mikä se on nykyään. Työntekijän mukaan vuoden aikana oli tullut<br />
selkeästi näkyville, että kummallakin paikalla olisi tilaus ja tarpeensa.<br />
84
Työntekijät olivat yksimielisiä siitä, että jokainen asiakas tulee kohdatuksi tämän saapuessa<br />
Matalaan, mutta asiakkaan hätä ei aina tule heti kuulluksi – ”välillä on niin kiire ettei ehdi,<br />
sitten täytyy varata aikaa eteenpäin ja toivoa, ettei hänellä ole mikään kovin akuutti hätä”.<br />
Kiire ajoittuu erityisesti aamu- ja päivävuoroon, jolloin on eniten työntekijöitä vuorossa,<br />
mutta samoin eniten asiakkaita paikalla. Heidän mielestään asiakkaiden paljous vaikuttaa<br />
siihen, että yksilökeskustelua kaipaavat arat asiakkaat eivät saa ääntään kuuluviin ja tarpeeksi<br />
huomiota, joten sitä kautta he eivät tule kohdatuiksi. Samoin ruuhka saattaa hämärtää<br />
ensikertaa Matalaan tulevien asiakkaiden mielikuvaa Matalan hoidollisuudesta ja asiakaskeskeisyydestä<br />
sekä yksilökeskusteluiden mahdollisuudesta. Työntekijöiden mielestä<br />
ensikohtaamiseen panostaminen on heidän suurin voimavaransa, eikä ole välttämättä ratkaisevaa,<br />
kuinka paljon aikaa siihen kuluu.<br />
Useiden työntekijöiden mukaan vuorokautta tulisi jaksottaa eri tavalla, sillä aamu- ja päivävuorot<br />
ovat hyvin kiireisiä. Sosiaaliterapeutit ottavat vastaan ajanvarausasiakkaita, sairaanhoitajat<br />
jakavat lääkkeitä ja ohjaajat päästävät asiakkaita sisään ovella. Sosiaaliterapeuttien<br />
asiakkaat 43 ovat hakeutumassa hoitoon, käyvät viikoittaisissa avohoitoon kytkeytyvissä<br />
yksilökeskusteluissa tai hoitamassa maksusitoumuksiin, toimeentuloon, asumiseen, ulosottoihin,<br />
sakkoihin, häätöihin, maksamattomiin vuokravelkoihin tai muihin ongelmiin liittyviä<br />
asioita. Sairaanhoitajat kertoivat, että he eivät pysty tekemään lainkaan hoidonarviointeja<br />
aamuvuoroissa, koska he pussittavat ja jakavat lääkkeitä. Tilanteen helpottamiseksi<br />
asiakkaiden kanssa sovittiin lääkkeidenhakuajat (klo. 9-12 ja 15-17). Ohjaajat kertovat<br />
työnsä olevan toisinaan sitä, että he päivystävät ulko-ovella päästämässä ihmisiä sisään,<br />
mutteivät ehdi monta sanaa vaihtamaan tulijoiden kanssa, kun lisää asiakkaita 44 on oven<br />
takana. Eräs työntekijä kuvasi hetkittäistä kiirettä seuraavasti:<br />
”Useasti epämiellyttävät tilanteet oli niitä, että meillä oli päädyssä asiakkaita.<br />
Sitten tuli pariskuntia, jotka käyttäytyi ihan käsittämättömällä tavalla,<br />
Lorvissa porukkaa, sairaanhoitajalla lääkkeiden hakijoita, ja kaikessa lykyssä<br />
tänne tuli vielä yksi perhe. Maksimissaan oli 3 työntekijää, ei riittänyt joka<br />
suuntaan. Sitten se kiire, kauheasti oli asiakkaita, ois kai ehtinyt, jos olis vaan<br />
istunut ja kohdannut, mutta kuitenkin se kiire painoi päälle. Oven takana oli<br />
koko ajan tulijoita, ovikello soi, puhelin soi. Ei varmaan sanottu koskaan ei<br />
oota, vaan että tulisitko tänään tai huomenna uudelleen, kun on kiirettä.”<br />
43 Viikossa noin 20-30 kontaktia, joista osa on samoja henkilöitä.<br />
44 Työvuorossa 15-30 asiakasta<br />
85
Työntekijöiden mielestä ajanvaraus on järkevä työkalu päivittäisen asiakasmäärän jakamiseksi,<br />
kun asiakkaita käy noin 40 päivässä. Määrää voidaan paremmin hallita ja spontaanisti<br />
tulevaa asiakaskuntaa palvella, kun osa ajoista on sovittua aamu- tai iltapäivälle. Joillain<br />
työntekijöillä oli tapana sopia asiakastapaaminen ilta- tai yöaikaan tai viikonloppuna, jolloin<br />
on rauhallisempaa. Työntekijöiden mukaan ajanvaraus on sujunut hyvin, ja asiakkaat<br />
ovat pitäneet sovituista ajoista hyvin kiinni. Joskus pahimmassa tapauksessa aika on mennyt<br />
seuraavalle viikolle, mutta tavallisesti ajanvarauksessa ei ole jonoa ja tapaaminen järjestyy<br />
seuraavalle päivälle.<br />
7.3 Työn palkitsevuus ja oma jaksaminen<br />
Työntekijät eivät pidä masentavana sitä, että hoitoprosessin käynnistäjänä he eivät usein<br />
näe työnsä mahdollista lopputulosta – ”Se on sosiaali- ja hoitopuolen haittatekijä, ettei<br />
oman työn vaikuttavuutta näe heti. Raitistuminen voi tapahtua 10-15 vuoden päästä ja<br />
siihen on voinut vaikuttaa kymmenen muunkin ihmisen toiminta.” Moni työntekijä tosin<br />
totesi, ettei raitistumista voi laittaa Matalassa työn ensisijaiseksi ja ainoaksi tavoitteeksi,<br />
koska toipuminen on pitkä prosessi. Jokaisesta hoitokontaktista ja -kerrasta jää jotakin arvokasta<br />
jäljelle, vaikka asiakas ehkä osaa antaa arvoa ainoastaan viimeiselle hoitopaikalleen.<br />
Mahdollisena pidettiin sitä, että jotkut asiakkaat käyvät Matalassa muutamia kertoja ja<br />
menevät hoitoon jotain muuta kautta, jolloin Matalan henkilökunta ei tule tietoiseksi työnsä<br />
vaikutuksesta. Raitistumisen lisäksi päihdetyössä onkin tarpeellista havaita ja arvostaa osatavoitteiden,<br />
kuten elämänhallinnan lisääntymisen tai käytön vähentymisen, toteutumista.<br />
Erään työntekijän mukaan oman jaksamisen kannalta tulee etsiä onnistumisia pienistä asioista.<br />
Esimerkkinä hän kertoo tilanteesta, jossa hän sopii asiakkaan kanssa tapaamisesta ja<br />
asiakas soittaa, ettei pääsekään tulemaan – ”itselle tuollaiset asiat on normaaleja, että ilmoittaa,<br />
jos jää tulematta, mutta tässä työkentässä yksi puhelinsoittokin on iloinen asia”.<br />
Harvinaisia ja kaivattuja onnistumisen kokemukset saadaan silloin, kun raitistuneet entiset<br />
asiakkaat tulevat kadulla tervehtimään ja kiittämään. Asiakkaat ovat olleet kiitollisia siitä,<br />
kun työntekijät ovat jaksaneet motivoida, tukea ja uskoa muutokseen, vaikka asiakkaat itse<br />
eivät olisi aina uskoneetkaan muutoksen mahdollisuuteen.<br />
86
Onnistumista koetaan siitä, kun on saatu motivoitua ja ohjattua asiakas eteenpäin, vaikka<br />
hoidon tai muun intervention onnistumisesta ei olisikaan takuita. Työn tavoitteet toteutuvat,<br />
kun asiakas lähtee muuttamaan elämäntapansa ja arvomaailmansa, lopettaa käytön, löytää<br />
elämälle uuden mielekkään suunnan ja lähtee työstämään omaa huumeriippuvuuttaan.<br />
Erään työntekijän mielestä yksikin tällainen kokemus auttaa kokemaan työn mielekkääksi,<br />
mutta hänen mukaansa näitä onnistumisia tulee onneksi enemmän. Hänen kokemuksensa<br />
mukaan hoitopaikassa olevasta kymmenestä asiakasta kuiville selviää yksi tai kaksi. Jännittävää<br />
työssä on se, että yksi tai kaksi raitistuvaa voi olla asiakasryhmästä kuka tahansa –<br />
”ei välttämättä se alussa motivoitunein, luulin tietäväni, tuolla hyvä asenne, tulee pärjäämään<br />
tai tuolla huono asenne, ei niin paatunutta ja pahaa ole olemassakaan tai toivotonta.”<br />
Erään työntekijän mukaan huumeiden käyttäjät eivät saa yleensä asiallista kohtelua<br />
viranomaisilta, joten asiakaskontakteissa voi kokea myös onnistumista, kun asiakkaat saadaan<br />
tuntemaan, että heitä kohdellaan ihmisinä.<br />
Työntekijät korostivat, että avoin keskusteleva työyhteisö ja ulkopuolinen työnohjaus ovat<br />
erittäin tärkeitä oman jaksamisen kannalta. He muistuttivat itselleen, että asiakastyössä<br />
kohdatut vastoinkäymiset tai edistymiset eivät ole henkilökohtaisia onnistumisia tai pettymyksiä,<br />
koska vastuu ja ratkaisunavaimet ovat kuitenkin asiakkailla itsellään. Asiakkaan<br />
raitistuminen ei ole työntekijän päätettävissä. Matalan kynnyksen asiakkaille on tyypillistä,<br />
että raitistumisprosessi on hidas, mutta kuten eräs työntekijä kertoi: ”ei jaksaisi, jos ajattelisi,<br />
että aina ne samat asiakkaat tulee uudestaan, ja mikään ei muutu. Etsitään aina jotain<br />
uutta, olipa hienoa että taas pari päivää jaksoit.” Sellaisissa tilanteissa, joissa työntekijä<br />
kokee, ettei enää osaa ja pysty tukemaan asiakasta, on mahdollista pyytää työkaveria mukaan<br />
asiakastapaamiseen oman jaksamisen ja asiakkaan auttamisen tehostamiseksi.<br />
7.4 Projektimaisuus eli kokeilua ja suunnanmuutoksia<br />
Alkuhaastattelussa työntekijät pitivät haasteellisena sitä, että toimintalinjat eivät olleet valmiina<br />
Matalan aloittaessa. Ajatuksena oli, että rutiinit syntyvät ajan myötä, tilanne- ja asiakaskohtaisesti,<br />
ja työntekijät saavat käyttää omaa luovuuttaan. Jotkut työntekijöistä toivoivat,<br />
että heti alussa olisi ollut tiukempia suunnitelmia toimintalinjoista, sillä uuden toimipisteen<br />
ja vakiintumattomien palveluiden suunnittelussa asiakkaiden ehdoilla työskentely<br />
87
aiheutti epävarmuutta ja häiritsi työyhteisön yhteishengen luomista. Toisaalta suunnittelemattomuudessa<br />
säilyi joustonvara ja mahdollisuus kokeilla uusia toimintatapoja, mutta<br />
työntekijät eivät olleet varmoja, mitä reunaehtoja luovuuden käytölle on asetettu tai mitä<br />
etukäteen sovittuja toimintalinjoja heidän tulee noudattaa. Työntekijät painottivat yhtenäisten<br />
työkäytäntöjen muovaamisen vaativan runsaasti yhteistä aikaa. Työntekijät eivät<br />
asettaneet alkuhaastattelussa työlleen erityisiä tavoitteita ja odotuksia juuri sen takia, että<br />
työnkuva tulee muotoutumaan palveluihin hakeutuvien asiakkaiden tarpeiden perusteella.<br />
Vastaanottavaisuus johtui myös itsesuojelusta, sillä osa työntekijöistä pelkäsi asettaa odotuksia<br />
hyvin korkealle pettymysten ja turhautumisen välttämiseksi, jos työn sisältö ja toiminnot<br />
eivät vastaakaan odotuksia. Alkujännitys purkautui myös huumorilla:<br />
”Naurettiin, että maanantaina (1.7.2002) menee 10 ihmistä ovelle, että mitä<br />
sulla on asiaa. Suhtaudutaan vähän huumorilla, ei kai sitä tarvi niin vakavis<br />
saan ottaa.”<br />
Vuosi aloittamisen jälkeen työntekijät olivat sitä mieltä, että tuotteistamisprosessi oli edennyt<br />
nopeasti, vaikka osa tuotteista oli ”vasta paperilla”. Työntekijät olivat ylpeitä tekemisistään<br />
vuoden aikana ja erityisesti arviointiyksikköä pidettiin hyvänä ja toimivana palvelutuotteena,<br />
joka on syytä ottaa heti uudelleen käyttöön, jos he saavat lisäresursseja. Arviointiyksikkö<br />
on yksi esimerkki projektimaisesta luonteesta; projektin aikana kaikkia kehiteltyjä<br />
palveluita ei tarvitse ottaa käyttöön, ja oleellisempaa on se, mitä jää projektin jälkeen<br />
jäljelle. Kehittämishankkeessa tulee yhtä paljon pohtia, miksi joku ei toimi kuin miksi<br />
se toimii, ja nämä toimimattomat elementit otetaan kehittämiskohteeksi. Työntekijöiden<br />
mielestä palvelutuotteet elävät ja kertovat aina siitä hetkestä. Joidenkin työntekijöiden<br />
mielestä tuotteistaminen tuntui välillä ahdistavalta, koska toiminnot muuttuivat jatkuvasti,<br />
joten kirjalliseen asuun päästyään ne olivat jo vanhentuneet. Tuotteistamista pidettiin erittäin<br />
tärkeänä sen takia, että jokaiselle toiminnalle saadaan ensin yhteinen nimi ja sisältö, ja<br />
sitä kautta toimintalinjat selkiytyvät ja yhtenäistyvät.<br />
Työntekijöiden mielestä kehittämishanke tarkoittaa sitä, että he kokeilevat ja kehittävät<br />
jatkuvasti uusia työmalleja ja samalla luopuvat niistä vanhoista malleista, jotka eivät toimi,<br />
joihin resurssit eivät riitä tai joita tarjotaan jo tarpeeksi muissa paikoissa. Tällöin projektilla<br />
on riittävät edellytykset ja mahdollisuudet jäädä elämään, koska kehittämishankkeen työ ei<br />
lopu hankevuosien jälkeen. Jo syksyllä 2002 eräs työntekijä mainitsi, että kolmivuorotyö ja<br />
yövuoro täytyy lopettaa, jos olemassa olevilla resursseilla ei saada työstä mielekästä, ei<br />
88
jakseta kehittää uusia toimintoja eikä ehditä tarjota päivällä laadukkaita palveluita. Jos<br />
hoitoon motivoituneita ihmisiä on enemmän kuin hoitopaikkoja, niin tilanne tulee rauhoittaa<br />
ja tarjota asiakkaille hoitoon ohjauksen sijaan esimerkiksi ryhmätoimintaa. Hänen mielestään<br />
projekti olisi onnistunut, jos syntyisi uusia, toimivia ja muita hoitopaikkoja täydentäviä<br />
työmuotoja, vaikka resurssit olisivat vähäiset ja vaikka työntekijöiden, muiden viranomaisten<br />
ja asiakkaiden toiveita ei olisikaan täytetty.<br />
8. Pohdintaa<br />
Suomalainen huumetutkimus on monipuolistunut 1990-luvulta lähtien, ja käytön ja kokeilun<br />
yleissyyttä ja trendejä kuvaavien tutkimuksen lisäksi on kertynyt tietoa muun muassa<br />
erilaisista käyttökulttuureista, huumehoidoista sekä huumepolitiikasta. Vaikka tutkimuksissa<br />
on otettu yhä enemmän mukaan huumeiden käyttäjien omaa ääntä, tutkimustietoa ei ole<br />
kerätty siitä, minkälaista tukea ja hoitoa huumeiden käyttäjät tarvitsisivat ja minkälaisia<br />
esteitä palveluihin hakeutumisessa esiintyy (Perälä et al. 2002). Matalan arviointiraportissa<br />
on pyritty keräämään asiakkaiden mielipiteitä ja kokemuksia huumehoidosta sekä hoidontarpeesta<br />
ja saatavuudesta. Toiseksi on haluttu antaa ääni päihdetyön asiantuntijoille eli<br />
käytännön työssä oleville työntekijöille.<br />
Arvioinnin paikka ja asema<br />
Arviointitutkimuksen tarkoituksena voidaan pitää tilivelvollisuutta (accountability), kehittämistä<br />
ja parantamista (improvement) tai uuden tiedon tuottamista (basic knowledge) (Vedung<br />
2000, 101). Tämän arviointitutkimuksen tarkoituksena on etupäässä tuottaa tietoa ja<br />
lisätä ymmärrystä käytännön päihdetyöstä ja asiakkaiden tarpeista. Tiedontuotannon tarkoituksena<br />
taas on nostaa esiin kysymyksiä ja etsiä niihin vastauksia Matalan henkilökunnan<br />
ja A-toimen kehittämistyön tueksi. Yhtä lailla tarkoituksena on tuottaa tietoa Matalan<br />
kynnyksen huumehoidosta muille päihdetyön ja –huollon toimijoille Tampereelle. Viimeksi<br />
mainittu tavoite liittyy myös tilivelvollisuuteen eli toiminnan oikeutuksen ja perusteluiden<br />
esittämiseen. Matala käynnistyi suotuisassa ilmapiirissä eikä kohdannut vastarintaa. Kuitenkin<br />
matalan kynnyksen toimintaan, kuten anonyymiin asioimiseen sekä lääkitys- ja alaikäisyyskysymyksiin<br />
liittyy epäluuloja ja huolta. Tilivelvollisuus-arviointia käytetään yleisesti<br />
poliittisen päätöksenteon välineenä, ja siksi sille asetetaan korkea objektiivisuuden<br />
89
vaatimus (Korander et al. 2002, 55). Tässä arviointiraportissa on pyritty antamaan tilaa<br />
vastakkaisille näkemyksille, huomioimaan toiminnan reunaehdot suhteessa tavoitteisiin ja<br />
välttämään ajamasta kenenkään etuja. Arvioinnissa ei ole tavoiteltu toiminnan kehittämistä<br />
tutkijan toimesta eikä tässä siten esitetä kehittämisehdotuksia tai –suosituksia. Kehittämistyö<br />
jätetään todellisille asiantuntijoille eli Matalan ja A-toimen henkilöstölle.<br />
Matalan kynnyksen toimipisteen arviointia vaikeuttaa se, että käytössä on vain harvoja vaikutuksia<br />
osoittavia mittareita, kuten Matalaan hakeutuneiden ja hoitoon ohjattujen asiakkaiden<br />
määrä. Sitä vastoin Matalan perustehtävien, kuten kohtaamisen ja motivoinnin arvioiminen,<br />
on vaikeaa. Työntekijät tekevät suurimmaksi osaksi näkymätöntä työtä, josta ei<br />
jää kirjallista dokumenttia tutkijoiden arvioitavaksi. Lisäksi toiminnan vaikuttavuus ja tulokset<br />
näkyvät vasta pitkällä aikavälillä, joten asiakkaiden elämänlaadun parantuminen,<br />
vastuullisuuden oppiminen ja päihteettömyyteen pyrkiminen sekä muut välilliset mittarit<br />
eivät ole tutkimushetkellä käytössä. On mahdotonta ilmoittaa, kuinka paljon Matalan toiminta<br />
on estänyt yliannostuksia, retkahduksia tai rikoksia. Samoin ei ole mitattavissa ja<br />
todennettavissa kuinka moni on vähentänyt tai lopettanut huumeiden käytön Matalasta<br />
saamansa avun ja tuen perusteella. Osaltaan tutkimustyötä vaikeutti tarvittavien tilastojen ja<br />
rekisterien puuttuminen, joten kaikkea Matalan työtekijöiden kertomaa tai sidosryhmien ja<br />
asiakkaiden välittämään tietoa ei ole pystytty tarkistamaan ja todistamaan.<br />
Odotukset<br />
Matalan kynnyksen toimipistettä ei ole tarkoituksenmukaista arvioida perusteellisesti siltä<br />
kannalta, miten ulkopuolisten odotukset ovat täyttyneet. Matalaan kohdistuvien odotusten<br />
ja käytännön realiteettien koettiin olevan usein ristiriidassa keskenään. Muiden päihdepalveluiden<br />
ja kuntalaisten toiveet tuntuivat ylimitoitetuilta, esimerkkinä päihdetyön kentältä<br />
tullut kommentti Matalan työntekijälle: ”onneksi Matala on täällä, saa lapsen yötä päivää<br />
hoitoon, jos siltä tuntuu”. Sidosryhmien toiveena oli muun muassa, että Matalan avulla<br />
huumeasiakkaat keskittyvät yhteen paikkaan, jolloin muissa huumeasiakkuuksien määrä<br />
vähenee ja jonot lyhenevät. Todellisuudessa Matalan palvelutuotteet eivät kata kaikkia asiakkaiden<br />
tarvitsemia palveluita, ja rinnakkainen asiakkuus muissa sosiaali- ja terveydenhuollon<br />
palveluissa on välttämätöntä. Uusien hoitoon haluavien asiakkaiden kautta päihdehoitopaikkojen<br />
jonot eivät suinkaan lyhentyneet, vaan paremminkin pysyivät entisellään tai<br />
jopa kasvoivat katkaisu- ja kuntoutushoidon kysynnän lisäännyttyä. Samoin ulkopuolelta<br />
90
asetettuna toiveena oli, että Matalan kautta päihdehuollon hoitoketjut selkiytyisivät, vaikka<br />
todennäköisesti uusi toimipaikka aluksi sekoittaa totuttuja palveluketjuja ennen uusien<br />
ketjujen vakiintumista. Matala ei myöskään ole nykyisessä muodossaan päiväkeskus, vaikka<br />
sen toivottiin tarjoavan palveluita ja tavoittavan peruspalveluiden ulkopuolelle jääneitä<br />
asiakkaita. Sidosryhmäkyselyn mukaan Matala oli kuitenkin vastannut heidän odotuksiinsa<br />
hyvin, joten ajan kuluessa käytännön realiteetit olivat tasoittaneet ylimitoitettuja odotuksia.<br />
Kysyttäessä sidosryhmiltä vuosi Matalan aloittamisen jälkeen toimipisteen roolia ja merkitystä<br />
Tampereen huumehoitojärjestelmässä, he arvioivat sitä erityisesti asiakkaiden, eikä<br />
oman toimipaikkansa näkökulmasta. Tärkeimpänä pidetään sitä, että asiakkaiden on helppo<br />
hakea ja saada apua Matalasta, jossa on kaikki huumehoitoon liittyvät toimenpiteet, kuten<br />
lääkärin ja sosiaalityöntekijän palvelut, keskitettyinä yhteen toimipisteeseen. Lisäksi Matala<br />
on turvaverkko, johon asiakas voi palata hoidon keskeydyttyä. Asiakkaiden ja myös sidosryhmien<br />
omalta kannalta arvostettiin Matalassa tehtävää hoitoonohjausta ja motivointityötä.<br />
Tavoitteiden toteutuminen<br />
Odotusten sijaan on tarpeellista arvioida, kuinka sisällöllisessä suunnitelmassa ilmaistut<br />
tavoitteet ovat toteutuneet. Suunnitelman mukaan Matalan kynnyksen hoitopisteen ensisijainen<br />
tehtävä on arvioida, motivoida ja ohjata asiakkaita hoitoon. Määrällisesti Matalan<br />
työntekijät ohjasivat hoitoon noin 180 asiakasta puolen toista vuoden aikana. Hoitoon ohjaamisen<br />
onnistuminen edellyttää pitkäjänteistä työskentelyä, yhteistyötä päihdepalveluiden<br />
välillä, hoitopalveluiden hyvää saatavuutta ja motivoituneita asiakkaita. Tampereen katkotilanteesta<br />
huolimatta lukuisa määrä asiakkaita pystyi aloittamaan hoitoprosessin. Lisäksi<br />
Matalassa käynnistyi useita hoidon aloituksia avokuntoutuksena sekä arviointiyksikössä,<br />
joten hoitoon motivoituneille asiakkaille pystyttiin perinteisen katkohoidon sijaan tarjoamaan<br />
vaihtoehtoisia hoito- ja tukimuotoja.<br />
Kehittämishankkeen toisena tarkoituksena on kehittää uusia hoitokäytäntöjä asiakkaille,<br />
jotka eivät pidä mahdollisena päihteiden käytön lopettamista, mutta tarvitsevat silti palveluita.<br />
Tällaisia hoito- ja tukikäytäntöjä ovat Nervin ja päivätila Lorvin palvelut, syksyllä<br />
2003 aloittaneet ryhmät sekä yksilökeskustelut. Toiminnassa korostetaan kohtaamista ja<br />
hoidollisuutta, ja näitä toteutetaan sekä hoitoon motivoituneiden että muiden asiakkaiden<br />
kohdalla asiakkaan tilanteen ja tarpeiden edellyttämällä tavalla. Suunnitelmassa korostettiin<br />
91
toimimista matalan kynnyksen periaatteella siten, että asiakas voi tulla Matalaan omasta<br />
aloitteestaan ilman ajanvarausta. Matalan työntekijät, sidosryhmät ja asiakkaat olivat sitä<br />
mieltä, että Matalan toiminnassa toteutui matalan kynnyksen periaate johdonmukaisesti ja<br />
kantavana ideologiana. Erityisesti asiakkaat olivat sitä mieltä, että Matalaan on helppo hakeutua<br />
asiakkaaksi ja pistäytyä ilman erikoisempaa syytä. Asiakaspaljous osoittaa omalla<br />
kielellään, että asiakkaat ovat saaneet tyydytettyä psykososiaalisia tarpeitaan Matalassa ja<br />
aikaisemmat positiiviset käyntikerrat ovat rohkaisseet heitä hakeutumaan uudelleen. Matalassa<br />
toteutuu haittojen vähentäminen siinä suhteessa, että tarkoituksena on tavoittaa mahdollisimman<br />
paljon huumeiden käyttäjiä, solmia asiakassuhde palveluiden ulkopuolelle<br />
jääneisiin henkilöihin ja tuoda heidät sosiaali- ja terveystoimen palveluiden piiriin. Samalla<br />
Matala voi muiden palveluntuottajien rinnalla vaikuttaa huumeiden käyttäjien syrjäytymiskehitykseen.<br />
Matala kehittyi ja kehitti palveluitaan vaihtuviin tilanteisiin nähden varsin nopeasti ja<br />
luontevasti taloudellisten ja henkilöstöresurssien reuna-ehtojen puitteissa. Arviointiyksikkö<br />
lähti käyntiin kahden kuukauden kuluttua Matalan toiminnan aloittamisesta. Saman aikaisesti<br />
kehitettiin avokuntoutusta ja erityisesti arviointiyksikön lakkauttamisen jälkeen aloitettiin<br />
ryhmätoimintaa. Avokuntoutuksen kehittäminen vahvistui myös laitoshoitoon ohjaamisen<br />
vaikeuduttua. Arviointiyksiköstä muodostui valmis tuote, joka on uudelleen<br />
käynnistettävissä, jos palvelua päätetään rahoittaa jatkossa. Arviointiyksikön hyötynä pidettiin<br />
ensisijaisesti sitä, että pystyttiin vahvistamaan asiakkaan heikkoa hoitomotivaatiota,<br />
turvaamaan hoitoon lähdön onnistuminen, tarjoamaan vaihtoehtoinen katko muiden katkopaikkojen<br />
ruuhkauduttua ja rauhoittamaan asiakkaiden kriisitilanne.<br />
Terveydenhuollon ja lääkärin palvelut olivat hyvin kysyttyjä ja itsenäisen työkentän lisäksi<br />
tukevat hyvin asiakkaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Ylläpitohoito järjestettiin hetken<br />
aikaa Matalassa, mutta muita alkuperäisestä suunnitelmasta poikkeavia toimintoja, kuten<br />
rokotuksia tai laajamittaista testaamista, ei ole käynnistetty. Matalassa toteutettava terveydenhuolto<br />
on joutunut pitämään kiinni matalan kynnyksen palveluihin soveltuvien toimenpiteiden<br />
rajoista, sillä asiakkaat ja perusterveydenhuolto ovat asettaneet palveluille lisäodotuksia.<br />
Sisällöllisessä suunnitelmassa painotetaan asiakaslähtöisyyttä eli kohtaaminen lähtee asiakkaan<br />
tarpeista ja voinnista. Matalan kehittämishankkeessa lähdettiin kehittämään palvelu-<br />
92
tuotteita tästä lähtökohdasta käsin. Asiakkaat toivoivat kyselyn mukaan erityisesti tukikeskusteluja,<br />
lääkehoitoa, hoitoonohjausta ja sosiaalisia kontakteja. Nämä toiveet voi yhdistää<br />
kahteen palvelutuotteeseen: avokuntoutus ja päivätoiminta. Yksilökeskustelut ovat osoittautuneet<br />
tarkoituksenmukaisiksi välineiksi motivoida asiakasta hoitoon, puuttua hänen<br />
fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin ongelmiinsa sekä järjestää hoitoon lähtöön liittyviä<br />
asioita. Matalan kynnyksen palveluissa pidetään tärkeänä asiakkaan päihdeongelman helpottamisen<br />
lisäksi kokonaisvaltaisen tilanteen huomioimista ja elämän muiden osa-alueiden<br />
kohentamista. Matalassa tämä arvo toteutuu, sillä palveluissa kiinnitetään huomiota asiakkaan<br />
tilanteeseen laajemminkin kuin huumeiden käytön näkökulmasta. Ainoa puoli, johon<br />
Matalan henkilökunnalla ei ollut riittäviä valmiuksia puuttua, olivat mielenterveysongelmat.<br />
Tulevaisuudessa henkilöstörakennetta on hyödyllistä vahvistaa psykiatrisella osaamisella.<br />
Tähän mennessä työntekijät kokivat, että asiakkaille on saattanut riittää kriisiavun<br />
saaminen eikä pitkäaikaisen terapian puute ole muodostunut kynnyskysymykseksi.<br />
Matalan sisällöllisen suunnitelman mukaan matalan kynnyksen hoitopisteen perustaminen<br />
selkeyttää palvelujärjestelmien työnjakoa Tampereella. Matalan työntekijät uskoivat helpottaneensa<br />
joidenkin toimipisteiden asiakasruuhkaa kokoamalla suuren määrän tuki- ja<br />
hoitopalveluita haluavia huumeiden käyttäjiä yhteen paikkaan. He kokivat täydentävänsä<br />
päihdehuollon kenttää, mutta he eivät korvaa mitään muuta toimipaikkaa, joten he omalta<br />
osaltaan myös lisäävät muun muassa katkaisu- ja kuntoutushoitopaikkojen palveluiden kysyntää.<br />
Sidosryhmäkyselyssä enemmistön mukaan Matalan vaikutuksesta palveluketjut<br />
tiivistyivät, uusien asiakkaiden tavoittaminen ja motivointi parantui, hoidontarpeen arvioinnit<br />
keskittyivät yhteen paikkaan ja hoitojatkumoiden rakentuminen kehittyi. Sen sijaan vähiten<br />
muutosta oli tapahtunut päällekkäisten hoitosuhteiden syntymisessä, maksusitoumuskäytännön<br />
yhtenäistymisessä, jonojen purkamisessa, ruuhkatilanteiden estämisessä sekä<br />
omien resurssien kasvussa suhteessa nykyiseen asiakasmäärään. Avovastauksissa positiivisena<br />
pidettiin muun muassa sitä, että Matala oli monipuolistanut tarjontaa ja tuonut vaihtoehtoja<br />
eri hoitotavoista esille, jakanut hoito- ja palvelujärjestelmän kuormitusta sekä hoitovastuuta,<br />
tarjonnut katkohoitoa sekä kriisitilanteissa selvittely- ja yöpymispaikan sekä tuonut<br />
esille tarpeen kehittää palveluketjuja eri toimipisteiden välille.<br />
93
Matalan tavoittamat asiakkaat<br />
Kyselyyn vastasi myös alkoholin käyttäjiä, Paussin yksilöllisen palveluohjauksen asiakkaita<br />
sekä Matalassa kavereiden mukana tai omin päin tulleita "poikkeilijoita", joka osoittaa<br />
asiakaskunnan heterogeenisyyden sekä palveluiden hyvän tavoittavuuden. Huumeiden<br />
käyttäjistä Matala tavoitti eri käytön vaiheessa olevia asiakkaita; joukossa oli eri ikäisiä, eri<br />
aineiden käyttäjiä ja erilaisen hoito- ja käyttöhistorian sekä elämäntilanteen omaavia henkilöitä.<br />
Työntekijät arvelivat tavoittaneensa sellaisia 18–25 -vuotiaita huume- ja sekakäyttäjiä,<br />
joiden ainoa asiakkuussuhde on aikaisemmin rajoittunut sosiaalitoimistoon ja Nerviin.<br />
Tämä "seikkaileva asiakasryhmä" ei helposti sitoudu mihinkään eivätkä viranomaiset saa<br />
heihin tarttumapintaa. Osa asiakkaista on niin kutsuttuja palveluiden suurkuluttajia, mutta<br />
asiakaskontakteja on sidottu myös ensikertalaisiin. Valtaosaa asiakkaista yhdisti se, että<br />
heillä oli vaikeuksia elämänhallinnassa; ihmissuhteissa, työssä käymisessä sekä taloudellisissa<br />
ja rikosoikeudellisissa asioissa päihteiden käytön lisäksi. Suurin osa asiakkaista oli<br />
kyselyn ja Matalan työntekijöiden haastatteluiden perusteella aktiivikäyttäjiä, joilla oli aiheutunut<br />
huumeiden käytöstä erilaisia haittoja ja ongelmia. Satunnaisesti huumeita käyttäviä<br />
tai niin kutsuttuja viihdekäyttäjiä ei ollut hakeutunut Matalaan pidempiaikaiseen tukisuhteeseen.<br />
Asiakkaat suhtautuivat hoitoon pääsyn mahdollisuuteen positiivisemmin kuin päihdehuollon<br />
työntekijät. Keskimäärin kolme asiakasta viidestä (55-62 %) ilmoitti, että katkaisu-,<br />
kuntoutus- ja jatkohoitoon on melko tai todella helppo päästä. Vajaa puolet asiakkaista (48<br />
%) arveli, että mielenterveystoimistoon on helppo päästä. Hoitoon pääsyn esteiksi nimettiin<br />
hoitopaikkojen ja määrärahojen vähyys, mutta myös oma motivoitumattomuus ja aikaisemmat<br />
epäonnistuneet hoitojaksot. Asiakaskyselyn vastauksissa oli havaittavissa se tosiasia,<br />
että kaikki huumeiden käyttäjät eivät halua hakeutua hoitoon, joko sen takia, että<br />
huumeiden käytön positiiviset puolet ovat lopettamista vahvempia tai hoito ei ole houkutteleva<br />
vaihtoehto aikaisempien huonojen hoitokokemusten takia. Kaikkein vähiten kritiikkiä<br />
asiakkaat osoittivat Matalan palveluita kohtaan; yhdestä neljään prosenttia vastaajista<br />
oli tyytymätön verkostokokouksiin, terveysneuvontaan, terveydenhuoltoon, yhteydenpitoon<br />
Matalan ja muiden päihdehuollon toimijoiden kesken tai yksilökeskusteluihin. Yhdeksän<br />
prosenttia oli tyytymätön lääkärinpalveluihin. Kahdeksantoista prosenttia asiakkaista piti<br />
Matalan palvelutarjontaa liian suppeana, viiden prosentin mielestä Matalaan ei pääse helposti<br />
asiakkaaksi ja kaksi prosenttia vastaajista ilmoitti, että henkilökunta ei ole aina tavat-<br />
94
tavissa. Työntekijät olivat paljon kriittisempiä itseään kohtaan, ja tästä aiheutui heille riittämättömyyden<br />
ja epäonnistumisen tunnetta.<br />
Käytännön reunaehdot kehittämishankkeen haasteena<br />
Ensimmäisellä haastattelukerralla muutama päivä ennen Matalan toiminnan aloittamista<br />
työntekijöiden haastatteluista paistoi innostus uuden toiminnan aloittamista ja kehittämistä<br />
kohtaan. Toisella haastattelukerralla vuoden kuluttua päällimmäisenä tuntemuksena oli väsymys<br />
asiakaspaljouden, kolmivuorotyön ja yleisen riittämättömyyden tunteen vuoksi. Vaihe<br />
oli verrattain lyhytaikainen ja korjaantui muun muassa yövuoron lakkauttamisen jälkeen.<br />
Kokonaisuudessaan työntekijät pitivät matalan kynnyksen työskentelytapaa haastavana,<br />
kiinnostavana ja ainutlaatuisena. Työllä koettiin olevan vaikutusta ja merkitystä asiakkaiden<br />
tilanteen kohentamisessa ja muun palvelujärjestelmän tukemisessa. Työntekijöiden<br />
vaihtuvuus kuitenkin osoitti työn olevan myös kuluttavaa, ja työntekijöiden odotukset ja<br />
toiveet koskien työn luonnetta eivät kaikilta osilta täyttyneet. Työntekijöillä oli toiminnan<br />
alkuvaiheessa erilaisia näkemyksiä matalan kynnyksen periaatteesta, lääkkeiden määräämisestä<br />
ja Matalan toimenkuvasta 45 , mutta kehittämisprojektin edetessä tuotteistamisprosessin<br />
kautta käsitykset alkoivat yhtenäistyä.<br />
Matalassa koettiin ajoittain vaikeaksi yhdistää matalan kynnyksen mukainen vapaamuotoinen<br />
asiakkaiden kohtaaminen sekä sääntöjä ja sopimuksia sisältävä hoitoon ohjaaminen.<br />
Nämä kaksi toimintaa ovat kuitenkin matalan kynnyksen palveluiden ydintehtäviä, sillä<br />
niissä pyritään nimenomaan tavoittaa mahdollisimman paljon asiakkaita, mahdollisimman<br />
varhaisessa huumeiden käytön vaiheessa ja ohjaamaan heitä hoito- ja tukipalveluiden piiriin.<br />
Matalalla on edellytyksiä kehittää toimintaansa useaan eri suuntaan. Vaihtoehtoja ovat<br />
muun muassa avokuntoutuksen ja päiväkeskustoiminnan vahvistaminen tai taloudellisten<br />
lisäresurssien avulla katkaisuhoidon kehittäminen. Yksi vaihtoehto olisi suunnata toimintoja<br />
tulevan asiakasohjauksen työryhmän työskentelytapojen ja Paussin yksilöllisen palveluohjauksen<br />
suuntaan.<br />
45 Erilaiset näkemykset liittyivät siihen, millaiset työntekijä-asiakassuhteet matalan kynnyksen palveluihin<br />
soveltuvat ja painottuuko työssä sosiaali- vai terveystoimen palvelut. Ensihaastattelussa päivähuone Lorville<br />
annettiin kolme erilaista merkitystä: päiväkeskus, ryhmähuone ja odotustila. Arviointiyksikkö keräsi viisi<br />
erilaista merkitystä: arviointipaikka, avokatko, odotustila, hetkellisesti motivoituneiden lepopaikka sekä väärinkäytöksille<br />
alttiit ja turhat hukkaneliöt.<br />
95
Niin kauan kun Matala noudattaa matalan kynnyksen ideologiaa - eli asiakkaat voivat tulla<br />
ilman ajanvarausta, lähetettä ja erityistä syytä - asiakkaat tulevat käyttämään Matalaa päiväkeskusperiaatteella<br />
eli hakemaan kontaktia hoitohenkilökuntaan, viettämään aikaa turvallisessa<br />
paikassa ja tapaamaan tuttujaan. Asiakastulva tulee todennäköisesti rauhoittumaan<br />
joko normaalia kautta kontaktia haluavien huumeiden käyttäjien vähentyessä tai rajoitusten<br />
avulla. Asiakasmäärän paljous (572 asiakasta ja 12380 käyntiä vuonna 2003) aiheutti<br />
sen, että Matalan työntekijöiden mielestä heidän toimintatehonsa ja palveluiden laatu<br />
laski. Asiakastyön koettiin vievän kaiken ajan, jolloin projektin edellyttämään kehittämistyöhön<br />
ei tuntunut riittävän aikaa ja toimeliaisuutta. Toisaalta kehittämishankkeessa tahdottiin<br />
ja päätettiin etukäteen toimia asiakaslähtöisesti, jolloin toimintojen sisältö sekä palveluketjut<br />
muotoutuisivat asiakkaiden tarpeiden mukaisesti. Hankkeessa saatujen kokemusten<br />
lisäksi taloudelliset toimintaedellytykset ja asiakaspaljous vaikuttivat toimintojen<br />
kehittymiseen. Matalan toimintaa arvioitaessa tulee lisäksi huomioida se, että Matala ei ole<br />
irrotettavissa päihdehuollon kentältä täysin itsenäiseksi toimijaksi, vaan Tampereen päihdehuolto<br />
on vahvasti vuorovaikutuksessa Matalan kehityksen kanssa ja asettaa sille omia<br />
reunaehtojaan. Tiivistettynä voidaan todeta, että suuremmalla henkilökunnalla, vähemmin<br />
asiakkain ja runsaimmin päihdehuollon palveluiden turvin Matalan tuloksellisuus olisi<br />
saattanut olla vieläkin parempi.<br />
A-klinikkatoimen ja kunnan välillä ei käyty etukäteen neuvotteluita hoitokäytännöistä ja<br />
palveluketjuista muiden päihdehuollon toimipaikkojen tai järjestöjen kanssa, koska näissä<br />
asioissa päätettiin edetä asiakaslähtöisesti ja tapauskohtaisesti. Linjaukset Matalan asiakaskunnasta<br />
ja alustavista palveluketjuista olisivat saattaneet nopeuttaa ja helpottaa Matalan<br />
sijoittumista Tampereen päihdepalvelukentälle. Matalan työntekijät olivat epävarmoja toiminnan<br />
alussa muun muassa tulevan asiakaskunnan määrästä ja luonteesta, käytössä olevista<br />
ja potentiaalisista uusista palveluketjuista sekä toimintalinjoista alaikäisten ja mielenterveysongelmaisten<br />
asiakkaiden kohdalla. Samoin päihdehuollon toimijat ilmoittivat sidosryhmäkyselyssä,<br />
että he eivät olleet varmoja keitä asiakkaita Matalaan voi ohjata tai millaisia<br />
palveluita Matalassa on saatavilla.<br />
Tampereen päihdepalvelut ovat jatkuvasti liikekannalla ja kehittämistyön alaisena, joten<br />
Matalan kynnyksen kehittämishanke ei ole uusi ilmiö projektien muuttuvassa maailmassa<br />
Tampereella. Linjanmuutoksia on tapahtunut viime vuosina muun muassa Rauhaniemessä,<br />
96
Paussissa ja perhetukikeskuksissa. Tampereen päihdepalvelut osoittivat joustavuutta ja yhteistyökykyisyyttä<br />
ottaessaan Matalan uutena projektina vastaan ja luodessaan omalta<br />
osaltaan uusia palveluketjuja ja toimintamalleja. Matala ei todennäköisesti vastannut kaikkiin<br />
odotuksiin eivätkä muutokset palvelukentällä olleet silminnähtäviä. Matalan kautta<br />
palveluiden kysyntä ja asiakasmassa kasvoivat, joten ruuhka ja kiire ei vähentynyt muissa<br />
toimipaikoissa. Eniten sidostyhmät olivat tyytyväisiä siihen, että Matala tavoittaa ja tarjoaa<br />
tukea huumeiden käyttäjille, jotka aikaisemmin ovat olleet palveluiden ulkopuolella. Lisäksi<br />
Matalan tekemää katkaisuhoitoa, yöosastoa ja pitkäjänteistä motivointityötä arvostettiin.<br />
Matala osoitti entistä vahvemmin aikaisemminkin tiedossa olleet puutteet päihdepalveluissa<br />
eli katkaisuhoidon ja päiväkeskustoiminnan riittämättömyyden sekä mielenterveys- ja päihdehuollon<br />
yhteistyön tarpeen. Ennen kaikkea se nosti esiin kysymyksen vaikeiden asiakkaiden<br />
hoitovastuusta. Onko tarkoituksenmukaista ohjata ja hoitaa huumeongelmaisia erityispalveluissa<br />
vai tulisiko peruspalveluiden pystyä hoitamaan heitä tehokkaammin ja mahdollisesti<br />
jo varhaisemmassa vaiheessa?<br />
97
Lähteet<br />
Erickson, Patricia G. & Riley, Diane M. & Cheung, Yuet W. & O´Hare, Patrick A.: Introduction.<br />
In: Harm Reduction: A New Direction for Drug Policies and Programs. University<br />
of Toronto Press, Toronto Buffalo London 1997.<br />
Erityispalvelujen strategia vuoteen 2012: Meiräm matkassa - erityispalvelut elämän keskellä.<br />
Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveystoimi. Sosiaali- ja terveystoimen julkaisuja<br />
7/2002. Tampere 2002.<br />
Hakkarainen, Pekka & Kekki, Tuula & Mustalampi, Saini & Muuri, Anu & Nuorvala, Yrjö<br />
& Partanen, Airi & Virtanen, Ari & Virtanen, Päivi: Huumehoidon nykyiset tarpeet ja<br />
edellytykset. Stakes, Aiheita 31/2000. Helsinki 2000.<br />
Heikkilä, Mirja-Leena & Koivisto, Milla: Yhteistyöllä pätkät pitäviksi.. Kuvaus huumeiden<br />
käyttäjien nykytilasta ja kehittämistarpeista keväällä 2002. Tampereen kaupunki, sosiaalija<br />
terveystoimi, päihdetyö. Tampere 2002.<br />
Hyvinvointitase 2001-2002. Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveystoimi. Sosiaali- ja<br />
terveystoimen julkaisuja 8/2002. Tampere 2002.<br />
Inkinen, Maria & Partanen, Airi & Sutinen, Tiina: Päihdehoitotyö. Tammi, Tampere 2000.<br />
Kaukonen, Olavi (2002): Päihdepalvelupolitiikka ja hyvinvointivaltion muutos. Teoksessa:<br />
Kaukonen, Olavi & Hakkarainen, Pekka (toim.): Huumeiden käyttäjä hyvinvointivaltiossa.<br />
Gaudeamus, Helsinki 2002.<br />
Kekki, Tuula. 2002. Tavoitteena huumetilanteen hallinta. Käytännön kokemuksia ja tutkimustietoa<br />
huumeiden ehkäisyn, torjunnan ka seurannan tehostamisesta. Huumepilotin 1.<br />
raportti. Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveystoimen selvityksiä 3/2002.<br />
Korander, Timo & Laapio, Marja-Liisa & Soine-Rajanummi, Seppo. 2002. Nollatoleranssin,<br />
“Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan” –hankkeen ja monitahoarvioinnin perusteet.<br />
Teoksessa: Korander, Timo & Soine-Rajanummi, Seppo (toim.) 2002: Kaheksalta Koskarille<br />
– samantien sakot. Tampereen nollatoleranssikokeilu 1999-2000: historiallinen konteksti,<br />
vastaanotto ja vaikuttavuus. <strong>Poliisi</strong>ammattikorkeakoulun tutkimuksia 13. Helsinki.<br />
Mielenterveyspalvelujen kehittämisohjelma: Ammattitaidolla Silta parempaan, Silta tulevaan<br />
Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveystoimi. Sosiaali- ja terveystoimen julkaisuja<br />
3/2002. Tampere 2002.<br />
Murto, Lasse (2002): Päihdehuollon suomalainen malli kansainvälistyvässä ympäristössä.<br />
Teoksessa: Kaukonen, Olavi & Hakkarainen, Pekka (toim.): Huumeiden käyttäjä hyvinvointivaltiossa.<br />
Gaudeamus, Helsinki 2002.<br />
Partanen, Airi (2003): Päihdehuollon huumeasiakkaat 2002. Stakes, Tiedonantajapalaute 14 / 2003.<br />
Ks. http://www.stakes.info/2/6/2,6,4.asp<br />
98
Partanen, Airi (2002): Päihdehuollon huumeasiakkaat 2001. Stakes, Tiedonantajapalaute 9 / 2002.<br />
Ks. http://www.stakes.info/2/6/2,6,4.asp<br />
Pearson, Geoffrey: Drugs and criminal justice. A <strong>harm</strong> <strong>reduction</strong> perspective. In: O´Hara,<br />
P.A. & Newcombe, R. & Matthews, A. & Buning, E.C. & Drucker, E.: The Reduction of<br />
Drug-related Harm. Routledge, London, New York 1992.<br />
Perusterveydenhuollon strategia vuoteen 2012: Terveyttä tamperelaisille - yhdessä tehden.<br />
Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveystoimi. Sosiaali- ja terveystoimen julkaisuja<br />
6/2002. Tampere 2002.<br />
Perälä, Riikka & Partanen, Airi & Holmström, Pekka & Holopainen, Antti: Riskitutkimus<br />
selvittää piikkihuumeiden käyttäjien todellisuutta. Tiimi 1/2002.<br />
Principles of drug addiction treatment – A research-based quide (1999). NIH Publication<br />
99-4180. NIDA (National Institute on Drug Abuse).<br />
Sarvanti, Tapani (1997): Huumepolitiikka ja oikeudenmukaisuus. Stakes, tutkimuksia 83,<br />
Jyväskylä 1997.<br />
Sisällöllinen suunnitelma: Matalan kynnyksen kehittämishankkeen sisällöllinen suunnitelma.<br />
Julkaisematon.<br />
Sosiaali- ja terveystoimen strategia vuoteen 2012: Ihmisten kesken - taidolla ja sydämellä.<br />
Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveystoimi. Sosiaali- ja terveystoimen julkaisuja<br />
2/2002. Tampere 2002.<br />
Sosiaalityön strategia vuoteen 2012: Arjen ja unelmien palvelut. Tampereen kaupungin<br />
sosiaali- ja terveystoimi. Sosiaali- ja terveystoimen julkaisuja 4/2002. Tampere 2002.<br />
STM (2003): Toimenpideohjelma huumausainepolitiikan tehostamiseksi vuosille 2001-<br />
2003 ja raportti ohjelman toteutumisesta. Sosiaali- ja terveysministeriö, Työryhmämuistioita<br />
2003:8, Helsinki 2003.<br />
STM (1999): Valtioneuvoston periaatepäätös huumausainepolitiikasta. Sosiaali- ja terveysministeriön<br />
julkaisuja 4/1999. Helsinki 1999.<br />
Tampereen kaupungin päihdepoliittinen suunnitelma (2000). Tampereen kaupungin sosiaali-<br />
ja terveystoimi. Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveystoimen julkaisuja 8/2000.<br />
Törmä, Sinikka & Huotari, Kari & Inkeroinen, Tiia (2003): Kurvi 24 h. Helsingin Diakonissalaitoksen<br />
Kurvin huumepoliklinikan ulkoinen arviointi. Sosiaalikehitys Oy. Sosiaalikehitys<br />
Oy:n julkaisuja 1/2003.<br />
Vedung, Evert: Public Policy and Program Evaluation. Transaction Publichers, London<br />
2000.<br />
99
Virtanen, Ari (2003): Huumausainetilanne Suomessa 2002. Suomen huumausaineiden seurantakeskuksen<br />
kansallinen raportti EMCDDA:lle. REITOX. Tilastoraportti 2/2003. Helsinki<br />
2003.<br />
Sanomalehdet:<br />
Aamulehti 31.08.2003: Rahapula muutti hoitopaikka Matalan kynnyksen korkeaksi.<br />
Aamulehti 23.08.2003: Uusia nuoria ei enää pääse pitkäaikaiseen huumehoitoon.<br />
Aamulehti 31.03.2003: Narkomaanien katkohoitoon tarvittaisiin lisää paikkoja.<br />
Aamulehti 31.03.2003: Matalan kynnyksen yli on heti helppo kävellä hakemaan apua.<br />
Helsingin Sanomat 07.01.2004: Lääkkeiden väärinkäytön estämiseksi etsitään uusia tehokkaampia<br />
keinoja. Vahvojen lääkkeiden myynti voidaan keskittää muutamaan apteekkiin.<br />
Helsingin Sanomat 15.11.2002: Vahvoja lääkkeitä määrätään huumeiksi yhä useammin.<br />
Helsingin Sanomat 15.11.2002: Työryhmä: Lääkkeiden väärinkäyttöä ehkäistävä tietosuojaa<br />
murtamalla.<br />
100
Liite 1: Työntekijähaastatteluiden teemat<br />
1. MATALAN ROOLI PALVELUNTUOTTAJANA<br />
• Mikä on Matalan asema Tampereen päihdepalvelujärjestelmässä?<br />
• Miten Matala on sijoittunut Tampereen palvelujärjestelmään, minkälaisia palveluketjuja?<br />
• Erityinen kohderyhmä, joita pyritään tavoittamaan/on tavoitettu?<br />
• Käsityksesi muiden palveluiden saatavuudesta ja hoitoketjujen sujuvuudesta?<br />
• Miten vältetään hoidon päällekkäisyys?<br />
• Mielipiteet onnistuneista työmenetelmiä ja yhteistyökuvioista?<br />
• Kehittämistä vaativia ongelmakohtia ja mahdollisia ratkaisuja niihin?<br />
2. MATALAN KYNNYKSEN MERKITYS<br />
• Missä vaiheessa kynnystä tulee nostaa/on nostettu ja missä tilanteissa henkilökunnan<br />
rajat tulevat vastaan?<br />
• Mitä on motivoitumattomien asiakkaiden kanssa tehtävä työ?<br />
• Painotetaanko sosiaalityötä vai terveydenhoitoa – lääkkeet vs. terapeuttinen tuki?<br />
•<br />
3. TYÖSKENTELY MATALAN KYNNYKSEN TOIMIPAIKASSA<br />
• Kerro tulevasta työnkuvastasi/ tyypillisestä työpäivästäsi?<br />
• Arvio asiakasmääristä? Miten selvitty asiakasmääristä – määrä vai laatu?<br />
• Mitä tavoitteita asetat/olet asettanut työllesi ja mitä vaaditaan niiden toteutumiseksi?<br />
• Oletko kokenut tai kuullut hoitopaikkaan kohdistuvaa kritiikkiä?<br />
• Minkälaista lääkelinjaa toivot, että Matalassa noudatetaan?<br />
• Vaikeudet, joita epäilet kohtaavasi/ olet kohdannut työssäsi?<br />
• Toimintalinjat alaikäisten asiakkaiden kanssa?<br />
• Toivomuksesi Matalan kehityssuunnista ja tulevaisuudesta?<br />
101
Liite 2: Kysely Matalan sidosryhmille<br />
Hyvät päihdealan toimijat,<br />
SAATE<br />
Osana Tampereen kolmivuotista Huumepilotti-hanketta suoritetaan tutkimus Matalan kynnyksen<br />
kehittämishankkeesta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mm. 1.) Matalan<br />
vaikutuksia Tampereen päihdepalvelujärjestelmään, 2.) asiakkaiden kohtaamisen ja hoitoon<br />
ohjauksen mahdollisuuksia sekä 3.) valittujen työmenetelmien kehittymistä vakiintuneiksi<br />
työkäytännöiksi.<br />
Tutkimuksessa on tähän mennessä haastateltu kahteen eri otteeseen Matalan henkilökunnan<br />
edustajia sekä tehty asiakaskysely. Kokonaiskuvan saamiseksi on erittäin tärkeää saada<br />
palautetta myös Matalan sidosryhmiltä.<br />
Tämän kyselyn tarkoituksena on saada tietoa Matalan toimintaympäristön tilanteesta, tarpeista<br />
ja odotuksista. Tutkimuksen kannalta tärkeitä kysymyksiä, joihin nyt tavoitellaan<br />
vastauksia, ovat:<br />
• Huumehoidon ja tukipalveluiden kysyntä<br />
• Matalan linkittyminen Tampereen päihdepalvelujärjestelmään<br />
• Verkostoituminen ja yhteistyön sujuvuus<br />
• Tampereen päihdepalveluiden kehittäminen<br />
Toivon teidän vastaavan kyselyyn viimeistään viikolla 36 eli perjantaina 5.9.2003 mennessä.<br />
Lomakkeen lisäksi toivon teidän lähettävän toimipaikkanne toimintakertomuksen, tilastoja<br />
tai muuta olemassa olevaa materiaalia. Jos tämän kirjeen vastaanottaja on estynyt<br />
vastaamasta kyselyyn, hän voi nimetä vastaajaksi toisen henkilön työyhteisöstään. Kyselyyn<br />
vastataan nimettömänä, mutta pyydän teitä ilmoittamaan työpaikkanne. Vastaukset<br />
käsitellään luottamuksellisesti. Ohessa vastauslomaketta varten kirjekuori, jossa postimaksu<br />
on maksettu (sopimuslähetys).<br />
Yhteydenotot: Tuula Kekki<br />
<strong>Poliisi</strong>ammattikorkeakoulu<br />
Terveisin<br />
Tuula.kekki@pakk.poliisi.fi<br />
p. 09-8388 3459 / 040-825 3074 Tuula Kekki<br />
102
Matalan toimintaympäristön palaute 16.6.2003<br />
Toimipaikka: ____________________________________________________________<br />
Vuosittainen asiakasmäärä: ________ Arvioitu huumeasiakkaiden osuus (%): ________<br />
Keskeinen asiakasryhmä: ___________________________________________________<br />
Yksikkönne tehtävä: _______________________________________________________<br />
A. Huumetilanteen kehitys viimeisen vuoden aikana<br />
1. Miten hoitoon hakeutuneiden määrä on seuraavien asiakasryhmien kohdalla muuttunut<br />
viimeisen vuoden aikana?<br />
Lisääntynyt Lisääntynyt Ei muutosta Vähentynyt Vähentynyt<br />
oleellisesti vähän<br />
vähän oleellisesti<br />
Alkoholiongelmaiset<br />
yhteensä<br />
Huumeongelmaiset<br />
yhteensä<br />
Sekakäyttäjät yhteensä<br />
Mielenterveysongelmaiset<br />
yhteensä<br />
Alaikäiset / alkoholi<br />
Alaikäiset / huume<br />
Alle 24-vuotiaat /<br />
huume<br />
Alle 30-vuotiaat /<br />
huume<br />
Yli 30-vuotiaat /<br />
huume<br />
Ensikertalaiset /<br />
huume<br />
Naiset / huume<br />
Perheet / huume<br />
Lisätietoja asiakaskunnasta tai muutoksista siinä:<br />
_________________________________________________________________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
103
2. Yleisimmät päihteet, joiden käytön takia kontakti on syntynyt?<br />
_________________________________________________________________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
3. Miten arvioit lähivuosina huumeiden käytön ja hoitoon tarpeen kehittyvän?<br />
_________________________________________________________________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
B. Kysymykset Matalan toiminnasta ja vaikutuksista<br />
1. Minkälaista yhteistyötä olet tehnyt Matalan kanssa? ____________________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
2. Mikä on mielestäsi Matalan rooli ja merkitys Tampereen huumehoitojärjestelmässä?<br />
_________________________________________________________________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
3. Miten Matala on vastannut siihen kohdistettuihin odotuksiin? _____________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
4. Mikä on Matalan suurin hyöty omalle toimipaikallesi?____________________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
5. Miten hyvin Matala on selviytynyt yhteisten asiakkaiden hoidossa? _________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
6. Mitä toimintoja tulisi edelleen kehittää? _______________________________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
104
7. Miten työnjaosta ja -käytännöistä on sovittu Matalan kanssa: ______________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
8. Miten Matalassa mielestäsi toteutuu matalan kynnyksen periaate? __________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
9. Miten Matala on vaikuttanut oman toimipaikkasi tilanteeseen ja työkäytäntöihin? Rastita<br />
mielipidettäsi vastaava kohta muutoksista alla oleviin tilanteisiin:<br />
Parantunut<br />
oleellisesti<br />
Parantunut<br />
hieman<br />
Ei muutosta<br />
Heikentynyt<br />
hieman<br />
1. Hoitojatkumoiden rakentuminen<br />
2. Hoitoon ohjausten keskittäminen<br />
3. Jonojen purkaminen<br />
4. Ruuhkatilanteiden estäminen<br />
5. Maksusitoumuskäytäntöjen<br />
yhtenäistyminen<br />
6. Uusien asiakkaiden tavoittaminen<br />
ja motivointi<br />
7. Päällekkäisten hoitosuhteiden<br />
syntyminen<br />
8. Omat resurssit suhteessa<br />
nykyiseen asiakasmäärään<br />
9. Omien palveluiden laadun<br />
kehittäminen<br />
10. Palveluketjujen tiivistyminen<br />
11. Hoidontarpeen arviointien<br />
keskittäminen<br />
12. Verkostojen muodostaminen<br />
Heikentynyt<br />
oleellisesti<br />
En osaa<br />
sanoa<br />
Lisäkommentteja: __________________________________________________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
105
10. Minkälaisia palveluita kaipaisit lisää Tampereelle?<br />
_________________________________________________________________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
11. Matalan vaikutukset Tampereen päihdepalvelujärjestelmään? ____________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
12. Arvioi oman toimipisteesi toimintaedellytyksiä ja tulevaisuudennäkymiä: __________<br />
_________________________________________________________________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
13. Arviosi Tampereen päihdepalveluista ja kehittämisideoita:<br />
_________________________________________________________________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
KIITOS VASTAUKSESTASI!<br />
106
Liite 3: Kysely Matalan asiakkaille<br />
Tällä kyselyllä halutaan saada selville mitä palveluita olet hakenut ja saanut Matalasta,<br />
kuinka tyytyväinen olet Matalaan ja miten helposti Tampereella saa apua päihdeongelmiin.<br />
Rastita sinun tilannettasi tai mielipidettäsi vastaavat kohdat. Kaikki lisäkommentit ovat<br />
tervetulleita. Jos joihinkin kysymyksiin on vaikea vastata, niin jätä kohta tyhjäksi.<br />
KIITOS OSALLISTUMISESTA!<br />
Vastaajan sukupuoli: ( ) Nainen ( ) Mies Syntymävuosi:_______<br />
Asuinpaikka: ( ) Tampere ( ) Pirkanmaa ( ) muualla<br />
Asiointi Matalassa<br />
1. Mitä kautta sait tiedon Matalasta?<br />
_________________________________________________________________________<br />
2. Kun tulit Matalaan 1. kerran niin mikä siihen vaikutti tai mitä toivoit saavasi:<br />
( ) Neuvonta/ keskustelu ( ) Yöpyminen<br />
( ) Pelkkä uteliaisuus ( ) Katko- tai jatkohoidon tarve<br />
( ) Akupunktio ( ) Elämän muutoksen etsiminen<br />
( ) Terveydenhuolto ( ) Siirrettiin heinäkuussa Paussista<br />
( ) Lääkkeet ( ) Kahvi, lämpö & nojatuoli<br />
( ) Apu elämänkriisiin ( ) muu, mikä ____________________________<br />
3. Mitä palveluita käytät tällä hetkellä:<br />
( ) Akupunktio ( ) Jatkohoidon suunnittelu ( ) Tukikeskustelu<br />
( ) Terveydenhuolto ( ) Lääkehoito ( ) Asiointi sosiaalityöntekijällä<br />
( ) muu, mikä ________________________________________<br />
107
4. Kuinka tyytyväinen olet Matalan<br />
Puhelinneuvontaan<br />
tosi tyytymätön<br />
tyytymätön En tiedä tyytyväinen tosi tyytyväinen<br />
Lääkärin palveluihin<br />
Verkostokokouksiin<br />
Terveysneuvontaan<br />
Terveydenhoitoon<br />
Yksilökeskusteluihin<br />
Yhteydenpitoon huumehoitopaikkoihin,<br />
sosiaalitoimeen<br />
jne.<br />
Lisäkommentteja:<br />
_________________________________________________________________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
5. Mitä mieltä olet seuraavista väittämistä:<br />
Matalaan pääsee helposti asi-<br />
Täysin eri<br />
mieltä<br />
Jokseenkin<br />
eri<br />
mieltä<br />
En osaa<br />
sanoa<br />
Jokseenkin<br />
samaa<br />
mieltä<br />
Täysin<br />
samaa<br />
mieltä<br />
akkaaksi<br />
Matalaan voi tulla ilman erikoisempaa<br />
syytä<br />
Henkilökunta on kannustava ja<br />
asiaansa osaava<br />
Joku henkilökunnasta on aina<br />
tavattavissa<br />
Matalan lääkäripalvelu toimii<br />
hyvin<br />
Matalan takia minulla ei ole<br />
tarvetta hakea apua muualta<br />
108
Palvelut ovat tarpeeksi moni-<br />
Täysin eri<br />
mieltä<br />
Jokseenkin<br />
eri<br />
mieltä<br />
En osaa<br />
sanoa<br />
Jokseenkin<br />
samaa<br />
mieltä<br />
Täysin<br />
samaa<br />
mieltä<br />
puoliset<br />
Matalan kahvihuone ja muut<br />
tilat ovat viihtyisät<br />
Matalasta täytyisi saada samoja<br />
palveluita kuin Nervistä<br />
Haluaisin osallistua toimintaja<br />
terapiaryhmiin säännöllisesti<br />
Matalassa käyminen on leimaavaa<br />
Voisin suositella Matalaa kavereilleni<br />
Matala antaa hyvät eväät elämänmuutoksen<br />
tekoon<br />
Lisäkommentteja:<br />
_________________________________________________________________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
Hoitokokemukset:<br />
1. Kuinka kauan olet käyttänyt huumeita? ___________________<br />
2. Mitä päihteitä käytät pääasiassa? ___________________________________________<br />
3. Onko tämä sinulle ensimmäinen hoitoon hakeutumiskerta? ( ) Ei ( ) Kyllä<br />
Jos vastasit kielteisesti, niin kuinka monta kertaa olet ollut<br />
katkaisuhoidossa? ______________<br />
avohoidossa?________________<br />
laitoskuntoutuksessa?_______________<br />
psykiatrisessa sairaalassa? ______________<br />
109
4. Oletko asioinut seuraavissa paikoissa:<br />
( ) Rauhaniemi ( ) Pitkäniemi ( ) NA/AA -ryhmä<br />
( ) Nervi ( ) TAYS:n päihdepoli ( ) Päiväperho<br />
( ) A-klinikka ( ) mielenterveystoimisto ( ) Viinikanlahden hoitokoti<br />
( ) Vipunen ( ) sosiaalitoimisto ( ) Musta lammas<br />
( ) Paussi ( ) K-klinikka ( ) Työvoimatoimisto<br />
( ) Nuorisoasema ( ) Ensisuoja<br />
( ) laitoskuntoutus, missä___________________ ( ) jatkohoito, missä_____________<br />
Mistä paikasta on jäänyt paras kokemus?________________________________________<br />
Miksi? ___________________________________________________________________<br />
Mistä paikasta on jäänyt huonoin kokemus? ______________________________________<br />
Miksi?____________________________________________________________________<br />
Missä muualla asioit tällä hetkellä kuin Matalassa?________________________________<br />
5. Kuinka helposti arvelet, että Tampereella pääsee halutessaan hoitoon?<br />
Katkaisuun<br />
Kuntoutukseen<br />
Jatkohoitoon<br />
Yksityislääkärille<br />
Korvaushoitoon<br />
Mielenterveyshoitoon<br />
Juuri siihen paikkaan,<br />
mihin itse tahdon<br />
todella huonosti<br />
melko huonosti melko helposti todella helposti<br />
Jos mielestäsi hoitoon on vaikea päästä, mistä se johtuu? __________________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
6. Minkälaisia palveluita kaipaisit lisää Tampereelle?<br />
_________________________________________________________________________<br />
_________________________________________________________________________<br />
110
ELÄMÄNTILANNE<br />
1. Kuinka paljon vaikeuksia sinulla on seuraaviin asioihin liittyen:<br />
Vaikeita ongelmia Vähän Ei ongelmia<br />
Asunto ( ) ( ) ( )<br />
Päihteiden käyttö ( ) ( ) ( )<br />
Ihmissuhteet ( ) ( ) ( )<br />
Raha-asiat ( ) ( ) ( )<br />
Rikosasiat ( ) ( ) ( )<br />
Terveys ( ) ( ) ( )<br />
Työ / koulu ( ) ( ) ( )<br />
Jos sinulla on lapsia, niin<br />
liittykö huoltajuuteen ( ) ( ) ( )<br />
Mihin asiaan tarvitset eniten apua:<br />
_________________________________________________________________________<br />
Mihin asiaan olet eniten tyytyväinen elämässäsi:<br />
_________________________________________________________________________<br />
KIITOS VASTAUKSESTASI!<br />
111
Liite 4: Matalan vaikutukset sidosryhmän näkökulmasta<br />
Parantunut<br />
oleellisesti<br />
Parantunut<br />
hieman<br />
Ei muutosta<br />
Heikentynyt<br />
hieman<br />
1. Palveluketjujen tiivistyminen 2 19 5 1<br />
2. Hoitojatkumoiden rakentuminen 2 15 8<br />
3. Hoidontarpeen arviointien keskittäminen 4 12 8 1<br />
4. Verkostojen muodostaminen 4 11 11<br />
5. Omien palveluiden laadun kehittäminen 13 14<br />
6. Hoitoon ohjausten keskittäminen 3 10 12 1<br />
7. Uusien asiakkaiden tavoittaminen ja motivointi 5 9 10 1<br />
8. Omat resurssit suhteessa nyk. asiakasmäärään 1 8 16<br />
9. Ruuhkatilanteiden estäminen 1 7 17<br />
10. Jonojen purkaminen 6 18 1<br />
11. Maksusitoumuskäytäntöjen yhtenäistyminen 4 16<br />
12. Päällekkäisten hoitosuhteiden syntyminen 2 12 2<br />
112
Change language