Poliisitoiminnan arviointi

10
vastanneista 49 prosenttia oli sitä mieltä, että myös ennalta estävä tiedotus ja valistus kuuluu
joko kokonaan tai pääosin poliisille.
Valtioneuvosto teki 4.3.1999 periaatepäätöksen kansalliseksi rikoksentorjuntaohjelmaksi.
Ohjelman tavoitteena on luoda yhteinen toimintapolitiikka rikollisuuden vähentämiseksi ja
turvallisuuden lisäämiseksi niin, että vaikutukset rikollisuuteen otetaan huomioon kaikessa
julkisessa päätöksenteossa. Tarkoituksena on, että rikoksentorjuntaan osallistuvat
valtiovallan ohella entistä tietoisemmin ja aktiivisemmin kunnat, elinkeinoelämä, kirkko,
kansalaisjärjestöt sekä yksityiset kansalaisetkin. 12
Kansallisen rikoksentorjuntaohjelman yhtenä tavoitteena on, että kunnissa laaditaan
paikallisia rikoksentorjuntaohjelmia tai –suunnitelmia, joilla ohjataan käytännön
viranomaisyhteistyötä paikallisten turvallisuus- ja rikollisuusongelmien hoitamisessa.
Suunnitelmat voidaan laatia kuntakohtaisesti tai seudullisessa yhteistyössä ja siinä
laajuudessa kuin paikalliset turvallisuusongelmat edellyttävät. Turvallisuussuunnitelmien
laadinta on alkanut monissa kunnissa vuoden 1999 aikana. Koska suunnitelmien laadinta ei
ole lakiin sidottua toimintaa, eri tahojen sitoutuminen laadintatyöhön on ollut vaihtelevaa.
On todennäköistä, että turvallisuussuunnittelun käynnistäminen ja varsinainen laadintatyö on
jäämässä suurelta osin poliisin vastuulle, jolloin paikallistason yhteisöllinen vastuu
turvallisuusongelmien ratkaisemisessa ei täysin toteudu. Toisaalta on myös nähtävä, että
juuri poliisin olisi tulevaisuudessa terävöitettävä rooliaan paikallisena
turvallisuusasiantuntijana sekä strategisena suunnittelijana ja turvallisuusasiain
verkostojohtajana. 13 Poliisi tarvitsee kuitenkin paikallisia yhteistyökumppaneita strategisen
turvallisuustyönsä tueksi.
Työryhmän mielestä turvallisuussuunnittelun ohella poliisin aktiivinen ja
asiakaskontakteihin pyrkivä näkyvä läsnäolo paikallisyhteisöjen yleisen turvallisuuden ja
järjestyksen valvojana on sellainen ydintoiminto, joka tukee myös kansallisen
rikoksentorjuntaohjelman tavoitteiden toteutumista.
Poliisin ennalta estävään työhön sidottu työaika ja kansalaisten odotukset ovat kuitenkin
ristiriidassa keskenään. Kansalaiset haluavat poliisin ”läheisyyttä” ja näkyvyyttä lisää, mutta
poliisi on niitä pystynyt lisäämään yleensä vain tilapäisesti ja projektinomaisesti kuten
esimerkiksi Tampereen turvallisuusstrategia -hankkeessa.
Myös rikoksia ennalta estävää tiedottamista ja suojausneuvontaa voidaan pitää suurelta osin
poliisin kokonaisvastuulla olevina toimintoina ja niitä voitaneen luonnehtia myös
ydintoiminnoiksi. Tätä voidaan perustella sillä, että yksinomaan poliisilla on käytössään
sellaista rikoksiin, rikosten tekotapoihin, tekijöihin, riskikohteisiin ja riskipaikkoihin
liittyvää tietoa ja asiantuntemusta, jota ennalta estävässä tiedottamisessa ja
suojausneuvonnassa tarvitaan. Muiden tahojen (tiedotusvälineet, yksityinen turva-ala,
vakuutusyhtiöt ja elinkeinoelämän järjestöt) rooli on lähinnä tukea ja täydentää poliisin
toimintaa.
12 Turvallisuustalkoot 1999
13 Virta 2000