Poliisitoiminnan arviointi
Poliisitoiminnan arviointi
Poliisitoiminnan arviointi
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Sisäasiainministeriö<br />
Poliisiosaston julkaisu<br />
2/2001<br />
<strong>Poliisitoiminnan</strong> <strong>arviointi</strong><br />
<strong>Poliisitoiminnan</strong> <strong>arviointi</strong> ja toimintaedellytysten turvaaminen –hanke<br />
Työryhmä 1<br />
Loppuraportti<br />
ISSN 1236-049X<br />
ISBN 951-734-407-4
Sisältö<br />
sivu<br />
1 POLIISIN TEHTÄVÄT 3<br />
1.1 Poliisin tehtävät määrittävä säädöspohja<br />
1.2 Poliisin organisaatio ja palveluverkosto<br />
1.3 Poliisin tehtävät – nykytilan ja muutostarpeiden <strong>arviointi</strong><br />
1.3.1 Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tehtäväalue<br />
1.3.2 Rikoksia, häiriöitä ja onnettomuuksia ennalta estävä toiminta<br />
1.3.3 Rikostutkinta<br />
1.3.4 Liikenneturvallisuus<br />
1.3.5 Lupapalvelut<br />
1.3.6 Poliisin muita tehtäviä<br />
2 POLIISIN RESURSSIEN JA SUORITTEIDEN KEHITYS 23<br />
2.1 Henkilöstömäärän kehitys<br />
2.2 Kustannukset ja menot vuosina 1992-1999<br />
2.3 Keskeisten suoritteiden kehitys<br />
2.4 Vertailu muiden julkisten palvelujen resurssikehitykseen<br />
2.5 Yhteenveto resurssien ja suoritteiden kehityksestä<br />
3 TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOKSIA 1990-LUVULLA 41<br />
3.1 Rikollisuuden kehitys ja sen taustatekijät<br />
3.2 Turvallisuuden kehitys ja yksityinen turva-ala<br />
3.3 Kansainvälisen toiminnan kehitys<br />
3.4 Teknologian kehitys<br />
3.5 Kansalais- ja sidosryhmäodotukset<br />
3.6 Muutokset poliisin roolissa ja poliisityön sisällössä<br />
4 POLIISITOIMINNAN KEHITYS LÄHIVUOSINA 52<br />
4.1 Arvio toimintaympäristömuutoksista vuoteen 2010<br />
4.2 <strong>Poliisitoiminnan</strong> visio ja strategiset tavoitteet 2010<br />
4.3 Koulutettavien määrät<br />
4.4 Rahoitustarpeeseen vaikuttavia erityistekijöitä<br />
5 POLIISITOIMINNAN TULOKSELLISUUDEN ARVIOINTI 71<br />
5.1 Nykyinen <strong>arviointi</strong>järjestelmä<br />
5.2 Nykyisen <strong>arviointi</strong>järjestelmän kehittämistarpeet<br />
5.3 Tasapainotettu mittaristo (BSC) arvioinnin uutena viitekehyksenä<br />
5.4 Tasapainotetun mallin soveltaminen poliisissa: esimerkkejä<br />
6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA EHDOTUKSET 79<br />
TAULUKOT<br />
Taulukko 1 Poliisin palveluverkosto v. 1999<br />
Taulukko 2 Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tehtäväalue<br />
Taulukko 3 Rikoksia, häiriöitä ja onnettomuuksia ennaltaestävä toiminta<br />
Taulukko 4 Rikostutkinta<br />
Taulukko 5 Liikenneturvallisuuden tehtäväalue<br />
Taulukko 6 Lupapalvelujen tehtäväalue
KUVIOT<br />
Taulukko 7 Poliisin muut tehtävät<br />
Taulukko 8 Budjettitalouden poliisitoimen henkilöstö 1992-1999<br />
Taulukko 9 Poliisitoimen kokoaikainen henkilömäärä 1992-1999<br />
Taulukko 10 Kokoaikaisesti toimivien poliisien lukumäärä ja kehitys sekä säänsäännöllisen<br />
työajan ansioiden ja kokonaisansioiden kehitys 1992-1999<br />
Taulukko 11 Paikallispoliisissa kokoaikaisesti toimivien määrä 1992-1999<br />
Taulukko 12 Valtakunnallisten yksiköiden ja poliisioppilaitosten henkilömäärä<br />
1992-1999<br />
Taulukko 13 Poliisitoimen kustannukset ilman ulosotto- ja syyttäjätointa 1992-1999<br />
Taulukko 14 Poliisitoimen bruttomenot ja niiden rakenne 1995-1999<br />
Taulukko 15 Poliisin tietoon tulleet rikokset 1992-1999<br />
Taulukko 16 Poliisin perustutkinnon aloittaneiden ja valmistuneiden määrät,<br />
poistuma ja nettolisäys 1990-luvulla<br />
Taulukko 17 Arvio poliisitehtävissä toimivan henkilöstön poistumasta 2001-2010<br />
Taulukko 18<br />
Taulukko 19<br />
Taulukko 20<br />
Yhteenveto poliisin peruskoulutusmääristä ja poliisien poistumasta<br />
2001-2010<br />
Yhteenveto poliisin peruskoulutusmääristä ja poliisien poistumasta<br />
2001-2010<br />
Yhteenveto poliisin peruskoulutusmääristä ja poliisien poistumasta<br />
2001-2010<br />
Kuvio 1 Budjettitalouden poliisitoimen henkilömäärän kehitys 1992-1999<br />
Kuvio 2 Poliisitoimen henkilömäärän kehitys 1992-1999<br />
Kuvio 3 Paikallispoliisissa toimivien määrän kehitys 1992-1999<br />
Kuvio 4<br />
KRP:ssa, SUPO:ssa, LP:ssa, poliisioppilaitoksissa ja poliisin<br />
tekniikkakeskuksessa toimivien henkilömäärä 1992-1999<br />
Kuvio 5 Poliisitoimen kustannukset ilman ulosotto- ja syyttäjätointa 1992-1999<br />
Kuvio 6 Poliisitoimen kustannukset 1992-1999<br />
Kuvio 7 Poliisitoimen resurssien kehitys 1992-1999<br />
Kuvio 8 Selvitetyt ja selvittämättömät rikoslakirikokset 1992-1999<br />
Kuvio 9 Poliisin toimintaan liittyvät työpanoksella painotetut suoritteet 1992-1999<br />
Kuvio 10 Poliisitoimen resurssit ja suoritteet 1992-1999<br />
Kuvio 11 Poliisitoimen, tulli- ja rajavartiolaitoksen kiinteähintaisten menojen<br />
kehitys 1992-1999<br />
Kuvio 12 Poliisitoimen, tulli- ja rajavartiolaitoksen henkilömäärän kehitys<br />
1992-1999<br />
Kuvio 13 Poliisitoimen, tulli- ja rajavartiolaitoksen henkilömäärän kehitys<br />
1992-1999<br />
Kuvio 14 Poliisitoimen, tulli- ja rajavartiolaitoksen kiinteähintaiset menot/<br />
henkilötyövuosi 1992-1999<br />
Kuvio 15 Poliisitoimen kustannusten ja hyvinvointipalvelujen käyttömenojen<br />
kehitys 1992-1998<br />
Kuvio 16 Poliisitoimen ja hyvinvointipalvelujen henkilöstö 1992-1998<br />
Kuvio 17 Poliisin tietoon tulleet rikoslakirikokset ja selvitetyt rikoslakirikokset<br />
1980-1999<br />
Kuvio 18 Poliisin tietoon tulleet huumausainerikokset 1983-1999<br />
Kuvio 19<br />
Poliisin tietoon tulleet henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset<br />
1983-1999<br />
Kuvio 20 Etsivä-, vartiointi- ja turvallisuuspalvelut 1995-1998<br />
Kuvio 21 Poliisin visio 2010 ja strategiset tavoitteet<br />
Kuvio 22 Ennaltaehkäisevän työn tuloksellisuusketju paikallispoliisissa<br />
Kuvio 23 Lupapalvelujen tuloksellisuusketju
1<br />
Toimeksianto ja työryhmä<br />
Sisäasiainministeriö asetti 7.10.1999 hankkeen arvioimaan poliisitoimintaa sekä kehittämään<br />
poliisitoiminnan keskeisiä suunnittelu-, ohjaus- ja seurantajärjestelmiä. Hanke sisältyi pääministeri<br />
Paavo Lipposen II hallituksen strategiasalkkuun. Hanke on jakaantunut kahteen erilliseen työryhmään<br />
(työryhmä 1 ja työryhmä 2).<br />
Työryhmän 1 tehtävänä on ollut<br />
- arvioida poliisipalveluja suhteessa yhteiskunnan muihin peruspalveluihin<br />
- määritellä poliisipalvelujen tarve<br />
- arvioida poliisitoiminnan tehokkuutta, palvelutasoa, teknologiaa ja painotuksia<br />
Työryhmä 1 jätti väliraporttinsa 23.5.2000. Työryhmän loppuraportin tuli olla valmis vuoden 2000<br />
loppuun mennessä.<br />
Työryhmän kokoonpano oli seuraava:<br />
- maaherra Heikki Koski, Länsi-Suomen lääninhallitus (puheenjohtaja)<br />
- lainsäädäntöjohtaja Jan Törnqvist, oikeusministeriö<br />
- ylitarkastaja Kari Ilmonen, sosiaali- ja terveysministeriö<br />
- yli-insinööri Olli Hintikka, liikenne- ja viestintäministeriö<br />
- kansanedustaja Aulis Ranta-Muotio, poliisiasiain neuvottelukunta<br />
- johtava lakimies Antero Oksanen, Suomen Kuntaliitto<br />
- puheenjohtaja Matti Krats, Suomen poliisijärjestöjen liitto (9.2.2000 saakka)<br />
- edustajiston puheenjohtaja Markku Weckman, Suomen poliisijärjestöjen liitto (9.2.200 alkaen)<br />
- dosentti Sirpa Virta, Tampereen yliopisto<br />
- lääninpoliisineuvos Erkki Haikola, Oulun poliisin lääninjohto<br />
- poliisineuvos Rauno Ranta, keskusrikospoliisi<br />
- johtaja Anja Mikkola, Poliisikoulu<br />
- poliisipäällikkö Tapani Tiilikainen, Mikkelin kihlakunnan poliisilaitos<br />
- poliisijohtaja Jorma Toivanen, sisäasiainministeriön poliisiosasto<br />
- hallitusneuvos Arto Nieminen, sisäasianministeriön poliisiosasto<br />
- erikoissuunnittelija Pekka Nupponen, Etelä-Suomen lääninhallitus (sihteeri)<br />
Työryhmä on kuullut ulkopuolisina asiantuntijoina seuraavia henkilöitä:<br />
- tutkimusjohtaja Kauko Aromaa, Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos<br />
- dosentti Mika Mannermaa Tulevaisuudentutkimus Mannermaa OY<br />
- professori Ismo Lumijärvi, Tampereen yliopisto, hallintotieteen laitos<br />
- ylitarkastaja Esa Käyhkö sisäasianministeriön poliisiosasto<br />
- kehittämispäällikkö Mikko Mäntysaari, sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus.<br />
Arviointia varten tilattiin Valtion taloudelliselta tutkimuskeskukselta (VATT) tutkimus, jossa selvitettiin<br />
poliisitoiminnan kustannusten, resurssien ja keskeisten suoritteiden kehitystä 1990-luvulla verrattuna<br />
muiden julkisten peruspalvelujen vastaavaan kehitykseen. Professori Ismo Lumijärvi ja dosentti Sirpa<br />
Virta Tampereen yliopiston hallintotieteen laitokselta ovat vastanneet poliisitoiminnan arvioinnin<br />
menetelmällistä kehittämistä käsittelevästä osuudesta.<br />
Työryhmä perusti kansainvälistymisen ja teknologisen kehityksen vaikutuksia arvioimaan erillisen<br />
alatyöryhmän, jonka puheenjohtajana toimi poliisineuvos Rauno Ranta ja jäseninä lainsäädäntöjohtaja
2<br />
Jan Törnqvist, dosentti Sirpa Virta sekä sihteerinä ylitarkastaja Tarja Mankkinen sisäasianministeriön<br />
poliisiosastolta.<br />
Arviointihankkeen alustavat tulokset esiteltiin 27.11.2000 järjestetyssä asiantuntijafoorumissa, johon oli<br />
kutsuttu keskeisten sidosryhmien, asiantuntijatahojen ja poliisihallinnon ylimmän johdon edustajia.<br />
Osallistujilla oli mahdollisuus tuoda esiin omat näkemyksensä ennen <strong>arviointi</strong>tulosten viimeistelyä.<br />
Työryhmä esittää johtopäätöksensä ja toimenpide-esityksensä yksimielisenä.<br />
Helsingissä 9.1.2001<br />
Heikki Koski<br />
Länsi-Suomen lääninhallitus<br />
Jan Törnqvist Kari Ilmonen Olli Hintikka<br />
Oikeusministeriö Sosiaali- ja terveysministeriö Liikenne- ja<br />
viestintäministeriö<br />
Aulis Ranta-Muotio Antero Oksanen Sirpa Virta<br />
Poliisiasian neuvottelu- Suomen kuntaliitto Tampereen<br />
kunta<br />
yliopisto<br />
Markku Weckman Erkki Haikola Rauno Ranta<br />
Suomen poliisijärjestöjen Oulun poliisin lääninjohto Keskusrikospoliisi<br />
liitto<br />
Jorma Toivanen Tapani Tiilikainen Anja Mikkola<br />
Sisäasiainministeriön Mikkelin kihlakunnan poliisi- Poliisikoulu<br />
poliisiosasto<br />
laitos<br />
Arto Nieminen<br />
Sisäasiainministeriön<br />
poliisiosasto<br />
Pekka Nupponen<br />
Etelä-Suomen lääninhallitus
3<br />
1. POLIISIN TEHTÄVÄT<br />
1.1 Poliisin tehtävät määrittävä säädöspohja<br />
Poliisilain (493/95) 1 §:n mukaan: ”Poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen<br />
turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen, sekä rikosten ennalta<br />
estäminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen. Poliisin on suoritettava myös muut<br />
sille erikseen säädetyt tehtävät ja annettava jokaiselle tehtäväpiiriinsä kuuluvaa apua.”<br />
Poliisilain ja –asetuksen lisäksi on olemassa suuri määrä yksittäisiä normeja, jotka tuottavat<br />
valvontavelvoitteita ja tehtäviä poliisille. Normien lisääntyminen ja ns. punnintanormien 1<br />
yleistyminen ovat merkinneet poliisin valvontakohteiden lisääntymistä ja samalla tarvetta<br />
poliisin tavoitteiden ja tehtäväprioriteettien määrittämiseen.<br />
1.2 Poliisin organisaatio ja palveluverkosto<br />
Poliisin organisaation muodostavat poliisin ylijohto (sisäasiainministeriön poliisiosasto),<br />
poliisin valtakunnallisina yksikköinä toimivat keskusrikospoliisi, liikkuva poliisi ja<br />
suojelupoliisi, aluetasolla toimivat poliisin lääninjohdot (lääninhallitusten poliisiosastot)<br />
sekä paikallistasolla kihlakuntien poliisilaitokset. Poliisikoulu ja Poliisiammattikorkeakoulu<br />
vastaavat poliisialan perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksesta sekä päällystökoulutuksesta.<br />
Työryhmä keskittyy tarkastelussaan kihlakuntien poliisilaitosten ja soveltuvin osin myös<br />
poliisin valtakunnallisten yksiköiden palveluiden tarkasteluun, koska ne tuottavat valtaosan<br />
kansalaisten tarvitsemista poliisipalveluista. Poliisin lääninjohtojen ja ylijohdon roolina on<br />
palvelutuotannon järjestämiseen kuuluva tulosohjaus sekä toimintaedellytysten luominen.<br />
Kihlakuntien poliisilaitoksia on Suomessa yhteensä 90. Näiden keskuspaikkojen lisäksi<br />
poliisilla on 152 palvelutoimistoa sekä niiden lisäksi 14 palvelu- tai sivutoimipistettä.<br />
Poliisilla on siten koko maassa yhteensä 256 omaa toimipaikkaa. Lisäksi poliisilla on<br />
käytettävissä erilaisia muita palvelumuotoja 14 kunnassa sekä 64 yhteispalvelupistettä, joissa<br />
toimitaan yhteistyössä jonkin muun viranomaisen kanssa.<br />
Poliisitoiminta on kihlakunnissa yleensä järjestetty siten, että kihlakunnan keskuspaikkaan<br />
on sijoitettu hälytyskeskukset 2 , hälytystehtäviä tekevät poliisimiehet, pääosa rikostorjuntaa<br />
suorittavista poliisimiehistä ja pääosa lupahallinto- ja muita kansliapalveluja antavasta<br />
henkilökunnasta. Keskuspaikan ulkopuolella on melkein kaikilla poliisilaitoksilla<br />
palvelutoimistoja. Näihin on sijoitettu lupapalveluja antavaa henkilökuntaa ja usein myös<br />
poliiseja.<br />
Kaikissa palvelutoimistoissa annetaan poliisin lupapalveluja. Palvelutoimistoihin sijoitetut<br />
poliisit huolehtivat eri tavoin paikallisista poliisipalveluista. He ottavat vastaan mm.<br />
rikosilmoituksia, suorittavat kuulusteluja, suorittavat tarvittaessa hälytystehtäviä ja<br />
1 Punnintanormit edustavat hyvinvointivaltion kehityksen myötä syntynyttä tavoitteisiin sidottua sääntelytapaa.<br />
Ne osoittavat säänneltävässä toiminnassa huomioon otettavat intressit jättäen niiden keskinäisen arvioinnin<br />
soveltaville viranomaisille. (Tuori 1990, 42-43)<br />
2 Hälytyskeskukset ovat yleensä maakunnallisia ja palvelevat siten useampia kihlakuntia.
4<br />
huolehtivat paikallisesta sidosryhmäyhteistyöstä. Lähi- tai aluepoliisitoiminta on monin<br />
paikoin palvelutoimistoista hoidettavissa olevaa poliisityötä.<br />
Taulukko 1<br />
Poliisin palveluverkosto v. 1999<br />
Palvelutoimistot<br />
*<br />
Lääni<br />
Poliisi-<br />
Pal-<br />
Yht. Päihtyneiden<br />
säilytys Ympäri- virastoajan aukioloajan<br />
Pysyvästi Normaalin Poikkeavan<br />
laitok-<br />
velu-<br />
pisteet/ ymp.vuoro-<br />
Vuorokau aukioloajan pol.laitokset/<br />
set<br />
kautisena den pol.laitokset/ palvelutstot/<br />
sivupol.lait.<br />
ja pol.miehi- palvelutstot/ -pisteet<br />
toimipisteet<br />
laitokset<br />
palv.tstossa tetyt pol.- -pisteet<br />
Etelä-Suomi 21 24 8 53 17 8 39 14 22<br />
Pienet 1-2<br />
henkilön<br />
palvelutoimistot/<br />
-pisteet<br />
Länsi-Suomi 34 67 6 107 22 29 76 31 61<br />
Itä-Suomi 14 37 - 51 14 14 40 11 30<br />
Oulu 11 16 - 27 10 7 25 2 17<br />
Lappi 10 8 - 18 4 4 15 3 15<br />
Yhteensä 90 152 14 256 67 62 195 61 145<br />
* Palvelutoimisto = lääninhallituksen päätöksellä palvelutoimistoksi perustettu<br />
Lähde: SM:n palveluverkkokartoitus 8.9.1999<br />
1.3 Poliisin tehtävät – nykytilan ja muutostarpeiden <strong>arviointi</strong><br />
Työryhmä tarkasteli poliisin tehtäväkentän ja palvelujen kokonaisuutta sekä niiden suhdetta<br />
yhteiskunnan muihin peruspalveluihin. Poliisin tehtäviä arvioitiin mm. niiden<br />
yhteiskunnallisen merkittävyyden, sidosryhmäriippuvuuden ja poliisin roolin näkökulmasta.<br />
Työryhmä etsi vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin.<br />
- Mitä ovat sellaiset poliisin ydintoiminnot, joiden perusteella poliisin vaikuttavuutta ja<br />
poliisityön onnistumista tulisi ensisijaisesti arvioida ?<br />
- Onko poliisilla sellaisia tehtäviä, jotka nykyisessä resurssitilanteessa ja poliisin<br />
tehtävämäärän kasvaessa olisi järkevää (ja myös mahdollista) siirtää jonkin muun tahon<br />
hoidettavaksi tai joissa poliisin roolin uudelleen <strong>arviointi</strong> ja roolin mahdollinen muuttaminen<br />
vapauttaisi poliisin resursseja muiden tehtävien hoitamiseen ?<br />
- Kuinka kansalaiset priorisoivat poliisin tehtäväkenttää ja arvioivat eri viranomaisten roolia<br />
turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä ?<br />
Poliisin toimintaa arvioidaan tehtäväalueittain. Tarkasteltavat tehtäväalueet ovat:<br />
• Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tehtäväalue<br />
• Rikoksia, häiriöitä ja onnettomuuksia ennalta estävä toiminta<br />
• Rikostutkinta
5<br />
• Liikenneturvallisuus<br />
• Lupahallinto<br />
• Poliisin muut tehtävät<br />
Työajan seurantatietojen 3 mukaan poliisin tehtäväalueista merkittävimmät v. 1999 olivat<br />
yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tehtäväalue (37 % koko työajasta) ja rikostorjunnan<br />
tehtäväalue (31 %). Sekä liikenneturvallisuuden että lupapalvelujen osuus oli noin 7 %<br />
poliisin työajasta. Rikoksia, häiriöitä ja onnettomuuksia ennalta estävän toiminnan työaikaa<br />
ei ole eriteltävissä poliisin työaikatilastosta.<br />
1.3.1 Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tehtäväalue<br />
Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ydintoimintoja ovat hälytystehtävien hoito sekä<br />
turvallisuuden yleisvalvontaan liittyvä partiointi. Partioinnin ja hälytystehtävien osuus on<br />
noin 60 % koko tehtäväalueen työajasta.<br />
Hälytystehtävien hoitamiseen liittyvä hälytyspäivystys tullaan lähivuosina siirtämään<br />
perustettaviin hätäkeskuksiin 4 . Esimerkiksi Pohjois-Karjalan maakunnassa (entinen Pohjois-<br />
Karjalan lääni) toimii jo tällä hetkellä ns. kokeiluhätäkeskus, jossa hälytykset ottaa vastaan<br />
ja välittää edelleen poliisille pelastuslaitoksen ja poliisin yhdessä toimiva henkilökunta.<br />
Poliisilla ei siis ole enää omaa päivystyskeskusta yhdessäkään tämän maakunnan<br />
kihlakunnista. Kokeiluhätäkeskuksia toimii koko maassa yhteensä 4 ja ne ovat Joensuussa,<br />
Jyväskylässä, Salossa ja Ylivieskassa.<br />
Poliisin turvallisuusbarometrin 1999 mukaan kiireellisiin hälytyksiin vastaaminen on<br />
kansalaisten mielestä väkivalta- ja huumerikosten selvittämisen ohella poliisin kolmen<br />
tärkeimmän tehtäväryhmän joukossa. Kyselyyn vastanneista 99 prosenttia piti kiireellisiin<br />
hälytyksiin vastaamista erittäin tai melko tärkeänä poliisitehtävänä. Poliisin partiointia ja<br />
muuta näkyvää toimintaa piti joko erittäin tai melko tärkeänä 96 prosenttia vastanneista.<br />
Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tehtäväalueeseen kuuluu myös juopuneiden<br />
säilöönotto ja valvonta. Tilastokeskuksen rikostilaston mukaan vuonna 1999 poliisi otti<br />
päihtyneenä säilöön yhteensä 94134 henkilöä, mikä oli 3379 tapausta (3,7 %) enemmän kuin<br />
vuotta aikaisemmin. Kansalaisten mielestä päihtyneiden säilöönotto priorisoituu poliisin<br />
tehtäväkentässä kuitenkin vasta viimeiseksi tarkasteltaessa 13 poliisin erilaista<br />
tehtäväaluetta. 5<br />
Päihtyneiden käsittelystä säädetty laki (461/1973) ja sitä täydentävä asetus (508/1980)<br />
edellyttävät, että poliisin on toimitettava päihtynyt henkilö valtion ylläpitämälle<br />
selviämisasemalle tai jollei se ole mahdollista, muuhun päihtyneiden selviämispaikkaan.<br />
Päihdehuoltolain (41/1986) mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että päihdehuolto<br />
järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaiseksi kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää.<br />
3 Työajan seurantatiedot perustuvat HELMI/TAIKA työajan seurantajärjestelmään. On huomattava, että työaika<br />
ei kirjaudu eri tehtäväalueille täysin yhtenäisin perustein ja kattavasti. Työaikatilastot ovat vain suuntaa antavia.<br />
4 Poliisin hälytystehtävien välitys siirtyy pääkaupunkiseutua lukuun ottamatta vuoteen 2006 mennessä<br />
aloittaviin eri viranomaisten yhteisiin hätäkeskuksiin. Poliisin hälytystehtävien johtamiseen tämän uudistuksen<br />
vaikutus on verrattain vähäinen.<br />
5 Poliisin turvallisuusbarometri 1999
6<br />
Toistaiseksi maahan ei ole perustettu yhtään valtion ylläpitämää selviämisasemaa. Joitakin<br />
kunnallisia selviämisasemia on kuitenkin toiminnassa. Esimerkiksi Vaasassa on toiminut<br />
kunnallinen selviämisasema aina 1990-luvun alkupuolelta lähtien paikalliseen<br />
katkaisuhoitoyksikköön liittyen. Vaasan toimintamalli, jossa selviämisasema toimii osana<br />
muita päihdehoitopalveluja, on tuottanut kustannussäästöjä erikoissairaanhoidon ja<br />
perusterveydenhuollon hoitopäivien vähentyessä 6 . Kunnallinen selviämisasema toimii lisäksi<br />
mm. Seinäjoella ja Kotkassa. Helsinkiin sellainen on perusteilla.<br />
Koska päihtyneille tarkoitettuja selviämisasemia ei ole kuin muutamilla paikkakunnilla,<br />
poliisi joutuu sijoittamaan päihtyneet henkilöt (sekä väkivaltaiset että rauhalliset) yleensä<br />
putkatiloihin, joita ei voida rinnastaa laissa mainittuihin selviämisasemiin. Poliisin kannalta<br />
ongelmana on päihtyneiden säilyttämisessä tarvittavien ympärivuorokautisesti miehitettyjen<br />
toimipaikkojen vähälukuisuus 7 , minkä johdosta kuljetusmatkat voivat olla pitkiä. Pitkien<br />
etäisyyksien vuoksi on esimerkiksi Oulun läänissä kokeiltu päihtyneiden etävalvontaa<br />
siirtämällä kuvayhteys säilytystilasta valvontapisteeseen.<br />
Poliisin kannalta ongelmana on lisäksi säilöönotettavan henkilön päihtymys- ja<br />
terveydentilan <strong>arviointi</strong>, valvonta ja hoito, kun sairaanhoitohenkilöstöä ei ole käytettävissä.<br />
Suomessa on vuosina 1994-1999 tapahtunut yhteensä 108 kuolemantapausta poliisin tiloihin<br />
päihtyneenä säilöönotetuille henkilöille.<br />
Työryhmän mielestä poliisin tehtävänä on huolehtia siitä, että päihtyneen henkilön tilanne<br />
arvioidaan tapauskohtaisesti ja että päihtyneelle pystytään osoittamaan tarpeen edellyttämä<br />
jatkohoito ja selviämispaikka, johon poliisi päihtyneen kuljettaa. Väkivaltaisten tapausten<br />
osalta se on yksiselitteisesti poliisin säilytystila. Muiden tapausten osalta<br />
tarkoituksenmukaisin hoitopaikka on valtion, kuntien, yksityisten yhteisöjen tai<br />
vapaaehtoisjärjestöjen perustama selviämisasema, jonka toiminta on koordinoitu<br />
paikallisten sosiaali- , terveys- ja päihdepalveluiden kanssa. Jako väkivaltaisiin ja muihin<br />
tapauksiin on kuitenkin ongelmallinen, koska väkivallan riski on koko ajan olemassa.<br />
Esitetty jaottelu kuitenkin pelkistää ongelmakysymystä.<br />
Suurten kansainvälisten yleisötapahtumien turvallisuusjärjestelyt ovat työryhmän mielestä<br />
selkeästi poliisin tehtäväpiiriin kuuluvaa toimintaa, jossa turvallisuusjärjestelyjen<br />
koordinointia ja kokonaisvastuuta voidaan luonnehtia myös poliisin ydintoiminnoksi. Tämä<br />
on tehtäväkenttä, joka laajenee tulevaisuudessa. Turvallisuusjärjestelyihin liittyvää<br />
käytännön työtä voidaan kuitenkin ulkoistaa antamalla tapahtumien järjestäjille ja<br />
yksityiselle turva-alalle nykyistä suurempi rooli.<br />
Kansalaisten odotukset poliisipalvelujen kehittämisen suhteen kulminoituvat pitkälti poliisin<br />
näkyvyyden ja siten yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tehtäväalueen kehittämiseen.<br />
Vuosina 1995-1997 useilla paikkakunnilla tehtyjen turvallisuuskyselyjen perusteella poliisin<br />
näkyvän valvonnan ja partioinnin lisääminen nähtiin kaikkein tärkeimpänä poliisitoiminnan<br />
kehittämiskohteena. 8<br />
6 Sosiaali- ja terveysministeriön ylitarkastaja Sauli Kytöharjun haastattelu 20.12.2000<br />
7 Poliisin palveluverkostossa oli v. 1999 yhteensä 256 omaa toimipaikkaa (lisäksi yhteispalvelupisteet) , joista<br />
vain 64 toimipaikassa oli järjestetty päihtyneiden ympärivuorokautinen säilytys.<br />
8 Korhonen 1999
7<br />
Käytännössä ollaan kuitenkin ajauduttu tilanteeseen, jossa yksityinen turva-ala ja<br />
vartioimisliikkeet hoitavat yhä enemmän yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tehtäväpiiriin<br />
kuuluvia tehtäviä. On arvioitu, että esimerkiksi Helsingin metron vartiointi edellyttää 75<br />
henkilötyövuoden suuruista työpanosta, johon poliisin nykyisten resurssien ei katsota<br />
riittävän. Nykytilanne onkin tältä osin ristiriidassa voimassa olevan lainsäädännön kanssa,<br />
sillä vartioimisliikelain (237/1983) mukaan vartioimisliike ei saa ottaa vastaan<br />
toimeksiantoa, joka sisältää sitoumuksen ylläpitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta.<br />
Työryhmä esittää, että nykyinen tilanne, jossa yksityisellä turva-alalla on yleisen järjestyksen<br />
ja turvallisuuden ylläpitoon liittyviä tehtäviä, määritellään lainsäädännössä nykyistä<br />
selkeämmin, koska kyse on kansalaisten perusoikeuksiin vaikuttavasta toiminnasta.<br />
Riippumatta yksityisen turva-alan kasvusta ja sen toimialan mahdollisesta laajentumisesta<br />
poliisin olisi kyettävä kohdistamaan resurssejaan myös tälle tehtäväalueelle palvelujen<br />
todellista kysyntää edellyttävällä tavalla. Tämä on perusteltua erityisesti toimintaympäristön<br />
muutoksen 9 näkökulmasta.<br />
9 Esimerkiksi huumausaineiden käyttäjien voimakas lisääntyminen, alkoholin kulutuksen kasvu sekä<br />
katuprostituutio ovat 1990-luvulla voimistuneita ilmiöitä, joilla on vaikutus yleisen järjestyksen ja<br />
turvallisuuden tilaan erityisesti suurissa taajamissa. Näitä muutostekijöitä käsitellään tarkemmin luvuissa 3 ja<br />
4.
8<br />
Taulukko 2<br />
YLEISEN JÄRJESTYKSEN JA TURVALLISUUDEN TEHTÄVÄALUE<br />
Mikä on<br />
poliisinrooli ja<br />
onko poliisin<br />
ydintoiminto ?<br />
Muiden tahojen<br />
rooli ja/tai<br />
voidaanko tehtäviä<br />
siirtää muille<br />
taholle ?<br />
Mille tahoilla vastuuta<br />
voisi siirtää tai lisätä ?<br />
* Hälytyspäivystys<br />
ei pelkästään<br />
poliisin<br />
tehtävä<br />
Tullaan siirtämään<br />
hätäkeskukset<br />
* Hälytystehtävien<br />
hoito<br />
lakiin perustuva<br />
ydintoiminto<br />
Ei siirtoa<br />
* Partiointi<br />
(turvallisuuden<br />
yleisvalvonta)<br />
lakiin perustuva<br />
ydintoiminto<br />
Ei siirtoa<br />
* Juopuneiden<br />
säilöönotto ja<br />
kuljetus<br />
- väkivaltaiset<br />
poliisin tehtävä<br />
Ei siirtoa<br />
- muut tapaukset<br />
poliisin tehtävä<br />
Ei siirtoa<br />
* Juopuneiden<br />
säilössäpito ja<br />
valvonta<br />
- väkivaltaiset<br />
- muut tapaukset<br />
* Suurten kansainväl<br />
yleisötapahtumien<br />
turvallisuusjärjestelyt<br />
poliisin tehtävä<br />
ei ole poliisin<br />
tehtävä<br />
turvallisuusjärjest<br />
elyjen<br />
koordinointi ja<br />
kokonaisvastuu<br />
on poliisin<br />
ydintoiminto<br />
Ei siirtoa<br />
Kytkeytyy<br />
ensisijaisesti<br />
paikalliseen<br />
päihdehuoltoon<br />
Käytännön työtä<br />
Voidaan osittain<br />
ulkoistaa<br />
sosiaali- ja<br />
terveysviranomaiset,<br />
kuntien<br />
päihdehuoltopalvelut ja<br />
vapaaehtoistoiminta<br />
tapahtuman järjestäjän<br />
vastuuta voidaan<br />
joissakin tapauksissa<br />
lisätä, myös yksityisellä<br />
turva-alalla on roolia<br />
* Muiden suurten<br />
yleisötapahtumien<br />
turvallisuusjärjestelyt<br />
turvallisuusjärjest<br />
elyjen<br />
koordinointi<br />
kuuluu<br />
poliisille<br />
tapahtuman<br />
järjestäjällä on<br />
keskeinen rooli<br />
turvallisuusjärjestelyi<br />
ssä<br />
tapahtuman järjestäjällä<br />
tulee olla päävastuu,<br />
myös yksityisellä turvaalalla<br />
on roolia
9<br />
1.3.2 Rikoksia, häiriöitä ja onnettomuuksia ennalta estävä toiminta<br />
Poliisin ennalta estävän toiminnan tehtäväkenttä on laaja ja melko jäsentymätön. Siihen<br />
kuuluu mm. paikallisten turvallisuussuunnitelmien laadinta, partiointi, ennalta estävä<br />
tiedotus, suojausneuvonta, laillisuuskasvatus sekä huume- ja liikennevalistus.<br />
Se mitä esimerkiksi lähipoliisitoiminnalla käytännön poliisityössä tarkoitetaan ei ole kaikilta<br />
osin yksiselitteistä. Strategiset linjauksetkin ovat yleisluontoisia. Ongelmana on se, että<br />
lähipoliisi toimintalinjauksena on itse asiassa yläkäsite eikä vain yleisen järjestyksen ja<br />
turvallisuuden osa-alue. Lähipoliisitoiminta ja rikosten ehkäiseminen kuuluvat<br />
toimintaperiaatteina kaikille poliisin tulosalueille.<br />
Lähipoliisia on pidetty pääasiassa toimintatapana, joka perustuu mm. aluevastuuseen,<br />
responsiivisuuteen ja vastuun jakamiseen turvallisuudesta ja rikollisuuden ehkäisystä<br />
sidosryhmien ja kansalaisten kanssa. Se on muuttanut poliisin toimintatapoja ja tuonut<br />
tehtäviin uutta sisältöä. Ongelmanratkaisuperusteisena toimintana siihen liittyy paikallisten<br />
ongelmien identifiointi ja analysointi 10 , ongelmien ratkaiseminen yhdessä paikallisten<br />
sidosryhmien kanssa sekä turvallisuusasiantuntijatehtävät mm. paikallisten strategioiden<br />
laadinnassa. Päällikkö- ja päällystötasolla työn luonne on yhä enemmän muutosjohtamista,<br />
verkostojohtamista ja osaamisjohtamista paikallispoliisissakin.<br />
Kun tarkastellaan lähipoliisitoiminnan merkitystä poliisin strategisen tason priorisoinnissa ja<br />
toisaalta sen vähäistä volyymia (tai näkymättömyyttä) esim. poliisin työaikatilastoissa, niin<br />
ne eivät ole tasapainossa eivätkä oikeassa suhteessa toisiinsa. Signaali ulospäin on helposti<br />
sellainen, että lähipoliisitoimintaa pidetään tärkeänä vain retorisesti ja "juhlapuheiden<br />
tasolla". Näkymättömyys johtuu kuitenkin lähipoliisitoiminnan yleisluontoisuudesta ja<br />
abstraktista - ei kovin konkreettisesta - tavoitteenasettelusta ja määrittelystä. Lähipoliisiindikaattorit<br />
esim. toiminnan todellisen volyymin arvioimiseksi tulisikin rakentaa siten, että<br />
ne perustuvat erillisiin tehtäviin ja toimintoihin sekä näkyviin prosesseihin, jolloin ne<br />
voidaan poimia nykyisten tulosalueiden sisältä. 11<br />
Ennalta estävän tehtäväalueen erityispiirteenä on useiden eri toimijoiden yhteistyö, joka<br />
tähtää yhteisiin tavoitteisiin. Esimerkiksi syrjäytymistä ehkäisevillä sosiaalitoimen,<br />
nuorisotoimen ja koulujen toimenpiteillä on merkittävä vaikutus myös rikollisuuden<br />
kehitykseen. Arvioinnin näkökulmina korostuvat poliisin kannalta tärkeiksi katsottavien<br />
preventiivisten tehtävien määrittäminen (priorisointi) ja toisaalta eri toimijoiden roolin<br />
(tehtäväjaon) selkiyttäminen.<br />
Rikosten selvittämisasteen korkeutta, toisin sanoen kiinnijäämisen todennäköisyyttä pidetään<br />
yhtenä tehokkaimmista keinoista ennalta ehkäistä rikolliseksi rekrytoitumista, joten<br />
lähipoliisitoimintaan, hälytystehtävien hoitamiseen ja rikostutkintaan käytetty työaika on<br />
samalla ennalta estävään toimintaan käytettyä työaikaa.<br />
Kansalaisista 96 prosenttia katsoo, että viranomais- ja muu rikollisuutta ennalta estävä<br />
yhteistyö on melko tai erittäin tärkeä osa poliisin työtä. Poliisin turvallisuusbarometriin<br />
10 Toimintaympäristön analyysit perustuvat mm. tilastoihin ja kyselytutkimuksiin asukkaiden tarpeista ja<br />
poliisipalveluista kohdistuvista odotuksista<br />
11 Virta 2000
10<br />
vastanneista 49 prosenttia oli sitä mieltä, että myös ennalta estävä tiedotus ja valistus kuuluu<br />
joko kokonaan tai pääosin poliisille.<br />
Valtioneuvosto teki 4.3.1999 periaatepäätöksen kansalliseksi rikoksentorjuntaohjelmaksi.<br />
Ohjelman tavoitteena on luoda yhteinen toimintapolitiikka rikollisuuden vähentämiseksi ja<br />
turvallisuuden lisäämiseksi niin, että vaikutukset rikollisuuteen otetaan huomioon kaikessa<br />
julkisessa päätöksenteossa. Tarkoituksena on, että rikoksentorjuntaan osallistuvat<br />
valtiovallan ohella entistä tietoisemmin ja aktiivisemmin kunnat, elinkeinoelämä, kirkko,<br />
kansalaisjärjestöt sekä yksityiset kansalaisetkin. 12<br />
Kansallisen rikoksentorjuntaohjelman yhtenä tavoitteena on, että kunnissa laaditaan<br />
paikallisia rikoksentorjuntaohjelmia tai –suunnitelmia, joilla ohjataan käytännön<br />
viranomaisyhteistyötä paikallisten turvallisuus- ja rikollisuusongelmien hoitamisessa.<br />
Suunnitelmat voidaan laatia kuntakohtaisesti tai seudullisessa yhteistyössä ja siinä<br />
laajuudessa kuin paikalliset turvallisuusongelmat edellyttävät. Turvallisuussuunnitelmien<br />
laadinta on alkanut monissa kunnissa vuoden 1999 aikana. Koska suunnitelmien laadinta ei<br />
ole lakiin sidottua toimintaa, eri tahojen sitoutuminen laadintatyöhön on ollut vaihtelevaa.<br />
On todennäköistä, että turvallisuussuunnittelun käynnistäminen ja varsinainen laadintatyö on<br />
jäämässä suurelta osin poliisin vastuulle, jolloin paikallistason yhteisöllinen vastuu<br />
turvallisuusongelmien ratkaisemisessa ei täysin toteudu. Toisaalta on myös nähtävä, että<br />
juuri poliisin olisi tulevaisuudessa terävöitettävä rooliaan paikallisena<br />
turvallisuusasiantuntijana sekä strategisena suunnittelijana ja turvallisuusasiain<br />
verkostojohtajana. 13 Poliisi tarvitsee kuitenkin paikallisia yhteistyökumppaneita strategisen<br />
turvallisuustyönsä tueksi.<br />
Työryhmän mielestä turvallisuussuunnittelun ohella poliisin aktiivinen ja<br />
asiakaskontakteihin pyrkivä näkyvä läsnäolo paikallisyhteisöjen yleisen turvallisuuden ja<br />
järjestyksen valvojana on sellainen ydintoiminto, joka tukee myös kansallisen<br />
rikoksentorjuntaohjelman tavoitteiden toteutumista.<br />
Poliisin ennalta estävään työhön sidottu työaika ja kansalaisten odotukset ovat kuitenkin<br />
ristiriidassa keskenään. Kansalaiset haluavat poliisin ”läheisyyttä” ja näkyvyyttä lisää, mutta<br />
poliisi on niitä pystynyt lisäämään yleensä vain tilapäisesti ja projektinomaisesti kuten<br />
esimerkiksi Tampereen turvallisuusstrategia -hankkeessa.<br />
Myös rikoksia ennalta estävää tiedottamista ja suojausneuvontaa voidaan pitää suurelta osin<br />
poliisin kokonaisvastuulla olevina toimintoina ja niitä voitaneen luonnehtia myös<br />
ydintoiminnoiksi. Tätä voidaan perustella sillä, että yksinomaan poliisilla on käytössään<br />
sellaista rikoksiin, rikosten tekotapoihin, tekijöihin, riskikohteisiin ja riskipaikkoihin<br />
liittyvää tietoa ja asiantuntemusta, jota ennalta estävässä tiedottamisessa ja<br />
suojausneuvonnassa tarvitaan. Muiden tahojen (tiedotusvälineet, yksityinen turva-ala,<br />
vakuutusyhtiöt ja elinkeinoelämän järjestöt) rooli on lähinnä tukea ja täydentää poliisin<br />
toimintaa.<br />
12 Turvallisuustalkoot 1999<br />
13 Virta 2000
11<br />
Kun tarkastellaan rikoksia ennalta estävän tehtäväalueen muita toimenpiteitä (taulukko 3)<br />
havaitaan, että yhteiskunnan muiden tahojen rooli korostuu. Tehtävät ovat kuitenkin<br />
sellaisia, joissa monialainen viranomaisyhteistyö ja myös poliisin osallistuminen on<br />
välttämätöntä. Poliisin työaikatietojen ja erillisselvitysten perusteella näyttää kuitenkin siltä,<br />
että poliisin työaikaa ei kohdennu riittävästi tähän toimintaan.<br />
Laillisuuskasvatuksessa koulujen rooli korostuu, mutta myös poliisin osallistuminen<br />
laillisuuskasvatuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä poliisin näkyvä läsnäolo<br />
kouluissa on työryhmän mielestä tärkeää. Sama koskee huumevalistusta, joka on osaltaan<br />
myös laillisuuskasvatusta. Ennalta estävä nuorisotyö kytkeytyy läheisesti huumevalistukseen<br />
ja laillisuuskasvatukseen. Myös se on monialaisen viranomaisyhteistyön kohdealuetta, jossa<br />
poliisin rooli on tärkeä ja sen tulee osallistua siihen aktiivisesti turvallisuusalan<br />
asiantuntijaroolissaan.
12<br />
Taulukko 3<br />
RIKOKSIA, HÄIRIÖITÄ JA ONNETTOMUUKSIA ENNALTAESTÄVÄ<br />
TOIMINTA (LÄHIPOLIISITOIMINTA)<br />
Mikä on poliisin<br />
rooli ja onko poliisin<br />
ydintoiminto ?<br />
Muiden tahojen<br />
rooli ja/tai<br />
voidaanko tehtäviä<br />
siirtää muille<br />
taholle ?<br />
Mille tahoille vastuuta<br />
voisi siirtää tai lisätä ?<br />
* Turvallisuussuunnitelmien<br />
laadinta<br />
poliisi on aktiivinen<br />
osallistuja ja<br />
aloitteentekijä<br />
kunnilla ja<br />
seutukunnilla on<br />
keskeinen rooli<br />
kunnat ja seutukunnat<br />
enemmän laadinta ja<br />
toteuttamisvastuuseen<br />
* Näkyvä partiointi,<br />
ongelmiin ja häiriöihin<br />
puuttuminen<br />
poliisin ydintoiminto<br />
poliisin tehtävä on<br />
puuttua ongelmiin,<br />
muilla tahoilla on<br />
poliisin ohella<br />
vastuuta ongelmien<br />
hoitamisessa<br />
* Ennalta estävä<br />
tiedotus<br />
poliisin ydintoiminto<br />
(ei yksiselitteisesti)<br />
muiden tahojen<br />
vastuuta voidaan<br />
lisätä<br />
esim. sos ja terv.<br />
viranomaiset sekä<br />
vakuutusyhtiöt<br />
* Suojausneuvonta<br />
poliisin ydintoiminto<br />
(ei yksiselitteisesti)<br />
muiden tahojen<br />
vastuuta voidaan<br />
lisätä<br />
yksityinen turva-ala,<br />
vakuutusyhtiöt ja<br />
elinkeinoelämä<br />
* Ennalta estävä<br />
nuorisotyö<br />
poliisin tehtävä<br />
yhdessä toimiminen<br />
ja muiden tahojen<br />
vastuu korostuu<br />
koti, koulu, kirkko,<br />
sosiaali- ja nuorisotoimi<br />
sekä<br />
vapaaehtoisjärjestöt<br />
* Laillisuuskasvatus<br />
poliisin tehtävä<br />
yhdessä toimiminen<br />
ja muiden tahojen<br />
vastuu korostuu<br />
kodit, koulut ja<br />
vapaaehtoisjärjestöt<br />
* Huumevalistus<br />
poliisin ydintoiminto<br />
yhdessä toimiminen<br />
ja muiden tahojen<br />
vastuu korostuu<br />
kodit, koulut, sosiaali- ja<br />
terv. toimi sekä<br />
vapaaehtoisjärjestöt<br />
* Liikenneturvallisuussuunnitelmien<br />
laadinta<br />
* Liikennevalistus<br />
poliisi on osallistuja<br />
poliisin tehtävä<br />
muiden tahojen<br />
vastuu korostuu<br />
muiden tahojen<br />
vastuu korostuu<br />
kunnat, Tiehallinto ja<br />
Liikenneturva<br />
Kodit, koulut ja<br />
Liikenneturva
13<br />
1.3.3 Rikostutkinnan tehtäväalue<br />
Rikostorjunnan tehtäväalue sitoi v. 1999 vajaan kolmanneksen poliisin kokonaistyöajasta.<br />
Rikoslajeittain tarkasteltuna työaikaa kohdentui eniten varkausrikosten tutkintaan.<br />
Seuraavina tulivat talousrikokset, huumausainerikokset, liikennerikokset, väkivaltarikokset<br />
ja muut rikoslakirikokset. Työaikaa kohdentui merkittävästi myös tutkintaa avustaviin<br />
tehtäviin ja asiantuntijapalveluihin, rikospäivystykseen sekä rikostiedusteluun ja<br />
tarkkailuun. 14<br />
Poliisin turvallisuusbarometrin mukaan kansalaiset pitävät rikosten tutkintaa varsin<br />
yksiselitteisesti kokonaan tai pääosin poliisille kuuluvana tehtävänä. Kyselyyn vastanneista<br />
92 prosenttia oli tätä mieltä. Kun kansalaisia pyydettiin asettamaan 13 poliisin<br />
tehtäväryhmää tärkeysjärjestykseen, nousi väkivaltarikosten selvittäminen ja torjunta poliisin<br />
tärkeimmäksi tehtäväksi. Huumerikosten selvittäminen ja torjunta oli vastaajien mielestä<br />
toiseksi tärkein ja asuntomurtojen selvittäminen neljänneksi tärkein poliisitehtävä. 15<br />
Organisatorisesti tarkasteltuna rikosten tutkinta jakautuu kihlakuntien poliisilaitosten ja<br />
keskusrikospoliisin tehtäväkenttään. Kihlakuntien poliisilaitokset tutkivat määrällisesti<br />
valtaosan poliisin tietoon tulleista rikoksista. Krp:n osuus on 10-20 prosenttia rikostorjunnan<br />
kokonaistyöajasta. Krp:n tehtävänä on huolehtia erityisesti ammattimaisen ja järjestäytyneen<br />
rikollisuuden tutkinnasta ja torjunnasta. Krp toimii myös kansainvälisen poliisiyhteistyön<br />
kansallisena keskuksena ja sen yhteydessä toimii poliisin rikostekninen laboratorio ja<br />
valtakunnallinen rikosanalyysitoiminta.<br />
Tutkinnallisesti vaativien rikosten tutkinta edellyttää erikoistumista eikä sitä ole perusteltua<br />
tehdä kaikissa poliisilaitoksissa. Esimerkiksi talous- ja huumausainerikosten tutkintaa sekä<br />
teknistä rikostutkintaa on keskitetty sekä keskusrikospoliisiin että kihlakuntien<br />
poliisilaitosten muodostamiin alueellisiin tai läänillisiin yksiköihin. Rikosten esitutkintaa<br />
tehdään viranomaistyönä myös Tullilaitoksessa, puolustusvoimissa, Rajavartiolaitoksessa ja<br />
Vankeinhoitolaitoksessa. Vakuutus- ja pankkialalla sekä VR:ssä ja Suomen Posti Oy:ssä on<br />
lisäksi esitutkintaa palvelevaa etsivätoimintaa.<br />
Törkeissä rikoksissa poliisi on onnistunut ylläpitämään korkeaa rikosten selvitysastetta, mikä<br />
kuvaa osaltaan rikostutkinnan laadukkuutta. Esimerkiksi törkeiden yksilöön kohdistuvien<br />
rikosten 16 selvitysaste on kansainvälisesti korkea, noin 80 prosenttia. Osaltaan kyse on myös<br />
siitä, että rikostutkinnan työaikaa keskitetään juuri vaativien ja vakavien rikosten<br />
selvittämiseen, jolloin tavanomaisten rikosten tutkinta jää vähemmälle huomiolle.<br />
Tavanomaisten rikosten 17 selvitysaste on melko huono. Kaikkien rikoslakirikosten 18<br />
selvitysaste on keskimäärin noin 45 prosenttia ja varkausrikosten selvitysaste vain 14<br />
prosenttia. Alhainen selvitysaste voi murentaa rikosoikeudellisen järjestelmän uskottavuutta<br />
14 Poliisin tulostietojärjestelmä/työajan seurantajärjestelmä<br />
15 Poliisin turvallisuusbarometri 1999<br />
16 Tappo, murha, surma ja niiden yritykset sekä törkeä ryöstö, törkeä pahoinpitely ja väkisinmakaaminen.<br />
17 Tavanomaisilla rikoksilla tarkoitetaan tässä mm. varkauksia, vahingontekoja ja autojen luvattomia<br />
käyttöönottoja, joita tapahtuu määrällisesti paljon ja joiden aiheuttamat aineelliset- tai henkilövahingot ovat<br />
vähäisiä.<br />
18 Rikoslakirikosten selvitysastetta parantaa rikoslain muutos, jonka johdosta v. 1999 osa liikennerikoksista<br />
sisällytettiin rikoslakirikoksiin.
14<br />
ja on omiaan vähentämään kiinnijäämisriskin tunnetta, joka on merkittävä rikoksia ennalta<br />
estävä tekijä.<br />
Liikennerikoksissa selvitysaste on korkea, koska rikokset tulevat ilmi pääosin poliisin<br />
liikennevalvonnan kautta. Liikennerikosten määrässä on kuitenkin ollut trendinomaista<br />
laskua, mikä kuvastaa poliisin liikennevalvonnan vähenemistä 1990-luvun lopussa.<br />
Työryhmä katsoo, että sekä tavanomaisten että vakavien rikosten tutkinta ovat keskeisiä<br />
poliisin ydintoimintoja, joissa poliisin resurssit ja toimintaedellytykset olisi erityisesti<br />
turvattava. Vakavan, mutta ennen kaikkea ammattimaisen ja järjestäytyneen rikollisuuden<br />
tutkinta edellyttää onnistuakseen toiminnan keskittämistä sekä hyvää yhteistyötä niin<br />
kotimaisten kuin ulkomaisten lainvalvontaviranomaisten kesken. Laillisuusvalvonta ja<br />
valvontatyyppinen rikostiedustelu kuuluvat kunkin toimialan valvontaviranomaisille, mutta<br />
tutkinnan keskittämisellä voitaisiin varmistaa tiedon maksimaalinen hyödyntäminen<br />
rikostorjunnassa. Työryhmän mielestä vakavien ja tutkinnallisesti vaativien rikosten tutkinta<br />
tulisi keskittää pelkästään poliisille.<br />
Samanaikaisesti olisi turvattava poliisin edellytykset tulokselliseen tutkintaan myös<br />
tavanomaisten omaisuusrikosten osalta. Poliisin tietoon tulleiden rikosten määrän kasvu ja<br />
tutkintatyön vaikeutuminen olisi otettava huomioon poliisin lähiajan resursseja<br />
mitoitettaessa. Rikosten tutkintaa vaikeuttaa nykyään mm. rikollisuuden<br />
ammattimaistuminen, järjestäytyminen ja raaistuminen, poliisiin kohdistuvat uhkailut,<br />
rikoksentekijöiden entistä suurempi liikkuvuus ja kansainvälistyminen.<br />
Resurssien lisäämisen ohella on rikostutkinnan menetelmiä, teknologiaa ja poliisin<br />
toimivaltuuksia kehitettävä toimintaympäristön vaatimuksia vastaaviksi. Sen sijaan olisi<br />
kriittisesti tarkasteltava poliisin työajan käyttöä liikennerikosten tutkintaan merkitykseltään<br />
vähäisissä peltikolareissa, joissa mm. vakuutusyhtiöillä voisi olla nykyistä merkittävämpää<br />
roolia. Poliisin tulisi kuitenkin aina pyydettäessä saapua liikennevahinkopaikalle ja todeta<br />
asianosaiset, heidän ajokuntonsa sekä tallentaa tarpeellinen todistusaineisto.
15<br />
Taulukko 4<br />
RIKOSTUTKINTA<br />
Mikä on poliisin<br />
rooli ja onko<br />
poliisin<br />
ydintoiminto ?<br />
Muiden tahojen rooli<br />
ja/tai voidaanko<br />
tehtäviä siirtää muille<br />
taholle ?<br />
Mille tahoille vastuuta<br />
voisi siirtää tai lisätä ?<br />
* Vakavat rikokset<br />
- esim henkirikokset<br />
- talousrikokset<br />
- organisoitu ja<br />
ammattimainen<br />
rikollisuus<br />
on poliisin<br />
ydintoiminto<br />
ei voida siirtää<br />
tulli tutkii mm. törkeitä<br />
huumausainerikoksia<br />
Tutkinta tulisi keskittää<br />
poliisille<br />
* Tavanomaiset<br />
rikokset<br />
- esim. varkaudet,<br />
- näpistykset,<br />
- vahingonteot jne.<br />
on poliisin<br />
ydintoiminto<br />
ei voida siirtää<br />
myös puolustusvoimilla,<br />
tullilla,<br />
Vankeinhoitolaitoksella,<br />
vakuutusyhtiöillä on<br />
omaa tutkintaa<br />
* Liikennerikokset<br />
- peltikolarit<br />
on poliisin tehtävä,<br />
mutta ei<br />
yksiselitteisesti<br />
voidaan siirtää<br />
muilta kuin<br />
tapahtumapaikkatutkinn<br />
an osalta<br />
vakuutusyhtiöt<br />
* Liikennerikokset<br />
- henkilövahinkoonnettomuudet<br />
on poliisin<br />
ydintoiminto<br />
ei voida siirtää<br />
1.3.4 Liikenneturvallisuuden tehtäväalue<br />
Liikennettä valvoessaan poliisi puuttuu yleensä kaikkiin puuttumiskynnyksen ylittäviin<br />
rikkomuksiin. Liikennevalvonnassa korostuu kuitenkin erityisesti nopeusvalvonnan,<br />
ajotapavalvonnan ja rattijuopumusvalvonnan osuus. Niiden yhteismäärä on noin 70 %<br />
poliisin liikenneturvallisuustyön kokonaismäärästä poliisin työaikatilastojen perusteella.<br />
Liikennevalvonnasta vastaa liikkuva poliisi valtakunnallisesti ja paikallispoliisi kunkin<br />
kihlakunnan alueella paikallisesti. Asetustasolla liikkuvan poliisin tehtäväksi on säädetty<br />
erityisesti pääteiden liikennevalvonta sekä EY-säädöksiin perustuva erityisosaamista ja –<br />
kalustoa vaativa raskaan liikenteen valvonta. Paikallispoliisi suorittaa liikennevalvontaa<br />
pääasiassa taajamissa.
16<br />
Liikenneturvallisuustyö on lukuisien toimijoiden yhteistoimintaa. Keskeisiä toimijoita<br />
poliisin lisäksi ovat mm. Liikenneturva, kunnat ja Tiehallinto. Liikennevalvonta on osa<br />
liikenneturvallisuustyötä ja siihen osallistuvat poliisin ohella tai apuna Rajavartiolaitos,<br />
tulliviranomaiset, työsuojeluviranomaiset ja katsastusmiehet sekä metsähallitus<br />
maastoliikenteen osalta.<br />
Vuonna 1996 valmistuneessa tutkimuksessa useimmat vastaajat otaksuivat poliisin<br />
liikennevalvontaan käyttämän työpanoksen vähintään kaksinkertaiseksi todelliseen<br />
panostukseen verrattuna. Silti 95 prosenttia vastaajista halusi pitää liikennevalvonnan<br />
määrään tuolloisella tasolla tai lisätä sitä. 19 Nopeusvalvontaa koskevat tutkimustulokset<br />
ovat samansuuntaisia. Lisäämistä tai vähintään ennallaan pitämistä on vaatinut suunnilleen<br />
yhdeksän kymmenestä vastaajasta.<br />
Poliisin turvallisuusbarometriin vastanneista 88 prosenttia katsoo, että liikennevalvonta on<br />
kokonaan tai pääosin poliisin tehtävä. Poliisin tehtävien tärkeyslistalla liikennevalvonta on<br />
sijaluvulla 11 kun turvallisuusbarometriin vastanneita pyydettiin arvioimaan poliisin 13 eri<br />
tehtäväryhmää. Kansalaisista 91 prosenttia pitää liikennevalvontaa kuitenkin joko melko tai<br />
erittäin tärkeänä poliisitehtävänä. 20<br />
Poliisin työaikatietojen perusteella sekä paikallispoliisin että liikkuvan poliisin<br />
liikenneturvallisuustyöhön käyttämä työaika on vähentynyt 1990-luvun lopulla. Myös<br />
poliisin tietoon tulleiden liikennerikosten määrä on vähentynyt vuodesta 1992 lähtien, jolloin<br />
niitä kirjattiin yli 50 000 kpl enemmän kuin vuosikymmenen lopulla. Tähän on osaltaan<br />
vaikuttanut mm. liikkuvan poliisin voimavarojen suuntaaminen muuhun poliisitoimintaan,<br />
kuten kiireellisten hälytystehtävien hoitamiseen, EU-turvatehtäviin ja rikostorjuntaa tukeviin<br />
valvontaiskuihin. Myös paikallispoliisi on vähentänyt liikennevalvontaansa.<br />
Liikenneturvallisuustilanne parantui joka vuosi 1990-luvulla aina vuoteen 1996 asti, jonka<br />
jälkeen myönteinen kehitys näyttää pysähtyneen. Huumaantuneena ajaneiden kuljettajien<br />
määrä on kasvanut. Liikenteen ilmapiiri on huonontunut jatkuvasti vuodesta 1995 alkaen.<br />
Kyselytutkimusten mukaan kaahaamisen, kiilaamisen, itsekkäiden ajotapojen ja säännöistä<br />
piittaamattomuuden on koettu lisääntyneen viime vuosina merkittävästi.<br />
Valtioneuvosto teki vuonna 1997 periaatepäätöksen tieliikenteen turvallisuuden<br />
parantamisesta. Tavoitteeksi asetettiin vuodelle 2005 liikenneturvallisuuden jatkuva<br />
parantaminen siten, että vakavimmat henkilövahingot vähenevät yhtä nopeasti kuin 1990-<br />
luvulla ja että Suomessa lähestytään Ruotsin ja Norjan turvallisuustasoa. Periaatepäätöksen<br />
mukaan liikennekuolemien vuotuisen määrän tulisi olla vuonna 2005 alle 250.<br />
Vuonna 1999 tieliikenteessä kuoli 431 ihmistä. Vuonna 1993 asetetun tavoitteen mukaan<br />
vuonna 2000 liikennekuolemien määrä ei saa olla suurempi kuin 367. Vuoden 2000<br />
ennakkotietojen (tammi-marraskuu) perusteella on oletettavaa, että liikenteessä kuolleiden<br />
määrä jää jonkin verran alle 400:n. Tavoite 367 jää kuitenkin saavuttamatta.<br />
Työryhmän mielestä liikenteen yleisvalvonta ja liikennevalvonnan kaikki osa-alueet ovat<br />
pääsääntöisesti poliisin kokonaisvastuulle kuuluvia tehtäviä. Ajotapavalvontaa,<br />
nopeusrajoitusvalvontaa ja rattijuopumusvalvontaa voidaan pitää poliisin<br />
19 Kuljettajien käsitykset liikennevalvonnasta, Liikenneturva 1996<br />
20 Poliisin turvallisuusbarometri 1999
17<br />
liikenneturvallisuustyön ydintoimintoina. Työryhmän mielestä poliisilla on parhaat<br />
edellytykset (ammattitaito, kalusto ja toimivaltuudet) näiden tehtävien suorittamiseen.<br />
Työryhmä toteaa, että poliisin liikennevalvontaa on jouduttu koko 1990-luvun supistamaan,<br />
mikä on ristiriidassa valtioneuvoston periaatepäätöksessä esitettyjen<br />
liikenneturvallisuustavoitteiden ja siinä esitetyn toimenpideohjelman kanssa.<br />
Kuten liikenneturvallisuusasiain neuvottelukunta on suunnitelmassaan vuosia 2001-2005<br />
koskien esittänyt, poliisin liikennevalvontaresursseja tulisi lisätä nykyisestä. Jos riittävää<br />
resurssivajeen korjausta ei kuitenkaan voida toteuttaa, joudutaan harkitsemaan joidenkin<br />
valvontatehtävien siirtämistä muiden toimijoiden hoidettavaksi. Näistä vaihtoehdoista on<br />
eräitä esimerkkejä taulukossa 5.<br />
Työryhmän mielestä poliisin liikennevalvontaa voitaisiin taajamissa täydentää kunnallisen<br />
valvonnan avulla. Erityisesti automaattiseen kameravalvontaan liittyviä tehtäviä sekä<br />
liikennevalojen että nopeusrajoitusten noudattamisen osalta voitaisiin hoitaa myös<br />
kunnallisten valvojien toimesta. Kunnallisen valvonnan edellytyksenä on kuitenkin<br />
siirtyminen ns. haltijavastuuseen.<br />
Työryhmän mielestä automaattisen liikennevalvonnan lisääminen ja seuraamusten<br />
ulottaminen ajoneuvon haltijaa koskevaksi parantaisi poliisin toimintaedellytyksiä<br />
liikenneturvallisuuden tehtäväalueella.
18<br />
Taulukko 5<br />
LIIKENNETURVALLISUUDEN TEHTÄVÄALUE<br />
Mikä on poliisin<br />
rooli ja onko poliisin<br />
ydintoiminto ?<br />
Muiden tahojen rooli<br />
ja/tai voidaanko<br />
tehtäviä siirtää muille<br />
taholle ?<br />
Mille tahoilla<br />
vastuuta voisi siirtää<br />
tai lisätä ?<br />
* Liikenteen<br />
yleisvalvonta ja<br />
ajotapavalvonta<br />
poliisin ydintoiminto ja<br />
poliisilla<br />
kokonaisvastuu<br />
muilla tahoilla ei ole<br />
merkittävää roolia<br />
* Rattijuopumusvalvonta<br />
poliisin ydintoiminto<br />
ei<br />
* Nopeusrajoitusvalvonta<br />
poliisin ydintoiminto<br />
automaattista<br />
kameravalvontaa<br />
voidaan siirtää<br />
kunnalliset valvojat<br />
taajamissa, joissa on<br />
pysäköinninvalvontaa<br />
* Linja-autokaistojen<br />
käytön valvonta<br />
ei pelkästään poliisin<br />
tehtävä<br />
tehtävä jaettavissa<br />
kunnalliset valvojat<br />
taajamissa, joissa on<br />
pysäköinninvalvontaa<br />
* Muu liikennevalvonta<br />
- liikennevalojen<br />
noudattaminen<br />
ei välttämättä vain<br />
poliisin tehtävä<br />
automaattista<br />
kameravalvontaa<br />
voidaan siirtää<br />
kunnalliset valvojat<br />
taajamissa, joissa on<br />
pysäköinninvalvontaa<br />
- ajoneuvojen<br />
kunto<br />
- ajoneuvojen<br />
kuormitus<br />
ei välttämättä vain<br />
poliisin tehtävä<br />
ei välttämättä vain<br />
poliisin tehtävä<br />
osin siirrettävissä<br />
osin siirrettävissä<br />
yhteistyössä<br />
katsastusmiehien<br />
kanssa<br />
- maasto- ja vesiliikenne<br />
poliisin tehtävä<br />
osittain<br />
myös muilla<br />
viranomaisilla on roolia<br />
metsähallitus ja<br />
rajavartiolaitos
19<br />
1.3.5 Lupapalvelujen tehtäväalue<br />
Keskeisimmät poliisin myöntämät luvat ovat ampuma-aseluvat, passit, henkilökortit,<br />
ajokortit ja ulkomaalaisluvat. Näiden keskeisten lupien osuus poliisin kaikista<br />
lupasuoritteista on yli 95 %.<br />
Poliisin myöntämiä lupia on karsittu jo 1990-luvun alussa ja nykyisellään ne kytkeytyvät<br />
poliisin varsinaisiin ydintoimintoihin yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen,<br />
rikoksia ennalta estävään toimintaan sekä liikenneturvallisuuden tehtäväalueeseen.<br />
Poliisin myöntämien lupien kysyntä on kasvanut pitkällä ajanjaksolla tarkasteltuna. Vuonna<br />
1999 keskeisiä lupia myönnettiin noin 14 prosenttia enemmän kuin vuonna 1992.<br />
Esimerkiksi ulkomaalaisluvat sitoivat vuonna 1999 noin 59 henkilötyövuotta, kun<br />
vuosikymmenen alussa niiden merkitys oli vielä vähäinen.<br />
Turvallisuusbarometrin mukaan kansalaisista 66 prosenttia pitää ajokortin myöntämistä joko<br />
pääosin tai kokonaan poliisin tehtävänä. Passien kohdalla luku on 62 prosenttia ja<br />
henkilöllisyystodistuksen kohdalla 56 prosenttia. Kansalaiset eivät priorisoi<br />
lupapalvelutehtäviä poliisin tehtäväkentässä kaikkein tärkeimpien tehtäväryhmien joukkoon.<br />
Ainoastaan päihtyneiden säilöönottoa pidettiin vähemmän tärkeänä poliisitehtävänä. 21<br />
Poliisilla on tällä hetkellä laaja, koko maan kattava palveluverkosto. Lupahallintopalveluja<br />
tuotetaan 256 poliisin toimipaikassa sekä noin 70 yhteispalvelupisteessä. Laajan<br />
palveluverkoston ylläpitäminen ja sitä kautta poliisin näkyvyys tukevat kansalaisten<br />
turvallisuuden tunnetta, lisäävät kansalaisten yhteistyötä poliisin kanssa ja tukevat osaltaan<br />
myös lähipoliisistrategian toteutumista.<br />
Työryhmän mielestä keskeisten lupien säilyttäminen poliisilla on tarkoituksenmukaista ja se<br />
mahdollistaa osaltaan poliisin nykyisen palveluverkoston säilyttämisen. Päinvastainen<br />
ratkaisu aiheuttaisi palveluverkoston alasajoa.<br />
Poliisin lupapalvelujen on suunniteltu siirtyvän nettobudjetointiin vuoden 2002 alusta.<br />
Nettobudjetoiduilla tuloilla voi olla merkitystä poliisin lupahallintopalvelujen kehittämisen<br />
ja myös palveluverkon ylläpitämisen kannalta. Työryhmä pitää tärkeänä, että<br />
nettobudjetoinnin hyödyt selvitetään sekä lupapalvelujen saatavuuden että palvelujen<br />
tuottamisen näkökulmasta jo ennen järjestelmään siirtymistä.<br />
Poliisin nykyinen palveluverkosto voidaan nähdä valmiina infrastruktuurina, jota voidaan<br />
hyödyntää myös yhteiskunnan muiden peruspalvelujen tuottamisessa. Yhteispalvelun hyödyt<br />
olisi aina tapauskohtaisesti selvitettävä kun tehdään ratkaisuja palveluverkostoon<br />
kohdistuvista muutoksista yksittäisiä peruspalveluja koskien.<br />
Yhteispalvelujen kehittäminen on yksi keino julkisten peruspalvelujen saatavuuden ja<br />
palvelutason säilyttämiseksi erityisesti harvaan asutuilla alueilla, missä palvelukysyntä on<br />
vähentynyt. Yhteispalveluissa ovat tällä hetkellä mukana mm. kunnat, Kansaneläkelaitos,<br />
työvoimatoimisto, poliisi, maistraatti ja verotoimisto. Yleisimmin yhteispalvelupiste sijaitsee<br />
21 Poliisin turvallisuusbarometri 1999
20<br />
kunnanvirastossa tai valtion virastotalossa ja poliisi on yksi keskeisimpiä<br />
yhteispalveluosapuolia.<br />
Työryhmän pitää tärkeänä yhteispalvelun lisäämistä ja kehittämistä, jotta poliisin<br />
myöntämien keskeisten lupien ja hajautettujen poliisipalvelujen sekä muiden yhteiskunnan<br />
peruspalvelujen saatavuus voidaan turvata myös harvaan asutuilla alueilla.<br />
Taulukko 6<br />
LUPAPALVELUJEN TEHTÄVÄALUE<br />
Mikä on poliisin<br />
Rooli ja onko<br />
poliisin ydintoiminto<br />
?<br />
Muiden tahojen rooli<br />
ja/tai voidaanko<br />
tehtäviä siirtää muille<br />
taholle ?<br />
Mille tahoille<br />
vastuuta voisi<br />
siirtää tai lisätä ?<br />
* Ampuma-aseluvat<br />
Tukee poliisin ydintoimintoja<br />
ei voida siirtää<br />
* Ajokortin<br />
- myöntäminen<br />
- pois otto<br />
Tukee poliisin ydintoimintoja<br />
Tukee poliisin ydintoimintoja<br />
ei ole tarkoituksenmukaista<br />
siirtää<br />
ei voida siirtää<br />
* Henkilökortti ja<br />
passi<br />
Tukee poliisin ydintoimintoja<br />
ei ole tarkoituksenmukaista<br />
siirtää<br />
* Ulkomaalaisluvat ja<br />
muu maassaoloedellytysten<br />
valvonta<br />
Tukee poliisin ydintoimintoja<br />
ei ole tarkoituksenmukaista<br />
siirtää
21<br />
1.3.6 Poliisin muita tehtäviä<br />
Poliisin muita tehtäviä ovat mm. pelastuspalvelutehtävät, erilaiset virka-aputehtävät,<br />
vanginkuljetus ja -vartiointi, luonnonsuojeluun liittyvä valvonta, erityisturvatoimet sekä<br />
löytötavaran säilytys. Poliisin kansainvälisiä tehtäviä käsitellään tarkemmin kohdassa 3.3.<br />
Työryhmän mielestä poliisin ydintoimintoja ovat tässä tehtäväryhmässä pelastuspalveluihin<br />
liittyvät johtamistehtävät (esim. onnettomuuksien tutkinta ja kadonneiden etsintä) ja sellaiset<br />
virka-aputehtävät, jotka edellyttävät voimakeinojen ja poliisivaltuuksien käyttöä. Myös<br />
erityisturvatoimet esim. valtiovierailuihin ja kansainvälisiin kokouksiin liittyen ovat<br />
nähtävissä toiminnoiksi, joissa poliisilla tulee olla turvallisuusjärjestelyjen kokonaisvastuu.<br />
Edellä mainitut tehtävät liittyvät kiinteästi poliisin muihin ydintoimintoihin yleisen<br />
järjestyksen ja turvallisuuden, liikenneturvallisuuden ja rikostutkinnan tehtäväalueilla.<br />
Työryhmän mielestä poliisin ydintoimintoihin kuulumattomia tehtäviä, joita poliisi kuitenkin<br />
tällä hetkellä hoitaa, ovat puolestaan vanginkuljetustehtävät sekä löytötavaran säilytys ja<br />
välitys. Näiden tehtävien osalta työryhmä esittää tehtävien siirtoa pois poliisilta.<br />
Poliisin ja vankeinhoitolaitoksen välinen työnjako vanginkuljetuksissa määritellään<br />
vanginkuljetusasetuksessa (165/1954), jonka mukaan vankilaviranomaiset huolehtivat<br />
lähinnä vankiloiden välisestä kuljetuksista ja vankilapaikkakunnilla tapahtuvista<br />
kuljetuksista. Poliisi vastaa puolestaan kuljetuksista silloin kun vanki toimitetaan oikeuden<br />
istuntoon sellaisella paikkakunnalla, jossa ei sijaitse vankilaa.<br />
Erityisiä ongelmia ovat aiheuttaneet käräjäkuljetukset ja vartioinnit hovioikeuksien<br />
suullisissa käsittelyissä sellaisilla hovioikeuspaikkakunnilla, joilla ei sijaitse vankilaa<br />
(Rovaniemi, Kouvola sekä mm. Vaasan hovioikeuden pitämät istunnot Jyväskylässä ja<br />
Raahessa). Poliisi hoiti vanginkuljetuksia sisäasianministeriön v. 1999 tekemän selvityksen<br />
mukaan noin 1000 kpl vuodessa, kuljetettujen vankien määrä oli 1150 ja tehtävään<br />
sitoutuneen työajan määrä noin 7250 tuntia. Vanginkuljetuksiin sitoutuva työaika ei ole<br />
suhteessa poliisin kokonaistyöaikaan kovin suuri, mutta se on merkittävä rasite niissä<br />
yksiköissä, joissa vanginkuljetuksia on paljon.<br />
Vankeinhoitoviranomaiset ovat ilmaisseet suhtautuvansa myönteisesti siihen, että nykyistä<br />
suurempi osa vanginkuljetuksista siirtyisi heidän vastuulleen. Tämä kuitenkin edellyttää<br />
riittävien resurssien varaamista, mikä tarkoittaa kaluston ja kuljetuksissa tarvittavan<br />
henkilöstön hankkimista. Eräänä vaihtoehtona on kuljetuksien siirtäminen yksityiselle<br />
sektorille, mutta kansainväliset kokemukset eivät ole rohkaisevia.<br />
Poliisi ylläpitää Suomessa varsin kattavasti löytötavaratoimintaa. Tämä sen vuoksi, että<br />
löytötavara toimitetaan yleensä poliisille, jos tavaran omistaja ei ole tiedossa tai tavattavissa.<br />
Lupa löytötavaratoimiston pitämiseen voidaan kuitenkin myöntää myös yksityisille<br />
henkilöille, rekisteröidylle yhteisöille, mille tahansa valtion viranomaiselle tai laitokselle<br />
sekä kunnalle tai kuntayhtymälle.<br />
Työryhmä ei näe tarkoituksenmukaisena sitä, että pääsääntöisesti vain poliisi ylläpitää<br />
löytötavaratoimintaa (tavaran säilytystä, omistajalle välittämistä ja tavaran myymistä).<br />
Poliisin ydintoimintojen kannalta löytötavaratoiminnalla on yhteys rikostutkintaan. Koska
22<br />
löytötavaratoimiston on pidettävä luetteloa vastaanotetusta tavarasta, olisi poliisin helppo<br />
saada keskeiset rikostutkintaa palvelevat tiedot miltä tahansa löytötavaran pitäjältä.<br />
Taulukko 7<br />
POLIISIN MUITA TEHTÄVIÄ<br />
Mikä on poliisin<br />
rooli ja onko poliisin<br />
ydintoiminto ?<br />
Muiden tahojen rooli<br />
ja/tai voidaanko<br />
tehtäviä siirtää<br />
muille taholle ?<br />
Mille tahoilla<br />
vastuuta voisi<br />
siirtää tai lisätä ?<br />
* Pelastuspalvelut<br />
- kadonneen etsintä<br />
poliisin ydintoiminto<br />
johtamisen osalta<br />
(ei merialueilla)<br />
myös muilla tahoilla<br />
merkittävää roolia<br />
* Pelastuspalvelut<br />
- muut virka-apu<br />
poliisilla osittaista<br />
roolia<br />
päävastuu pelastusviranomaisilla<br />
* Virka-aputehtävät<br />
- jotka edellyttävät<br />
voimakeinojen tai<br />
poliisivaltuuksien<br />
käyttöä<br />
poliisin ydintoiminto<br />
ei<br />
* Virka-aputehtävät<br />
- muut kuin edellä<br />
mainitut<br />
eivät ole poliisin<br />
ydintoimintoja<br />
mahdollista siirtää, jos<br />
ei tarvita<br />
poliisivaltuuksia<br />
tapauskohtainen<br />
harkinta<br />
* Vanginkuljetus ja<br />
vartiointi<br />
poliisin tiloissa tai<br />
huostassa olevien<br />
osalta on ydintoiminto<br />
Muilta osin vastuu<br />
kuuluu jo nyt VAHO:lle<br />
VAHO<br />
* Erävalvonta ja<br />
luonnonsuojeluun<br />
liittyvä valvonta<br />
* Erityisturvatoimet<br />
- esim. valtiovierailut<br />
ja kv. kokoukset<br />
* Löytötavaran<br />
säilytys ja välitys<br />
tutkinta kuuluu<br />
poliisille, siltä osin<br />
ydintoiminto<br />
poliisin ydintoimintoja,<br />
poliisilla<br />
kokonaisvastuu<br />
ei ole poliisin<br />
ydintoiminto<br />
valvontavastuuta<br />
kuuluu myös<br />
metsähallitukselle ja<br />
Rajavartiolaitokselle<br />
ei<br />
mahdollista siirtää<br />
yksityiset tai<br />
kunnat
23<br />
2. POLIISIN RESURSSIEN JA SUORITTEIDEN KEHITYS<br />
(erikoistutkija Kalevi Luoma ja erikoistutkija Maija-Liisa Järviö, VATT)<br />
2.1 Henkilöstömäärän kehitys<br />
Budjettitalouden poliisitoimen henkilöstön määrä kääntyi laskuun vuonna 1992. Vuonna<br />
1992 henkilöstöön kuului 12 396 henkilöä ja vuonna 1999 lähes 1 700 vähemmän, 10 707<br />
henkilöä. Henkilömäärän vähennys kohdistui kokoaikaisesti toimivaan henkilöstöön. Osaaikainen<br />
henkilöstö oli pääosin työllisyysmäärärahoin palkattu ja taloudellinen taantuma<br />
selittää siten vuosien 1993 ja 1994 osa-aikaisen henkilöstön määrän lisäyksen. Poliisitoimen<br />
henkilöstö sisältää paitsi varsinaista poliisin virkatyötä tekeviä, myös muita<br />
henkilöstöryhmiä kuten esimerkiksi vartija- ja toimistohenkilökuntaa.<br />
Taulukko 8<br />
Budjettitalouden poliisitoimen henkilöstö vuosina 1992-1999 22<br />
Kokoaikaiset Osa-aikaiset Kaikki Muutos edellisestä vuodesta, %<br />
1992 12061 335 12396 Kokoaikaiset Osa-aikaiset Kaikki<br />
1993 11497 671 12171 -4,7 100,3 -1,8<br />
1994 11215 737 11956 -2,5 9,8 -1,8<br />
1995 11319 483 11805 0,9 -34,5 -1,3<br />
1996 11432 437 11869 1,0 -9,5 0,5<br />
1997 10084 379 10463 -11,8 -13,3 -11,8<br />
1998 10237 375 10612 1,5 -1,1 1,4<br />
1999 10394 313 10707 1,5 -16,5 0,9<br />
Lähde: Valtion työmarkkinalaitoksen tilastot<br />
Vuonna 1999 budjettitalouden poliisitoimen henkilöstömäärä oli 14 prosenttia pienempi<br />
kuin vuonna 1992 ja henkilömäärän lasku johtui pääosin jäljempänä selostetuista<br />
hallinnollisista virkasiirroista. Kokoaikaisten henkilöiden määrän vähentymiseen vaikutti<br />
myös muun muassa avoimien virkojen täyttämättä jättäminen, lomautukset, palkattomat<br />
virkavapaudet ja lomarahan vaihtovapaat. Talouden elpyessä työllisyysmäärärahoin palkatun<br />
osa-aikaisen henkilökunnan määrä väheni ja samalla kokoaikaisten ja osa-aikaisten<br />
henkilöiden määrien suhde läheni lamaa edeltänyttä tasoa. Kuviossa 1 kuten kaikissa<br />
poliisitoimen henkilömäärää koskevissa kuvioissa osa-aikaisen henkilön työpanoksen on<br />
oletettu olevan 75 prosenttia kokoaikaisen henkilön työpanoksesta.<br />
Kuvio 1<br />
22 Tiedot ovat valtiovarainministeriön henkilöstötiedostosta, joka perustuu vuosittain tehtyyn yhtä kuukautta<br />
koskevaan otantakyselyyn eivätkä luvut siten välttämättä kuvaa koko vuoden tilannetta. Esimerkiksi vuoden<br />
1993 henkilömäärän todelliseksi poistumaksi on arvioitu noin 260 henkilöä. Luvut eivät sisällä poliisin<br />
lääninjohdon henkilöitä, joista siirtyi noin 90 henkilöä poliisitoimeen vuonna 1998, sisäasiainministeriön<br />
poliisiosaston ja lääninhallitusten poliisiosastojen henkilökuntaa. (SM, Poliisiosasto)
24<br />
Budjettitalouden poliisitoimen henkilömäärän kehitys vuosina 1992-1999,<br />
indeksi 1992=1<br />
1.00<br />
0.98<br />
0.95<br />
0.93<br />
0.90<br />
0.88<br />
0.85<br />
0.83<br />
0.80<br />
1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999<br />
Kokoaikaiset<br />
Kaikki<br />
Lähde: Valtion työmarkkinalaitoksen tilastot<br />
Vuoden 1997 henkilömäärän lasku johtui hallinnollisista virkasiirroista. Vuoden 1997<br />
jälkeinen henkilömäärän lievä kasvu selittyy poliisipalvelujen <strong>arviointi</strong>työryhmän<br />
väliraportin mukaan poliisin perustutkintoon liittyvän työharjoittelun lisääntymisellä,<br />
kenttätyöjakson aloittamisella, työllisyysvaroin palkattujen vakinaistamisella ja<br />
Tielaitokselta siirtyneellä henkilöstöllä. Vuoden 1997 jälkeiseen henkilömäärän kasvuun<br />
vaikutti myös se, että poliisin perustutkinnon valmistuneiden määrän ja poistuman välinen<br />
ero pieneni ja oli positiivinen vuonna 1999 ensimmäisen kerran vuoden 1991 jälkeen.<br />
1990-luvulla tehtiin useita hallinnollisia virkasiirtoja, jotka vaikuttivat poliisitoimen<br />
henkilöstömäärään. Vuonna 1994 haastemiestehtävät ja sen myötä 75 poliisitoimen virkaa<br />
siirtyi poliisitoimesta oikeusministeriön hallinnonalalle. Vuonna 1995 rakennushallinnosta<br />
siirtyi 46 virkaa poliisitoimeen toimisto- ja vartijavahtimestaritehtäviin. Suurin vaikutus<br />
poliisin henkilömääräkehitykseen oli 1.12.1996 voimaan tulleella kihlakuntauudistuksella,<br />
jolloin poliisitoimen momentilta siirtyi 1 226 virkaa ulosotto- ja syyttäjätehtäviin ja<br />
kihlakuntien yhteisiin tehtäviin 119 virkaa. Vuonna 1997 poliisitoimen viroista siirrettiin 38<br />
virkaa kokeiluhätäkeskuksiin ja toisaalta Tielaitoksesta siirrettiin 73 virkaa poliisitoimeen<br />
vartijatehtäviin ja muihin avustaviin tehtäviin. Vuonna 1998 poliisin lääninjohdosta<br />
siirrettiin 90 virkaa ja Tielaitoksesta 23 virkaa poliisitoimeen. Tielaitoksesta siirtyi vielä<br />
vuonna 1999 neljä virkaa poliisitoimeen. Hallinnollisten virkasiirtojen huomioon ottaminen<br />
on tärkeää siksi, että kaikki siirrot eivät liittyneet varsinaisen poliisityöhön eivätkä siten<br />
vaikuttaneet sen henkilöresursseihin.<br />
Poliisitoimen resurssien, henkilömäärän ja kustannusten vertailukelpoisuuden kannalta<br />
kaikkia poliisitoimeen kohdistuneita virkasiirtoja ei voi ottaa huomioon. Poliisipalvelujen<br />
<strong>arviointi</strong>työryhmän raportissa esitettyjen kustannustietojen 23 kanssa vertailukelpoinen<br />
henkilömäärä muodostettiin seuraavasti: Poliisitoimen henkilömäärästä poistettiin seuraavat<br />
hallinnollisten päätösten mukaiset virkasiirrot: 1) vuoden 1994 haastemiestehtäviin siirtyneet<br />
75 virkaa, 2) kihlakuntauudistuksen yhteydessä poistuneet 1226 virkaa ulosotto- ja<br />
23 Poliisitoimen kustannukset ilman ulosotto- ja syyttäjätointa. Poliisin toimintamenomomentti, osuus<br />
kihlakuntien yhteisestä määrärahat, poliisin ylijohdon ja lääninjohdon menot, työllistämismäärärahat,<br />
tielaitoksesta siirtyneiden määrärahat.
25<br />
syyttäjätehtäviin ja 30 prosenttia kihlakuntien yhteisiin tehtäviin siirtyneistä 119 virasta.<br />
Virkojen määrän oletetaan olleen saman uudistusta edeltäneinä vuosina tarkempien tietojen<br />
puuttuessa ja 3) vuonna 1997 siirretyt 38 virkaa kokeiluhätäkeskuksiin. Virkasiirroista<br />
jätettiin huomioon ottamatta kaikki poliisitoimen kustannuksiin sisältymättömät<br />
poliisitoimesta siirtyneet virat, mutta poliisitoimeen siirtyneet virat ovat mukana, koska<br />
niistä johtuvat menot sisältyvät kustannuksiin. Virkasiirtojen vaikutusten poistamisen<br />
jälkeen poliisitoimen kokoaikaisen henkilöstön määrä oli 10 394 vuonna 1999, 292 henkilöä<br />
vähemmän kuin vuonna 1992. Kokoaikaiseksi muutettu henkilömäärä väheni 308 henkilöllä,<br />
lähes kolmella prosentilla tarkasteluajanjaksona. Osa-aikaiset henkilöt ovat henkilömäärässä<br />
mukana siksi, että he ovat pääosin työllistämismäärärahoilla palkattuja ja kustannuksiin<br />
sisältyy työministeriön hallinnonalan rahoitus työllistämismäärärahoilla palkatuista<br />
henkilöistä. Työllisyydenhoitovaroin palkatusta henkilöstöstä on tiedot vuosilta 1995-99:<br />
vuonna 1995 121 henkilöä, vuonna 1996 300 henkilöä, vuonna 1997 303 henkilöä, vuonna<br />
1998 309 henkilöä ja vuonna 1999 250 henkilöä 24 .<br />
Taulukko 9<br />
Poliisitoimen kokoaikainen henkilömäärä kustannuksia vastaavien hallinnollisten<br />
virkasiirtojen poistamisen jälkeen 1992-1999 25<br />
Kokoaikaiset Taulukosta 8 poistetut<br />
virkasiirrot<br />
Kokoaikaisiksi muutetut<br />
osa-aikaiset henkilöt<br />
Kokoaikaiset<br />
yhteensä<br />
1992 10686 75+1126+36+38 251,25 10937<br />
1993 10122 75+1126+36+38 503,25 10625<br />
1994 9915 1126+36+38 530,25 10445<br />
1995 10019 1126+36+38 362,25 10381<br />
1996 10132 1126+36+38 327,75 10459<br />
1997 10084 284,25 10368<br />
1998 10237 281,25 10518<br />
1999 10394 234,75 10629<br />
On huomattava, että sisäasiainministeriön poliisiosaston ja lääninhallitusten poliisiosastojen<br />
henkilömäärät eivät sisälly yllä esitettyihin lukuihin. Näissä osastoissa henkilömäärä on<br />
kasvanut vuosien 1992-99 aikana 26 .<br />
24 Vuosien 1998-99 tiedot ovat vuosien 1998-2000 keskiarvo, vuoden 1997 tieto elo-joulukuun keskiarvo,<br />
vuodelta 1996 tietoa ei ole saatavissa vaan luku on arvio 31.1.1997 tiedon perusteella, vuoden 1995 luku on<br />
31.11.1995 tilanne.<br />
25 Asiantuntijana SM:n poliisiosasto<br />
26 Asiantuntijana SM:n poliisiosasto
26<br />
Poliisitoimen kustannusten ja vastaavan henkilömäärän kehitys indeksikuviona esitetään<br />
kuviossa 2.<br />
Kuvio 2<br />
Poliisitoimen henkilömäärän kehitys vuosina 1992-1999 taulukon 2 mukaisten<br />
hallinnollisten virkasiirtojen vaikutuksen poistamisen jälkeen, indeksi 1992=1<br />
1,02<br />
1,00<br />
0,98<br />
0,96<br />
0,94<br />
0,92<br />
0,90<br />
1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999<br />
Kokoaikaiset<br />
Kaikki<br />
Tilastokeskus tilastoi kotimaassa toimivan kokoaikaisesti toimivien poliisien (ammattiryhmä<br />
903, ei sisällä päälliköitä) lukumäärä- ja ansiotasotietoja. Poliisimäärä läheni vuoden 1992<br />
tasoa vuonna 1998 mutta oli vielä 23 henkilöä pienempi vuonna 1999 kuin vuonna 1992.<br />
Poliisin työ ei ole sidottu virka-aikaan ja siten päivystystehtävät ja henkilömäärän<br />
vähentämisestä aiheutuvat ylityöt johtivat kokonaisansioiden säännöllisen työajan ansioita<br />
hieman nopeampaan kasvuun. Vuoden 1999 kokonaisansiotason nousuun vaikutti muun<br />
muassa Suomen EU-puheenjohtajuuskauden aiheuttamat lisätyöt.<br />
Taulukko 10<br />
Kokoaikaisesti toimivien poliisien lukumäärä ja kehitys sekä säännöllisen työajan ansioiden<br />
ja kokonaisansioiden kehitys vuosina 1992-1999<br />
1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999<br />
Poliisien lukumäärä 7796 7583 7490 7388 7513 7693 7770 7773<br />
Poliisien lukumäärä, indeksi 1,00 0,97 0,96 0,95 0,96 0,99 1,00 1,00<br />
1992=1<br />
Säännöllisen työajan ansiot, 1,00 1,01 1,03 1,08 1,08 1,04 1,04 1,07<br />
indeksi 1992=1<br />
Kokonaisansiot, indeksi 1,00 1,01 1,04 1,09 1,09 1,04 1,05 1,09<br />
1992=1<br />
Lähde: Tilastokeskus: Tietoja valtion henkilöstöstä.<br />
Vuonna 1992 poliisin henkilöstöstä 85 prosenttia työskenteli paikallispoliisissa ja osuus<br />
laski vajaaseen 84 prosenttiin vuoteen 1999 mennessä. Kansalaisten kannalta paikallispoliisi<br />
ja liikkuva poliisi ovat tärkeimmät ja ”näkyvimmät” poliisitoimen ryhmät. Paikallispoliisissa<br />
toimivien osuuden merkittävyyden vuoksi, paikallispoliisin henkilöstömäärän kehitystä<br />
kuvataan raportissa tarkemmin kuin muiden yksiköiden henkilöresurssien kehitystä.
27<br />
Seuraavassa taulukossa on valtion työmarkkinalaitoksen paikallispoliisia koskevista<br />
henkilömäärätiedoista poistettu taulukossa 9 esitettyjen poistettujen virkojen lisäksi vuosilta<br />
1998 ja 1999 lääninjohdosta siirtyneet 90 virkaa.<br />
Taulukko 11<br />
Paikallispoliisissa kokoaikaisesti toimivien määrä vuosina 1992-1999<br />
Kokoaikaiset Kokoaikaisiksi<br />
muutetut osa-aikaiset<br />
Kokoaikaiset<br />
yhteensä<br />
1992 9104 246 9350<br />
1993 8630 489 9119<br />
1994 8443 531 8974<br />
1995 8539 341 8880<br />
1996 8637 303 8940<br />
1997 8589 256 8845<br />
1998 8607 255 8862<br />
1999 8691 217 8908<br />
Lähde: Valtion työmarkkinalaitoksen tilastot<br />
Paikallispoliisissa toimi runsaat 8 900 kokoaikaisesti toimivaksi muunnettua henkilöä<br />
vuonna 1999. Kokoaikaisesti toimivien määrä väheni 413 henkilöllä vuosina 1992-99 eli 4,5<br />
prosentilla. Vuosina 1993-97 varsinaisen poliisityön henkilöstöresurssit vähenivät, koska<br />
koulutettavien määrän supistamisen johdosta valmistuneiden poliisien määrä oli pienempi<br />
kuin poliisityöstä poistuneiden määrä. Osa-aikaista henkilökuntaa toimi paikallispoliisissa<br />
sekä määrällisesti että suhteellisesti eniten, tosin heidän osuutensa oli vain runsaat kolme<br />
prosenttia kokoaikaisten määrästä vuonna 1999.<br />
Kuvio 3<br />
Paikallispoliisissa toimivien määrän kehitys vuosina 1992-1999,<br />
indeksi 1992=1<br />
1,02<br />
1,00<br />
0,98<br />
0,96<br />
0,94<br />
0,92<br />
0,90<br />
1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999<br />
Kokoaikaiset<br />
Kaikki<br />
Lähde: Valtion työmarkkinalaitoksen tilastot ja SM:n poliisiosaston ilmoittamat virkasiirrot
28<br />
Muiden yksiköiden henkilömääriin eivät hallinnolliset virkasiirrot vaikuttaneet ja taulukon<br />
12 henkilömäärätiedot perustuvat valtion työmarkkinalaitoksen tilastoihin.<br />
Taulukko 12<br />
Valtakunnallisten yksiköiden ja poliisioppilaitosten henkilömäärä vuosina 1992-1999<br />
Liikkuva poliisi<br />
osaaikaise<br />
t<br />
osaaikai<br />
set<br />
Suojelupoliisi<br />
osaaikaise<br />
t<br />
osaaikai<br />
set<br />
Kokoaikaiset<br />
Keskusrikospoliisi<br />
Kokoaikaiset<br />
Kokoaikaiset<br />
Poliisioppilaitokset<br />
Kokoaikaiset<br />
Poliisin<br />
tekniikkakeskus<br />
Kokoaikaiset<br />
osaaikaise<br />
t<br />
1992 755 3 421 1 165 2 87 0 54 1<br />
1993 733 10 461 6 161 1 85 1 52 1<br />
1994 714 13 461 9 160 1 86 4 51 2<br />
1995 704 9 463 12 161 2 100 3 52 2<br />
1996 705 9 478 13 163 3 97 6 52 2<br />
1997 669 14 487 12 167 3 119 7 53 2<br />
1998 681 10 511 11 167 4 129 9 55 1<br />
1999 674 6 545 10 176 2 158 3 60 3<br />
Lähde: Valtion työmarkkinalaitoksen tilastot<br />
Lukuun ottamatta liikkuvaa poliisia, muissa yksiköissä työskentelevien määrä ja osuus koko<br />
poliisitoimen henkilöstöstä kasvoi vuosina 1992-99. Vuonna 1999 liikkuvassa poliisissa<br />
toimi 674 kokoaikaisesti työskentelevää henkilöä, 81 henkilöä vähemmän kuin vuonna<br />
1992. Henkilömäärän vähennys oli lähes 11 prosenttia tarkasteluajanjaksona ja painottui<br />
vuoteen 1997. Tuolloin koulutettujen poliisien saatavuus heikentyi vuosien 1992-1994<br />
poliisikoulutuksen aloittaneiden määrään vähentämisen seurauksena.<br />
Keskusrikospoliisin henkilökunta muodosti noin viisi prosenttia poliisitoimen henkilöstöstä<br />
ja siellä toimi 545 henkilöä kokoaikaisesti ja kymmenen osa-aikaisesti vuonna 1999.<br />
Keskusrikospoliisin henkilömäärää lisääntyi 124 henkilöllä eli lähes 30 prosentilla vuosina<br />
1992-99. Vuonna 1993 keskusrikospoliisin henkilöstö kasvoi 40 henkilöllä johtuen<br />
esitutkintalainsäädännöstä johtuvien lisävirkojen perustamisesta. Myös<br />
talousrikostutkintaohjelman käynnistyminen vaati lisäresursseja. Vuosien 1998 ja 1999<br />
yhteensä 58 henkilön lisäys oli kansainvälisten sopimusten mukaisten tehtävien<br />
lisääntymisen seurausta.<br />
Vuonna 1999 suojelupoliisin henkilökunta muodosti noin 1,7 prosenttia poliisitoimen<br />
henkilökunnasta ja suojelupoliisissa toimi 176 kokoaikaisesti toimivaa ja kaksi osa-aikaisesti<br />
työskentelevää henkilöä. Suojelupoliisin henkilöstön määrä kasvoi tarkasteluaikana 11<br />
kokoaikaisesti toimivalla henkilöllä (viisi prosenttia) ja henkilömäärän kasvu ajoittui<br />
vuoteen 1999, jolloin henkilöstö lisääntyi yhdeksällä kokoaikaisesti toimivalla.
29<br />
Kuvio 4<br />
Keskusrikospoliisissa, suojelupoliisissa, liikkuvassa poliisissa, poliisioppilaitoksissa ja<br />
poliisin tekniikkakeskuksessa kokoaikaisesti toimivien henkilömäärä vuosina 1992-1999,<br />
indeksi 1992=1<br />
2,00<br />
1,75<br />
1,50<br />
1,25<br />
1,00<br />
0,75<br />
1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999<br />
Keskusrikospoliisi<br />
Liikkuva poliisi<br />
Tekniikkakeskus<br />
Lähde: Valtion työmarkkinalaitoksen tilastot<br />
Suojelupoliisi<br />
Poliisikoulutus<br />
Vuonna 1999 poliisioppilaitoksissa työskenteli 158 henkilöä kokoaikaisesta ja kolme osaaikaisesti.<br />
Poliisioppilaitosten henkilökuntamäärä oli voimakkaimmin kasvanut yksikkö<br />
1990-luvulla, mutta sen vaikutus poliisitoimen henkilöresurssien kokonaismäärään oli<br />
vähäinen yksikön henkilömäärän pienuuden vuoksi. Poliisioppilaitosten kokoaikaisesti<br />
toimiva henkilömäärä lähes kaksinkertaistui vuosina 1992-99. Vuosina 1992-1994<br />
koulutuksen aloittaneiden määrän vähentyminen ei vaikuttanut poliisioppilaitosten<br />
henkilömäärän kehitykseen.<br />
Poliisin tekniikkakeskuksen henkilömäärä on hienoisesti kasvanut koko 1990-luvun ja<br />
vuonna 1999 tekniikkakeskuksen henkilökunta oli 63 henkeä, joista kolme työskenteli osaaikaisesti.<br />
Vuosina 1992-99 poliisin tekniikkakeskuksen henkilömäärä kasvoi 10 prosenttia<br />
eli kuudella kokoaikaisesti toimivalla henkilöllä. Tekniikkakeskuksen henkilömäärän kasvu<br />
viidellä henkilöllä vuonna 1998 johtui poliisin virkapuku-uudistuksesta johtuvista<br />
lisätehtävistä.<br />
2.2 Kustannukset ja menot vuosina 1992-99<br />
Sisäasiainministeriön poliisiosaston tilastojen mukaan poliisitoimen kustannukset ilman<br />
ulosotto- ja syyttäjätointa olivat noin 3 miljardia markkaa vuonna 1999, lähes 200 miljoonaa<br />
markkaa ja noin kuusi prosenttia suuremmat kuin vuonna 1992 vuoden 1999 hinnoin<br />
mitattuna. Käypähintaisten kustannusten muuttamisessa kiinteähintaisiksi on käytetty<br />
Poliisipalvelujen <strong>arviointi</strong>hanketta tehdyissä kustannuslaskelmissa käytettyä indeksiä<br />
(Tilastokeskuksen julkisen talouden hintaindeksin osaindeksiä).<br />
Kun otetaan huomioon hallinnollisten virkasiirtojen ja määrärahojen rahoituksen rakenteessa<br />
tapahtuneiden muutosten vaikutus, vastaa poliisitoimen rahoitus vuonna 2000 reaalisesti<br />
vuoden 1992 tasoa. Merkittävimmät rahoituserät, jotka ovat vuoden 1992 kustannuksissa,<br />
mutta eivät sisälly vuoden 1999 tai vuoden 2000 rahoitukseen ovat: kihlakuntauudistuksen<br />
tehtäväsiirroista aiheutuneet rahoituserät ja erityismomentin siirto oikeusministeriön
30<br />
momentille, valtion kiinteistömaksujen siirto rahoitettavaksi kihlakuntien momentilta,<br />
eläkevakuutusmaksujen muutos ja talousrikostutkinnan rahoituksen lisäys.<br />
Taulukko 13 ja kuvio 5 sisältävät kunkin vuoden todelliset kustannukset vuoden 1999<br />
hinnoin.<br />
Taulukko 13<br />
Poliisitoimen kustannukset ilman ulosotto- ja syyttäjätointa vuosina<br />
1992-1999, miljoonaa markkaa, vuoden 1999 hinnoin<br />
1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999<br />
Lupapalvelut 275 241 228 233 289 243 260 268<br />
Liikenneturvallisuus 405 372 316 340 328 314 276 256<br />
Rikostorjunta 1021 1083 1057 1069 1069 1134 1166 1201<br />
Yleinen järjestys ja 1138 1069 1079 1103 1102 1162 1212 1292<br />
turvallisuus<br />
Yhteensä 2838 2765 2680 2745 2789 2852 2914 3017<br />
Lähde: Poliisipalvelujen <strong>arviointi</strong>. Väliraportti<br />
Rikostorjuntaan ja yleisen järjestyksen ja turvallisuuden hoitoon käytettiin 83 prosenttia<br />
poliisitoimen kustannuksista vuonna 1999. Kummankin tehtäväryhmän osuus kasvoi 3-4<br />
prosenttia vuosina 1992-99. Liikenneturvallisuuteen käytettyjen kustannusten osuus aleni<br />
erityisesti vuonna 1998 muun muassa liikennevalvontaan käytetyn työpanoksen<br />
vähentymisen seurauksena. Lupapalvelujen osuus kustannuksista vaihteli 8-10 prosenttia ja<br />
kustannukset ovat säilyneet kohtalaisen tasaisina lukuun ottamatta vuotta 1996, jolloin<br />
ajokorttiuudistus, ns. pikku-E –luvan myöntäminen lisäsi kustannuksia.<br />
Kuvio 5<br />
Poliisitoimen kustannukset ilman ulosotto- ja syyttäjätointa vuosina 1992-1999, vuoden<br />
1999 hinnoin, indeksi 1992=1<br />
1.25<br />
1.20<br />
1.15<br />
1.10<br />
1.05<br />
1.00<br />
0.95<br />
0.90<br />
0.85<br />
0.80<br />
0.75<br />
0.70<br />
0.65<br />
0.60<br />
1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999<br />
Lupapalvelut<br />
Liikenneturvallisuus<br />
Rikostorjunta<br />
Yleinen järjestys ja turvallisuus<br />
Yhteensä<br />
Lähde: Valtion työmarkkinalaitoksen tilastot<br />
Taulukon 14 poliisitoimen menorakennetarkastelu perustuu poliisin bruttomenoihin<br />
(toimintamomentti 26.75.21 ja erityismenomomentti 26.75.23). Bruttomenot ovat kunkin
31<br />
vuoden todellisia menoja eikä niitä ole vuosittain yhdenmukaistettu hallinnollisten<br />
virkasiirtojen mukaan.<br />
Taulukko 14<br />
Poliisitoimen bruttomenot ja niiden rakenne vuosina 1995-1999,<br />
v. 1999 hinnoin<br />
1995 1996 1997 1998 1999<br />
mmk % mmk % mmk % mmk % mmk %<br />
Palkkaukset 2292 75,8 2312 74,7 2038 77,8 2083 77,4 2158 76,2<br />
Toimitilat 259 8,6 251 8,1 142 5,4 151 5,5 151 5,3<br />
Ajoneuvot 70 2,3 75 2,4 70 2,7 85 3,1 86 3,0<br />
Muut menot 402 13,3 459 14,8 371 14,1 373 14,0 436 15,5<br />
Yhteensä 3023 100 3097 100 2621 100 2692 100 2831 100<br />
(Toimintamenomomentti 26.75.21 ja erityismenomomentti 26.75.23)<br />
Lähde: Poliisipalvelujen <strong>arviointi</strong>hankkeen väliraportti<br />
Palkat ovat muodostaneet kolme neljäsosaa poliisitoimen bruttomenoista 1990-luvun<br />
puolivälin jälkeen. Ns. muiden menojen suhteellisen osuuden kasvu selittänee kustannusten<br />
selvästi henkilömäärää nopeampaa kasvua. Esimerkiksi lisääntyneet kansainväliset tehtävät<br />
lisäsivät matkakuluja. Atk-laitteiden ja –ohjelmistojen hankinta, toimitiloille asetettujen<br />
turvallisuusvaatimusten kohoaminen ja uuden ja usein kalliimman tekniikan käyttöönotto on<br />
paitsi muuttanut tehtävien sisältöä, myös maksanut. Myös vuoden 1996 ajokorttiuudistus<br />
nosti ns. muita menoja. Poliisitoimen toimitilamenoja lisäsivät valtion kiinteistöjen käytön<br />
muuttuminen maksullisiksi. Toimitilamenojen osuus poliisin toimintamenomomentin<br />
bruttomenoista aleni kuitenkin vuoden 1996 jälkeen, jolloin osa toimitilamenoista siirrettiin<br />
kihlakuntien menomomentille. Vuosien 1998 ja 1999 ajoneuvomenojen lisäys johtui turvaajoneuvojen<br />
hankinnasta varautumisena Suomen EU:n puheenjohtajakaudelle.<br />
Poliisitoimen menoja rahoitetaan paitsi poliisitoimen momentilta, myös kihlakuntien,<br />
lääninhallitusten ja sisäasiainministeriön momenteilta sekä työministeriön ja<br />
liikenneministeriön hallinnonaloilta. Vuoden 1995 jälkeen poliisitoimen momentin<br />
rahoitusosuus on laskenut 95 prosentista 92 prosenttiin lähinnä siksi, että kihlakuntien<br />
yhtenäisvirastojen yhteiset menot siirtyivät kihlakuntien momentilta rahoitettavaksi vuonna<br />
1997.<br />
Poliisitoimen kiinteähintaiset kustannukset (ilman ulosotto- ja syyttäjätointa) poliisitoimessa<br />
toiminutta henkilöä (henkilömääränä käytetty kustannuksiin sisältyvää kokoaikaiseksi<br />
muutettua henkilöstöä) kohden laskettuna olivat vuonna 1999 keskimäärin 284 000 markkaa,<br />
reaalisesti 25 000 markkaa, 9,7 prosenttia korkeammat kuin vuonna 1992.
32<br />
Kuvio 6<br />
Poliisitoimen kiinteähintaiset kustannukset (luku 26.75) poliisitoimessa kokoaikaisesti<br />
toimivaa henkilöä kohden (ko. luvulta rahoitetut), vuosina 1992-1999,<br />
1000 mk<br />
300<br />
250<br />
259 260 257<br />
264 267<br />
275 275<br />
284<br />
200<br />
150<br />
100<br />
50<br />
0<br />
1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999<br />
Vuosina 1992-94 poliisitoimen resurssien, kiinteähintaisten kustannusten ja kustannuksiin<br />
sisältyvän kokoaikaisen henkilömäärän kehitys oli samankaltainen (kuvio 7). Vuonna 1995<br />
menot kääntyivät kasvuun ja reaalihintaiset kustannukset saavuttivat vuoden 1992 tason<br />
vuonna 1997. Henkilöstömäärä väheni vuoteen 1995 asti ja kääntyi lievään kasvuun.<br />
Vuonna 1999 reaalihintaiset kustannukset olivat kuusi prosenttia korkeammat mutta<br />
kokoaikaiseksi muunnettu henkilömäärä kolme prosenttia pienempi kuin vuonna 1992.<br />
Kuvio 7<br />
Poliisitoimen resurssien kehitys vuosina 1992-1999, indeksi 1992=1<br />
1,08<br />
1,06<br />
1,04<br />
1,02<br />
1,00<br />
0,98<br />
0,96<br />
0,94<br />
0,92<br />
0,90<br />
1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999<br />
Henkilöstö<br />
Kustannukset
33<br />
2.3 Keskeisten suoritteiden kehitys 1992-99<br />
Poliisin tietoon tulleista noin 397 000 27 rikoslakirikoksista vuonna 1999 selvitettiin noin 45<br />
prosenttia eli 178 000 rikosta. Kuten kuviosta 8 ilmenee, selvitettyjen rikosten osuus<br />
rikoslakirikoksista ei olennaisesti muuttunut tarkastelukaudella. Poliisin tietoon tulleista<br />
rikoslakirikoksista omaisuusrikokset muodostavat pääosan, vuonna 1999 poliisin tietoon tuli<br />
yli 302 000 omaisuusrikosta. Vuosina 1992-1997 jatkunut omaisuusrikosten määrän<br />
väheneminen kääntyi keskimäärin 8 000 rikoksen vuotuiseen kasvuun vuosina 1998 ja 1999.<br />
Kasvun on todettu jatkuvan edelleen vuonna 2 000, jolloin omaisuusrikosten määrän<br />
arvioidaan saavuttavan vuoden 1992 tason. Huumausainerikosten määrä yli kaksinkertaistui<br />
vuoteen 1995 mennessä ja vuonna 1999 huumausainerikosten määrä (runsaat 12 000 rikosta)<br />
oli 3,5-kertainen vuoteen 1992 verrattuna.<br />
Kuvio 8<br />
Selvitetyt ja selvittämättömät rikoslakirikokset vuosina 1992-1999<br />
400000<br />
350000<br />
300000<br />
250000<br />
200000<br />
150000<br />
100000<br />
50000<br />
0<br />
1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999<br />
Selvittämättömät RL-rikokset<br />
Selvitetyt RL-rikokset<br />
Lähde: Tilastokeskus: Poliisin tietoon tulleet rikokset<br />
Vuosina 1992-99 poliisille ilmoitettujen hälytystehtävien määrä lisääntyi lähes 300 000<br />
hälytyksellä ja hälytystehtäviä oli noin 863 000 vuonna 1999. Vuosien 1992 ja 1993 luvut<br />
ovat otantaan perustuvia arvioita. Hälytystehtävät jaetaan niiden kiireellisyysluokan mukaan<br />
ja kiireellisyysluokan B tehtävät ovat muodostaneet valtaosan hälytystehtävistä.<br />
Keskeisimmät poliisin myöntämät luvat ovat passit, henkilökortit, ajokortit, ampumaaseluvat<br />
ja ulkomaalaisluvat. Vuonna 1999 poliisi myönsi noin 883 000 erilaista lupaa, joista<br />
passit muodostivat yli puolet, lähes 500 000 passia. Vuonna 1999 myönnettiin noin 210 000<br />
ajokorttia, lähes 140 000 aselupaa ja noin 36 000 henkilökorttia. 1990-luvulla sekä<br />
ajokorttien että aselupien määrän kasvu oli noin 30 prosenttia ja passien ja henkilökorttien<br />
27 Ei sisällä vuonna 1999 rikoslain piiriin siirtyneitä liikennerikoksia
34<br />
määrä vähentyi 17 prosenttia ja 62 prosenttia. Myönnettyjen ajokorttien määrän merkittävä<br />
lisäys vuosina 1996-97 johtui ajokorttiuudistuksesta.<br />
Taulukko 15<br />
Poliisin tietoon tulleet rikokset vuosina 1992-1999<br />
1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999<br />
Rikoslakirikokset 28 389536 383268 383351 381652 376842 373850 383479 396707<br />
Selvitetyt<br />
183473 171827 166751 170864 176842 171511 175696 177689<br />
rikoslakirikokset<br />
Hälytystehtävät 572000 552000 646641 729958 716343 734109 798070 863736<br />
Myönnetyt luvat 776000 718000 602000 708000 1036025 1235581 817647 882978<br />
Lähteet: Tilastokeskus; Poliisin tietoon tullut rikollisuus; hälytystehtävät: Poliisin tulostietojärjestelmä (Potti); luvat:<br />
SM/Poliisiosasto<br />
Jotta voidaan tutkia suoriterakenteen muutosta ja verrata suoritemäärien ja resurssien<br />
kehitystä, on suoritteet jotenkin laskettava yhteen. Suoritteista yhdistettiin poliisin tietoon<br />
tulleet rikoslakirikokset, selvitetyt rikoslakirikokset, myönnetyt luvat ja hälytystehtävät.<br />
Koska em. suoritteet vaativat erisuuruisen työpanoksen, niin suoritteiden yhteenlaskemiseksi<br />
ne painotettiin Poliisin tulostietojärjestelmästä saatujen tulosalueittaisilla (rikostorjunta,<br />
lupahallinto, yleinen järjestys ja turvallisuus ja liikenneturvallisuus) työajoilla käyttäen<br />
vuosien 1989 ja 1999 työaikojen keskiarvoja 29 . Sisäisen tukitoiminnan (toimintaedellytysten<br />
turvaaminen ja ei-tulosaluetta) työaikaosuus jaettiin tasan kaikille neljälle tulosalueelle.<br />
Suoritteiden painotuksen jälkeenkin ajokorttiuudistuksesta aiheutunut myönnettyjen lupien<br />
määrän kasvu vuosina 1996 ja 1997 nosti kokonaissuoritetasoa ko. vuosina ja siten<br />
suoritetason lasku vuonna 1998 on tulkittavissa paluuseen ns. normaalitoimintaan myös<br />
lupahallinnossa.<br />
Kuvio 9<br />
Poliisin toimintaan liittyvät työpanoksella painotetut suoritteet 1992-1999<br />
800000<br />
700000<br />
600000<br />
500000<br />
400000<br />
300000<br />
200000<br />
100000<br />
0<br />
1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999<br />
Myö n n e tyt lu va t<br />
Hälytystehtävät<br />
Poliisin tietoon tulleet rikoslakirikokset Selvitetyt rikos lakirikoks et<br />
Liikennerikokset<br />
28 Ei sisällä vuonna 1999 rikoslain piiriin siirtyneitä liikennerikoksia.<br />
29 Tulosalueittaiset työaikaosuudet vuosien 1989 ja 1999 keskiarvoina: rikostorjunta 35 %, lupahallinto 12 %,<br />
yleinen järjestys ja turvallisuus 41 % ja liikenneturvallisuus 12 %.
35<br />
Julkisten palvelujen kokonaistuottavuuden ja työntuottavuuden <strong>arviointi</strong> resurssien ja<br />
suoritteiden määräkehityksellä on ongelmallista, myös poliisitoimessa. Suoritteiden osalta<br />
ongelmana on, että tilastoituna on vain osa suoritteista. Tilastoista puuttuvat poliisiresursseja<br />
vaativat muun muassa poliisin ennaltaehkäiseväntyön suoritteet, valvontatehtävien<br />
suoritteet, 1990-luvun puolivälissä aloitetun lähipoliisitoiminnan suoritteet ja kansainväliset<br />
tehtävät. Lisäksi on otettava huomioon tehtävien sisällöllisen muutoksen mahdollinen<br />
vaikutus kustannuksiin. Seuraava kuva on siten suuntaa antava arvioitaessa poliisitoimen<br />
tuottavuuden kehitystä, koska todelliset suoritemäärät ovat kuviossa esitettyjä suuremmat.<br />
Kuvio 10<br />
Poliisitoimen resurssit ja suoritteet (kuvio 9) vuosina 1992-1999,<br />
indeksi 1992=1<br />
1,25<br />
1,20<br />
1,15<br />
1,10<br />
1,05<br />
1,00<br />
0,95<br />
0,90<br />
0,85<br />
1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999<br />
Suoritteet<br />
Kustannuksia vastaava kokoaikainen henkilöstö<br />
Kustannukset ilman ulosotto- ja syyttäjätointa<br />
2.4 Vertailu muiden julkisten palvelujen resurssikehitykseen<br />
Seuraavassa verrataan poliisitoimen ja rajavartio- ja tullilaitoksen resurssien kehitystä<br />
vuosina 1992-99. Poliisitoimesta kuviossa on esitetty kiinteähintaisten kustannusten kehitys,<br />
jolloin mukana ovat muutkin kuin poliisitoimen momentilta rahoitetut menot. Tulli- ja<br />
rajavartiolaitoksen menot ovat toimintamenoja. Menotasojen eroista johtuen vertailu<br />
esitetään indeksinä.
36<br />
Kuvio 11<br />
Poliisitoimen, tulli- ja rajavartiolaitoksen kiinteähintaisten menojen kehitys vuosina 1992-<br />
1999, indeksi 1992=1<br />
1,10<br />
1,05<br />
1,00<br />
0,95<br />
0,90<br />
0,85<br />
0,80<br />
1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999<br />
Poliisitoim i, kustannukset<br />
Rajavartiolaitos ,m enot<br />
Rajavartiolaitos , toim intam enot<br />
Tullila itos , kä yttöm eno t<br />
Vuosina 1992-94 poliisitoimen kustannukset ja tulli- ja rajavartiolaitoksen toimintamenot<br />
laskivat ja vuonna 1993 menojen lasku oli suurin tullilaitoksessa. Vuosina 1994-96<br />
poliisitoimen reaalikustannukset kasvoivat voimakkaammin kuin tullilaitoksen reaalimenot<br />
ja vuosina 1996-98 tilanne oli päinvastainen. Tullilaitoksen kiinteähintaiset menot<br />
saavuttivat vuoden 1992 tason vuonna 1998, vuotta myöhemmin kuin poliisitoimen<br />
kustannukset ja kummankin reaalimenot/kustannukset olivat vuonna 1999 kuusi prosenttia<br />
korkeammat kuin vuonna 1992. Rajavartiolaitoksen ja poliisitoimen<br />
reaalimenojen/kustannusten lasku oli yhtä suuri vuoteen 1994 asti, jonka jälkeen<br />
rajavartiolaitoksen kokonaismenojen lasku jatkui ilma- ja vartiointialusten hankintamenojen<br />
ja rakentamismenojen voimakkaasti vähentyessä. Rajavartiolaitoksen kiinteähintaiset<br />
toimintamenot olivat vuonna 1999 lähes kuusi prosenttia alle vuoden 1992 tason.<br />
Seuraava kuvio esittää poliisitoimen, tulli- ja rajavartiolaitoksen henkilömäärän kehitystä.<br />
Poliisitoimen henkilöstössä on otettu huomioon virkasiirrot siten, että henkilömäärät<br />
vastaavat edellisessä kuviossa esitettyjä kustannustietoja ja ovat kokoaikaisiksi muutettuja<br />
henkilöitä ja siten vertailukelpoisia tulli- ja rajavartiolaitoksen henkilötyövuositietojen<br />
kanssa.
37<br />
Kuvio 12<br />
Poliisitoimen, tulli- ja rajavartiolaitoksen henkilömäärän kehitys vuosina 1992-1999<br />
12000<br />
10000<br />
8000<br />
6000<br />
4000<br />
2000<br />
0<br />
Poliisitoimi Rajavartiolaitos Tullilaitos<br />
1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999<br />
Poliisitoimen ja tullilaitoksen henkilömäärän kehitys muistuttavat toisiaan. Poliisitoimen<br />
henkilöstömäärä kääntyi kasvuun vuonna 1994, tullilaitoksen pari vuotta myöhemmin.<br />
Vuonna 1999 kummankin laitoksen henkilömäärä oli kolme prosenttia pienempi kuin<br />
vuonna 1992. Rajavartiolaitoksen henkilömäärä on tasaisesti vähentynyt ja<br />
henkilötyövuosikehitys vastaa toimintamenokehitystä.<br />
Kuvio 13<br />
Poliisitoimen, tulli- ja rajavartiolaitoksen henkilömäärän kehitys vuosina 1992-1999,<br />
indeksi 1992=1<br />
1,05<br />
1,00<br />
0,95<br />
0,90<br />
0,85<br />
1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999<br />
Poliisitoimi Rajavartiolaitos Tullilaitos
38<br />
Resurssikehitystä voidaan tarkastella suhteuttamalla henkilömäärä kiinteähintaisiin<br />
kustannuksiin/menoihin kuten on tehty seuraavassa kuvassa. Kokoaikaisesti toimivaa<br />
henkilöä tai henkilötyövuotta kohden lasketut kustannukset kohosivat poliisitoimessa ja<br />
tullilaitoksessa keskimäärin yhdeksän prosenttia ja rajavartiolaitoksen toimintamenot runsaat<br />
kaksi prosenttia.<br />
Kuvio 14<br />
Poliisitoimen, tulli- ja rajavartiolaitoksen kiinteähintaiset menot /henkilötyövuosi vuosina<br />
1992-1999, 1000 mk<br />
350<br />
300<br />
250<br />
200<br />
150<br />
100<br />
50<br />
0<br />
Poliisitoimi Rajavartiolaitos Tullilaitos<br />
1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999<br />
Rajavartiolaitoksen menoina on käytetty toimintamenoja, joihin ei sisälly erilaisten alusten<br />
hankintamenoja eikä rakentamisesta aiheutuneita menoja. Toimintamenoihin sisältyy kaikki<br />
kustannusarvioltaan tai yksikköhinnaltaan alle viiden miljoonan markan kalustohankinnat ja<br />
kiinteistöjen korjaushankkeet, mikä on pääasiallisena syynä rajavartiolaitoksen muita<br />
korkeampaan menotasoon.<br />
Seuraavaksi vertaillaan peruspalveluina pidettyjen hyvinvointipalvelujen resurssien kehitystä<br />
poliisitoimen resurssien kehitykseen. Koska sekä kustannukset/menot että henkilömäärät<br />
ovat vertailtavissa palveluissa tasoltaan niin erisuuruiset, resurssien kehitys esitetään<br />
ainoastaan indeksikuviona.<br />
Poliisitoimen kiinteähintaisten kustannusten kehitys oli samansuuntainen kuin<br />
terveyspalvelujen, peruskoulujen sekä sosiaalipalvelujen vuosina 1992-94. Vuonna 1994<br />
poliisitoimen kustannusten lasku ja sosiaalipalvelujen käyttömenojen lasku taittui.<br />
Terveyspalvelujen käyttömenojen lasku jatkui vuoteen 1995 asti. Vuonna 1998 poliisitoimen<br />
kustannukset ja terveyspalvelujen käyttömenot olivat pari prosenttia korkeammat ja<br />
sosiaalipalvelujen käyttömenot 11 prosenttia korkeammat kuin vuonna 1992. Peruskoulujen<br />
käyttömenot laskivat vuoteen 1994 asti eivätkä saavuttaneet vuoden 1992 reaalitasoa<br />
vuoteen 1998 mennessä, vaan olivat noin kolme prosenttia alemmat kuin vuonna 1992.
39<br />
Kuvio 15<br />
Poliisitoimen kustannusten ja hyvinvointipalvelujen käyttömenojen kehitys vuosina 1992-<br />
1998, vuoden 1999 hinnoin, indeksi 1992=1<br />
1,15<br />
1,10<br />
1,05<br />
1,00<br />
0,95<br />
0,90<br />
0,85<br />
1992 1 993 1 994 1 995 1 996 1997 1998<br />
Poliisitoimi<br />
Sosiaalipalvelut<br />
Terveyspalvelut<br />
Peruskoulut<br />
Poliisitoimen henkilömäärä laski vuosina 1992-94 suhteellisesti enemmän kuin terveys- ja<br />
sosiaalipalvelujen ja peruskoulujen lukuun ottamatta vuotta 1993, jolloin peruskoulujen<br />
henkilöstömäärä väheni suhteellisesti enemmän kuin poliisitoimen. Ainoastaan kaikkien<br />
sosiaalipalvelujen henkilömäärä saavutti lamaa edeltäneen tason vuonna 1996, poliisitoimen<br />
ja peruskoulu- ja terveyspalvelujen henkilömäärät olivat vuonna 1998 muutaman prosentin<br />
pienemmät kuin vuonna 1992. Seuraavassa kuviossa poliisitoimen henkilömäärä on laskettu<br />
samoin perustein kuin verrattaessa tulli- ja rajavartiolaitoksen henkilöstömäärää<br />
poliisitoimen henkilöstöön.<br />
Kuvio 16<br />
Poliisitoimen ja hyvinvointipalvelujen henkilöstö vuosina 1992-1998,<br />
indeksi 1992=1<br />
1,06<br />
1,04<br />
1,02<br />
1,00<br />
0,98<br />
0,96<br />
0,94<br />
0,92<br />
0,90<br />
1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998<br />
Poliisitoimi Terveyspalvelut Sosiaalipalvelut Peruskoulut
40<br />
2.5 Yhteenveto resurssien ja suoritteiden kehityksestä<br />
Palvelutoiminnan resursseja on mitattu sekä kiinteähintaisilla kustannuksilla/menoilla että<br />
henkilömäärillä. Tarkastelluilla palvelualoilla kiinteähintaiset menot kääntyivät laskuun<br />
vuoden 1992 jälkeen taloudellisesta taantumasta aiheutuneiden julkisten menojen<br />
leikkausten seurauksena. Talouden elpyessä myös julkisesti rahoitettujen palvelujen menojen<br />
lasku pysähtyi ja kääntyi nousuun ja vuonna 1999 tarkasteltujen palvelujen reaalimenot<br />
olivat korkeammat kuin vuonna 1992 rajavartiolaitosta ja peruskouluja lukuun ottamatta.<br />
Selvityksessä esitetyt meno- ja kustannustiedot on muutettu kiinteähintaisiksi eri palvelujen<br />
panosten hintakehitystä kuvaavien indeksien avulla. Käytetyt indeksit ovat julkisten menojen<br />
hintaindeksin eri alaindeksejä. Näiden indeksien käyttö merkitsee sitä, että esitetyt<br />
kustannus- ja menotiedot kuvaavat palvelujen resurssimäärän kehitystä. Panoshintojen<br />
muutokset, kuten henkilöstön ansiotason nousu, eivät siten vaikuta esitettyihin kustannus- ja<br />
menokehitystä kuvaaviin lukuihin. Jos käypähintaiset kustannukset olisi muutettu<br />
kiinteähintaisiksi kansantalouden yleistä hintakehitystä kuvaavien hintaindeksien, kuten<br />
kuluttajahintaindeksin, avulla, tulokseksi olisi saatu huomattavasti voimakkaampi<br />
kustannusten kasvuarvio.<br />
Poliisitoimen kustannukset ja terveyspalvelujen käyttömenot saavuttivat vuoden 1992 tason<br />
vuonna 1997. Sosiaalipalvelujen käyttömenot olivat reaalisesti vuoden 1992 tasolla vuonna<br />
1995 ja tullilaitoksen menot vuonna 1996. Vuonna 1999 sekä poliisitoimen kustannukset<br />
että tullilaitoksen menot olivat reaalisesti noin kuusi prosenttia suuremmat kuin vuonna<br />
1992. Poliisitoimen kustannusten ja hyvinvointipalvelujen käyttömenojen vertailujakso oli<br />
1992-98 hyvinvointipalvelujen käyttömenotietojen puuttuessa vuodelta 1999. Vuonna 1998<br />
poliisitoimen kustannukset ja terveyspalvelujen käyttömenot olivat keskimäärin kaksi<br />
prosenttia korkeammat kuin vuonna 1992. Sosiaalipalvelujen käyttömenot olivat reaalisesti<br />
11 prosenttia suuremmat vuonna 1998 kuin vuonna 1992. <strong>Poliisitoiminnan</strong> kustannusten<br />
tarkastelussa on syytä muistaa, että toisin kuin monien muiden palvelujen käyttömenoihin,<br />
poliisitoiminnan kustannuksiin sisältyy henkilöstön peruskoulutuksesta aiheutuvat<br />
kustannukset.<br />
Rajavartiolaitoksen menot laskivat koko tarkasteluajan ilma- ja vartioalusten<br />
hankintamenojen ja rakentamisen menojen laskiessa voimakkaasti ko. vuosina ja olivat<br />
alimmillaan vuonna 1996. Vuonna 1999 rajavartiolaitoksen toimintamenot olivat kuusi<br />
prosenttia ja kokonaismenot kolme prosenttia alemmat kuin vuonna 1992. Myös<br />
peruskoulujen käyttömenot olivat noin kolme prosenttia alemmat vuonna 1998 kuin vuonna<br />
1992.<br />
Palvelujen henkilöstömäärä pieneni menoleikkausten seurauksena, mutta menojen kasvu ei<br />
heijastunut vastaavalla määrällä henkilömäärän kehitykseen, vaan lähes kaikissa<br />
tarkastelluissa palveluissa henkilökuntaa oli vuonna 1999/98 vähemmän kuin vuonna 1992.<br />
Vuonna 1999 poliisitoimen ja tullilaitoksen ja vuonna 1998 terveyspalvelujen henkilömäärä<br />
oli edelleen 2-3 prosenttia pienempi kuin vuonna 1992. Peruskoulujen henkilömäärä oli<br />
vuonna 1998 vielä kuusi prosenttia ja rajavartiolaitoksen vuonna 1999 kahdeksan prosenttia<br />
pienempi kuin vuonna 1992. Ainoastaan sosiaalipalvelujen henkilömäärä oli vuonna 1998<br />
neljä prosenttia suurempi kuin vuonna 1992.
41<br />
Tarkastelluilla palvelualoilla palvelusuoritteet eivät vähentyneet samassa suhteessa kuin<br />
henkilökunta. Pikemminkin vähenevillä henkilömäärillä aikaansaatiin vähintään sama määrä<br />
suoritteita kuin ennenkin.<br />
Poliisitoimen suoritteiden määrän voi arvioida kasvaneen vaikka jätettäisiin ottamatta<br />
huomioon vuoden 1996 ajokorttiuudistuksen aiheuttama myönnettyjen lupien määrän kasvu.<br />
Tulosten perusteella poliisitoiminnan, rajavartiolaitoksen, tullilaitoksen ja<br />
hyvinvointipalvelujen toiminnallinen tehokkuus parani vuosina 1992-98/99. Myös<br />
toiminnan taloudellisen tehokkuuden voidaan arvioida kohonneen, sillä palvelujen<br />
keskeisten suoritteiden määrä kasvoi enemmän kuin reaalimenot. On myös otettava<br />
huomioon palvelutehtävien sisällölliset muutokset, atk:n ja muun uuden tekniikan<br />
käyttöönotto ja esimerkiksi poliisitoimessa kansainvälisten tehtävien lisääntyminen on paitsi<br />
lisännyt kustannuksia, myös vaatinut henkilökunnan kouluttautumista varsinaisen<br />
palvelutoiminnan ohessa.<br />
Kansainvälisen kilpailun vuoksi ansiotulojen verotuksen alentaminen tullee jatkumaan ja<br />
siten se vähentää julkista rahoitusvaraa ja luo julkisille palveluille tiukat budjetti- ja<br />
resurssirajoitteet. Peruspalvelujen kehittämiselle tulee olemaan myös haasteena<br />
ammattitaitoisen henkilökunnan saatavuus. Ammattitaitoisen henkilökunnan saatavuuteen<br />
vaikuttaa alan koulutukseen hakeutuminen ja alalla pysyminen, mihin puolestaan vaikuttaa<br />
muun muassa alan ansiotaso. Sekä valtion että kuntien tuottamien peruspalvelujen<br />
ansiotasoa on arvosteltu alan koulutusta ja työn vastuullisuutta tai vaativuutta<br />
vastaamattomaksi. Paine nostaa julkisesti rahoitettujen peruspalvelujen ansiotasoa korostaa<br />
palvelujen kustannustehokkuuden ja tuottavuuden parantamista, toiminnan<br />
tarkoituksenmukaista suunnittelua ja palvelutuottajien välistä yhteistyötä palvelutarpeen<br />
mukaisten palvelujen tuottamiseksi.<br />
3. TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOKSIA 1990-LUVULLA<br />
Työryhmä arvioi 1990 –luvulla tapahtuneita toimintaympäristömuutoksia, joilla on ollut<br />
vaikutusta poliisipalvelujen kysyntään sekä poliisityön luonteen muuttumiseen.<br />
Muutostekijöiden arvioinnissa on käytetty mm. poliisin toimintaympäristöä arvioivan<br />
asiantuntijaryhmän perusraporttia ja siihen liittyvää tausta-aineistoa sekä tutkimusjohtaja<br />
Kauko Aromaan, dosentti Mika Mannermaan ja dosentti Sirpa Virran<br />
asiantuntijakuulemisia. Lisäksi on hyödynnetty poliisihallinnossa aiemmin tehtyjä<br />
toimintaympäristön analyysejä ja <strong>arviointi</strong>ryhmän jäsenten tekemiä erillisselvityksiä.<br />
Kansainvälistymiseen ja teknologiseen kehityksen liittyen työryhmä muodosti erillisen<br />
alatyöryhmän muutostekijöiden selvittämiseksi.<br />
3.1 Rikollisuuden kehitys ja sen taustatekijät<br />
Poliisin tietoon tulleiden rikoslakirikosten määrä väheni 1990-luvun alusta aina vuoteen<br />
1997 saakka. Tämän jälkeen rikoslakirikosten määrä on kasvanut vuonna 1998 2,5<br />
prosentilla ja vuonna 1999 3,5 prosentilla ja vuoden 2000 ennakkotietojen (tammimarraskuu)<br />
mukaan kasvu jatkuu samansuuruisena. Näissä luvuissa ei ole mukana rikoslain<br />
piiriin vuonna 1999 siirrettyjä liikennerikoksia. Jos tilannetta verrataan 1980-luvun alkuun<br />
rikoslakirikosten määrä on nyt noin 80 % suurempi kuin tuolloin.
42<br />
Kuvio 17<br />
Poliisin tietoon tulleet rikoslakirikokset ja selvitetyt rikoslakirikokset v. 1980-1999<br />
Lkm<br />
500 000<br />
450 000<br />
400 000<br />
350 000<br />
300 000<br />
250 000<br />
200 000<br />
150 000<br />
100 000<br />
50 000<br />
0<br />
Rikoslakirikokset<br />
Selvitetyt RL-rikokset<br />
Lähde: Tilastokeskus; Poliisin tietoon tullut rikollisuus<br />
Vuonna 1991 lainmuutos ja siitä johtunut tilastokäytännön muutos. Maksuvälinepetoksen tilastoyksikön<br />
muutoksesta johtuen luku ei ole vertailukelpoinen edellisen vuoden vastaavaan lukuun.<br />
Kasvavia rikollisuuden lajeja ovat olleet erityisesti huumausainerikokset, varkaudet,<br />
pahoinpitelyt ja ajoneuvoihin liittyvät rikokset.<br />
Rikosten viimeaikaisen kasvun taustalla on ennen kaikkea huumausaineongelman<br />
paheneminen ja sen myötä lisääntynyt omaisuus- ja muu oheisrikollisuus. Omaisuusrikosten<br />
määrään on vaikuttanut osaltaan myös varastettavan omaisuuden lisääntyminen, jolloin<br />
rikosten kohteina ovat olleet mm. autot, polkupyörät, matkapuhelimet ja muut elektroniset<br />
laitteet.<br />
Kuvio 18<br />
Poliisin tietoon tulleet huumausainerikokset (lievät ja törkeät yhteensä) v. 1983-1999<br />
Lkm<br />
Huumausainerikokset<br />
14 000<br />
12 000<br />
10 000<br />
8 000<br />
6 000<br />
4 000<br />
2 000<br />
0<br />
Lähde: Tilastokeskus; Poliisin tietoon tullut rikollisuus<br />
Vuoden 1995 luvussa on huumausainerikosten kirjaamiskäytännöstä aiheutunut poikkeama, joka ei kuvaa<br />
rikosten todellista määrää. Poliisin tietoon tulleiden huumausainerikosten todellinen määrä on ollut tasaisesti ja<br />
melko jyrkästi kasvava koko 1990-luvun.
43<br />
Huumausaineiden käyttöön liittyy usein taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia ja käyttö johtaa<br />
tavallisesti ainakin ongelmakäyttäjien kohdalla voimakkaaseen syrjäytymiseen<br />
yhteiskunnasta. Syrjäytymiskehitys on 1990-luvun lopulla edelleen voimistunut. Ilmiön<br />
oletetaan jatkuvan ja tilannetta pahentaa hyvinvointipalveluihin (esim. mielenterveys-,<br />
päihde- ja muihin sosiaali- ja terveyspalveluihin) jo kohdistuneet säästötoimenpiteet, jotka<br />
vaikuttavat osaltaan poliisin tehtävien lisääntymiseen. Huumeiden käyttäjien määrä on<br />
moninkertaistunut 1990-luvun aikana ja käyttäjät ovat yhä nuorempia.<br />
Pahoinpitelyrikoksia tulee nykyään poliisin tutkittavaksi aikaisempaa enemmän. Kasvun<br />
yhtenä taustatekijänä on ilmoitusalttiuden lisääntyminen. Erityisesti naisiin kotona<br />
kohdistuvista pahoinpitelyistä yhä useampi tulee nykyään poliisin tietoon. 30 Kun yksityisellä<br />
paikalla tapahtuneet pahoinpitelyt tulivat v. 1995 virallisen syytteen alaisiksi, poliisin<br />
tutkittavaksi tulevien tapausten määrä lisääntyi myös tämän vuoksi. Kaupungistumisen<br />
jatkuminen, väestön polarisoituminen ja alkoholin kulutuksen kasvu tulevat lisäämään<br />
pahoinpitelyjen määrää tulevaisuudessa.<br />
Henkirikosten määrä on viime vuosikymmeninä kasvanut hitaasti ja tasaisesti. Kasvun<br />
taustalla on kolme tekijää; alkoholin kulutuksen kasvu, väestön ikääntyminen sekä<br />
kaupungistuminen. Näiden muutostekijöiden jatkuminen tulee myös lähitulevaisuudessa<br />
lisäämään henkirikosten määrää ja uutena muutostekijänä on syrjäytymisprosessin<br />
jatkuminen, joka kohottaa myös nuoremman miesväestön henkirikosriskiä. Ainoastaan<br />
väestön ikärakennetekijä muuttuu aikaa myöten henkirikoksia vähentävään suuntaan. 31<br />
Kuvio 19<br />
Poliisin tietoon tulleet henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset v. 1983-1999<br />
Lkm<br />
Henkeen ja terveyteen kohd. rikokset<br />
35 000<br />
30 000<br />
25 000<br />
20 000<br />
15 000<br />
10 000<br />
5 000<br />
0<br />
Lähde: Tilastokeskus; Poliisin tietoon tullut rikollisuus<br />
Kaupungistumiseen ja väestön keskittymiseen liittyvä sosiaalisen kontrollin heikkeneminen<br />
mahdollistaa osaltaan rikollisuuden kasvun. Tämä koskee sekä vakavaa rikollisuutta että<br />
30 Aromaa & Heiskanen: Väkivalta. Julkaisussa Tapaturmat, väkivalta ja rikoksen pelko, 1999<br />
31 Aromaa Kauko. Odotettavissa lähivuosina. Suomen rikollisuuden lähiaikojen näkymiä. Työryhmälle<br />
14.2.2000 luovutettu moniste.
44<br />
tavanomaista pikkurikollisuutta, kuten vahingontekoja, varkauksia ja näpistyksiä.<br />
Sosiaalisen kontrollin heikkeneminen merkitsee myös sitä, että lähtökohdat rikosten<br />
selvittämiselle heikkenevät.<br />
Poliisityön luonteeseen 1990-luvulla vaikuttanut piirre on myös rikollisuuden<br />
ammattimaistuminen ja organisoituminen. Myös tämän kehityssuunnan oletetaan jatkuvan.<br />
Se tarkoittaa suomalaisen alamaailman laajenemista ja sen vaarallisuusasteen vähittäistä<br />
kohoamista. Tähän liittyen 1990-luvulla tapahtunut rajojen avautuminen on merkinnyt myös<br />
suomalaisen ja ulkomaisen alamaailman vähittäistä verkostoitumista 32 .<br />
Schengen-sopimuksen mukanaan tuoma EU:n sisärajojen merkityksen väheneminen tulee<br />
vaikuttamaan poliisin toimintaan merkittävästi. Ns. itärikollisuus on olennainen osa tätä<br />
kansainvälistymiskehitystä. Järjestäytynyt ja yritysorganisaatioita hyväksi käyttävä<br />
itärikollisuus esiintyy mm. keskusrikospoliisin tutkintatyössä huomattavan suurina ja<br />
vaikeasti selvitettävinä juttukokonaisuuksina. Itärikollisuuden vaikutus on Suomessa alkanut<br />
tuntua etenkin voimakkaasti kasvaneen huumausainerikollisuuden muodossa. Laajojen ja<br />
mutkikkaiden rikoskokonaisuuksien paljastuminen on tehnyt myös virka-apuasioista entistä<br />
vaativampia. Kansainvälistymiskehitys tuo tullessaan myös uusia yhteistyömuotoja<br />
esimerkiksi rikostorjuntasopimusten laadinnan muodossa.<br />
Poliisipalvelujen tarpeeseen vaikuttavista toimintaympäristön muutoksista oli 1990-luvun<br />
lopulla jo nähtävissä myös aivan uudentyyppisen toimintaympäristön syntyminen. Internetin<br />
käytön määrällinen kasvu ajoittui vuosikymmenen lopulle eikä kasvulle näy rajoja. Internetin<br />
myötä on syntynyt uusi "rajaton" tila, johon liittyy myös rikollisuutta, sen ehkäisyä ja<br />
valvontaa. Tämän uuden toimintaympäristön puitteissa rikollisuuden määritelmä on<br />
laajentunut entisestään ja vaatimukset poliisin kvalifikaatioille ja resursseille ovat vielä<br />
vaikeasti arvioitavissa.<br />
Onko julkinen poliisiorganisaatio edes paras mahdollinen vastaus tämän<br />
virtuaalipoliisitoiminnan vaatimuksiin. Tätä kysymystä on pohdittu mm. Yhdysvalloissa,<br />
jossa poliisi on sanonut ensin jopa antautuvansa sen edessä. Sittemmin (v. 1998)<br />
Yhdysvalloissa tehtiin kuitenkin merkittävä panostus perustamalla valtiollisen poliisin<br />
yhteyteen noin 300 milj. dollaria maksanut erillinen torjunta- ja tutkintayksikkö, jonka<br />
tehtävänä on kohdistaa huomionsa tietoverkkojen ja tietokoneiden mahdollistamaan<br />
uudenlaiseen rikollisuuteen.<br />
3.2 Turvallisuuden kehitys ja yksityinen turva-ala<br />
Kansalaisten kokemaa turvallisuuden tunnetta sekä heidän rikosuhrikokemuksiaan on<br />
seurattu kansallisten ja kansainvälisten uhri- ja turvallisuustutkimusten avulla. Tutkimusten<br />
mukaan turvattomuuden tunne ja rikosten pelko on 1990-luvulla lisääntynyt. Esimerkiksi<br />
vuosien 1993 ja 1998 välillä rikollisuuden pelko ja rikoksiin varautuminen olivat<br />
lisääntyneet 33 . Kansainvälisesti vertaillen turvallisuuden taso on kuitenkin vielä hyvä.<br />
32 Emt.<br />
33 Rikollisuustilanne 1999. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 175. Helsinki 2000.
45<br />
Turvattomuuden lisääntyminen on merkinnyt turvallisuusmarkkinoiden laajentumista.<br />
Yksityinen turva-ala on kasvanut nopeasti. Kehitystä on tulkittu myös siten, että yksityinen<br />
turva-ala on täyttänyt tyhjiön siellä, missä poliisi on joutunut vetäytymään resurssipulan<br />
takia 34 .<br />
Yksityinen turvasektori on kasvanut nopeasti ja hakeutunut joustavasti vastaamaan<br />
maksukykyisten, pääasiassa yhteisötyyppisten asiakkaiden turvallisuustarpeisiin. Yritys- ja<br />
toimipaikkarekisterin 35 mukaan yksityisten etsivä-, vartiointi- ja turvallisuuspalvelujen<br />
henkilöstömäärä on kasvanut vuodesta 1995 vuoteen 1998 noin 980 työntekijällä, missä on<br />
kasvua 31 prosenttia.<br />
Kuvio 20<br />
Etsivä-, vartiointi- ja turvallisuuspalvelut v. 1995-1998<br />
ETSIVÄ- VARTIOINTI- JA<br />
TURVALLISUUSPALVELUT<br />
1995-1998<br />
5<br />
4<br />
3<br />
Henkilöstömäärä<br />
3,172<br />
3,647 3,797<br />
4,156<br />
2<br />
Liikevaihto,<br />
miljardia mk<br />
1<br />
0,597<br />
0,658<br />
0,776<br />
0,856<br />
0<br />
1995 1996 1997 1998<br />
Lähde: TK: yritys- ja toimipaikkarekisteri, toimipaikat toimialoittain, toimiala 746<br />
Rikosten lisääntyminen ja rikosten selvitysasteiden heikentyminen lisäävät helposti<br />
käsityksiä poliisin voimattomuudesta, mikä osaltaan lisää yksityisen turva-alan kysyntää.<br />
Lisäksi kansalaisten keskuudessa on nousemassa vaatimuksia rikollisuuskontrollin<br />
tiukentamisesta<br />
3.3 Kansainvälisen toiminnan kehitys<br />
Euroopassa tapahtuneiden suurten muutosten ja Euroopan unionin jäsenyyden myötä poliisin<br />
kansainvälinen toiminta laajeni Suomessa huomattavasti 1990-luvulla.<br />
34 Vartiointiliikkeiden puheenjohtaja Jorma Hakala, Helsingin Sanomien artikkeli, helmikuu 2000<br />
35 Tilastokeskus. Yritys ja toimipaikkarekisteri, toimipaikat toimialoittain, toimiala 746
46<br />
1990-luvun alussa keskeinen kansainvälisen toiminnan foorumi oli pohjoismainen yhteistyö,<br />
joka perustui pitkälti suoriin yhteyksiin eri pohjoismaiden välillä. Keskusrikospoliisissa oli<br />
kansainvälinen toimisto, joka hoiti yhteyksiä mm. Interpoliin. Huomattavaa oli, että<br />
esimerkiksi Venäjän kanssa ei ollut yhteistyötä rikostorjunnan alueella lainkaan.<br />
Tilanne on nopeasti muuttunut 1990-luvun alkupuolelta. Kansainvälisiä foorumeita ja<br />
vaikuttamiskanavia on paljon, ja ne toimivat osin rinnakkain ja päällekkäin. Keskeiset<br />
poliisiyhteistyön muodot esitellään lyhyesti seuraavassa.<br />
Pohjoismainen poliisiyhteistyö on toisaalta suoraa, yli rajojen tapahtuvaa paikallistason<br />
yhteistyötä eri maiden poliisiviranomaisten välillä. Toisaalta se on järjestäytyneempää ja<br />
suunnitelmallisempaa pohjoismaiden poliisijohdon välistä yhteistyötä. Tämä yhteistyö<br />
kohdistuu erityisesti järjestäytyneen ja monimutkaisen rikollisuuden torjuntaan.<br />
Pohjoismaisen yhteistyön tärkeä muoto on ns. PTN-yhteistyö, joka tulee sanoista polis och<br />
tull I Norden mot narkotika. Yhteistyön käynnistämisestä päättivät pohjoismaiden sosiaalija<br />
terveysministerit sekä oikeusministerit vuonna 1982 ja työ käynnistyi parin vuoden päästä.<br />
Osana yhteistyötä Suomen poliisilla on yhdysmies Kyproksella. PTN-yhdysmiehiä on<br />
kaikilla pohjoismailla yhteensä 36.<br />
Poliisin lähialueyhteistyö on kasvanut voimakkaasti 1990-luvulla. Lähialueyhteistyöllä<br />
tarkoitetaan rikostorjuntayhteistyötä ja siihen liittyvää operatiivista ja strategista yhteistyötä<br />
Venäjän, Viron, Latvian ja Liettuan kanssa. Yhteistyötä tehdään mm. erilaisissa avustus- ja<br />
kehitysprojekteissa. Poliisilla on yhdysmiehet Murmanskissa, Petrozavodskissa, Moskovassa<br />
(2 henkilöä), Pietarissa (2 henkilöä) ja Tallinnassa (2 henkilöä).<br />
Itämeren valtioiden välillä käynnistyi yhteistyö alueen pääministerien tekemän aloitteen<br />
pohjalta. Yhteistyön tavoitteena on torjua järjestäytynyttä rikollisuutta, erityisesti<br />
huumausainerikollisuutta, toteuttamalla käytännön yhteistyöprojekteja.<br />
EU-yhteistyö tapahtuu pääosin työryhmissä. Pääosa kokousvastuusta on ministeriössä, sen<br />
lisäksi KRP, SUPO ja Helsingin kihlakunnan poliisilaitos osallistuvat työryhmien<br />
kokouksiin. EU-yhteistyön taustalla ovat usein paineet poliittisella tasolla. Tästä ovat<br />
esimerkkinä Belgiassa nousseet pedofiilitapaukset, jotka johtivat aloitteisiin ylimmällä<br />
poliittisella tasolla. Yleensä Suomi ei ole ollut aloitteentekijänä EU-hankkeissa. Suomi on<br />
sijaintinsa ja muiden tekijöiden vuoksi syrjässä EU:n toiminnallisesta ytimestä, ja tästä<br />
syystä uudet ilmiöt tulevat Suomeen hieman myöhemmin kuin Euroopan keskeisimpiin<br />
osiin. Tietotekniikkaan liittyvä rikollisuus voi kuitenkin tulevaisuudessa olla alue, jossa<br />
Suomi tulee olemaan aloitteentekijänä.<br />
Schengen-yhteistyön tavoitteena on varmistaa vapaa liikkuminen jäsenvaltioiden välillä.<br />
Amsterdamin sopimuksella Schengen-yhteistyö siirtyi osaksi EU-yhteistyötä. Käytännön<br />
tavoitteena on poistaa rajatarkastukset jäsenvaltioiden väliltä.<br />
Tämän hetken keskeisin hanke poliisitoiminnan kannalta on Suomen liittyminen SIStietojärjestelmään,<br />
jonka soveltaminen aloitetaan maaliskuussa 2001. Suomessa Schengentietojärjestelmän<br />
kehittämisestä vastaa poliisi ja sitä tulevat käyttämään poliisin lisäksi<br />
rajavartiolaitos, ulkomaalaishallinto ja tullihallinto.
47<br />
Schengen-yhteistyön käynnistyminen edellyttää Sirene-toimiston perustamista. Tämä on<br />
toimisto, joka vastaa SIS-tietojärjestelmän kautta lähetettyihin kyselyihin 24 tuntia<br />
vuorokaudessa. Suomen Sirene-toimiston ylläpitämiseksi on perustettu 27 uutta virkaa.<br />
Euroopan poliisiviraston Europolin toiminta käynnistyi virallisesti 1999, mutta sitä oli<br />
valmisteltu edeltävän vuosikymmenen ajan. Europol on osa EU-yhteistyötä, sillä sen korkein<br />
päättävä elin on EU:n ministerineuvosto. EU:n tehtävänä on vaihtaa rikostiedustelutietoja<br />
jäsenmaiden kesken, valmistella selontekoja ja analyyseja, avustaa jäsenmaita käynnissä<br />
olevien operaatioiden toteuttamisessa sekä järjestää asiantuntijakokouksia jäsenmaiden<br />
välisen yhteistyön tehostamiseksi. Uusi yhteistyömuoto on yhteiset tutkintaryhmät.<br />
Europolin korkein hallintoelin on hallintoneuvosto, joka kokoontuu keskimäärin kerran<br />
kuukaudessa. Lisäksi erilaiset asiantuntijaelimet, kuten talouskomitea, kokoontuvat<br />
säännöllisesti. Vuonna 2000 operatiivisen tason kokouksia järjestettiin 55. Osana yhteistyötä<br />
poliisilla ja tullilla on yhdysmiehet Europolin päämajassa Haagissa.<br />
Perinteinen kansainvälinen rikospoliisiyhteistyö on jatkunut, syventynyt ja monipuolistunut<br />
myöskin kansainvälisen rikospoliisijärjestön I.C.P.O – Interpol`in puitteissa. Järjestön<br />
jäsenmäärä on tällä hetkellä 178. Suomen poliisilla on tällä hetkellä yksi yhdysmies järjestön<br />
päämajassa Lyonissa. Yleiskokouksen lisäksi Interpol järjestää vuosittain alueellisia<br />
kokouksia sekä kymmeniä operatiivisen tason kokouksia.<br />
Suomi on ollut mukana vuodesta 1996 alkaen myös EU-maiden liikennepoliisien<br />
verkostossa (TISPOL). Suomi on nimennyt edustajansa tämän elimen neuvostoon ja<br />
osallistunut useisiin sen toimesta toteutettuihin EU-maiden poliisien yhteisiin<br />
tehovalvontaiskuihin.<br />
Yhdistyneiden kansakuntien piirissä tapahtuva poliisiyhteistyö on pääosin kansainvälisten<br />
sopimusten valmistelua, joka tapahtuu ministeriötasolla. Yhteistyön painopisteet ovat olleet<br />
huumerikostorjunta ja kansainvälisen rikollisuuden torjunta.<br />
Siviilipoliisitoiminta on Yhdistyneiden kansakuntien, Länsi-Euroopan puolustusliiton ja<br />
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön rauhanturvaamistoimintaan liittyvää<br />
poliisitarkkailijatoimintaa. Poliisitarkkailijatehtäviin osallistuu keskimäärin noin 40 poliisia<br />
vuodessa. Vuonna 1999 näissä tehtävissä työskenteli yhteensä 46 suomalaista siviilipoliisia,<br />
joiden yhteenlaskettu henkilötyövuosipanos oli 27 henkilötyövuotta. Voidaan arvioida, että<br />
Suomelta pyydetään tulevaisuudessa yhä suurempaa panosta kansainväliseen<br />
siviilipoliisitoimintaan.<br />
Suomella on voimassa oleva kahdenvälinen rikoksentorjuntasopimus Venäjän ja Baltian<br />
maiden kanssa. Puolan ja Turkin kanssa neuvotellut sopimukset ovat valmiina, mutta eivät<br />
vielä voimassa. Sopimusneuvottelut Unkarin kanssa ovat kesken.<br />
Kansainvälinen koulutus- ja tutkimusyhteistyö on laajentunut tasaisesti koko 1990-luvun<br />
ajan. Koulutusyhteistyö on perustunut mm. vastavuoroisuuteen ja vuosikymmenen<br />
loppupuolelta yhä enemmän myös sopimusperustaiseen koulutukseen, esim. Viron<br />
Poliisiakatemian kanssa. 1990-luvulla kansainvälistä yhteistyötä on ollut mm.<br />
pohjoismaisten poliisikorkeakoulujen, Saksan ja Hollannin poliisikorkeakoulujen kanssa.<br />
Tutkimusyhteistyön kansainvälistyminen on perustunut pääasiassa alan tutkijoiden
48<br />
ulkomaisiin yhteistyöhankkeisiin. Poliisiammattikorkeakoulu on solminut myös<br />
tutkijanvaihtosopimuksia esim. New Yorkin ja Irlannin poliisin kanssa.<br />
EU:n huippukokouksessa Tampereella 1999 puhuttiin suurkaupunkien turvallisuuden<br />
kehittämisestä ja mahdollisesta yhteistyöstä myös sen suhteen. Monikulttuurisuuden<br />
lisääntyminen on eurooppalaista todellisuutta, joka tapahtuu Suomessa viiveellä, mutta<br />
johon voidaan suhtautua myös voimavarana ja kulttuurisena rikkautena. Kun ajatellaan<br />
poliisitoiminnan <strong>arviointi</strong>a asiakasnäkökulmasta niin kansainvälistymisen myötä<br />
asiakaskuntakin kasvaa ja muuttuu entistä heterogeenisemmaksi.<br />
3.4 Teknologian kehitys<br />
Toinen poliisin toimintaan merkittävästi vaikuttanut kehityslinja on teknologian kehitys.<br />
Tämän vaikutukset näkyvät ja vaikuttavat poliisin kaikessa toiminnassa. Teknologian<br />
kehitys on toisaalta antanut uusia mahdollisuuksia poliisitoiminnalle ja poliisin palveluille,<br />
toisaalta se merkitsee jatkuvaa ja pakollistakin resurssien uudelleen kohdentamista, jotta<br />
poliisi pysyisi kehityksessä mukana. Rikolliset ja rikollinen toiminta hyödyntävät<br />
teknologian tuomia uusia mahdollisuuksia heti kun se on mahdollista.<br />
Ajoneuvot. Vuonna 2000 poliisilla on käytössään noin 1400 autoa. Näistä kaksi kolmasosaa<br />
on varustettu kiintein, näkyvin poliisitunnuksin, yksi kolmannes on siviiliautoja. Poliisin<br />
ajoneuvojen huollontarve on alentunut 1990-luvulla, koska ajoneuvojen laatu on parantunut<br />
ja määräaikahuoltovälit ovat pidentyneet. Vuonna 1997 keskimääräinen auton käyttöikä oli<br />
5,5 vuotta mutta vuonna 2000 se oli jo 7 vuotta. Käyttöiän nousu lisää huoltotarvetta ja<br />
vastaavasti huoltokustannuksia.<br />
Viestintävälineiden osalta merkittävin hanke on ollut TETRA-standardiin perustuva<br />
VIRVE-viranomaisradioverkon kehittäminen, joka käynnistyi 1997 ja on suunnitelmien<br />
mukaan tarkoitus ottaa täysipainoisesti käyttöön 2000-luvun alkuvuosina. Se mahdollistaa<br />
monien tietojärjestelmien syöttö- ja tiedonhakutoimintojen siirtämisen ajoneuvoihin ja antaa<br />
näin mahdollisuuden lisätä poliisin näkyvyyttä, sillä tällä hetkellä em. toiminnot ovat ns.<br />
"sisätyötä" ja edustavat poliisin kenttätyössä erittäin suurta osaa kokonaistyöaikapanoksesta.<br />
Poliisi on käyttänyt atk-hankintoihin 1990-luvun jälkimmäisellä puoliskolla noin 25-30<br />
milj.mk vuodessa. Poikkeuksen muodostaa vuosi 1999, jolloin vuoteen 2000<br />
valmistautuminen kaksinkertaisti atk-hankintojen kustannukset. 1990-luvulla tapahtunutta<br />
muutosta kuvaa työasemien määrän kehitys. Kun 1990-luvun alussa poliisilla oli käytössään<br />
noin 200 työasemaa, niiden määrä oli vuoden 2000 alussa noin 8500.<br />
Poliisin atk-hankintoja koskevat päätöksenteko ja rahoitus oli tiukasti keskitetty<br />
sisäasiainministeriön poliisiosastolle aina 1990-luvun alkupuolelle. Ministeriö määritteli,<br />
millaisia ja miten paljon atk-laitteita hankittiin sekä myös rahoitti hankinnat. Kun järjestelmä<br />
purettiin tilanne riistäytyi käsistä ja muutaman vuoden kuluttua käytössä oli laaja valikoima<br />
erimerkkisiä ja eritasoisia laitteita. Laitekanta ei ollut yhteensopivaa ja tästä seurasi<br />
monenlaisia vaikeuksia yhteyksissä. Tukipalvelujen ylläpito oli kallista, sillä saman yksikön<br />
sisälläkin oli käytössä erimerkkisiä laitteita.
49<br />
Poliisin tietohallinnon koordinoidun kehityksen varmistamiseksi perustettiin poliisin<br />
tietohallintokeskus vuoden 2000 alussa. Sen tehtävänä on vastata keskitetysti koko<br />
poliisihallinnon tietohallinnon kehittämisestä ja ylläpidosta. Poliisin tietohallintokeskuksessa<br />
työskentelee vuoden 2000 lopussa noin 50 työntekijää.<br />
Myönteisenä esimerkkinä yksittäisten poliisimiesten innovatiivisuudesta atk:n alueella<br />
voidaan mainita liikennevalvonnan tarpeisiin kehitetty atk-ohjelma. Toisen polven<br />
kehitysversio, jolla voidaan hoitaa nopeasti ja virheettömästi sekä rangaistusvaatimuksen<br />
että ylikuormamaksuasian käsittely, otettiin käyttöön lokakuussa 1999. Uudenlainen<br />
sakotusmenettely ei toimisi ilman järjestelmää, joka mahdollistaa tulotietojen selvittämisen<br />
tekstiviestinä GSM-puhelimella.<br />
Myös sähköisten palvelujen tuottaminen on nostettu valtakunnallisesti tärkeäksi hankkeeksi.<br />
Sähköistä henkilökorttia ryhdyttiin myöntämään vuoden 1999 lopussa.<br />
Liikennevalvonnassa on siirrytty viime vuosikymmenen aikana osaksi digitaalisiin<br />
valvontalaitteisiin. Nopeusvalvonnassa käytetään uutena välineenä laser-toimintoista<br />
mittauslaitetta. Ajoetäisyyksien valvonta videolaitteilla on myös uusi valvontatapa.<br />
Automaattisen liikennevalvonnan kokeilu alkoi Suomessa vuonna 1992. Vuonna 2000<br />
automaattinen nopeusvalvonta kattoi 250 kilometriä eli vajaat 0,3 % yleisten teiden<br />
pituudesta. Lisäksi kahdessa kohteessa suoritetaan automaattista liikennevalovalvontaa.<br />
Tarkkuusalkometrijärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1997.<br />
Erityistekniikan osalta teknisen rikostutkinnan kehittämisessä palvelujen kysyntä on<br />
osoittanut kehityksen suunnan. Palvelujen kysyntä on lisääntynyt siellä, missä rikosten<br />
määrä on lisääntynyt. DNA-menetelmän käyttöönotto, automaattinen sormenjälkijärjestelmä<br />
(AFIS) sekä telekuuntelujärjestelmä ovat parantaneet oleellisesti rikosten selvittämistä.<br />
3.5 Kansalais- ja sidosryhmäodotukset<br />
Koko 1990-luvun ajan kansalaisten ja poliisin sidosryhmien poliisipalveluihin kohdistuvat<br />
odotukset ovat olleet hyvin samansisältöisiä. Tärkeimpänä kansalaisten odotuksena nousee<br />
esiin poliisin näkyvän jalkaisin partioinnin lisääminen ja ylipäätään ennalta estävän<br />
toiminnan merkitys 36 . Kansalaisille poliisin näkyvä partiointi on osoitus poliisin<br />
tehokkuudesta ja sen turvallisuudentunnetta tuottava merkitys on suurempi kuin sen tutkitut<br />
rikollisuutta ehkäisevät vaikutukset. Samanlaisia tuloksia on saatu useissa kansainvälisissä<br />
tutkimuksissa.<br />
Kansalaiset ovat kuitenkin varsin tyytyväisiä poliisipalveluihin; 1999 turvallisuusbarometrin<br />
mukaan 91 prosenttia arvioi poliisin onnistuneen koko toiminnan osalta erittäin tai melko<br />
hyvin, ja niinikään 91 prosenttia luottaa poliisitoimintaan erittäin tai melko paljon. Hajaasutusalueilla<br />
tyytymättömyyttä on eniten, vain alle puolet (48 %) asukkaista on palveluihin<br />
tyytyväisiä. Turvattomuudentunteen kokeminen konkretisoituu vain ilta -ja yöaikaan ja<br />
kaupunkikeskustoihin. Tulosten valossa ei siten ole suurta painetta jalkaisin partioinnin<br />
lisäämiseen vaan kyse on lähinnä kohdentamisesta ja ajoittamisesta.<br />
36 Virta 1989, 1990, 1998, Korander 1994, Salmi ja Keskinen 1997, Korhonen 1999
50<br />
Tärkeimpien sidosryhmien (sosiaali- ja terveysviranomaiset, nuoriso-, koulu-, raittius- ja<br />
työvoimaviranomaiset, palo- ja pelastus-, yhdyskuntasuunnittelu- ja liikenneviranomaiset)<br />
poliisiin kohdistuvia odotuksia kartoitettiin ensimmäisen kerran systemaattisesti 1980-luvun<br />
lopulla sekä kuntatasolla että läänin- ja ministeriötasolla 37 . Kunnanjohtajien ja poliittisten<br />
päättäjien odotuksia on selvitetty 90-luvun puolivälissä 38 . Uudemman turvallisuusstrategisen<br />
laajapohjaisen yhteistyön kehittämiseen liittyen sidosryhmäodotuksia on kartoitettu vuoden<br />
1999 aikana, 39 ja paikallispoliisi on toteuttanut sidosryhmäkyselyjä poliisin omalla<br />
formaatilla 40 .<br />
Keskeiset kehittämiskohteet ovat pysyneet vuosikymmenen ajan samoina; poliisilta<br />
odotetaan aloitteentekoa ja aktiivisuutta yhteistyön suhteen, tiedonkulkuun ja tiedottamiseen<br />
panostamista, asiantuntemusta, yhteistyön käytännön organisointia ja menettelytavoista ja<br />
pelisäännöistä sopimista. Yhteistyön etuina pidetään tiedon ja asiantuntijuuden<br />
kumuloitumista, synergiaa ja siten parempaa vaikuttavuutta. Tutkimusten mukaan<br />
perinteisen kahdenvälisen katu- tai kenttätason yhteistyön ongelmana on ollut sen<br />
satunnaisuus ja tempoilevuus, sekä poliisin ajan ja resurssien riittämättömyys. Uuden, 2000-<br />
luvun alussa tavoitteeksi nostetun laajapohjaisen paikallisen monen eri viranomaisen, liikeelämän<br />
ja vapaaehtoissektorin välisen turvallisuusstrategisen yhteistyön myötä sidosryhmien<br />
odotuksiin on kyettävä vastaamaan jatkuvuudella, asiantuntijuudella ja verkostoitumisella.<br />
Yhteistyön sisältö ja määrä ovat poliisille merkittävästi aiempaa suurempia haasteita ja<br />
edellyttävät enemmän panostusta ja sitoutumista.<br />
3.6 Muutokset poliisin roolissa ja poliisityön sisällössä<br />
Poliisin toimintaympäristön muutokset ja kansalaisten ja sidosryhmien palveluihin<br />
kohdistamat odotukset ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat poliisin rooliin ja työn sisältöön.<br />
Poliisin rooli on muuttunut myös muulla tavoin. 1990-luvulla tapahtunut muutos on ollut<br />
suuri sekä ajattelun tasolla että konkreettisesti, mutta se ei ole näkynyt vielä yhtä paljon työn<br />
sisällössä (esim. työajan jakautumisessa tehtävittäin). Muutos voidaan tiivistää<br />
paikallispoliisin näkökulmasta neljään tekijään; poliisipalvelujen käsitteeseen, asiakkuuteen,<br />
siirtymään rikollisuudesta turvallisuuteen ja lähipoliisiin. Lisäksi myös kansainvälistyminen<br />
ja poliisityön teknologisten vaatimusten korostuminen ovat olleet keskeisiä poliisityön<br />
luonnetta muuttaneita tekijöitä.<br />
1990-luvulla alettiin puhua korostetusti poliisipalveluista, kun siihen asti puhuttiin<br />
poliisivoimista tai poliisista. Muutos liittyi valtionhallinnon reformiin, jossa palvelujen laatu<br />
nostettiin keskeiseksi kehittämiskohteeksi. Poliisin kohdalla muutos ajattelutavassa oli suuri,<br />
koska se kuvasti myös painopisteen siirtymistä rikosten selvittäjästä ja rankaisijasta<br />
enemmän kansalaisten palvelijan suuntaan. Meillä muutos ei ollut yhtä konkreettinen ja<br />
näkyvä kuin esim. Englannissa, jossa Police Force - kyltit vaihdettiin Police Service -<br />
kylteiksi poliisilaitosten ovien päällä.<br />
37 Virta 1989 ja1990.<br />
38 Virta 1994.<br />
39 Virta 2000<br />
40 esim. Tikkala 2000
51<br />
Poliisin palveluroolin korostumisen myötä myös poliisin asiakkuuden määritelmä laajeni<br />
kattamaan kaikki kansalaiset turvallisuuspalvelujen kuluttajina. Poliisin asiakaskunta kasvoi<br />
huomattavasti verrattuna "perinteiseen asiakaskuntaan". Kun julkisten palvelujen tulee olla<br />
responsiivisia, vastata asiakkaiden odotuksia ja tarpeita, niin asiakasmääritelmän muutos<br />
lisäsi käytännössä poliisipalveluihin kohdistuvien odotusten määrää ja variointia<br />
moninkertaisesti.<br />
Samaan kehitykseen liittyi myös selkeä siirtymä poliisin strategisissa linjauksissa ja<br />
käytännössäkin rikollisuudesta yhä enemmän turvallisuuteen. Rikollisuus ei vähentynyt eikä<br />
sen merkitys poliisin tehtäväkentässä vähentynyt, mutta sen lisäksi poliisin tehtäväksi tuli<br />
turvallisuuden "tekeminen" paljon laajemmassa mielessä kuin perinteinen yleisen<br />
järjestyksen ja turvallisuuden tehtäväalue edellytti, sisältäen nyt uusina mm.<br />
turvallisuudentunteen ja rikollisuuden pelon. Poliisin rooli yleisen järjestyksen ja<br />
turvallisuuden dynaamisena ja aktiivisena edistäjänä on paljon laajempi yhteiskunnallisesti<br />
kuin perinteinen rooli yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilyttäjänä.<br />
1990-luvun puolivälistä lähtien yksi tärkeimmistä poliisin toimintalinjauksista on ollut<br />
lähipoliisitoiminnan systemaattinen toimeenpano. Se muutti poliisin työskentelytapoja ja<br />
työn sisältöä. Koko tämä 1990-luvun kehitys on laajentanut poliisin roolia ja poliisitoimen<br />
alaa ja tehtäväkenttää aivan uusille foorumeille ja kasvattanut poliisiin kohdistuvia odotuksia<br />
ja vaatimuksia sekä kansalaisten että yhteiskunnan taholta merkittävästi ilman, että<br />
resursseja tähän työhön olisi juuri lainkaan lisätty.<br />
Tämä kehitys ei kuitenkaan näy esim. suoritemäärien kasvuna, koska poliisi on etenkin<br />
paikallistasolla joutunut voimakkaasti priorisoimaan tehtäviänsä. Tehtävämäärien jatkuva<br />
kasvu leikkaantuu käytännössä, koska vähemmän tärkeinä pidetyt tehtävät on jätettävä<br />
tekemättä. Niukkojen resurssien olosuhteissa priorisoidaan - luonnollisestikin - kiireelliset<br />
hälytystehtävät ja ns. vakavat rikokset. Miten käy esim. sidosryhmäyhteistyön, selviää mm.<br />
poliisin vuosikertomuksesta 1998, jossa lähes puolet poliisilaitoksista on ilmoittanut<br />
lopettaneensa kokonaan tai vähentäneensä oleellisesti sidosryhmäyhteistyötä resurssien<br />
puutteessa.<br />
Toinen syy, miksi poliisin tehtävien lisääntyminen ja roolin laajeneminen ei näy, juontaa<br />
nykyisestä tulosohjausjärjestelmästä, jossa poliisin tuloksellisuusmittaristossa ei ole juuri<br />
lainkaan indikaattoreita uusille tehtäväalueille. Poliisin tulosta arvioidaan pitkälti<br />
perinteisillä mittareilla, mm. rikosten selvitysasteella, liikennekuolemien määrällä jne.<br />
Vuorovaikutuksen laadun ja lähipoliisitoiminnan indikaattorit ovat vasta kehitteillä.
52<br />
4. POLIISITOIMINNAN KEHITYS LÄHIVUOSINA<br />
4.1 Arvio toimintaympäristömuutoksista vuoteen 2010<br />
Työryhmä tarkasteli yhteensä 59 yksittäistä muutostekijää, joilla se arvioi olevan vaikutusta<br />
poliisin toimintaan ja resurssitarpeeseen vuoteen 2010 mennessä. Kehitysarviot tehtiin<br />
seuraavilla 11 <strong>arviointi</strong>alueelle:<br />
• Väestö ja muuttoliike<br />
• Julkinen talous ja aluekehitys<br />
• Sosiaaliset olosuhteet<br />
• Liikenne<br />
• Kansainvälistyminen<br />
• Rikollisuus<br />
• Ääri-ilmiöt<br />
• Odotukset poliisia kohtaan<br />
• Lainsäädäntö<br />
• Yksityinen turva-ala ja kansalaistoiminta<br />
• Teknologinen kehitys<br />
Arviointi on esitetty kokonaisuutena taulukon muodossa liitteessä 1. Seuraavassa nostetaan<br />
esiin työryhmän näkemyksen mukaan keskeiset kehitysnäkymät, joilla on vaikutusta poliisin<br />
toimintaan ja resurssitarpeeseen lähitulevaisuudessa.<br />
Väestölliset tekijät<br />
Suomen väkiluku kasvaa noin 77.000 hengellä vuoteen 2010 mennessä nykyisellä<br />
maahanmuuttotasolla. Nettomaahanmuutto on nykytasolla yhteensä 40.000 henkeä vuoteen<br />
2010 mennessä, mutta voi olla merkittävästi suurempikin. Nykyiset etniset ryhmittymät<br />
kasvavat ja lisäksi muodostuu täysin uusia ryhmittymiä. Poliisin kielitaitovaatimukset<br />
kasvavat ja palveluiden tarjonnassa on muutenkin otettava huomioon ulkomaalaisten<br />
erityistarpeet. Ulkomaalaisiin kohdistuvat ja ulkomaalaisten tekemät rikokset lisääntyvät.<br />
Pääkaupunkiseudun ja eräiden keskusseutujen väkiluku kasvaa voimakkaasti ja vastaavasti<br />
haja-asutusalueilla väestö vähenee. Tilanne lisää poliisipalveluiden tarvetta<br />
kasvukeskuksissa mutta ei vähennä samassa suhteessa palvelutarvetta haja-asutusalueilla,<br />
johtuen mm. suurista toimintaetäisyyksistä. Muuttoliike lisää juurettomuutta kasvualueilla,<br />
mutta luo uusia sosiaalisia ongelmia myös muuttotappioalueilla.<br />
Sosiaaliset ongelmat<br />
Hyvinvointivaltion perusrakenteen säilyessä sosiaalisten ongelmien määrän arvioidaan<br />
säilyvän edelleen melko rajallisena. Suurimmat ongelmat syntyvät yhteiskunnallisesta<br />
syrjäytymisestä, jossa jäädään työmarkkinoiden ulkopuolelle, erityisesti<br />
pitkäaikaistyöttömyyteen, köyhyyteen ja alhaiseen tulotasoon. Riskiryhmiä ovat tällöin mm.
53<br />
pitkäaikaistyöttömät, mielenterveysongelmaiset, haavoittuvissa olosuhteissa elävät lapset ja<br />
nuoret, päihdeongelmaiset ja asunnottomat.<br />
Työelämän muutos edellyttää tulevaisuudessa entistä enemmän hyvin koulutettua työvoimaa.<br />
Samalla kilpailu ja epävarmuus työsuhteista lisääntyy mm. lyhytaikaisten työsuhteiden<br />
yleistyessä. Kehityksen seurauksena työmarkkinoiden ulkopuolelle jää mm. osa nuorista,<br />
joilla on oppimis- tai motivoitumisongelmia. Kasvualusta rikollisten<br />
selviytymisstrategioiden yleistymiselle vahvistuu.<br />
Sosiaalisiin vaikeuksiin ajautuneissa perheissä lasten kasvatus ja sosiaalinen integraatio jää<br />
puutteelliseksi. Näiden perheiden määrän arvioidaan lisääntyvän ja lastensuojelun tarve<br />
kasvaa. Myös perheväkivallan arvioidaan lisääntyvän.<br />
Päihteiden käytön arvioidaan entisestään lisääntyvän. Erityisesti tulee olla huolissaan<br />
päihteiden käytön laajenemisesta sekä huumekokeiluista yhä nuoremmissa ikäluokissa..<br />
Päihdekasvatukseen kiinnitetään lähitulevaisuudessa erityisen suuria odotuksia ja tavoitteena<br />
tulee olla päihteiden käytön vähentäminen ja ehkäisy sekä käytön aiheuttamien haittojen<br />
minimoiminen.<br />
Huumausaineongelma<br />
Huumausaineiden tarjonta Suomessa on lisääntynyt erittäin nopeasti. Aineiden tärkeimmät<br />
maahantuontireitit ovat perinteisen Alankomaat – Tanska –väylän rinnalle nopeasti<br />
avautuneet reitit Virosta ja Venäjältä. Virosta tai sen kautta tuodaan valtaosa (90 %<br />
ilmitulleista tapauksista) amfetamiinista sekä suoraan Venäjältä tai Viron kautta heroiini.<br />
Huumausainerikollisuuden varsin voimakas ammattimaistuminen ja järjestäytyneisyys<br />
etenevät.<br />
Huumausaineiden käyttö voi olla perinteistä ongelmakäyttöä tai se voi liittyä varsinkin<br />
aloittelevien käyttäjien osalta vapaa-ajanviettoon ja juhlimiseen, jolloin kyse on ns.<br />
muotihuumeiden käytöstä. Muotihuumeilla ja ekstaasityyppisten huumeiden liittymisellä<br />
nuorison alakulttuureihin on kysyntää vahvistava ja huumeidenkäyttöä vakiinnuttava<br />
vaikutus. Huumeita ja niiden käyttöä sisältäviä tilaisuuksia markkinoidaan tehokkaasti<br />
internetin välityksellä.<br />
Huumeita kokeilleiden ja huumeiden kanssa tavalla tai toisella tekemisissä olleiden nuorten<br />
osuus ikäluokistaan on selvästi lisääntynyt, samoin huumeiden esiintyminen liikenteessä<br />
sekä huumeista johtuvat kuolemantapaukset. Varusmiesikäluokkien tarkastelu osoittaa, että<br />
syrjäytymisvaarassa olevien ja päihdeongelmaisten osuudet ovat kasvaneet.<br />
Huumausaineiden leviämiseen liittyvät suonensisäisen käytön välityksellä lisääntyvät C-<br />
hepatiittitartunnat sekä HIV-infektiotartunnat. Tartuntariskit kasvavat. Samoin<br />
huumekuolemien määrän arvioidaan kasvavan. Varsinkin heroiinikuolemat ovat lisääntyneet<br />
viimeaikoina huolestuttavasti.<br />
Huumeongelmaisten hoito ja muut päihdepalvelut sekä mielenterveyspalvelut eivät ole<br />
riittäviä palvelujen kasvavaan kysyntään nähden. Erityisesti puuttuu katutason käytön<br />
haittojen minimointikeinoja ja käytännönläheisiä auttamiskeinoja.
54<br />
Nuoret rikoksentekijät ja rikolliseksi rekrytoituminen<br />
Nuorten kohdalla syrjäytyminen koulutuksesta ja työmarkkinoilta johtaa helposti sosiaalisten<br />
ongelmien kasautumiseen. Varusmiestutkimuksissa on havaittu syrjäytymisen ja<br />
päihderiippuvuuden aiheuttavan vakavia ongelmia entistä useamman ikäluokan nuoren<br />
kohdalla.<br />
Varusmiestutkimuksissa on havaittu, että syrjäytyminen koskee erityisesti niitä nuoria,<br />
joiden koulunkäynti on jäänyt kesken. Kun lailliset työmarkkinat eivät tarjoa<br />
toimeentulomahdollisuuksia, on laittomia toimeentulomuotoja helposti löydettävissä.<br />
Rikosuran alettua se voi johtaa nopeastikin yhä vaikeutuvaan rikoskierteeseen.<br />
Suomalaisen yhteiskunnan kattavaa sosiaaliturvaa sekä toimivia universaaleja peruspalveluja<br />
on pidetty vakaan ja turvallisen yhteiskuntakehityksen perustekijänä. Sosiaaliturvan tason<br />
heikkeneminen luo uhkakuvia, jossa yksilöiden syrjäytymisen kautta syntyy häiriötekijöitä.<br />
Sellaisia voivat olla esimerkiksi rikollisten selviytymisstrategioiden synty tai<br />
yhteiskunnallisten ääriliikkeitten voimistuminen.<br />
Suurimman osan rikoksista tekee pieni, yleensä jo hyvin nuorina rikosten tekemisen<br />
aloittanut ryhmä. Syrjäytymiskehitykseen tulisi kyetä puuttumaan jo varhaisvaiheessa,<br />
välittömästi niiden ilmaantuessa. Lapsen ja nuoren tueksi on pystyttävä luomaan<br />
tukiverkosto, jonka tehtävänä on ohjata lapsi tai nuori pois rikosuralta. Tämä toiminta<br />
edellyttää eri tahojen vahvaa yhteistyötä eri tasoilla.<br />
Rikollisuuden yleiskehitys<br />
Poliisille ilmoitettujen rikosten kokonaismäärän arvioidaan kasvavan tasaisesti<br />
lähitulevaisuudessa (2-3 % vuodessa). Taustalla on huumausaineiden käytön lisääntyminen<br />
ja siihen liittyvä oheisrikollisuuden kasvu. Kiinnijäämisriskin pienentyminen ja houkutus<br />
nopeasti saatavista huomattavista taloudellisista hyödyistä houkuttelevat rikolliselle uralle.<br />
Myös väkivaltarikollisuus lisääntyy. Taloudellinen kehitys, kaupungistuminen ja alkoholin<br />
kulutuksen kasvu ylläpitävät väkivaltarikollisuutta. Pahoinpitelyrikokset –erityisesti<br />
perheissä ja työpaikoilla – lisääntyvät ja niistä ilmoitetaan poliisille entistä suurempi osuus,<br />
jolloin ”piilorikollisuuden” määrä vähenee. Erilaisiin vähemmistöihin, kuten lapsiin ja<br />
ulkomaalaisiin, kohdistuvien rikosten arvellaan olevan tulevien vuosien keskeisiä haasteita<br />
niin poliisille kuin muillekin viranomaisille.<br />
Ammattimainen ja järjestäytynyt rikollisuus ja kansainvälinen rikollisuus<br />
Rikollisuuden ammattimaistumista ja järjestäytyneisyyttä vahvistavat sekä<br />
syrjäytymiskehitys että kaikenkattava kansainvälistyminen, joka tekee sekä kommunikoinnin<br />
että liikkumisen helpoksi. Eri kulttuureille tyypilliset toimintatavat leviävät väestön mukana<br />
ja synnyttävät uudenlaisia yhteistyösuhteita.
55<br />
Järjestäytyneiden rikollisuusryhmien ja organisaatioiden määrät ovat lisääntyneet sekä niiden<br />
kansainvälistymisaste on kasvanut koko ajan. Ryhmien toiminta on keskittynyt<br />
huumausainerikollisuuteen, mutta yli puolella niistä on käytössään eri toimialoille, kuten<br />
autokauppaan sekä rakennus-, ravintola- ja kuljetusalalle keskittyneitä yhtiöitä.<br />
On todennäköistä, että rikollisuuden organisoituminen lisääntyy ja kansainvälistyy rajojen<br />
avautumisen ja integraatiokehityksen myötä entistä nopeammin. Ryhmien toiminta keskittyy<br />
tuottoisaan huumausaine- ja kätkemisrikollisuuteen sekä erilaiseen, enenevässä määrin<br />
virtuaaliympäristössä tapahtuvaan petosrikollisuuteen.<br />
Liikenneturvallisuuden kehitys<br />
Liikennemäärien arvioidaan kasvavan 16 prosenttia vuoteen 2010 mennessä, ellei<br />
polttoaineiden hinta nouse jyrkästi. Taajamien alennetut nopeusrajoitukset, matkapuhelimen<br />
käyttöön säädettävät rajoitukset, promillerajan mahdollinen alentaminen ja liikenteen<br />
ilmapiirin heikkeneminen vaikuttavat liikenteen valvonnan ja muuhun<br />
liikenneturvallisuustyöhön. Valtioneuvoston asettamia liikenneturvallisuustavoitteita ei tulla<br />
saavuttamaan ilman liikenneturvallisuustyön huomattavaa tehostamista<br />
Liikenteen valvonnalla on tärkeä merkitys liikenneturvallisuudelle esimerkiksi<br />
ajotapavalvonnan tai nopeusrajoituksien noudattamisen muodossa. Valvonnan olemassa<br />
ololla yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa on merkittävä vaikutus<br />
liikenneturvallisuustoimenpiteiden uskottavuuteen. Poliisivalvonnan suuntaamisella<br />
tiettyihin täsmäkohteisiin saavutettaneen tehokkain tulos. Asiantuntijat ovat arvioineet, että<br />
lisäämällä liikennevalvonnan kontakteja noin 30 prosentilla voitaisiin säästää 29<br />
ihmishenkeä vuodessa.<br />
Yleisillä teillä tapahtuu kolme neljännestä tieliikenteen kuolemista. Kun<br />
turvallisuustavoitteet yleensä asetetaan ja niiden toteutumista seurataan liikennekuolemien<br />
määrillä, tulee liikennevalvonnan painopisteen olla yleisillä teillä.<br />
Euroopan Unionin raskaan liikenteen tienvarsitarkastuksia koskevan direktiivin mukaisesti<br />
vuoden 2003 alusta on tehostettava raskaan liikenteen tienvarsitarkastuksia ja raportoitava<br />
komissiolle. Tämä aiheuttaa arviolta noin 6 miljoonan markan lisäpanostuksen tähän<br />
valvontaan.<br />
Alkoholin kulutus kasvaa Euroopan yhdentymiskehityksen myötä ja huumaavien aineiden<br />
käyttö lisääntyy. Päihteiden otaksutaan lisääntyvän myös liikenteessä. Tärkeimpänä<br />
torjuntatoimenpiteenä tulee edelleen säilymään poliisivalvonta, johon alkoholin ja muiden<br />
huumaavien aineiden käytön lisääntyessä panostetaan aikaisempaa enemmän.<br />
Vuosia 2001-2005 koskevan liikenneturvallisuussuunnitelman mukaan ammattimaisen<br />
liikenteen turvallisuutta parannetaan lisäämällä ajo- ja lepoaikojen sekä liikennesääntöjen<br />
noudattamisen valvontaa. Turvavöiden käyttöpakko laajennettaneen kaikkeen<br />
ajoneuvokalustoon valmisteltavana olevan EY-direktiivin edellyttämässä aikataulussa sekä<br />
taksien kuljettajiin. Valvonta kuuluu poliisille.
56<br />
Kansainvälisen yhteistyön kehitysnäkymiä<br />
Kansainvälinen yhteistyö laajenee myös tulevina vuosina ja se vaikuttaa poliisin toimintaan<br />
olennaisesti. Tähän vaikuttavat EU:n mahdollinen laajeneminen ja poliisiyhteistyön<br />
muuttuminen yhä operatiivisemmaksi. Suomi on lähitulevaisuudessa yhä kiinteämpi osa<br />
Eurooppaa eikä enää maa, johon rikollisuuden ilmiöt tulevat selvästi hitaammin ja<br />
lievempinä kuin muihin maihin.<br />
Kansainvälistymiskehityksen seurauksena poliisitoiminnan tavoitteita ja painopisteitä<br />
määritellään yhä enenevässä määrin kansainvälisillä foorumeilla ja poliittisella tasolla.<br />
EU:ssa oikeus- ja sisäasiat ovat keskeisessä asemassa ja ne on asetettu korkealle<br />
tärkeysjärjestyksessä. Suomessa tämä on uutta, sillä sisäiseen turvallisuuteen liittyvät<br />
kysymykset eivät ole olleet vuosikymmeniin valtakunnan politiikan kannalta kaikkein<br />
keskeisimpiä.<br />
Erityisesti operatiivisen poliisiyhteistyön merkitys kasvaa. Tämän kehityksen yhtenä<br />
seurauksena kansainvälinen ja kansallinen poliisitoiminta kytkeytyvät entistä tiiviimmin<br />
toisiinsa.<br />
Europolin merkitys tulee kasvamaan. Tampereella 1999 järjestetyssä EU-huippukokouksessa<br />
päätettiin Europolin toimintaedellytysten vahvistamisesta. Päätöksen mukaisesti Europolin<br />
voimavaroja kehitetään. Mandaatin laajentamisella on aina myös toiminnallisia ja<br />
taloudellisia vaikutuksia.<br />
Poliisiorganisaatioiden, poliisin toimintatapojen ja toimivaltuuksien yhtenäistyminen tulee<br />
jatkumaan. Tämä edellyttää samantasoisia valmiuksia eri maiden poliisiorganisaatioilta.<br />
Tämä varmistetaan lakien ja määräysten harmonisoinnilla, yhteisillä tietojärjestelmillä ja<br />
koulutusyhteistyöllä, joka tulee laajenemaan ja saaman virallisempia muotoja.<br />
Suorien yhteyksien lisääntymisellä on suora vaikutus henkilöstön osaamiselle asettaviin<br />
vaatimuksiin. Lisääntyvät suorat yhteydet edellyttävät poliisihenkilöstöltä kielitaidon lisäksi<br />
myös muiden maiden poliisiorganisaation tuntemusta.<br />
Kansainvälisen yhteistyön lisääntyminen näkyy konkreettisesti virka- ja oikeusapupyyntöjen<br />
määrän lisääntymisenä. Kansainvälisten pyyntöjen ja kuulutusten, erityisesti Interpolin<br />
kautta tapahtuneiden, käsittelykynnystä on nostettu selvästi, mutta siitä huolimatta kyselyjen<br />
määrä on noussut huomattavasti. Vuonna 1997 käsittelyyn otettiin 11.477 kyselyä ja vuoden<br />
2000 lukumäärä tullee olemaan runsaat 13.000 kpl. Schengen-järjestelmän arvioidaan<br />
nostavan käsiteltävien asioiden määrän reilusti yli 20.000 kappaleen.<br />
Tampereen huippukokouksessa 1999 sovittiin myös Euroopan poliisiakatemian<br />
perustamisesta. Se toimii jo nyt eurooppalaisten poliisioppilaitosten verkostomuotoisena<br />
yhteistyönä ja toiminta institutionalisoituu ja lisääntyy, mikä merkitsee tutkintojen ja<br />
oppisisältöjen yhtenäistymiskehitystä.<br />
Tulevien vuosien ongelmaksi muodostuu Suomesta johdetun järjestäytyneen rikollisuuden<br />
rinnalle nopeasti kehittyvä ulkomailta johdettu ja rahoitettu järjestäytynyt rikollisuus, jonka<br />
paljastaminen edellyttää tiivistä yhteistyötä eri maiden lainvalvontaviranomaisten välillä ja<br />
kansainvälisten järjestöjen kuten Interpolin, tai Euroopan poliisiviraston Europolin tehokasta
57<br />
hyödyntämistä. Tutkinnan onnistuminen edellyttää toimivan oikeusapujärjestelmän lisäksi<br />
mahdollisuutta perustaa ja osallistua yhteisiin kansainvälisiin tutkintaryhmiin.<br />
Yhteiskunnallisesti tarkastellen vakavimman ja vahingollisimman rikollisuuden torjunnan<br />
keskittäminen poliisille takaa sen, että torjunnasta vastaa viranomainen, joka on oikeutettu<br />
saamaan ja kykenevä myös itse tuottamaan tiedustelutietoa sekä osallistumaan tietojen<br />
analysointiin myös kansainvälisestikin. Poliisi on lisäksi toimivaltainen tutkimaan rikollisten<br />
ryhmien toimintaa kattavasti ja kykenee yhdessä rahanpesunselvittelykeskuksen kanssa<br />
tehokkaisiin toimiin rikoshyödyn poisottamiseksi.<br />
Teknologian kehitys<br />
Teknologian kehitys on erittäin nopeaa, eikä muutosten täsmällinen ennakointi ole<br />
mahdollista kymmenen vuoden aikavälillä. Poliisin on kuitenkin pyrittävä ennakoimaan<br />
teknologiamuutoksia, jotta toiminnalla saavutetaan maksimihyöty. Tämä vaatii pätevän<br />
asiantuntijavoiman lisäämistä.<br />
Sähköisten verkkopalvelujen käyttö ja merkitys kasvavat. Suomi on edelleen edelläkävijä<br />
informaatioteknologian hyödyntämisessä. Informaatioteknologian nopea kehitys ja erityisesti<br />
sähköisen asioinnin laajeneminen luovat myös uusia rikoksentekomahdollisuuksia.<br />
Sähköinen asiointi tulee lisääntymään palvelutuotannossa yleisesti, koska<br />
asiointitottumukset muuttuvat ja välineet halpenevat. Poliisin lupapalvelut vaativat kuitenkin<br />
jatkossakin perinteistä asiakaskäyntiä identifioinnin tekemiseksi, joten oleellista osuutta<br />
palveluista ei voida siirtää verkkopalvelujen muotoon.<br />
Tilojen ja alueiden kamera- ym. kulunvalvonta ja automaattinen liikennevalvonta<br />
lisääntyvät, mikä helpottaa poliisin työtä. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että poliisi voi<br />
panostaa rutiininomaiseen alue- ja nopeusvalvontaan entistä vähemmän ja näihin käytetyt<br />
henkilöresurssit voidaan osoittaa vaativampiin, täsmällisemmin kohdennettuihin<br />
toimintoihin. Toisaalta automaattisen valvonnan lisääminen edellyttää poliisilta investointeja<br />
Myös poliisin tietojärjestelmien käyttö helpottuu ja nopeutuu. Valtakunnallisesti yhtenäinen<br />
VIRVE-viestintäjärjestelmä mahdollistaa eri viranomaisten välisen viestiliikenteen. Suuri<br />
osa dataliikenteestä välitetään kuitenkin uusissa, nopeammissa verkoissa.<br />
Rikostutkintaa palvelevien laboratorioiden kapasiteetti kasvaa automaation myötä ja<br />
varsinkin DNA-tutkimusten hyödyntäminen lisääntyy voimakkaasti<br />
Poliisiautojen varustelutaso tulee nousemaan tulevina vuosina. Autot varustetaan<br />
viestivälinein ja liikkuvilla atk-varusteilla. Näin erityisesti harvaanasutuilla seuduilla osa<br />
poliisin palveluista voidaan antaa autosta eikä palvelun tarvitsijan tarvitse tulla<br />
poliisiasemalle. Poliisi voi jatkossa suorittaa myös rekisterikyselyjä suoraan ajoneuvoista.
58<br />
4.2 <strong>Poliisitoiminnan</strong> visio ja strategiset tavoitteet 2010<br />
Työryhmä muodosti näkemyksensä poliisin visiosta lähtökohtanaan poliisin tehtäviä<br />
määrittävä lainsäädäntö sekä arvio poliisin toimintaympäristön nykytilasta ja todennäköisistä<br />
muutoksista vuoteen 2010 mennessä. Niinikään työryhmä on ottanut huomioon poliisin<br />
toimintaan kohdistuvia kansalais- ja sidosryhmäodotuksia, joita on kartoitettu eri<br />
tutkimuksissa (mm. Poliisin turvallisuusbarometri 1999).<br />
Visio 2010<br />
Työryhmä esittää poliisin visioksi seuraavaa ilmaisua:<br />
” Suomessa on yksityisten ihmisten, yritysten, yhteisöjen ja koko yhteiskunnan turvallisuutta<br />
ylläpitävä ja edistävä poliisi, jolla on toimivat kansainväliset yhteydet sekä tehokas ja<br />
taloudellisesti toimiva organisaatio valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla.<br />
Poliisin tehtävänä on järjestyksen ja turvallisuuden ylläpito, rikosten ennaltaehkäisy ja niiden<br />
nopea selvittäminen.<br />
Poliisi vaikuttaa omalta osaltaan siihen, että Suomessa on korkea turvallisuuden taso ja<br />
riittävä poliisipalvelujen saatavuus.<br />
Poliisin toiminta on julkisesti rahoitettua, tasapuolista, ammattitaitoista ja luotettavaa.”<br />
Lyhyesti ilmaistuna, myös kansalaisnäkökulmasta katsottuna, poliisin visiona voisi olla:<br />
” EU-maiden korkein turvallisuuden taso vuonna 2010”.<br />
Kuvio 21<br />
POLIISIN VISIO 2010 JA STRATEGISET<br />
Yhteiskunnallinen<br />
* Arkipäivän rikollisuuden ja häiriökäyttäytymisen kasvu on kyetty<br />
estämään<br />
* Ammattimainen ja organisoitu rikollisuus on hallinnassa<br />
* Huumerikollisuutta kyetään torjumaan tehokkaasti<br />
* Uudet rikollisuuden alat eivät ole saaneet jalansijaa<br />
* Lähipoliisimallia ja turvallisuusverkostoitumista hyödynnetään<br />
laajasti<br />
* Luottamus poliisiin on säilynyt korkealla tasolla<br />
Asiakasnäkökul<br />
* Palveluiden saatavuus turvataan<br />
maan kaikissa osissa<br />
* Palvelut tuotetaan hyväksyttyjen<br />
laatustandardien mukaisesti<br />
Visio<br />
Suomessa on<br />
yksityisten ihmisten, yritysten,<br />
yhteisöjen ja koko yhteiskunnan turvallisuutta<br />
ylläpitävä ja edistävä poliisi, jolla on toimivat<br />
kansainväliset yhteydet sekä tehokas ja<br />
taloudellisesti toimiva organisaatio valtakunnallisella,<br />
alueellisella ja paikallisella tasolla.<br />
Poliisin tehtävänä on<br />
järjestyksen ja turvallisuuden ylläpito, rikosten<br />
ennaltaehkäisy ja nopea selvittäminen. Poliisi<br />
vaikuttaa omalta osaltaan siihen, että Suomessa on<br />
korkea turvallisuuden taso ja riittävä poliisipalvelujen<br />
saatavuus.<br />
Poliisin toiminta on julkisesti rahoitettua,<br />
tasapuolista, ammattitaitoista ja<br />
luotettavaa.<br />
Toimintojen sujuvuus<br />
taloudellisu<br />
* Poliisin ohjausjärjestelmä on toimiva<br />
* Organisaatio on joustava<br />
* Poliisiyksiköiden yhteistyö on tehokasta<br />
* Poliisin kustannustehokkuus on hyvää<br />
tasoa<br />
* Poliisille kuulumattomista tehtävistä on<br />
luovuttu<br />
* Toimitilat, kalusto ja tietojärjestelmät<br />
ovat ajanmukaiset<br />
Henkilöstönäköku<br />
* Henkilöstön määrä on toimintaympäristön muutosten<br />
ja tehtävämäärän edellyttämällä tasolla<br />
* Ammattitaito ja osaaminen vastaavat poliisityön vaatimuksia<br />
* Työtyytyväisyys ja työhön sitoutuminen on korkeaa tasoa<br />
* Palkkausjärjestelmä mahdollistaa tehtävien vaativuuden ja<br />
tulosvastuun huomioon ottamisen
59<br />
Jos ”omistaja” eli ylimmät valtion päätöksentekijät hyväksyvät tällaisen vision, siitä<br />
luonnollisesti seuraa, että resurssien on oltava oikeassa suhteessa vision<br />
saavuttamismahdollisuuksiin.<br />
Strategiset tavoitteet<br />
Työryhmän mielestä vision toteutuminen edellyttää poliisin strategisten tavoitteiden<br />
asettamista neljästä eri näkökulmasta. Nämä näkökulmat ovat 1) yhteiskunnallinen<br />
vaikuttavuus, 2) asiakasnäkökulma, 3) toimintojen sujuvuus ja taloudellisuus sekä 4) poliisin<br />
henkilöstö.<br />
Yhteiskunnallinen vaikuttavuus<br />
Vision toteutuminen edellyttää, että poliisi pystyy yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa<br />
estämään arkipäivän rikollisuuden (mm. varkaudet, vahingonteot, pahoinpitelyt jne.) kasvun<br />
sekä sen lisäksi torjumaan tehokkaasti ammattimaisen ja organisoidun rikollisuuden<br />
laajenemista. Työryhmän mielestä erityisesti suuriin voittoihin tähtäävän rikollisuuden kuten<br />
huumausainerikollisuuden torjunta sekä nuorten rikolliseksi ”rekrytoitumisen” estäminen<br />
ovat strategisesti tärkeitä alueita.<br />
Toimintaympäristössä tapahtuneiden muutosten johdosta poliisi joutuu kohdentamaan<br />
resurssejaan myös täysin uusien rikollisuuden alojen, kuten informaatioteknologiaan<br />
liittyvien rikosten torjuntaan. Tämä edellyttää poliisin osaamisen ja teknologisen tason<br />
jatkuvaa ja systemaattista kehittämistä.<br />
Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden yhtenä ulottuvuutena on kansalaisten luottamus poliisiin,<br />
mikä on toistaiseksi erittäin korkealla tasolla. Poliisin tulee kyetä säilyttämään kansalaisten<br />
luottamus myös muuttuvassa toimintaympäristössä.<br />
Työryhmä toteaa, että edellä mainittuja rikollisuuden hallintaan tähtääviä tavoitteita ei<br />
saavuteta, elleivät poliisin toimintaedellytykset ole lähempänä 2000-luvun toiminnallisia<br />
vaatimuksia, joissa korostuvat kansainvälistymisen vaikutukset, uuden teknologian<br />
hyödyntäminen ja poliisin tehtävämäärän varsin todennäköinen kasvu.<br />
Poliisi ei yksinään pysty vaikuttamaan rikollisuuden hallintaan ja erityisesti rikollisuuden<br />
taustatekijöihin. Tämän vuoksi poliisin ja muiden viranomaisten verkostomaisen yhteistyön<br />
kehittäminen ja paikallisten turvallisuussuunnitelmien onnistunut toimeenpano ovat<br />
keskeinen osa poliisin strategiaa. Rikostorjunnan näkökulman pitäisi olla mukana kaikessa<br />
yhteiskuntapoliittisessa päätöksenteossa kansallisen rikoksentorjuntaohjelman periaatteiden<br />
mukaisesti.<br />
Asiakasnäkökulma<br />
Työryhmä toteaa, että myös asiakkaan (rikoksen uhri, tiellä liikkuja, lupapalvelun käyttäjä<br />
jne.) näkökulma tulee ottaa huomioon poliisin strategisia linjauksia määriteltäessä.
60<br />
Poliisin tehtäväalueen erityispiirteistä johtuen odotukset poliisipalvelujen hyvästä<br />
saatavuudesta, tasapuolisesta kohdentumisesta sekä korkeasta laatutasosta ovat pysyvästi<br />
korkealla.<br />
Työryhmän mielestä poliisipalveluiden riittävä saatavuus tulee turvata maan kaikissa osissa.<br />
Harvaan asuttujen alueiden poliisipalvelut ja nykyinen palveluverkosto voidaan erityisesti<br />
lupapalvelujen osalta turvata mm. lisäämällä yhteispalveluja muiden palvelun tuottajien<br />
kanssa. Tämän lisäksi on mahdollista kehittää sähköisiä palveluja sekä liikkuvia palveluja.<br />
Poliisin palveluille ei ole toistaiseksi määritelty riittävällä tarkkuudella sitä palvelu- tai<br />
laatutasoa, johon toiminnalla pyritään. Työryhmän mielestä keskeisten poliisipalveluiden<br />
(tutkinta, hälytyspalvelut ja lupapalvelut) laatustandardeja tulee jatkuvasti kehittää ja<br />
tavoiteltu palvelutaso tulee tasapainottaa käytettävissä oleviin resursseihin. Harvaan<br />
asuttujen alueiden poliisipalveluille tulee asettaa toimintaympäristöön suhteutetut ja<br />
realistiselle tasolle mitoitetut laatutavoitteet (esimerkiksi hälytysnopeus), jotka ovat<br />
käytettävissä olevilla resursseilla saavutettavissa.<br />
Palvelujen laadun kehittäminen tulee perustaa systemaattiseen laadun itse<strong>arviointi</strong>in, jossa<br />
käytetään hyväksi julkisen sektorin käyttöön yleisesti tulevaa Euroopan<br />
laatupalkintokriteeristöä (EFQM).<br />
Toimintojen sujuvuus ja taloudellisuus<br />
Työryhmän esittämän vision toteutuminen edellyttää, että poliisin ohjausjärjestelmä on<br />
toimiva. Osana poliisitoiminnan <strong>arviointi</strong>hanketta on erikseen arvioitu poliisin tulosohjausta<br />
ja esitetty erikseen keskeiset kehittämiskohteet 41 .<br />
<strong>Poliisitoiminnan</strong> kustannukset ovat Suomessa noin 585 mk asukasta kohti. Tämä edustaa<br />
kansainvälisesti vertaillen hyvää kustannustehokkuustasoa. Myös poliisitoiminnan<br />
tuottavuus ja tehokkuus ovat 1990-luvulla parantuneet, kuten VATT:n selvitys osoitti.<br />
Poliisin taloutta ovat 1990-luvulla rasittaneet eräät täysin uudet menoerät, joista kuitenkin<br />
vain osa on ollut poliisin sisäisellä ohjauksella vaikutettavissa. Myös poliisitoiminnan<br />
kehittäminen on sitonut ja sitoo jatkossakin merkittävän määrän resursseja.<br />
Työryhmän mielestä poliisin kustannustehokkuutta tulee jatkuvasti arvioida sekä parantaa<br />
kehittämällä toimintojen (peruspoliisityön) ja tukiprosessien (esim. johtaminen) sujuvuutta<br />
ja laatua. Työryhmä edellyttää, että poliisin laatutyössä edetään ensisijaisesti prosessien<br />
arvioinnin ja parantamisen kautta. Poliisille kuulumattomien tehtävien ulkoistaminen<br />
tehostaa omalta osaltaan poliisin ydinprosessien toimivuutta.<br />
Poliisin toimitilojen, kaluston ja tietojärjestelmien ajanmukaisuus ovat edellytyksiä hyvälle<br />
palvelutasolle ja ulkoisten tavoitteiden saavuttamiselle. Työryhmän mielestä poliisin<br />
rahoituksessa on otettava huomioon poliisin mahdollisuudet riittäviin uus- ja<br />
korvausinvestointeihin turvallisuus- ja muut poliisin erityistarpeet huomioon ottaen.<br />
41 SM:n poliisiosaston julkaisu 4/2000.
61<br />
Poliisin henkilöstö<br />
Työryhmä toteaa, että poliisin ulkoisten tavoitteiden saavuttaminen, asiakaslähtöisyyden<br />
lisääminen sekä toimintojen sujuvuuden parantaminen edellyttävät myös merkittäviä<br />
henkilöstöpoliittisia linjauksia.<br />
Henkilöstöä koskien strategiset tavoitteet liittyvät henkilöstön määrään, henkilöstön<br />
ammattitaidon ja osaamisen kehittämiseen, työtyytyväisyyden ja sitoutumisen edistämiseen<br />
sekä palkkausjärjestelmän uudistamiseen.<br />
Poliisin asukaslukuun suhteutettu henkilöstömäärä on Suomessa olennaisesti alhaisempi<br />
kuin muissa Pohjoismaissa tai Euroopassa keskimäärin. EU-kehityksen, rajojen avautumisen<br />
ja rikollisuuden kansainvälistymisen myötä Suomen toimintaympäristö ei kuitenkaan<br />
nykyisellään eroa olennaisesti yleisestä pohjoismaisesta toimintaympäristöstä. Lisäksi<br />
merkittävästi lisääntyneet kansainväliset velvoitteet sitovat poliisin resursseja yhtä lailla<br />
Suomessa kuin muissakin Euroopan maissa.<br />
Poliisin henkilöstöbarometrin (1999) mukaan työssä jaksamisessa ja työtyytyväisyydessä on<br />
merkittäviä ongelmia, jotka osaltaan johtuvat poliisityötä tekevän henkilöstön<br />
vähentymisestä, kun tehtävämäärä on vastaavasti kasvanut. Myös palkkaukseen<br />
tyytymättömien osuus on merkittävän suuri.<br />
Työryhmä katsoo, että lyhyellä aikavälillä poliisien määrä tulee säilyttää ainakin nykyisellä<br />
n. 8000 tasolla. Pitemmän aikavälin tavoitteena on poliisien määrän lisääminen<br />
tehtävämäärän kasvun mukaisesti.<br />
Poliisin ammattitaidon ja osaamisen ylläpitäminen ja jatkuva kehittäminen on myös<br />
välttämätöntä, koska ammattitaitovaatimukset ovat 1990-luvulla selvästi monipuolistuneet ja<br />
monipuolistuvat edelleen. Tämä asettaa merkittäviä haasteita koulutuksen laadulliselle<br />
kehittämiselle. Poliisin palkkausjärjestelmää tulee uudistaa siten, että se mahdollistaa<br />
nykyistä paremmin tehtävien vaativuuden ja tulosvastuun huomioon ottamisen sekä<br />
varmistaa myös tulevaisuudessa ammattitaitoisen työvoiman saannin.<br />
4.3 Koulutettavien määrät<br />
Seuraavasta taulukossa on esitetty poliisin perustutkinnon aloittaneiden ja valmistuneiden<br />
määrät, poistuma ja nettolisäys 1990–luvulla
62<br />
Taulukko 16<br />
Poliisin perustutkinnon aloittaneiden ja valmistuneiden määrät, poistuma ja nettolisäys<br />
1990–luvulla<br />
Vuosi<br />
Aloittaneiden<br />
Määrä<br />
Valmistuneiden<br />
määrä<br />
Poistuma<br />
Nettolisäys<br />
1990 266 235 281 -46<br />
1991 322 297 227 70<br />
1992 120 174 184 -10<br />
1993 24 120 229 -109<br />
1994 70 47 226 -179<br />
1995 288 190 301 -111<br />
1996 169 144 178 -34<br />
1997 311 - 214 -214<br />
1998 361 213 223 -10<br />
1999 312 312 243 69<br />
yht. 2243 1732 2306 -574<br />
Taulukosta ilmenee, että kokonaispoistuma on 1990-luvulla ollut 574 enemmän kuin poliisin<br />
perustutkinnosta on valmistunut uusia poliiseja.
63<br />
Taulukko 17<br />
Arvio poliisitehtävissä toimivan henkilöstön poistumasta vuosina 2001 – 2010<br />
Poliisikoulun 20.10.2000 tekemän laskelman mukaisesti.<br />
Vuosi<br />
Eläkkeelle<br />
Muu<br />
Kokonaisjäävät<br />
58 v. 63 v. Yht. poistuma poistuma<br />
Yht. Miehistö Alipääll. Yht. Päällystö Päälliköt<br />
2001 134 57 77 15 14 1 149 120 269<br />
2002 127 58 69 26 21 5 153 120 273<br />
2003 203 79 124 25 23 2 228 120 348<br />
2004 243 96 147 31 25 6 274 120 394<br />
2005 198 83 115 19 17 2 217 120 337<br />
2006 234 109 125 23 20 3 257 120 377<br />
2007 237 116 121 31 18 13 268 120 388<br />
2008 248 115 133 35 31 4 283 120 403<br />
2009 241 120 121 29 24 5 270 120 390<br />
2010 254 133 121 36 27 9 290 120 410<br />
Eläkkeelle siirtymisestä ja muusta poistumasta aiheutuva kokonaispoistuma on<br />
<strong>arviointi</strong>kauden alussa vuosina 2001-2003 270 ja 350 välillä. Arviointikauden lopussa<br />
kokonaispoistuma nousee ja on vuonna 2010 noin 410 henkilöä. Taulukossa esitetyn<br />
poistuma-arvion lisäksi on huomattava, että poliiseja toimii kansainvälisissä tehtävissä<br />
ulkomailla keskimäärin 60 vuosittain.<br />
Seuraavissa taulukoissa on tarkasteltu poliisien määrän kehitystä vuosina 2001 – 2010<br />
kolmen eri vaihtoehdon mukaan. Ensimmäinen vaihtoehto on, että perustutkintokoulutuksen<br />
aloituspaikkamäärä vuodesta 2001 vuoteen 2010 on 360 aloituspaikkaa. Tällöin nettolisäys<br />
vuoteen 2010 mennessä on 28 poliisia.<br />
Taulukko 18<br />
Yhteenveto poliisin peruskoulutusmääristä ja poliisien poistumasta v. 2001 - 2010<br />
Vuosi 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 yht.<br />
Aloittavien lkm 360 360 360 360 360 360 360 360 360 360<br />
Koulutett.pv. yht. 102420 96320 95220 95880 95880 95880 95880 95880 95880 95880<br />
Työharjoitt. htv 244 225 217 215 215 215 215 215 215 215<br />
Kenttätyösk. htv 268 331 250 229 229 229 229 229 229 229<br />
Valmistuvien lkm 311 426 360 360 360 360 360 360 360 360 3617<br />
Poistuma * 269 273 348 394 337 377 388 403 390 410 3589<br />
Nettolisäys** 42 153 12 -34 23 -17 -28 -43 -30 -50 28<br />
* V. 96 - 99 todellinen poistuma, v. 00 - 10 Poliisikoulun laatima poistuma-arvio<br />
** Valmistuvien lkm yht. sis. v.2001-2010 nettolisäyksen
64<br />
Toinen vaihtoehto on, että aloituspaikkamäärä vuosina 2001 – 2004 on 360 ja se nostetaan<br />
vuodesta 2005 alkaen 432:een. Tällöin nettolisäys vuoteen 2010 mennessä on 316 poliisia.<br />
Taulukko 19<br />
Yhteenveto poliisin peruskoulutusmääristä ja poliisien poistumasta v. 2001 - 2010<br />
Vuosi 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 yht.<br />
Aloittavien lkm 360 360 360 360 432 432 432 432 432 432<br />
Koulutett.pv. yht. 102420 96320 95220 95880 102000 114840 115680 116160 116880 115440<br />
Työharjoitt. htv 244 225 217 215 215 236 260 253 253 266<br />
Kenttätyösk. htv 268 331 250 229 229 230 275 291 274 274<br />
Valmistuvien lkm 311 426 360 360 360 360 384 480 432 432 3905<br />
Poistuma * 269 273 348 394 337 377 388 403 390 410 3589<br />
Nettolisäys ** 42 153 12 -34 23 -17 -4 77 42 22 316<br />
* V. 96 - 99 todellinen poistuma,v. 00 - 10 Poliisikoulun laatima poistuma-arvio<br />
** Valmistuvien lkm yht. sis. v.2001-2010 nettolisäyksen<br />
Kolmas vaihtoehto on, että aloituspaikkamäärä vuonna 2001 on 360 ja vuodesta 2002<br />
vuosikymmenen loppuun saakka 432. Tämän vaihtoehdon toteutuessa nettolisäys vuoteen<br />
2010 mennessä on 532 poliisia.<br />
Taulukko 20<br />
Yhteenveto poliisin peruskoulutusmääristä ja poliisien poistumasta v. 2001 - 2010<br />
Vuosi 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 yht.<br />
Aloittavien lkm 360 432 432 432 432 432 432 432 432 432<br />
Koulutett.pv. yht. 102420 104120 114660 112320 115200 115920 116400 116160 116880 115440<br />
Työharjoitt. htv 244 225 243 253 247 254 260 253 253 266<br />
Kenttätyösk. htv 268 331 251 285 268 275 281 291 274 274<br />
Valmistuvien lkm 311 426 360 432 432 384 432 480 432 432 4121<br />
Poistuma* 269 273 348 394 337 377 388 403 390 410 3589<br />
Nettolisäys** 42 153 12 38 95 7 44 77 42 22 532<br />
* V. 96 - 99 todellinen poistuma,v. 00 - 10 Poliisikoulun laatima poistuma-arvio<br />
** Valmistuvien lkm yht. sis. v. 2001-2010 nettolisäyksen
65<br />
4.4 Rahoitustarpeeseen vaikuttavia erityistekijöitä<br />
Poliisin perustutkintokoulutuksen lisääminen<br />
Jos tavoitteena on, että vuoteen 2010 mennessä poliisien määrä nousee nykyisestä 8000:sta<br />
noin 500:lla, poliisin perustutkintokoulutuksen aloituspaikkamäärää tulisi nostaa nykyisestä<br />
(v. 2001) 360:sta 432:een vuodesta 2002 alkaen. Koulutuksen lisäämisellä olisi olennainen<br />
vaikutus poliisin rahoitustarpeeseen vuosina 2002-2010. Lisärahoitustarpeen arvioidaan<br />
olevan ensimmäisenä vuonna (2002) noin 8 milj. mk mutta nousevan asteittain noin 61 milj.<br />
mk:aan vuonna 2005.<br />
Poliisin tutkintokoulutus sekä osa erikoistumis- ja täydennyskoulutuksesta toimeenpannaan<br />
sisäasiainministeriön alaisissa poliisioppilaitoksissa, joita ovat Poliisikoulu ja<br />
Poliisiammattikorkeakoulu. Koulutuksen kustannukset katetaan poliisin toimintamenoista.<br />
Vuoden 2000 rahoituskehys on 70,5 milj. markkaa Poliisikoulussa ja<br />
Poliisiammattikorkeakoulussa 23,3 milj. markkaa. Rahoituskehykset eivät sisällä<br />
koulutuksessa olevien palkkauskustannuksia.<br />
Poliisin perustutkinto on laajuudeltaan 108 opintoviikkoa ja kestoltaan 2 vuotta 4<br />
kuukautta. Perusopintojen ajan (1 vuosi) poliisikokelas saa 15 markan päivärahaa, on<br />
oikeutettu opintorahaan (KELA 1270 mk/kk) sekä hakemaan opintolainaa<br />
(KELA/Opintotukikeskus). Poliisikoulussa annettavan koulutuksen ajan opiskelijalla on<br />
maksuton majoitus, ruokailu ja terveydenhoito.<br />
Työharjoittelun ja syventävien ammattiopintojen osalta opiskelija on nimitettynä<br />
nuoremman konstaapelin määräaikaiseen virkasuhteeseen (palkkaus A12 palkkausluokan<br />
mukainen, Helsingissä A13). Palkkausmäärärahat sisältyvät ao. läänin tai valtakunnallisen<br />
yksikön rahoituskehyksiin.<br />
Poliisin perustutkintokoulutuksen kustannukset ovat n. 387 000 mk/koulutettu poliisi.<br />
Kustannuksista Poliisikoulun osuus on 187 000 mk ja poliisilaitoksen tai valtakunnallisen<br />
yksikön osuus työharjoittelun ja kenttäjakson palkkakuluina ym. kustannuksina n. 200 000<br />
mk vuoden 2000 kustannustason mukaan.<br />
Poliisialipäällystön tutkinto on 25 opintoviikon laajuinen moduuleista koostuva<br />
kokonaisuus. Koulutuskustannukset ovat Poliisikoulun osalta 80 000 markkaa yhtä tutkintoa<br />
kohti. Tutkintoon kuuluvat osiot suoritetaan pääosin poliisioppilaitoksissa ja koulutukseen<br />
komennetaan. Poliisimiehen palkkauskustannukset sekä matkustussäännön mukaiset<br />
kustannukset ovat 25 opintoviikon ajalta noin 85 000 markkaa.<br />
Poliisipäällystön koulutus kestää kolme vuotta ja tutkinnon kokonaiskustannukset ovat<br />
noin 854 000 mk tutkintoa kohti, josta poliisimiehen palkkauksen osuus on 384 000<br />
markkaa ja Poliisiammattikorkeakoulun osuus on noin 470 000 markkaa.
66<br />
Päällystökoulutuksessa opiskelijoiden palkkakustannukset on arvioitu palkkaluokan A16 (4<br />
ikälisää / 9kk / vuosi + henkilösivukulut 30 %) mukaisina. Näin laskettuna koulutusajan<br />
palkkaus on 117 000 mk henkilöä kohti vuodessa. Lisäksi päällystöopiskelijoiden<br />
päivärahojen on arvioitu olevan noin 8 000 mk henkilöä kohti vuodessa ja matkakulujen<br />
vastaavasti noin 3 000 mk.<br />
Kansainvälisen toiminnan vaatimat resurssit<br />
Kansainvälisen toiminnan menoista merkittävä osa on vakinaisen henkilöstön<br />
palkkauskustannuksia, jotka eivät näy suoraan projektikohtaisessa seurannassa. Esimerkkinä<br />
voidaan todeta, että sisäasiainministeriön poliisiosaston kokonaishenkilöstömäärä on 95 ja<br />
näistä 21 virkamiehen 42 työtehtävät liittyvät jollain tavalla kansainväliseen toimintaan.<br />
Seitsemän henkilön tehtävänkuva kokonaisuudessaan koostuu kansainväliseen toimintaan<br />
liittyvistä tehtävistä.<br />
Viime vuosien keskeinen hanke on ollut Schengenin sopimuksen soveltamisen aloittaminen.<br />
Vuonna 1999 tähän osoitettiin rahoitusta poliisin toimintamenomomentilta noin 13 milj. mk<br />
ilman palkkauskustannuksia. Vuonna 2000 Schengen-yhteistyöhön on käytetty lähes 20 milj.<br />
mk lokakuun alkuun mennessä. Schengen-tietojärjestelmän käyttökustannusten arvioidaan<br />
olevan ensimmäisenä vuonna noin 5 milj. markkaa.<br />
Schengen-sopimuksen soveltamisen aloittaminen edellyttää Sirene-toimiston perustamista,<br />
johon on käytetty vuosina 1999 ja 2000 hieman yli 10 milj.mk vuodessa. Toiminnan<br />
vakinaistuessa tämä jää vuosittaiseksi pysyväksi lisäykseksi poliisin menoihin. Toimistoon<br />
on perustettu 27 uutta virkaa.<br />
Poliisin toimintamenomomentilta maksetaan kansainvälisten järjestöjen jäsenmaksuja noin 5<br />
milj.mk vuosittain. Jäsenmaksut tulevat nousemaan lähivuosina esimerkiksi Europolin<br />
toiminnan laajenemisen myötä. Suomen maksuosuus Interpoliin kaksinkertaistui asteittain<br />
1990-luvun puolivälin jälkeen. Europolin maksuosuus nousee vuosittain viraston toiminnan<br />
laajentumisen myötä. Näiltä näkymin kasvu jatkuu ainakin vuoteen 2005 asti. Suomen<br />
jäsenmaksu Euroopan poliisiakatemiassa sen ensimmäisenä toimintavuonna 2001 tulee<br />
olemaan noin 0,5 milj.mk.<br />
EU-yhteistyöhön liittyvät matkakustannukset ministeriössä olivat vuonna 1999 Suomen EUpuheenjohtajuuden<br />
vuoksi erityisen korkeat, noin 1,5 milj.mk. Vuonna 2000 matkoihin on<br />
käytetty tähän mennessä noin 0,5 milj.mk. Muuhun kansainväliseen yhteistyöhön<br />
poliisiosastolla käytetään hieman alle 1 milj.mk vuodessa.<br />
Kansainväliseen toimintaan liittyviä matkoja on ministeriön ohella eniten<br />
keskusrikospoliisissa. Keskusrikospoliisin ulkomaanmatkojen kustannukset 43 olivat vuonna<br />
1995 hieman alle 1,5 milj. mk ja vuonna 1999 n. 4,4 milj.mk. Vuonna 2000 kustannukset<br />
olivat noin 4 milj.mk. Kustannusten nousu viiden vuoden aikana on ollut yli 160 prosenttia.<br />
42 Tilanne syksy 2000.<br />
43 Sisältää matkustuskulut, hotellikorvaukset ja päivärahat.
67<br />
Toimitilakustannukset<br />
Poliisin toimitilamenot ovat kasvaneet vuodesta 1997 vuoteen 2001 noin 32 milj.mk eli noin<br />
25 prosenttia. Vuonna 1997 poliisin toimintamenomomentilta rahoitettiin toimitilamenoja<br />
131,1 milj.mk, vuonna 2001 menot ovat 163 milj.mk.<br />
Kasvu on huomattava erityisesti ottaen huomioon, että kasvaneet menot on rahoitettu<br />
poliisin varsinaiseen toimintaan varatusta rahoituksesta. Valtion talousarviossa ei<br />
toimitilahankkeita varten ole myönnetty erillisrahoitusta sen jälkeen, kun keskusrikospoliisin<br />
uusi toimitalo valmistui Vantaalle 1990-luvun puolivälissä.<br />
Toimitilamenojen kasvuun on vaikuttanut valtion kiinteistöhallinnossa toteutettu muutos<br />
vuonna 1994, jonka tuloksena valtion virastojen tilat tulivat maksullisiksi. Tämän jälkeen<br />
vuokrataso on noussut vuosittain.<br />
Toimitilamenoihin on vaikuttanut myös toimitilojen turvallisuudelle asetettujen vaatimusten<br />
lisääntyminen. Poliisin toimitilat ovat joutuneet rikollisten uhkailujen kohteeksi 1990-<br />
luvulla, näistä huomattavin on ollut Pasilan poliisitalon räjäyttämisyritys. Toimitilojen<br />
turvaamiseksi on rakentamisessa huomioon otettavien erityiskysymysten lisäksi lisätty myös<br />
valvontavälineistöä.<br />
Ajoneuvokustannukset<br />
Poliisin ajoneuvohankinnat lisääntyvät vuoteen 2010 mennessä. Lisätarve johtuu osaltaan<br />
poliisin hätäkeskusten siirtämisestä viranomaisten yhteisiin hätäkeskuksiin, jolloin<br />
poliisimiehiä vapautuu kenttätehtäviin. Myös poliisille kuulumattomista tehtävistä<br />
luopuminen ja poliisien määrän nousu lisäävät poliisin näkyvää valvontaa ja partiointia ja<br />
samalla ajoneuvojen tarvetta.<br />
Liikkuvassa poliisissa varustelukustannukset ajoneuvoa kohti ovat kasvaneet vuosina 1995-<br />
2000 runsaat 40 prosenttia. Kustannukset poliisiauton varustamisesta tarvittavilla viesti- ja<br />
liikennevalvontavälineillä ovat nousseet samana aikana 50-80 prosenttia. Ajoneuvojen<br />
käyttökustannuksia on nostanut eniten polttoaineen hinnan voimakas kohoaminen.<br />
Jos heikosta rahoitustilanteesta johtuva poliisiautojen käyttöiän nousu jatkuu, seurauksena<br />
on poliisin autokannan heikentyminen. Huoltokustannusten kohotessa saattaa säästö jäädä<br />
hyvinkin vähäiseksi mutta toiminnan laatu sen sijaan huononee selvästi.<br />
Poliisin atk-menot<br />
Poliisin atk-menoihin ei todennäköisesti tule suuria kasvupaineita. Laitekannan ylläpito<br />
edellyttää kuitenkin vuosittaisia investointeja. Uhkana on, että yksiköt säästävät liikaa atkhankinnoista,<br />
kun rahoituskehys on tiukka.<br />
Sähköiset palvelut leviävät 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Sähköisen<br />
henkilökortin käyttöönotto edellyttää myös poliisilta valmiutta kehittää mm. lupapalveluja
68<br />
siten, että vuosikymmenen lopulla pääosa palveluista hoidetaan verkkopalveluna. Sähköisen<br />
asioinnin laajeneminen lisää poliisin työmäärä, mutta se helpottanee palvelujen tuottamista.<br />
Tulevina vuosina merkittävä haaste on poliisin ja muiden viranomaisten tietoverkkojen ja –<br />
järjestelmien turvallisuuden varmistaminen. Viranomaistoimintaan liittyvän tietoliikenteen<br />
turvaamisen kehittäminen on esillä myös Lipposen II hallituksen hankesalkussa. Asiaa<br />
pohtinut työryhmä on tehnyt esityksen vastuun jakamisesta eri viranomaisten kesken. Poliisi<br />
tulisi esityksen mukaan vastaamaan tietoturvaloukkausten ja –uhkien havainnoinnista,<br />
analysoinnista ja torjunnasta. Tämä on uusi tehtävä, johon sitoutuu resursseja.<br />
Viestiliikenne ja -välineet<br />
Merkittävin hanke on ollut VIRVE-viranomaisradioverkon kehittäminen, joka suunnitelmien<br />
mukaan tarkoitus ottaa käyttöön 2000-luvun alkuvuosina. Viranomaisverkko tulee<br />
täyttämään poliisin tarpeet aina 2020-luvulle asti ja sen kustannukset tulevat olemaan noin<br />
800 miljoonaa markkaa.<br />
VIRVEn käyttöönotosta huolimatta on todennäköistä, että <strong>arviointi</strong>kauden lopulla varsinkin<br />
dataliikenteessä käytetään jo uudempaa teknologiaa (mm. UMTS). Uuden dataliikenteen<br />
vaatiman tekniikan käyttöönotto on maksanut poliisille vuoden 2000 alkuun mennessä noin<br />
25 miljoonaa markkaa. Kustannusten arvioidaan kasvavan vuosittain.<br />
Viestiliikenteen nopea kehitys vaikuttaa myös poliisin telekuuntelukustannuksiin. Poliisi sai<br />
oikeuden käyttää telekuuntelua 1.6.1995 voimaan tulleessa pakkokeinolain uudistuksessa, ja<br />
se on osoittautunut hyödylliseksi ja tehokkaaksi työvälineeksi. Erityisesti<br />
huumerikollisuuden nopea kasvu on lisännyt telekuuntelun käyttöä. Vuonna 2001<br />
linjakustannuksien on arvioitu nousevan n. 13,4 milj.mk ja investointitarve on noin 10<br />
milj.mk. Kehityksessä mukana pysyminen vaatii uusia, kalliita investointeja myös tulevina<br />
vuosina.<br />
Liikennevalvonta<br />
Vuodet 2001-2005 käsittävässä liikenneturvallisuussuunnitelmassa on asetettu tavoitteeksi<br />
saada pääteistämme 800 km automaattisen liikennevalvonnan piiriin viiden vuoden<br />
kuluessa. Se tarkoittaa noin yhtä prosenttia yleisten teiden verkostosta. Koska nykyiset<br />
automaattivalvontalaitteet ovat tekniikaltaan vanhentuneita, ne pitää uusia digitaaliseen<br />
kuvansiirtoon perustuviksi.<br />
Laajennuksen kustannukset voidaan arvioida nykyisellä hintatasolla noin 25-30 miljoonaksi<br />
markaksi. Tällöin vilkkaimmat päätieosuudet olisivat automaattisen valvonnan piirissä. Silti<br />
nopeusvalvontakin olisi hoidettava perinteisellä valvonnalla 99 prosentilla tieverkostamme<br />
myös vastaisuudessa. Vuoden 2003 alusta voimaan tuleva direktiivi hyötyliikenteen<br />
tienvarsitarkastuksista edellyttää arviolta 6 miljoonan markan lisäpanostusta direktiivin<br />
mukaisten velvollisuuksien täyttämiseksi.<br />
Poliisi on hankkimassa lähivuosina ajoneuvossa toimivia tarkkuusalkometrejä, joita Ruotsin<br />
poliisi saa käyttöönsä jo v. 2001. Epäiltyjen kuljetustarpeen väheneminen säästäisi
69<br />
työpanosta varsinaiseen valvontaan. Jos esimerkiksi 200 poliisiautoa varustettaisiin tällaisilla<br />
laitteilla olisivat kustannukset noin 7-10 milj. markan luokkaa.<br />
Automaattisen valvonnan lisäämisen vaikutukset henkilöstön uudelleen kohdentamiseen<br />
saattavat jäädä odotettuakin vähäisemmiksi, mikäli samanaikaisesti poliisille määrätään<br />
uusia valvontavelvollisuuksia. Näitä uusia valvontatehtäviä on esitetty mm. vuosia 2001-<br />
2005 koskevassa liikenneturvallisuussuunnitelmassa.<br />
Erityistekniikka<br />
DNA on tuonut oleellista hyötyä rikostutkinnalle. Vuonna 1998 toteutettu lainsäädännön<br />
muutos mahdollisti DNA-rekisterin perustamisen. DNA:n kasvanut käyttö on lisännyt<br />
vastaavasti rikosteknisen laboratorion kustannuksia. Pelkästään DNA-menetelmän vaatimat<br />
kemialliset aineet maksoivat vuonna 2000 noin 1,3 milj.mk ja kustannusten arvioidaan<br />
kolminkertaistuvat tulevan kahden vuoden aikana.<br />
Merkittäviä 1990-luvun uudistuksia olivat rikosteknisen laboratorion<br />
laadunvalvontajärjestelmän rakentaminen sekä AFIS-sormenjälkijärjestelmän käyttöönotto<br />
sekä sen kehittyneemmän version hankkiminen.<br />
Automaation ja informaatioteknologian yleistyminen lisäävät teknisen rikostutkinnan ja sitä<br />
palvelevien laboratorioiden työkapasiteettia. Teknisen näytön merkityksen kasvu lisää<br />
näiden yksiköiden palvelukysyntää. Kysyntään kyetään vastaamaan melko vähäisin<br />
henkilöstölisäyksin edellyttäen, että laiteinvestointivolyymi on lähitulevaisuudessa noin 5<br />
milj. markkaa vuodessa.<br />
Erityistekniikkaan liittyvät käyttö- ja investointikustannukset kasvavat suhteessa niiden<br />
käytön kasvuun. Varsinkin teletekniikan linjakustannukset nykyisillä laskutusperusteilla<br />
nousevat hallitsemattomasti.<br />
Nopean teknisen kehityksen seurauksena investointisykli on aiempaa nopeampi. Siten<br />
esimerkiksi sormenjälkilaite joudutaan uusimaan 5-7 vuoden sisällä, mikä merkitsee arviolta<br />
15-20 miljoonan markan investointeja.<br />
Poliisin kenttäasu uusittiin vuonna 1999, ja se tullaan ottamaan käyttöön valtakunnallisesti<br />
vuoteen 2010 mennessä. Uusimisen on arvioitu tulevan maksamaan noin 10 milj. mk.<br />
Suojaliivien uudistaminen maksaa samana ajanjaksona 17,6 milj. mk.<br />
Harvaanasuttujen alueiden poliisipalvelujen ylläpitäminen<br />
Julkisten peruspalvelujen järjestäminen harvaanasutuilla seuduilla tulee kalliimmaksi kuin<br />
väestökeskittymissä. Turvallisuuden kansalaisen perusoikeutena tulisi kuitenkin toteutua<br />
mahdollisimman samantasoisena maan eri osissa. Poliisin henkilövahvuuksia määritettäessä<br />
harvaanasutuilla alueilla olisi käytettävä eri <strong>arviointi</strong>perusteita kuin muualla maassa.<br />
Sielläkin poliisipalvelujen saatavuusaika on oleellinen <strong>arviointi</strong>peruste.
70<br />
Poliisin näkyvyyttä näillä alueilla voidaan parantaa myös ajoneuvoissa olevilla työasemilla,<br />
liikkuvilla toimistoilla ja muilla uuden tekniikan tarjoamilla mahdollisuuksilla.<br />
Tulevaisuudessa poliisi voisi hoitaa merkittävän osan palveluista ja kirjaamistehtävistä<br />
ajoneuvoissa olevilla työasemilla. Tämä edellyttää kuitenkin investointeja langattomaan<br />
tiedonsiirtoon ja informaatio-teknologiaan, jotka ovat arvioitavissa 10 vuodessa yhteensä<br />
noin 100-200 milj. markaksi. Investointien avulla avautuisi mahdollisuus säilyttää tai lisätä<br />
poliisin näkyvyyttä koko valtakunnan alueella.<br />
Muita erityisrahoitustarpeita<br />
Poliisin rahoittamat oikeuslääkeopilliset tutkimukset ovat lisääntyneet erityisesti vuodesta<br />
1997 lähtien. Nykyisin menot ovat noin 45-47 milj. markkaa vuodessa, missä kasvua on<br />
noin 10 milj. markkaa. Menoja on lisännyt volyymin muutos ja maksuperusteiden muutos.<br />
Tutkimusten määrä on kasvanut vuoden 1992 8500:sta vuonna 2000 noin 10400:aan.<br />
Kansainvälistyminen sekä muut selkeästi arvioitavat tulevaisuuden tekijät aiheuttavat sen,<br />
että em. tulkkaus- ja saattokuljetuksista aiheutuvat kustannukset tulevat jatkossakin<br />
nousemaan. Schengenin sopimuksen täysimääräinen soveltaminen tulee vaikuttamaan siten,<br />
että maahantulokieltojen määrä ja siihen liittyvät käännyttämiset tulevat lisääntymään<br />
oleellisesti, joten myös tulkkaus- ja saattokustannukset tulevat kasvamaan. Tällä hetkellä<br />
pohjoismaisessa maahantulokieltoluettelossa on noin 18.000 ulkomaalaista mutta 25.3.2001<br />
alkaen käytettävässä SIS-tietokannassa maahantulokielto on jo lähes miljoonalla<br />
ulkomaalaisella.<br />
Poliisille tulee tulkkauskuluja perinteisen rikostutkinnan yhteydessä sekä<br />
turvapaikkatutkinnassa ja muiden ulkomaalaislain mukaisten tehtävien yhteydessä.<br />
Säädösten mukaan viranomaisen tulee huolehtia tulkkauksesta silloin kun asian hoitaminen<br />
ja ymmärretyksi tuleminen sitä edellyttävät. Asianmukainen tulkitseminen palvelee sekä<br />
asiakkaan että viranomaisen oikeusturvaa. Poliisin maksamat tulkkauskulut olivat vuonna<br />
2000 noin 4 milj. mk.<br />
Poliisille aiheutuu saattokuljetuksista tulevia kustannuksia perinteisen rikostutkinnan<br />
yhteydessä ja rikollisten henkilöiden noudoista ulkomailta sekä erityisesti ulkomaalaislain<br />
mukaisista täytäntöönpanotehtävistä. Valtaosa saatettavista henkilöistä on käännyttämis- tai<br />
karkottamispäätöksen saaneiden henkilöiden saattamisia heidän kotimaahansa.<br />
Saattokuljetuksista on aiheutunut vuoden 2000 lokakuun loppuun mennessä noin 5,1 milj.<br />
markan kustannukset.<br />
Jos poliisin palkkausjärjestelmä tullaan uudistamaan <strong>arviointi</strong>kaudella, uudistuksen<br />
kustannusvaikutuksen on arvioitu olevan noin 160-170 milj. markan luokkaa.
71<br />
5. POLIISITOIMINNAN TULOKSELLISUUDEN ARVIOINTI<br />
5.1. Nykyinen <strong>arviointi</strong>järjestelmä<br />
<strong>Poliisitoiminnan</strong> tuloksellisuuden <strong>arviointi</strong> perustuu nykyisellään pääosin seuraaviin<br />
seuranta- ja <strong>arviointi</strong>järjestelmiin:<br />
- poliisin tulostietojärjestelmä,<br />
- tulosohjauksen yhteydessä tapahtuva tulos<strong>arviointi</strong> ja -raportointi,<br />
- poliisiyksiköiden laadun itse<strong>arviointi</strong>,<br />
- poliisipalvelujen <strong>arviointi</strong> osana lääninhallitusten suorittamaa peruspalvelujen<br />
<strong>arviointi</strong>a,<br />
- erillistutkimukset ja –arvioinnit<br />
Poliisin tulostietojärjestelmä on keskitetty tietovaranto, joka on kaikkien poliisiyksiköiden<br />
käytössä tulosraportointia ja –<strong>arviointi</strong>a varten. Perusjärjestelmän tietosisältö on<br />
viimevuosina laajentunut merkittävästi ja intranet –sivujen ansiosta tietojen helppo<br />
saatavuus, ajantasaisuus ja laatu on myös parantunut. Järjestelmästä on saatavilla keskeiset<br />
poliisin käyttämät tunnusluvut yleisen järjestyksen ja turvallisuuden sekä rikostorjunnan<br />
tehtäväalueilta sekä eräitä poliisin henkilöstömäärää, työajan käyttöä ja taloutta koskevia<br />
tietoja.<br />
Poliisin tulostietojärjestelmään kootaan tiedot poliisin perustietojärjestelmistä, joita ovat<br />
rikosilmoitusjärjestelmä RIKI, hälytyskeskusjärjestelmä HÄKE, päivystyskeskusjärjestelmä<br />
PÄIKE, työaikajärjestelmä HELMI/TAIKA, henkilöstövoimavarajärjestelmä HELMI-INFO,<br />
SM:n konserniraportointijärjestelmä KOSSU ja poliisikassajärjestelmä POKA.<br />
Tulosohjauksen yhteydessä tehdään ohjausjärjestelmän eri tasoilla (kihlakunta, poliisin<br />
lääninjohto, poliisin ylijohto) jatkuvaa tulosseurantaa ja –<strong>arviointi</strong>a, esimerkiksi<br />
tuloskeskustelujen yhteydessä. Tärkeän osan tulosarvioinnista muodostaa poliisin ylijohdon<br />
tulos<strong>arviointi</strong>, joka tuottaa tietoa poliittisen ohjauksen tarpeisiin. Sisäasianministeriön<br />
poliisiosasto raportoi poliisin toiminnasta vuosittain osana koko hallinnonalan<br />
toimintakertomusta ja osana hallituksen kertomusta valtiovarain hoidosta ja tilasta.<br />
Poliisiosasto raportoi myös hallituksen ohjelmaan kirjattujen tavoitteiden toteutumisesta<br />
sekä hallituksen strategiasalkkuun sisältyvien hankkeiden toteutumisesta.<br />
Poliisiyksiköiden suorittama laadun itse<strong>arviointi</strong> on perustunut Suomen<br />
laatupalkintomallista sovelletun poliisin laatupalkintokriteeristön käyttöön. Poliisin yksiköt<br />
ovat voineet osallistua laatupalkintokilpailuun vuodesta 1994 lähtien. Laadun itse<strong>arviointi</strong><br />
on toteutettu kuitenkin irrallaan muusta tulosarvioinnista ja läheskään kaikissa yksiköissä<br />
<strong>arviointi</strong>a ei ole tehty riittävän systemaattisesti.<br />
Uuden, Eurooppalaisen EFQM -laatupalkintokriteeristön myötä myös poliisin<br />
laatukriteerejä tullaan todennäköisesti uudistamaan. Sisäasianministeriö on käynnistänyt<br />
itsearvioinnin ohjaajien koulutuksen, jonka tavoitteena on edistää yksiköiden itse<strong>arviointi</strong>a.<br />
Uudessa laatukriteeristössä (EFQM) korostetaan aikaisempaa enemmän organisaation<br />
ulkoisia tuloksia mm. keskeisten suorituskykytulosten, asiakastulosten ja yhteiskunnallisten<br />
tulosten muodossa.
72<br />
Osana lääninhallitusten suorittamaa nykyisellään myös lakisääteistä peruspalvelujen<br />
<strong>arviointi</strong>a on jo vuodesta 1996 lähtien arvioitu poliisipalvelujen saavutettavuutta,<br />
laadukkuutta, taloudellisuutta ja vaikuttavuutta. Sittemmin <strong>arviointi</strong> on laajentunut<br />
koskemaan myös eräitä poikkihallinnollisia toimenpiteitä, kuten huumausaineongelmaan ja<br />
nuorisorikollisuuden ehkäisyyn liittyvää viranomaisyhteistyötä. Tämä peruspalvelujen<br />
alueellinen <strong>arviointi</strong> on antanut hyödyllistä tietoa poliisin palveluista osana yhteiskunnan<br />
muita peruspalveluja alueellisella ja kuntatasolla. Arviointiraporttien pohjalta ei ole<br />
kuitenkaan tehty valtakunnallisia yhteenvetoja poliisipalvelujen tuloksellisuudesta.<br />
Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomuksessa (14/98) arvioitiin kuinka<br />
laadukasta tuloksellisuustietoa sisäasianministeriön hallinnonalalta on annettu poliittisen<br />
ohjauksen tarpeisiin. Tarkastusvirasto totesi mm. seuraavat poliisin tuloksellisuuden<br />
arvioinnissa ja tuloksellisuustiedon raportoinnissa ilmenneet ongelmat.<br />
- Tuloksellisuusraportoinnista ei ole käynyt ilmi onko poliisi pitänyt toimintaansa<br />
onnistuneena.<br />
- Poliisi ei ole hankkinut riittävän monipuolista tietoa tuloksellisuuden<br />
kokonaisvaltaiseksi arvioimiseksi. Nykyisellään käytössä olevat tunnusluvut eivät ole<br />
riittävän kattavia tuloksellisuuden kokonais<strong>arviointi</strong>a varten.<br />
- Poliisi ei ole pyrkinyt tuloksellisuuden kokonaisvaltaiseen <strong>arviointi</strong>in, joka olisi<br />
perustunut eri seurantatietojen kokoamiseen, yhdistämiseen ja analyysiin,<br />
- Tuloksellisuusraportointi on ollut ei-ymmärrettävää osaltaan siksi, että tulostavoitteita<br />
on ollut liian vähän,<br />
- Nykyistä selvemmin olisi erotettava poliittisesti tärkeät ja ulkoisessa ohjauksessa<br />
olennaiset asiat hallinnonalan sisäisen ohjauksen piiriin kuuluvista asioista.<br />
Seurantatietoa ei ole myöskään käytetty riittävästi hyväksi erityisesti toiminnan ohjauksessa<br />
ja johtamisessa. Nykyisellään tietoa on paljon, mutta se ei jäsenny kokonaisuuksiksi joiden<br />
avulla voidaan seurata kaikkia tuloksellisuuden alueita (esim. vaikuttavuus, tuottavuus,<br />
taloudellisuus). Poliisin käytössä olevan seurantatiedon systemaattista analysointityötä ollaan<br />
vasta käynnistämässä. Tähän asti seurantatieto on ollut pääosin analysoimatonta<br />
numeraalista tilastotietoa.<br />
5.2 Nykyisen <strong>arviointi</strong>järjestelmän kehittämistarpeet<br />
(kohdat 5.2-5.4 professori Ismo Lumijärvi ja dosentti Sirpa Virta, Tampereen yliopisto)<br />
Arvioinnin merkitys on nähtävissä eri aspekteista. Perinteisesti se on tuottanut tietoa mm.<br />
toimintakertomuksiin ja tilinpäätösten laadintaan. Viime vuosina on korostettu enemmän<br />
sitä, että <strong>arviointi</strong> tuottaa tietoa kehittämisen tueksi, suunnittelussa ja johtamisessa<br />
hyödynnettäväksi. On oikeastaan ensiarvoisen tärkeää, että <strong>arviointi</strong> palvelisi juuri<br />
suunnittelu- ja valmisteluprosesseja, jolloin on myös helpompi nähdä <strong>arviointi</strong>in liittyvän<br />
tekemisen ja tiedonkeruun hyödyllisyys. Arvioinnin pitäisi tuottaa oppimismahdollisuuksia.
73<br />
Arvioinnin toiminnallisen asemoinnin ohella myös sen kokonaistaminen on tärkeää.<br />
Hajanaisuus on ollut arvioinnin hyödyntämistä keskeisesti vaikeuttava tekijä. Laatukriteerien<br />
<strong>arviointi</strong> ei ole välttämättä yhdistynyt tulossopimusseurantaan. Toiminnan taloudellisuuden<br />
kehittymistä on arvioitu talousseurannan osana ja henkilöstön toimintakykyä<br />
erillisselvityksissä - usein siten, etteivät tiedot ole välttämättä kohdanneet asiallisesti tai<br />
ajoituksellisesti toisiaan.<br />
Arviointi on tuottanut toiminnan kehittymisestä sirpalemaista tietoa, jolloin kokonaisuuden<br />
näkemiselle ei ole ollut kattavaa tiedollista perustaa. Esimerkiksi<br />
tulossopimusneuvotteluissa ei ole ollut tavanomaista jäsentää tuloksellisuustietoa kattavasti<br />
ja monipuolisesti. Kuitenkin voidaan nähdä, että todellisissa poliisin työtilanteissa<br />
esimerkiksi poliisin ikärakenteen, motivaation tai työkyvyn ongelmat heijastuvat enemmän<br />
tai vähemmän suoraan ulkoiseen palvelukykyyn ja tehokkuuteen.<br />
Kaikilla poliisitoimen päätulosalueilla, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpidossa,<br />
rikostorjunnassa ja -tutkinnassa, liikenneturvallisuudessa sekä lupapalveluissa on ollut<br />
käytössä tuloksellisuuden mittareita. Koko poliisitoimessa on seurattu pääsuoritteiden<br />
lukumääräistä kehitystä, markkamääräisiä menokertymiä sekä työpanoksen käyttöä. Yleisen<br />
järjestyksen ja turvallisuuden alueella toiminnan onnistumista on seurattu<br />
toimintavalmiusaikatiedoilla, katuturvallisuusindekseillä, hälytysmäärä- sekä<br />
kiinniottotiedoilla.<br />
Rikostorjunnan onnistuneisuutta on kuvattu poliisin tietoon tulleiden omaisuus-, huume- tai<br />
ajoneuvorikosten määrillä. Rikosten tutkinnassa onnistumisen keskeinen mittari ovat olleet<br />
rikoslajeittain lasketut tutkinta-ajat ja selvitysprosentit. Liikenneturvallisuudessa on katsottu,<br />
että mm. valvontaan käytetty työaika ja toimenpiteiden määrät korreloivat positiivisesti<br />
turvallisuuden lisääntymiseen. Lupapalveluissa toiminnan onnistumista on kuvattu<br />
käsittelyajoilla sekä lupien määrillä.<br />
<strong>Poliisitoiminnan</strong> arvioinnissa ongelmana ei ole ollut niinikään mittareiden puute, vaan<br />
pikemminkin mittareiden ja tunnuslukujen runsaus, mikä on vaikeuttanut kokonaisuuden<br />
hahmottamista. Poliisin tietojärjestelmät ovat olleet tuottamassa lisääntyvästi erilaisia<br />
toimintaan kytkettäviä seurantatietoja. Suuren tunnuslukujen määrän lisäksi seurannan<br />
ongelmakohtana on ollut työn laadun sekä asiakasnäkökulman tuominen <strong>arviointi</strong>in mukaan.<br />
Kun yleisesti myös laatu tunnustetaan tärkeäksi, voidaan kysyä, eikö myös laadun ohjaus ja<br />
<strong>arviointi</strong> olisi tarpeen nostaa osaksi poliisin tulosohjausta. Eräs tapa tässä on ollut käyttää<br />
poliisin laatupalkintokriteereitä ja itsearvioinnein laadittuja laatukuvauksia. Itsearvioinnit<br />
eivät sovellu sellaisenaan erityisen hyvin poliisin ulkoisen tuloksellisuuden <strong>arviointi</strong>in,<br />
mutta niillä voi hyvinkin täydentää poliisin tulosyksiköistä saatavaa laatukuvaa. Viime<br />
aikoina laadullisia tietoja on saatu lisää eri paikkakunnilla toteutetuista<br />
turvallisuuskyselyistä. Ne kuitenkin kuvaavat enemmän kansalais- kuin asiakasmielipiteitä.<br />
Asiakas<strong>arviointi</strong>a hankaloittaa poliisitoimessa asiakaskäsitteen rajaaminen esimerkiksi<br />
sellaisissa tapauksissa, joissa ’asiakas’ on poliisin sakotuksen tai pidätyksen kohteena: mitkä<br />
ovat hyvin toimivan asiakastilanteen kriteerit tällaisessa tapauksessa. Toiminnan<br />
läpinäkyvyys, avoimuus ja oikeusturvatekijät ovat laatukriteereitä, joiden perusteella<br />
tämäntyyppisiä asiakaskohtaamisia voidaan arvioida.
74<br />
Toisaalta alueellisia erityispiirteitä ei ole koettu saatavan riittävästi <strong>arviointi</strong>in mukaan,<br />
vaikka poliisin työ todellisuudessa painottuu esimerkiksi suurissa kaupungeissa tai hajaasutusalueilla<br />
huomattavan eri tavoin. Joissakin pohjoisen ns. harvakihlakunnissa korostuvat<br />
rajanseutuun, luonnonvarojen käyttöön tai poronhoitoon liittyvät kiistat, etelän kaupungeissa<br />
liikenneturvallisuuteen ja ruuhkautumiseen liittyvät ongelmat, nuorten huumerikosten tai ns.<br />
arkirikollisuuden lisääntyminen jne. Osassa kihlakuntia toiminta on hajautunut<br />
palvelupisteisiin ja palvelutoimistoihin, joiden tehtäväkuvaa on saatettu rajata esimerkiksi<br />
päihtyneiden säilytystehtävissä tai päivystyksessä.<br />
Kun erot ovat dokumentaarisesti ja tilastollisestikin mitattuina merkittäviä, voidaanko<br />
kihlakuntien toiminnan onnistumisen <strong>arviointi</strong>in käyttää silti samoja mittareita? Perustellulta<br />
tuntuu, että ainakin kriteerien jonkinlainen painottaminen alueiden keskeisten<br />
turvallisuustehtävien ja -ongelmien merkittävyyden ja esiintyneisyyden mukaan olisi<br />
tarpeellista, jotta turvallisuustyön alueellista tehoa voidaan vertailla ja toiminnan<br />
responsiivisuutta lisätä. Samalla tavoin jos poliisi joutuu työn- ja resurssien jakoon<br />
perustuen priorisoimaan tehtäviään, on kohtuullista, että priorisointi heijastuu myös<br />
arvioinnin painottumiseen ja kohdentumiseen.<br />
5.3 Tasapainotettu mittaristo (BSC) arvioinnin uutena viitekehyksenä<br />
Tasapainotetun tulosmittariston kehittäminen uutena strategisen johtamisen ja arvioinnin<br />
välineenä on jatkoa laatuajattelulle ja laatujohtamiskeskustelulle. 44<br />
Kokonaisvaltaisen laatujohtamisen (Total Quality Management) osatekijöitä ovat laadun<br />
kokonaisvaltaisuus, laaja-alainen ymmärtäminen, asiakkaiden tarpeiden ja odotusten<br />
kohtaaminen, johdon ja työntekijöiden yhteistoiminnan muodot ja sitoutuminen,<br />
kvantitatiivisten menetelmien käyttäminen ja prosessiorientaatio. Palvelujen laadun <strong>arviointi</strong><br />
on keskeinen osa laatujohtamista. Suomalaisen julkisen sektorin tulevaisuuden haasteena<br />
pidetäänkin laatujohtamisperiaatteiden ja tuloksellisuuden yhteensovittamista,<br />
laatujohtamismalli tulee suhteuttaa tulosohjaukseen.<br />
Julkisissa organisaatioissa on arvioitava tuloksia silloinkin, kun niiden mittaaminen ei ole<br />
yksinkertaista. Laatu on voitava yhdistää sekä tuottavuuteen että vaikuttavuuteen tavoitteena<br />
tasapainotettu palvelujen kehittäminen. Tulosjohtamisessa käytettyjen mittareiden<br />
epäsuhtaisuutta poistamaan voidaan käyttää tasapainotetun mittariston mallia, joka idealtaan<br />
vastaa hyvin myös julkisen sektorin palvelujen laadun ja vaikuttavuuden arvioinnin<br />
vaatimuksia. Tasapainotettu <strong>arviointi</strong>mittaristo antaakin hallinnonalalle sovitettuna hyvän<br />
mallin tuloksellisuuden arvioinnin kehittämiselle lähivuosina.<br />
44 Käsite tasapainotettu mittaristo tulee englanninkielisestä termistä balanced scorecard (BSC), jonka Robert<br />
Kaplan ja David Norton esittivät ensimmäisen kerran 1992 artikkelissaan ja 1996 kirjassaan Translating<br />
Strategy into Action: the Balanced Scorecard. Suomessa aiheesta ovat kirjoittaneet mm. Seppo Määttä ja Timo<br />
Ojala kirjassaan Tasapainoisen onnistumisen haaste. Johtaminen julkisella sektorilla ja balanced scorecard<br />
(1999), Ismo Lumijärvi kirjassaan Tasapainotetun mittariston malli ja kunta-alan tuloksellisuus<strong>arviointi</strong><br />
(1999) ja erityisesti poliisihallintoon liittyen Olavi Kujanpää tutkimuksessaan Tasapainotettu mittaristo (BSC)<br />
poliisin tuloksellisuuden arvioinnissa (2000).
75<br />
5.4 Tasapainotetun mallin soveltaminen poliisitoimessa: esimerkkejä<br />
Kun tasapainotettua mittaristoa sovitetaan poliisitoimeen, on lähdettävä liikkeelle vision<br />
täsmentämisestä. Paikallisella poliisilaitostasolla visioinnin ja strategisen työn perustan<br />
muodostavat valtakunnalliset rikostorjunnan linjaukset sekä ylijohdon ja lääninjohdon niiden<br />
pohjalta tulossuunnitelmiin kirjaamat täsmällisemmät tavoitetilat. Nämä tarkentuvat edelleen<br />
läänien sisällä paikkakuntakohtaisiksi toimintalinjauksiksi, turvallisuussuunnitelmiksi ja<br />
<strong>arviointi</strong>perusteiksi, joille tasapainotettu mittaristo on rakennettavissa. Erityisesti paikallista<br />
visiota tarkennettaessa on syytä selvittää, kattavatko vision rakentamiseksi kerätyt odotukset<br />
ja kannanotot kaikki olennaiset paikallistason sidosryhmät. Lähipoliisityössä ja ennalta<br />
ehkäisevässä työssä, kuten turvallisuussuunnitelmien laadintatyössä tai nuorten<br />
huumerikollisuuden ehkäisemisessä poliisin työn onnistuminen edellyttää ns.<br />
ydinpartnereiden (alueen muut avainviranomaiset, järjestöt, asukasyhdistykset jne.)<br />
identifiointia, koska kaikkien työpanos ja mukaantulo edistää myönteisten tulosten<br />
saavuttamista.<br />
Poliisitoimeen kuuluu huomattavan erilaisia toimintoja, jolloin mittariston laadinta<br />
edellyttää toiminnoittaista tarkastelua, ja osin tätäkin tarkempaa avainprosessikohtaista<br />
tavoitteiden ja <strong>arviointi</strong>kriteeristön täsmentämistä. Esimerkiksi yleisen järjestyksen ja<br />
turvallisuuden laajassa kentässä <strong>arviointi</strong>a on tarvetta täsmentää erikseen hälytys- ja<br />
partiointitehtävien ja katuturvallisuuden edistämisen, tiedotuksen ja neuvonnan sekä<br />
kasvatus- ja valistustyön osalta, jotta toiminnan riittävän täsmällinen seuranta mahdollistuu.<br />
Vastaavasti yksittäisten rikosten tutkintatyö ja yleisluontoisempi analyysitoiminta<br />
edellyttänevät erilaista onnistumisen kuvaamista. Rikostorjunnan vaikuttavuuden<br />
arvioinnissa tietoja joudutaan keräämään eri lähteistä, jotta tuloksellisuudesta saadaan<br />
riittävän monipuolinen ja luotettava kuva. Esimerkiksi yrityksiin tehdyistä varkauksista ja<br />
näpistyksistä tulee vain osa poliisin tietoon sen oman ilmoitusjärjestelmän kautta.<br />
Vastaavasti asukkaiden kokemista rikkomuksista (esim. ilkivallanteot tai pyörävarkaudet)<br />
vain osa ilmoitetaan poliisille. Ilmoittamisalttius vaihtelee paikkakunnittain. Näiltä osin<br />
tietoja joudutaan keräämään myös suoraan asukkailta ja yrittäjiltä sekä mahdollisesti myös<br />
vakuutuslaitoksilta.<br />
Kattavan mittariston laadinta edellyttää vaikuttavuus-, prosessi-, asiakas- ja sidosryhmätyön<br />
toimivuutta sekä henkilöstön aikaansaannoskykyä kuvaavia tunnuslukuja. Mittariston<br />
kokonaismäärän pitäisi rajautua vain noin 15-20 ydinmittariin, jotta tuloksellisuuden<br />
kokonaiskuva ja strateginen hyväksikäyttö olisi mahdollista. Asiakkuus on osassa<br />
lupapalveluista tavanomaisia julkisia palveluja muistuttava, sen sijaan useimmissa poliisin<br />
toiminnoissa asiakkuus tulee liittää ensisijaisesti ’turvaedun’ saajiin ja niihin poliisin<br />
palvelujen käyttäjiin, jotka tavalla tai toisella hakevat turvaa poliisilta, kuten:<br />
- rikosilmoituksen tai hälytyksen tekijät,<br />
- häirinnän kohteeksi joutuneet,<br />
- rikosten uhrit ja heidän läheisensä,<br />
- suojausneuvoja tai -turvaa hakevat,<br />
- rikosten selvittämiseen osallistuvat ja eri osapuolina kuultavat,<br />
- poliisin asiantuntija- ja neuvontapalveluja käyttävät, sekä<br />
- valistus- ja koulutustyössä mukana olevat.
76<br />
Esimerkiksi väkivallalla uhkailun kohteeksi joutuneen kannalta poliisin hyvä saavutettavuus<br />
ja nopea paikalle tulo ovat ilmeisen kriittisiä laatukriteereitä, kun taas<br />
autovarkausilmoituksen tekijän näkökulmasta ovat todennäköisesti kriittisempiä<br />
laatutekijöitä ilmoituksen tekemiseen liittyvät muodollisuudet, odotusajat, kommunikointi,<br />
koettu ymmärtämys tai jälkitiedotuksen toimivuus.<br />
Valvonnan, tutkinnan tai pidätyksen kohteena olevat, häirintään syyllistyneet sekä rikoksista<br />
epäillyt ovat toki hekin ’asiakkaita’ poliisin näkökulmasta, mutta tässä tapauksessa hyvän<br />
asiakkuuden kriteerit on rakennettava mm. tutkintasäännösten lähtökohdista siten, että ne<br />
heijastelevat tavoiteltavien yksilötason käyttämismuutosten ohella myös yleistä<br />
turvallisuuden edistämistä. Hyvä laatu edistää vaikuttavuutta. Sanktioinnin näkökulmasta<br />
ylipäätään poliisin toimintaa ei voida täysin irrottaa syyttäjä- ja tuomioistuinlaitokseen<br />
yhdistyvistä toimintaketjuista. Poliisin omat arvioinnin kriteerit on haettava mieluummin<br />
oman toimintaketjun vaikutusalueelta, koska muiden tekijöiden sulkeminen vaikuttavuuden<br />
arvioinnista on muutoin erittäin hankalaa. Sidosryhmäsuhteiden arvioinnilla tarkoitetaan<br />
poliisin työssä sekä konsultaatio- että yhteistyösuhteiden toimivuuden kuvaamista.<br />
Mittareiden valinnan lisäksi on tärkeää hahmottaa mekanismi, joka linkittää erilaisten<br />
mittareiden tuottaman tiedon visioon ja strategiaan ja auttaa ymmärtämään, miten<br />
vaikutusmuutokset ja toimintatapoihin liittyvät syy-seuraussuhteet liittyvät toisiinsa<br />
reaalisissa tilanteissa. Oheisissa esimerkkikuvioissa on tuotu esille mekanismi-ideaa<br />
paikallispoliisin ennaltaehkäisevässä työssä sekä lupapalveluissa.
77<br />
Kuvio 22<br />
Ennaltaehkäisevän työn tuloksellisuusketju paikallispoliisissa<br />
Ennaltaehkäisevän työn vaikuttavuus ja riittävyys,<br />
arvioitavina esim.:<br />
rikosten, häiriöiden ja alueen kokonaisrikollisuuden tavoiteltu kehitys<br />
erityisesti lasten ja nuorten rikosten kasvun pysäyttäminen<br />
asukkaiden ja yritysten kokema turvallisuustaso<br />
turvallisuuspalvelujen (valistus, tilaisuudet, turvakartoitukset ja<br />
-merkinnät ) riittävyys, peittävyys ja tavoiteltu kohdentuvuus<br />
katuturvallisuus, kiinnijoutumisriski ja rikosten uusijoiden määrä<br />
rikosvahinkojen määrä<br />
Ennaltaehkäisevän työn laatu, esim.:<br />
laadukkaat asiointitilanteet (tiedotus,<br />
valistus, kasvatus, suojaus, neuvonta)<br />
toimiva yhteistyö eri viranomaisten ja<br />
sidosryhmien kesken<br />
Ennaltaehkäisyn prosessuaalinen<br />
sujuvuus ja taloudellisuus, esim:<br />
ehkäisevän työn suunnitelmallisuus ja<br />
joustavuus<br />
ehkäisevän työn välineiden ajanmukaisuus<br />
ehkäisevän työn kustannustehokkuus<br />
työajan järkevä suunnittelu torjuntatyössä<br />
Henkilöstön aikaansaannoskyky:<br />
henkilökunnan riittävyys ja sitoutuminen<br />
osaamisen riittävyys ja suhde tehtäviin<br />
innovatiivisuus (aloitteet ja projektit)<br />
työturvan, kuormituksen ja työkyvyn<br />
hallinta (mm. vähäinen<br />
työuupumuspoissaolojen määrä)<br />
työpaikan yhteistyö- ja luottamussuhteiden<br />
toimivuus
78<br />
Kuvio 23<br />
Lupapalvelujen tuloksellisuusketju<br />
Lupapalvelujen vaikuttavuus ja riittävyys, arvioitavina esim:<br />
luvallisen toiminnan väärinkäytösten, onnettomuuksien ja häiriöiden ennaltaehkäisy<br />
(esim. ase- ja uusittavissa ajoluvissa kielteisten ja peruutuspäätösten määrä tai<br />
turhien lupien vähäinen määrä)<br />
monipuolisen ja kansalaisten kannalta helposti tavoiteltavan lupa-palveluverkoston<br />
ylläpito (esim. sähköisten palvelujen ja neuvonnan saatavuus)<br />
kansalaisten tyytyväisyys lupapalvelujen saatavuuteen<br />
Lupapalvelujen laatu, esim:<br />
palvelutilanteiden laadukkuus (ml. tiedotus, neuvonta,<br />
asiointipuitteet, asiakasorientaatio, oikeusturva)<br />
palvelujen saatavuus ja vaivattomuus<br />
lupamaksujen kuormittavuus<br />
lupien yhdenmukainen, nopea ja joustava käsittely<br />
Lupapalvelujen prosessuaalinen sujuvuus ja<br />
taloudellisuus, esim:<br />
keskimääräiset käsittelyajat/keskeisissä lupatyypeissä<br />
suunnitelmallisuus ja joustavuus<br />
keskikustannukset ja työpanokset/luvat<br />
myönnetyt luvat (tyypeittäin painotettuna/htv)<br />
käsitellyt asiat/htv<br />
Henkilöstön aikaansaannoskyky:<br />
henkilökunnan riittävyys ja motivoituneisuus<br />
osaamisen ajantasaisuus ja koettu riittävyys (koulutuspäivät,<br />
muuttuneet päätökset/valitukset)<br />
innovatiivisuus (aloitteet ja työmenetelmien kehittäminen)<br />
ja viihtyvyys<br />
kuormituksen hallittavuus ja työkyky (ml. sairauspoissaolojen<br />
määrä)
79<br />
6. JOHTOPÄÄTÖKSET JA TYÖRYHMÄN EHDOTUKSET<br />
Poliisin tehtävät<br />
1. Työryhmä toteaa, että kansalaisten perusoikeuksiin kohdistuvana ja yleistä järjestystä ja<br />
turvallisuutta ylläpitävänä toimintana poliisityöhön kohdistuu poikkeuksellisen suuria<br />
julkisia ja yksityisiä intressejä ja odotuksia. Vaatimukset poliisipalvelujen hyvästä<br />
saatavuudesta, tasapuolisesta kohdentumisesta sekä korkeasta laatutasosta ovat<br />
pysyvästi korkealla.<br />
2. Työryhmä ehdottaa, että poliisin tehtävistä siirrettäisiin pois juopuneiden säilytys ja<br />
valvonta, kun kyseessä eivät ole väkivaltaiset tapaukset, vanginkuljetus siltä osin kuin<br />
kyse ei ole poliisin huostassa olevista tutkintavangeista, sekä löytötavaratoiminta.<br />
Juopuneiden säilytys ja valvonta muiden kuin väkivaltaisten tapausten osalta tulisi<br />
järjestää nykyistä kattavammin kuntien sosiaali- ja terveystoimen palveluilla osana<br />
paikallista päihdehuoltoa. Vanginkuljetus on vastaavasti siirrettävissä<br />
Vankeinhoitolaitoksen tehtäväksi ja löytötavaratoiminta on mahdollista yksityistää.<br />
3. Työryhmän mielestä rikostutkinnan toimintaedellytykset tulee turvata sekä<br />
järjestäytyneen ammattirikollisuuden että tavanomaisemman arkipäivän rikollisuuden<br />
alueilla. Rikosten määrän kasvu ja tutkintatyön vaikeutuminen on otettava huomioon<br />
erityisesti paikallispoliisin sekä myös keskusrikospoliisin tulevia resursseja<br />
mitoitettaessa.<br />
Työryhmä ehdottaa, että vakavien ja tutkinnallisesti vaativien rikosten tutkinta<br />
keskitetään pelkästään poliisille. Laillisuusvalvonta ja valvontatyyppinen<br />
rikostiedustelu kuuluvat kunkin toimialan valvontaviranomaiselle, mutta tutkinnan<br />
keskittämisellä varmistetaan valvontatiedon kokonaisvaltainen hyödyntäminen<br />
rikostorjunnassa.<br />
4. Työryhmän mielestä liikenteen yleisvalvonta ja liikennevalvonnan kaikki osa-alueet<br />
ovat pääsääntöisesti poliisin kokonaisvastuulle kuuluvia tehtäviä. Myös ennalta<br />
ehkäisevässä liikenneturvallisuustyössä poliisin osuus on merkittävä. Sen tulisi näkyä<br />
erityisesti nuorisoon kohdistuvassa koulutus- ja tiedotustoiminnassa. Kuten<br />
liikenneturvallisuusasiain neuvottelukunta esittää, kaikille kansalaisille tulisi antaa<br />
elinikäisellä liikennekasvatustyöllä riittävä tieto ja taito liikkua turvallisesti<br />
liikenteessä.<br />
Liikenneturvallisuuden tehtäväalueella olisi kuitenkin erikseen selvitettävä missä<br />
määrin taajamissa tapahtuvaa automaattista liikennevalovalvontaa, taajamien<br />
nopeusrajoitusvalvontaa kameravalvontana sekä linja-autokaistojen käytön valvontaa<br />
voitaisiin siirtää muille viranomaisille kuin poliisille. Samoin olisi kriittisesti<br />
tarkasteltava poliisin työajan käyttöä liikennerikosten tutkintaan merkitykseltään<br />
vähäisissä peltikolareissa.<br />
5. Koska nykyisenkaltainen lupahallinto tukee poliisin toimintaa rikosten ja häiriöiden<br />
ennalta estämisessä ja koska on tärkeätä, että poliisin kanssa voidaan asioida myös ns.
80<br />
myönteisissä kysymyksissä, lupahallintoa ei ole syytä siirtää pois poliisilta.<br />
Lupapalvelut liittyvät oleellisesti poliisin palveluverkoston laajuuteen, jossa<br />
yhteispalvelua olisi kehitettävä erityisesti haja-asutusalueilla poliisipalvelujen riittävän<br />
tason turvaamiseksi.<br />
6. Työryhmä kiinnittää erityistä huomiota siihen, että poliisin toiminnassa korostuu laajaalainen<br />
yhteistyö, jolla tähdätään rikosten ja erilaisten häiriöiden ennaltaehkäisyyn.<br />
Tähän ennaltaehkäisevään työhön kuuluu poliisin näkyvä mukanaolo mm. nuorisoon<br />
suuntautuvassa toiminnassa.<br />
Työryhmä ehdottaa, että poliisi osallistuisi aktiivisesti seudullisesti/paikallisesti<br />
laadittavien turvallisuussuunnitelmien aikaansaamiseen, mistä päävastuu voisi olla<br />
kunnilla.<br />
Turvallisuussuunnittelua tulee käyttää laajapohjaisen paikallisen yhteistyön ja<br />
verkostoitumisen aikaansaamiseksi, kehittämiseksi ja jatkuvuuden turvaamiseksi<br />
rikosten ja häiriöiden ennalta ehkäisyssä. Viranomaisyhteistyön lisäksi myös<br />
kansalaisten ja vapaaehtoissektorin osallistumista turvallisen ja viihtyisän ympäristön<br />
kehittämiseen tulee kannustaa.<br />
7. Työryhmä toteaa, että 1990-luvulla on ajauduttu tilanteeseen, jossa yksityinen turva-ala<br />
ja vartioimisliikkeet hoitavat yhä enemmän yleisen järjestyksen ja turvallisuuden<br />
tehtäväpiiriin kuuluvia toimeksiantoja esimerkiksi liikekeskuksissa ja liikenneasemilla.<br />
Nykytilanne on tältä osin ristiriidassa voimassa olevan lainsäädännön kanssa.<br />
Työryhmä ehdottaa, että yksityisen turva-alan tehtäviä ja toimivaltaa koskeva<br />
lainsäädäntö muutetaan nykykäytäntöä vastaavaksi.<br />
Työryhmä pitää tärkeänä, että riippumatta yksityisen turva-alan kehityksestä ja<br />
mahdollisesti myös yksityisen turva-alan tehtäväalueen laajentumisesta, poliisin<br />
toimintaedellytykset yleisen järjestyksen ja turvallisuuden laajentuvalla tehtäväalueella<br />
turvataan ja näin huolehditaan tasapuolisesti turvapalveluista kaikille kansalaisille.<br />
8. Yhteenvetona työryhmä toteaa, että poliisin palveluja ja tehtäviä vähentämällä (edellä<br />
kohdat 2 ja 4) voidaan jossain määrin ohjata poliisin henkilöresursseja muihin<br />
tehtäviin, mutta sen sijaan tätä kautta ei voida saada oleellista säästöä aikaan.<br />
Päinvastoin poliisin roolia voidaan perustellusti myös laajentaa (kohdat 3, 6 ja 7).<br />
Kansainväliseen rikollisuuteen, huumeongelmaan, tieto- ja talousrikollisuuteen sekä<br />
ennalta ehkäisevään yhteistyöhön liittyvät tehtävät ovat lisääntymässä, jolloin myös<br />
poliisin resurssitarve kasvaa.<br />
Poliisin resurssit<br />
1. Työryhmä toteaa, että poliisin kiinteähintaisissa kustannuksissa saavutettiin vuonna<br />
1997 uudelleen lamaa edeltänyt vuoden 1992 taso. Vuonna 1999 poliisin<br />
kokonaiskustannukset olivat reaalisesti noin 6 % suuremmat kuin vuonna 1992.<br />
Poliisitoimen kiinteähintaisten menojen kehitys on ollut 1990-luvulla samankaltainen<br />
mm. terveyspalvelujen sekä tullin kanssa.
81<br />
Poliisin taloutta ovat 90-luvun kuluessa rasittaneet useat täysin uudelle tasolle<br />
kohonneet menoerät, kuten valtion kiinteistöjen kohonneet vuokramenot,<br />
kansainvälisen toiminnan lisääntymisestä aiheutuneet menot ja toiminnan kannalta<br />
välttämättömän tietohallintoinfrastruktuurin rakentaminen. Keskeinen osa 90-luvulla<br />
syntyneistä uusista menoeristä on ollut poliisitoiminnan sisäisestä ohjauksesta<br />
riippumatonta.<br />
2. Työryhmä ehdottaa, että oikeuslääkeopillisten tutkimusten aiheuttamat kustannukset,<br />
jotka ovat lähes 50 miljoonaa markkaa vuodessa, sekä turvapaikan hakijoista<br />
aiheutuvat kustannukset siirrettäisiin pois rasittamasta poliisibudjettia, koska ne eivät<br />
ole varsinaisesti poliisitoiminnan menoja. Samoin työryhmä ehdottaa, että sellaiset<br />
menoerät, kuten poliisin suorittamat maksut väestörekisterikeskukselle, jotka eivät ole<br />
yksinomaan poliisin menoja, jaettaisiin toimijoiden todellisessa suhteessa. Niinikään<br />
eräät kansainvälisen toiminnan menot ovat työryhmän mielestä sen luonteisia, että<br />
niille olisi osoitettava poliisin budjetista riippumaton erillisrahoitus.<br />
3. Kuten VATT:n selvityksestä ilmenee poliisitoimen menojen kasvusta huolimatta<br />
paikallispoliisin kokoaikaisesti toimiva henkilökunta väheni 4,5 prosentilla (413<br />
henkilöllä) vuosien 1992 ja 1999 välisenä aikana. Henkilöstön vähentyminen kohdistui<br />
erityisen voimakkaasti juuri paikallispoliisiin ja kentällä työskentelevien poliisien<br />
määrään.<br />
Poliisitoimen henkilöstömäärän suhteellinen vähentyminen on ollut 1990-luvulla<br />
samansuuruista kuin terveyspalvelujen mutta hitaampaa kuin sosiaalipalvelujen<br />
henkilöstömäärän vähentyminen. Verrattaessa muihin turvallisuusalan palveluihin<br />
tullilaitoksen henkilöstömäärän väheneminen on ollut suhteellisesti samansuuruista<br />
poliisitoimen kehitykseen nähden. Vastaavasti yksityisellä turva-alalla on henkilöstön<br />
määrä lisääntynyt 31 prosentilla (984 henkilöä) vuosina 1995-1998.<br />
4. VATT:n selvityksen perusteella voidaan todeta, että poliisitoimen keskeisten<br />
suoritteiden työpanoksella painotettu summa oli v. 1999 noin 20 prosenttia korkeampi<br />
kuin vuonna 1992, vaikka henkilöstön kokonaismäärä oli 2 prosenttia pienempi kuin<br />
vuonna 1992. Poliisin toiminnallinen tehokkuus parani siten vuosina 1992-99. Myös<br />
poliisitoimen taloudellisen tehokkuuden voidaan arvioida kohonneen, sillä keskeisten<br />
suoritteiden määrän kasvu oli suurempi kuin kustannusten reaalikasvu.<br />
5. Työryhmä toteaa, että poliisin henkilöstö- ja taloudelliset resurssit ovat nykyisessä<br />
muodossa ja jakaumalla liian vähäiset poliisin kasvaneeseen työmäärään sekä<br />
kansalaisten odotuksiin nähden. Toimintaympäristön muutoksen johdosta tilanne on<br />
entisestään vaikeutumassa lähivuosina. Kyse on nimenomaan kentän poliisityöstä,<br />
jossa nykyinen henkilöstömäärä ei ole riittävä. Erityisesti huumerikollisuudessa on se<br />
vaihe, jossa poliisin pitäisi kyetä lisääntyvässä määrin sekä ennalta ehkäisevään<br />
työhön, rikollisuuden torjuntaan että rikosten selvittämiseen.<br />
6. Kuten liikenneturvallisuusasiain neuvottelukunta on suunnitelmassaan vuosia 2001-<br />
2005 koskien esittänyt, myös poliisin liikennevalvonnan resursseja tulisi lisätä.<br />
7. Työryhmä ehdottaa, että poliisien lukumäärä säilytettäisiin lähivuosina ainakin<br />
nykyisellä eli noin 8000 poliisin tasolla. Tämä merkitsee sitä, että vuosittain
82<br />
rekrytoitaisiin vähintään poistuman edellyttämä määrä uutta henkilöstöä. Koska<br />
kasvavat tehtävät edellyttävät henkilöstömäärän lisäämistä, työryhmä ehdottaa, että<br />
poliisin peruskoulutusta lisättäisiin niin, että vuoteen 2010 mennessä poliisien määrä<br />
nousisi nykyisestä noin 8000:sta noin 500:lla. Tämä merkitsee poliisin<br />
perustutkintokoulutuksen aloituspaikkamäärän nousua vuodesta 2002 alkaen 432:een<br />
(360 vuona 2001).<br />
8. Se, että poliisi on toistaiseksi selviytynyt jättämällä avoimet virat täyttämättä ja<br />
rahoittamalla toimintaansa aiemmilta vuosilta siirtynein säästöin, on ilmeisesti<br />
vähentänyt poliisin taloudellisten laskelmien uskottavuutta. Nyt säästöt on käytetty eikä<br />
työmäärästä selviydytä, ellei kentälle saada lisää työvoimaa ja ellei työskentelyn<br />
edellyttämiä uudistus- ja perushankintoja sekä investointeja pystytä turvaamaan.<br />
Luonnollista on, että kaikki toiminnan tehostamiskeinot on yhä käytettävä hyväksi.<br />
Työryhmä ehdottaa, että poliisin rahoitusta lisätään asteittain vuodesta 2002 alkaen<br />
siten, että poliisi kykenee selviytymään lisääntyvistä tehtävistään ja että poliisin<br />
henkilöstömäärässä saavutetaan vuoteen 2010 mennessä edellä kohdassa 7 todettu 500<br />
poliisin lisäys nykyiseen verrattuna.<br />
Lisärahoitustarve perustuu koulutuksen lisäämisen kautta tapahtuvan henkilöstömäärän<br />
lisäämisen ohella poliisin muihin erityisiin rahoitustarpeisiin, jotka on yksilöity<br />
loppuraportin kohdassa 4.4. Tällaisia ovat mm. kansainvälisestä toiminnasta sekä<br />
liikennevalvonnan, muun teknologian ja tutkintamenetelmien kehityksestä aiheutuvat<br />
investointi- ja käyttökustannukset, joissa on odotettavissa merkittävää kasvua vuoteen<br />
2005 mennessä.<br />
Rahoituskehyksen taso vuosiksi 2006-2010 tulee arvioida vuoden 2004 vaiheilla<br />
uudelleen kun poliisin toimintaympäristön, tehtävien ja palvelujen kysynnän lähiajan<br />
muutokset sekä vuosia 2002-2005 koskevien tavoitteiden toteutumisaste on<br />
arvioitavissa. Muun muassa huumausainetilanteen tuleva kehitys, kansainvälisen<br />
rikollisuuden kehitys, lainsäädännölliset uudistukset ja teknologian kehitys vaikuttavat<br />
olennaisesti ja mahdollisesti jälleen uudella tavalla painottuen poliisin<br />
resurssitarpeeseen vuoden 2005 jälkeen.<br />
9. Työryhmän mielestä olisi yleisesti hyväksyttävä se tosiasia, että julkisten<br />
peruspalvelujen järjestäminen harvaanasutuilla alueilla tulee huomattavasti<br />
kalliimmaksi kuin väestökeskittymissä. Harvaanasuttujen alueiden poliisipalvelujen<br />
tarjonnasta on kuitenkin huolehdittava riittävissä määrin myös tulevina vuosina, jolloin<br />
väestö entistä enemmän keskittyy taajamiin. Turvallisuuden kansalaisten<br />
perusoikeutena tulisi toteutua mahdollisimman samantasoisena maan eri osissa.<br />
Työryhmä ehdottaa, että poliisin henkilövahvuuksia määritettäessä harvaanasutuilla<br />
alueilla olisi käytettävä eri <strong>arviointi</strong>perusteita kuin muualla maassa. Yhteispalvelun<br />
merkitys harvaanasuttujen seutujen palvelujen turvaamisessa on erityisen merkittävä ja<br />
yhteistoimintamallia tulee edelleen kehittää. Poliisin näkyvyyttä näillä alueilla voidaan<br />
parantaa myös ajoneuvoissa olevilla työasemilla, liikkuvilla toimistoilla ja muilla<br />
uuden tekniikan tarjoamilla mahdollisuuksilla.
83<br />
10. Työryhmä ehdottaa, että poliisin tuloksellisuutta arvioitaessa käytetään jatkossa<br />
hyväksi ns. tasapainotetun <strong>arviointi</strong>mittariston (BSC) viitekehystä. Viitekehys<br />
mahdollistaa poliisin vision, poliisille asetettujen tavoitteiden (yhteiskunnalliset ja<br />
asiakastavoitteet) sekä poliisin resurssien (henkilöstö ja rahoitus) tasapainottamisen<br />
keskenään ja tuloksellisuuden kokonaisvaltaisen arvioinnin.<br />
Työryhmä ehdottaa, että välittömästi käynnistetään laajempi selvitys- ja kehittämistyö,<br />
joka tähtää tasapainotetun <strong>arviointi</strong>mittariston käyttöön ottamiseen poliittisen<br />
ohjauksen, poliisin tulosohjauksen sekä poliisin tuloksellisuuden kokonaisarvioinnin<br />
välineenä.<br />
Poliisin visio 2010<br />
Työryhmä ehdottaa poliisin visioksi vuodelle 2010 seuraavaa ilmaisua:<br />
” Suomessa on yksityisten ihmisten, yritysten, yhteisöjen ja koko yhteiskunnan turvallisuutta<br />
ylläpitävä ja edistävä poliisi, jolla on toimivat kansainväliset yhteydet sekä tehokas ja<br />
taloudellisesti toimiva organisaatio valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla.<br />
Poliisin keskeisenä tehtävänä on järjestyksen ja turvallisuuden ylläpito, rikosten<br />
ennaltaehkäisy ja niiden nopea selvittäminen.<br />
Poliisi vaikuttaa omalta osaltaan siihen, että Suomessa on korkea turvallisuuden taso ja<br />
riittävä poliisipalvelujen saatavuus.<br />
Poliisin toiminta on julkisesti rahoitettua, tasapuolista, ammattitaitoista ja luotettavaa.”<br />
Lyhyesti ilmaistuna poliisin visiona voisi olla:<br />
” EU-maiden korkein turvallisuuden taso vuonna 2010”.
Lähteitä<br />
Aromaa, Kauko<br />
Odotettavissa lähivuosina. Suomen rikollisuuden lähiaikojen näkymiä. Työryhmälle 14.2.2000 luovutettu<br />
moniste.<br />
Heiskanen, Markku & Aromaa Kauko & Niemi, Hannu & Siren Reino<br />
Tapaturmat, väkivalta, rikoksen pelko. Väestöhaastattelujen tuloksia vuosilta 1980-1997. Tilastokeskus, SVT, Oikeus<br />
2000:1, 2000<br />
Hakala, Jorma<br />
Turva-alan säätely kattavaksi. Helsingin Sanomien artikkeli. Helmikuu 2000.<br />
Harvaan asuttujen seutujen poliisipalvelujen turvaaminen Oulun ja Lapin lääneissä.<br />
Oulun lääninhallituksen poliisiosasto ja Lapin lääninhallituksen poliisiosasto. Oulu, 1999<br />
Järviö, Maija-Liisa & Luoma, Kalevi<br />
Poliisitoimen resurssien ja suoritteiden kehitys vuosina 1992-1999: vertailu muiden julkisten peruspalvelujen<br />
kehitykseen. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus. Moniste 20.12.2000.<br />
Kaplan, Robert & Norton David P.<br />
Translating Strategy into Action. The Balanced Scorecard. Harvard Business School. 1996<br />
Korander, Timo<br />
Suomalaisten turvallisuuden kokeminen ja suhtautuminen poliisiin. Sisäasiainministeriön poliisiosaston<br />
julkaisu 10/1994.<br />
Korhonen, Konsta<br />
Kansalaisten turvallisuus. Yhteenvetotutkimus paikallispoliisin turvallisuustiedusteluista.<br />
Poliisiammattikorkeakoulun tiedotteita 9/1999.<br />
Kujanpää, Olavi<br />
Tasapainotettu mittaristo (BSC) poliisin tuloksellisuuden arvioinnissa. Turvallisuushallinnon Pro Gradu –tutkielma.<br />
Tampereen yliopisto, 2000.<br />
Lumijärvi Ismo<br />
Tasapainotetun mittariston malli ja kunta-alan tuloksellisuus<strong>arviointi</strong>. Työturvallisuuskeskus. Helsinki, 1999<br />
Määttä, Seppo & Ojala Timo.<br />
Tasapainoisen onnistumisen haaste. Johtaminen julkisella sektorilla ja balanced scorecard. Valtiovarainministeriö ja<br />
Hallinnon kehittämiskeskus. Helsinki, 1999.<br />
Poliisi 1998<br />
Poliisin vuosikertomus. Sisäasianministeriön poliisiosasto. Helsinki, 1999.<br />
Poliisin henkilöstöstrategia 2000-2004.<br />
Sisäasianministeriön poliisiosasto 2000. Luonnos 16.3.2000.<br />
Poliisin tuloksellisuusraportointi<br />
Valtiontalouden tarkastusvirasto. Tarkastuskertomus 14/98.<br />
Poliisin tulosohjaus. Nykytilan <strong>arviointi</strong>a ja tulevaisuudenhaasteita.<br />
Sisäasiainministeriön poliisiosaston julkaisu 4/2000.<br />
Poliisin tulossuunnitelma 2000-2003<br />
Sisäasiainministeriön poliisiosasto, 1999.<br />
Poliisin turvallisuusbarometri 1999<br />
Sisäasiainministeriön poliisiosaston julkaisuja 3/2000<br />
Rikollisuustilanne 1998<br />
Rikollisuus ja seuraamusjärjestelmä tilastojen valossa. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 165.<br />
Helsinki 1999.<br />
Rikollisuustilanne 1999<br />
Rikollisuus ja seuraamusjärjestelmä tilastojen valossa. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 175.<br />
Helsinki 2000.<br />
Salmi, Satu & Keskinen, Esko<br />
Näkyykö poliisia ?. Poliisin oppikirjasarja 2/1997. Poliisiopisto.<br />
Tikkala, Vesa<br />
Kohti paikallistason turvallisuusstrategioita. Turvallisuushallinnon Pro Gradu-tutkielma, Tampereen<br />
yliopisto, 2000.<br />
Tuori, Kaarlo<br />
Oikeus, valta ja demokratia. Lakimiesliiton Kustannus, 1990.<br />
Tuottavuus ja laatu poliisitoimessa.<br />
Nykytila ja suuntaviivoja vuoteen 1998. Latu –projektin raportti. Sisäasianministeriön poliisiosaston julkaisu .<br />
7/1993.<br />
Turvallisuustalkoot<br />
Kansallinen rikoksentorjuntaohjelma. Oikeusministeriön yleisen osaston julkaisuja 2/1999. Helsinki 1999.<br />
Virta, Sirpa<br />
Kuntatason sidosryhmäviranomaisten poliisiin kohdistuvat odotukset. Tampereen yliopisto, 1989.<br />
Virta, Sirpa
Poliisi yhteiskunnassamme. Tampereen yliopisto, 1990.<br />
Virta, Sirpa<br />
Pureeko koulutus? Poliisikoulutuksen vaikuttavuustutkimus. (Yhdessä Reijo Raivolan kanssa).<br />
Sisäasiainministeriön poliisiosasto, 1994.<br />
Virta, Sirpa<br />
Poliisi ja turvayhteiskunta - Lähipoliisi turvallisuusstrategiana. Edita, Helsinki 1998.<br />
Virta, Sirpa<br />
Poliisi, turvallisuusyhteistyö ja turvallisuusverkostot. Tampereen yliopisto, turvallisuushallinto, 2000.<br />
Wall, David<br />
Policing the Virtual Community: The Internet, Cyberspace and Cyber-Crime. Teoksessa Francis ym.<br />
Policing Futures. 1997.<br />
Wasastjerna, Jyrki<br />
Kohti hallittua kansainvälistä yhteistoimintaa. Poliisin kansainvälisen Yhteistoiminnan strateginen<br />
suunnittelu. Tampereen yliopisto, turvallisuushallinto, 2000.
<strong>Poliisitoiminnan</strong> <strong>arviointi</strong>hanke, työryhmä 1 Liite 1 - --<br />
(asiantuntija-arviot)<br />
TOIMINTAYMPÄRISTÖMUUTOSTEN ARVIOINTI VUOTEEN 2010<br />
ARVIOINTI-<br />
ALUE<br />
MUUTOSTEKIJÄ<br />
Poliisitoimen kannalta<br />
strategisesti merkittävimmät<br />
muutostekijät<br />
KEHITYSARVIO VUOTEEN 2010<br />
Muutostekijän ilmenemismuodot<br />
MUUTOKSEN TODENNÄKÖISYYS<br />
JA VAIKUTUS POLIISIPALVELUJEN<br />
TARPEESEEN JA TARJONTAAN<br />
Muutoksen todennäköisyys:<br />
1=epätodennäköinen, 2=todennäköinen<br />
3=erittäin todennäköinen<br />
Muutoksen vaikutus poliisipalveluihin:<br />
4=vähäinen, 5=merkittävä, 6=olennainen<br />
Kuvaus vaikutuksesta<br />
VÄESTÖ JA<br />
MUUTTO-<br />
LIIKE<br />
* Väkiluvun kasvu<br />
* Ulkomaalaisten määrä<br />
Suomen väkiluku kasvaa noin 77 000 hengellä<br />
nykyisellä maahanmuuttotasolla.<br />
Nettomaahanmuutto on nykytasolla yhteensä 40 000<br />
henkeä vuoteen 2010 mennessä, mutta voi olla<br />
merkittävästi suurempikin. Nykyiset etniset ryhmittymät<br />
kasvavat ja lisäksi muodostuu täysin uusia ryhmittymiä.<br />
Henkilöstömäärän pitäminen väestöön nähden<br />
nykyisellä tasolla edellyttää poliisien lisäämistä 118:lla<br />
(3/5).<br />
Poliisipalvelujen kehittäminen ulkomaalaisväestön<br />
kysyntää vastaavaksi (2/5).<br />
Rasistiset rikokset voivat yleistyvät (2/5).<br />
.<br />
* Ikärakenteen muutos<br />
* Maan sisäinen muuttoliike<br />
Alle 15-vuotiaiden määrä vähenee 80 000 hengellä ja<br />
työikäisten määrä kasvaa 26 000:lla (nykyisellä<br />
maahanmuuttotasolla)<br />
Yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa 130 000:lla.<br />
Etelä-Suomen, erityisesti pääkaupunkiseudun ja eräiden<br />
keskusseutujen väkiluku kasvaa virallisen ennusteen<br />
mukaan melko voimakkaasti.<br />
(pk-seudun kasvu yht. + 66 000, Tampere + 13 000,<br />
Oulu + 8 000, Turku + 6 000 ja Kuopio + 3 000)<br />
Pohjois- ja Itä-Suomen maaseutu ovat muuttotappioalueita.<br />
Palveluiden mukauttaminen ikäryhmien koon<br />
muutoksiin (3/5). Rikosaktiivi ikäluokka pienenee.<br />
Turvattomuuden tunne kasvaa väestön keski-iän<br />
noustessa (3/5).<br />
Poliisipalvelujen uudelleenkohdennus väestömuutosten<br />
mukaisesti (3/6). Harvaanasuttujen väestökatoalueiden<br />
poliisipalvelujen turvaaminen mm. uutta teknologiaa<br />
hyödyntäen (3/6). Muuttoliike lisää juurettomuutta<br />
kasvualueilla ja luo sosiaalisia ongelmia<br />
muuttotappioalueilla. Molemmat ilmiöt heijastuvat<br />
poliisipalveluihin kysyntää lisäävästi (3/5).
JULKINEN<br />
TALOUS JA<br />
ALUE-<br />
KEHITYS<br />
* Kansantalous<br />
* Julkisen sektorin<br />
rahoitusnäkymät<br />
Kokonaistuotanto kasvaa vuositasolla keskimäärin noin<br />
2-3 %. Valtiontalous pyritään säilyttämään rahoitusylijäämäisenä.<br />
Finanssipolitiikalla tähdätään siihen, ettei julkisten<br />
kokonaismenojen reaalinen nopea nousu heikentäisi<br />
talouden kasvuedellytyksiä ja julkisen talouden vakaata<br />
kehitystä.<br />
Kansantalouden kehitys riippuu mm. maan<br />
kilpailukyvystä ja kansainvälisestä taloudellisesta<br />
kehityksestä. Vaikutus poliisitoimintaan vaikeasti<br />
arvioitavissa.<br />
Valtiontalouden tervehdyttäminen on riippuvainen kansantalouden<br />
yleisestä kehityksestä, kansainvälisestä<br />
kehityksestä ja EU:n aiheuttamista sopeuttamistoimenpiteistä<br />
sekä julkista taloutta koskevista meno- ja<br />
tulopäätöksistä. (2/5)<br />
* Kunnallistalous<br />
Kunnallistalouden suotuisa kasvu jatkuu kokonaistuotannon<br />
kasvun myötä. Kuntien verotulojen kasvu on 4-5<br />
%, joskin kasvuerot kuntien välillä ovat huomattavia<br />
Riippuu kansantalouden yleisestä kehityksestä, väestön<br />
ikärakenteen kehityksestä sekä työvoiman saatavuudesta<br />
(2/4).<br />
* Aluekehityksen epätasapainoisuus<br />
Maan eri osa-alueet ovat kehittyneet epätasapainoisesti.<br />
Maa on jakaantunut toisaalta hyvin menestyviin<br />
kasvukeskuksiin lähialueineen ja toisaalta muuhun<br />
elinkeinorakenteeltaan yksipuoliseen osittain taantuvaan<br />
Suomeen, jossa vanhusväestön osuus korostuu. Julkisten<br />
palvelujen tuottaminen tasapuolisesti kaikille alueille on<br />
vaikeutunut palveluyksiköiden sijaitessa lähinnä<br />
kasvukeskuksissa tai alueiden suurimmissa muissa<br />
kunnissa.<br />
Kasvukeskusten muodostuminen maahan on<br />
yleismaailmallinen ilmiö. Tilanne lisää poliisin<br />
palveluiden tarvetta kasvukeskuksissa, mutta ei vähennä<br />
samassa suhteessa palvelutarvetta haja-asutusalueella,<br />
johtuen mm. suurista toimintaetäisyyksistä (2/5).
* Paikallis- ja aluehallinnon<br />
kehitys<br />
* Yhteistyö palvelujen<br />
järjestämisessä<br />
Alueiden palveluja ylläpidetään ja eräiltä osin jopa<br />
parannetaan valtion ja kuntien tehostuneella<br />
yhteistoiminnalla seutukunnittain, jotka vastaavat<br />
elinkeinotoiminnan ja kunnallishallinnon luontaisia<br />
toiminnallisia yhteistoiminta-alueita. Seutukuntien<br />
määrä on noin 80 riippuen määräytymiskriteereistä<br />
(tulevasta lainsäädännöstä / kuntien tahdosta ).<br />
Kihlakuntajakoa ollaan lainsäädännöllisesti<br />
uudistamassa vastaamaan em. yhteistoiminta-alueita,<br />
seutukuntia. Maakunnallinen yhteistyö ja lääninhallinto<br />
on pääpiirteissään entinen.<br />
Palvelujen toteuttamiskonseptit ovat uudistuneet.<br />
Yksittäisten kuntien oma palvelutuotanto on<br />
rajoittumassa erilaisten julkisten lähipalveluiden<br />
järjestämiseen. Seutukunnittain toimiville<br />
kuntayhtymille on käytännössä siirtymässä aikaisempaa<br />
laajempi toimivalta ( yleistoimivalta ) kunnallisten<br />
palvelujen järjestämisessä. Kunnallishallinto on<br />
uudistusten myötä säilyttänyt perinteisen<br />
kansalaisläheisen toiminnan<br />
Valtioneuvosto on päättänyt aluekehityslain nojalla<br />
kriteereistä, joiden perusteella eri ministeriöiden tulee<br />
varmistaa yhteistoiminnassa seutukuntien kanssa<br />
vähimmäispalvelujen ( peruspalvelujen ) toteuttamisesta<br />
kunnissa. Julkisten palvelujen toteuttamisessa korostuu<br />
valtion ja kuntien viranomaisten yhteistoiminta ja<br />
lisääntyvä yhteisten virkojen määrä. Julkisen hallinnon<br />
yhteistoiminta kolmannen sektorin kanssa on oleellisesti<br />
lisääntynyt.<br />
Julkisen hallinnon aluerakenteen uudistuminen on jatkoa<br />
jo 1990-luvulla käynnistyneelle kehitykselle.<br />
Paikallishallinnon säilyminen ja sen mielekkyys<br />
edellyttää yhteistoiminnan lisääntymistä vähintään<br />
seudullisena. Tämä saattaa myös poistaa aluerakenteen<br />
kannalta hätiköityjä kuntien yhdistämisiä (2 /5).<br />
Julkisen hallinnon palvelujen ”yhteispalvelupisteet” ovat<br />
tulleet jäädäkseen, joskin uudistuvassa muodossa. Erot<br />
julkisten ja yksityisten palvelujen välillä vähentyvät<br />
lukuun ottamatta julkisen vallan käyttämistä koskevia<br />
palveluja, joihin kuuluvat mm. poliisipalvelut.<br />
Yhteispalvelut vapauttavat vähäisessä määrin<br />
poliisihenkilöitä heidän ydintoimintoihinsa (2/4).
SOSIAALISET<br />
OLOSUHTEET<br />
* Talouden ja työmarkkinoiden<br />
muutos<br />
Edellyttää korkeaa laadullista osaamista ja valmiutta<br />
uudella tavoin määrittyviin työskentelyjaksoihin.<br />
Lyhytaikaisten ja epävarmojen työsuhteiden määrä on<br />
suuri ja kasvaa edelleen. Työmarkkinoiden ulkopuolelle<br />
jää mm. osa nuorista, joilla on oppimis- tai motivoitumisongelmia.<br />
Edellyttää vanhemmilta ensisijaisesti työelämän<br />
ehtoihin mukautumista myös lasten kasvatuksessa.<br />
Lasten ja nuorten syrjäytymiskehityksen alkuja.<br />
Ei vaikuta välittömästi poliisipalvelujen kysyntään.<br />
(3/4)<br />
* Syrjäytyminen<br />
Ilmenee pitkäaikaistyöttömyytenä, mielenterveysongelmina,<br />
ylivelkaantumisena sekä päihdeongelmien ja<br />
häiriökäyttäytymisen lisääntymisenä. Syrjäytyminen ja<br />
huono-osaisuus lisääntyy ja vahvistaa kasvualustaa<br />
rikollisten selviytymisstrategioiden yleistymiselle.<br />
Suuri osa rikollisuudesta ja järjestyshäiriöistä liittyy<br />
huono-osaisuuteen. Kehityksen johdosta poliisin<br />
tehtävät lisääntyvät yleisen järjestyksen ja turvallisuuden<br />
sekä rikostutkinnan tehtävä-alueilla. Odotukset poliisin<br />
ennalta estävän työn lisäämiseen kasvavat. (3/6)<br />
* Asuinalueiden<br />
segregoituminen<br />
Vaikeuttaa yhteiskunnallista integraatiota. Muodostuu<br />
irrallisia alakulttuureja. On mahdollista, että muodostuu<br />
syrjäytyneiden asuma-alueita.<br />
Rikostorjunnalliset näkökohdat on otettava huomioon<br />
asuinalueiden suunnittelu- ja parannusprojekteissa.<br />
Poliisilla on kasvava asiantuntijarooli. (esim. Lähiöuudistus<br />
2000 –hanke). (2/5)<br />
* Päihdeongelmat<br />
Päihteiden (alkoholi ja huumausaineet) käyttö lisääntyy.<br />
Myös nuorten ja lasten päihdeongelma pahenee.<br />
Ennalta estävän työn tarve kasvaa. Häiriökäyttäytyminen<br />
ja päihteisiin liittyvä rikollisuus (mm. väkivaltaja<br />
huumerikokset) lisääntyvät. (3/6)<br />
* Ongelmaperheiden lapset<br />
ja nuoret<br />
Kasvatusvastuun katoaminen ja lasten sosiaalisen<br />
integraation puuttuminen on yhä yleisempää. Perheiden<br />
ongelmat lisääntyvät ja lastensuojelun tarve kasvaa.<br />
Perheväkivalta lisääntyy.<br />
Poliisi hoitaa perheväkivaltatapauksia entistä enemmän<br />
varsinkin kun ilmoitusaktiivisuus on lisääntynyt.<br />
Perheväkivaltatilanteiden jälkihoidollisten toimenpiteiden<br />
käynnistymisessä on poliisin yhteistyörooli<br />
merkittävä. (3/6)<br />
* Sosiaali- ja terveyspalvelujen<br />
tarjonta<br />
Mm. huumeongelmaisten hoito ja muut päihdepalvelut<br />
sekä mielenterveyspalvelut eivät ole riittäviä palvelujen<br />
kasvavaan kysyntään nähden.<br />
Lisää poliisin työmäärää perinteisissä tehtävissä sekä<br />
tarvetta ennalta estävän työn tehostamiseen (3/6).
LIIKENNE<br />
* Liikenneympäristö<br />
Uudet moottoritiet, leveäkaistatiet, ohituskaistatiet ja<br />
leveäpientareiset tiet yleistyvät.<br />
Liikennemäärät ja ajonopeudet moottoriteillä kasvavat<br />
Nopeusrajoitusten 30 km/h ja 40 km/h käyttö taajamissa<br />
lisääntyy<br />
Nopeudet kasvavat ja valvonnan tarve lisääntyy (3/5).<br />
Tuhoisien ketjukolarien mahdollisuus lisääntyy.<br />
Voidaan ehkäistä ennalta nopeuksia ja ajoneuvovälejä<br />
valvomalla. (2/5)<br />
Tarve liikuteltavaan automaattiseen kameravalvontaan<br />
kasvaa (3/5).<br />
* Liikennemäärien kehitys<br />
Kasvua vuodesta 2000 n. 16 % vuoteen 2010.<br />
Onnettomuuksien lukumäärä ja valvonnan tarve kasvaa<br />
(2/5).<br />
* Liikenneturvallisuustilanne<br />
* Asenteet ja ajotavat<br />
Valtioneuvoston asettamia tavoitteita ei saavuteta il-man<br />
liikenneturvallisuustyön huomattavaa tehostamista<br />
Liikenteen ilmapiiri heikkenee.<br />
Edellyttää myös liikenteen valvonnan tehostamista (3/5).<br />
Ennalta estävän asennekasvatuksen merkitys korostuu<br />
(2/5).<br />
* Päihteet liikenteessä<br />
* Kevyt liikenne<br />
* Iäkkäät<br />
Matkapuhelimen käyttö ilman hands free –laitteistoa<br />
kielletään.<br />
Alkoholin kulutus kasvaa ja huumaavien aineiden käyttö<br />
lisääntyy. Selvitetään mahdollisuudet promillerajan<br />
laskemiseksi 0,2:een ja ottaa käyttöön huumeiden 0 –<br />
raja.<br />
Tavoitteena on pyöräilyn kaksinkertaistaminen vuoteen<br />
2020 mennessä ja pyöräilijäkuolemien vähentäminen<br />
yleisten liikenneturvallisuustavoitteiden mukaisesti.<br />
Pyöräilykypärän käyttösuositus tulee voimaan.<br />
Ikääntyneiden osuus väestöstä kasvaa. Iäkkäiden riski<br />
kuolla liikenteessä on suuri. Iäkkäät kuolevat taajamissa<br />
muita useammin kevyen liikenteen kulkijoina. Iäkkäät<br />
voivat aiheuttaa ajotavallaan ohitustarpeen<br />
Parantaa liikenneturvallisuutta, jos kieltoa noudatetaan<br />
(3/5).<br />
Rattijuopumustapausten lisääntyminen paitsi alkoholin<br />
käytön lisääntymisen, mahdollisesti myös alemman<br />
puuttumiskynnyksen vuoksi (3/6).<br />
Nopeusrajoitusten valvonnan tarve kasvaa (2/5).<br />
Tarvitaan nopeusvalvonnan tehostamista erityisesti<br />
taajamissa sekä ajotapavalvonnan tehostamista<br />
taajamien ulkopuolella. (3/5)
*Nuoret<br />
*Ammattimainen liikenne<br />
Nuorten kuolemanriski liikenteessä on suurin. Nuorten<br />
kuljettajien päihteiden käyttö liikenteessä kasvaa.<br />
Väsyneenä ajaminen ja ylinopeudet ovat osoittautuneet<br />
ongelmaksi ja ilman valvonnan tehostamista lisääntyvät<br />
entisestään.<br />
Tienvarsitarkastuksia koskeva direktiivi tulee voimaan<br />
vuoden 2003 alusta.<br />
Nuorten kuljettajien vastuullisuuteen ja päihteiden<br />
käyttöön liikenteessä voidaan vaikuttaa sitouttamalla<br />
työhön poliisi ja muut viranomaiset, nuorten vanhemmat<br />
ja kaveripiiri. (2/5)<br />
Ajo- ja lepoaikojen, liikennesääntöjen ja ajonopeuksien<br />
noudattamisen valvontaa lisätään (2/5)<br />
Vaatii noin 6 milj. mk:n lisäpanostuksen. (3/6)<br />
*Vesiliikenne<br />
Promillerajaa alennetaan<br />
Vaikuttaa valvontatarpeeseen (2/5)
KANSAINVÄ-<br />
LISTYMINEN<br />
* Kansainvälinen yhteistyö<br />
Kansainvälistyminen jatkuu ja syvenee. EU laajenee ja<br />
ottaa uusia jäsenvaltioita. EU:n rakenteita ja hallintoa<br />
uudistetaan. Suurien jäsenvaltioiden merkitys korostuu<br />
pienempien valtioiden joutuessa kohdistamaan<br />
voimavaransa entistä täsmällisemmin tavoitteidensa<br />
saavuttamiseksi.<br />
<strong>Poliisitoiminnan</strong> kansainvälistyminen ulottuu<br />
operatiiviselle tasolle, koulutukseen ja käytännön<br />
yhteistyön. Poliisi on osallisena myös hankkeissa, joiden<br />
vaikutukset heijastuvat täysimääräisesti Suomeen vasta<br />
lähitulevaisuudessa.<br />
Poliisi ei enää voi osallistua yhteistyöhön kautta linjan<br />
samalla panostuksella vaan se kohdistaa voimavaransa<br />
aiempaa täsmällisemmin kansainvälisen toiminnan<br />
strategian mukaisiin tavoitteisiin. Tämän mukaisesti<br />
erityisesti Venäjä ja Baltian maat ovat kasvavan<br />
poliisiyhteistyön kohde.<br />
Suomalaisten poliiseja palvelee ulkomaille sijoittuvissa<br />
tehtävissä yhä enemmän, sillä siviilikriisinhallinta on<br />
EU:n painopistealue. (3/6)<br />
Rikokset ja rikolliset kansainvälistyvät ja tämä<br />
vaikeuttaa rikosten selvittämistä.<br />
* Ulkomaalaisten määrä<br />
* Turistien määrä<br />
* Turvapaikanhakijoiden määrä<br />
Suomessa asuvien ulkomaalaisten määrän arvioidaan<br />
kasvavan noin 50 000 henkilöllä kokonaismäärän ollessa<br />
noin 140 000 vuonna 2010. Lukumäärää saattaa nostaa<br />
huomattavastikin ennalta-arvaamattomat poliittiset,<br />
taloudelliset ja ympäristökriisit.<br />
Suomessa vierailevien turistien määrä kasvaa vuosittain.<br />
Erityisesti kasvaa Venäjältä ja Baltian maista tulevien<br />
turistien määrä. EU:n sisärajatarkastusten poistuessa<br />
myös muista EU-maista tulevien turistien määrä kasvaa<br />
nykyisestä.<br />
Turvapaikanhakijoiden määrä arvioidaan olevan vuonna<br />
2010 noin 1 500 – 2 000 vuodessa. Suomi ei ole<br />
jatkossakaan turvapaikanhakijoiden ensisijainen kohde<br />
vaan läpikulkumaa matkalla suuriin Keski-Euroopan<br />
kaupunkeihin.<br />
Ulkomaalaisten lukumäärä vaikuttaa:<br />
- paikallispoliisin työ- ja oleskelulupa-asioiden<br />
lukumäärän kasvuun,<br />
- luvattomien työ- ja oleskeluluparikkomusten<br />
lukumäärän kasvuun,<br />
- tulkkaus- ja käännöspalvelujen kasvavaan tarpeeseen,<br />
- poliisin kielitaitovaatimusten lisääntymiseen,<br />
- vaatimuksiin vieraiden kulttuurien tuntemuksesta,<br />
- valtaväestön ja ulkomaalaisten välisten yhteenottojen<br />
lisääntymiseen,<br />
- ulkomaalaisvihamielisten tapahtumien yleistymiseen,<br />
- sidosryhmäyhteistyön tarpeen lisääntymiseen<br />
Suomessa vierailevien turistien määrän kasvu vaikuttaa<br />
- poliisin kielitaitovaatimusten kasvuun,<br />
- ulkomaanrekisterissä olevien ajoneuvojen (määrän)<br />
valvonnan kasvuun,<br />
- omaisuusrikosten lukumäärän kasvuun tietyillä<br />
paikkakunnilla,<br />
- poliisin neuvontapalvelujen tarpeen kasvu
* Talous kansainvälisessä<br />
ympäristössä<br />
Talouden kansainvälistyminen jatkuu. Euro otetaan<br />
käyttöön.<br />
Talouden kansainvälistymistä hyväksikäyttävän<br />
ammattimaisen ja järjestäytyneen rikollisuuden määrä<br />
kasvaa. Talous- ja huumausainerikollisuus ja niihin<br />
liittyvä rahanpesu lisääntyy. Talousrikosten<br />
selvittämisen erityisosaaminen ja pitkäjänteinen<br />
sitoutuminen poliisityöhön korostuvat poliisin<br />
ammattitaitovaatimuksissa. (3/6)<br />
* Tieto- ja viestiliikenne<br />
Tieto- ja viestiliikenteen kehityksen myötä<br />
maantieteellisten rajojen merkitys vähenee entisestään.<br />
Tieto, tavarat ja palvelut liikkuvat nopeasti yli rajojen.<br />
Poliisilla on oltava kaikilla tasoilla valmiudet käytännön<br />
operatiiviseen poliisiyhteistyöhön. (3/6)<br />
RIKOLLISUUS<br />
* Rikosten kokonaismäärä<br />
Poliisille ilmoitettavien rikosten kokonaismäärä kasvaa<br />
tasaisesti vuosittain.<br />
Poliisin tehtävä- ja työmäärä lisääntyy. Kansalaisten<br />
luottamuksen ylläpitämiseksi vähintään puolet poliisille<br />
ilmoitetuista rikoksista olisi selvitettävä ja kiinnijäämisriski<br />
olisi pidettävä korkeana. (3/6)<br />
* Rikolliseksi rekrytoituminen<br />
ja nuoret rikoksentekijät<br />
Syrjäytymisilmiöt lisääntyvät ja yhdessä segregaation<br />
kanssa tuottavat alustaa ammattirikollisuudelle.<br />
Kiinnijäämisriskin pienentyminen ja houkutus nopeasti<br />
saatavista huomattavista taloudellisista hyödyistä<br />
houkuttelevat rikolliselle uralle.<br />
Monialaisen viranomaisyhteistyön tarve lisääntyy (3/5).<br />
* Väkivaltarikollisuus<br />
Väkivaltarikollisuus lisääntyy. Taloudellinen kehitys,<br />
kaupungistuminen ja alkoholin kulutuksen kasvu<br />
ylläpitävät väkivaltarikollisuutta. Pahoinpitelyrikokset –<br />
erityisesti perheissä ja työpaikoilla – lisääntyvät.<br />
Väkivaltarikosten selvittäminen on priorisoitu korkealle<br />
poliisin tehtäväkentässä ja rikosten selvitysasteella on<br />
yhteys kansalaisten turvallisuuden tunteen tasoon.<br />
Merkittävä osa väkivallasta on perheväkivaltaa, jonka<br />
ennaltaestäminen on vaikeaa. (3/6)<br />
* Ammattimainen ja<br />
järjestäytynyt rikollisuus,<br />
kansainvälinen rikollisuus<br />
Vakiintumassa rikostorjunnan keskeiseksi<br />
toimintakentäksi<br />
Preventiivisten keinojen tarve kasvaa (3/5).<br />
Kansainvälisen poliisiyhteistyön ja kansainvälisten<br />
tietojärjestelmien merkitys korostuu.<br />
* MC -kerhot<br />
Säilyy ajankohtaisena poliisin työssä. Merkitys voi<br />
korostua, mikäli vahva johtaja ottaa toiminnan<br />
haltuunsa.<br />
Ammattimaista ja järjestäytynyttä rikollisuutta.<br />
Tiedonhankinta ja viranomaisyhteistyö tärkeää.<br />
(2/5)
* Huumausainerikollisuus ja<br />
siihen kytkeytyvä oheisrikollisuus<br />
Aineet vakiintuvat rikollisuuden alaksi, saatavuus<br />
lähialueilta pysyy erittäin hyvänä. Huumerikollisuus<br />
lisää petos- ja varkausrikollisuutta.<br />
Ennalta ehkäisy, monialainen viranomaisyhteistyö ja<br />
kansainvälinen yhteistyö korostuvat (3/5). Varkaus- ja<br />
petosrikosten selvittäminen on tärkeää kansalaisten<br />
kannalta.<br />
* Talousrikollisuus<br />
* Rikosten toteuttaminen ITympäristössä<br />
Talousrikollisuudelle tarjoutuvat mahdollisuudet<br />
käytetään tehokkaasti hyväksi<br />
Informaatioteknologiaa hyödynnetään tehokkaasti<br />
kaikilla rikossektoreilla<br />
Preventiivisten keinojen tarve kasvaa (3/5).<br />
Talousrikosten selvittämiseen liittyvä erikoisosaaminen<br />
ja ammattitaito korostuvat poliisin työssä<br />
.<br />
Preventiivisten keinojen tarve kasvaa (3/5)<br />
Tietoverkkorikosten selvittämiseen liittyvä erikoisosaaminen<br />
ja ammattitaito korostuvat poliisin työssä ja<br />
tähän liittyvää koulutusta on annettava jo<br />
peruskoulutuksen aikana.<br />
ÄÄRI-ILMIÖT<br />
Poliittisten, ideologisten,<br />
uskonnollisten tai elämänkatsomuksellisten<br />
ääriryhmien<br />
rikollinen toiminta<br />
Mm.<br />
EU-jäsenyyden myötä eurooppalaiset ääri-ilmiöt saavat<br />
jalansijaa myös Suomessa. Ryhmien jäsenet koostuvat<br />
eri sosiaaliluokista ja viiteryhmistä. Ryhmien<br />
syntymisen ennaltaestäminen on vaikeaa.<br />
Internet -ympäristö luo uusia mahdollisuuksia ryhmien<br />
järjestäytymiselle.<br />
Ääriajatteluun liittyvien rikosten selvittäminen on<br />
vaikeaa ja vaatii poliisilta paljon työtä. Ryhmät toimivat<br />
usein ammattimaisia keinoja käyttäen ja ovat hyvin<br />
järjestäytyneitä. Yleisen yhteiskuntajärjestyksen<br />
kannalta ääri-ilmiöihin liittyvien rikosten selvittäminen<br />
on tärkeää. (3/5)<br />
* Rasismi<br />
Säilyy ajankohtaisena poliisin työssä. Kehitystä on<br />
vaikea ennakoida. Voi tapahtua alueellista eriytymistä<br />
esim. taloudellisen kehityksen myötä.<br />
Tiedonhankinta ja viranomaisyhteistyö on tärkeää<br />
* Eläinaktivismi ja ekoterrorismi<br />
Säilyy ajankohtaisena poliisin työssä.<br />
Tiedonhankinta ja viranomaisyhteistyö on tärkeää<br />
* Uskonnollinen liikehdintä<br />
Tuskin kasvattaa vaikutusvaltaansa rikollismaailmassa.<br />
Säilyy ajankohtaisena poliisin toiminnassa,<br />
syrjäytyminen voi tuottaa lisäystä.<br />
Tiedonhankinta ja viranomaisyhteistyö on tärkeää<br />
* Poliittiset ääriryhmät<br />
Merkitys voi kasvaa, mikäli ilmaantuu karismaattisia<br />
johtajia.<br />
Tiedonhankinta ja viranomaisyhteistyö on tärkeää
ODOTUKSET<br />
POLIISIA<br />
KOHTAAN<br />
* Odotukset poliisia kohtaan<br />
yleisesti ottaen<br />
Odotusten määrä kasvaa, koska poliisin katsotaan<br />
olevan tarpeellinen katukuvassa. Odotusten laatu<br />
monipuolistuu ja eriytyy intressitahojen ja lisääntyvän<br />
yhteistyön myötä<br />
Poliisin tulisi kyetä vastaamaan odotuksiin yhä<br />
paremmin (2/5)<br />
* Turvattomuus ja rikoksen<br />
pelko<br />
Lisääntyy, mikäli niihin mahdollisesti vaikuttavat tekijät<br />
(mm. väkivaltarikollisuus, syrjäytyminen,<br />
rikosuutisointi, ääriryhmien toiminta) kehittyvät samaan<br />
suuntaan.<br />
Jalkaisin partioinnin ja muun näkyvyyden merkitys<br />
koetaan suureksi. (2/5)<br />
* Turvallisuussuunnittelu<br />
Verkostomainen strateginen turvallisuussuunnittelu<br />
lisääntyy. Turvallisuussuunnitelmat kytkeytyvät poliisin<br />
strategiaan. Sidosryhmäyhteistyö lisääntyy, vakiintuu ja<br />
verkostoituu. Turvallisuusasiantuntijuuden kysyntä<br />
kasvaa paikallisesti ja yleisemminkin.<br />
Muutos helpottaa jossakin määrin poliisin ennalta<br />
ehkäisevää toimintaa ja vastuun jakautumista<br />
tasaisemmin yhteiskunnan eri toimijoille.<br />
Sidosryhmäyhteistyöhön ja suunnitteluun liittyvän<br />
erikoisosaamisen kehittämien on tärkeää. (2/5)
LAIN-<br />
SÄÄDÄNTÖ<br />
* Rikoslainsäädäntö<br />
Rikoslain kokonaisuudistus on toteutettu<br />
vuosikymmenen puoleenväliin mennessä. Sen jälkeen<br />
tehdään pienehköjä osittaisuudistuksia.<br />
Tarkistettu eräitä lähinnä järjestäytyneen rikollisuuden<br />
toimintaan liittyviä rangaistussäännöksiä EU:n<br />
yhteistyön tuloksena. (3/4)<br />
* Esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädäntö<br />
Esitutkinta- ja pakkokeinolain uudistuksilla varmistettu<br />
lakien toimivuus informaatioteknologisessa<br />
ympäristössä.<br />
Mm. takavarikkoja ja etsintöjä koskevien säännösten<br />
toimivuus on varmistettu. (3/6)<br />
* Poliisilaki<br />
Poliisilain uudistaminen jatkuu.<br />
Poliisin valtuudet ovat lisääntyneet. Mm. valeostooikeus<br />
ja peitetoiminta tulee mahdolliseksi. (3/5)<br />
* Kansainvälistä oikeusapua<br />
koskeva lainsäädäntö<br />
Toteutettu uudistuksia, jotka nopeuttavat ja helpottavat<br />
rajat ylittävän rikollisuuden vastustamista EU:ssa<br />
Esimerkiksi esitutkinnassa tehtyjen päätösten<br />
vastavuoroinen tunnustaminen tehostuu. (2/5)<br />
* Yksityistä turva-alaa koskeva<br />
lainsäädäntö<br />
Yksityinen turva-ala laajenee ja vaikuttaa poliisin<br />
työhön. Selkeyttää julkisen vallan ja yksityisen turvaalan<br />
työnjakoa.<br />
Siirtää nykyisin lääninhallituksille kuuluvat lupa-,<br />
ohjaus- ja valvontatehtävät SM:ään. Turvasuojaajiksi<br />
hyväksyminen lisää paikallispoliisin lupatehtäviä. (3/4)<br />
* Armovuosijärjestely<br />
Laki antaisi kansalasille mahdollisuuden luovuttaa<br />
heidän hallussaan olevat luvattomat ampuma-aseet<br />
poliisille ilman, että heidän katsottaisiin syyllistyneen<br />
ampuma-aserikokseen.<br />
Vähentää luvattomien ampuma-aseiden määrää.<br />
Vaikuttaa voimaantuloa seuraavina vuosina poliisin<br />
työmäärään. (3/4)<br />
* Laki toimenpiteistä<br />
turvallisuuden edistämiseksi<br />
yleisillä paikoilla<br />
Koko maahan yhdenmukaiset säännöt käyttäytymisestä<br />
yleisillä paikoilla (perustuu nykyisin kunnallisiin<br />
järjestyssääntöihin).<br />
Selkeyttää nykyistä tilannetta yhdenmukaistamalla<br />
käyttäytymissäännöt eri kuntien alueilla. (3/4)
YKSITYINEN<br />
TURVA-ALA<br />
JA<br />
KANSALAIS-<br />
TOIMINTA<br />
* Yksityiset, maksulliset<br />
turvapalvelut<br />
Palvelujen kysyntä ja tarjonta lisääntyy, ala saattaa<br />
työllistää jo yli 10 000 henkilöä ja hoitaa lain nojalla<br />
joitakin sellaisia, ennen viranomaisilla olleita tehtäviä,<br />
jotka eivät edellytä merkittävää julkisen vallan käyttöä.<br />
Vakuutusyhtiöt ja yksityisetsivät hoitavat jokamiehen<br />
valtuuksin lisääntyvästi sellaisia rikoksiin liittyviä<br />
esiselvityksiä, jotka johtavat poliisin esitutkintaan.<br />
Viranomaiset koordinoivat lain nojalla<br />
vartioimisliikkeiden, turvasuojaajien ja yksityisetsivien<br />
toimintaa ja toimivat kiinteässä yhteistyössä yksityisen<br />
turvallisuusalan kanssa.<br />
Muutos helpottaisi jossakin määrin poliisiin kohdistuvia<br />
vaatimuksia ja parantaisi tarkoituksenmukaisesti<br />
käytettynä yleistä järjestystä ja turvallisuutta.<br />
Edellyttää kuitenkin viranomaisten ja yksityisen turvaalan<br />
roolijaon selkeyttämistä, ettei ydinturvallisuuden<br />
piiriin kuuluvista palveluista tarvitsisi erikseen maksaa.<br />
Omaisuuden ja yksityisten alueiden suojaus tehostuisi<br />
maksullisilla palveluilla.<br />
Toisaalta muutos voisi vaikuttaa siten, että poliisi<br />
menettäisi koulutettua henkilöstöään yksityiselle<br />
turvallisuusalalle, jos se ei menesty alalla käytävässä<br />
palkkakilpailussa. (1/5)<br />
* Kansalaisaloitteinen,<br />
vapaaehtoinen turvallisuustoiminta<br />
Kansalaiset tehostavat vapaaehtoisesti toimintaansa<br />
omaisuutensa sekä muiden asuinalueellaan ilmenneiden<br />
häiriöiden ja ongelmien torjumiseksi (vartiointirenkaat,<br />
kansalaispartiointi, rikosuhrineuvonta, turvakotitoiminta,<br />
naapuriapu yms.)<br />
Muutos lisäisi turvallisuutta , helpottaisi poliisin<br />
tehtäviä ja loisi hyvät edellytykset lähipoliisimallin<br />
soveltamiseen jo olemassa oleviin vapaaehtoisverkostoihin.<br />
Poliisin on syytä olla mukana ja tukea<br />
vapaaehtoistoimintaa, mutta samalla valvoa, ettei<br />
toiminta laajene alueille, joilla vain viranomaisten on<br />
tarkoituksenmukaista ja turvallista toimia. (1/5)
TEKNO-<br />
LOGINEN<br />
KEHITYS<br />
* Informaatioteknologian (IT)<br />
nopea kehitys<br />
Kehitys on erittäin nopeaa, eikä teknologiamuutosten<br />
täsmällinen ennakointi ole mahdollista kymmenen<br />
vuoden aikavälillä.<br />
Poliisin on pyrittävä ennakoimaan teknologiamuutoksia,<br />
jotta omalla toiminnalle saavutetaan maksimihyöty.<br />
Tämä vaatii pätevää asiantuntijavoimaa. (3/4)<br />
Sähköisten verkkopalvelujen käyttö ja merkitys<br />
kasvavat. Suomi on edelleen edelläkävijä<br />
informaatioteknologian hyödyntämisessä.<br />
Poliisi käyttää ja tuottaa verkkopalveluja runsaasti: Osa<br />
palveluista voidaan hoitaa sähköisesti, jolloin<br />
henkilöresursseja voidaan siirtää muihin tehtäviin. (3/6)<br />
IT:n nopea kehitys ja erityisesti sähköisen asioinnin<br />
laajeneminen luo uusia rikoksentekomahdollisuuksia.<br />
Merkittäviä rikoksentorjuntaresursseja on kohdennettava<br />
tietotekniikkarikoksiin. Kehitys on otettava huomioon<br />
koulutuksessa. (2/5)<br />
Mobiiliviestintään käytetään uusia verkkoja (UMTS,<br />
langattomat lähiverkot).<br />
Telekuuntelujärjestelmä vaatii jatkuvaa päivittämistä ja<br />
merkittäviä investointeja. (3/4)<br />
* Teknologian tuottamat<br />
elinympäristömuutokset<br />
IT- ja biotekniikka-alan yritykset kasaantuvat Suomessa<br />
muutamaan kasvukeskukseen, joihin työikäinen ja nuori<br />
väestö keskittyvät. Kasvukeskuksissa massarikollisuus<br />
lisääntyy, harvaanasutuilla alueilla syrjäytymisongelma<br />
korostuu.<br />
Harvaan asuttujen alueiden poliisipalvelujen tarjontaa<br />
on edelleen kehitettävä; poliisi hoitaa merkittävän osan<br />
palveluista ja kirjaamistehtävistä ajoneuvoissa olevilla<br />
mobiilityöasemilla. Tämä edellyttää suuria ITinvestointeja,<br />
mutta antaa mahdollisuuden säilyttää tai<br />
lisätä poliisin näkyvyyttä koko valtakunnan alueella.<br />
(2/5)<br />
Tilojen ja alueiden kamera- ym. kulunvalvonta ja<br />
automaattinen liikennevalvonta lisääntyvät.<br />
Yksityisten vartioimisliikkeiden vastuu julkisten<br />
alueiden valvonnassa voi kasvaa, samalla poliisin<br />
vähenee. Nopeusvalvonnan osuus poliisin<br />
liikenneturvallisuustyöstä vähenee, resursseja voidaan<br />
siirtää muihin toimintoihin. (2/5)<br />
Öljyntuotanto ei enää kasva kulutusta vastaavasti,<br />
polttoaineiden hinta nousee selvästi.<br />
Liikenne ja valvontatarpeen kasvu taittuu. Poliisin<br />
ajoneuvojen käytön kustannukset kasvavat selvästi. (1/4)
* Poliisitoimintaa tukevan<br />
teknologian kehitys<br />
Poliisin tietojärjestelmien käyttö helpottuu ja nopeutuu.<br />
Tietojen syöttö ja tietokantakyselyt oleellisesti nykyistä<br />
nopeampia. Lisää poliisin näkyvyyttä, koska vähentää<br />
ns. sisätyön tarvetta. (3/5)<br />
IT-järjestelmien käytön, ylläpidon ja kehittämisen<br />
kustannukset kasvavat vähintään 5 % vuodessa.<br />
Käyttäjiltä vaaditaan yhä parempaa osaamisen tasoa,<br />
mikä edellyttää huomattavia koulutuspanoksia.<br />
Valtakunnallisesti yhtenäinen VIRVEviestintäjärjestelmä<br />
mahdollistaa eri viranomaisten<br />
välisen viestiliikenteen. Suuri osa dataliikenteestä<br />
välitetään kuitenkin uusissa, nopeammissa verkoissa.<br />
Rikostutkintaa palvelevien laboratorioiden kapasiteetti<br />
kasvaa automaation myötä ja varsinkin DNAtutkimusten<br />
hyödyntäminen lisääntyy voimakkaasti.<br />
Tietokantayhteydet suoraan ajoneuvotyöasemasta<br />
mahdollisia; vähentää hälytyskeskuksissa ja sisätyössä<br />
tarvittavaa työpanosta. Puheliikenteen kustannukset<br />
säilyvät ennallaan, dataliikenteen kustannukset kasvavat<br />
(3/5)<br />
Teknisen näytön merkitys kasvaa jatkuvasti ja vaikuttaa<br />
teknisten rikostutkimuskeskusten ja rikosteknisen<br />
laboratorion palvelukysyntään. Palvelukyvyn ylläpito<br />
edellyttää riittävää investointitasoa vuosittain. (2/4)
Change language