Huippuosaamisesta alueille kilpailukykyä - Poliisi

SISÄASIAINMINISTERIÖ 

INRIKESMINISTERIET 

Sisäasiainministeriön julkaisu 4 • 2003 

Huippuosaamisesta 

alueille kilpailukykyä 

Osaamiskeskusten väliarviointi 

1999-2002 

ISSN 1236-2840 

ISBN 951-734-539-9

Huippuosaamisesta alueille 

kilpailukykyä 

Osaamiskeskusten väliarviointi 

1999 - 2002 

1

Sisällys 

ESIPUHE…………………………………………………………………………………. 1 

TIIVISTELMÄ ………………………………………………………………………….. 5 

SAMMANDRAG………………………………………………………………………… 11 

SUMMARY ……………………………………………………………………………… 17 

1 JOHDANTO…………………………………………………………………………… 25 

1.1. Arvioinnin kohdentaminen, toteutus ja menetelmät ………………………... 25 

1.1.1 Klusteritarkastelu…………………………………………….…………… 26 

1.1.2 Kumppanuusperiaate……………………………………………………… 28 

1.1.3 Arvioinnin näkökulmat ja metodi…………………………………………. 29 

1.2 Osaamiskeskusohjelma………………………………………………………… 33 

1.3 Ohjelman toteutus innovaatiopolitiikan näkökulmasta…………………….. 37 

1.4 Ohjelman vaikuttavuus………………………………………………………… 45 

2 OSAAMISKESKUKSET ALUEELLISESSA INNOVAATIOJÄRJES- 

TELMÄSSÄ: OSAAMINEN, OHJELMATYÖ JA YRITYSTOIMINTA………… 49 

2.1 Alueprofiilit……………………………………………………………………… 49 

2.2 Osaamiskeskusprofiilit…………………………………………………………. 64 

2.2.1 Jyväskylän osaamiskeskus ………………………………………………… 66 

2.2.2 Kaakkois-Suomen osaamiskeskus ………………………………………… 72 

2.2.3 Kuhmon kamarimusiikin osaamiskeskus…………………………………. 77 

2.2.4 Kuopion seudun osaamiskeskus ………………………………………….. 84 

2.2.5 Lapin elämysteollisuuden osaamiskeskus ………………………………… 83 

2.2.6 Länsi-Suomen osaamiskeskus …………………………………………….. 87 

2.2.7 Oulun seudun osaamiskeskus …………………………………………….. 91 

2.2.8 Pohjois-Karjalan osaamiskeskus …………………………………………. 95 

2.2.9 Päijät-Hämeen osaamiskeskus …………………………………………… 100 

2.2.10 Satakunnan osaamiskeskus ………………………………………………. 103 

2.2.11 Seinäjoen elintarvikealan osaamiskeskus ……………………………… 107 

2.2.12 Tampereen seudun osaamiskeskus ……………………………………… 110 

2.2.13 Uudenmaan osaamiskeskus ……………………………………………... 116 

2.2.14 Varsinais-Suomen osaamiskeskus ………………………………………. 120 

2.2.15 Elintarvikealan verkosto-osaamiskeskus ………………………………… 125 

2.2.16 Puutuotealan verkosto-osaamiskeskus …………………………………. 127 

2.3 Huippuosaamisen taso eräissä keskuksissa………………………………….. 129 

3. OSAAMISKESKUSTEN ROOLIT…….……………………………………………. 135 

3.1 Osaamiskeskukset yritystoiminnan voimavarana…………………………… 135 

3.2 Osaamiskeskukset tutkimusja kehittämistoiminnan tukirakenteena…….. 136 

3.3 Osaamiskeskukset aluekehittämisen välineenä ……………………………… 137 

4. OSAAMISKESKUSVERKOSTON NÄKEMYKSET OHJELMAN TOTEUTUK- 

SESTA……………………………………………………………………………….… 139 

4.1 Sidosryhmäkyselyn keskeiset tulokset keskuksittain………………………….139 

4.2. Osaamiskeskusten kehittäjäverkoston analyysi ………………………………159 

4.2.1 Tulokset ……………………………………………………………………. 159 

5. SUOMALAINEN OSAAMISKESKUSMALLI POHJOISMAISESSA VER- 

VERTAILUSSA ……………………………………………………………………….. 165 

5.1 Vahva hallinto………………………………………………………………….. 167 

5.2 Politiikka-tason oppiminen ..………………………………………………….. 167 

3

5.3 Osaamiskeskusohjelma: ohjelma, ei instituutio ……………………….……. 168 

5.4 Aluekehittämispolitiikka ……………………………………………………… 169 

6. YHTEENVETO JA SUOSITUKSET ………………………………………………. 171 

6.1. Tulokset ja vaikuttavuus ……………………………………………………. 171 

6.2 Rahoituksen rakentuminen ja toimivuus …………………………………… 172 

6.3 Keskusten kansallinen merkitys yritystoiminnan ja innovaatiopolitiikan 

kannalta …………………………………………………………………………… 174 

6.4 Johtopäätökset tulevaisuuden kannalta……………………………………… 175 

LÄHTEET……………………………………………………………………………….. 179 

LIITTEET ………………………………………………………………………………. 181 

1. ITSEARVIOINTIOSUUS …………………………………………………………… 183 

2. TekelNytOske- HANKETYYPITTELY JA ESIMERKKEJÄ …………………… 187 

3. OSAAMISKESKUSTEN HYVIÄ KÄYTÄNTÖJÄ .……………………………… 192 

4. ARVIOINNISSA HAASTATELLUT HENKILÖT ……………………...………… 207 

Taitto: Kerttu Keränen 

4

Esipuhe 

Osaamiskeskusohjelma käynnistyi vuonna 1994 kahdeksan osaamiskeskuksen voimin. Jo ohjelman 

alkutaival osoitti, että menestyäkseen osaamiskeskukset tarvitsevat päätoimiset koordinaattorit, 

vahvan kehitysvision ja toimijoiden aidon sitoutumisen. Alun kahdeksan paikallisen 

koordinaattorin johtamasta ohjelmasta on kasvanut lähes 80 eri alan asiantuntijan vetämä 

kehittäjäverkosto, jonka toimintaan osallistuu alueilla mittava määrä yrityksiä, yliopistoja, 

korkeakouluja, tutkimuslaitoksia ja muita kehittämisorganisaatioita. Pelkästään väliarvioinnin 

kohteena olevalla ajanjaksolla 1999 - 2002 ohjelmassa on toteutettu 900 hanketta ja arviointia 

syksyllä 2002 tehtäessä meneillään olevia hankkeita oli 360. 

Ohjelman nopea kehitys on ollut mahdollista kaupunkien vahvan tuen ja teknologiakeskusten 

osaamiskeskustoiminnalle tarjoaman luontevan kotipesän ansiosta – vastaavaa aluelähtöistä 

kehittämismallia ei ainakaan toistaiseksi ole löytynyt muualta maailmasta. Vahvuutena on ollut 

paikallisten yritysten ja innovaatioympäristön tarpeisiin pohjautuva pitkäjänteinen ohjelmastrategia, 

jota toteutetaan kärkihankkeiden avulla yhdessä eri osapuolten kanssa. Arvioinnin 

näkökulmasta ohjelman laajuus ja osaamiskeskusten erilaisuus on ollut erittäin haastava. 

Ohjelmaa on arvioitu myös aiemmin, vuonna 1997 Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen 

(VTT) ja vuonna 2001 Valtiontalouden tarkastusviraston toimesta. Palaute on ollut myönteistä 

ja kannustavaa. Tarkastusvirasto kiinnitti kuitenkin huomiota osaamiskeskusohjelman puutteellisiin 

seurantamenetelmiin ja –indikaattoreihin. Ohjelman uuden raportointi- ja seurantajärjestelmän 

kehittämistyö käynnistettiin välittömästi yhteistyössä Suomen teknologiakeskusten 

liiton ja sisäasiainministeriön kanssa. Perustettuun selainpohjaiseen TekelNytOske 

– raportointijärjestelmään kuuluu hanketietokanta, jonka tietojen ylläpidosta vastaavat osaamiskeskukset. 

Tietokannan avulla voitiin ensimmäistä kertaa koota yhdenmukaisia ja vertailukelpoisia 

seurantatietoja ohjelman toteuttamisesta. Seurantamenetelmien kehittämiseen liittyvät 

myös tässä raportissa ensi kertaa esiteltävät alueprofiilit osaamiskeskusten eri alojen kehityksestä. 

Ne kuvaavat yleisemminkin suomalaisten avainklustereiden ja mahdollisten tulevaisuuden 

kasvualojen viimeaikaista kehitystä. 

Osaamiskeskusten väliarviointi käynnistyi syksyllä 2001. Arviointi annettiin tarjouskilpailun 

perusteella Nordregion johtamalle konsortiolle, johon kuuluivat myös Net Effect Oy ja VTT:n 

Tuotteet ja tuotanto -tutkimusyksikkö. Arvioinnin vastuullisena tutkijana on toiminut VT Kaisa 

Lähteenmäki-Smith. Lisäksi Nordregiosta arvioinnin kansainväliseen osioon ovat osallistuneet 

vanhemmat tutkijat FL Åge Mariussen ja FT Åke Uhlin. Net Effect Oy:stä arviointiin 

ovat osallistuneet VTL Petri Uusikylä, YTM Janne Puhakka ja KTM Outi Mäkelä. He ovat 

vastanneet arvioinnin sidosryhmäkyselystä, verkostoanalyysistä ja itsearviointiosuudesta. 

VTT Tuotteet ja tuotantoyksikön johtava tutkija, DI Martin Olluksen ja tutkija, DI Iiro Salkarin 

tehtävänä on puolestaan ollut tapaustutkimuksen kohteeksi valittujen alojen teknologisen 

osaamisen arviointi. 

Arvioinnin kohteena ovat olleet valtioneuvoston vuosiksi 1999 - 2006 nimeämät 16 osaamiskeskusta 

yhteensä 35:ltä kansallisesti merkittävältä osaamisen alalta. Väliarvioinnin avulla on 

pyritty löytämään keinoja osaamiskeskusten kehittämiseksi loppukautta 2003 - 2006 silmällä 

pitäen. Ensisijaisesti on tarkasteltu osaamiskeskusten ja niiden osaamisalojen toimintaa vuosina 

1999 - 2002 mm. toteutettujen toimenpiteiden vaikuttavuutta suhteessa asetettuihin tavoitteisiin 

ja vastaavasti tuloksellisuutta suhteessa valtion perusrahoitukseen ja ohjelman kokonaisrahoitukseen. 

Vasta toissijaisena tavoitteena on ollut ohjelman kansallinen kehittäminen 

ja suuntaaminen. 

5

Ohjelman rakennetta vuoden 2002 syksyllä tarkistettaessa oli ohjelmaa koordinoivalla osaamiskeskustyöryhmällä 

ja valtioneuvostolla käytössään myös käsillä olevan väliarvioinnin 

alustavat tulokset. Valtioneuvosto päätti 31.10.2002 laajentaa ohjelmaa kuudella uudella 

osaamiskeskuksella, joten keskuksia on nyt loppukauden alkaessa yhteensä 22 ja ne edustavat 

kaikkiaan 45 erilaista osaamisalaa. Väliarviointiraportti tarjoaa myös näille uusille osaamiskeskuksille 

ja –aloille käyttökelpoista tietoa niiden käynnistäessä omia ohjelmiaan. 

Osaamiskeskustyöryhmä nimesi arviointityötä varten jäsenistään ohjausryhmän, johon ovat 

kuuluneet pääsuunnittelija Esko-Olavi Seppälä (Valtion tiede- ja teknologianeuvosto), erikoistutkija 

Timo Kolu (Suomen Akatemia), johtaja Kyösti Jääskeläinen (Tekel ry), ylitarkastaja 

Petteri Kauppinen (Opetusministeriö), ylitarkastaja Jukka Ristaniemi (Työministeriö) 

ja pääsihteeri Mika Pikkarainen (Sisäasiainministeriö). 

Kiitämme yhdessä arvioinnin suorittajien kanssa kaikkia työn eri vaiheissa mukana olleita 

henkilöitä, erityisesti osaamiskeskusten asiantuntijoita ja hanketietokannan ylläpitäjiä. Osaamiskeskustyöryhmän 

ja ohjausryhmän puolesta kiitämme arvioinnin suorittajia monipuolisesta 

ja hyvin tehdystä työstä. Vastaavan tyyppistä arviointia ei aikaisemmin Suomessa ole tehty. 

Arviointiraportti kulunee osaamiskeskustyöryhmän käytössä vielä pitkään, sillä siinä nostetaan 

esille monta sellaista asiaa, johon työryhmässä voidaan kansallisella tasolla jatkossa tarttua. 

Helsingissä tammikuun 20. päivänä 2003 

Osaamiskeskustyöryhmän puolesta, 

Yrjö Neuvo 

Puheenjohtaja 

Mika Pikkarainen 

Pääsihteeri 

6

Osaamiskeskusten väliarviointi 1999-2002 

Tiivistelmä 

Arviointitehtävä 

Vuodesta 1994 alkaen toteutetun osaamiskeskusohjelman tavoitteeksi on asetettu vahva ja 

toimintakykyinen osaamiskeskusten verkosto, joka tukee alueiden välistä erikoistumista ja 

yhteistyötä ja lisää alueiden kilpailukykyä. Ohjelman toiminta-ajatuksena on kansainvälistä 

huipputasoa edustavan tiedon ja osaamisen hyödyntäminen yritystoiminnan, työpaikkojen 

luomisen ja alueellisen kehittämisen voimavarana. Sisäasiainministeriö tilasi Nordregion johtamalta 

konsortiolta arvioinnin osaamiskeskusten toiminnasta sekä tuloksista ja vaikuttavuudesta. 

Väliarvioinnin painopiste oli osaamiskeskusten ja osaamisalojen kehittämisessä. Erityisenä 

arvioinnin kohteena oli lisäksi alueellinen ja kansallinen verkottuminen. 

Osaamiskeskusohjelman toteutus ja tuloksellisuus 

Osaamiskeskukset ovat onnistuneesti mobilisoineet merkittävän osan innovaatio- ja aluekehittämisen 

kehittäjäverkostoa toimintaansa. Tätä osoittaa osaltaan se, että osaamiskeskusten 

neuvottelukuntiin ja johtoryhmiin kuului vuonna 2001 yhteensä 430 strategisten sidosryhmien 

edustajaa ja operatiivisesta ohjauksesta vastaaviin asiantuntijaryhmiin 1100 alansa huippuosaajaa. 

Ohjelman toteuttamiseen osallistui vuonna 2001 yhteensä 3075 yritystä, 460 tutkimus- 

ja koulutusyksikköä ja 480 muuta kehittämisorganisaatiota. 

Tuloksellisuutta suhteessa perusrahoitukseen ja kokonaisrahoitukseen voidaan pitää hyvänä. 

Perusrahoituksen roolina on innovaatioympäristön kehittämistä ja aluekehitystä vauhdittavien 

hankkeiden käynnistäminen ja koko rahoituksesta sen osuus on noin 6 %. Käsitystä tuloksellisuudesta 

puoltaa myös arvioinnin yhteydessä toteutettu laaja sidosryhmäkysely, johon vastasi 

yli 400 eri kehittäjäverkostoissa toimivaa tahoa. Useimpien keskusten kohdalla toiminnassa 

mukana olevat tahot ovat tyytyväisiä osaamiskeskustoiminnan tehokkuuteen suhteessa muihin 

alueellisiin kehittämistoimenpiteisiin. Osaamisaloittain vastauksia tarkasteltaessa erityisen 

hyvän arvion tässä suhteessa saivat terveysteknologia, viestintä ja tietoteollisuus, kun taas 

suurinta kriittisyyttä esiintyi kulttuurija elämysteollisuuden aloilla. 

7

Vaikuttavuus 

Ohjelman välittömät ja välilliset vaikutukset ovat riippuvaisia alueilla asetetuista tavoitteista 

ja näitä toteuttavista hankkeista. Arvioinnissa tätä kysymystä tarkasteltiin TekelNytOske – 

tietokannan pohjalta ja sidosryhmäkyselyn tavoitteiden toteutumiseen liittyvillä kysymyksillä. 

Kokonaiskuva kuluvalla kaudella oli myönteinen. Perusindikaattorien valossa ohjelman tulokset 

ja vaikuttavuus vv. 1999 - 2002 on seuraavanlainen: 

PÄÄTTYNEET 

HANKKEET 

1999 - 2002 

KÄYNNISSÄ OLE- 

VAT HANKKEET 

(ARVIO 2002) 

YHTEENSÄ 

Uudet korkean osaamisen 5700 1400 7100 

työpaikat 

Säilytetyt työpaikat 5100 3900 9000 

Uudet korkean teknologian 316 182 498 

yritykset 

Uudet innovaatiot 1400 400 1800 

Koulutettujen määrä 28360 11640 40 000 

Ohjelmassa toteutettujen 

903 359 1262 

hankkeiden määrä 

Hankkeiden kokonaisrahoitus 

148,7 M€ 179,6 M€ 328,3 M€ 

Perusrahoitus 20 M€ 

Osaamiskeskuskohtaisen tarkastelun hankeprofiilit osoittavat, että keskuksissa on keskitytty 

niihin alueisiin, joihin ohjelman on tarkoituskin pureutua. Lisähuomiota on myös kiitettävästi 

kiinnitetty osaamiskeskustyöryhmän vuonna 2001 asettamiin kansallisiin linjauksiin ohjelman 

tehostamiseksi (linjauksiin sisältyi mm. kansainvälistyminen, perusrahoituksen yksinkertaistaminen 

ja koulutustarjonnan suuntaaminen). Suurin osa hankkeista on suuntautunut yritysten 

liiketoiminnan kehittämiseen ja teknologiansiirtoon sekä yhteistyön ja klusterilähtöisyyden 

edistämiseen. Lisääntyvässä määrin hankkeita toteutettiin myös kansainvälistymisen, alueen 

vetovoimaisuuden sekä uusien yritysten luomisen alalla. Osaamisen vahvistaminen (tutkimusja 

kehittämishankkeiden muodossa) on myös ollut keskeinen alue hanketoiminnassa. 

Aluelähtöisen ohjelman tavoitteet ovat ymmärrettävästi alueittain erilaisia. Vaikuttavuuden 

kannalta on tärkeää, että valitut keinot ovat sidosryhmäkyselyn vastaajien mukaan soveltuneet 

hyvin asetettuihin tavoitteisiin. Hankeprofiilien tarkastelusta käy selvästi ilmi, miten keskusten 

kehitysvaiheiden erilaisuus heijastuu hankeprofiileihin. Esimerkiksi Seinäjoki, Satakunta, 

Lappi ja Päijät-Häme ovat toimintaansa käynnistäessä v. 1999 lähteneet hankkeissaan liikkeelle 

osaamiskeskustoiminnan kehittämisestä, mutta ovat ohjelmakauden aikana kehittyneet 

enemmän klusterilähtöisen kehittämisen ja kansainvälistymisen suuntaan. Suurimpien keskusten 

kehitysvaiheelle on puolestaan tyypillistä tutkimuslaitosten ja yliopistojen tutkimusja 

kehittämishankkeet sekä teknologian ja tulevaisuuden ennakointi ja kansainvälistyminen 

(esim. Tampere, Oulu, Kuopio, Jyväskylä). 

Vaikka hankekannan määrä ei ole itsetarkoitus, osaltaan tuloksellisuutta peilaa myös hankekannan 

volyymin kasvu. Hankekanta kasvoi kuluvan kauden kuluessa erityisen voimakkaasti 

Kuopion, Lapin, Länsi-Suomen, Oulun, Pohjois-Karjalan, Satakunnan, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen 

osaamiskeskuksissa sekä elintarvikealan verkosto-osaamiskeskuksessa. Kes- 

8

kukset ovat kokonaisuudessaan monipuolistaneet hankekantaansa ja saaneet merkittävän joukon 

yrityksiä (yksinomaan vuonna 2001 3075 yritystä, 1999-2002 kauden aikana yhteensä yli 

11 000 yritystä) mukaan toimintaansa. 

Sidosryhmäkyselyn mukaan välillisistä vaikutuksista erityisen tärkeitä ovat vaikutukset osaamisen 

ja elinkeinotoiminnan kehittymiseen. Työllisyyden suhteen sidosryhmäkyselyn vastaajat 

pitivät tuotantorakenteen uudistamista ja elinkeinorakenteen monipuolistumista merkittävämpänä 

aluekehitysvaikutuksena kuin suoraa työllisyysvaikutusta. 

Hanketoiminta on toistaiseksi ollut varsin selkeästi pk- ja mikroyrityspainotteista (jälkimmäinen 

painotus näkyy erityisesti Kuhmon ja Lapin osaamiskeskuksissa sekä elintarvikealan 

verkosto-osaamiskeskuksessa). Poikkeuksiakin on, kuten esimerkiksi Jyväskylä, Kaakkois- 

Suomi, Länsi-Suomi ja Satakunta, joiden hankkeissa on mukana suhteellisesti eniten suuria ja 

keskisuuria yrityksiä. Kokonaisuutena hanketarkastelu osoittaa arviointiin sisältyvässä keskuskohtaisessa 

profiloinnissa sen, että kuluvan kauden aikana on toteutettu hankkeita, jotka 

ovat yhdenmukaiset asetettujen tavoitteiden kanssa. Lisähuomiota voidaan kiinnittää kansainvälistymiseen 

ja koulutuksen rakenteiden kehittämiseen, joita voidaan molempia pitää alueina, 

joissa edellytetään pitkän tähtäimen strategista toimintaa ennen kuin tuloksia saadaan aikaan. 

Yhteistyö osaamiskeskusverkostossa 

Osaamiskeskukset ovat vakiinnuttaneet asemansa alueellisen innovaatio- ja elinkeinopolitiikan 

toteuttajana vuosina 1999-2002. Arvioinnin osana toteutetun verkostoanalyysin pohjalta 

voidaan todeta yhteistyön sekä lisääntyneen että syventyneen. Liiketoiminnan ja osaamisen 

edistämiseen liittyviin suorien vaikutusten rinnalla osaamiskeskusohjelman lisäarvo liittyy 

erityisesti juuri kehittäjäverkostoyhteistyöhön. Ohjelman ja sen alueellisen toteutuksen kautta 

on pystytty tekemään osaamiseen liittyvän kumppanuusperustaisen yhteistyön hyötyjä näkyvämmiksi 

ja konkreettisemmiksi eri toimijoiden joukossa. Etenkin alueen yritykset, ammattikorkeakoulut 

ja kehittämisorganisaatiot ovat kuluvan kauden aikana löytäneet aikaisempaa 

enemmän uusia yhteisiä intressejä ja käytännön hankkeita, joiden avulla yhteistyötä on voitu 

kehittää. 

Osaamiskeskusten lisäarvo yritystoiminnan, tutkimusja kehittämistoiminnan 

ja aluekehittämisen kannalta 

Yritystoiminnan näkökulmasta huomattavin vaikutus osaamiskeskustoiminnalla on ollut tutkimus- 

ja kehittämistoimintaan, jolla puolestaan on vaikutuksensa yritysten toimintaympäristöihin 

ja resursseihin. Erityisen myönteiseltä näyttää ohjelman lisäarvo osaamisen ja teknologian 

tason kasvun kannalta. Samoin valmius hyödyntää kansallisia tutkimusja kehittämisresursseja 

sekä EU:n rakennerahastovaroja on kehittynyt. Sen sijaan EU:n tutkimusrahoitusta 

ei ole toistaiseksi onnistuttu hyödyntämään riittävästi. Yritysten kannattavuuteen ohjelman 

toteutuksella nähdään olevan merkitystä, mutta suhteessa muihin tarkastelun ulottuvuuksiin 

tämä lisäarvo jää selvästi vaatimattomammaksi. 

Yritystoiminnan näkökulmasta osaamiskeskustoiminnan lisäarvo korostui sidosryhmäkyselyssä 

erityisesti Jyväskylän, Oulun, Satakunnan, Seinäjoen, Vaasan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan 

kohdalla. Kaakkois-Suomen kohdalla korostui osaamiskeskustoiminnan vaikutus 

yritystoiminnan innovatiivisuuteen ja yritysten kilpailukykyyn. Jälkimmäisen kohdalla ohjel- 

9

man lisäarvo jäi osaamiskeskuksia yhdessä tarkasteltuna vähäiseksi, joten tässä suhteessa 

Kaakkois-Suomi oli myönteinen poikkeus. Uudenmaan kohdalla osaamiskeskustoiminnan 

lisäarvo jäi useimmilla ulottuvuuksilla keskiarvoa alhaisemmaksi, paitsi alueen yritystoiminnan 

innovatiivisuuden ja kansainvälistymisen kohdalla. Tämä selittyy ohjelman tavoitteiden ja 

osaamiskeskuksen roolin erilaisuudella Uudellamaalla, jossa osaamiskeskuksen osuus alueen 

kehittämisresursseista kokonaisuudessaan jää suhteellisesti pienemmäksi. 

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan näkökulmasta osaamiskeskusohjelmaa pidetään kaikissa 

osaamiskeskuksissa merkittävänä. Osaamisen ja teknologian tason kasvu ja valmius hyödyntää 

tutkimusja kehittämisresursseja ovat ohjelman merkittävimmät vaikutukset koko ohjelman 

näkökulmasta tarkasteltuna. Keskuksittaisia eroja tarkasteltaessa huomio kiinnittyy joihinkin 

samansuuntaisesta kuvasta poikkeaviin keskuksiin. Lapin elämysteollisuuden osaamiskeskuksessa 

osaamiskeskustoiminnan lisäarvo näytti useimmilla tarkastelu-ulottuvuuksilla 

sidosryhmätiedustelun valossa keskimääräistä selvästi vähäisemmältä, mutta koulutustarjonnan 

sisältöjen kehittymistä pidettiin erityisen myönteisenä. Kuhmon kohdalla samoin kokonaiskuva 

lisäarvosta jäi alle keskiarvon, mutta alueen oman tutkimusja kehittämistoiminnan 

ja valmiuden hyödyntää tutkimusja kehittämisresursseja nähtiin selvästi parantuneen ohjelman 

seurauksena. Tätä voidaan pitää merkittävänä tuloksena, koska erityisesti osaamisvoimavaroiltaan 

vaatimattomampien keskusten kohdalla lisäarvo näyttää olevan merkittävä. 

Sidosryhmäkyselyn aineiston pohjalta osaamiskeskusohjelman aluekehitysvaikutukset ovat 

ohjelman suurimpia lisäarvoja (tutkimusja kehittämistoiminnan jälkeen). Vaikutusta pidetään 

erityisen merkittävänä alueen yleisen vetovoimaisuuden ja strategisen suunnittelun kehittymisen 

kannalta. Alueen vetovoimaisuuden näkökulmasta erityisen tärkeänä ohjelmaa pidettiin 

Seinäjoen kohdalla, kun taas strategisen suunnittelun kehittymisen näkökulmasta keskiarvoa 

suurempana vaikutusta pidettiin Päijät-Hämeen osaamiskeskuksessa. Tampereen osaamiskeskuksen 

kohdalla osaamiskeskustoiminnan lisäarvon nähdään myös voimakkaasti liittyvän 

alueen strategisten valmiuksien ja vetovoimaisuuden kehittämiseen. 

Koska nykyisen aluepolitiikan tai alueellisesti vaikuttavan politiikan toteutuksessa ja tehokkuudessa 

on yhä enemmän kysymys eri sektorien toteuttaman politiikan yhteensovittamisesta, 

sidosryhmäkyselyssä tarkasteltiin myös osaamiskeskustoiminnassa mukana olleiden tahojen 

näkemystä siitä, miten eri hallinnonalat lopulta ovat sitoutuneet osaamiskeskustoimintaan 

(heidän alueellaan). Maan keskiarvoina tarkasteltuna hallinnonalojen sitoutuminen näytti 

osaamiskeskustoimijoiden näkökulmasta olevan yhä toiminnan heikoin lenkki. Tyytyväisimpiä 

eri hallinnonalojen sitoutumisen suhteen ovat Pohjois-Karjala, Seinäjoki, Päijät-Häme, 

Länsi-Suomi ja Satakunta (n. 4 asteikolla 1-7), kun taas pääosa keskuksista on suhteellisen 

tyytymättömiä (alle 4 asteikolla 1-7, mikä on hyvin alhainen arvo kokonaisuutena sidosryhmäkyselyn 

vastauksia tarkasteltaessa). Kriittisimpiä hallinnonalojen sitouttamisen asteen suhteen 

ovat Lappi, Pohjois-Savo ja Uusimaa. Kokonaisuutena hallinnonalojen sitouttaminen 

edellyttää lisätoimia, koska kansallisen tason toimiva sektorien välinen yhteensovittaminen ei 

näytä ongelmattomasti toteutuneen kaikilla alueilla. 

Johtopäätökset ja suositukset 

Osaamiskeskusten roolia voidaan arvioida seuraavista näkökulmista: 

• Osaamiskeskukset innovaatiopolitiikan ja yritystoiminnan kehittämisessä 

• Osaamiskeskukset kehittäjäverkostoina 

• Osaamiskeskukset aluekehittämisen osana 

10

Johtopäätökset on tiivistetty seuraavaan, jossa on myös vastattu kysymykseen siitä, millä keinoin 

osaamiskeskusten ja –alojen vaikuttavuutta ja ohjelman toteuttamista voidaan tehostaa. 

1. Osaamiskeskuksilla on keskeinen asema alueellisen innovaatiopolitiikan kehittämisessä 

ja niillä on merkittäviä lisämahdollisuuksia, jotka muodostuvat henkilöresurssien, organisaatioiden 

ja verkostoitumisen kautta: 

• Toiminnan mielekkyys: korkea työmotivaatio ja hyvä ja motivoitunut henkilöstö, 

joka toimii ohjelman operationalisoimiseksi. 

• Osaamiskeskusorganisaatio on koonnut yhteen innovaatiopolitiikan alueelliset toteuttajat 

neuvottelukuntiin sekä johto- ja asiantuntijaryhmiin ja luonut heidän välilleen 

toimivia keskusteluyhteyksiä. 

• Keskuksissa, joissa toimintaa on toteutettu jo pidempään, osaamiskeskuksilla 

on jo vakiintunut asema ja ohjelma on myös kansallisesti tunnettu elinkeinopolitiikan 

ja aluekehittämisen toimijoiden keskuudessa. Tätä voidaan hyödyntää toiminnan 

laajentamisessa ja tunnetuksi tekemisessä enemmänkin kuin mitä tähän mennessä 

on tehty. Alueellista tunnettuutta voidaan yhä parantaa, erityisesti yritysmaailman 

keskuudessa. 

2. Verkosto- ja yhteistyöulottuvuutta voidaan edelleen kehittää em. vahvuuksien ja mahdollisuuksien 

varaan ja niitä hyödyntämällä. Tällä hetkellä tilanne yhteistyön kohdalla 

on seuraava: 

• Yhteistyötä keskusten ja osaamisalojen kesken tulee yhä lisätä. 

• Kansainvälistyminen on yhä vähäistä, usein myös henkilösidonnaista. 

• Yritysten, ammattikorkeakoulujen ja kehittämisorganisaatioiden keskeisyys osaamiskeskustoiminnassa 

nousi uutena elementtinä erityisen selvästi esiin arvioinnin 

verkostoanalyysiosuudessa. Näiden toimijoiden rooli operatiivisen johdon rinnalla 

neuvottelukuntien ja osaamiskeskusorganisaation kokonaisuudessa tulee jatkossa 

olemaan ratkaiseva. 

• Monet keskukset toivat esille sen, että toiminnassa ei ole käytettävissä riittävästi 

resursseja seuranta- ja kehittämistyöhön, sisäiseen arviointiin ja ylipäänsä proaktiiviseksi 

luokiteltavaan toimintaan. Saman ongelman nähtiin liittyvän keskusten 

välisiin yhteistyöhankkeisiin, joiden kehittämiseen ei perusrahoitus tarjoa riittäviä 

mahdollisuuksia. Tässä suhteessa kansallisen koordinaation (sekä osaamiskeskustyöryhmän 

että kansallisen kehittämishankkeen) kautta on syytä tukea keskusten 

yhteistyötä toiminnan tehostamiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi. Osaamisalakohtainen 

yhteistyö ja yhteiset kehittämistoimet ovat tässä erityisen keskeisiä. 

• TekelNytOske –tietokannan edelleen hyödyntäminen on keskusten näkökulmasta 

myös merkittävä mahdollinen voimavara. Raportointikäytäntöjen ja seurannan 

uhkana on, että seuranta ohjaa hankekannan laajentamiseen syventämisen sijaan. 

Laadullisten tekijöiden hyödyntäminen seurannassa ja toiminnan kehittämisessä 

tulee olla keskeisiä. 

3. Osaamiskeskusohjelman suhde muihin aluekehittämisen instrumentteihin edellyttää jatkossa 

tarkentamista. Nykyisellään osaamiskeskusmallin ohjelmallisuus ei korostu yhtäältä 

vähäisen OSKE-perusrahoituksen ja toisaalta selkeän ohjelmallisen rakenteen 

puuttumisen vuoksi. Käsitteellisesti selkeämpää olisikin puhua valtakunnallisesta osaamiskeskusstrategiasta, 

jonka alla toteutetaan useita osaamista edistäviä toimenpiteitä 

usean erillisen rahoitusvälineen kautta. Toinen vaihtoehto olisi puhua valtakunnallisesta 

11

osaamiskeskusverkostosta, jonka koordinaatiossa sisäasiainministeriöllä ja laajapohjaisella 

työryhmällä olisi keskeinen rooli. 

Vaikuttavuutta työpaikkojen, yritysten, innovaatioiden ja koulutustoiminnan kannalta voidaan 

pitää hyvänä. Sen edelleen parantamiseksi tulee tehostaa eri innovaatio- ja elinkeinopolitiikan 

välineiden yhteensovittamista ja vuorovaikutusta alueilla sinänsä jo varsin hyvin toteutuvan 

kansallisen sektorikoordinaation rinnalla. Sekä vaikuttavuuden parantamiseksi että toiminnan 

sisältöjen tehostamiseksi lisähuomiota tulee kohdistaa osaamisaloittaisten ja keskuksien välisten 

yhteistyöhankkeiden tukemiseen. 

Arvioinnin perusteella ohjelma on kokonaisuudessaan toimiva ja alueelliseen innovaatiojärjestelmään 

aitoa lisäarvoa tuottava. Osaamiskeskus- ja osaamisalakohtainen tarkastelu antaa 

kuitenkin perustaa varovaisuudelle ohjelman laajentamisen suhteen. Mikäli pyrkimyksenä on 

aidon huippuosaamisen tuotteistaminen ja edistäminen, samoin kuin aluekehitysvaikutusten 

synnyttäminen myös jatkossa, ohjelman laajentamisen sijaan on syytä kiinnittää huomiota tehostamiseen 

ja fokusointiin. Nykyiselläänkin (syksyn 2002 budjettiratkaisun jälkeen) valtion 

perusrahoitus on suhteellisen vähäinen yksittäistä osaamiskeskusta kohden. 

Osaamisen laajapohjaisuuden nimissä on ollut perusteltua laajentaa osaamisalavalikoimaa 

myös pehmeisiin aloihin, joilla myös on selvää kasvupotentiaalia ja joilla on saatu aikaan vaikuttavuutta 

jo tähän mennessä. Ohjelman operatiivinen toteutus tukeutuu pääosin teknologiakeskusten 

verkkoon ja on luonteeltaan teknologiavetoinen (korkean teknologian tuotteistamista 

ja teknologiainnovaatioita suosiva). Tästä syystä yksi arvioinnin johtopäätöksistä on, 

että ohjelman teknologialähtöisyys edellyttää jatkossa erityisperusteita uusille ”pehmeille” 

aloille laajennuttaessa tai uudenlaisia, paremmin ”pehmeille osaamisaloille” soveltuvia innovaatiotoiminnan 

välineitä. 

12

Mellanrapport om kompetenscentra 1999-2002 

Sammandrag 

Utvärderingsuppdrag 

Målet för kompetenscenterprogrammet - igångsatt 1994 - var att skapa ett starkt och 

handlingskraftigt nätverk, som stödjer specialisering och samarbete mellan regionerna och 

ökar regionernas konkurrenskraft. Strategin för programmet är att utnyttja information och 

kunskap på internationell toppnivå för företagens verksamhet, skapande av arbetsplatser och 

regional utveckling. Inrikesministeriet beställde en utvärdering av kompetenscenterverksamheten, 

dess resultat och effekter från ett konsortium som leddes av Nordregio. Mellanrapporten 

prioriterade utvecklingen av kompetenscentra och kompetensområdena. Den 

regionala och nationella nätverksbildningen var dessutom föremål för särskild utvärdering. 

Genomförande och resultat av programmet för kompetenscentra 

Kompetenscentra har lyckats mobilisera en imponerande del av nätverket som svarar för innovations- 

och regionalutveckling. Ett bevis på detta är att sammanlagt 430 representanter för 

strategiska intressegrupper ingick i kompetenscentras delegationer och ledningsgrupper. Vidare 

deltog 1100 toppförmågor inom sin bransch i de expertgrupper som ansvarade för den 

operativa styrningen under år 2001. Sammanlagt 3075 företag, 460 forsknings- och utbildningsenheter 

och 480 andra utvecklingsorganisationer deltog i genomförandet av programmet 

under 2001. 

I förhållande till basfinansieringen och den totala finansieringen kan resultatet anses vara gott. 

Basfinansieringens roll är att utveckla en innovativ miljö och att starta projekt som sätter fart 

på regionalutvecklingen. Dess andel av hela finansieringen är ca 6 procent. För bedömningen 

om det goda resultatet talar också den omfattande intressegruppsenkät som genomfördes i 

samband med utvärderingen. Över 400 instanser inom olika utvecklingsnätverk svarade på 

enkäten. Jämfört med andra regionala utvecklingsåtgärder har de instanser som har deltagit i 

kompetenscentras verksamhet varit nöjda med effektiviteten i de flesta fall. Analyserade per 

kompetensområde fick hälsovårdstekniken, kommunikationen och informationsindustrin i det 

här avseendet ett särskilt gott betyg, medan områdena kultur- och upplevelseindustri utsattes 

för mest kritik. 

13

Utfall 

Programmets direkta och indirekta verkningar är beroende av de mål som satts för kompetensområdena 

och de genomförandeansvariga projekten. I utvärderingarna granskades detta 

med hjälp av databasen TekelNytOske och frågor i samband med till intressegruppenkäten. 

Helhetsbilden under perioden var positiv. Resultaten och effekterna i ljuset av basindikatorer 

under 1999-2002 framgår nedan: 

AVSLUTADE 

PROJEKT 

1999-2002 

PÅGÅENDE PRO- 

JEKT (UPP- 

SKATTNING 2002) 

SAMMANLAGT 

Nya arbetsplatser med 5700 1400 7100 

hög kompetens 

Bevarade arbetsplatser 5100 3900 9000 

Nya högteknologiföretag 316 182 498 

Nya innovativa åtgärder 1400 400 1800 

Antalet utbildade 28360 11640 40 000 

€ 

Antalet projekt som har 903 359 1262 

genomförts i programmet 

Totalfinansiering av 

148,7 M€ 179,6 M€ 

328,3 M€ 

programmen 

Basfinansiering 20 M€ 

Projektprofilerna per kompetenscentrum visar att man har koncentrerat sig på de avsedda områdena. 

Den nationella strategin som arbetsgruppen för kompetenscentra gjorde upp 2001 för 

att effektivisera programmet (genom nationella riktlinjer som omfattar t.ex. internationalisering, 

förenklig av basfinansieringssystemet och inriktning på befintliga utbildningsresurser) 

har också följts på ett berömvärt sätt. Den största delen av projekten syftar till att utveckla företagens 

affärsverksamhet och tekniköverföring samt att stimulera satsningar på kluster. Fler 

projekt än tidigare genomfördes kring internationalisering, regionens dragningskraft och skapande 

av nya företag. Ökad kompetens (i form av forsknings- och utvecklingsprojekt - FoU) 

har också varit ett centralt projektområde. 

Målen för program som utgår från ett region och område varierar förståeligt nog. För utfallet 

är det viktigt att de valda medlen har anpassats till de uppsatta målen. Att så har skett bekräftas 

av svarspersonerna i intressegruppsenkäten. Av projektprofilerna framgår tydligt skillnaderna 

mellan de olika centras utvecklingsfaser. Till exempel syftade projekten vid kompetenscentra 

i Seinäjoki, Satakunta, Lappland och Päijänne-Tavastland i starten år 1999 till att 

utveckla sin egen verksamhet. Under programpe-rioden har de dock utvecklats i riktning mot 

kluster och internationalisering. Typiskt för de större centras utvecklingsprocess (t.ex. Tammerfors, 

Uleåborg, Kuopio, Jyväskylä) har varit orienteringen mot forskningsinstitutens och 

universitetens FoU-projekt, liksom prognostisering av framtids- och teknologiutvecklingen, 

samt internationalisering. 

Trots att kvantiteten inte är ett självändamål när det gäller projektstocken, återspeglar en ökning 

av projektvolymen i och för sig ett positivt resultat. Projektstocken ökade under den pågående 

perioden speciellt kraftigt vid kompetenscentra i Kuopio, Lappland, Västra Finland, 

Uleåborg, Norra Karelen, Satakunta, Nyland och Egentliga Finland, liksom vid nätverkkompetenscentra 

inom livsmedelsbranschen. Centra har på det hela taget breddat sin projektstock 

14

och lyckats engagera en lång rad företag (enbart 2001 var antalet 3075 företag, under perioden 

1999-2002 sammanlagt över 11 000 företag) i verksamheten. 

Ökad kompetens och näringslivsutveckling är speciellt viktiga indirekta effekter enligt intressegruppenkäten. 

Svarspersonerna ansåg också att omläggningen av produktionsstrukturen och 

breddningen av näringsstrukturen var viktigare som regionalutvecklingseffekt än som direkt 

sysselsättande effekt. 

Projektstocken har tills vidare helt klart dominerats av små och medelstora företag samt mikroföretag. 

(Den sistnämnda dominansen syns framför allt i Kuhmo och Lapplands kompetenscentra 

samt i nätverksbildande kompetenscentra för livsmedelsbranschen). Men det finns undantag, 

till exempel Jyväskylä, Sydöstra Finland, Västra Finland och Satakunta, där relativt 

sett mest stora och medelstora företag deltar i projekten. Sammantaget visar en profilerad projektöversikt 

att projekten sammanfaller med de uppsatta målen för programmet. Större fokus 

kan med fördel riktas på internationaliseringen och utvecklingen av utbildningsstrukturen. 

Båda dessa områden ställer krav på långsiktiga strategier för att uppnå resultat. 

Samarbete i nätverk av kompetenscentra 

Kompetenscentra har etablerat sig som aktörer som genomför regional innovations- och näringspolitik 

under 1999-2002. Utifrån nätverksanalysen som genomförts som en del av utvärderingen 

kan man konstatera att samarbetet både har ökat och fördjupats. Vid sidan av de direkta 

effekterna av att stimulera affärsverksamheten och kompetensutvecklingen, ligger kompetenscentrumprogrammets 

mervärde framför allt i samarbetet mellan aktörer som utvecklar 

nätverket. Genom programmet och dess genomförande på regionala nivå har man kunnat visa 

på nyttan av ett samarbete, baserat på partnerskap, både tydligt och konkret för de inblandade 

aktörerna. Framför allt har regionens företag, yrkeshögskolor och utvecklingsorganisationer 

funnit flera nya gemensamma intressen och konkreta projekt, som har bidragit till att öka 

samarbetet. 

Kompetenscentras mervärde med tanke på företagsverksamhet, forskning och 

utveckling och regionutveckling 

Ur företagsperspektiv har kompetenscentra haft störst inverkan på FoU, som i sin tur har inverkat 

på företagmiljöer och resurser. Speciellt positivt är programmets mervärde när det gäller 

en höjd kompetensnivå i allmänhet och en höjd teknologisk kompetens i synnerhet. Likaså 

har beredskapen att ta till vara nationella forsknings- och utvecklingsresurser samt EU:s strukturfondsmedel 

utvecklats. Däremot har man tills vidare inte lyckats utnyttja EU:s forskningsfinansiering 

tillräckligt. Genomförandet av programmet anses ha betydelse för företagens lönsamhet, 

men i förhållande till andra undersökta dimensioner är detta mervärde av mindre betydelse. 

Kompetenscentras mervärde för företag framhävdes i enkäterna framför allt när det gällde Jyväskylä, 

Uleåborg, Satakunta, Seinäjoki, Vasa, Egentliga Finland och Nyland. För Sydöstra 

Finlands del betonades inverkan på innovationsgraden i företagen och i företagens konkurrenskraft. 

Programmets mervärde för konkurrenskraften var dock obetydligt för alla kompetenscentra 

sammantaget. I det avseendet var alltså Sydöstra Finland ett positivt undantag. I 

fråga om Nylands kompetenscenter var mervärdet inom de flesta dimensioner lägre än ge- 

15

nomsnittet, utom när det gällde innovationer och internationalisering inom företagen. Detta 

förklaras av att programmets mål och kompetenscentrets roll är annorlunda i Nyland, där 

kompetenscentrets andel av hela regionens utvecklingsresurser är relativt sett mindre. 

Ur ett FoU-perspektiv anses programmet vara betydelsefullt vid alla kompetenscentra. 

Ökningen av kompetensen och den teknologiska nivån, liksom beredskapen att utnyttja FoUresurserna, 

är programmets viktigaste effekter för programmet i sin helhet. När man ser på 

skillnaderna mellan centra noterar man vissa som avvikelser från mönstret. Lapplands kompetenscentrum 

för upplevelseindustri ansågs enligt intressegruppsenkäten skapa lägre mervärde 

än genomsnittet inom flera av de granskade dimensionerna, medan innehållet i utbildningsutbudet 

ansågs ha utvecklats särskilt positivt. För Kuhmos del låg det totala mervärdet klart under 

genomsnittet, men områdets egen FoU-verksamhet, liksom beredskapen att utnyttja den 

typen av resurser, ansågs klart ha förbättrats tack vare programmet. Detta kan anses vara ett 

betydelsefullt resultat när det gäller centra med mindre resurser. 

Av intressegruppenkäten att döma hör programmets regionutvecklingseffekter till dem som 

gett störst mervärde (efter FoU). Effekterna anses vara särskilt betydelsefulla med tanke på 

utvecklingen av regionens allmänna dragningskraft och den strategiska planeringen. I Seinäjoki 

ansågs programmet vara speciellt viktigt för regionens dragningskraft, medan effekten för 

utvecklingen av den strategiska planeringen ansågs vara högre än genomsnittet vid Päijänne- 

Tavastlands kompetenscentrum. Även när det gäller Tammerfors kompetenscentrum anses 

mervärdet härstamma från bidraget till utvecklingen av regionens strategiska färdigheter och 

dragningskraft. 

Hur effektivt den nuvarande regionalpolitiken - eller annan polititik med regionala verkningar 

– än drivs, rör den sig allt oftare om samordning av de olika sektorerna politik. Därför undersöktes 

också hur instanserna som medverkar i kompetenscenterverksamheten såg på de olika 

förvaltningsmyndigheternas engagemang i verksamheten (i deras region och område). Betraktat 

som ett riksgenomsnitt verkade bristen på engagemang alltjämt vara den svagaste länken. 

Nöjdast med olika förvaltningsmyndigheternas engagemang var Norra Karelen, Seinäjoki, 

Päijänne-Tavastland, Västra Finland och Satakunta (omkring 4 på skalan 1–7), medan merparten 

av centra ligger på en nivå under 4 (ett mycket lågt värde totalt sett i enkäten). Mest 

kritiska ifråga om myndighetsengagemanget är Lappland, Norra Savolax och Nyland. För att 

få förvaltningsmyndigheterma engagerade krävs extra insatser, eftersom en fungerande sektorssamordning 

på nationell nivå inte tycks har har spritt sig till alla nivåer. 

Slutsatser och rekommendationer 

De huvudsakliga funktionerna för kompetenscentra är de följande: 

• Kompetenscentra som utvecklare av en nyskapande politik och företagsverksamhet 

• Kompetenscentra som samarbetsnätverk 

• Kompetenscentra som en del av regionalutvecklingen 

Slutsatserna beskrivs nedan. Där anges också hur kompetenscentras och kompetensområdenas 

verkningsgrad och programmets genomförande kan effektiviseras. 

16

1. Kompetenscentra har en central roll när det gäller att utveckla den regionala innovationspolitiken. 

De har dessutom andra påverkansmöjligheter genom personella resurser, 

organisationer och nätverksbildning: 

• Centras verksamhet uppfattas som meningsfull: de visar allmänt hög arbetsmotivation 

och har en motiverad personal som agerar för att operationalisera programmet. 

• Kompetenscentra har sammanfört innovationspolitikens regionala aktörerna i delegationer 

och lednings- och expertgrupper samt skapat fungerande diskussionskanaler 

mellan dem. 

• I de centra där verksamheten har drivits en längre tid, har kompetenscentra redan 

en etablerad ställning, och programmet är också nationellt känt bland aktörerna 

inom näringspolitiken och regionutvecklingen. Detta kan i högre grad än vad som 

har varit fallet idag utnyttjas när verksamheten expanderar och skall göras mer 

känd. Det finns fortfarande plats för förbättringar när det gäller det sistnämnda i 

den egna regionen, framför allt inom företags-världen. 

2. Nätverks- och samarbetsdimensionerna kan vidareutvecklas genom att utnyttja de starka 

sidorna och möjligheterna. För närvarande är situationen när det gäller samarbetet 

följande: 

• Samverkan mellan centra och kompetensområden bör ökas. 

• Internationalisering förekommer alltjämt i liten skala, ofta är den personrelaterad. 

• Företagens, yrkeshögskolornas och utvecklingsorganisationernas centrala roll för 

kompetenscentra som ett nytt element i den regionala utvecklingen framgår mycket 

tydligt av näyverksanalysen. Deras roll kommer, vid sidan av den operativa ledningen, 

att vara avgörande i framtiden. 

• Många centra nämnde att verksamheten inte har tillräckligt med resurser för 

uppföljning och utveckling, intern utvärdering samt över huvud taget för pro-aktiv 

verksamhet. Samma problem ansågs besvära samarbetsprojekten mellan centra, eftersom 

basfinansieringen är otillräcklig. Det finns skäl att stödja centersamarbetet 

genom den nationella samordningen (både arbetsgruppen för kompetenscentra och 

det nationella utvecklingsprojektet) för att undvika överlappningar. Samarbetet 

inom samma kompetensområde liksom gemensamma utvecklingsinsatser är speciellt 

viktiga här. 

• Att utnyttja databasen TekelNyt Oske vidare är en viktig potentiell resurs från 

centra. Risken med rapporteringspraxis och uppföljning är att uppföljningen styr 

projektstocken mot breddning i ställer för fördjupning. Att i stället utnyttja kvalitetsfaktorer 

i uppföljning och verksamhetsutveckling bör vara centralt. 

3. Kompetenscentras förhållande till andra regionutvecklingsinstrument kräver en noggrann 

precisering i framtiden. För närvarande framhävs inte programmässigheten i kompetenscentermodellen. 

Det beror lika mycket på den obetydliga basfinansieringen som 

på att det saknas en klar programstruktur. Begreppsmässigt skulle det vara klarare att 

tala om en nationell strategi för kompetenscentra, under vilken flera kompetensfrämjande 

åtgärder, med hjälp av flera separata finansieringsinstrument, skulle kunna vidtas. Ett 

annat alternativ är att tala om ett nationellt nät av kompetenscentra, däri inrikesministeriet 

och en arbetsgrupp med bred förankring har en central samordnande roll. 

Effekterna på arbetstillfällen, företag, innovationer och utbildning kan anses ha slagit väl ut. 

För att förbättra effekterna ytterligare bör man effektivisera samordningen mellan de olika 

innovations- och näringspolitiska instrumenten. Detsamma gäller växelverkan på områden 

som där den nationella sektorkoordinationen redan fungerar väl. Ett stöd till samarbetsprojekt 

17

som drivs inom samma kompetensområde och mellan centra bör få ökad uppmärksamhet, eftersom 

dessa sannolikt gynnar både utvecklingen och effektiviseringen av verksamheterna. 

Den här utvärderingen visar att är programmet i sin helhet är välfungerande och ger det regionala 

innovationssystemet ett faktiskt mervärde. Granskningen per kompetenscentrum och 

kompetensområde talar dock för försiktighet i fråga om att bredda programmet. Om man vill 

skapa och främja verklig och produktiv spetskompetens samt påverka den framtida regionutvecklingen, 

bör man satsa på effektivisering och fokusering i stället för breddning av programmet. 

I dagens läge (efter budgetlösningen hösten 2002) är statens basfinansiering per 

kompetenscentrum fortfarande relativt liten. 

Begreppet kompetens är väldigt vitt. Därför en har det varit befogat att bredda sortimentet av 

kompetensområden så att de också omfattar mjuka områden. Dessa har en klar tillväxtpotential 

och har redan visat ha effekt. Det operativa genomförandet av programmet stödjer sig huvudsakligen 

på nätet av teknologicentra och är till sin natur teknologidrivet (produktifiering 

av hög teknologi och favorisering av tekniska innovationer). Därför är en av slutsatserna av 

utvärderingen att en breddning till nya ”mjuka” områden förutsätter speciella motiveringar 

eller en ny typ av innovationsfrämjande instrument som bättre lämpar sig för ”mjuka kompetensområden”. 

18

Mid-term evaluation of the Centres of Expertise for the period 

1999-2002 

Summary 

Evaluation 

The Centre of Expertise (CoE) Programme begun in 1994 aims at creating a strong and functional 

network of centres of expertise that support specialisation and cooperation between regions, 

and increase regional competitiveness. The idea of the CoE Programme is to utilise top 

level knowledge and expertise as a resource for business operations, job creation and regional 

development. The Finnish Ministry of the Interior ordered a mid-term evaluation of the CoE’s 

activities, results and impact from a consortium headed by Nordregio. The evaluation focused 

on the development of the Centres and on their fields of expertise. Furthermore, special emphasis 

was given to regional and national networking. 

Implementation and effectiveness of the Centre of Expertise Programme 

The Centres of Expertise have succeeded in mobilising a significant part of the network of 

innovation and regional development for their activities. This becomes evident from the fact 

that in 2001 a total of 430 representatives from strategic interest groups sat on various advisory 

committees and management groups for the Centres of Expertise, with a total of 1,100 

leading experts belonging to the expert groups responsible for operational guidance. In total, 

3,075 businesses, 460 research and training units and 480 other development organisations 

took part in the implementation of the programme in 2001. 

The level of effectiveness can be considered good in light of the level of basic and total funding 

available. Basic funding is used to launch projects that accelerate the development of the 

innovation environment and thus promote regional development. Basic funding accounts for 

some 6% of the total funding available. An extensive questionnaire for the Centres of Expertise 

and the relevant interest groups carried out in connection with the evaluation also supports 

the fact that the programme was effective. In general the parties involved found the activities 

of the Centres of Expertise to be efficient when compared to other regional development 

measures. In examining the answers by fields of expertise, health technology, communications 

and the information industry were valued particularly highly, whereas most criticism 

was targeted at the culture business and experience industry fields. 

Impact 

The direct and indirect impacts of the programme depended on the aims set for the regions 

and for the projects implemented. For evaluation purposes, this issue was examined on the 

basis of the TekelNytOske database and through questions related to realising the aims of the 

19

questionnaire. The overall picture for the current period was positive. The results and impact 

of the CoEs for the period 1999-2002 are presented below. 

FINISHED PRO- 

JECTS 

1999 - 2002 

PROJECTS UN- 

DER WAY (ESTI- 

MATE 2002) 

TOTAL 

New high-skill jobs 5,700 1,400 7,100 

Jobs maintained 5,100 3,900 9,000 

New high-tech businesses 316 182 498 

New innovations 1,400 400 1,800 

Number of people trained 28,360 11,640 40,000 

Number of projects 

implemented during the 

programme 

903 359 1,262 

Total funding of projects 148.7 M 179.6 M€ 328.3 M€ 

Basic funding 20 M€ 

The Centres of Expertise project profiles show that they concentrated on those fields that were 

also given priority in the programme itself. In addition, special emphasis was placed on the 

national guidelines (e.g. internationalisation, the simplification of the basic financing system 

and the targeting of the available educational resources) set up by the Committee for the CoEs 

in 2001 to reinforce the programme. Most of the projects focused on developing businesses 

and transferring technology as well as on promoting cooperation and clusters. Increasingly, 

projects were also carried out to further internationalisation, to attract businesses to the region 

and to create new businesses. Strengthening expertise by means of research and development 

projects was also of great importance when implementing such projects. 

The aims of the programme highlighting regional needs understandably differ from region by 

region. In terms of impact it was important that the respondents of the questionnaire considered 

the chosen methods to be easily applicable to the aims set. The examination of the project 

profiles clearly shows how the different development stages of the various Centres are 

reflected in these profiles. For example, when Seinäjoki, Satakunta, Lapland and Päijät-Häme 

first started implementing projects in 1999, they focused on developing the activities of the 

Centre of Expertise. However, during the programming period their focus shifted to clusterbased 

development and internationalisation, whereas the larger Centres placed more emphasis 

on research and development projects carried out by research institutes and universities, in 

particular predicting technology developments into the future, as well as internationalisation 

(e.g. Tampere, Oulu, Kuopio, Jyväskylä). 

Although the number of projects was not an end in itself, their increasing number can to a degree 

be seen as a reflection of their effectiveness. In the period 1999-2002, the number of projects 

grew steadily, particularly in the Kuopio Region Centre of Expertise, the Lapland Centre 

of Expertise, the Centre of Expertise for Western Finland, the Oulu Region Centre of Expertise, 

the North Karelia Centre of Expertise, the Satakunta Centre of Expertise, the Helsinki 

Region Centre of Expertise and the South-West Finland Centre of Expertise as well as in the 

networked Centre of Expertise for Food Development. All in all, the Centres widened their 

range of projects and attracted a significant number of businesses into taking part in their activities 

(in 2001 alone, 3,075 businesses, and in whole 1999-2002 period, a total of more than 

11,000 businesses). 

20

According to the questionnaire, the development of knowledge, and business activity in general 

are each considered to be particularly important indirect effects of the programme. As 

regards employment, the respondents considered that the renewal of production structures and 

the need to make business structures more versatile have a more significant impact on regional 

development than any direct employment effect per se. 

So far projects have clearly focused on small and medium-sized enterprises and on micro enterprises 

(The Centre of Expertise for Chamber Music Kuhmo, the Lapland Centre of Expertise 

and the networked Centre of Expertise for Food Development are excellent examples of 

the latter). There are, however exceptions, such as Jyväskylä, South-East Finland, Western 

Finland and Satakunta, which have attracted the greatest number of large and medium-sized 

enterprises. The examination of the profiles of the Centres included in the evaluation shows 

that the projects implemented in the period 1999-2002 were consistent with the aims set. 

Special attention was paid to internationalisation and to the development of training structures, 

both of which can be considered to be fields requiring long-term strategic operations 

before significant results can be achieved. 

Cooperation in the Centres of Expertise network 

The Centres of Expertise established their position as an actor implementing regional innovation 

and industrial policies during the period 1999-2002. A network analysis carried out as 

part of the evaluation indicates that cooperation did not only grow but also deepened during 

this period. In addition to the direct impact of the promotion of business and knowledge, the 

added value of the Centre of Expertise Programme is best expressed in relation to the increasing 

levels of cooperation experienced between those developing the network. Through the 

programme and its implementation at the regional level it has been possible to make the benefits 

of knowledge-related cooperation based on partnership more visible and concrete among 

different actors. In particular companies located in the region, as well as polytechnics and 

development organisations found a number of new common interests and engaged in practical 

projects during the period 1999-2002 all of which helped to improve cooperation. 

The ‘added value’ of the Centres of Expertise to business, research and development, 

and to regional development 

From the business point of view the Centres of Expertise had a significant effect on research 

and development, which in turn affected the operating environment and the resources available 

to businesses. The ‘added value’ of the programme thus appears to be particularly positive 

in view of increases in the levels of knowledge and technology. Moreover, readiness to 

utilise national research and development resources, as well as EU Structural Fund resources, 

also improved. Nevertheless, it is fair to say that the EU’s R&D Framework Programme still 

remains under utilised. The programme is seen as having an impact on the profitability of 

businesses, but this ‘added value’ is clearly considered modest in comparison with other aspects 

of the examination. 

Again, from the business point of view the interest groups contacted via the questionnaire 

considered that the programme had brought ‘added value’ particularly to the activities of the 

Centres of Expertise of Jyväskylä, Oulu, Satakunta, Seinäjoki, Vaasa, South-West Finland 

and the Helsinki Region. While for South-East Finland, the effect of the activities on the in- 

21

novativeness and competitiveness of local businesses was underlined. The ‘added value’ of 

the programme as regards competitiveness was however modest when examining all the Centres; 

thus, in this respect, South-East Finland was a positive exception. The ‘added value’ of 

the Helsinki Region Centre of Expertise was below average in several respects, with the exception 

of the innovativeness and internationalisation of businesses categories. This can be 

explained by the difference between the programme’s aims and the role of the Centre of Expertise 

in the region of Helsinki, where the CoE’s proportion of the regional development resources 

as a whole is relatively small. 

With regard to research and development, the Centres of Expertise Programme is considered 

to be significant by all CoEs. The most important effects of the programme are generally seen 

to be the increase in the levels of knowledge and technology, and the readiness to utilise research 

and development resources that it generates. When examining the differences between 

the Centres, attention is paid to certain Centres that differ slightly from the rest. In light of the 

responses to the questionnaire, the ‘added value’ of the activities of the Lapland Centre of 

Expertise for the Experience Industry seemed however to be clearly below average in several 

respects, but developing the content of training in particular was considered positive. Furthermore, 

the ‘added value’ of the Kuhmo Centre of Expertise for Chamber Music was also 

below average, though the region’s own research and development activity and its readiness 

to utilise research and development resources did improve as a result of the programme. This 

can be regarded as important because the ‘added value’ component appears to be significant 

particularly to Centres with limited knowledge resources. 

Based on the questionnaire, the impact of the Centres of Expertise Programme on regional 

development (also on research and development activity) is among its greatest ‘added value’ 

assets. This impact is considered particularly important when making the region more attractive 

to business and in the development of strategic planning. As regards increasing a region’s 

attractiveness to business, the programme was considered particularly important to Seinäjoki, 

whereas in developing strategic planning the programme seemed to have a greater impact on 

the Lahti Region Centre of Expertise. While in the Tampere Region Centre of Expertise the 

‘added value’ generated there was seen as being closely connected to the development of strategic 

readiness and to the development of the regions profile with regard to attracting business. 

Given that the implementation and efficiency of current regional policy, or policy with a regional 

impact, increasingly relates to the coordination of policy implemented by different sectors, 

the questionnaire also tried to highlight the opinions of the parties involved in the activities 

of the Centres with regard to how the various administrative sectors of regional government 

have, in the end, committed themselves to the activities of the Centres in their respective 

areas. In view of the nation-wide average, the parties involved still considered the administrative 

sectors’ commitment to the programme to be the weakest link in the whole process. North 

Karelia, Seinäjoki, the Lahti region, Western Finland and Satakunta (value 4, on a scale of 1 

to 7) are most satisfied with the various administrative sectors’ commitment, whereas most of 

the Centres are below 4 (a very low value in terms of all the replies to the questionnaire). Lapland, 

Pohjois-Savo and the region of Helsinki adopted the most critical attitudes towards the 

rate of commitment expressed by the administrative sectors. As a whole, the commitment of 

the administrative sectors requires further measures given that, at the national level at least, 

effective coordination of the various sectors seems to be rather problematic in certain fields. 

22

Conclusions and recommendations 

The main roles of the Centres of Expertise identified in the evaluation process are as follows: 

• Centres of Expertise as actors developing innovation policy and businesses 

• Centres of Expertise as cooperation networks 

• Centres of Expertise as part of regional development 

The conclusions relating to these roles are presented in the following, together with an answer 

to the question of how the impact of the CoEs and their fields of expertise, as well as the implementation 

of the Centres of Expertise Programme itself can be reinforced. 

1. The CoEs play a central role in developing regional innovation policy, and they can 

realise considerable potential through human resources, organisations and networking. 

• Relevance of the activities: good staff motivation and staff who work for the implementation 

of the programme. 

• The CoE organisations have brought together regional bodies implementing innovation 

policy in various advisory committees and management and expert groups, 

and have created a framework for effective communication between the bodies. 

• The CoEs that have been implementing the programme for some time now already 

have a well-established status, and the programme is also nationally known among 

parties involved in industrial policy and in regional development. This fact can be 

utilised when extending the CoEs activities and making them better known. The 

Centres should however be made even more recognisable at the regional level, 

particularly within the business community. 

2. Networking and cooperation can be further improved with the help of the above - 

mentioned strengths. At present, the situation concerning cooperation is as follows: 

• Cooperation between the Centres and the fields of expertise must be further increased. 

• Internationalisation is still modest, and is often also dependent on individual people. 

• The central role of businesses, polytechnics and development organisations in the 

activities of the CoEs was clearly underlined as a new element in the network 

analysis of the evaluation. Together with the operational management, these bodies 

will play an important role in various advisory committees and the CoE organisations 

in future. 

• Many Centres emphasised that insufficient resources are available for monitoring 

and development work, internal evaluation, and as a general rule, for activities defined 

as pro-active. The same problem can also be identified in respect of cooperation 

projects between the Centres; basic funding does not as such offer sufficient 

financing possibilities for their future development. In this respect cooperation between 

the Centres should be supported through national coordination (both 

through the Working Group on the Centres of Expertise and a national development 

project) in order to reinforce their activities and to avoid overlap. Cooperation 

based on the fields of expertise and on joint development measures is particularly 

important in this respect. 

• From the CoE’s own point of view, further utilisation of the TekelNytOske database 

could also prove to be a significant resource. The risk with reporting proce- 

23

dures and monitoring is that monitoring will simply lead to an increase in the 

number of actual projects rather than to a deepening of their content. The utilisation 

of quality factors must therefore play a central role in monitoring and in the 

development of activities. 

3. The relationship between the Centre of Expertise Programme and the other instruments 

of regional development needs to be more clearly specified in future. In its present form, 

the programmatic content of the CoE model is not emphasised - on the one hand, because 

of the modest level of CoE basic funding, and on the other, because of the lack of 

a clear programmatic structure. Conceptually, it would be better to talk of a national 

Centres of Expertise ‘strategy’ which would help to implement a number of measures 

promoting expertise by means of several separate financial instruments. Another alternative 

would be to talk of a national Centres of Expertise network, in which the Ministry 

of the Interior and a broadly based working group would play a central co-ordinating 

role. 

The Centres of Expertise Programme has had a significant impact on jobs, businesses, innovation 

and training. To further improve the impact, the coordination and interaction of various 

instruments of innovation and industrial policy must be reinforced in the regions in addition to 

the effective national coordination of sectors. To improve the impact and reinforce the content 

of activities, further emphasis must be placed on supporting cooperation projects based on 

fields of expertise and on cooperation projects between the Centres themselves. 

According to the evaluation, the programme is, as a whole, effectively bringing genuine 

‘added value’ to the regional innovation system. Examination of the Centres of Expertise and 

of the fields of expertise themselves however highlights the need for caution in extending the 

programme. If the aim is to make a brand of genuine expertise and then to promote it, and by 

so doing to continue bring about significant positive effects on regional development in the 

future, instead of extending the programme, attention should be paid to making the programme 

more effective and focused. In its present form (after the budget decision of autumn 

2002), the basic State funding allocated to each CoE will remain relatively small. 

Given the wide range of expertise, it has been seen as justified to extend the range of areas of 

expertise covered by the programme into a number of so-called softer fields, many of which 

have a clear potential for growth. Indeed one has already seen an impact in some of these 

fields. The operational implementation of the programme however relies predominantly upon 

the network of technology centres, and is by its very nature then technology-driven (favouring 

for example the branding of high technology and technological innovations). Thus, one of the 

conclusions of the evaluation is that in future a technology-based programme should require 

special grounds for extending into new “soft” fields or new instruments of innovation which 

are better suited to “soft fields of expertise”. 

24

JOHDANTO 

1.1 Arvioinnin kohdentaminen, toteutus ja menetelmät 

Osaamiskeskusten väliarvioinnin toteutus ajoittui vuoden 2001 lopusta syksyyn 2002. Lähtökohtana 

oli, että arvioinnin tuloksia käytetään sekä alueellisten osaamiskeskusohjelmien kehittämisessä 

ja toimenpiteiden suuntaamisessa 2002 - 2006 että ohjelman kansallisessa kehittämisessä. 

Ohjelman tavoitteiden näkökulmasta oli arvioinnin alkuvaiheesta lähtien erotettavissa 

kansallinen kattotavoite, joka on huippuosaamisen hyödyntäminen, sekä seuraavat 

alatavoitteet: 

• alueellisten vahvuuksien tunnistaminen, 

• alueiden välisen erikoistumisen tukeminen, alueiden kilpailukyvyn, vetovoiman ja 

osaamisen vahvistaminen 

• osaamiskeskusten sisäinen ja niiden välinen yhteistyö sekä 

• osaamisalakohtaiset tavoitteet (alan koulutuksen kehittäminen ja kehitystarpeiden 

tunnistaminen, teknologian siirto, osaamisalan sisäisen yhteistyön ja koordinaation 

kehittäminen) 

Arvioinnissa haettiin vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin: 

Miten osaamiskeskukset ovat muotoutuneet vv. 1999 – 2002? 

Onko ohjelman toimeenpano vastannut sille asetettuja tavoitteita? 

Millaisia hankkeita on käynnistynyt tavoitteiden toteuttamiseksi ja miten niitä toteutetaan? 

Mikä on ollut ohjelmassa toteutettujen tai ohjelman avulla synnytettyjen hankkeiden vaikuttavuus? 

Millaisia vaikutuksia osaamiskeskusohjelmalla on? 

Mikä on huippuosaamisen hyödynnettävyys erityisesti yritysten näkökulmasta ja onko ohjelmalla 

ollut suoria vaikutuksia huippuosaamisen tai tutkimuslähtöisen uuden tiedon tuotteistumiseen 

ja kaupallistumiseen? 

Onko ohjelmalla vaikutuksia osaamisintensiivisten yritysten synnyttämiseen ja kehittämiseen? 

Miten seudun infrastruktuuri (tilat, palvelut, koulutus ja tutkimus) tukee ohjelman toteuttamista 

ja miten ohjelma on heijastunut tämän infrastruktuurin edelleen kehittymiseen? 

Miten ohjelmalla on pystytty vaikuttamaan yritysten kilpailukyvyn kehittymiseen? 

Millä tavoin ohjelma edistää kv. investointien ja huippuosaajien sijoittumista alueelle? 

Mitkä ovat osaamiskeskusten ja osaamisalojen välittömät ja välilliset vaikutukset alueiden 

sosio-ekonomiseen kehitykseen? 

Tärkeä lähtökohta arvioinnin toteuttamisessa oli kunkin keskuksen erityisluonteen huomioiminen. 

Ohjelma operationalisoidaan kussakin keskuksessa kullekin alueelle ja osaamisalalle 

sopivien kehittämisen välineiden ja alueellisesti ja osaamisalakohtaisesti rakennetun ohjelman 

muodossa. Tätä kautta kunkin osaamiskeskuksen ympäristön ja voimavarojen erot voidaan 

huomioida toiminnan toteutuksessa. Ohjelma on rakennettu kansallisesti laajaksi ja kattavaksi 

kokonaisuudeksi, mikä sisältää ajatuksen siitä, että osaamista – ja erityisesti kansainvälisesti 

kilpailukykyistä huippuosaamista – on löydettävissä ja kasvatettavissa eri puolilla maata, hyvinkin 

erilaisissa olosuhteissa ja myös laajalla osaamisalojen rintamalla (perinteisten klusterien 

rajojen yli). 

25

1.1.1 Klusteritarkastelu 

Kansalliset avainklusterit ovat keskeisessä asemassa myös osaamiskeskusohjelmassa. Suomen 

avainklusterit on viime vuosien tutkimuksissa määritelty seuraavasti: 

• informaatio- ja kommunikaatioala 

• metsä 

• metallinjalostus 

• koneenrakennus 

• elintarvike 

• liike-elämän palvelut 

• rakennus 

• energia 

• hyvinvointi (ETLA:n selvitykset, ks. esim. Hernesniemi et al. 2001). 

Näihin liittyvät myös useimmat osaamiskeskusohjelmaan sisällytetyt alat, joiden voi katsoa 

muodostavan osaamiskeskusklusterit (em. mainittujen lisäksi mainittava ainakin bioteknologia 

ja lääkekehitys, ks. osaamisalat kuvassa 3). Kansallisen klusteroitumisen kannalta osaamiskeskusohjelma 

on ollut erityisen hyödyllinen. Klusterin rakentamisen ja sen sisäisen 

kommunikaation ja vuorovaikutuksen tiivistämisen kannalta ohjelma on tarjonnut merkittävää 

tukea. Tästä esimerkkeinä voidaan tarkemmin tarkastella kehityksensä alkupuolella olevia 

klustereita, joiden kehittymisessä osaamiskeskusohjelmalla on ollut ilmeinen myönteinen 

vaikutus (esim. bio- ja lääkeklusteri) sekä klustereita, joissa osaamiskeskusohjelmalla on ollut 

epäsuora vaikutus, vaikka klusterit sinänsä ovat jo pidempään kehittyneitä (esim. koneenrakennus-, 

metsä- ja elintarvikeklusteri). Kansainvälisen vertailun pohjalta voimme tehdä johtopäätöksiä 

myös ohjelmallisen ja alueellisesti vaikuttavan osaamisen kehittämisen ja klusteroitumisen 

suhteesta ja riippuvuudesta. Suomalainen osaamiskeskustoiminta rakentuu sektorirajat 

ylittävälle yhteistyölle, alueellisten innovaatiojärjestelmien laajalle verkostolle ja laajaalaiselle 

osaamiselle. Voisiko tätä politiikkaa toteuttaa samoin (tai paremmin) tuloksin toisenlaisen 

toimintamallin ja –filosofian pohjalta? Vaikka arvioinnin tarkoituksena ei ole ollut 

suomalaisen innovaatiopolitiikan arviointi, joitakin havaintoja voidaan näiden kysymysten 

suhteen kuitenkin tehdä pohjoismaisen vertailun ja johtopäätösten yhteydessä. 

Alueellisen kehittämisen teoreettisessa tarkastelussa kiinnitetään nykyään erityisen paljon 

huomiota alueellisen erikoistumisen ja erilaistumisen tukemiselle. Kukin alue voi kehittyä 

omien vahvuuksiensa hyödyntämisen kautta ja alueellinen erikoistuminen hyödyntää sekä 

kansallisesti asetettujen aluekehittämisen tavoitteiden saavuttamista että alueiden omaa strategista 

toimintaa. Tämä lähtökohta soveltuu erityisen hyvin osaamiskeskustyyppiseen toimintaan 

ja arvioinnissakin tämä lähtökohta on ollut keskeinen. Ohjelmaan valittavien osaamisalojen 

tulee edustaa aidosti kilpailukykyistä huippuosaamista. Heikommat lähtökohdatkin omaavilla 

alueilla on mahdollista synnyttää kansallisesti merkittävää ja alueellisesti vaikuttavaa, 

samoin kuin kansainvälisesti kilpailukykyistä innovaatiotoimintaa. Tämä on osaamiskeskusvalintojen 

perusta, joka kuitenkin myös kansallisen päätöksenteon tasolla lähtee alueellisten 

erityisolosuhteiden ymmärryksestä. 

Arvioinnilta edellytettiin alueellisten erityisominaisuuksien ja olosuhteiden huomioimista. Eri 

alueet ja osaamisalat lähtevät liikkeelle hyvin erilaisista lähtökohdista, johtuen osaamisalan 

(ja osaamiskeskusten) eri kehitysvaiheesta. Tällöin keskeiseksi kysymykseksi nousee, millaista 

vaikuttavuutta on saatu aikaan suhteessa lähtötilanteeseen, ohjelman toteuttamista edeltäneeseen 

tilanteeseen. Mikäli vaikuttavuus on myönteistä alueellisessa tarkastelussa, voidaan 

katsoa ohjelman puoltavan paikkaansa osana kansallisen alueellisen innovaatiotoiminnan ko- 

26

konaisuutta, vaikka lisävaikuttavuutta voidaankin edellyttää kansainvälisen kilpailukyvyn 

saavuttamiseksi. Osaamiskeskuksia tarkastellaan arvioinnissa sekä elinkeino- ja innovaatiopolitiikan 

että alueellisen kehittämisen välineenä 1 . 

Ohjelman havaittujen vaikutusten kannalta tarkastelunäkökulmia ovat olleet seuraavat: 

• Osaamiskeskusohjelman kansallinen koordinointi ja tuki alueellisten ja 

valtakunnallisten osaamiskeskusohjelmien toteuttamisessa 

• Ohjelmallisuus 

• Strateginen ajattelu 

• Valtion perusrahoituksen rooli 

• Resurssien keskittäminen 

• Osaamiskeskusstatuksesta kilpaileminen; sekä 

• Alueiden välisen erikoistumisen tukeminen 

Ohjelman vaikuttavuuden tarkastelu suunnattiin seuraaviin osa-alueisiin: 

• Huippuosaamisen tuotteistuminen ja työpaikkavaikutukset; Vaikutukset liiketoiminnan 

kannalta sekä yritysten kilpailukyky ja yritysten ja tutkimusmaailman tiiviimpi 

yhteistyö tämän tavoitteen saavuttamiseksi; 

• Osaamiskeskusseutujen tunnettuus kiinnostavina sijoittumis- ja investointikohteina; 

sekä 

• Vahvan ja toimintakykyisen osaamiskeskusten verkoston luominen 

Toisaalta tarkastelussa kiinnitettiin huomiota osaamiskeskusten spesifeille tavoitteille (ja näiden 

saavuttamiselle), toisaalta osaamisalakohtaisten tavoitteiden edistämiselle. Arvioinnissa 

otetaan kantaa sen suhteen, ovatko keskukset onnistuneet luomaan edellytyksiä innovaatioiden 

syntymiselle ko. alueilla, samoin kuin innovaatioiden tuotteistumiselle ja kaupallistumiselle 

sekä uusimman tiedon ja osaamisen välittämiselle. Toiminnan kannalta tärkeänä nähtiin 

myös osaamiskeskusten sisäisen ja niiden välisen yhteistyön vahvistaminen sekä inhimillisten 

voimavarojen hyödyntäminen ja koulutuksen tehostaminen. Osaamisaloittaisessa tarkastelussa 

korostuivat osaamisalojen tavoitteet (alan koulutuksen kehittäminen ja kehitystarpeiden 

tunnistaminen, teknologian siirto, yhteistyön ja koordinaation kehittäminen). Arvioinnissa 

hahmotettiin osaamiskeskusohjelman toimintamalli keskuksissa, ts. se, miten osaamiskeskusten 

erilaiset strategiat, tavoitteet ja toimintamallit ovat kehittyneet aikaisempaan verrattuna, 

onko aikanaan valittu strategia edelleen tarkoituksenmukainen ja miten ohjelman organisoinnilla 

on kyetty tukemaan strategian toteutusta ja tavoitteiden saavuttamista. Alueellisen kehittämisen 

ja innovaatiopolitiikan monimuotoisuuden, toimijoiden lukuisuuden ja niiden rinnakkaisten 

yhteistyöverkostojen päällekkäisyyden valossa arviointi pyrki tunnistamaan sen lisäarvon, 

mitä ohjelman puitteissa tapahtuvan toiminnan ja siihen sisältyvän yhteistyön avulla on 

saavutettu. 

1 Suomen Akatemia on arvioinut suomalaisen tutkimuksen tasoa ja asettanut tutkimuksen huippuyksiköt vuosille 

1995-1999 ja 2000-2005. Vuonna 2000 käynnistetyssä kuusivuotisessa huippuyksikköohjelmassa on mukana 

26 yksikköä eri tutkimusaloilta. Huippuyksikköohjelma on laajentunut vuosiksi 2002 - 2007 kuudellatoista uudella 

yksiköllä. Samoin Suomen Akatemia arvioi jatkuvasti tutkimuksen tilaa. Viimeksi (Suomen Akatemia 

2000) julkaistun kartoituksen keskeisimpiä havaintoja olivat, että Suomen tutkimusintensiteetti kasvoi 1990- 

luvulla Irlannin, Etelä-Korean ja Ruotsin ohella OECD-maista nopeimmin. Vuonna 1997 Suomen tutkimusintensiteetti 

oli yli 2,7 prosenttia, kun OECD-maiden keskiarvo oli samaan aikaan 2,2 prosenttia ja EU-maiden 1,8 

prosenttia. Suhteellisesti tarkasteltuna vain Ruotsi investoi selvityksen tekohetkellä Suomea enemmän T&Ktoimintaan. 

27

Osaamiskeskusten oletetaan osaltaan vaikuttavan alueelliseen vetovoimaisuuteen eli houkuttelevan 

sijoituksia ja huippuosaajia, sekä edistävän osaamisalojen ja niiden yritysten kilpailukykyä. 

Luonnollisesti keskukset toimivat tässä suhteessa läheisessä yhteistyössä ja yhdenmukaisin 

tavoittein muiden innovaatio- ja elinkeinopolitiikan toimijoiden kanssa. Olennaiseksi 

muodostuu myös kysymys siitä, miten osaamiskeskusohjelmat toimivat suhteessa 

alueen muihin kehittämistoimenpiteisiin (esim. teknologiastrategiat, EU:n tavoiteohjelmat, 

kaupunkien elinkeinostrategiat ja aluekeskusohjelma). Vallitsevalle kehittämisfilosofialle on 

tyypillistä strategisen näkemyksen ja ajattelun korostuminen. Paikallisen ja alueellisen tason 

toimijoilta edellytetään yhä kehittyneempää strategista näkemystä siitä, mihin suuntaan aluetta 

tulee kehittää ja mitkä ovat alueellisella tasolla käytettävissä olevat voimavarat, mitkä alueelliset 

heikkoudet, vahvuudet, uhkat ja mahdollisuudet. Arvioinnissa asetettiin myös kysymys 

alueellisten strategisten voimavarojen riittävyydestä ja tehokkuudesta ja siitä, onko 

osaamiskeskusohjelmalla osaltaan kyetty edistämään strategista ajattelua alueilla ja suuntaamaan 

(mahdollisesti myös uudelleen suuntaamaan) aluekehittämisen ja osaamisen voimavaroja. 

1.1.2 Kumppanuusperiaate 

Ohjelman toimintamalli rakentuu kumppanuus-periaatteelle sekä ”heilurivaikutukselle”, joka 

on kuvattu alla. 

. 

Kuva 1. Osaamiskeskusten ”vipuvaikutus” 

Lähde: Jääskeläinen 2002 

x 

Osaamiskeskuksen “vipuvaikutus” 

elementit 

y 

OSAAMINEN JA 

SEN 

KÄYTETTÄVYYS 

VAIKUTTAVUUS 

ORGANISOINTI 

Aluelähtöinen kasvu on osaltaan sekä ohjelman tavoite että väline. Vaikein kysymys on luonollisesti 

se, missä määrin aluelähtöinen kasvu niillä alueilla, jossa sitä tapahtuu on riippuvaista 

osaamiskeskusohjelmasta ja missä määrin siitä riippumatonta. Vaikka tyhjentävää vastausta 

tähän kysymykseen ei voida antaa, arviointi osoittaa osaamiskeskusohjelmalla olevan 

merkittäviä vaikutuksia aluelähtöisen kasvun kannalta. 

Osaamiskeskusohjelman kansallinen koordinaatio rakentuu sektorirajat ylittävälle toimintatavalle, 

sillä osaamiskeskustyöryhmässä on edustettuna monipuolinen elinkeinojen kehittämisen 

kannalta relevanttien toimijoiden joukko, johon kuuluu edustajia kansallisesti merkittävistä 

28

suuryrityksistä sektoriministeriöihin (sisäasiainministeriö, opetusministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö, 

työministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö) 

ja korkeakouluihin, maakuntien liittoihin, TE-keskuksiin ja kaupunkeihin, samoin kuin 

tieteen ja teknologian keskeisimpiin organisaatioihin kuten Tekes, Suomen Akatemia, SITRA 

ja Valtion tiede- ja teknologianeuvosto. Ohjelman toteuttamisessa työryhmän apuna ovat sihteeristö 

(keskeiset ministeriöt) sekä Suomen Teknologiakeskusten Liiton TEKEL:n kehittämishanke. 

Kehittämishankkeen tavoitteena on osaamiskeskusten toiminnallinen kehittäminen, 

osaamisalapohjaisen yhteistyön lisääminen keskusten välillä sekä eri toimijoiden välisen yhteistyön 

kehittäminen alueiden ja ministeriöiden välillä. 

Kuva 2. 

Partnerit ja niiden roolit ohjelmastrategian toteuttamisessa 

Yhteinen 

strategia 

Oheinen kuva kertoo osaamiskeskustoimijoiden joukosta ja niiden muodostamasta kumppanuudesta 

ja osaamiskeskusohjelman osapuolista aluetasolla. Kunkin osaamiskeskuksen profiilitarkastelussa 

tehdään huomioita kumppanuuden toteutumisesta keskuksen sisällä ja yhteistyön 

toimivuudesta keskusten rajojen yli. 

1.1.3 Arvioinnin näkökulmat ja metodi 

Arvioinnissa käytettävä metodologia perustuu kolmeen toisiaan täydentävään näkökulmaan. 

Arvioinnissa hyödynnetään ensinnäkin policy-arvioinnin periaatteita tarkastelemalla osaamiskeskusohjelmaa 

osaamisperusteisena hankkeena. Arvioinnissa kysyttiin, mikä on osaamiskeskusohjelman 

asema alueellisen kehittämisen monisyisessä kokonaisuudessa, jossa yhä keskeisemmäksi 

on noussut sektorien välisen yhteensovittamisen ja yhteistyön edistäminen. 

Policy-tarkastelu huomioi aluekehittämisen kokonaiskentässä tapahtuneet muutokset, jotka 

heijastuvat sekä lainsäädännön kautta alueellisen kehittämisen tavoitteenasetteluun ja sääntelyyn 

sekä enemmän kumppanuusperustaiseen vuorovaikutukseen (eri toimijoiden rooleihin ja 

eri hallinnon sektoreita edustavien toimijoiden asemaan aluekehittämisen kentässä). Osaamis- 

29

keskusohjelmaa voi pitää erinomaisena esimerkkinä kumppanuuspohjaisesta kehittämistoiminnasta 

sekä kansallisella että aluetasolla. Kumppanuudella tarkoitetaan tässä sellaista toimintamallia, 

jossa eri hallinnonaloja ja tahoja edustavat toimijat tulevat yhteistyöhön uusissa 

toimintamuodoissa yhteisen ongelmanratkaisun ja politiikkatavoitteiden edistämiseksi. 

Kumppanuudessa keskeistä on toimijalähtökohta riippumatta kumppanuuden luonteesta ja 

virallisuuden asteesta. Kumppanuus voi vaihdella tilanteesta riippuen strategisista (ideaalityyppisistä) 

institutionaalisiin (hallinnollisia, useimmiten tiettyyn alueelliseen viitekehykseen 

kiinnittyneitä julkisen ja yksityisen sektorin rajat ylittäviä) ja hankepohjaisiin (lyhytaikaisempia 

kuin kaksi muuta tyyppiä) kumppanuuksiin. (Östhol, Svensson & Halkier 2002, 24) 

Osaamiskeskusten kohdalla mielenkiintoisimpia kumppanuuksia ovat epäilemättä strategiset 

kumppanuudet, joilla edistetään pitkän tähtäimen tavoitteita ja muutetaan toimintatapoja pysyvämmältä 

pohjalta. Suomen tapauksessa kumppanuuspohjaiset toimintamallit ovat kaiken 

kaikkiaan tyypillisimpiä juuri innovaatiopolitiikan alalla, mistä esimerkkeinä on kirjallisuudessa 

käytetty esim. Oulua, Jyväskylää, Tamperetta ja Turun bio-klusteria (ks. esim. Virkkala 

2002, Bruun 2002 ja Kautonen, Kolehmainen ja Koski 2002, Sotarauta 2001). 

Arvioinnissa sovellettiin samoin klassisen vaikutusarvioinnin lähestymistapoja analysoitaessa 

osaamiskeskusten rakennetta, osaamisalojen relevanssia ja ohjelmien vaikuttavuutta. Kaikki 

osaamiskeskukset kattavan arvioinnin lisäksi arvioinnin osana toteutettiin myös tapaustutkimukset, 

joiden syvemmällä analyysillä pyrittiin saamaan mahdollisimman hyvin osaamiskeskustoiminnan 

jatkovaiheissa hyödynnettävää tietoa osaamisalakohtaisista tarpeista ja kehityssuuntauksista. 

Tapaustutkimuksilla oli kaksi päätarkoitusta: saada syvempää tietoa osaamiskeskustoiminnan 

laadusta eri kokoisissa ja eri kehitysvaiheessa olevissa keskuksissa ja 

arvioida tiettyjen osaamisalojen kautta osaamisen laatua. Tampere ja Varsinais-Suomi edustivat 

monialaisia ”osaamiskeskuskonkareita”, kun taas Kuhmo ja Pohjois-Karjala otettiin mukaan 

uusina keskuksina. Kuhmon valintaa puolsi myös sen osaamisalan ja organisaatiomallin 

erilaisuus: periferisenä ”pehmeää” osaamista edustavana taidepohjaisena osaamiskeskuksena 

sen kohtaamat haasteet ovat erilaiset kuin teknologialähtöisten keskusten. Vaikka kukin keskus 

luonnollisesti arvioitiin omana kokonaisuutena ja suhteessa omaan osaamisen ympäristöönsä, 

joitakin yleistettäviä havaintoja pyrittiin tekemään sen suhteen, miten osaamiskeskusmalli 

näyttää soveltuvan erilaisiin alueellisiin ympäristöihin. Toisessa ääripäässä on tässä 

suhteessa suurten keskusten pitkälle kehittynyt monipuolinen innovaatioympäristö. Näissä voi 

nousta esiin kysymys osaamiskeskuksen lisäarvosta, ts. tarvitaanko osaamiskeskusta tai tuoko 

se merkittävää lisäarvoa paikkakunnalle, jossa osaamisen rakenteet ja voimavarat ovat monipuoliset 

ja jossa vaaditaan enemmänkin työnjaon tehostamista ja voimavarojen kohdentamista 

kuin osaamisen lisäresursseja sinällään (esim. Uusimaa). Toista ääripäätä edustavat ne keskukset, 

jotka sijoittuvat osaamisen rakenteiltaan ja voimavaroiltaan kehittymättömämmälle 

osaamiskeskuspaikkakunnalle, jossa ei ole esimerkiksi omaa yliopistoa. Alueellisen korkeakoulupolitiikan 

tuloksena tosin Suomen osaamisen maantiede on hyvin monipuolinen ja kokonaan 

ilman omaa yliopistoa ovat osaamiskeskuspaikkakunnista ainoastaan Kuhmo, Pori ja 

Seinäjoki. 2 

Osana tapaustutkimuksia toteutettiin myös itsearviointiosio, jonka tarkoituksena oli tarjota 

keskuksille itselleen toiminnan arvioinnin ja kehittämisen väline, jonka avulla voitaisiin identifioida 

mahdollisia laadun parantamistoimia ja niiden vaikutuksia kussakin keskuksessa. 

Malli perustuu Euroopan laatupalkintokriteeristön mukaiselle EQFM –mallille (”European 

2 

Näilläkin on enenevässä määrin korvaavaa koulutustoimintaa, Seinäjoella kiinnittyneenä Etelä-Pohjanmaan 

korkeakouluyhdistyksen EPANET:n toimintaan ja Porissa korkeakouluyksikön ja ammattikorkeakoulun yhteydessä. 

30

Quality Foundation Model”), jonka tarkoituksena on tunnistaa ja edelleen hyödyntää organisaatioiden 

laadun edistämisen voimavaroja keskeisillä osa-alueilla (oletuksena, että laadukkaat 

toiminnan tulokset rakentuvat laadulle kaikilla voimavarojen osa-alueilla). Kirjallisen 

kyselyn ja vuorovaikutteisen miniseminaarin/ryhmäkeskustelun pohjalta koottiin yhteen 

osaamiskeskuksen ydintiimin käsitykset siitä, mitkä ovat ko. keskuksen näkymät johtamisen, 

toimintaperiaatteiden, strategian ja henkilöstön toiminta-alueilla. Tässä myös kirjattiin niitä 

vahvuuksia, parantamisalueita ja kehitysehdotuksia, jotka keskustelussa nousivat esille. Tämän 

arviointiosion tarkoituksena oli käyttää arviointia myös vuorovaikutteisena prosessina, 

josta keskukset itse saisivat tukea toimintansa kehittämiseen, sen sijaan että olisivat ainoastaan 

ulkoisen arvioinnin kohteita. Itsearviointiosuus suoritettiin Tampereen, Varsinais- 

Suomen, Kuhmon ja Pohjois-Karjalan keskuksissa ja keskusteluissa oli mukana keskusten 

johto ja osaamisalojen vetäjät. 

Kolmanneksi arvioinnissa käytettiin verkostoanalyyttistä lähestymistapaa ja kvantitatiivisen 

verkostoanalyysin menetelmiä analysoitaessa osaamisen kasvua interaktiivisena, klusteriperusteisena 

prosessina. Osaamiskeskustoiminnan voimakkaasti verkostoperustaisen luonteen 

vuoksi tämä näkökulma otettiin horisontaaliseksi tarkastelunäkökulmaksi koko arviointihankkeeseen. 

Lisäksi lähtötilannekyselyn avulla identifioidulle osaamiskeskusverkostolle laadittiin 

sidosryhmäkysely, jossa tehtiin laadullisia ja määrällisiä kysymyksiä sen suhteen, miten toiminnassa 

mukana olleet eri tahoja edustavat toimijat ovat kokeneet ohjelman onnistumisen, 

tuloksellisuuden ja lisäarvon. Kysely lähetettiin arviointiprosessin alussa identifioidulle osaamiskeskusverkostolle 

(yhteensä lähes 800:lle osaamiskeskuksia ja niiden sidosryhmiä edustavalle 

taholle), jota täydennettiin arvioinnin alkuvaiheessa keskuksittain riittävän kattavuuden 

varmistamiseksi. Sidosryhmäkyselyyn vastasi yli 400 henkilöä. Sidosryhmäkyselyn avulla 

haettiin vastauksia ja näkemyksiä suurelta joukolta osaamiskeskusten yhteistyötahoja mm. 

seuraaviin toimintaa koskeviin kysymyksiin: 

1. Miten toteutus on 1999-2002 vastannut suunnitelmia ja tavoitteita? 

2. Mikä on valtion perusrahoituksen merkitys ohjelman toteuttamisessa? 

3. Mikä on ohjelmien kokonaisrahoituksen merkitys alueiden kehityksen kannalta? 

4. Mikä on osaamiskeskustoiminnan ja ohjelmassa käynnistettyjen hankkeiden 

vaikuttavuus? 

5. Mitkä ovat osaamiskeskuksen ja sen osaamisalojen välittömät ja välilliset vaikutukset 

alueen kehitykseen? 

6. Millä keinoin osaamiskeskusten ja –alojen vaikuttavuutta voidaan tehostaa? 

7. Miten ohjelma sopii yhteen muiden aluekehittämisen toimenpiteiden kanssa? 

8. Miten ohjelman toteuttamista voidaan parantaa? 

Arvioinnissa keskeinen apuväline oli Teknologiakeskusten Liiton TekelNytOske –tietokanta, 

johon on viimeisen vuoden aikana koottu kattava aineisto osaamiskeskusten toimintasuunnitelmista 

yksittäisiin hankeraportteihin. Ensimmäiset tiedot ovat vuodelta 1999 ja vuoteen 

2002 mennessä hanketiedot ovat kokonaisuudessaan ajan tasalla tietokannassa (yhteensä yli 

600 hanketta yksistään vuodelle 2002). Materiaali mahdollistaa tarkastelun hanketasolla, 

osaamisaloittain ja –keskuksittain, samoin kuin toteuttajaorganisaatioiden, rahoittajien tai 

vaikuttavuusindikaattorien valossa eriteltynä. 

Arvioinnissa hyödynnettiin myös aiemmin toteutettuja osaamiskeskusohjelmaan liittyviä arviointi- 

ja selvityshankkeita, joista voidaan mainita seuraavat: 

• Ahola, E. & Kortelainen, S. (1997): Osaamiskeskusarviointi. Helsinki: Sisäasiainministeriö. 

31

• Valtiontalouden tarkastusvirasto (2001): Osaamiskeskukset aluekehitystyössä. 

Helsinki: VTV. 

• Mäki, K. & Sinervo, P. (2001): Teknologiakeskukset – toiminta ja vaikutukset. 

Helsinki: KTM. 

VTT:n teknologian tutkimuksen ryhmän (Aholan ja Kortelaisen) toteuttamalla osaamiskeskusarvioinnilla 

oli merkittävä rooli ensimmäisenä kattavana selvityksenä osaamiskeskusohjelmasta. 

Metodologisesti nyt käsillä olevalla arvioinnilla on yhtymäkohtia tähän 1997 julkaistuun 

arviointiin, joskin VTT:n arvioinnissa pääpaino oli selkeästi enemmän toiminnan 

kuin vaikuttavuuden kuvauksella. Tämä johtui pitkälti käytettävissä olevan aineiston luonteesta 

ja siitä, että ohjelman ollessa alkuvaiheessa pitkälle menevien johtopäätösten tekeminen oli 

vielä vaikeaa. 

VTV:n raportti Osaamiskeskukset aluekehitystyössä edusti selkeästi rahoituksellista painotusta. 

Väliarvioinnissa käytettiin hyväksi joitakin VTV:n näkökulmia, erityisesti keskusten roolien 

osalta. VTV:n arvioinnin eräs keskeinen johtopäätös oli arviointi- ja seurantamenetelmien 

kehittämisen tarve. Väliarvioinnilla ja TekelNytOske –järjestelmän kehittämisellä on osaltaan 

pyritty vastaamaan tähän haasteeseen. 

Osaamiskeskusten operatiivinen toiminta tukeutuu teknologiakeskusten organisaatioihin ja 

infrastruktuuriin. Tästä syystä Turun Kauppakorkeakoulun PK-instituutin toteuttama teknologiakeskusten 

arviointi vuodelta 2001 oli hyödyllisenä taustatietona osaamiskeskusten väliarvioinnin 

alkuvaiheessa, erityisesti teknologiakeskusten toimintamalliin sisään pääsemisessä ja 

yritysnäkökulman tarkentamisessa. 

Kansainvälisen tarkastelun tavoitteena oli tehdä johtopäätöksiä suomalaisen osaamiskeskustoimintamallin 

erityslaatuisuudesta: missä määrin se on ainutlaatuinen, kansallisten ja 

alueellisten olosuhteiden määrittämä toimintamalli ja missä suhteessa sillä on sellaisia yleisiä 

innovaatio- ja klusteripolitiikkaan liittyviä ominaisuuksia, joiden suhteen se hyötyisi kansainvälisistä 

kokemuksista oppimisesta (erityisesti muiden Pohjoismaiden kokemukset tässä suhteessa 

keskeisiä). Ongelmallista vertailun näkökulmasta oli seurannan ja arviointiaineistojen 

rajallisuus, erityisesti Norjan ja Ruotsin kohdalla. Kansainvälisen arvioinnin suorittajille ei 

ollut käytettävissään suomalaisen seurantajärjestelmän kaltaista kattavaa työkalua, joten vertailu 

suunnattiin enemmän toimintamalli- ja organisaatiokysymyksiin. 

Kansainvälisessä vertailussa suomalaisella mallilla nähtiin olevan kolme keskeistä ominaisuutta, 

jotka heijastuvat koko toimintafilosofiaan: kansallisen ohjauksen muoto (sektorivälisyys, 

laajapohjainen ohjaus ja rahoituksen ”vipuvaikutus”, joka heijastuu koko toiminnan 

muotoon) 3 , sekä organisaatiomuoto, jossa teknologiakeskuksilla on tärkeä rooli alueellisesti 

rakentuneen kumppanuus-perustaisen verkoston koordinaatio- tai solmukohtina. Teknologiakeskusten 

aktiivinen rooli ja toisaalta monisektorinen julkinen ohjaus ovat ohjelmaa kansainvälisestä 

näkökulmasta leimaavia piirteitä ja myös ohjelman vahvuuksia, jotka varmistavat 

ohjelman toteuttamisen edellyttämän laajapohjaisen sitoutumisen. 

3 Kansallisen innovaatiopolitiikan kehittymisestä ja laajenemisesta suomalaisessa politiikkadiskurssissa, ks. 

esim. Jääskeläinen 2001; Rouvinen & Ylä-Anttila 1999 sekä Schienstock & Hämäläinen 2001. 

32

1.2 Osaamiskeskusohjelma 

Vuodesta 1994 alkaen toteutetun osaamiskeskusohjelman tavoitteeksi on asetettu vahva ja 

toimintakykyinen osaamiskeskusten verkosto, joka tukee alueiden välistä erikoistumista ja 

yhteistyötä ja jonka avulla alueiden kilpailukyky kasvaa. 

Osaamiskeskusohjelma luotiin vuonna 1993 hyväksytyn aluekehityslainsäädännön myötä 

edistämään kansainvälistä huipputasoa edustavan tiedon ja osaamisen hyödyntämistä yritystoiminnan, 

työpaikkojen luomisen ja alueellisen kehittämisen voimavarana. Se on edustanut 

siirtymää tukilähtöisestä aluepoliittisen suunnittelun vaiheesta omaehtoiseen, osaamista korostavaan 

ja aluelähtöiseen ”ohjelmalliseen aluepolitiikkaan”. Sen voi katsoa edustavan sekä 

tyypillisiä piirteitä suomalaisesta innovaatio- ja teknologiapolitiikasta että olevan ”uuden” 

(EU-jäsenyyttä seuranneen) ohjelmaperustaisen aluepolitiikan ”lippulaiva”. 

Ohjelman tavoitteena on ollut kehittää kansainvälisesti kilpailukykyistä osaamista kokoamalla 

yhteen ja hyödyntämällä fokusoidun toimintamallin avulla paikallisia, alueellisia ja kansallisia 

resursseja. Ensimmäisellä ohjelmakaudella 1994 - 1998 ohjelmaa toteutti 11 keskusta ja toisella 

kaudella (1999 - 2006) keskusten määrää on lisätty 14 alueelliseen keskukseen ja kahteen 

kansalliselle verkostolle pohjautuvaan keskukseen. Asetuksen (1315/93) 19 §:n mukaan 

valtioneuvosto määrää osaamiskeskukset, joissa osaamiskeskusohjelmaa sovelletaan. Valtioneuvosto 

on 17.12.1998 (11/59/98) määrännyt nykyiset väliarvioinnin kohteena olevat 14 

alueellista osaamiskeskusta ja valtakunnalliset puutuote- ja elintarvikealan osaamiskeskukset 

vuoden 2006 loppuun asti. 

Alueiden välistä erikoistumista tuetaan ohjelmaan valituilla osaamisaloilla. Näitä alueiden 

vahvuuksiin painottuvia erikoisosaamisen aloja on ohjelmassa vuosina 1999 - 2002 ollut yhteensä 

35. Osaamisala on alueiden kansainvälisesti korkeatasoinen osaamisen erikoisala, jota 

pyritään ohjelman avulla hyödyntämään mm. kehittämällä alalle uutta liiketoimintaa ja parantamalla 

yritysten kilpailukykyä. Osaamisalan käsitettä laajennettiin vuonna 1998 edellisen 

ohjelman tarkistuksen yhteydessä koskemaan myös muuta kuin teknologista osaamista (mm. 

markkinointiosaaminen, design, uusmedia, kulttuurituotanto ja oppimismenetelmät). Osaamiskeskukset 

ja niiden osaamisalat kuvataan oheisessa kartassa. 4 Ohjelmaan pääsemiseen ja 

rahoituksen suuruuteen liittyy kilpailu-ulottuvuus: vain todellista huippuosaamista omaavat 

keskukset valitaan mukaan ja perusrahoituspäätökset tehdään vuosittain, mikä mahdollistaa 

toiminnan tehokkuuden ja tuloksellisuuden palkitsemisen. 

Nykyistä ohjelmakautta koskevan periaatepäätöksen mukaisesti ohjelmaa on tarkistettu vuonna 

2002 hakumenettelyn avulla, mikä tarjosi uusille hakijoille mahdollisuuden päästä mukaan 

ohjelmaan ja vanhoille osaamiskeskuksille vastaavasti mahdollisuuden tarkistaa osaamisalarakennettaan. 

(Pikkarainen 2002.) Käsillä oleva arviointiraportti on ollut kansallisen työryhmän 

käytettävissä ohjelmaa syksyllä 2002 tarkistettaessa. 

4 Tässä kartassa, kuten myös koko arvioinnissa ovat mukana ne keskukset, jotka ovat toteuttaneet osaamiskeskusohjelmaa 

menossa olevalla kaudella, eikä siis niitä, jotka valittiin mukaan syksyllä 2002 toteutetussa osaamiskeskusvalinnassa. 

33

Kuva 3. Osaamiskeskukset ja –alat 1999 - 2002 

Lapin elämysteollisuu- 

elämysteollisuuden 

osaamis- 

osaamiskeskus 

• Elämysteollisuus 

Puutuotealan valtakunnallinen 

valtakunnallinen 

osaamiskeskus 

verkosto-osaamiskeskus 

Elintarvikealan 

valtakunnallinen 

osaamiskeskus 

verkosto-osaamiskeskus 

Kuopion seudun 

osaamiskeskus 

• Lääkekehitys 

• Terveydenhuollon 

teknologia 

• Agrobiotekniikka 

Oulun seudun 

osaamiskeskus 

• Tietoteollisuus 

• Lääketieteen tekniikka 

• Biotekniikka 

Kuhmon kamarimusii- 

kamarimusiikin 

osaamiskeskus 

osaamiskeskus Virtuosi – 

• Kamarimusiikki 

Virtuosi 

Länsi-Suomen 

osaamiskeskus 

• Energiatekniikka 

Pohjois-Karjalan 

osaamiskeskus 

• Puuteknologia ja 

metsätalous 

• Muovitekniikka ja 

työvälinevalmistus 

Seinäjoen elintarvi- 

elintarvikealan 

osaamis- 

osaamiskeskus 

• Elintarvikeala 

Jyväskylän seudun 

osaamiskeskus 

• Informaatioteknologia 

• Paperinvalmistus 

• Energia- ja 

ympäristöteknologia 

Satakunnan osaamis- 

osaamiskeskus 

• Materiaalitekniikka 

• Etäteknologia 

Kaakkois-Suomen 

osaamiskeskus 

• Korkean teknologian 

metallirakenteet 

• Metsäteollisuuden 

avainjärjestelmät 

• Logistiikka ja Venäjäosaaminen 

Varsinais-Suomen 

osaamiskeskus 

• Biomateriaalit, 

diagnostiikka ja lääkekehitys 

• Materiaalien pintatekniikka 

• Kulttuurituotanto 

Tampereen seudun 

osaamiskeskus 

• Koneenrakennus ja 

automaatio 

• Informaatio- ja kommunikaatioteknologia 

• Viestintä 

• Terveysteknologia 

Uudenmaan osaamiskeskus 

• Aktiiviset materiaalit ja 

mikrosysteemit 

• Geeniteknologia ja 

molekyylibiologia 

• Kulttuuriteollisuus 

• Ohjelmistotuoteliiketoiminta 

Päijät-Hämeen 

osaamiskeskus 

• Muotoilu 

• Laatu 

• Ekologia 

Ohjelman tavoitteena on: 

• tunnistaa alueellisia vahvuuksia ja saada aikaan taloudellista kasvua 

• lisätä huippuosaamiseen perustuvia kilpailukykyisiä tuotteita, palveluita, yrityksiä ja 

työpaikkoja 

• lisätä alueiden vetovoimaa erityisesti kansainvälisten investointien ja huippuosaajien 

saamiseksi alueelle 

• vahvistaa ja uudistaa alueilla olevaa osaamista. 

34

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ohjelmalla 

• luodaan edellytykset innovaatioiden syntymiselle, tuotteistumiselle ja kaupallistumiselle, 

• välitetään uusinta tietoa ja osaamista, lisätään eri tahojen välistä yhteistyötä tutkimuksen 

ja osaamisintensiivisen liiketoiminnan kehittämisessä, 

• hyödynnetään inhimillisiä voimavaroja ja tehostetaan koulutuksen käyttöä, edistetään 

osaamiskeskusten ja osaamisalojen alueellista, kansallista ja kansainvälistä verkottumista; 

sekä 

• parannetaan alueellisten ja kansallisten kehittämistoimien yhteensopivuutta. 

Kuluvan ohjelmakauden aikana erityshuomion kohteena on ollut kansainvälistymisen edistäminen, 

alueellisen vetovoimaisuuden lisääminen, ohjelman kansallisten rahoituskäytäntöjen 

yksinkertaistaminen sekä verkottumisnäkökulma. Nämä näkökulmat painottuvat myös arviointiraportissa. 

Osaamiskeskusohjelman kehittymisen rinnalla tarkastellaan yksittäisten keskusten kehitysvaiheita. 

Koko ohjelman toteuttamisen kannalta väliarviointi ajoittuu mielenkiintoiseen vaiheeseen, 

jossa ensimmäisellä kaudella ohjelman toteutuksessa mukana olleet keskukset alkavat 

olla toiminnaltaan varsin vakiintuneita ja hakevat ohjelman lisäarvoa laadullisista ja organisatorisista 

suunnantarkistuksista. Ensimmäistä kautta mukana olevat keskukset alkavat puolestaan 

saavuttamaan vaihetta, jossa ohjelmaan ollaan laajasti sitouduttu alueen keskeisten toimijoiden 

keskuudessa ja osaamiskeskus nähdään vähitellen vakiintuneena innovaatiopolitiikan 

kehittäjätahona. Keskusten väliset erot ovat suuria ja niiden painoarvo elinkeinojen kehittämisessä 

vaihtelee. 

Kehitysvaiheajattelu voidaan osaamiskeskusten kohdalla tiivistää seuraaviin alueellisesta kansainväliseen 

rooliin kulkeviin vaiheisiin: 

• Strategisen tietoisuuden kasvattaminen, tahtotilan luominen ja yhteinen tavoitteenasettelu 

eri toimijoiden selvempien roolien ja verkottamisen kautta 

• Tavoitteellisen innovaatiopolitiikan alkuvaihe välittäjä/facilitator –työskentelyn muodossa 

• Alkuvaiheen pääomarahoituksen hyödyntäminen 

• Perusrahoituksen tehokas hyödyntäminen, uusien rahoituslähteiden tunnistaminen ja 

hyödyntäminen 

• Klusteriajattelun kehittyminen, innovaatioympäristön aktiivinen kehittäminen 

• Ulkoisen imagon rakentaminen (viestintä, pro-aktiivisuus) 

• Keskusten välisen yhteistyön tiivistyminen 

• Alueellisen vaikuttavuuden laajentaminen (esim. Multipolis-malli) 

• Ennakointi, uusien resurssien hankkiminen 

• Kansainvälistyminen 

Nämä vaiheet eivät välttämättä kehity yhdenmukaisesti kaikkien keskuksien kohdalla ja keskuskohtaisia 

eroja voi esiintyä sen suhteen, mitkä vaiheet ovat strategisesti tärkeimpiä. Pääsääntöisesti 

keskusten kehitys näyttää noudattavan em. mallia. Toiminnassa näkyy tietty vakiintuminen, 

joka heijastuu erityisesti hankekannan monipuolisuuteen. Vaikka keskusten tai 

osaamisalojen kehitysvaiheiden voi olettaa kehittyvän pääsääntöisesti yllä kuvatulla tavalla, 

poikkeuksiakin saattaa esiintyä johtuen keskusten innovaatioympäristön eroista. Kyllääntymisvaihetta 

ei ainakaan toistaiseksi ole missään keskuksessa saavutettu eli ohjelmalla saavutetaan 

lisäarvoa kaikissa sitä toteuttavissa keskuksissa. 

35

Kehitysvaiheajattelu liittyy läheisesti myös organisatorisen oppimisen käsitteeseen, koska 

osaamiskeskusten myönteinen vaikutus sekä yrityksiin, tutkimusympäristöihin ja aluekehittämiskenttään 

laajemmin että toimialakohtaisesti kansallisesti ja kansainvälisesti näyttää edellyttävän 

toimivan innovaatio- ja vuorovaikutusrakenteen luomista alueellisesti. Eri vaiheissa 

kehitystään osaamiskeskuksilla on erilaiset valmiudet ja myös tavoitteet suhteessa siihen, miten 

ne voivat hyödyntää ja edelleen vahvistaa osaamistaan ja koko alueen osaamisperustaa. 

Organisatorinen oppiminen ja ”oppivat alueet” ovat yhä suuremman kiinnostuksen kohteena 

kansainvälisesti ja myös suomalaisessa innovaatiopolitiikassa niillä on merkittävä asema, joka 

heijastuu suoraan myös osaamiskeskusohjelmaan toisaalta olemassa olevaa oppimisperustaa 

vahvistavana, toisaalta sitä hyväksi käyttävänä mallina. 

”Oppivat alueet” liittyy ajatukseen organisatorisesta oppimisesta territoriaalisesti rakentuvana 

voimavarana (ks. esim. Asheim 1995), jossa oppiminen on kollektiivinen prosessi, joka pohjautuu 

tiedonsiirrolle, sekä yksilöllisten että yritysten välisten vuorovaikutussuhteiden pohjalle 

rakentuville käytännöille ja informaationvaihdon muodoille (Camagni 1991, 1). Organisatorinen 

oppiminen voidaan määritellä Meeuksen ja Oerlemansin tavoin (Meeus & Oerlemans 

1999, 125) niinä käytäntöinä, joiden avulla yritykset rakentavat, täydentävät ja organisoivat 

osaamista ja tehostavat organisatorista tehokkuuttaan tältä pohjalta. Organisatorinen oppiminen 

voidaan määritellä siis niiden konkreettisten osaamisvoimavarojen summana, joita on 

käytettävissä kussakin historiallisessa tilanteessa että niinä keinoina, joilla näiden voimavarojen 

hyväksikäyttöä voidaan tehostaa (käytännöt ja rutiinit, jotka pohjautuvat organisaation 

muistiin). 

Osaamiskeskusten toimintaa on ohjattu kansallisesti pyrkien tunnistamaan niitä haasteita ja 

mahdollisuuksia, joita ohjelma on kehittämispolitiikan välineenä kohdannut. Osin suuntaukset 

ja suunnantarkastukset ovat liittyneet keskusten valintaprosesseihin, osin niitä on viety eteenpäin 

kansallisten tavoitteiden muodossa, jotka ovat liittyneet kaikkien keskusten kehittämiseen. 

Esimerkiksi kevättalvella 2001 julkaistussa “Osaamiskeskukset uudelle tasolle” –linjauspaperissa 

osaamiskeskustyöryhmä hahmotti osaamiskeskusten haasteita ja totesi niiden 

liittyvän erityisesti alueellisten ohjelmien kansainvälistämiseen, osaavan, erityisesti korkeakoulutasoisen 

henkilöstön riittävyyteen, osaamiskeskusten rooliin kansallisessa innovaatiojärjestelmässä, 

huippuyksikköpolitiikan ja ammattikorkeakoulujen mahdollisuuksien hyödyntämiseen 

sekä uuden osaamisintensiivisen liiketoiminnan riskirahoituksen kehittämiseen. Arvioinnissa 

tarkastellaan myös näiden kansallisten tavoitteiden huomioon ottamista alueilla tunnistaen 

kuitenkin, että yksi vuosi on luonnollisesti liian lyhyt aika merkittävien tulosten aikaansaamiselle. 

Keskuskohtaisessa arvioinnissa tarkastellaan lähemmin yksittäisten keskusten ja niiden osaamisalojen 

hankepohjan kehittymistä näiden erityistä huomiota edellyttävien tavoitteiden osalta 

eli onko ajanjaksolla 1999 - 2002 pystytty uudelleen suuntaamaan toimintaa juuri näihin 

tavoitteisiin. Tarkastelussa on käytetty hyväksi TekelNytOske -seurantajärjestelmän hanketietoja, 

joissa keskukset ovat raportoineet toteuttamansa hankkeet alla kuvatun luokituksen mukaisesti. 

Lisävalaistusta hanketyyppeihin antaa liitteenä 2 oleva taulukko, johon on koottu 

esimerkkejä hankkeista niiden pääasiallisen vaikutusalueen mukaan (alueellinen, kansallinen, 

kansainvälinen). 5 

5 Kuten luokituksestakin on pääteltävissä, hanketyypit eivät ole toisiaan poissulkevia, ts. sama hanke voi luonteeltaan 

edustaa useampaakin tässä listatuista tavoitteista. Tästä syystä tietokantaan on myös ollut mahdollista 

tallentaa sama hanke useampaankin luokkaan 

36

Hanketyypit tavoitteiden mukaan luokiteltuna: 

• Alueen vetovoimaisuus ja osaamisen markkinointi 

• Eri toimijoiden yhteistyö ja klusterilähtöinen kehittäminen 

• Innovaatioympäristön kehittäminen (investoinnit ja lisäarvopalvelut) 


• Koulutuksen rakenteiden kehittäminen (aloituspaikat, professuurit tms.) 

• Koulutus 

• Osaamisen vahvistaminen (tutkimusja koulutuslaitosten t&k –hankkeet) 

• Osaamiskeskustoiminnan kehittäminen 

• Tulevaisuuden ja teknologian ennakointi 

• Uudet yritykset ja yritysten uuden liiketoiminnan kehittäminen 

• Yritysten liiketoiminnan kehittäminen ja teknologiansiirto 

• Yritysten liiketoimintaosaamisen kehittäminen 

• Muu 

Tärkeimmät hankekokonaisuudet ovat teknologian siirto, klusteripohjainen kehittäminen ja 

yritystoiminnan kehittäminen sekä uusien yritysten perustamisen että olemassa olevien yritysten 

liiketoiminnan kehittämisen muodossa. Hanketyyppien ja toiminnan tavoitteiden kehittyminen 

liittyy läheisesti keskusten kehitys- ja kasvuprosessiin. Tässä suhteessa ei voi edellyttää, 

että uudet keskukset kehittäisivät kansainvälistä toimintaa ennen kuin ne ovat luoneet 

omat alueelliset ja kansalliset verkostonsa, saaneet rahoitusperustansa vakaalle pohjalle ja 

vakiinnuttaneet organisaatioratkaisunsa. Nämä kuluvan kauden erityistavoitteet ovat kuitenkin 

heijastuneet myös väliarvioinnin kysymyksenasetteluun, johon palataan lähemmin seuraavassa 

alaluvussa. 

1.3 Ohjelman toteutus innovaatiopolitiikan näkökulmasta 

Kansallinen innovaatiopolitiikka on tärkeä osa osaamiskeskustoimintaan vaikuttavaa lainsäädännöllistä 

ja institutionaalista ympäristöä. Vuorovaikutus on tässä suhteessa ollut molemmin 

suuntaista, sillä osaamiskeskusohjelma on myös osaltaan rakentanut kansallista ja alueellista 

innovaatioympäristöä. Osaamiskeskustoiminnan sisältöjen kannalta alueellisella ja kansallisella 

innovaatiopolitiikalla on tärkeä merkitys. Suomalaista innovaatiopolitiikkaa on kehitetty 

pitkän tähtäimen hankkeena julkisen ja yksityisen sektorin vuorovaikutteisena tavoitteellisena 

kokonaisuutena, jossa teollisuus-, teknologia- ja aluepolitiikka, samoin kuin tiede- ja korkeakoulupolitiikka 

ovat kohdanneet. Osaamiskeskusohjelma on tässä suhteessa ollut luonteva osa 

kansallisen innovaatiopolitiikan toteuttamista, jossa kansallinen innovaatiojärjestelmä on 

edustanut niitä edellytyksiä, joiden hyväksikäyttöä on tavoitteellisen teknologiapolitiikan asteittaisen 

terästämisen kautta tehostettu. 6 

Suomalainen innovaatiopolitiikka ja sen pitkäjänteinen ja laajapohjainen kehittäminen epäilemättä 

selittävät osaltaan sitä, että Suomi menestyy usein erityisen hyvin kansainvälisissä 

innovaatiovertailuissa (ks. esim. Euroopan yhteisöjen komissio 2001) korkean t&k –panostuksensa 

ja teollisuutensa innovaatiointensiivisyyden ansiosta. Alueellinen innovaatiopolitiikka 

nähdään suomalaisessa ajattelussa kansallista innovaatiopolitiikkaa merkittävällä tavalla 

tukevana kokonaisuutena. 

6 Kansallisen innovaatiopolitiikan kehittymisestä ja laajenemisesta suomalaisessa politiikkadiskurssissa, ks. 

esim. Jääskeläinen 2001; Rouvinen & Ylä-Anttila 1999 sekä Schienstock & Hämäläinen 2001. 

37

Innovaatiopolitiikan kannalta keskeistä on lisäksi se, että teollisen rakennemuutoksen toteuttamisessa 

politiikkaa on toteutettu sekä uusien teknologioiden että perinteisten teollisuusalojen 

uudelleenjärjestelyjen kautta. Tämä heijastuu myös osaamiskeskustoimintaan, joka kenties 

näennäisesti on leimautunut ”uusien teknologioiden” ohjelmaksi (IT, sisällöntuotanto ja bioala 

tästä tyypillisimpinä esimerkkeinä), mutta jonka sisällä vaikuttavuudeltaan (työpaikkojen, 

liikevaihdon, innovaatioiden ja uusien yritysten) merkittäviä aloja ovat myös perinteiset teollisuusalat 

kuten metsäteollisuus tai automaatio. 

Tyypillisesti osaamiskeskus on organisoitu teknologiakeskuksen ympärille, joka toimii operatiivisena 

toteuttajatahona eli tarjoaa toiminnalle paikan ja infrastruktuurin, samoin kuin sen 

kansalliset ja kansainväliset yhteistyöverkostot. Itse osaamiskeskusorganisaatioon kuuluvat 

johto- ja ohjausryhmät, jossa alueen keskeiset aluekehittämiseen liittyvät toimijat ovat edustettuina 

(ml. maakuntien liitot, alueen kunnat ja kuntayhtymät, TE-keskukset, yliopistot ja 

korkeakoulut). Toimintaa tukeva ohjausryhmä sisältää useimmiten laajemman joukon alueen 

toimijoita ja myös yritykset ja innovaatiotoiminnan keskeiset rahoittaja- ja ohjaustahot ovat 

edustettuina. Tämä organisaatiomalli heijastaa pitkälti myös suomalaisen innovaatiopolitiikan 

alueellista perustaa. Esimerkki osaamiskeskusorganisaatiomallista aluetasolla on kuvattu alla. 

Kuva 4. Esimerkki osaamiskeskuksen organisoinnista 

NEUVOTTELUKUNTA 

JOHTORYHMÄ 

OPERATIIVINEN YHTIÖ 

OSAAMISALA A 

ASIANTUNTIJA- 

(tai ohjausryhmä) 

RYHMÄ A 

OSAAMISALA B 

ASIANTUNTIJA- 

RYHMÄ B 

OSAAMISALA C 

ASIANTUNTIJA- 

RYHMÄ C 

OSKEORG.22.2.1999 

Kumppanuuden toteutumista tarkasteltaessa voidaan todeta osaamiskeskusten onnistuneesti 

mobilisoineen merkittävän osan innovaatio- ja aluekehittämisen kehittäjäverkostoa toimintaansa. 

Tätä osoittaa osaltaan se, että osaamiskeskusten neuvottelukuntiin ja johtoryhmiin 

kuuluvat strategisia sidosryhmiä edustavat tahot sisälsivät vuonna 2001 yhteensä 430 tahoa ja 

osaamisalojen asiantuntijaryhmät (operatiivisesta ohjauksesta vastaavat tahot) 1100 henkilöä. 

Ohjelman toteuttamiseen osallistui vuonna 2001 yhteensä 3075 yritystä, 460 tutkimusja koulutusyksikköä 

ja 480 muuta kehittämisorganisaatiota. 

Keskeinen lähtökohta suomalaiselle innovaatiopolitiikalle ja koko innovaatiojärjestelmäfilosofialle 

on alueellisuus. Kansallinen innovaatiojärjestelmä muodostuu sellaisen alueellisesti 

kattavan innovaatioverkoston (ks. esim. Tiede- ja teknologianeuvosto 2000, 16-17 tai Sitra 

2002, 38) summana, jossa kokonaisuus on suurempi kuin osiensa summa. 7 

7 Sama pätee alueellisiin innovaatiojärjestelmiin, jotka muodostuvat sellaisen kokonaisvaltaisen elinkeinopolitiikan 

tuloksena, jossa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa ja jossa synergiavaikutuksilla on suuri mer- 

38

Arvioinnin näkökulmasta erityisen mielenkiintoista on innovaatiopolitiikan läheinen suhde 

aluekehittämiseen, minkä taustalla voidaan katsoa olevan korkeakoulupolitiikan aluepoliittinen 

lähestymisnäkökulma ja korkeakouluopetuksen universalisoituminen. Yliopistokoulutetun 

väestön osuus eri puolilla maata on muodostunut suhteellisen tasaiseksi. 8 Kahdenkymmenen 

yliopistotason korkeakoulun lisäksi perustettiin 1990-luvulla ammattikorkeakoulujen 

verkko, joka sisältää 29 eri puolilla maata toimivaa ammattikorkeakoulua. 

Alueellisesti kattava korkeakouluverkko on osin ollut yksi edellytys osaamiskeskusohjelman 

tapaisen innovaatiopolitiikan toteutumiselle, koska se on taannut osaajien saatavuuden innovaatioaloilla, 

samoin kuin toiminnan edellyttämän infrastruktuurin saatavuuden. Osaamiskeskusohjelman 

näkökulmasta yliopistoja korkeakouluverkon sekä uudemman lisän, ammattikorkeakoulujen 

rooli on huomattava. Pääosin se kanavoituu hankkeiden toteuttamiseen, ei 

niinkään rahoitukseen, kuten tulemme näkemään luvussa 1.4. 

Korkeakouluverkon rakentamisen lisäksi keskeisiä virstanpylväitä kansallisen innovaatiojärjestelmän 

rakentamisen näkökulmasta ovat olleet mm. seuraavat 9 : 

• Valtion tiedeneuvoston perustaminen 1963 (sittemmin Tiede- ja teknologianeuvosto 

1986 alkaen) 10 

• SITRA:n perustaminen 1967 

• Kera = Kehitysaluerahaston perustaminen 1971 (ja nykyisen muotoisen Finnveran 

synty Kera Oyj:n ja Valtiontakuukeskuksen liiketoiminnan yhdistymisen kautta 1999) 

• Tekesin perustaminen 1983 

• Keksintösäätiön perustaminen 1971 

• Suomen Teknologiakeskusten liitto TEKELin perustaminen 1988 

• TEKES:n koordinoimien kansallisten teknologiaohjelmien luominen 1984 11 

• Osaamiskeskusohjelman luominen 1994 

kitys. Tästä esimerkkinä voidaan mainita mm. Tampereen kaupungin elinkeinostrategia vuodelta 1998, johon 

sisältyi kokonaisvaltaisen innovaatiojärjestelmäajattelun kehittäminen. 

8 Uusimaa erottuu vertailuaineistossa 1999 lukujen valossa selvästi 18 %:n yliopistotutkinnon suorittaneiden 

osuudellaan, mutta muilla alueilla osuudet ovat varsin samansuuruisia, Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen osuuden 

ollessa 12%, Häme, Päijät-Häme, Pohjois-Savo, Keski-Suomi, Vaasan rannikkoseutu, Pohjois-Pohjanmaa ja 

Ahvenanmaa vähintään 10 % kussakin. Alhaisimmilla korkeakoulutettujen alueilla Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla 

oli yliopistokoulutettujen osuus 1999 8 % väestöstä. Lähde: KOTA-tietokanta. 

9 Innovaatiojärjestelmää samantapaisesta näkökulmasta on tarkastellut Valtion tiede- ja teknologianeuvoston 

pääsuunnittelija Esko-Olavi Seppälä, ks. esim. Innovaatiopolitiikan linja: osaava, oppiva ja kilpailukykyinen, 

Valtion tiede- ja teknologianeuvosto 15.3.2001 ja 23.5.2001, http://www.research.fi/innojarj2_fi.html ja 

http://www.minedu.fi/tiede_ja_teknologianeuvosto/kannanotot/innovaatiopolitiikka_2001.pdf. 

10 Monet innovaatiotoiminnan ja –politiikan kannalta keskeisistä organisaatioista ovat poliittisen ohjauksen alaisia, 

kuten parlamentaarisesti valvottu SITRA tai pääministerin alaisuudessa toimiva Tiede- ja teknologianeuvosto. 

Tämä on osaltaan taannut innovaatiopolitiikan laaja-alaisuuden ja innovaatiokysymysten sisältymisen poliittiseen 

keskusteluun. Viimeksi tämä rooli nostettiin esiin lokakuussa 2002 julkaistussa Sitran toiminnan arviossa, 

jossa todettiin Sitralla olevan ”selvän tehtävän välittäjänä eduskunnan ja yhteiskunnan muiden toimijoiden välissä” 

(Vihko et al. 2002, 43). 

11 Ohjelmia on tänään yhteensä jo 50 useilla kansallisiksi klustereiksi lasketuilla aloilla bio- ja kemian teknologiasta 

energia- ja ympäristöteknologiaan ja rakennus- ja puuteknologiaan, tietoja viestintäteknologiaan sekä tuotanto- 

ja materiaaliteknologiaan. 

39

• Alueellisten teknologiastrategioiden laatiminen (TE-keskusten koordinoimina) –2001- 

2002 12 

Suomessa innovaatiopolitiikka rakentuu vahvan kansallisen konsensuksen varaan eikä sen 

arvoperustaa ole useinkaan kyseenalaistettu. Poliittinen yksimielisyys teknologia- ja innovaatiopolitiikan 

laajoista linjoista on ollut poikkeuksellisen vahva (ks. esim. Eela 2001, 44). Toisaalta 

innovaatioinstituutiot ovat siinä määrin vahvasti yhteydessä poliittiseen kenttään, että 

keskusteluyhteyden ja informaation kulun kannalta ei suuria ongelmia tässä suhteessa ole ollut. 

Tietty konsensuaalisuuden aste innovaatiojärjestelmän viime vuosien kehittämisen suhteen 

selittyy myös 1990-luvun laman jälkeisellä tilanteella, jossa teollisuuden ja osaamisen 

rakenteiden uudistuminen on ollut paljolti korkean teknologian toimialojen kasvun varassa. 

Näillä aloilla t&k -intensiivisyys on korkea ja alat ovat kasvaneet sekä julkisen sektorin että 

yksityisten t&k –sijoitusten ansiosta. Koska pienessä kansantaloudessa on erityisesti tarpeen 

tehostaa resurssien käyttöä ja terävöittää investointien hyödyntämistä, avainklusterit ovat olleet 

erityishuomion kohteena (esim. Hernesniemi et al. 2001). 

Samalla kun klustereita on kehitetty tietoisesti avainaloilla, huomiota on pyritty myös kiinnittämään 

innovaatioperustan riittävään laajuuteen. Huomio on toisin sanoen kiinnitetty enenevässä 

määrin teknologia- ja toimialaperustaisen tarkastelunäkökulman lisäksi alueellisiin klustereihin 

ja niiden vahvistamiseen. Miltei kaikkien osaamiskeskusalojen voidaan katsoa lukeutuvan 

Suomen avainklustereihin. Niiden vaikutukset eroavat osin voimakkaastikin sekä alueettä 

kansantalouden kannalta keskeisten työllisyyden, tuotannon ja ulkomaankaupan indikaattorien 

kannalta. Osaamisalakohtaiset huomiot ovat merkittäviä sekä alue- että kansantalouden 

näkökulmasta. Osaamiskeskusohjelmalla on ollut suuri merkitys osaamisperustan maantieteellisen 

laajentamisen ja alueellisten osaamisympäristöjen sisältöjen kehittäjänä. Oheinen 

klustereiden kokoa kuvaava kuvio antaa käsityksen osaamisalojen suuruudesta kuluvan ohjelmakauden 

aikana (seutu- ja maakunnittainen tarkastelu rinnastettuna). 

Kuva 5 esittää ohjelmaan kuuluvien osaamisalojen yritysten henkilöstömäärää vuonna 2000 ja 

on tässä suhteessa vain yksi hetkellinen heijastus klusteroitumisesta. Huomioitavaa on, että 

valtaosa ”osaamiskeskusklustereista” on henkilöstömäärältään suhteellisen vaatimattomia, 

koska mukaan on laskettu pääasiassa tuotannollisia yrityksiä. Klusterit on muodostettu 

osaamiskeskusten ilmoittamista toimialaryhmistä. Määritellyt osaamisalat sisältävät usein 

vain kapean huippuosaamisen kärjen. Ainoastaan Helsingin ICT, Helsingin kulttuuri ja 

uusmedia, Tampereen koneenrakennus ja automaatio, Lahden muotoilu, laatu ja ekologia sekä 

Oulun tietoteollisuus ovat henkilöstömäärältään yli 10 000 henkilöä. Tämä osaltaan korostaa 

aiemmin mainittua alueellista suhteellisuutta: vaikka kokonaisvolyymeissä ei ole kysymys 

massiivisista kokonaisvaikutuksista, alueellisesti merkitys saattaa olla hyvin huomattava. 

Mielenkiintoista kuvassa on myös keskuskaupungin ympäröivän seutukunnan ja koko 

maakunnan suhde. Erityisesti suurten keskusten kohdalla klusteroituminen on keskittynyt 

keskusseudulle (erityisesti Uudenmaan kohdalla silmäänpistävän selvästi, myös Oulun ja 

Tampereen kohdalla samansuuntaisesti), kun taas Turun, Porin, Lappeenrannan (metallirakenteiden 

osalta), Jyväskylän (paperinvalmistuksen osalta) ja Joensuun (puu- ja 

metsätalouden osalta) henkilöstö jakautuu varsin tasaisesti keskusseudun ja ympäröivän 

maakunnan välille. Osin tämä selittyy myös osaamisalojen luonteella. 

12 TE-keskukset ovat muutenkin viime vuosina ottaneet aktiivisempaa roolia alueellisen teknologiapolitiikan 

toteuttamisessa, josta toisena esimerkkinä voi mainita alueelliset teknologia-asiamiesten verkostot, joita on luotu 

viime vuosina. Tällainen verkosto on 2001 luotu mm. Satakuntaan EU:n Tavoite 2 –ohjelman osarahoituksella. 

40

Kahden ensimmäisen ohjelmakauden aikana tapahtunutta muutosta ja osaamisalojen sekä 

alueellista että kansallista vaikuttavuutta kuvaa mielenkiintoisella tavalla oheiset liikevaihdon 

kasvua kuvaavat käyrät. 

Kuva 5. Osaamisalojen suuruus työpaikkojen määrällä mitattuna 

Klustereiden suuruus 

0 2500 5000 7500 10000 12500 15000 17500 

Helsingin / Uudenmaan ICT 

Tampereen / Pirkanmaan koneenrakennus ja automaatio 

Lahden / Päijät-Hämeen muotoilu, laatu ja ekologia 

Helsingin / Uudenmaan kulttuuri ja uusmedia 

Oulun / Pohjois-Pohjanmaan tietoteollisuus 

Porin / Satakunnan metalli 

Tampereen / Pirkanmaan ICT 

Turun / Varsinais-Suomen materiaalitekniikka 

Jyväskylän / Keski-Suomen energia ja ympäristöteknologia 

Tampereen / Pirkanmaan viestintä 

Jyväskylän / Keski-Suomen paperinvalmistus 

Kotkan / Kymenlaakson logistiikka 

Vaasan / Pohjanmaan energia 

Joensuun / Pohjois-Karjalan muovitekniikka ja työvälinevalmistus 

Turun / Varsinais-Suomen kulttuuri 

Rovaniemen / Lapin elämysteollisuus 

Jyväskylän / Keski-Suomen ICT 

Seinäjoen / Etelä-Pohjanmaan elintarvike 

Turun / Varsinais-Suomen bioala 

Lappeenrannan / Etelä-Karjalan metallirakenteet 

keskusseutu 

muu maakunta 

Helsingin / Uudenmaan bioala 

Kuopion / Pohjois-Savon lääke-, agrobio- ja hyvinvointiteknologia 

Joensuun / Pohjois-Karjalan puuteknologia ja metsätalous 

Tampereen / Pirkanmaan hyvinvointiteknologia 

Porin / Satakunnan automaatio 

Porin / Satakunnan ICT 

Oulun / Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointiteollisuus 

Lappeenrannan / Etelä-Karjalan ICT (metsäteollisuuden avainjärjestelmät) 

41

Kuva 6. Osaamisalojen liikevaihdon kehitys 1/1995 – 2/2002 

Liikevaihdon kehitys 1/1995 - 2/2002 

500 

Pohjois-Pohjanmaa ICT 

Etelä-Karjala ICT (metsäteollisuuden avainjärjestelmät) 

Uusimaa ICT 

Keski-Suomi ICT 

Uusimaa bioala 

Varsinais-Suomi bioala 

Satakunta ICT 

Pirkanmaa ICT 

Pohjois-Savo hyvinvointiteknologia 

Pirkanmaa hyvinvointi 

Pohjois-Pohjanmaa hyvinvointi 

450 

400 

350 

300 

250 

200 

150 

100 

19 

95 

/ 

01 

04 07 10 19 

96 

/ 

01 

04 07 10 19 

97 

/ 

01 

04 07 10 19 

98/ 

01 

04 07 10 19 

99 

/ 

01 

04 07 10 20 

00 

/ 

01 

04 07 10 20 

01 

/ 

01 

04 07 10 20 

02 

/ 

01 

50 

kuukaudet 1/1995 - 2/2002 

indeksi 100=1995 

42

Kuva 7. Osaamisalojen liikevaihdon kehitys 


210 

Uusimaa kulttuuri ja uusmedia 

Pirkanmaa viestintä 

190 

Lappi elämys 

Varsinais-Suomi kulttuuri 

Päijät-Häme muotoilu ja ekologia 

170 

150 

130 

110 

90 

1995 / 01 

04 

07 

10 

1996 / 01 

04 

07 

10 

1997 / 01 

04 

07 

10 

1998/ 01 

04 

07 

10 

1999 / 01 

04 

07 

10 

2000 / 01 

04 

07 

10 

2001 / 01 

04 

07 

10 

2002 / 01 

kuukaudet 1/1995 - 2/2002, indeksi 100 = 1995 

43

Kuva 8. Osaamisalojen liikevaihdon kehitys 


210 

Pohjanmaa energia 

Satakunta metalli 

Satakunta automaatio 

Pohjois-Karjala muovitekniikka ja työvälinevalmistus 

Etelä-Pohjanmaa elintarvike 

Keski-Suomi energia ja ympäristö 

Varsinais-Suomi materiaalitekniikka 

Pirkanmaa automaatio 

Kymenlaakso logistiikka 

Pohjois-Karjala puuteknologia ja metsätalous 

Keski-Suomi paperi 

Etelä-Karjala metallirakenteet 

190 

170 

150 

130 

110 

90 

70 

50 

1995 / 01 

04 

07 

10 

1996 / 01 

04 

07 

10 

1997 / 01 

04 

07 

10 

1998/ 01 

04 

07 

10 

1999 / 01 

04 

07 

10 

2000 / 01 

04 

07 

10 

2001 / 01 

04 

07 

10 

2002 / 01 

kuukaudet 1/1995 - 2/2002, indeksi 100 = 1995 

44

Liikevaihdon näkökulmasta kehitystä on tapahtunut kaikilla valituilla osaamisaloilla, joskin 

kehitykseen on heijastunut talouden vaihtelut. ICT-ala kääntyi laskuun jo vuoden 2000 keväällä 

ja metsäteollisuus seurasi laskusuuntaista kehitystä vuotta myöhemmin. Myös syyskuun 

yhdennentoista 2001 Yhdysvaltojen tapahtumien vaikutukset talouteen heijastuvat myös 

suomalaiseen talouteen ja klustereihin. Vuoden 2001 lopussa ja 2002 alussa kasvusuunnassa 

oli kuitenkin jo noin puolet osaamisaloista (ml. Pohjois-Pohjanmaan ICT, bioala kaikissa keskuksissa, 

Pohjois-Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla, kulttuuri Varsinais-Suomessa, automaatio 

Satakunnassa ja Pirkanmaalla, paperi Keski-Suomessa ja logistiikka Kymenlaaksossa). 

Osaamiskeskustoiminnalla voidaan osaltaan vaikuttaa innovaatiotoiminnan pitkäjänteisyyteen, 

mikä on toimialojen kehityksen kannalta tärkeää. Lähempiä havaintoja toimialojen ja 

osaamiskeskustoiminnan vuorovaikutuksesta tehdään osaamiskeskusprofiilien yhteydessä. 

1.4 Ohjelman vaikuttavuus 

Arvioinnin mukaan osaamiskeskusohjelman toteutus on menossa olevan ohjelmakauden alkupuoliskolla 

ollut tavoitteiden mukaista ja tuloksellista. Toteutettujen hankkeiden välittöminä 

tuloksina (vuosina 1999 - 2001 päättyneet hankkeet) lasketaan syntyneen 5700 uutta korkean 

osaamistason työpaikkaa, yli 300 uutta teknologiayritystä ja huomattava määrä (1400) 

uusia innovaatioita. Osaamiskeskusohjelman toteutukseen liittyvään koulutukseen on laskettu 

osallistuneen noin 28 000 henkilöä. Ohjelmakaudella 1999-2001 toteutettujen hankkeiden 

kokonaisrahoituksella mitattu volyymi oli noin 150 miljoonaa euroa. Vastaava rahoitusvolyymi 

vuonna 2002 meneillään olevien hankkeiden osalta on n. 180 miljoonaa euroa. 

Kokonaisuutena ohjelmaa pidetään ohjelma-alueilla tehokkaana, kuten oheisesta kuvasta ilmenee. 

Alla oleva kuva perustuu sidosryhmätiedustelun kysymykselle ”Onko osaamiskeskuksen 

toimintamalli tehokas (perusrahoitus/tulokset) verrattuna muihin alueellisiin kehittämistoimenpiteisiin?”. 

Muista kehittämisvälineistä tässä yhteydessä mainittiin alueellinen teknologiastrategia, 

EU-tavoiteohjelmat, kaupunkien elinkeino-ohjelmat, korkeakoulujen strategiat, 

maakuntaohjelmat ja aluekeskusohjelma. Useimpien keskusten kohdalla toiminnassa mukana 

olevat tahot ovat tyytyväisiä osaamiskeskustoiminnan tehokkuuteen suhteessa muihin alueellisiin 

kehittämistoimenpiteisiin. Erityisen hyvän arvion tässä suhteessa saivat terveysteknologia, 

viestintä ja tietoteollisuus, kun taas suurinta kriittisyyttä esiintyi kulttuurija elämysteollisuuden 

aloilla. Keskuksittain kysymystä on tarkasteltu lähemmin luvussa 4.1. 

45

Kuva 9. Toimintamallin tehokkuus (1 erittäin tehoton ……7 erittäin tehokas) 

Terveysteknologia 

Viestintä 

Tietoteollisuus 

Informaatioteknologia 

Energiatekniikka ja -talous 

Etäteknologia 

Materiaalien pintatekniikka 

Materiaalitekniikka 

Ohjelmistotuoteliiketoiminta 

Lääketieteen teollisuus ja biotekniikka 

Informaatio- ja kommunikaatioteknologia 

Biomateriaalit, diagnostiikka ja lääkekehitys 

Korkean teknologian metallirakenteet 

Terveydenhuollon teknologia 

Puuteknologia ja metsätalous 

Osaamiskeskustaso 

Total 

Muovitekniikka ja työvälinevalmistus 

Kulttuurituotanto 

Aktiiviset materiaalit ja mikrosysteemit 

Elintarvikeala 

Energia- ja ympäristöteknologia 

Koneenrakennus ja automaatio 

Uusmedia 

Logistiikka ja Venäjä-osaaminen 

Kamarimusiikki 

Metsäteollisuuden avainjärjestelmät 

Lääkekehitys 

Muotoilu, laatu ja ekologia 

Geeniteknologia ja molekyylibiologia 

Agrobiotekniikka 

Paperinvalmistuksen hallinta 

Kulttuuriteollisuus 

Elämysteollisuus 

1 2 3 4 5 6 7 

Osaamiskeskuskohtaisessa tarkastelussa hankeprofiilit osoittavat, että keskuksissa on keskitytty 

niihin alueisiin, joihin ohjelman on tarkoituskin pureutua ja lisähuomiota on kiinnitetty 

osaamiskeskustyöryhmän 2001 asettamiin linjauksiin ohjelman tehostamiseksi. Suurin osa 

hankkeista on suuntautunut yritysten liiketoiminnan kehittämiseen ja teknologiansiirtoon ja 

yhteistyön ja klusterilähtöisyyden teemoihin, mutta myös kansainvälistyminen, alueen vetovoimaisuus 

sekä uusiin yrityksiin panostaminen ovat merkittävässä osassa. Osaamisen vahvistaminen 

(tutkimus ja kehittämishankkeiden muodossa) on myös ollut keskeinen alue hanketoiminnassa. 

Hankeprofiilien tarkastelusta käy selvästi ilmi, että kehitysvaiheiden erilaisuus 

heijastuu keskusten hankeprofiileihin. Esimerkiksi Seinäjoki, Satakunta, Lappi ja Päijät-Häme 

ovat lähteneet v. 1999 hankkeissa liikkeelle osaamiskeskustoiminnan kehittämisestä, mutta 

ovat ohjelmakauden aikana jo tähän mennessä kehittyneet enemmän klusterilähtöisen kehittämisen 

ja kansainvälistymisen suuntaan, kun taas suurimpien keskusten kohdalla on ”kypsyysvaiheen” 

myötä tutkimuslaitosten ja yliopistojen t&k –hankkeet sekä teknologian ja tulevaisuuden 

ennakointi ja kansainvälistyminen tulleet asteittain tärkeimmiksi (esim. Tampere, 

Oulu, Kuopio, Jyväskylä). 

Keskeinen kysymys keskusten toiminnan ja vaikuttavuuden näkökulmasta on se, missä määrin 

keskukset ovat pystyneet houkuttelemaan alueensa yrityksiä (tai alueen ulkopuolisia yrityksiä) 

mukaan hankkeisiin. Tässä on kokonaisuutena onnistuttu hyvin, vaikkakin parantamisen 

varaakin on. Erityisen onnistuneesti on pystytty saamaan mukaan toimintaan pk-yritykset 

46

(joillakin osaamisaloilla kuten ELO-verkosto tai Lapin elämysteollisuus mikroyritykset, mikä 

selittyy toimialan luonteella), kun taas suurten ja erityisesti keskisuurten yritysten kohdalla 

näyttää olevan runsaasti käyttämätöntä potentiaalia. Oheisessa kuvassa nähdään hankkeisiin 

osallistuneiden yritysten jakautuminen kokoluokittain koko ohjelman tasolla. 

Kuva 10. Osaamiskeskusohjelman hankkeisiin 1999 – 2002 osallistuneet yritykset koon 

mukaan ja muut organisaatiot 

3000 

2500 

2000 

1500 

1000 

500 

0 

1-2 heng. 

3-5 heng. 

6-9 heng. 

10-49 heng. 

50-249 heng. 

Yli 250 heng. 

tutkimuslaitoksia 

muita osallistujia 

Myönteistä on myös yritysrahoituksen merkittävä osuus hankkeissa (kuva 11.). Alueiden yritykset 

ovat suurin yksittäinen ohjelman rahoittajataho (30%). Keskusten välillä on huomattavia 

eroja yritysrahoituksen saatavuuden ja hyödyntämisen suhteen. Tekes-rahoitus näyttää 

ohjelmatason tarkastelussa heikoimmin hyödynnetyltä. Rahoitusrakenteen keskuskohtaisiin 

eroihin palataan johtopäätösluvussa. 

Vaikka ammattikorkeakouluilla ja yliopistoilla ja korkeakouluilla on luonnollisesti avainasema 

osaamiskeskusten toiminnan kannalta, rahoituksellisesti niiden osuus jää vaatimattomaksi. 

Sen sijaan hankkeiden toteuttajana sekä ammattikorkeakouluilla että yliopistoilla ja korkeakouluilla 

on kautta linjan keskeinen rooli. Tarkasteltuna hankkeiden kokonaismassaa kulumassa 

olevalla ohjelmakaudella (sekä päättyneet että käynnissä olevat hankkeet), tärkeimmät 

toteuttajaorganisaatiot kaikkien osaamiskeskusten hankkeiden kokonaisvolyymin kannalta 

ovat: 

1. Osaamiskeskus 

2. Teknologiakeskus 

3. Yliopisto tai korkeakoulu 

4. Yritys 

5. Ammattikorkeakoulu 

Näiden roolia ja tässä ilmeneviä eroja tarkastellaan lähemmin keskuskohtaisen analyysin yhteydessä. 

47

Kuva 11. Osaamiskeskusohjelman kokonaisrahoitus 

Osaamiskeskukset yhteensä 

ESR 

8 % 

Muu EU 

4 % 

EAKR 

8 % 

Yritykset 

30 % 

Kunta 

9 % 

maakuntaliitto/muu 

ministeriö/muu 

julkinen 

10 % 

SM 4 % 

TEKES 

14 % 

OPM 

5 % 

VTT 

1 % 

TE-keskus 

7 % 

48

OSAAMISKESKUKSET ALUEELLISESSA INNOVAATIO JÄR- 

JESTELMÄSSÄ: OSAAMINEN, OHJELMATYÖ JA YRITYS- 

TOIMINTA 

Koska osaamiskeskuksien roolissa korostuu toisaalta huippuosaamisen kehittämisen ja hyödyntämisen 

ja toisaalta aluekehittämisen näkökulma, kulkevat nämä kaksi puolta rinnakkain 

läpi arvioinnin. Näiden lisäksi erityishuomion kohteena on ollut yhteistyö- ja verkottumisnäkökulma, 

joka liittyy toiminnan tapaan ja ohjelmaprosesseihin sekä alueellisella että kansallisella 

tasoilla. Tässä luvussa kuvaamme osaamiskeskuksia ja niiden alueellisia ympäristöjä 

toiminnan sisällön ja vaikuttavuuden sekä osaamisen kokonaisvaikutuksen kannalta, kun taas 

yhteistyönäkökulma korostuu luvussa 4 (verkostoanalyysi). 

Aiemmin mainittu keskusten kehitysvaiheajattelu heijastuu erityisesti hankesalkun kehittymiseen. 

Kunkin osaamiskeskuksen kohdalla kuvataan hanketoiminnan kehittyminen hanketyypeittäin 

kuluneen kauden aikana, toisaalta absoluuttisesti (hankemäärien valossa), toisaalta 

toiminnan rahoitusvolyymin valossa. 

Seuraavassa alaluvussa luodaan katsaus ohjelmaa toteuttavien alueiden innovaatioympäristöihin 

konteksti-indikaattorien valossa ja luvussa 2.2 käymme läpi kunkin osaamiskeskuksen 

profiilin kuluvalla kaudella. Alueprofiilit on rakennettu Tilastokeskuksen ja Tekesin tilastoaineistolle, 

kun taas keskuskohtaiset profiilit rakentuvat TekelNytOske-tietokannan hankeraporttien 

kautta kootun aineiston ja arvioinnin aikana tehtyjen kirjallisten kyselyjen ja haastattelujen 

pohjalle. 

2.1 Alueprofiilit 

Osaamiskeskusohjelman tapaisella politiikkavälineellä voi olettaa olevan enemmän epäsuoria 

aluevaikutuksia kuin suoria vaikutuksia alueen bruttokansantuotteeseen, muuttoliikkeeseen 

tms. tekijöihin. Vaikutuksia yritys-, koulutus- ja yhteistyöympäristön ja osaamisen vahvistamisen 

kannalta on sitäkin enemmän. Verkostoanalyysissä (luku 4.2) näitä on kuvattu alueen 

toimijoiden oman arvion muodossa. Alueellisen näkökulman tarve oli kuitenkin alusta asti 

ilmeinen myös sen vuoksi, että osaamisen ympäristöt ja käytettävissä olevat resurssit eroavat 

alueittain huomattavasti. Alueellisten ympäristöjen ja niiden erojen vaikutusta osaamiskeskusten 

toimintaan ja tuloksellisuuteen, samoin kuin keskusten kehitysvaiheiden erilaisuuteen 

ei voi liikaa korostaa. Seuraavissa alueprofiileissa on tarkemmin kuvattu tutkimusja kehittämistoiminnan 

sekä innovaatioympäristön kannalta keskeiset tunnusluvut niiden maakuntien 

kohdalta, joissa on toiminnassa osaamiskeskus. Pääosa tiedoista on laadittu osaamiskeskusten 

edustamien osaamisalojen (”klusterien”) mukaan. Kuvauksiin sisältyvät alueiden yritysprofiilit, 

uusien opiskelijoiden määrä, Tekes:n ja t&k-toiminnan rahoituksen määrä sekä yritysten 

hakemat patentit. 

49

ETELÄ-KARJALA 

Lähde: Tilastokeskus, Tekes ja Kota-tietokanta 

(Kaakkois-Suomi) 

yrityskoko 

Vuonna 2000 249 yhteensä 

Henkilöstö 

muutos 

1998-2000 


261 915 * * 2 618 + 17 % 

ICT (metsäteollisuuden 


182 183 358 0 722 + 31 % 

Liikevaihto (osuus kokonaisliikevaihdosta) (1 000 ) 


7 % 28 % *% * % 356 923 + 31 % 

ICT (metsäteollisuuden 


24 % 13 % 63 % 0 % 121 877 + 84 % 

900 

800 

700 

600 

500 

400 

300 

200 

100 

0 

Uudet opiskelijat 1995 - 2001 

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 

Lappeenrannan teknillinen 

korkeakoulu 

TEKESin tutkimus ja 

tuotekehityspanostukset 

osaamisaloilla ( ) Kaakkois-Suomessa 

(%-luku ilmaisee osaamisalojen osuuden 

kaikista tutkimusja tuotekehityspanostuksista) 

8 000 000 

7 000 000 

6 000 000 

5 000 000 

4 000 000 

3 000 000 

2 000 000 

1 000 000 

0 

77% 

60% 

1998 1999 2000 2001 

Tutkimus 

71% 

68% 

91% 

85% 

59% 

59% 

Tuotekehitys 

60 

50 

40 

30 

20 

10 

0 

Tutkimus ja tuotekehitys 

(Tilastokeskus) Milj. 

1995 1997 1998 1999 2000 

muut seudut 

Lappeenrannan seutu 

Yritysten hakemat patentit 1998 ja 

2001 (Lappeenrannan seudulla) 

1998 2001 

Paperin valmistus 

ja painaminen 2 0 

bioala 0 0 

Maanviljely, ravinto, 

juomat, tupakka 

0 1 

Koneenrakennus 

ja automaatio 6 2 

Logistiikka 0 0 

Energia 0 1 

Hyvinvointi ja 

tietoteollisuus 0 0 

Tietoteollisuus 0 5 

muut 5 2 

Yhteensä 13 11 

liikevaihto 

420 

400 

380 

360 

340 

320 

300 

280 

260 

240 

220 

200 

180 

160 

140 

120 

100 

80 

60 

Liikevaihdon ja työpaikkojen kehitys osaamisaloittain 

(indeksi, liikevaihto kesäkuu 1995 = 100, työpaikat joulukuu 1995 = 100) 

liikevaihto metallirakenteet 

liikevaihto ICT (metsäteollisuuden avainjärjestelmät) 

työpaikat metallirakenteet 

työpaikat ICT (metsäteollisuuden avainjärjestelmät) 

1995 / 01 

04 

07 

10 

1996 / 01 

04 

07 

10 

1997 / 01 

04 

07 

10 

1998/ 01 

04 

07 

10 

1999 / 01 

04 

07 

10 

2000 / 01 

04 

07 

10 

2001 / 01 

04 

07 

10 

2002 / 01 

vuosi / kuukaudet 

200 

180 

160 

140 

120 

100 

80 

60 

työpaikat 

50

ETELÄ-POHJANMAA 


yrityskoko 


Henkilöstö 

muutos 

1998-2000 

elintarvike 293 599 815 2 080 3 786 + 16% 


elintarvike 4 % 19 % 9 % 68 % 953 343 + 34 % 

1 

Uudet opiskelijat 1995 - 

2001 

0 

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 

ei yliopistoa 



osaamisaloilla ( ) 


kaikista tutkimusja 

tuotekehityspanostuksista) 

1 600 000 

1 400 000 

1 200 000 

1 000 000 

800 000 

600 000 

400 000 

200 000 

0 

52% 

30% 

1998 1999 2000 2001 

Tutkimus 

*% 

*% 

19% 

39% 

*% 

19% 

Tuotekehitys 

30 

25 

20 

15 

10 

5 

0 



1995 1997 1998 1999 2000 

Seinäjoen seutu 

muut seudut 

Yritysten hakemat patentit 1998 

ja 2001 (Seinäjoen seudulla) 

1998 2001 



bioala 0 0 



2 2 




Energia 0 0 




muut 5 0 


liikevaihto 

160 

150 

140 

130 

120 

110 

100 



liikevaihto elintarvike 

työpaikat elintarvike 

1995 / 01 

04 

07 

10 

1996 / 01 

04 

07 

10 

1997 / 01 

04 

07 

10 

1998/ 01 

04 

07 

10 

1999 / 01 

04 

07 

10 

2000 / 01 

04 

07 

10 

2001 / 01 

04 

07 

10 

2002 / 01 


150 

145 

140 

135 

130 

125 

120 

115 

110 

105 

100 

työpaikat 

51

KESKI-SUOMI 


yrityskoko 


Henkilöstö 

muutos 

1998-2000 

ICT 347 931 * * 4 027 + 37 % 

paperinvalmistus 

119 398 774 5 232 6 523 + 4 % 

energia ja 


3 063 3 229 2 306 0 8 597 + 15 % 


ICT 7 % 29 % * % * % 590 392 + 18 % 

paperinvalmistus 

1 % 2 % 7 % 91 % 2 390 762 + 24 % 

energia ja 


36 % 35 % 29 % 0 % 1 234 861 + 26 % 

2000 

1500 

1000 

500 

0 


1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 

Jyväskylän yliopisto 







5 000 000 

4 500 000 

4 000 000 

3 500 000 

3 000 000 

2 500 000 

2 000 000 

1 500 000 

1 000 000 

500 000 

0 

46% 

47% 

1998 1999 2000 2001 

Tutkimus 

76% 

42% 

64% 

38% 

78% 

31% 

Tuotekehitys 

200 

180 

160 

140 

120 




ja 2001 (Jyväskylän seudulla) 

1998 2001 



bioala 0 0 



4 1 

100 



80 


60 

Energia 1 0 

40 

20 



0 

1995 1997 1998 1999 2000 Tietoteollisuus 3 14 

muut 8 22 

Jyväskylän seutu muut seudut 


liikevaihto 

290 

270 

250 

230 

210 

190 

170 

150 

130 

110 

90 



liikevaihto ICT 

liikevaihto paperi 

liikevaihto energia ja ympäristö 

työpaikat ICT 

työpaikat paperi 

työpaikat energia ja ympäristö 

260 

240 

220 

200 

180 

160 

140 

120 

100 

työpaikat 

1995 / 01 

05 

09 

1996 / 01 

05 

09 

1997 / 01 

05 

09 

1998/ 01 

05 

09 


1999 / 01 

05 

09 

2000 / 01 

05 

09 

2001 / 01 

05 

09 

2002 / 01 

52

KYMENLAAKSO 


(Kaakkois-Suomi) 

yrityskoko 


Henkilöstö 

muutos 

1998-2000 

logistiikka 1 565 1 349 1 150 1 738 5 802 - 1 % 


logistiikka 26 % 41 % 20 % 14 % 698 806 - 8 % 

1 


0 

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 

ei yliopistoa 

8 000 000 

7 000 000 

6 000 000 

5 000 000 

4 000 000 

3 000 000 

2 000 000 

1 000 000 



osaamisaloilla ( ) Kaakkois-Suomessa 



0 

77% 

60% 

1998 1999 2000 2001 

Tutkimus 

71% 

68% 

91% 

85% 

59% 

59% 

Tuotekehitys 

40 

35 

30 

25 

20 

15 

10 

5 

0 



1995 1997 1998 1999 2000 

Kouvolan seutu 

Kotka-Haminan seutu 

Yritysten hakemat patentit 1998 ja 

2001 (Kotka-Haminan seudulla) 

1998 2001 



bioala 0 0 



2 0 




Energia 1 0 




muut 12 7 


liikevaihto 

420 

400 

380 

360 

340 

320 

300 

280 

260 

240 

220 

200 

180 

160 

140 

120 

100 

80 

60 

1995 / 01 

05 



09 

1996 / 01 

liikevaihto metallirakenteet 

liikevaihto ICT (metsäteollisuuden avainjärjestelmät) 

työpaikat metallirakenteet 

työpaikat ICT (metsäteollisuuden avainjärjestelmät) 

05 

09 

1997 / 01 

05 

09 

1998/ 01 

05 

09 


1999 / 01 

05 

09 

2000 / 01 

05 

09 

2001 / 01 

05 

09 

2002 / 01 

200 

180 

160 

140 

120 

100 

80 

60 

työpaikat 

53

LAPPI 


yrityskoko 


Henkilöstö 

muutos 

1998-2000 

elämysteollisuus 

2 017 1 246 869 0 4 132 + 8% 


elämysteollisuus 

48 % 31 % 21 % 0 % 348 325 + 29 % 

700 

600 

500 

400 

300 

200 

100 

0 


1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 

Lapin yliopisto 







1 400 000 

1 200 000 

1 000 000 

800 000 

600 000 

400 000 

200 000 

0 

33% 

14% 

1998 1999 2000 2001 

Tutkimus 

54% 

23% 

*% 

*% 

17% 

20% 

Tuotekehitys 

45 

40 

35 

30 

25 

20 

15 

10 

5 

0 



1995 1997 1998 1999 2000 

muut seudut 

Rovaniemen seutu 


ja 2001 (Rovaniemen seudulla) 

1998 2001 



bioala 0 0 



0 0 




Energia 0 0 




muut 1 6 

Yhteensä 2 8 

liikevaihto 


(indeksi, 

Liikevaihdon 

liikevaihto kesäkuu 

ja työpaikkojen 

1995 = 100, 

kehitys 

työpaikat 

osaamisaloittain 

joulukuu 1995 = 100) 

160 (indeksi, liikevaihto kesäkuu 1995 = 100, työpaikat joulukuu 1995 = 100) 

135 

130 150 

125 

140 

120 

115 130 

110 

105 120 

100 

110 

95 

100 90 

90 

1995 / 01 1995 / 01 

04 

07 

10 

05 

09 

liikevaihto elämys 

työpaikat elämys 

liikevaihto logistiikka työpaikat logistiikka 

1996 / 01 1996 / 01 

04 

07 

10 

05 

09 

1997 / 01 1997 / 01 

04 

07 

10 

05 

09 

1998/ 01 1998/ 01 

04 

07 

10 

05 

09 

1999 / 01 1999 / 01 



04 

07 

10 

05 

09 

2000 / 01 2000 / 01 

04 

07 

10 

05 

09 

2001 / 01 

2001 / 01 

04 

07 

10 

05 

09 

2002 / 01 

2002 / 01 

150 

150 

145 

145 

140 140 

135 

130 

130 

125 

125 

120 

120 115 

työpaikat 

115 110 

110 105 

100 

105 

100 

54

PIRKANMAA 


yrityskoko 


Henkilöstö 

muutos 

1998-2000 

koneenrakennus 

ja 

automaatio 1 813 3 570 5 464 5 929 16 777 0 % 

ICT 807 1 961 2 172 4 243 9 183 + 30 % 

hyvinvointiteknologia 

737 283 * * 1 631 + 8 % 

viestintä 1 876 2 677 1 857 963 7 374 + 13 % 


koneenrakennus 

ja 

automaatio 7 % 15 % 28 % 51 % 2 624 610 + 20 % 

ICT 3 % 8 % 6 % 84 % 3 793 636 + 247 % 

hyvinvointiteknologia 

38 % 16 % * % * % 143 893 + 14 % 

viestintä 21 % 38 % 23 % 18 % 902 231 + 24 % 

1800 

1600 

1400 

1200 

1000 

800 

600 

400 

200 

0 


1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 

Tampereen yliopisto 

Tampereen teknillinen korkeakoulu 







30 000 000 

25 000 000 

20 000 000 

15 000 000 

10 000 000 

5 000 000 

0 

72% 

80% 

1998 1999 2000 2001 

Tutkimus 

81% 

65% 

80% 

84% 

75% 

84% 

Tuotekehitys 

700 

600 

500 

400 

300 

200 

100 

0 



1995 1997 1998 1999 2000 

muut seudut 

Tampereen seutu 


ja 2001 (Tampereen seudulla) 

1998 2001 



bioala 3 7 



6 5 




Energia 3 1 




muut 33 58 




liikevaihto 

210 

200 

190 

180 

170 

160 

150 

140 

130 

120 

110 

100 

90 

liikevaihto automaatio 

liikevaihto hyvinvointi 

työpaikat automaatio 

työpaikat hyvinvointi 


liikevaihto viestintä 


työpaikat viestintä 

210 

200 

190 

180 

170 

160 

150 

140 

130 

120 

110 

100 

90 

työpaikat 

1995 / 01 

05 

09 

1996 / 01 

05 

09 

1997 / 01 

05 

09 

1998/ 01 

05 

09 


1999 / 01 

05 

09 

2000 / 01 

05 

09 

2001 / 01 

05 

09 

2002 / 01 

55

POHJANMAA 


yrityskoko 


Henkilöstö 

muutos 

1998-2000 

energia 100 287 1 519 3 386 5 292 - 6 % 


energia 6 % 2 % 19 % 54 % 2 113 910 + 32 % 

700 

600 

500 

400 

300 

200 

100 

0 


1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 

Vaasan yliopisto 







4 000 000 

3 500 000 

3 000 000 

2 500 000 

2 000 000 

1 500 000 

1 000 000 

500 000 

0 

*% 

30% 

1998 1999 2000 2001 

Tutkimus 

*% 

50% 

*% 

32% 

*% 

7% 

Tuotekehitys 

100 

90 

80 

70 

60 

50 

40 

30 

20 

10 

0 



1995 1997 1998 1999 2000 

Vaasan seutu 

muut seudut 


ja 2001 (Vaasan seudulla) 

1998 2001 



bioala 0 0 



0 0 




Energia 6 1 




muut 4 2 


liikevaihto 

210 

190 

170 

150 

130 

110 

90 



liikevaihto energia 

työpaikat energia 

1995 / 01 

04 

07 

10 

1996 / 01 

04 

07 

10 

1997 / 01 

04 

07 

10 

1998/ 01 

04 

07 

10 

1999 / 01 

04 

07 

10 

2000 / 01 

04 

07 

10 

2001 / 01 

04 

07 

10 

2002 / 01 


150 

145 

140 

135 

130 

125 

120 

115 

110 

105 

100 

työpaikat 

56

POHJOIS-KARJALA 


yrityskoko 


Henkilöstö 

muutos 

1998-2000 

Puuteknologia 

ja 

metsätalous 217 334 * * 1 837 - 2 % 

muovitekniikka 

ja 


513 983 1 367 2 272 5 135 + 25 % 


Puuteknologia 

ja 

metsätalous 5 % 15 % * % * % 451 776 + 9 % 

muovitekniikka 

ja 


10 % 17 % 30 % 43 % 600 777 + 24 % 

1200 

1000 

800 

600 

400 

200 

0 


1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 

Joensuun yliopisto 






2 000 000 

1 800 000 

1 600 000 

1 400 000 

1 200 000 

1 000 000 

800 000 

600 000 

400 000 

200 000 

0 

21% 

34% 

1998 1999 2000 2001 

Tutkimus 

27% 

43% 

35% 

37% 

42% 

70% 

Tuotekehitys 

60 

50 

40 

30 

20 

10 

0 



1995 1997 1998 1999 2000 

Joensuun seutu 

muut seudut 


ja 2001 (Joensuun seudulla) 

1998 2001 



bioala 0 0 



2 0 




Energia 0 1 




muut 6 10 


liikevaihto 

200 

180 

160 

140 

120 

100 



liikevaihto puuteknologia ja metsätalous 

liikevaihto muovitekniikka ja työvälinevalmistus 

työpaikat puuteknologia ja metsätalous 

työpaikat muovitekniikka ja työvälinevalmistus 

190 

170 

150 

130 

110 

työpaikat 

80 

1995 / 01 

04 

07 

10 

1996 / 01 

04 

07 

10 

1997 / 01 

04 

07 

10 

1998/ 01 

04 

07 

10 


1999 / 01 

04 

07 

10 

2000 / 01 

04 

07 

10 

2001 / 01 

04 

07 

10 

2002 / 01 

90 

57

POHJOIS-SAVO 


yrityskoko 


Henkilöstö 

muutos 

1998-2000 

lääke. agrobio- 

ja hyvinvointiteknologia 

1 005 418 * * 1 888 + 12 % 


lääke. agrobio- 

ja hyvinvointiteknologia 

48 % 26 % * % * % 155 112 + 18 % 

900 

800 

700 

600 

500 

400 

300 

200 

100 

0 


1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 

Kuopion yliopisto 







8 000 000 

7 000 000 

6 000 000 

5 000 000 

4 000 000 

3 000 000 

2 000 000 

1 000 000 

0 

70% 

69% 

1998 1999 2000 2001 

Tutkimus 

67% 

50% 

83% 

66% 

84% 

67% 

Tuotekehitys 

90 

80 

70 

60 

50 

40 

30 

20 

10 

0 



1995 1997 1998 1999 2000 

Kuopion seutu 

muut seudut 


ja 2001 (Kuopion seudulla) 

1998 2001 



bioala 1 7 



2 2 




Energia 0 0 




muut 5 5 


liikevaihto 

180 

170 

160 

150 

140 

130 

120 

110 

100 



liikevaihto hyvinvointiteknologia 

työpaikat hyvinvointiteknologia 

150 

140 

130 

120 

110 

100 

työpaikat 

90 

1995 / 01 

04 

07 

10 

1996 / 01 

04 

07 

10 

1997 / 01 

04 

07 

10 

1998/ 01 

04 

07 

10 

1999 / 01 

04 

07 

10 

2000 / 01 

04 

07 

10 

2001 / 01 

04 

07 

10 

2002 / 01 


90 

58

PÄIJÄT-HÄME 



yrityskoko 


muutos 

1998-2000 

1 

Henkilöstö 

muotoilu, 

laatu ja 

ekologia 1 598 3 293 6 023 3 875 14 788 + 1 % 


muotoilu, 

laatu ja 

ekologia 8 % 18 % 48 % 27 % 1 966 596 + 14 % 

0 

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 

ei yliopistoa 

5 000 000 

4 500 000 

4 000 000 

3 500 000 

3 000 000 

2 500 000 

2 000 000 

1 500 000 

1 000 000 

500 000 







0 

15% 

55% 

1998 1999 2000 2001 

Tutkimus 

97% 

56% 

*% 

*% 

*% 

*% 

Tuotekehitys 

50 

45 

40 

35 

30 

25 

20 

15 

10 

5 

0 



1995 1997 1998 1999 2000 

muut seudut 

Lahden seutu 


ja 2001 (Lahden seudulla) 

1998 2001 



bioala 0 0 



1 0 




Energia 1 0 




muut 19 18 


135 



150 

liikevaihto 

130 

125 

120 

115 

110 

105 

100 

95 

liikevaihto logistiikka 

työpaikat logistiikka 

90 

1995 / 01 

05 

09 

1996 / 01 

05 

09 

1997 / 01 

05 

09 

1998/ 01 

05 

09 

1999 / 01 

05 

09 

2000 / 01 

05 

09 

2001 / 01 

05 

09 

2002 / 01 

145 

140 

135 

130 

125 

120 

115 

110 

105 

työpaikat 

100 


59

SATAKUNTA 



yrityskoko 


Henkilöstö 

muutos 

1998-2000 

1 

ICT 397 746 627 0 1 152 + 7 % 

automaatio 477 1236 * * * + 14 % 

metalli 1 268 2 210 3 199 4 559 11 235 - 6 % 


ICT 31 % 34 % 35 % 0 % 181 086 - 8 % 

automaatio 12 % 27 % * % * % 353 353 - 6 % 

metalli 5 % 9 % 41 % 45 % 2 318 120 + 10 % 

0 

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 

ei yliopistoa 

3 000 000 

2 500 000 




(%-luku ilmaisee osaamisalojen 

osuuden kaikista tutkimusja 


*% 

*% 

*% 

*% 

77% 

37% 

81% 

9% 

70 

60 

50 




ja 2001 (Porin seudulla) 

1998 2001 


ja painaminen 

5 3 

bioala 0 0 



0 0 

2 000 000 

1 500 000 

1 000 000 

500 000 

0 

1998 1999 2000 2001 

Tutkimus 

Tuotekehitys 

40 

30 

20 

10 

0 

1995 1997 1998 1999 2000 

Porin seutu 

muut seudut 

Koneenrakennus 10 17 

ja automaatio 


Energia 1 0 


tietoteollisuus 

0 0 


muut 3 7 


liikevaihto 

200 

180 

160 

140 

120 

100 




liikevaihto metalli 

työpaikat automaatio 

liikevaihto automaatio 


työpaikat metalli 

160 

150 

140 

130 

120 

110 

100 

työpaikat 

80 

1995 / 01 

04 

07 

10 

1996 / 01 

04 

07 

10 

1997 / 01 

04 

07 

10 

1998/ 01 

04 

07 

10 


1999 / 01 

04 

07 

10 

2000 / 01 

04 

07 

10 

2001 / 01 

04 

07 

10 

2002 / 01 

90 

60

UUSIMAA 


yrityskoko 


Henkilöstö 

muutos 

1998-2000 

ICT 5 541 10 110 17 602 25 516 58 768 + 23 % 

kulttuuri ja 

uusmedia 6 181 7 461 7 178 6 016 26 837 + 20 % 

bioala 465 572 1 756 2 652 5 445 + 8 % 


ICT 8 % 16 % 29 % 91 % 12 725 925 + 43 % 

kulttuuri ja 

uusmedia 31 % 44 % 48 % 33 % 3 791 473 + 55 % 

bioala 7 % 12 % 29 % 81 % 775 695 + 29 % 







80 000 000 

70 000 000 

60 000 000 

50 000 000 

40 000 000 

30 000 000 

20 000 000 

10 000 000 

0 

47% 

60% 

Tutkimus 

51% 

61% 

57% 

63% 

56% 

67% 

1998 1999 2000 2001 

Tuotekehitys 

Tutkimus 

Tutkimus 

ja 

ja 

tuotekehitys 

tuotekehitys 

(Tilastokeskus) (Tilastokeskus) Milj. Milj. 

2 000 

1 800 

2 000 

1 600 

1 400 

1 500 

1 200 

1 000 

1 000 800 

600 

500 400 

200 

0 

1995 1997 1998 1999 2000 

Helsingin muut seutu seudut muut seudut 

Helsingin seutu 


7000 

6000 

5000 

4000 

3000 

2000 

1000 

0 

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 

Teknistieteellinen (TKK) 

Tiedeopiskelijat yhteensä 


ja 2001 (Helsingin seudulla) 

1998 2001 



bioala 38 43 



14 10 




Energia 24 6 




muut 107 105 


liikevaihto 

300 

280 

260 

240 

220 

200 

180 

160 

140 

120 

100 

1995 / 01 

05 



09 

1996 / 01 

05 


liikevaihto bioala 

liikevaihto kulttuuri ja uusmedia 


työpaikat bioala 

työpaikat kulttuuri ja uusmedia 

09 

1997 / 01 

05 

09 

1998/ 01 

05 

09 

1999 / 01 


05 

09 

2000 / 01 

05 

09 

2001 / 01 

05 

09 

2002 / 01 

200 

190 

180 

170 

160 

150 

140 

130 

120 

110 

100 

työpaikat 

61

VARSINAIS-SUOMI 


yrityskoko 


Henkilöstö 

muutos 

1998-2000 

bioala 135 426 507 1765 2 832 + 2 % 

materiaalitekniikka 

1 447 2 845 * * 8 674 + 8 % 

kulttuuri 1339 1333 * * 4 521 + 3 % 


bioala 4 % 6 % 27 % 64 % 317 349 + 28 % 

materiaalitekniikka 

15 % 33 % * % * % 1 118 434 + 18 % 

kulttuuri 27 % 28 % * % * % 511 875 + 20 % 

3000 

2900 

2800 

2700 

2600 

2500 

2400 

2300 

2200 


1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 

Turun yliopistojen opiskelijat 

16 000 000 

14 000 000 

12 000 000 

10 000 000 

8 000 000 

6 000 000 

4 000 000 

2 000 000 

TEKESin tutkimus ja tuotekehityspanostukset 




0 

45% 

29% 

1998 1999 2000 2001 

Tutkimus 

33% 

24% 

72% 

63% 

55% 

56% 

Tuotekehitys 

500 

450 

400 

350 

300 

250 

200 

150 

100 

50 

0 



1995 1997 1998 1999 2000 

muut seudut 

Turun seutu 


ja 2001 (Turun seudulla) 

1998 2001 



bioala 12 7 



6 6 




Energia 0 0 




muut 26 24 


liikevaihto 

220 

200 

180 

160 

140 

120 

100 



liikevaihto bioala 

liikevaihto materiaalitekniikka 

liikevaihto kulttuuri 

työpaikat bioala 

työpaikat materiaalitekniikka 

työpaikat kulttuuri 

1995 / 01 

04 

07 

10 

1996 / 01 

04 

07 

10 

1997 / 01 

04 

07 

10 

1998/ 01 

04 

07 

10 

1999 / 01 

04 

07 

10 

2000 / 01 

04 

07 

10 

2001 / 01 

04 

07 

10 

2002 / 01 


200 

190 

180 

170 

160 

150 

140 

130 

120 

110 

100 

työpaikat 

62

POHJOIS-POHJANMAA 

yrityskoko 


muutos 

1998-2000 


Henkilöstö 


515 1 373 2 226 8 762 12 876 + 38 % 

Hyvinvointiteollisuus 

547 223 290 0 1 060 + 8 % 



1 % 3 % 5 % 91 % 7 224 101 + 366 % 

Hyvinvointiteollisuus 

51 % 18 % 31 % 0 % 81 344 + 14 % 

2500 

2000 

1500 

1000 

500 

0 

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 

Oulun yliopisto 

14 000 000 

12 000 000 

10 000 000 







66% 

37% 

57% 

61% 

59% 

49% 

64% 

59% 

600 

500 

400 




ja 2001 (Oulun seudulla) 

1998 2001 



bioala 5 5 



1 1 

8 000 000 

6 000 000 

4 000 000 

2 000 000 

0 

1998 1999 2000 2001 

Tutkimus 

Tuotekehitys 

300 

200 

100 

0 

1995 1997 1998 1999 2000 

Oulun seutu 

muut seudut 




Energia 0 2 




muut 8 17 


500 



200 

liikevaihto 

450 

400 

350 

300 

250 

200 

150 



liikevaihto hyvinvointi 

työpaikat hyvinvointi 

190 

180 

170 

160 

150 

140 

työpaikat 

130 

120 

110 

100 

100 

1995 / 01 

05 

09 

1996 / 01 

05 

09 

1997 / 01 

05 

09 

1998/ 01 

05 

09 


1999 / 01 

05 

09 

2000 / 01 

05 

09 

2001 / 01 

05 

09 

2002 / 01 

63

2.2 Osaamiskeskusprofiilit 

Osaamiskeskusprofiileilla pyritään kuvaamaan muutamin yksinkertaisin indikaattorein toiminnan 

ja organisaation muotoa. Tapaustutkimusten osalta (osaamiskeskuksittaiset Tampere, 

Varsinais-Suomi, Kuhmo ja Pohjois-Karjala sekä osaamisaloittaiset paperinvalmistus ja energiateknologia/Jyväskylä, 

automaatio ja koneenrakennus/Tampere, energiatekniikka/ Länsi- 

Suomi, korkean teknologian metallirakenteet/Kaakkois-Suomi) kuvaus sisältää lisäksi SWOT 

-analyysit ja osaamisalojen osalta arvion huippuosaamisen laadusta. Yhteenvetotaulukossa on 

aluksi kuvattu keskusten ja niiden osaamisalojen profiilit yleisellä tasolla seuraavien muuttujien 

suhteen: 

• Rooli: Hankkeiden ja toiminnan sisällön suhteen yleensä eli suhteessa aktiivisuuteen 

hankkeistamisen, yhteistyön vahvistamisen ja koordinaattorina toimimisen suhteen. 

• Alue: Onko toiminnan lähtökohta pääsääntöisesti maakunnallinen, seutukunnallinen vai 

mahdollisesti jokin muu. 

Osaamiskeskusten roolit ja alueellinen suuntautuneisuus 

OSKE 

Koordinaattori/ 

Projektin kokoaja 

Verkoston 

rakentaja 

Osaamisen 

tuotteistaja 

Projektien 

synnyttäjä 

Alueellinen pääsuuntautuneisuus 

Jyväskylä *** *** ** *** Seutukunnallinen 

Kaakkois-Suomen 

** ** * *** Yli-maakunnallinen 

osaamiskeskus 

Kuhmon kamarimusiikin 

** ** * * Paikallinen 

osaamiskeskus 

Kuopion seudun 

** ** ** ** Seutukunnallinen 

osaamiskeskus 

Lapin elämysteollisuuden 

** ** * ** Maakunnallinen 

osaamiskeskus 

Länsi-Suomen osaamiskeskus 

** * * ** Yli-maakunnallinen 

Oulun seudun osaamiskeskus 

*** *** ** ** Yli-maakunnallinen 

Pohjois-Karjalan 

*** ** ** *** Maakunnallinen 

osaamiskeskus 

Päijät-Hämeen osaamiskeskus 

** ** ** *** Maakunnallinen 

Satakunnan osaamiskeskus 

*** *** ** *** Maakunnallinen 

Seinäjoen elintarvikealan 

** ** *** ** Maakunnallinen 

osaamiskeskus 

Tampereen seudun *** *** *** *** Seutukunnallinen 

osaamiskeskus 

Uudenmaan 

** *** *** *** Seutukunnallinen 

osaamiskeskus 

Varsinais-Suomen 

** *** *** ** Seutukunnallinen 

osaamiskeskus 

Elo * ** * ** Valtakunnallinen / 

Paikallinen 

Puuverkosto * ** * ** Valtakunnallinen / 

Paikallinen 

64

2.2.1 Jyväskylän osaamiskeskus 

Osaamisalat: Informaatioteknologia, paperinvalmistuksen hallinta, energia- ja ympäristöteknologia 

Aloitusvuosi: 1994 

Ohjelmaa hallinnoi: Jyväskylän teknologiakeskus Oy 

Strategian ydin: Sellaisen osaamispohjan vahvistaminen ja luominen, mikä käynnistää, kehittää ja 

houkuttelee yritystoimintaa alueelle 

Rooli: Monipuolinen, teknologiavetoinen 

Alueellinen ulottuvuus: Seutukunnallinen: Jyväskylä, Jyväskylän maalaiskunta, Laukaa, Muurame, 

Keuruu 

Yhteistyön toimivuus keskuksen omalla alueella: Kohtuullisen hyvin onnistunut, paperinvalmistuksen 

alalla parantamisen varaa 

Yhteistyön toimivuus muiden keskusten kanssa: Kohtuullisen onnistunut, erityisesti informaatioteknologian 

kohdalla, energia-alalla parantamisen varaa 

Eri aluekehittämisvälineiden suhde: Kohtuullisen toimiva, yliopiston strategian suhteen kriittisin 

näkemys 

Osaamisalojen valinnan onnistuneisuus: Hyvä, IT:n mukaan ottaminen tärkeä askel koko innovaatioympäristön 

kannalta, paperinvalmistuksen ja energian osaamisalojen suhteen eniten kriittisyyttä 

Innovaatiokehitys 13 : Patenttimäärien valossa laskeva, yhä merkittävä osuus paperin valmistuksen ja 

painamisen alalla (22% 2001), mutta suhteellinen osuus kuitenkin laskeva (osuus alan patenteista 1998 

30%). T&K –investoinnit kokonaisuutena kasvaneet vuodesta 1998 vuoteen 2001, pl. vuosi 2000, 

jolloin suunta oli laskeva ja pl. bioteknologia ja kemia, joissa suunta on ollut laskeva. 

Vuosien 1999 - 2002 hankevolyymi: 73 kpl (5 092 322 euro) 

Vuonna 2002 käynnissä olevien hankkeiden volyymi: 29 (4 143 400 euroa) 

Hankeprofiili 1999 - 2002: Klusterilähtöisyydestä ja koulutuksesta osaamisen vahvistamiseen ja 

liiketoimintaa sekä uusia yrityksiä kehittäviin yrityspainotteisiin hankkeisiin (huomattava osa hankkeista 

luokittelemattomia tai luokassa ”muut” hankkeet, mikä saattaa vinouttaa profiilia) 

Toteutuneiden hankkeiden suora vaikuttavuus 

• uudet työpaikat: 94 (IT-alalla selkeästi voimakkain työpaikkavaikutus) 

• säilytetyt työpaikat: 92 

• uudet tuotteet: 25 

• uudet yritykset: 0 

Hankevolyymin kehityksen suunta: Kausi kokonaisuutena kasvusuuntainen, joskin vuodesta 2001 

vuoteen 2002 projektivolyymi laskeva 

13 Innovaatiokehityksen arvioinnissa on käytetty Tekesin ja Tilastokeskuksen tietoja patenttien määristä, t&k – 

investoinneista sekä TekelNytOske-tietokannan tietoja uusien yritysten ja innovaatioiden osalta. 

65

Jyväskylä 

Rahoituksen jakauma tavoitteiden mukaan 

4 500 000 

4 000 000 

3 500 000 

3 000 000 

2 500 000 

2 000 000 

1 500 000 

1 000 000 

500 000 

0 

Alueen vetovoimaisuus ja osaamisen markkinointi 

Eri toimijoiden yhteistyö ja klusterilähtöinen kehittäminen 

Innovaatioympäristön kehittäminen (investoinnit) 

Innovaatioympäristön kehittäminen (lisäarvopalvelut) 

Kansainvälistyminen 

Koulutuksen rakenteiden kehittäminen (aloituspaikat professuurit tms) 

1999 

2000 

2001 

2002 

Koulutus 

Muu 

Osaamisen vahvistaminen (tutkimusja koulutuslaitosten t&k -hanke) 

Osaamiskeskustoiminnan kehittäminen 

Tulevaisuuden ja teknologian ennakointi 

Uudet yritykset ja yritysten uuden liiketoiminnan kehittäminen 

Yritysten liiketoiminnan kehittäminen ja teknologiansiirto 

Yritysten liiketoimintaosaamisen kehittäminen 

ei luokiteltu 

Jyväskylä 

Hankkeiden jakauma tavoitteiden mukaan 

(kpl, päättyneet ja käynnissä olevat) 

30 

25 

20 

15 

10 

5 

0 







1999 

2000 

2001 

2002 

Koulutus 







Muu / ei luokiteltu 

66

Jyväskylän seudun osaamiskeskuksen teknologinen osaaminen 

Energiateknologia 

Vahvuudet 

- (Kotimaisten) biopolttoaineiden hyväksikäytön 

asiantuntijuus sekä palamisen 

hallinta pienen mittakaavan energiantuotannossa 

erityisesti 

- Puunjalostusteollisuuden energiaprosessien 

osaaminen on Suomen huippua ja 

maailman kärkeä 

Suosituksia, toimenpiteitä 

Heikkoudet 

- Perinteisten energiateknologioiden käytön 

tehostaminen paperiteollisuuspuolta 

lukuun ottamatta vähäistä tällä hetkellä 

- Verkottuminen suurten kansainvälisten 

bioenergia-alan yritysten suuntaan siten, 

että alueen yritykset olisivat lähteneet 

samaan verkostoon mukaan 

Mahdollisuudet 

- Tutkimuspohjaisten uusien innovatiivisten 

PK-yritysten lisääntyminen alueella 

niin energia- kuin paperiteknologioiden 

puolella 

- Alueen tietoteknisen osaamisen parempi 

hyödyntäminen energiateknologian tukena 

Uhat 

- Keskittyminen olemassa olevaan teknologiaan, 

pienen kokoluokan energiatuotannossa 

paljolti puuhun, hakkeeseen, 

turpeeseen ja muuhun bioenergiaan 


- (Tutkimus / tuotekehitys) projekteja, 

joissa on mukana sekä alueen teollisuutta 

että bioenergia-alan isoja kärkiyrityksiä. 

- Alueen bioenergiayritysten yhteistyö ja 

näiden yritysten uutta liiketoimintaa 

luovien verkostojen kehittäminen 


- Alueen yritysten tehokkaampi linkittyminen 

muiden (alueen ulkopuolisten 

ja alueella sijaitsevienkin) yritysten 

kanssa 

- Tietotekniikan ja muun teknologian 

rajapinnoille on suunniteltu ja laitettu 

käytäntöönkin joitakin projekteja 

nämä voivat tuottaa uusia oivalluksia 


- Voimakkaampi verkottuminen suuren 

mittakaavan bioenergian tuotannon 

osaajien kansa yritysmaailmassa 

- Uusien ympäristöystävällisten energialähteiden 

kartoittaminen, sillä esimerkiksi 

turve on uusiutuva, mutta ei välttämättä 

tulevaisuuden ympäristöystävällinen 

teknologia 

67


Paperinvalmistus 

Vahvuudet 

- Paperinvalmistusteollisuudessa verkostossa 

yritys- ja tutkimusosaamista 

- Menestystä kyetty myös kaupallistamaan 

ja sitä kautta tekemään maailmalla tunnetuksi 

- Korkeakoulutasoista paperinvalmistuksen 

opetusta & tutkimusta alueella 


- Osaamismassan kartuttaminen lisäämällä 

paperinvalmistuksen yrityksiä 

verkostossa verkostoon ”kriittistä 

massaa” 

Heikkoudet 

- Yrityspuolella liian keskittynyt yhden 

vahvan toimijan ympärille ja tarpeisiin 

osaamisen kärki verkostossa ”liian 

harvojen” kannettavana yrityspuolella 


- Tutkimuspohjaisten innovatiivisten 

(PK-)yritysten lisääntyminen alueella 

paperinvalmistusteknologioiden puolella 

Uhat 

- Negatiiviset muutokset nykyiseen verkostoon 

kuuluvassa yrityskentässä. Näillä 

on suuri vaikutus, koska yritysverkoston 

massa on pienehkö ja toiminta ollut 

lähtöisin paljolti pienen yrityskentän 

ideoista. 


- Aiempaa useampien yritysten ottaminen 

mukaan verkostoon, aiempaa tiiviimpi 

verkostoituminen alueen ulkopuolella 

olevien kärkiyritysten kanssa. 

Tutkimus- ja korkeakoulumaailman 

kontaktien tiiviimpi jalkauttaminen 

OSKE:n verkostoon 


- Uusia pelaajia aiempaa enemmän mukaan 

verkostoon ja näiden pelaajien 

linkittäminen kärkiyrityksiin sekä alueella 

että alueen ulkopuolella 


- Varmistetaan toisaalta nykyisen verkoston 

tarpeiden tyydyttäminen siten, 

että ei synny tarvetta negatiivisille 

muutoksille 

- Vahvistetaan verkostoa uusilla 

pelureilla. 

68

Kuinka onnistuneena pidätte tämän osaamiskeskuksen osaamisalojen valintaa? 

Koko maa 

Jyväskylä yht. 





1 2 3 4 5 

Osaamiskeskuksen osaamisalojen valinnan onnistuneisuutta mitattiin kysymyksellä ”Kuinka onnistuneena 

pidätte tämän osaamiskeskuksen osaamisalojen valintaa?” Vastausasteikko kysymyksen osalta 

oli 1= erittäin epäonnistuneena, 2= jossain määrin epäonnistuneena, 3= en osaa sanoa, 4= jossain määrin 

onnistuneena ja 5= erittäin onnistuneena. Jyväskylän osaamiskeskuksen osalta vastaukset olivat 

kaikkien osaamiskeskusalojen osalta hyviä ja keskiarvot ylittivät neljän rajan. Tulkinta kysymyksen 

osalta on siis positiivinen ja osaamisalojen valintaa voidaan Jyväskylän osalta pitää onnistuneena. 

Soveltuvatko kehittämiseen valitut keinot ja toimenpiteet 

mielestänne hyvin tavoitteiden saavuttamiseksi? 

Koko maa 

Jyväskylä yht. 




1 2 3 4 5 6 7 

Sidosryhmäkyselyssä pyydettiin vastaajia arvioimaan kehittämiseen valittujen keinojen ja toimenpiteiden 

soveltuvuutta tavoitteiden saavuttamiseksi. Vastausasteikkona käytettiin 1-7, jossa 1= erittäin 

huonosti, 4= neutraali ja 7= erittäin hyvin. Osaamisalojen vastauksien keskiarvot ylittivät neutraalin 

rajan (4), mitä voidaan pitää hyvänä. Paperinvalmistuksen osaamisalaa lukuun ottamatta ylsivät vastaukset 

myös yli viiden rajan. Vastaukset olivat siis positiivisia kaikkien osaamiskeskusalojen kohdalla. 

69

Miten suuri vaikutus osaamiskeskuksella on ollut alueen... 

infrastruktuurin parantumiseen? 

strategisen suunnittelun kehittymiseen? 

alueen yleiseen vetovoimaisuuteen? 

alueen omaan t&k -toimintaan? 

alueen yritystoiminnan innovatiivisuuteen? 

yritysten kannattavuuteen? 

kilpailukykyyn? 

kansainvälistymiseen? 

koulutustarjonnan sisältöihin? 

osaamisen ja teknologian tason kasvuun? 

valmiuteen hyödyntää kansallisia ja EU:n t&k -resursseja? 

elinkeinorakenteen monipuolistumiseen? 

tuotantorakenteen uudistumiseen? 

työllisyyden parantumiseen? 

1 2 3 4 5 6 7 

Jyväskylä 

Koko maa 

Sidosryhmäkyselyssä esitettiin joukko erilaisia kysymyksiä, joiden tarkoituksena oli selvittää osaamiskeskuksen 

vaikutuksia alueellisesti. Vastausasteikkona käytettiin asteikkoa 1-7 (1= ei vaikutuksia, 

4= neutraali ja 7= erittäin suuri vaikutus). 

Jyväskylän seudun osaamiskeskuksen vaikutuksia alueellisesti voidaan pitää positiivisina. Kaikkien 

kysymysten keskiarvot ylittivät reilusti neljän, jota pidetään neutraalin rajana. Useimpien vaikutusten 

osalta keskiarvot ylittivät myös viiden rajan, jota voidaan pitää hyvänä. Pienimmät keskiarvot saaneet 

kysymykset koskivat vaikutuksia yritysten kannattavuuteen, alueen omaan tutkimusja kehittämistoimintaan 

sekä työllisyyden parantumiseen. Mielenkiintoinen huomio on se, että työllisyyden paranemista 

koskevan kysymyksen kohdalla keskiarvo eroaa hieman koko maan vertailuluvusta. Jyväskylän 

osaamiskeskuksen keskiarvo on siis koko maan keskiarvoa parempi. 

Huomattavaa on myös se, että lähes kaikki Jyväskylän osaamiskeskuksen vaikutuksia koskevat keskiarvot 

ovat koko maata koskevia keskiarvoja suurempia. Ainoastaan vaikutus alueen t&k –toimintaan 

jää alle maan keskiarvon. Suurimmat erot koko maata koskevan keskiarvon ja osaamiskeskusta koskevan 

keskiarvon välillä muodostuvat työllisyyden parantumista, infrastruktuurin parantumista, elinkeinorakenteen 

monipuolistumista sekä tuotantorakenteen uudistumista koskevista kysymyksistä. Tosin 

Jyväskylän osaamiskeskusta koskevat keskiarvot ovat siis koko maata koskevaa keskiarvoa suurempia 

eli positiivisempia. 

70

2.2.2 Kaakkois-Suomen osaamiskeskus 

Osaamisalat: Korkean teknologian metallirakenteet, metsäteollisuuden avainjärjestelmät, logistiikka 

ja Venäjä-osaaminen 


Ohjelmaa hallinnoi: Teknologiakeskus Kareltek Oy 

Strategian ydin: Kasvun tukeminen osana Kaakkois-Suomen elinkeinostrategiaa, jonka tavoitteisiin 

kuuluu mm. osaamisen korostuminen yritystoiminnan keskeisimpänä tuotannontekijänä, huippuosaamisen 

tuottaminen alueella, osaamiseen liiketoimintansa perustavien pk-yritysten synnyttäminen, perinteisen 

teollisuuden toimintaedellytysten ja kasvun mahdollisuuksien kehittyminen, uusien yritysten 

alueelle houkutteleminen ja väestömäärän kääntyminen kasvuun. 

Rooli: Monipuolinen, teknologiavetoinen 

Alueellinen ulottuvuus: Ylimaakunnallinen: Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakuntien kunnat 

(Anjalankoski, Elimäki, Hamina, Iitti, Imatra, Jaala, Joutseno, Kotka, Kouvola, Kuusankoski, Lappeenranta, 

Lemi, Luumäki, Miehikkälä, Parikkala, Rautjärvi, Ruokolahti, Saari, Savitaipale, Suomenniemi, 

Taipalsaari, Uukuniemi, Valkeala, Vehkalahti, Virolahti, Ylämaa). 

Yhteistyön toimivuus keskuksen omalla alueella: Erittäin onnistunut, logistiikan ja Venäjä-osaamisen 

kohdalla kriittisimpiä näkemyksiä 

Yhteistyön toimivuus muiden keskusten kanssa: Hyvin onnistunut, erityisen positiivinen näkemys 

korkean teknologian metallirakenteiden osalta 

Eri aluekehittämisvälineiden suhde: Erityisen hyvin integroituneet maakunta-, teknologia- ja aluekeskusohjelmat. 

OSKE:n etuna selkeämpi kohdistuminen. 

Osaamisalojen valinnan onnistuneisuus: Kohtuullisen onnistunut, Venäjä-osaaminen (erityisesti 

yhdistettynä logistiikkaan) jää hieman hahmottumattomaksi. 14 Positiivisimmat näkemykset korkean 

teknologian metallirakenteilla 

Innovaatiokehitys: Patenttien määränä tarkasteltuna ei muutosta (1% koko maan innovaatioista), 

T&K-menojen suhteen kehitys laskusuunnassa 

Vuosien 1999 - 2002 hankevolyymi: 67 (25 747 389) 

Vuonna 2002 käynnissä olevien hankkeiden volyymi:14 (4 005 592 euroa) 

Hankeprofiili 1999 - 2002: Monipuolistuva, Osaamislähtöisestä ennakointikeskeiseen, teknologialähtöisyys 

keskeinen läpi koko kauden 


• uudet työpaikat: 194 15 




Hankevolyymin kehityksen suunta: Kasvava 

14 Tämä huomioitu syksyn 2002 uudelleen suuntaamispäätöksessä. 

15 

Työpaikkavaikutus lähes kokonaisuudessaan korkean teknologian metallirakenteiden ansioista 

71

Lappeenranta 


12 000 000 

10 000 000 

8 000 000 

6 000 000 

4 000 000 

2 000 000 

0 







1999 

2000 

2001 

2002 

Koulutus 







ei luokiteltu 

Lappeenranta 



20 

18 

16 

14 

12 

10 

8 

6 

4 

2 

0 




1999 

2000 

2001 

2002 

Koulutus 




72

Kaakkois-Suomen osaamiskeskuksen teknologinen osaaminen 


Vahvuudet 

- Leikkauksen ja hitsauksen huippuosaamista. 

Laserleikkaus ja –hitsaus 

voimakkaasti esillä. 

- Eri materiaalien hallinta (esim. metalli, 

kivi, muovi) ja teknologioiden käyttö 

(esim. laser, vesi) 

Heikkoudet 

- Näkemys uusista teknologioista ja avauksista 

ei ole vielä riittävän selvä, keskitytty 

pitkään samoihin asioihin 

- Kansainväliset yritysyhteydet teknologia-alan 

huippuosaajiin vähäisiä 


- Nykyisen toiminnan ulkoistaminen 

(esim. tulevaisuuden tehtaan alihankintapalveluita 

alan yrityksille liiketoimintalähtöisesti) 

- Resurssien vapautuminen uusien asioiden 

kehittämiseen (esim. uudet materiaalit 

ja uudet teknologiat) 

Uhat 

- Materiaalien ja teknologioiden muuttuessa 

nykyinen toiminta ei enää edusta 

kansainvälistä huippua 

- Uusien materiaalien liittämis- ja työstämisvaatimukset 

saattavat vaatia uusia 

teknologisia avauksia uusien materiaalien 

seuranta 


- Käsityksemme mukaan edelleen fokusointia 

laserosaamiseen on tapahtumassa 

pysyminen kv. huipun mukana 


- Teknologia-alojen kartoitus ja fokusoituminen 

sellaiseen (hitsaus/leikkaus) 

teknologiaan, jossa tulevaisuuden uskotaan 

olevan – käsityksemme mukaan tässä 

on tapahtumassa suunnanvalinta 

- Kontaktien vahvistaminen edelleen valitun 

fokus-alueen kv. osaajiin 


- Aktiivinen kumppanin / kumppaneiden 

haku nykyiselle toiminnalle (esim. tulevaisuuden 

tehtaan alihankintatyön voisi 

ulkoistaa alihankintaa käyttäville yrityksille 

/ perustaa oman yrityksensä pyörittämään 

tätä tutkimuksellisesti vähän antavaa 

liiketoimintaa) 

- Resurssien kohdistaminen fokusalueelle 


- Avaukset valituille teknologiafokus – 

alueille 

- Fokusoitumisen lisäksi tarkasteltava 

jatkuvasti uusia avauksia 

73


(asteikolla 1-5) 

Koko maa 

Oske yht. 


Metsäteol. avainjärj. 

Korkean tekn. metallirak. 


1 2 3 4 5 

Kaakkois-Suomen osaamiskeskuksen osalta osaamisalojen valintaa pidettiin myöskin melko onnistuneena. 

Korkean tekniikan metallirakenteiden osaamisala sai parhaimman keskiarvon. Vastausasteikkona 

käytettiin 1= erittäin epäonnistuneena, 2= jossain määrin epäonnistuneena, 3= en osaa sanoa, 4= 

jossain määrin onnistuneena ja 5= erittäin onnistuneena. 



Koko maa 

Oske yht. 


Metsäteol. avainjärj. 

Korkean tekn. metallirak. 


1 2 3 4 5 6 7 

Kehittämisen keinojen ja toimenpiteiden osalta tavoitteet voidaan saavuttaa vastausten keskiarvojen 

perusteella. Vastausasteikkona käytettiin asteikkoa 1-7, jossa 1= soveltuu erittäin huonosti, 4= neutraali 

ja 7= soveltuu erittäin hyvin. Kaikkien osaamisalojen kohdalla keskiarvot ylittivät neutraalin rajan ja 

olivat siis positiivisia. Korkean tekniikan metallirakenteiden osalta keskiarvo oli korkein. 

74
















1 2 3 4 5 6 7 

Kaakkois-Suomi 

Koko maa 

Vaikutusten osalta vastaukset olivat kokonaisuudessaan melko hyviä. Keskiarvot ylittivät muiden väittämien 

osalta neljän rajan paitsi, työllisyyden parantumista ja yritysten kannattavuutta koskevat väittämät. 

Huomioitavaa kuitenkin Kaakkois-Suomen osalta vastausten keskiarvoissa on se, että Kaakkois-Suomi 

jää monien vaikutuksia koskevien kysymysten osalta maan keskiarvon alapuolelle. Alueen 

yritystoiminnan innovatiivisuutta, kilpailukykyä, koulutustarjonnan sisältöjä ja resurssien hyödyntämistä 

koskevat kysymykset saivat koko maata korkeammat keskiarvot. 

75

2.2.3 Kuhmon kamarimusiikin osaamiskeskus 

Osaamisala: Kamarimusiikki 


Ohjelmaa hallinnoi: Kuhmon kamarimusiikin kannatusyhdistys ry, joka omistaa Pro Kuhmo Oy:n 

joka vastaa osaamiskeskuksen kaupallisista toiminnoista. 

Strategian ydin: Rakenteellisen kilpailukyvyn parantaminen alueella ja Kuhmon Kamarimusiikin 

edustamien pääomien (osaamis- ja sisältöpääoma) vakiinnuttaminen liiketoiminnaksi ja klusterin 

markkina-arvon kasvattaminen, samoin kuin kulttuurin hyväksikäyttö strategisena (alue)kehitystekijänä 

periferiassa. Aluekehitys- ja rakennepoliittisena tavoitteena on, että Kuhmon ammattikuntarakenne 

on olennaisesti modernimpi ja kilpailukykyisempi ohjelmakauden lopussa ja että on olemassa 

sisältötuotantoyrityksiä ja niiden vaatimaa osaavaa henkilökuntaa paikkakunnalla osaamiskeskuksen 

toiminnan ja oppilaitosten kanssa tehtävän yhteistyön tuloksena. 

Rooli: Verkoston rakentaja, alueellisesti myös verkottumisen hakija (esim. Rovaniemen suuntaan 

elämysteollisuuden kanssa tehtävän yhteistyön tiivistämiseksi; tähän liittyy myös ”Puoli Suomea samalle 

viivalle” -strategia). Osaamisen tuotteistaminen vaatii lisähuomiota. 

Alueellinen ulottuvuus: Strategiassa ylimaakunnallinen: Pohjois-Suomi osana EU:n ”Pohjoista ulottuvuutta”, 

vaikuttavuuden kannalta ainakin toistaiseksi paikallinen. 16 

Yhteistyön toimivuus keskuksen omalla alueella: Kohtuullisen onnistunut, Jatkossa haasteena yhteistyön 

tiivistäminen Kajaanin kaupunkiseudun kanssa tärkeää (haasteena keskuksessa nähdään toimivan 

työnjaon organisointi taidetta ja luonnontieteitä edustavien osaamisalojen välillä Kainuun osaamiskeskuksessa), 

Kainuun näkökulmasta vakiintuneiden kansallisten yhteistyömuotojen lisäksi alueellinen 

yhteistyö vaatii lisäsisältöä. Kuopion Sibelius Akatemian yksikkö tärkeä yhteistyötaho. 

Yhteistyön toimivuus muiden keskusten kanssa: Melko vähäistä, ei näytä lisääntyneen merkittävästi. 

Toisaalta tulee ottaa huomioon OSKE:n koon ja henkilöresurssien rajallisuus samoin kuin kaukainen 

sijainti ja pitkät etäisyydet. Jonkin verran yhteistyötä mm. Pohjois-Karjalan ja Päijät-Hämeen 

kanssa, joiden kanssa Kuhmo osallistui kilpailuun osaamiskeskusten huippuhankkeesta vuosina 2001 

ja 2002. Jatkossa yhteistyön tiivistämisen suuntia lisäksi Rovaniemi ja kulttuurialan osaamiskeskukset 

kokonaisuudessaan. Musiikin verkkoviestintä osaamiskeskuksen uudelleensuuntaamisen suuntana 

näyttäisi osaamiskeskusten välisen yhteistyön tiivistämisen kannalta hedelmälliseltä jatkokehityksen 

lähestymistavalta. 

Eri aluekehittämisvälineiden suhde: Pääosin yhteensopivat, erityisesti Tavoite 1-ohjelman ja Kainuun 

kehittämisohjelman kanssa. Kuhmon osaamiskeskuksen uudessa ohjelmaesityksessä viitataan 

myös niihin uusiin mahdollisuuksiin, joita Kainuun hallintokokeilu tarjoaa: erityisesti korostetaan 

mallin merkitystä julkisen vallan tukemisessa sen pyrkiessä selviytymään tehtävistään. Innovaatiopolitiikan 

kehittäminen ja osaamiskeskukset (sekä ohjelmaan tällä hetkellä kuuluva Virtuosi että Measurepolis, 

Snowpolis ja Woodpolis) sisältyvät keskeisenä osana Selvitysmies Juhani Perttusen kesäkuussa 

2002 antamaan ehdotukseen Kainuun hallintokokeiluksi. 

Osaamisalojen valinnan onnistuneisuus: Onnistunut avauksena ”pehmeille” taidealoille, mutta vaikeasti 

vertailtavissa teknologiapainotteisten alojen kanssa. Mikäli uusia ”pehmeitä” aloja mukaan, 

myös tarve uusiin avauksiin kansallisen koordinaation ja ohjelmatason toiminnan osalta. 

Innovaatiokehitys: Patenttien osalta seutukunnittaisessa tarkastelussa Kajaanin seutukunnan osuus on 

ollut suhteellisen vakaa vuodesta 1995 vuoteen 2001 (prosentuaalinen osuus n. 0,6%), vuoden 2000 

ollessa tuottoisin (12 patenttia). T&k-investointien näkökulmasta vähäistä kasvua (10,2 MEURO 

1995, 14,4 MEURO 2000). 



Hankeprofiili 1999 - 2002: Varsin yhdenmukainen kautta ohjelmakauden, Lisähuomiota kauden edetessä 

koulutuksen rakenteiden kehittämiseen 

16 Innovaatiokehityksen arvioinnissa on käytetty Tekesin ja Tilastokeskuksen tietoja patenttien määristä, t&k – 

investoinneista sekä Tekel-tietokannan tietoja uusien yritysten ja innovaatioiden osalta. 

76

Toteutuneiden hankkeiden suora vaikuttavuus: 

• uudet työpaikat: 12 





Kuhmo 


300 000 

250 000 

200 000 

150 000 

100 000 

50 000 

0 






1999 

2000 

2001 

2002 

Koulutus 





Kuhmo 



4 

3 

3 

2 

2 

1 

1 

0 

Alueen vetovoimaisuus ja osaamisen 

markkinointi 

Innovaatioympäristön kehittäminen 

(investoinnit) 


(lisäarvopalvelut) 


Koulutuksen rakenteiden kehittäminen 

(aloituspaikat professuurit tms) 

1999 

2000 

2001 

2002 

Koulutus 

Osaamisen vahvistaminen (tutkimusja 

koulutuslaitosten t&k -hanke) 



Uudet yritykset ja yritysten uuden 

liiketoiminnan kehittäminen 

77

KUHMO 

Vahvuudet 

• Kansainvälisesti ja kansallisesti tunnettu 

musiikkikeskus 

• Ainoa taidealan osaamiskeskus – mahdollisuuden 

profiloitua ainutlaatuisuutensa kautta 

• Kompakti oske, joka on keskittynyt kulttuurin 

strategisen kehittämiseen 

• Toimintalinjat tukevat toisiaan seudun kannalta 

keskeiseen osaamiseen 

• Linkittyminen muihin aluekehitysohjelmiin 

(Pohjois-Suomen strategia, Tavoite 1 jne.) 

• Perinteisten Kuhmon kamarimusiikkifestivaalien 

tuoma koulutusosaaminen 

• Painotus nimenomaan musiikkiosaamisen 

levittämiseen koulutuksen avulla 

• Oppimiskeskus ja Musiikkiopisto muodostavat 

Virtuosin ja Kuhmo Median kanssa 

selkeän kokonaisuuden 

• Ei edellytä massiivista rahoitusta, investointeja 

tai riskinottoa 

Heikkoudet 

• Maantieteellinen sijainti ja pieni väestöpohja, 

rajoitetut liikenneyhteydet 

• Osaamisresurssit rakennettava alusta, 

ei paikallista pysyvää korkean tason 

musiikkikoulutusta 

• Tietoliikenneinfrastruktuurin kalleus 

• Heikko koulutusrakenne 

• Osaajien saaminen paikkakunnalle 


• Osaamispohjan laajentaminen 

• Sisältötuotantoyritykset luovat uusia työllistymismahdollisuuksia 

• Verkostoituminen (mm. Kuopion Sibelius 

Akatemia, Euregio Karelia) – muut ”pehmeät” 

osaamisalat oske:n puitteissa 

• Uudet osaamisavaukset ja koulutussovellutukset 

• Verkostojen tiivistäminen esim. Sibelius- 

Akatemian Kuopion toimipisteen kautta 

• Paikallisen koulutustarjonnan rakenteen, 

laadun ja määrän kehittäminen 

• Verkko-opetuksen kehittäminen ja kaupallistaminen 

sekä kansainvälistäminen 

• Osaajien määrätietoinen houkutteleminen 

Uhat 

• Negatiivinen nettomuutto 

• Jännitteet Kajaanin ja Kuhmon välillä 

osaamiskeskustoiminnan eteenpäin kehittämisessä 

• Osaamiskeskustoiminnan laajentaminen 

useammille ”pehmeille aloille”, 

jolloin Kuhmon ainutlaatuisuus kärsii 

• Osaamisen jääminen ulkopuolelta tuotetun 

varaan paikallisen osaamisen 

puuttuessa 

78

Soveltuvatko kehittämiseen valitut keinot ja toimenpiteet mielestänne hyvin 

tavoitteiden saavuttamiseksi? 

Koko maa 

Kuhmo 

1 2 3 4 5 6 7 

Kehittämisen keinojen ja toimenpiteiden valitsemista suhteessa tavoitteisiin voidaan pitää oikeana. 

Vastausasteikkona käytettiin asteikkoa 1-7, jossa 1= soveltuu erittäin huonosti, 4= neutraali ja 7= soveltuu 

erittäin hyvin. Vastausten keskiarvot ylittävät viiden rajan, jota voidaan pitää hyvänä keskiarvona. 
















1 2 3 4 5 6 7 

Kuhmo 

Koko maa 

Osaamiskeskuksen vaikutuksia koskevat kysymykset saivat vaihtelevia keskiarvoja. Vastausasteikkona 

käytettiin 1-7, jossa 1= ei vaikutuksia, 4= neutraali ja 7= erittäin suuri vaikutus. Monien kysymysten 

osalta keskiarvot jäivät alle koko maan keskiarvon. Keskiarvot ja vaikutus alueen omaan t&k – 

toimintaan sekä valmiuteen hyödyntää kansallisia ja EU:n T&K –resursseja olivat koko maan keskiarvoa 

suurempia. Mielenkiintoinen huomio on se, että nämä samat kysymykset saivat samalla myöskin 

korkeimmat keskiarvot vaikutusten osalta. 

Alle neljän keskiarvon, jota pidetään siis neutraalina, jäivät infrastruktuurin parantumista, yritysten 

kannattavuutta, tuotantorakenteen uudistumista ja työllisyyden paranemista koskevat keskiarvot. 

79

2.2.4 Kuopion seudun osaamiskeskus 

Osaamisalat: Lääkekehitys, agrobioteknologia, terveydenhuollon teknologia 


Ohjelmaa hallinnoi: Teknia Oy 

Strategian ydin: Uuden yritystoiminnan synnyttäminen ja olemassa olevan yritystoiminnan kasvun ja 

kansainvälistymisen edistäminen osaamisaloilla. 

Rooli: Monipuolinen, roolin ja profiilin vahvistaminen edellyttää aktiivisempaa toimintaa, teknologiavetoinen 

Alueellinen ulottuvuus: Pääosin seutukunnallinen: Kuopion seutu, Diagnostiikkaklusteri, ELO:n ja 

klusterien (Lääkeklusteri, Lääkintälaiteklusteri ja Biomateriaaliklusteri) kohdalla valtakunnallinen 

Yhteistyön toimivuus keskuksen omalla alueella: Läheisin yhteys tutkimusja yliopistomaailmaan. 

Osaamiskeskus nähdään alueella hyödyllisenä yhteistyöfoorumina alueille, koska se on mahdollistanut 

kapealle osaamisalueelle uuden yritystoiminnan syntymisen ja tukee ja yhdistää verkottamalla alueellista 

elinkeinopolitiikkaa tutkimustahojen kanssa. 

Yhteistyön toimivuus muiden keskusten kanssa: Erityisen hyvänä nähdään lääkekehityksen kohdalla, 

terveydenhuollon teknologian suhteen heikoimmin kehittynyttä 

Eri aluekehittämisvälineiden suhde: Osaamiskeskus sisältyy maakunnan kehittämisstrategiaan ja Itä- 

Suomen Tavoite 1 –ohjelmaan, joissa uudet osaamisintensiiviset ja tuotanto- ja palvelualat sisältävät 

informaatioteknologian ja Kuopion seudun hyvinvointiteknologian osaamiskeskuksen alat. Voisi sanoa, 

että strategisella tasolla yhteys tiivis, käytännön työssä yhteys ei kuitenkaan ole erityisen kiinteä. 

Aluekeskusohjelman suhteen keskimääräistä huonommin yhteensopiva. 

Osaamisalojen valinnan onnistuneisuus: Hyvä, pohjautuu alueen ja erityisesti yliopiston valitsemiin 

prioriteettialoihin. Agrobiotekniikka nähdään vaikeasti avautuvana ja (liian) tutkimuksellisesti keskittyneensä, 

yliopistolähtöisyys heikentää alueellista ankkuroitumista. 

Innovaatiokehitys: Patenttien määrän suhteen tarkasteltuna ei muutosta kokonaisuutena, myönteistä 

kehitystä bioalalla (1% 1998 8 %:iin 2001). t&k -menojen suhteen kasvu voimakasta, erityisesti bioalalla. 



Hankeprofiili 1999 - 2002: Monipuolistuva, uusien yritysten ja teknologiskeskeisyyden rinnalla kasvavaa 

huomiota alueelliseen vetovoimaisuuteen, osaamisen vahvistamiseen ja kansainvälistymiseen 


• uudet työpaikat: 192 (terveydenhuollon teknologialla selkeästi voimakkain työpaikkavaikutus 

= 142 uutta ja 165 säilytettyä) 




Hankevolyymin kehityksen suunta: Voimakkaasti kasvava 

80

Kuopio 


8 000 000 

7 000 000 

6 000 000 

5 000 000 

4 000 000 

3 000 000 

2 000 000 

1 000 000 

0 







1999 

2000 

2001 

2002 

Koulutus 







ei luokiteltu 

Kuopio 



12 

10 

8 

6 

4 

2 

0 







1999 

2000 

2001 

2002 

Koulutus 







Muu/ei luokiteltu 

81



Koko maa 

Oske yht. 




Osaamiskeskus taso 

1 2 3 4 5 

Kuopion osaamiskeskuksen osaamisalojen valintaa pidettiin melko onnistuneena. Vastausasteikkona 

käytettiin 1= erittäin epäonnistuneena, 2= jossain määrin epäonnistuneena, 3= en osaa sanoa, 4= jossain 

määrin onnistuneena ja 5= erittäin onnistuneena. Kaikkien osaamisalueiden osalta keskiarvot 

ylittivät kolmen. Akrobiotekniikan osalta keskiarvo jäi alle neljän, mutta senkin osalta keskiarvoa 

voidaan pitää hyvänä. 



Koko maa 

Oske yht. 




Osaamiskeskus taso 

1 2 3 4 5 6 7 

Kehittämisen keinot ja toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi soveltuvat hyvin keskiarvojen perusteella. 

Kaikkien osaamisalueiden osalta keskiarvot ylittävät neljän. Vastausasteikkona on siis käytetty 

asteikkoa 1-7, jossa 1= soveltuu erittäin huonosti, 4= neutraali ja 7= soveltuu erittäin hyvin. 

82
















1 2 3 4 5 6 7 

Kuopio 

Koko maa 

Osaamiskeskuksen vaikutusta alueella on pidetty myöskin melko hyvänä keskiarvojen mukaan. Työllisyyden 

parantuminen jää ainoastaan alle neljän rajan. Vastausasteikkona on siis käytetty asteikkoa 1- 

7, jossa 1= ei vaikutuksia, 4= neutraali ja 7= erittäin suuri vaikutus. 

Kuopion osaamiskeskuksen osalta vastausten keskiarvot jäävät kuitenkin koko maan keskiarvoa matalammiksi 

useimpien kysymysten osalta. Infrastruktuurin parantumista, yritysten kannattavuutta, kansainvälistymistä 

sekä elinkeinorakenteen monipuolistumista koskevien kysymysten osalta keskiarvot 

kohoavat maan keskiarvoa korkeammiksi. 

2.2.5 Lapin elämysteollisuuden osaamiskeskus 

Osaamisala: Elämysteollisuus 


Ohjelmaa hallinnoi: Lapin Elämystuotanto Oy (omistuspohja: Lapin yliopistosäätiö, 

Rovaniemen ammattikoulutuksen kuntayhtymä, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, 

Matkailun Kehitys Lappi Oy ja Lapin Matkailumarkkinointi Oy) 

Strategian ydin: Vision saavuttamiseksi (Lappi vuonna 2006 on aktiivinen, kansainvälisesti suuntautunut 

laadukkaan elämysteollisuuden johtava tuotekehitys- ja liiketoimintakeskus) toteutetaan strategiaa, 

jonka ytimessä on Elämysteollisuuden nostaminen Lapin veturitoimialaksi ja Lapista Suomen johtava 

elämysteollisuuden tuotantokeskus. Välineenä tähän pääsemisessä elämysteollisuuden toimipaikkojen, 

henkilöstön ja liikevaihdon kasvattaminen ja kansainvälistyminen 

Rooli: Verkostojen rakentaja ja yhteistyön kehittäjä – erityisesti matkailun osalta osaamiskeskus on 

tehokkaasti rakentanut yhteyksiä alueen strategiatoiminnan kokonaisuuteen, elämysteollisuuden tietty 

”hahmottumattomuus” osaamisalana ollut rasitteena. 16 Taloudellisen toiminnan ja osaamisen kehittä- 

16 Elämysteollisuus on kokonaisuutena tunnetumpi käsite kansainvälisesti kuin kansallisesti ja tästä johtuen keskuksen 

roolia on toiminnan alkuvaiheessa leimannut myös toimialan tunnetuksi tekeminen. Siirtymä tuotanto- ja 

palvelutaloudesta elämystalouteen edellyttää melko radikaalia ajattelutavan muutosta sekä kuluttajien että erityisesti 

päättäjien keskuudessa. Ks. esim. Pine & Gilmore 1999. 

83

misen osalta osaamiskeskustoiminta pohjautuu kuitenkin edelleen pitkälti perinteiselle tuotanto- ja 

palvelutaloudelle, elämystalouden yhteensovittaminen ohjelman tavoitteiden ja toimintamallien kanssa 

on vielä alkuvaiheessa. Osaamisen tuotteistaminen vaatii lisähuomiota. Aluevetoinen rooli. 

Alueellinen ulottuvuus: Maakunnallinen: Lapin lääni, osin koko Pohjois-Suomi 

Yhteistyön toimivuus keskuksen omalla alueella: Hyvä. Lapin elämysteollisuuden osaamiskeskus 

on tehnyt Lapin elämysteollisuuden strategian vuosille 2001 – 2006 yhdessä sidosryhmien kanssa. 

Lapin elämysteollisuuden osaamiskeskus on ollut myös mukana työstämässä Pohjois-Suomen strategiapäivitystä 

ja Rovaniemen seudun aluekeskusohjelmaa. 

Yhteistyön toimivuus muiden keskusten kanssa: Toistaiseksi melko heikko, vaikkakin joitakin yksittäisiä 

hankkeita on toteutettu. Keskuksen antamien tietojen mukaan LEO:n järjestämien tilaisuuksien 

rahoitukseen on esim. vuonna 2001 osallistunut 6 kansallista partneria. 

Eri aluekehittämisvälineiden suhde: Lapissa ja Rovaniemen seudulla elämystuotanto on valittu yhdeksi 

tärkeimmistä painopistealoista ja tämä strateginen valinta näkyy kautta linjan. Esimerkiksi syksyllä 

2001 valmistuneessa Pohjois-Suomen strategiassa elämysteollisuus on määritelty yhdeksi painopistealueeksi 

ja strategiassa todetaan, että Pohjois-Suomen yhteistyössä vahvistetaan Lapin elämysteollisuuden 

osaamiskeskuksen roolia niin, että se saa vastuuta koko Pohjois-Suomen elämystuotannon 

ja matkailun kehittämisestä. Tämän alueellisen roolin voi katsoa liittyvän läheisesti kansalliseen osaamisalavalintaan: 

OSKE-status antaa Lapin strategiavalinnalle eräänlaisen ”kansallisen siunauksen”. 

Vaikka strategian tasolla yhteensopivuus toimii, ongelmia aiheuttavat erityisesti EU-ohjelmien epäjoustaviksi 

koetut rahoitusmallit. Tässä suhteessa OSKE:n ”hyväksi käytännöksi” Lapin OSKEn toimesta 

nimetty hankerahoitusmalli on toimiva idea. 

Osaamisalojen valinnan onnistuneisuus: Hyvä siinä suhteessa, että matkailu on itsestään selvästi 

Lapin ykkösala (toisaalta 1994-98 kokemukset matkailun verkosto-osaamiskeskuksesta osoittivat 

osaamiskeskusmallin toimivan paremmin alueellisesti ankkuroituna). Median ja design –puolen kohdalla 

liiketoiminnan vähäisyys ja paikallisen osaamisen ja markkinoiden rajallisuus vaikeuttavat tilannetta. 

Toimipaikat, henkilöstö ja liikevaihto ovat kuitenkin olleet kasvusuunnassa, joten kyse on tulevaisuuden 

kasvuun panostamisesta. Kansainvälisyys on osaamisalalle keskeinen edellytys ja vaikka 

ohjelman rahoitukseen ei ole suuntautunut kansainvälistä rahoitusta, toteutettujen hankkeiden ja koulutusosioiden 

kohdalla kansainvälisiä partnereita ja ulkomaisia kouluttajia on ollut kiitettävän runsaasti 

(n. 40 kpl). 

Innovaatiokehitys: Patenttien suhteen ei tapahtunut muutosta (1 % valtakunnallisesta kokonaisuudesta), 

T&K-menojen suhteen suunta kasvava (vuodesta 1995 vuoteen 2000 kasvua n. 30 miljoonasta 

eurosta 40:een). 

Vuosien 1999 - 2002 hankevolyymi: 5 (912 198 euroa) 


Hankeprofiili 1999 - 2002: Liikkeellelähtövaiheelle tyypillisistä yhteistyö- ja klusterihankkeista ja 

osaamiskeskustoiminnan kehittämisestä lisähuomiota koulutukseen ja kansainvälistymiseen 







84

Lappi 


10 000 000 

9 000 000 

8 000 000 

7 000 000 

6 000 000 

5 000 000 

4 000 000 

3 000 000 

2 000 000 

1 000 000 

0 







Koulutus 




1999 

2000 

2001 

2002 




ei luokiteltu 

Lappi 



16 

14 

12 

10 

8 

6 

4 

2 

0 







Koulutus 




1999 

2000 

2001 

2002 




Muu / ei luokiteltu 

85



Koko maa 

Lappi 

1 2 3 4 5 6 7 

Lapin elämysteollisuuden osaamiskeskuksen kehittämisen keinot ja tavoitteet koetaan soveltuviksi 

tavoitteiden saavuttamisen osalta. Vastausasteikkonahan on siis käytetty asteikkoa 1-7, jossa 1= soveltuu 

erittäin huonosti, 4= neutraali ja 7= soveltuu erittäin hyvin. Vastausten keskiarvo jää hieman koko 

maan keskiarvoa pienemmäksi, mutta sitä voidaan pitää kuitenkin suhteellisen hyvänä. 
















1 2 3 4 5 6 7 

Lappi 

Koko maa 

Osaamiskeskuksen vaikutukset koetaan vaihtelevasti alueella. Vastausasteikkona on siis käytetty asteikkoa 

1-7, jossa 1= ei vaikutuksia, 4= neutraali ja 7= erittäin suuri vaikutus. Verrattuna koko maan 

keskiarvoihin jää osaamiskeskusta koskevat keskiarvot lähes kaikissa kysymyksissä alle maan keskiarvojen. 

Vaikutus koulutustarjonnan sisältöön on ainoastaan koko maan keskiarvoa korkeampi. Vaikutus 

työllistymisen paranemiseen jää kaikkein alhaisimmaksi keskiarvoksi. Toisaalta se jää myös 

muiden osaamiskeskusten osalta matalalle tasolle. Alle neljän keskiarvon jäävät työttömyyden parantamisen 

lisäksi kysymykset koskien infrastruktuurin parantumista, yritysten kannattavuutta, kilpailukykyä 

sekä tuotantorakenteen uudistumista. Toisaalta näiden kysymyksien keskiarvot ovat jääneet 

myös muiden osaamiskeskuksien osalta melko mataliksi. 

86

2.2.6 Länsi-Suomen osaamiskeskus 

Osaamisalat: Energiatekniikka ja -talous 


Ohjelmaa hallinnoi: Teknologiakeskus Oy Merinova Ab 

Strategian ydin: Energia-alan tiedon ja osaamisen hyödyntäminen teknologiaperustamisen yritystoiminnan 

synnyttämiseksi ja kehittämiseksi yhteistyössä alan yritysten, korkeimman opetuksen ja tutkimuksen 

sekä julkisen sektorin kanssa. 

Rooli: Suhteellisen monipuolinen, verkoston rakentaminen ja osaamisen tuotteistaminen edellyttää 

lisähuomiota, teknologiavetoinen 

Alueellinen ulottuvuus: Ylimaakunnallinen: Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan 

maakuntiin kuuluvat kunnat. Valtakunnallisesti Jyväskylä, Pori, Tampere, Oulu, Varkaus, Helsinki ja 

Espoo. 

Yhteistyön toimivuus keskuksen omalla alueella: Kohtuullisen onnistunut. 

Yhteistyön toimivuus muiden keskusten kanssa: Kohtuullisen onnistunut -yhteistyö lisääntynyt. 

Eri aluekehittämisvälineiden suhde: OSKE:a kehitetty enemmän osaamisalalähtöisenä kuin alueellisena 

mallina. Erityisesti Aluekeskusohjelman ja OSKE:n vuorovaikutus ja koordinaatio heikko. 

Osaamisalojen valinnan onnistuneisuus: Hyvä – hyödynnetään onnistuneesti alueen teollista osaamista 

ja yhteys alueen suuryrityksiin läheinen. Vaasan seutukunnan energiatekniikan osaamiskeskittymä 

valtakunnallisesti merkittävä, mutta ongelmana se, että yliopistotason tutkimus ja koulutus alueella 

vielä suhteellisen heikosti kehittynyttä. Ohjelman puitteissa on kyetty hyödyntämään olemassa 

olevia resursseja tehokkaammin ja yhteistyötä kehittäen, mutta uusien resurssien mobilisointi on ollut 

vaikeampaa. Tutkimuksellinen tulevaisuussuuntautunut ote vaatii lisähuomiota. 

Innovaatiokehitys: Patenttien suhteen ei muutosta kokonaistarkastelussa, energia-alalla osuus laskeva 

(1998 14 %, 2001 4%). T&k –menojen suhteen tarkasteltuna myönteistä kasvua (n. 51 miljoonaa 

euroa 1995, 2000 kasvanut n.80:een). 

Vuosien 1999 - 2002 hankevolyymi: 18 (3 039 303 euroa) 


Hankeprofiili 1999 - 2002: Toimijoiden yhteistyön ja klusteripohjaisen kehittämisen rinnalla huomiota 

alueelliseen vetovoimaisuuteen ja uusien yritysten tukemiseen (Luokittelemattomien hankkeiden 

osuus suhteellisen korkea, mikä vaikeuttaa profilointia. 







87

Vaasa 


3 000 000 

2 500 000 

2 000 000 

1 500 000 

1 000 000 

500 000 

0 





Koulutus 

Muu 



1999 

2000 

2001 

2002 





ei luokiteltu 

Vaasa 



12 

10 

8 

6 

4 

2 

0 





Koulutus 



1999 

2000 

2001 

2002 






88

Vahvuudet 

Länsi-Suomen osaamiskeskuksen teknologinen osaaminen 

Energiatekniikka 

- Toimiva yhteistyö energia-alan teknologian 

johtajiin yrityspuolella, yksittäisiä kontakteja 

tutkimuslaitoksiin 

- Teknologian ja ympäristön vuorovaikutusten 

pohtiminen ja näkyvyys myös hankkeissa 

- Perinteisillä teknologioilla maailman johtavaa 

asiantuntemusta, teknologioita kyetty 

viemään eteenpäin ja kehittämään kilpailukykyisiksi 

- Alueen yrityksissä energiateknologisia innovaatioita 


- Luodun yhteistyöverkoston tuominen 

myös korkeakoulujen saataville (yliopisto, 

ammattikorkeakoulu) 

- Alueen ulkopuoliseen tutkimusmaailmaan 

verkottumisen vahvistaminen ja 

kontaktien hyödyntäminen laajemmin 

luotaessa alueen uusille yrityksille ja tutkimuslaitoksille 

sekä korkeakouluille 

verkostoa 

- Innovatiivisen ympäristön ylläpito (yrityksissä) 

jatkossa – tätä tukee verkottuminen 

tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen 

kanssa 

Heikkoudet 

- Toiminnan pitkäjänteisyys: paljon yritysprojekteja, 

joissa haetaan ratkaisuja lyhyellä 

tähtäimellä. Ratkaisujen hakeminen pitkällä 

tähtäimellä jäänyt vähemmälle huomiolle; 

pitkän tähtäimen teknologiset ratkaisut, 

mikä on se (ympäristöystävällinen) 

teknologiaratkaisu, jota tulevaisuudessa 


- Uusien innovatiivisten energiateknologioiden 

kehittäminen alueen teollisuudessa 

- Verkottuminen alueelle etabloituvien uusien 

Uhat 

- Jatkossa takertuminen vanhoihin energiateknologioihin 

ja pelkästään niiden toiminnan 

tehostamiseen 

- Kärkiaseman menettäminen kun muualla 

maailmassa siirrytään uusiin teknologioihin 

- OSKE hyvin yritysvetoinen ja siten suhdanneherkkä 

muutokset yrityskentässä 

ja näiden tuotekehityksessä 


- Perustutkimustyyppiseen tutkimukseen 

satsaaminen; energiateknologioiden tulevaisuuskartoitus 

riippumatta yritysten 

tämän hetkisistä käsillä olevista tarpeista 

ja mahdollisuuksista 


- Alueen teollisuuden tuotekehitysinnostuksen 

varmistaminen 


- Alueen yrityksissä suuntaudutaan jo nyt 

voimakkaasti uusiutuviin energioihin: 

tuuli- ja biovoimalaitokset (sekä uusiutuvalla 

polttoaineella toimivat mäntämoottorit, 

että biokattilat) 

- Entistä kiinteämpi verkottoituminen (alueen 

ulkopuoliseen) tutkimus ja korkeakoulumaailmaan 

ja tämän verkottoitumisen 

tuominen yrityksiin (henkilötasolle) 

takaa osaamisen säilymisen alueen 

yrityksissä 

89



Koko maa 

Länsi-Suomi 

1 2 3 4 5 6 7 

Kehittämisen keinot ja toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi soveltuvat myös Länsi-Suomen osalta 

melko hyvin vastausten keskiarvon perusteella. Asteikko on siis 1-7, jossa 1= soveltuu erittäin huonosti, 

4= neutraali ja 7= soveltuu erittäin hyvin. Vastausten keskiarvo jää hieman koko maan keskiarvoa 

pienemmäksi, mutta sitä voidaan pitää kuitenkin suhteellisen hyvänä. 
















1 2 3 4 5 6 7 

Länsi-Suomi 

Koko maa 

Vaikutukset Länsi-Suomen osaamiskeskuksen alueella ovat keskiarvojen mukaan hyviä. Vaikkakin 

koko maan keskiarvot ylittävät useimpien kysymyksien osalta Länsi-Suomen keskiarvot, ovat Länsi- 

Suomen keskiarvot yli neljän. Vastausasteikkohan on 1-7, jossa 1= ei vaikutuksia, 4= neutraali ja 7= 

erittäin suuri vaikutus. Neljän ylittäviä keskiarvoja voidaan pitää hyvinä. Mielenkiintoinen huomio on 

se, että yritysten kannattavuutta ja työllisyyden parantumista koskevat keskiarvot ovat koko maan 

keskiarvoja suurempia. Näin ei ole muiden osaamiskeskusten osalta. Lisäksi kilpailukykyä, koulutustarjonnan 

sisältöjä sekä osaamisen ja teknologian tason kasvua koskevat vaikutukset ylittävät maan 

keskiarvot. 

90

2.2.7 Oulun seudun osaamiskeskus 

Osaamisalat: Tietoteollisuus, lääketieteen tekniikka ja biotekniikka 


Ohjelmaa hallinnoi: Technopolis Oulu Oyj 

Strategian ydin: Kehittää menestyvien yritysten kautta Oulun seudun tietoja hyvinvointiyhteiskuntaa 

entistäkin vahvemmaksi. 

Rooli: Monipuolinen, verkostojen rakentajan ja yhteistyön kehittäjän roolit korostuvat erityisesti. Oulun 

Teknologiakeskuksen veturirooli Pohjois-Suomen kannalta on tunnettu ja tunnustettu, osaamiskeskustoiminta 

on tästä näkökulmasta lisäresurssi. Osaamisen tuotteistaminen ja projektien synnyttäminen 

suhteellisesti vähäisemmässä roolissa kuin muut roolit. 

Alueellinen ulottuvuus: Ylimaakunnallinen: Pohjois-Suomi, Multipolis-verkoston kautta rajat ylittävä, 

liiketaloudellisin mittarein erityisesti tietotekniikan osalta valtakunnallinen 

Yhteistyön toimivuus keskuksen omalla alueella: Hyvä. Oulun seudun osaamiskeskusohjelma toteuttaa 

Oulun seudun elinkeinostrategiassa, aluekeskusohjelmassa sekä Pohjois-Suomen strategiassa 

määriteltyjä strategisia kärkihankkeita. 

Yhteistyön toimivuus muiden keskusten kanssa: Yhteistyön ei katsota lisääntyneen merkittävästi 

kuluvalla ohjelmakaudella. Verrattaessa kaikkiin keskuksiin kuitenkin suhteellisen kehittynyt, esim. 

Global Software II, jolla keskitytään OSKE-ohjelman perustavoitteisiin: kansainvälistä huipputasoa 

edustavan teknologiaosaamisen viemiseen ulkomaan markkinoille. Ohjelmaa toteutetaan Jyväskylän, 

Tampereen, Oulun ja Uudenmaan osaamiskeskusten yhteistyönä. 

Eri aluekehittämisvälineiden suhde: Toimiva. Sekä Pohjois-Suomen strategia, Maakuntasuunnitelma, 

Oulun seudun kehittämisohjelma, Aluekeskusohjelma että OSKE samoilla linjoilla. 

Osaamisalojen valinnan onnistuneisuus: Hyvä. Hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla sekä 

alueen yritysten että yliopisto-/tutkimusyhteisöjen vahvuuksia aloilla, joissa aitoa huippuosaamista ja 

onnistunutta kansainvälistymistä. 

Innovaatiokehitys: Patenttien suhteen prosentuaalisesti pientä kasvua (6% 1998, 2001 7%). Erityisen 

myönteistä kehitys energia-alalla (0% 1998, 2001 8%) ja tietoteollisuudessa 13% 1998, 2001 16 %). 

t&k –menot lähes kolminkertaistuneet vuodesta 1995 vuoteen 2000 (182,2 meuro 1995, 511 meuro 

2000). 



Hankeprofiili 1999 - 2002: Teknologiapainotteinen kautta linjan, tulevaisuuden ennakointiin, uusiin 

yrityksiin ja teknologiansiirtoon erityistä huomiota. 


• uudet työpaikat: 2755 (Tietoteollisuus hallitseva työpaikkavaikutuksien 

kannalta = 2450 uutta ja 801 säilytettyä työpaikkaa) 





91

Oulu 


45 000 000 

40 000 000 

35 000 000 

30 000 000 

25 000 000 

20 000 000 

15 000 000 

10 000 000 

5 000 000 

0 







2000 

2001 

2002 

Koulutus 







ei luokiteltu 

Oulu 



30 

25 

20 

15 

10 

5 

0 






2000 

2001 

2002 


Koulutus 








92

Kuinka onnistuneena pidätte tämän osaamiskeskuksen 

osaamisalojen valintaa? (asteikolla 1-5) 

Koko maa 

Oske yht. 


Lääketieteen teollisuus ja 

biotekniikka 


1 2 3 4 5 

Oulun seudun osaamiskeskuksen osalta osaamisalojen valintoja on pidetty hyvinä. Vastausten keskiarvot 

ylittivät kaikkien osaamisalojen kohdalla kolmen. Vastausasteikkona käytettiin siis 1= erittäin 

epäonnistuneena, 2= jossain määrin epäonnistuneena, 3= en osaa sanoa, 4= jossain määrin onnistuneena 

ja 5= erittäin onnistuneena. 



Koko maa 

Oske yht. 




1 2 3 4 5 6 7 

Kehittämiseen valitut keinot ja toimenpiteet soveltuivat myös Oulun seudun osalta hyvin. Maan keskiarvo 

ylitettiin kaikkien osaamisalojen kohdalla. Kaikki osaamisalueet ylittivät viiden rajan. Vastausasteikko 

oli siis 1-7, jossa 1= soveltuu erittäin huonosti, 4= neutraali ja 7= soveltuu erittäin hyvin. 

93
















1 2 3 4 5 6 7 

Oulu 

Koko maa 

Vaikutusten osalta keskiarvot ovat hyviä. Huomattavaa on se, että Oulun seudun keskiarvot ylittävät 

kaikkien muiden kysymysten kohdalla maan keskiarvot, lukuun ottamatta koulutustarjonnan sisältöjä. 

Eroja maan keskiarvoon on jonkin verran alueen t&k –toiminnan, kilpailukyvyn, tuotantorakenteen 

uudistumiseen ja työllisyyden parantumiseen liittyvien vaikutusten keskiarvoissa. Mielenkiintoista on 

etenkin työllisyyden parantumista koskevan vaikutuksen ero, jonka suhteen Oulu on selkeä poikkeus 

keskusten joukossa positiivisen arvionsa suhteen. 

94

2.2.8 Pohjois-Karjalan osaamiskeskus 

Osaamisalat: Muovi ja metalli, puuteknologia ja metsätalous 


Ohjelmaa hallinnoi: Joensuun Tiedepuisto Oyj 

Strategian ydin: Kansainvälisesti menestyvien yritysten synnyttäminen ja kehittäminen edistämällä 

osaamisen ja uuden teknologian käyttöönottoa sekä luomalla uusia yhteistyömalleja yritysten, tutkimuslaitosten 

ja oppilaitosten kesken. 

Rooli: Oman määritelmän mukaisesti lähinnä verkostojen rakentaja ja yhteistyön kehittäjä (+tietoisuuden 

kasvattaja ja ”neutraali sparrauspartneri”). Kuitenkin verkostojen rakentaminen edellyttää yhä 

lisähuomiota, samoin kuin osaamisen tuotteistaminen. Luonteeltaan aluevetoinen. 

Alueellinen ulottuvuus: Maakunnallinen, kehityssuunta entistä enemmän kohti ylimaakunnallisuutta: 

Itäinen Suomi (Kainuu, Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Etelä-Savo, Etelä-Karjala, Päijät-Häme) 

Yhteistyön toimivuus keskuksen omalla alueella: Hyvä. Puugia esim. on ollut tiiviisti valmistelemassa 

Josekin (Joensuun seudun elinkeinoyhtiö) kanssa Joensuun seudun puutuotealan kehittämisen 

strategiaa ja valmistellut maakunnan yhteistyöryhmälle keskeisten toimialan yritysten kanssa toimenpideohjelmaa 

Tavoite 1-rahoituksen tehokkaaksi kohdentamiseksi. 

Yhteistyön toimivuus muiden keskusten kanssa: Lisääntynyt, mutta yhä varsin vähäistä. Esim. Puualan 

verkosto-osaamiskeskuksen kanssa lisäyhteistyötä kaivattaisiin. 

Eri aluekehittämisvälineiden suhde: Läheinen ja toimiva. 

Osaamisalojen valinnan onnistuneisuus: Hyvä. Osaamisalat perustuvat alueen metsätalouden ja 

metsäteollisuuden vahvaan perinteeseen, jota on vahvistanut metsäopetuksen (yliopisto, AKK) ja tutkimuksen 

(METLA, Euroopan metsäinstituutti) jatkuva kehittäminen; toisaalta ’uusiin’ kehittyviin 

yritysaloihin, joita erityisesti muoviteollisuus edustaa. Nämä alat ovat alueen innovaatioympäristön 

ydin ja samalla osa valtakunnallista klusteria. 

Innovaatiokehitys: Patenttien määrällä tarkasteltuna ei oleellista muutosta valituilla osaamisaloilla 

(1%). 17 T&k-investointien osalta kasvu vuodesta 1995 vuoteen 2000 on ollut tasaisesti myönteistä (n. 

20%). 



Hankeprofiili 1999 - 2002: Teknologiapainotteinen, lisähuomiota on kiinnitetty kauden edetessä enenevässä 

määrin myös koulutushankkeisiin 

Toteutuneiden hankkeiden suora vaikuttavuus 18 






17 

18 

Muista toimialoista energia-alalla myönteistä kehitystä (0% 1998, 4% 2001). 

Vaikututtavuus on jakautunut varsin tasaisesti osaamisalojen välille, uusien tuotteiden kannalta muovi ja metalli 

selvästi vaikuttavampi = 142, uusia yrityksiä puuteknologian ja metsätalouden alalla puolestaan enemän 

= 12 

95

Vahvuudet 

• Osaamisalat edustavat seudun sekä perinteisiä 

(puu ja metalli) että uusia (muovi) 

kasvualoja, jotka puolestaan edustavat 

suurta osaa alueiden liiketoimintarakenteesta 

• Nivoutuvat kiinteästi alueen muihin kehittämisohjelmiin 

• Alueellisten toimijoiden sekä OSKEn 

johdon sitoutuminen toteutukseen vahvaa 

• Metsätiedekunta ja ammattikorkeakoulu 

vahvistettuna metsäntutkimuksen osaamisella 

(Metla ja Euroopan metsäinstituutti) 

tekevät seudusta maan ’metsäpääkaupungin’ 

• Perusta osaamisketjulle koulutuksesta 

(AMK, yliopisto) tuotantoon ja tuotteistamiseen 

olemassa 

• Tarvittava infrastruktuuri olemassa (rakennukset 

ja laitteet, teknologia- ja tietoresurssit) 

• Strategisesti merkittäviä rekrytointeja 

viime aikoina 

• Vahva pohjois-karjalainen identiteetti 

(resurssi myös rekrytoinneissa?) 


• Kansainvälistäminen 

• Kansallinen klusterikeskeinen verkottuminen 

• Ammattitaitoisen työntekijöiden saatavuuden 

turvaaminen 

• Asuinympäristön viihtyvyyteen ja asuntojen 

saatavuuteen investoiminen 

• Paluumuuton aktiivinen edistäminen 

• Pk-yritys ja alihankintatoiminnan tukeminen 

(esim. toimitilat/hautomo) 

• Olemassa olevan pk-yritystuntemuksen 

kanavoiminen yrityskentän kannalta mielekkäiksi 

hankkeiksi (Osaava Pohjois- 

Karjala -lähtökohta) 

• Metsäntutkimuksen laajeneminen Metlan 

laajennuksen kautta 

• Monipuolinen soveltava tutkimus 

tuotteistettavissa 

• Ympäristöosaamisen hyödyntäminen 

metsätaloudessa ja –teollisuudessa 

• Aluekehittämisen asiantuntemusta Joensuun 

yliopiston kautta 

• Uusien tutkimusyksikköjen (ja alihankintaverkostojen) 

perustaminen (mm. Pokatlinjaus); 

kiinteä yhteistyö LTTK:n ja 

Kaakkois-Suomen OSKEn kanssa, yhteydet 

muihin itä-suomalaisiin OSKEihin 

Heikkoudet 

• Alueen houkuttelevuus 

• Pieni pk-yrityssektori 

• Metallialan imago 

• Kaksi erillään olevaa (myös fyysisesti) 

osaamisalaa 

• Seudulla ei Teknillisen korkeakoulun 

opetusta eikä VTT:llä edustusta 

• Kemiantutkimuksen ja kemistikoulutuksen 

hyödyntäminen muoviteollisuudessa 

ei kaikin osin optimoitu 

• Johtajapotentiaalin vähäisyys 

Uhat 

• Yritysrahoituksen ja teknologiarahoituksen 

keskittyminen suurempiin keskuksiin 

• Kouluttautuneiden poismuutto 

• Julkisen tutkimusrahoituksen heikkeneminen 

96

Joensuu 


16 000 000 

14 000 000 

12 000 000 

10 000 000 

8 000 000 

6 000 000 

4 000 000 

2 000 000 

0 







1999 

2000 

2001 

2002 

Koulutus 

Muu 







ei luokiteltu 

Joensuu 



18 

16 

14 

12 

10 

8 

6 

4 

2 

0 




1999 

2000 

2001 

2002 

Koulutus 




97

Kuinka onnistuneena pidätte tämän osaamiskeskuksen 

osaamisalojen valintaa? (asteikolla 1-5) 

Koko maa 

P-Karjala yht. 


Muovitekniikka ja 



1 2 3 4 5 

Pohjois-Karjalan osaamiskeskuksen osaamisalojen valintaan ollaan tyytyväisiä. Vastausasteikolla 1-5, 

jossa 1= erittäin epäonnistuneena, 2= jossain määrin epäonnistuneena, 3= en osaa sanoa, 4= jossain 

määrin onnistuneena ja 5= erittäin onnistuneena keskiarvot ylittivät osaamisalojen osalta neljän. 



Koko maa 


Puuteknologia ja 

metsätalous 

Muovitekniikka ja 



1 2 3 4 5 6 7 

Kehittämiseen soveltuvien keinojen ja toimenpiteiden tavoittamisen saavuttamisen suhteen ollaan 

kyselyn perusteella tyytyväisiä. Muovitekniikan ja työvälinevalmistuksen keskiarvo oli muita osaamisaloja 

parempi. Vastausasteikko oli siis 1-7, jossa 1= soveltuu erittäin huonosti, 4= neutraali ja 7= 

soveltuu erittäin hyvin. 

98
















1 2 3 4 5 6 7 

P-Karjala 

Koko maa 

Vaikutuksiin osaamiskeskusalueella ollaan myös tyytyväisiä. Keskiarvot ylittävät kaikkien kysymysten 

kohdalla neljän. Vastausasteikkohan on 1-7, jossa 1= ei vaikutuksia, 4= neutraali ja 7= erittäin 

suuri vaikutus. Huomattavaa on se, että useimmiten koko maan keskiarvot jäävät osaamiskeskuksen 

keskiarvoa pienemmiksi. Pientä eroa koko maan keskiarvon ja osaamiskeskuksen keskiarvon välillä 

syntyy kansainvälistymisen osalta. Koko maan keskiarvo on siinä suurempi. 

99

2.2.9 Päijät-Hämeen osaamiskeskus 

Osaamisalat: Muotoilu, laatu- ja ympäristöteknologia 


Ohjelmaa hallinnoi: Neopoli Oy 

Strategian ydin: Osaamisen ja alueellisen kehittämisen vahvistaminen kolmella tavoitealueella: Tieto- 

ja osaamisintensiivisyyden lisääminen alueen yrityksissä ja muissa organisaatioissa; Muotoilu-, 

laatu- ja ympäristöosaamisen siirto yritysten ja alueen kehityksen voimavaraksi; Alueella toimivien 

yliopistojen, korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja yritysten verkostoitumisen ja yhteistoiminnan edistäminen 

Rooli: Monipuolinen, projektien synnyttäjän rooli korostuu. 

Alueellinen ulottuvuus: Maakunnallinen: Päijät-Hämeen maakunta 

Yhteistyön toimivuus keskuksen omalla alueella: Hyvin onnistunut. 

Yhteistyön toimivuus muiden keskusten kanssa: Parantamisen varaa on, kansallinen verkottuminen 

vaatii lisähuomiota. 

Eri aluekehittämisvälineiden suhde: Toimiva, rinnakkain kehitetty. Osaamiskeskus on ollut keskeisesti 

mukana muiden aluekehittämisen strategioiden ja -ohjelmien (maakuntastrategia, kaupungin 

elinkeinostrategia, Aluekeskusohjelma jne.) valmistelussa. Vuoden 2001 maakuntasuunnitelmassa 

esim. osaaminen on nostettu ykkösteemaksi. OSKEa ja aluekeskusohjelmaa myös koordinoi sama 

organisaatio. 

Osaamisalojen valinnan onnistuneisuus: Hyvä. Erityisesti muotoiluosaamisessa vahva perinne alueella. 

Henkilöstön määrällä arvioituna alueen oske-klusteri on erittäin merkittävä ja liikevaihdon muutos 

positiivinen. 

Innovaatiokehitys: Patenttien suhteen hienoista kasvua (2% 1998, 3%2001), Kasvualoja monipuolisesti 

koneenrakennus, logistiikka, hyvinvointi). Vuosien 1995 ja 2002 välillä t&k –investoinnit ovat 

yli kaksinkertaistuneet ja maakuntatasolla tarkasteltuna suhteellinen kasvu on ollut voimakkainta koko 

Suomessa vuosien 1998 ja 2000 välillä. 



Hankeprofiili 1999 - 2002: Liikkeellelähtövaiheelle tyypillistä keskittymistä läpi kauden osaamiskeskustoiminnan 

kehittämiseen, lisähuomiota myös liiketoimintaosaamisen kehittämiseen 







100

Lahti 


3 500 000 

3 000 000 

2 500 000 

2 000 000 

1 500 000 

1 000 000 

500 000 

0 





Koulutus 

1999 

2000 

2001 

2002 






ei luokiteltu 

Lahti 



10 

9 

8 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

0 





Koulutus 

1999 

2000 

2001 

2002 

Osaamisen vahvistaminen (tutkimusja koulutuslaitosten t&k - 

hanke) 






101

Soveltuvatko kehittämiseen valitut keinot ja toimenpiteet mielestänne 

hyvin tavoitteiden saavuttamiseksi? 

Koko maa 

Päijät-Häme 

1 2 3 4 5 6 7 

Kehittämiseen valitut keinot ja toimenpiteet soveltuvat melko hyvin tavoitteiden saavuttamiseen. Tätä 

päätelmää tukee vastauksien keskiarvo, joka ylittää neljän. Vastausasteikko oli siis 1-7, jossa 1= soveltuu 

erittäin huonosti, 4= neutraali ja 7= soveltuu erittäin hyvin. 




yleiseen vetovoimaisuuteen? 

omaan t&k -toimintaan? 

yritystoiminnan innovatiivisuuteen? 










1 2 3 4 5 6 7 


Koko maa 

Vastausasteikolla 1-7, jossa 1= ei vaikutuksia, 4= neutraali ja 7= erittäin suuri vaikutus voidaan 

vaikutuksia osaamiskeskuksen alueella pitää melko hyvinä, sillä keskiarvot ylittävät lähes 

kaikkien kysymysten osalta neljän. Koko maan keskiarvot ylittävät osaamiskeskuksen 

keskiarvot useimmissa kohdissa. Mielenkiintoinen ero näkyy strategisen suunnittelun kehittämistä 

koskevan kysymyksen osalta, jossa osaamiskeskuksen keskiarvo ylittää koko maan 

keskiarvon ja on samalla positiivisin keskiarvo kaikkien kysymysten osalta. 

102

2.2.10 Satakunnan osaamiskeskus 

Osaamisalat: Materiaaliteknologia, etäteknologia 


Ohjelmaa hallinnoi: PrizzTech Oy 

Strategian ydin: Yritysten kansainvälisen kilpailukyvyn parantaminen; investointien saaminen maakuntaan 

ja globaalisti kilpailukykyisten uusien liiketoimintojen kehittäminen 

Rooli: Koordinaattori, verkostojen rakentaja ja yhteistyön kehittäjä, myös strategian kehittäjä (ks. 

yhteistyöulottuvuus.) Myös projektien synnyttämisessä aktiivinen. 

Alueellinen ulottuvuus: Maakunnallinen: Satakunta, alkuvaiheessa korostunut myös seutukunnallisuus 

(Porin seutukunta, Karhukunnat ja Rauma). 

Yhteistyön toimivuus keskuksen omalla alueella: Erittäin hyvä. Maakunnassa mainitaan usein vallitsevan 

”tahtotilan”, joka ikään kuin on saatu artikuloitua osaamiskeskuksen kautta. PrizzTech Oy on 

täyttänyt alueellisella tasolla innovaatioaktivoinnin alalla tyhjiötä ja synnyttänyt maakunnan innovaatioympäristöön 

osaamiskeskusohjelmaa tukevia toimintoja. 

Yhteistyön toimivuus muiden keskusten kanssa: Lisännyt yhteistyötä, jonkin verran projektiyhteistyötä 

(esim. Foodwest Oy:n ja Merinova Oy:n kanssa), joskin pienten keskusten välistä yhteistyötä 

hankaloittavat kilpailunäkökohdat. Etäteknologian alalla onnistuttu tässä materiaalitekniikkaa paremmin. 

Eri aluekehittämisvälineiden suhde: Läheinen – sekä Tavoite 2, Aluekeskusohjelma että Satakunnan 

Teknologiastrategia nostettu tässä esiin tärkeänä. Porin kaupungin ja Satakuntaliiton voimakas sitoutuminen 

ohjelmaan edellytys toiminnalle. PrizzTech Oy on saanut enenevää vastuuta maakunnan kehittäjäorganisaationa 

ja ollut mukana aluekeskusohjelmien, maakunnan elinkeinostrategioiden sekä 

maakunnan ja korkeakoulujen teknologiastrategioiden valmistelussa ja toteutuksessa. Aluekeskusohjelman 

ja OSKE:n yhteensopivuutta osaltaan tukee se, että PrizzTech Oy on toteuttamassa sekä Porin 

kaupunkiseudun että Rauman seudun aluekeskusohjelman ja Rauman seudun aluekeskusohjelmaa. 19 

Sisällöllisesti aluekeskusohjelman lisäarvo on tosin hieman epäselvä ottaen lisäksi huomioon OSKE:n 

korkean alueellisen profiilin. 

Osaamisalojen valinnan onnistuneisuus: Pidetään alueella erittäin onnistuneena – yhdistellään alueen 

selkeää huippuosaamista ja innovatiivisuutta. Perinteisillä teollisuusaloilla rasitteena henkilöstön 

ja liikevaihdon hidas kasvu, mutta hyvinvointisektorilla henkilöstö ja liikevaihto kasvussa. 

Innovaatiokehitys: Patenttien määrillä tarkasteltuna hienoista kasvua tapahtunut (1% 1998, 2 % 

2001), myönteistä kehitystä erityisesti koneenrakennuksen ja logistiikan alalla). T&k –investointien 

suhteen kasvu samoin myönteistä (19% vuodesta 1998 vuoteen 2000) 



Hankeprofiili 1999 - 2002: Liikkeellelähtövaiheelle tyypillisistä hankkeista (toimijoiden yhteistyö ja 

klusteripohjainen kehittäminen sekä Osaamiskeskustoiminnan kehittäminen) teknologiapainotteisempaan 

suuntaan 







19 Prizz Tech avasi lokakuun alussa 2002 myös oman Rauman toimipisteensä, mikä osaltaan osoittaa seudun 

painoarvon kasvua toiminnassa. 

103

Satakunta 


4 500 000 

4 000 000 

3 500 000 

3 000 000 

2 500 000 

2 000 000 

1 500 000 

1 000 000 

500 000 

0 







1999 

2000 

2001 

2002 

Koulutus 

Muu 







ei luokiteltu 

Satakunta 



20 

19 

18 

17 

16 

15 

14 

13 

12 

11 

10 

9 

8 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

0 







1999 

2000 

2001 

2002 

Koulutus 








104



Koko maa 

Satakunta yht. 




1 2 3 4 5 

Osaamisalojen valintaa pidetään onnistuneena. Vastausasteikolla 1-5, jossa 1= erittäin epäonnistuneena, 

2= jossain määrin epäonnistuneena, 3= en osaa sanoa, 4= jossain määrin onnistuneena ja 5= 

erittäin onnistuneena, keskiarvot ylittivät kaikkienosaamisalojen osalta neljän. 



Koko maa 

Satakunta yht. 




1 2 3 4 5 6 7 

Kehittämiseen valittujen keinojen ja toimenpiteiden soveltuvuutta pidettiin Satakunnan osaamiskeskuksen 

osalta hyvänä. Kaikkien osaamisalojen keskiarvot olivat koko maan keskiarvoja korkeampia. 

Vastausasteikko oli siis 1-7, jossa 1= soveltuu erittäin huonosti, 4= neutraali ja 7= soveltuu 

erittäin hyvin. 

105
















1 2 3 4 5 6 7 

Satakunta 

Koko maa 

Vaikutusten osalta keskiarvot nousivat myöskin yli neljän, mitä voidaan pitää neutraalin rajana. Vastausasteikkohan 

oli 1-7, jossa 1= ei vaikutuksia, 4= neutraali ja 7= erittäin suuri vaikutus. Huomattavaa 

Satakunnan osaamiskeskuksen osalta on se, että lähes kaikkien kysymysten kohdalla keskiarvot 

olivat koko maan keskiarvoja korkeampia. Ainoastaan infrastruktuurin parantumisen ja koulutustarjonnan 

sisältöjen kohdalla koko maan osaamiskeskuksen keskiarvo jäi koko maan keskiarvoa pienemmäksi. 

Parhaimman keskiarvon sai vaikutus, jolla mitattiin valmiuksia hyödyntää kansallisia ja 

EU:n tutkimusja kehittämisresursseja, mikä on myös mielenkiintoinen huomio. 

106

2.2.11 Seinäjoen elintarvikealan osaamiskeskus 

Osaamisalat: Elintarvikeala 


Ohjelmaa hallinnoi: Foodwest OY 

Strategian ydin: Vaikuttaa oman ydinosaamisen alueella suomalaisen elintarviketalouden kilpailukykyyn, 

Edistää suomalaisen elintarviketeollisuuden kansainvälistymistä ja klustereiden yli menevän 

kehittämistoiminnan edistämistä. 

Rooli: Profiloituu osaamisen tuotteistajana, myös verkostojen rakentaja ja yhteistyön kehittäjä. 

Alueellinen ulottuvuus: Vaikutukseltaan maakunnallinen, Toiminnallisesti osin myös valtakunnallista 

(elintarvikealan suurten yritysten kautta), rahoituksellisesti mukana Etelä-Pohjanmaan kunnat sekä 

Satakuntaliitto. 

Yhteistyön toimivuus keskuksen omalla alueella: Suhteellisen onnistunut. Osaamiskeskus on ollut 

keskeisin voimavara alueellisessa kehittämisessä elintarvikealalla. Sen suhde alueen yrityksiin nähdään 

toimivana. Mahdollista kilpailua muiden elintarvikealan toimijoiden tai ”klusterien”kesken 

(esim. Satafood). Osa toimijoista näkee työnjaon elintarvikealan verkosto-osaamiskeskuksen kanssa 

epäselvänä (Seinäjoen kohderyhmänä alan suuryritykset, verkostot suuntautuneet erityisesti mikroyrityksien 

palvelemiseen mahdollinen eroavaisuus, hankkeissa ELO painottunut enemmän koulutukseen 

ja Seinäjoki liiketoiminnan kehittämiseen.) 

Yhteistyön toimivuus muiden keskusten kanssa: Nähdään toimijoiden keskuudessa lisääntyneen, 

joskin yhä melko rajoittunut. 

Eri aluekehittämisvälineiden suhde: Läheinen – Aluekeskusohjleman suhteen epäilyä lisäarvon suhteen. 

Osaamisalojen valinnan onnistuneisuus: Pidetään erityisen onnistuneena, luonnollinen valinta alueella, 

jossa elintarvikeala tärkein elinkeinoala. Huippuosaamiseen panostaminen ja ohjelman lisäarvon 

kasvattaminen edellyttää läheisempää yhteistyötä myös muiden osaamiskeskusten kanssa. 

Innovaatiokehitys: Patenttien suhteen osuus laskeva (1% 1998, 0% 2001), valitulla osaamisalalla 

(maanviljely, ravinto, juomat, tupakka) asema vakaa (4%). T&k –investointien suhteen kasvu huomattavaa 

ja sekä maakunta- että seutukuntatasolla kasvu suurempaa kuin missään muualla (maakuntatasolla 

66% vuodesta 1998 vuoteen 2000, Pohjoisten seinänaapurien kasvu 116% vuodesta 1998 vuoteen 

2000.) 



Hankeprofiili 1999 - 2002: Teknologian siirto ja osaamiskeskustoiminnan kehittäminen korostuvat, 

lisähuomiota myös klusterilähtöiseen kehittämiseen ja alueellisen vetovoimaisuuden kehittämiseen, 

samoin kuin innovaatioympäristön kehittämiseen 






Hankevolyymin kehityksen suunta: Hankkeiden määrän suhteen taantuva, hankevolyymin (rahoituksellisen) 

tarkastelussa kasvava, mikä osoittanee kehityssuuntaa monista pienistä hankkeista suurempiin 

mutta valikoituneempiin hankkeisiin. Kehitys on kohti kansainvälisiä hankkeita. 20 Hankkeissa 

on tähän mennessä kehitetty alueen innovaatioympäristöä, vahvistettu yhteistyömuotoja elintarvikesektorilla 

ja kartoitettu käytettävissä olevia alan resursseja ja niiden tehokkaampaa hyödyntämistä 

tuotekehityksen alalla (esim. koetehdas –hanke). Samoin lisähuomiota on viime aikoina kiinnitetty 

ylimaakunnalliseen yhteistyöhön. 21 

20 Tästä esimerkkinä Gastro Botnia –hanke, jonka tavoitteena on elintarvikealan kehittämispanosten vahvistaminen 

kansallisesti ja kriittisen massan kasvattaminen koko Merenkurkun aluetta ajatellen. 

21 Foodwest Oy Etelä-Pohjanmaalla, Pohjois-Pirkanmaan Koulutusinstituutti Pirkanmaalla, Foodia Pohjanmaalla 

ja Satafood Kehittämisyhdistys Satakunnassa 

107

Seinäjoki 


3 000 000 

2 500 000 

2 000 000 

1 500 000 

1 000 000 

500 000 

0 






1999 

2000 

2001 

2002 

Koulutus 







ei luokiteltu 

Seinäjoki 



10 

9 

8 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

0 





1999 

2000 

2001 

2002 


Koulutus 








108

Soveltuvatko kehittämiseen valitut keinot ja toimenpiteet mielestänne 

hyvin tavoitteiden saavuttamiseksi? 

Koko maa 

Seinäjoki 

1 2 3 4 5 6 7 

Kehittämiseen valitut keinot ja toimenpiteet saavuttaa tavoitteita soveltuvat hyvin vastausten keskiarvojen 

perusteella. Vastausasteikko oli siis 1-7, jossa 1= soveltuu erittäin huonosti, 4= neutraali ja 7= 

soveltuu erittäin hyvin. 
















1 2 3 4 5 6 7 

Seinäjoki 

Koko maa 

Vaikutukset osaamiskeskusalueella saivat hyvät keskiarvot. Vastausasteikkohan oli siis 1-7, jossa 1= 

ei vaikutuksia, 4= neutraali ja 7= erittäin suuri vaikutus. Kaikkien kysymysten osalta vastaukset ylittävät 

neljän eli neutraalin rajan, mutta useimpien kysymysten osalta keskiarvot nousevat yli viiden ja 

kaksi keskiarvoa rikkovat jopa kuuden rajan, mikä näyttäisi osoittavat osaamiskeskustoiminnan lisäarvoa 

pidettävän huomattavana juuri osaamisen ja tutkimusja kehittämistoiminnan näkökulmasta. Erot 

suhteessa koko maan keskiarvoon ovat myös näiden ns. huippukeskiarvojen kohdalla suuria. 

109

2.2.12 Tampereen seudun osaamiskeskus 

Osaamisalat: Koneenrakennus ja automaatio, informaatio- ja kommunikaatioteknologia, terveysteknologia, 

viestintä 


Ohjelmaa hallinnoi: Tampereen Teknologiakeskus Oy 

Strategian ydin: Tampereen seudun valittujen osaamisalojen nostaminen maailmanluokan osaamiskeskittymiksi 

/ klustereiksi, mikä edellyttää huippuosaamisen ja siihen perustuvan kilpailukyvyn kehittämistä, 

alueen klustereiden välistä yhteistyötä ja innovatiivisuutta sekä kansallista ja kansainvälistä 

verkottumista. Tuloksena uusia työpaikkoja, hyvinvointia ja vaurastumista. 

Rooli: Koordinaattorina toimiminen ja verkoston rakentaja (VTV). Monipuolinen, teknologiavetoinen. 

Alueellinen ulottuvuus: Pääosin seutukunnallinen: Tampereen kaupunki ja keskusseudun kunnat 

Nokia, Kangasala, Lempäälä, Pirkkala ja Ylöjärvi sekä Etelä-Pirkanmaalta Valkeakoski, Toijala, Viiala 

ja Urjala. 

Yhteistyön toimivuus keskuksen omalla alueella: Hyvä – yhteisiä osaamisalat ylittäviä hankkeita 

enemmän kuin useimmissa keskuksissa (esim. Invest Promotion –hanke ICT:n ja terveysteknologian 

välillä, MindTrek – viestintä ja ICT). Erityisen positiivisen arvion saavat viestinnän osaamisala ja 

IKT. 

Yhteistyön toimivuus muiden keskusten kanssa: Yhteistyö suhteellisen toimivaa – hyviä hankkeita 

muiden keskusten kanssa (esim. MESI = Digitaalisen media- ja sisältötuotannon ESR-rahoitteinen 

yrityskehitysohjelma yhteistyössä Culminatumin kanssa, kulttuurin alalla yhteistyötä enenevässä määrin 

Tampereen, Turun ja Helsingin välillä). Viestintä ja terveysteknologia saavat erityisen hyvän arvion 

tässä suhteessa. 

Eri aluekehittämisvälineiden suhde: Hyvin toimiva. OSKE-toiminnan kautta alueellisen kehittämisen 

ja innovaatiopolitiikan kokonaisuus vakiintunut, minkä seurauksena on osaamiskeskuksen linjaa 

toteuttavia ja tukevia toimia toteutettu koko aluekehittämisvälineistön tuella. Kaikkia alueen kehittämistoimenpiteitä 

leimaa innovaatio- ja osaamispainotteisuus. (Esim. Pirkanmaan Menestyksen Strategia 

2000+, teknologiastrategia, EU-ohjelmat ja aluekeskusohjelma, myös sektoripoliittisia ohjelmia 

kuten Pirkanmaan alueellisen työllisyyspolitiikan toimintaohjelma). eTampere-ohjelma on samoin 

syntynyt osaamiskeskustoiminnassa mukana olevien tahojen keskinäisen kiinteän yhteistyön tuloksena. 

Osaamisalojen valinnan onnistuneisuus: Osaamiskeskusohjelman osaamisalat tukevat toisiaan hyvin 

ja ovat osaltaan myös suunnanneet muiden alueellisten toimijoiden toimenpiteitä. Terveysteknologia 

ja automaatio/koneenrakennus saavat erityisen myönteisen arvion tässä suhteessa, viestinnän ja 

IKT:n suhteen enemmän kriittisyyttä. 

Innovaatiokehitys: Patenttien suhteen selvästi myönteinen (15% 2001, 1998 11%), kasvua kaikilla 

valituilla osaamisaloilla sekä logistiikassa. T&k –investoinneilla tarkasteltuna kasvu neljän kärjessä 

sekä maa- että seutukunnan tasolla tarkasteltuna (kasvua vuodesta 1998 vuoteen 2000 44% koko maakunnassa, 

46% Tampereen seutukunnassa). 



Hankeprofiili 1999 - 2002: Monipuolinen ja vakiintunut (Toimijoiden yhteistyö ja klusteripohjainen 

kehittäminen, Teknologian siirto, Osaamisen vahvistaminen) 







22 Työpaikkavaikutus suurin ”osaamisalojen yhteisten” alueella, jossa 199 uutta ja 150 säilytettyä työpaikkaa, 

yksittäisistä osaamisaloista vaikutus merkittävin IT-alalla =112 uutta ja 140 säilytettyä työpaikkaa, uusia yrityksiä 

puolestaan erityisesti koneenrakennuksen ja automaation alalla. 

110

Tampere 


9 000 000 

8 000 000 

7 000 000 

6 000 000 

5 000 000 

4 000 000 

3 000 000 

2 000 000 

1 000 000 

0 







1999 

2000 

2001 

2002 

Koulutus 

Muu 







ei luokiteltu 

Tampere 



19 

18 

17 

16 

15 

14 

13 

12 

11 

10 

9 

8 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

0 

Alueen vetovoimaisuus ja osaamisen 

markkinointi 

Eri toimijoiden yhteistyö ja klusterilähtöinen 

kehittäminen 


(investoinnit) 


(lisäarvopalvelut) 


Koulutuksen rakenteiden kehittäminen 

(aloituspaikat professuurit tms) 

1999 

2000 

2001 

2002 

Koulutus 

Osaamisen vahvistaminen (tutkimusja 

koulutuslaitosten t&k -hanke) 



Uudet yritykset ja yritysten uuden 

liiketoiminnan kehittäminen 

Yritysten liiketoiminnan kehittäminen ja 

teknologiansiirto 

Yritysten liiketoimintaosaamisen 

kehittäminen 


111

Vahvuudet 

• Syntynyt aidosti uusia rakenteita (OSKE ei 

pelkkä projektikokoelma) 

• Tilastollinen seuranta toiminnan kehityksestä 

• Teknologiakeskus koordinoi koko ohjelmaa 

(Etu mm. Hermian viestintä- ja tiedotuspalvelujen 

käytön kannalta) 

• Ohjelma myös strategian luojana, pohjana 

Tampereen innovaatiojärjestelmän tietoinen 

rakentaminen, OSKE tässä yksi väline 

muiden joukossa 

• Panostettu markkinointiin 

• Resurssit ja laitteet sekä toimiva johto 

• Tampereen imago asuinkaupunkina erittäin 

hyvä 

• Positiivinen innovaatioympäristö (esim. e- 

Tampere, kaupungin panokset osaamisen 

rakenteisiin) 

• Aluekehittämisen kannalta merkittäviä 

osaajia yliopistolla (esim. SENTE ja Työelämän 

tutkimuslaitos) 

Heikkoudet 

• Kansainvälisyys 

• IT- ja elektroniikan tutkimusta ja tuotekehitystä 

on paljon, mutta vähän tuotantoa 

• Yliopistojen ja korkeakoulujen keksintöjen 

kaupallistaminen ongelma heikon 

seed-rahoituksen vuoksi; näin teknologiaa 

jää hyödyntämättä 

• Ohjelma ei itsessään tunnettu, konkretisoituu 

hankkeiden kautta 


• Johdon aktivoituminen suhteessa asiakkaisiin 

• Osaamisalojen vuorovaikutus ja yhteiset 

hankkeet ovat vielä lähinnä teoriatasolla 

• Kansainvälistäminen 

• Kilpailukykyisten toimitusverkkojen kehittäminen 

• Verkostoituminen muiden osaamiskeskusten 

kanssa 

• Osaamisen tuotteistaminen ja kaupallistaminen 

• Yrityshautomon kehittäminen 

Uhat 

• Maantieteellisen kentän laajentaminen, 

joka heikentää toimivuutta ja synergiaetuja 

• Julkisen riskirahoituksen heikkous 

112

Vahvuudet 

Tampereen seudun osaamiskeskuksen teknologinen osaaminen 

Automaatioteknologia ja koneenrakennus 

- Automaatiopuolella maailman huippuluokan 

(teknologia)osaamista – sekä yrityksissä 

että korkeakoulussa ja tutkimuslaitoksissa 

toimineet teknologian suunnannäyttäjänä 

- Teknologiaa viedään eteenpäin aktiivisesti 

ja toimintatapa on ulospäin suuntautunut 

- Aktiivinen kansainvälinen toiminta, omien 

teknologisten ideoiden tunnettuus hyvä 

kansainvälisestikin 


- Saman innovatiivisen ja positiivisen ympäristön 

ylläpito 

Heikkoudet 



- Uusien kilpailukykyisten teknologioiden 

luonti 

- Tietotekniikan kehittyessä syntyvien uusien 

innovaatioiden hyödyntäminen automaatiopuolella 

Uhat 

- Ala kehittyy hyvin nopeasti, kärjessä pysyminen 

vaatii jatkuvia ponnisteluja 

- Erityisesti IT-puolella voi tulla yllättäviä 

teknisiä ratkaisuja automaatioteollisuuden 

puolelle nykyisten pelureiden ulkopuolelta 


- Oikeiden (kansainvälisten) kumppaneiden 

valinta, avoin tarkastelu uusille, tällä 

hetkellä alueen ulkopuolella oleville teknisille 

ratkaisuille (ainakin siinä mielessä 

että osataan tarjota kohdeprosessin 

osaamista) 


- Oikeiden (ulkomaisten) partnereiden 

valinta 

- Muualla kehitettävien (erityisesti ITteknologioiden) 

seuranta, kovan kohdeprosessitiedon 

ylläpito ja edelleen kehittämisen, 

sillä infran lisäksi tarvitaan 

ymmärrystä kohdeprosessin toiminnasta. 

113

Kuinka onnistuneena pidätte tämän osaamiskeskuksen osaamisalojen 

valintaa? (asteikolla 1-5) 

Koko maa 

Tampere yht. 

Viestintä 



Informaatio- ja komm. teknologia 


1 2 3 4 5 

Tampereen seudun osaamiskeskuksen osaamisalojen valintaa voidaan myös pitää melko onnistuneena. 

Vastausasteikolla 1-5 (1= erittäin epäonnistuneena, 2= jossain määrin epäonnistuneena, 3= en osaa 

sanoa, 4= jossain määrin onnistuneena ja 5= erittäin onnistuneena) osaamisalojen keskiarvot ylittivät 

kolmen. Viestinnän osalta keskiarvo jää pienimmäksi. 



Koko maa 

Tampere yht. 

Viestintä 



Informaatio- ja komm. teknologia 


1 2 3 4 5 6 7 

Kehittämisen keinojen ja toimenpiteiden valintaa tavoitteiden saavuttamiseksi osaamisaloilla pidettiin 

hyvänä. Vastausasteikko oli siis 1-7, jossa 1= soveltuu erittäin huonosti, 4= neutraali ja 7= soveltuu 

erittäin hyvin. Kaikkien osaamisalojen kohdalla keskiarvo ylitti viiden. Tämän kysymyksen kohdalla 

viestinnän osaamisalan keskiarvo oli parhain. 

114
















1 2 3 4 5 6 7 

Tampere 

Koko maa 

Vaikutuksia osaamiskeskuksen alueella pidettiin myös melko hyvinä. Vaikutus yritysten kannattavuuteen 

sai pienimmän keskiarvon ja se jäi siis myös koko maan vertailukeskiarvoa pienemmäksi. Tosin 

tämänkin kysymyksen keskiarvo oli neutraalin eli neljän rajalla. Vastausasteikkohan oli siis 1-7, jossa 

1= ei vaikutuksia, 4= neutraali ja 7= erittäin suuri vaikutus. Tampereen seudun osalta vaikutukset suhteessa 

koko maan arvioon olivat suurempia useimpien vaikutusten osalta. Erityisen myönteinen arvo 

näkyy yleiseen vetovoimaisuuteen liittyvän vaikutuksen osalta, joka saa parhaimman keskiarvon ja 

eroa koko maan keskiarvosta jonkin verran. 

115

2.2.13 Uudenmaan osaamiskeskus 

Osaamisalat: Aktiivimateriaalit ja mikrosysteemit, geeniteknologia ja molekyylibiologia, kulttuuriteollisuus, 

ohjelmistoliiketoiminta, uusmedia 


Ohjelmaa hallinnoi: Culminatum Oy 

Strategian ydin: Osaamisen kehittäminen kolmen päätavoitteen kautta: Tietoelinkeinojen työpaikkakehityksen 

edistäminen, kaupunkipoliittisen kumppanuuden rakentaminen seudun toimijoiden kesken 

sekä paikallisen osaamisperustan vahvistaminen ja innovaatiotoiminnan kehittäminen. 

Rooli: Osaamisen alueellinen koordinaattori, kaupunkipoliittisen roolinsa myötä myös strategian luoja 

ja yhteistyön kehittäjä, monipuolinen, joskin koordinaatiorooli heikompi kuin muilla keskuksilla. 

Alueellinen ulottuvuus: Seutukunnallinen: pääkaupunkiseutu 

Yhteistyön toimivuus keskuksen omalla alueella: Alue-näkökulma ei kovin keskeinen Uudenmaan 

kohdalla, joskin ohjelmistoliiketoiminta ja aktiivimateriaalit näkevät toiminnan merkittävässä määrin 

lisänneen myös alueellista yhteistyötä ja aikaansaaneen maakunnan laajuisia vaikutuksia. Uusimedia 

ja kulttuuriteollisuus paikallisempia vaikutuksiltaan. 

Yhteistyön toimivuus muiden keskusten kanssa: Kasvanut kaikilla osaamisaloilla, erityisesti ohjelmistoliiketoiminnan 

ja aktiivimateriaalien kohdalla. Kulttuuriteollisuuden ja uusmedian kohdalla keskusten 

välinen yhteistyö edellyttää tiivistämistä. 

Eri aluekehittämisvälineiden suhde: Ei kovinkaan kiinteää suhdetta. Kaupunkipolitiikka aluepolitiikan 

osana voisi hyödyntää osaamiskeskusta enemmänkin ja tähän suuntaan on myös pyrkimyksiä tavoitteellisen 

suurkaupunkipolitiikan ja pääkaupungin kehittämisen saatua lisähuomiota. 

Osaamisalojen valinnan onnistuneisuus: Kohtuullisen onnistunut. Innovaatioympäristön monipuolisuuden 

vuoksi monet eri valinnat puolusteltavissa: usein pienemmille keskuksille tärkeää, että suuremmat 

keskukset kuten Uusimaa mukana. Kaikilla osaamisaloilla myönteistä kehitystä henkilöstön ja 

liikevaihdon suhteen. Aktiivimateriaalit ja gemo-osaamisalat erityisen tulevaisuus-suuntautuneita, 

kulttuurin ja uusmedian alalla myönteistä kasvua ja verkottumista, mutta toimijakentän laajuuden ja 

hajanaisuuden vuoksi vaikeammin koordinoitavissa ja jossain määrin kriittisempiä arvioita tältä osin. 

Innovaatiokehitys: Patenttitarkastelussa osuus laskusuunnassa (suhteessa 1998 40%), mutta yhä valtakunnallisesti 

ylivoimainen (2001 33%), Energia ja hyvinvointi kasvualoja. T&k –investointien kasvu 

edelleen voimakasta (32% vuodesta 1998 vuoteen 2000, vastaa valtakunnallista keskiarvoa). 



Hankeprofiili 1999 - 2002: monipuolinen ja vakiintunut 







23 Ohjelmistotuoteliiketoiminnan työpaikkavaikutus merkittävin = 160 uutta, uusmedialla puolestaan 190 säilytettyä 

työpaikkaa, Uusista tuotteista pääosa = 130 ohjelmistotuoteliiketoiminnan osalla 

116

Uusimaa 


4 000 000 

3 500 000 

3 000 000 

2 500 000 

2 000 000 

1 500 000 

1 000 000 

500 000 

0 







Koulutus 

Muu 




1999 

2000 

2001 

2002 




ei luokiteltu 

Uusimaa 



20 

19 

18 

17 

16 

15 

14 

13 

12 

11 

10 

9 

8 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

0 







Koulutus 




1999 

2000 

2001 

2002 





117


Koko maa 

Uusimaa yht. 

Uusmedia 






1 2 3 4 5 

Osaamisalojen valintaa pidettiin melko hyvänä Uudenmaan osaamiskeskuksen osalta. Vastausasteikolla 

1-5 (1= erittäin epäonnistuneena, 2= jossain määrin epäonnistuneena, 3= en osaa sanoa, 4= 

jossain määrin onnistuneena ja 5= erittäin onnistuneena) osaamisalojen keskiarvot ylittivät kolmen. 

Aktiivimateriaalien ja mikrosysteemien osaamisalaa pidettiin onnistuneimpana valintana. 



Koko maa 

Uusimaa yht. 

Uusmedia 





1 2 3 4 5 6 7 

Kehittämiseen valitut keinot ja toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi saivat melko positiiviset 

keskiarvot kaikkien osaamisalojen kohdalla. Lähes kaikki osaamisalat ylittivät viiden keskiarvon, jota 

voidaan pitää hyvänä. Vastausasteikko oli siis 1-7, jossa 1= soveltuu erittäin huonosti, 4= neutraali ja 

7= soveltuu erittäin hyvin. 

118













elinkeinorakenteen monipuolistumiseen 

tuotantorakenteen uudistumiseen 

työllisyyden parantumiseen 

1 2 3 4 5 6 7 

Uusimaa 

Koko maa 

Vaikutukset osaamiskeskusalueella koettiin esitettyjen kysymysten osalta melko hyviksi. Vastausasteikkohan 

oli siis 1-7, jossa 1= ei vaikutuksia, 4= neutraali ja 7= erittäin suuri vaikutus. Yritysten 

kannattavuutta tuotantorakenteen uudistumista sekä työllisyyden parantumista koskevien vaikutusten 

osalta keskiarvot jäivät alle neutraalin. Näiden osalta siis jäätiin myös koko maan keskiarvoa alemmalle 

tasolle. Mielenkiintoinen huomio on myös se, että alueen yritystoiminnan innovatiivisuutta sekä 

kansainvälistymistä koskevat vaikutukset ylittivät ainoastaan koko maan keskiarvon. 

119

2.2.14 Varsinais-Suomen osaamiskeskus 

Osaamisalat: Biomateriaalit, diagnostiikka ja lääkekehitys, materiaalien pintatekniikka, kulttuurituotanto 


Ohjelmaa hallinnoi: Turun Teknologiakeskus Oy 

Strategian ydin: Tavoitteena on lyhentää innovaatioiden kaupallistamiseen tarvittavaa aikaa, lisätä 

yliopistojen ja yritysten välistä hyödyllistä verkottumista sekä synnyttää pysyviä ja itsenäisiä rakenteita 

palvelemaan yhteisiä tutkimusja kehittämishankkeita. Tavoitteenasettelussa nousee selkeästi esille 

osaamisalojen erilaisuus, mutta samalla keskusta ja sen toimintaa on kehitetty ja pyritään kehittämään 

nimenomaan kokonaisuutena: ohjelmaa on kehitetty ja käytetty edelleen hyväksi valittujen osaamisalojen 

kehittämisen yhteistoiminta-alustana ja tätä kautta on tavoiteltu vaikuttavuutta ja ”synergia” 

–hyötyjä, joita ei yksittäisten osaamisalojen kehittämisen kautta saavutettaisi. 

Rooli: Verkoston rakentaja ja yhteistyön kehittäjä, osin eroavaisuuksia osaamisaloittain (esim. bio- ja 

lääkekehitykselle klusteroitumisen edistäminen tärkeä rooli). 

Alueellinen ulottuvuus: Pääosin seutukunnallinen. Siinä missä muut Varsinais-Suomen osaamisalat 

ovat pitkälti kansallisia erityisosaamisen keskittymiä ja pyrkivät rakentamaan kansainvälisesti kilpailukykyisiä 

osaamista, kulttuurituotannon kohdalla mukana on myös selkeämmin alueellinen (tai ylimaakunnallinen 

– Varsinais-Suomi ja Satakunta) näkökulma. 

Yhteistyön toimivuus keskuksen omalla alueella: Hyvä, alueen yliopistot ja korkeakoulut erityisesti 

läheisessä vuorovaikutuksessa osaamiskeskustoiminnan kokonaisuuden kanssa. Erityisen positiivinen 

arvio biomateriaalien osalta. 

Yhteistyön toimivuus muiden keskusten kanssa: Kansallisen verkottumisen ja yhteistyön nähdään 

lisääntyneen kaikilla osaamisaloilla. 

Eri aluekehittämisvälineiden suhde: Ei läheistä suhdetta. Alueellisen teknologiastrategian (aloina 

hyvinvointi-, elintarvike-, informaatio ja viestintä-, metalli- ja materiaaliteknologia) ja osaamiskeskusohjelman 

yhteyttä ja työnjakoa pidetään epäselvänä osaamiskeskustoimijoiden joukossa ja osaamiskeskuksen 

näkyvyys strategiassa on olematon, mikä on yllättävää huomioiden ohjelman kattamien 

osaamisalojen vaikuttavuuden alueella. 

Osaamisalojen valinnan onnistuneisuus: Hyvä – pitkäjänteisen strategiatyön tuloksena saatu toimiva 

kokonaisuus olemassa olevan osaamisen ja tulevaisuuden kehittämistoimien pohjalta ja on löydetty 

tasapaino teknologiaintensiivisten ja muiden alojen välillä, samoin kuin kyetty saamaan aikaan vaikutuksia 

aloilla, jotka vaativat erityisen pitkäjänteistä työtä (tyypillisesti bioala, jolla toisaalta on läheinen 

yhteys perinteisen lääkealan osaamiseen). IT-alan puuttuminen ”Nokian kotimaakunnassa” on 

nähty usein rajoitteena. Materiaalin pintatekniikan suhteen myönteisin näkemys, kulttuurin suhteen 

kriittisin. 

Innovaatiokehitys: Patenttien suhteen hienoisessa kasvussa (5% 1998, 6% 2001). Kasvualoja paperinvalmistus, 

logistiikka ja hyvinvointi. Bioalalla näkyy uusien alueiden panostus alalle (Turun osuus 

17 % 1998, 2001 8:aan %). Maakunnan t&k –investointien kasvu myönteistä (36% vuodesta 1998 

vuoteen 2000). 



Hankeprofiili 199 - 2002: Monipuolinen, Osaamispainotteisesta ja osaamiskeskustoimintaa kehittävästä 

profiilista suuntausta sekä teknologiahankkeisiin, uusien yritysten tukemiseen että innovaatioympäristön 

kehittämiseen 







24 Lääkekehityksen vaikutus suurin sekä uusien työpaikkojen = 450 ja uusien tuotteiden = 108 kannalta 

120

Vahvuudet 

• Turku Science Park – kolme yliopistoa, 

teknologiakeskus ja AMK yhdessä Wallacin 

ja Turun teknologiakeskuksen kanssa 

toteuttavat oskea 

• Perustuu pitkäaikaiselle suunnittelulle ja 

visiolle, rohkeillekin panostuksille epävarmoihin 

aloihin (bio!) 

• OSKE on neutraali välittäjä yritysten kesken 

• Maantieteellisesti kompakti kokonaisuus 

• Toimialakohtainen kehittäminen korostuneen 

vahvaa 

• Henkilöstö hitsautunut toiminnan aikana 

yhteen, onnistuneita rekrytointeja, hyvä 

henki 

• Tukipalvelut onnistuneita ja toimivia (Tekel-kytkös!) 

• 


• Biomateriaalit kehittyvä kasvuala 

• Lääkeklusterin kehittyminen kansallisesti 

ja kansainvälisesti 

• Pintarakenteiden kohdalla yrityskenttä tiiviissä 

yhteistyössä OSKE-toiminnan kanssa 

• EU-rahoitteinen ja muu tilaustutkimus 

• Yrityshautomotoiminnan laajentaminen 

• Alihankintaketjujen laajentaminen 

• Pohjoismaisen yhteistyön kehittäminen 

• Kulttuuriyhteistyö esim. Kuhmon osken, 

mutta myös koko kulttuurikentän kanssa 

• Pk-yritystoiminnan kannalta hyödynnettävää 

osaamista yliopistolla (PK-instituutti, 

maantieteen laitos esim.) 

• Uuden organisaation myötä mahdollisuus 

kehittää myös OSKE-johtajuutta 

Heikkoudet 

• Yritysten välinen yhteistyö osin heikkoa, 

yhteistyöperinteen puuttuminen 

• Riskipääoman saatavuus 

• Kulttuurituotannon linkittyminen muihin 

osaamisaloihin hankkeissa 

• Osaamisen liiketoiminnallinen kehittäminen 

vielä alussa 


• Ei selkeää johtajaa 

• Ei selkeää tiedotusprofiilia ja strategiaa 

• Varsinaissuomalainen yhteistyöperinteen 

puute 

Uhat 

• Julkisen teknologiarahoituksen ja riskirahoituksen 

mobilisoinnin vaikeus 

• OSKEn oman strategisen roolin puuttuminen 

(reaktiivinen toimintatapa 

proaktiivisen sijaan) 

121

Varsinais-Suomi 


8 000 000 

7 000 000 

6 000 000 

5 000 000 

4 000 000 

3 000 000 

2 000 000 

1 000 000 

0 






1999 

2000 

2001 

2002 


Koulutus 







ei luokiteltu 




16 

14 

12 

10 

8 

6 

4 

2 

0 






1999 

2000 

2001 

2002 


Koulutus 








122



Koko maa 

Varsinais-Suomi yht. 



Biomateriaalit yms… 


1 2 3 4 5 

Osaamisalojen valintaa voidaan pitää Varsinais-Suomen osaamiskeskuksen kohdalla oikean suuntaisena. 

Vastausasteikolla 1-5 (1= erittäin epäonnistuneena, 2= jossain määrin epäonnistuneena, 3= en 

osaa sanoa, 4= jossain määrin onnistuneena ja 5= erittäin onnistuneena) osaamisalojen keskiarvot 

ylittivät neljän, mitä voidaan pitää hyvänä. 



Koko maa 




Biomateriaalit yms… 


1 2 3 4 5 6 7 

Vastausasteikolla 1-7, jossa 1= soveltuu erittäin huonosti, 4= neutraali ja 7= soveltuu erittäin hyvin 

rikkovat kaikki keskiarvot neljän rajan. Kehittämiseen valittuja keinoja ja toimenpiteitä voidaan siis 

pitää tavoitteiden saavuttamiseen soveltuviksi Varsinais-Suomen osaamiskeskuksen osalta. 

123
















1 2 3 4 5 6 7 


Koko maa 

Vaikutukset osaamiskeskusalueella koettiin melko positiivisiksi. Vastausasteikko oli siis 1-7, jossa 1= 

ei vaikutuksia, 4= neutraali ja 7= erittäin suuri vaikutus. Kaikki keskiarvot nousivat neljän yläpuolelle, 

joka oli siis neutraalin raja. Huomioitavaa vaikutusten osalta on se, että useimpien vaikutusten keskiarvot 

olivat koko maan vertailukeskiarvoa parempia. Mielenkiintoinen huomio on myös se, että vaikutukset 

työllisyyden parantumiseen olivat paremmat kuin koko maan osalta. Vastausten keskiarvo 

tämän vaikutuksen osalta oli lähes viisi. 

124

2.2.15 Elintarvikealan verkosto-osaamiskeskus 

Osaamisalat: Elintarvikeala 


Ohjelmaa hallinnoi: Agropolis Oy 

Strategian ydin: Suomalaisen elintarviketalouden kilpailukyvyn vahvistaminen ja edistämällä elintarvikealan 

yrittäjien toimintaedellytyksiä ja turvata samalla maaseudun elinvoimaisuutta. 

Rooli: Verkoston rakentaja ja yhteistyön kehittäjä, samoin korostuvat keskuksen verkosto-luonteen 

myötä koordinaattorin rooli ja osaamisen tuotteistaminen. Rooli hankkeiden kautta pitkälti mikroyritysten 

kehittämiseen keskittyvä. 

Alueellinen ulottuvuus: Valtakunnallinen verkostoluonteensa takia, olemassa olevan 11 solmukohdan 

kautta myös alueellinen (maakunnista mukana Uusimaa ja Itä-Uusimaa, Varsinais-Suomi, Kanta- 

Häme, Satakunta, Etelä-Savo, Pohjois-Savo, Kainuu, Pohjois-Karjala, Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi, 

Kaakkois-Suomi ja Keski-Suomi.) Vaikutukset pääosin paikallisia. 

Yhteistyön toimivuus: Yhteistyöulottuvuuksia kaksi: alueellinen (kunkin solmukohdan oman toiminnan 

kautta) ja valtakunnallinen (solmukohtien välisen vuorovaikutuksen ja synergian kautta), alkuvaiheessa 

on pyritty vahvistamaa solmukohtien muodostamaa verkostoa ja selkeyttämään koko verkoston 

johtamista/koordinointia. Verkoston rakentaminen ja riittävän koheesion luominen tälle pohjalle haasteellinen 

tehtävä, missä ELO on nähdäksemme onnistunut suhteellisen hyvin. 

Eri aluekehittämisvälineiden suhde: Ei erityisen näkyvä. Toistaiseksi pääpaino on olut verkoston 

organisoimisessa ja koordinaattorien ajan on vienyt toiminnan liikkeellelähtö ja hankkeiden synnyttäminen. 

Vaikkakin monilla erityisesti periferia-alueilla elintarvike ja maanviljelys- perusteinen osaaminen 

ja sen pohjalle rakentuva pienyritystoiminta on merkittävä elinkeino, ohjelma-asiakirjoissa (esim. 

Tavoite 1) viittauksia ELO-toimintaan esiintyy strategiatasolla harvoin ja käytännön toiminnan yhteensovittaminen 

on paljolti kansallisen koordinaattorin ja alueellisten solmukohtien edustajien varassa. 

Kansallisen maaseutupolitiikan tasolla mm. yritystoiminnan monipuolistaminen ja uusien elinkeinojen 

kehittäminen sisältävät elintarvikeyrittäjyyden tukemisen ja alueellisia ohjelmia on myös luotu 

aluekehittämisen ja elintarvikealan lähentämiseksi (mm. alueellisten elintarvikeklusterien kehittämiseen 

tähtäävän strategiatyön kautta, kuten Pohjois-Karjalassa). Verkostotyyppisen keskuksen ja alueellisen 

vaikuttavuuden suhde on kuitenkin ongelmallinen. 

Osaamisalojen valinnan onnistuneisuus: Mikäli verkostotyyppistä osaamiskeskustoimintaa toteutetaan, 

tämä luonteva ala tälle toiminnalle. Verkostorakenteinen osaamiskeskus on vaikeasti sovellettavissa 

suomalaiseen, vahvasti alueelliseen OSKE-malliin. 

Innovaatiokehitys: t&k –investoinnit voimakkaassa kasvusuunnassa tarkasteluajanjaksolla 1998 - 

2001 (yli kolminkertaistuneet). 



Hankeprofiili 1999 - 2002: Osaamisen ja uusien yritysten tukemisesta lisähuomiota yhteistyöhön ja 

klusteripohjaiseen kehittämiseen 







125

ELO 


800 000 

700 000 

600 000 

500 000 

400 000 

300 000 

200 000 

100 000 

0 




Koulutus 

Muu 


2000 

2001 

2002 





ei luokiteltu 

ELO 



20 

18 

16 

14 

12 

10 

8 

6 

4 

2 

0 




Koulutus 


2000 

2001 

2002 






126

2.2.16 Puutuotealan verkosto-osaamiskeskus 

Osaamisala: Puutuoteala 


Ohjelmaa hallinnoi: Wood Focus Oy 

Strategian ydin: Osaamisen edistäminen ja verkottaminen seuraavien alatavoitteiden kautta: tiedonsiirto 

yrityksille ja osaajille ja uuden osaamisen kehittäminen; puutuotealan kehittäjien osaamisen tasosta 

ja määrästä huolehtiminen; vahvistamalla osaamisen perustaa sekä yritysten ja tutkijoiden välistä 

yhteistoimintaa, ja pitämällä huolta osaajien määrästä sekä laadusta sekä puurakentamisen esimerkkikohteiden 

syntymisen edistäminen. Kokonaisstrategian alla ovat seuraavat alueellisesti määritellyt 

strategiset painopistealueet: 

1) Moderni puukaupunki ja rakennejärjestelmät (Oulun YO) 

2) Julkinen puurakentaminen ja rakennejärjestelmät (TTKK) 

3) Laadukas asuminen ja muotoilu (TaiK) 

4) Puun käytön laaja-alaistaminen (Metla) 

5) Liiketoimintalähtöinen teknologian kehittäminen (LTKK) 

6) Uudet liiketoimintakonseptit (Vaasan YO) 

7) Kehittäjäfoorumi (TKK) 

Rooli: Verkoston rakentaja ja yhteistyön kehittäjä, samoin korostuvat keskuksen verkostoluonteen 

myötä koordinaattorin rooli ja osaamisen tuotteistaminen. Tutkimuspainotteinen luonteeltaan. 

Alueellinen ulottuvuus: ELO:n tavoin sekä valtakunnallinen (Verkostossa yhteensä 31 puutuotealan 

tiedekorkeakoulua, tutkimuslaitosta ja ammattikorkeakoulua, ml. Helsingin YO, Joensuun YO, Jyväskylän 

YO, Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu, Oulun YO, Taideteollinen korkeakoulu, Tampereen 

teknillinen korkeakoulu, Teknillinen korkeakoulu, Vaasan YO ja Åbo Akademi) että paikallinen. 

Yhteistyön toimivuus: Verkoston rakentaminen ja riittävän koheesion luominen tälle pohjalle haasteellinen 

tehtävä, missä puualan osaamiskeskus on nähdäksemme onnistunut suhteellisen hyvin. Keskus 

on lähtenyt strategiassaan liikkeelle kansallisen tason verkottamisesta ja asettanut kansainvälisen 

yhteistyön vuosien 2003 - 2004 tavoitteeksi. 

Eri aluekehittämisvälineiden suhde: Puuala on aluekehittämistoimien kannalta merkittävä työllistäjä 

ja elinkeinotoiminnan ja yrittäjyyden muoto. Alueelliset koordinaattorit saavat aikaan aluekehittämisen 

kannalta relevantteja toimia omalla alueellaan ja kansallinen koordinaatio pyrkii saamaan näiden 

välille tiettyä vuorovaikutusta, mutta verkostomalli hajauttaa alueellista vaikutusta ja on profiililtaan 

alueellisia keskuksia heikompi. Toisaalta mikäli tietty osaamisala on valittu kansalliseksi prioriteettialueeksi, 

mutta sillä ei ole selkeää maantieteellistä ydinsijaintia, verkostomalli saattaa olla ainoa poliittisesti 

mahdollinen ratkaisu, erityisesti koska arviointi osaltaan on osoittanut, ettei alueellisten keskusten 

vaikutus ja niiden välinen yhteistyö ole siinä määrin vahvaa, että se ongelmattomasti ylittäisi seutukuntien 

tai maakuntien rajoja. 

Osaamisalojen valinnan onnistuneisuus: Mikäli verkostotyyppistä osaamiskeskustoimintaa toteutetaan, 

tämä luonteva ala tälle toiminnalle. Verkostorakenteinen osaamiskeskus on vaikeasti sovellettavissa 

suomalaiseen, vahvasti alueelliseen OSKE-malliin. 

Innovaatiokehitys: t&k-investointien kehitys vuosien 1998 ja 2001 välillä laskeva. 



Hankeprofiili 1999 - 2002: Teknologian siirto keskeinen kautta linjan, lisähuomiota uusien yritysten 

tukemiseen 





• uudet yritykset:9 


127

Puuosaaminen 


2 000 000 

1 800 000 

1 600 000 

1 400 000 

1 200 000 

1 000 000 

800 000 

600 000 

400 000 

200 000 

0 






2000 

2001 

2002 

Koulutus 







Puuosaaminen 



16 

14 

12 

10 

8 

6 

4 

2 

0 






2000 

2001 

2002 

Koulutus 

Muu/Ei luokiteltu 






128

2.3 Huippuosaamisen taso eräissä keskuksissa 

Ohjelmatyön onnistumista osaamiskeskuksissa on lähestytty raportissa toiminnan muodon, 

rahoituksen käytön, hanketoiminnan ja verkostoitumisen luonteen arvioinnin kautta. Näitä 

tekijöitä on tarkasteltu yritystoiminnan, elinkeinopolitiikan ja aluekehittämisen näkökulmista. 

Näin on pyritty vastaamaan kysymykseen osaamiskeskusten toiminnan tehokkuudesta ja 

lisäarvosta. Koska kansainvälistä huippuosaamista edustavan tiedon hyödyntäminen ja huippuosaamiseen 

perustuvien kilpailukykyisten tuotteiden, palveluiden, yritysten ja työpaikkojen 

synnyttäminen ovat kuitenkin ohjelman keskeisiä tavoitteita, toteutettiin VTT:n toimesta 

tapaustutkimusosuus, jossa osaamisen tasoa arvioitiin erikseen valituilla teknologia-aloilla. 

Seuraavassa esiteltävä tapaustutkimus muodostaa yhden arvion osaamiskeskustoiminnan 

vaikutuksesta huippuosaamiseen. 

Kansainvälistä 

kärkeä 

Eurooppalaista 

kärkeä 

Suomalaista 

kärkeä 

Alueellista 

kärkeä 

Nykytila 

Nykyteknologian 

hallinta, 

osaaminen 

ja soveltaminen 

Tulevaisuuden 

teknologiat 

Nykytekno- , 

logioiden 

innovatiivinen 

soveltaminen 

OHJEET TULOSTEN TULKINTAAN 

Yleistä: 

Esitetyt tulokset ovat arvioijien muodostama käsitys osaamiskeskusten 

tilasta ja ne ovat siinä mielessä subjektiivisia. Tiedot perustuvat kirjalliseen 

materiaaliin sekä keskuksissa suoritettuihin haastatteluihin. Haastatteluihin 

otti osaa keskusten henkilöstöä sekä mukana olevien yritysten 

edustajia. 

Nykytila: 

Nykytilalla viitataan siihen, että analyysi koskee tämän hetken tilannetta 

nyky- ja tulevaisuuden teknologioiden osaamisessa. ”Tulevaisuuden teknologiat” 

ei siten viittaa suoraan osaamiseen tulevaisuudessa ja sitä tietä 

kehityskulkuun, vaan nimen omaan tämän hetkistä uusien teknologioiden 

osaamista. 

Nykyteknologian hallinta, osaaminen ja soveltaminen: 

Miten hyvin OSKE:n verkostossa hallitaan tällä hetkellä alan kaupallisessa 

käytössä olevia teknologioita sekä niiden soveltamista ja kehittämistä 

lyhyellä tähtäimellä. OSKE-verkosto koostuu aktiivisesti mukana olevista 

yrityksistä, tutkimuslaitoksista ja korkeakouluista. 

Tulevaisuuden teknologiat, nykyteknologioiden innovatiivinen soveltaminen: 

Arvioi, miten hyvin OSKE:n verkosto on mukana seuraamassa ja kehittämässä 

tulevaisuuden teknologioita sekä panostamassa nykyteknologioiden 

innovatiiviseen soveltamiseen, joka voi johtaa tulevaisuuden kannalta 

merkittäviin tuloksiin. Teknologiaa, joka on tulevaisuudessa (kaupallisesti) 

vallitseva, on mahdotonta varmasti tietää. Niinpä laajakaan tulevaisuuteen 

suuntautuminen ei automaattisesti takaa, että tulevaisuudessa 

oltaisiin osaamisessa korkealla tasolla, mikäli ollaan suuntauduttu 

vääriin teknologioihin. OSKE-verkosto koostuu aktiivisesti mukana olevista 

yrityksistä, tutkimuslaitoksista ja korkeakouluista. 

Asteikko ”Kansainvälinen edelläkävijä” - ”Alueellinen edelläkävijä”: 

Asteikolla ilmaistaan, miten hyvin kyseisen OSKE:n verkosto sijoittuu 

osaamisalan muihin osaajiin nähden joko: 

1. Nykyteknologian hallinnassa, osaamisessa ja soveltamisessa ja 

2. Tulevaisuuden teknologioiden osaamisessa ja nykyteknologioiden 

innovatiivisessa soveltamisessa. 

Tulosten tulkinnassa on huomioitava, että nykytilaa kuvaavan merkin 

(punainen pallo) sijainti on suhteutettava lähtötasoon keskuksittain. Alhainenkaan 

taso näissä tuloksissa ei tarkoita, että keskus olisi epäonnistunut 

millään muotoa, vaan pikemminkin se voi indikoida että keskusta 

tarvitaan yhä. On hyvä pohtia, mikä olisi taso ko. alueella ilman keskuksen 

toimintaa. Vastaavasti, korkea taso ei tarkoita yksiselitteisesti keskuksen 

onnistumista vaan sen verkoston etevämmyyttä - alueen taso 

voisi olla hyvin korkea myös ilman keskusta. Tietenkin menestystarinat 

ovat omiaan profiloimaan koko ohjelmaa. 

129

Kaakkois-Suomen osaamiskeskuksen teknologinen osaaminen 

- korkean teknologian metallirakenteet - 

Nyky- ja tulevaisuuden teknologioiden osaaminen 


kärkeä 


kärkeä 

Suomalaista 

kärkeä 

Alueellista 

kärkeä 

Nykytila 


hallinta, 

osaaminen ja 

soveltaminen 

Tulevaisuuden 

teknologiat, 

nykytekno - 

logioiden 


soveltaminen 

Nykyisin käytettävien teknologioiden tutkimus on alueella kehittynyttä, 

mutta suora verkottuminen alan (kansainvälisten ) kärkiyritysten suuntaan 

on vähäisempää. Korkeaa tutkimusosaamista on kuitenkin onnistuttu 

oivasti soveltamaan alueen yrityksissä ja näin nostamaan niiden teknologiaosaamista. 

OSKE:n verkostossa on toteutettu paljon tämän tyyppisiä, 

osaamisen siirtoa tukevia projekteja. Lisäksi alueen oppilaitoksissa, 

jotka ovat aktiivisesti OSKE:ssa mukana, on onnistuttu tuottamaan 

alueen ja Suomenkin teollisuudelle osaamisalan työntekijöitä menestyksekkäästi. 

Kaakkois-Suomen OSKE:ssa ollaan tällä hetkellä (nykytila) osaamisessa 

edelläkävijöitä Suomessa niin nykyteknologioiden kuin tulevaisuuden 

teknologioiden ja nykyteknologioiden innovatiivisen soveltamisen suhteen. 

Pitkällä tähtäimellä kehitystä on tutkimuksen puolella kartoitettu ja 

seurattu, mutta visio siitä mihin ollaan menossa on OSKE:ssa ja sen 

verkostossa vasta muotoutumassa - potentiaalia tutkimuspuolella selvästi 

on, kun visio suunnasta selkenee. 

Verkostoituminen teknologian osaamismielessä 

Eri tutkimuslaitokset ovat alueellisesti yhdistäneet osaamistaan, mutta 

tutkimuslaitosten välinen verkostoituminen alueen ulkopuolelle (kansallisesti) 

vaatii vielä lisää panostusta. Tutkimuslaitoksilla ja korkeakouluilla 

on kansainvälisiä kontakteja. 

Verkostoituminen kansallisten, alueen ulkopuolisten ja kansainvälisten 

kärkiyritysten kanssa on vielä kehitysvaiheessa. Tiiviimpi yhteistyö näidenkin 

kärkiyritysten kanssa tarjoisi tutkimuspuolelle näkemyksiä siitä, 

missä fokus teknologiapuolella on tulevaisuudessa. Verkostoitumisessa 

olisi oleellista ottaa huomioon myös (hitsaus)teknologian kehittäjät – 

hyödyntäjien ja soveltajien lisäksi. 

Haasteita 

Haasteena on fokusoituminen. Mikä on se asia, joka on tulevaisuuden 

tekijä korkean teknologian metallirakenteissa? Mikä on esimerkiksi se 

osa-alue lasertyöstössä / -hitsauksessa, johon panostamalla voidaan 

pysyä Eurooppalaisen kärjen tuntumassa tai nousta kansainväliseen 

kärkeen? Keskuksessa ollaan käsittääksemme kyllä jo lähdetty panostamaan 

fokusointiin, sillä teknologian kartoitusta on tehty, ja tehdään, ja 

tätä kautta fokusointia on nähdäksemme paraikaa tapahtumassa. 

Mikäli tässä onnistutaan, ja uudelle alalle vapautetaan tutkimusresursseja, 

sekä vahvistetaan yritysyhteistyötä erityisesti alueen ulkopuolelle, 

voidaan myös tulevaisuuden teknologioissa edelleen pysyä kansallisessa 

kärjessä ja Eurooppalaisenkin kärjen tuntumassa. Resurssien vapauttaminen 

edellyttää, että palvelutoimintaa (esimerkiksi tulevaisuuden 

tehtaan alihankintatoiminta) ulkoistetaan pitkällä tähtäimellä niin, etteivät 

tutkimuslaitokset ja korkeakoulut ole siitä vastuussa . Käytännössä tämä 

tarkoittaa vastuun siirtoa palvelua käyttäville yrityksille. 

130

Länsi-Suomen osaamiskeskuksen teknologinen osaaminen 

- Energiatekniikka - 


kärkeä 


kärkeä 

Nykytila 

Nyky- ja tulevaisuudenteknologioiden osaaminen 

OSKE:n verkostoon kuuluvat yritykset ovat tähän saakka olleet eurooppalaisia 

edelläkävijöitä nykyteknologian (innovatiivisessa) soveltamisessa 

sekä nykyteknologiaan liittyvässä tutkimusja kehitystyössä. 

Yritykset ovat sarallaan saavuttaneet merkittävää kansainvälistä 

menestystä. Projektit perustuvatkin paljolti olemassa olevien 

kärkiteknologioiden (kaupalliseen) soveltamiseen heti, joten on edellytyksiä 

että nykyteknologioihin liittyviä tuoteinnovaatioita syntyy 

jatkossakin. Perustutkimus ja pitkän tähtäimen tulevaisuuden teknologioihin 

panostaminen on OSKE:n aktiivisessa verkostossa kuitenkin 

vähäisempää. 

Suomalaista 

kärkeä 

Alueellista 

kärkeä 


hallinta, 

osaaminen ja 

soveltaminen 

Tulevaisuuden 

teknologiat, 

nykyteknologioiden 


soveltaminen 

OSKE:n verkosto on nykyteknologian osaamisessa Euroopan kärkeä 

ja joillain alueilla jopa edelläkävijä. Tulevaisuuden teknologinen 

tutkimus ja osaaminen vaarassa jäädä lyhyen tähtäimen kehittämisen 

jalkoihin. 


Yritykset ovat verkostoituneet paikallisesti keskenään, sekä oman 

toiminnan kautta kansainvälisesti muihin yrityksiin. Tutkimuslaitosyhteistyö 

suoraan alueen yritysten ja tutkimusyksiköiden välillä on 

vähäisempää , joskin kontakteja on. Haasteena on jatkuvan vuorovaikutussuhteen 

luominen alueen yritysten tuotekehitysfunktioiden ja 

tätä tukevan tutkimuksen välille – niin alueen sisällä kuin alueen 

ulkopuolelle verkottumalla. Erityisesti tämä pätee pitkän tähtäimen 

teknologian kehittämiseen ja uusien, tulevaisuuteen suuntautuvien, 

innovaatioiden hakemiseen. OSKE- toimintaan osallistuu sekä PKettä 

suuria yrityksiä, kuitenkin niin että suurten yritysten osuus on 

merkittävä. 

Haasteita 

Koko energia-ala on (pitkässä) murrosvaiheessa ja haasteena onkin 

pysyminen tämän murroksen mukana. Potentiaalia tähän OSKE:n 

verkoston yrityksissä on - niin hajautetun energiateknologian kuin 

ympäristöystävällisen energiateknologian aloilla. Sen sijaan erityisenä 

haasteena on perustutkimukseen ja sitä tietä kokonaan uusiin 

energiateknologioihin liittyviin innovaatioihin paneutuminen. Alueelle 

on vasta etabloitumassa tätä tukevaa perus- ja soveltavaa tutkimusta, 

mutta uhkana on, että suuret yritykset keskittävät tuotekehitystään 

alueelta pois: OSKE on hyvin yritysvetoinen ja (tutkimus) toiminta 

tätä kautta tietyssä mielessä suhdanneriippuvaista. 

Yritysten ulkopuolisessa tutkimuksessa alueella ei vielä ole kriittistä 

massaa, mutta mahdollisuuksia on, kun uusia tutkimusja koulutuspuolen 

toimijoita etabloituu alueelle sekä erityisesti verkostoitumisessa 

alueen ulkopuoliseen tutkimusmaailmaan nykyistä tiiviimmin. 

Tiivis verkostoituminen helpottaa myös alueen uusien tutkimusja 

koulutusyksiköiden asettumista ja osaamisen kehittämistä. 

Onnistuessaan verkostoituminen pitäisi tulevaisuuden teknologioiden 

osaamisen korkealla tasolla, ja mahdollisesti nostaisi sen jopa 

nykyteknologioiden osaamisen yläpuolelle. 

131

Tampereen seudun osaamiskeskuksen teknologinen osaaminen 

- Automaatio ja koneenrakennus - 


kärkeä 


kärkeä 

Suomalaista 

kärkeä 

Alueellista 

kärkeä 


hallinta, 

osaaminen ja 

soveltaminen 

Nykytila 

Tulevaisuuden 

teknologiat, 

nykyteknologioiden 


soveltaminen 


OSKE:n verkostossa on runsaasti nykyistä teknologiaa oivasti soveltavia 

huippuyrityksiä, jonka lisäksi verkostossa on panostettu voimakkaasti 

tulevaisuuden teknologioiden kehitykseen niin yrityksissä 

kuin tutkimuslaitoksissa. Verkostossa on useita erilaisia projekteja, 

jotka kohdistuvat sekä nyky- että tulevaisuuden teknologioihin. Projekteissa 

on mukana sekä yritysten tuotekehitystä, soveltamista että 

tutkimuslaitoksia ja korkeakouluja. 

Nykyteknologioissa OSKE edustaa kansainvälistä kärkeä. Verkostossa 

on tehty useita innovatiivisia keksintöjä ja onnistunutta tuotekehitystä, 

jota on myös onnistuttu (kaupallisesti) hyödyntämään. 

Tulevaisuuden teknologioita tutkitaan OSKE:n verkostossa laajasti. 

Erityisenä haasteena kuitenkin on fokusoituminen ja rönsyjen karsiminen, 

sillä käynnissä on samanaikaisesti useita projekteja, joihin 

osallistuu hyvin laaja joukko (osaavia) toimijoita. Tällöin oleellista on 

yhteisen näkemyksen luominen alan kehityksen suunnasta tai ainakin 

kokonaiskuvan saaminen siitä, mitä suuntia tutkitaan ja pidetään 

siten potentiaalisina eri hankkeissa. 


Yritykset ovat kansainvälisiä ja verkottuneet sekä paikallisten, kotimaisten 

että ulkomaisten tutkimusyksiköiden kanssa. Myös tutkimuslaitokset 

ja korkeakoulut ovat hyvin verkottuneita – kansainvälisestikin. 

OSKE:n verkostoon kuuluvat voivat sekä tarjota että 

saada teknologista osaamista näiden verkostojen kautta. OSKE:n 

toiminnassa on mukana paljon erilaisia yrityksiä. 

Haasteita 

Selkeänä haasteena on lukuisten kehityssuuntien/pelureiden/ projektien 

hallinta sekä tähän liittyvä turhien rönsyjen tunnistaminen ja 

karsinta. Kansainvälisessä verkostoitumisessa haasteellista on 

löytää todelliset tulevaisuuden osaajat ja valinta nämä osaajat keskeisiksi 

ulkomaisiksi verkostopartnereiksi. 

Haasteena voidaan myös pitää sitä, että ala on nopeasti kehittyvä ja 

turbulentti: alueen kappaletavarateollisuuden yrityksissä eletään 

erilaisia murros- ja muutosvaiheita. Lisäksi alalle voi tulla nykyisten 

pelureiden ulkopuolelta uusia osaajia, jotka voivat tuoda mukanaan 

(alan ulkopuolelta) erityisesti tietoteknisiä ratkaisuja ja tietoteknisiä 

de-facto -standardeja. Miten nämä mahdolliset tulijat tunnistetaan 

ajoissa ja millainen on niiden vaikutus alaan? 

Tunnusomaista alueen yrityksille ja tutkimukselle on ollut tietoteknisen 

ja työkaluosaamisen lisäksi vahva kohdeprosessin osaaminen. 

Tulevaisuuden kilpailussa tämän osaamisen ylläpito ja kehittäminen 

tarjoaa erään kilpailuedun ja näkökulman, jonka avulla voidaan 

pysyä kansainvälisessä kärjessä tai jopa nousta kansainväliseksi 

edelläkävijäksi. Kohdeprosessin hyvä osaaminen voi myös vähentää 

uusien, ulkopuolisten tulijoiden mahdollisesti muodostamaa uhkaa. 

Huomioitavaa on, että tulevaisuudessa kohdeprosessi voi esimerkiksi 

yritysten verkostoitumisen vuoksi olla erilainen ja/tai ko. prosessin 

hallinta voi edellyttää nykyisestä poikkeavaa logiikkaa. 

132


- Energiateknologia - 


kärkeä 


kärkeä 

Suomalaista 

kärkeä 

Alueellista 

kärkeä 


hallinta, 

osaaminen ja 

soveltaminen 

Nykytila 

Tulevaisuuden 

teknologiat, 

nykytekno-- 

logioiden 


soveltaminen 


OSKE:n verkoston osaaminen on eurooppalaista kärkeä biopolttoaineiden 

hyväksikäytössä, palamisen hallinnassa ja puunjalostusteollisuuden 

energiaprosessien hallinnassa. Energiateknologioiden 

osaamisen yhdistäminen OSKE:n muihin vahvuusalueisiin on kuitenkin 

vielä vaatimatonta, joskin asian eteen tehdään OSKE:n verkostossa 

töitä. Uudenlaisella, innovatiivisella osaamisten yhdistelyllä 

voitaneen nykyteknologiassa saavuttaa vielä menestystä. Verkoston 

yritykset ovat energiateknologian saralla alueella paljolti pienehköjä, 

jonka vuoksi kehityspanos kohdistuu välittömään oman teknologian 

kehitykseen - kriittistä massaa kauaskantoisempaan tutkimukseen ei 

vielä alueen yrityspuolella ole. Alueen tutkimuslaitoksissa on merkittävää 

tutkimusosaamista ja sitä kautta kansainvälistä kontaktipintaa. 


Yritysten syvempi verkostoituminen keskenään on suurimmaksi 

osaksi aluillaan, erityisesti PK-yritysten ja suurten yritysten välillä. 

PK-yritysten ja tutkimuslaitosten verkostoituminen on energiateknologian 

osaamisalan puolella tapahtunut paljolti erilaisen testaustoiminnan 

kautta. Testaustoiminnasta yritykset ovat saaneet syötettä 

tuotekehitykseensä. Tämän toiminnan tuloksena tutkimuslaitokset ja 

korkeakoulut ovatkin jossain määrin lähentyneet myös alueen energiateknologian 

osaamisalan PK-yrityksiä. Energiateknologian osaamisalalla 

kaivataan kuitenkin haastavia (tutkimuspainotteisia) hankkeita, 

joihin tulisi ottaa mukaan myös alan kansainvälisen luokan 

kärkiyrityksiä, joilla olisi alueen PK-yritysten kanssa yhteneväiset 

tavoitteet. Myös verkottumista bioenergian suurten yritysten suuntaan 

on syytä edelleen tiivistää: suuren mittakaavan bioenergian 

tuotannon suuntaan verkottuminen tapahtuu lähinnä tutkimuslaitosten 

projektien kautta - alueen yritykset eivät ole niihin tiiviisti verkottuneet 

Haasteita 

Haasteena tutkimuslaitosten ja PK-yritysten verkostoitumisessa on 

teknologioiden kehittäminen pidemmällä tähtäimellä - yritysten rahkeet 

eivät välttämättä riitä omilla resursseilla tapahtuvaan pitkän 

tähtäimen kehitystyöhön testaustoiminnan tulosten pohjalta. Toistaiseksi 

on panostettu paljon pienen mittakaavan bioenergian tuotantoon, 

mutta tulevaisuuden teknologioissa sijoittuminen eurooppalaisen 

kärjen tasolleedellyttää yhteistyötä ja haastavia hankkeita myös 

suurten bioenergian osaajien kanssa. Tutkimuspuolen kautta tällaista 

yhteistyötä alueella on, mutta haasteena on osaamisen tuominen 

alueen yrityksiin OSKE:n verkoston kautta. Tämä vahvistaisi verkoston 

osaamista erityisesti tulevaisuuden teknologioissa ja onnistuessaan 

voisi nostaa tulevaisuuden teknologiaosaamisen eurooppalaisen 

kärjen tasolle. OSKE:ssa on lähdetty hyödyntämään eri osaamisalueiden 

teknologioiden rajapintoja innovatiivisesti, mutta tämä 

on vasta aluillaan – potentiaalia kuitenkin on ja menestystäkin voidaan 

myöhemmässä vaiheessa saavuttaa, kunhan asiaan määrätietoisesti 

panostetaan. 

133


- Paperinvalmistus - 


kärkeä 


kärkeä 

Suomalaista 

kärkeä 

Alueellista 

kärkeä 


hallinta, 

osaaminen ja 

soveltaminen 

Nykytila 

Tulevaisuuden 

teknologiat, 

nykyteknoogioiden 


soveltaminen 


OSKE:n verkostossa on paperinvalmistukseen liittyvien nykyteknologioiden 

eurooppalaista kärkiosaamista. Tämä osaaminen 

lepää kuitenkin hyvin vahvasti yhden yrityksen sekä alueen tutkimusorganisaatioiden 

varassa. Alueella laajapohjaista yritysosaamista 

ei paperinvalmistukseen liittyen OSKE:n verkostossa ole. 

Kiteyttäen voisi todeta, että osaaminen jota verkostossa on, on 

korkeatasoista, mutta jotta verkosto olisi kansainvälisesti merkittävä 

osaamiskeskittymä, tulisi osaamisen erityisesti yrityspuolella 

olla laaja-alaisempaa ja useammista näkökulmista lähtöisin. 

Korkeakoulujen ja kärkiyrityksen kautta alueella tutkitaan myös 

tulevaisuuden teknologioita paperinvalmistuksen alalla sekä koulutetaan 

osaajia paperiteollisuuden tarpeisiin sekä alueen yrityksille 

että koko Suomen mittakaavassa. 


Korkeakoulut ja tutkimuslaitokset ovat etabloituneet alueelle ja 

toimivat yhteistyössä alueen teollisuuden kanssa, kuitenkin pääsääntöisesti 

yhden yrityksen lähtökohdista. Yritysten verkostoituminen 

OSKE:n kautta on suhteellisen ohutta - toisaalta mitä ovat 

ne yritykset joita pitäisi toimintaan saada vielä mukaan, onko niitä 

alueella tai Suomessa? 

Haasteita: 

Keskeisenä haasteena on aiempaa tiiviimpi verkottuminen alueen 

ja alueen ulkopuolisten (voivat olla ulkomaisiakin) kärkiyritysten 

kesken siten, että OSKE:n verkosto on keskeisessä osassa. 

Haasteellista on riittävän osaamisen tai osaamispotentiaalin 

omaavien yhteistyökumppaneiden löytäminen alueen ulkopuolelta 

(Suomesta kuin ulkomailtakin) sekä näiden liittäminen tiiviisti OS- 

KE:n verkostoon – tällaisia partnereita saattaa olla rajoitetusti. 

Mikäli paperinvalmistuksen osaamisalueella onnistutaan OSKE:n 

verkostoa laajentamaan aiempaa useampiin (alueen) yrityksiin, 

voidaan osaamisalan verkoston massaa merkittävästi kasvattaa ja 

siten nostaa painoarvoa kansainvälisessä tutkimuksessa. Tämä 

mahdollistaisi verkoston osaamisen nousun selvästi Euroopan 

kärjen tasolle. 

134

OSAAMISKESKUSTEN ROOLIT 

Olemme kunkin osaamiskeskuksen kohdalla arvioineet sitä, mikä on keskuksen rooli hankesalkun 

ja muun toiminnan näkökulmasta arvioituna. Tämän lisäksi voidaan tehdä yhteenvetoja 

sen suhteen, mitkä osaamiskeskustoiminnan rooleista ja toiminnan lisäarvoista korostuvat. 

Keskeisimpinä ulottuvuuksina tässä tarkastelussa ovat osaamiskeskusten rooli yritystoiminnan 

voimavarana, tutkimusja kehittämistoiminnan kannalta sekä aluekehittämisen 

näkökulmasta. Yhteenvedot perustuvat sidosryhmäkyselylle ja hanketoiminnan sisällön ja 

toimijatyyppien suhteen perusteella tehdyille havainnoille (TekelNytOske -tietokanta ja 

haastattelut). 

3.1 Osaamiskeskukset yritystoiminnan voimavarana 

Yritystoiminnan näkökulmasta huomattavin vaikutus osaamiskeskustoiminnalla on ollut t&k 

–toimintaan, jolla toki on vaikutuksensa myös yritysten toimintaympäristöihin ja resursseihin. 

Erityisen positiiviselta näyttää ohjelman lisäarvo kahdella ulottuvuudella tarkasteltuna: 

osaamisen ja teknologian tason kasvulla ja valmiudella hyödyntää kansallisia tutkimusja 

kehittämisresursseja sekä EU:n rakennerahastoja. Yritysten kannattavuuteen ohjelman toteutuksella 

nähdään olevan merkitystä, mutta suhteessa muihin tarkastelun ulottuvuuksiin tämä 

lisäarvo jää selvästi vaatimattomimmaksi. 

Yritystoiminnan näkökulmasta osaamiskeskustoiminnan lisäarvo korostui sidosryhmäkyselyssä 

erityisesti Jyväskylän, Oulun, Satakunnan, Seinäjoen, Vaasan, Varsinais-Suomen 

ja Uudenmaan kohdalla. Kaakkois-Suomen kohdalla korostui osaamiskeskustoiminnan vaikutus 

yritystoiminnan innovatiivisuuteen ja yritysten kannattavuuteen. Erityisesti jälkimmäisen 

kohdalla ohjelman lisäarvo jäi osaamiskeskuksia yhdessä tarkasteltuna vähäiseksi, joten 

tässä suhteessa Kaakkois-Suomi oli myönteinen poikkeus. Uudenmaan kohdalla osaamiskeskustoiminnan 

lisäarvo jäi useimmilla ulottuvuuksilla keskiarvoa alhaisemmaksi, paitsi 

alueen yritystoiminnan innovatiivisuuden ja kansainvälistymisen kohdalla. 

Keskusten erot hankkeisiin osallistuneiden yritysten osalta ovat suuria ja ne heijastavat sekä 

keskusten että osaamisalojen eroja. Elintarvikealan verkosto-osaamiskeskus, Kuhmo, Lappi, 

Seinäjoki ja Varsinais-Suomi kulttuurituotannon osaamisalan osalta ovat toteuttaneet pääosin 

hankkeita, joissa mukana on ollut mikroyrityksiä. Uusimaa on myös hyvin pienyritysvetoinen 

hanketoiminnassaan, mikä selittynee osaamisalojen luonteella, sillä erityisesti 

uusmedia ja ohjelmistoliiketoiminta ovat pienyritysvaltaisia. Satakunta, Kaakkois-Suomi ja 

Jyväskylä puolestaan profiloituvat erityisesti suurten yritysten hankkeiden toteuttajina. 

Haastattelujen ja sidosryhmäkyselyn yhteydessä arvioitiin, että suurten yritysten osallistuminen 

osaamiskeskustoimintaan on tärkeää, koska tämä lisää myös muiden yritysten kiinnostusta. 

Pk-yrityksillä on toisaalta paljon niitä resursseja, joita tulevaisuuden kasvun aikaansaamiseen 

tarvitaan, joten niiden suuri osuus hankkeisiin osallistuvien tahojen joukossa 

on ohjelman toteuttamisen kannalta tärkeää. 

Osaamiskeskusten alat liittyvät merkittävään osaan suomalaista elinkeinoelämää ja teollisuutta. 

Useimmilla osaamisaloilla on sekä maakunnittain että seutukunnittain tarkasteltuna 

tapahtunut myönteistä kehitystä vuoden 1999 alusta vuoteen 2002 mennessä, mikä heijastuu 

esim. henkilöstön ja liikevaihdon muutoksiin. Liikevaihdon näkökulmasta (indeksinä 1995) 

tarkasteltuna kasvu oli merkittävintä Pohjois-Pohjanmaan tietoteollisuuden, Pirkanmaan 

135

ICT:n ja Kaakkois-Suomen metsäteollisuuden avainjärjestelmien kohdalla. Suurinta kasvu 

oli Oulun tietoteollisuudessa (392% kasvu liikevaihdolla mitattuna, Pohjois-Pohjanmaan 

kohdalla 366%) ja Tampereen ICT-klusterissa (298% kasvu, Pirkanmaan kohdalla 247%). 

Absoluuttisin henkilöstömäärin mitattuna klustereista merkittävimmät olivat (2000) Helsingin 

ICT ja kulttuurija uusmediaklusteri, Tampereen koneenrakennus- ja automaatioklusteri. 

Lahden muotoilu, laatu ja ekologiaklusteri, Oulun tietoteollisuusklusteri, Tampereen ICTklusteri 

sekä Porin metalliklusteri. Kaikilla näillä alueilla osaamiskeskustoiminta osaltaan 

vaikutti klusterien kehittämiseen, toisaalta sitä vahvistaen, toisaalta olemassa olevien voimavarojen 

kasvuvaikutusta hyödyntäen. 

Liikevaihdon ja henkilöstökehityksen näkökulmasta kehitys valituilla osaamisaloilla oli 

pääosin myönteistä, joskin joitakin poikkeuksiakin esiintyi. Näistä voidaan mainita henkilöstömäärän 

mittareilla tarkasteluna Pohjanmaan energiaklusteri, Kaakkois-Suomen logistiikka 

sekä Pohjois-Karjalan puuteknologia ja metsätalous. Liikevaihdolla tarkasteltuna kehitys 

oli tarkastelukaudella taantuvaa Kaakkois-Suomen logistiikassa. 

Klusterien erot toiminnassa olevien yritysten koon suhteen heijastuvat myös niiden kykyyn 

hallita muutoksia ja vastata suhdannehaasteisiin. Yrityskoolla tarkasteltuna joukko on heterogeeninen, 

mutta voimme kuitenkin erottaa klustereista ne, joissa on pääosin (yli 50%) alle 

10 henkilön yrityksiä yrityskannassaan; ne, joiden yrityskannan pääosan muodostavat pkyritykset 

(10-249 henkeä) ja ne, joiden yrityskannasta yli 50% on suuryrityksiä (yli 249 

henkeä). Ensimmäiseen ryhmään lukeutuvat Rovaniemen elämysteollisuus ja Oulun hyvinvointiklusteri, 

toisessa ryhmässä ovat Porin ICT ja Lappeenrannan metallirakenteet ja kolmannessa 

ryhmässä Oulun tietoteollisuus, Vaasan energia, Seinäjoen elintarvike, Turun bioalan 

klusteri sekä Joensuun muoviklusteri. Näiden ryhmien lisäksi voidaan erottaa erityisen 

monimuotoisen yrityspohjan omaavat klusterit, joissa nämä kolme em. luokkaa ovat suhteellisen 

samankokoisia. Näihin lukeutuvat erityisesti kulttuurialoja edustavat klusterit (Turun 

kulttuuri, Helsingin kulttuuri ja uusmedia), Tampereen koneenrakennus ja viestintä, Lahden 

muotoilu, Jyväskylän energia sekä Lappeenrannan metsäteollisuuden avainjärjestelmät. Monipuolisuuden 

voisi odottaa heijastuvan myös osaamiskeskushankepohjaan eli niihin yrityksiin, 

jotka ovat mukana osaamiskeskustoiminnan hankkeissa. Näin onkin pääsääntöisesti, 

joskin kulttuurialalla pienyritysten osuus on hallitseva. 

3.2 Osaamiskeskukset tutkimusja kehittämistoiminnan tukirakenteena 

Hanketoiminnassa korostuu osaamisen vahvistaminen ja tutkimuslaitosten tutkimusja kehittämishankkeiden 

lisääntyminen. Erityisesti suurimmissa keskuksissa tutkimusja kehittämishankkeiden 

osuus on yrityshankkeiden rinnalla toinen huomattava kasvualue ja se on 

keskeinen myös pienemmissä (ja uudemmissa) keskuksissa, joissa kehitys näyttää kulkevan 

osaamiskeskustoiminnan ja infrastruktuurihankkeiden kautta osaamisen kehittämiseen ja 

yrityshankkeisiin. 

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan näkökulmasta osaamiskeskusohjelmaa pidetään kaikissa 

osaamiskeskuksissa merkittävänä. Osaamisen ja teknologian tason kasvu ja valmius hyödyntää 

tutkimusja kehittämisresursseja ovat ohjelman merkittävimmät vaikutukset koko ohjelman 

näkökulmasta tarkasteltuna. Keskusten välisiä eroja tarkasteltaessa huomio kiinnittyy 

joihinkin varsin samansuuntaisesta kuvasta poikkeaviin keskuksiin. Lapin elämysteollisuuden 

osaamiskeskuksessa osaamiskeskustoiminnan lisäarvo näytti useimmilla tarkasteluulottuvuuksilla 

sidosryhmätiedustelun valossa keskimääräistä selvästi vähäisemmältä, mutta 

136

koulutustarjonnan sisältöjen kehittymistä pidettiin erityisen myönteisenä. Kuhmon kohdalla 

samoin kokonaiskuva lisäarvosta jäi alle keskiarvon, mutta alueen oman tutkimusja kehittämistoiminnan 

ja valmiuden hyödyntää t&k -resursseja nähtiin selvästi parantuneen ohjelman 

seurauksena. Tätä voidaan pitää merkittävänä tuloksena, koska osaamisvoimavaroiltaan 

vaatimattomampien keskusten kohdalla lisäarvo näyttää olevan merkittävä. Oulun muuten 

huippulisäarvoa osoittavien käyrien kanssa ristiriidassa olivat koulutustarjonnan sisältöjä 

kuvaava käyrä, jonka suhteen lisäarvoa pidettiin kansallista keskiarvoa heikompana. Kuva ei 

luonnollisesti anna vastausta siihen, millainen syy-seuraussuhde tässä vaikuttaa. Saattaa olla, 

että koulutustarjonnan sisältöjä on kehitetty jo niin hyvin, ettei osaamiskeskuksen lisäarvoa 

enää kaivata tai toisaalta voi olla niin, että muuten erinomaisen onnistuneesti hyödynnettyä 

osaamiskeskuslisäarvoa voitaisiin vielä tehostaa koulutustarjonnan sisältöihin lisää huomiota 

kiinnittämällä. Myös Seinäjoen ja Satakunnan kohdalla muuten keskimääräistä myönteisempää 

kuvaa osaamiskeskustoiminnan lisäarvosta heikensi koulutustarjonnan sisältöjen kehittäminen, 

johon jatkossa tulisi enemmän panostaa. Koulutustarjonnan sisältöjen kehittymisen 

kannalta lisäarvoa pidettiin sidosryhmätiedustelun valossa keskimääräistä suurempana Päijät-Hämeen, 

Kaakkois-Suomen, Jyväskylän, Joensuun ja Varsinais-Suomen keskuksissa. 

3.3 Osaamiskeskukset aluekehittämisen välineenä 

Lainsäädännöllisesti osaamiskeskukset ovat yksi alueiden kehittämislain (Alueiden kehittämislaki, 

Annettu Helsingissä 12 päivänä heinäkuuta 2002, astuu voimaan 1.1.2003) määrittelemistä 

ns. ”erityisohjelmista”, joista päätökset tekee valtioneuvosto. Uuden aluekehityslainsäädännön 

mukaisesti valtakunnallisen alueiden kehittämisen välineitä ovat ensisijaisesti 

maakuntaohjelmat (ja niiden toteuttamissuunnitelmat), EU:n alueelliset rakennerahasto-ohjelmat 

sekä em. ”erityisohjelmat”, joihin lukeutuvat aluekeskusohjelma, maaseutupoliittinen 

kokonaisohjelma, osaamiskeskusohjelma ja saaristo-ohjelma. Aluekehittämisen horisontaalinen 

luonne yhä useampia valtionhallinnon sektoripolitiikan aloja yhteen sitovana 

tarkastelunäkökulmana heijastaa politiikkatavoitteiden edellyttämää yhä laaja-alaisempaa 

toimintatapaa ja tässä myös innovaatiopolitiikalla on merkittävä rooli. 

Kaikki laissa määritellyt muut erityisohjelmat (aluekeskusohjelma, maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 

ja saaristo-ohjelma, 15 §) ja muut alueellisen kehittämisen interventiot eivät 

luonnollisesti ole yhtäläisesti relevantteja osaamiskeskustoiminnan kannalta, joten aluekehittämisen 

välineistä arvioinnin eri vaiheissa huomiota kiinnitettiin erityisesti seuraaviin: alueellinen 

teknologiastrategia, EU-tavoiteohjelmat, kaupunkien elinkeino-ohjelmat, korkeakoulujen 

strategiat, maakuntaohjelmat ja aluekeskusohjelma. 

Aluekehittämisen tavoitteiden kannalta uusi lainsäädäntö ei sisällä radikaaleja muutoksia. 

Lainsäädäntö vahvistaa aiempia tavoitteenasetteluja, pyrkii vahvistamaan maakuntien liittojen 

asemaa ja korostaa entiseen tapaan ohjelmaperustaisuutta ja yhä enemmän osaamista 

aluekehityksen päävoimavarana. Lain tavoitteeksi on määritelty edellytyksien luominen 

”alueiden kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin takaavalle osaamiseen ja kestävään kehitykseen perustuvalle 

taloudelliselle kasvulle, elinkeino-toiminnan kehitykselle ja työllisyyden parantamiselle” 

ja tämän lisäksi ”vähentää alueiden kehittyneisyyseroja ja parantaa väestön elinoloja 

sekä edistää alueiden tasapainoista kehittämistä” (Alueiden kehittämislaki). 

Sidosryhmäkyselyn aineiston pohjalta osaamiskeskusohjelman aluekehitysvaikutukset ovat 

ohjelman suurimpia lisäarvoja (tutkimusja kehittämistoiminnan jälkeen). Alueen yleisen 

vetovoimaisuuden kannalta vaikutusta pidetään erityisen merkittävänä, samoin kuin strategi- 

137

sen suunnittelun kehittymisen kannalta. Ohjelman keskiarvoista poikkeavien sidosryhmäprofiilien 

suhteen voimme todeta, että alueen vetovoimaisuuden näkökulmasta erityisen tärkeänä 

ohjelmaa pidettiin Seinäjoen kohdalla, kun taas strategisen suunnittelun kehittymisen 

näkökulmasta keskiarvoa suurempana vaikutusta pidettiin Päijät-Hämeen osaamiskeskuksessa. 

Tampere näyttää kokonaisuudessaan keskukselta, jossa osaamiskeskustoiminnan lisäarvon 

nähdään liittyvän alueen strategisten valmiuksien ja vetovoimaisuuden kehittämiseen 

(vrt. osaamiskeskusprofiilin kohdalla lyhyesti analysoitu kuva osaamiskeskustoiminnan 

aluevaikutuksista). Tämä voi luonnollisesti olla profiili- tai mielikuvakysymyskin, mutta 

alueellisen kehittämisen kannalta ei sitä vähämerkityksisempi; mikäli osaamiskeskustoimintaan 

osallistuvat tahot näkevät toiminnalla olevan merkittäviä aluevaikutuksia, osaamiskeskustoiminnan 

kuvan alueella voi katsoa olevan vahvan, mikä heijastuu toiminnan uskottavuuteen, 

yritysten (ja muiden potentiaalisten osallistujien) asenteisiin osallistua osaamiskeskushankkeisiin 

ja viime kädessä tätä kautta itse toiminnan sisältöihin ja tuloksellisuuteen. 

Erityisesti sidosryhmäkyselyssä pyrittiin selvittämään sitä, mikä on osaamiskeskustoiminnassa 

mukana olevien toimijoiden (viranomaistahojen, tutkimusja yritysmaailman edustajien) 

näkemys eri politiikkavälineiden yhteensopivuudesta. Tässä suhteessa erityistarkasteluun 

voidaan ottaa aluekeskusohjelma, jonka yhteensopivuutta pidettiin kokonaisuutena onnistuneena 

suhteessa osaamiskeskusohjelmaan. Erityisen myönteisen arvion yhteensopivuudesta 

antoivat vastaajat Kaakkois-Suomen, Päijät-Hämeen, Satakunnan, Varsinais-Suomen 

ja Lapin kohdalla, kun taas Kuhmon ja Länsi-Suomen kohdalla vastaukset olivat kriittisimpiä 

yhteensopivuuden suhteen (katso luku 4 sidosryhmäkyselyn ja verkostoanalyysin osalta). 

Koska nykyisen aluepolitiikan tai alueellisesti vaikuttavan politiikan toteutuksessa ja tehokkuudessa 

on yhä enemmän kysymys eri sektorien toteuttaman politiikan yhteensovittamisesta, 

voimme tarkastella myös osaamiskeskustoiminnassa mukana olleiden tahojen näkemystä 

siitä, miten eri hallinnonalat alueilla ovat sitoutuneet osaamiskeskustoimintaan. Maan keskiarvoina 

tarkasteltaessa hallinnonalojen sitoutuminen näytti yhä osaamiskeskustoimijoiden 

näkökulmasta olevan toiminnan heikoin lenkki ja tässä suhteessa on yhä paljon tehtävää. 

Keskiarvojen sijaan on mielekkäämpää tarkastella kysymystä osaamiskeskuksittain, jolloin 

selviä eroja nousee esiin. 

Tyytyväisimpiä eri hallinnonalojen sitoutumisen suhteen ovat Pohjois-Karjala, Seinäjoki, 

Päijät-Häme, Länsi-Suomi ja Satakunta (n. 4 asteikolla 1-7), kun taas pääosa keskuksista on 

alle 4, mikä oli hyvin alhainen arvo kokonaisuutena sidosryhmäkyselyn vastauksia tarkasteltaessa. 

Kriittisimpiä hallinnonalojen sitouttamisen suhteen ovat Lappi, Pohjois-Savo ja Uusimaa. 

Kokonaisuutena hallinnonalojen sitouttaminen edellyttää lisätoimia – kansallisen 

tason toimiva sektorien välinen yhteensovittaminen ei näytä toteutuneen ongelmattomasti 

aluetasolla. 

138

OSAAMISKESKUSVERKOSTON NÄKEMYKSET OHJELMAN 

TOTEUTUKSESTA 

4.1 Sidosryhmäkyselyn keskeiset tulokset keskuksittain 

Verkottuminen oli yksi keskeisimmistä näkökulmista, jolle arvioinnin metodologia rakennettiin 

ja useat työtä ohjanneet työhypoteesit liittyivät oletuksiin osaamiskeskustoiminnasta 

toisaalta verkottumista vahvistavana, toisaalta tietyn alueellisen verkottumisen asteen edellyttävänä 

toimintatapana. Verkottumisen keskeinen asema osaamiskeskusohjelman toimintatavassa 

kokonaisuutena selittää sen, että useimmissa osaamiskeskusten toimintaa arvioivissa 

selvityksissä (esim. Ahola ja Kortelainen 1997, Valtiontalouden tarkastusvirasto 2001) on 

myös sovellettu verkottumisnäkökulmaa. 

Yleisenä johtopäätöksenä kyselystä voidaan todeta erojen keskusten välillä olevan suhteellisen 

pieniä ja tyytyväisyyden ohjelmaan ja sen alueelliseen toimeenpanoon korkean. Ohjelman 

tavoitteissa on onnistuttu kokonaisuudessaan hyvin, etenkin alueellisten vahvuuksien 

tunnistamisen osalta. Erityisesti alueilla olevan osaamisen vahvistamisen ja uudistamisen 

kannalta vaikutus on huomattava. Aluekehitysvaikutusten kohdalla merkittävimmät vaikutukset 

ovat t&k –resurssien hyödyntämisen sekä osaamisen ja teknologian edistämisessä, 

mutta myös yleinen vetovoimaisuus nousee esille erityisesti teknologia- ja osaamisseutuina 

profiloituneiden Oulun ja Tampereen kohdalla. Työllisyyden ja tuotantorakenteen näkökulmasta 

kriittisimpiä ohjelman vaikutusten suhteen ovat Kuhmo, Lappi ja Uusimaa. Uudenmaan 

kehityksen kannalta osaamiskeskus on vain yksi (pieni) lisäresurssi muiden joukossa, 

kun taas Lapin ja Kuhmon näkökulmasta se on aivan liian pieni lisäresurssi rakenteellisten 

ongelmien ratkaisemiseksi, vaikka sen vaikutukset t&k –resurssien hyödyntämisen tai osaamisen 

kasvun näkökulmasta ovat huomattavat. 

Paikallisella tasolla tyytyväisyys valtakunnallisen koordinaation suhteen on melko hyvä. 

Parantamisen varaa löytyy vielä tiedonkulun ja yhteisten koulutustilaisuuksien osalta. Eri 

hallinnonalojen sitouttaminen toimintaan näyttää yhä edellyttävän lisähuomiota, vaikka tässä 

on jo tähän mennessä onnistuttu ohjelmassa kohtuullisesti. Eräillä alueilla myös tiedotus ja 

informaation välittäminen näyttää edellyttävän lisähuomiota. Samoin sidosryhmäkyselyn 

pohjalta nousee esiin ajatus siitä, että kansallisen koordinaation tasolla voitaisiin edelleen 

edistää ns. pehmeämpien osaamisalojen ymmärrystä alueellisen innovaatiopolitiikan kentässä. 

Aluekeskusohjelma oli toteutuksensa alkuvaiheessa kun väliarviointi aloitettiin ja tästä, samoin 

kuin ohjelmien lähekkäisyydestä (käytännössä ajan voi olettaa näyttävän, onko lopulta 

kysymys onnistuneen yhteensovittamisen kautta tapahtuvasta toistensa täydentävyydestä vai 

vähemmän onnistuneen yhteensovittamisen seurauksena syntyvästä päällekkäisyydestä ja 

resurssien hajautumisesta) johtuen näiden kahden aluekehittämisen kansallisen ohjelman 

yhteensopivuus kiinnosti erityisesti. Vastausten perusteella yhteensopivuus on hyvä, joitakin 

poikkeuksia lukuun ottamatta. Kuhmo, Länsi-Suomi, Lappi ja Oulu näyttäytyvät tässä suhteessa 

kriittisimpinä ohjelma-alueina. 

Seuraavassa on esitetty kyselyn tärkeimmät tulokset kansallisesta näkökulmasta sekä alueittain 

kunkin osaamiskeskuksen ja –alan osalta erikseen. 

139

Ohjelman tavoitteet 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

KAAKKOIS-SUOMI 

KUHMO 

KUOPIO 

LAPPI 

OULU 

P-KARJALA 

SATAKUNTA 

TAMPERE 

UUSIMAA 

V-SUOMI 

Huippuosaaminen 

Alueellisten vahvuuksien tunnistaminen 

Alueiden vetovoiman lisääminen Alueilla olevan osaamisen vahvistaminen ja uudistam 

Valtakunnallinen koordinaatio 1/2 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 


KUHMO 

KUOPIO 

LAPPI 

OULU 

P-KARJALA 

SATAKUNTA 

TAMPERE 

UUSIMAA 


Osaamiskeskuksen ohjaaminen 

Eri hallinnonalojen sitouttaminen toimintaan 

Kansallisten linjausten määrittely 

Tiedotus ja informaation välittäminen 

140

7 

Valtakunnallinen koordinaatio 2/2 

6 

5 

4 

3 

2 

1 


KUHMO 

KUOPIO 

LAPPI 

OULU 

PP-KARJALA 

SATAKUNTA 

TAMPERE 

UUSIMAA 


Paikallisten näkemysten välittyminen 

Osaamisalojen ymmärrys 

Paikallisten erityispiirteiden huomioonottaminen 

TEKEL:n toteuttama koordinointi ja kehittäminen 

Kuinka yhteensopiva osaamiskeskusohjelma on ollut suhteessa 

aluekeskusohjelman toimenpiteisiin nähden? 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 


KUHMO 

KUOPIO 

LLAPPI 

OULU 

P-KARJALA 

SATAKUNTA 

TAMPERE 

UUSIMAA 


141

Miten osaamiskeskuksen toiminta on vaikuttanut eri alueilla 

sijaitsevien osaamiskeskusten välisen yhteistyön määrään? 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 


KUHMO 

KUOPIO 

LAPPI 

OULU 

P-KARJALA 

SATAKUNTA 

1994-1998 1999-2002 

TAMPERE 

UUSIMAA 


Kuinka onnistuneena pidätte tämän osaamiskeskuksen osaamisalojen 

valintaa? 

5 

4,5 

4 

3,5 

3 

2,5 

2 

1,5 

1 


KUHMO 

KUOPIO 

LLAPPI 

OULU 

P-KARJALA 

SATAKUNTA 

TAMPERE 

UUSIMAA 


142

Onko osaamiskeskus ja/tai osaamisala saavuttanut mielestänne sille 

asetetut tavoitteet ja onko toiminta mielestänne kehittymässä oikeaan 

suuntaan? 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 


KUHMO 

KUOPIO 

LAPPI 

OULU 

P-KARJALA 

SATAKUNTA 

TAMPERE 

UUSIMAA 


Vaikutukset alueen... 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 


KUHMO 

KUOPIO 

LAPPILAPPILAPPI 

OULU 

P-KARJALA 

SATAKUNTAA 

TAMPERE 

UUSIMAA 


Työllisyyteen 

T&K-resurssien hyödyntämiseen 

Yritystoiminnan innovatiivisuuteen 

Tuotantorakenteeseen 

Osaamisen ja teknologian kasvuun 

Yleiseen vetovoimaisuuteen 

143

Jyväskylä 1/2 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

Kysymys 

1 

Kysymys 

2 

Kysymys 

3 

Kysymys 

4 

Kysymys 

5 

Kysymys 

6 

Kysymys 

7 

Kysymys 

8 

Kysymys 

9 

Kysymys 

10 

Kysymys 

11 

Koko maa 





Jyvaskylä yht. 

Jyväskylä 2/2 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

Kysymys 

12 

Kysymys 

13 

Kysymys 

14 

Kysymys 

15 

Kysymys 

16 

Kysymys 

17 

Kysymys 

18 

Kysymys 

19 

Kysymys 

20 

Kysymys 

21 

Koko maa Osaamiskeskustaso Energia- ja ympäristöteknologia 

Informaatioteknologia Paperinvalmistuksen hallinta Jyvaskylä yht. 

1. Organisointi ja johtaminen on onnistunut hyvin 

2. Vahva visio ja strateginen näkemys osaamiskeskuksen toiminnan painopisteistä 

3. Selkeä ja ulospäin näkyvä toiminta-ajatus 

4. Henkilöstön osaaminen on vahvaa projektinhallintaan ja kehittämistyöhön liittyvissä asioissa 

5. Toiminta on lisännyt kansainvälistä verkottumista ja yhteistoimintaa 

6. Toiminta on lisännyt kansallista verkottumista ja yhteistoimintaa 

7. Toiminta on lisännyt alueen toimijoiden keskinäistä verkottumista ja yhteistoimintaa 

8. Ulottanut alueellista vaikuttavuuttaan koko maakuntaan 

9. Toiminta on johtanut tietojenne mukaan työnjakoon ja erikoistumiseen alueiden kesken 

10. Ennakoi alueen rakenteellisia muutostarpeita 

11. Tunnistaa hyvin asiakkaidensa tarpeet ja vastaa niihin nopeasti 

12. Toiminta on laadukasta 

13. Toimii tehokkaasti ja tuloksellisesti 

14. Pitää hyvin yhteyttä yrityksiin ja sidosryhmiinsä 

15. Toiminnan avulla huippuosaaminen on aiempaa helpommin yritysten hyödynnettävissä ja käytettävissä 

16. Suoria vaikutuksia huippuosaamisen ja/tai tutkimuslähtöisen uuden tiedon tuotteistamiseen tai kaupallistamiseen 

17. Ennakoi tehokkaasti uusia teknologia-alueita 

18. Mukanaolo hankehakemuksessa edesauttaa rahoituksen saamista (esim. EU-osarahoitteiset hankkeet) 

19. Organisoimaa toimintaa toteutettaisiin alueella myös ilman valtion osoittamaa perusrahoitusta 

20. Toimintamalli on tehokas (perusrahoitus/tulokset) verrattuna muihin alueellisiin kehittämistoimenpiteisiin 

21. Status on alueelle tärkeämpi kuin sen mukanaan tuoma valtion perusrahoitus 

144

Kaakkois-Suomi 1/2 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

Kysymys 

1 

Kysymys 

2 

Kysymys 

3 

Kysymys 

4 

Kysymys 

5 

Kysymys 

6 

Kysymys 

7 

Kysymys 

8 

Kysymys 

9 

Kysymys 

10 

Kysymys 

11 

Koko maa 



Oske-taso Kaakkois-Suomi 


Kaakkois-Suomi yht. 

Kaakkois-Suomi 2/2 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

Kysymys 

12 

Kysymys 

13 

Kysymys 

14 

Kysymys 

15 

Kysymys 

16 

Kysymys 

17 

Kysymys 

18 

Kysymys 

19 

Kysymys 

20 

Kysymys 

21 

Koko maa 



Oske-taso Kaakkois-Suomi 


Kaakkois-Suomi yht. 






















145

Kuhmo 1/2 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

Kysymys 

1 

Kysymys 

2 

Kysymys 

3 

Kysymys 

4 

Kysymys 

5 

Kysymys 

6 

Kysymys 

7 

Kysymys 

8 

Kysymys 

9 

Kysymys 

10 

Koko maa 

Kuhmo 

Kuhmo 2/2 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

Kysymys 

11 

Kysymys 

12 

Kysymys 

13 

Kysymys 

14 

Kysymys 

15 

Kysymys 

16 

Kysymys 

17 

Kysymys 

18 

Kysymys 

19 

Kysymys 

20 

Kysymys 

21 

Koko maa 

Kuhmo 






















146

Kuopio 1/2 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

Kysymys 1 Kysymys 2 Kysymys 3 Kysymys 4 Kysymys 5 Kysymys 6 Kysymys 7 Kysymys 8 Kysymys 9 

Kysymys 

10 

Koko maa Osketaso Agrobiotekniikka 

Lääkekehitys Terveydenhuollon teknologia Kuopio yht. 

Kuopio 2/2 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

Kysymys 

11 

Kysymys 

12 

Kysymys 

13 

Kysymys 

14 

Kysymys 

15 

Kysymys 

16 

Kysymys 

17 

Kysymys 

18 

Kysymys 

19 

Kysymys 

20 

Kysymys 

21 

Koko maa Osketaso Agrobiotekniikka 

Lääkekehitys Terveydenhuollon teknologia Kuopio yht. 






















147

Lappi 1/2 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

Kysymys 

1 

Kysymys 

2 

Kysymys 

3 

Kysymys 

4 

Kysymys 

5 

Kysymys 

6 

Kysymys 

7 

Kysymys 

8 

Kysymys 

9 

Kysymys 

10 

Koko maa 

Lappi 

Lappi 2/2 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

Kysymys 

11 

Kysymys 

12 

Kysymys 

13 

Kysymys 

14 

Kysymys 

15 

Kysymys 

16 

Kysymys 

17 

Kysymys 

18 

Kysymys 

19 

Kysymys 

20 

Koko maa 

Lappi 






















148

Länsi-Suomi 1/2 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

Kysymys 

1 

Kysymys 

2 

Kysymys 

3 

Kysymys 

4 

Kysymys 

5 

Kysymys 

6 

Kysymys 

7 

Kysymys 

8 

Kysymys 

9 

Kysymys 

10 

Koko maa 

Länsi-Suomi 

Länsi-Suomi 2/2 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

Kysymys 

11 

Kysymys 

12 

Kysymys 

13 

Kysymys 

14 

Kysymys 

15 

Kysymys 

16 

Kysymys 

17 

Kysymys 

18 

Kysymys 

19 

Kysymys 

20 

Kysymys 

21 

Koko maa 

Länsi-Suomi 






















149

Oulu 1/2 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

Kysymys 1 Kysymys 2 Kysymys 3 Kysymys 4 Kysymys 5 Kysymys 6 Kysymys 7 Kysymys 8 Kysymys 9 Kysymys 

10 

Koko maa 


Oulu yht. 



Oulu 1/2 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

Kysymys 

11 

Kysymys 

12 

Kysymys 

13 

Kysymys 

14 

Kysymys 

15 

Kysymys 

16 

Kysymys 

17 

Kysymys 

18 

Kysymys 

19 

Kysymys 

20 

Kysymys 

21 

Koko maa 


Oulu yht. 
























150

Pohjois-Karjala 1/2 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

Kysymys 

1 

Kysymys 

2 

Kysymys 

3 

Kysymys 

4 

Kysymys 

5 

Kysymys 

6 

Kysymys 

7 

Kysymys 

8 

Kysymys 

9 

Kysymys 

10 

Koko maa 





Pohjois-Karjala 2/2 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

Kysymys 

11 

Kysymys 

12 

Kysymys 

13 

Kysymys 

14 

Kysymys 

15 

Kysymys 

16 

Kysymys 

17 

Kysymys 

18 

Kysymys 

19 

Kysymys 

20 

Kysymys 

21 

Koko maa 


























151

Päijät-Häme 1/2 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

Kysymys 

1 

Kysymys 

2 

Kysymys 

3 

Kysymys 

4 

Kysymys 

5 

Kysymys 

6 

Kysymys 

7 

Kysymys 

8 

Kysymys 

9 

Kysymys 

10 

Koko maa 


Päijät-Häme 1/2 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

Kysymys 

11 

Kysymys 

12 

Kysymys 

13 

Kysymys 

14 

Kysymys 

15 

Kysymys 

16 

Kysymys 

17 

Kysymys 

18 

Kysymys 

19 

Kysymys 

20 

Kysymys 

21 

Koko maa 























152

Satakunta 1/2 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

Kysymys 

1 

Kysymys 

2 

Kysymys 

3 

Kysymys 

4 

Kysymys 

5 

Kysymys 

6 

Kysymys 

7 

Kysymys 

8 

Kysymys 

9 

Kysymys 

10 

Koko maa Osaamiskeskustaso Etäteknologia 

Materiaalitekniikka Satakunta yht. 

Satakunta 2/2 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

Kysymys 

11 

Kysymys 

12 

Kysymys 

13 

Kysymys 

14 

Kysymys 

15 

Kysymys 

16 

Kysymys 

17 

Kysymys 

18 

Kysymys 

19 

Kysymys 

20 

Kysymys 

21 

Koko maa Osaamiskeskustaso Etäteknologia 

Materiaalitekniikka Satakunta yht. 






















153

Seinäjoki 1/2 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

Kysymys 

1 

Kysymys 

2 

Kysymys 

3 

Kysymys 

4 

Kysymys 

5 

Kysymys 

6 

Kysymys 

7 

Kysymys 

8 

Kysymys 

9 

Kysymys 

10 

Koko maa 

Seinäjoki 

Seinäjoki 2/2 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

Kysymys 

11 

Kysymys 

12 

Kysymys 

13 

Kysymys 

14 

Kysymys 

15 

Kysymys 

16 

Kysymys 

17 

Kysymys 

18 

Kysymys 

19 

Kysymys 

20 

Kysymys 

21 

Koko maa 

Seinäjoki 






















154

Tampere 1/2 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

Kysymys 

1 

Kysymys 

2 

Kysymys 

3 

Kysymys 

4 

Kysymys 

5 

Kysymys 

6 

Kysymys 

7 

Kysymys 

8 

Kysymys 

9 

Kysymys 

10 

Koko maa 



Tampere yht. 



Viestintä 

Tampere 2/2 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

Kysymys 

11 

Kysymys 

12 

Kysymys 

13 

Kysymys 

14 

Kysymys 

15 

Kysymys 

16 

Kysymys 

17 

Kysymys 

18 

Kysymys 

19 

Kysymys 

20 

Kysymys 

21 

Koko maa 



Tampere yht. 



Viestintä 






















155

Uusimaa 1/2 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

Kysymys 

1 

Kysymys 

2 

Kysymys 

3 

Kysymys 

4 

Kysymys 

5 

Kysymys 

6 

Kysymys 

7 

Kysymys 

8 

Kysymys 

9 

Kysymys 

10 

Koko maa 



Uusmedia 




Uusimaa yht. 

Uusimaa 2/2 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

Kysymys 

11 

Kysymys 

12 

Kysymys 

13 

Kysymys 

14 

Kysymys 

15 

Kysymys 

16 

Kysymys 

17 

Kysymys 

18 

Kysymys 

19 

Kysymys 

20 

Kysymys 

21 

Koko maa 



Uusmedia 




Uusimaa yht. 






















156

Varsinais-Suomi 1/2 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

Kysymys 

1 

Kysymys 

2 

Kysymys 

3 

Kysymys 

4 

Kysymys 

5 

Kysymys 

6 

Kysymys 

7 

Kysymys 

8 

Kysymys 

9 

Kysymys 

10 

Koko maa 






Varsinais-Suomi 1/2 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

Kysymys 

11 

Kysymys 

12 

Kysymys 

13 

Kysymys 

14 

Kysymys 

15 

Kysymys 

16 

Kysymys 

17 

Kysymys 

18 

Kysymys 

19 

Kysymys 

20 

Kysymys 

21 

Koko maa 



























157

Verkosto-osaamiskeskukset 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

Kysymys 

1 

Kysymys 

2 

Kysymys 

3 

Kysymys 

4 

Kysymys 

5 

Kysymys 

6 

Kysymys 

7 

Kysymys 

8 

Kysymys 

9 

Kysymys 

10 

ELO oske PUU oske Koko maa 

Verkosto-osaamiskeskukset 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

Kysymys 

11 

Kysymys 

12 

Kysymys 

13 

Kysymys 

14 

Kysymys 

15 

Kysymys 

16 

Kysymys 

17 

Kysymys 

18 

Kysymys 

19 

Kysymys 

20 

Kysymys 

21 

ELO oske PUU oske Koko maa 








8. Ulottanut alueellista vaikuttavuuttaan koko toimialan toimintaympäristöönsä 














158

4.2. Osaamiskeskusten kehittäjäverkoston analyysi 

Osaamisen tason nostaminen alueilla merkitsee paitsi alueen toimijoiden innovaatiokapasiteetin 

kasvua myös alueellisen verkostoitumisen lisäämistä. Verkostoitumisen kautta on 

mahdollista kasvattaa alueen sosiaalista pääomaa ja kumuloida osaamista, joka eriytyneessä 

toiminnallisessa ympäristössä jäisi toteutumatta. Usein merkittävien teknologisten tai sosiaalisten 

läpimurtojen edellytyksenä on avoin tiedonvaihto ja komplementaarisen tietämyksen 

ja osaamisen yhteensovittaminen. 

Osaamiskeskusten ja osaamisalojen sisäisen sekä osaamiskeskusten välisen verkostoitumisen 

lisääminen on ollut yksi osaamiskeskusohjelmien keskeisiä tavoitteita. Osana keväällä 

2002 toteutettua laajaa osaamiskeskuskyselyä suoritettiin myös verkostoanalyysi osaamiskeskusten 

ja –alojen verkostoyhteistyön määrästä ja laadusta. 

Sähköisessä kyselyssä vastaajan tuli valita joukko keskeisimpiä yhteistyökumppaneita (etukäteen 

määritellyistä yhteistyökumppanikorteista). Kukin osaamiskeskus oli etukäteen toimittanut 

evaluaattoreille luettelon osaamiskeskuksen kannalta tärkeimmistä alueellisista 

toimijoista. Vastaaja saattoi halutessaan lisätä myös uusia toimijoita listaan. 

Vastaaja arvioi kutakin yhteistyösuhdettaan seuraavien tekijöiden suhteen: 

• Miten usein yhteistyötä esiintyi ennen nykyistä osaamiskeskusohjelmaa 

• Miten usein yhteistyötä esiintyy kysely hetkellä 

• Miten hyödyllistä yhteistyö on vastaajan näkökulmasta ja 

• Miten vastaaja haluaisi kehittää yhteistyötä ko. toimijan kanssa jatkossa. 

4.2.1 Tulokset 

Seuraavassa esitellään kaikista erillisistä osaamiskeskuksista yhdistetyn osaamiskeskusten 

ns. superverkoston rakennetta ja sisältöä. Tämä on perusteltua yhtäältä sen vuoksi, että erilliset 

osaamiskeskusverkostot vaihtelivat suurestikin sekä vastausten määrän että hajonnan 

mukaan ja toisaalta siksi, että aggregoitu verkostomatriisi antaa kokonaisvaltaisemman ja 

tulkinnallisesti mielekkäämmän tuloksen, jossa yksittäisten toimijaparien välisiä suhteita 

kuvaavien relaatioiden tilastollinen luotettavuus on suurempaa kuin erillismatriiseissa. Käytännössä 

osaamiskeskusten superverkosto on saatu aikaan laskemalla keskiarvo 13:n erillisen 

osaamiskeskusverkoston matriiseista. Ennen kyseistä toimenpidettä kunkin osaamiskeskuksen 

erillismatriiseista on muodostettu toimijaryhmittäin blokitettu 10x10 koontimatriisi, 

jossa yksittäiset vastaajat edustavat toimijaryhmäänsä (yritykset, järjestöt, yliopistot ja korkeakoulut, 

kehittämisorganisaatiot, ammattikorkeakoulut, valtion aluehallinnon yksiköt, 

maakuntien liitot, paikallishallinto, valtion keskushallinto ja osaamiskeskukset itse. 26 

Kuvassa 4.1 on esitetty osaamiskeskusten verkoston toimijoiden aseman keskeisyys ennen 

käynnissä olevaa osaamiskeskusta ja sen aikana 

26 Verkostoanalyysit on tehty yhdysvaltalaisella UCINET-verkostoanalyysiohjelmalla. Kuvat on piirretty 

Krackplot-ohjelmalla. Noodien (toimijapisteiden) etäisyydet perustuvat MDS:n nimellä tunnettuun 

moniulotteisen skaalauksen menetelmään. Menetelmästä ja verkostoanalyysista enemmän ks. Johanson, 

Mattila & Uusikylä 1995. 

159

Kuva 4.1 Toimijoiden keskeisyys yhteistyöverkostossa ennen nykyistä osaamiskeskusohjelma 

ja kyselyn ajankohtana (kevät 2002). 

160,0 

140,0 

120,0 

100,0 

80,0 

60,0 

40,0 

20,0 

0,0 

Ennen 

Kyselyhetki 

Yritys 

Jarjesto 

Yliop 

Kehiorg 

AMK 

Value 

Mliitto 

Phallinto 

Vkeskus 

Oske 

Kuva 4.1 osoittaa selvästi, että kaikkien toimijoiden suhteellinen keskeisyys 27 on kasvanut 

osaamiskeskustoiminnan myötä. Suhteellisesti eniten on noussut yritysten ja järjestöjen keskeisyys 

kokonaisverkostossa. Tämä tukee arvioinnin havaintoa siitä, että etenkin yritysten 

integrointi verkostoyhteistyöhön on onnistunut hyvin osaamiskeskustoiminnassa. 

Edellinen kuva kuvasi yleisesti ottaen vain eri toimijoiden aseman osaamiskeskustoiminnassa 

yleisesti. Seuraavaksi (kuvat 4.2 ja 4.3) tarkastellaan kuinka eri toimijaryhmät olivat yhteistyössä 

keskenään ennen nykyistä osaamiskeskusohjelmaan sekä sitä, miten toimijoiden 

keskinäiset yhteistyösuhteet ovat muuttuneet osaamiskeskusohjelman aikana 28 . 

27 Verkostoanalyysit on tehty yhdysvaltalaisella UCINET-verkostoanalyysiohjelmalla. Kuvat on piirretty 

Krackplot-ohjelmalla. Noodien (toimijapisteiden) etäisyydet perustuvat MDS:n nimellä tunnettuun 

moniulotteisen skaalauksen menetelmään. Menetelmästä ja verkostoanalyysista enemmän ks. Johanson, 

Mattila & Uusikylä 1995. 

c i 

= r ij 

28 Luvut saatu laskemalla NxN –matiriisista Freemanin keskeisyys 

j= 

1 

, c i on pisteen i keskeisyys ja 

r ij =1, jos i:n ja j:n välillä on yhteys, muutoin 0. Tämän jälkeen on muodostettu keskeisyysindeksi, jossa 

lähtöarvoksi (100) on otettu osaamiskeskusohjelmaa edeltäneen ajan keskeisyyden keskiarvo. Muut keskeisyydet 

on tämän jälkeen suhteutettu tähän peruslukuun. 

n 

160

Kuva 4.2 Superverkosto ennen nykyistä osaamiskeskusohjelmaa 

Kuva 4.2 osoittaa, että ennen osaamiskeskusohjelman toteuttamista maakuntien liittojen 

samoin kuin valtion keskus- ja aluehallinnon yksiköiden sekä paikallishallinnon (so. kuntien) 

asema verkoston keskiössä on näkyvä. Tämä on tyypillinen rahoittajakeskeinen verkostomalli, 

jossa suhteet kiertyvät suoraan rahoittajatahojen ympärille. Huomattavaa on yritysten 

etäinen asema ja yksipuoleinen suhde yliopistoihin ja korkeakouluihin. Ammattikorkeakoulujen 

ja yliopistojen välillä ei ole vahvaa suhdetta lainkaan. Tässä suhteessa muutos on 

merkittävä, kun katsomme seuraavaksi kyselyajankohdan superverkoston rakennetta. 

Kuva 4.3 Superverkosto kyselyajankohtana 

161

Kuva 4.3 osoittaa mielenkiintoisella tavalla kuinka verkoston kokonaisrakenne on muuttunut 

vuosien 1994 - 2002 välisenä aikana. Osaamiskeskukset ovat selvästi nousseet eräänlaisen 

välittäjäorganisaation asemaan verkostossa. Samoin yritysten rajapinta yliopistoihin ja korkeakouluihin 

sekä ammattikorkeakouluihin on vahvistunut selvästi. Lisäksi alueellisista kehittämisorganisaatioista 

näyttää muodostuneen tutkimuksen ja tuotekehityksen rahoituksen 

järjestelijöitä, joiden asema rahoittajien ja hanketoteuttajien välimaastossa on muodostumassa 

merkittäväksi. Tämä seikka korostui myös arvioinnin yhteydessä toteutetuissa haastatteluissa. 

Kuvassa 4.4 on kokoavasti kuvattu osaamiskeskusverkostojen nettomuutosta vuosina 1994- 

2002. Kuviossa on esitetty toimijaryhmien lähettäjä- ja vastaanottajakeskeisyyksiä. Ne on 

laskettu edellä kuvattujen verkostomatriisien erotuksesta, joka kuvaa toimijoiden välisen 

relaation muutosta osaamiskeskusohjelman aikana. 

Kuva 4.4 Osaamiskeskusten superverkoston nettomuutos 

Oske 

Yritys 

1,5 

1,0 

Jarjesto 

Vkeskus 

Phallinto 

0,5 

0,0 

Yliop 

Kehiorg 

Outdegree 

Indegree 

Mliitto 

AMK 

Value 

Kuva 4.4 osoittaa, että osaamiskeskusten ulkopuolisista toimijoista järjestöt ja ammattikorkeakoulut 

ovat lisänneet suhteessa eniten aktiivista yhteydenpitoaan muihin toimijoihin 

(outdegree centrality). Sen sijaan kontaktit yrityksiin, kehittämisorganisaatioihin, maakuntien 

liittoihin ja kuntiin (indegree centrality) ovat lisääntyneet suhteessa eniten osaamiskeskusohjelman 

kuluessa. Tätä voidaan jo sinänsä pitää varsin positiivisena tuloksena, sillä yritysten 

mukaan saaminen alueelliseen innovaatiotoimintaan on ollut koko osaamiskeskusohjelman 

ajan yksi sen keskeinen haaste. Samoin ammattikorkeakoulujen aktiivista verkottumisroolia 

voidaan pitää hyvänä tuloksena, koska juuri ammattikorkeakoulujen tulisi omalla 

aktiivisella panostuksellaan kyetä vaikuttamaan alueellisen osaamisen vahvistumiseen ja 

alueen kilpailukyvyn kasvuun. Ammattikorkeakoulujen aktivoitunut rooli näkyy selvästi 

seuraavassa kuviossa, jossa tarkastellaan nettomuutosverkoston toimijaryhmien välisiä suhteita. 

162

Kuva 4.5 Nettomuutosverkoston rakenne 

Kuva 4.5 nettomuutosverkoston sisäisestä rakenteesta vahvistaa edellä esitettyä havaintoa 

ammattikorkeakoulujen ja kehittämisorganisaatioiden roolin muutoksesta. Etenkin ammattikorkeakoulujen 

roolin korostuminen yritysten, kuntien ja osaamiskeskusten välillä nostaa 

niiden suhteellista statusarvoa verkostossa kokonaisuudessaan. Näyttäisi siltä, että ammattikorkeakoulut 

ovat uusina toimijoina nousemassa alueellisen osaamisverkoston keskiöön. 

Edellä on pääsääntöisesti kuvattu osaamiskeskusten superverkoston yhteistyösuhteiden määrällisiä 

muutoksia. Seuraavassa tarkastellaan yhteistyön laadullista puolta eli sitä keihin 

suuntautuvasta yhteistyöstä on ollut toimijoiden näkökulmasta hyötyä. 

Kuva 4.6 Verkostoyhteistyön hyödyllisyys osaamiskeskustoiminnassa 

Kuvasta 4.6 käy ilmi, että osaamiskeskusohjelman hyöty palvelee varsin laajaa joukkoa toimijoita. 

Etenkin yrityksiin, ammattikorkeakouluihin ja kehittämisorganisaatioihin suuntautuneesta 

yhteistyöstä koetaan olleen eniten hyötyä. Osaamiskeskukset näyttävät arvostavan 

163

erityisesti sekä yliopistojen ja korkeakoulujen että ammattikorkeakoulujen kanssa tehtävää 

yhteistyötä. Lopuksi verkostotoimijoilta tiedusteltiin, keiden kanssa he haluaisivat jatkossa 

lisätä yhteistyötä. Kuvassa 4.7 on esitetty jatkoyhteistyötä kuvaavan verkoston rakenne ja 

toimijoiden asemat siinä. 

Kuva 4.7 Osaamiskeskusten verkostoyhteistyö tulevaisuudessa 

Kuvasta 4.7 käy hyvin ilmi, että jatkoyhteistyön keskiön tulevat muodostamaan osaamiskeskukset, 

alueelliset kehittämisorganisaatiot sekä ammattikorkeakoulut ja yliopistot. Myös 

yritykset pyrkivät aktiivisesti lisäämään omaa yhteistyötään näihin alueellisiin osaamisvetureihin. 

Maakuntien liittojen samoin kuin valtion aluehallinnon (eli käytännössä TE-keskus, 

lääninhallitukset) rooli tulee jatkossa jäämään etäisemmäksi rahoittajan rooliksi. Tätä voidaan 

pitää omaehtoisen alueellisen kehittämisen kannalta pelkästään myönteisenä kehityssuuntana. 

Yhteenvetona osaamiskeskusverkostojen analyysista voidaan todeta, että superverkoston 

tasolla (so. aggregoidut osaamiskeskusverkostot) yhteistyö on paitsi määrällisesti lisääntynyt 

myös laadullisesti syventynyt osaamiskeskusohjelman aikana. Missä määrin tämä on yksinomaan 

osaamiskeskusohjelman ansiota ei aineiston perusteella voida sanoa. Arvioinnin muiden 

osioiden perusteella tehdyt johtopäätökset kuitenkin myös tukevat käsitystä osaamiskeskusten 

merkityksestä yhteistyön laadullisessa ja määrällisessä muutoksessa. Liiketoiminnan 

ja osaamisen alan suorien vaikutusten rinnalla osaamiskeskusohjelman lisäarvo liittyy erityisesti 

juuri yhteistyöulottuvuuteen. Ohjelman ja sen alueellisen toteutuksen kautta on pystytty 

tekemään osaamiseen liittyvän kumppanuusperustaisen yhteistyön hyötyjä näkyvämmiksi ja 

konkreettisemmiksi eri toimijoiden joukossa. Tämä näyttää pätevän erityisesti alueellisella 

ja kansallisella tasolla ja pyrkimyksenä ohjelmassa on jatkossa tehostaa vastaavaa yhteistyökehitystä 

myös kansainvälisesti. Tämän toteuttaminen on luonnollisesti alueellista ja kansallista 

tasoa vaikeampaa jo siitä syystä, että rahoituksellisesti keskinäisriippuvuus toimijoiden 

kesken on kansainvälisellä tasolla vähäisempää. 

Joka tapauksessa näyttäisi siltä, että etenkin alueen yritykset, ammattikorkeakoulut ja kehittämisorganisaatiot 

ovat osaamiskeskustoiminnan kautta löytäneet uusia yhteisiä intressejä ja 

käytännön hankkeita, joiden avulla yhteistyötä voidaan edistää. Osaamiskeskusohjelman 

suoraa ansiota on se, että yhteistyösuhteet ja –rakenteet ovat OSKE-alueilla vahvistuneet. 

164

SUOMALAINEN OSAAMISKESKUSMALLI POHJOIS- 

MAISESSA VERTAILUSSA 

Nordregion tutkijat Åge Mariussen ja Åke Uhlin toteuttivat kansainvälisen vertailun, jossa 

pääpainopiste oli pohjoismaisilla kansallisen tason kokemuksilla ja vertailulla. Päähavainnot 

liittyvät organisaatiomalliin 29 sekä vaikutuksiin kansallisten klusterien ja innovaatiojärjestelmän 

kokonaisuuden kannalta. Erot verrattaessa Suomen mallia muiden pohjoismaiden 

vastaaviin ovat sekä teorian että käytännön tasolla. 

Peruskysymys vertailussa oli se, miten innovatiivinen osaamiskeskusmalli on verrattuna 

muihin (pohjoismaisiin) vastaaviin ohjelmakonsepteihin? Millaisena osaamiskeskusmalli 

avautuu ulkopuoliselle tarkkailijalle ja mitkä ovat mallin havaittavat erot (hyvässä ja pahassa) 

suhteessa muiden Pohjoismaiden innovaatioratkaisuihin, erityisesti suhteessa ohjelman 

organisaatiotapaan ja rahoitukseen. 

Suomalaisen osaamiskeskusmallin arvioinnin kannalta tärkeää on innovaatiopolitiikan tausta, 

jota on kuvattu lyhyesti raportin alkupuolella. Samoin keskeisiä ovat 1990-luvun hallinnolliset 

ja poliittiset muutokset, jotka olivat vastauksia talouden taantuman ja Suomen EUjäsenyyden 

vaikutuksiin. Oleellista tässä suhteessa on siirtyminen kasvuideologialle perustetuista 

teknologiapuistoista systeemiteoreettiseen suuntaan, säilyttäen kuitenkin suomalaisen 

toimintatavan pragmaattisuus. Aloittaessaan arviointiosuuttaan Mariussen ja Uhlin korostivat 

erityisen voimakkaasti kasvulähtöisen teknologiakeskus-ajattelun hallitsevuutta, mutta 

arvioinnin aikana he löysivät jälkiä myös teoreettisemmasta innovaatioajattelusta. 

Pohjoismaille on yhteistä osaamisen ja tietopääoman korostuminen elinkeinopolitiikassa. 

Mariussenin ja Uhlinin mukaan Pohjoismaat ovat soveltaneet työmarkkinoiden, elinkeinoelämän 

ja alueellisten ongelmien kohdalla kahta perusstrategiaa. Ensinnäkin toteutettiin 

reaktiivisia ohjelmatoimenpiteitä, jotka kohdistuivat yksittäisiin työnhakijoihin ja yrityksiin. 

Toiseksi näiden yksilöityjen ohjelmatoimenpiteiden rinnalla toteutettiin sinänsä kokonaisvaikutuksen 

kannalta merkittävämpiä pro-aktiivisia ohjelmia. Näiden viimeksi mainittujen 

ohjelmien kantava idea oli tiedonsiirron kehittäminen yliopistoista elinkeinoelämään, erityisesti 

yksittäisille pk-yrityksille. Tähän kehitykseen liittyi keskeisenä elementtinä tiedepuistojen 

perustaminen 1970- ja 1980-luvuilla. Tätä kehitystä kuvatessaan Mariussen ja Uhlin 

korostavat tiedontuottamisen näkemistä monisyisempänä kuin yksinkertainen lineaarinen 

prosessi. Tiedepuiston tiedonsiirtoprosessissa vuorovaikutus tapahtuu molempiin suuntiin, 

sekä yliopistosta yrityksiin että toisin päin, siten että tiedonsiirto on viime kädessä laaja kollektiivinen 

prosessi, jossa joukko tutkijoita, yrityksiä, ideoita, pääomasijoittajia ja muita 

toimijoita yhdessä luovat hedelmällisen pohjan järjestelmälle, jonka puitteissa syntyy uusia 

tuotteita, liike-ideoita ja yrityksiä. Tässä yhteydessä tiedepuistojen roolina on nähty usein 

vaikeasti käsitteellistettävän ”kriittisen massan” synnyttäminen. 

Tämä tilanne liittyi Mariussenin ja Uhlinin mukaan erityisesti 1990-luvun alkuun, jossa yksinkertainen 

tiedonsiirron malli julkisen vallan toteuttamien ohjelmien välineenä oli enenevässä 

määrin tutkijoiden ja arvioitsijoiden kritiikin kohteena. Tiedepuistot järjestäytyivät 

tuossa vaiheessa kansainvälisiksi organisaatioiksi, jotka alkoivat säännöllisesti kokoontua 

myös yhteisiin kansainvälisiin konferensseihin. 

29 Teknologiakeskusten keskeinen rooli, sektori-koordinaatio valtakunnallisella tasolla – toisaalta innovaatiopolitiikka 

hajautetussa muodossa eikä niin instituutiovetoisesti kuin erityisesti Ruotsin kohdalla 

165

Mariussenin ja Uhlinin hypoteesi oli, että 1990-luvun alkuun asti kehitys eri Pohjoismaissa 

seurasi samankaltaista kehityskulkua. Kuitenkin 1990-luvulle tultaessa Neuvostoliiton hajoaminen, 

sen seuraukset Suomen ulkomaankaupalle, samoin kuin Suomen EU-jäsenyys 

pakottivat Suomen etsimään uusia ratkaisuja kriiseihin. Suomen talous teki merkittävän 

käännöksen idästä länteen. EU-jäsenyyttä ja sen vaikutusta Suomen integroitumiseen EU:n 

tutkimusja aluekehitysjärjestelmiin ei voi väheksyä. Tämä osaltaan vaikutti myös ”projektitalouteen” 

sopeutumiseen, jossa myös osaamiskeskuksilla oli merkittävä rooli. Tätä prosessia 

voidaan Mariussenin ja Uhlinin analyysin mukaan pitää merkittävänä ”luovan tuhon” 

ja ”uuden polun” prosessina. Sen sijaan Ruotsin ja Norjan kohdalla 1990-luku oli -hyvässä 

ja pahassa - enemmänkin esimerkki ”business as usual” tyyppisistä ratkaisuista tai polkuriippuvuudesta. 

Luonnollisesti myös Ruotsi koki tässä vaiheessa syvän laman, jota seurasi EU-jäsenyys. 

Tämä ei kuitenkaan johtanut Suomen kaltaiseen radikaaliin muutokseen kansallisen 

innovaatiojärjestelmän perusmuodon suhteen. Porterin (1990) Ruotsia koskevan analyysin ja 

suositusten valossa Ruotsia pidettiin yhä ”menestystarinana”, joka pohjautui pitkälti 1960- 

luvun menestykselle. 1990-luvun ongelmiin tarjotut ratkaisut olivat paljolti samankaltaisia 

kuin aiemmin. Tämä leimasi Ruotsin innovaatiopolitiikkaa koko 1990-luvun ajan. Ilmeisimmät 

esimerkit tästä heijastuivat Ruotsin IT-teollisuuteen, jonka innovaatiopolitiikka 

Suomesta poiketen pohjautui vanhan teollisuuden toimijoiden ja instituutioiden varaan. Tämä 

selittää Mariussenin ja Uhlinin analyysissä Suomen ja Ruotsin IT-teollisuuden kehityspolkujen 

eroavaisuuden. 

Norjan kohdalla 1990-luku oli suhteellisen vapaata ulkoisista haasteista. Innovaatio- ja talouspolitiikkaa 

leimasi jo 1970-1980-luvuilla valittu kehityspolku. Tämä heijastui Norjan kansallisessa 

innovaatiopolitiikassa, jonka puitteissa valitut kansalliset klusterit (öljy, meriteollisuus, 

meriteknologia) olivat yhä menestyksekkäitä. Näitä klustereita leimasi perusraakaaineiden 

teknologisesti edistynyt hyödyntäminen. Klusterit olivat maantieteellisesti toisistaan 

kaukana, mikä nosti keskeiseen asemaan erikoistuneiden yliopistojen ja tutkimuslaitosten 

sekä teollisuuden toimijoiden ja toimintaa tukevan elinkeinoelämän väliset kansalliset 

yhteistyöverkostot. Alueellisen innovaatiopolitiikan koordinaatiosta käydystä keskustelusta 

ei kuitenkaan ollut tuloksena samaa ohjelmaperusteista työtapaa kuin Suomen tapauksessa, 

vaan Norjassa keskityttiin enemmänkin sopivien institutionaalisten ratkaisujen etsimiseen. 

Lähtökohtana olivat olemassa olevat viisi tutkimusneuvostoa, jotka toimivat kukin omien 

sektoriviranomaistensa alaisuudessa. Kun tämä malli joutui kohtaamaan sektorien välisen 

yhteensovittamisen ongelmat, vastaukseksi luotiin uusi instituutio; Norjan tutkimusneuvosto. 

Hiljan toteutettu arviointi osoitti, että tutkimusneuvostolle asetettuja tavoitteita ei oltu 

pystytty saavuttamaan. Neuvoston uudelleenorganisoimiseksi luotiin uusia institutionaalisia 

ratkaisuja. 

Tutkimusneuvoston alaisuudessa jotkut aloitteet Norjassa keskittyivät alueellisiin innovaatiojärjestelmiin 

(kuten REGINN ja BU2000/ VS2010), erityisesti EU:n RIS-aloitteen innoittamina. 

Ohjelmien tuloksena syntyi “bottom up” –muotoisia alueellisia verkostoja, joissa 

mukana oli elinkeinoelämän toimijoita, yliopistoja ja muita alueellisen innovaatiojärjestelmän 

toimijoita. Verkostoista menestyksekkäimmät muodostivat maantieteellisesti laajoja 

alueita kattavia kansallisen innovaatiojärjestelmän alajärjestelmiä, kuten länsirannikon tapauksessa, 

jossa mukana alueellisessa innovaatiojärjestelmässä oli kolme kaupunkia Stavanger, 

Bergen ja Ålesund, sekä huomattava joukko elinkeinoelämän ja tutkimusmaailman toimijatahoja. 

166

Ruotsissa ja Norjassa alueellinen innovaatiopolitiikka seurasi Mariussenin ja Uhlinin analyysin 

mukaan hyvin erilaista strategiaa kuin osaamiskeskusohjelman tapauksessa, jossa 

painopiste oli huippuosaamista edustavissa keskuksissa. Strategiana oli, ohjelmaa lainaten 

”kansainvälistä huipputasoa edustavan tiedon ja osaamisen hyödyntäminen yritystoiminnan, 

työpaikkojen luomisen ja alueellisen kehittämisen voimavarana”. Ajatuksena oli siis kansallisen 

huippuosaamisen hyödyntäminen taloudellisesti hyödyllisiin tarkoituksiin yliopistojen 

ja yritysten yhteistyöympäristönä toimivien teknologiakeskusten kautta. Tämä heijastuu yhä 

ohjelman valintakriteereihin, jonka mukaan ohjelmaan pääseminen edellyttää kansainvälisesti 

korkeatasoista osaamisen keskittymää, ehdotetun ohjelman toimenpiteiden innovatiivisuutta 

ja vaikuttavuutta sekä tehokasta organisointia. 

Ero heijastuu myös teknologiakeskusten rooliin. Suomen 1990-luvun puolivälistä peräisin 

olevan strategian ja sen toteutuksen tuloksena Suomen Teknologiakeskusten Liitto (Tekel) 

on vahva toimija, jolla on kansainvälisesti näkyvä profiili ja merkittävä asema osaamiskeskusohjelman 

toteuttamisessa. Norjassa ja Ruotsissa sen sijaan vastaavien liittojen asema 

kansallisessa työpaikkojen luomiseen ja aluekehitykseen tähtäävän strategiaprosessissa on 

heikko. Osin nämä erot selittävät Mariussenin ja Uhlinin vertailussa sitä, miksi osaamiskeskusohjelma 

Norjan ja Ruotsin vastaavista aloitteista poiketen onnistui luomaan tehokkaasti 

hyödynnettävän tiedon tuottamisen väylän yliopistoperustaiselle tutkimukselle. 

5.1 Vahva hallinto 

Suomalaisia osaamiskeskuksia johtavat Mariussenin ja Uhlinin mukaan vahvat ja taitavat 

hallintotiimit. Hallinto on rakentunut pitkän tähtäimen vakaudelle, kun taas norjalaiset ja 

ruotsalaiset vastaavat toimijat ovat tyypillisesti olleet lyhytikäisiä ja resursseiltaan rajallisia. 

Mariussen ja Uhlin korostavat tämän vakauden ja pitkäjänteisyyden merkitystä ohjelman 

onnistumisessa. Ruotsin ja Norjan vastaavien aloitteiden hallinnointi 1990-luvulla on keskittynyt 

enemmän immateriaalisten ja usein vaikeasti saavutettaviin tekijöihin kuten tiedon 

levittämiseen, luottamuksen luomiseen ja verkostoitumiseen, jotka toki ovat olleet keskeisiä 

myös osaamiskeskustoiminnassa. Ruotsin ja Norjan ohjelmien ongelmana on ollut lyhyt 2-3 

vuoden aikajänne. 

5.2 Politiikka-tason oppiminen 

Mariussen ja Uhlin tarkastelevat vertailuosiossaan kolmea strategian muodostuksen, hallinnon 

ja oppimisen tasoa. Nämä ovat hanketaso, ohjelmataso ja politiikkataso. Heidän tulkintansa 

mukaan hanketasoa tässä edustavat yksittäiset osaamiskeskukset, kun taas osaamiskeskusohjelma 

kokonaisuudessaan muodostaa ohjelmatason. Päätökset, joita ohjelmaa koskien 

tehdään laajemmassa kansallisessa kontekstissa tarkasteltuna edustavat politiikkatasoa. 

Ruotsin ja Norjan kohdalla on Mariussenin ja Uhlinin mukaan hanketason ja ohjelmatason 

suhde on läheinen, kun taas politiikkataso on etäisempi. Politiikkataso ei ole toiminut aktiivisesti, 

mikä on puolestaan estänyt vertikaalisen oppimisen ministeriöissä. Samoin Ruotsista 

ja Norjasta puuttuu horisontaalinen oppiminen, joka olisi seurannut yhteisistä koordinaatiotoimista 

alue-, korkeakouluja elinkeinopolitiikasta vastuussa olevien ministeriöiden kesken. 

Pahimmassa tapauksessa tämä ei ole heijastunut ainoastaan yhteistyön ja koordinaation 

167

puuttumiseen vaan suoranaiseen valtataisteluun (Ruotsin kohdalla) ja kilpailuun (Norjan 

tapauksessa) siihen liittyen, kuka lopulta päättää innovaatiopolitiikasta. Erityisesti viime 

aikoina tämä tilanne on todettu useissa kriittisissä arvioinneissa Ruotsin ja Norjan kohdalla. 

Tämä lähtökohta huomioon ottaen Mariussen ja Uhlin pitävät Suomen kokemuksia tässä 

suhteessa erityisen kiinnostavina. Osaamiskeskustyöryhmää he pitävät sekä vertikaalisen 

että horisontaalisen oppimisen osatekijänä. Hanke-, ohjelma- ja politiikkataso kohtaavat 

kansallisen koordinaation kautta ja Tekel toimii tässä suhteessa eräänlaisena välittäjänä. Eri 

ministeriöiden osallistuminen koordinaatioon takaa horisontaalisen ja sektorien välisen verkostoitumisen. 

Mariussen ja Uhlin korostavat, että ulkopuolelta tarkasteltuna on vaikea arvioida sitä, missä 

määrin eri sektorien edustus käytännössä takaa sektorien välisen koordinaation onnistumisen 

ohjelmassa. Joka tapauksessa se tarjoaa tälle paremmat lähtökohdat kuin Ruotsin ja Norjan 

tilanne, joille on ominaista tällaisten toimivien yhteyksien lähes täydellinen puuttuminen. 

Osaamiskeskustyöryhmässä ja koko osaamiskeskuskoordinaatiossa vaikuttavalle laajalle eri 

tahojen edustukselle (sektoriministeriöt, kansalliset ja alueelliset viranomaistahot, yliopistot 

ja tutkimusmaailma, yritykset) ei löydy vertailukohtaa Norjasta ja Ruotsista. Mariussenin ja 

Uhlinin mukaan lähin pohjoismainen vertailukohta löytyisi tässä suhteessa Tanskasta. 

5.3 Osaamiskeskusohjelma: ohjelma, ei instituutio 

Ruotsissa ja Norjassa innovaatiopolitiikasta käyty keskustelu on johtanut uusien kansallisten 

instituutioiden perustamiseen. Tästä esimerkkinä Mariussen ja Uhlin mainitsevat Ruotsissa 

perustetun innovaatiotoiminnan kehittämiseen keskittyvän valtiollisen laitoksen Vinnovan 

(Verket för Innovationsystemet). Norjassa ollaan parhaillaan uudistamassa institutionaalista 

rakennetta kokonaisuudessaan, ml. kansallinen tiedeneuvosto (Norges Forskningsråd NFR), 

Norjan Tekes:iä vastaava elin (Statens Nærings- og Distriktsutviklingsfond SND), ministeriöt 

ja alueelliset viranomaiset (Fylkeskommunen). 

EU-jäsenyys merkitsi Suomelle alueellisen tason institutionaalista uudistusta. Merkittävää 

tässä suhteessa oli eräänlaisen oman ”hanketalouden” sektorin synty, joka liittyi tarpeeseen 

luoda EU-rakennerahasto-ohjelmiin soveltuva hallinnointiregiimi. Tämä uusi regiimi voidaan 

nähdä rinnakkaisena kokonaisuutena suhteessa aiempaan hallintojärjestelmään, joka 

kuitenkin edellytti muutoksia aiemman järjestelmän tuotokseen (varojen myöntämiseen). 

Tämän voidaan nähdä merkinneen kehityskulkua ”hallitsemisesta” (governing) hallinnointiin 

(governance), mikä merkitsee politiikan olevan enenevässä määrin riippuvaista monisyisistä 

ohjelmahallinnon ja yhteistyön prosesseista, joissa toteutuu kumppanuus yksityisten ja 

julkisten tahojen kesken hankkeiden toteuttamisessa ja rahoituksessa. Kumppanuusperustaisen 

päätöksenteon tulokset eivät ole aina selkeästi yhdistettävissä yksittäisiin tunnistettavissa 

oleviin päätöksiin. Hanketaloudelle on tyypillistä epäsuorempi ja vähemmän selkeä päätöksenteko, 

jonka tulokset eivät ole yhtä helposti nähtävissä kuin perinteisen demokraattisen 

päätöksenteon kohdalla. 

Mariussen ja Uhlin selittävät suomalaisen mallin erityislaatuisuutta kahdella tekijällä. 1992 

tapahtunut aluetason regiimin muutos ei johtanut vastaavaan muutokseen valtion sektorihallinnossa 

keskushallintotasolla. Mariussenin ja Uhlinin tulkinnan mukaan tästä seurasi valtionhallinnon 

tasolla eräänlainen ”institutionaalinen pattitilanne” (institutional deadlock), 

joka vaikeuttaa institutionaalisten ratkaisujen synnyttämistä (kuten kansainvälisessä vertailu- 

168

aportissa todetaan, sekä Ruotsille että Norjalle on tyypillistä ratkaista politiikkaongelmia 

institutionaalisin keinoin). Toisaalta Mariussenin ja Uhlinin mukaan suomalaiseen innovaatiojärjestelmään 

heijastuu konsensuaalisuus, joka on seurausta toisiaan seuraavista koalitiohallituksista, 

jotka saattavat vaikeuttaa valtionkoneiston syvällisempää muutosta. Tämän 

tilanteen seurauksena Mariussen ja Uhlin näkevät Suomen toteuttaneen hallintojärjestelmälle 

rinnakkaisen hanketalouden luomisen EU-rakennerahastojen hallinnoimiseksi ja alueellisen 

innovaatiopolitiikan kehittämiseksi. 

Edellä kuvatun tilanteen seurauksena suomalainen malli sisältää Mariussenin ja Uhlinin näkökulmasta 

kaksi keskeistä tekijää: 

1. Oikeus antaa alueelliselle kumppanuudelle osaamiskeskuksen virallinen leima. Projektitaloudessa 

tämän tavaramerkin kulttuuripääoma on muunnettavissa rahalliseen muotoon, 

samalla kun tavaramerkki vahvistaa sen omistajan erityisaseman ohjelmamäärärahajärjestelmässä. 

2. Ohjelman perusrahoituksen rajallisuus heijastuu sen rooliin osarahoituksena, koska 

rahoituksella voidaan pääosin tukea hankkeiden synnyttämiseksi työskentelevien henkilöiden 

työtä keskuksissa. 

Näiden kahden tekijän merkitystä Mariussen ja Uhlin pitävät merkittävänä, koska niillä on 

vaikutuksensa resurssien allokointiin hankehallinnoinnin kokonaisuudessa. 

5.4 Aluekehittämispolitiikka 

Mariussen ja Uhlin korostavat aluekehityspolitiikan eroja ja ”triple helix” –prosessia, jossa 

viranomaistahojen, tutkimuslaitosten ja yliopistojen ja yritysmaailman tulee kohdata. Sekä 

Norjassa että Ruotsissa korostetaan (Suomen tavoin) yliopistojen ja tutkimuslaitosten yhteiskunnallista 

roolia ja ”kolmas tehtävä” on keskeisenä elementtinä yliopistoja tutkimustoiminnan 

alueellisen roolin näkökulmasta. Mariussen ja Uhlin korostavat tämän rinnalla 

kysymystä alueellisen kehittämisen vastuunjaosta. Ruotsin kohdalla aluekehittämisvastuu 

siirrettiin hiljattain valtiolta kunnille alueellisten kasvusopimusten (2004 alusta alueelliset 

kasvuohjelmat) muodossa. Tämän aloitteen toteuttamiseksi kunnat muodostavat alueellisia 

yhteistyöelimiä, joille siirretään aiemmin lääninhallituksille (valtion aluehallinnolle) kuulunut 

vastuu aluekehittämisestä. Samankaltaista aloitetta ollaan toteuttamassa myös Norjassa. 

Ottamatta kantaa Suomen uuden aluekehityslainsäädännön merkitykseen tai ohjelmatyön 

yleisiin vaikutuksiin kuntien väliselle yhteistyölle Mariussen ja Uhlin tulkitsevat suomalaista 

mallia yliopistolähtöisempänä kuin Norjan tai Ruotsin tapauksessa, joskin he myös näkevät 

kumppanuusperustaisen yhteistyömallin edut Suomen tapauksessa. Poikkeuksellista Suomen 

mallissa on se, että vastaavaa ”triple helix” –mallia toteutetaan myös alueilla, joissa ei ole 

omaa yliopistoa. 

Ruotsin malli pohjautuu erilaiselle tulkinnalle kumppanuudesta, jossa (a) kehitysprosessi 

lähtee liikkeelle uudesta kuntien välisestä liittoutumasta, joka (b) pyrkii muotoilemaan kasvuohjelman 

yhdessä paikallisen elinkeinoelämän ja tutkimusja kehittämisinstituutioiden 

kanssa. Norjan vastaavat aloitteet (REGINN/ BU2000/Arena) ovat vielä enemmän ”bottom 

up” -malleja, pyrkien vahvistamaan kaikkea mahdollista olemassa olevaa paikallista teollisuutta, 

jättäen kysymyksen huippuosaamisesta ja erikoistumisesta toissijaiseksi. 

169

Mariussen ja Uhlin tulkitsevat näitä kehitysprosessin ominaisuuksia kuntayhteistyön näkökulmasta, 

korostaen että Suomessa alueellinen tutkimusja kehittämiskumppanuus on toiminnan 

lähtökohta, kun taas erityisesti Ruotsissa toiminnan lähtökohta on seutuyhteistyö. 

Norjan aluetasolle on hiljattain siirretty kehittämisvastuu ja Norjan tapauksessa vahvuutena 

on Mariussenin ja Uhlinin tulkinnan mukaan erityisesti harvaan asutettujen periferiaalueiden 

vahva asema, mitä osaltaan vahvistaa prosessin alhaalta ylöspäin lähtevä luonne ja 

maantieteellisesti hajautettujen verkostojen merkitys. Innovaatiopolitiikassa kalanjalostuksen 

ja laivanrakennuksen keskeisten osaamisalojen toiminta on alueellisesti hajautettua. Tässä 

suhteessa Mariussenin ja Uhlinin näkökulmasta suomalaisen osaamiskeskusohjelman 

keskittyminen kaupunkikeskuksiin on monissa tapauksissa perusteltua osaamisen laadun 

takaamiseksi, mutta niissä tapauksissa, joissa osaamisklusterit sijaitsevat suurien kaupunkien 

ulkopuolella (vrt. esim. valtakunnalliset verkosto-osaamiskeskukset), Suomella saattaisi 

olla oppimista Norjan hajautetumman osaamismallin kokemuksista. 

170

YHTEENVETO JA SUOSITUKSET 

Osaamiskeskustoiminta on kuluneella ohjelmakaudella osoittanut tehokkuutensa ja toimivuutensa. 

Osaamiskeskukset ovat eri kehitysvaiheissa, mutta ohjelma on vakiintunut ja tuloksellisuutensa 

osoittanut. Mielenkiintoisimmat kysymykset liittyvät ohjelman jatkosuuntaamiseen, 

jota voidaan lähestyä saavutettujen tulosten, vaikuttavuuden ja toiminnan laadun 

kautta. 

6.1 Tulokset ja vaikuttavuus 

Keskuskohtaiset hankeprofiilit osoittavat, että kuluvan kauden aikana on toteutettu hankkeita, 

jotka ovat yhdenmukaiset asetettujen tavoitteiden kanssa. Lisähuomiota voidaan kiinnittää 

kansainvälistymiseen ja koulutuksen rakenteiden kehittämiseen, joita voidaan molempia 

pitää alueina, jossa edellytetään pitkän tähtäimen strategista toimintaa ennen kuin tuloksia 

saadaan aikaan. 

Aluekehittämisen näkökulmasta osaamiskeskusohjelmalla on kyetty kiinnittämään sekä kansallisesti 

että alueellisesti lisähuomiota osaamisen monipuolistamiseen ja fokusointiin. Osaamiskeskusten 

omasta näkökulmasta tuloksellisuuteen ja vaikuttavuuteen suhtaudutaan 

kenties liiankin itsekriittisesti, koska keskukset kyselyosuuksissa lähes säännönmukaisesti 

näkivät eniten lisätekemistä olevan ”kovien” määrällisten vaikuttavuuden saavutusten suhteen. 

Kuten arviointi on osoittanut, kokonaisuudessaan ohjelma on kuluneen kauden aikana 

kuitenkin synnyttänyt merkittävän määrän työpaikkoja, uusia yrityksiä ja uusia innovaatioita. 

Nämä indikaattorit on koottu ohjelmatasolla oheiseen taulukkoon. 

PÄÄTTYNEET 

HANKKEET 

1999 - 2002 

KÄYNNISSÄ 

OLEVAT HANK- 

KEET (ARVIO 

2002) 

YHTEENSÄ 

Uudet korkean osaamisen 

5700 1400 7100 

työpaikat 

Säilytetyt työpaikat 5100 3900 9000 

Uudet korkean teknologian 

316 182 498 

yritykset 

Uudet innovaatiot 1400 400 1800 

Koulutettujen määrä 28360 11640 40 000 

Ohjelmassa toteutettujen 

903 359 1262 

hankkeiden määrä 

Hankkeiden kokonaisrahoitus 

148,7 M€ 179,6 M€ 328,3 M€ 

Perusrahoitus n. 20 M€ 

Lähde: TekelNytOske -tietokanta 

Koulutettujen määrä on jakaantunut varsin tasaisesti eri keskusten välille ja hankkeita on 

samoin synnytetty monipuolisesti eri keskuksissa. Työpaikkavaikutuksiltaan erot osaamisalojen 

ja osaamiskeskusten välillä ovat suuria: välittömien työpaikkavaikutusten valossa 

171

vaikuttavimmat osaamisalat ovat kuluvalla kaudella olleet IT, korkean teknologian metallirakenteet, 

terveydenhuollon teknologia ja lääkekehitys. 

Ohjelmaa vaikuttavuusindikaattorien näkökulmasta arvioitaessa näkymät ovat myönteiset, 

sillä ohjelman hankekanta ja vaikuttavuus ovat kasvusuunnassa. Hankekannan valossa erityisen 

voimakkaasti kasvavia keskuksia ovat Kuopio, Lappi, Länsi-Suomi, Oulu, Pohjois- 

Karjala, Satakunta, Uusimaa, Varsinais-Suomi ja ELO. Keskukset ovat kokonaisuudessaan 

monipuolistaneet hankekantaansa ja saaneet merkittävän joukon yrityksiä (yksinomaan 

vuonna 2001 3075 yritystä, 1999-2002 kauden aikana yhteensä yli 11 000 yritystä) mukaan 

toimintaansa, joskin lähemmässä tarkastelussa huomio kiinnittyy pk-yritysvaltaisuuteen. 

Hanketoiminta on toistaiseksi ollut varsin selkeästi pk-yritys-, joissakin tapauksissa mikroyrityspainotteista 

(esim. Kuhmo, Lappi, ELO). Poikkeuksiakin on, kuten esimerkiksi Jyväskylä, 

Kaakkois-Suomi, Länsi-Suomi ja Satakunta, joiden hankkeissa on mukana suhteellisesti 

eniten suuria ja keskisuuria yrityksiä. 

Vaikka vaikutukset kokonaisuutena ovat myönteisiä, selvää myös on, että joidenkin osaamiskeskusten 

ja osaamisalojen kohdalla profiloinnin terästämiseen ja toiminnan tehostamiseen 

on tarvetta. Ongelmat näyttävät useimmiten olevan enemmän osaamisalakohtaisia kuin 

keskuksiin liittyviä, mikä on myönteinen merkki siinä suhteessa, että toiminta keskuksittain 

on hyödyllistä kokonaisuutena, mutta sen sisältö ja osaamiskeskustoiminnan organisatorinen 

muoto eivät sovellu kaikille osaamisaloille yhtä hyvin. Tässä suhteessa kehittämisen 

kohteita ja niiden edellyttämiä toimia on helpompi identifioida. Ongelmia liittyy sekä työnjakoon, 

profiloitumiseen että vaikuttavuuteen ja suositukset kohdistuvat näihin kysymyksiin. 

6.2 Rahoituksen rakentuminen ja toimivuus 

Toiminta on tehokasta suhteessa perusrahoitukseen. Hankerahoituksen tehokkuus ja rahoituslähteet 

eroavat keskuksittain. Kokonaisuudessaan merkittävin rahoituslähde on yritysrahoitus, 

jonka osuus vaihtelee keskuksittain. Suurin yritysrahoituksen suhteellinen osuus on 

Tampereella, Oulussa ja Satakunnassa. Toisessa ääripäässä Kuhmon rahoitusperustassa ei 

ole ollenkaan yrityksiä ja elintarvikealalla vain 3%. 

Rahoituksen näkökulmasta arviointi osoittaa ohjelman ns. vipuvaikutuksen toimivuuden ja 

rahoituslähteiden monipuolisuuden, eikä vähiten yritysrahoituksen keskeisyyden. Kuntien 

rahoitusosuudet vaihtelevat voimakkaasti, mutta näyttää siltä, että sekä rahoituksen että 

muiden laadullisempien (verkostoitumiseen ja toimintatapoihin liittyvien) mittarien perusteella 

kunnat ovat pääosin hyvin sitoutuneita ohjelmaan. Yritysrahoituksen kokonaismerkitys 

ohjelman alueellisessa toteutuksessa on huomattava (30%). 

Myös kuntarahoitusta on hyödynnetty tehokkaasti (osuus kokonaisrahoituksesta 9%). Monet 

keskuksista käyttävät kuntarahoitusta merkittävänä toimintansa rahoituslähteenä, mikä osin 

heijastaa myös kuntasektorin sitoutumista ohjelmaan. Erot tässäkin suhteessa ovat suuria. 

Suurin kuntarahoituksen osuus on Varsinais-Suomen, Päijät-Hämeen, Tampereen, Pohjois- 

Karjalan ja Satakunnan osaamiskeskuksissa. Toisessa ääripäässä pienin kuntarahoitusosuus 

on Länsi-Suomen ja Uudenmaan osaamiskeskuksissa. 

Teknologiarahoituksen hyödyntäminen edellyttää sen sijaan yhä lisähuomiota. Erityisesti 

EU-puiteohjelmat näyttävät äärimmäisen vähän hyväksi käytetyltä rahoituslähteeltä, kansal- 

172

lisen teknologiarahoituksen edustaessa huomattavampaa osuutta. Tekes-rahoitusta hyödynnetään 

suhteellisen runsaasti, mutta keskusten väliset erot ovat huomattavia. Tekes-rahoituksen 

kokonaisosuus rahoituksesta on 15 % ja suurimmat rahoitusosuudet ovat Jyväskylän 

osaamiskeskuksella (59%) ja elintarvikealalla (51%). Sen sijaan ei liene yllättävää, että aluelähtöiset 

keskukset Kuhmo ja Lappi eivät hyödynnä rahoitusta ollenkaan. Lisäksi Päijät- 

Hämeen rahoituksen osuus näyttää erityisen matalalta (1%), joskin tähän saattaa tuoda parannusta 

2002-2005 toteutettava Tekes:n muotoilun teknologiaohjelma. ja muut teknologiarahoituksen 

muodot ovat niitä, joiden parempaan yhteensovittamiseen osaamiskeskusrahoituksen 

kanssa tulee kiinnittää erityistä huomiota kuluvan kauden jälkipuoliskolla. 

rahoituksen merkitys on voimakkaasti kaksijakoinen. Joidenkin keskusten kohdalla sitä ei 

hyödynnetä tai se ei sovellu hyödynnettäväksi erityisen hyvin (esim. Kuhmo ja Lappi, joissa 

ei ollenkaan rahoitusta), mutta monilla teknologiavetoisilla keskuksilla noin puolet rahoituksesta 

muodostuu Tekes:in rahoituksesta (esim. Jyväskylä, elintarvikealan verkosto-osaamiskeskus 

ja Kaakkois-Suomi). Ohjelman kokonaisrahoituksesta kuluvalla kaudella muodostuu 

merkittävä osuus (15 %) Tekes:in rahoituksesta. 

Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen hankerahoitusosuutta voidaan pitää suhteellisen vähäisenä. 

Suurimmat ammattikorkeakoulujen rahoitusosuudet ovat Joensuun, Satakunnan ja 

Vaasan osaamiskeskuksilla ja näilläkin osuus jää 1-3 prosenttiin. Yliopistorahoituksen osalta 

tilanne näyttää hieman myönteisemmältä, joskin rahoitusosuus jää tässäkin vähäiseksi. Ainoastaan 

neljällä osaamiskeskuksella yliopistot rahoittavat hankkeita yli 2% osuudella kokonaisrahoituksesta. 

Kuhmon osuus on tässä suhteessa suurin, seuraavaksi suurimmat yliopistorahoitusosuudet 

ovat Varsinais-Suomen, Pohjois-Karjalan ja Tampereen osaamiskeskuksilla. 

EU:n rahoitusta on kautta linjan hyödynnetty onnistuneesti osaamiskeskustoiminnassa. 

EAKR (Euroopan aluekehitysrahasto) ja ESR (Euroopan sosiaalirahasto) -rahoitus muodostavat 

kumpikin 8 %:n osuuden ohjelman kokonaisrahoituksesta. Rakennerahastojen hyödyntämisen 

erot keskusten välillä ovat suuria. 30 Kokonaisuudessaan lisähuomiota edellytetään 

vuoden 2006 jälkeiseen tilanteeseen. Rakennerahastoille, joiden osuus ohjelman kokonaisrahoituksesta 

on suuri (8% EAKR, 8% ESR), on tuolloin löydettävä vaihtoehtoisia rahoituslähteitä. 

Toisaalta voidaan pitää positiivisena sitä, että EU-rahoitusta on saatu osaamiskeskusohjelman 

kautta sidottua mielekkäisiin innovaatiohankkeisiin. 

Prosentuaalisesti suuria rakennerahastojen rahoitusosuuksia on kautta linjan, joskin profiilit 

ovat tässä suhteessa vaihtelevia. Eniten EAKR-rahoitusta käytetään puutuotealan osaamiskeskuksessa 

ja Lapissa. Länsi-Suomen osaamiskeskuksen ESR:n rahoitusosuus on erityisen 

merkittävä. Päijät-Hämeen osaamiskeskuksen toiminnalle EAKR-rahoituksella on myös 

huomattava merkitys, kun taas Kuopion ja Joensuun kohdalla hyödynnetään merkittävässä 

määrin sekä EAKR- että ESR-rahoitusta. 

Suurimpien kaupunkien toiminta on vähiten rakennerahastojen rahoittamaa. Tampereen ohjelman 

toteutus on vähiten riippuvainen rakennerahastojen tuesta kokonaisuudessaan. Uusimaalla 

ei ole käytettävissään EAKR-rahoitusta, mutta ESR:n osuus on merkittävä ja Varsinais-Suomen 

osaamiskeskus hyödyntää vain vähäisessä määrin molempia rakennerahastoja. 

30 Puutuotealalla EAKR-rahoituksen osuus on 35%, Lappi hyödyntää sekä ESR- että EAKR- rahoitusta huomattavassa 

määrin (=19%, osin hankekoordinoinnin avulla, joka on mainittu hyvänä käytäntönä LEO:n 

kohdalla), Uusimaan rahoituksesta ESR-osuus on 36% ja Turun 15%, Vaasan ESR-rahoituksen osuus nousee 

42:een %, Kuhmon EAKR-osuus puolestaan 15:een %, Lahti EAKR-26% Kuopio- ESR 30%, EAKR 

13%, Joensuu - ESR 18%, EAKR 11 %. 

173

6.3 Keskusten kansallinen merkitys yritystoiminnan ja innovaatiopolitiikan 

kannalta 

Kansainvälisen vertailun kautta saimme tuntumaa pohjoismaiseen innovaatio- ja aluekehittämiskeskusteluun 

ja politiikkakäytäntöihin. Suomalainen malli erottuu pohjoismaisessa 

vertailussa poikkeuksellisena sektorirajat ylittävän hallinnointinsa, ohjelman korkean statuksen 

ja erilaisen kumppanuusmallin vuoksi (kumppanuus nähdään vähemmän institutionaalisena, 

huolimatta lainsäädännön asettamista puitteista). Malli on laajasti hyväksytty, mikä 

selittyy innovaatiopolitiikan nauttimalla laajapohjaisella luottamuksella (konsensuksella). 

Kuntien osallistuminen kumppanuusmalliseen toimintaan ei edellytä samanarvoista vastuunjakoa 

kaikkien kesken (vrt. em. mainitut Ruotsin kokemukset). Tämän voi kaiketi nähdä 

näkökulmasta riippuen nähdä joko vapaamatkustamisena tai maakuntien sisältämien kuntien 

välisen päätöksenteon solidaarisuutena. 

Osaamiskeskusten toiminta on vahvistanut kumppanuutta ja verkostoitumista alueilla. 

Osaamiskeskustoimintaan on onnistuneesti mobilisoitu merkittävä osa innovaatio- ja aluekehittämiskentän 

kehittämisverkostoa. Tätä osoittaa osaltaan se, että osaamiskeskusten neuvottelukuntiin 

ja johtoryhmiin kuuluvat strategisia sidosryhmiä edustavat tahot sisälsivät 

vuonna 2001 yhteensä 430 tahoa ja osaamisalojen asiantuntijaryhmät (operatiivisesta ohjauksesta 

vastaavat tahot) 1100 henkilöä. Ohjelman toteuttamiseen osallistui vuonna 2001 

yhteensä 3075 yritystä, 460 tutkimusja koulutusyksikköä ja 480 muuta kehittämisorganisaatiota. 

Osaamiskeskustoimintamallin alkuperäisenä tarkoituksena on ollut tehostaa yritysten ja tutkimusmaailman/yliopistojen 

vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Tämän toteutuminen on ollut 

yksi keskeisistä arvioinnin kysymyksistä. Pääsääntöisesti tämä näyttää myös onnistuneen ja 

uutta yhteistyötä on syntynyt ohjelman avulla. Eräiden keskusten osaamisaloilla veturiyrityksillä 

on merkittävä rooli ja toisilla tutkimuspainottuneisuuden korostuminen ja verkottuminen 

näiden kahden välillä vaatii yhä lisähuomiota. Yritysten mukaan saaminen toimintaan 

ja aito yrityslähtöisyys on onnistunut useimmissa tapauksissa hyvin, pk-yritysten muodostaessa 

hanketoiminnan ytimen. Yrityslähtöisyys näkyy hankkeisiin osallistuneiden yritysten 

kokoa tarkasteltaessa: kokonaisuutena eri kokoisten yritysten osallistuminen on jakautunut 

tasaisesti, mutta kokonaiskuvasta yksittäisiin keskuksiin ja yksittäisille osaamisaloille tarkastelua 

täsmennettäessä tulee esille suuria eroja. 

Suurten yritysten mukaan saaminen ei sinänsä ole tavoite itsessään, mutta osaamispotentiaalin 

ja kansantalouden rajatun koon vuoksi on hyvä, mikäli myös suurten yritysten resursseja 

saadaan tehokkaasti mukaan ohjelman toteutukseen. Tämä on osin myös imagokysymys. 

Keskusten näkökulmasta on tärkeää saada suuret yritykset mukaan toimintaan, samalla kun 

toiminnassa huomioidaan pk-yritysten tarpeet. Lisäpotentiaalia näyttää erityisesti löytyvän 

keskisuurten yritysten joukosta. Heille suunnattua toimintaa tulisi kehittää enemmän ja toiminnan 

suunnittelu tulisi tapahtua mahdollisimman läheisessä yhteistyössä yritysten kanssa. 

Jatkossakin tulisi keskittyä yritysten tarpeista räätälöityjen hankkeiden toteuttamiseen ja 

eriytyneiden välineiden identifioimiseen pk-yrityksille ja suurille yrityksille. Näin voidaan 

varmistaa, että toiminnassa sinänsä jo varsin aktiivisesti mukana olevat yritystoimijat säilyttävät 

jatkossakin mielenkiintonsa ohjelmaan. 

Yritysnäkyvyyden kannalta voidaan myös kysyä, onko ohjelman puitteissa pystytty toteuttamaan 

riittävän tehokasta ja näkyvää tiedotusta ja strategista ohjausta ulospäin. Keskusten 

näkökulmasta strategiseen pro-aktiiviseen toimintaan ei ole irrotettavissa riittävästi voima- 

174

varoja: toimintaa tulisi kehittää pro-aktiivisemmaksi. Tässä voi kysyä, miten tärkeää on, että 

toiminta profiloituu osaamiskeskustoiminnaksi: Yritysten edustajat näyttivät pääosin olevan 

sitä mieltä, että osaamiskeskuksissa tehdään hyödyllistä työtä, mutta he eivät useinkaan ole 

tietoisia siitä, että kyse on nimenomaan osaamiskeskustoiminnasta. Heille on merkitystä 

toiminnan sisällöllä, ei sillä, minkä ohjelman nimissä toimintaa toteutetaan. Ohjelmalla on 

kuitenkin yritystenkin keskuudessa hyvä status, joten tässä suhteessa ei ole mitään syytä olla 

”liputtamatta” avoimesti osaamiskeskusyhteyttä silloin kun hankkeilla sellainen on. Myös 

kansallisesti näkyvyyden parantaminen voi auttaa ohjelman edelleen kehittämisessä. 

Kilpailunäkökulmaan ollaan pääosin tyytyväisiä, koska sen nähdään auttaneen resurssien 

fokusoinnissa. Kritiikkiäkin toki esiintyy: Kilpailua pidetään ajoittain enemmän näennäisenä 

kuin todellisena ja kriittisesti keskusten kilpailuttamiseen suhtautuvien taholta epäillään, että 

resurssit ovat suuntautuneet niihin kohteisiin mihin ne olisivat suuntautuneet joka tapauksessa. 

Kriittisimpien äänien mukaan osaamiskeskustoiminnan kilpailuttamisella on siis legitimoitu 

varojen keskittämistä entistäkin enemmän. Toisaalta kilpailuttamisen tulisi kulkea 

käsi kädessä kansallisen fokusoinnin kanssa: Miltei poikkeuksetta keskuksissa epäiltiin uusien 

keskusten mukaan ohjelmaan ottamisen rationaalisuutta ja nähtiin uhkana osaamiskeskusstatuksen 

inflaatio ja resurssien hajaantuminen. Ohjelman v. 2003 saama lisärahoitus 

osin rauhoittanee näitä pelkoja, joskin statuskysymykseen se ei tuo vastausta. 

Kilpailun nähtiin myös uhkaavan keskusten välistä yhteistyötä. Keskusten välinen yhteistyö 

on vieläkin suhteellisen vähäistä, vaikka tähän onkin kiinnitetty lisähuomiota kuluvalla kaudella. 

Osaamisalojen väliset rajapinnat vaativat jatkossa enemmän huomiota, mikäli halutaan 

tiivistää yhteistyötä sekä keskusten sisällä (osaamisalojen välillä) että erityisesti eri osaamiskeskusten 

välillä. Tapoja toteuttaa tämänkaltaista lähentymistä tulee etsiä sekä olemassa 

olevien keskusten joukosta että kansallisen koordinaation puitteissa. ”Hyvät käytännöt” - 

liitteessä on esitelty lyhyesti joitakin esimerkkejä mm. tätä tavoitetta toteuttavista hankkeista. 

Keskusten erilaiset lähtökohdat sekä osaamisaloilla että alueellisen kehittämisen resurssien 

ja tutkimusja kehittämisresurssien suhteen on mainittu useaan otteeseen raportissa. Keskuksissa 

ja sidosryhmissä toivottiin laajasti näiden erojen parempaa huomioimista sekä arvioinnissa 

että toiminnan kehittämisen konkreettisten muotojen ja ohjelmatason tavoitteenasettelun 

edelleen kehittämisessä. Kansalliseen koordinaatioon (sekä laajapohjainen sektorirajat 

ylittävä työryhmä että kehittämishanke) oltiin tyytyväisiä ja erityisen tärkeänä sitä pidettiin 

uusien ja pienempien keskusten joukossa. Suurten jo vakiintuneiden osaamiskeskusten 

taholla jopa nähtiin ajoittain, että hyvä koordinaatio tekee itsensä tarpeettomaksi ja tiiviistä 

kansallisen tason koordinaatiosta voitaisiin asteittain luopuakin. Useimmat arvioinnin 

sidosryhmäkyselyyn osallistuneet ja arvioinnin aikana haastatellut tahot olivat kuitenkin sitä 

mieltä, että kansallisen tason onnistunut koordinaatio luo ohjelmalle lisäarvoa ja helpottaa 

keskusten työtaakkaa. Sitä voidaan myös hyödyntää yhteistyötoimien tehostamisessa: yhteisten 

seminaarien ja ideanvaihtotilaisuuksien, koulutuksen ja myös keskusten rajat ylittävien 

osaamisalakohtaisten selvitysten tekeminen tulisi ottaa tehokkaammaksi kehittämisen 

välineeksi. Tilaisuuksia tulisi pitää myös laajemmalle potentiaalisten hanketoteuttajien ja – 

osallistujien joukolle, eikä ainoastaan ”oskebyrokraatteille”, kuten joissakin sidosryhmäkyselyn 

vastauksissa ilmaistiin. 

175

6.4 Johtopäätökset tulevaisuuden kannalta 

Vaikka keskusten alueelliset ja osaamisaloittaiset toimintaympäristöt eroavat toisistaan suuresti 

ja kaikilta osin ei ole tarpeellista eikä mielekästä tehdä vertailuja keskusten ja osaamisalojen 

kesken, on myös kysymyksiä, jotka näyttävät yhdistävän eri keskuksia. Nämä 

liittyvät innovaatiopolitiikan toteuttamiseen, yhteistyöhön ja verkostoitumiseen ja toiminnan 

vaikuttavuuteen. Keskusten toiminnan kannalta voidaan yhteenvetona todeta seuraavat tekijät, 

joihin jatkossa tulisi kiinnittää huomiota elinkeinoelämän ja innovaatiojärjestelmän kehittämiseksi. 

1. Osaamiskeskuksilla on keskeinen asema alueellisen innovaatiopolitiikan kehittämisessä 

ja niillä on merkittäviä lisämahdollisuuksia, jotka muodostuvat henkilöresurssien, 

organisaatioiden ja verkostoitumisen kautta: 

• Toiminnan mielekkyys – korkea työmotivaatio ja hyvä ja motivoitunut henkilöstö, 

joka toimii ohjelman operationalisoimiseksi. 

• Osaamiskeskusorganisaatio kokoaa yhteen innovaatiopolitiikan alueelliset toteuttajat 

neuvottelukuntiin sekä johto- ja asiantuntijaryhmiin ja luo heidän välilleen 

toimivan keskusteluyhteyden. 

• Osaamiskeskusten johdolla ja projektipäälliköillä on useimmiten erinomainen 

näköalapaikka elinkeinoelämän ja innovaatiopolitiikan kehittämiseen. 

• Niissä keskuksissa, joissa toimintaa on toteutettu jo pidempään, osaamiskeskuksilla 

on vakiintunut asema ja ohjelma on myös kansallisesti tunnettu elinkeinopolitiikan 

ja aluekehittämisen toimijoiden keskuudessa. Tätä voidaan hyödyntää 

toiminnan laajentamisessa ja tunnetuksi tekemisessä enemmänkin kuin mitä tähän 

mennessä on tehty. Alueellista tunnettuutta voidaan yhä parantaa, erityisesti 

yritysmaailman keskuudessa. 

2. Verkosto- ja yhteistyöulottuvuutta voidaan edelleen kehittää em. vahvuuksien ja mahdollisuuksien 

varaan ja niitä hyödyntämällä. Tällä hetkellä tilanne yhteistyön kohdalla 

on seuraava: 

• Yhteistyö keskusten ja osaamisalojen kesken pääosin vähäistä 

• Kansainvälistyminen vähäistä, usein myös henkilösidonnaista 

• Yritysten, ammattikorkeakoulujen ja kehittämisorganisaatioiden keskeisyys 

osaamiskeskustoiminnassa nousi erityisen selvästi esiin arvioinnin verkostoanalyysiosuudessa. 

Näiden toimijoiden rooli operatiivisen johdon rinnalla neuvottelukuntien 

ja osaamiskeskusorganisaation kokonaisuudessa tulee jatkossa 

olemaan ratkaiseva. 

• Osaamiskeskuksien kokema yhteisten kehittämisresurssien vähäisyys ja olemassa 

olevien resurssien suuntaaminen yhteistyöhankkeisiin keskusten välillä ovat 

avoimia kysymyksiä. Sektoriyhteistyön ja yhteensovittamisen rooli tässä suhteessa 

merkittävä. 

• Monet keskukset toivat esille sen, että toiminnassa ei ole käytettävissä riittävästi 

resursseja seuranta- ja kehittämistyöhön, sisäiseen arviointiin ja ylipäänsä proaktiiviseksi 

luokiteltavaan toimintaan, koska rutiinitoiminta vie resurssit. Tässä 

suhteessa kansallisen koordinaation (sekä osaamiskeskustyöryhmän että kansallisen 

kehittämishankkeen) kautta on syytä tukea keskusten yhteistyötä toiminnan 

tehostamiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi. Osaamisalakohtainen yhteistyö 

ja yhteiset kehittämistoimet ovat tässä erityisen keskeisiä. 

176

• TekelNyt Oske –tietokannan edelleen hyödyntäminen on keskusten näkökulmasta 

myös merkittävä mahdollinen voimavara. Raportointikäytäntöjen ja seurannan 

uhkana on, että seuranta ohjaa hankekannan laajentamiseen syventämisen sijaan. 

Laadullisten tekijöiden hyödyntäminen seurannassa ja toiminnan kehittämisessä 

tulee olla keskeisiä. 

3. Osaamiskeskusohjelman suhde muihin aluekehittämisen instrumentteihin (esim. EUtavoiteohjelmat, 

maakuntaohjelmat ja aluekeskusohjelma) vaatii jatkossa erityishuomiota. 

Osaamiskeskusohjelman suhdetta muihin aluekehittämisen instrumentteihin tulee 

edelleen tarkentaa. Nykyisellään osaamiskeskusmallin ohjelmallisuus ei korostu 

yhtäältä vähäisen OSKE-rahoituksen ja toisaalta selkeän ohjelmallisen rakenteen puuttumisen 

vuoksi. Käsitteellisesti selkeämpää olisikin puhua valtakunnallisesta osaamiskeskusstrategiasta, 

jonka alla toteutetaan useita osaamista edistäviä toimenpiteitä usean 

erillisen rahoitusvälineen kautta. Toinen vaihtoehto olisi puhua valtakunnallisesta 

osaamiskeskusverkostosta, jonka koordinaatiossa sisäasiainministeriöllä ja laajapohjaisella 

työryhmällä olisi keskeinen rooli. 

4. Vaikuttavuutta voidaan pitää hyvänä. Sen edelleen parantamiseksi tulee tehostaa eri 

innovaatio- ja elinkeinopolitiikan välineiden yhteensovittamista ja vuorovaikutusta 

alueilla sinänsä jo varsin hyvin toteutuvan kansallisen sektorikoordinaation rinnalla. 

Sekä vaikuttavuuden parantamiseksi että toiminnan sisältöjen tehostamiseksi lisähuomiota 

tulee kohdistaa osaamisaloittaisten ja keskuksien välisten yhteistyöhankkeiden 

tukemiseen. 

Keskusten erot tehokkuuden ja organisoitumisen, samoin kuin hankeprofiilien suhteen selittyvät 

kahdella päätekijällä: toimialan trendeillä ja toisaalta keskusten/osaamisalojen kehitysvaiheella, 

samoin myös rahoituslähteiden hyödyntämisen ja hankkeiden sisällön erot heijastuvat 

ohjelman alueelliseen tehokkuuteen. Ohjelma on innovaatio-, elinkeino- ja aluepoliittinen 

ohjelma, jonka keskittyminen kasvukeskuksiin on vaikuttavuuden ja tehokkuuden näkökulmasta 

perusteltavissa. Huippuosaamista edustavan toiminnan edellyttämän kriittisen massan 

ja koulutusresurssien saatavuuden kannalta ei ole järkevää laajentua kovin laajalle sellaisille 

paikkakunnille, joissa ei ole tarvittavaa osaamisen infrastruktuuria (esim. yliopistoa tai 

korkeakouluja). Toisaalta arviointi on osoittanut, että ohjelmaa voidaan tehokkaasti ja tuloksekkaasti 

toteuttaa myös pienemmillä paikkakunnilla, joissa on riittävä teollinen perusta ja 

kasvava osaamisen infrastruktuuri (esim. Seinäjoki tai Pori) ulkopuolisine yhteyksineen. 

Tällaisia keskuksia ei ohjelman ulkopuolella kuitenkaan enää ole kovinkaan montaa (viime 

laajennuksen myötä ohjelmaan otettiin lisäksi mukaan nimenomaan ei-yliopistopaikkakuntia 

kuten Hyvinkää, Hämeenlinna, Kokkola, Mikkeli, Raahe-Nivala-Tornio ja Kajaani). Kaiken 

kaikkiaan näyttää siltä, että ohjelman tehostaminen edellyttää pikemminkin nykyisten keskusten 

ja osaamisalojen toiminnan fokusointia kuin laajentamista. 

Ongelmallisina osaamisaloina voidaan mainita Venäjä-osaaminen ja logistiikka, jonka suhteen 

sekä profiili että vaikuttavuus näyttävät ongelmallisilta; elämysteollisuus (profiili ja 

tunnettuus ongelmana, joskin tässä saatu paljon aikaan kuluvan kauden aikana) ja energia ja 

paperinvalmistus Jyväskylässä (työnjako epäselvä, yritys-/tutkimus vuorovaikutus ei riittävä). 

Keskuksittain tiettyjä ongelmia liittyy Vaasaan (tutkimusperustan heikkous, yritysperusteisuus 

sinänsä myönteistä, mutta tutkimuksellisen sisällön kehittäminen edellyttää lisätoimia); 

Kuhmoon ja Lappiin, joissa vaikuttavuuden näkökulmasta ohjelma ei ole saanut aikaan 

yhtä paljon kuin ”kovan teknologian” keskuksissa. Tämä ei sinänsä ole yllättävää kun 

huomioi alueiden osaamisperustan lähtökohdat ja ”pehmeiden” osaamisalojen aseman oh- 

177

jelmassa. Jatkossa toiminnan kehittämisessä tulisi kuitenkin huomioida paremmin myös 

”pehmeiden” osaamisalojen tarpeet (erityisesti koska ohjelman laajennuksen myötä ohjelmaan 

tuli mukaan kaksi uutta ”pehmoalaa” ammatillinen osaaminen ja matkailu). 

Verkosto-osaamiskeskukset ovat tähän mennessä olleet organisoitumisvaiheessa ja kokonaisuutena 

voidaan kysyä, missä määrin osaamiskeskusohjelman tapainen alueellisesti rakennettu 

ohjelma on verkosto-muotoisena hyödynnettävissä. Koska uudella hakukierroksella 

hyväksyttiin myös viisi uutta alueiden väliseen yhteistyöhön perustuvaa verkostopohjaista 

toimintamallia (Oulun seudun Multipolis, Varsinais-Suomen ja Kaakkois-Suomen osaamiskeskusten 

laajennukset sekä matkailun ja Raahe-Tornio-Nivalan verkosto-osaamiskeskukset), 

vaikuttavuuden ja toimintojen kehittäminen myös verkostomallia hyödyntävällä tavalla 

pitää ottaa lähempään tarkasteluun myös kansallisella tasolla. 

Osaamisen laajapohjaisuuden nimissä on ollut perusteltua laajentaa osaamisalavalikoimaa 

myös pehmeisiin aloihin, joilla on myös selvää kasvupotentiaalia ja joilla on saatu aikaan 

vaikuttavuutta jo tähän mennessä. Ohjelman operatiivinen toteutus tukeutuu pääosin teknologiakeskusten 

verkkoon ja on luonteeltaan teknologiavetoinen (korkean teknologian tuotteistamista 

ja teknologiainnovaatioita suosiva). Tästä syystä arvioinnin johtopäätös on, että 

ohjelman teknologialähtöisyys edellyttää jatkossa erityisperusteita uusille ”pehmeille” aloille 

laajennuttaessa. 

Arvioinnin valossa ohjelma on kuitenkin kokonaisuutena tarkasteltuna toimiva ja tehokas ja 

vaikuttavuus on kokonaisuudessaan parantunut. Osaamiskeskus- ja osaamisalakohtainen tarkastelu 

antaa perustaa varovaisuudelle ohjelman laajentamisen suhteen. Mikäli pyrkimyksenä 

on aidon huippuosaamisen tuotteistaminen ja edistäminen, samoin kuin aluekehitysvaikutusten 

synnyttäminen myös jatkossa, ohjelman laajentamisen sijaan on syytä kiinnittää 

huomiota tehostamiseen ja fokusointiin. 

178

LÄHTEET: 

Aaltonen, S.; Kivimäki, A.; Nieminen, H. & Oesch, K. (2001): Varsinais-Suomen media-alan ja 

sisältötuotannon strategia. Kulttuurituotannon Osaamiskeskuksen julkaisuja, Varsinais- 

Suomen osaamiskeskus, Turun teknologikeskus Oy. 

Ahola, E. & Kortelainen, S. (1997): Osaamiskeskusarviointi. Helsinki: Sisäasiainministeriö. 

Alueiden kehittämislaki, Annettu Helsingissä 12 päivänä heinäkuuta 2002 (astuu voimaan 1.1.2003). 

Asheim, B. (1995): Industrial districts as ’learning regions’: A Condition for prosperity, STEP Report, 

R-03, Sähköinen dokumentti: http://www.step.no/reports/Y1995/0395. pdf. 

Bruun, H. (2002): “The emergence of a regional innovation network: a process analysis of the local 

bio-grouping in Turku, Finland” in Sotarauta, M. & Bruun, H. (2002): Nordic Perspectives on 

Process-Based Regional Development Policy. Stockholm: Nordregio. 

Brännback, M. et. al. (2001): Finnish Pharma Cluster – Vision 2010. Helsinki: TEKES. 

Camagni, R. (1991): Introduction: from the local "milieu" to innovation through cooperation networks, 

in Camagni, R. (ed.), Innovation networks: spatial perspectives. Belhaven Press, London. 

Castells, M. & Himanen, P. (2001): Suomen tietoyhteiskuntamalli. (The Finnish Model. ) Sitra/ 

WSOY. 

Donner, P. (2001): ”Tietoyhteiskuntaan susirajalla?”, Musiikin suunta 2/2001, 65-73. 

e-Tampere –suunnitelma, Kehitysohjelma vuosille 2001-2005, Joulukuu 2000. Tampereen kaupunki. 

Euroopan Yhteisöjen Komissio (2001): Vuoden 2001 innovaatioiden tulostaulu. (Komission yksiköiden 

valmisteluaisakirja), SEK(2001) 1414. 

Finnvera Oyj (2002): Muovi-metallitoimialan analyysin luonnos (2). 

Hartikainen, T. (2001): Miilu –hankkeen loppuraportti. Joensuun Tiedepuisto Oy. 

Hernesniemi, H. et al. (2001), Suomen avainklusterit ja niiden tulevaisuus, helsinki: ETLA. 

Honkola, J, & Jounela, T. (2000): Palveluosaamisen piruetit. Tekniikan hallintaa ja taiteellista vaikutelmaa. 

Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy. 

Johanson, J-E, Mattila, M. & Uusikylä, P. (1995). Johdatus verkostoanalyysiin. Helsinki: Kuluttajatutkimuskeskus. 

Jääskeläinen, J. (2001): Klusteri tieteen ja politiikan välissä. Teollisuuspolitiikasta yhteiskuntapolitiikkaan. 

Helsinki: ETLA. 

Jääskeläinen, K. (2002). Julkaisematon muistio. 

Kainulainen, A. (2000): Osaava Pohjois-Karjala –projekti. Projektin itsearviointi, toukokuu 2000. 

Joensuun yliopisto. 

Kautonen, M, Kolehmainen, J, & Koski, P. (2002): Yritysten innovaatioympäristöt. Pirkanmaa ja 

Keski-Suomi. Helsinki; TEKES. 

Lautanen, T. & Saukkonen, P. (2002): MESTARI. Pohjois-Karjalan muovi-metallialan työvoiman 

ennakointiselvitys. Joensuun yliopisto, SPATIA (Alue- ja kuntatutkimusyksikkö). 

Meeus, M. and Oerlemans, L. (1999) ‘National systems of innovation’, in C. Steven and F. van 

Waarden (eds.) Innovation and institutions. A programmatic study. Study commissioned by 

the Dutch Ministry of Economic Affairs, Wassenmaar, Berlin, and Utrecht, 120—163. 

Mäki, K. & Sinervo, P. (2001): Teknologiakeskukset – toiminta ja vaikutukset. Helsinki: KTM. 

Orava, M. et al. (2001): Turun bioalan riskianalyysi. Innomarket/ Turun kauppakorkeakoulun markkinoinnin 

laitos. Tekninen raportti no. 9, helmikuu 2001. 

Osaamiskeskustyöryhmä (2001): Osaamiskeskukset uudelle tasolle. Osaamiskeskustyöryhmän linjaukset 

osaamiskeskusohjelman tehostamiseksi. Helsinki: Osaamiskeskusohjelma. (Sähköinen 

asiakirja saatavissa osoitteessa: http://194.89.205.3/suom/oske/fi/ ajankohtaista.html) 

Osaava Pohjois-Karjala II –projekti (2001): Projektin itsearviointi 13.6.2001. Joensuun tiedepuisto, 

Itä-Suomen muovi-metallikeskus ISMM. 

Pikkarainen, M. (2002): Osaamiskeskusten määrääminen. Muistio 27.10.2002.Helsinki: Sisäasiainministeriö. 

Pine, B.J. & Gilmour, J.H. (1999): The Experience Economy. Boston, Mass.: Harvard Business 

School. 

Pohjois-Karjalan Liitto (1994): Itä-Suomen Metsäosaamiskeskus. Joensuu: Pohjois-Karjalan Liitto. 

179

Pohjois-Karjalan liitto (1998): POKAT: Pohjois-Karjala uudelle vuosituhannelle. Pohjois-Karjalan 

liiton julkaisuja 35/1998. 

Porter, M. (1990): The competitive advantage of nations. New York: Free Press. (Uudistettu painos 

vuodelta 1998). 

Puikkonen, A. (2001): Pohjois-Karjalan muovi- ja metalli-alan verkostoitumisen kehittäminen. 

ISMM/Osaava Pohjois-Karjala II- -projektin raportti. 

Puu- ja Metsäosaamiskeskus (2002): Toimintaraportti 2001. 

Rouvinen, P. & Ylä-Anttila (1999): “Finnish Cluster Studies and New Industrial Policy Making” in 

OECD (ed.) Boosting Innovation. The Cluster Approach. Paris: OECD. 

Schienstock, G. and Hämäläinen, T. (2001): Transformation of the Finnish innovation system: A network 

approach. Sitra Reports Series 7. Helsinki: SITRA. 

Sisältötuotantotyöryhmä (2001): Työryhmän väliraportti 1, 2001:6. Julkaistu 16.2.2001, Saatavana 

sähköisessä muodossa osoitteessa http://www.minedu.fi/julkaisut/julkaisusarjat/sisaltotuotanto/valiraportti_1.pdf. 

(18.3.2002) 

Sisältötuotantotyöryhmä (2001): Työryhmän väliraportti 2, 2001:14. Julkaistu 15.6.2001, Saatavana 

sähköisessä muodossa osoitteessa http://www.minedu.fi/julkaisut/julkaisusarjat/sisaltotuotanto/valiraportti_2.pdf. 

(18.3.2002) 

Sitra (2002): Innovaatiojärjestelmän uudistumishaasteet. Kansallisen innovaatiojärjestelmän tutkimusohjelman 

tuloksia ja johtopäätöksiä. Helsinki: Edita. 

Sotarauta, M. (2001): Building Knowledge-based Core Competencies and Leadership in the Flowing 

World. Tampere Centre of Expertise Programme as a Case in Point. Paper presented in Regional 

Transitions: European Regions and the Challenges of Development, Integration and 

Enlargement, Regional Studies Association International Conference, Gdansk, Poland 15th - 

18th September 2001. 

Suomen Akatemia (2000): Suomen tieteen tila ja taso : katsaus tutkimukseen ja sen toimintaympäristöön 

Suomessa 1990-luvun lopulla. Toimittaneet Kai Husso, Sakari Karjalainen & Tuomas 

Parkkari. Helsinki: Suomen Akatemia, SA:n julkaisuja 6/2000. (Raportti saatavissa sähköisessä 

muodossa Suomen Akatemian kotisivulta www.aka.fi) 

Tiede- ja teknologianeuvosto (2000): Tiedon ja osaamisen haasteet. Helsinki: Opetusministeriö. 

Turunen, J. (2002): Osaava Pohjois-Karjala II –hankkeen väliarviointi. SPATIA, Joensuun yliopiston 

alue- ja kuntatutkimusyksikkö. 

Uhlin, Å. (2002): Regionala företagskonsortier 1994–2001. En utvärdering av dåvarande NUTEKs 

program. VINNOVA Information VI 2002:6, April 2002 (2. painos). 

Valtiontalouden tarkastusvirasto (2001): Osaamiskeskukset aluekehitystyössä. Helsinki: VTV. 

Vihko et al. (2002). Sitran arviointi. Sitran raportteja 26. Helsinki: Edita. 

Virkkala, S. (2002): ”The Finnish Cases – Combining top-down and bottom-up paprnership formation” 

in Östhol & Svensson (eds.) Partnership Responses: Regional Governance in the Nordic 

States. Stockholm: Nordregio. 

Virtuosi (2001): Tosiaikainen verkkoviestintä. Musiikin etäopetus. Philip Donnerin kokoama taustamateriaali. 

Vähäpassi, A. & Moitus, S. (1999): Korkeakoulut alueidensa vetureina. Helsinki: Korkeakoulujen 

arviointineuvoston julkaisuja. 

Östhol, Svensson & Halkier (2002): “Analytical Framework” in Östhol & Svensson (eds.) Partnership 

Responses: Regional Governance in the Nordic States. Stockholm: Nordregio. 

180

LIITE 1 

ITSEARVIOINTIOSUUS 

Osaamiskeskusten itsearviointien toteutus: 

EFQM-mallin mukainen itsearviointi toteutettiin neljässä valitussa osaamiskeskuksessa kesäkuun 

2002 aikana (Turku 7.6, Tampere14.6, Joensuu 3.6. ja Kuhmo 26.6.). Itsearvioinnin toteutti projektijohtaja 

Outi Mäkelä Net Effectistä. Turun osuuteen osallistui myös Kaisa Lähteenmäki-Smith Nordregiosta. 

Itsearviointiosuuden avulla tuotettiin tietoa mm. osaamiskeskusten johtamisesta, prosessien hallinnasta 

ja asiakas- ja suorituskykytuloksista. Itsearviointiprosessissa tuotetulla tiedolla on ensisijainen käyttöarvo 

osaamiskeskusten oman toiminnan kehittämisessä. Kullekin osaamiskeskukselle on toimitettu 

heidän itsearviointiaan koskevat materiaalit sekä yhteenveto arviointitilaisuuksien jälkeen. 

Oheisen liitteen tarkoituksena on esittää tiivistetysti kuvaus itsearviointiprosessista ja sen aikana tehdyistä 

keskeisistä havainnoista. 

Kuvaus itsearviointiprosessista: 

Itsearviointi toteutettiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa osaamiskeskuksiin lähetettiin 

sähköinen kysely, johon toivottiin vastauksia kaikilta osaamiskeskuksen työntekijöiltä. Sähköisen 

kyselyn lomake (ks.ed..) rakennettiin yhteistyössä Nordregion asiantuntijoiden kanssa EFQM mallin 

pohjalta. EFQM mallissa toimintaa tarkastellaan laaja-alaisesti viiden toimintoalueen sekä tulosalueiden 

kautta. Lomakkeeseen toiminto ja tulosalueet avattiin väittämien muotoon, jolloin niihin oli helppo 

vastata numeerisella asteikolla. Arvioinnin toista vaihetta varten muokattiin kunkin osaamiskeskuksen 

vastauksista erilliset taulukot, joiden avulla tulos oli helposti havainnollistettavissa. 

Toinen osa käsitti puolen päivän mittaisen itsearviointikeskustelun, johon osallistui kyseisen osaamiskeskuksen 

henkilökunta. Ensimmäisen päivän materiaali purettiin aluksi yleisesittelyssä, minkä jälkeen 

kutakin itsearvioinnin aihealuetta käsiteltiin ryhmittäin. Ryhmätöissä etsittiin itsearvioinnin logiikan 

mukaisesti osaamiskeskusten vahvuuksia ja parantamisalueita. Ryhmätöiden jälkeen käytiin 

vielä yhteiskeskustelu kaikkien osallistujien kesken, jossa esitettiin konkreettisia kehittämisideoita 

toiminnan parantamiseksi. Itsearviointitilaisuudet päätettiin yleiskeskusteluun osaamiskeskusohjelmasta 

ja sen jatkosta. 

Seuraavan sivun taulukossa on koottu itsearvioinnissa tehdyt keskeisimmät havainnot EFQMmallin 

mukaan jaoteltuna. 

181

Johtajuus Toimintaperiaatteet ja 

strategia 

Osaamiskeskusten johto 

toimi arvioiden mukaan 

yleisesti arvostetulla 

tavalla ja toimintaan oltiin 

poikkeuksetta tyytyväisiä. 

Osaamiskeskusohjelma on 

suuremmissa osaamiskeskuksissa 

nähty olevan lähinnä 

vain yksi työkalu ohjelmassa 

olevien yritysten 

elämänvaiheissa. 

Kaikissa osaamiskeskuksissa 

johto ei ollut 

kovin yksiselitteisesti 

määriteltävissä, koska 

osaamiskeskuksen oma 

johto ei korostunut yksiköiden 

johdosta erikseen. 

Strategioita ja visioita on 

ympäristössä riittävästi, erillistä 

osaamiskeskusstrategiaa 

tai visiota ei ole 

ollut tarvetta rakentaa. 

Osaamiskeskusohjelman 

johdon suhde osaamiskeskuksiin 

koettiin epämääräisenä 

ja keskusten 

johto ei kokenut saavansa 

juurikaan tukea johtamistehtävässään. 

Erilaisten vaikuttavien strategioiden 

vuoksi toivottaisiin 

että löytyisi koordinaatiota 

eri organisaatioiden ja muiden 

hankkeiden välillä. 

Osaamiskeskuksen arvot ja 

strategia on kytköksissä 

enemmänkin sen toimintaympäristöön, 

kuin itse 

ohjelmaan. 

Henkilöstö Kumppanuudet 

ja resurssit 

Henkilöstön palkitsemisjärjestelmiä 

ja virkistystilaisuuksia 

tulisi 

systemaattisesti kehittää 

ja uudistaa. 

Henkilöstöresurssit 

koettiin kaikissa 

osaamiskeskuksissa 

erittäin merkittävinä. 

Niiden osalta esiintyi 

myös pelkoa niiden 

pysyvyydestä. 

Henkilöstön määrä 

suhteessa tarvittaviin 

resursseihin vaatisi 

uudenlaista mallintamista. 

Useissa keskuksissa 

henkilöstöresurssit 

olivat liian 

niukkoja 

Verkottamista eri 

yhteistyötahojen 

välillä. 

Kumppanuussuhteiden 

koettiin yleisesti 

olevan hyvin hallussa. 

Yksityissektorin 

yhteistyöhön on 

panostettu merkittävästi. 

Tilanne on 

kuitenkin aluekehityksestä 

johtuen 

ongelmallinen ja 

toiminta-alue koetaan 

hankalaksi 

ottaa haltuun vähäisen 

yrityspohjan 

vuoksi. 

182 

Prosessit Tulokset 

Toimintaprosessien 

muokkaamisessa kaikilla 

osaamiskeskuksella 

tuntui olevan 

tarpeita. Osaamiskeskus 

koettiin kaikilla 

muilla paikoilla paitsi 

Kuopiossa myöskin 

”virtuaaliseksi” siinä 

mielessä, että varsinaista 

osaamiskeskusta 

ei fyysisesti ollut 

tunnistettavissa. 

Arviot toiminnan 

vaikuttavuudesta olivat hyviä. 

Tiedotus ja viestintäprosessit 

olivat poikkeuksetta 

kehittämisen 

tarpeessa. Osittain 

tämän koettiin 

olevan resurssikysymys. 

Markkinatutkimuksia ja asiakastyytyväisyyden 

seurantaa 

toteutettiin jonkin verran. 

Verkkoviestintä koettiin 

myös puutteellisena. 

Ongelmallisena tulosten kannalta 

nähtiin erityisesti se, 

ettei niiden seurantaa tehty 

tai siihen ei ollut resursseja / 

osaamista. 

Henkilöstön työtyytyväisyyden 

seuranta oli luvattoman heikkoa. 

Selkeiden kvantitatiivisten ja 

toisaalta selektiivisten (mikä 

on todellinen vaikutus) mittareiden 

kehittäminen 

182

Itsearvioinnin kysymysrunko 

LAADUN PARANTAMISTOIMINNOT OSAAMISKESKUKSESSA 

JA NIIDEN VAIKUTUKSET 

Arvioi miten hyvin seuraavat seikat organisaatiossanne toteutuvat 

(1=erittäin vähän, 7=erittäin paljon, EOS= en osaa sanoa) 

Organisaation johtaminen 

1. Osaamiskeskuksen johtajat vastaavat yrityksen arvoista ja toimivat 

esikuvina 

1 2 3 4 5 6 7 EOS 

2. Osaamiskeskuksen johto osallistuu kehittämistyöhön 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

3. Osaamiskeskuksen johto on aktiivinen suhteessa asiakkaisiin 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

4. Osaamiskeskuksen johtajat edustavat hyvin organisaatiota 

ulospäin 

1 2 3 4 5 6 7 EOS 

5. Johto on ”perillä” osaamiskeskuksessa tapahtuvasta käytännön 

työstä 

1 2 3 4 5 6 7 EOS 

6. Johtajat ovat aidosti kiinnostuneita osaamiskeskuksen asioista 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

7. Osaamiskeskuksen johtajat motivoivat ja antavat tunnustusta 

henkilöstölle 

1 2 3 4 5 6 7 EOS 

8. Johdolla on riittävä osaaminen ja hyvät valmiudet strategiseen 

suunnitteluun 

1 2 3 4 5 6 7 EOS 

9. Johtajilla on vahva asiantuntemus osaamiskeskuksen sisältökysymyksissä 

1 2 3 4 5 6 7 EOS 

Strategia, arvot ja toimintaperiaatteet 

10. Osaamiskeskuksella on selkeä toiminta-ajatus 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

11. Strateginen suunnittelu on kaiken toiminnan perusta 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

12. Osaamiskeskuksen toimintaa ohjaa visio, joka on yhteisesti jaettu 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

13. Osaamiskeskuksen toiminnalle on määritelty arvot 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

14. Arvot ovat henkilökunnan tiedossa ja ne ohjaavat osaamiskeskuksessa 

tehtävää työtä 

1 2 3 4 5 6 7 EOS 

15. Suunnitelmien toteutumista osaamiskeskuksessa seurataan ja 

arvioidaan jatkuvasti 

1 2 3 4 5 6 7 EOS 

16. Osaamiskeskuksen strategia perustuu visioon 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

17. Osaamiskeskus reagoi riittävän nopeasti toimintaympäristön 

muutoksiin 

1 2 3 4 5 6 7 EOS 

18. Asiakkaat ja sidosryhmät otetaan huomioon osaamiskeskuksen 

strategiassa 

1 2 3 4 5 6 7 EOS 

19. Strategia määräytyy avoimen dialogin ja yhteisen osallistumisen 

kautta 

1 2 3 4 5 6 7 EOS 

20. Osaamiskeskuksen strategian kehittämiseen ja päivittämiseen 

panostetaan tarpeeksi 

1 2 3 4 5 6 7 EOS 

Henkilöstö 

21. Henkilöstön määrä osaamiskeskuksessa on riittävä 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

22. Työt osaamiskeskuksessa jakautuvat tasaisesti eri henkilöiden 

kesken 

1 2 3 4 5 6 7 EOS 

23. Osaamiskeskuksen työntekijöiden toimenkuvat on selkeästi 

määriteltyjä 

1 2 3 4 5 6 7 EOS 

24. Henkilöstön osaaminen ja työtehtävät vastaavat toisiaan 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

25. Osaamiskeskuksen henkilöstölle annetaan mahdollisuus osallistua 

ja ottaa vastuuta 

1 2 3 4 5 6 7 EOS 

26. Osaamiskeskuksessa jaetaan kokemuksia ja käydään vuoropuhelua 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

27. Organisaation työilmapiiri on hyvä 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

28. Henkilöstön palkitsemisjärjestelmät toimivat hyvin 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

183

29. Osaamiskeskuksen henkilöstö jaksaa työssään hyvin 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

30. Henkilöstöllä on riittävät mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

31. Työ osaamiskeskuksessa on kiinnostavaa ja motivoivaa 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

Kumppanuudet ja resurssit 

32. Osaamiskeskuksessa kumppanuus ja sidosryhmäsuhteet toimivat 

hyvin 

1 2 3 4 5 6 7 EOS 

33. Osaamiskeskuksessa toteutetaan talousasioiden hallintaa ja 

riskienhallintaa riittävästi 

1 2 3 4 5 6 7 EOS 

34. Osaamiskeskuksessa rakennuksista ja laitteista pidetään hyvää 

huolta 

1 2 3 4 5 6 7 EOS 

35. Osaamiskeskuksessa huolehditaan teknologia- ja tietoresursseista 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

36. Osaamiskeskuksessa panostetaan riittävässä määrin edellä mainittujen 

resurssien edellyttämiin investointeihin 

1 2 3 4 5 6 7 EOS 

Prosessit 

37. Työprosessit on kuvattu ja niitä pidetään ajan tasalla 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

38. Toiminnan ohjeistus on selkeää ja sitä noudatetaan 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

39. Toimintojen ja prosessien suunnittelu ja hallinnointi on systemaattista 

1 2 3 4 5 6 7 EOS 

40. Toimintaprosessien kehittämiseen panostetaan riittävästi 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

41. Tuotteita ja palveluita kehitetään ja innovoidaan riittävästi 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

42. Asiakkaiden toiveet ja tarpeet on tunnistettu ja niihin pyritään 

vastaamaan 

1 2 3 4 5 6 7 EOS 

43. Asiakassuhteiden hallintaan ja kehittämiseen panostetaan 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

44. Taloushallinnon järjestelmät toimivat moitteettomasti 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

45. Organisaation tukipalvelut toimivat moitteettomasti 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

46. Tietojärjestelmä tukee organisaation toimintaprosesseja 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

47. Ulkoinen tiedotus toimii hyvin 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

48. Sisäinen tiedotus toimii hyvin 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

Tulokset 

49. Toiminnan vaikuttavuuden seurantaan ja arviointiin on kiinnitetty 

riittävästi huomiota 

1 2 3 4 5 6 7 EOS 

50. Organisaation toiminnan tulosten ja vaikutusten mittaaminen on 

mahdollista 

1 2 3 4 5 6 7 EOS 

51. Organisaatiolla on riittävästi tutkimustietoa toiminnan vaikuttavuudesta 

1 2 3 4 5 6 7 EOS 

52. Tulostavoitteiden saavuttamisessa on onnistuttu 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

53. Organisaation menestymisen ja vaikuttavuuden edellytykset ovat 

tiedossa 

1 2 3 4 5 6 7 EOS 

54. Asiakkaiden näkemyksiä kartoitetaan systemaattisesti 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

55. Tuloksilla ja vaikutuksilla on yhteys organisaation toiminnan suunnitteluun 

1 2 3 4 5 6 7 EOS 

56. Osaamiskeskuksessa henkilöstön tyytyväisyyttä seurataan 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

57. Osaamiskeskuksemme tekee yhteiskunnallisesti merkittävää työtä 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

58. Osaamiskeskus osoittaa toiminnallaan yhteiskunnallista vastuuta 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

59. Osaamiskeskus on saavuttanut sen toiminnalle asetetut tavoitteet 1 2 3 4 5 6 7 EOS 

184

TekelNytOske-HANKETYYYPITTELY JA ESIMERKKEJÄ 

LIITE 2 

TAVOITE 

Alueen vetovoimaisuus 

ja 

osaamisen 

markkinointi 

Eri toimijoiden 

yhteistyö ja 

klusterilähtöinen 

kehittäminen 

TOTEUTTAVA KESKUS JA HANKKEEN NIMI 

ALUEELLINEN KANSALLINEN KANSAINVÄLINEN 

• Varsinais-Suomi: • Kuopion seutu, Agrobio: 

• Jyväskylä, Informaa- 

Turun Kulttuuri 2001- 

Ruokaturvallitioteknolgoia: 

Micro- 

katselmuksen järjestäminen 

suuspalveluiden Gateway to China, 

markkinaselvitys jolla aktivoitiin Jysuuspalveluiden 

• Tampere: Hitec-messut: 

• Tampere/ICT: 

väskylän yliopiston ja 

Teknologiakes- 

MindTrek 2000, digi- seudulla toimivien 

kuksen järjestämille taalisen median ka- yritysten yhteistyötä 

messuille ICT-osaamisalan 

saus 

Kiinan markkinoiden 

ja e- • Varsinais-Suomi, suuntaan 

Tampere –hankkeen Diagnostiikka: Funktionaalinen 

• Kuopio, Lääkekehi- 

yhteinen messuosastkakeskuksen 

genomiiktys: 

Kaakkois-Aasia – 

perustaminen 

esiselvitys 

• Uusimaa: Kulttuuri- ja 

• Kuhmo: "Kamarimu- 

matkailusektorin kehitysohjelma 

siikki kulttuurisena 

siltana", Arkangelista, 

Kostamuksesta ja 

Petroskoista tulevien 

nuorten osallistuminen 

kamarimusiikki- 

• Lappi, LEO: Mobiileissa 

verkoissa tuotetut 

matkailun elämyspalvelut, 

esiselvitys 

• Satakunta, Materiaalitekniikka: 

Raskaan 

vinoputki-liitoksen robotisointi 

ja simulointi, 

yrityshanke 

• Seinäjoki, elintarvike: 

Elintarvikkeista elinkeinoksi, 

Järviseudun 

marjahanke 

• Satakunta, Etäteknologia: 

Automaation 

tutkimusjohtajuus, 

SAMK:n ja yritysten 

yhteistyöhanke 

• Tampere, koneenrakennus 

ja automaatio: 

Kumi-instituutti, 

joka vahvistaa Tampereen, 

Nokian, Vammalan 

ja Äetsän alueella 

olevaa Suomen 

merkittävintä kumialan 

teollisuuden ja 

osaamisen keskittymää 

• Varsinais-Suomi, 

lääkekehitys: Hankkeessa 

kehitetään 

Turun kaupunkiseudun 

lääkealan infrastruktuuria 

sekä edistetään 

lääkealan kansallista 

yhteistyötä 

koordinoimalla Suomen 

lääkeklusterin 

toimintaa. 

leirille. 

• Kuopio, Terveydenhuollon 

teknologia: 

Teknia Mediprokansainvälistymisohjelma 

alueen yrityksille 

• Päijät-Häme, Muotoilu, 

laatu ja ympäristöteknologia: 

Eco- 

Tech Network, ympäristöteknologiayritysten 

verkostoituminen 

resurssina 

kansainvälistymisessä 

• Uusimaa, GEMO: 

Global Biobusiness, 

Suomen bioalan yritysten 

kansainvälistymishanke 

185

Innovaatioympäristön 

kehittäminen 

(investoinnit 

ja 

lisäarvopalvelut) 


Koulutuksen 

rakenteiden 

kehittäminen 

(aloituspaikat, 

professuurit 

tms.) 

• Oulu, Multipolisverkosto: 

Multipolis.net 

• Tampere, terveysteknologia: 

Esiselvitys 

kävelylaboratorion 

perustamisesta 


Kulttuurituotanto: 

AniME Turun Mediakeskus 

vaihe I 

• Kuopio, Osaamisalojen 

yhteiset: Finn 

Fest, Osallistuminen 

yhdessä OSKEtoiminnassa 

mukana 

olevien yritysten 

kanssa Finn-Fest, 

Minneapolis 2002 - 

tapahtumaan 


Lääkekehitys: Turun 

seudun lääkealan infrastruktuuri 

kehittämishanke 

• Lappi, LEO: Lapland 

Quality, Lapin matkailun 

laadun kehittämisohjelma 

• Lappi, LEO: Elämysosaamisen 

koulutusjärjestelmän 

kehittäminen, 

esiselvitys 

• Uusimaa, Ohjelmistotuote-liiketoiminta: 

Alueellinen kutsuseminaari 



Osaamisesiselvitys 

• Lappi, LEO: Maisteriohjelmia 

tukevat 

investoinnit, Graphic 

Management 

• Pohjois-Karjala, muovi-metalli: 

NARU (Nanorakenteiden 

ruiskuvalu), 

uuden teknologian 

kehittäminen optisten 

komponenttien 

teolliseen tuotantoon 

• Kaakkois-Suomi, 

Korkean teknologian 

metallirakenteet: 

Osaamisalan koordinointi 

ja hankevalmistelu, 

• Länsi-Suomi, Energiatekniikka- 

ja talous: 

Energiajärjestelmäsimuloinnin 

osaamisen 

kehittäminen 

tutkimuskeskus 

Technobothniassa 

• Uusimaa, Aktiivimateriaalit 

ja mikrosysteemit: 

Adaptiivisen 

MSM-materiaalin 

kaupallistaminen 

• Uusimaa, Aktiivimateriaalit 

ja mikrosysteemit: 

Osaamiskeskuksen 

vuosiseminaari 2001 - 

Langaton tiedonsiirto 

mittaustekniikassa 

• Kuopio, Agrobiotekniikka: 

Muuntokoulutushanke 

• Satakunta, Materiaalitekniikka: 

Monimateriaalitekniikan 

- 

ohjelman tavoitetutkimusprojektien 

valmistelu/SRII 

• Tampere, terveysteknologia: 

Itsenäisen 

suoriutumisen akatemia, 

esiselvitys 

• Kaakkois-Suomi, Logistiikka 

ja Venäjäosaaminen: 

Suomen 

ympäristönsuojeluhankkeiden 

edistäminen 

Pietarissa ja Leningradin 

alueella 

• Tampere, Viestintä: 

ED-Media –konferenssi 

Tampereella, 

järjestäjänä TaY/ Hypermedia-laboratorio 

• Varsinais-Suomi, lääkekehitys: 

Suomen 

lääkealan tavoiteohjelma 

• Kuhmo, kamarimusiikki: 

Tuotekehittely 

ja markkinointi, multimedia-avusteinen 

pianokoulu 

• Länsi-Suomi, Energiatekniikka 

ja – 

talous: Kvarken PowerNet 

• Pohjois-Karjala, muovi-metalli: 

SKISO- 

FOT, Skill Formation 

for Shopfloor Oriented 

Technologies, 

Leonardo da Vinci - 

hanke 

• Kuhmo, Kamarimusiikki:, 

Musiikin verkkoviestintä 

• Uusimaa, Ohjelmistotuoteliiketoiminta: 

Ohjelmistoyrityskartoitus 

(ml. englanninkielinen 

viestintäpaketti) 

• Oulu, Tietoteollisuus: 

NCEM Investments 

186

Koulutus 

• Päijät-Häme, Muotoilu-, 

laatu- ja ympäristöteknologia: 

Pro Puu 

–laatuverkosto 

• Tampere, Koneenrakennus 


Sähköinen palvelukeskus 

pienyrityksille 

• Jyväskylä, IT: palveluverkoston 

kehittäminen 

• Kuopio, Lääkekehitys: 

Valtakunnallisen lääkeklusterin 

koulutus 

• Pohjois-Karjala, Muovi-metalli: 

Osaava 

Pohjois-Karjala 

• Seinäjoki, elintarvike: 

Bio- ja elintarvikealan 

tuotepäällikön erikoistumisohjelma 


ja – 

talous: Paikallisen 

tukihenkilön vaikutus 

energiansäästöhankkeiden 

aktivoinnissa 

• Satakunta Etäteknologia: 

Pilotverkko – 

koulutus-projekti 

• Oulu, Hyvinvointiteollisuus: 

Medical Business 

Skills 

Osaamisen 

vahvistaminen 

(tutkimusja 

koulutuslaitosten 

T&K 

–hankkeet) 


laatu- ja ympäristö-teknologia: 

Futuuri: 

11 päijäthämäläisen 

huonekalutehtaan 

kouluttamis- ja kehittämishanke 

(Toteuttajaorganisaation 

ja Päijät-Hämeen 

muotoilun 

laatu- ja tutkimuskeskuksen 

tuki ry) 


yhteinen: Laatukoulutus 

(Toteuttajana 

Kuopion YO) 

• Tampere, osaamisalojen 

yhteinen: Avoin 

oppimisympäristö 

(Toteuttaja YO), tutkitaan 

verkko-oppimisympäristöjen 

toteuttamisteknologiaa 

ja 

pedagogiikkaa 



metallirakenteet: Virtual 

Engineering – 

koulutusohjelma (Toteuttaja 

LUT KoKe) 

• Puutuotealan verkosto-oske 

(Tampereen 

TKK toteuttajana): 

Puuristikkokaton jäykistys 

• Pohjois-Karjala, puutekno-logia 

ja metsätalous: 

(Toteuttajana 

Pohjois-Karjalan koulutuskunta-yhtymä) 

Modernin puurakentamisen 

osaamisen 

kehittäminen 


(Toteuttajana Kuopion 

YO) Epilepsian 

synty eläinmallissa ja 

sen hyödyntäminen 

• Tampere, osaamisalojen 

yhteinen: 

eTampere 

• Länsi-Suomi, Energiatekniikka- 

ja talous: 

Kvarken Power- 

Net 

Osaamiskeskus-toiminnan 

kehittäminen 

• Satakunta, Etäteknologia: 

IT-verkkojulkaisu 

ja HC-ICE hankevalmistelu 



”Ympäristöekologinen 

osaaminen yrityksiin” - 

raportti 

• Uusimaa, ohjelmistotuoteliiketoiminta: 

”Osaamiskeskuksen 

linjaukset” -raportti 

• Eri keskukset – 

Osaamisalojen koordinointi 

ja hankevalmistelu 

• Seinäjoki, Elintarvikeala: 

”Elintarvike ja 

metalli – Teknologiayhteistyö” 

–raportti 

ja ”Markkinatutkimuspalvelujen 

kehittäminen 

elintarviketuotantoa 

varten” -raportti 

• Uusimaa, Uusmedia: 

Kansainvälinen verkostoituminen 

–hanke 

• Päijät-Häme, Muotoilu, 


Eco Profit –hanke, 

pk-yrityksille suunnattu 

ekologis-taloudellinen 

kehittämisohjelma 

• Varsinais-Suomi, lääkekehitys: 

Suomen 

lääkealan tavoiteohjelma 

187

Tulevaisuuden 

ja teknologian 

ennakointi 

Uudet yritykset 

ja yritysten 

uuden liiketoiminnan 

kehittäminen 

• Jyväskylä, IT: UMTS 

ja muu langaton sovelluskehitys 


Soluviljelylaboratorio 

• Oulu, IT: Road Map 

for the Future, kestävän 

kasvun strategia 

• Eri keskukset: Koordinointihankkeet 

• ELO, Pohjois-Karjala: 

Selvitys kalojen irtopakastamisesta 

ja 

pakkaamisesta Pohjois-Karjalassa 


yhteinen: Liiketoiminta- 

ja markkinointisuunnitelma 


teknologia: 

Kotineuvola-tuotteen 

pilotointi 

• Pohjois-Karjala, Puuteknologia- 

ja metsätalous: 

OSKE metsäklusterissa 

(ennakointihanke) 

sekä 

• Pohjois-Karjala, Puuteknologia- 

ja metsätalous 

Puuteknologian 

ja -talouden opetuksen 

ja tutkimuksen 

kehittäminen osana 

tietoyhteiskuntaa – 

PUISEVA (raportti) 

• Tampere, Viestintä: 

”Uusmediamaisteriohjelma” 

• Varsinais-Suomi, Materiaalien 

pintatekniikka: 

materiaalien 

pintatekniikka (osinaan 

Materiaalien 

pintatutkimuskeskuksen 

toimintaedellytysten 

varmistaminen, 

Puunjalostus- ja kemianteollisuuteen 

liittyvän 

teknologiaintensiivisen 

pk-yritystoiminnan 

tarvekartoitus 

ja syntymisedellytykset) 


ja – 

talous: Länsirannikon 

TULI (valtakunnallisen 

hankkeen alueprojekti) 

• Kaakkois-Suomi, Logistiikka- 

ja Venäjäosaaminen: 

Venäjän 

lähialueen metsäteollisuuden 

päästöjenhallinnan 

ja energiankäytön 

kehittäminen 

(raportti) 


Sydäntautien geeniterapia- 

ja lääkekehitys-ohjelma 

(raportti) 

• Satakunta, etäteknologia: 

Baltian ITyritysten 

kartoitus (raportti) 

• Jyväskylä, Ympäristöteknologia: 

Siirrettävän 

peittausaseman 

suunnittelu ja rakentaminen 

• Kuhmo, kamarimusiikki: 

Sisällön kartunta 

ja jalostaminen 

(äänite-arkisto) 

• Kuopio, 

Terveydenhuollon 

teknologia: Hankeinitiaatiot 

(Yritysten ja 

tutkimus-laitosten 

hankkeiden 

suunnittelu ja esiselvitykset) 

188

Yritysten liiketoiminnan 

kehittäminen 

ja teknologiansiirto 

Yritysten liiketoimintaosaamisen 

kehittäminen 

• Seinäjoki, Elintarvikeala: 

Kauran jalostaminen 

HiTectuotteeksi 

Etelä- 

Pohjanmaalla 



Automaatio-osaamisella 

turvattu tulevaisuus, 

TACkoulutusprojekti 


Kalibrointipalvelut 



Ympäristöklusteri 

• Uusimaa, Kulttuuriteollisuus: 

Kulttuurija 

matkailusektorin 

kehitysohjelma sekä 

Kulttuuriyritysten toiminnan 

laadun kehittäminen 

ja laatukonsulttikoulutus 


Lääkekehitys: Turun 

kaupunkiseudun lääkekehitysohjelma 

• Puutuotealan verkosto-oske: 

Platformliitos, 

Kupolihalli, Puinen 

salibandyhalli 

(jne.) 

• Satakunta- materiaalitekniikka: 

Uusien 

puunkäsittelyn avainkomponenttien 

valmistus 

pulverimetallurgisesti, 

Kuparikappaleiden 

valmistus 

pulverimetallurgisesti, 

Uusien liitos- ja pinnoitushitsausmenetelmien 

käyttöönotto konepajateollisuudessa 

(jne.) 



metallirakenteet: 

Elektronisuihkuhitsaustoimintojen 

kehittäminen 

Tulevaisuuden 

tehtaassa 

• Tampere, ICT: Tampere 

media City verkkoyhteisö 

• Kuopio, Agrobiotekniikka: 

Muuntokoulutus 

-hanke 

• Oulu, Hyvinvointiteollisuus: 

Medical Business 

Skills 

• Oulu, Multipolisverkosto: 

TRIP (Transregional 

Innovation 

Project) 



Aboa Animation Uuden 

animaatioteknologian 

testaus- ja koulutus 

sekä MEDIA UP 

II 


teknologia: 

Terveydenhuollon 

tekniikan liiketoiminnan 

kehittäminen 



OSKE –linkki 

maailmalle (China 

Link II) 

• Uusimaa, Ohjelmistotuoteliiketoiminta: 

Spinnon järjestämät 

ohjelmistoyritysten 

kansainvälistymisohjelmat 

189

LIITE 3 

OSAAMISKESKUSTEN HYVIÄ KÄYTÄNTÖJÄ 

Hyvien käytäntöjen etsimisen tavoitteena oli jakaa tietoa ja antaa uusia ideoita keskuksille 

uusista toimintatavoista ja hyväksi todetuista organisoitumismuodoista. 

Vaihtoehtoiset ”parhaat käytännöt” –tyypit, jotka sisällytettiin lomakepohjaan olivat: 

a. Tuotantoinnovaatio = Uusi tuote/patentti tms. 

b. Prosessi-innovaatio = Uusi hanke/uusi tuotantoprosessi tms. 

c. Organisaatioinnovaatio = Innovaatiopalvelujen laajentuminen ja sisällöllinen muutos 

(uudet toiminnan muodot - sisäiset toimintaratkaisut) 

d. Strateginen innovaatio = uudet lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteet - uudet yhteydet 

ja tiiviimmät suhteet muiden strategioiden ja OSKE- strategian välillä 

e. Muu - mikä 

Useimmat vastanneet keskukset esittelivät strategia- tai organisaatioinnovaatioita, joiden 

tavoite liittyi verkostoitumiseen (prosessi) ja verkottamiseen (prosessin väline, toimintatapa): 

yhteistyön verkottamiseen uusilla tavoilla, koulutusresurssien laajempaan hyödyntämiseen. 

1. Tuotantoinnovaatiot 

= uusi tuote/patentti 

tms. tai prosessiinnovaatio 

Pohjois-Karjala: 

Termoplastinen puu 

2. Organisaatioinnovaatiot = 

innovaatiopalvelujen laajentuminen 

ja sisällöllinen muutos 

(uudet toiminnan muodot 

- sisäiset toimintaratkaisut) 

Varsinais-Suomi: 

Top Analytica 

3. Strateginen innovaatio = 

uudet lyhyen ja pitkän tähtäimen 

tavoitteet, tiiviimmät 

suhteet muiden strategioiden 

ja OSKE- strategian välillä 

Jyväskylä ja Oulu: 

Global Software –kansainvälistymisohjelma 

Varsinais-Suomi: Lääke-klusteri Oulu: Multipolis-Metropolis 

ELO: Tuotannonalakohtaiset 

yritysryhmät, keskusteluryhmät 

ja Kasvisten Kilpailukyvyn kehittämisohjelma 

(2002 - 2003) 

Länsi-Suomi: Power Pro I ja II 

Voimalaitosprojektoinnin kehittäminen 

Satakunta: Verkostonkehitystyökalu 

(veturiyritykset) 

Satakunta: Pilottiverkkoympäristö, 

CoastLab 

Varsinais-Suomi: Lääkeklusteri 

Pohjois-Karjala: Osaava Pohjois-Karjala 

Lappi: Ohjelmasopimuskäytäntö 

ja teemahaku 

Kaakkois-Suomi: Ylimaakunnallinen 

toimintamalli 

Satakunta: Rahoitusmekanismi 

190

1 TUOTANTOINNOVAATIOT 

1.1 Pohjois-Karjala: Termoplastinen puu 

Kuvaus 

Hanke on puu- ja metsäosaamisen alan huippuhanke, joka on käynnistynyt osaamiskeskusperusrahoituksen 

katalysoimana. Esiselvityksen kautta materiaalin kehitys on edennyt siten, 

että tällä hetkellä on käynnissä Tekesin rahoittama hanke, jossa on mukana 17 yritystä, jotka 

maksavat hankkeen noin 500 000 budjetista puolet. Hankkeen on mahdollistanut Joensuuhun 

keskittynyt osaaminen, erityisesti osaamiskeskusohjelma ja Joensuun yliopiston kemian 

laitoksen osaaminen. Hanke on myös osoitus kahden osaamisalan yhteistyöstä ja sen mahdollisuuksista. 

Tavoitteeksi on asetettu, että materiaali kaupallistetaan vuoden 2003 aikana. 

Oppimisen arvoista 

Hankkeessa siirretään huippuosaamista yrityksiin ja näin vahvistetaan yritysten kilpailukykyä. 

Samalla lisätään klusterin osaamispohjaa ja näin vahvistetaan entisestään maakunnassa 

olevaa vahvaa muovi- ja metalliklusteria. Tämä osaamispohjan vahvistaminen johtaa alueen 

vetovoimaisuuden kasvamiseen ko. klusterissa ja näin alueen erikoistuminen ja vetovoimaisuus 

kasvaa. Keskeistä on yritysten sitoutuminen hankkeen tavoitteisiin ja toteutumiseen. 

Hankkeen vahvuus on myös osaamisverkoston hyödyntäminen ja parhaan osaamisen hyödyntäminen 

tavoitteiden saavuttamiseksi. 

Lisätietoja 

Timo Pakarinen 

Timo.Pakarinen@carelian.fi 

gsm: 050-3765742 

191

2 ORGANISAATIOINNOVAATIOT 

2.1 Varsinais-Suomi: Top Analytica 

Kuvaus 

Top Analytica Oy Ab OSKE-ohjelman pohjalta syntynyt, on vuonna 2001 perustettu pintatutkimuksen 

huippulaboratorioyhtiö, joka kehittää tuotantoteknologian, laadunvalvonnan ja t&k - 

toiminnan kehittämisessä. Yritys toimii kiinteässä yhteistyössä sekä Turun tiedeyliopistojen 

että alueen merkittävien yritysten kanssa. Yliopiston näkökulmasta ulkopuolelle sijoitettu laitos 

osakeyhtiömuodossa - kolmasosa tutkimuslaitteistojen käyttöajasta on varattu yliopistoille. 

Asiakkaiden näkökulmasta yliopistojen tutkimusosaamisen tuotteistustulos. Osakkeenomistajina 

ovat Ahlstrom Oyj, Metso Paper Oy, Raisio Chemicals Oy, Oy Keskuslaboratorio, 

Turun Yliopistosäätiö, Turun teknologikeskus sekä Åbo Akademi. 


Etuna nähdään joustavuus: yrityksenä Top Analytica toimii yritysyhteistyössä huomattavasti 

joustavammin kuin korkeakoulukoneisto. Juridisena yksikkönä se kantaa myös toimitusvastuun, 

mikä mahdollistaa asiakasyritysten strategisten hankkeiden toteuttamisen. 

Laaja omistuspohja mahdollistaa kaikkien alueella toimivien laboratoriotarpeita omaavien 

toimijoiden yhteistyön joustavasti: laboratorion laitteistot ovat Turun kaupungin rahoittamat, 

Top Analyticalla on oma henkilöstönsä (johtaja, laboratoriopäällikkö, tutkija ja laborantti) ja 

osakasyritykset ja korkeakoulut sijoittavat tutkijoitaan yrityksen tiloihin tarpeen mukaan. 

Itse analyysi- ja tutkimustoiminnasta arvioidaan noin 50% suuntautuvan omistajakunnalle, 

50% muille tilaajille. Toteutettavana on myös joitakin ulkopuolisia EU-rahoitteisia tutkimushankkeita, 

joissa toimitaan laajan konsortion pohjalta. 

Lisätietoja 

N. Tapani Saarinen 

niisaa@dccutu.net 

Heidi Fagerholm 

heidi.fagerholm@topanalytica.com 

2.2. Varsinais-Suomi: Lääkeklusteri 

Kuvaus 

Lääkeklusteri muodostettiin vuonna 1998 edistämään Suomen lääkealan kansallista yhteistyötä. 

Klusteri edistää osapuolten verkottumismahdollisuuksia, alueellisten vahvuuksien ja 

erikoisosaamisen hyödyntämistä, olemassa olevien kehittämisresurssien käyttöä ja pyrkii 

tällä tavoin vähentämään tarpeetonta kilpailua ja päällekkäisiä investointeja. Vuonna 1999 

käynnistynyt Lääkealan kansallisen yhteistyön edistäminen - hanke laajensi kansalliselle 

tasolle toiminnan, jota harjoitettiin seudullisesti maakunnan kehittämisprojektissa Turun kaupunkiseudun 

lääkekehitysohjelma. 

Vuonna 2001 valmistuneeseen Lääkeklusterin tavoiteohjelmaan on kirjattu Suomen lääkealan 

visio ja tavoitteet vuoteen 2010. Tavoiteohjelmaprojektissa kartoitettiin lääkealan nykytilannetta 

tutkimuksen ja teknologian, liiketoiminnan sekä koulutuksen näkökulmista. Tämä 

192

tieto yhdistettynä nähtävissä oleviin kansainvälisiin trendeihin oli pohjana tavoiteohjelmalle 

”Finnish Pharma Cluster – Vision 2010” (julkaistu Tekesin teknologiakatsauksena). 

Lääkeklusterin koordinointiin on osaamiskeskusohjelman kautta kanavoitu vuosina 1999- 

2001 yhteensä n. 281 756€ . Tekes rahoitti Suomen lääkealan tavoiteohjelma –hanketta 102 

440€ ja yritykset 54 997€ . Kansainvälistymishankkeen valmistelu käynnistyi loppuvuodesta 

2001. Hankkeelle haettiin KTM:stä valtionavustusta toimialakohtaiseen yritysten kansainvälistymiseen. 

Hankkeen kustannusarvio on 71 770€ , josta KTM:n osuus päätöksen mukaan 

on enintään 28 000€ . 

Lääkeklusteri on osaamiskeskusohjelman hanke vuoteen 2006. Suomen lääkealan tavoiteohjelman 

käynnistyi 1.2.2000 ja päättyi 30.9.2001. Lääkeklusterin kansainvälistymishanke 

käynnistyi 8.5.2002. Hankkeeseen osallistui vuonna 1999 32 yritystä, 15 tutkimusja koulutuslaitosta 

sekä 7 muuta organisaatiota. Vastaavat luvut vuonna 2001 olivat 60, 28 ja 30. 

Tavoiteohjelman pohjalta syntyneen lääkeklusterin kansainvälistymishankkeen tavoite on 

sekä suomalaisen lääkealan osaamisen markkinointi maailmalle että edesauttaa toimijoiden 

kansainvälistä verkottumista ja tunnettuutta. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa suunnitellaan 

Lääkeklusterille yhtenäinen kansainvälinen ilme ja Internet-portaali, jonka kautta jäsenyritykset 

saavat haluamaansa julkisuutta. Lisäksi toteutetaan perusmateriaali seminaari- ja 

messuesiintymisiä varten, sarja Lääkeklusteria ja sen jäsenyrityksiä esitteleviä julkaisuja sekä 

valmistellaan kansainvälistymishankkeen kokonaisvaltainen viestintästrategia. 


Lääkeklusterin hankkeet hyödyttävät koko Suomen lääketoimialaa sekä palvelevat alan yritysten 

tarpeita. Projektit ovat edistäneet lääkealan kansallista yhteistyötä. Tavoiteohjelman 

tuloksena käynnistyi uusia kansallisia kehittämishankkeita (koulutuksen kehittäminen, kansainvälistyminen). 

Klusterin opetukset liittyvät verkostomallin kehittämiseen, sillä Suomen 

lääkealan tavoiteohjelman teko on ollut myös oppimisprosessi, joka on lisännyt alan toimijoiden 

yhteistyötä. 

Klusteroitumisen etuina nähdään kasvun mahdollisuudet. Mikäli alan kehittymismahdollisuudet 

turvataan, lääkealan tavoiteohjelman mukaan vuonna 2010 Suomessa toimii 140 yritystä 

lääketeollisuudessa ja siihen läheisesti liittyvillä toimialoilla. Yrityksiä tulee siis olemaan noin 

kaksinkertainen määrä verrattuna tämän päivän tilanteeseen. Korkeaan osaamiseen perustuva 

lääkeala tuo tällöin Suomeen merkittävän määrän ulkomaista pääomaa. Suomalaisen 

lääketeollisuuden bruttomyynnin (tukkuhinnoin) arvioidaan saavuttavan 3 500 miljoonan Euron 

tason vuoteen 2010 mennessä, ja näistä myyntituloista viimeisten arvioiden mukaan yli 

85% (3 000 miljoonaa Euroa) tulee ulkomaantoiminnoista. Vision mukaan suomalainen lääketeollisuus 

työllistää 14 000 asiantuntijaa ja ammattilaista vuonna 2010 eli noin kaksinkertaisen 

määrän tämän päivän tilanteeseen verrattuna. 

Lisätietoja 

Arja Halme 

Turun Biolaakso Oy 

puh. (02) 4788 811 

s-posti: arja.halme@bioturku.fi 

www.pharmacluster.com 

193

2.3 Elintarvikealan verkosto-OSKE (ELO) Tuotannonalakohtaiset yritysryhmät, 

keskusteluryhmät ja Kasvisten Kilpailukyvyn kehittämisohjelma 

(2002 - 2003) 

Tuotannonalakohtaiset yritysryhmät: esimerkkinä marjaryhmän toiminta 

Kuvaus 

Keski-Suomessa laadittiin vuonna 2001 Keski-Suomen pk-elintarvikealan kehittämisohjelma 

2001 -2006 eri toimijoiden yhteistyönä. Ohjelmaprosessiin liittyi oleellisena osana hanke Elintarvikealan 

kärkiyritysten tulevaisuuden visiot Keski-Suomessa. Hankkeen tavoitteena oli 

tunnistaa ja arvioida Keski-Suomen elintarvikesektorin kasvupotentiaalia ja verkottumishalukkuutta. 

Lisäksi tavoitteena oli kehittämisohjelman jäntevöittäminen, hankeaihioiden konkretisoiminen 

ja sitä kautta uuden ohjelmakauden hankkeiden tuloksellisuuden parantaminen. 

Kärkiyrityshankkeessa haastateltiin yrityksiä, joiden katsottiin olevan tuotannonalansa (kala, 

liha, maito, marja, kasvis jne.) huippuja Keski-Suomessa. Selvityksen perusteella elintarvikealan 

kehittämistoimia päätettiin suunnata tuotannonalakohtaisiin yritysryhmiin ja niiden 

eritystarpeista lähteviin maakunnallisiin ja ylimaakunnallisiin/valtakunnallisiin hankkeisiin. 

Lisäksi kehittämistyö päätettiin suunnata erityisesti niille tuotannonaloille, joiden tuotteille on 

kysyntää ammattikeittiöiden ja kaupan piirissä. Kehittämisohjelman toteuttamisen alkuvaiheessa 

maakuntaan on syntynyt vuonna 2001 maitoryhmä ja marjaryhmä. Käynnistymässä 

ovat lisäksi kala-, liha- ja leipomotuoteryhmät. 

Kärkiyrityshankkeessa nousi selvästi esiin kaksi marjojen jatkojalostajaa, joilla oli hyviä kehittämisajatuksia 

ja positiivisia kokemuksia aikaisemmista kehittämishankkeista. Nämä yrittäjät 

saivat keväällä 2001 nopeasti kokoon n. 50 alan kehittämisestä kiinnostunutta marjojen alkutuottajaa 

ja jalostajaa. ELO-aluekoordinaattori hankki ryhmään ammattikeittiöiden edustajia 

ja ammattikorkeakoulun opiskelijoita, jotka opinnäytetyönään selvittivät keskisuomalaisten 

suurkeittiöiden halukkuuden ja mahdollisuudet käyttää paikallisia marjoja ja marjavalmisteita. 

Samalla opiskelijat aloittivat myös asiakkaan tarpeista lähtevän tuotekehitystyön. Alkutuotannon, 

jalostajien, asiakkaiden ja aluekoordinaattorin yhteistyöllä saatiin aikaiseksi maakunnallinen, 

koko ketjun ongelmakohtiin ratkaisuja etsivä hanke, joka käynnistyi keväällä 2002. 


Marjaryhmän toiminnan keskeisimmät opetukset ovat olleet: 

• Hanketoiminta vaatii runsaasti aikaa ja erilaisia keinoja 'kärkiyritysten' löytämiseen ja sitouttamiseen, 

mutta se kannattaa; 

• innostunut yrittäjä saa toisen yrittäjän tehokkaasti liikkeelle erityisesti, jos yrityksillä on 

yhteisiä ongelmia ratkaistavana; 

• asiakkaiden mukanaolo ryhmässä on tuotekehityksen kannalta erittäin hedelmällistä; 

• ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opiskelijoissa on vielä runsaasti kehittämistyössä 

hyödyntämätöntä potentiaalia; 

• kehittämishanketta koko ketjun kanssa työstettäessä sitoutuminen hankkeeseen on korkea 

ja tuotannonalan asema ja mahdollisuudet alueella avautuvat yrityksille ja toimijoille 

samanlaisina. Kun hankkeen toimenpiteet suunnitellaan yhdessä mahdollisimman täsmällisesti, 

on odotettavissa myös parempia tuloksia; 

• yhdessä tekeminen luo verkottumista, mutta pysyvän, yhteistyökykyisen verkoston muodostuminen 

vaatii paitsi innostuneita yrittäjiä myös henkilön, joka ainakin alkuvaiheessa 

huolehtii käytännön työn organisoimisesta ja prosessin jatkuvuudesta; 

• ELO-verkostosta on helppo hankkia tietoa/koulutusta tuotannonalakohtaiseen ryhmään, 

jossa erityisesti täsmätieto poikii miltei välittömästi toimenpiteitä. 

194

Lisätietoja 

Marja Seuranen 

ELO-aluekoordinaattori 

Jyväskylän ammattikorkeakoulu 

Saarijärventie 21 

40200 Jyväskylä 

puh. 014 444 6502, GSM 040 553 0315 

fax 014 444 6500 

marja.seuranen@jypoly.fi 

Lisätietoja Keski-Suomen elintarvikealasta ja sen kehittämisestä: www.ruokacentria.com 

Keskusteluryhmä - yhteiseen ongelmaan ratkaisuja 

Kuvaus 

Monilla osaamisaloilla on vaikeutena akateemisen osaamisen ja tiedon sekä yritysnäkökulman 

kohtaamattomuus. Tämän ongelman ratkaisemisessa on ELO:n puitteissa toteutettu 

keskusteluryhmämetodia. Keskusteluryhmä-mallissa kutsuttiin koolle joukko tutkijoita pohtimaan 

alan tutkimuksen rahoitustilannetta. Tutkimusaiheet liittyivät herukan tuotantoon, jalostukseen 

elintarvikkeiksi ja marjojen terveysvaikutuksiin. Seuraavassa tapaamisessa esiteltiin 

alan tuotantonäkymiä ja kehittämistarpeita sekä kuultiin alan päärahoittajan puheenvuoro. 

Kolmas tapaaminen oli kutsuseminaari, johon kutsuttiin mukaan myös aktiivisia yrittäjiä. Tässä 

tapaamisessa keskityttiin em. marjojen terveysvaikutuksiin ja prosessointiin. Jokainen 

tutkimusryhmä esitteli lyhyesti hankkeitaan ja tutustui toisten osaamiseen. Alan ulkopuolinen 

henkilö esitteli heidän tapaansa toimia terveysvaikutusten todentamisessa. Esitelty materiaali 

koottiin välitettäväksi verkostossamme alan kehittäjille ja muille kiinnostuneille. Pienyrittäjiltä 

on tullut kiitosta tästä materiaalista. Tapaamisten perusteella on sittemmin syntynyt aiehakemus 

Euroopan unionille ja prosessi etenee edelleen. 


Alan sisäisen yhteistyön lisäksi poikkitieteellisyys tuo uutta näkökulmaa pohdittavaan ongelmaa. 

Toistuvat tapaamiset ja yhteinen ongelma tapaamisen lähtökohtana luovat hyvän keskustelufoorumin. 

Prosessi on hidas, mutta toimintatapa luo toimivia yhteyksiä ja lisää osaamista. 

Saadun tiedon välittäminen verkoston kautta maakuntiin lisää osaamista myös kauempana 

tutkimuslaitoksista. 

Lisätietoja 

Marjo Mäkinen-Aakula/Turun yliopisto 

Biokemian ja elintarvikekemian laitos 

20014 Turun yliopisto 

(02) 333 6875 

marjo.makinen-aakula@utu.fi 

Kasvisten Kilpailukyvyn kehittämisohjelma (2002-2003) 

Kuvaus 

Käytäntö on esimerkki siitä, miten tiettyä tuotannonalaa voidaan kehittää kokonaisvaltaisesti 

tiivistämällä ketjun eri vaiheessa toimivien eri osapuolten yhteistyötä ketjun eri vaiheissa (alkutuotannosta 

aina kauppaan asti). Hankkeen tavoitteena on vahvistaa tuore- ja teollisuusvihannesketjun 

eri osapuolten kilpailukykyä. Ohjelman sisältämät osahankkeet, seminaarit, 

asiantuntijapalvelut ja muut kehittämistoimet ovat osa ELO -osaamiskeskustoimintaa. Ohjelmassa 

siirretään alan uusinta tietämystä koko ketjun käyttöön, parannetaan alan yritysten 

toimintatapoja pehmeillä viljely-, prosessointi- ja pakkausmenetelmillä sekä edistetään asia- 

195

kaslähtöistä ajattelutapaa ja toimintaa uusien tuotteiden ja palvelusten kehitystyössä ja 

markkinoinnissa. 

Ohjelman suunnittelusta ja toteutuksesta vastaavat Kasviskumppanit -yhteistyöryhmä sekä 

alan yritykset. Ryhmä on muodostettu lounaisen Suomen avomaavihannestuotantoketjun eri 

tasoilla vaikuttavista asiantuntijoista alan yritysten aloitteesta. Ryhmän tehtävä on tuoda kentältä 

esiin alan yritysten kehittämistarpeita, käynnistää kehittämistoimenpiteitä ja seurata niiden 

toteutumista. Ryhmä kokoontuu 2-3 kertaa vuodessa eri yksiköissä ja sen puheenjohtajuus 

on kiertävä. Ryhmää koordinoi Satakunnan ELO-aluekoordinaattori. Hankkeen päärahoittaja 

Satakunnan TE-keskus ALMA-ohjelman kautta, muusta rahoituksesta vastaavat alan 

yrittäjät ja kunnat. Ohjelman toteutukseen osallistuu noin 200 yrittäjää ja kokonaisbudjetti on 

387 000 euroa. Toimijat ja osaamisalueet ovat: MTK-Satakunta/vihannesviljely, Satakunnan 

maaseutukeskus/vihannesviljelyneuvonta, MTT Puutarhatuotanto/biologinen ja viljelytekninen 

tutkimus, Huittisten ammatti- ja yrittäjäopisto/vihannesalan perus- ja täydennyskoulutus, 

Kotimaiset Kasvikset ry./vihannesten menekinedistämistoiminta, Lännen Tehtaat Oyj, Saarioisten 

Säilyke Oy/jalostus- ja tuotekehitysosaaminen, Inex Partners Oy/tukkukauppa, hankinta- 

ja logistiikka, Satakunnan Osuuskauppa/vähittäiskauppa, Sokos Hotel Vaakuna/ravitsemustoiminta, 

Satakuntaliitto/aluekehitys, Satakunnan TE-keskus/yritystoiminnan rahoitus, 

Satafood/elintarvikealan kehitys, Pyhäjärvi-instituutti/elintarvikealan kehitys, ketjun täydennyskoulutus, 

taloustutkimus ja ryhmän koordinointi. 


1. Ryhmän kokoaminen ja verkostoituminen ovat synnyttäneet/vahvistaneet yhteisen näkemyksen, 

tavoitteet ja toimintalinjan alan kehittämistarpeista ja niiden toteutuksesta. 

2. Asiakaslähtöisyys alan kehittämistyössä on lisääntynyt. Kehittämiskohteet ja ideat on 

koottu kentältä. 

3. Ryhmän yhteisenä kehittämistyökaluna on käytetty Kasvisten Kilpailukyky-ohjelma, 

jonka toteutukseen ryhmä on sitoutunut ja jonka toteutuksessa jokaisella on oma rooli, 

tehtävä ja intressi. Samalla ohjelma konkretisoi ja motivoi ryhmän toimintaa. 

4. Ryhmän toiminta tehostaa kehitystyön osumatarkkuutta ja lisää reagointinopeutta 

muutokseen. 

5. Toiminta vähentää kehittämistyön "päällekkäisyyttä" jokaisen ryhmän jäsenen ja hänen 

edustamansa organisaation tietäessä, mitä alueella ja alalla on tekeillä. 

Lisätietoja: 

Harto Ylitalo 

Pyhäjärvi-instituutti 

Ruukinpuisto, 27500 KAUTTUA 

puh. (02) 8380613, 050 5179784 

harto.ylitalo@pyhajarvi-instituutti.fi 

www.pyhajarvi-instituutti.fi 

2.4 Länsi-Suomi / Power Pro I ja II Voimalaitosprojektoinnin kehittäminen 

Kuvaus 

Länsi-Suomen osaamiskeskuksen toteuttamassa koulutusohjelmassa hyödynnettiin alan 

yritysten osaajia luennoitsijoina koulutushankkeessa ja esimerkkinä käytettiin samanaikaisesti 

meneillään olevaa voimalaitoksen rakennusprojektia jolloin koulutettavat saivat konkreettisen 

käsityksen projektin kulusta ja opettajina olivat alansa parhaat osaajat. Koska kouluttajat 

edustivat eri yrityksiä, koulutettavat saivat hyvän kuvan eri näkökulmiin osaprojekteista 

ja kokonaisuudesta. Kouluttajien yhteistyö järjestettiin niin, että he sovittivat luentonsa yhteen 

päällekkäisyyksien välttämiseksi ja kaikkien keskeisten teemojen kattamiseksi. Luento- 

196

akenteen laati alan asiantuntijoista koottu työryhmä. Projektiin osallistui reilu 200 asiantuntijaa 

yli 60:stä yrityksestä. 


Koulutusohjelman avulla voitiin edistää alan vahvojen yritysten verkottumista ja osaamisen 

kehittymistä alueella ja näin parantaa yritysten kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla. 

Laajojen voimalaitosprojektien yhteydessä yksittäisen yrityksen on usein vaikea hahmottaa 

muiden projektiin osallistuvien yritysten toimintaa. Laajempi näkemys ja tieto voimalaitosprojekteista 

mahdollistaa kokonaisvaltaisemman lähestymistavan ja tuo lisäarvoa loppuasiakkaalle 

samalla kun se helpottaa kunkin osapuolen omaa toimintaa. 

Lisätietoja 

Sauli Jäntti, Oy Merinova Ab 

sauli.jantti@merinova.fi 

puh: 06-2828280 

http://www.merinova.fi 

Linkki Lehdistötiedotteet, Merinova keräsi voimalaitososaajat 22.8.2001 

2.5 Satakunta: Verkostonkehitys-työkalu 

Kuvaus 

Satakunnan Osaamiskeskuksen materiaalitekniikan osaamisala toteutti kahdeksan seminaarin 

sarjan, jossa oli tarkoitus tiivistää MatOske yritysverkoston yhteistyötä. Seminaarit sijoitettiin 

valittujen veturiyritysten omiin verkoston kehityspäiviin (esim. toimittajapäivät tai uusien 

asioiden informointi asiakkaille). Seminaarit markkinoitiin sarjana ja verkostojen oli mahdollisuus 

osallistua ristiin eri tilaisuuksiin. 

Seminaarisarjassa oli erittäin runsas osanotto (n 100 eri yritystä / 300 osallistujaa). Osallistujat 

kokivat hyvinä asioina sen, että 

• tilaisuuksissa oli yhdistettynä päivän liiketoimintaa + osaamiskeskusviesti 

• aikaa ja vaivaa säästyi kaikilta osapuolilta ( ei ylimääräisiä tilaisuuksia) 

• oli mahdollista tutustua uusiin verkostoihin ja liiketoimintamahdollisuuksiin 


OSKEn kannalta hyvää oli viestinnän tehostuminen: veturiyritykset ja niiden businessliittymät 

ovat mainio tilaisuuksien markkinointivoima ja yhdellä ponnistuksella saatiin sama viesti koko 

verkostolle. Verkoston toiminnan tehostamisessa oli merkittävää se, että voitiin hyödyntää 

veturiyritysten valmiita verkostoja ja toisaalta aina ole välttämätöntä järjestää ihan omaa tilaisuutta, 

koska seminaari ja kehityspäivistä on runsasta ylitarjontaa. Seminaarisarjan kuluessa 

käytiin läpi kunkin veturiyrityksen alueellista ja toisaalta osaamiskeskusohjelman vahvuutta 

(mitä saavutettu ja mitä jatkossa aiotaan jatkossa tehdä). Yhdellä seminaarisarjalla pystyttiin 

informoimaan valitut vahvuusalueet koko verkostolle ja luomaan business-pohjaisia uusia 

linkkejä verkostojen välille, mikä on materiaalitekniikan Osaamiskeskuksen tavoitteiden kannalta 

äärimmäisen tärkeää. 

Lisätietoja 

Jarkko Vuorela 

GSM 050 329 1201 

jarkko.vuorela@prizz.fi 

197

2.6 Satakunta: Pilottiverkkoympäristö, CoastLab 

Kuvaus 

Pilotverkkoympäristö, CoastLab on globaalisti ainutlaatuinen, monipuolisten tietoliikennetekniikoiden 

tutkimisen mahdollistava avoin tutkimusympäristö, jonka varaan rakentuva yritystoiminta 

käynnistyy syksyllä 2002. Kyseessä on etäteknologian alalla toteutettava alueellisen 

ammattikorkeakoulun, verkottuneen tiedekorkeakoulun sekä elinkeinoelämän tiivistynyt yhteistyö 

ja sen seurauksena syntynyt poikkeuksellinen toimintamalli. 


Merkittävän hankkeesta tekee se, että kyseessä on osaamiskeskuksen johdolla toteutettu 

yhteishanke, jonka tuloksena on syntynyt elinkeinoelämän tukemana tiivis tutkimusyhteistyömalli 

ammattikorkeakoulun ja tiedekorkeakoulun välille. Samalla on muodostunut globaalisti 

ainutlaatuinen verkkoympäristö, joka mahdollistaa viimeisintä tietoliikennetekniikkaa 

edellyttävien palvelukonseptien ja toimintamallien kehittämisen. 

Lisätietoja: 

• Projektipäällikkö Markku Paukkunen 

050-3727890 

markku.paukkunen@prizz.fi 

• Projektipäällikkö Marko Mikkola 

050-301 6285 

marko.mikkola@prizz.fi 

198

3 STRATEGISET INNOVAATIOT 

3.1 Jyväskylän osaamiskeskus: Global Software 

Kuvaus 

Global Software –ohjelma vauhdittaa suomalaisten pk-ohjelmistoyritysten kansainvälistymistä 

ja kasvua globaaleilla markkinoilla. Ohjelmat ovat käytännönläheisiä “learning by doing”- 

työkaluja pk-yritysten kansainvälistymiseen ja erityisesti USA:n markkinoille etabloitumiseen. 

Kuuden modulin ja yhteensä 24 päivän ohjelmissa yli puolet ajasta käytetään USA:n merkittävimmissä 

ohjelmistoteollisuuden keskuksissa. 

Ohjelma käynnistettiin kesällä 1998 nk. Pilot Software –nimellä Jyväskylän ja Oulun seutujen 

osaamiskeskusten yhteistyönä. Ohjelman vastuutaho on Oulun yliopiston koulutus- ja tutkimuspalvelut 

-yksikkö. Pilot-ohjelmaan osallistui seitsemän yritystä Jyväskylästä ja Oulusta, 

siis yhteensä 14 yritystä. Saatujen hyvien kokemusten pohjalta kansainvälistymisohjelmaa 

jatkettiin kansallisena toteutuksena. Vuonna 2000 käynnistettiin Global Software I –ohjelma 

ja keväällä 2002 Global Software II –ohjelma, toteutusyhteistyöhön liittyivät tuolloin osaamiskeskukset 

myös Tampereelta ja Uudeltamaalta. Kaikkiaan näihin ohjelmistoyritysten kansainvälistymisohjelmiin 

on osallistunut yli 60 yritystä, joista noin 20 on ollut Jyväskylästä, 20 

Oulusta, 4 Tampereelta, 2 Kuopiosta sekä loput toistakymmentä Helsingin ympäristöstä. 

Maailmanlaajuisista ohjelmistoteollisuuden markkinoista USA:n osuus on lähes puolet ja vuosittain 

kasvu on nopeinta maailmassa (EITO2001). Edelleen maailmassa myydyistä ohjelmistotuotteista 

noin 80 % on amerikkalaista alkuperää. Ohjelmistoyritykset pyrkivät USA:ssa 

vähintäänkin miljardien dollarien markkinamahdollisuuteen ja hyvin nopeaan kasvuun kyseisillä 

markkinoilla. Suomalaisille pk-ohjelmistoyrityksille tällainen lähtökohta tarjoaa lähietäisyydeltä 

“silmiä avaavan” lähestymistavan globaalien markkinoiden hyödyntämiseen. 

USA:n johtavat ohjelmistoalan toimijat ja startup-asiantuntijat Silicon Valleystä ja muista 

USA:n high-tech keskuksista luennoivat sekä antavat ohjausta ja konsultointia sekä strategisissa 

kysymyksissä että taktisissa asioissa. Pääaiheita ovat: markkinat, liiketoimintamallit, 

nopea kasvu, rahoitus, valuaatio ja exit-strategiat, johtaminen (management team, board, 

advisory board), markkinointi, PR-toiminta, jakelukanavat ja partneroituminen strategisten 

kumppanien kanssa. 

Projektien välittömiä tuloksia ovat kansainvälisen liiketoiminnan parhaiden käytäntöjen oppiminen 

sekä verkottuminen ja suhteiden avaus lähes sataan vaikuttajaan USA:ssa (mm. VCrahoittajat, 

business enkelit, markkinointi- ja teknologiapartnerit, juristit, potentiaaliset asiakkaat). 

Kukin osallistuja pitää USA:ssa useita elevator-puheita rahoittajille, partnereille ja potentiaalisille 

asiakkaille. Monilla on tilaisuus myös varsinaiseen VC- tai BA-presentaatioon. 

Yrityskohtaisella konsultaatiolla tuetaan erityisesti USA-liiketoimintasuunnitelman laatimista. 

Suomalaisella ohjelmistoteollisuudella on monia erityisvahvuuksia kasvavilla globaaleilla 

markkinoilla: korkea tuottavuus ohjelmistosuunnittelussa, maailman edistyksellisin tietoliikenneinfrastruktuuri, 

maan johtava asema kännykkä- ja Internet-penetraatioissa sekä asukasmäärään 

suhteutetussa sähköisten pankkitapahtumien määrässä, korkeatasoinen alaa tukeva 

perustutkimus, erinomainen koulutusjärjestelmä sekä mittava panostus teknologiakehitykseen. 

Globaaleilla markkinoilla yritysjohdon liiketoiminta-, rahoitus-, markkina- sekä markkinointi- ja 

myyntiosaaminen ovat kuitenkin ratkaisevimmat tekijät yrityksen menestymisessä ja kasvus- 

199

sa. Global Software -kansainvälistymisohjelmat on suunniteltu kehittämään pk-ohjelmistoyritysjohdon 

osaamista näillä alueilla. 

Oppimisen arvioista 

Toiminta käynnistettiin vuonna 1998 Jyväskylän ja Oulun seutujen osaamiskeskusten yhteistyönä. 

Myöhemmin yhteistyöhön ovat liittyneet osaamiskeskukset Tampereen ja Helsingin 

seuduilta. 

Global Software –ohjelman taustalla oli jo aikaisemmin käynnistynyt yhteistyö Suomen ICTalan 

osaamiskeskusten välillä. Ohjelmistoteollisuuden osalta laadittiin Jyväskylän seudun 

osaamiskeskuksen vastuulla “Suomen ohjelmistoteollisuuden kasvun strategia ja haasteet” – 

raportti, joka julkaistiin Tekesin teknologiakatsauksena 67/99 huhtikuussa 1999. Raportissa 

arvioitiin Suomen ohjelmistoteollisuuden kasvun mahdollisuudet erittäin lupaaviksi ja ohjelmistoteollisuuden 

ennustettiin kasvavaa Suomen teollisuuden neljänneksi peruspilariksi. 

Keskeisiksi haasteiksi raportti esitti pk-yritysten kansainvälistymisen sekä koulutetun työvoiman 

saatavuuden. 

Global Software –ohjelman toteuttaminen nähtiinkin johdonmukaisena jatkona mainitulle aikaisemmalle 

ohjelmistoteollisuuden strategiatyölle. 

Suomen ICT-kasvukeskuksetkin ovat maailmanlaajuisesti mitattuna kuitenkin varsin pieniä. 

Koko Suomi vastaa väestömäärältään, yliopisto-opiskelijoiden määrältään, yritysmäärältään 

tms. keskisuurta amerikkalaista osavaltiota. Näin ollen kansallisena yhteistyönä toteutettu 

hanke on taannut riittävän määrän hyviä osallistujia po. kansainvälistymisohjelmiin ja samalla 

koonnut erinomaisen yhteistyökumppanien joukon USA:n ohjelmistoteollisuuden keskuksiin. 

Mikäli Global Software –ohjelman tyyppisiä kansainvälistymistä edistäviä aktiviteetteja suunnitellaan 

muilla osaamisalueille, esimerkiksi bio- tai hyvinvointiteknologiassa, niin lähtökohtana 

kannattaisi varmastikin ottaa kansallinen yhteistyö. 

Oman toiminnan kehittämisessä jatkovalmisteluissa on kansainvälisen liiketoiminnan kytkeminen 

kiihdytetysti yrityshautomossa tapahtuvaan ohjelmistoyritysten käynnistämiseen. Kansainvälisen 

liiketoimintaosaamisen merkittävä lisääntyminen tullee johtamaan enenevässä 

määrin myös nk. born global –yritysten perustamiseen. 

Jyväskylän seudun osaamiskeskuksessa ja erityisesti sen ICT-alueella on erittäin haastavat 

työpaikkojen kasvutavoitteet. Kasvutavoitteiden saavuttamisessa pk-yritysten liiketoiminnan 

kansainvälistyminen on välttämättömyys. Näin ollen Global Software –kansainvälistymisohjelman 

merkitys Jyväskylän seudun osaamiskeskukselle ja erityisesti sen ICT-alan ohjelmistoalueelle 

on strategisesti erittäin tärkeä. 

USA on paitsi erittäin haastavat markkinat, myös lähes 50 % maailmanmarkkinoista, joten 

sen merkitys suomalaisten ohjelmistoyritysten toimintojen merkittävälle kasvattamiselle on 

keskeisien tärkeä. On myös selvää, että amerikkalaisten parhaiden liiketoimintakäytäntöjen 

käyttöön saaminen keskisuomalaisissa ICT-yrityksissä parantaa näiden kilpailukykyä paitsi 

kotimarkkinoilla niin myös muualla maailmassa. 

Kansainvälisesti kilpailukykyinen keskisuomalainen pk-ohjelmistoyritystoiminta kärkiyrityksineen 

vaikuttaa jo nyt merkittävästi Keski-Suomen kilpailukykyyn, vetovoimaisuuteen ja kaikkiaan 

osaamisen vahvistamiseen. Huippuyritysten ja –osaamisen edelleen lisääntyminen 

tulee kehittämään edelleen alueen vetovoimaisuutta ja kilpailukykyä. 

200

Lisätietoja 

Jussi Nukari / Jyväskylän Teknologiakeskus Oy 

puh. 014 4451111, 0400-640450, sähköposti jussi.nukari@jsp.fi 

Juhani Saukkonen / Oulun yliopisto 

puh. 08 8147353, 040-5537364 ja sähköposti juhani.saukkonen@oulu.fi 

• http://oyt.oulu.fi/globalsoftware/ 

• http://akseli.tekes.fi/Resource.phx/tivi/spin/launching.htx 

• Uutinen julkaistu 14.6.2001 ”Käsikirja softayrittäjän maailmanvalloitukseen” 

• http://akseli.tekes.fi/Resource.phx/tivi/spin/gs2.htx 

• Uutinen julkaistu 13.5.2002 ”Global Software II käynnistyi” 

• Jacobcen Kenneth, Paulin Wiliam L., Vurpillat Victor V., Nukari Jussi, Peltola Eero, 

• Saukkonen Juhani (Eds.), Launching Your Software Business in America, A 

• Handbook for Finnish Entrepreneurs, Tekes, 2001. 

• Nukari Jussi ja Forsell Marko, Suomen ohjelmistoteollisuuden kasvun strategia ja haasteet, 

• Teknologiakatsaus 67/99, Tekes 

3.2 Oulun osaamiskeskus: Multipolis-Metropolis 

Kuvaus 

Oulun seudun osaamiskeskusohjelma on määrätietoisesti viiden vuoden ajan kehittänyt Pohjois-Suomen 

Multipolis -verkostoa sekä Pohjoisen EU:n yhteistyötä yhdessä Pohjois- 

Pohjanmaan ja Lapin liiton, Norbottenin läänin ja Luulajan teknologiakylän kanssa. Lähtökohtana 

hankkeelle on se rakenteellinen uudistustarve, joka kohdistuu elinkeinotoiminnan kilpailu- 

ja kasvukyvyn turvaamiseen Pohjois-Suomessa. Kehitys osoittaa teknillisen osaamisen ja 

uuden teknologian hyödyntämisen olevan keskeisiä tekijöitä Suomen kilpailu- ja kasvukyvyn 

varmistamisessa. Vanhat toimintamallit elinkeinojen kehittämisessä eivät toimi ja painotus 

kehittämistyössä tulee olemaan kansainvälisen innovaatio- ja tuotekehitystoiminnan edistämisessä. 

Pohjois-Suomen Multipolis-toimintamallissa aluekeskusten elinkeinorakennetta uudistetaan 

soveltamalla Oulun seudun osaamiskeskusohjelman huippuosaamista synnyttävää Technopolis-konseptia. 

Toimintasuunnitelma sisältää polisten kehittämisstrategiat, joihin on linkitetty 

yliopistoja ammattikorkeakoulustrategiat liiketoiminnan ja avainteknologioiden kehittämiseen. 

Multipolisverkosto kehitetään vuoteen 2006 mennessä kansainväliseksi tietoja hyvinvointiteollisuuden 

verkostoksi, joka hyödyntää yhteistä infrastruktuuria ja asiantuntijapalveluja 

yritysten eri kehitysvaiheisiin. Hanke palkittiin vuonna 2001 osaamiskeskusohjelmien huippuhankkeena. 


Hankkeen tavoitteena on uuden askeleen ottaminen huippuosaamiseen perustuvassa innovatiivisessa 

alueellisessa verkottumisessa ja työnjaossa. Polisverkosto käsittää16000 hitechtyöpaikkaa. 

Seuraava askel on kytkeä Multipolisverkosto tietoja hyvinvointiteollisuuden vastaaviin 

valikoituihin metropoliskeskuksiin, jotka toimivat huippuosaamisen keskeisenä yhteistyö 

ja markkina-alueena. Tavoitteena on edistää kansallista verkottumista ja nostaa multipolisverkoston 

toiminta uudelle vaativammalle kansainväliselle tasolle. Hankkeessa luodaan 

yrityksille, koulutus- ja tutkimuslaitoksille kansainvälistä verkottumista ja huippuosaamista 

edistävä strategia ja toimintamalli. Toimintamallissa painopisteinä ovat osaamiskeskustyöryhmän 

linjaukset osaamiskeskusohjelman tehostamiseksi. Multipolis-hankkeella edistetään 

alueiden vahvuuksien tunnistamista, erikoistumisen tukemista ja vahvistetaan alueiden kilpailukykyä, 

vetovoimaa, osaamista ja verkottumista Pohjois-Suomessa ja kansainvälisellä tasolla. 

201

Lisätietoja 

• Projektipäällikkö Pauliina Pikkujämsä 

Technopolis Oyj/Oulun seudun osaamiskeskus 

Elektroniikkatie 8, 90570 OULU 

+358 8551 3209 

pauliina.pikkujamsa@technopolis.fi 

• Johtaja Martti Launonen 



+358 8551 3219 

martti.launonen@technopolis.fi 

• Multipoliskoordinaattori Ilkka Frederiksen 



+358 40744 1453 

ilkka.frederiksen@technopolis.fi 

3.3 Pohjois-Karjala: Osaava Pohjois-Karjala 

Kuvaus 

Osaava Pohjois-Karjala on muovi-metalli osaamisalan huippuhanke. Hankkeessa on tuotettu 

koulutus ja kehittämispalveluja pohjoiskarjalaisille muovi- ja metallialan yrityksille. Hankkeeseen 

on sitoutunut noin 70 yritystä em. toimialoilta, ja yrityksille on järjestetty yli 10 000 koulutuspäivää 

yritysten kanssa yhteystyössä valituita kehittämisaloilta. 

Hankkeen vahvuus on osaamisverkoston hyödyntäminen ja parhaan osaamisen hyödyntäminen 

tavoitteiden saavuttamiseksi. Kuten termoplastinen puu –hankkeessa myös tässä 

hankkeessa korostuu yritysten sitoutumisen tärkeys: yritykset ovat aidosti sitoutuneet hankkeen 

tavoitteisiin ja osallistuvat myös rahallisin panoksin hankkeen kustannuksiin. Hankkeet 

osoittavat, että aidosti yrityslähtöisillä hankkeilla päästään hyvään lopputulokseen. Hankkeessa 

hyödynnetään alueella olevia vahvuuksia eri tahoilta ja näin ollaan luomassa uutta 

materiaaliryhmää sekä valmistus konseptia puupohjaisten tuotteiden valmistamiseen. Tämä 

hanke on synnyttämässä merkittävää uutta liiketoimintaa maakuntaan sekä hyödyntää ja 

entisestään vahvistaa maakunnan osaamista valitulla alueella. 

Osaava Pohjois-Karjala -projekti käynnistettiin nostamaan alueen muovi-metalliklusteriin kuuluvien 

55 pk-yrityksen osaamistasoa sekä kilpailukykyä yrityskohtaisesti räätälöidyillä kehittämishankkeilla. 

Pk-yritysten toiminnallisen laadun ja yritysten välisen verkottumisen kehittäminen 

Osaava Pohjois-Karjala -projektin avulla on nopeuttanut koko muovi-metalliklusterin 

alueellista kehitystä. Kärkiyritykset ovat voineet käyttää aikaisempaa enemmän hyödyksi 

lähialueen alihankintamahdollisuuksia. 

Projektin innovatiivisia elementtejä ovat: 

1. Kokonaisvaltainen kartoitusmalli, jonka tekemiseen osallistuvat johto, esimiehet ja 

henkilökunta 

2. Avaimet käteen -toimintamalli koulutus- ja kehittämishankkeen toteutuksessa 

3. Saatiin yritykset kiinnostumaan systemaattisesta kehittämisestä 

4. Erilaisten yhteistyörenkaiden muodostaminen 

Hanke auttaa osaltaan muovi- ja metalliteollisuuden kehittämistä, mikä on määritelty alueellisesti 

Pohjois-Karjalan kehittämisohjelmassa (POKAT 2006) yhdeksi maakunnan tärkeimmistä 

painopistealueista. 

202


Osaava Pohjois-Karjala -projektista on opittavissa: 

• kokonaisvaltainen ja osallistuva kartoitusmalli 

• räätälöidyt, yritysten todellisista tarpeista lähtevät koulutus- ja kehitysohjelmat 

• onnistuneet kouluttaja- ja konsulttivalinnat 

• systemaattinen toimintamalli projektien hallinnoinnissa. 

Lisätietoja 

• Projektipäällikkö Veikko Vääräniemi 

Puh. 013 - 263 7458 

veikko.vaaraniemi@carelian.fi 

• Johtaja Jyrki Peltomaa 

Puh. 013 - 263 7425 

jyrki.peltomaa@carelian.fi 

1. Hanke on mukana työministeriön julkaisussa: Osaamisen kehittäminen pk –yrityksissä: ESR-projektien hyvät 

käytännöt (Elina Henttonen) 

2. ESR-projektin loppuraportti TE-keskukselle: www.mol.fi/esrprojekti/loppurap/lr970830.html 

3.4 Lappi: Ohjelmasopimuskäytäntö ja teemahaku 

Kuvaus 

Käytännön tavoitteena on muodostaa hankekokonaisuuksia, joissa eri rahoituslähteitä käytetään 

monipuolisesti alueen kehittämiseksi. Hankkeiden tulee olla riittävän laajoja ja ne tulee 

toteuttaa usean eri toteuttajatahon kanssa yhteistyössä. Maakuntien ja raja-alueiden välinen 

yhteistyö sekä laajemmat kansainväliset yhteistyöhankkeet ovat suositeltavia. Tärkeää on 

saada lappilainen elinkeinoelämä mukaan elämysteollisuusklusterin hankkeisiin. 

Sopimuksen kohteena on elämysteollisuusklusteriin liittyvät koulutus-, tutkimusja kehittämishankkeet 

Lapissa vuosina 2001-2006. Sopimuksen kohteena oleville hankkeille pyydetään 

lausunto Lapin elämysteollisuuden osaamiskeskuksen johtoryhmältä, mikä mahdollistaa 

hankkeiden välisen koordinoinnin ja tehokkaan tiedottamisen. Lausunnon yhteydessä Lapin 

elämysteollisuuden osaamiskeskuksen johtoryhmä ottaa kantaa osaamiskeskusstatuksen 

myöntämiselle hankkeelle rahoituksen hakijan niin halutessa. Toimijaosapuolet sitoutuvat tiedottamaan 

saamistaan rahoituspäätöksistä sekä hankkeiden etenemisestä ja tuloksista kaikille 

muille toimijaosapuolille. Hankkeiden rahoitukseen suunnataan EU-rakennerahastojen 

rahoitusta sisältäen vuosittaiset osaamiskeskusohjelman toteuttamiseen suunnatut määrärahat. 

Lisäksi pyritään edistämään kansainvälisten EU:n eri puiteohjelmien sekä EU:sta riippumattomien 

kansallisten rahoitusmahdollisuuksien hyödyntämistä. Tavoitteena on, että elämysteollisuusklusterin 

hankkeisiin ohjautuu 85 Mmk julkista rahoitusta ja 10 Mmk yksityistä 

rahoitusta sopimuskaudella 2001-2006. Tavoitteena on, että sopimuksen piiriin kuuluvilla 

elämysteollisuusklusterin osa-alueille syntyy vuoteen 2006 mennessä 40-60 uutta yritystä ja 

300-500 uutta työpaikkaa. Lisäksi tuetaan elämysteollisuuden alalla olemassa olevien työpaikkojen 

säilymistä. 

Ohjelmasopimuksen laadullisena tavoitteena on lisätä julkisen sektorin, koulutus ja tutkimusyksiköiden 

sekä elinkeinoelämän välistä yhteistyötä tutkimuksen ja osaamisintensiivisen liiketoiminnan 

kehittämisessä, samoin kuin monipuolistaa Lapin elämysteollisuusklusterin eri 

toimialoja ja elämystuotteita. Lisäksi pyritään ko. toimialojen kansainvälistämiseen ja alueen 

osaamisen vahvistamiseen. Sopimuksen mukaisten hankkeiden tulee omalta osaltaan toteuttaa 

sopimuksen laadullisia tavoitteita sekä Lapin elämysteollisuuden osaamiskeskusohjelman 

hankekriteereiden laadullisia tavoitteita. Ohjelmasopimuksen ovat allekirjoittaneet 25 

lappilaista toimijaa (rahoittajat, koulutus- ja tutkimusyksiköt, seutukunnat ja yrittäjäjärjestöt). 

203


Opetukset osaamiskeskustoiminnan kannalta liittyvät sitouttamiseen: ohjelmasopimus ilmaisee 

alueen strategista tahtotilaa ja tätä kautta sitouttaa alueen toimijat toteuttamaan osaamiskeskusohjelman 

tavoitteita. Ohjelmasopimuksen allekirjoitus ei sinänsä riitä, vaan olennaista 

on sen toteuttaminen käytännössä niin, että osaamiskeskus voi todella olla mukana 

osaamisalansa päätöksenteossa. Käytännössä asia toteutetaan niin, että Lapin elämysteollisuuden 

osaamiskeskuksen edustaja toimii pysyvänä asiantuntijana maakunnan yhteistyöryhmän 

sihteeristössä silloin kun elämysklusterihankkeita käsitellään. Ohjelmasopimuksen 

puitteissa on myös toteutettu vuosittain elämysteollisuuteen liittyvä teemahaku, joka on osoittautunut 

hyväksi käytännöksi suurempien hankekokonaisuuksien luomiseksi ja hankkeiden 

synergiaetujen löytämiseksi. 

Ohjelmasopimuksen tuomat edut: 

• osaamiskeskus legitiimiksi toimijaksi alueella 

• osaamiskeskuksen vaikutusmahdollisuudet vahvistuvat 

• osaamiskeskuksen asiantuntemus rahoittajien käytössä 

Teemahakuprosessin edut: 

• yhteistyö hankevalmistelijoiden sekä osaamiskeskuksen välillä on tiivistynyt 

• hankkeiden välinen koordinaatio ja yhteistyö on vahvistunut 

• eri hankkeiden synergiaedut voidaan ottaa paremmin huomioon 

• hakuprosessia hakijoiden kannalta on helpotettu etsimällä jo alkuvaiheessa mahdolliset 

rahoituskanavat yhteistyössä eri viranomaisten kanssa. 

• teemahaun kautta on kyetty luomaan suurempia hankekokonaisuuksia 

Lisätietoja 

• Lapin liitto, maakuntajohtaja Esko Lotvonen, Puh. 3301 000 

email: esko.lotvonen@lapinliitto.fi 

• Lapin liitto, kehittämispäällikkö Ossi Repo, Puh. 3301 000 

email; ossi.repo@lapinliitto.fi 

3.5 Kaakkois-Suomi: Ylimaakunnallinen toimintamalli 

Kuvaus 

Ylimaakunnallisuus on Kaakkois-Suomen osaamiskeskuksen erityispiirre, josta on muodostumassa 

selkeä erityisvahvuus valituilla osaamisaloilla. Kaakkois-Suomen osaamiskeskusohjelma 

vuosille 2003-2006 rakentuu ylimaakunnallisen toimintamallin pohjalle ja on tässä suhteessa 

ensimmäinen laatuaan koko ohjelmassa. Kaakkois-Suomen osaamiskeskus on kahden 

maakunnan (ja samalla neljän seutukunnan, seitsemän kaupungin ja kaikkiaan 27 kunnan) 

yhteinen työkalu. Sillä varmistetaan Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson yhteisten kansainvälisten 

huippuosaamisalojen tuotteistaminen, verkostointi, markkinointi, hyödyntäminen ja 

edelleen vahvistaminen mittavammin, kuin mihin mikään seutukunta yksin kykenisi. Tähän 

perustuu osaamiskeskusohjelman lisäarvo ja olemassaolon oikeutus Kaakkois-Suomessa. 

Kahden maakunnan yhteinen osaamiskeskus on mielekäs, koska myös valitut osaamisalat 

ovat aidosti yhteiset. Osaamiskeskusohjelma keskittyy niihin osaamisaloihin, jotka ovat molemmille 

maakunnille strategisesti merkittävät ja joissa maakuntien koulutus-, tutkimusja 

elinkeinorakenteet täydentävät toisiaan. Vaikka seuduilla on omia, kansainvälisestikin merkittäviä 

osaamiskeskittymiä, yhteinen ohjelma on rajattu aloihin, joissa maakunnat tarvitsevat 

toisiaan kehittääkseen huippuosaamista kansainvälisessä mittakaavassa. Laaja ja kukoistava 

osaamis- ja yritysklusteri lisää koko alueen vetovoimaa ja edellytyksiä mm. huippututkimuksen 

resurssointiin alueella. Tällaista klusteria ei rakenneta vain seutukunnittain. Maakuntarajojen 

ylittäminen jo osaamiskeskuksen sisällä vähentää nurkkakuntaisuutta ja madaltaa 

204

kynnystä kehittää yhteistyötä sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Ylimaakunnallisuus on 

myös merkittävästi terävöittänyt ohjelman alueellisen vaikuttavuuden ja puolueettoman verkostoinnin 

kriteereitä. Kahden maakunnan osaamiskeskukselle verkostoituminen ja alueellinen 

vaikuttavuus eivät ole vain tärkeitä tavoitteita, vaan ehdottomia toimintaedellytyksiä. 

Osaamisen maastouttaminen laajalla maantieteellisellä alueella ei ole mahdollista muutoin 

kuin toteuttamalla osaamiskeskusohjelmaa yliopisto-, korkeakouluja yrityspalveluorganisaatioiden 

yhteistyönä. Koska paikallisilla toimijoilla on kullakin vahvat ja monipuoliset yritys- ja 

yhteistyöverkostonsa, voidaan osaamiskeskustyön hyödyntäjäpintaa laajentaa merkittävästi, 

nopeasti ja luontevasti. 

Kaakkois-Suomen osaamiskeskus keskittyy toimintaan, jota ei muuten olisi, eli kehitys-, koulutus-, 

viestintä-, markkinointi- ja tutkimustoimintaan, joka yhdistää ja hyödyttää useita yrityksiä, 

useita opetus- ja/tai tutkimusyksiköitä sekä useita seutukuntia. Osaamiskeskuksen vahvuus 

alkaa siitä, mihin yksittäisen seutukunnan keinot loppuvat. Toimintaa ei ole keskitetty 

fyysisesti yhteen paikkaan eikä edes yhdelle seudulle, vaan toimintaa kehitetään ja jalkautetaan 

neljän seutukunnan alueelle. Osaamisalat ovat yhteiset, mutta käytännön toimenpiteissä 

ja painotuksissa huomioidaan seutukuntien erityispiirteet ja tarpeet. Vaikka vain osa yksittäistä 

hankkeista on mielekästä ulottaa sellaisinaan kattamaan kaikkia seutukuntia, jokaisen 

osaamisalan vuosiohjelma on kokonaisuus, joka sisältää 

• kaikkia neljää seutukuntaa 

• sekä LTKK:a että molempia ammattikorkeakouluja 

• sekä pk- että suuryrityksiä 

koskettavia ja hyödyttäviä hankkeita ja toimenpiteitä. 

Kahden maakunnan yhteisessä Kaakkois-Suomen osaamiskeskuksessa on piirteitä sekä 

seutukunnallisesta että verkosto-osaamiskeskuksesta. Toimijoita on kohtuullinen määrä, ohjelma 

perustuu alueellisiin vahvuuksiin ja erikoistumiseen, ja osaamiskeskuksella on huomattava 

merkitys ja alueellinen kehitysvastuu kotikentällään. Toisaalta ylimaakunnallinen toimeksianto 

korostaa osaamiskeskuksen roolia aktiivisena verkostoijana, eri seutukuntien vahvuuksien 

yhdistäjänä sekä ylimaakunnallisten alue-, elinkeino-, koulutus- ja teknologiastrategioiden 

vaikuttajana ja toteuttajana. 

Kahden maakunnan osaamiskeskus on osoittanut myös seutukuntien yhteisen osaamislähtöisen 

aluekehityksen haasteet. Kansainvälisistä sijoituksista, investoinneista ja sijaintipäätöksistä 

kilpailtaessa samojen klustereiden, osaamisalojen ja kilpailutekijöiden varaan rakentavien 

naapuriseutujen yhteistyön kynnys voi joissain tilanteissa olla korkeampi kuin kansallisen 

ja jopa kansainvälisen yhteistyön käynnistäminen eri kohderyhmään keskittyvien kumppaneiden 

kesken. Vaikka seutukunnat ja kunnat ovat keskenään aina myös kilpailutilanteessa, 

yhteisellä osaamiskeskuksella voi olla merkittävä rooli keskustelun käynnistämisessä ja 

ylläpidossa sekä yhteisen tahtotilan määrittelyssä niillä aloilla, joilla yhden seutukunnan kehitys 

on muidenkin etu. 

Kun valitut osaamisalat pidetään kirkkaina mielessä, osaamiskeskuksen toiminta yhtä kaupunkiseutua 

laajemmalla alueella ei edellytä kompromisseja kansallisen ja kansainvälisen 

kehittämisvastuun tai korkean huippuosaamiskriteerin suhteen. Päinvastoin, huippuosaamisaloihin 

keskeisesti liittyvien, mutta esim. yliopistopaikkakuntien ulkopuolella sijaitsevien erityisosaamisten 

tunnistaminen, kytkeminen, kehittäminen ja viestintä osana osaamispalettia 

on tärkeää sekä hyödyntäjäyritysten, osaamispohjaisen aluekehityksen ja -erikoistumisen 

että osaamiskeskittymien itsensä kannalta. Kaakkois-Suomen osaamiskeskuksen kokemukset 

osoittavat ylimaakunnallisen osaamiskeskusohjelman mielekkääksi silloin, kun osaamisalat 

todella ovat yhteiset, niitä kehitetään ja hyödynnetään monipuolisesti useiden seutukuntien 

alueella eikä osaamiskeskusta keinotekoisesti käytetä paikallisten ja toisistaan irrallisten 

osaamisalojen hallinnollisena koordinaattorina. 

205


Neljän seutukunnan yhteinen osaamiskeskusohjelma edistää alueellisten vahvuuksien tunnistamista 

ja hyödyntämistä sekä alueellista erikoistumista kahdella tasolla. Seutukuntien 

yhdessä tunnistamien ja kehittämien kansainvälisten huippuosaamisalojen (esim. metsä-, 

metalli- ja logistiikkaklusterit sekä Venäjän liiketoimintaympäristön erityiskysymykset) varaan 

voidaan pitkäjänteisesti rakentaa tuntuvaa kansallista ja kansainvälistä kilpailuetua, vetovoimaa 

ja erikoistumista. Toisaalta alueen eri seudut voivat osaamiskeskusohjelman tuella etsiä 

kullakin osaamisalalla omia painopisteitään ja erottautumistekijöitään, jotka vahvistavat sekä 

kokonaisuutta että seutukuntaa sinänsä. 

Osaamiskeskusohjelma mahdollistaa sen, että Kaakkois-Suomen kolme aluekeskusohjelmaa 

ja neljä seutukuntaa voivat yhteisten osaamisalojensa osalta hyödyntää Osaamiskeskuksen 

organisaatiota, verkostoa, viestintäkanavia, markkinointimateriaalia ja hankekantaa ja 

keskittyä omiin erityispiirteisiinsä: sekä näitä osaamisaloja koskeviin että muihin paikallisiin 

erityiskysymyksiin. Tämä edistää eri kehitysohjelmien mielekästä työnjakoa sekä resurssien 

tehokasta käyttöä. 

Lisätietoja 

• Johtaja Laura Lares 

Kaakkois-Suomen osaamiskeskus (Teknologiakeskus Kareltek Oy) 

Laserkatu 6, 53850 Lappeenranta 

laura.lares@kareltek.fi 

• Toimitusjohtaja Marjut Hannelin 

Teknologiakeskus Kareltek Oy, Laserkatu 6, 53850 Lappeenranta 

marjut.hannelin@kareltek.fi. 

3.6 Satakunta: Rahoitusmekanismi 

Kuvaus 

Satakunnan osaamiskeskuksen rahoitus on toteutettu siten, että SM:n perusrahoitukseen 

vastinparin osoittaa kuntasektori. Kehitystoiminnan aktivointiin on Satakuntaliitto myöntänyt 

erikseen ns. siemenrahoitusta. Kyseisen rahoituksen kohdentamisesta tehdään esitykset 

osaamisalakohtaisissa ohjausryhmissä, joissa ovat edustettuina mm. elinkeinoelämä ja tutkimus-/korkeakouluyksiköt. 

Rahoituksella on toteutettu yhteisesti kohdennetuilta osa-alueilta 

esiselvitystyyppisiä projekteja, jotka ovat tyypillisimmillään kestoltaan 3-12 kk ja kokonaiskustannuksiltaan 

15.000 - 150.000€ . Kokonaiskustannuksista mukana olevat tahot ovat vastanneet 

50 %:n osuudesta. Kyseinen rahoitusmekanismi on mahdollistanut projektikannan nopean 

kasvun, sillä vuoden 2001 loppuun mennessä on 803.085 euron (4.774.929 mk:n) siemenrahoituksella 

syntynyt 6.169.234 euron (36.680.600 mk:n) projektikanta. 


Kyseinen rahoitusmalli mahdollistaa joustavan ja nopean päätöksenteon, joka on elinkeinoelämän 

näkökulmasta toimintojen käynnistämisen kynnystä madaltava. Yhteisen sateenvarjohankkeen 

puitteissa hallintoon liittyvä raportointi- ym. tarve pienenee. Tämä vapauttaa 

resursseja varsinaiseen osaamiskeskustoimintaan. 

Lisätietoja 

• Toimitusjohtaja Risto Liljeroos PrizzTech Oy, 0500 - 121 577 

risto.liljeroos@prizz.fi 

• Maakuntajohtaja Pekka Turunen Satakuntaliitto, 02-620 4300 

pekka.turunen@satakunta.fi 

206

LIITE 4 

ARVIOINNISSA HAASTATELLUT HENKILÖT 

Elintarvikealan verkosto-oske: 

• Pirkko Gröhn, Ohjelmakoordinaattori, Jokioinen 

Jyväskylän osaamiskeskus: 

• Dan Asplund / OSKE 

• Veli-Pekka Heikkinen / OSKE 

• Pirjo Nikku / OSKE 

• Jutta Nyblom / OSKE 

• Jussi Nukari / OSKE 

• Jukka Muilu / Energiakolmio Oy 

• Satu Helynen / VTT 

Lapin elämysteollisuuden osaamiskeskus, Rovaniemi: 

• Tuula Rintala-Gardin 

• Minna Kurttila 

Länsi-Suomen osaamiskeskus, Vaasa: 

• Johan Wasberg /OSKE 

• Yrjö Halttunen / OSKE 

• Kari Luoma / OSKE 

• Sauli Jäntti / OSKE 

• Aarne Perälä / AMK 

• Erik Sundberg / Kaskö Värme 

• Esa Pekkola / ABB Oy 

Kaakkois-Suomen osaamiskeskus, Lappeenranta: 

• Laura Lares / OSKE 

• Erkki Veijalainen / OSKE 

• Kalervo Leino / VTT 

• Jukka Martikainen / LTKK 

• Yrityshaastattelu/-vierailu: Larox Oy 

Kuhmon osaamiskeskus Virtuosi 

• ohjelmajohtaja Veikko Tikkanen, Virtuosi 

• tutkija Philip Donner, Virtuosi 

• erikoissuunnittelija Matti Ruippo, Virtuosi 

• rehtori Pekka Huttu-Hiltunen, Kuhmon musiikkiopisto 

• rehtori Ilkka Kurkela, Kuhmon oppimiskeskus 

• toiminnanjohtaja Tuulikki Karjalainen, Kuhmon kamarimusiikki 

• Sihteeri Arja Kokko, Virtuosi 

• Aluesuunnittelija Jorma Teittinen, Kainuun Liitto 

• Kalle Mantila ja Teemu Matero; Suomen Seutukehitys Oy, Kuhmo Media Oy 

Pohjois-Karjalan osaamiskeskus, Joensuu: 

• Toimitusjohtaja Markku Vuorinen, Joensuun tiedepuisto 

• Johtaja Jyrki Peltomaa, Itä-Suomen muovi-metallikeskus, ISMM 

• Projektipäällikkö Veikko Vääräniemi, Itä-Suomen muovi-metallikeskus, ISMM 

• Projektikoordinaattori Kaisa-Mari Koistinen, Itä-Suomen muovi-metallikeskus, ISMM 

• Johtaja Timo Pakarinen, Puu- ja metsäosaamiskeskus, Puuteknologiakeskus Puugia 

207

• Metsänhoitaja Juhani Huittinen, Puu- ja metsäosaamiskeskus 

• Professori Matti Kärkkäinen, Joensuun yliopisto, Metsätieteellinen tiedekunta ja Puugia 

• Professori Paavo Pelkonen, Joensuun yliopisto, Metsätieteellinen tiedekunta 

• Suunnittelupäällikkö Lasse Neuvonen, Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulu 

• Koulutusohjelmajohtaja Tapani Siitonen, Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulu, Puutekniikka 

• Yliopettaja Antti Puranen, Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulu 

• Tutkimuskeskuksen johtaja Jari Parviainen, METLA, Joensuun tutkimuskeskus 

• Dekaani Olli Saastamoinen, Metsätieteellinen tiedekunta, Joensuun yliopisto 

• Tutkimusjohtaja Martti Kajatkari, Itä-Suomen muovi-metallikeskus 

• Projektipäällikkö Teuvo Kontturi, JOSEK (Joensuun Seudun Kehittämisyhtiö Oy) ja 

Joensuun Puukaluste Oy. 

• Johtaja Mika Suvanto, Erikoismateriaalien tutkimuskeskus SMARC, Joensuun yliopiston 

kemian laitos 

• Professori Tapani Pakkanen, Joensuun yliopiston kemian laitos 

• Professori Tuula Pakkanen, Joensuun yliopiston kemian laitos 

• Toimitusjohtaja Timo Hartikainen, Oy FEG - Forest and Environment Group Ltd 

Puualan verkosto-oske, Wood Focus Oy: 

• Mika Leivo, Ohjelmakoordinaattori, Helsinki 

Satakunnan osaamiskeskus, Pori: 

• Risto Liljeroos, Prizz tech Oy 

Tampereen osaamiskeskus: 

• Olli Niemi, Tampereen teknologiakeskuksen johtaja 

• Vesa Kaasalainen, Koneenrakennus ja automaatio –osaamisalan johtaja 

• Katri Wikström, ICT –osaamisalan johtaja 

• Jarkko Lumio, Viestinnän osaamisalan johtaja, Toimitusjohtaja, Mediatampere Oy 

• Matti Eskola, Terveysteknologian osaamisala, Finn-Medi Tutkimus Oy:n 

toimitusjohtaja 

• Viestintäpäällikkö Johanna Salomaa-Valkamo, Tampereen teknologiakeskus Hermia 

• Kalle Hakalehto, TTKK 

• Yrityisvierailut – Fastems ja Tamrock 

Uudenmaan osaamiskeskus, Culminatum Oy: 

• Eero Holstila 

• Marja-Liisa Niinikoski 

Varsinais-Suomen osaamiskeskus, Turku: 

• N. Tapani Saarinen /OSKE 

• Fagerholm, Heidi, Topanalytica Oy:n toimitusjohtaja, Materiaalien pintatutkimuksen 

osaamisalue 

• Halme, Arja, Projektipäällikkö, Lääkekehityksen osaamisala 

• Halme, Hanna, Projektipäällikkö, Diagnostiikan ja lääkinnällisten laitteiden osaamisala 

• Kivimäki, Ari, Projektipäällikkö, Kulttuurituotannon osaamisala 

• Lammintausta, Risto, Lääkeklusterin puheenjohtaja, Toimitusjohtaja, Hormos Medical 

Oy Ltd 

• Laurikko, Liisa, Projekti-insinööri, Materiaalien pintatutkimuksen osaamisalue 

• Martin, Carita, Projektipäällikkö, Biomateriaalialan osaamiskeskus 

208

Huippuosaamisesta alueille kilpailukykyä - Poliisi

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?