s. 18 Varhaishoidolla on - Plandent Oy

merkiksi B-vitamiinin, folaattien tai raudan
puute, tulee myös hoitaa. Oireileva suun
puna jäkälä hoidetaan paikallisilla korti kosteroidihoidoilla.
On arvioitu, että punajäkälämäiset
reaktiiviset muutokset ovat noin
kymmenen kertaa yleisempiä kuin lichenmuutokset.
Lichenoideja muutoksia aiheuttavat
paikalliset ärsykkeet ja useat lääkeaineet.
Useat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet,
ettei lichenoidia muutosta voi luotettavasti
erottaa lichenistä kliinisen tai histologisen
kuvan perusteella (Fourth World
Workshop on Oral Medicine 2007).
Suun punajäkälä luokitellaan suusyöpävaaraa
lisääväksi yleistilaksi, jossa suusyövän
synty on todennäköisempää kuin
terveellä henkilöllä (Suusyövän Käypä hoito
-suosi tus). Suun punajäkälästä malignisoi
tuu 0,5–5 % 0,5–20 vuoden kuluessa.
Kaikkia suun punajäkälää sairas tavia potilaita
tulee tämän vuoksi seurata 1–2 kertaa
vuodessa muutoksen kliini sen kuvan,
kivun ja oireiden mukaisesti. Seuran ta voidaan
keskittää hammaslääkäreille, jolloin
limakalvot tulee tarkastettua suun määräaikaistarkastusten
yhteydessä.
Suusyöpä
Suusyöpä on alkuvaiheessa vähäoireinen
ja ehtii siksi usein levitä ja lähettää etäpesäkkeitä.
Sellaisista suu syöpää sairastavista
potilaista, joilla kasvain on todettu varhaisvaiheessa
ja se on ollut pieni, on viiden
vuoden kuluttua taudin toteamisesta elossa
70–80 %. Mikäli kasvain on ollut kookas tai
imusolmukkeisiin levinnyt, elossa on 40–60
%. Vuosina 1956–1963 Suomessa todettiin
keskimäärin 225 uutta suusyöpäpotilasta
vuosittain. Vuonna 2006 Suomessa todet­
tiin yhteensä 357 uutta suusyöpäpotilasta.
Miehillä huulisyöpädiagnoosit ovat Suomessa
vähentyneet viimeisten 30 vuoden
aikana, mutta kielisyöpien ja suun muiden
osien syöpien määrä lisääntynyt. Myös naisilla
kielisyöpä ja suun muiden osien syövät
ovat lisääntyneet (Suomen Syöpärekisteri).
Suusyöpää voidaan ehkäistä kolmella eri
tasolla (Suusyövän Käypä hoito -suositus).
Primaariehkäisyssä kaikkien terveydenhoitoalan
ammattilaisten tulisi osallistua terveyskasvatukseen
kertomalla tupakan ja
alkoholin aiheuttamista haitta vaikutuksista
ja kannustaa potilasta vähentämään tupakointia
ja alkoholinkäyttöä, jotka ovat tärkeimmät
suusyöpää aiheuttavat tekijät.
Riski sairastua suusyö pään riippuu käytetyn
alkoholin ja tupakan määrästä. Tupakoinnin
lopettamisen jälkeen riski sairastua
suusyöpään laskee tupakoimattoman tasolle
vasta noin 20 vuoden kuluttua.
Sekundaariehkäisyssä keskeistä on suun
limakalvon säännöllinen ja systemaattinen
tarkistus. Tärkeää on tunnistaa syöpävaaraa
mahdollisesti lisäävät muutokset (leukoplakia
ja erytroplakia) ja tilat (lichen).
Muutok sista tulisi aina ottaa kudosnäyte
diagnoosin varmistamiseksi. Yksilöllinen
seuranta päätetään kliinisen ja histologisen
kuvan perusteella. Mikäli potilaalle on jo
kehittynyt syöpä, voidaan edellä mainituilla
toimen piteillä todeta suusyöpä sen varhaisvaiheessa,
jolloin potilaan ennuste on huomattavasti
parempi. Suusyöpäpotilaista noin
14 % saa uuden syövän ylemmän ruuansulatuskanavan
alueelle tai hengitysteihin.
Tertiääri ehkäisyyn kuuluu näiden potilaiden
jatkuva seuranta (Suusyövän Käypä hoito
-suositus). k
Kirjallisuutta:
Aromaa A ja Koskinen S (toim.). Terveys
ja toimintakyky Suomessa. Terveys 2000
-tutki muksen perustulokset. Kansanterveyslaitoksen
julkaisuja B3/2002. Helsinki
2002.
Chan ES, Thornhill M ja Zakrzewska J. Interventions
for treating oral lichen planus.
Cochrane Database Syst Rev. 2000; (2):
CD001168.
Fourth World Workshop on Oral Medicine.
Oral Surg Oral Med Oral Path Oral Radiol
Endodonology Supply 1, 2007; 103: 1–70.
Kantola S, Richardson R ja Salo T. Suun
lichen planus. Hoitoperiaatteet kirjallisuuden
valossa. Suomen Hammaslääkärilehti
2005; 12: 790–799.
Meurman J, Murtomaa H, LeBell Y ja Autti H.
Therapia Odontologica. Academica Kustannus
Oy. Helsinki, 2003.
Reichart PA. Oral mucosal lesions in a representative
cross-sectional study of aging
Germans. Community Dent Oral Epidemiol
2000; 28: 390–398.
Scully C, Beyli M, Ferreiro MC, Ficarra G, Gill
Y, Griffiths M, Holmstrup P, Mutlu S, Porter
S ja Wray D. Update on oral lichen planus:
etiopathogenesis and management. Crit
Rev Oral Biol Med 1998; 9: 86–122.
Scully C. Aphthous ulcers. N Engl J Med
2006; 355: 165
Splieth CH, Sümnig W, Bessel F, John U ja
Kocher T. Prevalence of oral mucosal lesions
in a representative population. Quintessence
Int 2007; 38: 23–29.
Suusyövän Käypä hoito -suositus. www.kaypahoito.fi
Suomen Syöpärekisteri. www.syoparekisteri.fi.
Torti DC, Jorizzo JL ja McCarty MA. Oral lichen
planus: a case series with emphasis on therapy.
Arch Dermatol 2007; 143: 511–515.
Ventä I, Paju S, Niissalo S, Hietanen J ja
Konttinen Y. Suun sieni-infektiot. Duodecim
2001; 117: 369-379.
Willberg J, Wideman L ja Syrjänen S. Suun
limakalvomuutosten tutkiminen ja hoito.
Suomen Lääkärilehti 2008/15: <strong>18</strong>38–1390.
9