s. 18 Varhaishoidolla on - Plandent Oy
s. 18 Varhaishoidolla on - Plandent Oy
s. 18 Varhaishoidolla on - Plandent Oy
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Suun limakalv<strong>on</strong> haavaumat<br />
1.<br />
2.<br />
3.<br />
4.<br />
5.<br />
trauma<br />
kro<strong>on</strong>inen ärsytys<br />
neoplasia (= kasvain)<br />
a. hyvänlaatuinen<br />
b. maligni<br />
uusiutuva afta<br />
yleissairaudet<br />
5a. infektiot<br />
5a.1. hepres simplex<br />
5a.2. coxsackie-virukset<br />
5a.3. syfilis<br />
5a.4. tuberculosis<br />
5a.5. neisseria g<strong>on</strong>orrhea<br />
5b. hematologiset puutossairaudet<br />
5b.1. rauta<br />
5b.2. folaatti<br />
5b.3. B12-vitamiini<br />
5b.4. valkosolujen puute<br />
5b.5. leukemia<br />
5c. suolisto<br />
5c.1. ulseratiivinen koliitti<br />
5c.2. Chr<strong>on</strong>in tauti<br />
5c.3. keliakia<br />
5d. ihosairaudet<br />
5d.1. lichen planus<br />
5d.2. pemfigus<br />
5d.3. pemfigoidi<br />
5d.4. erythema multiforme<br />
5d.5. dermatitis herpetiformis<br />
5d.6. lupus erythematosus<br />
5e. lääkkeet<br />
Taulukko 1 (Scully 2006)<br />
teita. Limakalvomuutos paranee kahdessa<br />
viikossa ärsytyksen poistamisen jälkeen.<br />
Kro<strong>on</strong>inen ärsytys aiheuttaa usein myös<br />
suun limakalv<strong>on</strong> liikakasvua, jota hoidetaan<br />
eliminoimalla ärsytystekijä ja poistamalla<br />
liikakasvu kirurgisesti.<br />
Suun haavaumat<br />
Kuten taulukosta 1 käy ilmi, useat eri tekijät<br />
voivat aiheuttaa suun haavaumia (Scully<br />
2006). Tavallisin haavauman aiheuttaja <strong>on</strong><br />
trauma. 2–3 viikkoa ärsykkeen poist<strong>on</strong> jälkeen<br />
tarkistetaan haavauman paraneminen<br />
ja tarvittaessa otetaan kudosnäyte. Kudosnäytteeseen<br />
<strong>on</strong> syytä ottaa myös haavan<br />
reunal ta tervettä kudosta, koska haavauman<br />
keskellä epäspesifiset tulehdukseen ja nekroosiin<br />
liittyvät muutokset peittävät spesifisem<br />
mät muutokset.<br />
Mikäli haavaumat uusiutuvat limakalv<strong>on</strong><br />
eri alueilla, kyseessä <strong>on</strong> yleensä afta. Aftojen<br />
etiologia <strong>on</strong> tuntemat<strong>on</strong>. Taudin voivat<br />
laukaista esimerkiksi mekaaninen ärsytys,<br />
kemialliset tekijät, suunhoitotuotteet sekä<br />
jotkin ruoka-aineet ja mausteet. Myös hu<strong>on</strong>o<br />
suuhygienia voi altistaa aftoille. Hematologiset<br />
poikkea vuudet, kuten raudanpuuteanemia<br />
sekä fooli hap<strong>on</strong>, B-vitamiinin tai sinkin<br />
puutos, voivat aiheuttaa limakalvojen ohenemista<br />
ja siten suun haavaumia.<br />
Aftoja esiintyy kolmessa eri muodossa:<br />
pienet aftat, suuret aftat ja herpetiformiset<br />
aftat. Aftojen diagnoosi perustuu yleensä<br />
kliiniseen kuvaan. Muut taulukossa 1 esitetyt<br />
haavaumia aiheuttavat taudit suljetaan<br />
ulkopuolelle erotusdiagnostisesti. Pienet<br />
aftat eivät yleensä vaadi hoitoa; usein<br />
riittää ärsykkeiden ja altistavien tekijöiden<br />
poisto. Tarvittaessa voidaan käyttää paikallisia<br />
kortikosteroideja. Suuret aftat vaativat<br />
sen sijaan aina hoitoa. Ärsykkeiden ja altistavien<br />
tekijöiden poist<strong>on</strong> jälkeen potilaalle<br />
määrätään kortikosteroidilääkitys paikallisesti<br />
tai systeemisesti käytettäväksi.<br />
Suun sieni-infektio<br />
Suun sieni-infektio <strong>on</strong> ylidiagnosoitu sairaus.<br />
Limakalvojen tyypillinen kliininen muutos,<br />
jossa <strong>on</strong> oireita, johtaa sieni-infektiodiagnoosiin.<br />
Diagnoosi varmennetaan tarvittaessa<br />
mikrobiologisella tutkimuk sella. On<br />
kuitenkin muistettava, että noin 60 prosentilla<br />
terveistä potilaista suun sieni-infekti<strong>on</strong><br />
tärkein aiheuttaja Candida albicans<br />
<strong>on</strong> viljeltävissä suusta. Suun sieni-infektio<br />
voi esiintyä kro<strong>on</strong>isena tai akuuttina (Ventä<br />
et al. 2001).<br />
Pseudomembranoottiselle sieni-infektiolle<br />
<strong>on</strong> tyypillistä, että limakalv<strong>on</strong> valkoiset<br />
alueet voidaan kevyesti raaputtaa pois, jolloin<br />
alueelle jää vertavuotava jälki. Atroofisen<br />
sieni-infekti<strong>on</strong> tunnistaminen <strong>on</strong> toisinaan<br />
vaikeaa, sillä muutokset ovat punaisia<br />
ja rajoiltaan epätarkkoja. Suun sieniinfektio<br />
<strong>on</strong> aina sekundaarinen, joten sen<br />
aiheut taja tulee aina selvittää.<br />
Sieni-infektiolle altistavat paikallisesti tai<br />
yleisesti antibioottilääkitys, hu<strong>on</strong>osti istuvat<br />
proteesit, ikääntyminen, hiilihydraattipitoinen<br />
ravinto, vähentynyt syljeneritys, horm<strong>on</strong>aaliset<br />
muutokset, tupakointi, diabetes,<br />
immuunipuutostila ja pahanlaatuiset<br />
kasvaimet. Myös kortis<strong>on</strong>isuihkeet altistavat<br />
suun sieni-infektiolle, mikä tavallisimmin<br />
esiintyy suulaen, nielun tai ylä- ja alaleuan<br />
etu alueen (kulmahampaasta kulmahampaaseen)<br />
limakalv<strong>on</strong> punoittavana<br />
muutoksena.<br />
Suun lichen planus<br />
Kun suun limakalvolla esiintyy molemminpuolisesti<br />
punaisia alueita, joissa <strong>on</strong> vaaleita<br />
juosteita, <strong>on</strong> ensimmäisenä diagnostisena<br />
vaihtoeht<strong>on</strong>a lichen planus eli punajäkälä.<br />
Suun punajäkälä <strong>on</strong> kro<strong>on</strong>inen tulehduksellinen<br />
sairaus, j<strong>on</strong>ka etiologia <strong>on</strong> tuntemat<strong>on</strong><br />
(Scully et al. 1998). Sitä esiintyy väestössä<br />
noin 0,5–4 prosentilla, ja se <strong>on</strong> tavallisin<br />
40–60-vuotiailla naisilla. Yleisin hoito<strong>on</strong><br />
hakeutumisen syy <strong>on</strong> kipu. Suun punajäkälä<br />
<strong>on</strong> kro<strong>on</strong>inen sairaus, ja siitä paranee täysin<br />
vain 3–17 prosenttia potilaista.<br />
Noin joka kolmannella ih<strong>on</strong> puna jäkälää<br />
sairastavista <strong>on</strong> suumuutos. Kuitenkin vain<br />
15 prosentilla suun punajäkälää potevista<br />
esiintyy ihomuutoksia, mutta genitaalialueen<br />
muutoksia esiintyy 25 prosentilla.<br />
Punajäkälän kliininen kuva <strong>on</strong> vaihteleva.<br />
Muutos voi olla papulaarinen, verkkomainen,<br />
atrofinen, erosiivinen, rakkulamainen<br />
tai plakkimainen.<br />
Oireet<strong>on</strong> suun punajäkälä ei vaadi hoitoa.<br />
Oireilevan suun punajäkälän ensisijainen<br />
hoito <strong>on</strong> poistaa altistavat tekijät<br />
(Chan et al. 2000, Kantola et al. 2005, Torti<br />
et al. 2007, Suusyövän Käypä hoito -suositus).<br />
Lisäksi potilaalle annetaan kotihoitoohjeet.<br />
Mahdolliset puutostilat, kuten esi<br />
8