NUOREN MIEHEN - Pirkkalainen

8 PIRKKALAINEN 6.4.2011
RUNONI
Kevät
SE TULI kuin varkain,
salaa kurkistaen
aamu-usvasta,
- pilven takaa.
Kiusoitellen se piilotteli,
antoi vain aavistuksen
-kuin palan huomista.
Kiersi vajan katon,
leikki hetken varjoissa
ja tuikkasi kultaisen säteen!
Jee...huomennakin on kevät!
Tarja Tuulia
Valoa
odotellen
KEVÄÄN korvalla taivas
verkkaisesti vaalentuu.
Ja ihmismieli
sen kun vain keventyy.
Valon alkaessa tulvia
vastaamme tunnelma on
onnekkaan odottava.
Juhani Vuorinen
Ikuista on
TAPAHTUU mitä, missä,
milloinkin,
mukana ole silloinkin.
Se on sitä elämää, lopullista
kuolemaa et sä koskaan nää.
Koska elämä on ikuista,
aarteesi on taivaassa.
Juhani Vuorinen
KIRJA
Vaiherikas
Karkkipäivä
Markus Nummi: Karkkipäivä.
”ENSIMMÄINEN viilto on
syvin. Miten niin ensimmäinen
viilto leikkaa pintaa,
mutta toinen viilto...”
Markus Nummen Karkkipäivässä
on viiltäviä kuvauksia
huonosti hoidetuista
lapsista, viiltäviä kuvauksia
taitamattomista ja päihdeongelmaisista
vanhemmista,
viiltäviä kuvauksia työtehtävien
laiminlyönneistä.
Miten käy kirjailija Arille,
miten käy sosiaalivirkailija
Katrille, miten käy tilanhallintasuunnittelija
Paulalle?
Ennen kaikkea, miten käy
Tomi-pojalle ja Mirabellalle?
Tomi nousee kirjan keskushenkilöksi.
Karkkipussilla
on merkittävä osuus tapahtumissa.
Kun kirjan nimi on Karkkipäivä
sisällön olettaisi olevan
toisenlainen. Äkkiä
olemme kuitenkin keskellä
elämän rajua todellisuutta.
Karkkipussi-ikäisen lapsen
kohtalo voi olla kohtuuttoman
kauhea, tämän tietävät
etenkin sosiaalityöntekijät.
Markus Nummi on taitava
kirjoittaja. Ei ole sattumaa,
että Karkkipäivä oli Finlandia-ehdokkaana.
Henkilöiden
tarinat kiertyvät Tomipojan
ympärille, etenkin kirjailija
Arin tarina. On viiltävää
lukea kirjan henkilöiden
sisäisestä rikkinäisyydestä.
Tämä ei ole kevyt kirja,
tässä on painava sisältö. Ratkaisut
jätetään avoimiksi, lukijalle
jää tilaa kuvitella.
Kerttuli Pursiainen
MERKKIPÄIVÄ
”Ajetaanko kilpaa rollaattorilla?”
Leikkimieli on
ollut aina läsnä
sata vuotta
täyttävän
Brita Lagerbohmin
elämässä
ANTTI JOKINEN
AMME TÄYNNÄ kuohu- ja punaviiniä,
mäenlaskua Pyynikillä
lastenvaunuissa, rollaattorihurjastelua,
vesitornissa roikkumista,
surfailua Hawaijilla...
Hetkinen, tämänhän piti olla
arvokas satavuotishaastattelu!
Ensi viikolla sata vuotta täyttävän
Brita Lagerbohmin elämän
kantavia asioita ovat olleet myönteinen
asenne, rämä- ja omapäisyys
ja leikkimieli.
- Anteeksi, oletteko te Tampereelta?
Se rouva, joka laski lastenvaunuilla
Pyynikin mäkeä, kysyi
naapuripetin potilas, kun Brita
oli katsomassa tuttuaan sairaalassa
Hangossa.
- Kyllä, Brita kertoi, hän se oli
lasketellut. Vaunuissa oli nuoren
äidin kaksi poikaa ja äiti hyppäsi
itse kyytiin kolmanneksi.
Rämäpäisen nuoren naisen
huima huiku oli petinaapurin
mielessä yhä 30 vuoden jälkeen.
Brita muistaa hyvin, miksi sai
pikkutyttönä Oulussa elämänsä
ainoan korvapuustin isältään.
- Kiipesin kaverin kanssa vesitorniin
ja roikuin kaiteesta pää
alaspäin polvitaipeistani. Olin
kauhea kakara, Brita nauraa.
Rollaattorikisa ja
pullonkeräystä
Kun Brita oli yli 90-vuotias, sattui
Loukonlahden mäen päälle
samaan aikaan kaksi muuta rollaattorilla
ajavaa rouvaa.
- Lasketaan kilpaa mäkeä alas,
ehdotti Brita.
- Ei tämä ole leikin asia, rouvat
tuumivat hänelle vakavina.
Britaa oli myös moitittu, että
hän on liikenneriski Pirkkalassa
”kun laskee mäkeä alas kovempaa
kuin autot”.
Britan vauhtia tuollaiset jutut
eivät hidastaneet.
SATAVUOTIAS
Brita Lagerbohm
■ S. 13.4. 1911 Pietarissa.
Ouluun 2 kuukauden iässä.
Sotavuosien jälkeen Tampereelle,
Pirkkalan Loukonlahteen
1973. Muutti viime syksynä
Arwola-kotiin Nokialle.
■ Perhe: isä Åstromin nahkatehtaan
toinen omistaja.
Mies Bruno, kuoli 1960. Kaksi
poikaa, joista Göran asuu
Pirkkalassa Haikan kartanossa
ja Ibo Ruotsissa.
■ Hauskoja asioita elämän
varrelta: kun roikkui polvitaipeistaan
vesitornissa Oulussa,
lasketteli Pyynikin mäkeä
lastenvaunuilla nuorena äitinä,
oli mukavassa työssä
Suomen matkatoimistossa,
mopoilu kypäräpakkoon asti.
■ Motto: Elä ja anna toisten
elää omalla tavallaan.
■ Ohoh: sai 90-vuotislahjaksi
90 kuohuviini- ja viinipulloa,
joilla sukulaiset täyttivät
ammeen Loukonlahdessa.
Nauttii päiväcocktailin lasillisen
punaviiniä ruuan kanssa
joka päivä.
■ Juhlii: 100-vuotiskahvit
NNKY:n Kivirannassa Pirkkalassa
13.4. kello 14-16.
Brita Lagerbohm asuu Nokialla Arwolassa ja kyläilee joka viikko Haikassa poikansa Göranin ja Barbara-miniän luona. Viime syksyyn asti hän eleli
kotonaan Loukonlahdessa.
- Kiitos kun opetit minullekin myönteisen elämän- ja työasenteen, kiitteli
entinen työkaveri Erkki Salokangas Brita Lagerbohmia, kun tämä kävi
Haikassa kyläilemässä. - Oli ne mukavia aikoja töissä, Brita huokaili.
Ihan tavallisinta 80-90 -vuotiaan
huvia ei liene myöskään
pullojen keräily. Brita ja hänen
silloinen elämänkumppaninsa
Nalle tapasivat kerätä pitkillä kävelyillään
Loukonlahdessa pulloja
ja tölkkejä.
Vuoden tienestillä ostettiin
joka tammikuu kuohuviiniä ja
mateenmätiä ja pidettiin kutsut!
- Jos pullo näkyi niin hankalassa
paikassa, että sitä ei voinut
hakea, niin panttisumman
sai kirjata silti rahastoon, kertoo
miniä Barbara Lagerbohm erityissäännön.
Työntekoa hyvällä mielellä
Hienona aikana Brita Lagerbohm
muistaa pitkää työuraansa
Suomen matkatoimistossa.
Brita pääsi matkustelemaan
ympäri maailmaa. Myös Hawaijille,
missä rämäpää lähti surfaamaan.
- Sus siunaa. Se oli niin karmeeta,
viimeinen hetki! hän
muistelee hurjia aaltoja satavuotispäivän
kynnyksellä.
Vapaa-aikaan Britalla ovat
kuuluneet ystävät ja harrastuksina
matkustaminen, bridge ja
ratsastus.
Kotikielenä on ollut ruotsi.
Britan mies Bruno oli upseeri
ja varuskunnat ympäri Suomen
tulivat tutuiksi. Brunon kuolemasta
on 50 vuotta.
”Ota elämä kuin se tulee”
Brita on liikkunut paljon, mutta
siihen ei ole kuntosalikortteja
tarvittu.
Liikkuminen on ollut luonnollista
ja sisältänyt kävelyä, pyöräilyä
ja arkiliikuntaa.
Vielä viime talvena hän ajeli
rollaattorillaan Loukonlahdesta
Haikan kartanolle, missä hänen
poikansa Göran asuu.
Nyt on kulku huonompaa, sillä
kaatuminen painoi kuntoa alas
ja oma huusholli oli jätettävä.
Aiemmin Brita myös mopoili,
mutta lopetti, kun Suomeen tuli
kypäräpakko.
Joku raja sillä on, minkä näköisenä
ihminen maantielle pakotetaan,
oli Brita tuuminut hyysäävien
lainsäätäjien touhusta.
Miniän mukaan tapaus kuvaa
aika mainiosti anopin luonnetta.
Nyt Brita viettää päiviään Nokialla
palvelukodissa. Päivän toimet
sujuvat yhä hyvin, kun ottaa
pienet levot välillä.
Haikeinta tuntuu olevan, että
nuoruuden ja elämän ystävistä
niin moni on poistunut viereltä.
Brita Lagerbohm ei halua elämänohjeita
paasata, mutta yksi
ajatus yli muiden hänellä on
omassaan ollut.
- Ottaa elämän niin kuin se
tulee, hän sanoo.