Aktuumi 3/2006 - Oulu
Aktuumi 3/2006 - Oulu
Aktuumi 3/2006 - Oulu
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
”Sanokaapa niille pojille siellä kemian<br />
kirjastossa, että gradu ei ole elämäntehtävä.”<br />
sähti pohjalle niin, etteivät ovet auenneet.<br />
Ei kun hälytysnappia painamaan. Apu tuli varmaan vartin sisällä,<br />
mutta se tuntui tunneilta. Lämpötila alkoi hissikopissa nousta, samoin<br />
hiilidioksidipitoisuus.<br />
En muista, tuliko kukaan hissin korjausmiehelle edes kiitosta huikanneeksi,<br />
kun noloina juostiin pois paikalta.<br />
Konsta Korhonen<br />
• Lääketieteellisen tiedekunnan maanalaisissa verkostoissa eli ainakin<br />
80-luvulla laboratorioista paenneita valkoisia hiiriä.<br />
Kerran lastentautien klinikan kellarissa luennolle vaeltaessani<br />
näin hissin ovien aukeavan. Sisään potkutteli vahtimestari potkulaudalla.<br />
Juuri ennen kuin ovet sulkeutuivat, hissiin livahti valkoinen<br />
hiiri kulman takaa.<br />
Jatkaessani matkaa pohdiskelin, mitä hississä sitten tapahtuikaan?<br />
Kaisa Laine<br />
• Opiskelujen loppuvaiheessa tehdessäni lopputyötä omalla osastollani<br />
jäin vessaan lukkojen taakse. Koputtelin oveen ja laitoksen<br />
henkilökunta hälytti vahtimestarit paikalle. He nostivat koko oven<br />
saranoiltaan.<br />
Tiina Kallio<br />
Vapaalla<br />
• Laboratorioapulaisina työskennellessämme jätimme labratavarat<br />
steriloitumaan töiden jälkeen autoklaaviin. Vietimme sitten iltaa ystävämme<br />
luona yliopiston lähistöllä. Sieltä lähtiessämme päätimme<br />
mennä tyhjentämään autoklaavin. Tuli mieleen tyhjentää se alasti ja<br />
hengailla yliopiston käytävillä ilman vaatteita. Samalla popsimme ystävämme<br />
luota mukaan otettuja nakkeja.<br />
H&M<br />
• 1990-luvun puolivälissä biokemiaa opiskelleena muistan seuraavan<br />
tapauksen. Meillä biokemisteillä oli tapana vuokrata Nallikarissa<br />
sijaitsevaa lääkiksen kiltataloa bileisiimme.<br />
Taas kerran olimme siellä juhlimassa. Histoni-kiltamme puolesta<br />
oli jonkin verran tarjoiluja paikalla. Aamuyön tunteina juotava kuitenkin<br />
loppui kesken. Mitä tehdä. Mistään ei saanut siihen kellonaikaan<br />
edes olutta. Eräs opiskelukaverini, kutsuttakoon häntä vaikka<br />
Janiksi, keksi ratkaisun. Hän oli töissä laitoksella ja sattui tietämään,<br />
missä Aa-pirtukaapin avainta säilytettiin. Kukaan ei varmaankaan<br />
huomaisi, jos hieman ilolientä katoaisi vaikkapa ”pöytien sterilisointiin”.<br />
Ongelma oli, että biokemian laitos sijaitsi aika kaukana Nallikarista.<br />
Saimme kuitenkin vähistä opiskelijoiden varoista kasaan kolehdin<br />
taksiin. Niinpä Jani ja pari muuta kaveria lähtivät matkaan. Odotellessamme<br />
lauloimme lauluja kitaran säestyksellä. Viimein Jani kavereineen<br />
palasi iloksemme pirtupulloa kantaen. Ihmettelimme, miksi<br />
heillä oli kulunut näin kauan aikaa. Jani aloitti kertomuksensa: ”Jätin<br />
kaverit taksiin odottamaan. Päästyäni hissistä ulos oikeassa kerroksessa<br />
huomasin eräästä huoneesta tulevan valoa. Kiinalainen tutkijahan<br />
siellä puursi keskellä aamuyötä!”<br />
Janin oli pakko päästä huoneen ohitse. Niinpä hän, tuo sankarimme,<br />
oli ryöminyt hiljaa oven ohi ja päässyt kuin päässytkin pirtukaapille.<br />
Myös takaisin hän pääsi samaa tietä kiinalaisen tutkijan huomaamatta.<br />
Juhlat jatkuivat aamuun asti.<br />
HOP rules<br />
Ihmisiä<br />
• Opintojeni alkuvaiheessa joulukuussa 1988 kävin matematiikan<br />
laitoksella pelokkaana uutena opiskelijana. Vastaan tuli ensin professori<br />
aamutossut jalassa konjakkia siemaillen. Seuraavaksi törmäsin<br />
Albert Einsteinin näköiseen hapsutukkaiseen opettajaan ja viimeisenä<br />
minua palvelemaan tullut henkilö saapui avojaloin. Sen kokemuksen<br />
jälkeen ei laitoksella vierailu enää ikinä pelottanut.<br />
Marjo<br />
• Noin vuonna 1985 seisoin tietojenkäsittelyopin laitoksen ilmoitustaulun<br />
ääressä tenttituloksia silmäillen. Vierelläni seisoi tutunoloinen<br />
mies katsellen samaisia tuloksia. Varmaan käynyt samoilla<br />
luennoilla, ajattelin, mutten muuten häntä noteerannut.<br />
Muutaman minuutin jälkeen kaveri tervehti minua iloisesti ja<br />
huomasin vasta äänestä, että sehän on eräs opiskelutoverini jo useamman<br />
vuoden ajalta. Hyvä kaveri ja asuttiinpa kaksi pitkää kesää<br />
samassa kämpässä harjoitteluaikana.<br />
Syy tilanteeseen ei kuitenkaan ollut mahdollinen edellisiltainen<br />
Rattorin lauluilta tai orastava dementia. Mies oli yksinkertaisesti ajanut<br />
veks ainaisen kokopartansa ! Kyllä nauru maittoi jälkikäteen.<br />
Jari Hyvärinen<br />
• Talvella 1987 Linnanmaan käytäviä tallaili kaveri, joka piti aina pipoa<br />
päässä. Nykyisin pipo ei herättäisi huomiota, mutta silloin kyllä.<br />
Kaveri oli aikaansa edellä.<br />
Samalla kaverilla oli myös toinen erikoisuus. Muutamilla matematiikan<br />
perusopintojen luennoilla kaveri otti paidan pois ennen luennon<br />
alkua mutta piti pipon päässä tarkasti. Proffa hieman nosteli<br />
kulmakarvojaan kun saapui luentosaliin, mutta veti homman tyylikkäästi<br />
läpi. Kun luento loppui, paita päälle ja kaikki jatkui kuin mitään<br />
ei olisi tapahtunut.<br />
Normipäivä<br />
27
Change language