Aktuumi 2/2003 - Oulu
11.05.2014 • Views
Share Embed Flag

Aktuumi 2/2003 - Oulu

Aktuumi 2/2003 - Oulu

Aktuumi 2/2003 - Oulu

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
oulu.fi

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.

START NOW

Tässä numerossa<br />

Meillä suomalaisilla on onneksemme neljä vuodenaikaa. Rikkautemme on, että joskus ne<br />

osuvat kaikki samalle viikolle. Joka kevät jaksamme kuitenkin ihmetellä, kuinka valo<br />

voittaa pimeyden, sulattaa lumen ja herättää ihmisen ja luonnon talviunesta.<br />

VALON AIKA KOITTAA, OLETKO VALMIS?<br />

Auringon valo on vahvin elämää ylläpitävä<br />

voima. Pohjoisilla leveysasteilla auringon<br />

säteistä nauttimisessa pitää muistaa<br />

varovaisuus: liika on liikaa. Nämä <strong>Oulu</strong>n<br />

yliopiston kasvitieteellisen puutarhan tuijat<br />

ovat suojautuneet liialta valolta sonnustautumalla<br />

hurmaavaan keväteleganssiin.<br />

SIVUT 2–11<br />

MAANKUOREN RAKENTEET SELVIÄVÄT FIRE-<br />

HANKKEESSA<br />

Lapin maanteillä jyrisee kevään aikana<br />

raskas autokolonna. FIRE-hankkeen<br />

mittaukset ovat viimeisellä osuudellaan<br />

matkalla Inarin Näätämöön. Seismologi<br />

Jukka Yliniemi asensi seismistä kenttäasemaa<br />

refraktiomittauksia varten Meltauksessa<br />

Rovaniemen maalaiskunnassa viime<br />

maaliskuussa.<br />

SIVUT 16–19<br />

T IMO T IIRA<br />

Ihmiselle valon määrän vaihtelu tuottaa vaikeuksia: keväällä lisääntynyt valo saattaa<br />

aiheuttaa univaikeuksia, syksyllä voi yllättää kaamosmasennus. Tässä numerossa selviää,<br />

sopeutuvatko eläin- ja kasvikunta ihmistä paremmin valonvaihteluihin. Kaupunkilaistiainen<br />

ainakin hämääntyy keskitalvella lauleskelemaan katulamppujen loisteeessa<br />

kuin keväällä ikään. Suomi on erinomainen kylmä- ja pimeälaboratorio, jossa valon<br />

vaikutuksia on helppo tutkia, sanoo professori Juhani Leppäluoto <strong>Oulu</strong>n yliopiston<br />

fysiologian laitoksesta. Hän keskittyy tutkimuksissaan melatoniinin reseptoreihin, joita<br />

on siellä täällä ihmiskehossa. <strong>Aktuumi</strong> antaa tässä numerossa kaiken kunnian alkaneelle<br />

valon ajalle.<br />

<strong>Oulu</strong>n yliopiston geotieteiden laitos on mukana laajassa FIRE-hankkeessa, jossa selvitetään<br />

Suomen maaperää aivan uusista syvyyksistä. Geologian tutkimuskeskus, Helsingin<br />

yliopiston seismologian laitos ja Sodankylän geofysiikan observatorio tekevät eri puolilla<br />

maata syväseismisiä mittauksia yhdessä venäläisten tutkijoiden kanssa. Nyt on meneillään<br />

viimeinen osuus, Lappia halkova 600 kilometrin pituinen luotauslinja, joka<br />

kulkee monien mielenkiintoisten esiintymien halki. Projekti on laajuudessaan ja kiinnostavuudessaan<br />

niin merkittävä, että Sodankylän geofysiikan observatorion seismologi<br />

Jukka Yliniemi siirsi eläkkeelle jäämistään osallistuakseen mittauksiin.<br />

<strong>Oulu</strong>n yliopisto menestyi jälleen kerran hienosti koulutuksen laatuyksikkövertailussa.<br />

Yliopistostamme kolme laitosta arvioitiin laatuyksikköstatuksen arvoisiksi. Lisäksi jatkamme<br />

aikuiskoulutuksen laatuyliopistona. Biologian laitoksen työtä esitellään laatuyksikkösarjamme<br />

aluksi.<br />

Pakinoitsijamme on tehnyt analyysiä siitä, miten yliopistoelämä ja oikea elämä poikkeavat<br />

toisistaan.<br />

AKTUUMI<br />

1

Valoisuus määrää tahdin<br />

Aurinko ohjaa<br />

sisäistä kelloamme<br />

M INNA PELTOLA<br />

2<br />

AKTUUMI

T I I N A<br />

K O R K I A K O S K I<br />

Kyvykkäänä olentona ihminen<br />

on oppinut paljon vartijaksi,<br />

mutta yhtä hän ei hallitse:<br />

auringonsäteilyä. Ihmisen<br />

sopeutuminen valo- ja pimeäjakson<br />

muutoksiin on konstikasta,<br />

jopa vaikeaa.<br />

Maapallon kiertoliike rytmittää ihmisen<br />

elämän 24 tunnin sykleiksi, joissa<br />

vuorottelevat yö ja päivä, uni- ja valvetila.<br />

Monet elintoimintomme, kuten ruuansulatus,<br />

verenpaine, pulssi sekä virtsan- ja<br />

hormonien eritys, noudattavat tiettyä<br />

vuorokausirytmiä. Ihmisen eristämiseen<br />

ulkomaailmasta perustuvat käytännön<br />

kokeet, esimerkiksi luolakokeet, ovat<br />

osoittaneet, että elintoimintomme noudattavat<br />

sisäsyntyisesti 24 tunnin syklin<br />

sijasta pikemminkin 25 tunnin jaksotusta.<br />

”Ero ei aiheuta kuitenkaan ongelmia,<br />

koska pidempää sykliä on helpompi säädellä<br />

kuin lyhyempää. Vaikka valo on tärkein<br />

rytmin säätelijä, myös monet sosiaaliset<br />

tekijät vaikuttavat,” tarkentaa professori<br />

Juhani Leppäluoto <strong>Oulu</strong>n yliopiston<br />

fysiologian laitoksesta.<br />

Valon laukaisema<br />

ketjureaktio<br />

Hämärtyvä ilta aiheuttaa ketjureaktion,<br />

jonka tuloksena ihminen alkaa tuntea<br />

olonsa uneliaaksi. Tapahtumaketjun alussa<br />

silmän verkkokalvo aistii valon määrää<br />

ja tieto valoisuuden muutoksista kulkee<br />

verkkokalvosta lähtevää retinohypotalamista<br />

hermorataa pitkin aivojen keskiosaan<br />

niin sanottuun suprakiasmaattiseen<br />

tumakkeeseen. Tätä tumaketta kutsutaan<br />

myös kellotumakkeeksi, koska sen her-<br />

mosoluissa on geenejä, jotka reagoivat<br />

muun muassa valoisuuden vaihteluille.<br />

Aivoissa sijaitseva, pikkusormenpäänkokoinen<br />

käpylisäke tuottaa tryptofaaniaminohaposta<br />

pimeähormoniksi kutsuttua<br />

melatoniinia, jonka kasvava pitoisuus<br />

veressä lisää muun muassa uneliaisuutta.<br />

Pitoisuus on suurimmillaan keskiyöllä,<br />

mutta laskee vähitellen aamun valjetessa.<br />

Melatoniinin erittämisen säätelyssä ja<br />

ihmisen vuorokausirytmin syntymisessä<br />

on viime kädessä kyse geeneistä. Niin kutsutut<br />

kellogeenit toimivat feedback-periaatteella:<br />

valaistusolosuhteiden muuttuessa<br />

ne aktivoituvat ja tuottavat valkuaisainetta,<br />

jonka määrän kasvu yön mittaan saa<br />

viimein geenin toiminnan vaimenemaan.<br />

Melatoniinin erityksessä on sekä vuorokausi-<br />

että vuodenaikaisrytmiä. Kevään<br />

ja kesän valoisuus sekä Pohjois-Suomen<br />

talven valoa heijastavat, hohtavat hanget<br />

vähentävät melatoniinin eritystä. Ei ihme,<br />

että moni tuntee olonsa energisemmäksi<br />

valoisana vuodenaikana ja keväthangilla.<br />

Vanhan uskomuksen mukaan valonsäde<br />

virittää myös sukupuolten väliseen vispilänkauppaan,<br />

mikä ei ole aivan tuulesta<br />

temmattu teoria.<br />

Haikara huhkii<br />

maaliskuussa<br />

Vuodenajat ja valoisuus vaikuttavat myös<br />

epäsuorasti ihmiselämään. Elannon hank-<br />

AKTUUMI<br />

3

TIINA KORKIAKOSKI<br />

Mitä valo on?<br />

Näkyvä valo on auringosta peräisin<br />

olevaa sähkömagneettista aaltoliikettä,<br />

jonka aallonpituus on<br />

400–700 nanometriä (millimetrin<br />

miljardisosaa). Edellä mainitulle<br />

aallonpituusalueelle mahtuu laaja<br />

värien kirjo. Esineen väri riippuu<br />

siitä, mikä on esineeseen imeytyvän<br />

ja siitä pois heijastuvan valon<br />

aallonpituus: lyhytaaltoisen säteilyn<br />

heijastuminen esineen pinnasta<br />

antaa mielikuvan sinertävästä<br />

väristä, pitkäaaltoisempi punaisemmasta.<br />

Ihmissilmän havaintokyvyn ulkopuolelle<br />

jää valtaosa kaikesta auringonsäteilystä<br />

eli UV-, infrapuna-<br />

(eli lämpö-), röntgen- ja gammasäteily<br />

sekä mikro- ja radioaallot. Ne<br />

vaikuttavat ihmiselämään, kuten<br />

näkyvä valokin, sekä hyvässä että<br />

pahassa.<br />

Professori Juhani Leppäluoto ja laboratoriomestari Helka Koisti<br />

fysiologian laitoksen laboratoriossa melatoniinitutkimuksen parissa.<br />

Valon vaikutuksissa ihmiseen on solutasolla vielä paljon selvitettävää,<br />

mutta tällä hetkellä tutkimus keskittyy paljolti melatoniinin reseptoreihin,<br />

joita on monessa paikassa ihmisen elimistössä.<br />

Lähde: MEDIA Leksivisuaalinen<br />

tietosanakirja, Kustannusosakeyhtiö<br />

Tammi, Helsinki 1978<br />

kiminen sääteli ihmisen lisääntymistä satoja<br />

vuosia sitten. Pohjois-Atlantin kansojen<br />

parissa miesten poissaolo kevätkalastuksen<br />

aikaan näkyi selvästi synnytysten<br />

ajoittumisissa. Samanlainen vaikutus on<br />

ollut sadonkorjuukausilla ja sodilla.<br />

”Kesällä naidaan ja kalastetaan. Talvella<br />

ei kalasteta,” Leppäluoto kertoo huvittuneena<br />

erään seminaarivieraan lohkaisseen<br />

pohjoisesta elämäntyylistä.<br />

Melatoniinin vähäisyys kesäkuukausina<br />

osuu yhteen sukupuolirauhasia säätelevien<br />

hormonien ja steroidien lisääntyneen<br />

erityksen kanssa. Hedelmöittymisiä<br />

tapahtuukin tavallista enemmän alkukesällä,<br />

sillä tutkimusten mukaan suomalaiset<br />

synnyttävät ahkerimmin maaliskuun<br />

tienoilla. Tilastokeskuksen mukaan lisäys<br />

synnytysten määrässä muihin kuukausiin<br />

verrattuna on 12 prosenttia.<br />

Valon määrän<br />

vaihtelu stressaa<br />

Valolla on epäsuoria, psyykkisiä vaikutuksia,<br />

kuten kaamosmasennus ja kevätväsymys.<br />

Melatoniinin erityksen muutokset<br />

lienevät osasyyllisiä ilmiöihin, sillä valossa<br />

sen erittyminen ja siten myös rauhoittava<br />

vaikutus estyvät. Arvellaan lisäksi, että aivojen<br />

erittämällä serotoniinilla on päinvastaisia<br />

vaikutuksia kuin melatoniinilla eli<br />

se vaikuttaa valon tapaan toimintatasoa<br />

nostavasti.<br />

Pahimmillaan ero pimeän kauden toimettomuuden<br />

ja kevätauringon aikaansaaman<br />

toimintatason nousemisen välillä voi<br />

saada aikaan itsetuhoista käyttäytymistä.<br />

Valoisuuden vuodenaikaismuutokset, veren<br />

melatoniinitason laskeminen ja itsemurhien<br />

yleistyminen näyttävät tilastojen<br />

valossa liittyvän toisiinsa.<br />

Toisaalta helpotukseksi syksyn siirtymäkauteen<br />

valoisasta vuodenajasta pimeämpään<br />

suositellaan valohoitoa. Samoin<br />

sisäisen kellon siirtäminen niin, että se vastaa<br />

paremmin 24 tunnin vuorokautta, onnistuu<br />

aamuisella kirkasvalohoidolla.<br />

Kaiken edellä mainitun valossa hehkulamppufirmojen<br />

lupaukset paremmasta<br />

työn tuottavuudesta, työssä viihtymises-<br />

4<br />

AKTUUMI

Solukkolisätyt kasvit aloittavat kasvunsa<br />

keinovalossa. Kun kasvit ovat muodostaneet<br />

juuret, ne istutetaan turvealustalle<br />

jatkamaan kasvuaan kasvihuoneoloissa.<br />

Myöhemmin ne siirretään joko koekentille<br />

tai muualle maastoon tarpeen<br />

mukaan. Puutarhuri Aino Hämäläinen<br />

käsittelee solukkolisättyjä kasveja<br />

yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa.<br />

JJ<br />

tä ja työturvallisuudesta eivät ole pelkkä<br />

markkinointikikka, jolla houkutellaan<br />

työnantajia investoimaan työpaikkojen valaistukseen.<br />

”Suomi on todellinen kylmä- ja pimeälaboratorio,<br />

jossa on tehty tutkimuksia<br />

valaistuksen vaikutuksista työoloihin<br />

muun muassa tehdasolosuhteissa. Tulokset<br />

osoittavat työtapaturmien ja virheiden<br />

vähentyneen ja kirkasvalohoidon tepsivän,”<br />

Leppäluoto vakuuttaa.<br />

Vuorotyö ja matkustaminen aikavyöhykkeiden<br />

välillä aiheuttavat ongelmia,<br />

sillä ihmisen vuorokausirytmi ei muutu<br />

kovin nopeasti toisenlaiseksi. Sopeutumiseen<br />

menee lähes kaksi viikkoa. Kunnollinen<br />

valaistus yövuorossa työskentelevälle<br />

ja nukkuminen pimennetyssä huoneessa<br />

päiväsaikaan helpottavat vuorotyöläisen<br />

oireita. Aikavyöhykkeeltä toiselle matkustavan<br />

kannattaa suunnitella matkustusajankohtansa<br />

huolella, sillä varsinkin<br />

itään päin kulkeminen tuottaa häiriöitä<br />

vuorokausirytmiin. Amerikassa myydään<br />

melatoniinitabletteja matkustusta helpottamaan.<br />

Ihonväri on sopeuma<br />

Auringon säteilyenergia on suurinta päiväntasaajan<br />

seudulla. Ihmisten ihonväri on<br />

sitä tummempi, mitä lähempänä aurinkoista<br />

päiväntasaajaa ollaan. Edellä mainituista<br />

kahdesta tosiasiasta on vedetty se<br />

johtopäätös, että tumma ihonväri on ilmeisesti<br />

kehittynyt suojaamaan liialta auringonvalolta.<br />

Amerikkalaiset antropologit Nina Jablonski<br />

ja George Chaplin esittivät hiljattain<br />

uuden teorian, joka syventää aiempaa<br />

ajatusta ihonvärien synnystä.<br />

Jablonskin ja Chaplinin teorian mukaan<br />

ihminen on alunperin ollut apinoiden<br />

tapaan karvainen olento, mutta liikkuvuuden<br />

lisääntyminen johti karvapeitteen<br />

ohentumiseen ja katoamiseen lämmönsäätelyn<br />

nimissä. Paljas iho oli altis<br />

auringosta tulevalle haitalliselle UV-säteilylle,<br />

joka aiheuttaa muun muassa ihosyöpää.<br />

Tumma pigmentti kehittyi suojaamaan<br />

ihoa haitalliselta säteilyltä.<br />

Ihon on kuitenkin tärkeää saada jonkin<br />

verran auringonvaloa tuottaakseen<br />

kalsiumin imeytymiselle elintärkeää D-<br />

vitamiinia. Kalsium on luiden rakennusaine<br />

ja luusto lähtee kehittymään jo raskausaikana.<br />

Foolihappo on toinen luuston<br />

kehitykseen vaikuttava, raskausajan tärkeä<br />

yhdiste. Se tuhoutuu auringonvalossa,<br />

A NNA-MARIA RAUDASKOSKI<br />

mutta ilman foolihappoa sikiön selkärangan<br />

on havaittu kehittyvän huonosti.<br />

Jablonskin ja Chaplinin mielestä ihmisen<br />

ihonväri on siis kehittynyt suojaamaan<br />

auringon haitalliselta UV-säteilyltä ja foolihapon<br />

hajoamiselta, mutta sallimaan D-<br />

vitamiinin muodostumisen iholla auringonvalon<br />

vaikutuksesta.<br />

Päiväntasaajalta pois päin mentäessä<br />

auringonsäteilyn määrä vähenee ja ihmisten<br />

ihonväri vaalenee. Jablonskin ja Chaplinin<br />

teorian mukaan tuhansien vuosien<br />

kuluessa jatkunut sopeutuminen oloihin,<br />

joissa auringon UV-säteilyä on vähemmän,<br />

on tuottanut vaaleamman ihonvärin. Nykyaikana<br />

maapallon mittasuhteet ovat parantuneiden<br />

liikenneyhteyksien myötä<br />

ikään kuin kutistuneet ja ihmiset muuttavat<br />

helposti auringonsäteilyltään erilaisten<br />

alueiden välillä.<br />

Vaaleaihoista päiväntasaajalla vaanii<br />

ihosyöpä ja tummaihoista pohjoisen pimeydessä<br />

D-vitamiinin puutos. Toki molemmat<br />

sopeutuvat uusiin olosuhteisiin,<br />

mutta se vie aikaa monen monituisia sukupolvia.<br />

Valo vaikuttaa edelleenkin ihmisen<br />

evoluutioon.<br />

AKTUUMI<br />

5

NÄKÖKULMA<br />

ATSHII!<br />

E S A H O H T O L A<br />

Olet viettänyt työntäyteisen parituntisen hämärässä luentosalissa<br />

ja palaat sen jälkeen häikäisevään kevätaurinkoon.<br />

Seurauksena on raikuva aivastus, parikin. “Kärsit”<br />

tämän kirjoittajan lailla ACHOO-syndroomasta (Autosomal<br />

Dominant Compelling Helio-ophthalmic Outburst<br />

Syndrome), joka tunnetaan myös nimellä photic<br />

sneezing.<br />

Hyvällä tahdollakaan ei voi väittää, että ilmiö olisi<br />

luonnontieteellisen tutkimuksen valtavirrassa, mutta<br />

tutkimuksia aiheesta putkahtelee silloin tällöin. Vanhin<br />

maininta löytyy filosofi Francis Baconilta: “Looking against<br />

the Sunne, doth induce Sneezing, …whereof the Cause is,<br />

for that the Humour, which was descending to the Nosthrils,<br />

is diverted to the Eyes.” Tahatonta komiikkaa nykykielen<br />

valossa on siinä, että Bacon käytti juuri humour-sanaa kuvaamaan<br />

niitä aivojen luultuja eritteitä, jotka valuvat nenää<br />

kohti ja aiheuttivat silmiin joutuessaan aivastuksen.<br />

Kirjallisuuden mukaan jopa 30 % ihmisistä reagoi aivastamalla<br />

tullessaan hämärästä kirkkaaseen auringonpaisteeseen.<br />

Aiheesta löytyy www-sivuja ja useampikin,<br />

enimmäkseen neurologian alan sarjoissa julkaistu artikkeli<br />

MedLine-haulla. Peroutkan venäläissyntyinen lääkäriperhe<br />

kuvasi ilmiön ja sen periytyvyyden ensimmäistä<br />

kertaa tieteellisesti 1984. Tutkimus-materiaalina oli perheen<br />

kolme sukupolvea. Olen itse “tutkinut” asiaa empiirisesti<br />

havainnoimalla satunnaisesti lähiympäristöä ja<br />

myös biologille hieman vieraammalla metodilla, haastattelujen<br />

avulla. Esitän alustavana tuloksena, että ilmiö on<br />

Suomessa hieman harvinaisempi kuin amerikkalaisissa<br />

tutkimuksissa on havaittu, joskin aika moni tuntee tai<br />

tietää jonkun, joka “potee” tätä syndroomaa. Ehdotan ilmiön<br />

suomenkieliseksi nimeksi ATSHII-syndrooma (Aivastus<br />

Tahattoman Silmien Häikäisyn Indusoimana Ilmiönä).<br />

Mitä hyötyä ihmiselle on ATSHII-syndroomasta? Filosofit<br />

ja nyttemmin myös biologit ovat käyttäneet Voltairen<br />

Candiden ajattelutapaa varoittavana esimerkkinä<br />

näkemyksestä, jonka mukaan elämme “parhaassa mahdollisessa<br />

maailmassa”, periaate, jonka Candide-paran<br />

oppi-isä, herra Pangloss Voltairen näytelmässä iskosti tytön<br />

päähän. Biologin mielessä tämä panglossinen paradigma<br />

voisi muotoutua hypoteesiksi: eläimet, ihminen<br />

mukaan luettuna, ovat sopeutuneet ympäristöönsä, joten<br />

kaikille ilmiöille tulee olla adaptiivinen (sopeutumiseen<br />

liittyvä) selitys. Niinpä valoaivastuksella on jokin<br />

tärkeä tehtävä. Nykybiologia on kuitenkin osoittanut,<br />

että tällainen lähtökohta voi johtaa tutkimuksen harhapoluille.<br />

Joka tapauksessa on selvää, että luennolta aurinkoon<br />

purkautuvien ja aivastelevien ihmisten välille syntyy välittömästi<br />

tietty yhteenkuuluvuuden tunne. Parhaimmillaan<br />

reipas aivastus tuottaa seestyneen mielentilan, josta<br />

voisi käyttää ilmaisua mini-katharsis. Olisiko ilmiö sittenkin<br />

hyödyllinen kevätmasennuksen vaivaamalle ihmispololle?<br />

Siinäpä olisi taas tutkimista jollekin dosentille –<br />

sanoisi Veikko Huovinen.<br />

6<br />

AKTUUMI

Reseptoreita ja<br />

outoa käytöstä<br />

Valo, vesi ja vinha tuuri ovat luoneet<br />

monimuotoista elämää. Ilman valoa,<br />

vettä ja viherhiukkasia ei olisi yhteyttämistä<br />

eikä elämänmuotojen rikkautta.<br />

Sopeutuminen valon määrän<br />

ja tehon vaihteluun näkyy monella<br />

tapaa luonnossa.<br />

Jo<br />

300-luvulla eKr. Aleksanteri Suuren<br />

kirjuri, Androstenes, teki havaintoja kasvien<br />

terälehtien avautumisesta ja sulkeutumisesta<br />

vuorokaudenajan mukaan. Nyt<br />

lähes kaksi ja puolituhatta vuotta myöhemmin<br />

valon vaikutuksia kasveihin ja<br />

eläimiin selvitetään solu- ja molekyylitasolla.<br />

Alan kuuma kysymys kuuluu: millaisia<br />

reseptoreja ja signaalinvälitysketjun aineita<br />

tarvitaan, jotta valosignaalin vasteena<br />

päädytään vuorokauden- tai vuodenaikaisbiorytmiikkaan<br />

tai esimerkiksi kasvien<br />

suuntautumiseen valoa kohti?<br />

Poron sisäinen kello<br />

toimii kuin nakutettu<br />

Valon vaikutukset eläimiin näkyvät hormonitoiminnan<br />

kautta eläimen koko<br />

käyttäytymisessä. Eläimillä vereen erittyvä<br />

pimeähormoni, melatoniini, erittyy nimensä<br />

mukaisesti pimeän aikaan ja saa aikaan<br />

uneliaisuutta. Päivänvalossa melatoniinin<br />

määrä veressä on niin alhainen, että<br />

nykyisillä laitteilla sitä ei saada mitattua.<br />

TUULA PUDAS<br />

<strong>Oulu</strong>n yliopistossa on tehty paljon porotutkimuksia, melatoniini<br />

ja poron sisäinen kello ovat vain yksi aihe monista.<br />

Sama hormoni vaikuttaa myös lisääntymiseen,<br />

lämmönsäätelyyn ja jopa ikääntymiseen.<br />

Hormonia tuottaa aivoissa sijaitseva<br />

käpyrauhanen, jonka koko vaihtelee siten,<br />

että pohjoisten alueiden lajeilla se on suurempi<br />

kuin eteläisemmillä lajeilla johtuen<br />

pohjoisten leveyspiirien suuremmista valonvaihteluista.<br />

Informaatio valon määrän vaihtelusta<br />

kulkee eläimen silmän verkkokalvolta<br />

hermoratoja pitkin aivojen hypotalamukseen,<br />

jonka suprakiasmaattisissa tumakkeissa<br />

(SCN) ajatellaan biologisen kellon<br />

(master clock) sijaitsevan.<br />

Vuorokausirytmitykseen vaikuttavat<br />

myös eläinsolujen niin sanotut kellogeenit,<br />

joita tunnetaan toistaiseksi neljä: clock,<br />

per1, per2 ja per3. Eläinten vuorokausirytmin<br />

voidaan siis sanoa olevan jossain määrin<br />

geneettisesti määräytyvää. Lajien välillä<br />

on suuria eroja rytmin herkkyydessä<br />

valon vaihtelulle. Pohjoiset lajit ovat erityisen<br />

herkkiä.<br />

”Poron vuorokausirytmi on kellontarkka.<br />

Se näkyy muun muassa siinä, että<br />

jos poroa pidetään pimeässä tunnin verran,<br />

sen veren melatoniinipitoisuus nousee<br />

selvästi, ja jos poro altistuu 30–50 luxin<br />

valomäärälle edes muutaman minuutin<br />

ajan, melatoniinipitoisuus veressä romahtaa”,<br />

sanoo dosentti Seppo Saarela<br />

biologian laitoksesta.<br />

Hämärässä liikkuville ja yöaktiivisille<br />

eläimille riittää usein hyvinkin pieni valaistusero<br />

antamaan vuorokausirytmin. Maamyyrälle<br />

riittää muutama lux (valon voimakkuus<br />

pinta-alayksikköä kohti). Yöaktiivisia<br />

lajeja löytyy nisäkkäiden ja lintujen<br />

lisäksi myös hyönteisistä.<br />

Potnapekan talvehtiminen<br />

päättyy<br />

kevätpäiväntasaukseen<br />

Valo jakaa hyönteiset päivä- ja yöaktiivisiin,<br />

esimerkiksi päivä- ja yöperhosiin.<br />

Jako koskee myös toukkia, jotka joillakin<br />

perhoslajeilla syövät päiväsaikaan, toisilla<br />

öisin. Perhosen lentoaika voi olla hyvin<br />

lyhyt ja rajoittua vain auringonnousun tai -<br />

laskun hetkiin. Keskikesän valoisina öinä<br />

AKTUUMI<br />

7

Valo laulattaa urbaania pullukkaa<br />

<strong>Oulu</strong>n keskustassa kulkeneet ovat<br />

saattaneet talvella huomata kaupungin<br />

äänimaisemassa jotain erikoista:<br />

tiaiset laulavat kovaa ja korkealta<br />

talven pimeydestä huolimatta.<br />

Asiaa ei ole tieteellisesti tutkittu,<br />

mutta runsaat havainnot<br />

usean vuoden ajalta viittaisivat siihen,<br />

että katuvalojen loiste sekoittaa<br />

kaupunkitiaisten rytmit ja saa<br />

koiraat laulamaan kuin kevätaamuina.<br />

Luonnossa mikään asia ei<br />

ole yksioikoinen ja urbaanitiaisten<br />

lauleluun löytyy useampia vaikuttavia<br />

tekijöitä.<br />

”Laulaminen on linnuille energiaa<br />

vievää puuhaa, se verottaa<br />

runsaasti yksilön resursseja. Mutta<br />

jos esimerkiksi tiaiskoiras löytää<br />

kaupungista lämpimän yöpymispaikan<br />

ja lintulaudoilta tarpeeksi<br />

ravintoa, sillä voi pakkasyön jälkeen<br />

olla runsaammin energiaa<br />

laulamiseen kuin muilla lajitovereillaan”,<br />

selittää kaupunkilintujen<br />

talvista lauluintoa professori Seppo<br />

Rytkönen biologian laitokselsta.<br />

Riskissä kunnossa olevalla yksilöllä<br />

on siis resursseja laulaa. Syy<br />

laulamiseen on puolestaan lisääntymisessä.<br />

Koiras laulaa pesimisvireessä<br />

ilmoittaakseen muille koiraille<br />

reviirinsä rajat ja houkutellakseen<br />

naaraita pariutumaan.<br />

Mutta mikä saa linnut pesimisvireeseen?<br />

Pitkän tapahtumaketjun<br />

saa tavallisesti aikaan auringonvalo,<br />

jonka määrä kevään mittaan kasvaa,<br />

mutta urbaanissa ympäristössä<br />

siihen saattaa riittää keinovalokin.<br />

(TK)<br />

pohjoisimmassa Suomessa jako yö- ja päivälentäjiin<br />

ei ole yhtä selkeä, sillä lajien on<br />

otettava kaikki hyöty irti lyhyestä keskikesästä.<br />

Monet päiväperhoset ovat värikkäitä,<br />

sillä niiden siipien yläpintaa koristavat varoitus-<br />

ja houkutusvärit. Yöperhosille väreillä<br />

ei ole väliä, sen sijaan tuoksu ja UVvalo<br />

merkitsevät pimeässä lentäville<br />

enemmän. Niitä käyttävät hyväkseen<br />

myös perhostutkijat ja -harrastajat asettamalla<br />

maastoon pyydyksiä.<br />

Valon kokonaismäärä vaikuttaa hyönteisten<br />

kehitykseen. <strong>Oulu</strong>laisten potnapekaksi<br />

kutsuma ja koskikorentoihin<br />

kuuluva hankikorri talvehtii jään alla<br />

toukkana syöden ja kasvaen kunnes koittaa<br />

maaliskuun loppu ja kevätpäiväntasaus.<br />

Silloin kevätaurinko toimii hankikorreille<br />

signaalina hankkiutua pois jään alta<br />

ja hangelle. Jos ilmassa on pakkasta, hankikorrit<br />

jäävät vielä railoihin. Sään lämmetessä<br />

ne luovat nahkansa ja hakeutuvat<br />

puunrungoille odottamaan lentoaikaa.<br />

Elleivät ole sitä ennen joutuneet kalamiesten<br />

kynsiin kalansyötiksi.<br />

Valoisan ajan pituuden säätelyä käytetään<br />

hyväksi perhostenkasvatuksessa.<br />

Joillakin lajeilla on tiukka valorytmi, mutta<br />

jopa kaksivuotinen kehitys saadaan nopeutettua<br />

valohoidolla.<br />

”Moni päiväperhoslaji talvehtii keskenkasvuisena<br />

toukkana eli pikkutoukkana,<br />

ja niiden kasvatus on siksi hidasta. Jos<br />

toukille annetaan jatkuvasti voimakasta<br />

valoa, ne saadaan huijattua jatkamaan kehitystään<br />

ilman talvilepoa”, dosentti Juhani<br />

Itämies eläinmuseosta antaa vihjeeksi.<br />

Fotomorfogeneesi ja<br />

kotimaiset tomaatit<br />

Valosta saatavan energian avulla kasvit yhteyttävät<br />

eli tuottavat viherhiukkasissaan<br />

ravinnokseen hiiliyhdisteitä. Samalla syntyy<br />

happea. Valon seurannaisvaikutuksiin<br />

kuuluu lämmöntuotto, jolla on monenlaisia<br />

vaikutuksia muun muassa entsyymien<br />

toimintaan. Mutta valo voi olla myös<br />

haitaksi, sillä liika valo voi aiheuttaa kasville<br />

proteiini- ja DNA-tason vaurioita siinä<br />

missä eläimellekin.<br />

Valon vaikutuksista kasvin kehitykseen<br />

ja morfologiaan käytetään termiä fotomorfogeneesi.<br />

Valon eri aallonpituuksia<br />

aistitaan erilaisten fotoreseptorien avulla.<br />

Valoreseptoreista tunnetaan jo useita punaisen<br />

ja pitkän punaisen valon fytokromi-reseptoreja.<br />

Sinisen valon ja UV-A -<br />

valon reseptoreita ovat kryptokromit<br />

cry1 ja cry2 ja vastikään löydetyt fototropiinit<br />

phot1 ja phot2. Solulimassa sijaitsevat<br />

sinisen valon fotoreseptorit vaikuttavat<br />

kasvien suuntautumiseen valoa kohti.<br />

Lisäksi ne ohjaavat kloroplastien kiertoa<br />

solulimassa ja välittävät ilmaraoille käskyt<br />

sulkeutua ja avautua. UV-B valon reseptoreita<br />

tai signaalinvälitysketjun komponentteja<br />

ei toistaiseksi tunneta.<br />

Sekä fytokromien aktiiviset muodot<br />

että kryptokromit sijaitsevat solun tumassa,<br />

jossa ne vaikuttavat monien geenien<br />

toimintaan. Esimerkiksi fytokromireseptori<br />

A:n kautta valo vaikuttaa eri geenien<br />

toiminnan säätelyn kautta muun muassa<br />

8<br />

AKTUUMI

solun laajuuskasvuun, fenyylipropanoidien<br />

tuottamiseen, yhteyttämiseen, vuorokausirytmiin,<br />

soluhengitykseen ja kukintaan.<br />

Yleistäen voidaan sanoa, että fytokromien<br />

ja kryptokromien vaikutus kasvin kehitykseen<br />

ja morfologiaan on huomattava.<br />

Kasvin signaalivälitysreitistöä tutkittaessa<br />

käytetään hyväksi geenitekniikkaa ja<br />

mutanttikasveja, joiden genomia tutkitaan<br />

ja verrataan normaalin kasvin genomiin.<br />

Lituruoho on yleisin tutkimuskasvi, sillä<br />

koko sen genomi on kartoitettu.<br />

”Valo vaikuttaa melkein joka asiaan<br />

kasvin kehityksessä. Mutta vielä on paljon<br />

sellaista, mistä ei tiedetä kuinka asiat molekyylitasolla<br />

menevät”, kertoo professori<br />

Hely Häggman biologian laitoksesta.<br />

Kotimaisia vihanneksia ja marjoja mainostetaan<br />

pohjoisen yöttömän yön valoisuudessa<br />

makeiksi kypsyneiksi ja etelän<br />

hedelmiä ylivertaisesti vitamiini- ja hivenainepitoisemmiksi.<br />

Onko mainostajien<br />

väitteissä perää, maistuuko kotimainen tomaatti<br />

paremmalta kuin muualta tuotu?<br />

”Maistuu toki!” Häggman myöntää hymyillen,<br />

mutta paljastaa heti perään, ettei<br />

yötön yö taio kotimaan kasviksista kuitenkaan<br />

sen erikoisempia kuin muuallakaan.<br />

(TK)<br />

Valon leikkiä<br />

kankaalla ja<br />

katonrajassa<br />

Valo on lähes pääroolissa monella taiteenalalla,<br />

sillä valaistus voi tehdä taideteokselle<br />

oikeutta tai viedä siitä kaiken mielenkiinnon.<br />

Valo voi luoda tunnelmaa ja tuoda<br />

esille sen mitä taiteilija teoksellaan haluaa<br />

sanoa.<br />

Pimeys on valonpuutetta<br />

”Menipä minne vaan ihmisten keskelle,<br />

niin kukaan ei puhu valonpelosta. Pimeys<br />

on pelottavampi, ja uskonnon myötä ajan<br />

saatossa valoon on liitetty hyvä ja pimeyteen<br />

pahuus ja sen voimat. Pimeys on valonpuutetta”,<br />

taidehistorioitsija Jorma Mikola<br />

kuvaa yleistä suhtautumista valoon.<br />

Taiteilijat Pohjoismaita myöten ovat<br />

suunnanneet kulkunsa Välimeren maisemiin<br />

valon vuoksi. Varsinkin 1800–1900-<br />

lukujen vaihteessa oli yleistä matkata Etelä-Eurooppaan.<br />

Ilmiöön vaikutti ulkoilmamaalauksen<br />

saavuttama suosio 1800-<br />

luvun lopulla. Sitä ennen taiteilijat tekivät<br />

luonnoksia ulkona, mutta varsinaisen<br />

maalaustyön sisätiloissa.<br />

Myös Tanskaan, Jyllannin niemimaan<br />

pohjoiskärjen Skageniin syntyi taiteilijayhteisö,<br />

jonka innoittajana oli niemennokan ylenmääräinen<br />

valo ja Pohjolan valoisat yöt.<br />

J ORMA MIKOLA<br />

Valo tekee rakennuksista taidetta tuomalla esiin betonissa ja muissa<br />

kolkoissa rakennusmateriaaleissa piilevän rytmin ja tilantunnun.<br />

Rooman Pietarinkirkon edustan pylväikkö on vuosisatojen kuluessa<br />

nähnyt lukemattomat auringonnousut ja laskut. Nykyään sen<br />

varjoissa tungeksivat turistilaumat.<br />

Valonkäytön ja ulkomaalauksen huipentuma<br />

oli 1800-luvun lopun impressionismi,<br />

jossa pyrittiin kuvaamaan valoa<br />

sekoittamattomilla väreillä pieniin, keskeneräisenoloisiin<br />

ja luonnoksenomaisiin<br />

maalauksiin. Impressionismi toi muotiin<br />

maisemakuvauksen ja katkaisi antiikin<br />

myyttien maalaamisen pitkän perinteen.<br />

Voi hyvällä syyllä sanoa, että valo löydettiin<br />

taiteessa 1800-luvun lopulla.<br />

Suomalaiset ovat maalanneet ahkerasti<br />

Pohjolan valkeita öitä ja kesäyöteemaa<br />

sekä varhaisena aamuna että myöhäisenä<br />

iltana. Aamuvarhain valo on pehmeää, päivää<br />

kohti se jyrkkenee.<br />

”Suomalaiset nukkuvat onnensa ohi,<br />

jos kuluttavat kaikki kesäyönsä nukkumiseen.<br />

<strong>Oulu</strong>ssa aurinko ei kesäyönä paista,<br />

mutta valoa on tasaisesti, vaikkei näe mistä<br />

se tulee”, Etelä-Suomesta runsas kymmenen<br />

vuotta sitten <strong>Oulu</strong>un muuttanut Mikola<br />

ihastelee.<br />

AKTUUMI<br />

9

Nakkilan kirkon alttarille lankeavalla<br />

valolla on sekä käytännön että symbolista<br />

merkitystä. Auringonvalo luo<br />

tunnelmaa kirkollisiin toimituksiin ja<br />

symboloi kristinuskon tuomaa valoa<br />

kirkkokansalle.<br />

JORMA MIKOLA<br />

Rembrandt lienee kuuluisin taiteilija,<br />

joka on töissään käyttänyt valoa siten, että<br />

valonlähde on piilossa katsojalta.<br />

Valo luo tiilestä ja betonista<br />

rakennustaidetta<br />

Arkkitehtuurissa valolla on suuri merkitys.<br />

Valon avulla ei ainoastaan nähdä, vaan<br />

se tuo esille arkkitehtuurissa tärkeän tilan<br />

ja rytmin, joka rakennukseen kätkeytyy.<br />

Valon voidaan sanoa tuovan esille ja auttavan<br />

hahmottamaan rakennustaidetta. Esimerkiksi<br />

pylvään pyöreys tai rakennuksen<br />

mahdollinen reliefifriisi saadaan sopivalla<br />

sivuvalolla parhaiten esiin. Myös<br />

veistotaiteessa valo on se tekijä, jolla kolmiulotteinen<br />

hahmo saa muotonsa ja plastisuutensa.<br />

Ilmansuunnat on otettu huomioon<br />

suunnittelussa jo klassisen antiikin ajoista<br />

saakka. Uskonnonkaan vaikutuksilta ei<br />

ole vältytty eikä ole suinkaan sattumaa,<br />

että keskiajan kirkot rakennettiin Suomessakin<br />

itä-länsisuuntaan, ja että alttari<br />

oli idässä. Käytäntö on jatkunut keskiajan<br />

jälkeenkin.<br />

Esimerkiksi <strong>Oulu</strong>n tuomiokirkkoon<br />

astellaan sisään lännestä ja alttarin suunnasta<br />

nousee aurinko ja päivä valkenee.<br />

Päivänpaiste symboloi kristinuskon kirkkokansalle<br />

tuomaa valkeutta. Suuresta<br />

symbolisesta arvostaan huolimatta itälänsisuunta<br />

ei ole enää ehdoton edellytys<br />

nykykirkkojen rakentamisessa.<br />

Nykytaiteen materiaalina voi olla melkein<br />

mitä vaan. Valonkaan rooli ei ole enää<br />

entisensä, sillä valosta on tullut ilmaisuväline.<br />

Se voi olla osa jotain teosta tai kokonainen<br />

taideteos.<br />

Valonpuute muuttaa<br />

taidemuseon varastoksi<br />

Teokselle olennainen saadaan esille valolla<br />

eli oikealla sijoittamisella. ”Siitä huolimatta<br />

kuvataiteiden ollessa kyseessä ei<br />

useinkaan osata ottaa huomioon sitä, mikä<br />

musiikissa on itsestään selvää. Kaupunginorkesteria<br />

ei laiteta soittamaan minne sattuu,<br />

koska musiikki kärsii. Sen sijaan taidetta<br />

voidaan laittaa esille minne vaan. Kun<br />

taulu on seinällä, se on sillä hyvä”, Mikola<br />

kritisoi.<br />

”<strong>Oulu</strong>ssa on kyllä hyvä tilanne. Mutta<br />

maailmalla on monessa paikassa asiat niin,<br />

että jos kyseessä olisi konsertti, niin siellä<br />

ei kuulisi mitään”, Mikola jatkaa ja kiittää<br />

<strong>Oulu</strong>n taidemuseota.<br />

Akustiikka on sana, joka tuo jokaiselle<br />

jonkin mielikuvan ja ajatuksen siitä, millainen<br />

on kuulemisen kannalta hyvä ympäristö.<br />

Mikä sana ilmaisisi asian yhtä selvästi<br />

näkemisen kannalta?<br />

Valon etymologiaa<br />

”Oi ihana valo, on nimesi kaunis sana” laulavat<br />

Samuli Edelmann ja Sani muutaman<br />

vuoden takaisessa hitissään ja todistavat<br />

samalla, että valo-sana taipuu myös nuotteihin.<br />

Mistä kaunis sana on peräisin? Tieto voi<br />

lisätä tuskaa. Tai kuten Veijo Meri hakuteoksensa<br />

Sanojen synty alussa kertoo<br />

kiinnostuksesta sanojen alkuperää ja merkitystä<br />

kohtaan: ”Tämä voi olla perverssi<br />

halu, joka ei ketään hyödytä ja ilahduta,<br />

mutta jos ei sitä tieto ala tyydyttää, niin sen<br />

tekee kumminkin mielikuvitus.”<br />

Veijo Meri arvelee suomen kielen hakuteoksessaan<br />

valo-sanan juontavan sanasta<br />

luuvalo. Valo on monen muun suomen<br />

kielen sanan tapaan germaanista alkuperää<br />

eli lainasana. Muinaisgermaanit,<br />

joiden kieli syntyi noin 500 vuotta eKr.,<br />

käyttivät sanaa kvalM, mikä on ollut pohjana<br />

myös nykysaksan (Qual) ja -ruotsin<br />

(kval) tuskaa merkitseville sanoille.<br />

Toinen Meren esittämä selitys valolle<br />

liittyy suomalaisugrilaiseen verbiin ”valaa”,<br />

millä on kenties tarkoitettu tuskantunteen<br />

virtaamista ruumiissa. (TK)<br />

10<br />

AKTUUMI

REHTORI<br />

Kolmas tehtävä tulee<br />

L A U R I L A J U N E N<br />

Yliopistojen tehtäväalue on laajenemassa. Tieteellisen<br />

tutkimustyön ja siihen perustuvan korkeimman opetuksen<br />

lisäksi ns. muu yhteiskunnallinen palvelutehtävä<br />

on tulossa yliopistojen viralliseksi tehtäväksi seuraavan<br />

kolmivuotisen toimintakauden aikana.<br />

Tätä ”kolmatta tehtävää” esitti kansliapäällikkö Markku<br />

Linnan työryhmä. Esitys sai runsaasti kannatusta<br />

osakseen, mutta myös kriittisiä lausuntoja. Tulosohjaustyöryhmä<br />

II esitti jo viime syksynä kolmannen tehtävän<br />

virallistamista ja sen sisällyttämistä yliopistojen valtionrahoituksen<br />

piiriin.<br />

Nyt opetusministeriö on valmistellut tulosohjaustyöryhmän<br />

esityksen mukaisesti tulossopimuksia toimintakaudelle<br />

2004–2006 ja esittää myös muun yhteiskunnallisen<br />

tehtävän rahoitusta vuoden 2004 valtion<br />

budjettiin.<br />

Yhteiskunnallisella palvelutehtävällä ymmärretään<br />

niitä aktiivisia toimia, joilla yliopisto lisää tutkimus- ja<br />

koulutustoiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuuttaan.<br />

Tehtävä voidaan karkeasti jakaa alueelliseen toimintaan ja<br />

innovaatiotoimintaan. Yliopistojen odotetaan välittävän<br />

tutkimustyötään ja opetustoimintaansa toiminta-alueelleen<br />

ja edesauttavan tutkimus- ja opetustoiminnassa<br />

syntyneiden tutkimustulosten ja innovaatioiden saattamista<br />

tehokkaasti yhteiskunnan käyttöön.<br />

<strong>Oulu</strong>n yliopistolle tehtävä ei ole uusi, vaan olemme<br />

on jo vuosia järjestäneet laajalla toiminta-alueellamme<br />

ammatillista täydennyskoulutusta, avointa yliopistoopetusta,<br />

muuntokoulutusta ja alueellisia maisteriohjelmia<br />

sekä osallistuneet Pohjois-Suomen osaamiskeskusohjelmien,<br />

aluekeskusohjelmien, elinkeinostrategioiden<br />

ja EU-rakennerahasto-ohjelmien suunnitteluun ja<br />

toteutukseen. Innovaatiotoiminnan kehittämisessä <strong>Oulu</strong>n<br />

yliopisto on maamme pioneeriyliopistoja.<br />

Olemme varautuneet huolellisesti seuraavaan kolmivuotiskauteen.<br />

<strong>Oulu</strong>n yliopisto on laatinut yhdessä Lapin<br />

yliopiston ja viiden ammattikorkeakoulun kanssa yhteisen<br />

Pohjois-Suomen korkeakoulustrategian sekä siihen liittyvät<br />

alueelliset korkeakoulustategiat yhteistyössä kunkin<br />

alueen kunnan kanssa.<br />

Kattava toimintaverkosto on jo olemassa, ja sen hallintoa<br />

uudistetaan vastaamaan mahdollisimman hyvin tavoitteiden<br />

toteuttamista. Kukin toimipiste on omaleimainen,<br />

sillä yhdellä mallilla hallintoa ei kaikissa paikoissa<br />

voida ratkaista. Laajinta alueellinen toiminta tulee olemaan<br />

Kajaanissa: yliopiston Kajaanin kampuksesta on<br />

tulossa ns. yliopistokeskus.<br />

Kun yliopisto kehittää yhteiskunnallista palvelutehtäväänsä,<br />

on toiminnan laadusta ehdottomasti pidettävä<br />

kiinni. Esimerkiksi alueellisesti monimuoto-opetuksena<br />

toteutettujen maisteriohjelmien tulee olla tasoltaan ja<br />

sisällöltään yhtä vaativia kuin emoyliopistossa vastaavasti<br />

annettu opetus.<br />

Vapaasti valittavien opintojaksojen osalta voidaan alueen<br />

erityistarpeet ottaa huomioon, mutta alueelliset<br />

maisteriohjelmat eivät saa olla maisteriohjelmaksi nimettyä<br />

ammatillista täydennyskoulutusta. Sellaiseen toimintaan,<br />

joka ei ole tasoltaan yliopistollista tai joka ei tue yliopiston<br />

tutkimus- ja opetustehtävää, ei <strong>Oulu</strong>n yliopistossa<br />

ryhdytä.<br />

AKTUUMI<br />

11

K O U L U T U K S E N L A A T U Y K S I K Ö T 1 2 3<br />

Kun biologiasta tuli<br />

muotia<br />

”G enetiikan suosio johtuu osaksi alan tavattoman<br />

suurista edistysaskelista. Viime<br />

Perinnöllisyystiede, genetiikka, vuosina on tarkkaan kartoitettu ihmisen,<br />

banaanikärpäsen, riisin, lituruohon ja monien<br />

bakteerien kaikki perintötekijät ja<br />

vetää biologian opiskelijoita<br />

selvitetty niiden emäsjärjestys. Monia aikaisempia<br />

kysymyksiä voidaan tutkia ihan<br />

puoleensa kuin banaanikärpänen<br />

mikroskooppia. Yhä use-<br />

perinnöllisyystieteen professori Outi Sa-<br />

eri tavoin tämän tiedon valossa”, valaisee<br />

volainen.<br />

ampi <strong>Oulu</strong>n yliopiston biologian<br />

laitoksen opiskelija<br />

käsitelty runsaasti muun muassa kloonat-<br />

Genetiikan suosiota on todennäköisesti<br />

lisännyt myös se, että mediassa on<br />

tuja vauvoja ja lampaita ja niiden myötä<br />

haikailee pääaineekseen kloonauksen etiikkaa. <strong>Oulu</strong>n biologian<br />

laitoksella ihmisgenetiikkaa opetetaan,<br />

genetiikkaa laitoksen viidestä mutta ei tutkita. Laitoksella tutkitaan evoluutiogenetiikkaa,<br />

esimerkiksi hyönteisyhteiskuntien<br />

kehitystä, hyönteisten käyt-<br />

pääainevaihtoehdosta.<br />

täytymistä, luonnonsuojelugenetiikkaa ja<br />

kasvien geneettistä sopeutumista pohjoisiin<br />

oloihin.<br />

”Osa opiskelijoista tekee kuitenkin ihmisgenetiikasta<br />

opinnäytteen lääketieteellisessä<br />

tiedekunnassa, joko <strong>Oulu</strong>ssa tai<br />

muualla. Ihmistä tutkitaan luontevasti sairaalaympäristössä,<br />

koska tutkimukseen<br />

tarvitaan näytteitä”, Savolainen kertoo.<br />

Kärpänen ja mänty<br />

samasta puusta<br />

Outi Savolainen esittää genetiikan suosion<br />

syyksi myös sen, että siinä on hyvin kehittynyt<br />

teoreettinen tausta. Eri lajien populaatioissa<br />

- ihmisestä banaanikärpäseen -<br />

vaikuttavat samankaltaiset geneettiset lait.<br />

”Jopa männyssä ja banaanikärpäsessä<br />

voi nähdä samankaltaisia evolutiivisia ilmiöitä.<br />

Voi esimerkiksi verrata, kuinka pitkään<br />

männyt jatkavat syksyllä kasvua ja<br />

kuinka pitkän päivän kärpänen puolestaan<br />

vaatii lisääntyäkseen. Helsinkiläiskärpänen<br />

lisääntyy syksyllä kauemmin kuin<br />

oululainen, helsinkiläismänty kasvaa syksyllä<br />

kauemmin kuin oululainen”, Savolainen<br />

kuvaa.<br />

Enää ei biologiassa – ei edes perinteisessä<br />

<strong>Oulu</strong>n laitoksessa - tutkita vain lajia.<br />

Ilmiöt ja asiat ovat tärkeämpiä.<br />

”Ekologit ja geneetikot ovat esimerkiksi<br />

tutkineet eri mantereella olevan kiljuhanhen<br />

levinneisyyttä ja sopeutumista<br />

pohjoisiin oloihin. Samoin nykyisin tutkitaan<br />

ihmisen ja eläinten vanhenemista:<br />

miksi solut vanhenevat ja kuolevat”, valaisee<br />

biologian laitoksen johtaja Seppo Saarela.<br />

Biologiassa tutkimusryhmätkään eivät<br />

enää koostu pelkästään esimerkiksi eläintieteilijöistä.<br />

”Eläimiä tutkivissa tutkijaryhmissä<br />

saattaa olla sekä eläinfysiologeja, geneetikkoja<br />

että vaikkapa psykologeja ja<br />

lääketieteen tuntijoita”, Saarela mainitsee.<br />

<strong>Oulu</strong>n biologian laitoksen tämänhetkisiä<br />

tärkeitä tutkimusalueita ovat popu-<br />

12<br />

AKTUUMI

Outi Savolainen kerää idänpitkäpalkoa pohjoisessa Alaskassa<br />

elokuussa 2002. Savolaisen johtama kasvien sopeutumisgenetiikan<br />

tutkimusryhmä tutkii, ovatko Pohjois-Amerikan populaatiot<br />

sopeutuneet pohjoisiin oloihin samanlaisin geneettisin<br />

mekanismein kuin eurooppalaiset populaatiot.<br />

M ATT OLSON<br />

J OHANNA L EPPÄLÄ<br />

laatio- ja evoluutiobiologian lisäksi pohjoiset<br />

ekosysteemit ja ympäristötutkimus,<br />

fysiologia, bioinformatiikka ja molekyylibiologia.<br />

<strong>Oulu</strong>laiset osaavat lajit<br />

Biologian jatko-opiskelija Paula Rinne<br />

(edessä) ja teknikko Soile Finne valmistelevat<br />

kasvinäytteitä analyysiä varten.<br />

<strong>Oulu</strong>n biologian laitoksessa tutkitaan<br />

pääasiassa kasvi- ja eläingenetiikkaa, ei<br />

ihmisgenetiikkaa.<br />

Biologiaa voi opiskella <strong>Oulu</strong>n lisäksi Helsingissä,<br />

Turussa, Joensuussa, Kuopiossa ja<br />

Jyväskylässä. Perinteisintä biologian opetus<br />

on <strong>Oulu</strong>ssa ja Turussa. Esimerkiksi Joensuussa<br />

on pääasiassa soveltavaa, kemiaan<br />

suuntautuvaa biologiaa. Soveltavassa<br />

biologian opiskelussa ei tehdä niinkään<br />

perustutkimusta, vaan tähdätään ammattitutkintoon.<br />

”<strong>Oulu</strong>ssa korostetaan perusvalmiuksia.<br />

Meillä on perinteisesti parhaat luonnon-<br />

ja lajintuntijat, vaikka lajintuntemusta<br />

on meilläkin vähennetty. Lajintuntemus<br />

on hyvää koulutusta kouluopettajaksi valmistuvalle”,<br />

Seppo Saarela valottaa.<br />

Biologian opiskelijan kolme suuntautumisvaihtoehtoa<br />

<strong>Oulu</strong>ssa ovat biotieteellinen<br />

fysiologia ja perinnöllisyystiede,<br />

ekologia sekä aineenopettajan suuntautumisvaihtoehto.<br />

Pääaineeksi valitaan syventävien opintojen<br />

alkaessa joku seuraavista: fysiologinen<br />

eläintiede, fysiologinen kasvitiede,<br />

ekologinen eläintiede, ekologinen kasvitiede<br />

tai perinnöllisyystiede.<br />

Saarela huomauttaa, että kiinnostus<br />

perinnöllisyystieteeseen johtuu myös siitä,<br />

että koulujen oppikirjoissa perinnöllisyystiedettä<br />

käsitellään melko laajasti.<br />

Kontakti oppilaisiin<br />

<strong>Oulu</strong>n biologian laitoksessa on Seppo<br />

Saarelan mukaan erityisen hyvää se, että<br />

opettajilla on kontakti opiskelijoihin.<br />

Opettajat tuntevat kaikki opiskelijat. ”Kynnys<br />

tulla juttelemaan on meillä matala.<br />

Opiskelijat antavat hanakasti palautetta, ja<br />

sitä myös hyödynnetään. Se on kaikkien<br />

etu”, Saarela kertoo.<br />

Outi Savolaisen mukaan biologian laitoksella<br />

on hyvät lähtökohdat opetukselle,<br />

koska opiskelijat ovat niin voimakkaasti<br />

sitoutuneet opintoihin. Suurin osa biologian<br />

opiskelijoista valmistuu.<br />

Koulumaisten pääsykokeiden vuoksi<br />

ns. luontoharrastajat, esimerkiksi lintumiehet<br />

ja perhosharrastajat, eivät välttämättä<br />

pääse biologiaa opiskelemaan.<br />

”Kokeet vaativat faktatietoa. Pelkällä<br />

harrastuneisuudella ei pääse sisään. Hakijat<br />

ovat hyviä ja karsinta on kovaa. Monet<br />

ovat pyrkineet useaan kertaan; se kertoo,<br />

että motiivi päästä sisään on kova”, Seppo<br />

Saarela kertoo.<br />

Laitoksen 45 opiskelijasta vajaa kymmenkunta<br />

on yleensä poikia. Saarela arvelee<br />

myös laitoksen naisylivoiman johtuvan<br />

siitä, että pääsykokeet ovat koulumaisia.<br />

”Tytöt osaavat koulukirjansa paremmin.<br />

Nyt pääsykokeisiin on pyritty saamaan<br />

myös tehtäviä, jotka testaavat tiedon<br />

soveltamisen taitoa”, Saarela kuvaa. (MP)<br />

AKTUUMI<br />

13

Biologian laitoksessa on huomattu se<br />

tosiasia, että itsenäisten töiden teko on<br />

opiskelussa usein tenttiin pänttäämistä hedelmällisempää.<br />

Perinteisten tenttien<br />

vaihtoehtoina ovat muun muassa portfoliot,<br />

kotitentit, dialogitentit, raportit ja seminaarit.<br />

Lohjalta <strong>Oulu</strong>un tullut opiskelija<br />

Riikka Kaartinen, 23, ei pelkää itsenäisten<br />

raporttien ja seminaarien tekemistä. Aktiivinen<br />

kolmatta vuotta opiskeleva Kaartinen<br />

on sitä mieltä, että esimerkiksi seminaarien<br />

pito valmentaa loistavasti työelämään.<br />

”Työelämässä esiintymistaito on etu.<br />

Raportit ja esseet puolestaan koulivat kirjallisen<br />

tekstin tuottamiseen”, Kaartinen<br />

toteaa.<br />

Vaikka kirjalliset työt ovat usein työläitä,<br />

ne kehittävät Kaartisen mukaan todella<br />

paljon. ”Raporteissa pitää itse hankkia<br />

lähdeaineisto ja lukea artikkeleja. Siinä<br />

tajuaa, että samasta asiasta voi olla monta<br />

eri näkemystä”, hän valaisee.<br />

”Luennolla on niin helppo vaipua horrokseen”,<br />

hän naurahtaa.<br />

Kotitentti tarkoittaa esimerkiksi sitä,<br />

että on tehtävä kolmen päivän kuluessa<br />

essee annetusta aiheesta. Dialogitentissä<br />

ollaan ryhmässä, jossa kullekin opiskelijalle<br />

esitetään kysymyksiä. Jos johonkin<br />

kysymykseen ei osaa vastata, toinen voi<br />

auttaa.<br />

Ei niin suurta gradukammoa<br />

Biologian laitoksen opetustyöryhmän puheenjohtajan,<br />

perinnöllisyystieteen professori<br />

Outi Savolaisen mukaan muun<br />

muassa gradujen valmistumista tukee biologian<br />

laitoksella se, että niitä tehdään tutkimusryhmissä.<br />

”Biologian opiskelijoiden yhteisö on<br />

todella tiivis. Kun kaveri tekee gradua, toinen<br />

ajattelee että munkin pitää tehdä”, Savolainen<br />

kuvaa.<br />

Savolaisen mukaan kirjallisten töiden<br />

teko on todella opettavaista.<br />

M INNA PELTOLA<br />

Riikka Kaartinen tutkii muurahaisten sosiaalisuutta <strong>Oulu</strong>n yliopiston<br />

aulakahvilassa. Kesällä hän siirtyy maastoon Ahvenanmaalle.<br />

Omaa työtä tenttien sijasta<br />

Riikka omistautuu<br />

loispistiäisille<br />

”Sellaista yliopisto-opetuksen pitää<br />

olla, että saa eväitä itsenäiseen työskentelyyn”,<br />

Savolainen kiteyttää.<br />

Riikka Kaartisen mukaan ”gradukammo”<br />

esiintyy biologian opiskelijoiden keskuudessa<br />

lähinnä siten, että oma aihe<br />

puuttuu. ”Jos toisilla on aihe, mutta itsellä<br />

vielä ei, se voi tuntua kurjalta.”<br />

Kaartinen on jo löytänyt aiheensa,<br />

vaikka opiskelee vasta kolmatta vuotta.<br />

”Loispistiäiset ovat suuri intohimoni.<br />

Kesällä suuntaan Ahvenanmaalle keräämään<br />

gradulleni aineistoa; Helsingin yliopistolla<br />

on siellä tutkimusryhmä. <strong>Oulu</strong>n<br />

yliopistossa loispistiäisiä ei tutkita”, Kaartinen<br />

selittää.<br />

Aika loppuu<br />

Ongelmana opiskelussa Riikka Kaartisella<br />

on lähinnä ajan puute. Opintojen ja<br />

luontoharrastuksen lisäksi hän on mukana<br />

ainakin ainejärjestön ja ylioppilaskunnan<br />

toiminnassa, biologian laitoksen opetustyöryhmässä<br />

ja laitosneuvostossa.<br />

”Tietysti jokaisen opiskelijan pitää tuntea<br />

rajansa eikä haalia liikaa tekemistä.<br />

Muuten opiskelusta tulee sellaista, että<br />

ensin ollaan kahdeksasta neljään yliopistolla<br />

ja illat vielä on tehtävä esseitä ja raportteja”,<br />

Kaartinen kommentoi ja lähtee<br />

valmistautumaan viikon mittaiselle loispistiäiskurssille<br />

Lontooseen. (MP)<br />

14<br />

AKTUUMI

PELKONEN<br />

Kun ei rahat riitä, jukulauta!<br />

O L A V I P E L K O N E N<br />

Maaliskuussa tiedekunnalta tuli kirje laitoksen virkamäärärahoista:<br />

supistamisista ja säästöistä huolimatta tiedekunnan<br />

virkabudjetti on noin 10 prosenttia alijäämäinen<br />

ja melkein kaikki laitokset joutuvat säästämään virkabudjeteista.<br />

Huolimatta virkasupistuksista laitoksen säästövelvoite<br />

on suurempi kuin koskaan. Noin 640 000 euron virkabudjetista<br />

pitäisi säästää 50 000 euroa (so. 1½ assistentuuria).<br />

Irtisanoa ei saa, toimintarahoja vajeen kattamiseen<br />

ei saa käyttää. Mistä tuo 50 000 euroa sitten voidaan<br />

säästää? Kuukauden pakkolomako henkilökunnalle?<br />

Ei kuulu keinovalikoimaan. Ulkopuolisen rahan käyttö<br />

virkojen tyhjänä pitämiseksi? Kävisi kyllä, mutta herää<br />

kysymys, aikooko yliopisto maksattaa ulkopuolisilla laitoksen<br />

normaalia toimintaa.<br />

Itsellä olisi parempi mieli, jos voisi syyttää ulkopuolisia<br />

tästä pelleilystä. Onko syyllinen tiedekunta? Ei ainakaan<br />

omasta mielestään: yliopisto antaa liian vähän rahaa.<br />

Jos rahaa tulee prosentti enemmän, niin vuokriin ja palkantarkistuksiin<br />

menee kolme prosenttia enemmän.<br />

Onko syyllinen yliopisto? Ei ainakaan omasta mielestään:<br />

paljon järkeviä kohteita, mutta liian vähän rahaa opetusministeriöstä.<br />

Onko syyllinen OPM? Ei ainakaan omasta<br />

mielestään: ovathan yliopistot itse hyväksyneet rahanjaon<br />

pohjana olevat kriteerit.<br />

Vastuu häviää jonnekin päättäjien selityksien koukeroihin.<br />

Koska kukaan ei ole vastuussa, ruohonjuuritaso<br />

pannaan likaisen työn tekijäksi ja kärsimään seuraukset.<br />

Ainakin yksi syyllinen löytyy: rönsyt! Yhtä mittaa<br />

voimme lukea erinäisistä kehityshankkeista, jotka nähdään<br />

pakottavan tärkeiksi tulevaisuudelle erityisesti nyt<br />

kun yhteiskunnallinen vaikuttaminen luetaan yliopiston<br />

perustehtäviin. (Mihinkähän kategoriaan luetaan nuo yliopiston<br />

vanhat perustehtävät, tutkimus ja opetus?).<br />

Koska rahat jaetaan yhdestä pussista, päältä otetaan<br />

ensin kehityshankkeiden tuki ja sitten katsotaan, mitä<br />

riittää perustoimintoihin. Tämä kaikki tehdään tavalla,<br />

jossa oikea käsi kieltäytyy näkemästä, mitä vasen käsi tekee.<br />

Jokaiselle näkevälle lienee kuitenkin selvää, että<br />

päättäjät ovat pahasti kallellaan muodikkaiden kehityshankkeiden<br />

suuntaan ja tarkoituksellisesti jättävät perustehtävät<br />

kitumaan riittämättömien rahojen varassa.<br />

Tässä tilanteessa pitäisi sitten mennä uuteen palkkausjärjestelmään,<br />

jossa kuitenkaan kenenkään palkka ei<br />

laskisi. Toisin sanoen, tarvitaan entistä enemmän rahaa.<br />

Sinänsä minulla ei ole suuria intohimoja uudesta järjestelmästä,<br />

mutta nykytilanteessa suhtaudun siihen hyvin<br />

negatiivisesti.<br />

Niin kauan kun tietoinen alibudjetointi jatkuu, en tee<br />

yhtään liikettä uuden palkkausjärjestelmän eteen. Jos siihen<br />

kuitenkin pakotetaan, heitän arpaa. Sekin on reilumpaa kuin<br />

tämä jatkuva ruohonjuuritason oikeuksien polkeminen.<br />

PS. Koska rahat eivät riitä, olemme ideoimassa rahasampoa:<br />

tulevaisuudessa aloitan luennot huomauksella<br />

”This lecture is sponsored by the following drug companies”.<br />

Myymme mainostilaa luentomateriaaliin.<br />

AKTUUMI<br />

15

Uutta tietoa syvältä maankuoren<br />

rakenteista<br />

FIRE jyrää Lapin<br />

teillä<br />

Suomalaista kallioperää luotaava<br />

syväseisminen tutkimus<br />

FIRE on yksi merkittävimmistä<br />

hankkeista, joihin <strong>Oulu</strong>n yliopiston<br />

geotieteiden laitos on<br />

osallistunut.<br />

M aaperän rakenteita tutkiva FIRE-hanke<br />

on edennyt Lappiin. Hankkeen neljännen,<br />

600 kilometriä pitkän luotauslinjan<br />

seismiset mittaukset aloitettiin Ranualla<br />

maaliskuun alkupäivinä ja matkaa jatketaan<br />

Rovaniemen, Rovaniemen maalaiskunnan<br />

ja Kittilän kautta Inarin Näätämöön,<br />

minne tullaan aikataulun mukaisesti kesäheinäkuussa.<br />

Mittaukset aloitettiin vuonna 2001.<br />

Ennen FIREn pohjoisinta ja viimeistä linjaa<br />

on mittauksia tehty kolmella eteläisellä<br />

linjalla, jotka halkovat Suomea Keuruulta<br />

Kuhmoon ja Vantaalle sekä Ilomantsista<br />

Kokkolaan.<br />

Mittauskalusto on järeää tekoa. Lapin<br />

teillä kulkijoiden huomion kiinnittää raskas<br />

erikoiskalusto luotausautoineen. Viisi<br />

Ural-merkkistä venäläistä kuorma-autoa<br />

kulkee hitaasti, pysähtyy sadan metrin välein<br />

ja jatkaa taas matkaa. Tällä vauhdilla<br />

matka edistyy vain kuutisen kilometriä<br />

päivässä.<br />

Tutkimusautot kulkevat 50 metrin letkassa<br />

pitkin maanteitä, sillä maastossa näitä<br />

mittauksia ei voida tehdä kaluston koon<br />

ja painon vuoksi. Asutustakaan ei häiritä,<br />

sillä tärisevä autokolonna ei tule sataa<br />

metriä lähemmäksi asuintaloja.<br />

Tähän mennessä mittauskolonna on<br />

kulkenut Suomen teillä yli 1200 kilometriä.<br />

Lopullinen matkamittarin lukema<br />

hankkeen päättyessä on 1800 kilometriä.<br />

Rahoitustapa keksittiin<br />

<strong>Oulu</strong>n yliopistossa<br />

FIRE eli Finnish Reflection Experiment<br />

on yksi maamme kaikkien aikojen suurimpia<br />

geotieteellisiä tutkimushankkeita.<br />

Vastaavia syväseismisiä tutkimuksia on<br />

tehty aikaisemmin Yhdysvalloissa, Kanadassa,<br />

Australiassa ja Venäjällä ja Suomessakin,<br />

mutta vain merialueilla.<br />

Mittauksilla suomalais-venäläinen<br />

tutkimusryhmä kartoittaa Suomen maaperää<br />

50–60 kilometrin syvyyteen asti.<br />

”Hankkeessa selvitetään, millaisia<br />

geologisia vaiheita kallioperämme on käynyt<br />

läpi, ja siinä työssä ainoat keinot, joilla<br />

saadaan tietoa tarpeeksi syvältä, ovat geofysikaaliset<br />

luotaukset”, professori Sven-<br />

Erik Hjelt <strong>Oulu</strong>n yliopiston geotieteiden<br />

laitoksesta sanoo.<br />

Asialla ovat <strong>Oulu</strong>n yliopiston geotieteiden<br />

laitos, Helsingin yliopiston seismologian<br />

laitos ja Sodankylän geofysiikan<br />

observatorio. Työn on tilannut Geologian<br />

tutkimuskeskus. Seismisinä urakoitsijoina<br />

toimivat eli käytännön työn tekevät ve-<br />

16<br />

AKTUUMI

Ural-autokolonna on vaikuttava näky Lapin maanteillä. Autojen lavalla olevat vibraattorikoneistot on suojattu<br />

kylmyydeltä. Tässä kalusto matkaa Ranuan Palovaaran tiellä.<br />

J UKKA Y LINIEMI<br />

näläiset valtionyritykset Spetsgeofizika ja<br />

Machinoexpert. Hanketta varten venäläiset<br />

ovat tuoneet mukanaan 60 työntekijää<br />

ja huippulaatua olevat erikoislaitteistonsa.<br />

Suomalaiset vastaavat mittausten<br />

suunnittelusta, ohjauksesta, järjestelyistä<br />

ja tulosten tieteellisestä tulkinnasta. Kun<br />

mittausaineisto on kasassa, se käsitellään<br />

alustavasti Moskovassa, mistä se tulee takaisin<br />

Suomeen ja jatkokäsittelyyn Helsingin<br />

yliopiston seismologian laitokseen.<br />

Suomalaisen konsortion osapuolet saavat<br />

aineiston käyttöönsä varsinaista tulkintaa<br />

ja jatkotutkimuksia varten.<br />

Venäläiset ovat mukana ainutlaatuisen<br />

rahoituskuvion kautta: osallistumalla<br />

hankkeeseen he maksavat Neuvostoliiton<br />

aikaista velkaansa Suomelle. FIREn kustannukset<br />

ovat 17 miljoonaa euroa, josta<br />

venäläisten osuus on 14 miljoonaa.<br />

FIREn rahoitustapaa on voitu soveltaa<br />

muidenkin alojen tutkimushankkeisiin.<br />

Aloite hankkeen rahoittamisesta velan<br />

hoitona tuli <strong>Oulu</strong>n yliopiston luonnontieteellisen<br />

tiedekunnan entiseltä dekaanilta<br />

Erkki Rahkamaalta ja rehtori Lauri<br />

Lajuselta.<br />

Maankuoresta löytynyt<br />

uudenlaisia rakenteita<br />

FIREssä tutkimustapana on heijastusluotaus,<br />

joka on eräänlaista kaikuluotausta:<br />

maanpinnalta lähetetään täristämällä<br />

värähdyssignaaleja maan sisään ja tutkitaan<br />

niiden heijastumista takaisin maankuoresta.<br />

Mittauksen lopputuloksena kallioperästä<br />

saadaan yksityiskohtainen poikkileikkauskuva.<br />

Signaalit lähtevät raskastekoisista<br />

kuorma-autoista, joihin on rakennettu<br />

erikoislaatuiset jalustat. Auto nousee jalustan<br />

varaan, lavalla oleva laitteisto käynnistää<br />

tärinän ja toistaa sen kahdeksan kertaa.<br />

Sadan metrin päässä kolonna tekee saman<br />

toistamiseen. Pienet tärähdysmittarit,<br />

geofonit, mittaavat heijastuksia.<br />

Ja kaikki tämä rekisteröityy pitkille<br />

paperiliuskoille, joiden tulkinnassa riittää<br />

työtä vuosikausiksi; aineisto vapautuu<br />

kaikkien tutkijodien käyttöön vuonna<br />

2009.<br />

Alustavia tuloksia on kuitenkin jo saatu,<br />

ja mikä kutkuttavinta, ne antavat aivan<br />

uutta tietoa Suomen maaperän rakenteesta<br />

ja kumoavat vanhaa. ”Rakenteet ovat<br />

todellakin erilaisia kuin tähän asti on luultu.<br />

Maankuorihan muodostuu laatoista,<br />

jotka ovat jatkuvassa liikkeessä. Laattojen<br />

törmätessä toisiinsa ne taipuvat, lohkeilevat<br />

ja limittyvät. Törmäyslinjat näkyvät heijastuskuvissa<br />

monimutkaisempina kuin<br />

ennen arveltiin. Paikoin näyttää siltä, että<br />

AKTUUMI<br />

17

laatat ovat pilkkoutuneet ja menneet eri<br />

tavoin sikin sokin”, Sven-Erik Hjelt selvittää.<br />

Nämä törmäykset Suomen kallioperässä<br />

ovat tapahtuneet 1,6–1,9 miljardia<br />

vuotta sitten.<br />

Hjelt muistuttaa myös siitä tosiasiasta,<br />

että jos halutaan päästä tutkimaan syvälle<br />

maan sisään, on tunnettava ensin maan<br />

pintakerrokset.<br />

Syväseismisin menetelmin voidaan<br />

tutkia jopa 80 kilometrin syvyydessä sijaitsevan<br />

maankuorta seuraavan kerroksen<br />

eli vaipan yläosia. ”Onneksi Suomessa ja<br />

<strong>Oulu</strong>ssa on pitkään tehty työtä pintaosien<br />

mallintamisen parissa. Tästä ja tietotekniikan<br />

kehityksestä on suuri apu uusien luotaustulosten<br />

tulkitsemisessa ”, hän kiittelee.<br />

Luotauslinjat ylittävät monia<br />

merkittäviä esiintymiä<br />

FIRE-hankkeelta odotetaan paljon muutakin<br />

kuin mullistavia tietoja maankuoren<br />

muodostumisesta. On puhuttu malmin ja<br />

muiden arvometallien löytymisestä ja sitä<br />

kautta päädytty uumoilemaan kaivostoiminnan<br />

aloittamista.<br />

Sven-Erik Hjelt korostaa, että FIREhanke<br />

on perustutkimusta. ”Tutkimusmenetelmä<br />

on alunperin kehitetty öljynetsintään.<br />

Seismisillä mittauksilla ei kuitenkaan<br />

voi suoraan paikantaa öljyesiintymiä,<br />

vaan geologien on osattava mittauksista<br />

löydettyjen maankuoren rakenteiden perusteella<br />

tulkita, mistä öljyä löytyy. Malminetsinnässä<br />

toimii sama periaate. Tutkimuslinjoilla<br />

ei paikanneta malmia, vaan<br />

hahmottamalla paremmin geologisia rakenteita<br />

voidaan kohdentaa tarkemmin<br />

myös arvometallien etsintää.”<br />

Perustutkimuksesta kaivostoiminnan<br />

aloittamiseen kuluu Hjeltin mukaan hyvinkin<br />

vähintään 10–15 vuotta. Maankuoren<br />

rakenteet vihjaavat, missä ja miten<br />

malmien syntyprosessit ovat tapahtuneet<br />

ja malmin etsintä on kohdistettava sinne.<br />

”Sitkeä ja määrätietoinen työ johtaa aikanaan<br />

tuottavaan kaivostoimintaan”, hän sanoo<br />

luottavaisesti.<br />

Geologian tutkimuskeskus odottaakin<br />

mielenkiintoisimpia tutkimustuloksia<br />

juuri Lapin luotauslinjalta. Lapissa tutkimuslinja<br />

menee muun muassa kolmen<br />

merkittävän vyöhykkeen yli. Luotauslinjat<br />

ylittävät myös Lapin tunnettuja malmivyöhykkeitä<br />

ja antavat siten tietoa niiden<br />

synnystä. Tutkimuslinjat kulkevat myös<br />

arvokkaiden kulta- ja platinaesiintymien<br />

läheisyydestä. (AMR)<br />

Kartassa näkyvät FIRE-hankkeen<br />

seismiset luotauslinjat. Linja 1:n mittaukset<br />

on tehty vuosina 2001–2002 ja<br />

linjojen 2 ja 3 vuonna 2002. Maaliskuussa<br />

linjalla 4 aloitetut mittaukset saadaan<br />

päätökseen ensi kesän aikana.<br />

18<br />

AKTUUMI

Seismologi pääsee ytimeen<br />

FIRE-hanke on seismologi Jukka Yliniemen<br />

työuran viimeinen suuri projekti ennen<br />

eläkkeelle jäämistä. Itse asiassa ilman<br />

FIREä Yliniemi olisi jo Tervolan mökillä<br />

viettämässä ansaittuja vapaaherran päiviä.<br />

”Kun mahdottomana pidetty FIRE vihdoin<br />

ja viimein toteutui, niin pitihän siihen<br />

mukaan päästä”, Yliniemi kertoo.<br />

Yliniemi on Sodankylän geofysiikan<br />

observatorion edustajana mukana FIREn<br />

johtoryhmässä ja osallistuu aktiivisesti<br />

maastotöihin.<br />

Tieteellinen uteliaisuus on kannustanut<br />

Yliniemeä jo reippaasti yli 40 vuotta.<br />

Hän on virkaiältään yksi vanhimmista <strong>Oulu</strong>n<br />

yliopiston työntekijöistä.<br />

Jukka Yliniemi on ollut ikänsä kiinnostunut<br />

luonnosta. Tulevasta urasta antoi<br />

mahdollisia viitteitä jo ylioppilasaine, jonka<br />

hän kirjoitti 1960 Agadirissa sattuneesta<br />

maanjäristyksestä.<br />

Yliniemi hakeutui <strong>Oulu</strong>n yliopistoon<br />

opiskelemaan fysiikkaa 1961. Kun aineyhdistelmään<br />

kuului myös geofysiikkaa,<br />

luonteva yhteys opiskelun ja luontoharrastuksen<br />

välille löytyi.<br />

Geofysiikka on kansainvälistä<br />

Jukka Yliniemi tuntee niin Suomen kuin<br />

itäisen Euroopankin maaperän kuin omat<br />

taskunsa. Hän on osallistunut moniin vuoden<br />

1981 jälkeen tehtyihin kansainvälisiin<br />

seismisiin taittoaaltoluotauksiin Välimereltä<br />

Jäämerelle. Niiden avulla saadaan<br />

tietoa maankuoren litosfäärin rakenteesta,<br />

jonka tutkimus on geofysiikan painopistealue<br />

<strong>Oulu</strong>n yliopistossa.<br />

Erityisen tiivistä on ollut yhteistyö<br />

puolalaisten tutkijoiden kanssa, minkä on<br />

mahdollistanut Suomen Akatemian tutkijanvaihtosopimukset.<br />

Yliniemi laskeekin,<br />

että hän on oleskellut Puolassa toista<br />

vuotta, jos kaikki matkat 22 vuoden ajalta<br />

ynnättäisiin. Ensi kesänä hän menee jälleen<br />

kuukaudeksi Puolaan lounaassa sijaitsevan<br />

Sudettesin alueelle.<br />

Kiinnostavaksi alueen tekee sen nuori<br />

maaperä, jossa sedimenttikerrosta saattaa<br />

olla jopa yli 10 kilometriä, kun Suomessa<br />

sitä ei ole lainkaan tai vain hieman Pohjanlahden<br />

rannikkoalueella. Puola on Yliniemen<br />

mukaan yksi kiinnostavimmista alueista<br />

Euroopassa, sillä sen halki kulkee<br />

yksi Euroopan merkittävimmistä siirrosvyöhykkeistä,<br />

joka erottaa toisistaan kaksi<br />

iältään ja rakenteeltaan hyvin erilaista kallioperää.<br />

”Ensi kesän jälkeen tunnen Puolan<br />

läpikotaisin myös 60 kilometrin syvyydeltä”,<br />

hän naurahtaa.<br />

Muutoinkin Yliniemi on päässyt hedelmälliseen<br />

yhteistyöhön eurooppalaisen<br />

seismologi- ja geofyysikkojoukon<br />

kanssa. Euroopan tiedesäätiön sateenvarjon<br />

alle perustettiin viime vuosikymmenellä<br />

EUROPROBE-hanke, jonka yhtenä<br />

tarkoituksena oli lähentää Itä- ja Länsi-<br />

Euroopan tutkijoita toisiinsa.<br />

Monet yhteiset tutkimushankkeet,<br />

kuten Suomessa toteutettu SVEKALAP-<br />

KO-hanke ja Etelä-Ruotsista Ukrainaan<br />

ulottuva EUROBRIDGE kasvattavat kansainvälistä<br />

yhteistyötä. Vuonna 1997 loppuneista<br />

EUROBRIDGEn kenttätöistä<br />

odotetaan lähiaikoina myös viimeistä julkaisua<br />

Ukrainan kiolven rakenteesta.<br />

Puolan lisäksi Yliniemi on tehnyt maaperämittauksia<br />

Liettuassa, Valko-Venäjällä,<br />

Ukrainassa, Italiassa, Saksassa ja Itävallassa.<br />

”Osallistuminen eri-ikäisten kallioperien<br />

rakennetutkimuksiin auttaa ymmärtämään<br />

myös oman kallioperämme<br />

rakenteita ja kehitystä. Esimerkiksi Alppien<br />

alueella tapahtuu tänään samat geologiset<br />

prosessit, jotka tapahtuivat meillä<br />

kauan sitten”, Yliniemi kertoo.<br />

Nuoruusvuosien<br />

luontokerho kokoontuu<br />

Kun FIRE-hankkeen kenttätyöt saadaan<br />

päätökseen tulevana kesänä, myös Jukka<br />

A NNA-MARIA RAUDASKOSKI<br />

Yliopiston työhuoneessaan Jukka<br />

Yliniemi tulkitsee muun muassa rekisteröintiyhdistelmiä,<br />

jotka kuvaavat<br />

maankuoren rakennetta kahdessa<br />

ulottuvuudessa välillä Vartius–Kivijärvi.<br />

Yliniemi on valmis jättämään tutkimustyön<br />

ja yliopiston. Työhuonettaan hän ei<br />

heti ensi keväänä jätä, vaan haluaa säilyttää<br />

sen, kunnes kesken olevat kansainväliset<br />

työt ovat valmistuneet. Samalla vapaalle<br />

siirtyminen sujuisi niin sanotusti pehmeän<br />

laskun merkeissä.<br />

Työ on ollut Yliniemelle myös harrastus.<br />

Illat ovat venähtäneet pitkiksi työhuoneessa,<br />

kesälomistakin on jäänyt puolet<br />

pitämättä, koska maastotyöt tehdään<br />

yleensä kesäisin. Lähipiiri kuvaileekin Yliniemeä<br />

aikaansaavaksi käytännön tekijäksi,<br />

jolle maastotyöt ovat mieluisia.<br />

Eläkepäivillä seismiset mittaukset<br />

saattavat vaihtua sukututkimukseen,<br />

unohduksissa olleeseen luontoharrastukseen<br />

tai kesämökkeilyyn.<br />

Jukka Yliniemi odottaa innokkaasti<br />

ensi kesää, jolloin yli 40 vuotta sitten viimeksi<br />

koolla ollut Rovaniemen yhteislyseon<br />

luontokerhon Thulen lintuharrastajata<br />

palaavat jälleen yhteen. ”Ehkäpä alan<br />

taas bongailla lintuja”, hän virnistää.<br />

(AMR)<br />

AKTUUMI<br />

19

V I R K A A N A S T U J A I S E T 1 0 . 4 . 2 0 0 3<br />

Ihmisen ja eläinten<br />

ympäristölle<br />

tuntijoita<br />

<strong>Oulu</strong>n yliopiston huhtikuisissa<br />

professoreiden virkaanastujaisissa<br />

kuultiin kolme esitelmää.<br />

Nimitetyt professorit lisäävät<br />

osaltaan tietoutta kaavoituksen<br />

tulevaisuudesta, yritysten<br />

informaatio- ja pääomavirtojen<br />

suuntaamisesta ja eläinten<br />

sopeutumisesta erilaisiin oloihin.<br />

Yhdyskuntasuunnittelun<br />

professori<br />

Helka-Liisa Hentilä:<br />

Yhdyskuntasuunnittelun<br />

haasteita<br />

Yhdyskuntasuunnittelu on erilaisten yhdyskuntien<br />

ja alueiden toimintojen mitoitukseen,<br />

sijoitteluun ja niiden välisiin yhteystarpeisiin<br />

liittyvää suunnittelua. Esitelmässään<br />

Hentilä käsitteli neljän eri tarkastelunäkökulman<br />

(tekijät, tilat, tulkinta<br />

ja tuottaminen) kautta niitä haasteita, joita<br />

yhdyskuntasuunnittelun toimintaympäristön<br />

muutos aiheuttaa yhdyskuntasuunnittelun<br />

toimintatavoille, koulutukselle ja<br />

tutkimukselle.<br />

Jo nyt näkyy merkkejä siitä, että kun<br />

kaavoitustoimen arkkitehdit jäävät eläkkeelle,<br />

ainakin pienemmille paikkakunnille<br />

on vaikea löytää kokeneita seuraajia.<br />

Mistä löytyy se sisukas nuori kaavoittaja,<br />

joka viitsii tänä omia valintoja ja yksilöllisiä<br />

arvoja korostavana aikana lähteä työhön,<br />

jonka julkisuuskuvaan kuuluu resurssipula,<br />

hyviä suunnitelmia vesittävät lehmänkaupat<br />

ja konfliktit sekä erilaisten intressitahojen<br />

ja päättäjien jatkuva valitus siitä,<br />

että kaavoitus kestää liian kauan?<br />

Yhdyskuntien muutos ei suinkaan aina<br />

merkitse ulospäin suuntautuvaa kasvua,<br />

vaan entistä useammin paikoillaan uusiutumista,<br />

tihentymistä tai kutistumista.<br />

Kyetäksemme ymmärtämään ja ohjaamaan<br />

näiden jälkiteollisten kudelmien<br />

muutosta, meidän täytyy ottaa kaupunkikuvaa<br />

ja kaupunkitilan muotoa painottavien<br />

ohjausvälineiden rinnalle uudenlaisia<br />

paikkojen ominaislaatua kuvaavia strategisia<br />

työkaluja ja typologisointeja. Niitä voivat<br />

esimerkiksi olla eri alueiden ja paikkojen<br />

identiteettimerkityksiin, rytmeihin ja<br />

jopa niiden imagoon perustuvat välineet.<br />

Asukkaiden ja muiden ympäristön<br />

käyttäjien asenteiden selvittämisen avulla<br />

on mahdollista saada kiinnostavaa ja hyödyllistä<br />

aineistoa esimerkiksi siitä, mitkä<br />

paikat koetaan kauniiksi tai kehittämistä<br />

kaipaaviksi.<br />

Eläintieteen professori<br />

Esa Hohtola:<br />

Eläinfysiologia keskeinen<br />

sopeutumisen tutkimuksessa<br />

Elävien organismien rakenteessa ja toiminnassa<br />

on monimutkaisuuden lisäksi<br />

hallitsevana piirteenä hierarkkisuus eli<br />

toimintojen monitasoisuus. Klassinen esimerkki<br />

tästä on jatkumo molekyylit-solut-organismit-populaatiot-ekosysteemit.<br />

Hierarkkisuudesta johtuen myös<br />

eläinten sopeutumisen tutkimus edellyt-<br />

20<br />

AKTUUMI

Professorit Esa Hohtola, Helka-Liisa<br />

Hentilä ja Jari Juga pitivät virkaanastujaisesitelmänsä<br />

huhtikuun 10. päivänä<br />

pidetyssä juhlallisessa tilaisuudessa.<br />

tää monitasoista lähestymistapaa.<br />

Fysiologian tutkimuskohteena ovat<br />

perinteisesti jatkumon keskivaiheilla olevat<br />

solut ja organismit.<br />

Eläinten sopeutumisen tutkimuksessa<br />

on fysiologialla myös pitkä perinne,<br />

ovathan monet sopeutumiksi käsitetyt<br />

eläinten piirteet luonteeltaan fysiologisia.<br />

Esimerkeiksi sopivat elämän siirtyminen<br />

vedestä maalle, lentotaito, tasalämpöisyys<br />

ja eri aistien toiminta.<br />

Fysiologit ovat samoin lähes koko<br />

1900-luvun tutkineet erilaisia ei-perinnöllisiä<br />

sopeutumia, joita yleisesti kutsutaan<br />

termillä akklimatisaatio. Myös populaatioiden<br />

paikallinen adaptaatio, joka perustuu<br />

geneettisiin eroihin, on eläinfysiologien<br />

perinteinen tutkimuskohde.<br />

Sopeutumisen eli adaptaation käsite<br />

on evoluutiobiologisesti ongelmallinen.<br />

Se, että eläin käyttää jotakin rakennetta tai<br />

toimintaa tiettyyn tehtävään ei välttämättä<br />

osoita, että se on alun perin syntynyt sopeutumana<br />

juuri siihen.<br />

Tasalämpöisten eläinten levinneisyys<br />

on hyvä esimerkki. Suomen leveysasteilla<br />

tasalämpöisten eläinten lajimäärä on suhteessa<br />

muihin maaselkärankaisiin paljon<br />

suurempi kuin etelämpänä, minkä voisi<br />

väittää ilmentävän sopeutumista ”pohjoisiin<br />

oloihin”.<br />

Tutkimusten mukaan tasalämpöisyys<br />

kuitenkin kehittyi lintujen ja nisäkkäiden<br />

evoluution alkuaikoina varsin lauhkeissa<br />

ja tasaisissa ilmasto-oloissa eikä sopeutumana<br />

ankariin vuodenaikaisvaihteluihin.<br />

Logistiikan professori<br />

Jari Juga:<br />

Tie auki logistiikan<br />

osaamiselle<br />

Logistiikalla tarkoitetaan yritysten materiaalivirtojen<br />

sekä niihin liittyvien informaatio-<br />

ja pääomavirtojen suunnittelua,<br />

ohjausta ja valvontaa raaka-ainelähteeltä<br />

asiakkaalle. Samansuuntaisia uudempia<br />

käsitteitä ovat toimitusketjun tai kysyntäketjun<br />

sekä arvoketjujen tai arvoverkkojen<br />

hallinta.<br />

Logistiikkaan voidaan liittää myös laajempi<br />

yhteiskunnallinen näkökulma,<br />

makrologistiikka. Tällöin tarkastelun kohteena<br />

ovat tavara- ja liikennevirrat sekä liikenne-<br />

ja viestintäinfrastruktuurin kehittäminen.<br />

Ajankohtaisia teemoja ovat<br />

muun muassa väylien investointien ja<br />

kunnossapidon rahoitusmallit, liikenteen<br />

hinnoittelun kysymykset sekä liikenteen<br />

palvelutason turvaaminen eri puolilla<br />

maata.<br />

Logistiikan opetuksen ja tutkimuksen<br />

kenttä on hyvin laaja ja kompleksinen. Toimintojen<br />

ja ilmiöiden vuorovaikutussuhteet<br />

ja riippuvuudet ovat usein vaikeaselkoisia.Yksittäinen<br />

yritys saattaa optimoida<br />

L IISA SALMELA<br />

omia varastojaan tai kuljetuksiaan, mutta<br />

koko toimitusketjun näkökulmasta materiaalivirrat<br />

eivät kuitenkaan toimi parhaalla<br />

mahdollisella tavalla.<br />

Yhteistyö, työnjako ja verkostoituminen<br />

kuuluvat logistiikan kuten muidenkin<br />

yritystoiminnan osa-alueiden keskeisiin<br />

teemoihin.<br />

Toimitusprosessien kehittäminen perustuu<br />

nykyisin vahvasti tiedon hallintaan;<br />

tiedon omistaja kontrolloi materiaalivirtoja,<br />

kun perinteisesti tilanne on ollut<br />

päinvastainen. Tieto- ja kommunikaatioteknologian<br />

nopea kehitys tuo jatkuvasti<br />

uusia käsitteitä ja malleja logistiikan alalle<br />

ja luo samalla myös osaamistarpeita, joiden<br />

seuraaminen ja ennakointi on vaikeaa.<br />

Laaja-alaisuudesta ja nopeasta kehityksestä<br />

huolimatta logistiikan opetuksessa<br />

on kiinnitettävä erityistä huomiota perusasioiden<br />

hallintaan.<br />

AKTUUMI<br />

21

M I N N A P E L T O L A<br />

Yliopisto ja oikea elämä<br />

Pikkuinen opiskelija istuu laitoksen kirjastossa keskellä<br />

tenttikirjojen ja artikkelien auraa. Teksteissä ulkopuolinen<br />

maailma irvistää tutkijoille: ”Te pyöritte vain siellä<br />

norsunluutornissanne!” Ulkopuolisten mielestä akateemisten<br />

pitäisi käydä tornistaan kokeilemassa, miten yhteiskunnallisen<br />

vallan ja median teoriat oikeassa elämässä<br />

toimivat. ”Ei sellaisten pyörittelyyn riitä aika eikä maalaisjärki;<br />

kiire ja kilpailu sanelevat oikean elämän lait.”<br />

Opiskelija ei huomaa tornia. Ulkopuolisen maailman toimijat<br />

ovat todellisen viisauden kadottaneita, rahanahneita<br />

alhaisimpien viettien tyydyttäjiä.<br />

Opiskelija siirtyy työelämään. Hän kirjoittaa monta<br />

uutisjuttua paikallisesta palokunnasta, muttei muista<br />

tarkkailla, pitääkö hänen tyylinsä yllä yhteiskunnan hegemoniaa<br />

(pysyvätkö valtaapitävät vallassa, marginaaliset<br />

marginaalissa). Otsikko oli napakka ja juttu mahtui sivulle!<br />

Ihmiset työelämästä kysyvät, että mistäs gradun teit.<br />

Opiskelija sanoo, että sanomalehtikriitikoiden musiikkiarvostelujen<br />

retorisista keinoista argumentaatioteorian<br />

pohjalta. Kuultuaan aiheen he hymähtävät ”jaa”. Silloin<br />

opiskelija tuntee itsensä toimittajana ja ihmisenä kertakaikkiseksi<br />

raakileeksi. Monet työelämässä olevat ihmiset<br />

eivät ole käyneet edes yliopistoa ja tietävät silti enemmän<br />

asioita. Jotkut ovat käyneet läpi avioeronkin. Opiskelijasta<br />

tuntuu, että hän on laskeutunut norsunluutornista.<br />

Muutaman kuukauden päästä entinen opiskelija ei<br />

enää muista, millaista tornissa oli. Se häämöttää jo kaukana,<br />

vaikka on lähimenneisyyttä. Hän naurahtaa, kun televisiouutisessa<br />

puhuu tutkija omasta laitoksesta. Se näyttää<br />

ihan muumiolta ja puhuu muumiojuttuja (jotain objektiivisuudesta).<br />

Oikea elämä on imaissut opiskelijan.<br />

Siellä täytyy porskuttaa lujaa, unohtaa todellinen viisaus,<br />

jotta pysyy mukana. Se pitäisi kertoa myös tutkijalle, ettei<br />

se turhaan näpertelisi tornihuoneistossaan.<br />

Eräänä päivänä vuosien jälkeen entiselle opiskelijalle<br />

käy kutsu. ”Tuletko yliopistoon, henkilökunnaksi?” Ehdotus<br />

hämmentää: hänkö, takaisin nuoruuden ja viisauden<br />

lähteille?! Hän lankeaa viettelykseen. Muutamassa<br />

päivässä hänen ympärilleen sukeutuu jotain samankaltaista<br />

kuin ennen; turvallista, mutta nyt vähän kolhoa.<br />

Hän ajaa päivittäin muurahaismaisessa jonossa ”kampukselle”,<br />

viettää kahdeksan tuntia neljännessä kerroksessa<br />

ja puhuu strategioista. Tohtoreita ja dosentteja<br />

pyörii laumoittain ympärillä ja läjittäin työpöydällä. Ääk,<br />

hänhän on tornissa! Samalla jostain nousee pauhinalla<br />

unohdettu himo: ensin teen lisensiaattityön, sitten väitöskirjan,<br />

sitten saan tohtorintittelin! Aamulla hänestä<br />

tuntuu kuitenkin hassulta ajatella itseään tohtorinhattu<br />

päässä. Tuore henkilökunnan jäsen on huolissaan. Yliopisto<br />

tekee hänestä hullun. Identiteettinsä hukannut<br />

analysoi ristiriitaiset tunteensa plus-miinus –analyysillä.<br />

Yliopiston miinukset:<br />

- Yliopisto on suojapaikka narsisteille, itseään muita<br />

älykkäämpänä pitäville ihmisille. Ihmeellisillä tutkimusaiheilla,<br />

kiemuraisella tekstillä ja ”kampuksella” voi tehdä<br />

eron muihin ihmisiin ja koko yhteiskuntaan. (Opiskelija<br />

luki laitoksella Bourdieuta.)<br />

- Väitöskirjan aloittaminen tarkoittaisi oikeasti sitä,<br />

että voisi useaksi vuodeksi koettaa paeta arjelta ja kompleksisilta<br />

ihmissuhteilta, ts. elämältä.<br />

- Vaikka kuinka yliopistossa asioita analysoisi, oikea<br />

elämä toimisi kuitenkin oman päänsä mukaan.<br />

Yliopiston plussat: ks. ed. kpl ja vaihda miinusmerkkien<br />

kohdalle plusmerkki!<br />

Vaikka analyysi on aukoton, henkilökunnan jäsen tuntee<br />

olonsa epämääräiseksi, ihan samoin kuin gradun valmistuttua.<br />

Eräänä päivänä, viikkojen kuluttua hänellä kuitenkin<br />

välkähtää, ja kirkkaasti. Ratkaisuhan ojennettiin hänelle jo<br />

ensimmäisenä päivänä käteen: kellokortti! Kortin avulla<br />

tornin vaikutusaika rajautuu: kun on tornissa, on kunnolla<br />

tornissa jalostuneiden parissa, oikealle elämälle<br />

rahvaan parissa jää kaikki rippeet. Kaksijakoinen identiteetti<br />

vaivannee yleisesti henkilökunta-vaiheen saavuttaneita,<br />

kun ovat kehittäneet tällaisen näppärän ratkaisun.<br />

Nykyinen henkilökunnan jäsen tuntee olonsa helpottuneeksi.<br />

Kymmenen vuoden painiskelulla yliopiston ja oikean<br />

elämän välimaastossa oli tarkoituksensa; näin täysinäisestä<br />

elämästä hän ei osannut edes uneksia!<br />

22<br />

AKTUUMI

aktuumit<br />

Kemian maisteriohjelmalla osaajia<br />

asiantuntijatehtäviin<br />

<strong>Oulu</strong>n yliopiston luonnontieteellisessä<br />

tiedekunnassa alkaa kemian<br />

maisteriohjelma. Kemian laitoksessa<br />

käynnistyvä maisteriohjelma on<br />

muodoltaan muuntokoulutusta kemian<br />

laboratorioalan ammattitutkinnon<br />

(kuten laborantti tai laboratorioanalyytikko)<br />

suorittaneille.<br />

Maisteriohjelmaan valittujen nimet<br />

ovat selvillä viimeistään 15. toukokuuta<br />

ja opinnot alkavat käytännössä<br />

syksyllä.<br />

Ohjelman tavoitteena on kouluttaa<br />

lisää osaavia kemistejä tutkimuslaitosten,<br />

yritysten ja korkeakoulujen<br />

asiantuntijatehtäviin. Kemistien<br />

työllisyystilanne on ollut hyvä, koska<br />

kemian osaamista tarvitaan hyvin<br />

monilla yhteiskunnan sektoreilla.<br />

K ALERVO OJUTKANGAS<br />

Joustavasti myös<br />

työn ohessa<br />

Kemian alan ammatti-, opisto- tai<br />

ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden<br />

joukossa on runsaasti<br />

akateemisen loppututkinnon haluavia.<br />

“Heitä tulee vuosittain opiskelijoiksi<br />

myös normaalihaun kautta, ja<br />

nämä ammattitutkintotaustaiset<br />

ovat yleensä olleet hyvin motivoituneita<br />

ja menestykseltään opiskelijoiden<br />

parhaimmistoa”, kertoo professori<br />

Jouni Pursiainen.<br />

Maisteriohjelmassa pyritään<br />

myös löytämään joustavia ratkaisuja<br />

tutkinnon suorittamiselle työn<br />

ohessa.<br />

Ohjelmassa suoritetaan filosofian<br />

maisterin 160 opintoviikon laajui-<br />

Työskentelyä yliopiston epäorgaanisen kemian laboratoriossa.<br />

nen tutkinto. Laborantin ja muun laboratorioalan<br />

ammattitutkinnon<br />

suorittaneiden aiempia ammattiopintoja<br />

huomioidaan maisteriohjel-<br />

man opinnoissa.<br />

Tutkinnon tavoitesuorittamisaika<br />

on runsaat kolme vuotta. Koulutukseen<br />

otetaan 15 opiskelijaa.<br />

AKTUUMI<br />

23

aktuumit<br />

Logopedian koulutusohjelma turvaa<br />

puheterapiapalveluja <strong>Oulu</strong>n seudulla<br />

<strong>Oulu</strong>n yliopiston puheterapeuttikoulutus<br />

on vastannut hyvin osaajien<br />

tarvetta <strong>Oulu</strong>n seudulla. Yliopiston<br />

logopedian koulutusohjelman<br />

opiskelijamääriä on kasvatettu viime<br />

vuosina 50 prosentilla, ja puheterapeuttien<br />

virat on saatu hyvin täytettyä<br />

<strong>Oulu</strong>ssa ja ympäristökunnissa.<br />

Muualla Suomessa monet puheterapeutin<br />

virat ovat olleet avoinna useiden<br />

vuosien ajan. Alueellisia puheterapiapalveluja<br />

täydentävät <strong>Oulu</strong>n<br />

seudulla yksityiset palveluntarjoajat.<br />

Lisäksi yliopiston logopedian<br />

opiskelijat tarjoavat laillistettujen puheterapeuttien<br />

ohjauksessa puheterapiaa.<br />

Opiskelijoiden asiakkaat ovat<br />

suurimmaksi osaksi lapsia, jotka käyvät<br />

terapiassa äännevirheiden, viivästyneen<br />

kielenkehityksen sekä lukemisen<br />

ja kirjoittamisen vaikeuksien<br />

vuoksi.<br />

Aikuisista suurimmat terapiaa<br />

saavat ryhmät ovat neurologiset ja<br />

äänihäiriöiset asiakkaat. Vuonna<br />

2002 logopedian ohjatuissa opiskelijaterapioissa<br />

puheterapiaa sai n. 120<br />

asiakasta, joille järjestettiin kaikkiaan<br />

n. 1800 terapiakertaa. Tämän lisäksi<br />

oululaisten puheterapeuteiksi valmistuvien<br />

opiskelijoiden loppuharjoittelussa<br />

toteutui eri puolella Suomea<br />

yli 2000 tutkimus- ja terapiakertaa.<br />

Puheterapiakoulutukseen sisältyy<br />

myös ennaltaehkäisevää toimintaa.<br />

Opiskelijat järjestävät päiväkodeissa<br />

kielenkehitystä tukevia, kymmenen<br />

kerran harjoitusjaksoja. Tällaiseen<br />

toimintaan <strong>Oulu</strong>n alueella<br />

osallistui vuonna 2002 n. 100 lasta.<br />

24<br />

A NNA-MARIA RAUDASKOSKI<br />

<strong>Oulu</strong>n yliopistossa alkaa puheterapeuttien erikoistumiskoulutus.<br />

Koulutus antaa ammatillisen erikoispätevyyden lasten- ja aikuisneurologisten<br />

kommunikaatiohäiriöiden alalle. Puheterapeutti Anneli<br />

Yliherva työskentelee <strong>Oulu</strong>n yliopistosairaalan lasten ja nuorten<br />

klinikassa.<br />

Erikoistumiskoulutus vastaa<br />

erityispuheterapeuttien<br />

tarpeeseen<br />

Vuoden 2004 alussa <strong>Oulu</strong>n yliopistossa<br />

alkaa puheterapeuttien nelivuotinen<br />

erikoistumiskoulutus.<br />

Koulutus antaa ammatillisen erikoispätevyyden<br />

lasten- ja aikuisneurologisten<br />

kommunikaatiohäiriöiden<br />

alalle. Koulutus toteutetaan yhteistyössä<br />

Helsingin yliopiston kanssa.<br />

Erikoistumiskoulutukseen otetaan<br />

yhteensä 20 kyseisillä aloilla<br />

työskennellyttä puheterapeuttia.<br />

Erikoistumiskoulutus jatkuu vuonna<br />

2008, jolloin vuorossa ovat äänihäiriöt<br />

ja kuulovammaisuuteen liittyvät<br />

kommunikoinnin ongelmat.<br />

Erikoistumiskoulutuksesta val-<br />

AKTUUMI<br />

mistuneista odotetaan osan työllistyvän<br />

<strong>Oulu</strong>n seudulle.<br />

Logopedia on kommunikointihäiriöitä,<br />

niiden ennaltaehkäisyä ja kuntoutusta<br />

tutkiva tieteenala. <strong>Oulu</strong>n<br />

yliopiston humanistiseen tiedekuntaan<br />

sijoittuva logopedian koulutusohjelma<br />

koostuu monitieteisistä<br />

teoreettisista ja kliinisistä opinnoista.<br />

Tutkinnon suorittaneet rekisteröidään<br />

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksessa<br />

laillistetuiksi puheterapeuteiksi.<br />

Logopedian koulutusohjelma on<br />

ollut <strong>Oulu</strong>n yliopistossa 21 vuotta ja<br />

siitä on valmistunut 273 puheterapeuttia.<br />

Lisäksi tohtorin tutkinnon<br />

logopedian alalta on suorittanut 6 ja<br />

lisensiaatin tutkinnon 5 henkilöä.

aktuumit<br />

Pohjois-Suomen korkeakouluille yhteinen strategia<br />

Osaava Pohjois-Suomi – korkeakoulujen<br />

alueellisen yhteistyön päälinjaukset<br />

-suunnitelman keskeinen tavoite on<br />

tiivistää pohjoisten korkeakoulujen<br />

yhteistyötä. Tarkoituksena on pyrkiä<br />

koko alueen kattavaan maakuntayliopisto/maakuntakorkeakoulumalliin,<br />

joka tarjoaa laadukkaat korkeimman<br />

opetuksen opiskelumahdollisuudet<br />

joustavasti ja tasapuolisesti koko alueen<br />

väestölle ja huomioi elinkeinoelämän<br />

tarpeet. Maakuntayliopisto/<br />

maakuntakorkeakoulumallia esitetään<br />

ensi vaiheessa sateenvarjohankkeena<br />

opetusministeriölle.<br />

Korkeakoulujen alueellista yhteistyötä<br />

koskevassa strategiassa<br />

ovat mukana <strong>Oulu</strong>n ja Lapin yliopistot<br />

sekä <strong>Oulu</strong>n seudun, Kajaanin,<br />

Keski-Pohjanmaan, Kemi-Tornion ja<br />

Rovaniemen ammattikorkeakoulut.<br />

Suunnitelman on laatinut näiden<br />

korkeakoulujen muodostama yhteistyöneuvottelukunta.<br />

Strategian<br />

taustalla on alueellista kehittämistä<br />

koskevan yhteiskunnallisen palvelutoiminnan<br />

tuleminen lakisääteiseksi<br />

tehtäväksi yliopistoille ja ammattikorkeakouluille.<br />

Strategian keskeisiä osa-alueita<br />

ovat aikuiskoulutus, innovaatiotoimintojen<br />

alueellinen kehittäminen,<br />

yrittäjyys sekä tieto- ja viestintäteknologian<br />

monipuolinen käyttö. Korkeakoulut<br />

pyrkivät tehostamaan<br />

koulutustarjontaa ja –yhteistyötä<br />

myös perustutkintokoulutuksessa,<br />

kehittämään ennakoinnin ja arvioinnin<br />

alueellisia toimintatapoja sekä lisäämään<br />

kulttuuris-humanistista<br />

osaamista. Huomiota kiinnitetään<br />

myös osaamisen johtamiseen.<br />

Lisää tutkimusta<br />

ja innovaatioita<br />

Vahva, kansainvälisesti suuntautunut<br />

koulutus-, tutkimus- ja kehittämistoiminta<br />

edistää keskeisesti osaamista.<br />

Tavoitteena on lisätä merkittävästi<br />

tutkimusta ja innovaatiotoimintaa<br />

Pohjois-Suomessa. Pohjois-Suomen<br />

tulevaisuusalojen ja perustoimialojen<br />

sekä hyvinvoinnin ja kulttuurin<br />

osaamisen vahvistamiseen suuntautunut<br />

innovaatioverkosto edistää<br />

toimintaympäristön globaalia kilpailukykyä,<br />

vetovoimaisuutta ja viihtyvyyttä.<br />

Pohjois-Suomen korkeakoulujen<br />

alueellisen yhteistyön strategiaa tullaan<br />

käyttämään hyväksi monien<br />

suunnitteluasiakirjojen täytäntöönpanossa.<br />

Tärkeimpiä näistä ovat yliopistojen<br />

ja ammattikorkeakoulujen<br />

toiminta- ja taloussuunnitelmat, tulossopimukset<br />

vuosille 2004–2006,<br />

maakuntasuunnitelmat, EU-rakennerahasto-ohjelmat<br />

ja yhteistyöasiakirjat<br />

sekä näihin liittyvät neuvotteluprosessit.<br />

Yksityiskohtaisemmin sitä hyödynnetään<br />

Pohjois-Suomen seutukuntakohtaisissa<br />

korkeakoulustrategioissa,<br />

aluekeskusohjelmissa ja osaamiskeskusohjelmissa.<br />

Strategian<br />

pohjalta laaditaan toimenpideohjelma<br />

ja se päivitetään määräajoin. Toimenpideohjelman<br />

toteutumisen arvioimiseksi<br />

laaditaan yhteiset alueellisen<br />

vaikuttavuuden arviointikriteerit<br />

sekä määritellään strategian onnistumisen<br />

varmistavat toimet.<br />

Yhteishankkeet<br />

Pohjois-<br />

Suomen<br />

painoaloilla<br />

Tulevaisuusalat:<br />

- tieto- ja viestintätekniikka<br />

- sisältö- ja mediatuotanto<br />

- biotekniikka ja muu bioala<br />

- hyvinvointipalvelut ja -teknologia<br />

- ympäristö ja kestävä kehitys<br />

- liiketoiminta, logistiikka ja yrittäjyys<br />

- humanistinen ja kulttuuriala, elämysteollisuus<br />

- kylmäteknologia ja muu pohjoinen<br />

osaaminen<br />

Perustoimialat:<br />

- matkailu, luontomatkailu<br />

- metalli- ja terästeollisuus<br />

- kemian teollisuus<br />

- metsäteollisuus ja mekaaninen<br />

puu<br />

- luonnonvara-ala ja kaivannaisteollisuus<br />

AKTUUMI<br />

25

aktuumit<br />

Filosofia ja matkailu<br />

tutkimustyön avartajina<br />

Joulun alla tietoliikennelaboratorion<br />

ja CWC:n työtoverit saivat suruviestin<br />

pitkäaikaisen ja pidetyn tutkijamme,<br />

tekniikan lisensiaatti Pekka<br />

Kunnarin äkillisestä menehtymisestä<br />

sairauskohtaukseen.<br />

Pekka Kunnari oli syntynyt ja<br />

viettänyt nuoruutensa Saarenkylässä<br />

Rovaniemen maalaiskunnassa ja<br />

valmistunut ylioppilaaksi Rovaniemen<br />

keskustan lukiosta 1978. Hän<br />

aloitti opiskelunsa sähkötekniikan<br />

osastolla 1979 ja valmistui diplomiinsinööriksi<br />

1987. Diplomityössään<br />

hän tutki rakennuksen sisäisen sähköverkon<br />

käyttömahdollisuuksia<br />

tiedonsiirtoon hajaspektritekniikkaa<br />

soveltaen.<br />

Hiljattain tuli ilmi, että Pekka oli jo<br />

lapsena osoittanut orastavia tutkijan<br />

merkkejä paneutumalla syvällisesti<br />

ympärillään oleviin ilmiöihin kyselemällä<br />

usein: ”miksi”, ”miksi ei”, ”mitä<br />

jos”. Hän ei myöskään ollut hyväksynyt<br />

huonosti perusteltuja vastauksia,<br />

mikä luonteenpiirre hänestä oli<br />

havaittavissa myöhemminkin. Oli<br />

luontevaa, että Pekka päätyi tutkijan<br />

uralle.<br />

Pekka liittyi tietoliikennelaboratorion<br />

hajaspektritutkimusryhmään<br />

ja oli sen ensimmäisiä tutkijoita. Pekka<br />

ryhtyi aluksi assistentin tehtävien<br />

ohessa ja myöhemmin päätoimisena<br />

tutkijana tutkimaan hajaspektrijärjestelmien<br />

koodisynkronointia ja<br />

sen ilmiöitä. Työtoverien keskuudessa<br />

Pekasta käytettiin tavallisesti tuttavallista<br />

lempinimeä Peku.<br />

Perusteellisuutensa vuoksi Pekka<br />

In memoriam<br />

tutkija Pekka Kunnari<br />

16.9.1959-14.12.2002<br />

löysikin alansa kirjallisuudesta mielenkiintoisia<br />

selvittämättömiä asioita.<br />

Pekka valmistui tekniikan lisensiaatiksi<br />

1994, minkä jälkeen hän toimi<br />

useita vuosia tietoliikennetekniikan<br />

määräaikaisena professorina ja apulaisprofessorina.<br />

Pekka oli tutkijauransa aikana<br />

mukana useissa projekteissa, joissa<br />

rahoittajina olivat puolustusvoimat,<br />

teollisuus ja TEKES. Hän oli omalta<br />

osaltaan vaikuttamassa hajaspekritekniikan<br />

tunnetuksi tulemiseen ja<br />

hyödyntämiseen tietoliikennealalla<br />

maassamme. Hän oli jo 1980-luvulla<br />

mukana luomassa yliopistoomme<br />

niitä ensimmäisiä teknologisen osaamisen<br />

ituja, joita sovelletaan tänä päivänä<br />

muun muassa kolmannen sukupolven<br />

UMTS-matkapuhelinjärjestelmässä<br />

ja puolustusvoimien tiedonsiirtojärjestelmissä.<br />

Viime vuosinaan Pekka oli tietoliikenteen<br />

kannalta poikkitieteellisesti<br />

kiinnostunut erityisesti puheen<br />

koodaukseen, tunnistamiseen ja siirtoon<br />

liittyvistä ilmiöistä vaikeissa toimintaympäristöissä,<br />

muun muassa<br />

sotilaslentäjien puheensiirron kehittämisestä,<br />

mistä hän on saanut tunnustusta<br />

ilmavoimien taholta.<br />

Pekan vaimolla Sarilla oli logopedina<br />

selvästi Pekan tutkimusta stimuloiva<br />

vaikutus. Perhe oli Pekalle<br />

tärkeä innoituksen ja onnellisuuden<br />

lähde. Hän kertoi usein mielellään<br />

tyttärensä Vilman kehityksestä ja<br />

omasta lapsuudenkodistaan.<br />

Pekan harrastuksia olivat musiikki,<br />

elokuvat ja matkailu. Hänellä oli<br />

myös huomattava DVD-elokuvien<br />

kokoelma. Matkailu oli kuitenkin harrastuksista<br />

tärkein ja avartavin, kuten<br />

hän kerran totesi. Pekka ehti elämänsä<br />

aikana tutustua kymmeniin<br />

eri maihin ja kulttuureihin. Lähinnä<br />

napa-alueet olivat käymättömiä paikkoja.<br />

Pekulta kannatti aina matkaa<br />

suunnitellessa kysyä neuvoa, sillä hänellä<br />

oli paljon kokemusperäistä oppaista<br />

löytymätöntä tietoa.<br />

Pekka oli jo opiskeluaikana kiinnostunut<br />

asioista laajemmin ja suoritti<br />

sähkötekniikan opiskelun ohella<br />

huomattavan määrän opintoja filosofian,<br />

kirjallisuuden ja matematiikan<br />

aloilta saadakseen asioihin laajempaa<br />

perspektiiviä.<br />

Laajan yleissivistyksensä ansiosta<br />

Pekka olikin innostava kumppani perusteellista<br />

keskustelua haluaville.<br />

Jäimme kaikki kaipaamaan Pekun positiivista<br />

elämänasennetta, vaatimattomuutta<br />

ja pyyteetöntä auttamisen<br />

halua.<br />

Kari Kärkkäinen<br />

Pentti Leppänen<br />

26<br />

AKTUUMI

aktuumit<br />

Saamelaiset opiskelemaan<br />

eri maanosiin<br />

<strong>Oulu</strong>n yliopiston saamen kielen ja kulttuurin instituutti<br />

Giellagas on aloittanut uuden maisteritason opinto- ja<br />

vaihto-ohjelman saamelaisille opiskelijoille. The World<br />

Indigenous Graduate Exchange Programme mahdollistaa<br />

sen, että <strong>Oulu</strong>n, Tromssan ja Uumajan yliopistojen<br />

saamelaisopiskelijat voivat opiskella yhdessä Kansasin<br />

yliopiston ja australialaisen Newcastlen yliopiston opiskelijoiden<br />

kanssa.<br />

Ohjelman tarkoituksena on kehittää vertailevaa ymmärrystä<br />

Yhdysvaltojen, Australian ja Euroopan Saamenmaan<br />

alkuperäiskansojen välille. Ensimmäiset opiskelijat<br />

aloittivat opintonsa <strong>Oulu</strong>ssa helmikuussa.<br />

Ohjelma sisältää myös opintomatkoja Norjaan Karasjoelle<br />

ja Ruotsiin Jokkmokkiin.<br />

Seuraavat opiskeluvaiheet ovat Kansasissa ja Newcastlessa<br />

syyskuussa ja vuoden 2004 tammikuussa.<br />

Huippugradulle sataa<br />

palkintoja<br />

<strong>Oulu</strong>n yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitoksen<br />

opiskelijan Henrik Hedbergin pro gradu niittää palkintoja.<br />

Hedbergin työ, Hajautetun ohjelmistotarkastuksen<br />

tukeminen XML-teknologioilla, voitti Pohjois-Pohjanmaan<br />

Tietojenkäsittely-yhdistyksen stipendin parhaasta<br />

alan opinnäytetyöstä. Työ tuli myös jaetulle toiselle sijalle<br />

TietoEnatorin Telecom Scholarship -kilpailussa vuoden<br />

2002 parhaasta telekom-aiheisesta opinnäytetyöstä.<br />

Hedberg kehitti osana pro graduansa työkalun hajautettuun<br />

ohjelmistotarkastukseen. Hän sai tutkielmastaan<br />

korkeimman mahdollisen arvosanan.<br />

Gradun lähtökohtana oli tuoda parannuksia nykyisen<br />

ohjelmistotarkastuksen menetelmiin. Työssä on<br />

vahva teknologinen ote, vaikkakin tarkoituksena on tutkia<br />

ihmislähtöisen työn parantamista.<br />

Hedberg toimii yliopiston tietojenkäsittelytieteiden<br />

laitoksessa yliassistenttina ja jatkaa tutkimustaan väitöskirjaksi.<br />

Työkalun testaaminen ja kehittäminen yritysten<br />

kanssa muodostaa väitöskirjasta vahvan osan.<br />

TIIJJÄKKÖNÄÄ?<br />

Koonnut Liisa Salmela<br />

1. Missä laitoksessa toimii digitaalisen median tuotantoyksikkö DiVision?<br />

2. Ketkä saivat <strong>Oulu</strong>n Naisunionin Vuoden Sara <strong>2003</strong> -kunniamaininnan?<br />

3. Mikä on Korsu?<br />

4. Kuka on Kari Avikainen?<br />

5. Mitä eläimiä yliopiston eläintarhassa on eniten?<br />

6. Mikä on FinELib?<br />

7. Minkä henkilöstöryhmän määrä yliopistossa on kasvanut eniten vuoden 2002 aikana?<br />

8. Kuinka suuri on naisten osuus tutkijoista?<br />

9. Missä tiedekunnassa on nuorin henkilöstö?<br />

10. Montako päivää vuodessa <strong>Oulu</strong>n yliopistolainen on keskimäärin sairauslomalla?<br />

1. Tietojenkäsittelytieteiden laitoksella. 2. Naistutkijat Vappu Sunnari, Jenny Kangasvuo, Mervi Heikkinen ja Niina Kuorikoski. 3. Arkkitehtuurin osaston korjausrakentamisen<br />

laboratorio. 4. Yliopistopainon uusi painonpäällikkö. 5. Kotiloita. 6. Kansallinen elektroninen kirjasto. 7. Tutkijoiden. 8. 43 %. 9. Teknillisessä tiedekunnassa, keskiikä<br />

36,1 v. 10. 5,4 päivää.<br />

AKTUUMI<br />

27

NIMITYKSET<br />

Lääketieteen tohtori Marja-Leena<br />

Kortelainen on nimitetty 1.3.<strong>2003</strong><br />

alkaen <strong>Oulu</strong>n yliopiston oikeuslääketieteen<br />

professorin virkaan.<br />

Marja-Leena Kortelainen on syntynyt<br />

15.1.1958 Ylitorniolla ja tullut ylioppilaaksi<br />

1977 Ylitornion yhteiskoulusta. Hän<br />

valmistui lääketieteen lisensiaatiksi <strong>Oulu</strong>n<br />

yliopistosta 1983 ja väitteli lääketieteen<br />

tohtoriksi 1989 sekä suoritti oikeuslääketieteen<br />

erikoislääkärin tutkinnon 1989.<br />

Väitöskirjan aiheena oli alkoholin ja lääkeaineiden<br />

vaikutus kylmä- ja lämpöaltistuksessa<br />

ja niiden merkitys hypotermia- ja<br />

hypertermiakuolemissa.<br />

Kortelainen on työskennellyt <strong>Oulu</strong>n<br />

yliopistossa oikeuslääketieteen assistenttina<br />

1983-91 ja apulaisopettajana 1991-<br />

2002 sekä patologian assistenttina 1988.<br />

Lisäksi hän on työskennellyt terveyskeskuslääkärinä<br />

sekä kirurgian, syöpätautien<br />

ja psykiatrian apulaislääkärinä. Hän on<br />

myös hoitanut lääninoikeuslääkärille kuuluvia<br />

tehtäviä <strong>Oulu</strong>n, Lapin, Itä-Suomen<br />

ja Länsi-Suomen lääninhallituksissa ja<br />

työskennellyt vierailevana tutkijana Québecin<br />

Laval-yliopistossa Kanadassa 1991.<br />

Oikeuslääketieteen dosentiksi Kortelainen<br />

nimitettiin <strong>Oulu</strong>n yliopistoon 2000.<br />

Vuosina 2001-02 hän on hoitanut <strong>Oulu</strong>n<br />

yliopiston oikeuslääketieteen professorin<br />

virkaa määräaikaisena.<br />

Marja-Leena Kortelaisen tutkimustyö<br />

on kohdistunut paleltumiskuolemiin ja<br />

ns. saunakuolemiin, joissa alkoholilla ja<br />

lääkeaineilla on usein merkittävä osuus.<br />

Erityisesti hypotermiakuolemissa joudutaan<br />

usein arvioimaan kylmäaltistuksen<br />

kestoa ja henkilön toimintakykyä sekä näihin<br />

vaikuttaneita tekijöitä. Kokeellisissa<br />

töissä ja ruumiinavausmateriaaliin perustuvissa<br />

tutkimuksissa Kortelainen on selvittänyt<br />

alkoholin ja lääkeaineiden vaikutuksia<br />

erilaisiin kylmästressin indikaattoreihin.<br />

Alkoholilla on lisäksi havaittu kylmään<br />

sopeutumiseen kohdistuvia vaikutuksia,<br />

joita on todettu muun muassa elimistön<br />

ruskeassa rasvakudoksessa. Ruskea<br />

rasva osallistuu myös kehon painon<br />

säätelyyn ja sitä on Kortelaisen ruumiinavausmateriaaliin<br />

perustuvassa tutkimuksessa<br />

todettu vähemmän niillä henkilöillä,<br />

joilla lihavuus on keskivartalolle painottuvaa<br />

ns. omenatyyppistä lihavuutta.<br />

Kortelainen on julkaissut useita tutkimuksia,<br />

jotka käsittelevät sydän-ja verisuonitautien<br />

varhaisvaiheen muutosten ja<br />

lihavuuden välisiä yhteyksiä. Nuorten ihmisten<br />

sepelvaltimomuutokset ovat vaikea-asteisempia<br />

niillä, joilla rasvakudosta<br />

on kertynyt keskivartalolle ja vatsaontelon<br />

sisälle. Miehillä tämän on todettu näkyvän<br />

ruumiinavausmateriaalissa jo alle<br />

20-vuotiaiden ikäryhmässä. Toisaalta naisilla<br />

on ennen vaihdevuosi-ikää todettujen<br />

sepelvaltimomuutosten vaikeusaste<br />

ruumiinavauksissa selvästi yhteydessä rasvan<br />

kertymiseen vyötärölle. Vaikeasti lihavilla<br />

ei puolestaan läheskään aina ole<br />

erityisen merkittävää sepelvaltimotautia,<br />

vaan äkkikuoleman taustalla on useammin<br />

sydämen liikakasvu.<br />

Lihavuutta sekä sydän-ja verisuonitautimuutoksia<br />

ja äkkikuolemia koskeva tutkimustyö<br />

kohdistuu tällä hetkellä nuoriin<br />

ja premenopausaali-iässä oleviin naisiin,<br />

joiden sepelvaltimotauti on harvinainen,<br />

mutta vaikeammin diagnosoitava ja huonommin<br />

tunnettu kuin miehillä. Tutkimusyhteistyö<br />

muiden tahojen kanssa on<br />

tuonut oikeuslääketieteeseen aivan uusia<br />

näkymiä koskien erityisesti molekyylibiologisten<br />

menetelmien käyttöä äkillisten<br />

kuolemien selvittämisessä. Kardiologian<br />

alan kliinisten tutkijoiden kanssa käynnissä<br />

oleva sydänperäisten äkkikuolemien<br />

taustaa koskeva tutkimus on jo tuottanut<br />

paljon uutta tietoa tällä alueella.<br />

28<br />

AKTUUMI

NIMITYKSET<br />

Filosofian tohtori Harri Oinas-Kukkonen<br />

on nimitetty 1.3.<strong>2003</strong> alkaen<br />

<strong>Oulu</strong>n yliopiston tietojenkäsittelytieteen<br />

professorin virkaan, jonka alaksi<br />

on täsmennetty tietojärjestelmät.<br />

Harri Oinas-Kukkonen on syntynyt 1968<br />

Muhoksella ja tullut ylioppilaaksi Muhoksen<br />

lukiosta 1987. Oinas-Kukkonen<br />

suoritti <strong>Oulu</strong>n yliopistossa filosofian<br />

maisterin tutkinnon 1992, filosofian lisensiaatin<br />

tutkinnon 1993 ja väitteli filosofian<br />

tohtoriksi 1997.<br />

Oinas-Kukkonen aloitti työuransa<br />

1987 ohjelmistosuunnittelijana oululaisissa<br />

ohjelmistoyrityksissä. Hän toimi<br />

projektitutkijana Suomen Akatemian projektissa<br />

1991-1994 sekä Suomen Akatemian<br />

tutkimusassistenttina 1994-1997.<br />

Tämän jälkeen hän hoiti <strong>Oulu</strong>n yliopistossa<br />

omaa yliassistentuuriaan ja määräaikaisen<br />

professorin tehtäviä. Vuonna 2000<br />

hänet nimitettiin viisivuotiseen hypertekstitietojärjestelmien<br />

professuuriin.<br />

Oinas-Kukkosen johtama Oasis-tutkimusryhmä<br />

(<strong>Oulu</strong> Advanced Research<br />

of Software and Information Systems)<br />

kuuluu <strong>Oulu</strong>n yliopiston Infotech-huippututkimusyksikköön.<br />

Oasis-ryhmässä tutkitaan ohjelmistojen<br />

ja tietojärjestelmien hyödyntämistä<br />

organisaatio- ja käyttäjänäkökulmista. Tutkimusryhmässä<br />

on tietojenkäsittelytieteiden<br />

laitokselta, taloustieteiden tiedekunnasta<br />

sekä historian laitokselta noin 35<br />

tutkijaa, joista kahdeksan on tohtoreita ja<br />

loput jatko-opiskelijoita. Tutkimus on<br />

sekä perus- että soveltavaa tutkimusta.<br />

Useita tutkimushankkeita tehdään yhteistyössä<br />

Tekesin ja yritysten kanssa.<br />

Oinas-Kukkosen omia päätutkimusalueita<br />

ovat sähköinen liiketoiminta, organisaatioiden<br />

tietämyksenhallinta sekä tietojärjestelmien<br />

suunnittelu ja evaluointi.<br />

Vaikka yrityksissä on paljon osaamista ja<br />

tietämystä, usein yritykset eivät kuitenkaan<br />

pysty kuvaamaan, mitä kaikkea tietämystä<br />

yrityksessä todellisuudessa on. Hyvin<br />

suunniteltujen tietojärjestelmien avulla tilannetta<br />

voidaan helpottaa ja yritysten liiketoimintaprosesseja<br />

voidaan kehittää paremmiksi.<br />

Tämä tulee entistä tärkeämmäksi<br />

yritysten muodostaessa liiketoimintaverkostoja,<br />

joissa osaamista ja tietämystä<br />

jaetaan ja hyödynnetään yli yritysrajojen.<br />

Yritysten välinen ja kuluttajille<br />

suunnattu sähköinen liiketoiminta asettaa<br />

edelleen lisävaatimuksia laadukkaiden<br />

tietojärjestelmien ja ohjelmistojen kehittämiselle.<br />

Oinas-Kukkosen julkaisutoiminta sisältää<br />

yli 60 tieteellistä julkaisua referoiduissa<br />

kansainvälisissä aikakausilehdissä ja<br />

konferensseissa sekä yli 30 muuta julkaisua.<br />

Hän on toiminut useiden korkeatasoisten<br />

kansainvälisten aikakausilehtien<br />

arvioijana ja kansainvälisten konferenssien<br />

ohjelmakomiteoiden jäsenenä, järjestänyt<br />

useita kansainvälisiä workshopeja ja<br />

pitänyt kutsuttuja esitelmiä kansainvälisissä<br />

konferensseissa. Hän on toiminut tietojenkäsittelytieteiden<br />

dosenttina Jyväskylän<br />

yliopistossa vuodesta 1999.<br />

Oinas-Kukkonen on osallistunut aktiivisesti<br />

opetuksen kehittämistyöhön erityisesti<br />

digitaalisen median koulutuksen<br />

käynnistämiseksi ja toteuttamiseksi <strong>Oulu</strong>n<br />

yliopistossa. Hän on ollut pääarkkitehti<br />

digitaalisen median suuntautumisvaihtoehdon<br />

kehittämisessä tietojenkäsittelytieteiden<br />

laitoksella. Hän on myös toiminut<br />

useissa luottamustehtävissä <strong>Oulu</strong>n<br />

yliopistossa, muun muassa yliopiston<br />

www-johtoryhmän puheenjohtajana<br />

2000-2002.<br />

Oinas-Kukkonen on tehnyt aktiivista<br />

kansainvälistä yhteistyötä muun muassa<br />

yhteisjulkaisuissa, aikakauslehtien erikoisnumeroissa<br />

ja tutkimusvierailuilla.<br />

Hän on toiminut vierailevana professorina<br />

La Platan yliopistossa Argentiinassa<br />

1995. Tällä hetkellä Oinas-Kukkonen on<br />

visiting scholarina Stanfordin yliopistossa<br />

Yhdysvalloissa tutkien ohjelmistoyritysten<br />

bisnesverkostoja, tietämyksenhallintaa<br />

ja uusia informaatioteknologioita.<br />

AKTUUMI<br />

29

NIMITYKSET<br />

Tekniikan tohtori, dosentti Markku<br />

Oivo on nimitetty 1.3.<strong>2003</strong> alkaen<br />

<strong>Oulu</strong>n yliopiston tietojenkäsittelytieteen<br />

professorin virkaan, jonka alaksi<br />

on täsmennetty tiedonhallinta<br />

erityisesti mobiili- ja verkkopalveluissa.<br />

Markku Oivo on syntynyt 2.4.1956 Rovaniemellä<br />

ja kirjoittanut ylioppilaaksi<br />

Rovaniemen keskustan lukiosta 1975.<br />

Hän suoritti diplomi-insinöörin tutkinnon<br />

1982, tekniikan lisensiaatin tutkinnon<br />

1989 ja eMBA tutkinnon 1999. Hän on<br />

väitellyt tekniikan tohtoriksi <strong>Oulu</strong>n yliopistossa<br />

1994.<br />

Uransa alussa 80-luvulla hän työskenteli<br />

Koneen tutkimus- ja kehitysosastolla<br />

Helsingissä reaaliaikajärjestelmien T&K -<br />

tehtävissä, projektipäällikkönä ja ryhmän<br />

vetäjänä. Hänen vastuualueeseensa kuului<br />

sekä ohjelmisto että laitteistokehitysprojekteja.<br />

Vuonna 1986 Oivo siirtyi VTT:n palvelukseen<br />

<strong>Oulu</strong>un silloiseen tietokonetekniikan<br />

laboratorioon, jossa hän työskenteli<br />

vuoteen 2000 asti. VTT:llä hän toimi<br />

tutkijana, erikoistutkijana, johtavana<br />

tutkijana, ryhmäpäällikkönä, laatupäällikkönä<br />

sekä viimeksi tutkimusprofessorina<br />

johtaen noin 80 henkilötyövuoden laajuista<br />

sulautettujen ohjelmistojen tutkimusaluetta.<br />

Hän osallistui laajasti VTT:n<br />

markkinointiin teollisuudelle sekä kotimaisten<br />

ja kansainvälisten tutkimushankkeiden<br />

valmisteluun. Professori Oivo oli<br />

eri rooleissa mukana yli 40 tutkimusprojektissa<br />

ja yli 40 teollisessa asiakasprojektissa.<br />

VTT:n uran keskeyttivät kolme noin<br />

1,5 vuoden pituista ulkomaan jaksoa.<br />

Vuosina 1990-91 Oivo työskenteli vierailevana<br />

tutkijana Marylandin yliopistossa<br />

professori Basilin ohjelmistotekniikan<br />

ryhmässä. Tutkimustyön pohjalta VTT:lle<br />

syntyi aktiivinen ohjelmistoprosessien ja<br />

mittaamisen tutkimusryhmä sekä lukuisia<br />

tutkimuksellisia ja teollisia projekteja.<br />

Vuosina 1994-95 Oivo työskenteli monikansallisen<br />

Schlumberger -yrityksen tutkimusosastolla<br />

Pariisin esikaupungissa<br />

vierailevana tiedemiehenä. Hänen vastuualueeseensa<br />

kuuluivat muun muassa eurooppalaisten<br />

T&K -projektien valmistelu<br />

ja vetäminen sekä yhtymätason ohjelmistotuotantomenetelmien<br />

ja uudelleenkäytettävien<br />

ohjelmistoarkkitehtuurien<br />

kehitys. Vuosina 1999-2000 Oivo toimi<br />

Fraunhoferilla Saksassa vetäen ohjelmistojen<br />

laatuun keskittyvää tutkimusosastoa.<br />

Toimenkuvaan kuuluivat sekä saksalaisten<br />

että eurooppalaisten projektien valmistelu<br />

ja koordinointi sekä osallistuminen<br />

koko yksikön tutkimusstrategian ja toiminnan<br />

kehittämiseen.<br />

Vuonna 2000 Oivo siirtyi Solid Information<br />

Technology Oy:n palvelukseen<br />

jossa hän toimi tutkimusjohtajana ja yhtiön<br />

Suomen, USA:n ja Intian T&K -toimintojen<br />

johtajana (Vice President, R&D).<br />

Hänen vastuualueeseensa kuului hajautetun<br />

tiedonhallinnan teknologian ja tuotteiden<br />

kehittäminen erityisesti mobiili- ja<br />

verkkosovelluksiin.<br />

Vuoden 2002 alussa Oivo siirtyi <strong>Oulu</strong>n<br />

yliopistoon. Hänen tutkimuksensa ja<br />

opetusalueensa keskittyvät sekä ohjelmistoprosesseihin<br />

että mobiilisovelluksiin.<br />

Hän on ollut muun muassa käynnistämässä<br />

mobiilin ympäristöinformatiikan tutkimusta<br />

yhteistyössä biologian ja maantieteen<br />

laitosten kanssa johtaen poikkitieteellistä<br />

MINNE-projektia.<br />

Oivo on toiminut aktiivisesti kansainvälisessä<br />

tutkimusmaailmassa. EU:n tutkimusohjelmissa<br />

hän on toiminut muun<br />

muassa konsortion päällikkönä. Komission<br />

toimeksiannosta hän on konsultoinut<br />

tutkimusprojektien suuntaamisessa sekä<br />

osallistunut EU-projektiehdotusten ja<br />

meneillään olevien projektien arviointiin.<br />

Hän on kansainvälisen ISERN ohjelmistotekniikan<br />

yhteistyöverkoston perustajajäsen,<br />

johon kuuluu organisaatioita Euroopasta,<br />

USA:sta, Kanadasta, Etelä-Amerikasta,<br />

Japanista ja Australiasta. Kansainvälisiä<br />

julkaisuja hänellä on yli 50. Oivo<br />

on toiminut muun muassa puheenjohtajana,<br />

ohjelmatoimikunnan puheenjohtajana<br />

ja jäsenenä lukuisissa kansainvälisissä<br />

konferensseissa. Kansainvälisissä journaltason<br />

lehdissä hän on toiminut arvioijana<br />

ja vierailevana editorina.<br />

30<br />

AKTUUMI

VÄITÖKSET<br />

Jaakko Laitakari:<br />

Kurkunpääsyövän<br />

mikroskooppinen<br />

tietokoneanalyysi<br />

Syövän hoidon<br />

kannalta oleellista<br />

on se, onko syöpä<br />

herkästi leviävää ja<br />

nopeasti kasvavaa<br />

vai hitaasti kasvavaa<br />

ja rajoittuvaa tyyppiä.<br />

Nopeasti leviävä<br />

kasvain vaatii hyvän<br />

hoitotuloksen<br />

saavuttamiseksi usein laajan poistoleikkauksen ja<br />

mahdollisesti lisäksi sädehoitoakin.<br />

Tavanomaisen histopatologisen diagnostiikan<br />

turvin kaikista syövistä ei voida esittää yhtä<br />

hyvää arviota syövän käyttäytymisestä tai sen<br />

ennusteesta. Näin on esimerkiksi kurkunpään<br />

syövän kohdalla. Lisäksi syövän esiasteiden tarkempi<br />

määrittely mahdollistaisi varhaisvaiheiden<br />

tunnistamisen ja hoidon jo varhaisvaiheessa, jolloin<br />

hoitotulokset olisivat parempia.<br />

Tutkimuksessa kehitettiin erilaisia mittaustapoja<br />

syöpäkudoksen ja esiasteiden rakenteesta<br />

ja selvitettiin, kuinka ne poikkesivat toisistaan<br />

erityyppisissä syöpäkudoksissa. Tietokoneavusteisella<br />

menetelmällä saadaan hyvinkin pieniä<br />

eroja esiin, ja mittauskohteena voi olla suurikin<br />

joukko soluja, syövän verisuonia tai sidekudosta.<br />

Kasvainkudoksen ja esiasteiden rakenteiden<br />

kokoa, muotoa ja lukumääriä tutkittiin tavalla,<br />

joka ei ennen ole ollut mahdollista. Tulokset<br />

ovat toistettavia ja menetelmä on herkkä.<br />

Verisuonten kasvutavasta löydettiin piirteitä,<br />

joita ei aikaisemmin ole tullut esiin.<br />

Erityisesti pään ja kaulan alueen syövissä<br />

leikkaushoitoa harkittaessa joudutaan huomioimaan<br />

lähellä olevat rakenteet, jotka ovat tärkeitä<br />

esimerkiksi puhumisen, syömisen ja hengittämisen<br />

kannalta. Tällöin varhaisvaiheen toteaminen<br />

on tärkeätä.<br />

Nopeasti etenevä ns. pahanlaatuinen syöpä<br />

vaatii laajemman poistoleikkauksen, jolloin voidaan<br />

joutua uhraamaan toiminnallisesti tärkeitä<br />

rakenteita. Siksi hoitoa suunniteltaessa vaaditaan<br />

mahdollisimman tarkka käsitys syövän käyttäytymisestä,<br />

johon koepalan tietokoneavusteisella<br />

analyysilla voidaan saada silmämääräisen<br />

arvion tarkennus.<br />

Lääketieteen lisensiaatti Jaakko Laitakarin<br />

väitöskirja Computer-assisted image analysis of<br />

proliferating cells, angiogenesis and stromal<br />

markers in experimental and laryngeal tumor<br />

development tarkastettiin <strong>Oulu</strong>n yliopiston<br />

lääketieteellisessä tiedekunnassa 7.3.<strong>2003</strong>. Vastaväittäjänä<br />

toimi professori Reidar Grénman<br />

Turun yliopistosta ja kustoksena professori Frej<br />

Stenbäck. Jaakko Laitakari on syntynyt<br />

10.12.1974 Turussa ja tullut ylioppilaaksi Madetojan<br />

musiikkilukiiosta <strong>Oulu</strong>ssa 1993.<br />

Risto Kerkelä:<br />

Signaalinsiirtoreitit<br />

sydänlihassolun liikakasvussa<br />

Sydämen lisääntynyt<br />

kuormitus vaatii<br />

sydänlihakselta lisääntynyttä<br />

supistusvoimaa,<br />

joka<br />

johtaa sydänlihassolun<br />

liikakasvuun<br />

eli hypertrofiaan.<br />

Sydämen hypertrofialle<br />

on tyypillistä<br />

lisääntynyt sydänlihassolun<br />

pinta-ala,<br />

lisääntynyt sarkomeerien järjestäytyminen<br />

ja tiettyjen hypertrofisten geenien, kuten<br />

ANP:n (atrial natriuretic peptide) ja BNP:n (Btype<br />

natriuretic peptide) transkription aktivoituminen.<br />

Alkuvaiheessa sydämen liikakasvu on verenkiertoelimistölle<br />

hyödyllistä, mutta pidempään<br />

jatkuessaan se muuttuu elimistölle haitalliseksi<br />

ja johtaa lopulta sydämen pumppaustoiminnan<br />

heikkenemiseen ja sydämen vajaatoimintaan.<br />

Väitöstutkimuksessa selvitettiin sydämen<br />

hemodynaamisessa liikakuormassa aktivoituvien<br />

geenien säätelymekanismeja. Tutkimusmalleina<br />

käytettiin neonataalirotan sydänlihassoluviljelmiä<br />

sekä aikuisen rotan sydämen eteiskorvakkeen<br />

venytysmallia. GATA4 transkriptiotekijän<br />

osoitettiin osallistuvan BNP:n geenin ilmentymisen<br />

säätelyyn. Endoteliini-1 indusoi p38 kinaasia,<br />

jonka havaittiin säätelevän BNP:n transkriptiota<br />

reguloimalla GATA4:n sitoutumisaktiivisuutta<br />

BNP:n promoottorialueelle.<br />

Sydämen vasemmassa eteisessä p38 kinaasin<br />

havaittiin säätelevän mekaanisen venytyksen<br />

indusoimaa BNP:n geeniekspressiota Elk-1<br />

transkriptiotekijän välityksellä. Sydänlihassoluviljelmissä<br />

proteiinikinaasi C:n alfa alayksikön osoitettiin<br />

osallistuvan ANP:n ja BNP:n erityksen<br />

säätelyyn.<br />

Sydämen hypertrofiassa aktivoituvien geenien<br />

säätelyyn osallistuvien signaalimolekyylien<br />

identifioiminen on välttämätöntä pyrittäessä<br />

kehittämään uusia metodeja sydämen vajaatoiminnan<br />

diagnostiikkaan ja hoitoon.<br />

Väitöskirjatyön tulosten perusteella jatkotutkimukset<br />

voidaan kohdentaa selvittämään<br />

tarkemmin p38 kinaasin roolia hemodynaamisessa<br />

liikakuormassa aktivoituvien geenien ilmentymisessä.<br />

Lääketieteen lisensiaatti Risto Kerkelän väitöskirja<br />

Signaling pathways in myocyte hypertrophy.<br />

Role of GATA4, mitogenactivated protein<br />

kinases and protein kinase C tarkastettiin<br />

<strong>Oulu</strong>n yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa<br />

11.4.<strong>2003</strong>. Vastaväittäjänä toimi professori<br />

Peter Sugden Imperial College of Londonista<br />

Isosta-Britanniasta ja kustoksena professori<br />

Heikki Ruskoaho. Risto Kerkelä on syntynyt<br />

AKTUUMI<br />

31

VÄITÖKSET<br />

1971 <strong>Oulu</strong>ssa ja tullut ylioppilaaksi Kastellin lukiosta<br />

1991.<br />

Eerika Rosqvist:<br />

Potilaiden kokemukset<br />

tilastaan vuodeosastoilla<br />

Henkilökohtainen<br />

tila sairaalassa on<br />

tärkeä potilaille,<br />

mutta sitä loukataan<br />

erityisesti kosketuksella<br />

ja kuuloja<br />

hajuaistin kautta.<br />

Erityisesti potilaan<br />

sukupuoli, ikä, potilashuoneen<br />

koko,<br />

selviytymiskyky sairaalassa,<br />

hoitokertojen<br />

määrä ja mieliala vaikuttivat siihen, että<br />

henkilökohtaisen tilan säilyminen loukkaamattomana<br />

koettiin tärkeänä.<br />

Arkielämässä henkilökohtaisen tilan säilyttäminen<br />

halutulla tasolla on usein huomaamatonta<br />

ja helppoa, mutta sairastuminen ja potilaan<br />

rooliin joutuminen ovat usein uhkia sille.<br />

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata suomalaisten<br />

potilaiden kokemuksia yksityisyyden<br />

säätelystä sairaalassa henkilökohtaisen tilan<br />

avulla. Aineisto kerättiin haastattelemalla 250<br />

potilasta ja havainnoimalla 25 potilaan ja hoitotyöntekijän<br />

välistä vuorovaikutusta. Tutkimuksen<br />

tulokset analysoitiin määrällisin ja laadullisin<br />

menetelmin.<br />

Tulosten mukaan potilaiden itsemääräämisoikeus<br />

suhteessa omaa kehoa koskeviin hoitotoimenpiteisiin<br />

toteutui parhaiten nuorten ja<br />

enemmän koulutettujen potilaiden kohdalla.<br />

Osa potilaista koki luvan kysymisen kosketukseen<br />

olevan tärkeää ja etenkin naispotilaat kokivat<br />

kaiken ilman lupaa tapahtuvan kosketuksen<br />

epämiellyttäväksi. Valtaosa potilaista ei kokenut<br />

alistuvansa hoitotyöntekijän ehdottamaan hoitotoimenpiteeseen.<br />

Henkilökohtaisen tilan loukkaaminen aiheutti<br />

potilaille etenkin pahaa mieltä ja itsen kokemista<br />

esineeksi. Potilaat kokivat hoitotyöntekijän<br />

kosketuksen epämiellyttäväksi, jos se tuntui<br />

vaarantavan yksityisyyden. Myös kokemattomuus<br />

potilaana olosta, tiedonsaannin puute<br />

hoitotoimenpiteestä sekä kipua aiheuttava, tarpeeton,<br />

esineellistävä ja ilman lupaa tapahtuva<br />

kosketus olivat yhteydessä siihen, että se koettiin<br />

epämiellyttäväksi. Osa miespotilaista koki<br />

mieshoitotyöntekijän kosketuksen epämiellyttävänä.<br />

Kokemattomuus vastakkaista sukupuolta<br />

olevasta hoitotyöntekijästä lisäsi merkitsevästi<br />

samaa sukupuolta olevan hoitotyöntekijän<br />

arvostusta.<br />

Tutkimus tekee tunnetuksi suomalaisessa<br />

hoitotieteessä ja hoitotyössä vähän tutkittua ja<br />

heikosti tunnettua käsitettä. Tutkimuksen tulosten<br />

avulla voidaan kehittää potilaan ja terveydenhuollossa<br />

työskentelevien ammattilaisten<br />

välistä vuorovaikutusta potilaan yksityisyyttä ja<br />

yksilöllisyyttä kunnioittavaksi sekä potilaan hyvää<br />

edistäväksi.<br />

Terveystieteiden maisteri Eerika Rosqvistin<br />

väitöskirja Potilaiden kokemukset henkilökohtaisesta<br />

tilastaan ja sen säilymisestä sisätautien<br />

vuodeosastoilla tarkastettiin <strong>Oulu</strong>n yliopiston<br />

lääketieteellisessä tiedekunnassa 11.4.<strong>2003</strong>. Vastaväittäjänä<br />

toimi professori Päivi Åstedt-Kurki<br />

Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori<br />

Arja Isola. Eerika Rosqvist on syntynyt<br />

28.3.1972 Alajärvellä ja tullut ylioppilaaksi Jyväskylän<br />

lyseon lukiosta 1991.<br />

Susanna Huttunen:<br />

Koiraan kosintalaulun<br />

ominaisuuksien geneettinen<br />

tausta Drosophila viriliksellä<br />

Eläinten kosintakäyttäytyminen<br />

on<br />

osa lajintunnistusmekanismia,<br />

jolla<br />

on tärkeä merkitys<br />

lajien synnyssä ja<br />

erillään pysymisessä.<br />

Mahlakärpäsillä<br />

koiraiden siipien<br />

värisytyksestä syntyvät<br />

kosintalaulut<br />

ovat keskeinen osa<br />

kosintaa.<br />

Väitöskirjassa tutkittiin mahlakärpäsiin kuuluvan<br />

Drosophila virilis -ryhmän koiraiden kosintalaulun<br />

muuntelua ja sen geneettistä taustaa<br />

kolmella eri tavalla: vertaamalla lauluun mahdollisesti<br />

vaikuttavan no-on-transientA -kandidaattigeenin<br />

ja DNA-merkkigeenien (mikrosatelliittien)<br />

sekvenssi- ja pituusmuuntelua kosintalaulun<br />

muunteluun, biometrisin menetelmin tekemällä<br />

risteytyskokeita ja QTL-kartoituksen<br />

avulla, jossa hyödynnettiin mikrosatelliitteja.<br />

Kandidaattigeenin, no-on-transientA:n DNAtason<br />

muuntelua tutkittiin D. virilis -ryhmään<br />

kuuluvien lajien (D. virilis ja D. littoralis) sisällä ja<br />

kahdentoista D. virilis -ryhmän lajien välillä. Tulokset<br />

osoittivat, että sekä DNA-muuntelu että<br />

toistojaksojen pituusmuuntelu nonA-geenissä<br />

on neutraalia D. virilis -ryhmän lajeilla eikä se ollut<br />

yhteydessä lajinsisäiseen tai lajien väliseen<br />

muunteluun kosintalauluissa.<br />

Mikrosatelliitit ovat lyhyitä toistojaksoja, joiden<br />

suuri muuntelevuus yksilöiden ja lajien välillä<br />

perustuu toistojaksojen pituusmuunteluun.<br />

Tutkimuksessa kehiteltiin uusia merkkigeenejä,<br />

mikrosatelliitteja, D. virilikselle, ja niiden käyttöä<br />

testattiin myös kaikilla D. virilis -ryhmän lajeilla.<br />

32<br />

AKTUUMI

VÄITÖKSET<br />

Mikrosatelliitteja käytettiin eri mantereilta<br />

peräisin olevien D. virilis -kantojen geneettisen<br />

muuntelun tutkimiseen ja sen vertaamiseen<br />

koiraiden kosintalauluissa havaittuun muunteluun.<br />

Tutkimukset osoittivat muuntelun olevan<br />

maantieteellistä sekä geno- että fenotyyppisellä<br />

tasolla. Eri mantereilta peräisin olevat kannat<br />

poikkesivat kuitenkin vähemmän mikrosatelliittien<br />

(9–16%) kuin kosintalaulujen (24–59%)<br />

suhteen, mikä voi johtua erilaisten valintapaineiden<br />

(luonnon- ja seksuaalivalinnan) vaikutuksesta<br />

käyttäytymisominaisuuksiin.<br />

Kaksi kosintalaulujen suhteen poikkeavaa D.<br />

virilis -kantaa valittiin risteytystyöhön, jossa kosintalaulun<br />

äänipulssien lukumäärän ja pulssisarjan<br />

pituuden geneettistä taustaa tutkittiin risteytyskokeiden<br />

ja näkyvien merkkigeenien (silmänväri-<br />

ja siipimutanttien) avulla.<br />

Tulokset osoittivat, että molempien ominaisuuksien<br />

tausta on useiden geenien määräämä<br />

ja lisäksi kompleksinen dominanssin, geenien<br />

yhdysvaikutuksen, Y-kromosomaalisen ja maternaalisten<br />

tekijöiden vuoksi.<br />

Lauluominaisuuksien geneettistä taustaa<br />

tutkittiin edelleen QTL-kartoituksen avulla, jolloin<br />

ominaisuuteen vaikuttavat geenialueet voitiin<br />

paikallistaa kromosomeihin. D. viriliksellä laulun<br />

äänipulssien lukumäärään vaikuttavia tekijöitä<br />

löytyi lähes kaikista (1.–4.) kromosomeista,<br />

kun taas pulssisarjan pituuteen vaikuttavat tekijät<br />

löytyivät vain yhdestä (3.) kromosomista,<br />

joilla oli suurin vaikutus molempiin lauluominaisuuksiin.<br />

Väitöskirjatyöstä saadut tulokset auttavat<br />

ymmärtämään käyttäytymisgenetiikan keskeisen<br />

aiheen, parinvalintaan ja lisääntymismenestykseen<br />

liittyvien ominaisuuksien, geneettistä<br />

taustaa ja siihen liittyviä evolutiivisia muutoksia<br />

sekä niiden merkitystä lajiutumisessa. Lisäksi tutkimuksessa<br />

kehiteltyjä merkkigeenejä voidaan<br />

käyttää D. virilis -ryhmän lajien geneettisen<br />

muuntelun tutkimiseen ja lajien välisten käyttäytymisominaisuuksien<br />

QTL-tutkimuksiin.<br />

Filosofian maisteri Susanna Huttusen väitöskirja<br />

Genetic basis of male courtship song<br />

traits in Drosophila virilis tarkastettiin <strong>Oulu</strong>n yliopiston<br />

luonnontieteellisessä tiedekunnassa<br />

21.3.<strong>2003</strong>. Vastaväittäjänä toimi professori Juha<br />

Merilä Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori<br />

Pekka Pamilo. Susanna Huttunen on<br />

syntynyt 14.9.1973 Iisalmessa ja tullut ylioppilaaksi<br />

Iisalmen lukiosta 1992.<br />

Mari Katvala:<br />

Reppuludenaaraan ongelma:<br />

Kenellä munasi kannatat?<br />

Luonnossa naaraiden<br />

tulisi valita<br />

pesä- tai munintapaikkansa<br />

huomioiden<br />

jälkeläistensä<br />

ravinnonsaanti ja<br />

niiden turvallisuus<br />

pedoilta ja loisilta.<br />

Useiden hyönteislajien<br />

naaraat munivat<br />

alustalle (esimerkiksi<br />

kasvin lehti<br />

tai karike) ja jättävät munansa sen jälkeen<br />

oman onnensa nojaan.<br />

Muutamalla luteiden lahkoon (Heteroptera)<br />

kuuluvalla lajilla naaraiden munintapaikka on<br />

erittäin omintakeinen. Ne kiinnittävät munansa<br />

lajitovereidensa selkään, ja ne kantavat munia,<br />

kunnes ne kuoriutuvat ja toukka aloittaa itsenäisen<br />

elämänsä.<br />

Reppuluteen (Phyllomorpha laciniata; Heteroptera,<br />

Coreidae) naaraat munivat toisten<br />

reppuludenaaraiden ja -koiraiden selkiin. Paradoksaalista<br />

lajin käyttäytymisessä on, että munia<br />

kantavat koiraat ovat harvoin kantamiensa munien<br />

isiä. Naaraat eivät koskaan kanna omia muniaan.<br />

Munien kantamisesta on yksilöille kustannuksia,<br />

sillä ne altistuvat pedoille. Vaihtoehtoinen<br />

munintapaikka on lajin ravintokasvi, mutta kasville<br />

munitut munat säilyvät loisten ja petojen<br />

vuoksi erittäin huonosti verrattuna kannettuihin<br />

muniin.<br />

Työssä tutkittiin naarasreppuluteen munintapaikan<br />

valintaa ja lisääntymisen (munimisen ja<br />

munatuotannon) riippuvuutta lajitoverin läsnäolosta<br />

tai sen kohtaamistodennäköisyydestä.<br />

Lisäksi tutkittiin munien säilymistä lajitovereiden<br />

selässä sekä vuorovaikutusta naaraiden välillä ja<br />

naaraan ja koiraan välillä. Asiaa tutkittiin laboratoriossa<br />

ja luonnossa tehdyin käyttäytymiskokein<br />

sekä otantatutkimuksen avulla.<br />

Työn tärkeimpiä tuloksia on, että naarasreppuluteiden<br />

muniminen ja munien tuotanto<br />

ovat hyvin riippuvaisia mahdollisuudesta munia<br />

lajitoverin selkään. Jos lajitoveria ei ollut saatavilla<br />

tai lajitoveri kohdattiin harvoin, naaraat vähensivät<br />

munatuotantoaan ja pidättäytyivät munimasta.<br />

Munien säilyvyydessä ei kantajien välillä ollut<br />

eroa, joten tältä kannalta naaraalle ei ole väliä,<br />

kenen selkään se munansa tekee. Luonnossa<br />

naaraat etsivät aktiivisesti lajitovereita muniakseen,<br />

mutta toisiaan naaraat pyrkivät välttämään.<br />

Koiraat saavatkin luonnossa enemmän<br />

munia kuin naaraat niiden kosinta-aktiivisuuden<br />

vuoksi. Kosiessaan niillä ei ole mahdollisuutta<br />

välttää saamasta munaa, mikäli naaras on sellaisen<br />

valmis tekemään.<br />

Tuloksilla on merkitystä lajinsisäisten vuorovaikutusten<br />

tutkimuksessa. Lisäksi saatiin perustietoa<br />

lisäätymisjärjestelmien kehittymisestä.<br />

Reppuludetta voidaan pitää lajinsisäisenä loisena,<br />

jonka naaraat käyttävät lajin muita yksilöitä<br />

hyväkseen lisätäkseen omien jälkeläistensä säilyvyyttä.<br />

Koirailla ei ole mahdollisuuksia välttää<br />

saamasta munia, jos ne haluavat kosia (ja paritella)<br />

naaraan kanssa. Siten naaraat hyötyvät niiden<br />

seksuaalisesta aktiivisuudesta.<br />

Lajina reppulude on erikoinen, sillä evolutiivisten<br />

teorioiden mukaan vieraiden yksilöiden<br />

auttamista ilman hyötyä auttajalle ei pitäisi esiintyä.<br />

Filosofian maisteri Mari Katvalan väitöskirja<br />

AKTUUMI<br />

33

VÄITÖKSET<br />

Female reproduction and conspecific utilisation<br />

in an egg-carrying bug. Who carries, who cares?<br />

tarkastettiin <strong>Oulu</strong>n yliopiston luonnontieteellisessä<br />

tiedekunnassa 29.3.<strong>2003</strong>. Vastaväittäjänä<br />

toimi professori John D. Reynolds East Anglian<br />

yliopistosta Isosta-Britanniasta ja kustoksena<br />

professori Mikko Mönkkönen. Mari Katvala on<br />

syntynyt 10.1.1974 Kirkkonummella ja tullut ylioppilaaksi<br />

Porkkalan lukiosta 1993.<br />

Mervi Tervo:<br />

Huippu-urheilu suomalaisen<br />

kansakunnan rakentajana<br />

Kilpaurheilu on<br />

monissa valtioissa<br />

muodostunut<br />

olennaiseksi osaksi<br />

kansakunnasta kerrottua<br />

tarinaa.<br />

Näin on tapahtunut<br />

myös Suomessa.<br />

Väitöstutkimuksen<br />

ensimmäisessä<br />

osassa tarkastellaan<br />

sanomalehtianalyysin<br />

(Helsingin<br />

Sanomat) kautta urheiluun liittyvien kansallisten<br />

myyttien syntymistä ja merkitystä suomalaisen<br />

kansakunnan rakentamisessa ennen toista<br />

maailmansotaa.<br />

Urheilumyyttien luomisessa olennaista olivat<br />

vertailut, joita toimittajat tekivät suomalaisten<br />

miesten ja muiden kansakuntien edustajien<br />

välillä – esimerkiksi näkemystä pohjoisesta, sisukkaasta<br />

ja kontrolloidusta luonteestamme rakennettiin<br />

etelästä tulleita urheilijoita vasten.<br />

Mutta kilpakentiltä löytyi myös samanlaisuutta.<br />

Samanlaisuuden ja erilaisuuden kautta<br />

määrittyi sosiaalinen ja kulttuurinen hierarkia,<br />

missä suomalaisuus sijoittui huipulle ja missä jokaiselle<br />

kansakunnalle ja kulttuurille oli määrätty<br />

oma paikkansa.<br />

Väitöskirjan toinen osio tutkii kahden aineiston<br />

(Helsingin Sanomien urheilu-uutisointi<br />

ja Ilta-Sanomien ylläpitämä Internetin keskustelupalsta)<br />

kautta Lahdessa käytyjen vuoden<br />

2001 hiihdon MM-kisojen tapahtumia. Mitkä<br />

teemat ja keskustelun aiheet ovat säilyneet urheilu-uutisoinnissa,<br />

mitä muutoksia on tapahtunut<br />

ja millä tavalla urheilun ja urheilusankariuden<br />

asema on muuttunut tultaessa 2000-luvulle?<br />

Helsingin Sanomien urheilu-uutisoinnissa<br />

monet vanhat mielikuvat suomalaisesta sisukkuudesta<br />

ja ylivoimaisuudesta olivat yhä läsnä,<br />

mutta myös muutoksia oli tapahtunut. Naisilla<br />

on nykyään mahdollisuus päästä urheilusankarin<br />

asemaan, urheilijoiden ja erityisesti valmentajien<br />

sidos kansallisvaltioon on heikentynyt, kovan<br />

harjoittelun rinnalle ovat nousseet teknologian<br />

ja lääketieteen tarjoamat mahdollisuudet ja rahan<br />

merkitys kilpaurheilussa tullut jatkuvasti<br />

merkittävämmäksi.<br />

Kaksi viimeksi mainittua teemaa nousivat<br />

esille erityisesti dopingskandaalin jälkeen – suomalaisen<br />

urheilusankarin, ”naapurin poikiemme<br />

ja tyttäriemme” menestys ei kummunnutkaan<br />

pelkästään ruisleivästä ja sisukkaasta harjoittelusta<br />

kuten pitkään oli haluttu uskoa.<br />

Internetin keskustelupalstalla hiihtäjien kiinnijääminen<br />

oli toisille vitsi, toisille kansallinen häpeä<br />

ja merkki urheilusankariuden kuolemasta.<br />

Lisäksi osa kirjoittajista näki tapahtumat ”väistämättöminä”<br />

rahan ja lääketieteen tunkeuduttua<br />

kilpakentille.<br />

Kansalaisten mielipiteet siis hajaantuivat. Voidaankin<br />

väittää, ettei urheilusankarius ole enää<br />

2000-luvulla yksiselitteinen ilmiö suomalaisessa<br />

yhteiskunnassa eivätkä kaikki kansalaiset arvosta<br />

urheilumitaleja yhtä suuresti. Suomalaiskansallisesta<br />

identiteetistä on muodostunut monimutkainen<br />

rakennelma: kaikille kansalaisille yhteisiä<br />

kansallisia tarinoita on yhä vaikeampi rakentaa<br />

ja kontrolloida.<br />

Filosofian maisteri Mervi Tervon väitöskirja<br />

Geographies in the making: Reflections on<br />

sports, the media, and national identity in Finland<br />

tarkastettiin <strong>Oulu</strong>n yliopiston luonnontieteellisessä<br />

tiedekunnassa 29.3.<strong>2003</strong>. Vastaväittäjänä<br />

toimi dosentti Sirpa Tani Helsingin yliopistosta<br />

ja kustoksena professori Anssi Paasi. Mervi<br />

Tervo on syntynyt 27.12.1970 <strong>Oulu</strong>ssa ja tullut<br />

ylioppilaaksi Madetojan musiikkilukiosta 1989.<br />

Tapani Kinnunen:<br />

Laskennallinen mallinnus<br />

etikkahapon<br />

katalyysiprosesseille<br />

Etikkahappo on<br />

tärkeä kemikaali<br />

sekä metsä- että<br />

kemianteollisuudessa.<br />

Vuosittain<br />

etikkahappoa tuotetaan<br />

useita satojatuhansia<br />

tonneja.<br />

Yli 60 prosenttia<br />

valmistetusta etikkahaposta<br />

tuotetaan<br />

katalyyttisellä<br />

metanolin karbonylaatioreaktiolla. Kahta tärkeintä<br />

siirtymämetallien katalysoimaa prosessia<br />

kutsutaan Monsanto- ja Cativa-prosesseiksi.<br />

Kemiallisten reaktioiden kokeellinen tutkimus<br />

on monilta osin vaikeaa. Nykyisillä mittausmenetelmillä<br />

ei saada kovinkaan tarkkaa tietoa<br />

reaktioiden yksityiskohdista.<br />

Väitöstyössä on tutkittu katalyyttistä metanolin<br />

karbonylaatiota tietokoneiden avulla<br />

käyttäen kvanttimekaniikkaan perustuvia laskentamalleja.<br />

Kyseiset mallit tarjoavat mahdollisuuden<br />

tutkia luotettavasti kemiallisia ongelmia<br />

atomi- ja molekyylitasolla, jolloin voidaan tehdä<br />

uusia havaintoja sekä varmentaa kokeellisia tuloksia<br />

tutkittavista systeemeistä.<br />

Tehty tutkimus selkeyttää nykyistä näkemystä<br />

metanolin katalyyttisestä karbonylaatiosta<br />

sekä tarjoaa mahdollisuuksia parantaa tärkeiden<br />

teollisten prosessien tehokkuutta.<br />

34<br />

AKTUUMI

VÄITÖKSET<br />

Filosofian maisteri Tapani Kinnusen väitöskirja<br />

Density functional studies of catalytic carbonylation<br />

of methanol tarkastettiin <strong>Oulu</strong>n yliopiston<br />

luonnontieteellisessä tiedekunnassa<br />

3.4.<strong>2003</strong>. Vastaväittäjänä toimi professori Tapani<br />

Pakkanen Joensuun yliopistosta ja kustoksena<br />

professori Kari Laasonen. Tapani Kinnunen on<br />

syntynyt 6.5.1975 Kajaanissa ja tullut ylioppilaaksi<br />

Linnan lukiosta 1994.<br />

Ulla Lassi:<br />

Uusia menetelmiä<br />

pakokaasukatalyyttien<br />

laboratoriomittakaavan<br />

ikäyttämiseen<br />

Autojen pakokaasujen<br />

puhdistuksessa<br />

käytettäviltä<br />

kolmitoimikatalysaattoreilta<br />

vaaditaan<br />

hyvää termistä,<br />

kemiallista ja<br />

mekaanista kestävyyttä.<br />

Tutkimus- ja<br />

tuotekehitysvaiheessa<br />

pakokaasukatalysaattoreita<br />

joudutaan testaamaan todellisissa käyttöolosuhteissa<br />

ja moottoripenkissä.<br />

Tällainen testaus on sekä hidasta että kallista,<br />

ja tämän vuoksi tarvitaan laboratoriomittakaavan<br />

nopeutettuja ikäytysmenetelmiä. Laboratorioikäytyksissä<br />

havaittujen muutosten tulisi<br />

vastata mahdollisimman luotettavasti maantieja<br />

moottoripenkki-ikäytysten aiheuttamia muutoksia<br />

pakokaasukatalyytissä.<br />

Väitöskirjatyössä on tarkasteltu useiden<br />

pintatutkimusmenetelmien avulla kolmitoimikatalyyttien<br />

termistä ja kemiallista ikäytymistä ja<br />

ikäytymiseen vaikuttavia tekijöitä sekä eri ilmiöiden<br />

merkitsevyyttä katalyytin käyttöiän kannalta.<br />

Erityisesti on tarkasteltu katalysaattoreiden<br />

olosuhteiden (korkea lämpötila ja kaasufaasin<br />

koostumus) ja käyttöiän vaikutusta katalyyttien<br />

aktiivisuuteen sekä rakenteellisissa ominaisuuksissa<br />

havaittaviin muutoksiin.<br />

Työssä on eri pintatutkimusmenetelmillä<br />

saatujen tietojen pohjalta johdettu ikääntymiskorrelaatioita<br />

laboratorioikäytyksen ja moottoripenkki-<br />

sekä maantieikäytyksen välille.<br />

Työ antaa tietoa siitä, kuinka kolmitoimikatalyyttien<br />

ikäyttäminen tulisi tehdä laboratoriomittakaavassa.<br />

Tätä tietoa voidaan edelleen<br />

hyödyntää teollisuudessa pakokaasukatalyyttien<br />

kehitystyössä ja samalla vähentää merkittävästi<br />

niitä kustannuksia, joita katalyyttien testauksesta<br />

aiheutuu pakokaasukatalysaattoreiden<br />

valmistajille.<br />

Tekniikan lisensiaatti Ulla Lassin väitöskirja<br />

Deactivation correlations of Pd/Rh three-way<br />

catalysts designed for euro IV emission limits<br />

tarkastettiin <strong>Oulu</strong>n yliopiston teknillisessä tiedekunnassa<br />

28.2.<strong>2003</strong>. Vastaväittäjänä toimi<br />

professori Zinfer R. Ismagilov Boreskov Institut<br />

of Catalysistä Novosibirskistä Venäjältä ja kustoksena<br />

professori Riitta Keiski. Ulla Lassi on<br />

syntynyt 6.4.1971 Vetelissä ja tullut ylioppilaaksi<br />

Kokkolan yhteislyseon lukiosta 1990.<br />

Voitto Kokko:<br />

Uusi menetelmä<br />

sähkömoottoreiden<br />

käynninaikaiseen<br />

kunnonvalvontaan<br />

Suomen teollisuudessa<br />

on tuotantokäytössä<br />

satoja<br />

tuhansia sähkömoottoreita,<br />

joista<br />

vuosittain vaurioituu<br />

useita tuhansia.<br />

Yllättävät vauriot<br />

aiheuttavat teollisuudelle<br />

vuosittain<br />

miljoonien eurojen kustannukset tuotannonmenetyksinä<br />

ja korjauskustannuksina. Myös tiukentuvat<br />

ympäristö- ja turvallisuusvaatimukset<br />

edellyttävät laitteilta entistä parempaa luotettavuutta.<br />

Tunnistamalla koneiden vikaantuminen varhaisessa<br />

vaiheessa voidaan pienentää tuotannon<br />

menetyksiä ja korjauskustannuksia sekä varmentaa<br />

ympäristö- ja turvallisuusjärjestelmien<br />

toimintaa. Lisäksi moottoreiden huollot ja korjaukset<br />

voidaan ajoittaa tuotannon kannalta<br />

sopiviin ajankohtiin.<br />

Väitöstutkimuksessa selvitettiin aksiaalisen<br />

magneettivuomittauksen soveltuvuutta sähkömoottoreiden<br />

kunnonvalvontaan.<br />

Menetelmän tavoitteena on mitata moottoreiden<br />

kuntoa käynninaikaisesti tuotantoa<br />

häiritsemättä ja tunnistaa vikojen kehittyminen<br />

varhaisessa vaiheessa, että huolto- ja korjaustoimenpiteet<br />

voidaan suunnitella ennalta. Menetelmä<br />

soveltuu hyvin sähkömoottorin vikojen<br />

käynninaikaiseen tunnistamiseen. Mittaustulosten<br />

taajuusanalyysillä tunnistetaan roottorin<br />

sauvojen tai päätyrenkaan murtuminen, staattorikäämityksen<br />

sisäiset viat sekä haitallinen jännitesyötön<br />

epäsymmetria.<br />

Tutkimuksessa esitettiin ensimmäistä kertaa<br />

kaavakokoelma taajuusmuuttajakäyttöisten<br />

moottoreiden kunnonvalvontaan sekä uusi laskentakaava<br />

staattorikäämityksen sisäisten vikojen<br />

tunnistamiseen. Lisäksi esitettiin sähkömoottoreiden<br />

diagnostiikkajärjestelmä, jossa<br />

yhdistetään aksiaalinen magneettivuomittaus ja<br />

muita tunnettuja kunnonvalvontamenetelmiä.<br />

Järjestelmän avulla tunnistetaan vikaantumiset<br />

hyvissä ajoin. Aksiaalisen magneettivuomittauksen<br />

osalta esitettiin järjestelmää varten diagnostiikkasäännöt.<br />

Menetelmää sovelletaan jatkossa sähkömoottoreiden<br />

periodiseen kunnonvalvontaan.<br />

Lisäksi parhaillaan on käynnissä projekti, jossa<br />

aksiaalinen magneettivuomittaus liitetään osaksi<br />

suomalaista paperikoneiden kunnonvalvontajärjestelmää.<br />

AKTUUMI<br />

35

VÄITÖKSET<br />

Tekniikan lisensiaatti Voitto Kokon väitöskirja<br />

Condition monitoring of squirrel-cage motors<br />

by axial magnetic flux measurements tarkastettiin<br />

<strong>Oulu</strong>n yliopiston teknillisessä tiedekunnassa<br />

14.3.<strong>2003</strong>. Vastaväittäjinä toimivat<br />

professori Olli Aumala Tampereen teknillisestä<br />

yliopistosta ja professori Antero Arkkio Teknillisestä<br />

korkeakoulusta sekä kustoksena professori<br />

Kalevi Kalliomäki. Voitto Kokko on syntynyt<br />

27.8.1956 Rovaniemellä.<br />

Kirsti Reskalenko:<br />

Lehtikultaa ja<br />

suojeluvyöhykkeitä<br />

Tutkimuksessa kuvataan<br />

neuvostoaikaisia<br />

rakennussuojelumenetelmiä<br />

ja niiden muuttumista<br />

1990-luvulla<br />

sekä arvioidaan<br />

käytännön<br />

suojelutyötä tänä<br />

vuonna 1100-vuotisjuhlia<br />

viettävässä<br />

Pihkovassa. Työ perustuu<br />

kirjallisuusja<br />

arkistotutkimukseen,<br />

asiantuntijahaastatteluihin<br />

ja Vanhan Pihkovan rakennuskannan<br />

kartoitukseen.<br />

Rakennussuojelun ohjaus on 1950-luvulta<br />

lähtien ollut kulttuurihallinnon tehtävä. Tänään<br />

rakennussuojelusta vastaavat federaation kulttuuriministeriö<br />

ja alueelliset kulttuuriperintökeskukset.<br />

Venäjän rakennuskomitean, Gosstroin,<br />

tehtävänä on edistää rakennussuojelutavoitteiden<br />

toteutumista maankäytön suunnittelussa.<br />

Venäjällä on Pietari Suuren ajoista lähtien<br />

annettu rakennusten suojelua koskevia ukaaseja.<br />

Aloite muinaismuistoasetuksen säätämisestä<br />

tehtiin 1868, mutta ensimmäinen rakennusmuistomerkkien<br />

suojelua koskeva asetus annettiin<br />

vasta 1918. Erimielisyyttä olivat aiheuttaneet<br />

muun muassa kulttuurihistoriallisesti arvokkaan<br />

rakennuksen muuttamista koskevat<br />

rajoitukset, joiden katsottiin loukkaavan yksityistä<br />

omistusoikeutta.<br />

Bolshevikkihallituksen kansallistettua miltei<br />

kaikki kiinteä omaisuus vuosina 1917–18 hävisivät<br />

suojelua vastustavat yksityiset omistajat,<br />

mutta samalla myös rakennusten uskolliset ylläpitäjät.<br />

Suojelukohteiden yksityinen omistaminen<br />

on ollut mahdollista jälleen vuodesta 1993<br />

lähtien.<br />

Ensimmäinen ja ainoa kulttuuriperinnön<br />

suojelua ja käyttöä koskeva laki säädettiin 1976.<br />

Lakia täydennettiin vuonna 1982 asetuksella ja<br />

vuonna 1986 kulttuuriministeriön ohjeella. Lakiuudistus<br />

on ollut vireillä perestroikan päivistä<br />

lähtien. Uusin lakiehdotus kaatui vuonna 2001<br />

duuman ylähuoneessa. Syynä oli federaation ja<br />

sen subjektien välinen kiista rakennusmuistomerkkien<br />

omistusoikeudesta.<br />

Neuvostoaikana suojelukohteet vuokrattiin<br />

virastoille ja laitoksille, jotka vastasivat ylläpidosta<br />

ja korjauksesta. Kulttuurimäärärahoilla<br />

korjattiin etupäässä museoitavia kohteita. Restaurointeja<br />

suunnittelivat ja toteuttivat kulttuuriministeriön<br />

alaiset suuret suunnittelutoimistot<br />

ja restaurointiliikkeet.<br />

Toisen maailmansodan jälkeisiä alkuperäisasun<br />

ennallistamiseen tähtääviä korjauksia<br />

alettiin arvostella ja vaadittiin rakennuksen<br />

koko historian kunnioittamista. 1980-luvun lopussa<br />

kirjoitettiin, että Venäjällä on varaa vain<br />

rakennusten suojaamiseen lisävaurioilta: kalliit<br />

entistämistyöt oli syytä lykätä kauas tulevaisuuteen.<br />

Järkipuheet unohtuivat kuitenkin pian.<br />

Neuvostoliiton hajottua Venäjällä alettiin rakentaa<br />

uutta kansallista identiteettiä: tsaarillisella<br />

loistolla oli taas kysyntää etenkin Moskovassa,<br />

jonne rahavirrat edelleen keskittyvät. Pietari sai<br />

osansa ulkomaisesta lainarahasta 300-vuotisjuhliensa<br />

ansiosta.<br />

Työtilaisuudet ovat olleet tervetulleita<br />

alalla, joka oli vaarassa hävitä kokonaan valtiontalouden<br />

romahdettua kymmenen vuotta sitten.<br />

1990-luku on myös tervehdyttänyt korjausalaa.<br />

Nyt kilpaillaan työn laadulla. Suojelukohteiden<br />

korjaussuunnittelu ja korjaus ovat edellyttäneet<br />

vuodesta 1995 lähtien lisenssejä, mikä<br />

vaikeuttaa ulkomaisten korjaussuunnittelijoiden<br />

ja -rakentajien pääsyä Venäjän markkinoille.<br />

Rakennukset suojellaan liittämällä ne kulttuurihallinnon<br />

esittämiin ja maan hallituksen tai<br />

alueiden parlamenttien vahvistamiin suojeluluetteloihin.<br />

Kaavoissa ei suojella yhtään uutta<br />

kohdetta.<br />

Neuvostoliitossa alettiin 1960-luvun lopulta<br />

lähtien muodostaa rakennusmuistomerkkien<br />

ympärille eritasoisia suojeluvyöhykkeitä niiden<br />

kaupunkikuvallisen merkityksen turvaamiseksi.<br />

Suojeluvyöhykesuunnitelmat jättivät paljon tilaa<br />

viranomaisharkinnalle. Monessa kasvavassa<br />

kaupungissa onkin 1990-luvulla ollut kovia paineita<br />

jättää neuvostoaikaiset esteettistä kaupunkikuvaa<br />

vaalivat suunnitelmat huomiotta.<br />

Lainmukaisuuden valvonta on hankalaa, sillä kaavakartat<br />

ovat edelleen salaisia asiakirjoja. Rakennussuojelun<br />

maankäytölle aiheuttamat rajoitukset<br />

onkin tulevaisuudessa määrä merkitä rakennusjärjestyksen<br />

julkiseen liitteeseen, vyöhykekaavioon.<br />

Rakennussuojelun tulevaisuus kytkeytyy<br />

kiinteästi maan omistusta koskeviin ratkaisuihin,<br />

joista on kiistelty Venäjän duumassa jo<br />

vuosikausia.<br />

Yksi venäläisen rakennussuojelun erikoisuus<br />

ovat kulttuurihistorialliset kansallispuistot.<br />

Esimerkiksi Kizhin saaresta muodostettiin kulttuurihistoriallinen<br />

kansallispuisto jo 1945. Ensimmäinen<br />

historiallisten taajamien luettelo<br />

vahvistettiin 1979. Sitä tarkistettiin 1990: nyt<br />

maassa on yli 500 historiallista taajamaa.<br />

Historiallisen taajaman status merkitsee erityistä<br />

kaavoitusmenettelyä, joka edellyttää taajaman<br />

rakennushistorian selvittämistä ja arvokkaiden<br />

ominaispiirteiden jatkuvuuden turvaa-<br />

36<br />

AKTUUMI

VÄITÖKSET<br />

mista. Esimerkiksi Viipuri ja Sortavala ovat tällaisia<br />

historiallisia kaupunkeja.<br />

1980-luvulla Venäjällä alettiin kokeilla vanhojen<br />

kaupunginosien kokonaisvaltaista uudistamista<br />

Baltian tasavaltojen esimerkin mukaisesti.<br />

Pilottikohteeksi valittiin Novgorod ja Pihkova.<br />

1988 aloitettu uudistuskokeilu kariutui 1990-<br />

luvun alussa valtiontalouden romahdettua. Paikallisista<br />

voimavaroista piittaamaton Moskovassa<br />

suunniteltu uudistus raunioitti osan Vanhaa<br />

Pihkovaa. Käytännön suojelutyö Vanhassa Pihkovassa<br />

vuosina 1978–2000 on epäonnistunut.<br />

Arkkitehti Kirsti Reskalenkon väitöskirja<br />

Historiallinen jatkuvuus ja rakennussuojelu Venäjällä<br />

vuosina 1978–2000. Esimerkkinä vanha<br />

Pihkova tarkastettiin <strong>Oulu</strong>n yliopiston teknillisessä<br />

tiedekunnassa 29.3.<strong>2003</strong>. Vastaväittäjinä<br />

toimivat FT Jukka Jokilehto ICOMOSista ja professori<br />

Juhan Maiste Tallinnan taideakatemiasta<br />

sekä kustoksena professori Kaisa Broner-Bauer.<br />

Kirsti Reskalenko on syntynyt 21.2.1959 <strong>Oulu</strong>ssa<br />

ja tullut ylioppilaaksi Kuusiluodon lukiosta<br />

1978.<br />

Pasi Palojärvi:<br />

Integroituja piirejä ja<br />

komponentteja<br />

laseretäisyysmittaukseen<br />

Tarkkaa etäisyyden<br />

mittausta tarvitaan<br />

muun muassa teollisuusautomaatiossa<br />

koneiden sijainnin<br />

määrittämisessä<br />

ja lähestymisantureissa.<br />

Laseretäisyysmittauksen<br />

tunnusomaisia piirteitä<br />

ovat nopea<br />

mittaus ilman fyysistä<br />

kontaktia kohteeseen. Etäisyystulos saadaan<br />

mittaamalla aika, joka tarvitaan, kun valo<br />

kulkee kohteeseen ja takaisin. Tämä vaatii erittäin<br />

suorituskykyistä elektroniikkaa johtuen valon<br />

suuresta nopeudesta (valo esimerkiksi kiertää<br />

maapallon 0,13 sekunnissa).<br />

Väitöskirjassa on esitetty integroituja piiriratkaisuja,<br />

joiden avulla laseretäisyysmittarin kokoa<br />

ja tehonkulutusta voidaan pienentää. Lisäksi<br />

integroitujen piirien toiminta ja käyttökelpoisuus<br />

on varmistettu valmistamalla prototyyppejä<br />

erittäin suorituskykyisestä lasertutkasta,<br />

jolla voidaan mitata etäisyyttä millimetrin tarkkuudella<br />

muutamien kymmenien metrien etäisyydelle.<br />

Etäisyysmittarin pienentyvä koko ja tehonkulutus<br />

lisäävät laitteen käyttökohteita, mikä<br />

puolestaan lisää valmistettavien piirien määrää ja<br />

laskee siten laitteen hintaa. Tulevia massavalmistuksen<br />

käyttökohteita voivat olla esimerkiksi<br />

autoissa törmäysvaroitin ja ajonopeussäädin,<br />

joka automaattisesti pitää välimatkan edellä ajavaan<br />

autoon riittävänä.<br />

Diplomi-insinööri Pasi Palojärven väitöskirja<br />

Integrated electronic and optoelectronic circuits<br />

and devices for pulsed time-of-flight laser<br />

rangefinding tarkastettiin <strong>Oulu</strong>n yliopiston teknillisessä<br />

tiedekunnassa 4.4.<strong>2003</strong>. Vastaväittäjinä<br />

toimivat professori Günter Kompa Kasselin yliopistosta<br />

Saksasta ja dosentti Petteri Alanikula<br />

Nokian tutkimuskeskuksesta sekä kustoksena<br />

professori Juha Kostamovaara. Pasi Palojärvi on<br />

syntynyt 20.6.1970 Kemijärvellä ja tullut ylioppilaaksi<br />

Kemijärven lukiosta 1989.<br />

Jukka Hast:<br />

Laser Doppler -tekniikan<br />

sovelluksia pulssin<br />

mittaukseen<br />

Maailman terveysjärjestön<br />

WHO:n<br />

mukaan sydän- ja<br />

verisuonisairaudet<br />

olivat vuonna<br />

2001 maailman<br />

kolmanneksi yleisin<br />

kuolinsyy. Niinpä<br />

niiden mittaamiseksi<br />

on kehitelty<br />

lukuisia erilaisia mittausmenetelmiä.<br />

Optisilla mittausmenetelmillä<br />

on muutamia etuja verrattuna<br />

muihin mittaustekniikoihin. Niitä ovat ei-invasiivisuus,<br />

jolloin hyvin monia vitaalisia parametrejä<br />

voidaan mitata tunkeutumatta ihon läpi. Lisäksi<br />

ne ovat turvallisia käyttää, koska suoraa sähköistä<br />

kontaktia mittauskohteeseen ei ole vaan<br />

mittausinformaatio välittyy valon avulla.<br />

Tässä väitöskirjatutkimuksessa on sovellettu<br />

laser Doppler -mittaustekniikkaa, joka perustuu<br />

ns. self–mixing-ilmiöön puolijohdelaserdiodissa,<br />

ei-invasiiviseen ranteesta tapahtuvaan<br />

pulssin tunnistukseen ja pulssimuodon mittaukseen.<br />

Pulssin tunnistuksen lisäksi tekniikkaa käytetään<br />

verenpainepulssin etenemisnopeuden ja<br />

verenpaineen säätelymekanismin mittaamiseen<br />

ranteesta. Tekniikka voidaan soveltaa myös verisuonen<br />

seinämän elastisuuden tutkimiseen.<br />

Self–mixing-ilmiössä laserin emittoima valo,<br />

joka lähetetään mittauskohteeseen, heijastetaan<br />

takaisin laseriin. Laserresonaattorissa edestakaisin<br />

värähtelevä valo ja takaisinkytketty valo<br />

interferoivat. Näiden valoaaltojen välinen interferenssi<br />

ilmaistaan resonaattorin takapuolelle<br />

sijoitetulla valoilmasimella.<br />

AKTUUMI<br />

37

VÄITÖKSET<br />

Tällainen interferometri mahdollistaa hyvin<br />

tarkan värähtelymittalaitteen toteuttamisen. Se<br />

on halpa ja pienikokoinen, koska siihen tarvitaan<br />

periaatteessa vain yksi optinen komponenti eli<br />

laser.<br />

Tutkimuksessa kehitetyllä laiteella saavutetaan<br />

noin 400 nanometrin mittaustarkuus. Lisäksi<br />

menetelmä on yksinkertainen ja helppo<br />

hallita, koska kontrolloitavana on vain yksi optinen<br />

akseli.<br />

Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että tekniikalla<br />

voidaan ilmaista painepulssi radialisvaltimosta<br />

luotettavasti ja lisäksi että pulssimuodon<br />

mittaaminen on mahdollista. Verenpaineen säätelyjärjestelmän<br />

toimintaa voidaan tutkia verenpaineessa<br />

tapahtuvien muutosten avulla.<br />

Paineen muutokset vaikuttavat suonen seinämän<br />

liikeeseen, joka on mahdollista mitata kehitetyllä<br />

interferometrillä.<br />

Radialisvaltimon elastisuutta eri verenpaineissa<br />

arvioitiin ja verrattiin myös painepulssin<br />

etenemisnopeuteen. Tutkimuksessa havaittiin,<br />

että suonen seinämän jäykkyys ja painepulssin<br />

etenemisnopeus korreloivat oletetulla tavalla.<br />

Diplomi-insinööri Jukka Hastin väitöskirja<br />

Self-mixing interferometry and its applications<br />

in noninvasive pulse detection tarkastettiin<br />

<strong>Oulu</strong>n yliopiston teknillisessä tiedekunnassa<br />

25.4.<strong>2003</strong>. Vastaväittäjinä toimivat professori Valery<br />

V. Tuchin Saratovin valtionyliopistosta Venäjältä<br />

ja professori Kalju Meigas Tallinnan teknillisestä<br />

yliopistosta Virosta sekä kustoksena professori<br />

Risto Myllylä. Jukka Hast on syntynyt<br />

27.1.1973 Kajaanin maalaiskunnassa ja tullut ylioppilaaksi<br />

Kemin lukiosta 1992.<br />

Kathleen Osgood Dana:<br />

Saamelaisten runouden<br />

yhteys luontoon<br />

Kirjallisuudentutkimukseen<br />

sijoittuva<br />

väitöskirja käsittelee<br />

saamelaisten<br />

runoutta ja sen<br />

suhdetta luonnonympäristöön.<br />

Saamelainen<br />

kirjallisuus, joka on<br />

ollut pitkään kansatieteilijöiden<br />

tutkimusalaa,<br />

on kehittynyt osaksi maailmankirjallisuutta.<br />

Nils-Aslak Valkeapään (Aillohas) panos<br />

tässä kehityksessä on ollut suuri, mistä hyvä<br />

osoitus on hänen päätyönsä Aurinko, Isäni, jossa<br />

hän on käyttänyt arkistovalokuvia, runoja sekä<br />

luonnon ja ihmisten ääniä.<br />

Nils-Aslak Valkeapää on teoreettisissa töissään<br />

osoittanut, että pohjoisissa alkuperäiskulttuureissa<br />

on yhteisiä piirteitä, jotka ovat tutkimisen<br />

arvoisia. Väitöstutkimuksessa on käytetty<br />

tätä teoreettista perustaa tarkasteltaessa Valkeapään<br />

tuotantoa suhteessa sekä alkuperäiskansojen<br />

että länsimaiseen kirjallisuuteen.<br />

Väitöksessä saamelaista runoutta tutkitaan<br />

enemmän holistisesta ja ekologisesta kuin lineaarisesta<br />

ja analyyttisesta näkökulmasta.<br />

Kathleen Osgood Danan väitöskirja Áillohaš<br />

the shaman-poet and his govadas-image<br />

drum: a literary ecology of Nils-Aslak Valkeapää<br />

tarkastettiin <strong>Oulu</strong>n yliopiston humanistisessa<br />

tiedekunnassa 14.3.<strong>2003</strong>. Vastaväittäjänä toimi<br />

tohtori Vuokko Hirvonen Saamen korkeakoulusta<br />

Kautokeinosta ja kustoksena professori<br />

Liisi Huhtala.<br />

Airi Hirvonen:<br />

Kilpailuista solistisen<br />

koulutuksen opintojen<br />

rytmittäjä<br />

Tutkimuksessa selvitettiin,<br />

miten solistisen<br />

koulutuksen<br />

opiskelijat rakentavat<br />

identiteettiään<br />

omaa<br />

elämäänsä kuvaavissa<br />

kertomuksissa<br />

ja mitä he kertovat<br />

merkittävien<br />

ihmisten, soitonopettajien<br />

ja soitonopiskelun<br />

merkityksestä opintojensa etenemiselle.<br />

Lisäksi selvitettiin, mitä musiikinopiskelijat<br />

kertovat osallistumisestaan musiikkikilpailuihin<br />

ja miten heidän kertomuksissaan tulee<br />

esiin kilpailuissa saatu tunnustus.<br />

Tutkimusongelmia selvitettiin narratiiviselämäkerrallista<br />

tutkimusotetta käyttäen ja aineistona<br />

oli Sibelius-Akatemian solistisen koulutuksen<br />

pianistiopiskelijoiden haastattelut, jotka<br />

tehtiin vuosien 1999–2002 aikana.<br />

Tutkimuksessa identiteetin rakentumista<br />

tarkasteltiin sekä sosiaalisena että persoonallisena<br />

identiteettiprojektina. Identiteetin rakentumisessa<br />

olennaista on sosiaalinen vuorovaikutus<br />

merkittävien ihmisten kanssa sekä opintosuoritusten<br />

ja kilpailujen kautta saatava tunnustus.<br />

Tutkimukseen osallistuneet opiskelijat ovat<br />

aloittaneet soitonopintonsa jossakin musiikkioppilaitoksessa<br />

alle kouluikäisenä, mutta soittaminen<br />

on ollut pitkään yksi harrastus muiden<br />

joukossa. Useissa kuvauksissa tiettyä, peruskoulun<br />

ja lukion siirtymävaiheen aikaista soitonopettajaa<br />

pidetään avainhenkilönä opintojen<br />

ammattimaisen suuntautumisen kannalta.<br />

Solistisen koulutuksen opintojen alkaessa<br />

38<br />

AKTUUMI

VÄITÖKSET<br />

opiskelijoiden tärkeimpänä motivaationa opinnoissa<br />

on itse musiikki ja halu soittaa, ei niinkään<br />

minkään erityisen musiikin alan työtehtävän tavoittelu.<br />

Opintojen edetessä opiskelijoiden<br />

musiikki-identiteetti alkaa rakentua esimerkiksi<br />

kamarimuusikko- tai muusikko-identiteetiksi.<br />

Tämä tutkimus tuo esiin uutta tietoa erityisesti<br />

musiikkikilpailuihin osallistumisesta, joka<br />

tutkimuksen opiskelijoilla on alkanut lukioikäisenä.<br />

Tutkimuksessa tulee esille, että kilpailujen<br />

merkitys on musiikinopiskelijoiden elämässä hyvin<br />

tärkeä, mutta kilpailut aiheuttavat myös ristiriitaisia<br />

tunteita, joista ei juurikaan keskustella<br />

soitonopettajien kanssa.<br />

Jotkut opiskelijat pitävät kilpailutilanteita<br />

jopa merkittävimpinä tapahtumina ammattiopintoihin<br />

suuntautumisen kannalta. Toisaalta<br />

kilpailut ja niihin valmistautuminen on voitu kokea<br />

äärimmäisen stressaavina, riittämättömyyden<br />

tunteita aiheuttavina ja pahimmillaan alanvaihtoon<br />

johtaneina vaiheina opintojen aikana.<br />

Musiikkikilpailut rytmittävät opintoja jopa<br />

siten, että solistisen koulutuksen opiskelu saattaa<br />

muotoutua jatkuvaksi valmistautumiseksi kilpailusta<br />

toiseen. Vaikuttaa siltä, että soitonopettajat<br />

suosivat toimintamallina opiskelijoiden<br />

säännöllistä kilpailuttamista, jolloin opiskelijoiden<br />

yksilöllisiä eroja ei välttämättä oteta riittävästi<br />

huomioon.<br />

Väitös on ensimmäinen musiikin tutkimuksen<br />

väitös <strong>Oulu</strong>n yliopistossa.<br />

Kasvatustieteiden lisensiaatti Airi Hirvosen<br />

väitöskirja Pikkupianisteista musiikin ammattilaisiksi.<br />

Solistisen koulutuksen musiikinopiskelijat<br />

identiteettinsä rakentajina tarkastettiin <strong>Oulu</strong>n<br />

yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa<br />

14.3.<strong>2003</strong>. Vastaväittäjänä toimi professori Kimmo<br />

Lehtonen Turun yliopistosta ja kustoksena<br />

professori Heikki Ruismäki. Airi Hirvonen on<br />

syntynyt 27.7.1960 Pulkkilassa ja tullut ylioppilaaksi<br />

Pulkkilan lukiosta 1979.<br />

Eila Estola:<br />

Opettajien kertomusten<br />

ihmissuhdemoraalista<br />

Väitöskirjassa on<br />

analysoitu ihmissuhdemoraalia<br />

lastentarhanopettajien<br />

ja peruskoulunopettajien<br />

omaelämäkerrallisissa<br />

kertomuksissa. Tutkimus<br />

on osa Suomen<br />

Akatemian rahoittamaa<br />

tutkimusprojektia<br />

Opettaja muutoksessa<br />

– narratiiviselämäkerrallinen<br />

näkökulma opettajien työhön<br />

ja elämään. Projektia on ohjannut näkemys ihmisen<br />

elämästä tarinana, jossa elämä ja siitä kertominen<br />

ovat vuorovaikutuksellisessa suhteessa<br />

keskenään. Siksi kertomukset voivat avata<br />

myös tutkijalle sellaisia näkökulmia, joita muilla<br />

menetelmillä ei helposti tavoiteta. Väitöskirjan<br />

aiheen taustalla on projektin tutkijat yllättänyt<br />

havainto, että myös nuoret opettajat puhuivat<br />

työstään kutsumuksena, rakkaudesta lapsiin, välittämisestä,<br />

toivon merkityksestä.<br />

Väitöskirjan mukaan suhteet lapsiin muodostivat<br />

monen opettajan kertomuksessa keskeisen<br />

osan opettajan identiteettiä. Opettajien<br />

työtä ohjasi pyrkimys kuunnella lasten ääntä, olla<br />

lapsen puolella ja lisätä lapsen luottamusta tulevaisuuteen.<br />

Opettajien tärkeänä pitämien moraalisten<br />

periaatteiden toteuttaminen on kertomusten<br />

perusteella kuitenkin usein hankalaa, jopa mahdotonta.<br />

Monet opettajat kuvasivat, kuinka hallinnon,<br />

sosiaali- ja koulutuspolitiikan ja median<br />

tehokkuutta ja kilpailua korostavat kertomukset<br />

eivät tee oikeutta opettajan työlle. Erilaisten<br />

äänten keskellä opettajien identiteetti muotoutuukin<br />

ristiriitaiseksi ja epäyhtenäiseksi.<br />

Opettajat kuvasivat toiveitaan luoda lapsiin<br />

kiintymykseen perustuvat suhteet, koska heidän<br />

työnsä samanaikaisesti oli muuttumassa yhä<br />

teknisemmäksi ja kiireisemmäksi. Monet opettajat<br />

näkisivät itsensä mieluummin äiti- ja isähahmoina.<br />

Moraali opettajan työssä kytkeytyy kertomuksissa<br />

kasvatuksen arkeen. Esimerkiksi rakkaus<br />

ei ole niinkään tunne, vaan ristiriitaisten tunteiden<br />

keskellä tapahtuvaa työtä, jossa keskeistä<br />

on vastata lapsen tarpeisiin. Läheisyyden rakentaminen<br />

opettajan ja lasten välille on usein vaikeaa,<br />

koska varsinkin koulujen fyysiset puitteet<br />

ja kulttuuriset käytänteet suosivat välimatkaa,<br />

virallisuutta ja kontrollia.<br />

Rakkaus, toivo ja kutsumus edellyttävät kuitenkin,<br />

että opettajat voivat olla myös fyysisesti<br />

lähellä ja läsnä: koskettaminen, hellyydenosoitukset,<br />

halaukset ovat osa opettajan arkea.<br />

Tutkimus herättää ajatuksen, että opettajien<br />

työtä ollaan viemässä yhä kauemmas siitä,<br />

minkä opettajat kokemuksellisesti tietävät hyväksi<br />

kasvatukseksi. Siksi opettajien kertomuksia<br />

tulisi kuunnella tarkemmin. Työn kehittäminen<br />

heitä kuunnellen voisi auttaa opettajia jaksamaan<br />

paremmin.<br />

On ristiriitaista, että samanaikaisesti kun vallitsee<br />

huoli siitä, että lähimmäisistä välitetään yhä<br />

vähemmän ja ihmisten itsekkyys lisääntyy, monet<br />

kehittämistoimenpiteet vain vaikeuttavat<br />

opettajien pyrkimyksiä luoda läheisiä kiintymyssuhteita<br />

lapsiin. Kuitenkin tiedetään, että niissä<br />

on kasvattamisen perusta. Kyse ei siis ole tiedon<br />

puutteesta vaan enemmänkin siitä, millaisilla<br />

moraalisilla äänillä on riittävästi valtaa tulla kuulluiksi.<br />

Erääksi syyksi tälle opettajien äänen kuulumattomuudelle<br />

tutkimuksessa esitetään, että<br />

moraali on sukupuolittunutta. Ihmissuhdemoraali<br />

on naisten moraalia ja se jää helposti miehisen<br />

äänen korkeamman yhteiskunnallisen statuksen<br />

alle ja kuulumattomiin.<br />

AKTUUMI<br />

39

VÄITÖKSET<br />

Kasvatustieteiden lisensiaatti Eila Estolan<br />

väitöskirja In the language of the mother – restorying<br />

the relational moral in teachers´ stories<br />

tarkastettiin <strong>Oulu</strong>n yliopiston kasvatustieteiden<br />

tiedekunnassa 11.4.<strong>2003</strong>. Vastaväittäjänä<br />

toimi professori Kirsi Tirri Helsingin yliopistosta<br />

ja kustoksena professori Leena Syrjälä. Eila Estola<br />

on syntynyt 23.11.1953 Piippolassa ja tullut<br />

ylioppilaaksi Pulkkilan lukiosta 1972.<br />

40<br />

AKTUUMI

AKTUUMI<br />

41

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!