Raimo Tikka - Oulu

Korjaushankkeen linjan valinta on tilaajan tehtävä. Ympäristöön liittyvät tekijät kuuluvat liian
harvoin niihin tavoitteisiin, joita hankkeelle alun perin asetetaan. Hankkeen valittu toteutusmuoto
saattaa vaikutta edelleen siihen, miten ympäristöominaisuuksia painotetaan hankkeen
läpiviennissä. Tietyt hankemuodot ohjaavat selvästi sellaisiin toimintamalleihin, joissa
ympäristöominaisuuksilla ei ole painoarvoa.
Korjausrakentaminen on ympäristön ja luonnon resurssien kannalta hyvin merkityksellinen,
kohdistuuhan se jo olemassa olevaan rakennuskantaan, ja siten olemassa olevaan
ympäristörasitukseen. Jokaisessa korjaushankkeessa on teoriassa olemassa mahdollisuus
vähentää ympäristöön kohdistuvaa rasitusta. Tämä mahdollisuus pitäisi ottaa aktiivisesti
huomioon asetettaessa hankkeille tavoitteita. Korjaaminen ei silti automaattisesti ole
ympäristönkään kannalta paras vaihtoehto.
Kokonaisnäkemyksen merkitys ja aidon yhteisen intressin löytäminen
Rakentaminen poikkeaa monesta muusta teollisesta prosessista siinä, että mukana on erittäin
monia osapuolia. Tuotteen läpimenoaika on myös varsin pitkä, korjaushankkeissa eritoten.
Lisäksi rakentamisprosessin osapuolilla ei välttämättä ole aitoa yhteistä intressiä.
Rakennushankkeen ympäristövaikutukset ovat monen eri tekijän summa. Ympäristön kannalta
hankkeen heikoin lenkki on yleensä ratkaiseva tekijä. Koska rakennuksen elinkaari, ja sitä
kautta rasitus ympäristöön, on varsin pitkäaikainen, on erittäin tärkeää ymmärtää ja ottaa
huomioon suuria kokonaisuuksia. Ympäristöasioissa toivottavaa varovaisuusperiaatetta ei ole
rakentamisessa usein huomioitu. Vaikka rakentaminen on ehkä konservatiivisin teollisuuden
ala, on otettu käyttöön uusia materiaaleja ja ratkaisuja ilman, että niiden vaikutuksia tai
ominaisuuksia olisi riittävästi testattu.
Tilaaja tekee hankkeen kannalta tärkeimmät päätökset jo ennen varsinaisen suunnittelun alkua.
Tämä koskee myös hankkeen ympäristövaikutuksia. Tavoitteiden asetteluun vaikuttavat hyvin
paljon päätöksentekijöiden arvot ja asenteet. Siksi pyrkimys vaikuttaa eri toimijoiden asenteisiin
on ehkä tärkein tehtävä mitä esimerkiksi PORA –hankkeella on. Ympäristömyönteinen ilmapiiri
antaa myöhemmin paremmat mahdollisuudet neuvonta- ja koulutustoiminnalle saavutettaville
tuloksille. Lisäksi tarve- ja hankesuunnitteluvaiheessa tehtyjä virheitä ei voi enää kokonaan
korjata prosessin myöhemmässä vaiheessa, vaikutusmahdollisuudet kohdistuvat vain haittojen
minimointiin.
Tulosten saavuttamiseksi olisi syytä rakentaa kattava viestintästrategia, joka mahdollistaa
tiedon välittämisen mahdollisimman käyttökelpoisessa muodossa sitä tarvitseville. Useinkaan
tiedon saatavuus ei ole ongelma, vaan sen soveltaminen. Tässä auttaa myös se, jos alan eri
toimijat saadaan luontevaan yhteistyöhön, jossa voidaan toimia ohjaamisen ja opastamisen
keinoin kieltojen ja sanktioiden sijaan päämääränä parempi elinympäristö.
2