Aktuumi 2/2007 - Oulu

k o r h o n e n
Viattomuus meni – näin urheilua
Kuva: Katr i Yrjänäinen
Olin elämäni ensimmäisen kerran aivan oikeassa
urheilutapahtumassa. En ole kuunaan
elämässäni nähnyt yhtään potku- tahi pesäpallokisaa,
en hiihtomittelöä enkä seipäänheittokilpailua.
Olympialaisista olen katsonut
avajaiset, josko siellä olisi kuninkaallisia
katsomossa.
Kerran katsoin lapsena tovin Mummin
kanssa nyrkkeilyä, mutta Mummin mielestä
se kärpässarja oli mitätöntä. Hän olisi halunnut
katsella raskasta sarjaa. Tosin minusta
oli vallan veikeätä, kun terhakkaat pikku
äijät pomppivat kipakasti huitoen isoissa,
iloisen värisissä pöksyissä.
Nyt olen siis nähnyt alusta loppuun jääkiekkoesityksen:
jokaisen näytöksen ja osallistunut
keskusteluun väliajoilla. Selvitytin
etukäteen tarkoin luisteluryhmien taustat
ja niiden vaiheille kehitetyn ”heimokulttuurin”.
Ilokseni huomasin oululaisena, että oululaisten
Kärppien värit olivat aivan samat
kuin Malesian erään osavaltion (Perakin
sulttaanikunnan) heraldiset tunnukset. Vieraisille
saapuneen luisteluryhmän eli Jokerien
värit eivät jääneet mieleen, mutta muistin,
että korttipakassa on jokeri. Ja Batmanelokuvassa.
Sitten se taisi olla joku seinämaalilaatu...
Yleisön ääntely oli mieleenpainuva kokemus
jo aivan behavioralistiselta kannalta ajatellen.
En aivan tajunnut, miksi huudettiin.
6000 katsojaa reagoi epäsuomalaisen nopeasti.
Luistinradalla tapahtui joku räpsähdys
ja tismalleen samalla sekunnin
sadasosalla tuli joko myönteisen tahi kielteisen
kuuloinen mylvähdys. Kuin suuri
kuoro, jota kapellimestari johti.
Asiantuntija istui vieressä ja yritti
opastaa minua. ”Pitkä kiekko” oli
yksi mylvähdyksen kirvoittaja. Jos
vieraana oleva luisteluryhmä
sysäsi sen, niin silloin Oulussa
huudettiin ynseällä sävyllä.
Jos taas paikalliset saivat
moisen huitaistua, niin
silloin älähdys oli iloisen
oloinen. Mielenkiintoista.
Luistinradalla oli myös pari ”koketin
oloista” luistelijaa. Heillä oli kultaiset kypärit
päässään. Luistimet näyttivät kyllä olevan
valkeasta metallista, joten ”stailaaminen”
näillä kaunosieluilla lienee vielä vähän puolitiessä.
Mukavaa silti, että mies rohkenee pukeutua
näyttävästi.
Vasta toisen näytöksen aikana katseeni
alkoi pysyä sen kiekon perässä paremmin.
Valoja välkyteltiin ja huuto oli aivan uskomatonta.
Ihmiset suhtautuvat omiin luisteluryhmiinsä
todella vakavan emotionaalisesti.
Muistelin, että Bysantin keisarikunnassa
yleisö osoitti valjakkoajoissa fanaattista
kollektiivista kiintymystä eri väreillä tunnettuja
vaunuja kohtaan. Konstantinopolin hippodromilta
virisi vihreiden ja sinisten aloittamana
kuuluisa Nika-kapina vuonna 532. Sana
nika on voittaa-verbin imperatiivimuoto.
Sotapäällikkö Belisarius hoiteli kapinan ja
30 000 pääsi nirristään.
Mietin, että olisiko oululaiselta luistinpaanalta
alkava, eeppisiä ulottuvuuksia saavuttava
mellakka sitten höö-kapina, tahi mintturähinä
tahi itke-kansannousu? Näissä jääkiekkoesityksissä
käytetty kieli on jotensakin
psykedeelistä. Siellä oli myös G-piste.
Minulla on hämärä mielikuva, että olisin lukenut
siitä joskus. Parturissa... ja ihmeekseni
peräti naistenlehdestä. En vain muista tarkkaan
mitä siitä kirjoitettiin... Löydä oma g-
pisteesi... onko g-piste vain myytti...? Jotain sellaista.
No, kyllä tuossa jääkiekkoesityksessä
oli naisiakin katsomossa, joten kummasteluni
kertonee enemmän omasta vanhanaikaisesta
suhtautumisestani sukupuolten sosiaalisiin
rooleihin.
Joka tapauksessa se oli sangen mielenkiintoista.
Väliajalla tarjottiin juotavaa, salaattia,
kiusausta ja leivoskahvit. Paremmat
tarjoilut kuin oopperan väliajalla! Sitten minut
kutsunut ystävällinen ihminen kyyditsi
minut vielä kotiin. Ei ihme, että urheiluriennot
innostavat suomalaisia.
Markus H. Korhonen
30