Aktuumi 2/2007 - Oulu

Pieni suuri riesa
Kun hyttyskausi alkaa olla ohi, voi metsäpolulla joutua hirvikärpäsparveen.
Ne pyrkivät hiuksiin ja vaatteiden alle ja pistävät. Heinä-elokuun
vaihteessa kuoriutuvat aikuiset hirvikärpäset tarvitsevat isäntäeläimen
voidakseen imeä siitä verta ja lisääntyä sen turkissa. Ihminen on kuitenkin
hirvikärpäselle väärä isäntä eikä se ime ihmisestä verta. Kohtaamisesta
koituu epämiellyttävä kokemus ja kutiava, toisinaan tulehtuva iho.
Hirvikärpäsen lisääntymisbiologia, elämänkaari, leviäminen ja vaikutukset
tunnetaan huonosti. Hirvikärpänen on levinnyt Suomen metsiin
kaakosta kohti pohjoista 1960-luvulta lähtien jopa 50 kilometrin vuosivauhdilla.
Nyt niitä esiintyy poronhoitoalueen etelärajaan saakka.
Tänä vuonna käynnistyneissä tutkimuksissa selvitetään muun muassa
hirvikärpästen vaikutusta isäntäeläimiinsä ja metsien virkistyskäyttöön.
Keskeinen kysymys on sen leviämiskyky: hirvikärpänen voi olla uhka porotaloudelle
pohjoisessa, jos se saavuttaa sieltä uuden isäntäeläimen, yli
200 000 poroa. Poro voi toimia sen isäntänä mutta seurauksia ei vielä
tunneta.
Hirvikärpänen on yksi esimerkki ympäristömme muuttumisesta ja
vaikutuksesta ihmisten ja eläinten elinoloihin. Tässä Aktuumissa tarkastelemme
ihmisen, eläinten ja kasvien selviytymistä muuttuvassa pohjoisessa
ympäristössä.
Perustietoa hirvikärpäsestä ja alkaneesta tutkimuksesta www-sivuilla:
http://cc.oulu.fi/~lcervi