Ihmisoikeudet ja terveys - Duodecim

muurin sortumisen jälkeen kansainvälinen yhteisö
on kohdistanut huomionsa monin eri tavoin
jälkimmäisiin. YK:n ihmisoikeustoimikunta
nimitti vuosiksi 2002–2005 uusiseelantilaisen
lääkärin Paul Huntin »Oikeus terveyteen»
-erikoisraportoijaksi (Ihmisoikeustoimikunnan
päätöslauselma 2002/31). Toimenkuvansa mukaisesti
hän on puuttunut myös lääkkeiden hinnoitteluun
vapaakauppasopimusten puitteissa
korostaen niiden vaikeuttavan köyhien maiden
mahdollisuuksia hankkia tarvittavia lääkkeitä
(Office of the High Commissioner for Human
Rights 2004, 2005).
Oikeus terveyteen ja sairaanhoitoon liittyvät
tiiviisti YK:n kahdeksaan vuosituhannen kehitystavoitteeseen.
Kun G8-maat kokoontuivat
kesällä 2005 Skotlantiin päämääränään erityisesti
sopia näiden tavoitteiden toteuttamiseen
tarvittavista toimista vuoteen 2015 mennessä,
odotukset olivat kaikkialla suuret. Maailman
rikkaimmat valtiot eivät onnistuneet pyrkimyksessään,
ja seuraava pettymys koettiin YK:n
yleiskokouksessa syksyllä 2005 (Lancet 2005).
Viime vuosisadalla sotien ja aseellisten selkkauksien
luonne muuttui ratkaisevasti. Valtioiden
väliset sodat hävisivät lähes täysin, ja maiden
sisäiset aseelliset konfliktit ja kansallisvaltioiden
väkivaltainen hajoaminen lisääntyivät.
Samanaikaisesti siviiliuhrien määrä alkoi kasvaa,
ja erityisesti puolustuskyvyttömimmät ryhmät
eli naiset, lapset ja vanhukset olivat uhattuina.
Tämä kehitys jatkuu valitettavasti yhä vaarantaen
tuhansien ihmisten hengen ja terveyden
ympäri maailmaa.
Arkkipiispa Desmond Tutu (2005) tiivistää
maansa synkän historian pohjalta kansainvälisen
yhteisön suuren haasteen puhumalla globaalista
apartheidistä. Hän korostaa, että rikkaat tulevat
rikkaammiksi ja köyhät köyhtyvät entisestään.
»Meidän tulee luoda uusi taloudellinen järjestys,
joka takaa kaikille kestävän kehityksen. Tämä
on mahdollista vain, jos maailman rikkaat valtiot
kantavat vastuunsa kuten ne tekivät Etelä-
Afrikan apartheidpolitiikan lopettamisessa.»
YK:n vuosituhannen kehitystavoitteiden toteuttamisessa
lääkäreiden rooli korostuu taistelussa
äärimmäistä köyhyyttä ja sairauksia
vastaan, lapsikuolleisuuden vähentämisessä,
odottavien äitien terveyden parantamisessa ja
luotettavan tutkimustiedon keräämisessä. Jos
onnistumme, voimme jättää tuleville sukupolville
paremman ja turvallisemman maailman.
Velvollisuutemme on myös painostaa kansallisesti
ja kansainvälisesti poliittisia johtajia tekemään
sellaisia päätöksiä, että yksi tärkeimmistä
ihmisoikeuksista – oikeus terveyteen – toteutuu
maailmanlaajuisesti.
HELENA RANTA, oikeushammaslääkäri
helena.ranta@helsinki.fi
Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitos
PL 40, 00014 Helsingin yliopisto
Kirjallisuutta
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus 1948. Saatavissa: http://www.
ihmisoikeudet.net
Ihmisoikeustoimikunnan päätöslauselma 2002/31. Saatavissa: http://www.
unhchr.ch/Huridocda/Huridoca.nsf
Lancet. G8 2005: a missed opportunity for global health (pääkirjoitus).
Lancet 2005;366:177.
Leaders Statement on the Right to Health. Realizing Rights, the Ethical
Globalization Initiative 2005. Saatavissa: http://www.eginitiative.
org/images/stories/RR_health_12_02_05.pdf
Office of the High Commissioner for Human Rights 2004, 2005. Saatavissa:
http://www.ohchr.org. E/CN.4/2004/49/Add.1 ja E/CN.4/2005/51/
Add.3.
Tutu D. 2005. Saatavissa: http://www.realizingrights.org/index.php
Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien koskeva kansainvälinen
yleissopimus 1966 (tuli voimaan Suomen osalta 1976).
Saatavissa: http://www.ihmisoikeudet.net
1006