KULUTTAJIEN KÄSITYKSIÄ RISKEISTÄ, - Kuluttajatutkimuskeskus

7 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET
Tutkimuksessa on selvitetty laadullista ryhmäkeskustelua menetelmänä käyttäen, mitä
kuluttajat ymmärtävät riskeillä, millaisia riskejä he kokevat elämässään ja miten he
pyrkivät varautumaan riskeihin ja hallitsemaan niitä. Yleisten riskikäsitysten lisäksi on
käsitelty sähköisiin vakuutuspalveluihin liittyviä riskejä. Tutkimus on osa ’eInsurance –
Uuden ajan sähköiset vakuutuspalvelut’ -hanketta, jonka tavoitteena on kehittää
Internetiin kuluttajille tarkoitettu riskienhallinnan ja sähköisten vakuutusasioiden hoidon
työkalu. Tutkimuksen tuloksia tullaan käyttämään kuluttajapanelistien keskuudessa
toteutettavan, riskikäsityksiä koskevan kyselytutkimuksen suunnittelussa. Molempien
tutkimusten, tämän laadullisen ja kyselytutkimuksen, tulokset palvelevat edellä mainitun
työkalun kehittämistä. Tutkimukset antavat myös sellaisinaan tietoa kuluttajien
riskikäsityksistä ja riskienhallinnasta.
Kuluttajien riskikäsitykset ja riskienhallinta
Tutkimuksessa tulee esiin monia kuluttajien riskiajattelun, riskikäsitysten ja
riskienhallinnan ulottuvuuksia. Koska kyseessä on varsin suppea laadullinen aineisto,
kaksi ryhmäkeskustelua, riskityyppejä voi jäädä huomiotta. Myös tutkimustilanteesta
saattaa johtua, että osa kuluttajien kokemista riskeistä jää tuomatta esille. Molemmissa
keskusteluissa tulee kuitenkin esiin samoja merkittävinä pidettyjä riskejä ja riskejä
koskevia ajattelutapoja. Lisäksi kuluttajan käyttäytyminen todellisissa tilanteissa saattaa
olla erilaista kuin oma ennakoiva arvio paneelikeskustelutilanteessa. Tämä on todettu
monissa suuronnettomuuksia koskevissa tutkintaraporteissa, joista ilmenee, että
todellisessa onnettomuustilanteessa toimitaan usein toisin kuin mitä ennakolta on
suunniteltu tai ajateltu. Koska ihmisten käyttäytymistä on ääritilanteissa vaikeaa ennustaa,
siihen pyritään parhaiten vaikuttamaan säännöllisten harjoitusten avulla. Paneeleiden
aikana oli myös havaittavissa, että omasta suhtautumisesta riskeihin voi olla vaikeaa
keskustella.
Kuluttajat kokevat hyvin erilaisia asioita elämässään riskeinä tai uhkina. Kuluttajat
puhuvat riskeistä pääosin omien arkikokemusten näkökulmasta, esimerkkien kautta.
Käsitteellisellä tasolla riskiajattelu on melko vähäistä. Samanlainen riskikäsitys tulee
esiin Heinssenin ym. (2002) tutkimuksessa. Kuluttajien spontaanissa riskipuheessa esille
ottamat riskit ja uhkat poikkeavat ainakin osaksi kvantitatiivisissa riskitutkimuksissa
saaduista tuloksista. Ryhmäkeskusteluissa esimerkiksi oma sairastuminen ei nouse esille
merkittävänä riskinä, toisin kuin monissa kyselytutkimuksissa. Tämä saattaa johtua
esimerkiksi tutkimustilanteesta. Samoin mediassa esillä olleet yleismaailmalliset uhkat ja
esimerkiksi ympäristöriskit eivät sisälly riskipuheeseen juuri lainkaan (myös Heinssen
ym. 2002). Ilmeisesti niiden ei nähdä koskettavan omaa elämää.
Kuluttajien riskikäsitykset ovat vaihtelevia ja osaksi selkiintymättömiä. Riskikäsitys
voi yhtäältä olla pirstaleinen tai kapea-alainen. Riskejä ei nähdä lainkaan tai omassa
elämässä tunnistetaan vain muutama riski. Toisaalta elämään nähdään sisältyvän
eritasoisia riskejä. Tyypillistä näyttäisi myös olevan, että riskejä ei arkipäivän tilanteissa
juuri pohdita. Kuluttajille tunnusomainen tapa käsitellä riskejä ja niiden hallintaa ei ole
verrattavissa yrityksiin, joissa erilaisia riskejä pyritään tunnistamaan ja niihin
varautumaan systemaattisesti.
Merkittäväksi riskiksi elämässään kuluttajat kokevat vaaratilanteet ja onnettomuudet
liikenteessä, ja niistä puhutaan usein ’läheltä piti’ -hengessä. Riskitilanteet ovat lähes
jokapäiväisiä ja ennakoimattomia, niitä ei voi kontrolloida, koska ne katsotaan muiden
aiheuttamiksi. Sen sijaan kodin vaaratilanteita ei spontaanissa riskipuheessa tunnisteta
40