KULUTTAJIEN KÄSITYKSIÄ RISKEISTÄ, - Kuluttajatutkimuskeskus

vuudesta tai korvauksista ja he mieltävät vakuutusyhtiöt lähinnä vain kuluttajia rahastaviksi
bisneksen tekijöiksi (Pihl 1994, Järvinen ym. 2001).
Tärkeimpänä syynä vakuutusten hankintaan kuluttajat pitävät sellaisia taloutta
kohtaavia onnettomuuksia, joiden seuraukset voivat olla taloudellisesti merkittäviä.
Vakuutus otetaan siis ennen muuta turvaamaan isoja taloudellisia menetyksiä. Näkemystä
perustellaan myös isoilla omavastuuosuuksilla. Toisaalta, keskustelussa tulee esille, että
iso omavastuu saa kuluttajat myös toimimaan varovaisesti eli sillä on riskejä
ennaltaehkäisevä merkitys (ks. myös Rantala & Pentikäinen 2003).
Vakuutuksen hankintaa perustellaan myös riskin toteutumisen todennäköisyydellä.
Keskusteluun osallistunut äiti kertoo hankkineensa pojilleen tapaturmavakuutukset, koska
pitää näiden harrastuksia vaarallisina ja loukkaantumisia todennäköisinä. Näin on
perheessä tapahtunutkin. Erityisesti sairauskulu- tai tapaturmavakuutuksen ottoa perustellaan
mahdollisuudella käyttää yksityisiä lääkäripalveluita. Esimerkiksi lasten vakuuttaminen
yksityisillä sairauskuluvakuutuksilla on ollut juuri tämän johdosta melko suosittua.
Vakuutuksen hankinnan perusteluksi esitetään niin ikään ”mielenrauhan ostaminen”.
Näkemyksen taustalla lienee ajattelu, että vakuutuksia ei lainkaan tarvita, koska riskin
toteutumisen todennäköisyys on pieni. Ko. henkilöllä itsellään ei ole lainkaan vapaaehtoisia
vakuutuksia.
Kahteen seuraavaan puheenvuoroon kiteytyy useita vakuutuksiin liittyviä näkemyksiä.
Vakuutuksia ajatellaan lähinnä isojen menetysten kannalta ja omavastuu saa toimimaan
varovasti. Kuitenkin epäillään korvausten saamista sekä vakuutusten saantia yleisesti
ainakin määrätyissä tilanteissa:
RO: ”Jos onnettomuuden seuraukset on sietämättömät ja sillä vakuutuksella,
jos se sattumalta toimii se vakuutus, sillä helpottaa oikeastaan uutta elämää
esim. jos perheellä on niin paljon velkaa, että vaikka päätulonansaitsijan
kuolema laittaisi taloudellisen turman sille perheelle, niin ne voi sen rahakasan
turvin keskittyä rauhassa suremaan pois mennyttä, niin eiks niin.”
TI: ”Kovan väännön jälkeen niitä oikein mietitään ja väännetään ja
käännetään niin jonkinnäköisiä vakuutuksia saa ja ihan sillee, että jos sitten
sattuu pahemmin, että on mahdollisuus sitten käyttää niinku muutakin kun
vain julkista terveydenhoitoa. Ja tietysti sitten kotivakuutukset välineisiin, ja
täytyy olla pakolliset noi palovakuutukset, mutta ei niinku semmoisen
pikkutavaran – sehän on ihan turhaa, omavastuut on niin isoja, että niistä ei
niiku sen varalle ei niitä vakuutuksia ajattele ottavansa vaan sen ison
vahingon, että koko talo palaa poroksi.”
Useimmille keskustelussa mukana olleille kuluttajille vakuutukset näyttäisivät olevan
tärkeä ja itsestään selvä osa oman kotitalouden toimintaa ja resurssien hallintaa.
Vakuutuskeskustelu liitetään vahinkovakuutuksiin (lähinnä auto- ja kotivakuutuksiin) ja
selvästi vähemmän henkivakuutuksiin. Tyypillisenä vakuutustapahtumana pidetään tulipaloa.
Taloudelle hankitun vakuutusturvan riittävyyttä ei epäillä. Taloudellisten riskien
varalle esimerkiksi lainanoton yhteydessä tarkoitetuista ns. lainaturvavakuutuksista ei
lainkaan puhuta, vaikka moni sanoo ottaneensa taloudellisia riskejä asuntokaupoissaan.
Ryhmäkeskustelussa ei puhuttu tarkemmin vakuutusten hankintaa edeltävästä kotitalouksien
päätöksenteosta. Riskien kartoittaminen tai riskianalyysi eivät tule esille
vakuutuksista puhuttaessa. Riskejä ja vakuutuksia ei osatakaan yhdistää aina toisiinsa.
Erään kuluttajan taloudessa vakuutukset ovat kunnossa, mutta tästä huolimatta henkilö
toteaa, että ”en ole ajatellut riskiasiaa sen kummemmin…”. Näyttäisikin siltä, että
vakuutuksista ei ehkä ole totuttu puhumaan riskienhallinnan osana tai sen käsittein.
22