KULUTTAJIEN KÄSITYKSIÄ RISKEISTÄ, - Kuluttajatutkimuskeskus

näkemyksen: valtaosa, 88 prosenttia, suomalaisista on sitä mieltä, että oma varomattomuus
tai huolimattomuus on syynä tapaturmiin (Suomalaisten turvallisuus 2003).
Panelistit puhuvat huolimattomuudesta tai siitä, että tilannetta ei ole osannut tai huomannut
varoa: liukastuminen peseytymisen tai saunomisen yhteydessä tai jakkaralta
putoaminen verhojen tai kattolampun vaihdossa ovat kuluttajien mainitsemia tilanteita.
Alkoholin, väsymyksen ja sairauskohtausten todetaan myös olevan monen kotona
tapahtuvan onnettomuuden taustalla.
Tutkimusten mukaan kotitapaturmia sattuu joka vuosi noin 300 000 sekä koti-,
liikunta- ja muita vapaa-ajan tapaturmia yhteensä noin 800 000 (Heiskanen ym. 2004).
Onnettomuuksien suuri määrä on selkeä viesti siitä, että riskejä ei aina tunneta. Myös
tässä tutkimuksessa tulee esille, että arkinen toiminta nähdään usein niin rutiininomaisena,
että siihen ei välttämättä liitetä riskejä.
Saastamoisen (2001) mukaan suurin osa esimerkiksi sähköonnettomuuksista sattuu
pienistä asioista koostuvien tapahtumaketjujen seurauksena, jossa osassa on mukana
tietoinen riskinotto, mutta osassa tapahtumaan liittyviä riskejä ei ole tunnistettu. Esimerkiksi
erilaisten sähkölaitteiden, kuten kodinkoneiden ja kodin laitteiden käyttö
koetaan niin tutuksi ja rutiiniksi, että riskejä ei mielletä tai niitä ei ainakaan ajatella kovin
suuriksi. Tutkimusten mukaan ihmisillä on myös taipumus aliarvioida sellaisten
teknologioiden ja aktiviteettien riskejä, jotka ovat tuttuja ja henkilökohtaisesti
kontrolloitavissa (esim. Raivola & Kamppinen 1991). Kodinkoneista ja laitteista
puhuttaessa korostetaan lähinnä koneen tuottamia hyötyjä, jolloin haittoihin ei kiinnitetä
välttämättä lainkaan huomiota. Kuluttajapanelistit puhuvat jossain määrin kodinkoneiden
turvallisuudesta. He pitävät nykyajan laitteita sinänsä turvallisina. Erityisesti
halpatuontimaista tulleiden laitteiden käyttöohjeet voivat kuitenkin olla niin huonosti
suomennettuja, että ohjeita voi olla vaikeata tulkita. Tämä voi kuluttajien mukaan
aiheuttaa vaaratilanteita.
Kuluttajapanelistien näkemykset liittyvät tässä kohtaa myös maallikoiden ja asiantuntijoiden
riskinäkemysten eroihin. Asiantuntijat ovat yrittäneet muuttaa maallikoiden
riskikäsityksiä muun muassa jakamalla tietoa objektiivisesta riskitasosta. Vaikka maallikoille
on kerrottu riskilukuja, riskikäsitykset eivät aina muutu (Raivola & Kamppinen
1991). Tilastot kodin onnettomuuksista ovat selkeä viesti kodista riskialttiina paikkana.
Tiedetään myös, että uutiset onnettomuuksista muokkaavat ihmisten asennoitumista
riskeihin. Onnettomuusluvut eivät kuitenkaan välttämättä riitä kuluttajia sisäistämään
riskejä. Keskustelujen perusteella yksi kuluttajien riskiajattelulle tyypillinen piirre
näyttäisi olevan, että merkittävät riskitilanteet ajatellaan muiden aiheuttamiksi, ei
omaehtoisesti syntyviksi. Kodin vaaratilanteet koetaan riskeinä ja niistä opitaan
kantapään kautta vasta sen jälkeen, kun jokin riski on toteutunut.
Saastamoisen (2000) kuluttajien turvallisuuskulttuuria koskevan tutkimuksen mukaan
onnettomuuksien ja vaaratilanteiden taustalla on muun muassa, että käyttäytyminen on
rutiininomaista ja tiedostamatonta ja että teknisiä laitteita käytetään riskialttiisti. Vaikka
turvallisuuteen suhtaudutaan myönteisesti, käyttäytyminen ja toiminta eivät ole aina
asenteiden mukaiset. Erilaiset vaaratilanteet voivat johtua esimerkiksi omien tietojen ja
taitojen yliarvioinnista ja teknisiin laitteisiin liittyvien riskien aliarvioinnista.
(Saastamoinen 2000)
Kun tässä keskustelussa kuluttajapanelisteilta kysyttiin, onko heillä tarpeeksi tietoa
riskeistä, teema tulkitaan keskustelussa tiedon hakemiseen liittyvänä. Panelistit ovat sitä
mieltä, että riskeistä saa tietoa, jos sitä lähtee itse hakemaan. Tämän perusteella voitaneen
ajatella, että kaikista riskeistä tietoa ei ole tarpeeksi. Kuluttajapanelistit uskovat myös,
että tavallisille ihmisille ei haluta kertoa kaikista mahdollisista riskeistä. Asiantuntijoilla,
kuten lääkäreillä, on kuluttajien mukaan tietoa esimerkiksi lääkkeiden riskeistä, mutta
näitä ei välttämättä tuoda tavallisten ihmisten tietoon. Syynä pidetään sitä, että riskien
esille tuominen voi olla epäedullista esimerkiksi lääkeyritysten kannattavuuden kannalta.
12