KULUTTAJIEN KÄSITYKSIÄ RISKEISTÄ, - Kuluttajatutkimuskeskus

kautta myös moraalisia piirteitä. Keskustelijat ottavat muun muassa kantaa autoilijan
pikkutytön yliajosta saamaan tuomioon, jota pidetään liian lievänä.
Kuluttajat kokevat siis merkittäviksi riskeiksi erityisesti sellaiset vaaratilanteet, joita he
eivät voi itse ennakoida tai vaikuttaa niiden syntyyn. Riski kohdistuu fyysisesti omaan
itseen tai perheenjäseniin. Riskitilanteet ovat muiden aiheuttamia, ei-vapaaehtoisia. Riski
voi toteutua omalla kohdalla milloin tahansa juuri liikenteessä. Sen sijaan kodin ulkopuolella
tapahtuvat omaehtoisesti syntyvät vaaratilanteet eivät tule esiin samalla tavoin.
Esimerkiksi erilaiset liukastumiset niin työmatkoilla kuin vapaa-ajalla vain mainitaan
ohimennen eivätkä ne herätä juurikaan keskustelua. Riskikeskusteluun ei liitetä itse
aiheutettuja vaaratilanteita. Kun puhutaan ’liikenteeseen’ lähdöstä aamuisin,
vaaratilanteiden aiheuttajiksi ajatellaan muut, esimerkiksi toiset autoilijat tai julkiset
liikennevälineet. Kyseenalaiseksi ei kuitenkaan aseteta sitä, etteikö liikenteeseen
lähdettäisi omalla autolla lainkaan.
Liikenne on myös kyselytutkimusten mukaan kuluttajien mielestä merkittävä riski.
Vuonna 2005 suomalaisista 56 prosenttia katsoi liikenneonnettomuuteen joutumisen
vähintäänkin jossain määrin todennäköiseksi (Sisäasiainministeriö 2005). Vaikka
liikenteessä tapahtuu selvästi vähemmän onnettomuuksia kuin kotona, liikenteen riskejä
pidetään hyvin todellisina. Liikenneonnettomuuksista kirjoitetaan paljon lehdissä ja
muissa medioissa ja niihin viitataan tässäkin keskustelussa. Kuluttajat tässä keskustelussa
mieltävät liikenteen riskit ja uhkat myös hyvin omakohtaisina, toisin kuin eräät
myöhemmin käsiteltävät muut riskit, joista myös paljon kirjoitetaan ja puhutaan.
Riski joutua väkivallan uhriksi tulee niin ikään esille keskusteluissa. Tosin näkemykset
tämän riskin merkittävyydestä vaihtelevat. Esimerkiksi liikkumista Helsingissä ei
toisaalta nähdä edes öiseen aikaan vaaratilanteena. Toisaalta sitä halutaan selvästi varoa:
ollaan sitä mieltä, että ”naisen ei kannata kulkea yksin…”. Keskustelu kytkeytyy tässä
kohtaa myös Suomessa asuvien ulkomaalaisten tekemiin rikoksiin sekä huumeiden
käyttäjiin, joiden käyttäytyminen voi olla arvaamatonta. Väkivallan kohteeksi joutuminen
nähdään toisaalta riskinä, johon voi varautua. Riskiä ei ole pakko ottaa ainakaan yöllä.
Väkivalta yöllisessä kaupungissa on keskustelijoiden mukaan vältettävissä liikkumalla
kadun turvallisella puolella. Riskin tunnistaminen tältä osin johtaa tarpeeseen myös
pyrkiä hallitsemaan riskejä.
”Kotona sitä ei tiedä ottavansa riskiä”
Vaikka riskipuhe kytkeytyy kuluttajien arkeen, kodin riskit nousevat spontaanisti esille
melko vähän. Kodin riskit ja onnettomuudet eivät näyttäisi olevan tyypillistä riskipuhetta,
vaikka joka päivä Suomessa tapahtuu noin 2 000 kotitapaturmaa ja niihin kuolee kuusi
henkilöä. Vuonna 2005 yli puolet (53 %) piti tapaturmaa kotona omalla kohdallaan myös
todennäköisenä tai jossain määrin todennäköisenä. (Sisäasiainministeriö 2005). Ensimmäisessä
keskustelussa puhe kodin riskeistä viriää kuitenkin vasta sen jälkeen, kun eräs
keskustelija tuo esiin, että kodeissa tapahtuvat onnettomuudet aiheuttavat esimerkiksi
Suomessa kymmenkertaisesti kuolemantapauksia liikenteen vaatimiin uhreihin verrattuna:
RO: ”Katso nyt liikenteessä kuolee noin 400 ihmistä vuodessa, mutta sen
sijaan tavanomaisissa pikku onnettomuuksissa kuolee noin 4 000, niin tavanomainen
elämä on riski kymmenen kertaa vaarallisempaa, kun sä
esimerkiksi päivittäin, jos sä olet vaikka kotirouva tai kuka tahansa ja
kiipeät vaikka keittiönjakkaralle, sehän on tämmöinen kuoleman väline
numero yksi. Taikka asut maalla ja haet postin talvella, niin sä kaadut ja
halkaiset pääkallosi ulkoliukkailla….”
10