Vuores - osayleiskaava - Tampereen kaupunki
Vuores - osayleiskaava - Tampereen kaupunki
Vuores - osayleiskaava - Tampereen kaupunki
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
KOIPIJÄRVI - VUOREKSEN ALUEEN<br />
MAISEMASELVITYS<br />
TAMPEREEN KAUPUNGIN YMPÄRISTÖVIRASTO<br />
YLEISKAAVAYKSIKKÖ 22.1.1998<br />
-1
0<br />
ESIPUHE<br />
<strong>Tampereen</strong> <strong>kaupunki</strong>rakenne on saavuttamassa kantakaupungin rajat ja rakenne<br />
on kytkeytymässä entistä laajemmin naapurikuntien rakenteeseen.<br />
Lempäälän ja <strong>Tampereen</strong> rajan tuntumaan Koipijärven - Vuoreksen alueelle on<br />
tarkoitus suunnitella kuntien välisenä yhteistyönä asuntoaluekokonaisuus. Päämääränä<br />
on hahmotella kahden kunnan alueelle sijoittuva toimintojen ja rakenteiden<br />
suhteen yhtenäinen asuntoalue. Työ aloitettiin alueyhteistyön hankeryhmän<br />
toimesta syksyllä 1997. Työryhmään on kuulunut kolme edustajaa kummastakin<br />
kunnasta.<br />
Työn pohjaksi laadittiin alueen luonnonolosuhteita käsittelevä ympäristöselvitys.<br />
Selvitys koskee alueen kallioperää, maaperää, korkeussuhteita, vesisuhteita, ilmasto-oloja,<br />
kasvillisuutta, eläimistöä ja maisemarakennetta. Tarkoituksena oli osoittaa<br />
ne alueet, joiden rakentaminen luonnonolosuhteiden perusteella on mahdollista<br />
ja antaa luonnonympäristön ominaisuuksien pohjalta suositukset jatkosuunnittelulle.<br />
Työ on ollut <strong>Tampereen</strong> kaupungin ympäristöviraston arkkitehti, MMM Kaarina<br />
Kivimäen vastuulla. Suunnittelutyöhön ovat osallistuneet lisäksi arkkitehti Katariina<br />
Laine <strong>Tampereen</strong> kaupungin ympäristövirastosta sekä ympäristönsuojelusihteeri<br />
Kaija Kuivasniemi Lempäälän kunnasta. Tulosten raportoinnista ovat vastanneet<br />
piirtäjät Marjatta Jokinen, Pirjo Palokangas ja Birgitta Helsing <strong>Tampereen</strong><br />
kaupungin ympäristövirastosta.<br />
Selvityksen tuloksia on tarkoitus käyttää osayleiskaavoituksen ja detaljikaavoituksen<br />
tukena.<br />
Tampere 13.3.1998<br />
T Hankonen<br />
yleiskaava-arkkitehti
1<br />
SISÄLLYSLUETTELO<br />
SIVU<br />
YLEISTÄ 2<br />
KALLIOPERÄ 3<br />
MAAPERÄ 5<br />
KORKEUSSUHTEET 8<br />
ILMASTO-OLOT 10<br />
VESISUHTEET 11<br />
KASVILLISUUS 14<br />
ELÄIMISTÖ 17<br />
MAISEMARAKENNE 17<br />
YHTEENVETO 18<br />
ALUSTAVAT MAANKÄYTTÖKAAVIOT 20<br />
LIITTEET Kartta 1: Maaperä 1:20 000<br />
Kartta 2: Korkeussuhteet 1:20 000<br />
Kartta 3: Kaltevuudet 1:20 000<br />
Kartta 4: Ilmasto-olot 1:20 000<br />
Kartta 5: Vesisuhteet 1:20 000<br />
Kartta 6: Kasvillisuus 1:20 000<br />
Kansikuva Hervannan Viitastenperä, valokuvaaja Matti Kääntönen
2<br />
YLEISTÄ<br />
Koipijärvi-Vuoreksen alueen maisemaselvitys palvelee ensisijaisesti yleispiirteistä<br />
maankäytön suunnittelua. Selvityksen avulla on pyritty toteuttamaan kestävän kehityksen<br />
periaatetta, jonka mukaan rakentamis- ja täydennysalueilla tulee ottaa<br />
huomioon mm. alueen ekologiset, taloudelliset ja kulttuurinäkökohdat.<br />
Selvitysalue muodostuu <strong>Tampereen</strong> ja Lempäälän kuntien rajalla olevasta alueesta.<br />
<strong>Tampereen</strong> puolelle jäävää aluetta kutsutaan Vuoreksen alueeksi ja Lempäälän<br />
puolella olevaa aluetta Koipijärven alueeksi. (ks. kuva 1)<br />
Tampere<br />
<strong>Vuores</strong><br />
Hervanta<br />
Kangasala<br />
Koipijärvi<br />
Lempäälä<br />
Kuva 1.<br />
Selvitysalue<br />
Työssä on selvitetty kohdealueen kallioperä, maaperä, korkeus- ja kaltevuussuhteet,<br />
vesiolot, ilmasto-olot sekä kasvillisuus. Työ on tulostettu väritettyinä peruskarttoina,<br />
joiden mittakaava on 1:10 000.<br />
Selvityksen tekstiosassa on esitetty eri maisematekijöiden merkitys maankäytön kannalta<br />
yleensä sekä maisemalliset tavoitteet maankäytön suunnittelun pohjaksi. Teksteissä<br />
on pyritty mahdollisimman suppeaan, karttoja täydentävään esitystapaan.<br />
Tekstiosan loppuun on liitetty perusselvityskarttojen pienennökset, jotka ovat mittakaavassa<br />
1:20 000.
3<br />
KALLIOPERÄ<br />
Kallioperän muodosto sekä sen nykyinen ja muinainen rakenne muodostavat Koipijärvi-Vuoreksen<br />
alueen maisemapiirteiden perustekijän, sillä topografian pienimuotoisuus<br />
ja jatkuva vaihtelu ovat pääasiassa kallioperän pienimuotoisuutta ja<br />
vaihtelua. Maastoa muutettaessa on kallioperän muodostoa useimmiten muutettava,<br />
joka puolestaan aiheuttaa rakennetun ympäristön suunnittelussa omat ongelmansa.<br />
4<br />
3<br />
2<br />
1<br />
Kuva 2.<br />
1<br />
2<br />
Porfyyristä granodioriittia<br />
Suonigneissiä<br />
3<br />
4<br />
Gabroa ja dioriittia<br />
Apliittigraniittia<br />
Selvitysalueiden kallioperä kuuluu kokonaisuudessan svekokarelidisen vuorijonopoimutuksen<br />
tuotteisiin. Se muodostuu pääasiassa melko yhtenäisistä granitoidisista<br />
syväkivilajialueista. Syväkivilajit ovat luonteeltaan kovempia kuin pintakivilajit,<br />
joten ne eivät ole kuluneet jääkauden vaikutuksesta yhtä paljon kuin pintakivilajit.<br />
Syväkivilajit ovat myös vettä läpäisemättömiä. Niissä vesi liikkuu vain kallion raoissa,<br />
halkeamissa ja ruhjevyöhykkeissä, jotka ulottuvat ainoastaan kallion pintaosiin<br />
50-100 m:n syvyyteen. Syväkivilajit ovat yleensä myös niukkaravinteisia, runsaasti<br />
piihappoa sisältäviä ja hitaasti rapautuvia. (ks. kuva 2)<br />
Vuoreksen alueen kallioperää luonnehtivat syväkivilajit, joista porfyyristä granodioriittia<br />
on määrällisesti eniten. Lahdesjärven koillispuolella esiintyy myös apliittigraniittia<br />
ja Suolijärven itäpuolella gabroa ja dioriittia. Syväkivilajit näkyvät Vuoreksen<br />
alueella osittain paljaina kallioselänteinä. Syväkivilajeja pehmeämpiä pintakivilajeja<br />
on alueella vähän: Koukkujärven luoteispuolella on pienehkö suonigneissiesiintymä,<br />
samoin Automiehenkadun eteläpuolella.
4<br />
Kallioperän lohkoliikunnat näkyvät Vuoreksen alueella geologisesti merkittävinä<br />
murtumina. Näistä tärkein on kapea, koillis-lounaissuuntainen Särkijärvi-Kaukajärvi-murtuma,<br />
johon kaakosta yhtyy edellistä huomattavasti pienempi Suolijärvi-<br />
Hervantajärvi-murtuma. Muita geologisesti mielenkiintoisia esiintymiä löytyy Myllyvuoresta<br />
sekä Hervantajärven itäpuolelta (ks. kuva 3).<br />
Vuoreksen alueen geologisesti mielenkiintoiset kohteet:<br />
488<br />
5.35.<br />
geologisesti mielenkiintoiset kohteet<br />
*<br />
ruhjevyöhyke<br />
muu geologinen kohde<br />
ympäristöselvitysalueen raja<br />
Särkijärvi<br />
Ahvenisjärvi<br />
5.28.<br />
5.29.<br />
Suolijärvi<br />
Kuva 3.<br />
Virolainen<br />
Koukkujärvi<br />
PieniVirolainen<br />
5.31.<br />
5.30.<br />
**<br />
Hervantajärvi<br />
5.32.<br />
5.33<br />
*<br />
Kuvassa 3 on osoitettu Vuoreksen alueella olevat, geologisesti mielenkiintoiset kohteet,<br />
joita ovat:<br />
5.28 Särkijärven pituussuuntainen ruhjelaakso<br />
5.29 Suolijärven pituussuuntainen ruhjevyöhyke.<br />
5.30 Myllyvuoren siirtolohkareet, joista suurin on yli 5,5 metriä korkea.<br />
5.31 Myllyvuoren kallion jäätikön kuluttamat uurteet.<br />
5.32 Hervantajärven ruhjevyöhyke<br />
5.33 Ruskonperä: kallioseinämässä kvartsi-maasälpäjuoni.<br />
5.35 Lukonmäen ruhjevyöhyke.<br />
Tiedot ovat raportista: <strong>Tampereen</strong> arvokkaat luontokohteet, <strong>Tampereen</strong> <strong>kaupunki</strong>,<br />
ympäristövalvonnan julkaisu 3/1994.
5<br />
Koipijärven aluetta luonnehtivat myöskin syväkivilajit, joista porfyyristä granodioriittia<br />
on eniten. Höytämönjärven pohjoispuolen granodioriitissä on arseeniriskialue.<br />
Riskialueen rajaaminen on pohjoisosastaan epävarmaa, sillä granodioriittialue<br />
jatkuu pohjoiseen ja moreenin arseenianomalia (viittaa alueen kallioperässä<br />
olevaan arseeniin) ulottuu Höytämönjärven alueelta Koipijärven länsipuolitse kunnan<br />
pohjoisrajalle saakka. Riittävien analyysitulosten puuttuessa Höytämönjärven<br />
ja kunnan pohjoisrajan välinen alue on tämän vuoksi merkitty 1b-riskiluokkaan kuuluvaksi<br />
eli suuri riski mahdollinen. (GTK/Hannu Idman: Kaivotutkimus Lempäälän<br />
kunnassa 1995).<br />
Höytämönjärven luoteispuolella on pieni apliittigraniittiesiintymä. Alueen kaakkoisosassa<br />
kallioperä koostuu melko yhtenäisistä pintakivilajeista, joista suonigneissi<br />
on vallitsevana. Koipijärven alueelta ei ole selvitetty geologisesti merkittäviä<br />
kohteita.<br />
Rakentaminen:<br />
Kallioperästä johtuvia käyttörajoitteita Vuoreksen alueella aiheuttavat lähinnä<br />
ruhjelaaksot sekä Vuoreksenlammen koillispuolen avokalliot. Yleisesti voidaan kuitenkin<br />
todeta, että kunnallistekniikan rakentaminen Vuoreksen alueella on paikoin<br />
hankalaa, sillä normien mukainen rakentaminen louhimisineen aiheuttaa suuria<br />
maaston muutoksia ja täten myös lisäkustannuksia. Koipijärven alueella käyttörajoitteita<br />
aiheuttavat lähinnä Lehtivuoren ja <strong>Vuores</strong>vuoren jyrkkärinteiset kallioselänteet,<br />
sekä Hervantajärven eteläpuolella olevat selväpiirteiset kalliomäet (esim.<br />
Vuorenmäki). Höytämönjärven pohjoispuolelle sijoittuvalla arseeniriskialueella on<br />
vedenhankinta ratkaistava keskitetyn vesihuollon avulla.<br />
MAAPERÄ (ks. liite 1)<br />
Vuoreksen alueen maaperää luonnehtivat ohuen moreenikerroksen peittämät, monin<br />
osin jyrkkärinteiset kallioselänteet, jotka selänteiden korkeimmilla kohdilla<br />
muodostavat avokallioita. Avokallioita esiintyy varsinkin Makkarajärven etelä- ja<br />
itäpuolella, Hervantajärven länsipuolella (Myllyvuori) sekä Vuoreksenlammin ja<br />
Lahdesjärven koillispuolella. Selänteiden alarinteillä hiekkamoreenikerrosten paksuus<br />
kasvaa ja vaihtuu alavilla alueilla esim. järvien rannoilla sekä ojien ja purojen<br />
painanteissa saveksi tai turpeeksi. Savi- ja turve-esiintymiä on kohdealueella kuitenkin<br />
melko vähän. Savea esiintyy mm. Lahdesjärven lounais- ja luoteisrannoilla,<br />
Virolaisen luoteispuolella sekä Hervantajärven itäpuolella kapeina juotteina. Suurimmat<br />
turvealueet sijaitsevat Myllyojan rannoilla (Hupakonkorpi), Koukkujärven<br />
ja Virolaisen välisien alueiden painanteissa (esim. Rimminkorpi) sekä Makkarajärven<br />
ympäristössä. Turvealueet ovat etupäässä saraturpeita. Vain Myllyojan rannoilla<br />
sekä Ruskontien kaakkoispuolella esiintyy rahkaturvetta.<br />
Koipijärven alueella, Lempäälän ja <strong>Tampereen</strong> rajalla, sijaitsee koko alueen laajin<br />
kallioalue, <strong>Vuores</strong>vuori, jossa on runsaasti avokallioita. (Maaperäkartassa kallioalueiksi<br />
on merkitty alueet, joissa maakerroksen vahvuus on alle 1m. Maakerros on<br />
yleensä moreenia). Avokallioita ja laajoja, ohuen moreenikerroksen peittämiä kallioesiintymiä<br />
löytyy myös Lehtivuoren ja Kirskaanniemen alueilta sekä Koipijärven
6<br />
itäpuolelle jääviltä alueilta. Höytämönjärven ympäristö on suurimmaksi osaksi moreenia<br />
ja savi- ja turvealueita on hyvin vähän. Koipijärven ympäristössä ja sen itäpuolella<br />
maaperä muuttuu pirstaleisemmaksi ja savi- ja turvealuita esiintyy pienialaisina<br />
kuvioina runsaasti moreeniselänteiden väliin jäävissä painanteissa.<br />
Rakentaminen:<br />
Vuoreksen alueella on yleiskaavaehdotuksen 1995 osoittamille täydennysrakennusalueille<br />
tehty kuntatekniikkakeskuksen toimesta alustavat maaperän rakennettavuusselvitykset,<br />
joiden mukaan suurin osa tuolloin täydennysrakennusalueiksi merkityistä<br />
alueista (ks. kuva 4) kuuluu rakennettavuudeltaan kohtalaisen hyviin alueisiin.<br />
Näitä löytyy mm. Vuoreksen ja Hallilan alueilta. Perustamisolosuhteiltaan keskinkertaisia<br />
alueita on Hallilassa sekä Hervannan ja Hervantajärven alueilla.<br />
AP<br />
PK-3<br />
L<br />
H<br />
H<br />
K<br />
(H-V)<br />
C<br />
Maaperä Vuoreksen täydennysalueilla<br />
V = vaikea K = keskinkertainen H = helppo<br />
K = keskinkertainen, mutta alueella vaihte-<br />
(H-V) lua helpon ja vaikean välillä<br />
H<br />
(H-V)<br />
Särkijärvi<br />
V<br />
L<br />
1<br />
L<br />
AK<br />
Ahvenisjärvi PY<br />
T-3<br />
T<br />
Koukkujärvi<br />
AK H<br />
AR H<br />
(H-V)<br />
H<br />
Suolijärvi<br />
Virolainen<br />
K<br />
Pieni (H-K)<br />
Virolainen<br />
H<br />
K<br />
( H-K)<br />
K<br />
(H-K)<br />
AP K<br />
AK H<br />
Hervantajärvi<br />
(H-K)<br />
(H-K)<br />
K<br />
( H-V)<br />
Kuva 4.<br />
-3 -3<br />
Kuntatekniikkakeskus tarkensi vuoden 1997 alussa Virolaisen ja Koukkujärven väliin<br />
jäävän alueen maaperätiedot. Rakennettavuusselvitys tehtiin maastokäyntien,<br />
maatutkaluotauksien ja tarkentavien maastotutkimusten perusteella. Aluerajausten<br />
tarkkuus tehtiin yleiskaavoitusta varten. Asemakaavoitusta varten on aluerajauksia<br />
vielä tarkennettava.
7<br />
Rakennettavuus<br />
hyvä<br />
kohtalainen<br />
huono<br />
Särkijärvi<br />
Ahvenisjärvi<br />
pehmeikkösyvyys 6 - 8 m<br />
pehmeikkösyvyys 6 - 10m<br />
H<br />
Suolijärvi<br />
pehmeikkösyvyys 3- 5 m<br />
AK H AK H<br />
KoukkujärviAR HAR H<br />
(H-V) (H-V)<br />
Virolainen<br />
Pieni K<br />
Virolainen (H-K)<br />
H<br />
Hervantajärvi<br />
Kuva 5.<br />
Selvityksen mukaan (ks. kuva 5) kohteesta noin kolmannes on perustamisoloiltaan<br />
aluetta, jossa kaikki rakennukset voidaan perustaa maanvaraisesti suoraan perusmaan<br />
tai ohuen massanvaihdon varaan. Tällaisia ovat mm. alueen selväpiirteiset<br />
mäet ja kallioselänteet. Pintasuhteiltaan alueella on kuitenkin paikoin melko suuria<br />
korkeuseroja.<br />
Yli puolet alueista on sellaisia, joissa kevyet rakennukset voidaan perustaa suoraan<br />
koheesiomaakerroksen varaan. Raskaat rakennukset on perustettava paalutuksen,<br />
massanvaihdon tai paikoin mahdollisesti esikuormitetun perusmaan varaan. Tällaisia<br />
alueita on mm. Virolaisen ja Pieni Virolaisen pohjois- ja eteläpuolella ja niille<br />
tyypillistä on vähäiset korkeusvaihtelut. Alueiden pintakerroksena on koheesiomaakerros,<br />
jonka alla on joko moreeni tai kallio.<br />
Koukkujärven, Rimminkorven sekä Rimminkorventien itäpuolen soistumat ovat mm.<br />
alueita, joissa rakennukset on aina perustettava moreeniin tai kallioon asti ulottuvien<br />
tukipaalujen varaan. Alueille tyypillistä on pinnassa oleva turvekerros, jonka<br />
alla on hyvin pehmeä koheesiomaakerros.<br />
Koipijärven alueella perustamisoloiltaan hyviä tai kohtalaisia alueita on runsaasti.<br />
Tällaisia ovat mm. yhtenäiset melko loivapiirteiset kallio- ja moreeniselänteet tai<br />
ohuen koheesiomaakerroksen peittämät alueet, joiden alla on joko kallio tai moreeni.<br />
Jyrkkäpiirteisillä kallioalueilla kunnallistekniikan rakentaminen aiheuttaa kuitenkin<br />
huomattavia lisäkustannuksia. Rakennettavuudeltaan huonoja ovat mm. yhtenäiset<br />
turve-esiintymät, joissa pehmeikkösyvyys voi vaihdella suuresti. Tällaisia<br />
alueita löytyy mm. Koipijärven ja Merunjärven eteläpuolelta sekä Koukkujärven<br />
ympäristöstä (Koukkurahka). Rakennettavaksi aiottujen alueiden osalta tulisi Lempäälän<br />
kunnan laadituttaa asianmukaiset rakennettavuusselvitykset, sillä maisemaselvityksen<br />
maaperätiedot eivät ole riittävän tarkkoja maaperän rakennettavuutta<br />
määriteltäessä.
8<br />
KORKEUSSUHTEET (Ks. liitteet 2 ja 3)<br />
Selvitysalueen korkeussuhteita tarkasteltiin sekä korkeustaso- että kaltevuuskarttojen<br />
avulla. Kaltevuuskartassa selvitettiin rinteet, jotka ovat kaltevuudeltaan 1:4<br />
(jyrkät rinteet) ja rinteet, jotka ovat kaltevuudeltaan 1:10 (loivat rinteet).<br />
Selvitysalue kuuluu kokonaisuudessaan merkittävänä vedenjakajanaselänteenä toimivaan<br />
järviylänköön, jolle ominaista on voimakkaasti vaihteleva maasto.<br />
(ks. kuva 6)<br />
Kuva 6.<br />
Korkeussuhteet<br />
Vuoreksen alue kuuluu korkeussuhteiltaan Särkijärvi-Hervannan moreeniselänteeseen,<br />
jota luonnehtivat kapeat, jyrkkärinteiset murtumat. Nämä murtumat jakavat<br />
selänteen kolmeen eri osaan: Särkijärven pohjoispuoleen, Suolijärven länsipuoleen<br />
ja Hervantajärven itäpuoleen. Yhteistä näille alueille on melko suuret korkeus- ja<br />
kaltevuusvaihtelut.<br />
Särkijärven pohjoispuolen aluetta luonnehtivat koillis- lounaissuuntaiset, melko loivarinteiset<br />
selänteet, jotka Lahdesjärven itäpuolella vaihtuvat jyrkkärinteisiksi,<br />
pääasiassa itä-länsisuuntaisiksi selänteiksi. Alueen korkeudet vaihtelevat +110<br />
metrin ja 172 metrin (Taavetinkallio) välillä Särkijärven korkeusaseman ollessa<br />
+114,7 metriä.<br />
Suolijärven länsipuolen aluetta luonnehtivat luode- kaakkosuuntaiset jyrkkärinteiset<br />
selänteet, jotka muodostavat selkeitä tilarajoja alueen pelloille ja soille. Selänteistä<br />
tärkeimpiä ovat Suolijärven lounaisrantaa myötäilevä Mäyränmäki (+140m),<br />
Pienen Virolaisen etelärannalla sijaitseva Pilkkakuusenharju (+132m) sekä Hervantajärven<br />
luoteisrannalla sijaitseva Myllyvuori (+144m).
9<br />
Hervantajärven itäpuolen aluetta luonnehtii maaston erittäin pienipiirteinen vaihtelu.<br />
Varsinkin alueen itäosassa on rusaasti jyrkkärinteisiä mäkiä ja kumpareita.<br />
Alueen korkeudet vaihtelevat +116 metrin ja +154 metrin välillä Hervantajärven<br />
korkeusaseman ollessa +114,7 metriä.<br />
Korkeusasemansa puolesta Särkijärvi-Hervanta-selänne on merkittävä, sillä se on<br />
maiseman lakialueena paitsi merkittävä vedenjakajaselänne myös tärkeä puskurivyöhyke,<br />
jolla on vaikutusta selänteen pohjoispuolen tuuli- ja lämpöoloihin sekä ympärillä<br />
olevien alueiden vesitalouteen.<br />
Koipijärven selvitysalueen maisemaa halitsee <strong>Vuores</strong>järven ja Höytämönjärven<br />
länsipuolella sijaitseva kaakko-luodesuuntainen, jyrkkärinteinen moreeniselännejakso,<br />
jonka korkein kohta, <strong>Vuores</strong>vuori (+193m mpy), on koko maisemaselvitysalueen<br />
korkein kohta. <strong>Vuores</strong>vuoren eteläpuolella sijaitseva Välivuori on korkeudeltaan<br />
170 m ja sen eteläpuolella sijaitseva Lehtivuori 167 m.<br />
Höytämönjärven itäpuolella topografia muuttuu loivasti kumpuilevaksi ja jatkuu<br />
melko alavana Koipijärven pohjois- ja eteläpuolella. Näillä koko selvitysalueen alavimmilla<br />
alueilla korkeuserot vaihtelevat +110 metrin ja +135 metrin välillä.<br />
Koipijärven itäpuolella topografia muuttuu pienipiirteisemmäksi ja voimakkaasti<br />
kumpuilevaksi. Alueen mäet ovat suurimmaksi osaksi jyrkkärinteisiä. Näistä merkittävin<br />
on Vuorenmäki, jonka laki on 140m mpy.<br />
Rakentaminen:<br />
Rakennusteknisesti hankalia alueita ovat rinteet, joiden kaltevuus on suurempi kuin<br />
1:4. Näitä alueita on etenkin Särkijärven eteläpuolella, Vuoreksenlammin ja Höytämönjärven<br />
länsipuolella sekä Hervantajärven ympärillä. Alueiden rakentaminen<br />
aiheuttaa paitsi muutoksia pinta- ja pohjavesien virtauksissa myös huomattavia lisäkustannuksia.<br />
Kaltevuudeltaan alle 5% rinteitä, jotka rakennustekniikan kannalta<br />
katsotaan tasaisiksi, hyvin rakentamiseen soveltuviksi alueiksi, on etenkin Höytämönjärven<br />
pohjoispuolella ja Koipijärven etelä- ja luoteisosissa. Kohdealueen<br />
maaston vaihtelevuus edellyttää erittäin tarkkaa, maastoon sovittavaa suunnittelua,<br />
jotta lopputulos olisi kohtuullinen.
10<br />
ILMASTO-OLOT (ks. liite 4)<br />
Suurilmastoltaan selvitysalue on varsin<br />
edullinen. Terminen kasvukausi on pitkä<br />
(165-170 vrk:n välillä) ja kasvukauden tehoisan<br />
lämpötilan summa on suuri<br />
(>1200 C). Yllättäviä halloja esiintyy vain<br />
harvoin, sillä pakkaseton jakso on 130-145<br />
vrk. Nämä seikat mahdollistavat vaativienkin<br />
luonnonkasvien ja viljelykasvien menestymisen.<br />
Vallitsevat tuulet puhaltavat<br />
<strong>Tampereen</strong> seudulla etelästä ja lounaasta<br />
oheisen kuvan osoittamalla tavalla.<br />
Selvitysalueen paikallisilmasto syntyy kallio-<br />
ja maaperän, maasto- ja vesisuhteiden<br />
sekä kasvillisuuden yhteisvaikutuksesta.<br />
Mitä vaihtelevampia ovat pinnanmuodot,<br />
maaperä tai kasvillisuus sitä vaihtelevampi<br />
on paikallisilmasto.<br />
Kohdealueen merkittävimpinä lämpövarastoina toimivat kallioiset moreeniselänteet,<br />
jotka lämmönjohtokyvyltään hyvinä kykenevät päivällä varastoimaan ja yöllä<br />
luovuttamaan lämpöenergiaa. Lämpimiä vyöhykkeitä muodostavat myös etelä- ja<br />
lounaisrinteet, jotka auringon edullisesta tulokulmasta johtuen saavat runsaasti säteilyä.<br />
Tällaisia rinteitä on selvitysalueella melko runsaasti.<br />
Järvien runsaus näkyy selvitettävän alueen paikallisilmastossa vain vähäisessä<br />
määrin johtuen järvien melko pienestä koosta. Rantojen pienilmasto poikkeaa kuitenkin<br />
muista alueista veden läheisyydestä johtuen. Kevät ja alkukesä ovat viileämpiä<br />
ja syksy lämpimämpi veden läheisyydessä kuin muualla. Paikalliset ilmavirtaukset<br />
käyvät päivällä vedeltä maalle ja yöllä maalta vedelle viilentäen rantaa päivällä<br />
ja lämmittäen yöllä. Vesipinnan suuruus vaikuttaa ilman lämpöön ja tuulisuus<br />
rannoilla on sitä suurempi mitä suuremman vesialueen rannasta on kyse. Rantaviivan<br />
sulkeutunut kasvillisuus suojaa tausta-alueita pahimmilta tuulilta. Selvitysalueen<br />
rannat ovat suurimmaksi osaksi metsää kasvavia. Särkijärvi pitkänä ja kapeana<br />
sekä päätuulensuuntaisena järvenä muodostaa tuulensolan, jonka vaikutus tuntuu<br />
pitkälti myös Hervannan kanjonissa. Höytämönjärven laaja, avoin selkä on myös<br />
otollinen tuulille.<br />
Rakentaminen:<br />
Tuulisuuden jakaantuminen Tampereella<br />
Rakentamisen kannalta epäedullisia alueita ovat kylmät pohjois- ja koillisrinteet<br />
sekä alavat ja tasaiset alueet, joihin kylmä ilma kerääntyy. Usein turvepohjaisina,<br />
kosteina alueina niihin muodostuu tietyissä sääolosuhteissa sumua. Tällaisia alueita<br />
on Särkijärven eteläpuolella ja Koipijärven itäpuolella melko runsaasti. Rakentamisen<br />
tulisikin sijoittua etelä- ja lounaisrinteille, joilla suoran auringonsäteilyn<br />
osuus on suurin.<br />
Rakentamisen sijoittamista harkittaessa olisi kiinnitettävä huomiota myös seuraa-
11<br />
viin seikkoihin:<br />
* lakialueilla ja rinteillä tulee säilyttää ilman jäähtymistä hidastavaa kasvillisuutta<br />
* kylmän ilman valumista on ohjattava maaston, kasvillisuuden, rakennusten ja rakenteiden<br />
avulla<br />
* kylmän ilman patoamista notkoihin tulee välttää.<br />
VESISUHTEET (ks. liite 5)<br />
Veden laatu on ympäröivän valuma-alueensa indikaattori. Yleisimmät syyt veden<br />
heikkoon laatuun ovat voimakas humuspitoisuus ja hajakuorman aiheuttama<br />
rehevyys, joka näkyy mm. alusveden huonona happitilanteena ja pelkistymisenä.<br />
Selvitysalue sisältää suurimman osan Höytämönjärven valuma-alueesta, jonka kokonaispinta-ala<br />
on n. 36,4 km2. (ks. kuva 7). Valuma-alueen järvistä jää <strong>Tampereen</strong><br />
puolelle kokonaisuudessaan Särkijärvi, Suolijärvi, Virolainen, Pieni Virolainen,<br />
Koukkujärvi ja Makkarajärvi. Kuntien rajalla sijaitsevat Hervantajärvi, josta suurin<br />
osa on <strong>Tampereen</strong> puolella sekä Vuoreksenlammi. Lempäälän puolella sijaitsevat<br />
Koipijärvi, Merunjärvi, Pikku-Kyynärö, Iso-Kyynärö, Höytämönjärvi ja<br />
Koukkurahkan Koukkujärvi (vain osittain Lempäälän puolella).<br />
Vuoreksen alueella on melko runsaasti järviä ja näitä yhdistäviä oja- ja puroverkostoja.<br />
Ne muodostavat merkittävän osan Höytämönjärven valuma-alueesta. Höytämönjärven<br />
valuma-alueen merkittävimmät vesilähteet <strong>Tampereen</strong> osalta ovat Särkijärvi<br />
ja Hervantajärvi. Veden kierto alkaa Vuoreksenlammista Särkijärveen ja siitä<br />
Suoliojan välityksellä edelleen Suolijärveen, joka Myllyojan välityksellä laskee<br />
Koipijärven kautta Höytämönjärveen. Myllyojaan yhdistyy idästä myös Hervantajärvi.<br />
Koipijärveen laskevat <strong>Tampereen</strong> puolelta myös Virolainen, Pieni Virolainen<br />
ja Koukkujärvi sekä Lempäälän puolelta Iso Keurujärvi ja Merunjärvi.<br />
Höytämönjärven<br />
valuma-alue<br />
Järven varsinainen<br />
valuma-alue / ha<br />
% Järven koko<br />
valuma-alue/ha<br />
Vuoreksenlammi 83 ha 2 83 ha 2<br />
Särkijärvi 613 ha 17 696 19<br />
Suolijärvi 270 ha 8 966 ha 27<br />
Hervantajärvi 450 ha 12 450 ha 12<br />
Merunjärvi (+laskuoja) 50 ha (341ha) 1(10) 391 ha 11<br />
Koipijärvi 504 ha 14 2311 ha 64<br />
Virolainen 84 ha 2 84 ha 2<br />
Koukkujärvi 48 ha 1 48 ha 1<br />
Kyynärö 205 ha 6 205 ha 6<br />
Keurujärvi 215 ha 6 215 ha 6<br />
Höytämönjärvi 771 ha 21 3634 ha 100<br />
yhteensä 3634 ha 100<br />
%
12<br />
Kuva 7.<br />
Tampere<br />
Höytämönjärven valuma-alue<br />
valuma-alueen raja<br />
rakennettu alue<br />
kunnan raja<br />
Särkijärvi<br />
Virolainen<br />
Suolijärvi<br />
Koukkujärvi<br />
Pieni-Virolainen<br />
Koipijärvi<br />
Vuoreksenlammi<br />
Pikku-<br />
Kyynärö<br />
Hervantajärvi<br />
Kangasala<br />
Iso-Kyynärö<br />
Merunjärvi<br />
Koukkujärvi<br />
Höytämönjärvi<br />
Iso Keurujärvi<br />
Pieni Keurujärvi<br />
Lempäälä<br />
Särkijärven varsinaisen valuma-alueen pinta-ala on n. 600 ha, josta vesistön osuus<br />
on n. 125 ha (koko valuma-alue on n. 700 ha). Särkijärven suurin syvyys on 22 m ja se<br />
on erittäin karu, oligotrofinen järvi. Järven yleistila on vielä hyvä.<br />
Suolijärven varsinaisen valuma-alueen pinta-ala on n. 270ha (koko valuma-alue n.<br />
970 ha), josta järven pinta-ala on vain n. 21ha. Suolijärvi on järvityypiltään oligotrofinen<br />
ja sen suurin syvyys on vain 9 metriä. Järven yleistila on hyvä, vaikka lievää<br />
rehevöitymistä on havaittavissa.<br />
Hervanta-järven valuma-alue on n. 450ha, josta järven osuus on n. 90ha. Tämä oligotrofinen<br />
järvi on toistaiseksi säilynyt luonnontilaisena. Vesi on kirkasta ja sen ravinnepitoisuudet<br />
ovat alhaiset. Veden puskurikyky on kuitekin selvästi alentunut<br />
(näkyy alhaisesta alkaliniteetistä ja pH-arvosta). Tämän vuoksi on vuosittain syytä<br />
seurata järven happamoituskehitystä.
13<br />
Koipijärven selvitysalueen suurin järvi on Höytämönjärvi, jonka pinta-ala on n. 200<br />
ha ja koko valuma-alueen pinta-ala on 36.4 km2. Höytämönjärven vedenlaatu on kokonaisuutena<br />
vielä hyvä. Koska Höytämönjärven valuma-alue ulottuu puoliksi myös<br />
<strong>Tampereen</strong> puolelle, ei järven puhtaana säilyminen riipu yksinomaan Lempäälän<br />
kunnan toimenpiteistä. Järven virkistyskäyttöarvon ollessa suuri on veden laadun<br />
kehittymistä jatkuvasti seurattava.<br />
Koipijärven pinta-ala on n. 57,4 ha ja koko valuma-alueen pinta-ala n. 23 km2. Koipijärvi<br />
on rehevä järvi, jonka happamuustaso on normaali ja puskurikyky kohtalainen<br />
(v. 1996).<br />
Merunjärvi, joka laskee sekä Merunojan kautta Höytämön Merunlahteen että Parkinalhon<br />
kautta Koipijärveen, on rehevöitynyt, humuspitoinen ja matala järvi. Koska<br />
Merunjärven valuma-alue on kovin pieni (n. 50 ha) verrattuna Höytämön ja Koipijärven<br />
valuma-alueisiin ja sen pinnankorkeus on lähes sama, virtaussuunta muuttuu<br />
kevättulvien aikana ja rankkasateiden jälkeen päinvastaiseksi. Merunjärven pinta-ala<br />
on n. 14.5 ha ja suurin syvyys vain1,6 ... 2,1m. Järven pohja on paksun,<br />
viljavan mutakerroksen peitossa. Se kasvaa laaja-alaisesti lummetta, järviruokoa ja<br />
sammalta. Rehevöityminen on nyt sellaisessa vaiheessa, että sammal ja järviruoko<br />
valtaavat lumpeelta alaa ja järvi on mahdollisesti kasvamassa umpeen. Matalan veden<br />
aikana esiintyy myös hajuhaittoja sekä järven itä- että länsipäissä.<br />
Iso-Kyynärö on pinta-alaltaan n. 12,9 ha. Sen kokonaisvaluma-alue on n. 200 ha.<br />
Pintaveden fostoripitoisuuden (22g /P l) perusteella järvi on luokaltaan rehevän ja<br />
lievästi rehevän rajamailla. Se on myös lievästi humuspitoinen. Järven ongelmana<br />
on vedessä olevien suolojen määrän lisääntyminen, joka näkyy järviveden sähkönjohtavuuden<br />
lisääntymisenä. Järven sähkönjohtavuus on noussut noin kolmanneksella<br />
vuodesta 1985 lähtien. Järven alusvesi on ollut hapetonta (mm. näytteenotot<br />
vuosina 1993 ja 1995), jolloin pelkistävistä olosuhteista johtuen, pohjaan sitoutuneet<br />
ravinteet alkoivat vapautua veteen. Tästä vaarana pitkällä aikavälillä on koko<br />
järven rehevyystason nouseminen. Iso-Kyynärön ilmastus on aloitettu kesällä 1997.<br />
Kyseessä on kolmivuotinen kokeilu, jonka tarkoituksena on vähentää järven rehevöitymisestä<br />
aiheutuvia haittoja.<br />
Rakentaminen:<br />
Vuoreksen alueen rakentamisessa on Särkijärven, Suolijärven ja Hervantajärven<br />
valuma-alueilla tapahtuviin toimenpiteisiin kiinnitettävä erityistä huomiota. Rakentamisen<br />
kannalta tämä merkitsee mm. sitä, että on varattava riittävästi vettä imeviä<br />
pintoja sekä huolehdittava riittävän laajoista suojavyöhykkeistä, jotta veden laadussa<br />
tai määrässä ei tapahtuisi oleellisia muutoksia. Erityistä huomiota tulee myös<br />
kiinnittää kokonaisvesitalouden kannalta merkittäviin suoalueisiin, kosteikkoihin ja<br />
laskuojiin, jotka tulee säilyttää kasvullisina alueina. Särkijärven eteläosan soistumat<br />
ovat mm. tällaisia merkittäviä vesivarantoja ja lähdealueita, joista Koipijärveen<br />
laskevat purot saavat alkunsa.<br />
Hervantajärven valuma-alueelle sijoittuvien asuntoalueiden suunnittelussa tulisi<br />
hyödyntää ns. ekologista kunnallistekniikkaa, jonka periaatteisiin kuuluu mm. luonnollisen<br />
vesitasapainon säilyttäminen ja kuivatusvesien käyttö alueen kasvillisuuden<br />
hyväksi (esim. puistorakentaminen). Käytännössä tämä merkitsee mm. sitä, että
14<br />
vältetään syviä kaivantoja (= käytetään kevennettyä kunnallistekniikkaa) ja rakennusten<br />
perustusten kuivatusvedet, salaojat ja sadevesi johdetaan maahan imeyttävää<br />
tekniikkaa soveltamalla. Koska imeyttämistapoja on monia, voidaan kutakin<br />
rakennustapaa varten valita joku tietty ratkaisu. Taajaan rakennettavilla alueilla<br />
voidaan imeytettävät vedet esim. säiliöidä läpäisemättömien pintojen alle ja pientalovaltaisilla,<br />
alueilla ne voidaan imeyttää suoraan luonnonmukaiseen maastoon<br />
(lammikot, kosteikot, imeytymispainanteet yms.). Ratkaisut riippuvat imeytettävien<br />
vesien määrästä ja laadusta, maaperäoloista sekä siitä, mikä rakennustapa alueelle<br />
valitaan. Osayleiskaavoituksessa on selvitettävä ekologisen vesien käsittelyn käyttökelpoiset<br />
suuntaviivat pääpiirteissään, ja asemakaavoituksessa, millä alueilla<br />
ekologista vesien käsittelyä sovelletaan ja mitä tekniikkaa käytetään.<br />
Koipijärven alueella keskeisimmät rakentamisrajoitukset syntyvät Koipijärven, Merunjärven<br />
ja Hervantajärven laskevista ojaverkostoista, joiden merkitys kokonaisvesitaloudelle<br />
on suuri. Myös Merunjärven erittäin pieni valuma-alue sekä veden<br />
heikko laatu aiheuttavat rakentamisrajoituksia ja uutta rakentamista tulisikin välttää<br />
näillä alueilla. Höytämönjärven, Koipijärven ja Hervantajärven ranta-alueiden<br />
ollessa jo osittain rakennettuja tulisi vapaina säilytettävien ranta-alueiden määrään,<br />
laatuun ja leveyteen kiinnittää erityistä huomiota. Koska Höytämönjärveä pidetään<br />
tärkeänä virkistyalueena, tulisi järven valuma-alueella tapahtuvan luonnon<br />
hyödyntämisen olla sopusoinnussa tämän tavoitteen kanssa. Ensiarvoisen tärkeää<br />
olisi estää likaantuneiden tai ravinnepitoisten pintavesien pääsy järveen. Valumaalueiden<br />
reunaosien soiden/soistumien säilyttäminen luonnontilaisina on vesitalouden<br />
tasapainon kannalta myös tärkeää.<br />
KASVILLISUUS (ks. liite 6)<br />
Selvitysalueen kasvillisuustiedot pohjautuvat veroluokituskarttojen antamiin tietoihin.<br />
<strong>Tampereen</strong> osalta on myös selvitetty arvokkaat kasvialueet sekä kaupungin<br />
omistamien metsien ikäsuhteet. Tapani Länsirinne on selvittänyt Lempäälän luontokohteita<br />
(1989). Aikataulun kireydestä johtuen ei Lempäälästä ole selvitetty metsien<br />
ikäsuhteita.<br />
Vuoreksen alue on suurimmaksi osaksi metsää kasvavaa aluetta ja puusto on pääosin<br />
nuorta kasvatusmetsää. Yli 80-vuotiasta, hakkuukypsää metsää on Hervantajärven<br />
pohjoispuolella, Suolijärven eteläpuolella sekä Virolaisten luoteispuolella.<br />
Metsät ovat enimmäkseen reheviä, kulutusta hyvin kestäviä. Alueen päämetsätyyppinä<br />
on keskikarkeilla mailla kasvava mustikkatyypin tuore kangasmetsä (MT), jossa<br />
kasvaa monia eri puulajeja, mutta lopuksi kuusi jää valtapuuksi. Mustikkatyyppin<br />
metsiä esiintyy erityisesti Särkijärven pohjoispuolella sekä Hervantajärven itäpuolella.<br />
Käenkaali-mustikkatyypin lehtomaisia kangasmetsiä (OMT) on alueella myös runsaasti.<br />
Yhtenäisimmät alueet löytyvät Virolaisten ympäriltä, Koukkujärven pohjoispuolelta<br />
sekä Lahdenperän pohjoispuolelta. Käenkaali-mustikkatyypin metsissä<br />
kuusi on valtapuuna, mutta niissä esiintyy myös lehmusta ja muita jaloja lehtipuita.
15<br />
Käenkaali-oravanmarjatyypin lehtoja (OmaT) löytyy myös alueelta, mm. Hervantajärven,<br />
Suolijärven ja Särkijärven rannoilta. Ne ovat kooltaan pieniä ja esiintymisen<br />
harvinaisuudesta johtuen niiden säilyminen rakentamisen ulkopuolella olisi<br />
toivottavaa.<br />
Kanerva- tai puolukkatyypin (CT/VT) kuivia, mäntyvaltaisia ja kulutusarkoja kangasmetsiä<br />
on alueella vain vähän. Niitä löytyy etupäässä Hervantajärven itäpuolen<br />
mäkien lakialueilta tai jyrkiltä kalliorinteiltä.<br />
Peltoja, jotka vesistöjen kanssa edustavat kohdealueen avointa maisematilaa, on vähän.<br />
Ne ovat myös pienialaisia ja reunoiltaan rikkonaisia, mutta hyvin muodostuneitten<br />
metsänreunojen rajaamia. Peltoja on mm. Lahdesjärven eteläpuolella, Virolaisten<br />
länsipuolella sekä Ruskontien ja Koipijärven välisellä alueella.<br />
Vuoreksen alue arvokkaat kasvialueet:<br />
2.1.38.<br />
arvokkaat kasvillisuuskohteet<br />
ympäristöselvitysalueen raja<br />
2.1.31.<br />
Särkijärvi<br />
Ahvenisjärvi<br />
2.1.32.<br />
2.1.35.<br />
2.1.30.<br />
Virolainen<br />
Pieni-<br />
Virolainen<br />
Koukkujärvi<br />
2.1.33.<br />
Suolijärvi<br />
2.1.35.<br />
2.1.34. 2.1.36.<br />
Hervantajärvi<br />
2.1.37.<br />
Kuva 8.<br />
Vuoreksen alueella on lukuisia tärkeitä kasvillisuuskohteita, joiden tarkat tiedot löytyyvät<br />
raportista <strong>Tampereen</strong> arvokkaat luontokohteet (ks. kuva 8). Näitä ovat:<br />
2.1.30 Lahdenperän ja moottoritien välinen lehtoalue, joka on tosin ratkaisevasti<br />
muuttunut paljaaksihakkuussa. Avohakkuun jälkeen alueelle on noussut lehtipuustoa<br />
ja lehtokasvillisuus on alkanut elpyä.<br />
2.1.31 Leppäsen tervaleppäkorpi, jossa korven rehevyyttä ilmentää mm. kotkansiipi.<br />
Puron alajuoksun rantametsissä kasvaa monia vaateliaita lehtolajeja.<br />
2.1.32 Vanha, arvokas metsä, jossa kuusi on valtapuuna, mutta josta löytyy koivun<br />
ohessa muutama lehmus. Vanhojen metsien suojeluohjelman ajankohtaisuuden<br />
vuoksi kaupungin tulisi pyrkiä säästämään alue ainakin osittain.<br />
2.1.33 Rimminsuon-Koukkujärven alue on pääosin mäntyvaltaista rämettä edusta-
16<br />
va alue, jota uudet ojitukset ovat kuitenkin osin muuttaneet. Suon reunaosat ovat rehevää<br />
korpea.<br />
2.1.34 Pilkkakuusenharjun eteläosa on monilajinen lehtoharjanne.<br />
2.1.35 Sonninotsanlahden puronvarsilehdossa lehmus esiintyy puumaisina yksilöinä<br />
ja Suolijärven lounaisrannan rinne on näyte varjoisasta lehdosta sekä tuoreesta<br />
kankaasta.<br />
2.1.36 Riipinkorven alue muodostuu Myllyojan puronvarren kulttuurilehdosta ja<br />
koivukorvesta, joka on kantakaupungin alueella harvinainen biotooppiyhdistelmä<br />
ja lajistollisestikin arvokas.<br />
2.1.37 Viitastenperä on maisemallisesti erittäin arvokas ranta-, kallio- ja jyrkännealue,<br />
jonka jäkälälajisto on hyvin monipuolinen.<br />
2.1.38 Särkijärven pohjoispuolen vanhassa metsässä kasvaa tuoreen kankaan ja<br />
lehdon lajeja. Alueella on havaittu useina vuosina myös liito-orava.<br />
Koipijärven alueella on erittäin runsaasti lehtomaisia kangasmetsiä etenkin Koipijärven<br />
pohjois- ja itäpuoleisilla alueilla sekä Höytämönjärven pohjoispuolella. Tuoreita<br />
kangasmetsiä esiintyy lähinnä Koipijärven etelä- ja länsipuolella sekä<br />
<strong>Vuores</strong>vuoren ja Lehtivuoren ala- ja keskirinteillä. Kuivia kangasmetsiä on selvitys<br />
alueella varsin vähän. Näistä laajimmat löytyvät <strong>Vuores</strong>vuoren ja Lehtivuoren ylärinteiltä<br />
sekä Hervantajärven lounaispuolelta.<br />
Koipijärven alueella on kaksi merkittävää luontokohdetta. Koukkurahka on Lempäälän<br />
seudun suurin ja edustavin luonnontilaisena säilynyt keidassuo. Lehtivuoren<br />
alue edustaa puolestaan tuoretta tai lehtomaista metsää, jossa kasvaa paljon myös<br />
lehmusta sekä vaahteraa.<br />
Peltoja on Koipijärven alueella vähän. Näistä maisemallisesti merkittävä on Vuoreksen<br />
alueelta alkava, Koipijärven rantaan saakka jatkuva kapea peltoaukea. Hervantajärven<br />
eteläpuolelta löytyy myös pienehköjä peltoalueita, joiden maisemakuvallinen<br />
merkitys on edellistä vähäisempi.<br />
Rakentaminen:<br />
Vuoreksen alueella kasvillisuuden suhteen rakentamisrajoituksia aiheuttavat paitsi<br />
arvokkaat kasvillisuusalueet myös Koukkujärven koillispuolella sijaitsevat yhtenäiset<br />
suoalueet, joiden merkitys vesitaloutta tasapainottavana tekijänä on suuri. Myös<br />
kulutuskestävyydeltään arkojen kalliometsien rakentamiseen on suhtauduttava harkiten.<br />
Näistä merkittävimmät sijaitsevat Virolaisen lounaispuolella, yhtenäisen peltoaukean<br />
reunamilla. Peltoaukea on myös maisemakuvallisesti tärkeä. Sulkeutuneita,<br />
monikerroksellisia metsänreunoja tulisi pyrkiä myös säästämään.<br />
Koipijärven alueelta on rakentamisrajoituksia aiheuttavat merkittävät kasvillisuusalueet:<br />
Koukkurahka ja Lehtivuori. Yleistoteamuksena voidaan lisäksi sanoa, että<br />
kulusarkojen kuivien kangasmetsien rakentamista tulisi pääsääntöisesti välttää ja<br />
keskittää rakentaminen tähän tarkoitukseen paremmin soveltuville alueille. Koipi-
17<br />
järven ja Merunjärven eteläpuolella sijaitsevat suot tulisi säilyttää rakentamisalueiden<br />
ulkopuolella, samoin kuin <strong>Tampereen</strong> puolelta alkava, Koipijärven rantaan<br />
jatkuva yhtenäinen, maisemakuvaa kokoava ja jäsentävä peltoaukea.<br />
ELÄIMISTÖ<br />
arvokkaat hyönteisalueet<br />
ympäristöselvitysalueen raja<br />
Särkijärvi<br />
Ahvenisjärvi<br />
Koukkujärvi<br />
Suolijärvi<br />
2.3.5.<br />
Virolainen<br />
Pieni-<br />
Virolainen<br />
2.3.6.<br />
2.3.7. 2.3.8.<br />
Hervantajärvi<br />
Kuva 9.<br />
Vuoreksen alueen arvokkaat hyönteisalueet ilmenevät oheisesta kuvasta 9. Kohteet<br />
ovat:<br />
2.3.5 Suolijärven eteläpuolella elää lehmuskeltayökkönen.<br />
2.3.6 Suolijärven suolla elää mm. keltahopeayökkönen<br />
2.3.7 Myllyvuorella esiintyvät ruusu- ja korpivarjomittari, jotka ovat esiintymisalueillaan<br />
harvinaisia.<br />
2.3.8 Hervantajärven pohjoispuolen kuusimetsässä elää lukuisia eri perhoslajeja.<br />
Sieltä on tavattu myös uhanalainen synkkälatikka.<br />
MAISEMARAKENNE<br />
Tiedot ovat raportista: <strong>Tampereen</strong> arvokkaat luontokohteet 3/1994.<br />
Selvitysalue muodostaa suhteellisen yhtenäisen perusrungoltaan samantyyppisen<br />
selännekokonaisuuden. Sen peruspiirteinä ovat vesistöjen runsaus ja selvä suuntautuneisuus,<br />
maaston suuri vaihtelevuus ja pienipiirteisyys sekä viljelysten erittäin<br />
pieni koko ja hajanaisuus. Selänteet ovat pääosin hyvätuottoisten metsien peittämiä<br />
muodostaen suljettuja maisematiloja. Merkittävimpiä avoimia tiloja muodostavat<br />
rantaviivoiltaan usein polveilevat järvet: Särkijärvi, Suolijärvi, Hervantajärvi
18<br />
(=“ruhjejärvet”) sekä Koipijärvi ja Höytämönjärvi.<br />
Vuoreksen alue kuuluu kokonaisuudessaan Särkijärvi-Hervannan "erämaatyyppiseen"<br />
selännealueeseen, jonka kautta kulkee Höytämönjärven valuma-alueen pohjoinen<br />
vedenjakaja. Kantakaupungin maisemarakenteessa se on kallioselänteiden<br />
muodostamaa lakialuetta, joka toimii puskurivyöhykkeenä maisemarakenteelliseti<br />
tärkeälle Iidesjärvi-Kaukajärvi-laaksolle. Alueella esiintyvät jyrkkärinteiset ruhjeet:<br />
Särkijärvi-Hervanta-ruhje sekä Suolijärvi-Hervantajärvi-ruhje jakavat tarkastelualueen<br />
kolmeen hieman toisistaan poikkeavaan alueeseen. Särkijärven pohjoispuolella<br />
sijaitsevan alueen maaston korkeusvaihtelut ovat pienemmät eteläosan alueisiin<br />
verrattuna. Suolijärven länsipuolelle sijoittuvaa aluetta luonnehtivat maaston<br />
voimakkaan vaihtelun ohessa kaakko-luodesuuntaiset kapeat sivulaaksot. Suolijärven<br />
itäpuolen alueelle tyypillistä on maaston mosaiikkimaisuus, joka etenkin Makkarajärven<br />
itäpuolella ilmenee metsätyyppien voimakkaana vaihteluna ja paikoin<br />
myös niiden karuutena.<br />
Koipijärven alue edustaa Lempäälän jylhintä, erämaatyyppistä aluetta, jonka tärkeimpiä<br />
luonnehtijoita ovat voimakaasti vaihteleva metsäinen kallio-moreenimaasto,<br />
luode-kaakkosuuntainen <strong>Vuores</strong>vuori-Lehtivuoren korkea ja jyrkkärinteinen selänne,<br />
sen itäpuolelle jäävä varsin tasainen Höytämönjärvi-Koipijärvi-Merunjärven<br />
alue (korkeusvaihtelut monin paikoin alle 10 metriä) sekä sen itäpuolella oleva<br />
pienten mäkien ja kumpareiden muodostama erittäin vaihteleva maasto.<br />
YHTEENVETO<br />
Koipijärvi-Vuoreksen alueen ympäristöselvityksen pohjalta voidaan todeta, että<br />
alueen rakentamista rajoittavat monet eri ympäristötekijät, joita Koipijärvi-Vuoreksen<br />
alueen maankäytön yleissuunnitelmassa on pyritty jo ottamaan huomioon. Yleissuunnitelmassa<br />
on alustavasti esitetty kolme maankäyttövaihtoehtoa, joissa aluerajausten<br />
osalta on osoitettu rakentamisen maksimimäärä. Yleissuunnitelma antaakin<br />
vain suuntaviivat myöhemmin laadittaville osayleis-, asema- ja rakennuskaavoille.<br />
Kaavoja laadittaessa tulee rakennettavat alueet tutkia ja suunnitella äärimmäisen<br />
huolellisesti, koska ne ovat ekologisilta ominaisuuksiltaan (merkittävää vedenjakajaselännettä)<br />
ja rakennettavuudeltaan vaikeita alueita. Kestävän kehityksen<br />
kannalta alueiden säilyttäminen viher- ja virkistysalueina olisi myös perusteltua.<br />
Höytämönjärven valuma-aluetta tulee tarkastella rakentamisen suhteen tiettynä kokonaisuutena.<br />
Oleellisina vaikuttajina koko valuma-alueen kannalta ovat Särkijärvi,<br />
Suolijärvi ja Hervantajärvi, sillä suuret muutokset niiden veden laadussa tai<br />
määrässä voivat heijastua Höytämönjärveen saakka. Ensiarvoisen tärkeää on estää<br />
näiden valuma-alueiltaan varsin pienien latvajärvien likaantuminen tai rehevöityminen,<br />
jolloin avainasemassa on likaantuneiden tai ravinnepitoisten vesien pääsyn<br />
estäminen järviin. Metsien lannoitusta tai soiden ojittamista ei järvien valuma-alueilla<br />
voida myöskään suositella. Alueiden rakentaminen edellyttää myös perinteisestä<br />
kunnallistekniikasta poikkeavien menetelmien tutkimista ja soveltamista<br />
(varsinkin Hervantajärven valuma-alueella) sekä riittävän laajojen ja yhtenäisten<br />
vesitaloutta tasapainottavien viheralueiden varaamista.
19<br />
Korkeussuhteet vaikeuttavat myös rakentamisalueiden sijoittamista ja asema- ja rakennuskaavoja<br />
laadittaessa on maaston rajoituksiin kiinnitettävä erityistä huomiota<br />
rakennuksia sijoitettaessa.<br />
Kasvillisuuden osalta rajoituksia aiheuttavat keskeiset suot sekä merkittävät kasvillisuusalueet,<br />
jotka on pyritty jättämään viher- ja virkistysalueiksi.<br />
Ilmastotekijöistä kylmän ilman painanteet ja virtauspaikat sekä kylmät koillis- ja<br />
pohjoisrinteet ovat rajoittaneet rakentamisalueiden laajuutta tai sijoittumista. Vuoreksen<br />
alueen osalta voidaan myös todeta, että tuulisuus voi olla haittana kerrostaloalueiden<br />
sijoittuessa lakialueille.
20<br />
4<br />
AO<br />
7<br />
5<br />
AO 7<br />
6<br />
AR<br />
9<br />
3<br />
AO<br />
7 2<br />
AK<br />
12 1<br />
7<br />
AK AK<br />
12<br />
12<br />
8<br />
P<br />
AR<br />
10<br />
PK-1 8<br />
9<br />
AO AR<br />
P P<br />
4a 9<br />
PK-1<br />
13<br />
11 AO 4a<br />
AO4a<br />
ALUSTAVAT MAANKÄYTTÖKAAVIOT<br />
VE A<br />
10 = ALUEEN NUMERO<br />
AO = ALUEEN KÄYTTÖTARKOITUS<br />
6 = ALUEEN KORTTELIKAAVIO<br />
12 AO4a<br />
1 km<br />
VE B<br />
4<br />
AR<br />
8<br />
5<br />
AR<br />
9<br />
6<br />
AK<br />
12<br />
3<br />
AO<br />
7 2<br />
AK<br />
12 1<br />
7<br />
AK<br />
AR<br />
12<br />
9<br />
8<br />
P<br />
AO<br />
10<br />
PK-1 7<br />
AO AR<br />
9<br />
P P<br />
7 10<br />
PK-1<br />
13 AO<br />
11 4a<br />
AO7<br />
10 = ALUEEN NUMERO<br />
AO = ALUEEN KÄYTTÖTARKOITUS<br />
6 = ALUEEN KORTTELIKAAVIO<br />
12 AO<br />
4a<br />
1 km<br />
VE C<br />
3<br />
AO<br />
5<br />
4<br />
AR<br />
9<br />
AR<br />
8<br />
AR 9<br />
10<br />
PK-1<br />
6<br />
AK<br />
14<br />
7 2<br />
AK<br />
12 1<br />
7<br />
AK<br />
AR<br />
14<br />
9<br />
10<br />
AO<br />
7<br />
P<br />
P P<br />
PK-1<br />
8<br />
AO 7<br />
11<br />
AR8<br />
13<br />
AO 6<br />
10 = ALUEEN NUMERO<br />
AO = ALUEEN KÄYTTÖTARKOITUS<br />
6 = ALUEEN KORTTELIKAAVIO<br />
12 AO6<br />
1 km
Change language