Mikä hoitaa sielua? - Sakasti

– Tulokaskoulutuksissa on jo muutaman
vuoden ajan nähty, miten papin
työhön tullaan pitkillä, mielenkiintoisilla
työhistorioilla. Tämä joukko osaa
kaivata itselleen hengellistäkin ohjausta.
Ehkä he osaavat pitää sitä jo oikeutenaankin.
Marjatta Malmberg haluaa nostaa
esiin myös mentoroinnin merkityksen.
Siinä kirkon työntekijä saa saman alan
ihmisiltä kollegiaalista vertaistukea.
– Tällainen tuki on usein tärkeää
siellä työpolun alkupäässä. Myös eläköitymisprosessin
alkaessa saattaa olla
mentoroinnille tarvetta.
Kaikki eivät tule retriitteihin
Malmberg kiittelee Tampereen hiippakunnan
asennetta hengelliseen ohjaukseen.
– Tuomiokapitulimme on näissä
asioissa edelläkävijä, siellähän on oma
pastoraalitoimen hiippakuntasihteerin
virkakin.
– On tärkeää, että iso seurakuntayhtymä
tekee monenlaista yhteistyötä
kapitulin kanssa. Tätä helpottaa,
että toimimme samassa kaupungissa.
Järjestämme muun muassa yhteisiä
hengellisen ohjauksen seminaareja
ja ryhmiä työntekijöillemme.
Malmberg arvostaa oman työnantajansa
suhtautumista työntekijöille
tarjottaviin hiljaisuuden retriitteihin
ja erilaisiin hengellisen ohjauksen ryhmiin.
– Jokaisella työntekijällämme on
mahdollisuus käyttää vuoden aikana
kaksi työpäivää retriittiin ja osallistua
myös ryhmiin mahdollisuuksien mukaan
työajalla.
– Kaikki eivät kuitenkaan oikein
vieläkään tiedä mikä sellainen retriitti
on. Ja meillä työntekijöillä niin kuin
muillakin on hiljaisuuden ja pysähtymisen
pelkoa. Mitä tapahtuu, kun pysäyttää
työn ja tapahtumisen vyöryn ja
asettuukin kohtaamaan itseänsä?
Useimmat osallistuvista työntekijöistä
haluavat mennä retriittiin, jossa
on osallistujia oman työyhteisön ulkopuoleltakin.
– On toisenlaista, jos hiljaisuuteen
kokoontuu vain yhden työyhteisön väkeä.
Työyhteisön dynamiikka ja roolit
voivat olla hidasteena lepoon ja kuulolle
asettumisessa. En olekaan ollut kovin
innostunut kehittämään retriittejämme
siihen suuntaan.
Tampereen seurakuntayhtymä järjestää
vuosittain 1‒2 pelkästään omille
työntekijöille tarkoitettua retriittiä.
– Osalle on mieluista, että he kohtaavat
hiljaisuudessa samanhenkisiä
työtovereita eri yksiköistä. Huomataan,
että juuri meillä on tämä yhteinen
kokemus ja rikkaus. Mutta on tärkeää,
että tarjolla on paljon muutakin
seurakuntayhtymän retriittitoimintaa.
Hiljaisen tieto
pätkätyömaailmassa
Marjatta Malmbergia ovat viime aikoina
mietityttäneet tulevien ja lähtevien
kirkon työntekijöiden kysymykset.
Miten hiljainen tieto siirtyy eteenpäin?
Miten yhteisöihin liitytään? Miten
työelämästä lähdetään tehdyn
työn arvon mukaisesti?
– Seurakunnista on parhaillaan
lähdössä runsaasti pitkän työkokemuksen
omaavia hyviä työntekijöitä.
He haluai sivat tehdä omaa osaamistaan
näkyväksi ja siirtää sitä eteenpäin,
Malmberg muistuttaa.
Hiljaisen tiedon siirtämisestä on
takavuosina keskusteltu myös Tampereen
seurakunnissa.
– Mutta sitten alkoivat budjettisäästöt
ja rakennemuutokset. Asiasta
ei ole enää paljoa puhuttu, mikä surettaa.
Mielestäni jokaisella pitkän
työnuran tehneellä olisi oikeus lähteä
täältä arvokkaalla tavalla ja saada kokea,
että merkityksellinen osa työstä
jollakin tavalla myös jatkuu.
Pastori Malmberg jää itsekin lähivuosina
eläkkeelle. Hänen virkansa
jatko Tampereen seurakuntayhtymässä
on tällä hetkellä täysin auki.
– Kyllähän tämä tilanne minua
huolettaa. En toivoisi kummankaan
vastuualueeni kokonaan päättyvän.
Kirkolla on yhä enemmän syytä pitää
huolta työntekijöistään. Me kaikki tarvitsemme
sekä hiljaisuuden että keskinäisen
jakamisen paikkoja voimaksemme.
Ve s a Ke i n o n e n
” M a r j a t t a M a l m b e r g n ä k e e h i l j e n t y m i s e n
j a r a u h o i t t u m i s e n t ä r k e ä n ä myös k i r k o n
t y ö n t e k i j ö i l l e . S i t ä voi t o t e u t t a a v a i k k a
k a hv i k u p i n ä ä r e s s ä .”
– Surullista on, jos meillä mennään
toiseen suuntaan, kun olemme näissä
asioissa olleet kuitenkin edelläkävijäyhtymä.
Olemme päässeet hyvin alkuun.
On murheellista, jos niin monet
asiat pitää keksiä uudestaan, Malmberg
pohtii.
Miten mahdollistaa
hengellinen elämä?
Marjatta Malmberg uskoo, että kirkon
tulevissa työyhteisöissä voitaisiin
elää avoimemmin hengellisinä ihmisinä.
Hengellisyyttä voidaan toki kokea
ja ilmentää monilla eri tavoilla.
– Näen paljon rohkaisevaa muutosta
ja hyvää kehitystä. Esimerkiksi kirkon
yhteisessä strategiassa hengellisen
elämän merkitys tuodaan selvästi
esiin. Eri hiippakunnissakin näihin
asioihin haetaan aktiivisesti ratkaisuja
koulutuksen, ohjauksen ja keskinäisen
yhteydenpidon keinoin.
– Koko kirkon työntekijöiden hengellisen
elämän ja työhyvinvoinnin
tarpeita selvittänyt työryhmä teki
taannoin aiheesta kyselyn. Vastauksissa
nousi selkeästi esiin, että oman hengellisen
elämän ja spiritualiteetin vaalimiseen
ja tukeen on tarvetta. Kaipuu
ei ole kadonnut mihinkään, Malmberg
uskoo.
● Vesa Keinonen
Toimittaja, viestintäkonsultti
DIAKONIA 5 3 • 2013