Mikä hoitaa sielua? - Sakasti

KIR JAT
ILTAHARTAUS
Sisäinen portti
Sielunhoitajan työtä on joskus kutsuttu rahvaanomaisesti likapyykiksi. Ihmisten
pahaan oloon liittyvät rumimmat ja ikävimmät asiat elämässä: väkivalta, hyväksikäyttö,
piittaamattomuus ja häpeä. Likapyykki ei ole kuitenkaan huono kielikuva
sielunhoidolle. Lian tullessa esille sielunhoitaja tietää, että toivo on lähellä: kun
pahoista asioita pystyy puhumaan, lika alkaa irrota vaatteista.
Mutta toisinaan käy niin, että paha olo ei asetu sanoihin. Toivo on vaitiolossa ja
hiljaisissa rukouksissa. Ja joskus toivo hiipuu kokonaan.
Eräs masennuksesta kärsinyt keski-ikäinen perheenisä teki muutamia vuosia sitten itsemurhan.
Viimeisenä viestinä miehensä työtovereille leski lähetti sähköpostin, jossa hän pyysi
heitä kuuntelemaan Pekka Strengin laulun Sisältäni portin löysi.
Syöpään 26-vuotiaana kuollut Pekka Streng ehti julkaista vain kaksi levyä. Hän joutui kuitenkin
perumaan studioajan terveytensä heikennyttyä. Tieto lähestyvästä kuolemasta leimasi
Strengin musiikkia yllättävällä tavalla, joka paljastuu otsikossa mainitun laulun sanoista:
Sisältäni portin löysin/melkein huomaamattoman.
Kun sen läpi hiljaa nousen, näen toisin maailman.
Värit kauniit vasta huomaan, kuulen äänet kirkkaammat.
Jätän soinnuttomat luolat, jätän varjot hoippuvat.
Jokin säteilee ja loistaa, alta kuoren synkänkin.
Kun sen huomaa, kevyemmin ajatukset liikkuvat.
Meidän värit ylös virtaa ja yhteen sulautuu.
Kaikki toistaan koskettaa, kaikki aamuun kurkottuu.
Sielunhoitajan työ ei juuri näy ulospäin. Se on hiljaista tukemista, rohkaisua, kannustamista
ja kannattelua. Sielunhoitajan tapa tuntea Jumala on rakastaa kohtaamiaan ihmisiä. Kun
rakastat naapuria, kyläläistä, lasta, mummoa tai ketä tahansa, silloin tunnet Jumalan. Sielunhoitaja
saa voimansa siitä, että synkimmänkin ahdistuksen hetkellä hän voi löytää – kuten Streng
balladissaan – sisältään melkein huomaamattoman portin ja nousta yhdessä asiakkaansa
kanssa hiljaa sen lävitse ja nähdä maailman toisin.
Viisaaksi sielunhoitajaksi ei ole oikotietä. Siihen tarvitaan aidosti omana itsenään elettyä
elämää, rohkeutta ja myös paljon nöyryyttä. Elämän raadollisuus ja Jumalan valtakunta ovat
läsnä samaan aikaan tässä maailmassa. Kipu ja kirkkaus kuuluvat yhteen.
17 Minä en kuole, vaan elän
ja kerron Herran teoista.
18 Hän kyllä kuritti minua
mutta ei antanut kuoleman valtaan.
19 Avatkaa minulle vanhurskauden portit!
Niistä käyn sisään kiittämään Herraa.
Ps. 118
● Kirsi Hiilamo