Mikä hoitaa sielua? - Sakasti
Mikä hoitaa sielua? - Sakasti
Mikä hoitaa sielua? - Sakasti
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
1) <strong>Mikä</strong> leirissä oli hyvää?<br />
2) Mitä tulee kehittää, mikä ei toiminut?<br />
Aikuisten ryhmän palautteen perusteella<br />
suruleirin toteutus päiväleirinä<br />
ja miesohjaajien vähyys lasten/<br />
nuorten ryhmissä olivat suurimmat<br />
puutteet. Nuorilta palaute kerättiin<br />
suullisesti siten, että ryhmän oma ohjaaja<br />
kirjasi vastaukset ylös. Nuorten<br />
palautteissa toivottiin lisää toiminnallisia<br />
menetelmiä surun käsittelyyn ja<br />
miesohjaajaa mukaan ryhmiin.<br />
Palautteiden mukaisesti seuraavan<br />
suruleirin ryhmien sisältöä kehitettiin<br />
laadullisesti paremmin vastaamaan<br />
lasten ja nuorten tarpeita. Miestyöntekijöitä<br />
saatiin mukaan yksi lisää.<br />
Keväällä 2011 Perheiden Suruleiri<br />
järjestettiin samassa toimintaympäristössä<br />
kuin ensimmäinenkin ja se<br />
oli myös päiväleiri. Vuotta myöhemmin<br />
leiri järjestettiin Seurakuntayhtymän<br />
leirikeskuksessa, jossa myös<br />
yövyttiin. Mukaan saatiin työntekijä<br />
myös yhtymän perheneuvonnasta.<br />
Perheiden palautteissa mahdollisuus<br />
yhdessäoloon ryhmäkokoontumisten<br />
lisäksi koettiin merkittävänä.<br />
Vanhemmat arvostivat täysihoitoa,<br />
lastenhoitoapua ja yhteistä ilta-aikaa<br />
saunan ja vapaan olemisen merkeissä.<br />
Aikuisten ryhmä halusi jatkaa<br />
kokoontumisia ja heille järjestettiin<br />
mahdollisuus ohjattuun vertaisryhmään<br />
kerran kuukaudessa. Ryhmän<br />
aikana lastenhoidosta huolehtivat<br />
Terhokodin vapaaehtoiset.<br />
Tulevana syksynä niukkenevat taloudelliset<br />
resurssit toivat muutoksen<br />
perheille järjestettävän tuen muotoon.<br />
Leirin sijasta järjestetään 6‒7<br />
kertaa kokoontuvat sururyhmät yhtäaikaisesti<br />
eri-ikäisille perheenjäsenille.<br />
Käytännössä vertaisryhmiä tulee viisi<br />
ja ryhmät kokoontuvat Kallion seurakunnan<br />
tiloissa. Jokaisessa ryhmässä<br />
ohjaajana on kaksi työntekijää.<br />
Miten apua sinne,<br />
mihin muu apu ei ulotu?<br />
Perheiden Suruleiri Terhokodin ja Helsingin<br />
Seurakuntayhtymän yhteistyönä<br />
on yksi tapa tukea kuoleman kohdanneita<br />
perheitä. Seurakunnissa sururyhmiä<br />
on järjestetty vuosien ajan<br />
– ehkä voisimme laajemminkin miettiä,<br />
millä tavalla vertaisryhmiä olisi<br />
mahdollista tarjota aikuisten lisäksi<br />
myös lapsille ja nuorille. Tärkeää on,<br />
että sururyhmissä vertaisuus toteutuu,<br />
että ihmisten elämäntilanne on riittävän<br />
samankaltainen. Tietoa eri tahojen<br />
järjestämistä sururyhmistä, vertaistuesta<br />
sekä mahdollisuudesta pyytää<br />
keskusteluapua esimerkiksi omasta<br />
kotiseurakunnasta annetaan jokaiselle.<br />
Vertaistuen ydin on osalliseksi tuleminen,<br />
mikä merkitsee luottamusta<br />
ja osallistavaa kanssakäymistä. Vertaisuus<br />
antaa surevalle mahdollisuuden<br />
jakaa omia kokemuksia ja saada tukea<br />
toisilta saman kokeneilta. Puolison menetys<br />
vanhuudessa tuo erilaisen surun<br />
kuin lapsiperhevaihetta elettäessä. Alle<br />
kouluikäiselle lapselle sopivat keinot<br />
käsitellä kuolemaa ja surua ovat erilaiset<br />
kuin teinille tai nuorelle aikuiselle.<br />
Erilaiset tarpeet on tärkeää huomioida<br />
sururyhmiä järjestettäessä. Lisäämällä<br />
yhteistyötä eri työalamuotojen kesken<br />
ja seurakuntien välillä voisimme suunnata<br />
sururyhmiä entistä paremmin<br />
vastaamaan surevien tarpeita. Lisäksi<br />
tulisi kehittää toimintamalleja, joiden<br />
avulla voidaan tukea perheitä, joissa<br />
toinen vanhempi sairastaa vakavasti.<br />
Monet vertaisryhmien aikuiset kuvaavat<br />
riipaisevalla tavalla arkea pienten<br />
lasten kanssa puolison kuoleman<br />
jälkeen – apua ja tukea arkeen sekä<br />
omaan jaksamiseen on osattava itse<br />
etsiä ja sitä on vaikea saada. Ennaltaehkäisevä<br />
tuki on tärkeää, jotta kuoleman<br />
kohdannut perhe löytää voimavarat<br />
jatkaa elämää muuttuneessa tilanteessa.<br />
Vertaisryhmien ohjaaminen ja surevien<br />
perheenjäsenten tukeminen on<br />
motivoivaa. On koskettavaa ja arvokasta<br />
saada nähdä, miten kipein suru<br />
vähitellen laantuu ja ajatukset suuntaavat<br />
myös tulevaisuuteen. Toivo valtaa<br />
alaa epätoivolta ja luottamus elämää<br />
kohtaan kasvaa päivä päivältä. Ihmisessä<br />
on paljon voimavaroja, menetyksen<br />
ja surun kanssa voi oppia elämään.<br />
● Virpi Sipola<br />
Diakonissa, TM<br />
Sairaalapastori<br />
Helsingin Seurakuntayhtymä<br />
Terhokoti, Suursuon sairaala<br />
Lähteet:<br />
• Aho, AL. 2010. Isän suru lapsen kuoleman<br />
jälkeen. Tuki-interventio ja sen arviointi.<br />
Akateeminen väitöskirja. Tampereen Yliopisto.<br />
Tampere.<br />
• Auman, MJ. 2007. Bereavement support for<br />
children Journal of School Nursing. Vol. 23,<br />
no. 1, s. 34-39.<br />
• Brown, E. 2009. Helping bereaved children<br />
and young people. British Journal of School<br />
Nursing 2009 Mar-Apr; Vol. 4 no. 2, s.69-73<br />
• Erjanti, Helena 1999. From emotinal turmoil<br />
to tranquility. Grief as a process of giving<br />
in. A study on spousal bereavement.<br />
Tunnemyrskystä tyveneen. Suru luopumisen<br />
prosessina. Tutkimus aviopuolison kuoleman<br />
jälkeisestä surukokemuksesta. Acta<br />
universitatis Tamperensis 715<br />
• Jantunen, Eila 2008 Osalliseksi tuleminen –<br />
masentuneiden vertaistukea jäsentävä substantiivinen<br />
teoria. Lisensiaattityö. Tampereen<br />
yliopisto, Hoitotieteen laitos. Diakonia-Ammattikorkea<br />
koulun julkaisuja A Tutkimuksia.<br />
• Kaunonen, M. 2000. Support for a Family<br />
in grief. Tampereen Yliopisto.<br />
• Mattila K.-P. 2002. Syöpäpotilaan palliatiivisen<br />
hoidon keskeiset eettiset ongelmat.<br />
Akateeminen väitöskirja. Helsingin Yliopisto.<br />
Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran<br />
julkaisuja No 235.<br />
• Niemelä, Mika 2012. Structured child-centred<br />
interventions to support families with a<br />
parent suffering from cancer: From practice-based<br />
evidence towards evidencebased<br />
practice – Strukturoidut lapsikeskeiset interventiot<br />
syöpäpotilaiden perheiden tukemisessa:<br />
Kohti näyttöön perustuvaa käytäntöä.<br />
Oulun Yliopisto. Lääketieteellinen tiedekunta.<br />
• Niemi, Tarja & Paasivaara, Leena & Kyngäs,<br />
Helvi 2006. Nuoren kokemuksia vanhemman<br />
kuolemasta kotihoidossa 2006 vol.18<br />
no.3 s. 141-150<br />
• Poijula, S. 2002. Surutyö. Kirjapaja. Helsinki.<br />
• Rask, Katja & Paunonen- Ilmonen, Marita &<br />
Kaunonen, Marja 2001. Nuorten suru läheisen<br />
kuoleman jälkeen. Hoitotiede 2001 vol.<br />
13 no. 4 s. 207-215<br />
• Schmitt, Florence. Lapsiperhe syövän varjossa<br />
Turun Yliopisto, lastenpsykiatrian oppiaine;<br />
VSSHP/TYKS, lastenpsykiatrian klinikka.<br />
Annales Universitatis Turkuensis, Medica<br />
– Odontologica Series D Turku.<br />
DIAKONIA 21 3 • 2013
Change language