04.02.2014 Views

Mikä hoitaa sielua? - Sakasti

Mikä hoitaa sielua? - Sakasti

Mikä hoitaa sielua? - Sakasti

SHOW MORE
SHOW LESS

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

1) <strong>Mikä</strong> leirissä oli hyvää?<br />

2) Mitä tulee kehittää, mikä ei toiminut?<br />

Aikuisten ryhmän palautteen perusteella<br />

suruleirin toteutus päiväleirinä<br />

ja miesohjaajien vähyys lasten/<br />

nuorten ryhmissä olivat suurimmat<br />

puutteet. Nuorilta palaute kerättiin<br />

suullisesti siten, että ryhmän oma ohjaaja<br />

kirjasi vastaukset ylös. Nuorten<br />

palautteissa toivottiin lisää toiminnallisia<br />

menetelmiä surun käsittelyyn ja<br />

miesohjaajaa mukaan ryhmiin.<br />

Palautteiden mukaisesti seuraavan<br />

suruleirin ryhmien sisältöä kehitettiin<br />

laadullisesti paremmin vastaamaan<br />

lasten ja nuorten tarpeita. Miestyöntekijöitä<br />

saatiin mukaan yksi lisää.<br />

Keväällä 2011 Perheiden Suruleiri<br />

järjestettiin samassa toimintaympäristössä<br />

kuin ensimmäinenkin ja se<br />

oli myös päiväleiri. Vuotta myöhemmin<br />

leiri järjestettiin Seurakuntayhtymän<br />

leirikeskuksessa, jossa myös<br />

yövyttiin. Mukaan saatiin työntekijä<br />

myös yhtymän perheneuvonnasta.<br />

Perheiden palautteissa mahdollisuus<br />

yhdessäoloon ryhmäkokoontumisten<br />

lisäksi koettiin merkittävänä.<br />

Vanhemmat arvostivat täysihoitoa,<br />

lastenhoitoapua ja yhteistä ilta-aikaa<br />

saunan ja vapaan olemisen merkeissä.<br />

Aikuisten ryhmä halusi jatkaa<br />

kokoontumisia ja heille järjestettiin<br />

mahdollisuus ohjattuun vertaisryhmään<br />

kerran kuukaudessa. Ryhmän<br />

aikana lastenhoidosta huolehtivat<br />

Terhokodin vapaaehtoiset.<br />

Tulevana syksynä niukkenevat taloudelliset<br />

resurssit toivat muutoksen<br />

perheille järjestettävän tuen muotoon.<br />

Leirin sijasta järjestetään 6‒7<br />

kertaa kokoontuvat sururyhmät yhtäaikaisesti<br />

eri-ikäisille perheenjäsenille.<br />

Käytännössä vertaisryhmiä tulee viisi<br />

ja ryhmät kokoontuvat Kallion seurakunnan<br />

tiloissa. Jokaisessa ryhmässä<br />

ohjaajana on kaksi työntekijää.<br />

Miten apua sinne,<br />

mihin muu apu ei ulotu?<br />

Perheiden Suruleiri Terhokodin ja Helsingin<br />

Seurakuntayhtymän yhteistyönä<br />

on yksi tapa tukea kuoleman kohdanneita<br />

perheitä. Seurakunnissa sururyhmiä<br />

on järjestetty vuosien ajan<br />

– ehkä voisimme laajemminkin miettiä,<br />

millä tavalla vertaisryhmiä olisi<br />

mahdollista tarjota aikuisten lisäksi<br />

myös lapsille ja nuorille. Tärkeää on,<br />

että sururyhmissä vertaisuus toteutuu,<br />

että ihmisten elämäntilanne on riittävän<br />

samankaltainen. Tietoa eri tahojen<br />

järjestämistä sururyhmistä, vertaistuesta<br />

sekä mahdollisuudesta pyytää<br />

keskusteluapua esimerkiksi omasta<br />

kotiseurakunnasta annetaan jokaiselle.<br />

Vertaistuen ydin on osalliseksi tuleminen,<br />

mikä merkitsee luottamusta<br />

ja osallistavaa kanssakäymistä. Vertaisuus<br />

antaa surevalle mahdollisuuden<br />

jakaa omia kokemuksia ja saada tukea<br />

toisilta saman kokeneilta. Puolison menetys<br />

vanhuudessa tuo erilaisen surun<br />

kuin lapsiperhevaihetta elettäessä. Alle<br />

kouluikäiselle lapselle sopivat keinot<br />

käsitellä kuolemaa ja surua ovat erilaiset<br />

kuin teinille tai nuorelle aikuiselle.<br />

Erilaiset tarpeet on tärkeää huomioida<br />

sururyhmiä järjestettäessä. Lisäämällä<br />

yhteistyötä eri työalamuotojen kesken<br />

ja seurakuntien välillä voisimme suunnata<br />

sururyhmiä entistä paremmin<br />

vastaamaan surevien tarpeita. Lisäksi<br />

tulisi kehittää toimintamalleja, joiden<br />

avulla voidaan tukea perheitä, joissa<br />

toinen vanhempi sairastaa vakavasti.<br />

Monet vertaisryhmien aikuiset kuvaavat<br />

riipaisevalla tavalla arkea pienten<br />

lasten kanssa puolison kuoleman<br />

jälkeen – apua ja tukea arkeen sekä<br />

omaan jaksamiseen on osattava itse<br />

etsiä ja sitä on vaikea saada. Ennaltaehkäisevä<br />

tuki on tärkeää, jotta kuoleman<br />

kohdannut perhe löytää voimavarat<br />

jatkaa elämää muuttuneessa tilanteessa.<br />

Vertaisryhmien ohjaaminen ja surevien<br />

perheenjäsenten tukeminen on<br />

motivoivaa. On koskettavaa ja arvokasta<br />

saada nähdä, miten kipein suru<br />

vähitellen laantuu ja ajatukset suuntaavat<br />

myös tulevaisuuteen. Toivo valtaa<br />

alaa epätoivolta ja luottamus elämää<br />

kohtaan kasvaa päivä päivältä. Ihmisessä<br />

on paljon voimavaroja, menetyksen<br />

ja surun kanssa voi oppia elämään.<br />

● Virpi Sipola<br />

Diakonissa, TM<br />

Sairaalapastori<br />

Helsingin Seurakuntayhtymä<br />

Terhokoti, Suursuon sairaala<br />

Lähteet:<br />

• Aho, AL. 2010. Isän suru lapsen kuoleman<br />

jälkeen. Tuki-interventio ja sen arviointi.<br />

Akateeminen väitöskirja. Tampereen Yliopisto.<br />

Tampere.<br />

• Auman, MJ. 2007. Bereavement support for<br />

children Journal of School Nursing. Vol. 23,<br />

no. 1, s. 34-39.<br />

• Brown, E. 2009. Helping bereaved children<br />

and young people. British Journal of School<br />

Nursing 2009 Mar-Apr; Vol. 4 no. 2, s.69-73<br />

• Erjanti, Helena 1999. From emotinal turmoil<br />

to tranquility. Grief as a process of giving<br />

in. A study on spousal bereavement.<br />

Tunnemyrskystä tyveneen. Suru luopumisen<br />

prosessina. Tutkimus aviopuolison kuoleman<br />

jälkeisestä surukokemuksesta. Acta<br />

universitatis Tamperensis 715<br />

• Jantunen, Eila 2008 Osalliseksi tuleminen –<br />

masentuneiden vertaistukea jäsentävä substantiivinen<br />

teoria. Lisensiaattityö. Tampereen<br />

yliopisto, Hoitotieteen laitos. Diakonia-Ammattikorkea<br />

koulun julkaisuja A Tutkimuksia.<br />

• Kaunonen, M. 2000. Support for a Family<br />

in grief. Tampereen Yliopisto.<br />

• Mattila K.-P. 2002. Syöpäpotilaan palliatiivisen<br />

hoidon keskeiset eettiset ongelmat.<br />

Akateeminen väitöskirja. Helsingin Yliopisto.<br />

Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran<br />

julkaisuja No 235.<br />

• Niemelä, Mika 2012. Structured child-centred<br />

interventions to support families with a<br />

parent suffering from cancer: From practice-based<br />

evidence towards evidencebased<br />

practice – Strukturoidut lapsikeskeiset interventiot<br />

syöpäpotilaiden perheiden tukemisessa:<br />

Kohti näyttöön perustuvaa käytäntöä.<br />

Oulun Yliopisto. Lääketieteellinen tiedekunta.<br />

• Niemi, Tarja & Paasivaara, Leena & Kyngäs,<br />

Helvi 2006. Nuoren kokemuksia vanhemman<br />

kuolemasta kotihoidossa 2006 vol.18<br />

no.3 s. 141-150<br />

• Poijula, S. 2002. Surutyö. Kirjapaja. Helsinki.<br />

• Rask, Katja & Paunonen- Ilmonen, Marita &<br />

Kaunonen, Marja 2001. Nuorten suru läheisen<br />

kuoleman jälkeen. Hoitotiede 2001 vol.<br />

13 no. 4 s. 207-215<br />

• Schmitt, Florence. Lapsiperhe syövän varjossa<br />

Turun Yliopisto, lastenpsykiatrian oppiaine;<br />

VSSHP/TYKS, lastenpsykiatrian klinikka.<br />

Annales Universitatis Turkuensis, Medica<br />

– Odontologica Series D Turku.<br />

DIAKONIA 21 3 • 2013

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!