Mikä hoitaa sielua? - Sakasti

More documents

Recommendations

Info

Saattohoitoa Länsi-Suomen Diakonialaitoksella T i i n a H y v ä r i n e n Teemme tätä työtä myös sydämellä – Saattohoidon tavoitteena on <strong>hoitaa</strong> potilasta niin, että hänen jäljellä olevan elämänsä laatu on mahdollisimman hyvää. Potilaan oloa helpotetaan hoitamalla ja huomioimalla häntä monin eri tavoin, vaikka parantavaa hoitoa ei enää olekaan, kertoo Länsi-Suomen Diakonialaitoksen Sotainvalidien Sairaskodin ja Kuntoutuskeskuksen ylilääkäri Mirja Koivunen. Porissa sijaitsevalla Diakonialaitoksella on yli 20 vuoden kokemus saattohoidosta. Moniammatillisessa työryhmässä potilasta hoitavat saattohoitoon perehtyneet lääkärit ja hoitajat sekä tarpeen mukaan sosiaaliohjaaja, fysioterapeutti ja toimintaterapeutti. Myös psykologin ja papin ammatillista apua on käytettävissä. – Työmme perustuu tutkittuun tietoon ja erityisosaamiseen. Kivun hoito on meille sydämen asia. Iloitsemme siitä, että voimme tarjota potilaillemme yksilöllistä ja laadukasta saattohoitoa sekä turvallista ja jatkuvaa oireiden lievitystä, sanoo yleislääketieteen erikoislääkäri Mirja Koivunen, jolla on myös palliatiivisen lääketieteen erityispätevyys. Lämpöä, turvaa ja inhimillisyyttä Mirja Koivusen mieleen on erityisesti jäänyt erään iäkkään miehen saattohoito. Vanhus tiesi aikansa käyneen vähiin pitkälle edenneen syövän seurauksena ja toivoi saattohoidolta turvallisuutta ja hyvää hoitoa. – Vesissä silmin hän kertoi päättäneensä pyytää kaikki lapsensa luokseen, pyytääkseen heiltä anteeksi. Saatoin vain kuvitella, millaisen prosessin hän oli jo läpikäynyt, halutessaan laittaa asiat kuntoon ylhäisen Isän ja lastensa kanssa. Sykähdyttävää oli Koivusen mielestä se, että tämä ihminen ei odottanut tilinteon avausta muilta vaan teki itse nöyrästi aloitteen. Asioiden selvittäminen, anteeksipyytäminen ja -antaminen ovat tärkeitä asioita. – Ihmisen elämä on ainutkertaista, mutta niin on myös sen päättyminen. Se pysäyttää aina, kuolemaan ei totu. Toivon, että me henkilökuntana säilytämme tässä herkkyyden, sanoo ylilääkäri Koivunen. Lääkäri tekee lääketieteellisten perusteiden pohjalta ratkaisun saattohoitoon siirtymisestä. Potilaalle ja omaisille asian kertominen on Koivusen mielestä suurin taitolaji. – Moni vanhus ymmärtää hyvin tilanteensa, mutta toiset kieltävät ja ahdistuvat tilanteesta. Haluan vahvistaa potilaan ymmärrystä kuoleman läheisyydestä ja toimia hoitohenkilökun DIAKONIA 16 3 • 2013
nan kanssa yhteistyössä. He osaavat keskustella vaikeistakin asioista potilaiden kanssa luontevasti esimerkiksi hoitotoimenpiteiden yhteydessä. Potilaan saattohoito päättyy hänen kuolemaansa, mutta perheenjäsenten suru vaatii usein jatkotukea. Länsi-Suomen Diakonialaitoksella ollaan kehittämässä surevien omaisten kohtaamista. – Tavoitteena on kutsua surevia omaisia tapaamisiin kuoleman jälkeen. Se olisi ajan ja sydämen jakamista, Mirja Koivunen kertoo. Lähtökohtana ihmisen kunnioittaminen Kuoleman tapahduttua osastonhoitaja kutsuu henkilökunnan sopivana lähipäivänä saattohoidon purkupalaveriin. Siinä käsitellään saattohoidon aikaisia tapahtumia, niitä jotka menivät erikoisen hyvin, ja niitä joissa on parannettavaa. – Keskustelun ja yhdessä oppimisen lomassa annamme itsellemme arvosanan siitä, kuinka hyvin saattohoito meni. Haluamme oppia jokaisesta saattohoidosta, Koivunen kertoo. Hoitohenkilökunnan mahdollisesti kokemaa ahdistusta voi purkaa myös jatkuvassa työnohjauksessa tai muiden alan ammattilaisten kanssa käytävissä keskusteluissa. J o h a n n a S o i n t u l a Ylilääkäri Koivunen on yhteistyössä henkilökunnan kanssa kehittänyt yksikön palveluja. Sotaveteraa nien määrän vähentyessä osaamista on alettu tarjota muillekin. – Palvelujen lähtökohtana on edelleen ihmisen kunnioittaminen, hyvä elämän laatu ja sydämellisyys. Kaikki toimintamme lähtee potilaan tarpeista ja toiveista ja hänellä havaituista oireista. – Olemme panostaneet paljon saattohoidon osaamiseen. Meillä on hyvä tiimi ja teemme tätä työtä myös sydämellämme. Koen, että olemme etuoikeutettuja, kun saamme auttaa. Ihmisen auttaminen antaa minulle voimaa, ylilääkäri Koivunen sanoo. Omaisen läsnäolo saattohoidossa on tärkeää. Hänen roolinsa on sitä tärkeämpi, mitä vähemmän potilas itse jaksaa tuoda itseään ja vaivojaan esiin. – Omainen osaa tulkita potilaan pieniäkin viestejä, siksi kuuntelemme omaista herkällä korvalla. Jos omainen ei voi olla potilaan lähellä, hoitajat käyvät häntä usein katsomassa. Meillä on myös vapaaehtoinen, joka voi antaa arvokasta apuaan. Sinikka Hesso toimii saattohoidon vapaaehtoistyöntekijänä Länsi-Suomen Diakonialaitoksella. Hän pitää tärkeänä vapaaehtoistyön organisointia ja koulutusta tälläkin sektorilla. T i i n a H y v ä r i n e n Länsi-Suomen Diakonialaitoksella on saattohoitotyöstä yli 20 vuoden kokemus. ”Työtä tehdään moniammatillisessa tiimissä ja työn lähtökohtana on potilaan kuuleminen ja auttaminen”, kertovat lääkärit Kristiina Halminen ja Mirja Koivunen. Vapaaehtoistyötä saattohoidettavan lähellä Porilainen Sinikka Hesso on kulkenut pari vuotta Länsi-Suomen Diakonialaitoksella saattohoidon vapaaehtoisena ja kokee tehtävänsä tärkeänä. – Voin olla siinä lähellä, pitää kädestä ja jutellakin, jos saattohoidettava niin haluaa. Jäätyään työelämästä pois Hesso alkoi etsiä itselleen vapaaehtoistyötä. Nyt hän toimii saattohoidon lisäksi lastensuojelun tukihenkilönä. Saattohoitotyöstä hän kiinnostui äitinsä kuolinvuoteen äärellä. – Äitini oli niin rauhallinen. Siinä ei ollut mitään pelättävää. Myöhemmin menin pastori Seppo Sattilaisen pitämälle saattohoidon kurssille. Hesso kuvailee vapaaehtoistyönsä saattohoidossa perustuvan hoitohenkilökunnan, omaisten ja potilaan kanssa sovittuihin periaatteisiin. – Minun tehtäväni on auttaa olemalla läsnä. Voin olla potilaan lähellä vaikka sen aikaa, kun omainen <strong>hoitaa</strong> asioitaan, tai pidempään, miten vaan parhaaksi nähdään. Tämä työ tuntuu sydämessäni hyvältä Saattohoidon vapaaehtoistyöpaikkaa ei ollut kuitenkaan helppo löytää. Useiden tiedustelujen jälkeen Sinikka luki lehdestä ylilääkäri Mirja Koivusen haastattelun Diakonialaitoksen saattohoitotyöstä ja otti häneen yhteyttä. – He ottivat minut ilomielin vastaan. Sovimme saattohoidon vapaaehtoistyön käytännön asioista ja aloitin. – Diakonialaitoksella on loistavat puitteet ja hyvä osaaminen saattohoitoon. Toivon kovasti, että Porin kaupunki satsaisi saattohoitoon, ja ihmisen elämä nähtäisiin arvokkaana myös silloin, kun se on päättymässä. Hyvä saattohoito on kaikkien oikeus. Sinikka Hesson kokemuksen mukaan saattohoidossakin tarvitaan vapaaehtoistyöntekijöitä. – Haluan toimia tehtävässäni potilaan ehdoilla, avoimin mielin. Työ ei ole ahdistavaa, vaan sydämessäni tuntuu aina hyvältä, kun teen tätä työtä. ● Johanna Sointula DIAKONIA 17 3 • 2013
Page 1 and 2: 3/13 Mikä hoitaa sielua? Unelma si
Page 3 and 4: PÄÄKIRJOITUS Miten hoitaa sielua?
Page 5 and 6: - Tulokaskoulutuksissa on jo muutam
Page 7 and 8: - Sielunhoitajan huoneentauluun sop
Page 9 and 10: Tätä taustaa vasten minulle oli y
Page 11 and 12: elementtejä voisi tarjota asiakkaa
Page 13 and 14: Itse toimin käytännöllisen teolo
Page 15: työvälineenä Esimerkiksi W.R. Bi
Page 19 and 20: Nyfiken på beröring Det var likna
Page 21 and 22: 1) Mikä leirissä oli hyvää? 2)
Page 23 and 24: ”Virret on mun rukousta” Kuvasi
Page 25 and 26: ä kehorukousta Osa tansseista on h
Page 27 and 28: Maisema tuo mieleeni työntyy, vaik
Page 29 and 30: kokonaisvaltaisesti leen suhteen it
Page 31 and 32: teuttaa turvallisen ja pitkään ko
Page 33 and 34: LYHYESTI Minä näen sinut Valtakun
Page 35 and 36: ström puhuu saavutettavissa olemis
Page 37 and 38: vapinan. Muistan selkää kutitelle
Page 39 and 40: - Kirkollisissa piireissä on ollut
Page 41 and 42: ”Pastori Virva Nyback näkee kirk
Page 43 and 44: sukupolvien välille turhaksi: haas
Page 45 and 46: sieluttomalle? LYHYESTI KÄVELE KAL
Page 47 and 48: KIRJAT Häpeä halvaannuttaa Janne

Mikä hoitaa sielua? - Sakasti

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?