Mikä hoitaa sielua? - Sakasti
Mikä hoitaa sielua? - Sakasti
Mikä hoitaa sielua? - Sakasti
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Sielunhoidolliset ryhmät<br />
Voimavararyhmät Harjavallan psykiatrisessa sairaalassa<br />
”Meillä on sitten tällä osastolla ollut keskusteluryhmä, joten koska<br />
jatketaan?” Näin minut vuonna 2007 eräs sairaanhoitaja toivotti<br />
uutena sairaalapastorina tervetulleeksi. Keskusteluryhmiä en ollut<br />
koskaan aikaisemmin vetänyt. Edeltäjäni kertoi ryhmänvetämisen<br />
ohjeena vain istua rennosti alas ja kuunnella, mistä lähdetään liikkeelle.<br />
”Sairaalassa on lääkäreitä ja terapeutteja joka lähtöön, mutta vain yksi<br />
pappi. Tehtäväsi on löytää se terve puoli ihmisessä, jonka kanssa voi<br />
keskustella”, hän totesi.<br />
Kokenut sairaanhoitaja oli hyvä apu<br />
ryhmien vetämisessä. Hän oli aidosti<br />
kiinnostunut ihmisistä ja heidän elämäntarinoistaan.<br />
Ryhmä oli osaston<br />
potilaillekin tärkeä viikoittainen tapahtuma.<br />
Jostain mukaan tarttunut<br />
nimi ”Voimavararyhmä” osoittautui<br />
kuvaavaksi. Mutta miksi yhden ryhmän<br />
kohdalla keskustelu tuntui saavan<br />
siivet alleen ja toisen ryhmän jälkeen<br />
teki mieli luovuttaa? <strong>Mikä</strong> tekee<br />
ryhmästä sielunhoidollisen? Tästä<br />
pohdinnasta tein sairaalasielunhoidon<br />
erikoistumiskoulutuksen lopputyöni<br />
keväällä 2012. Yhdestä osastosta<br />
laajentunut työskentely tavoitti sittemmin<br />
vuositasolla noin 800 ihmistä<br />
erilaisissa ryhmissä, joten materiaalia<br />
löytyi.<br />
Taito kuunnella ja kunnioittaa<br />
Voimavararyhmä on matalan osallistumiskynnyksen<br />
ryhmä. Pääpaino<br />
on sellaisessa lähestymistavassa, missä<br />
jokaisen ihmisarvoa, vakaumusta<br />
ja elämänkatsomusta kunnioitetaan.<br />
Koska sairaalapastori ei ole terveydenhuollon<br />
ammattihenkilö, vain työparina<br />
oleva hoitaja tuntee potilaiden sairaskertomukset<br />
etukäteen. Sielunhoitajalle<br />
jää lähtökohdaksi todella vain<br />
asettua ryhmään ja lähteä avoimena<br />
kysymään: ”Kuka olet? Mitä Sinulle<br />
kuuluu?” Samalla on tärkeää tyhjentää<br />
itsensä aktiiviseen kuuntelemiseen,<br />
jotta voi tarttua kussakin hetkessä rakentuviin<br />
teemoihin. Avoin ja täydentyvä<br />
ryhmä on melkein joka kerta eri<br />
ihmisistä koostuva kokonaisuus. Jokaisen<br />
puheenvuorosta on tärkeä poimia<br />
jotain yhteiseen keskusteluun, jolla<br />
rakentaa ajattelun siltoja ihmisten<br />
kanssa ja heidän välilleen.<br />
Ryhmä on siitä erikoinen, että se<br />
joko alkaa elää ja hengittää yhteisesti<br />
tai sitten ei. Ilmapiiri voi kantaa, mutta<br />
myös murentaa. Kantava ryhmä vaatii<br />
tuekseen raamit ja fokuksen ainakin<br />
ohjaajan mielessä, kun hän luotsaa<br />
ryhmäläisiä. Lähtökohtaisesti on tehtävä<br />
joitain rajauksia ja sääntöjä. Alkuaikoina<br />
ryhmäläisiä koottiin osaston<br />
käytäviltä kuin lumiauralla yhteiseen<br />
tilaan. Jos potilaat eivät tienneet<br />
etukäteen, mistä oli kysymys, tilanne<br />
aiheutti hämmennystä: ryhmästä tuli<br />
liian iso, kaikki eivät olleet ryhmäkuntoisia,<br />
joku mielsi keskustelun väittelyksi,<br />
yksi vierasti pappia ryhmän vetäjänä<br />
ja toinen tuli kuuntelemaan vain<br />
papin puhetta.<br />
Ryhmätilana toiminut osaston päiväsali<br />
oli sekin altis häiriötekijöille. Oli<br />
ensiarvoisen tärkeää miettiä, mistä<br />
löytyy mahdollisimman rauhallinen<br />
tila ja ajankohta ja kenelle keskusteluryhmää<br />
saattoi suositella. Mukaan tuleville<br />
oli jo ennakkoon hyvä kertoa,<br />
että ryhmässä kunnioitetaan jokaisen<br />
elämänkatsomusta ja kaikilla on oikeus<br />
puhua omasta puolestaan luottamuksella.<br />
Omien Voimavararyh mien<br />
toteutuksessa on tullut tavaksi, että<br />
hoitaja on työpari, joka osastolta käsin<br />
valmistelee ryhmäkertaa. Tämä on<br />
merkittävää moniammatillista yhteistyötä.<br />
Erilaiset ryhmät<br />
vaativat erilaista otetta<br />
Ryhmädynamiikan teorioihin tutustuminen<br />
on tärkeää, jotta ymmärtäisi<br />
ryhmäytymisen lainalaisuuksia.<br />
DIAKONIA 14 3 • 2013
Change language