Mikä hoitaa sielua? - Sakasti
Mikä hoitaa sielua? - Sakasti
Mikä hoitaa sielua? - Sakasti
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
elementtejä voisi tarjota asiakkaalle<br />
ehkä useamminkin.<br />
Diakoniatyöntekijöillä pappeja<br />
enemmän sielunhoitoa<br />
Laihian tutkimuksen mukaan papeilla<br />
on sielunhoitokeskusteluja 2‒5 kertaa<br />
viikossa, diakoneilla lähes päivittäin.<br />
– Moni luultavasti ajattelee asian<br />
olevan toisinpäin. Diakoniatyöntekijät<br />
ovat kuitenkin pappejakin enemmän<br />
ihmissuhdeammattilaisia. Papeilla on<br />
työssään paljon puheiden valmistelua<br />
ja pitämistä sekä opetustehtäviä. Diakoniatyöntekijä<br />
on lähtökohtaisesti hyvin<br />
paljon tekemisissä ihmisten kanssa.<br />
– Lisäksi papin sielunhoitokeskustelut<br />
liittyvät monesti erilaisiin toimituskeskusteluihin.<br />
Papin asiakkaina<br />
on kaikenlaisia seurakuntalaisia. Diakoniatyöntekijät<br />
kohtaavat enemmän<br />
niitä seurakuntalaisia, jotka ovat keskimääräistä<br />
heikommilla esimerkiksi<br />
iän, sairauksien tai talousongel mien<br />
vuoksi. Näin sielunhoidon rooli korostuu,<br />
Kiiski sanoo.<br />
Kiiski uskoo, että jotkut saattavat<br />
kokea diakoniatyöntekijän myös helpommin<br />
lähestyttäväksi.<br />
– Papin status on muuttunut ajan<br />
mittaan. Silti joillain saattaa edelleen<br />
olla papin lähestymiseen liittyvää arkuutta.<br />
Diakoniatyöntekijä saatetaan<br />
kokea enemmän tasavertaisena.<br />
Laihian tutkimuksen mukaan niin<br />
ehtoollisen kuin ripin käyttö on diakoniatyöntekijöiden<br />
sielunhoitotyössä<br />
melko vähäistä.<br />
– Uuden jumalanpalvelusoppaan<br />
mukaanhan on mahdollista, että diakoniatyöntekijät<br />
voivat viedä messussa<br />
käyttämättä jääneitä siunattuja ehtoollisaineita<br />
asiakaskäynneille. Mahdollisuutta<br />
on hyödynnetty varsin niukasti.<br />
– Myös ripin käyttö on aika harvinaista,<br />
vaikka sen käytön lisäämisestä<br />
on puhuttu kirkossamme. Ehkä rippi<br />
ei istu suomalaiseen kulttuuriin. Toisaalta<br />
ripin runsas käyttö katolisissa<br />
maissakin on kuulemma lähinnä<br />
myytti, Kiiski kertoo.<br />
Laihian tutkimuksen mukaan diakoniatyöntekijöillä<br />
‒ kuten myös papeilla<br />
‒ on vahva usko omaan osaamiseen.<br />
He kokevat olevansa hyviä kuuntelemaan<br />
ja innokkaita oppimaan uutta.<br />
Oma sielunhoito<br />
myös oppimisen kanava<br />
Osa tutkimukseen vastanneista diakoniatyöntekijöistä<br />
kertoi, että heiltä<br />
puuttuu työnohjaus. Moni myös toivoi,<br />
että työnohjaukseen sisältyisi sielunhoitajan<br />
oma sielunhoito. Monet kokevat<br />
raskaana asiakkaiden kohtaamisen,<br />
kun eivät olleet saaneet tai löytäneet<br />
kanavaa oman tunnekuormansa<br />
purkamiseen.<br />
Tutkimuksessa todetaan, että hiippakuntien<br />
ja seurakuntien antamien<br />
M a r j u t H e n t u n e n<br />
tietojen mukaan työnohjaukseen on<br />
olemassa resurssit ja mallit, mutta<br />
jostain syystä tieto ei ole tavoittanut<br />
Tampereen hiippakunnan kaikkia diakoniatyöntekijöitä.<br />
– Kirkkoa mainostetaan organisaationa,<br />
jossa työnohjaus on yleensä hyvin<br />
järjestetty. Näin varmasti onkin<br />
pääsääntöisesti. Tiedonpuutteen lisäksi<br />
kaikilla diakoniatyöntekijöillä ei ehkä<br />
ole ollut aikaa tai energiaa työnohjauksen<br />
etsimiseen.<br />
– Voi myös olla, että kaupunkialueilla<br />
työnohjausta on helpompi saada<br />
aikaresurssien puitteissa. Syrjäisempien<br />
seurakuntien diakoniatyöntekijöillä<br />
pitkät välimatkat voivat vaikuttaa<br />
tilanteeseen.<br />
Kiiski muistuttaa, että työntekijän<br />
omassa sielunhoidossa on monia ulottuvuuksia.<br />
– Siinä saa purkaa asioita ja oma<br />
olo helpottuu. Asioiden käsittely sielunhoitajan<br />
kanssa on samalla oppimisen<br />
kanava.<br />
Suuri osa diakoniatyöntekijöistä<br />
on sitä mieltä, että kirkon tulisi järjestää<br />
enemmän sielunhoitokoulutusta.<br />
Kiiski toteaa, että diakoniatyöntekijöiden<br />
opintoihin sisältyy esimerkiksi<br />
vuorovaikutustaitoja, mutta varsinainen<br />
kirkollisen koulutuksen osuus jää<br />
suppeammaksi kuin papeilla.<br />
– Peruskoulutuksen ongelmana on<br />
tietysti aina se, että työn moninaisen<br />
tehtäväkuvan vuoksi myös opiskeluun<br />
sisältyy hyvin monenlaisia asioita. On<br />
tehtävä rajauksia. Uskoisin, että koulutukseen<br />
tulisi saada lisää erityisesti<br />
praksiksen, käytännön ulottuvuutta.<br />
Nykyisellään sielunhoitoon liittyvä<br />
aines saattaa olla enemmän teoriaan<br />
paneutumista.<br />
Kirkko järjestää diakoniatyöntekijöille<br />
jonkin verran myös erillistä sielunhoitokoulutusta.<br />
– Tähän Kirkon koulutuskeskuksen<br />
niin sanottuun pitkään sielunhoitoon<br />
pääsee kuitenkin vain muutamia henkilöitä<br />
hiippakuntaa kohti. Sen lisäksi<br />
tarvittaisiin nykyistä enemmän esimerkiksi<br />
kurssityyppistä koulutuksellista<br />
tarjontaa, johon pääsisi mukaan<br />
ilmoittautumisperiaatteella.<br />
● Juhana Unkuri<br />
Linkki Pekka Laihian tutkimukseen:<br />
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20130012<br />
DIAKONIA 11 3 • 2013
Change language