Suomen Unima ry:n lehti - Unima.nu
Suomen Unima ry:n lehti - Unima.nu
Suomen Unima ry:n lehti - Unima.nu
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
NUKKE-<br />
TEATTERI 1/2011<br />
<strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong> <strong>ry</strong>:n <strong>lehti</strong><br />
Union International de la Marionnette
2<br />
Nukketeatteri 1/2011<br />
NUKKETEATTERI 1/2011<br />
TÄSSÄ NUMEROSSA<br />
Sisällysluettelo 2<br />
Pääkirjoitus 3<br />
Vuoden <strong>nu</strong>kketeatteriteko 4<br />
Merja Pöyhöselle kritiikin kan<strong>nu</strong>kset 5<br />
Esittelyssä UNIMAn uusi puheenjohtaja 6<br />
Teatteritilastoja vuodelta 2009 8<br />
Suomalainen <strong>nu</strong>kketeatteri maailmalle 10<br />
STOA täyttyi katsojista 13<br />
TIP-Festin puuhanaiset Roosa ja Paula 14<br />
Palkittuja esityksiä maailmalla 17<br />
Teatteri Sixfingers Islannissa 18<br />
Vekkulikettu Puolassa 20<br />
Dance, Dance, Dance! Report from Africa 22<br />
Mikropatia! 25<br />
Uusi! Vanha! Nyky! Perinteinen 26<br />
Puppeteeri matkailee: Warhorse 31<br />
Terveisiä Onkiniemestä 41<br />
Merkkipäiviä 41<br />
UNIMAn vuosikokousuutisia 32<br />
Arvioita esityksistä: Näyteikkuna 34<br />
Arvioita esityksistä: Fanatic Figuras 38<br />
Kolumni: Riku Laakkonen 42<br />
Järjestösihteerin palsta: Johanna Uusiranta 43<br />
Kuva: Maiju Tainio/ Sixfingers Theatre<br />
NYKYNUKKETEATTERI HAKEE UUSIA<br />
MUOTOJA JA PAIKKOJA<br />
SIVU 26<br />
Kuva: Timo Väntsi Photo: Timo Väntsi<br />
SATU TEKI VUODEN<br />
NUKKETEATTERITEON<br />
SIVU 4<br />
TIP-MOOTTORIT<br />
ROOSA JA PAULA<br />
PAGE 20
Nukketeatteri 1/2011<br />
3<br />
PÄÄKIRJOITUS<br />
10. TOUKOKUUTA 2011<br />
Pienin askelin,<br />
mutta koko ajan eteenpäin<br />
SUOMEN UNIMA RY<br />
Puheenjohtaja:<br />
Teija Muurinen<br />
Varapuheenjohtaja:<br />
Marja Susi<br />
varajäsen: Pia Kalenius<br />
Hallituksen jäsenet:<br />
Kati-Aurora Kuuskoski<br />
varajäsen: Roosa Halme<br />
Riku Laakkonen<br />
varajäsen: Aapo Repo<br />
Timo Väntsi<br />
varajäsen: Ilpo Mikkonen<br />
Järjestösihteeri:<br />
Johanna Uusiranta<br />
Kansainvälisen UNIMAn<br />
edustajisto:<br />
Katriina Andrianov<br />
Janne Kuustie<br />
Kati-Aurora Kuuskoski<br />
Nukketeatterin tekijät ovat vuosikymmeniä tehneet töitä sen puolesta, että<br />
tämä taidelaji otettaisiin taidemuotona muiden rinnalla. Joskus tuntuu,<br />
että otamme hyvin hitaita askelia. Samoja asioita jauhetaan vuodesta toiseen<br />
eikä edistystä tapahdu. Pitemmän aikaa kuvioissa mukana olleet tietävät<br />
sanoa, että edistystä on tapahtu<strong>nu</strong>t ja tapahtuu koko ajan.<br />
Ja näkeehän sen toki nykysilminkin. Parin viime vuoden aikana <strong>nu</strong>kketeatterikenttä<br />
on ruven<strong>nu</strong>t suorastaan kihisemään positiivisella tavalla. Esityksiä<br />
tehdään valtavat määrät vuosittain, <strong>nu</strong>kketeatteria palkitaan valtakunnallisesti,<br />
<strong>nu</strong>kketeatteria napataan kerrontamuodoksi muihinkin<br />
taidemuotoihin, tekijät verkostoituvat Suomessa ja rajojen ulkopuolella.<br />
Taiteellisesti on lähdetty uusille vesille, samoin tuotannollisesti on keksitty<br />
uusia tapoja tehdä <strong>nu</strong>kketeatteriesityksiä ja kaiken kaikkiaan <strong>nu</strong>kketeatteri<br />
kiinnostaa mediaa ja suurta yleisöä aiempaa enemmän. Ja kun katsoo teatteritilastoja,<br />
ei <strong>nu</strong>kketeattereita ainakaan laiskottelusta tai vero-eurojen<br />
tyhjäkäytöstä voi syyttää. Ilmassa ovat hyvät merkit <strong>nu</strong>kketeatterin suuresta<br />
läpimurrosta, vaikka se edelleenkin tapahtuisi pikkuaskelin. Eteenpäin<br />
kumminkin!<br />
***<br />
Tämä NUKKETEATTERI-<strong>lehti</strong> syntyi jälleen UNIMAn jäsenistön avulialla yhteistyöllä.<br />
Toivottavasti <strong>lehti</strong> tarjoaa ajateltavaa ja uusia näkökulmia <strong>nu</strong>kketeatteriin.<br />
Iso kiitos kaikille lehden tekoon osallistuneille, kirjoittajille<br />
ja materiaalin toimittajille!<br />
Timo Väntsi<br />
päätoimittaja<br />
NUKKETEATTERI<br />
nro 1/2011<br />
ISSN-L 1799-0521<br />
ISSN 1799-0521<br />
Julkaisija: <strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong> r.y.<br />
Hallituskatu 7<br />
PL 42<br />
90015 Oulun kaupunki<br />
www.unima.fi,<br />
email: unimafinland@gmail.com<br />
Painosmäärä 300 kpl<br />
Nukketeatteri-<strong>lehti</strong> on <strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong> <strong>ry</strong>:n<br />
<strong>lehti</strong>, joka ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.<br />
Lehti on ainoa säännöllisesti ilmestyvä, <strong>nu</strong>kketeatteriin<br />
erikoistu<strong>nu</strong>t kulttuuri<strong>lehti</strong> Suomessa.<br />
Lehti on <strong>Suomen</strong> Kulttuuri- ja mielipide<strong>lehti</strong>en<br />
liiton Kultti <strong>ry</strong>:n jäsen<strong>lehti</strong>.<br />
Tilaushinta<br />
20€ (<strong>Unima</strong>n jäsenille <strong>lehti</strong> sisältyy jäsenmaksuun)<br />
Seuraava <strong>nu</strong>mero<br />
ilmestyy lokakuussa 2011. Siihen tarkoitetut<br />
materiaalit tulee toimittaa 15.9.2011 mennessä<br />
osoitteeseen<br />
unimafinland@gmail.com. Lisätietoja: Timo<br />
Väntsi, vantsi@gmail.com.<br />
Toimitus<br />
Päätoimittaja: Timo Väntsi<br />
Toimituskunta: Johanna Uusiranta (tilaukset,<br />
laskutus), Teija Muurinen.<br />
Tämän <strong>nu</strong>meron kirjoittajat: Raimo J. Kin<strong>nu</strong>nen,<br />
Riku Laakkonen, Johanna Latvala, Antti-Juhani<br />
Manninen, Merja Pöyhönen, Johanna<br />
Salo, Maiju Tainio, Marjut Tawast.<br />
Ilmoitushinnat:<br />
1/1 sivu 400€<br />
1/2 sivua 200€<br />
1/4 sivua 100€<br />
1/8 sivua 50€<br />
Ilmoitustilavaraukset ja tilaukset osoitteeseen<br />
unimafinland@gmail.com<br />
Kannen kuva:<br />
Nukketeatteri HOX Company/ TEHDAS<br />
Teatteri: John - Eleanor, ohjaus Merja<br />
Pöyhönen, <strong>nu</strong>ket Timo Väntsi, kuva Milla<br />
Järvipetäjä.<br />
Painopaikka:<br />
Painosalama Oy, Turku 2011
4<br />
Nukketeatteri 1/2011<br />
Kuva: Linnateatteri / Roni Lehti<br />
3D sai valtakunnallista huomiota ja uusia yleisöjä <strong>nu</strong>kketeatterille. Suurikokoisia <strong>nu</strong>kkeja manipuloivat Satu Paavola ja Martti<br />
Suosalo.<br />
Satu Paavola palkittiin<br />
rohkeasta tien raivaamisesta<br />
Vuoden 2010 <strong>nu</strong>kketeatteriteko-palkinnon<br />
sai teatteritaiteen maisteri,<br />
näyttelijä ja <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilija<br />
Satu Paavola. Perusteluna oli työskentely<br />
aikuisten <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
puolesta ja etenkin valtakunnallisesti<br />
huomiota saa<strong>nu</strong>t 3D.<br />
Suomalaisen <strong>nu</strong>kketeatterin päivänä 11.2.<br />
julkistettu palkinto jaettiin kolmatta kertaa.<br />
Palkinto annetaan henkilölle tai yhteisölle,<br />
joka on toiminnallaan edistänyt <strong>nu</strong>kketeatteritaidetta<br />
poikkeuksellisella tavalla.<br />
Kyseeseen tulvat niin taiteelliset saavutukset<br />
kuin tuotannolliset toiminnat. Päätöksen<br />
palkinnosta tekee UNIMAn hallitus saatuaan<br />
ehdotuksia jäsenistöltä.<br />
UNIMAn hallituksen perusteluissa todetaan<br />
seuraavaa:<br />
”Satu Paavola on näyttelijäntyönsä ohella<br />
vaikutta<strong>nu</strong>t 1990-luvulta alkaen aktiivisesti<br />
suomalaisella <strong>nu</strong>kketeatterikentällä. Hän on<br />
toimi<strong>nu</strong>t <strong>nu</strong>kenrakentajana, käsikirjoittajana,<br />
ohjaajana ja <strong>nu</strong>keillanäyttelijänä lukuisissa<br />
esityksissä.<br />
Vuonna 2010 ensi-iltansa sai, valtakunnallisesti<br />
suurta huomiota herättänyt, Satu<br />
Paavolan ideoima <strong>nu</strong>kketeatterinäytelmä<br />
3D. Dirty, difficult and dangerous on musta<br />
komedia, jossa Paavola esiintyy yhdessä<br />
Martti Suosalon kanssa. Ohjaajaksi tähän<br />
esitykseen on Paavola saa<strong>nu</strong>t, kansainvälistä<br />
mainetta niittäneen, Neville Tranterin<br />
Näyttelijä ja <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilija Satu Paavola<br />
palkittiin UNIMAn vuosikokouksen yhteydessä<br />
keraamikko Tia Laukkasen veistoksella.<br />
Kuva: Timo Väntsi<br />
(Stuffed Puppet Theatre, Holland). Paavola<br />
valmisti esitykseen viisi ihmisen kokoista<br />
<strong>nu</strong>kkea. Esitys on helsinkiläisen Nukketeatterikeskus<br />
Poijun ja turkulaisen Linnateatterin<br />
yhteistuotanto. Syksyllä 2010 3D:tä on<br />
esitetty niin Turun Linnateatterissa kuin<br />
Aleksanterin teatterissa Helsingissä.<br />
Suomalaisella teatterikentällä <strong>nu</strong>kketeatteri<br />
on helposti mielletty marginaaliseksi ilmiöksi<br />
ja esitykset ovat pääsääntöisesti pienimuotoisia<br />
ja lapsille suunnattuja. Satu Paavola<br />
on kuitenkin rohkeasti usko<strong>nu</strong>t <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
ilmaisuvoimaan suurellakin näyttämöllä<br />
ja toteutta<strong>nu</strong>t oman näköisiään esityksiä<br />
suurella ammattitaidolla ja ennen kaikkea<br />
suurella rakkaudella <strong>nu</strong>kketeatteritaidetta<br />
kohtaan. Suomessa on näyttävä kaarti<br />
lahjakkaita <strong>nu</strong>oria <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilijoita.<br />
Heidän tietään Paavola on tasoitta<strong>nu</strong>t<br />
ravistelemalla teatterikenttää näkemään<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin mahdollisuudet. Paavola ei<br />
esityksissään pelkää tarttua vaikeisiinkaan<br />
aiheisiin.<br />
Satu Paavolassa yhdistyvät taiteilijan lahjakkuus<br />
ja toisaalta pyyteetön, koko sydämestä<br />
tehty työ rakastamaansa taiteenlajia, <strong>nu</strong>kketeatteria<br />
kohtaan.”<br />
Satu Paavola palkittiin UNIMAn vuosikokouksen<br />
yhteydessä 18.3. Tämän vuoden <strong>nu</strong>kketeatteriteko-ehdotuksia<br />
aletaan koota vuoden<br />
lopulla. Ehdotuksia voi lähettää <strong>Suomen</strong><br />
UNIMAlle.
Nukketeatteri 1/2011<br />
5<br />
Nukketeatterihistoriaa!<br />
Merja Pöyhöselle<br />
Kritiikin Kan<strong>nu</strong>kset<br />
Vuoden 2011 Kritiikin kan<strong>nu</strong>kset<br />
sai <strong>nu</strong>kketeatteriohjaaja Merja<br />
Pöyhönen. Palkittu ohjaaja kiitteli<br />
palkinnonjakajia todeten kan<strong>nu</strong>sten<br />
olevan samalla huomionosoitus<br />
koko taidelajille. Erityisesti<br />
perusteluissa painoi Pöyhösen<br />
läpimurto-ohjaus John – Eleanor,<br />
joka on saa<strong>nu</strong>t huomattavan kiittäviä<br />
arvioita valtakunnan medioita<br />
myöten. Palkinnon jakoi <strong>Suomen</strong><br />
Arvostelijoiden Liitto <strong>ry</strong>. Palkinto<br />
annetaan vuosittain merkittävästä<br />
taiteellisesta läpimurrosta tai siihen<br />
verrattavasta suorituksesta, ja se<br />
jaettiin nyt 50. kerran.<br />
Kansallisteatterin Lavaklubi täyttyi keskiviikkona<br />
27.4. toimittajista, eri alojen kriitikoista<br />
ja menneiden vuosien palkituista.<br />
Turkulainen Merja Pöyhönen oli saapu<strong>nu</strong>t<br />
pokkaamaan huomattavan tun<strong>nu</strong>stuspalkinnon,<br />
Kritiikin kan<strong>nu</strong>kset, joita ovat aiemmin<br />
saaneet monet sittemmin paikkansa vakiin<strong>nu</strong>ttaneet<br />
taitelijat. Joukossa on mm. säveltäjä-kapellimestari<br />
Jorma Pa<strong>nu</strong>la, teatteriohjaaja<br />
Kalle Holmberg, ohjaaja Risto<br />
Jarva ja taidemaalari Marjatta Tapiola.<br />
- Moni näistä palkituista on sittemmin vakiin<strong>nu</strong>tta<strong>nu</strong>t<br />
asemansa maamme taidekentässä,<br />
mutta täytyy muistaa, että palkittaessa he<br />
ovat olleet vielä uusia tekijöitä, muistutti liiton<br />
hallituksen puheenjohtaja Siskotuulikki<br />
Toijonen.<br />
Perusteluissa todetaan mm. seuraavaa:<br />
”Merja Pöyhönen, 30, on tämän hetken aktiivisimpia<br />
ja lahjakkaimpia <strong>nu</strong>oria <strong>nu</strong>kketeatterintekijöitä.<br />
Pöyhösen läpimurto on helmikuussa<br />
ensi-iltansa saa<strong>nu</strong>t John-Eleanor.<br />
Turun kulttuuripääkaupungin ohjelmistoon<br />
kuuluva aikuisten <strong>nu</strong>kketeatteriesitys yhdistää<br />
kekseliäästi teatterin, historiantutkimuksen<br />
ja <strong>nu</strong>kketeatterin keinoja. Näytelmä<br />
kertoo keskiajalla eläneestä transvestiitista<br />
ja prostituoidusta John Rykeneristä. Sukupuolen<br />
rajoja ja seksuaalinormeja omaperäisellä<br />
tavalla kommentoiva näytelmä risteilee<br />
onnistuneesti toden ja fiktion, historian<br />
ja nykyajan, komiikan ja draaman välillä.<br />
Pöyhösen ohjauksessa pääsevät oikeuksiinsa<br />
keskiajantutkija Tom Linkisen ja <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilija<br />
Timo Väntsin oivaltava käsikirjoitus<br />
ja hienosti toisiaan täydentävä näyttelijäntyö.<br />
Nukketeatteri on Suomessa pitkään ollut aliarvostettu<br />
taiteenlaji. Merja Pöyhösen kaltaisten<br />
kunnianhimoisten, koulutettujen tekijöiden<br />
myötä ala on 2000-luvulla alka<strong>nu</strong>t<br />
näyttäytyä ennakkoluulottomana ja innovatiivisena,<br />
rohkeasti eri tekniikoita kokeilevana<br />
taidemuotona, jolle yhteiskunnallisetkaan<br />
aiheet eivät ole vieraita.”<br />
Vakavia teemoja<br />
villalanka<strong>nu</strong>keilla<br />
Merja Pöyhönen on ensimmäinen <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilija,<br />
joka on saa<strong>nu</strong>t Kritiikin Kan<strong>nu</strong>kset.<br />
Perusteluissa nostetaan esiin myös Pöyhösen<br />
toinen lähiaikojen ohjaustyö, työ<strong>ry</strong>hmä Kuuman<br />
Ankanpoikasen lasten <strong>nu</strong>kketeatteriesitys<br />
Meteliä, parsakaalia ja possu tai hevonen.<br />
”Antti-Juhani Mannisen ja Lotta Virtasen<br />
esittämän, ulkopuolisuuden, ulkomaalaisuuden<br />
ja pakolaisuuden teemoja käsittelevän<br />
näytelmän ydin on vakavaa asiaa, joka toteutuu<br />
lapsi- ja aikuisyleisölle erilaisilla,<br />
toisiinsa limittyvillä merkityksillä. Lapsen<br />
mielikuvitusleikkien maailma on teoksessa<br />
otettu haltuun niin hienosti, että villalangasta<br />
tehtyjen <strong>nu</strong>kkien keskinäiset julmuudet ja<br />
ystävyydet tempaisevat aikuisenkin mukaan<br />
tarinan todellisuuteen.”<br />
Turun taideakatemian <strong>nu</strong>kketeatterilinjalta<br />
vuonna 2005 valmistu<strong>nu</strong>t Pöyhönen on esiintynyt<br />
<strong>nu</strong>kketeatteriesityksissä Yhteenveto<br />
planeettojen välisistä etäisyyksistä, kokeilevassa<br />
yhteisproduktiossa Alla Poen sekä<br />
lasten <strong>nu</strong>kketeatterinäytelmässä Likinäköinen<br />
prinsessa. Hän on toteutta<strong>nu</strong>t sooloesityksensä<br />
Kiiltokuva. Hänen ohjauksiaan on<br />
myös Urpo ja Turpo Villissä Lännessä (Turun<br />
AMK ja Turun Kaupunginteatteri).<br />
Palkintojen jakotilaisuudessa Kansallisteatterin<br />
Lavaklubilla näytettiin myös katkelmat<br />
esityksistä John – Eleanor sekä Meteliä, parsakaalia<br />
ja possu tai hevonen.<br />
teksti ja kuvat: Timo Väntsi<br />
Lisätietoja: www.sarv.fi<br />
Lautakunnan puheenjohtaja Heikki Kastemaa (vas.) ojensi palkinnon Merja Pöyhöselle. Jakajina myös<br />
Siskotuulikki Toijonen, sekä onnittelemaan saapu<strong>nu</strong>t Teoston edustaja.
6<br />
Nukketeatteri 1/2011<br />
Janne Kuustie jatkaa kansainvälisenä edustajana<br />
Teija Muurinen on<br />
<strong>Suomen</strong> UNIMAn uusi puheenjohtaja<br />
<strong>Suomen</strong> UNIMAn johtoon astui<br />
kevään vuosikokouksessa <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilija<br />
Teija Muurinen<br />
Helsingistä. Valinta tehtiin yksimielisesti<br />
ilman äänestyksiä. UNIMAa<br />
useamman vuoden johta<strong>nu</strong>t Janne<br />
Kuustie jatkaa edelleen yhtenä<br />
kansainvälisenä edustajana ja toimii<br />
moottorina UNIMAn ja Akseli Klonkin<br />
kansainvälisessä suurhankkeessa,<br />
jossa yritetään saada UNIMAn<br />
kansainvälinen kongressi ja festivaali<br />
Ouluun vuonna 2016.<br />
Teija Muurinen tunnetaan Nukketeatterikeskus<br />
Poijun perustajajäsenenä ja yhtenä<br />
osakkaana. Hän on työskennellyt <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
saralla oman sooloteatterinsa Teatteri<br />
Helmen kautta. UNIMAn hallituksessa hän on<br />
ollut vuodesta 2008 asti.<br />
Teija, miksi halusit puheenjohtajaksi?<br />
Ennen puheenjohtajaksi tuloani ehdin toimia<br />
<strong>Unima</strong>n hallituksessa useamman vuoden<br />
ja koin sen mielekkääksi ja antoisaksi tavaksi<br />
osallistua koko <strong>nu</strong>kketeatterialan kehittämiseen.<br />
Oma elämäntilanteeni on nyt, lasten<br />
ollessa jo isoja, sellainen että aikaa ja<br />
energiaa riittää paremmin myös yhteisten<br />
asioiden hoitoon. Lisäksi oma työni Nukketeatterikeskus<br />
Poijussa antaa mi<strong>nu</strong>lle liikkumavaraa<br />
järjestötyöhön.<br />
UNIMA ei ole ammattijärjestö eikä teatteri.<br />
Mitä UNIMA si<strong>nu</strong>lle on?<br />
<strong>Unima</strong> on vapaaehtoispohjalta toimiva järjestö,<br />
jossa edistämme omalle alallemme<br />
tärkeitä asioita ja kannamme vastuuta <strong>nu</strong>kketeatteria<br />
koskevista kysymyksistä. <strong>Unima</strong><br />
on <strong>nu</strong>kketeatterilaisten kohtaamispaikka ja<br />
toimiminen <strong>Unima</strong>ssa on mi<strong>nu</strong>lle mahdollisuus<br />
tutustua uusiin ihmisiin ja tapoihin tehdä<br />
<strong>nu</strong>kketeatteria.<br />
Mihin suuntaan haluaisit omalta osaltasi<br />
kehittää <strong>Suomen</strong> UNIMAa?<br />
<strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong> on kehittynyt upealla tavalla<br />
<strong>nu</strong>kketeatterialaa palvelevaksi järjestöksi.<br />
Painopisteenä on ollut taiteilijoiden ammatillisen<br />
identiteetin tukeminen, ammatillisen<br />
koulutuksen kehittäminen ja Suomalaisen<br />
Nukketeatterin Näyteikkuna-tapahtumien<br />
järjestäminen. Nyt koen tärkeäksi tehdä uudelleen<br />
näkyväksi myös sitä laajaa harrastajakenttää,<br />
josta suuri osa jäsenistöstämme<br />
tulee. Ammattilaisilla ja harrastajilla voi olla<br />
paljonkin annettavaa toinen toisilleen. Toivon<br />
että voimme löytää rahoitusmahdollisuuksia<br />
erilaisiin harrastajille suunnattuihin<br />
koulutuksiin ja tapahtumiin.<br />
On myös tärkeää, että harrastaja<strong>ry</strong>hmillä<br />
olisi mahdollista saada ammattilaisten apua<br />
esim. käsikirjoitukseen ja ohjaukseen. Samalla<br />
ehkä pystyisimme työllistämään <strong>nu</strong>oria<br />
<strong>nu</strong>kketeatteritaiteilijoita. Lasten taidekasvatus<br />
on toinen mi<strong>nu</strong>lle tärkeä ja sydäntäni<br />
lähellä oleva asia: toivon että <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
tekemistä pääsisi kokeilemaan mahdollisimman<br />
moni lapsi koulujen ilmaisutaidon<br />
tunneilla ja että erilaisten taidekoulujen<br />
opetussuunnitelmiin lisättäisiin <strong>nu</strong>kketeatteri<br />
yhtenä osa-alueena. Nukketeatterikasvatus<br />
voisi olla mahdollisuus <strong>nu</strong>orille taiteilijoille<br />
työllistyä.<br />
Missä asioissa <strong>Suomen</strong> UNIMA on mielestäsi<br />
toimi<strong>nu</strong>t hyvin?<br />
<strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong> on ollut ansiokkaasti nostamassa<br />
<strong>nu</strong>kketeatteritaidetta muiden taidealojen<br />
rinnalle.<br />
Olemme olleet mukana kehittämässä koulutusjärjestelmää,<br />
joka takaa vastaisuudessakin<br />
sen, että Suomesta löytyy koulutettuja<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin ammattilaisia.<br />
Olemme onnistuneet järjestämään hienoja<br />
tapahtumia, joissa niin <strong>nu</strong>oret kuin kokeneemmatkin<br />
taiteilijat ovat näyttäneet<br />
parasta osaamistaan. Suomalaisen Nukketeatterin<br />
Näyteikkuna, joka on edellisen puheenjohtajan<br />
Janne Kuustien luomalla konseptilla<br />
ja taitavissa käsissä muotoutu<strong>nu</strong>t<br />
huikeaksi kokonaisuudeksi, on loistava esimerkki<br />
onnistuneista tapahtumista. Lisäksi<br />
oma lehtemme on viime vuosina koke<strong>nu</strong>t<br />
muodonmuutoksen ja nyt siinä riittää ihastelemista<br />
muillekin kuin <strong>nu</strong>kketeatterilaisille.<br />
Missä asioissa UNIMAlla olisi syytä parantaa<br />
toimintatapojaan? Onko joku asia jäänyt<br />
huonolle hoidolle?<br />
Varmasti on monia asioita, joissa on parantamisen<br />
varaa. Mi<strong>nu</strong>sta ennen kaikkea on huomioitava<br />
ne resurssit, joilla me <strong>Unima</strong>ssa toimimme.<br />
Järjestösihteerin palkkaaminen on<br />
ollut hurja harppaus eteenpäin. Ensimmäinen<br />
työntekijämme Kati Aurora Kuuskoski ja<br />
nykyinen Johannamme ovat tyhjästä luoneet<br />
toimintatapoja ja käytäntöjä, joilla <strong>Unima</strong>n<br />
toiminta on tullut tehokkaammaksi ja näkyvämmäksi.<br />
Ikävää on kuitenkin se, että pesti<br />
on ollut aina lyhyt, vain kahden vuoden<br />
mittainen. Toisin sanoen, juuri kun homma<br />
alkaa sujua, pitää työntekijää vaihtaa. Tavoitteena<br />
on tulevaisuudessa löytää ratkaisu<br />
siihen, että olisi taloudellisesti mahdollista<br />
saada jatkuvuutta järjestösihteerin työsuhteeseen<br />
ja näin ollen myös käytännön asioiden<br />
hoitaminen helpottuisi.<br />
Tämä ratkaisu olisi ehkä mahdollista löytää<br />
yhteistyössä Nukketeatterikeskus Poijun<br />
kanssa.<br />
<strong>Unima</strong>n hallituksessa on ideoitu monia hienoja<br />
työ<strong>ry</strong>hmiä, joiden toiminta on kuitenkin<br />
jäänyt käynnistämättä. Esimerkiksi TEMEen<br />
on perustettu <strong>nu</strong>kketeatterilaisten oma kilta,<br />
mutta asian hoitaminen on jäänyt täysin<br />
kesken. Haluamme profiloitua <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
ammattilaisina, mutta emme silti ole<br />
saaneet aikaiseksi ohjeellista hinnastoa, jonka<br />
mukaan ammattilaisen olisi helpompi hinnoitella<br />
työnsä. Taidekasvatustyö<strong>ry</strong>hmä ehti<br />
myös hautautua ennen syntymäänsä.<br />
Millaisin sanoin mainostaisit suomalaista<br />
<strong>nu</strong>kketeatteria kulttuurialan vaikuttajille?<br />
Nukketeatteri on uskomattoman monipuolinen<br />
taiteenlaji, joka koskettaa, itkettää,<br />
naurattaa ja ihastuttaa. Se on monelle lapselle<br />
ensimmäinen kosketus teatteriin ja<br />
synnyttää kenties ikuisen rakkauden kaikkea<br />
kulttuuria kohtaan. Suomessa on vahvoja,<br />
osaavia <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilijoita, joiden<br />
esitykset kilpailevat kansainvälisellä tasolla.<br />
Olkaamme siis ylpeitä suomalaisesta <strong>nu</strong>kketeatterista.<br />
Nukketeatterissa on taikaa!<br />
UNIMAn toimisto on siirtynyt usein puheenjohtajan<br />
mukana paikkakunnalta toiselle.<br />
Onko mahdollista, että UNIMAn toimisto<br />
toimii joskus Helsingissä, ja mitä<br />
etuja/haittoja siitä voisi olla?<br />
On mahdollista, että toimisto siirtyy jossain<br />
vaiheessa Helsinkiin. Nukketeatterikeskus<br />
Poijulla on hyvät resurssit vastaanottaa<br />
<strong>Unima</strong>n toimisto omiin tiloihinsa. Positiivista<br />
tässä muutossa olisi se, että Poijun tiloissa<br />
toimiessaan <strong>Unima</strong>lla olisi mahdollista hyödyntää<br />
sitä kulttuurituotantoon ja teatte-
Nukketeatteri 1/2011<br />
7<br />
Kuva: Timo Väntsi<br />
Teija Muurinen johtaa puhetta <strong>Suomen</strong> UNIMAssa Janne Kuustien jälkeen. Janne jatkaa edelleen kansainvälisenä edustajana.Tekemistä onkin,<br />
sillä Oululla on kova yritys saada UNIMAn kongressi ja festivaali vuonna 2016.<br />
Kolmikko edustaa<br />
Suomea Kiinassa 2012<br />
reiden hallintoon liittyvää osaamista, joka<br />
Poijulla on olemassa. Toimiva ja asiantunteva<br />
työyhteisö tarjoaisi <strong>Unima</strong>n työntekijälle<br />
tukea käytännön asioiden hoitamiseen, talouteen,<br />
apurahoihin ja tapahtumien sekä<br />
koulutusten järjestämiseen liittyvissä ongelmissa.<br />
Käytännössä moni asia varmasti hoituu Helsingistä<br />
käsin helpommin. Lisäksi toimisto,<br />
kirjasto ja arkisto olisivat jäsenistölle sekä<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin tai teatterin opiskelijoille<br />
helpommin saavutettavissa.<br />
Mikä itseäsi kiinnostaa <strong>nu</strong>kketeatterissa?<br />
Mi<strong>nu</strong>a kiinnostaa <strong>nu</strong>kketeatterin monipuolisuus<br />
taiteenlajina. Paitsi että <strong>nu</strong>kketeatterissa<br />
yhdistyvät eri taiteen osa-alueet niin<br />
sen käyttömahdollisuudet ovat myös rajattomat<br />
etenkin taiteen soveltavalla puolella.<br />
Millaisista <strong>nu</strong>kketeatteriesityksistä vaikutut<br />
eniten?<br />
Pieni on kaunista. Nukketeatteri kaikessa yksinkertaisuudessaan<br />
ja pienimuotoisuudessaan<br />
on monesti koskettavinta.<br />
Timo Väntsi<br />
<strong>Suomen</strong> UNIMAn kansainväliset edustajat<br />
seuraavalle nelivuotiskaudelle ovat Kati-Aurora<br />
Kuuskoski (Oulu), Katriina Andrianov<br />
(Akaa) ja Janne Kuustie (Oulu).<br />
Edustajat valittiin yhdistyksen vuosikokouksessa<br />
maaliskuussa.<br />
Kansainvälisten edustajen tärkein tehtävä<br />
on edustaa <strong>Suomen</strong> UNIMAa kansainvälisissä<br />
kokouksissa. Lähin kongressi on<br />
kesällä 2012 Kiinan Chengdussa. Kiinassa<br />
valitaan myös seuraavan kongressin ja<br />
festivaalin pitopaikka. Yksi vahva ehdokas<br />
vuodelle 2016 on Oulu, joten suomalaisilla<br />
on merkittävä rooli seuraavassa<br />
kongressissa.<br />
<strong>Suomen</strong> edustajiston määrä pieneni viime<br />
kaudesta neljästä kolmeen. Edustajien<br />
lukumäärä määräytyy kunkin yhdistyksen<br />
jäsenmäärän mukaan.<br />
Edellisen nelivuotiskauden kansainvälisiä<br />
edustajia olivat Katriina Andrianov, Anne<br />
Rautiainen, Han<strong>nu</strong> Räisä ja Janne Kuustie.<br />
Hallitukseen<br />
uusia jäseniä<br />
<strong>Suomen</strong> UNIMAn hallitus uusiutui osittain<br />
maaliskuisessa vuosikokouksessa. Uusina<br />
jäseninä hallitukseen tulivat oululainen<br />
Kati-Aurora Kuuskoski (UNIMAn järjestösihteeri<br />
2007-2009) ja akaalainen Riku<br />
Laakkonen, joka tunnetaan mm. Teatteri<br />
Ramppi&Kuumeesta.<br />
Laakkonen tuli hallitukseen Teija Muurisen<br />
tilalle yhdeksi vuodeksi. Muurinen valittiin<br />
puheenjohtajaksi, mutta hän olisi hallituksen<br />
jäsenenä erovuoroisena ensi vuonna.<br />
Erovuorossa ollut <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilija<br />
Timo Väntsi (Turku) valittiin uudelle kaksivuotiskaudelle.<br />
Hallituksessa jatkaa edelleen<br />
Turun taideakatemian lehtori Marja<br />
Susi Kaarinasta.<br />
Valinnoissa käytiin yksi äänestys Riku Laakkosen<br />
ja Aapo Revon kesken. Äänet jakautuivat<br />
Laakkosen hyväksi 13-1.<br />
Varajäseninä toimivat Ilpo Mikkonen, Roosa<br />
Halme, Pia Kalenius ja Aapo Repo.
8<br />
Nukketeatteri 1/2011<br />
Poiju Teatteritilastojen 2009 nousija:<br />
Akseli Klonk esiintyi ja<br />
Mukamas liikkui eniten<br />
Esityskertojen määrissä laskien<br />
<strong>nu</strong>kketeatteri Akseli Klonk Oulusta<br />
oli toissa vuonna maamme aktiivisimpia<br />
<strong>nu</strong>kketeattereita. Vapaan<br />
kentän teattereista Klonk oli peräti<br />
ykkönen 468 esityksellään. Teatteri<br />
Mukamas on pitänyt pintansa maan<br />
kiertävimpänä teatterina.<br />
Tiedot käyvät ilmi vuoden 2009 Teatteritilastoista.<br />
Teatterin Tiedotuskeskus kokoaa<br />
maamme teatterien tiedot ja julkaisee ne<br />
vuosittain. Tuoretta tietoa saadaan piakkoin,<br />
sillä vuoden 2010 tilastot ilmestynevät<br />
kesän korvalla.<br />
Tilastoissa ovat mukana omissa taulukoissaan<br />
sekä teatteri- ja orkesterilain piirissä<br />
olevat teatterit (ns.VOS-teatterit) että rahoituksen<br />
ulkopuolella olevat teatterit (ns.<br />
vapaan kentän teatterit).<br />
VOS- ja vapaan kentän <strong>nu</strong>kketeatterien kärki<br />
on esitysmäärien mukaan seuraavanlainen:<br />
Nukketeatteri Akseli Klonk 468, Nukketeatteri<br />
Sytkyt 370, Nukketeatterikeskus<br />
Poiju 303, Teatteri Mukamas (VOS) 269,<br />
Teatteri Hevosenkenkä (VOS) 267 ja Nukketeatteri<br />
Sampo (VOS) 246.<br />
Katsojamäärien mukaan ykköspaikalle on<br />
sen sijaan kirinyt Nukketeatterikeskus Poiju.<br />
Katsojamäärien mukainen <strong>nu</strong>kketeatterien<br />
kärki oli vuonna 2009 seuraava: Poiju 33.369,<br />
Hevosenkenkä 32.224, Sampo 28.125, Mukamas<br />
27.468, Akseli Klonk 25.916 ja Nukketeatteri<br />
Sytkyt 19.131.<br />
Muiden tilastoissa olevien <strong>nu</strong>kketeatterien<br />
esityskerrat jäävät alle sadan ja katsojamäärät<br />
ovat neli<strong>nu</strong>meroisia: Teatteri Taiga-Matto<br />
Turusta 71 esityskertaa (katsojia<br />
7486), Mustan ja Valkoisen teatteri Imatralta<br />
35 esityskertaa (katsojia 3073), Teatteri<br />
Capelle Jyväskylästä 49 esityskertaa (katsojia<br />
2952), Nukketeatteri Rooma Helsingistä<br />
27 esityskertaa (katsojia 1818) ja Matkalaukkuteatteri<br />
Rovaniemeltä 33 esityskertaa<br />
(katsojia 1042). Huomattavaa toki on, että<br />
kaikki ovat 1-2 henkilön teattereita.<br />
Huomattavaa on Poijun nousu kärkikolmikkoon<br />
millä mittarilla tahansa mitattuna. Rahoituslain<br />
ulkopuolisia teattereita tilastoissa<br />
on 53 kappaletta, ja niistä Poiju sai kolmanneksi<br />
suurimmat yleisöt heti Tampereen Komediateatterin<br />
(71.000) ja Uuden Iloisen<br />
ENITEN ESITYKSIÄ: Akseli Klonk, kuva esityksestä Merenkuninkaan lahja, näyttelijät Jouni Järvenpää<br />
ja Tobias Effe, <strong>nu</strong>ket Virpi Tanskanen. Kuva Rauli Koskinen.<br />
ENITEN ESITYKSIÄ KOTIKUNNAN ULKOPUOLELLA: Teatteri Mukamas. Kuva esityksestä Sirkkaseikkailu,<br />
näyttelijä An<strong>nu</strong>kka Martikainen, kuva: Patrick/Grass<br />
Teatterin (38.200) jälkeen. VOS-teattereista<br />
Mukamas on <strong>ry</strong>hmien ja pienteattereiden<br />
sarjassa tilastoissa esitysmääriltään toisena<br />
heti Linnateatterin jälkeen.<br />
Mukamaksella on ollut perinteisesti eniten<br />
esityksiä kotikunnan ulkopuolella, ja niin oli<br />
edelleen vuonna 2009. Perässä tulivat Eurooppa<br />
Neljä ja Kajaanin kaupunginteatteri.<br />
Myös rahoituslain ulkopuoliset <strong>ry</strong>hmät kiertävät<br />
aktiivisesti. Vapaan kentän <strong>ry</strong>hmistä<br />
eniten kotikunnan ulkopuolisia esityksiä oli<br />
Sytkyillä (295 eli 80% esityksistä) ja Poijulla<br />
(200 esitystä eli 66%). Sytkyt esiintyi ulkomailla<br />
kaikkiaan 29 kertaa vuonna 2009,<br />
toiseksi eniten vapaan kentän <strong>ry</strong>hmistä. Ohi<br />
meni Teatteri Quo Vadis, joka kävi esiintymässä<br />
ulkomailla 36 kertaa.<br />
Valtakunnan paras täyttöaste oli Nukketeatteri<br />
Sampolla, jonka sali täyttyi keskimäärin<br />
99,7 prosenttisesti. Keskimääräinen täyttöaste<br />
teattereilla on 70%.<br />
Lisärahoitusta<br />
tuli vuodelle 2010<br />
Sekä lainpiirissä olevat että lain ulkopuolella<br />
olevat teatterit saivat toiminnalleen lisärahoitusta<br />
vuodelle 2010, ja tämä näkyy jo<br />
arviona vuoden 2009 tilastoissa.<br />
VOS-<strong>nu</strong>kketeatterien valtionavustukset kas-
Nukketeatteri 1/2011<br />
9<br />
VOS-NUKKETEATTERIEN SUURIMMAT KATSOJAMÄÄRÄT: Teatteri<br />
Hevosenkenkä. Kuva esityksestä Lohikäärme ja seitsemän prinsessaa,<br />
kuva: Miska Reimaluoto.<br />
ENITEN KATSOJIA KAIKISTA NUKKETEATTEREISTA:<br />
Nukketeatterikeskus Poiju. Kuva esityksestä<br />
Ofelia ja varjojen teatteri. Nukke ja valokuva:<br />
Iida Vanttaja.<br />
voivat 5-13%. Hevosenkenkä sai valtionosuutta<br />
ja -tukea 431.224€, Sampo 316 293€<br />
ja Teatteri Mukamas 290 578€. Kuntien osuudet<br />
pysyivät kutakuinkin ennallaan tai jopa<br />
hieman laskivat.<br />
Rahoituslain ulkopuolisista <strong>ry</strong>hmistä huima<br />
hyppäys vuodesta 2009 vuoteen 2010<br />
tapahtui Poijulla ja Akseli Klonkilla. Poijun<br />
valtionavustus nousi 20.000 eurosta peräti<br />
130.000 euroon. Akseli Klonkin nousu oli<br />
12.000 eurosta 30.000 euroon.<br />
Tilastoissa todetaankin, että lakisääteisen<br />
tuen ulkopuolella olevien teatteri- ja tanssi<strong>ry</strong>hmien<br />
määrä on voimakkaasti lisääntynyt<br />
viime vuosina ja paine tukijärjestelmän<br />
uusimiseen on edelleen suuri. Vuoden 2010<br />
budjetista osoitettiinkin merkittävät korotukset<br />
teatterin, tanssin, sirkuksen ja säveltaiteen<br />
vapaalle <strong>ry</strong>hmäkentälle. Rahoituslain<br />
ulkopuolella olevien teatteri<strong>ry</strong>hmien<br />
määräraha nousi 70% ja oli 2.4 miljoonaa<br />
euroa. Uusia <strong>ry</strong>hmiä otettiin tuettavien <strong>ry</strong>hmien<br />
piiriin kuusi. Toiminta-avustusta tältä<br />
momentilta sai 34 <strong>ry</strong>hmää.<br />
ENITEN ESITYKSIÄ ULKOMAILLA: Nukketeatteri<br />
Sytkyt. Kuvassa Juha Laukkanen<br />
hampaiden hoitovalistusesityksessä<br />
porilaisissa päiväkodeissa. Kuva: Heikki<br />
Westergård/SK.<br />
Näytäntökaudella 2008-2009 maamme VOSteattereilla<br />
oli ohjelmistossa 345 eri näytelmää,<br />
joista kotimaisia kantaesityksiä 69 ja<br />
ulkomaisia kantaesityksiä 33 kpl. Aikuisten<br />
puhenäytelmiä kaikista kantaesityksistä oli<br />
50%, musiikkinäytelmiä 15%, lasten- ja <strong>nu</strong>ortennäytelmiä<br />
18%, <strong>nu</strong>kketeatteria 8% ja sekalaisia<br />
ohjelmia 8%.<br />
Rahoituslain ulkopuolisilla <strong>ry</strong>hmillä oli ensi-iltoja<br />
yhteensä 117, joista kantaesityksiä<br />
96, eli 82%. Aikuisten puhenäytelmien osuus<br />
myydyistä lipuista oli 25%, lasten- ja <strong>nu</strong>kkenäytelmien<br />
osuus 37% ja musiikkinäytelmien<br />
osuus 1%. Ryhmien esityksistä huomattava<br />
osuus on muita kuin em. näytelmälajeihin<br />
kuuluvia. Esim. musiikki- ja runoesityksiä,<br />
sirkusta, poikkitaiteellisia esityksiä, sanatonta<br />
teatteria jne. Niiden osuus myydyistä<br />
lipuista oli peräti 37%.<br />
Timo Väntsi<br />
Teatteritilastot löytyvät Teatterin Tiedotuskeskuksen<br />
sivuilta: www.tinfo.fi<br />
KOMMENTTI<br />
Tilastot<br />
kertovat<br />
Teatteritilastot ovat jännää luettavaa.<br />
Ensi-illat, ohjelmistossa olevat esitykset,<br />
henkilötyövuodet, rahoitus, kiertue-elämä…<br />
Kaikki on pakattu luvuiksi. Ja virkistävää<br />
on katsella teatteritoimintaa vaihteeksi<br />
pelkkinä lukuina; taiteellisen laadun<br />
tilastoimiseen ei ole vielä löytynyt yhteismitallisia<br />
määreitä.<br />
Lain piirissä olevia ja vapaalla kentällä toimivia<br />
teattereita ei kaikilta osin voi eikä<br />
kannata vertailla. Kentällä toimitaan niin<br />
erilaisin resurssein. Mutta vertailenpa silti.<br />
Vuosittaiset esitysmäärät ovat selkeitä<br />
lukuja, keikat ovat keikkoja pienellekin.<br />
Huomattavaa on, että esitysmääriltään<br />
vilkkaimpien <strong>nu</strong>kketeatterien kärkikolmikko<br />
koostuu kolmesta vapaan kentän teatterista.<br />
Vasta sen jälkeen tulevat kolme VOS<strong>nu</strong>kketeatteria.<br />
Kaikkea luvut eivät kerro. Luvut eivät kerro<br />
sitä, saivatko esim. vapaan kentän teatterien<br />
esiintyjät palkkaa esityksistä, mentiinkö<br />
keikalle lippuriskillä tai jouduttiinko<br />
esitys peräti perumaan kun ei tullut yleisöä.<br />
Tai istuiko katsomossa kaksi katsojaa?<br />
Palkka ja jollakin lailla varmistettu yleisö<br />
lienevät kunnossa vakiintuneilla teattereilla.<br />
Kun lukee katsojamääriä, nousevat Poiju<br />
ja VOS-teatterit ohi vapaiden <strong>ry</strong>hmien. Tämä<br />
kertonee toimivasta myyntikoneistosta,<br />
joka on vakiintuneilla teattereilla paremmalla<br />
tolalla. Voisiko lukuja tulkita niin,<br />
että lain piirissä olevat teatterit ja uutena<br />
tulokkaana Poiju, pystyvät tehokkaammin<br />
myymään esityksensä ja suuremmille<br />
saleille kuin vapaat <strong>ry</strong>hmät?<br />
Kaikille <strong>nu</strong>kketeattereille yhteistä on kuitenkin<br />
huikea työmäärä ja suht pieni henkilökunta.<br />
Tätä ihmeellistä lukuviidakkoa<br />
lukiessa vastaan tulee kysymyksiä: onko<br />
mahdollista, että pienellä teatterilla on<br />
enemmän esityksiä kuin vuodessa on päiviä?<br />
Mistä koostuvat henkilötyövuodet?<br />
Kuinka nämä teatterit ylipäänsä pystyvät<br />
tulemaan toimeen?<br />
Tilastot eivät ole turhan takia olemassa.<br />
Onhan oikeus ja kohtuus, että kaikki näkevät,<br />
mitä julkisilla varoilla tehdään.<br />
Ne ovat myös tärkeää tietoa rahoituksista<br />
päättäville. Jos et ole tilastoissa, si<strong>nu</strong>a ei<br />
ole ammattikentällä olemassa, taitaa kuulua<br />
julma totuus. Tällä rintamalla <strong>nu</strong>kketeatterilaisilla<br />
on paljon tekemistä, sillä<br />
kaikki suomalainen ammatti<strong>nu</strong>kketeatteri<br />
ei vielä näy tilastoissa.<br />
Timo Väntsi
10<br />
Nukketeatteri 1/2011<br />
Kansainvälistyminen on<br />
ihmisten kohtaamista<br />
Unohda pororomantiikka ja ole oma itsesi<br />
Tee hyvä esitys! Lähde maailmalle! Tapaa ihmisiä! Ideoikaa yhdessä! Tavatkaa uudestaan! Periaatteessa kansainvälistyminen<br />
on näin yksinkertaista, jos on uskominen Stoassa 18.3. pidettyyn seminaariin ”Suomalainen <strong>nu</strong>kketeatteri<br />
maailmankartalle”. Kansainvälistymisen askeleita pohtiva keskustelutilaisuus päätyi pohtimaan, mitä lopulta<br />
on suomalainen <strong>nu</strong>kketeatteri? Miten suomalainen <strong>nu</strong>kketeatteri sijoittuu kansainvälisesti ja missä sen paikka on<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin maailmankartalla? Ainakaan maailmalle ei väen väkisin tarvitse mennä porojen ja yöttömän yön<br />
klisheiden varassa.<br />
<strong>Suomen</strong> UNIMAn ja Nukketeatterikeskus Poijun<br />
järjestämä seminaari kokosi muutaman<br />
kymmentä keskustelijaa Näyteikkunan aattopäivänä.<br />
Alustajina keskustelussa olivat<br />
tutkija Katriina Andrianov, <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilija<br />
Rene Baker (UK), <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilija<br />
Ishmael Falke sekä tuottaja Jukka Hytti.<br />
Keskustelua juonsi näyttelijä Satu Paavola.<br />
Kansainvälisyys puhuttaa <strong>nu</strong>kketeatteriväkeä,<br />
sillä moni tuotanto reissaa jo nyt ympäri<br />
maailmaa ja kansainväliset taiteilijat tekevät<br />
yhteistyötä suomalaisten kanssa. Voisi<br />
toisaalta sanoa myös, että kansainvälisyys on<br />
aina kuulu<strong>nu</strong>t suomalaiseen <strong>nu</strong>kketeatteriin.<br />
Ensimmäisenä alustuksensa pitänyt tutkija<br />
Katriina Andrianov aloitti pohtimalla, mitä<br />
suomalainen <strong>nu</strong>kketeatteri ylipäänsä on.<br />
Hän arvioi, että hänen olisi helpompi määritellä,<br />
mitä on australialainen<br />
<strong>nu</strong>kketeatteri kuin suomalainen<br />
<strong>nu</strong>kketeatteri. Erot sisältäpäin<br />
näyttävät usein suuremmilta<br />
kuin ne ulkopuolisen silmin<br />
ovatkaan.<br />
-Määrittelyt saattaisivat kuitenkin<br />
olla australialaisten<br />
mielestä liian kategorioituja.<br />
-Kun puhutaan, mitä on suomalainen<br />
<strong>nu</strong>kketeatteri, pitää kysyä<br />
myös mitä on suomalaisuus<br />
ylipäätään.<br />
Suomalainen <strong>nu</strong>kketeatteri<br />
on Andrianovin mielestä jo lähtökohdiltaan<br />
kansainvälistä. Monet tekijät ovat syntyjään<br />
ei-suomalaisia, ja tuovat suomalaiseen <strong>nu</strong>kketeatterikulttuuriin<br />
oman kulttuurinsa traditiot.<br />
Andrianovin mielestä koko taidemuoto,<br />
<strong>nu</strong>kketeatteri, on muualta tullut.<br />
-Väitteeni on, että Suomessa <strong>nu</strong>kketeatteri<br />
on tuontituote. Karhunpeijaiset eivät ole<br />
<strong>nu</strong>kketeatteria.<br />
Kansainväliset vaikutteet, erityisesti venäläiset,<br />
ovat selvästi näkyvissä suomalaisessa<br />
<strong>nu</strong>kketeatterikentässä. Esimerkiksi Turun<br />
Taideakatemian sisältöön ja opetukseen on<br />
tullut venäläistä traditiota luonnollisesti pitkäaikaisen<br />
opettajan Anna Ivanova-Brashinskayan<br />
kautta.<br />
Vaihtoehtoa sanalle<br />
<strong>nu</strong>kketeatteri?<br />
Englannin sana puppet aukeaa suurelle yleisölle<br />
ja erottaa teatteri<strong>nu</strong>ken lelu<strong>nu</strong>kesta,<br />
doll. Suomessa sanalle <strong>nu</strong>kketeatteri koetetaan<br />
toisinaan löytää kattavampi termi. Andrianov<br />
itse on viehättynyt sanasta näyttämöanimointi,<br />
mutta laajalti ymmärrettävää<br />
termiä ei ole löytynyt.<br />
-Suomessa sinnikkäästi opetetaan yleisölle,<br />
että <strong>nu</strong>kke voi olla mitä vain. Meille <strong>nu</strong>kketeatterilaisille<br />
asia on päivänselvä, mutta<br />
uskon, että tulee menemään vielä pitkään,<br />
Halu kansainvälisyyteen<br />
tultava<br />
luonnostaan<br />
ennen kuin suuri yleisö ymmärtää asian kokonaisuudessaan.<br />
Andrianov on seuran<strong>nu</strong>t, miten <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
keinoja esiintyy runsaasti eri taiteenlajeissa,<br />
sirkus ja tanssi etunenässä. Nukketeatterilaiset<br />
saattavat joskus kritisoida<br />
teatterissa nähtyä epäammattimaista <strong>nu</strong>ken<br />
käsittelyä tai animointia. Andrianovin mielestä<br />
meidän olisi syytä hyväksyä, että täydellinen<br />
animointi, elottoman herättäminen<br />
elolliseksi, ei aina ole edes esityksen tavoite.<br />
Suomalaiseen <strong>nu</strong>kketeatterikenttään mahtuu<br />
perinteistä ilmaisua ja uutta estetiikkaa.<br />
Andrianov kaipaa suomalaiseen <strong>nu</strong>kketeatteriin<br />
enemmän Teatteria.<br />
-Riittääkö kaunis ja hyvin tehty <strong>nu</strong>kke hyvin<br />
manipuloituna hyväksi esitykseksi. Mi<strong>nu</strong>sta<br />
ei riitä.<br />
Hän provosoi <strong>nu</strong>kketeatteriväkeä katsomaan<br />
peiliin.<br />
-Joskus esiintyy sitä, että <strong>nu</strong>kketeatteriväki<br />
väheksyy tai ylenkatsoo ammattitaidotonta<br />
<strong>nu</strong>ken käsittelyä esimerkiksi teatteriesityksissä.<br />
Mutta toisaalta ei olla moksiskaan epäammattimaisesta<br />
näyttelijäntyöstä <strong>nu</strong>kketeatteriesityksissä.<br />
Suomalaisten aika<br />
olla antava osapuoli<br />
Rene Baker työskentelee tällä hetkellä<br />
opettajana Turun Taideakatemiassa.<br />
Brittiläissyntyisellä, sittemmin<br />
Espanjaan muuttaneella<br />
taiteilijalla on pitkä suhde maahamme<br />
ja suomalaiseen <strong>nu</strong>kketeatteriin.<br />
Hän on toimi<strong>nu</strong>t täällä<br />
esiintyjänä ja opettajana ensimmäisen<br />
kerran 90-luvun puolivälissä.<br />
Bakerin arvion mukaan suomalainen<br />
<strong>nu</strong>kketeatterikenttä on<br />
ollut jo vuosikymmeniä avoin ja<br />
aktiivinen hankkimaan vaikutteita<br />
ja oppia ulkomailta. Moni kansainvälinen<br />
tähti ja teatteriseurue on tehnyt yhteistyötä<br />
suomalaisten kanssa.<br />
-Suomalaisten olisi aika sanoa, että ehkä<br />
meillä olisi nyt jotain tarjottavaa muualle.<br />
Tie kansainväliseen uraan on periaatteessa<br />
selvä ja yksinkertainen: hyvät esitykset.<br />
Ne puolestaan taas saavat katsojat kiinnostumaan,<br />
mistä tekijä on kotoisin.<br />
Mielikuvat syntyvät joskus pienistä osasista,<br />
jotka muodostavat jonkunlaisen kokonaiskuvan.<br />
Valmistautuessaan <strong>Suomen</strong> pestiinsä<br />
Baker näki Jani Nuutisen soolosirkusesityksen,<br />
jossa käytettiin esinemanipulaatiota.
Nukketeatteri 1/2011<br />
11<br />
Kuva: Ilpo Mikkonen<br />
Jukka Hytti, Ismael Falke, Katriina Andrianov, Rene Baker ja juontaja Satu Paavola (takana) pohtivat suomalaisen <strong>nu</strong>kketeatterin mahdollisuuksia<br />
maailmalla.<br />
Samoihin aikoihin hän näki erikoisen<br />
suomalaisen elokuvan, jossa<br />
liikuttiin sirkuksen maailmassa.<br />
-Tämän erikoisen elokuvan ja näkemäni<br />
esityksen linkitin jotenkin<br />
mielessäni. Siitä tuli mi<strong>nu</strong>n ”Suomi”.<br />
Voimakas mielikuva avaa portteja<br />
muullekin kulttuurille kyseisestä<br />
maasta. Esimerkiksi Aki Kaurismäen<br />
elokuvat ovat taatusti avanneet<br />
tietä muillekin suomalaisille elokuville.<br />
Rene Baker siteerasi suomalaista<br />
animaatiota käsittelevää <strong>lehti</strong>juttua, jossa<br />
sitä luonnehdittiin ”small mental movements<br />
between people” . Niin ikään animaation arveltiin<br />
olevan tiukasti kiinni yhteiskunnallisessa<br />
keskustelussa, sosiaalisissa ongelmissa<br />
ja jopa maan historiassa. Voisikohan suomalaisesta<br />
<strong>nu</strong>kketeatterista tehdä samansuuntaisen<br />
analyysin?<br />
Onko pakko<br />
kansainvälistyä?<br />
Small mental<br />
movements<br />
between people?<br />
Suomalaisen <strong>nu</strong>kketeatterin ei Bakerin mielestä<br />
pidä yrittää olla etnologisten klisheiden<br />
orja. Tärkeää on, että on jotakin sanottavaa,<br />
ja selkeästi oma tapa sanoa se.<br />
Sadut ovat Bakerin mielestä tarpeellisia,<br />
mutta kansainvälisille areenoille on turha<br />
viedä esim. klassikkosatua, jos kyseessä ei<br />
ole erityisen omanlainen tulkinta ja näkökulma.<br />
Turun Taideakatemian Baker sijoittaa kärkikolmikkoon<br />
kaikissa kansainvälisissä opiskelijatapaamisissa.<br />
Saattaa olla, että pitemmän<br />
tradition maat menevät teknisissä taidoissaan<br />
ohitsemme, mutta turkulaisten opiskelijoiden<br />
esityksissä on usein sellaista särmää,<br />
mikä puhuttelee.<br />
-Festivaaleilla on ilmiselvää, että nämä tekijät<br />
ovat tutkimusretkellä, raivaamassa<br />
uusia teitä. Ja usein<br />
esitykset ovat todella hyvin<br />
tehtyjä.<br />
- Miten tulla kansainväliseksi,<br />
on hyvä kysymys, mutta yhtä<br />
hyvä on myös: Onko välttämätöntä<br />
olla kansainvälinen?<br />
Rene Baker kysyy meiltä suomalaisilta,<br />
onko meidän veressäämme<br />
luonnostaan halu olla<br />
pikkaisen omissa oloissamme.<br />
Maailmalle lähteminen ei ole<br />
meille ehkä ollenkaan luonnollinen<br />
asia.<br />
Rene Baker ei pidä kansainvälistymistä mitenkään<br />
välttämättömänä. Toimiminen<br />
omassa maassa on arvokasta, mutta ulkomaan<br />
keikat ja vierailut ovat kovin hauskaa<br />
tapa elää. Kohtaamiset eri kulttuurien välillä<br />
voivat olla hyvinkin sykähdyttäviä. Rene<br />
Bakerin muistoissa on Peukalo-Liisan esitys<br />
Kajaanissa.<br />
-Myyrä kysyy Peukalo-Liisalta, haluatko mennä<br />
kanssani naimisiin ja oletko valmis elämään<br />
pimeydessä koko lopun elämääsi? Ymmärsin<br />
siinä hetkessä, että nämä lapset<br />
tietävät syvästi, mitä on pimeys. Joissain
12<br />
Nukketeatteri 1/2011<br />
muissa maissa tulee ihan toisenlaisia reaktioita.<br />
Teatteri ei ole<br />
teollisuutta tai bisnestä<br />
Tuottaja Jukka Hytti kritisoi valtiovallan<br />
suunnalta tullutta painostusta kulttuurivientiin.<br />
Hytti puhuisi mieluummin<br />
kulttuuriyhteistyöstä,<br />
johon kuuluisi niin vaihtoa,<br />
vientiä ja tuontia.<br />
-Se on iso ongelma, jota vastaan<br />
haluan taistella. Kulttuurivienti<br />
on kuin teollisuutta<br />
tai jonkinlaista bisnestä. Se<br />
ei sellaisenaan sovi teatteritaiteelle,<br />
joka on hetken taidetta.<br />
Festivaalirintamalla uusin<br />
trendi on Hytin mukaan se, että<br />
festivaalit eivät ainoastaan<br />
hanki esityksiä, vaan toimivat<br />
myös uusien kansainvälisten<br />
esitysten tuottajina. Näin esimerkiksi<br />
NXTSTP-hankkeessa, jossa seitsemän<br />
teatteritapahtumaa Euroopassa valitsevat<br />
yhden kiinnostavan, <strong>nu</strong>oren ohjaajan ja<br />
antavat tälle mahdollisuuden toteuttaa oma<br />
suunnitelmansa.<br />
Teatteri<strong>ry</strong>hmien välinen kanssakäyminen on<br />
edelleen aktiivista, samaten eräänlainen<br />
koulutus ja mentorointitoiminta, usein Euroopan<br />
kulttuurirahaston tuella. Tällaisesta<br />
esimerkkinä on BaND Balttian ja Pohjolan<br />
alueella. Connect Connect puolestaan on<br />
tuotanto- ja kiertueprojekti, jossa Q-teatterin<br />
Baltic Cirklekin on mukana.<br />
-Baltic Cirkle ei esittele varastossa olevia<br />
esityksiä, vaan tuomme esityksiä, jotka ovat<br />
parhaillaan nähtävissä eri maissa.<br />
Miten taitelija verkostoituu ja kansainvälistyy?<br />
Moni ajattelee, että kansainvälistyminen<br />
on vaikeaa ja muodollista.<br />
-Tavatkaa ihmisiä, keskustelkaa, vaihtakaa<br />
ajatuksia, kutsukaa, päättäkää tavata seuraavassa<br />
paikassa uudelleen. Kansainvälistyminen<br />
on nykyään hyvin epämuodollista!<br />
Hytti kehottaa <strong>nu</strong>kketeatterin tekijöitä ajattelemaan<br />
isosti. Pelkkä festivaalikiertäminen<br />
on pitkän päälle uuvuttavaa, mutta jos<br />
samalla vaivalla saa vietyä mukaan vaikka<br />
työpajan tai kurssin, niin anti on jo paljon<br />
isompi kuin pelkässä pistokeikassa. Isosti<br />
ajattelu kannattaa ottaa mukaan jo siinä<br />
vaiheessa, kun väsää apuraha-anomuksia.<br />
Isolla rintamalla<br />
maailmalle<br />
Raja-aidat eri taiteenlajien kesken ovat Suomessa<br />
korkeammat kuin monessa Euroopan<br />
maassa. Nukketeatteri painii teatterin kanssa<br />
samassa sarjassa, samoilla festivaaleille.<br />
Näille areenoille voisi suomalaisen <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
olla helppokin päästä.<br />
-Rohkeasti verkostoitumaan! Meidän täytyy<br />
isolla rintamalla mennä kertomaan suomalaisesta<br />
kulttuurista.<br />
Etenkin valtionosuutta nauttivat teatterit<br />
Taidelajien rajaaidat<br />
ovat matalat<br />
muualla Euroopassa<br />
joutuvat koko ajan laajentamaan tarjontaansa<br />
muuhunkin kuin pelkkään esitysten<br />
tekemiseen. Kansainvälisyys, yleisötyö, yhteistyö<br />
sosiaalitoimen ja <strong>nu</strong>orisotyön kanssa<br />
ja harrastustoiminnan kehittäminen ovat<br />
teemoja, joihin teatterit pikkuhiljaa velvoitetaan.<br />
-Jotain VOS-teattereissa pitää keksiä, tai<br />
muuten niitä ajetaan alas, en<strong>nu</strong>staa Hytti.<br />
Suhde mediaan ja toimittajiin on muuttu<strong>nu</strong>t<br />
paljon viime vuosina.<br />
-Asiantuntija kohtaa asiantuntijan, siitä on<br />
kyse. Ennen lähetettiin lehdistötiedote ja<br />
toivottiin, että joku toimittaja nappaa siihen.<br />
Nykyään teatterintekijöiden täytyy tuntea<br />
toimittajat ja heidän erityisosaamisensa<br />
ja tarjota suoraan juttuideoita.<br />
-Me teatterintekijät helposti unohdamme,<br />
että olemme oikeasti oman alamme asiantuntijoita.<br />
Se pitää osata valjastaa ja tuoda<br />
esille.<br />
Kahden kansallisuuden<br />
edustajana<br />
Turkulainen Sixfingers Teatteri edustaa uuden<br />
polven <strong>ry</strong>hmää, joka on lyhyessä ajassa<br />
löytänyt tiensä maailmalle. Ryhmän perustajajäsen<br />
Ishmael Falke pohtii, onko hänen<br />
taiteensa suomalaista.<br />
-En ole varma olenko suomalainen, mutta<br />
melko varma olen siitä, että olen suomalainen<br />
<strong>nu</strong>kketeatterintekijä.<br />
Israelissa syntynyt ja kasva<strong>nu</strong>t Ishmael on<br />
asu<strong>nu</strong>t Suomessa kymmenisen vuotta ja luo<strong>nu</strong>t<br />
<strong>nu</strong>kketeatteriuransa pääosin Suomessa.<br />
Maailmalla Ishmael on huoman<strong>nu</strong>t, ettei<br />
häntä välttämättä aina luokitella suoraan<br />
suomalaiseksi, osaksi siitä syystä, ettei ole<br />
ihan tyypillisen suomalaisen näköinen.<br />
-Tavallaan edustan kahta kansallisuusidentiteettiä.<br />
Israelilaisena häneen kohdistuu odotuksia ja<br />
ennakkoasenteita. Toisaalta taas suomalainen<br />
taiteilija on maailmalla edelleen melko<br />
lailla ”tabula rasa”, eikä<br />
ennakko-odotuksia ole juuri<br />
mitään. Falke on joutu<strong>nu</strong>t suomalaisuudestaan<br />
vain kerran tilille.<br />
-Brasiliassa, jossa suomalaisella<br />
yrityksellä oli likaisia bisneksiä,<br />
Ishmael Falke kertoo<br />
viitaten Stora Enson metsäkauppoihin.<br />
Suomalaisuus<br />
kulkee mukana<br />
koulutustaustassa<br />
Vaikka Falke seurueineen usein<br />
edustaa Suomea, esimerkiksi<br />
festivaaleilla, eivät esitykset ole mitään<br />
Suomi-brändin kiillotusta. Falke uskoo, että<br />
suomalaisuutta on silti väistämättä livahta<strong>nu</strong>t<br />
esityksiin. Esimerkiksi Turun kaupunginteatterissa<br />
esitetty Keskitalven uni pohjautui<br />
Kalevalaan ja toisaalta Golema<strong>nu</strong>alissa<br />
käytetty Kimmo Pohjosen musiikki on herättänyt<br />
kiinnostusta esityksen kiertäessä maailmaa.<br />
Falke kokeekin, että isoa osaa suomalaisuutta<br />
hän kantaa saamansa koulutuksen<br />
kautta, vaikka Taideakatemian opetus olikin<br />
hyvin paljon kansainvälisten opettajien varassa.<br />
-Moni kysyy, where have you studied? Sitä<br />
kautta edustan tietysti Suomea ja Turkua.<br />
Konkreettista suomalaista <strong>nu</strong>kketeatteria<br />
Falke kertoo tehneensä menneenä talvena.<br />
Mikropatia-festivaalin osana Sixfingers työskenteli<br />
kaduilla liikennemerkkien kanssa. 25<br />
asteen pakkasessa oli kyse selviytymisestä ja<br />
kamppailusta kylmää vastaan.<br />
-Koin sen hyvin suomalaiseksi. Miten tällaisen<br />
voi ikinä viedä etelään?<br />
Timo Väntsi<br />
Juttu on koostettu tilaisuudesta tehdyn viedotallenteen<br />
pohjalta (kuvaus: Laura Hallantie).
Nukketeatteri 1/2011<br />
13<br />
Katsomot<br />
täyttyivät<br />
Näyteikkunassa<br />
Kuva: Timo Väntsi<br />
Suomalaisen <strong>nu</strong>kketeatterin Näyteikkuna Stoassa keräsi kaikkiaan 600 katsojaa.<br />
Alkamassa Nukketeatteri Akseli Klonkin esitys Hurjan hauska autokirja. Ohjaus Janne<br />
Kuustie, <strong>nu</strong>ket ja visuaalisointi Virpi Tanskanen.<br />
Suomalaisen Nukketeatterin Näyteikkuna<br />
järjestettiin Helsingin Kulttuuritalo Stoalla<br />
18.-20.3.2011. Kaikkiaan Näyteikkunoita<br />
on järjestetty viisi: Ensimmäisen kerran Jyväskylässä<br />
marraskuussa vuonna 2007, sitten<br />
vuonna 2009 helmikuussa Oulussa ja maaliskuussa<br />
Helsingissä sekä vuonna 2010 helmikuussa<br />
Oulussa.<br />
Näyteikkuna polkaistiin käyntiin hyvin nopealla<br />
aikataululla, ja yksi peruutuskin tapahtui,<br />
mutta itse tapahtuma sujui hienosti.<br />
Siitä kuluu kiitos kaikille tapahtuman tekijöille.<br />
Niin antoisa seminaari, komea aulanäyttely,<br />
kuin mielenkiintoiset työpajat ja<br />
korkeatasoiset esityksetkin järjestettiin pääosin<br />
talkootyönä.<br />
Esityksiä oli kahden päivän aikana 11, myytyjä<br />
lippuja oli noin 440, kutsuvieraslippuja<br />
n. 20, yhteensä näytöksissä oli yleisöä 600<br />
henkeä. Esiintyjät eri puolilta Suomea saivat<br />
tilaisuuden nähdä myös toistensa esityksiä.<br />
Esitykset olivat kattava katsaus tämän päivän<br />
Suomalaiseen Nukketeatteriin. Oli esityksiä<br />
lapsille, <strong>nu</strong>orille, perheille ja aikuisille.<br />
Aikuis<strong>nu</strong>kketeatteri on vihdoinkin<br />
saamassa ansaitsemaansa huomiota ja jalansijaa<br />
itsenäisenä taidemuotona.<br />
Kiitosta tuli niin esiintyjiltä kuin yleisöltäkin.<br />
Stoan henkilökunta sai kiitoksia hyvin<br />
hoidetusta työstä ja avuliaisuudesta esitysten<br />
rakentamisessa. Yleisö oli innostu<strong>nu</strong>tta<br />
ja kiinnostu<strong>nu</strong>tta. Kutkuttavaa oli tietysti,<br />
että valtakunnan ykkös<strong>lehti</strong> Helsingin Sanomat<br />
antoi reilusti palstatilaa Näyteikkunalle.<br />
Suurempana tavoitteena on, että Näyteikkuna<br />
tuo työmahdollisuuksia pienille teattereille<br />
ja <strong>ry</strong>hmille, ja että päättäjät huomaavat<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin mahdollisuudet<br />
apurahoja jakaessaan.<br />
Johanna Uusiranta<br />
Lisää kuvatunnelmia Näyteikkunasta tämän<br />
lehden takasivulla.<br />
Kertun juhlasta<br />
kulttuuritapahtuma<br />
Nukketeatteri Piironginlaatikon vetäjän<br />
Kerttu Aaltosen 60-vuotisjuhla ja 40-vuotistaiteilijajuhla<br />
kasvoi Uudessakaupungissa<br />
suorastaan kulttuuritapahtuman mittoihin.<br />
Nukketeatterinäyttely Kulttuurikeskus Cruselllissa<br />
tarjosi Poimintoja Piironginlaatikosta<br />
1971-2011. Esillä oli lavastuskokonaisuuksia<br />
<strong>nu</strong>kkeineen ja pukuineen eri tekijöiltä.<br />
Oli myös valokuvia sekä teltta, jonka seinät<br />
oli koottu <strong>lehti</strong>leikkeistä ja teltan sisällä oli<br />
<strong>nu</strong>kketeatterikirjallisuutta. Näyttelyssä oli<br />
lukuisia Kitta Saran suunnittelemia lavasteita<br />
sekä Kertu Aaltosen omien kätten töitä.<br />
Piironginlaatikon näyttelyssä olleita <strong>nu</strong>kkeja<br />
ovat toteuttaneet Kerttu Aaltosen lisäksi Aapo<br />
Repo, Anna Hilska, Kitta Sara ja Milla Risku.<br />
Pukuja ovat tehneet Mervi Lamminen,<br />
Sirpa Niemelä ja Marja Heilä. Valokuvat olivat<br />
Mika Reinholmin käsialaa sekä diaheijasteet<br />
Jukka Salosen.<br />
Näyttelyn avajaiset pidettiin 2.4. ”Satavuotisjuhlien”<br />
yhteydessä. Näyttelyssä kävi yli<br />
600 henkilöä, joista suuri osa koululaisia ja<br />
päiväkotilapsia, joille esittelin näyttelyn.<br />
Kitta Saran ohjaamaa Kaarina Helakisan satuun<br />
perustuvaa Todellisen prinsessan vaiheet-näytelmää<br />
esitettiin joitakin kertoja<br />
näyttelyn yhteydessä.<br />
-Tapahtumasta tuli paljon hyvää palautetta.<br />
Näyttely oli suuri ponnistus ja ai<strong>nu</strong>tlaatuinen<br />
alueellamme. Ihmiset voivat itse todeta, miten<br />
monipuolinen taiteenlaji <strong>nu</strong>kketeatteri<br />
voi olla ja mitä kaikkea siihen liittyy. Ei<br />
pelkästään tumppuja, ”valistustyö” on jatkuvaa....<br />
, kommentoi Kerttu.<br />
Nukketeatteria gaalassa<br />
Teatteriväen vuosittaisessa palkitsemisjuhlassa<br />
Thalia-gaalassa nähtiin tänä vuonna<br />
myös <strong>nu</strong>kketeatteria, joskaan pokaaleja ei<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin sarjassa ainakaan toistaiseksi<br />
jaettu.<br />
Turun Taideakatemian <strong>nu</strong>kketeatterilinja toi<br />
sekä livenä että videotallenteena esiin diivan,<br />
valtavan kokoisen naishahmon, joka<br />
suurine säärineen loikki yli lavan. Useamman<br />
henkilön liikuteltavaa <strong>nu</strong>kkea oli ohjan<strong>nu</strong>t<br />
koulussa työskentelevä Rene Baker.<br />
Videoklippinä nähtiin HOX Companyn ja TEH-<br />
DAS Teatterin kulttuuripääkaupunkituotannosta<br />
John-Eleanor katkelma. Esityksen on<br />
ohjan<strong>nu</strong>t Merja Pöyhönen. Lavalla ja klipissä<br />
esiintyvät Timo Väntsi ja Tom Linkinen.<br />
Laurilla on <strong>nu</strong>kkeystävä<br />
Nukketeatterin keinoja nähdään aina silloin<br />
tällöin myös musiikkibisneksessä. Suomessa<br />
viimeisin esimerkki tästä on Lauri Ylösen<br />
hittibiisi Heavy. The Rasmuksen laulajana<br />
tunnettu Lauri Ylönen käyttää <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
keinoja uudella videollaan. Lauri esiintyy<br />
soololevynsä ensimmäisen singlensä videossa<br />
pienen <strong>nu</strong>kkehahmon kanssa.<br />
Videolla laulajalla on kantikaspäinen ystävä<br />
lintuhäkissä. Nukke on sovellus käsi<strong>nu</strong>kketekniikasta.<br />
Kappale Heavy löytyy Laurin<br />
uudelta soololevyltä New world.
14 Nukketeatteri 1/2011
Nukketeatteri 1/2011<br />
15<br />
Uusi festivaali ja <strong>nu</strong>kketeatteri toivat Turkuun<br />
VALOA JA<br />
ENERGIAA<br />
Paula Vilmi ja Roosa Halme ovat <strong>nu</strong>oria <strong>nu</strong>kketeatterin tekijöitä, jotka yhdessä kollegojensa kanssa tarttuivat<br />
toimeen ja perustivat uuden <strong>nu</strong>kketeatteritapahtuman Turkuun, Nukketeatterijuhla TIP-Festin. Tapahtuma oli kuin<br />
pääorganisaattorit itse, täynnä valoa ja energiaa.<br />
- Annan 9 ja puoli siitä kun ylitimme ihtemme,<br />
Paula Vilmi sanoo.<br />
Samansuuntaisen arvion antaa myös toinen<br />
festivaalin tuotantokoordinaattori Roosa<br />
Halme. Festivaali sai ihmiset sankoin joukoin<br />
liikkeelle, ja ilmassa oli jännittävää kihinää.<br />
Uusi festivaali oli syntynyt <strong>Suomen</strong> Turkuun,<br />
ja etujoukoissa olivat Roosa Halme ja Paula<br />
Vilmi, apunaan seudun muut <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
tekijät.<br />
- Halusimme näyttää turkulaisille, mitä kaikkea<br />
<strong>nu</strong>kketeatteri voikaan olla. Ja hienoa<br />
oli, miten moni ihminen tuli näytöksistä ulos<br />
todeten, ettei arvan<strong>nu</strong>tkaan että ”tää on<br />
<strong>nu</strong>kketeatteria”, Roosa sanoo.<br />
- Hulluja me oltiin, ja paljon opittiin, sanoo<br />
Paula.<br />
Palautteesta saattoi päätellä, että hulluus<br />
kantoi hedelmää.<br />
- Tapahtuma oli kiireetön, mutta juhlava niin<br />
kuin halusimme. Se oli dynaaminen ja energinen,<br />
ilon ja riemun tunnelma säilyi koko<br />
ajan, Roosa analysoi mennyttä.<br />
Mutta miten kaikki alkoi? Miksi pieni joukko<br />
hiljattain valmistuneita <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilijoita<br />
haluaa pistää pystyyn festivaalin? Eikö<br />
niitä ole <strong>Suomen</strong> niemellä jo aika paljon?<br />
Roosa ja Paula olivat joulukuussa 2009 palaverissa<br />
Seikkailupuistossa. Tuottaja Benny<br />
Majabacka ja toiminnanjohtaja Toni Ekroos<br />
totesivat, että olisi hienoa saada <strong>nu</strong>kketeatterifestivaali<br />
Seikkailupuistoon. Ennen kuin<br />
Roosa ja Paula ehtivät ajatellakaan asiaa, he<br />
huomasivat olevansa uuden festivaalin tuotantokoordinaattorit.<br />
- Minä en ole oikein ikinä ollut festivaali-ihminen.<br />
Niissä on aina jotenkin sama kaava.<br />
Hirveästi esityksiä kauhealla vauhdilla, ketään<br />
ei ehdi tavata, mitään ei ehdi sulatella<br />
eikä kirjoittaa mitään muistiinpanoja esitysten<br />
välissä. Ja nyt huomasin olevani itse<br />
järjestämässä festivaalia, Paula naurahtaa.<br />
TIP-Fest tuntui syntyvän sopivaan ajankohtaan:<br />
Kaamos syvimmillään ja joulu ei vielä<br />
painamassa liikaa päälle. Yleisö<strong>ry</strong>ntäyksestä<br />
päätellen voisi uskoa, että tällaiselle<br />
tapahtumalle oli Turussa tilausta. Festivaali<br />
on jatkossakin aika omavarainen, sillä Turussa<br />
syntyy tiuhaan tahtiin uusia esityksiä. Jo<br />
pelkästään niistä saisi vuosittain ainakin jonkinmoisen<br />
katsauksen.<br />
Kyselyjä ulkomailta<br />
tippuu jo nyt<br />
- Mutta tarkoitus on saada aina mukaan myös<br />
ulkomaisia vieraita suomalaisten lisäksi.<br />
TIP Fest sai taloudellista tukea Turku 2011-<br />
säätiöltä, ja se on myös tänä vuonna kulttuuripääkaupunkivuoden<br />
ohjelmistossa. Kansainvälistä<br />
väkeä nähdään siis myös tänä<br />
vuonna järjestettävässä TIP-Festissä, jonka<br />
ohjelmaa kasataan jo.<br />
Jokin ilmeisesti naksahti oikealle paikalleen,<br />
sillä TIP-Festin järjestäjä, The Turku International<br />
Puppet<strong>ry</strong> Connection eli TIP-Connection<br />
on jo nyt saa<strong>nu</strong>t ulkomaisilta <strong>ry</strong>hmiltä<br />
tiedusteluja mahdollisuudesta osallistua tulevaan<br />
festivaaliin. Kyselyjen määrä on yllättänyt<br />
organisaattoritkin!<br />
Viime vuoden Festiin tulleet ulkomaiset vieraat,<br />
Svarta Katten Ruotsista, András Lénárt<br />
Unkarista ja suomalais-ranskalais-saksalainen<br />
Iarn Vith -työ<strong>ry</strong>hmä Saksasta saatiin mukaan<br />
henkilökohtaisten kontaktien kautta.<br />
Juhlien erikoisvieras, TV2:n tähti Ransu Karvakuono<br />
oli oikea työvoitto, sillä kultaisen<br />
videonoutajan henkilökohtainen avustaja ei<br />
keikkaile enää usein koiransa kanssa.<br />
Festivaali oli koko turkulaisen <strong>nu</strong>kketeatterikentän<br />
yhteisponnistus. Talkoolaiset jakoivat<br />
lennäkkejä, Kuuma Ankanpoikanen järjesti<br />
festivaaliklubeja ja Iisa Ilona Tähtinen<br />
Puppet Studiosta järjesti teatteri<strong>nu</strong>kkeja<br />
turkulaisten liikkeiden näyteikkunoihin.<br />
Tuttuja esineitä<br />
uudessa valossa<br />
Roosa ja Paula valmistuivat Turun Taideakatemiasta<br />
vuosikurssilta, jonka opiskelu päättyi<br />
keväällä 2009. He ovat festivaaliurakointinsa<br />
lisäksi tehneet myös taiteellista<br />
yhteistyötä. Lapsille suunnatuissa esityksissä<br />
”Tarinataikina” sekä ”Venyy ja paukku” on<br />
teemana ollut tuttujen esineiden uudenlainen,<br />
hullu käyttö. Roosa ja Paula myöntävät,<br />
että pietarilaisen Akhe-<strong>ry</strong>hmän työtavoilla<br />
on ollut vaikutusta heidän taiteelliseen työskentelyynsä.<br />
Esityksissä työskennellään tutuilla esineillä,<br />
esimerkiksi ruuanlaittovälinellä. Mutta niihin<br />
lisätään hulluuskierroksia ja esineitä käytetään<br />
eri tavalla kuin on totuttu.<br />
- Esineet luovat assosiaatioita ja kuljettavat<br />
tarinaa taas jonnekin muualle, ja ne taas<br />
jonnekin eteenpäin, Roosa sanoo.<br />
Ihan perinteistä <strong>nu</strong>ketusta, <strong>nu</strong>ken elävöittämistä,<br />
Roosan ja Paulan esityksissä harvemmin<br />
nähdään. Silti kyse on heidän mielestään<br />
<strong>nu</strong>kketeatterista. Lapset ovat joka tapauksessa<br />
ottaneet tämän kaltaisen kerronnan<br />
omakseen. Kaksi temperamentiltaan erilaista<br />
esiintyjää, tutut esineet ja oudot käyttö-
16<br />
Nukketeatteri 1/2011<br />
kuva: Mikko Pitkäniemi<br />
Tarinataikina-esityksessä viihdytetään omapäistä prinsessaa. Kuvassa Paula Vilmi ja Roosa Halme.<br />
tarkoitukset ovat yhdistelmä, joka uppoaa<br />
lapsiin.<br />
- On mahtavaa, kun katsomosta kuuluu oikein<br />
räkänaurua, Paula kommentoi.<br />
Roosan ja Paulan mielestä suomalainen <strong>nu</strong>kketeatteri<br />
elää mielenkiintoista vaihetta.<br />
Uusia tekijöitä tulee koko ajan kentälle. Taideakatemialla<br />
on ehdottoman virkistävä vaikutus.<br />
- Mielenkiintoista nähdä, mitä tästä syntyy.<br />
Uusia <strong>ry</strong>hmiä, uusia tiloja? Roosa pohtii.<br />
Paulan tausta on selkeästi draamateatterin<br />
puolella. Nyt hän kokee pelkän näyttelemisen<br />
hyvinkin vieraana kerrontamuotona<br />
itselleen. Äskettäiset kokemukset teatteriharjoituksissa<br />
saivat Paulan arvostamaan<br />
<strong>nu</strong>kketeatteria jälleen erityisellä tavalla.<br />
- Oikein ihmettelin, miten teatterissa kaikki<br />
asiat sanotaan ääneen. Nukketeatterissa samat<br />
jutut näytettäisiin ihan eri tavalla.<br />
Nukketeatterin arvo on Paulan ja Roosan<br />
mielestä siinä, miten isoja tunteita ja tapahtumia<br />
voidaan ilmaista yksinkertaisesti ja visuaalisesti,<br />
ilman valtavia sanavyö<strong>ry</strong>tyksiä.<br />
Nukketeatterin saaminen mukaan osaksi teatterikenttää<br />
on iso urakka. Asenteita on<br />
niin teatterin puolella mutta myös <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
tekijöissä itsessäänkin.<br />
- Tärkeää olisi, että ihmiset arvostaisivat<br />
itseään enemmän. Me tehdään pienesti ja<br />
kauniisti. Kun arvostetaan itseä ja omaa tekemistä,<br />
niin muutkin arvostavat. Ja pitää<br />
mennä vaan kysymään ja tarjoamaan, Paula<br />
toteaa.<br />
Opiskelujen päättymisestä on parisen vuotta.<br />
Millaisia ajatuksia liikkuu menneistä oppivuosista?<br />
kuvat Timo Väntsi<br />
- Paljon riippuu omasta asenteesta. Päätin<br />
koulussa, että otan vastaan mitä saan. Ja jos<br />
on aukkoja, niin täytän ne itse, Paula sanoo.<br />
- Mi<strong>nu</strong>lle kouluvuodet olivat merkittäviä; niiden<br />
aikana valkeni, mitä <strong>nu</strong>kketeatteri oikeastaan<br />
on. Me näimme ja teimme paljon kouluaikana,<br />
se on ollut tärkeää, Roosa sanoo.<br />
TIP-Festiin on vielä aikaa. Tällä hetkellä<br />
Roosa työskentelee <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilijana<br />
Porin lastenkulttuurikeskuksessa - Satakunnan<br />
lastenkulttuuriverkostossa järjestäen<br />
työpajoja ja TIP-Festin poikasta PIP-Festiä<br />
(Pori International Puppet<strong>ry</strong> Festival) ensi<br />
syksyksi. Paula puolestaan haaveilee <strong>nu</strong>kketeatterityöstä<br />
omalla kotiseudullaan Kuhmossa.<br />
Nukketeatterin tyhjiöitä on paljon<br />
ympäri maata.<br />
Timo Väntsi<br />
Paula Vilmi haastatteli<br />
Tatua ja Patua,<br />
jotka olivat Festin<br />
toisia julkkisvieraita<br />
Ransu Karvakuonon<br />
rinnalla.<br />
Nukketeatterijuhla TIP-Fest 18.-22.11.2011<br />
Tiedustelut:<br />
www.tip-connection.com<br />
Lähde kesällä festivaaleille<br />
Mustan ja Valkoisen VI Teatterifestivaali valtaa Imatran 24-28.5. Festivaalilla<br />
esiityy 20 <strong>ry</strong>hmää 11 maasta. Luvassa on tanssiteatteria, balettia,<br />
ooperaa, pantomiimia, <strong>nu</strong>kketeatteria jpm.<br />
Esiintyjiä saapuu mm. Israelista, Virosta, Iranista, Tsekistä, Iso-Britanniasta,<br />
Venäjältä, Romaniasta, Sloveniasta ja Kataloniasta.<br />
Lisätietoa www.kulttuuri.org<br />
Mikkelissä vietetään koko perheen taidefestivaalia koko elokuun<br />
ajan. Yksi viikonloppu painottuu <strong>nu</strong>kketeatteiin. Satujen sateenvarjon<br />
<strong>nu</strong>kketeatterifestivaalia vietetään 26-28. elokuuta. Tapahtuman<br />
taiteellisena johtajana toimii läänintaiteilija Aapo Repo. Tapahtuman<br />
ohjelmisto julkaistaan toukokuun aikana.<br />
Lisätietoja www.satujensateenvarjo.net<br />
Kannattaa tarkistaa tarjonta myös Jyväskylän kesässä 12-17.heinäkuuta<br />
ja Tampereen Teatterikesässä 1-7. elokuuta. Jyväskylässä<br />
nähdään mm. Nukketeatterikeskus Poijun ja Linnateatterin Neville<br />
Tranter-ohjaus 3D.<br />
Lisätietoja www.jyvaskylankesa.fi ja www.teatterikesa.fi .
Nukketeatteri 1/2011<br />
17<br />
Teatteri Mukamaksen Hölmöläisille<br />
Grand Prix-palkinto Omskissa<br />
Tamperelainen Teatteri Mukamas vieraili<br />
Omskissa, Lounais-Siperiassa Venäjällä, kansainvälisellä<br />
<strong>nu</strong>kketeatterifestivaalilla ” Visiting<br />
”Arlekin” 25.4.-3.5.2011 esityksellä<br />
Hölmöläiset, jonka on ohjan<strong>nu</strong>t Mansi Stycz.<br />
Kansainvälinen raati valitsi yksimielisesti<br />
Hölmöläiset koko festivaaliohjelmiston parhaaksi<br />
esitykseksi.<br />
Festivaalin aikana nähtiin 23 eri esitystä,<br />
jotka olivat 14 eri maasta. Mukana oli teattereita<br />
Bulgariasta, Englannista, Espanjasta,<br />
Iranista, Israelista, Kanadasta, Kiinasta, Puolasta,<br />
Ranskasta, Serbiasta, Suomesta, Venäjältä<br />
ja Virosta.<br />
Hölmöläisten <strong>nu</strong>ket on rakenta<strong>nu</strong>t An<strong>nu</strong>kka<br />
Martikainen ja lavastuksen Heikki Kuusela.<br />
Musiikista vastaavat Edward Stycz (vier.) ja<br />
Katarina Stycz, joka nähdään myös esityksessä<br />
livemuusikkona ja näyttelijänä.<br />
Kuva: Patrick/Grass<br />
PALKITTUJA<br />
Lisätietoja esityksestä: http://www.teatterimukamas.com/pages/65<br />
Teatteri Mukamaksen Hölmöläisissä näyttelevät Katarina Stycz (vas.), An<strong>nu</strong>kka Martikainen ja Heikki<br />
Kuusela.<br />
Jyrkserge sai<br />
pääpalkinnon<br />
festivaalilla Marissa<br />
Kuva: Jussi Virkkumaa<br />
Jousenpoika Jyrksergen<br />
<strong>nu</strong>ket on rakenta<strong>nu</strong>t<br />
Heini Maaranen. Toisena<br />
näyttelijänä Anne<br />
Lihavainen.<br />
Suomalainen <strong>nu</strong>kketeatteriesitys voitti ensimmäistä<br />
kertaa suomalais-ugrilaisten teattereiden<br />
festivaalin pääpalkinnon.<br />
Nukketeatterikeskus Poijun tuotanto, Anne<br />
Lihavaisen ja Teija Muurisen esittämä Joutsenpoika<br />
Jykserge lumosi sekä yleisön että<br />
tuomariston.<br />
Joutsenpoika Jykserge on Oili Sadeojan kirjoittama<br />
ja ohjaama <strong>nu</strong>kketeatteriesitys,<br />
jonka <strong>nu</strong>ket ja lavastus ovat Heini Maarasen<br />
käsialaa. Esityksen lähtökohtana ovat suomalais-ugrilaisten<br />
luonnonkansojen maagiset<br />
käsitykset kaiken elollisen yhteydestä. Marilaiseen<br />
mytologiaan perustuvassa tarinassa<br />
Joutsenpoika elää kahden maailman välissä.<br />
Valkosiipinen Jykserge on puoliksi poika ja<br />
puoliksi joutsen. Hän kasvaa ja kohoaa siivilleen,<br />
mutta ei opi puhumaan ihmisten kieltä.<br />
Eläinten ja luonnon ääniä hän sen sijaan<br />
ymmärtää. Lopulta Jykserge harjaantuu elämään<br />
molemmissa maailmoissa.<br />
”Esitys lumoaa runollisella otteellaan sekä<br />
maailmankuvalla, joka kunnioittaa kaikkea<br />
elollista. Nukkien kyky ilmaista Joutsenpojan<br />
kokemuksellisen äärettömyyden erilaisia<br />
tasoja on puhdistettua ja kirkasta. Taruolentojen<br />
ja myyttien tulkitsijoina olevat näyttelijät<br />
ovat syvästi sisäistäneet tulkitsemansa<br />
maailman.” Tuomariston puheenjohtaja Kirsikka<br />
Moring kiteyttää.<br />
Festivaali pidettiin Mari Elin tasavallassa Venäjällä.<br />
Joka toinen vuosi järjestettävä suomalais-ugrilainen<br />
teatterifestivaali Mayatul<br />
VIII toteutui viime vuonna, 17.-27.11.2010,<br />
kahdeksannen kerran. Festivaalilla nähtiin<br />
yhteensä 13 esitystä, yhtä monella eri kielellä.<br />
Lisätietoa Jyrksergestä:<br />
www.<strong>nu</strong>kketeatterikeskus.fi
18<br />
Nukketeatteri 1/2011<br />
Lemmentauti<br />
levisi Islantiin<br />
Olimme 28.3.-4.4. Islannissa osallistumassa<br />
ensimmäisille Borgarnes<br />
International Puppet<strong>ry</strong> Festivaleille.<br />
Festivaalijärjestelyt oli hoidettu<br />
saksalaisella tarkkuudella ja islantilaisella<br />
lämmöllä, ja festivaali<br />
olikin järjestäjiensä Bernt Ogrodnikin,<br />
Hildur Jönsdottirin ja Sigríður<br />
Sunna Reynisdóttirin näköinen;<br />
lämmin, intiimi ja keskittynyt.<br />
Esitykset olivat meidän esityksiämme lukuun<br />
ottamatta sooloja. Hurjalta tuntui, miten<br />
kaikki kollegat olivat tulleet esittämään soolojaan<br />
yksin, ilman teknikkoja ja kouluttivat<br />
nopeasti paikan päällä valo- ja ääniajajat.<br />
Oli tanskalaisen, Espanjassa toimivan Sophie<br />
Krogin hauska ja kummallinen Diva-esitys,<br />
joka oli tulvillaan hulvattomia teknisiä kommervenkkejä.<br />
Divan voi nähdä muuten ensi<br />
kesänä myös Suomessa! Niin ikään tanskalaisen<br />
Astrid Jensenin käsiteatteriesitys Lilith<br />
tarttui rempseän tyttömäisesti myyttiin Aatamin<br />
exästä, Lilithistä, joka oli niin emansipoitu<strong>nu</strong>t,<br />
että katsomossa eräällä ainakin<br />
posket punastuivat. Amerikkalainen kuvataiteilija<br />
ja <strong>nu</strong>kenrakentaja Marie Keller työsti<br />
viikon ajan festivaalien lopetusjuhlaan<br />
ohjelmaa. Ranskalainen Nicolas Goussef toi<br />
festivaaleille esityksensä Dormir, joka tutkii<br />
yöpuulle käymiseen liittyviä rituaaleja, <strong>nu</strong>kkumista,<br />
unia ja niiden logiikkaa. Mimiikasta<br />
ja esineteatterista ammentava esitys tarjosi<br />
kavalkadin tunnistettavia unimaailmojen<br />
nyrjähdyksiä. Bruduheimarin isäntä Berndt<br />
Ogrodnik esitti kaksi esitystä; festivaaleja<br />
kiertäneen Metamorphosiksen, joka esitteli<br />
monipuolisesti erilaisia <strong>nu</strong>kketekniikoita käsiteatterista<br />
marionetteihin ja sauva<strong>nu</strong>kkeihin<br />
sekä uuden Gilitrutt-esityksen, joka on<br />
Tittelintuuren islantilainen toisinto ja johon<br />
Turun <strong>nu</strong>kketeatterilinjalta valmistuva Erika<br />
Aalto oli työharjottelussaan huovutta<strong>nu</strong>t<br />
upeat lavasteet.<br />
Kööpenhaminassa Downstairs Puppet Cabareta<br />
pyörittävä Sif Jessen emännöi suuren<br />
suosion saa<strong>nu</strong>tta Milk House Puppet Cabaret-iltamaa,<br />
jossa mm. festivaalien esiintyjäkaarti<br />
esitteli katkelmia esityksistään. Kabareessa<br />
oli tupa täynnä, ilahduttava määrä<br />
silmin nähden tyytyväisiä paikallisia katsojia.<br />
Muutenkin B.i.p.-festivaalit olivat tärkeä<br />
juttu borgarnesilaisille, näin meille kertoivat<br />
monet paikalliset niin uimahallissa<br />
kuin näyttelyn avajaisissakin. Todella tärkeä<br />
osa festivaaleja oli Michael Meschken <strong>nu</strong>keista<br />
koottu näyttely. Meschke, joka itsekin<br />
oli vaimonsa Elisabethin kanssa paikalla, on<br />
merkittävä hahmo islantilaiselle <strong>nu</strong>kketeatterille<br />
ja on ollut mm. mukana perustamassa<br />
Islannin <strong>Unima</strong>a.<br />
Nukettajan<br />
keho-työpaja<br />
Le corps castelet-työpajassa tutkittiin <strong>nu</strong>kettajan<br />
kehoa näyttämönä ja <strong>nu</strong>ken ja<br />
<strong>nu</strong>kettajan välistä suhdetta välillä ihanan<br />
”aivot nyrjäyttävillä” harjoitteilla (kuten<br />
sellaisella, jossa käsi<strong>nu</strong>kke toimii neuroottisen<br />
<strong>nu</strong>kettajansa psykoterapeuttina), yksinkertaisia<br />
käsi<strong>nu</strong>kkeja käyttäen. Työpajan<br />
vetäjä Nicolas Goussef on kiertänyt pitkään<br />
Philippe Gentyn <strong>ry</strong>hmässä ja pohjaa työnsä<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin lisäksi fyysiseen teatteriin<br />
ja mimiikkaan. Työpajassa tutustuttiin myös<br />
hienovaraiseen Feldenkreis-kehotekniikkaan.<br />
Erityisesti mieleen jäivät harjoitukset,<br />
joissa <strong>nu</strong>kke manipuloi <strong>nu</strong>kettajan kehoa (ja<br />
mieltä), ihanat tilojen ja linjojen luonnit<br />
keppiä käyttäen ja Goussefin kiinnostavasti<br />
Kuva: Maiju Tainio<br />
Le corps castelet-työpajan osallistujia ja työpajan vetäjä Nicolas Goussef (edessä oikealla) Bruduheimarin teatteritilassa.
Nukketeatteri 1/2011<br />
19<br />
artikuloitu käsitys <strong>nu</strong>kesta Itsen peilinä. Työpaja<br />
oli hieno startti festivaalille. Joskus festivaaleilla<br />
ei juuri ehdi muihin esiintyjiin tutustua<br />
ja olikin ihanaa aloittaa viikonlopun<br />
esitykset kun alle oli vedetty yhdessä inspiroiva<br />
työpaja, josta jäi pureskeltavaa myös<br />
kotiin viemisiksi. Viikon aikana osallistujista<br />
muodostuikin kuin perhe.<br />
Bruduheimar – <strong>nu</strong>kketeatterikeskus<br />
meren rannalla<br />
Festivaalin koti, vuosi sitten auen<strong>nu</strong>t Bruduheimar-<strong>nu</strong>kketeatterikeskus<br />
Borgarnesissa<br />
sopisi hyvin jokaisen <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilijan<br />
pyhiinvaelluskohteeksi. Se on jopa Michael<br />
Meschken sanojen mukaan täysin ai<strong>nu</strong>tlaatuinen<br />
paikka maailmassa. Meren rannalla,<br />
vuoren kainalossa lepäävä vanhojen talojen<br />
<strong>ry</strong>kelmä on kunnostettu taidolla ja rakkaudella.<br />
Keskusta vetävä aviopari Berndt Ogrodnik<br />
ja Hildur Jönsdottir ovat todennäköisesti<br />
tehneet vähintään taikoja. Hyvin varustettu<br />
teatteritila, Ogrodnikin <strong>nu</strong>kkeja esittelevä<br />
hauska museo, vapaamuotoinen residenssitoiminta<br />
ja viihtyisä luomuravintola Hildurin<br />
herkullisine kaakkuineen muodostavat hämmentävän<br />
toimivan kokonaisuuden. Kahvilan<br />
monipuolisessa kirjasto<strong>nu</strong>rkkauksessa voi syventää<br />
<strong>nu</strong>kketeatterisivistystään ja yläkerrassa<br />
on oma leikkiteatteri lapsille roolivaatteineen<br />
ja pienine käsi<strong>nu</strong>kkenäyttämöineen.<br />
Vastaanotossa myydään pieniä käsintehtyjä<br />
puuveistoksia matkamuistoiksi.<br />
Berndtin <strong>nu</strong>kkepajan laajuus, kattavuus, valoisuus<br />
ja pedantti järjestys vetävät hiljaiseksi.<br />
Valmisteilla olevien <strong>nu</strong>kkien äärellä<br />
keskuksen isäntä jakaa avoimesti vuosien<br />
varrella oppimiaan <strong>nu</strong>kenraken<strong>nu</strong>ssalaisuuksia.<br />
Tietenkin idylliin kuuluu, että Bruduheimarin<br />
baarissa järjestetään silloin tällöin klubeja,<br />
joissa kaiken ikäiset paikalliset istuvat iltaa<br />
yhdessä ja hoilaavat singer-songwriter-hipsterin<br />
johdolla lauluja. Kaiken kruunaa kahvilan<br />
ikkunasta avautuva maisema Atlantille<br />
nousevine ja laskevine vuorovesineen. Kalpene<br />
Strömsö!<br />
Omat<br />
esiintymiskokemukset<br />
Veimme festivaaleille kolme esitystä. Paikallisessa<br />
koulussa vedimme ihanan Sigga Sunnan<br />
englannista islanniksi simultaanitulkkaamana<br />
Hakatumbala-käsiteatterityöpajan,<br />
jossa sukelletaan afrikkalaisten lasten arkeen<br />
pitkine koulumatkoineen ja vuohen<br />
lypsämisineen laululeikin avulla. Cabaretiltaan<br />
teimme uuden version Mikropatiassa<br />
seikkailevasta Babel Cateringista, jossa friikit<br />
tarjoilijahahmot esittävät materiaalilähtöisiä<br />
<strong>nu</strong>meroitaan. Esityksen huumori on<br />
melko synkkää, joten odotimme kiinnostuneina,<br />
miten islantilaisyleisö ottaa sen vastaan.<br />
Mutta kuten monta kertaa islantilaisten<br />
kuulimme sanovan, me suomalaiset ja<br />
islantilaiset olemme aika samalaisia. Yleisön<br />
reaktioista päätellen ymmärrämme molemmat<br />
pimeän sävyjä...<br />
Kolmas festivaaleilla esittämämme esitys<br />
oli viime syksynä Islannissa alkunsa saa<strong>nu</strong>t<br />
Lemmentauti, joka myös on Mikropatian ohjelmistoa.<br />
Lemmentauti ei oikeastaan ole<br />
esitys vaan tarot-korttien katsomiseen verrattavissa<br />
oleva intiimi sessio, jossa asiakas<br />
käy keskustelua itsensä kanssa tutustumalla<br />
”lemmenrohtoihin” eli pulloihin, joiden sisälle<br />
on rakennettu installaatiomaisia hetkiä<br />
rakkaudesta. Olemme Suomessa esittäneet<br />
Lemmentautia torilla, kahviloissa ja linjaautossa<br />
mutta festivaaleilla esitys pääsi aivan<br />
uuteen muotoon kun saimme sisustaa<br />
meren rantaan ajetun, kuhmuisen pakettiauton<br />
unelmiemme kauppapaikaksi. Pitsiverhojen<br />
heilahdellessa merituulessa ja Tamara<br />
Lundin huokaillessa taustalla vastaanotimme<br />
kymmeniä islantilaisia; miehiä ja naisia, lapsia<br />
ja vanhuksia ja kävimme toinen toistaan<br />
koskettavampia keskusteluja rakkaudesta.<br />
Vanhaan saagankertojien sukuun kuuluvat<br />
<strong>nu</strong>kketeatteritaiteilijat Hallveig Thorlacius<br />
ja Helga Arnalds toimivat tarvittaessa tulkkeinamme<br />
mutta yleensä keskustelut sujuivat<br />
englanniksi.<br />
Olimme asennoituneet täydellisen islanninvillapaidan<br />
metsästykseen mutta loppujen<br />
lopuksi istuimme tunnista toiseen romanttisessa<br />
pakussamme aina vain uusien asiakkaiden<br />
astuessa sisään pitsiverhojen lomasta<br />
emmekä malttaneet lopettaa ollenkaan.<br />
Tuntui kuin ympyrä olisi sulkeutu<strong>nu</strong>t: puoli<br />
Kuva: Maiju Tainio<br />
vuotta sitten, kun saavuimme Islantiin ensimmäisen<br />
kerran, esitys oli vasta pilke silmäkulmissamme.<br />
Nyt palasimme vulkaaniselle<br />
maaperälle onnellisina ja kiitollisina.<br />
Ajatustenvaihtoa <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilijan<br />
roolista<br />
Yhteisillä aterioilla käytiin syväluotaavia<br />
keskusteluja <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilijan oleellisesta<br />
ammattitaidosta: onko hän kuin klassisen<br />
musiikin virtuoosi, joka harjoittelee välineensä<br />
kanssa päivittäin? Myykö hän tarkasti<br />
määriteltyä palvelua, jonka katsoja tilaa?<br />
Onko hänellä tilaa kokeilla itseään intuitiivisesti<br />
kiinnostavia esitysmuotoja vaarantamatta<br />
taiteenlajin mainetta?<br />
Oma esityksemme oli suora puheenvuoro<br />
tässä keskustelussa. Lemmentauti – Potions<br />
for the Incurable on esitys, jonka tekeminen<br />
alkoi yhdellä sopimuksella: emme hoputa<br />
esitystä syntymään, stressaa tai yritä liikaa<br />
vaan kuljemme luottavaisina eteenpäin kunnes<br />
idea ilmestyy. Taideteos ei ole mitattava<br />
suoritus vaan ihme.<br />
Johanna Latvala ja Maiju Tainio<br />
Sixfingers Theatre<br />
Kuva: Johanna Latvala<br />
Johanna Latvala (vas.) ja Maiju Tainio<br />
Lemmentauti-esityksen tauolla auringonlaskua<br />
ihailemassa pakettiautossa.
20<br />
Nukketeatteri 1/2011<br />
Vekkulikettu loikkasi pikavisiitille Puolaan<br />
”Absolute brilliant!”<br />
Helokruu<strong>nu</strong>n tarinan visuaalisuuden on<br />
suunnitellut Anna-Liisa Tarvainen.<br />
Tarina alkoi keväällä 2010 Mukamas-festivaaleilla,<br />
kun puolalainen <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
voimahahmo Marek Waszkiel näki Teatteri<br />
Vekkuliketun esityksen ’Helokruu<strong>nu</strong>n tarina’<br />
ja ihastui esitykseen. Hän arveli, että tällä<br />
soivan äänimaailman myötä hitaasti virtaavalla<br />
ja väreissä kylpevällä kukkasen tarinalla<br />
olisi jotain sanottavaa Puolassa, jossa ei<br />
tehdä tämän tyyppistä lastenteatteria. Hänen<br />
mielestään Skandinaviassa on erilainen<br />
suhde lapsiyleisöön, sen erityistarpeet otetaan<br />
täällä enemmän huomioon.<br />
Myöhemmin syksyllä Vekkulikettu sai kutsun<br />
esiintyä The Little Kontrapunkt -festivaaleilla<br />
Szczecinin kaupungissa. Pienen Kontrapunktin<br />
esitykset keskittyivät kahteen viikonloppuun<br />
1-10.4.2011 ennen varsinaista<br />
isoa festivaalia.<br />
Monien valmistelujen jälkeen Vekkuliketun<br />
ydinkaksikko, Matti Koskinen ja Anna-Liisa<br />
Tarvainen, lähti seilaamaan pakettiauton<br />
kanssa Helsingistä kohti Gdyniaa. Seikkailun<br />
tuntua retkeen toi laivayhtiön toimet. Lähtö<br />
myöhästyi viidellä tunnilla, joten saavuimme<br />
perille vasta puolenyön jälkeen, mikä aiheutti<br />
ongelmia asiaan kuuluvien informaatiokatkoksien<br />
takia. Seuraavana päivänä kuulimme,<br />
että paluulaivamme on rikki, joten<br />
jouduimme palaamaan takaisin kotiin vuorokautta<br />
aiemmin. (Vuorokautta myöhemmin<br />
Matti ei olisi ehtinyt Pohjanmaan keikoilleen.)<br />
Saatoimme siis viipyä festivaaleilla<br />
ruhtinaalliset kaksi päivää. Lauantaina aamulla<br />
ehdimmekin tutustua vähän kaupunkiin<br />
ennen kuin <strong>nu</strong>kketeatterin väki tuli töihin<br />
ja pääsimme itse asiaan.<br />
Teatr Lalek Pleciugalla on ollut jo 4 vuotta<br />
käytössään moderni, iso <strong>nu</strong>kketeatteri-talo,<br />
jossa on kaksi esityssalia (isommassa 300<br />
paikkaa) ja tekniikka meikäläisten resursseihin<br />
verrattuna huippuluokkaa. Matti totesi,<br />
että ison salin yksi moottori-ohjattu heitin<br />
ylittää Vekkuliketun koko valokaluston budjetin.<br />
Teatterin aulaan oli tehty ihan oikea leipomo<br />
uuneineen ja myyntivitriineineen ja siellä<br />
paakari leipoi yhdessä lasten kanssa isolla<br />
pöydällä. Se oli hauskaa puuhaa esityksiä<br />
odottaessa ja taloon levisi ihanan vastaleivotun<br />
pullan ja mausteiden tuoksu. Aulassa<br />
toimi myös pikku kahvila, josta sai keittoa,<br />
erinomaista cappuccinoa sekä herkullisia<br />
kakkuja.<br />
Talossa työskentelee kaikkiaan 60 henkeä.<br />
Henkilökunta on ystävällistä ja avuliasta.<br />
Festivaaleilla jokaiselle vierailevalle teatteri<strong>ry</strong>hmälle<br />
oli osoitettu vapaaehtoiset<br />
avustajat. Meillä oli kolme innokasta ja ystävällistä<br />
lukiolaista, jotka toimittivat kaikenlaisia<br />
käytännön asioita, huo<strong>lehti</strong>vat<br />
teestä ja ruokailuista sekä esittelivät kaupunkia<br />
illalla harjoitusten jälkeen. Heidän<br />
ansiostaan tunsimme olevamme tärkeitä ja<br />
odotettuja vieraita. Esityksemme pystytys<br />
kävi salamavauhtia, apulaiset kilpailivat,<br />
kuka saa roudata laatikot tai ehtii vääntää<br />
useamman ruuvin. Tekninen henkilökunta ja<br />
kääntäjät olivat koko ajan läsnä ja harjoitukset<br />
sujuivat mutkattoman mukavasti.<br />
Sun<strong>nu</strong>ntaina esitimme Helokruu<strong>nu</strong>n tarinan<br />
kolme kertaa täydelle katsomolle. Esitykset<br />
saivat paljon kiitosta ja ihastuneita<br />
kommentteja. Pieni kulttuurinen ero oli<br />
huomattavissa esitysten jälkeen. Miehet olivat<br />
yllättävän aktiivisia ja kävivät kehumassa<br />
esitystä Matille ja kaikki naiset puolestaan<br />
tulivat kiittelemään Anna-Liisaa.<br />
Vekkuliketun esitysten jälkeen oli järjestetty<br />
keskustelutilaisuus, jossa Anna-Liisa<br />
kertoi työstään taideterapeuttina sekä <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
terapeuttisista mahdollisuuksista<br />
- esimerkkinä Helokruu<strong>nu</strong>n tarina, jonka<br />
kaikki olivat juuri nähneet. Paikalle oli kutsuttu<br />
terapeutteja, erityishoitajia, teatterin<br />
väkeä, lehdistöä, kaupungin edustajia sekä<br />
muita kiinnostuneita. Tilaisuus myös nauhoitettiin,<br />
mikä toi tiettyjä lisäpaineita allekirjoittaneelle.<br />
Englanninkielisenä tulkkina toimi<br />
onneksi erittäin hyvä ammatti-ihminen.<br />
Me onnistuimme näkemään vain yhden <strong>nu</strong>kketeatteriin<br />
liittyvän esityksen, joka oli norjalaisen<br />
dramaturgian opettajan Henriette<br />
Harbitzin valmistama. Hän kertoi myöhemmin,<br />
että sen tarkoituksena oli inspiroida<br />
lapsia osallistumaan työpajaan esityksen jäl-
Nukketeatteri 1/2011<br />
21<br />
keen. Tässä koimme hänen onnistuvan, lapset<br />
puuhasivat innokkaina näyttämöllä hänen<br />
kanssaan.<br />
Sun<strong>nu</strong>ntai-iltana juuri ennen lähtöämme<br />
saimme vielä upean lahjan konsertin muodossa:<br />
tanskalainen Jens Fuglsang & Rêve<br />
Bohème soitti mustalais-jazzia sellaisella palolla,<br />
että sali oli revetä riemusta.<br />
Mestarien musiikin siivittämänä lähdimme<br />
Szczecinistä kuin parhaassakin toimintaleffassa:<br />
Kaasuttelimme konsertista hotellin<br />
eteen, pysäköimme sakkopaikalle ja<br />
juosten haimme matkalaukut. Moottoritielle<br />
päästyämme paahdoimme talla pohjassa<br />
Travemündeen. Laakealla rantavyöhykkeellä<br />
yön pimeydessä erottuivat vain satojen ja<br />
satojen tuulimyllyjen aavemaisesti vilkkuvat<br />
punaiset valot. Saavuimme viimeisenä terminaaliin<br />
ja kun automme oli kannella, laivan<br />
luukut sulkeutuivat.<br />
Oleellinen tuli tehtyä – iloitsemme siitä!<br />
Anna-Liisa Tarvainen<br />
Matti Koskinen<br />
Helokruu<strong>nu</strong>n tarinan traileri YouTubessa:<br />
http://www.youtube.com/<br />
watch?v=QUXwccr_oeo<br />
Hevosenkenkä otti<br />
Lelumuseon hoiviinsa<br />
Teatteri Hevosenkenkä tarjoaa uuden matkailukohteen<br />
lelunostalgian nälkään. Espoon<br />
WeeGeessä toimi<strong>nu</strong>t Leikkilinna – <strong>Suomen</strong><br />
Lelumuseo sai viime vuonna uudeksi ylläpitäjäkseen<br />
espoolaisen Teatteri Hevosenkengän<br />
kannatusyhdistyksen ja nimeksi tuli <strong>Suomen</strong><br />
Lelumuseo Hevosenkenkä.<br />
Museo toimii Näyttelykeskus WeeGeessä ja<br />
lastenteatterin ammattilaisten avulla museon<br />
näyttelyihin voi jatkossa tutustua myös<br />
draamaopastusten kautta. Museon perusnäyttelyssä<br />
voi tutustua suomalaisten lelujen<br />
ja leikin historiaan 1800-luvun lopulta<br />
nykypäivään. Sen lisäksi museo järjestää<br />
vuosittain erikoisnäyttelyitä, kerää leluja ja<br />
kartuttaa kokoelmiaan tulevien sukupolvien<br />
iloksi ja opiksi.<br />
Lelumuseon historia ulottuu 1980-luvulle,<br />
jolloin Lasten Päivän Säätiö aloitti valtakunnallisen<br />
lelukeräyksen tulevaa museotoimintaa<br />
varten. Museo toimikin vuodesta 1996<br />
alkaen Linnanmäellä, kunnes se siirtyi Wee-<br />
Geen tiloihin vuonna 2006.<br />
Lisätietoja www.weegee.fi<br />
www.hevosenkenka.fi<br />
Teatr Lalek Pleciugan komea raken<strong>nu</strong>s.<br />
NUKKETEATTERI<strong>lehti</strong><br />
sai <strong>lehti</strong>tukea<br />
<strong>Suomen</strong> UNIMA <strong>ry</strong> on saa<strong>nu</strong>t Mielipideja<br />
kulttuurilehdille tarkoitettua <strong>lehti</strong>tukea<br />
3000 euroa. Opetusministeriö myöntää<br />
kulttuuri<strong>lehti</strong>tukea Suomessa ilmestyville,<br />
pääsääntöisesti maksullisille, ei sanoma<strong>lehti</strong>tyyppisille<br />
lehdille, jotka ylläpitävät<br />
yhteiskunnallista keskustelua kulttuurista,<br />
tieteestä, taiteesta tai uskonnollisesta elämästä.<br />
Hakijoita oli 157, joista tukea voitiin myöntää<br />
29 lehdelle. UNIMA haki <strong>lehti</strong>tukea ensimmäistä<br />
kertaa. Summa käytetään lehden<br />
kustan<strong>nu</strong>sten kattamiseen.<br />
Kaikkiaan jaossa oli reilu miljoona euroa.<br />
Suvilahdessa<br />
tarjolla harjoitustilaa<br />
Vekkuliketun edustajat sekä paikalliset vapaaehtoiset avustajat Adam,<br />
Sebastian, Matti, Anna-Liisa ja Anna.<br />
Harjoitustilapulaan saa mahdollisesti hiukan<br />
helpotusta ensi syksynä. Esitystaiteen Keskus<br />
aloittaa toimintansa 1.9. Helsingin Suvilahdessa<br />
puhdistamo-raken<strong>nu</strong>ksen 2. kerroksessa.<br />
Esittävän Taiteen Keskus vuokraa<br />
esittävän taiteen vapaan kentän toimijoille<br />
kolmea harjoitussalia lyhyt- tai pitempiaikaiseen<br />
käyttöön.<br />
Salien koot 83, 88 ja 79 neliötä. Vuokraan<br />
kuuluvat sosiaalitilat, viihtyisä aulatila ja<br />
keittiö. Tilojen korkeus kattopalkkien kohdalla<br />
noin 2,5 m.<br />
Tiedustelut:<br />
tilavaraukset.esitystaide@gmail.com
22<br />
Nukketeatteri 1/2011<br />
Kuva: Sylvester<br />
The final dance of the workshop! /Työpaja päättyi CLAN:in soittoesitykseen, joka sai kaikki tanssimaan villisti.<br />
”DANCE, DANCE, DANCE!”<br />
- 2 months under the sun of Africa-<br />
It is 20:45 and the kids are missing.<br />
Our show is due to start in 15<br />
mi<strong>nu</strong>tes and we were supposed to<br />
go through the choreography one<br />
more time. I’m desperately looking<br />
the long road of Grand Popo,<br />
hoping to see some small shadows<br />
coming towards us..<br />
I ended up in this situation in Grand Popo,<br />
Benin. 13.2 me and my old friend, writer<br />
Katja Kettu left to Villa Karos residence, to<br />
spend 2 months as a stipendiates. My aim<br />
was to to make puppet-workshop with children<br />
and Katjas job was to document it on a<br />
film and on photos.<br />
Benin is a West-African count<strong>ry</strong>, neighbouring<br />
countries are Togo in the West, Burkina<br />
Faso and Niger in the North, and Nigeria in<br />
the East. The long, peacefull count<strong>ry</strong> lays<br />
by the Guinea bay. It has been independent<br />
since 1960 and its population is almost 9 million.<br />
The climate is hot but the wind from<br />
the sea makes it tolerable. But for us who<br />
come from Lappland it took a while to get<br />
used to the heat and constant sun. I spend<br />
my first two weeks just sweating and laying<br />
on the matress of Villa Karos balcony.<br />
The climate change (from -25C to +32C) was<br />
huge.<br />
Villa Karo was founded 2000 by writer Juha<br />
Vakkuri. It’s aim is to widen the Africa<br />
knowledge of Finnish artist and support cowork<br />
between Africans and Europians. Eve<strong>ry</strong><br />
year several artists, researches or otherwise<br />
Benin-minded people spend from 3 weeks to<br />
3 months in the house. Per year avarage 30<br />
artists from all the arts sector visit Villa Karo.<br />
There is also a small libra<strong>ry</strong> and museum<br />
which are run by the friendly and helpfull<br />
staff of Villa Karo. The chief of the place is<br />
always smiling Kwassi Akpladokou. The collaboration<br />
with local artist depends of your<br />
projects there.<br />
We had a huge chance to meet Yéhoumè<br />
Georges Anselme Agbazahou who is an artistic<br />
director of CLAN – L’Association Contes<br />
et Legendes d’Afrique Noir. CLAN is founded<br />
to preserve and develope the histo<strong>ry</strong> and<br />
culture of Africa. Mr.Agbazahou has a background<br />
in modern dance, but he is also a<br />
percussionist, musicien and a marionnetist.<br />
Other members of CLAN are Addja and<br />
Abdoullay who are both talented musicien<br />
and dancers. They are also members of UNI-<br />
MA Benin and a soon to be opened “Centre<br />
Academique des Arts Africains et d´Écoute<br />
de Grand-Popo” school.<br />
<strong>Unima</strong> Benin is based in the official capital<br />
of Benin, Porto Novo. I had the priviledge to<br />
meet the secreta<strong>ry</strong> of <strong>Unima</strong>, Mr.Jaqcues.<br />
He has been visiting Charleville de Mezieres<br />
many times with his marionettes. I got to visit<br />
his storageroom and office and was facinated<br />
of the variaty of different puppets.<br />
I even got to see the secret voudou marionettes.<br />
Voudou is originally from Benin and there is<br />
lots of different kinds of marionnettes and<br />
masks to use for rituals. Most of them aren’t<br />
shown to foreigners, but the styles and ways<br />
of manipulation are spread among the artists.<br />
As an example I have to mention the<br />
huge, humansize zangbetos, which are made<br />
of hay and decorated with different coloures.<br />
They look kind of like massive moving<br />
straw bales. They are the protectors of village<br />
and seen often in voudou ceremonies.
Nukketeatteri 1/2011<br />
23<br />
Other amazing puppetstyle is stringmarionettes<br />
which are manipulated while standing<br />
on a long stilts and wearing a mask. Mr. Agbazahou<br />
was doing also this with astonishing<br />
energy. He even played djembe while standing<br />
on the stilts!<br />
We got along ve<strong>ry</strong> well and decided to make<br />
a project together which would end on a big<br />
concert in Lissa Kwassa, the main stage in<br />
Villa Karo and Grand Popo. The first step was<br />
that I build a marionnette for myself. Mr. Agbazahou<br />
uses mainly string-marionnettes and<br />
he borrowed me one of his own so I could use<br />
it to build mine.<br />
My marionette wasn’t as spectaculour as the<br />
voudou-puppets. It has 15 strings and I did it<br />
from recycling-materials like locals too. The<br />
beaches of Benin are beautiful but unfortunately<br />
(and fortunately for me) you can find<br />
lots of good materials from there. Some materials<br />
we had to go and get from the bush.<br />
Abdoullay and me were wandering around<br />
to find bambu for the cross of the marionnette.<br />
Since we always carried marionettes<br />
with us, the kids started to recognise us and<br />
many times our walks were interrupted by<br />
herd of kids who wanted to see the marionette<br />
dance while they were singing to him.<br />
The openess and spontanity of the kids never<br />
stopped to facinate me.<br />
When my marionette was finished we started<br />
to rehearse with it. In Benin the marionettes<br />
are mainly used as a instruments, they come<br />
to dance with the band and make a small<br />
<strong>nu</strong>mber. Just like a little solo. So I had to<br />
also learn to dance, sing and play an instrument.<br />
The puppeteer doesn’t t<strong>ry</strong> to be invisible<br />
but is an active, lively part of the show.<br />
That was for me a challenge and new thing<br />
to learn. I took lessons of dance and playing<br />
of djembe, maracas and balafone. And I<br />
even tried the kora, cool string-instrument<br />
which at least for me resembles of sitar.<br />
Unfortunately I didn’t have enough time to<br />
progress more in my music lessons. There is<br />
something left for the next time!<br />
It was interesting and fruitfull to combain<br />
different art-forms and instruments, t<strong>ry</strong><br />
my limits (”No Georges, I do not sing”) and<br />
overcome them. The African beat, what the<br />
members of CLAN were teaching us, just got<br />
a hold of us and we went with the flow. And<br />
to the right direction I think.<br />
We rehearsed in bars of Grand Popo and met<br />
few other marionnetistes who we made concerts<br />
with. The joy of performing together<br />
and challenge each other with different<br />
ways of dancing was so enjoyable.<br />
Our work culminated when we went on a<br />
tour to Lomé, the capital of Togo. We performed<br />
in a small ve<strong>nu</strong>e and Katja Kettu was<br />
our lead singer. Mr. Agbazahou thought that<br />
we need a Finnish singer and since Katja is<br />
singer in a punk-band called Confusa, she got<br />
the post.<br />
In Togo there is at least two puppet-groups<br />
where all the members are women. Unfortunaltey<br />
I met only male marionetists. I got<br />
a lot of admiration when they learned that I<br />
also build my own puppets. Benin is a count<strong>ry</strong><br />
where signs by the road say:”All the girls<br />
to the school.” There is the cultural differences<br />
, and women have still lower status.<br />
It was a good suprise for the togolese audience<br />
when two white yovos (foreigners)<br />
came on stage, the other singing and the<br />
other with marionette and we played with<br />
our rastamen ”Kurja matkamies maan” and<br />
”Mi<strong>nu</strong>n kultani kaunis on”. Succes was granted.<br />
Members of CLAN are ve<strong>ry</strong> talented and<br />
good in improvising. They took our songs and<br />
Kuva: Abdoullay<br />
Johanna Salo teaching how to use marionnets./ Työpajassa 26 lasta valmisti huivimarionetit, joiden kanssa harjoiteltiin iltapäivä.
24<br />
Nukketeatteri 1/2011<br />
kept the essential but also changed them a<br />
bit to fit with the African style. I think that<br />
same change happened in me and Katja on a<br />
spiritual level!<br />
When we returned from Togo we organised<br />
the workshop for children. We thought that<br />
10kids would be enough. We collected materials<br />
and organised the lunches. When<br />
the clock strike 10:00 on Saturday morning,<br />
we had 26kids on the yard, making morning<br />
exercises together with Villa Karos lovely<br />
technicien Boniface. He had collected the<br />
children from the village, and eve<strong>ry</strong>body<br />
brought a sister or a brother or a friend. So<br />
we ran to Villa Karos kitchen and took all the<br />
dishclothes to be used as an extra material<br />
and the chef cut the sandwiches into 3 pieces<br />
so we all got something in the stomach.<br />
The workshop started with puppet building.<br />
Kids were between 6-13 years so some<br />
needed more help than the others. We made<br />
scarf-marionettes and when eve<strong>ry</strong>body had<br />
their own ready, we started the rehearseals.<br />
We tought ”A ram sam sam” song to the children<br />
and then made a choreography for it.<br />
Children in Benin are singing all the time and<br />
eve<strong>ry</strong>where and they got the tune and words<br />
immediately. Members of CLAN joined us in<br />
the noon and we made a big party with the<br />
marionettes, live music and dancing. I also<br />
performed with Abdoullay and the theater<br />
marionettes for the children. All in all, after<br />
the workshop, when we all sit on the floor<br />
munching our 1/3 of a sandwich I could only<br />
see tired but ve<strong>ry</strong> happy faces around me.<br />
Mr. Agbazahou was so impressed of our work<br />
that he decided to take the kids to perform<br />
to our concert the next Saturday in Lissa<br />
Kwassa. On that stage normally performs only<br />
big stars like Adjignon Hanbladj from Benin<br />
but next Saturday there would be 26 ve<strong>ry</strong><br />
small, but ve<strong>ry</strong> bright stars.<br />
And now is that Saturday and we are back in<br />
the situation of missing kids. Band is ready,<br />
instruments are on the stage and the lights<br />
are on. Then we see little figures emerging<br />
from the bushes hastily. Life can be hard for<br />
African children. Saturday is off from school<br />
but many of them have to work instead. One<br />
boy, the one who came last, ran like crazy,<br />
still covered in flouver since he had to work<br />
for his uncles pizzeria just before and still<br />
he really wanted to participate on the show.<br />
Sky was clear, we were forming a line on<br />
backstage and we were smiling to each other.<br />
Mr. Agbazahou started to play the djembe<br />
on the stage and we; Katja, me and 26<br />
children started to sing ”A ram sam sam”<br />
and enter the stage. And the whole night we<br />
radiated and sparkeled more than the stars<br />
above us.<br />
Lisätietoa:<br />
www.villa-karo.org<br />
Villa Karon viralliset sivut<br />
Johanna Salo<br />
Lapin Nukketeatteriyhdistys<br />
www.letke.fi<br />
Lapin Esittävien Taiteiden Aluekeskus<br />
www.laplandpuppets.net<br />
Lapin Nukketeatteriyhdistys<br />
Photo: Rose<br />
At the Popo beach. / CLAN eli Abdoullay, Katja Kettu, Jose Salo, Georges ja Addja Grand Popon rannalla.
Nukketeatteri 1/2011<br />
25<br />
Kuva: Maiju Tainio<br />
MIKROTEATTERIA<br />
läpi koko vuoden ajan<br />
Mikropatia! on mikroteatterille omistettu<br />
festivaali, joka jatkuu koko vuoden 2011<br />
ajan, osana Turku 2011 – Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden<br />
virallista ohjelmaa. Festivaalin<br />
tapahtumapaikkoina ovat Turun julkiset<br />
tilat: esimerkiksi kadut, katot, kahvilat<br />
ja kaninkolot. Mikropatian ohjelmistossa on<br />
niin teatteriesityksiä, installaatioita, karnevaaleja<br />
ja juhlia kuin työpajoja ja keskustelutilaisuuksiakin.<br />
Taiteidenvälisen ja yllätyksellisen<br />
ilmaisunsa taustalla tapahtuma on<br />
tiiviisti sidoksissa nyky<strong>nu</strong>kketeatteriin järjestäjänsä<br />
Sixfingers -teatterin kautta.<br />
Mikroteatteri on toistaiseksi vakiintumaton<br />
taiteenlaji, jonka keskeisenä ajatuksena on<br />
pie<strong>nu</strong>uden tutkiminen. Mikropatiaesityksissä<br />
pientä voi olla esimerkiksi näyttämön koko,<br />
esityksen kesto, muutos jokapäiväisessä<br />
kaupunkikuvassa, projektin valmisteluaika<br />
tai työhön kohdistuvan stressin määrä. Mikropatia<br />
kan<strong>nu</strong>staa osallistujiaan tutkivaan,<br />
luonnosmaiseen työskentelyyn ja pieniin esityssarjoihin,<br />
joiden aikana voi kokea monenlaisia<br />
yleisökohtaamisia.<br />
Kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmassa<br />
Mikropatia puhuu epäspektaakkelin puolesta.<br />
Siinä, missä suuria ideoita täytyy valmistella<br />
kuukausia, pienet voi toteuttaa saman<br />
tien!<br />
Mikropatia huipentuu marraskuussa (20. -<br />
27. päivä) Mikromaratoniin, jonka aikana on<br />
mahdollisuus nähdä suuri osa Mikropatiaan<br />
Kuva: Sixfingers Thetre<br />
valmistuneista esityksistä tiiviimmässä, festivaalimaisessa<br />
muodosssa. 20.11. järjestetään<br />
Mikrosymposium, jossa puretaan vuoden<br />
aikana tehtyjä havaintoja keskustellen<br />
ja pieniä kokeita tehden. Toivotamme kaikki<br />
Nukketeatteri -lehden lukijat tervetulleiksi<br />
jakamaan tuoreita havaintojamme silloin!<br />
Projektista Karhunpeijaiset, kuvassa Ishmael Falke.<br />
Mikropatia levittäytyy kaupungille läpi vuoden. Kuvassa Maiju Tainio (vas.), Ishmael Falke ja<br />
Johanna Latvala.<br />
Mikropatia ottaa mielellään vastaan vierailevia<br />
taiteilijoita. Jos mielessäsi on kokeilu tai<br />
idea, jonka haluaisit toteuttaa ohjelmassamme,<br />
ehdota sitä meille!<br />
web@sixfingestheatre.com<br />
www.turku2011.fi/mikropatia-festivaali
26<br />
Nukketeatteri 1/2011<br />
Kuva: Maiju Tainio<br />
Sixfingers Theatre: Mikropatia!<br />
Keskustelu <strong>nu</strong>kketeatterin menneestä ja tulevasta jatkuu<br />
UUSI,VANHA, NYKY,<br />
PERINTEINEN?<br />
Maiju Tawast<br />
Antti-Juhani Manninen on nosta<strong>nu</strong>t kissan pöydälle, keskustelu uudesta <strong>nu</strong>kketeatterista alkaa viimeinkin. Olen itse<br />
pohti<strong>nu</strong>t viime vuosina käsitettä nyky<strong>nu</strong>kketeatteri, joka ankkuroisi alamme uudet tekijät ja toteutustavat samaan<br />
käsitteistöön kuin 1990-luvulta lähtien esiin murtautuneet nykytanssi ja nykysirkus. Nämä kaksi jälkimmäistä ovat<br />
saaneet valtionkin tun<strong>nu</strong>staman aseman ja rahoituksen omana taidesuuntauksenaan. Uusi ja nyky<strong>nu</strong>kketeatteri sen<br />
sijaan ovat vielä 99 % VVA eli vailla vakinaisia avustuksia, julkista tun<strong>nu</strong>stusta ja omia esitystiloja.<br />
Perinteinen <strong>nu</strong>kketeatteri on edelleenkin<br />
voimissaan ja kolmella vanhalla (1970-luvulla<br />
perustetulla) ammatti<strong>nu</strong>kketeatterilla on<br />
valtion ja kotikuntiensa mittavat avustukset,<br />
omat toimitilat ja laajapohjaiset yleisöt.<br />
En kuitenkaan ole havain<strong>nu</strong>t näiden kahden<br />
kentän välillä varsinaista kilpailua tai konfliktia.<br />
Kaikki tekevät omanlaistaan, omista<br />
taidenäkemyksistään kumpuavaa <strong>nu</strong>kke-,<br />
esine-, väline-, varjoteatteria tai objektiperformansseja,<br />
visuaalista teatteria, monija<br />
poikkitaiteellisia esityksiä – miten kukin<br />
tekemisensä määritteleekään.<br />
Uutta <strong>nu</strong>kketeatteria ovat Suomessa vuosikymmenten<br />
mittaan tehneet aina oman aikansa<br />
avantgardistit, jotka haluavat murtaa<br />
vallitsevan tradition ja konventiot, tuoda<br />
niihin ennen näkemätöntä ja tekemätöntä.<br />
Merkittävin ura<strong>nu</strong>urtaja on ollut Kristiina<br />
Hurmerinta, joka jo 1980-luvulla teki Vaasassa<br />
Pandoran näyttämöllä avantgardistisia,<br />
kokeellisia ja visuaalisia esityksiä aikuisille<br />
yhteistyössä eri alojen taiteilijoiden kanssa<br />
(viite: Nukketeatteria suomalaisilla näyttämöillä,<br />
LIKE 2009, sivut. 93 - 98). Mielestäni<br />
2000-luvun taitteesta lähtien voidaan puhua<br />
suomalaisesta nyky<strong>nu</strong>kketeatterista (contempora<strong>ry</strong><br />
puppet theatre), joka on voimallisesti<br />
murtautu<strong>nu</strong>t <strong>Suomen</strong> teatteriskenelle<br />
kymmenin uusin tekijöin ja teoksin.<br />
Vanhaa ja uutta rinnakkain<br />
Juuri nyt perinteinen ja uusi <strong>nu</strong>kketeatteri<br />
elävät rinnakkain ja lomittain – eivätkä välttämättä<br />
kohtaa toisiaan. Meneillään on murros:<br />
kolmen sukupolven ammattitoimijoista<br />
vanhimmat ovat eläköitymässä, keskipolvi<br />
puurtaa esityskierteessä ja <strong>nu</strong>orimmat <strong>ry</strong>nnivät<br />
rinta rottingilla moniääniselle kentälle.<br />
Turun taideakatemian <strong>nu</strong>kketeatterikoulutus<br />
on tuotta<strong>nu</strong>t alalle kymmeniä uusia ammattilaisia,<br />
jotka haastavat epäsovinnaisilla produktioillaan<br />
ja muuntuvilla kokoonpanoillaan<br />
vakiintuneet teatterit ja sooloesiintyjät.<br />
Nyky<strong>nu</strong>kketeatterin tekijöitä on toki muuallakin<br />
valtakunnassa, esimerkiksi Rovaniemellä<br />
ja Tampereen suunnalla. Monitaiteellinen<br />
moderni <strong>nu</strong>kke- ja esine/välineteatteri käyttää<br />
produktioissaan uutta estetiikkaa, tekniikkaa,<br />
teemoja ja dramaturgiaa.<br />
Aikuisille suunnattu uusi <strong>nu</strong>kketeatteri,<br />
avantgarde ja poikkitaiteellisuus ovat nykypäivää.<br />
Perinteinen <strong>nu</strong>kketeatteri on toki<br />
voimissaan: enimmäkseen lapsille suunnattu,<br />
vuosien ja vuosikymmenten kokemuksella<br />
taiten tehty ja esitetty <strong>nu</strong>kketeatteri on<br />
yhä alan valtavirtaa. Aiheita ammennetaan<br />
saduista, tarinoista ja myyteistä sekä klassikoista<br />
ja uusista teksteistä, joiden kulku on<br />
useimmiten topeliaaninen: hyvä voittaa aina<br />
lopussa pahan. Näyttämöhahmot ovat enimmäkseen<br />
ihmistä tai eläintä kuvaavia <strong>nu</strong>kkefiguureja,<br />
joiden <strong>nu</strong>ketus on useinkin konventionaalista.
Nukketeatteri 1/2011<br />
27<br />
Monet uudet <strong>ry</strong>hmät ja sooloesiintyjät tekevät<br />
teatro poveren - köyhän teatterin - keinoin<br />
esineteatteria sekä taiteellisista että<br />
käytännön syistä. Visualisoinnissa, figuureissa<br />
ja <strong>nu</strong>ketuksessa käytetään kaikkea mahdollista<br />
kierrätys- ja löytömateriaalia: parittomia<br />
kenkiä, kankaanriekaleita, vanhoja<br />
muovipusseja, patjan jousia ja työkaluja,<br />
oksia ja aterimia, raajarikkoisia lelu<strong>nu</strong>kkeja,<br />
pölynimurinletkuja ynnä muuta sekalaista.<br />
Kyseessä on tietoinen irtiotto <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
naturalistista konventioista, tutkimusretki<br />
esineiden ja animoinnin maagiseen maailmaan.<br />
Myös <strong>nu</strong>ketuksessa rikotaan usein ns. hyvän<br />
maun ja perinteen rajoja. Tavoitteena ei ole<br />
kaunis antropomorfinen (ihmisen liikekieltä<br />
jäljittelevä) tai zoomorfinen (eläimen liikekieltä<br />
jäljittelevä) liikeilmaisu, vaan häröilevä<br />
erilaisten objektien animointi. Tätä tyyliä<br />
edustaa Nukketeatteri Akseli Klonk, joka<br />
on tehnyt punk-asenteella jo toistakymmentä<br />
vuotta <strong>nu</strong>kke- ja välineteatteria yhdistettynä<br />
fyysiseen ja tanssiteatteriin. Puhumattakaan<br />
ns. Turun koulukunnasta, johon<br />
kuuluvat mm. vuonna 2006 perustettu Kuuma<br />
Ankanpoikanen ja muut autonomiset nyky<strong>nu</strong>kketeatteri<strong>ry</strong>hmittymät.<br />
Kuva: Ville-Matias Roisko<br />
Nykyteatterin määritteistä<br />
Nykyteatterista puhuttaessa (Nykyteatterikirja<br />
LIKE 2010) se määritellään useinkin<br />
seuraavasti: kyseessä on uusi estetiikka, kielioppi,<br />
tekemisen prosessi ja toteutustavat<br />
sekä yleisösuhde. Uusi teatteri (ja tanssi,<br />
sirkus) hylkäävät vanhat konventiot, perinteisen<br />
estetiikan ja tuotantotavat sekoittaen<br />
reippaasti taidemuotoja ja lajityyppejä.<br />
Tekijät pyrkivät uusiin kerronnallisiin ja visuaalisiin<br />
konteksteihin, useinkin absurdeihin<br />
ja anarkistisiin teoksiin, jotka viis veisaavat<br />
vanhoista soveliaisuuksista. Esitysten lähtökohtana<br />
ei ole valmiiksi pureskeltu draamateksti,<br />
vaan ne saavat impulssinsa tekijöiden<br />
senhetkisistä tunnoista. Tekstit ovat useinkin<br />
fragmentteja aiheen ympäriltä, eivät perinteisiä<br />
dialogeja, ja draaman kaarikin on harhaileva.<br />
Tekeminen on usein prosessikeskeistä, kehkeytyvää<br />
ja haaroittuvaa, lopputulos saattaa<br />
olla toinen kuin tavoite. Monesti esitys<br />
on materiaalilähtöinen, se saa impulssinsa<br />
esineestä tai materiaalista, jonka pohjalta<br />
esitystä generoidaan ja derivoidaan. Nykyteatterin<br />
funktio ja tehtävä ovat muuttuneet,<br />
enää ei tavoitteena ole harmoninen ja<br />
turvallinen elämys pehmustetuilla penkeillä.<br />
Yleisö on osa kokonaistaideteosta, joka paljastaa<br />
ja liikuttaa, järkyttää ja saa reagoimaan.<br />
Tämän olen syvästi koke<strong>nu</strong>t Kuuman<br />
ankanpoikasen esityksissä Kiiltokuva ja Vain<br />
toivo jää.<br />
Nykyteatteri on myös astu<strong>nu</strong>t ulos laitosteattereista<br />
ja perinteisiltä näyttämöiltä, se<br />
tapahtuu ja kohtaa yleisönsä missä vain:<br />
kaduilla ja kapakoissa, haltuun otetuissa<br />
tehdastiloissa ja pienissä huoneissa muista<br />
tiloista puhumattakaan. Postmodernille<br />
Teatteri SudenEnne: Puppet Science Fiction, näyttelijä Niina Lindroos, <strong>nu</strong>ket Marie Antikainen.<br />
taiteelle ominaista on myös tekstin ja ajatuskuvioiden<br />
miksaaminen, lainaaminen,<br />
varastaminen sekä ylhäisen ja alhaisen sekoittuminen.<br />
Lisäksi teatteriesityksen funktio<br />
ja tehtävä ovat muuttuneet: taiteilijat/<br />
näyttelijät ovat livenä esityksensä luojia ja<br />
todistajia, kommunikoivat suoraan, sarkastisesti<br />
ja etäännyttävästi yleisönsä kanssa.<br />
Nykyteatteri liikkuu myös eri taidelajien rajapinnoilla<br />
ja sisällä, esitys ei ole pelkästään<br />
draamallinen ja draamalähtöinen. Näissä<br />
raameissa suomalaiselle teatterikentälle on<br />
todellakin ilmaantu<strong>nu</strong>t nyky<strong>nu</strong>kketeatteri:<br />
monitaiteellinen moderni <strong>nu</strong>kke- ja esine/<br />
välineteatteri, joka rikkoo perinteisiä konventioita<br />
ja fuusioi eri taiteenlajeja esityksiinsä.<br />
Uudet aihepiirit<br />
Aristoteelisen draaman mukaisesti etenevät,<br />
esteettisesti harmoniset ja moraalisesti oikeamieliset<br />
satuklassikot ovat saaneet rinnalleen<br />
aivan uusista näkö- ja toteutuskulmista<br />
tehtyjä säröisiä ja romuluisia esityksiä.<br />
Dramaturgia on usein assosiatiivista, fragmentaarista<br />
ja monesta lähteestä ammentavaa.<br />
Uusissa <strong>nu</strong>kketeatteri<strong>ry</strong>hmissä tehdään<br />
laajalla kirjolla aikuisesityksiä, joissa käsitellään<br />
rankkojakin aiheita aidsista aborttiin<br />
ja anoreksiaan, gender-kysymyksiä ja kauhuskeneäkin.<br />
Modernin <strong>nu</strong>kke- ja esineteatterin innoittajina<br />
ovat viime vuosina olleet esimerkiksi Fellinin<br />
La Strada, Rosa Liksomin novellit, zombie-leffat<br />
ja underground-sarjakuvat sekä<br />
seksuaalikysymykset. Tuore 3D - Dirty, Difficult<br />
and Dangerous käsittelee ihmiskauppaa<br />
kokkishow´n keinoin.<br />
Johanna Piritta Peltosen soolo, länkkärimaailmaan<br />
sijoittuva Koettelemusten kaupunki<br />
on karhea ja rouhea esitys yksinäisyydestä ja<br />
ulkopuolisuudesta. Visualisoinnin muodostavat<br />
paperista ja pahvista muotoillut rujot figuurit,<br />
jotka poikkeavat tyystin perinteisistä<br />
ns. hyvän maun <strong>nu</strong>kketeatterin (well made<br />
puppet<strong>ry</strong>) hahmoista. Nukettaja mässyttää<br />
purkkaa eikä todellakaan pyri kaunoesiinty-
28<br />
Nukketeatteri 1/2011<br />
miseen.<br />
Sudenenteen ja työ<strong>ry</strong>hmä Tasomaan Puppet<br />
Science & Fiction puolestaan käsittelee korkeampaa<br />
matematiikkaa ja geometriaa kuvataiteen<br />
ja <strong>nu</strong>kketeatterin keinoin. Nyky<strong>nu</strong>kketeatterissa<br />
ollaan siis hyvin kaukana<br />
perinteisistä aihepiireistä ja estetiikasta.<br />
Uuden (ja vanhankin) <strong>nu</strong>kketeatterin keinoja<br />
käytetään myös taidekasvatuksessa, terapiassa,<br />
museopedagogiikassa ja kehitysyhteistyössä.<br />
Monitaiteellisia<br />
esityksiä missä vain<br />
Monitaiteellisissa näyttämötoteutuksissa<br />
käytetään <strong>nu</strong>kke-, esine- ja varjoteatterin<br />
Kuva: Riku Laakkonen<br />
rinnalla sirkuksen, tuliteatterin, tanssin sekä<br />
fyysisen ja visuaalisen teatterin keinoja<br />
kaihtamatta punkkia tai butoakaan. Nyky<strong>nu</strong>kketeatteri<br />
ammentaa laajalla skaalalla<br />
myös muista taiteista ja tekee produktioita<br />
eri taiteenalojen tekijöiden kanssa. Esimerkiksi<br />
Kuuman ankanpoikasen Likinäköinen<br />
prinsessa sukeltaa Hanna Brotheruksen<br />
tauluihin ja katsojat pääsevät modernin <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
keinoin elävään taidenäyttelyyn.<br />
Teatteri Airopikin, Kuuman ankanpoikasen,<br />
Ehkä-tuotannon ja Tanssiteatteri Jumbon<br />
tuore oululais-turkulainen yhteisproduktio<br />
Alla Poen fuusioi <strong>nu</strong>kketeatteria, tanssia,<br />
puhetta, laulua ja soittoa performanssiluonteiseksi<br />
tapahtumaksi, jossa yhtenä elementtinä<br />
on Timo Nyyssösen veistämä jättimäinen,<br />
liikuteltava ja osina liikkuva puinen<br />
lintuveistos.<br />
Esityksiä viedään myös uusille areenoille:<br />
esittävää ja soveltavaa <strong>nu</strong>kketeatteria tehdään<br />
yhä enenevässä määrin pakolaiskeskuksissa,<br />
sairaaloissa, ravintoloissa, museoissa<br />
ja vanhustentaloissa sekä muissa teatterinäyttämöiden<br />
ulkopuolisissa tiloissa. Nyky<strong>nu</strong>kketeatteri<br />
on jalkautu<strong>nu</strong>t ulos, ihmisten<br />
keskuuteen: Sixfingersin 365 päivän mittainen<br />
Mikropatia-projekti Turussa tapahtuu<br />
toreilla ja kävelykaduilla, kauppakeskuksissa<br />
ja kirjastojen auloissa; huhtikuussa miniesityksiä<br />
nähdään jopa Veroviraston asiakastiloissa.<br />
Sudenenteen Bongaa Oliopus Otus<br />
toteutetaan Turku 2011-hankkeena vaellusteatterina<br />
luonnossa. Vuosina 2008-2009 Kalteva<br />
Company esitti Herra Bunsdorffin puutarhakierroksen<br />
Brinkhallin kartanon mailla<br />
Turussa <strong>nu</strong>kkehahmoin.<br />
Tampereen Teatterikesässä 2008 nähtiin<br />
Ramppi & Kuume -teatterin Ratkaisuja koti-ikävään,<br />
jossa Kati Andrianov leiriytyi<br />
soputelttoineen Tampereen Vanhan kirkon<br />
<strong>nu</strong>rkalle ja toteutti näyttämöanimaation keinoin<br />
yliopistollista <strong>nu</strong>kketeatteritutkimustaan<br />
esittelevän ja parodioivan performanssipuheenvuoron.<br />
Tanssiteatterit ja sirkustaiteilijatkin käyttävät<br />
<strong>nu</strong>kke- ja esineteatterin keinoja: esimerkiksi<br />
Jani Nuutisen sooloesityksessä Un<br />
cirque plus juste minikokoinen areena laajenee<br />
eläinsirkukseksi varjoteatterin avulla.<br />
Jyrki Karttusen nykytanssiesityksessä Bad<br />
Body Doubles tanssijoilla on Rainer Kauniston<br />
tekemät <strong>nu</strong>ket kumppaneinaan. Turusta<br />
valmistuneet soveltavat modernia <strong>nu</strong>kketeatteria<br />
myös tanssin ja sirkuksen areenoilla,<br />
kuten Tanssiteatteri Hurjaruuthiin epäsovinnaisen<br />
Punahilkka-produktion ohjan<strong>nu</strong>t Elina<br />
Lajunen, joka esiintyi <strong>nu</strong>kettajana, näyttelijänä<br />
ja sirkustaiteilijana myös Talvisirkuksessa<br />
vuonna 2008.<br />
Punahilkan <strong>nu</strong>kettajina ja näyttelijöinä toimineet<br />
Susanna Hemmilä ja Anna Pelkonen<br />
sekä sirkustaiteilija Teemu Öhman ovat puo-<br />
Teatteri Ramppi&Kuume: Ratkaisuja koti-ikävään, esiintyjä Katriina Andrianov.<br />
Kuva: Virpi Tanskanen<br />
Kuva: Linnateatteri/Roni Lehti<br />
Nukketeatteri Akseli Klonk: Peter Pan, ohjaus Janne Kuustie, näyttelijä Jouni<br />
Järvenpää, <strong>nu</strong>ket Timo Nyyssönen.<br />
Nukketeatterikeskus Poiju ja Linnateatteri: 3D,<br />
kuvassa Satu Paavola ja Martti Suosalo, ohj.<br />
Neville Tranter, <strong>nu</strong>ket Satu Paavola.
Nukketeatteri 1/2011<br />
29<br />
lestaan perustaneet uuden poikkitaiteellisen<br />
<strong>ry</strong>hmän BläkPox, joka on kantaesittänyt<br />
mm. Daniil Harmsin teokseen Sattumia perustuvan<br />
produktion. Esityksessä arkimaailma<br />
muuttui esineteatterin ja jongleerauksen<br />
keinoin surrealistiseksi seikkailuksi vinksahtaneine<br />
hahmoineen venäläisen avantgardismin<br />
hengessä.<br />
Teatteri Sudenenteen ohjelmistossa on <strong>nu</strong>kketeatteriin,<br />
fyysiseen ja tanssiteatteriin<br />
perustuva poikkitaiteellinen, lapsille suunnattu<br />
sanaton Mikä-Mikä kuoriutuu.<br />
Nyky<strong>nu</strong>kketeatterin esitykset ammentavat<br />
vapaasti kaikista mahdollisista aiheista, lähtökohdista<br />
ja ilmaisukeinoista. Esimerkiksi<br />
Turussa vuonna 2007 kantaesitetty Prometheus:<br />
Tuli palaa rikospaikalle tutki Tehdasteatterin<br />
ruhjuisissa tiloissa antiikin myyttiä<br />
<strong>nu</strong>kke-, naamio- ja tuliteatterin keinoin.<br />
Palavat naamiot syöpyivät lähtemättömästi<br />
katsojien mielten syvyyksiin. Turun kaupunginteatterissa<br />
vuonna 2008 toteutettu Keskitalven<br />
uni yhdisti ketterästi Kalevalaa ja<br />
science fictionia kuvaten dystopiana ihmisen<br />
viha-rakkaus -suhdetta keksintöihin ja<br />
teknologiaan. Kalteva Company (Maija Linturi<br />
ja Johanna Kultala) tutki vuosina 2009<br />
- 2010 esityksessään Ihminen 2.0 ihmisen ja<br />
koneen liittoa, uuden elämän luomista. Esitys<br />
oli materiaalilähtöinen ja käytti tietotekniikkaromua,<br />
josta luotiin orgaanisia muotoja<br />
ja figuureja. Nyky<strong>nu</strong>kketeatteri on myös<br />
otta<strong>nu</strong>t askeleita kohti poliittista yhteisöteatteria.<br />
Sixfingersin Herätys, Nukkemaa,<br />
täältä tulee Salminen! pureutui pakolaisaiheeseen<br />
kesällä 2008 eri puolilla Suomea sijaitsevissa<br />
vastaanottokeskuksissa. Ishmael<br />
Falke on työstänyt Tel Avivissa toimivassa radikaalissa<br />
Clipa-teatterissa soolonsa Corpus<br />
Separatum, jossa käsitellään metaforisesti<br />
Israelin ja Palestiinan kysymystä. Näyttämönä<br />
ja konfliktin tapahtumapaikkana on sooloesiintyjän<br />
oma keho, <strong>nu</strong>keilla ja myyteillä<br />
miehitetty alue.<br />
Nykyteatterille ominaista onkin näyttelijän<br />
vahva fyysisyys: näyttämöllä esitettävän<br />
tekstin palvelijan sijasta näyttelijä/<strong>nu</strong>kettaja<br />
on itsemääräytyvä ja vahvasti läsnä oleva<br />
tekijä, toimija ja välittäjä. Falke on myös<br />
tehnyt paikkasidonnaisia objektiperformansseja,<br />
kuten Genya, joissa lähtökohtana on<br />
piha ja roskis. Esitys on alati muuttuva riippuen<br />
paikasta, sen impulsseista ja löytyvistä<br />
esineistä.<br />
Friikkiä ja seksiä<br />
Nyky<strong>nu</strong>kketeatterille ominaista on myös<br />
friikkiys ja entisiin tabuaiheisiin kajoaminen,<br />
jotka ovat nousseet pinnalle muutaman<br />
viime vuoden aikana erityisesti Turun skenellä.<br />
Sudenenteen ohjelmistossa on aikuisille<br />
suunnattu kiero ja brutaali freak show Doktor<br />
Heartless, jossa Lars Wingård sooloilee<br />
tohelona kirurgina. Irtoraajat ja suolenpätkät<br />
lentelivät myös Taideakatemiassa vuonna<br />
2009 Fanatik Figuras -festivaalilla nähdyssä<br />
valmistuvien opiskelijoiden splatter-esityk-<br />
Kuva: Merja Pöyhönen<br />
Kuva: Johanna Latvala<br />
Matkalaukkuteatteri: Koettelemusten kaupunki, visualisointi Johanna<br />
Latvala ja Johanna Peltonen.<br />
Kuuma Ankanpoikanen: Vain toivo jää, toteutus Antti-Juhani Manninen.
30<br />
Nukketeatteri 1/2011<br />
sessä They won´t stay dead, jonka innoittajana<br />
on ollut George Romeron vanha zombie-leffa.<br />
Päättötöissä nähtiin myös Laura Ruohosen<br />
näytelmä Kuningatar K., jossa vallan, vapauden<br />
ja rakkauden sukupuolisidonnaisuutta<br />
luodattiin <strong>nu</strong>kke-, esine- ja näyttelijäntyön<br />
keinoin. Gender-kysymys ja seksuaalisuus<br />
ovat monien <strong>nu</strong>oren polven ammattilaisten<br />
teemana. Turkulainen Teatteri Lumottu<br />
Prinsessa teki vuonna 2008 rajun käsi<strong>nu</strong>kkeproduktion<br />
Pixy, joka pohjautuu Max<br />
Andersonin samannimiseen undergroundsarjakuvaan.<br />
Se kertoi anarkopunk-tyyliin<br />
<strong>nu</strong>oren parin elämästä ja abortoidun sikiön<br />
seikkailuista manalassa. Kuuman Ankanpoikasen<br />
vuonna 2008 valmistu<strong>nu</strong>t Fragile (K-<br />
13) pohti kehoa, seksiä, halua ja tunteita.<br />
Nuorille suunnattu hulvaton ja hervoton esitys<br />
toteutettiin yhteistyössä seksuaalikasvatuksen<br />
ammattilaisten kanssa. Turkulaisen<br />
Timo Väntsin ja HOX Company -<strong>ry</strong>hmän<br />
ohjelmistossa on mm. aikuisille suunnattu<br />
Oscar Wilden teokseen perustuva dekadentti<br />
gay-aiheinen Seurapiirikuninkaat.<br />
Helmikuussa 2011 sai kantaesityksensä John<br />
– Eleanor, jossa pureudutaan iloisen härskisti<br />
sukupuoli- ja seksuaalinormeja rikkovaan<br />
keskiaikaiseen tarinaan ristiinpukeutujasta.<br />
Transvestismi aiheena on todellakin kaukana<br />
perinteisestä suomalaisesta <strong>nu</strong>kketeatterista.<br />
Marginaalissa?<br />
Uusi <strong>nu</strong>kketeatteri toimii tällä hetkellä monenlaisessa<br />
marginaalissa, aivan kuten nykytanssi<br />
pari vuosikymmentä sitten: valtion ja<br />
kuntien mittavat avustukset ohjautuvat ns.<br />
vanhoille teattereille, moderneja produktioita<br />
tehdään vimmaisesti ja vailla mitään<br />
säädyllistä rahoitusta, avantgarden katsojakunta<br />
on kapea ja terävä, vakinaisia esitys-<br />
ja toimitiloja ei ole. Uudet produktiot<br />
herättävät osassa katsojia ja etenkin teatterikriitikoissa<br />
närkästystä, koska he eivät<br />
osaa lukea niitä nykykulmasta. Onko nyky<strong>nu</strong>kketeatteri<br />
siis marginaalissa? Ja haluaako<br />
se jäädä sinne? Mitä pitäisi tehdä, että<br />
uusi <strong>nu</strong>kketeatteri saisi saman aseman kuin<br />
nykytanssi ja -sirkus, jotka mursivat tiensä<br />
päättäjienkin sydämeen 1990-luvun lopulla?<br />
Pitäisikö nyky<strong>nu</strong>kketeatterin tekijöiden yhdistää<br />
voimansa ja <strong>ry</strong>htyä määrätietoisesti<br />
ajamaan rahoitus-, tila-, yleisö- ja imagokysymyksiä?<br />
Jätän kysymykset tekijöiden<br />
pohdittaviksi. Ja jatkan sekä perinteisen että<br />
uuden <strong>nu</strong>kketeatterin seuraamista kautta<br />
valtakunnan. MT<br />
Kuva: Kaika Karttunen<br />
Turun AMK: Kuningatar K, ohj<br />
Maija Linturi, <strong>nu</strong>ket Leena<br />
Kiessling ja Maija Linturi<br />
(kuvassa).<br />
Bläkbox: Sattumia, ohj. Susanna Hemmilä, <strong>nu</strong>ket<br />
Anna Sucksdorff ja työ<strong>ry</strong>hmä.<br />
Kuva: Leena Kiessling<br />
Kuva: Tiina Puranen<br />
Kalteva Company: Herra Bunsdorffin puutarhakierrros, ohjaus<br />
Marja Susi, kuvassa Roosa Halme, <strong>nu</strong>ket: Tiina Puranen.
Nukketeatteri 1/2011<br />
31<br />
Puppeteeri matkailee<br />
Palstalla kerrotaan <strong>nu</strong>kketeatterimatkailijaa kiinnostavista kohteista ja tapahtumista<br />
Hevosvoimaa<br />
West Endissä<br />
Kuva: Timo Väntsi<br />
Lontoossa jyllää jo monetta vuotta kaksi<br />
megaluokan teatterituotantoa, joissa <strong>nu</strong>ket<br />
ovat hyvin isossa osassa. Lion King on jo<br />
melkoinen klassikko, mutta jo vuodesta 2007<br />
saakka on yleisöä ihastutta<strong>nu</strong>t <strong>nu</strong>keilla ja ihmisillä<br />
kerrottu tarina pojasta ja hevosesta.<br />
War Horse siirrettiin National Theaterista<br />
suuren suosion vuoksi London New Theaterin<br />
näyttämölle Du<strong>ry</strong> Lanelle.<br />
Etelä-afrikkalaisen Handspring Puppet Theaterin<br />
ja National Theaterin yhteistyönä syntyneen<br />
hedelmän kiinnostus ei ota laantuakseen.<br />
Tällä hetkellä teatteri ottaa varauksia<br />
helmikuuhun 2012 saakka, ja epäilemättä<br />
jatkostakin neuvotellaan.<br />
Jos ei ole etukäteen varan<strong>nu</strong>t lippuja, kannattaa<br />
edullisempia lippuja kysellä Box Office<br />
lippumyymälöistä, joita on etenkin Leicester<br />
Squarella useita. Lippuja voi saada,<br />
tai sitten ei. Lion King myy niin tasavarmasti,<br />
että siihen on vaikea saada edes alen<strong>nu</strong>slippuja.<br />
Varmin tapa on varata siis liput etukäteen.<br />
Matkasimme Pia Kaleniuksen kanssa Lontooseen<br />
War Horse yhtenä suurimmista täkyistä.<br />
Pettymykseksemme saimme netistä tiedon,<br />
että War Horse olisi juuri reissumme aikana<br />
esitystauolla. Pahus! Mutta paikan päällä<br />
Time Out, Lontoon menoista kaiken kertova<br />
julkaisu väitti toista: War Horsessa olisi esityksiä!<br />
Pinkaisimme lippuluukulle ja saimme<br />
VIIMEISET kaksi lippua lauantain matineanäytökseen<br />
salin vasempaan laitaan ensimmäiseltä<br />
ja toiselta riviltä. JIHUU!<br />
Jo videoklippien perusteella olimme tietoisia,<br />
että luvassa on huikeita <strong>nu</strong>kkeja huikeasti<br />
<strong>nu</strong>ketettuna. Toden totta. Hevosia ei<br />
oltu rakennettu tukkoon, vaan niiden hahmot<br />
oli kurottu kasaan pajumaisilla vitsoilla,<br />
remmeillä, metallilla, puulla ja ohuella,<br />
läpikuultavalla harsolla. Kumpaakin pääosahevosta<br />
operoi kolme osin näkyvissä olevaa<br />
<strong>nu</strong>kettajaa. Hind eli takaosa ohjailee takajalkoja<br />
ja häntää, heart vastaa etujaloista<br />
ja pääosin hevosen hengityksestä. Head ohjailee<br />
päätä hahmon ulkopuolella kuin tallipoika<br />
ikään.<br />
Illuusio toimii häkellyttävän hienosti. Harjoituksia<br />
lienee käyty monta vuotta, niin aitoa<br />
ja luontevaa ovat hevosten joka eleet.<br />
Hevoset ovat jokainen oman luontoisiaan.<br />
Joey, jonka elämää seurataan varsasta asti,<br />
on tanakka ja omapäinen maalaishevonen.<br />
Topthorn taas on musta uljas ori, oikea alfauros.<br />
Eläimet jopa paikallaan seisoessaan<br />
Nukketeatterilla höystetystä draamasta on tullut iso hitti Lontoossa. War Horse<br />
nähdään ainakin ensi helmikuulle asti London New Theaterissa.<br />
täydentävät hevosmaisuuttaan pienillä pyrskähdyksillä,<br />
korvien liikuttamisilla, kavioiden<br />
nostelulla. Katsoja voi helposti kokea<br />
katsovansa oikeita hevosia rooleissaan.<br />
Tarina on sinänsä yksinkertainen. Nuori poika<br />
kasvattaa juopon isänsä ostaman hevosen oikeaksi<br />
työhevoseksi. Syttyy sota, ja isä rahapulassaan<br />
myy hevosen armeijan käyttöön.<br />
Lopputarina onkin hevosen ja pojan matkan<br />
seuraamista.<br />
Lavastus tarjoaa yksinkertaisia ja tyylikkäitä<br />
ratkaisuja. Hevoshaka syntyy pitkien puuriukujen<br />
avulla. Kotiovi on simppeli irto-ovi<br />
saranoillaan. Ylhäällä takana lavan laidasta<br />
laitaan kulkee iso repalereunainen vaalea<br />
kaistale, johon projisoidaan piirrosjäljellä<br />
tehtyjä animaatioita. Tilat ja tilanteet<br />
vaihtuvat luontevasti, eikä sivupaikoilta ole<br />
yhtään hassumpi katsella. Meitä muistetaan<br />
tasaisin väliajoin amfiteatterin kaltaisessa<br />
salissa.<br />
Salin muoto mahdollistaa myös sen, että<br />
joissain kohtauksissa katselee pikkuisen yleisöäkin.<br />
Sali on jälleen aivan täynnä, ja jokainen<br />
katsoo herkeämättä ja suu hämmästyksestä<br />
avoinna <strong>nu</strong>kkehahmoisia hevosia.<br />
Tulee hupaisa ajatus: Lontoon suuresta tarjonnasta<br />
kaksi mahtavaa megamagneettia<br />
ovat vahvasti <strong>nu</strong>kketeatteria! Tähän on toistaiseksi<br />
vielä matkaa Suomessa.<br />
Väliajalla olemme ihan ekstaasissa! Mutta<br />
toisella puoliajalla valitettavasti tarinan kuljetus<br />
ei ihan jaksa kantaa loppuun asti. Alun<br />
runollinen kerronta unohtuu väliajan jälkeen<br />
vaihtuen rasittavaan realistiseen jankkaukseen.<br />
Ja muutama epäonnistu<strong>nu</strong>t roolitus<br />
(ainakin tässä näytöksessä) sai aikaan laskusuuntaisen<br />
tunnelman.<br />
Mutta mutta: upeaa se joka tapauksessa oli!<br />
Ehdottomasti näkemisen arvoinen esitys!<br />
Nästyykkejä mukaan!<br />
Timo Väntsi<br />
War Horse, Michael Morpurgon romaanin<br />
pohjalta sovitta<strong>nu</strong>t Nick Staffod, ohjaus Marianne<br />
Elliott ja Tom Morris, <strong>nu</strong>ket Basil Jones<br />
ja Adrian Kohler (HandSpring Puppet<br />
Company), musiikki Adrian Sutton.<br />
www.nationaltheater.org.uk
32<br />
Nukketeatteri 1/2011<br />
UNIMAn vuosikokousuutisia<br />
Taloudesta ja toiminnasta<br />
Vuosi 2010 oli tiukan talouden<br />
vuosi. <strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong>n 25-vuotisjuhlavuoden<br />
2009 jälkeen talous oli<br />
kunnossa, mutta rahaa oli käytettävissä<br />
vähemmän. Opetusministeriön<br />
yleisavustus oli ai<strong>nu</strong>t avustus.<br />
Lisäksi oli tietysti jäsenmaksutulot<br />
ja palkkatuet.<br />
Toimintaakin oli vuonna 2010 vähemmän<br />
kuin juhlavuotena. Merkittävin tapahtuma<br />
oli Suomalaisen Nukketeatterin Näyteikkuna<br />
Oulussa, jota Kulttuuritalo Valve ja Oulun<br />
kaupunginteatteri tukivat.<br />
Vuosi 2011 on, jos mahdollista vielä tiukempi.<br />
Opetusministeriön avustus on pysynyt<br />
ennallaan. Nukketeatteri<strong>lehti</strong> sai kulttuuri<strong>lehti</strong>tukea,<br />
joka on käytetty tietokoneen ja<br />
taitto-ohjelman hankintaan. Helsingissä järjestetty<br />
Suomalaisen Nukketeatterin Näyteikkuna<br />
ei saa<strong>nu</strong>t rahallista tukea. Lipputulot<br />
riittivät matkakustan<strong>nu</strong>ksiin, mutta<br />
esityspalkkioita ei pystytty maksamaan. Onneksi<br />
talkoohenkeä vielä löytyi. Helsingin<br />
kulttuurikeskuksen panos oli mittava tilojen<br />
ja työvoiman kautta. Nukketeatterikeskus<br />
Poiju oli mukana isolla työpanoksella.<br />
Hallituksella on taas miettimistä, kuinka<br />
suuniteltu toiminta toteutetaan - talkoovoimin!<br />
Yhteistyötä viritellään teatteritapahtumien<br />
kesken. Nukketeatterin Näyteikkunoita<br />
tullaan järjestämään tulevaisuudessakin,<br />
mutta missä ja miltä pohjalta, on vielä neuvottelun<br />
alla. Hallitus kävi vakavaa keskustelua<br />
siitä, että jatkossa tällaisia tapahtumia<br />
ei voida järjestää pelkästään talkoopohjalta,<br />
se ei yksinkertaisesti käy, että ammattilaiset<br />
tekevät työtään ilmaiseksi.<br />
UNIMAn vuosikokouksen väkeä yhteispotretissa Poijun tiloissa: vasemmalta edestä Timo Väntsi, Kati-<br />
Aurora Kuuskoski, Pia Kalenius, Elviira Davidow, Katriina Andrianov, Johanna Uusiranta, takana vas. Janne<br />
Kuustie, Ilpo Mikkonen, Teija Muurinen, Satu Paavola, Anne Lihavainen, Maiju Tawast, Elina Lajunen, Iida<br />
Vanttaja ja Anne Rautiainen. Muutama osallistuja ehti poistua ennen kuvan ottoa.<br />
<strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong> on pyytänyt Oulun Kulttuurijohtajaa<br />
nimeämään <strong>Unima</strong> Congress 2016<br />
työ<strong>ry</strong>hmän. Ensimmäinen kokous pidetään<br />
toukokuussa. Tänä vuonna asiaa pitää saada<br />
reippaasti eteenpäin, koska vuoden 2016<br />
kongressista päätetään Kiinan Chengdussa<br />
kesällä 2012. General Secreta<strong>ry</strong> Jacques Trudeau<br />
tullee vierailemaan lokakuun lopussa<br />
Oulussa Kesäaika päättyy -festvaalilla.<br />
<strong>Unima</strong>n jäsenet järjestävät isompia ja pienempiä<br />
tapatumia ja festivaaleja pitkin<br />
vuotta. Taloudellista tukea <strong>Unima</strong> ei voi antaa,<br />
mutta voi tiedottaa vähintäänkin jäsenistölle<br />
ja jos mahdollista, toimia yhteytenä<br />
tiedotusvälineisiin.<br />
<strong>Unima</strong>n keskeisiä tehtäviä on, paitsi tiedottaa<br />
jäsenistöä, kuuluttaa <strong>nu</strong>kketeatterista<br />
suurelle yleisölle ja päättäjille. Kansainvälinen<br />
toiminta on yhteistyön kehittämistä alan<br />
toimijoiden kesken.<br />
UNIMAN periaate tasa-arvon ja rauhan puolesta<br />
toimimisessa ei ole <strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong>n<br />
toiminnassa keskeistä, joten olisiko tässä<br />
kehittämisen paikka. Voisiko <strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong><br />
toimia enemmän maailmanrauhan ja tasaarvon<br />
edistämiseksi sekä köyhyyden lievittämiseksi?<br />
Johanna Uusiranta<br />
järjestösihteeri<br />
Poijun syksyn kurssitarjontaa<br />
Nukketeatterikeskus Poiju järjestää syksyllä<br />
koulutusta, joka soveltuu <strong>nu</strong>kke- ja esineilmaisusta<br />
kiinnostuneille. Ensimmäinen<br />
kurssi on jo elokuussa - varaathan paikkasi<br />
ajoissa!<br />
Käsi<strong>nu</strong>kkekurssi<br />
la 27.8. klo 10-18 ja su 28.8. klo 10-17<br />
Tehdään oma käsi<strong>nu</strong>kke ja tutustutaan materiaalien<br />
variaatioihin - helppoa, hauskaa<br />
ja innostavaa! Materiaaleina joustofroteeta,<br />
va<strong>nu</strong>a, lankaa, kangasta ja vesivärejä. Ohjaaja<br />
Rainer Kaunisto. Hinta: 120 €<br />
Varjojen tarinat -kurssi<br />
la 10.9. klo 10.00-16.30 ja su 11.9 klo 10.00-<br />
16.30<br />
Sukelletaan yhdessä tarinoihin ja luodaan<br />
itsellemme soveltuva kerrontatapa. Kuvitetaan<br />
tarinat varjoteatterin keinoja käyttäen.<br />
Jokainen osallistuja saa mukaan ”oman<br />
varjotarinansa”. Ohjaaja Elviira Davidow.<br />
Hinta: 70 €<br />
Shifting focus for the visible puppeteer<br />
Sat 5th November at 10.00-16.30 and Sun<br />
6th November at 10.00-16.30<br />
This practical course explores various aspects<br />
of when actors and objects share the<br />
stage: how different amounts of presence<br />
and neutrality can be used for dramatic purpose.<br />
Teacher Rene Baker. Language: English.<br />
Price: 100 €<br />
Hinnat sisältävät materiaalit. PoijuPaikkalaisille<br />
ale -15 %. Maksu suoritetaan Nukketeatterikeskus<br />
Poiju Oy:n tilille 405500-1210199;<br />
kurssille pääsee kuittia vastaan.<br />
Kurssit pidetään Poijun toimitiloissa Herttoniemessä,<br />
os. Sahaajankatu 19, 00880 Helsinki.<br />
Ilmoittautumiset ja tiedustelut:<br />
Nukketeatterikeskus Poiju, Anne Lihavainen<br />
ofelia@<strong>nu</strong>kketeatterikeskus.fi tai p. 040 718<br />
6674<br />
Lisätietoja: www.<strong>nu</strong>kketeatterikeskus.fi<br />
Poijun kurssisyksyn aloittaa Rainer<br />
Kauniston käsi<strong>nu</strong>kkekurssi.
Nukketeatteri 1/2011<br />
MERKKIPÄIVIÄ<br />
Merkkipäiviään ovat tänä<br />
keväänä viettäneet:<br />
33<br />
Nukketeatteritaiteilija ja <strong>nu</strong>kenrakentaja<br />
Kirsti Huuhka 90 vuotta<br />
Paimiossa 22.4.2011<br />
Nukketeatteritalo Musta ja Valkea Ratsu.<br />
Terveiset Onkiniemestä<br />
Nukketeatteritalo Musta & Valkea<br />
Ratsu on koke<strong>nu</strong>t uudistumista.Nukentekijä<br />
Eevaliisa Holma-Kin<strong>nu</strong>sen<br />
ja satojen <strong>nu</strong>kkejen koti sai uudet<br />
ja uudistetut terassit. Seuraavassa<br />
Raimo J. Kin<strong>nu</strong>sen terveiset Onkiniemestä.<br />
Eevaliisa vaikuttaa Sysmän Onkiniemellä, jossa<br />
omaishoitaja Raimo J. Kin<strong>nu</strong>nen pitää hänestä<br />
huolta, jakaa lääkkeitä noin 8 pilleriä<br />
päivässä ja kuumentaa mikrossa ruokia yhteisille<br />
aterioille. Heidän poikansa Jukkapekka<br />
Kin<strong>nu</strong>nen hoitaa Nukketeatteritalo Musta<br />
& Valkea Ratsun 300 neliön tiloja, joissa on<br />
500 Eevaliisan valmistamaa <strong>nu</strong>kkea, kokeiluteatteri<br />
yläkerrassa ja kirjamyynti alakerrassa.<br />
Marjatan kanssa hänellä on Metkamuistoputiikki,<br />
jossa on valtava määrä pariskunnan<br />
tekemiä <strong>nu</strong>kkeja ynnä muuta matkamuistoksi<br />
tarkoitettua kivaa esinettä.<br />
Terassit pelastettiin taas. Pekka Liikanen<br />
poisti paakkuja terassia uhkaamasta. Hänen<br />
yhteistyökumppaninsa oli Janne Kananen,<br />
molemmat sysmäläisistä yrityksistä.<br />
Lisätietoja: www.mustavalkearatsu.fi<br />
Eevaliisa Holma-Kin<strong>nu</strong>nen tarkastelee valmistamaansa<br />
<strong>nu</strong>kkea, ja takana on juliste Ransu<br />
Karvakuonosta, joka on äskettäin päässyt Arttu<br />
Juseliuksen kirjan ”Ransu palokunnassa” kanteen.<br />
(Pieni Karhu 2011, 40 sivua, kuvitettu).<br />
Teatteriohjaaja, FM, taideaineiden<br />
lehtori Marja-Liisa Lintunen 60<br />
vuotta 4.2.2011 Pieksämäellä.<br />
Nukketeatteriohjaaja, <strong>nu</strong>kenrakentaja<br />
ja lavastaja Anna-Liisa Tarvainen<br />
60 vuotta 5.3.2011 Säkylässä.<br />
ILMOITUSTAULU<br />
100 prosenttista käsityötä käteen!<br />
Myynnissä käsi<strong>nu</strong>kkeja teatterikäyttöön,<br />
omaksi iloksi tai lahjaksi. Tilauksesta teen<br />
juuri si<strong>nu</strong>n toivomasi <strong>nu</strong>ken. Kuvan käsi<strong>nu</strong>ket<br />
70 euroa.<br />
Nukketeatteritaiteilija artesaani Kati-Aurora<br />
Kuuskoski<br />
k.a.kuuskoski@gmail.com<br />
Palsta on tarkoitettu pikku-ilmoituksille ja on UNIMAn jäsenille maksuton.<br />
Nukketeatteritaiteilija, Nukketeatteri<br />
Piironginlaatikon taiteellinen<br />
johtaja Kerttu Aaltonen 60 vuotta<br />
2.4.2011 Uudessakaupungissa.
34<br />
Nukketeatteri 1/2011<br />
ARVIOITA ESITYKSISTÄ<br />
Vaikutelmia Näyteikkunasta<br />
ja vähän muualtakin<br />
HURRAA-festivaalin yhteydessä järjestetty Suomalaisen Nukketeatterin<br />
Näyteikkuna oli mittava kaksipäiväinen tapahtuma, joka esitteli<br />
10 <strong>ry</strong>hmää. Siis tuplasti enemmän kuin muu Hurraa-viikon anti,<br />
jossa oli kuusi muuta teatteria. Edustettuina Näyteikkunassa olivat<br />
suomalaisen <strong>nu</strong>kketeatterin indie-toimijat eli ns. vapaat <strong>ry</strong>hmät ja<br />
sooloesiintyjät, jotka eivät saa valtion tms. avustuksia eikä niillä ole<br />
omia tilojakaan oululaista Akseli Klonkia lukuunottamatta. Käsittämättömän<br />
paljon ja hyvin mielenkiintoisia, monipuolisia produktioita<br />
vapaat toimijat tekevät kuitenkin kärvistellessään marginaalissa.<br />
Näyteikkuna-katselmus oli komea näyttö ja yleisöä riitti sekä aikuisille<br />
että lapsille suunnattuihin esityksiin. Tässä suhteessa <strong>nu</strong>kketeatteri<br />
ei todellakaan ole marginaalissa. Stoan aulassa oli Timo Nyyssösen<br />
hieno teatteri<strong>nu</strong>kkenäyttely, ensimmäinen retrospektiivi monipuoliselta<br />
pitkän linjan tekijältä. Ennen katselmusta järjestettiin seminaari<br />
aiheesta Suomalainen <strong>nu</strong>kketeatteri maailmalla, jossa alustukset<br />
ja keskustelu polveilivat teeman ympärillä.<br />
Alalla toimivat Maiju Tawast (MT), vuodesta 1981, ja Johanna Uusiranta<br />
(JU), vuodesta 2010, keskustelivat Näyteikkunan esityksistä,<br />
joista tässä lyhykäisiä arvioita: (osa arvioinneista pohjautuu aiemmin<br />
nähtyyn esitykseen, nähdyn esityksen ajankohta suluissa)<br />
JU: Täytyy tun<strong>nu</strong>staa, että vasta nyt jälkeenpäin tajuan kuinka hieno<br />
tilaisuus ja kohtaamispaikka Näyteikkuna oli! Itse tapahtumassa<br />
oli hyvä fiilis ja kaikki sujui hienosti, mutta eihän siinä ehtinyt syvällisiä<br />
ajatella!<br />
MT: Tuhannen taalan paikka esiintyjille ja järjestäjille! Toivottavasti<br />
myös päättäjiä oli paikalla. Soisin, että olisivat nähneet tämän komean<br />
tapahtuman.<br />
Oli upeaa tavata, keskustella ja halata eri puolilta Suomea tulevia ihmisiä,<br />
sekä nähdä esityksiä laidasta laitaan, uuden ja vanhan koulukunnan<br />
visioita.<br />
Arvioita:<br />
(esitykset siinä järjestyksessä kuin ne olivat Näyteikkunassa)<br />
Teatteri SudenEnne: Puppet Science Fiction<br />
(19.3.2011) Pohjautuu Edwin Abbottin romaaniin Flatland (1884) ,<br />
ohjaus Outi Sippola, tuottaja Eeva Salonius, näyttely Elina Minn, työpaja<br />
Lars Wingård, esiintyjät Niina Lindroos ja Pia Kalenius, <strong>nu</strong>kenraken<strong>nu</strong>s<br />
ja lavastus Marie Antikainen, äänet ja valot Markus Heino.<br />
MT: Mielenkiintoinen matemaattinen taidetapahtuma, pedagoginen<br />
oppitunti. Yhdisti kuvataidetta, <strong>nu</strong>kketeatteria ja animaatiota. Hienoa,<br />
että yleisö otettiin mukaan, teki aikuisillekin hyvää.<br />
JU: Näytöksessä oli teknisiä ongelmia, eli jotain jäi puuttumaan, mutta<br />
enpä osan<strong>nu</strong>t kaivata, sitä mitä ei ollut. Kaksiulotteinen kohtaus,<br />
missä näyttelijä litistyy seinään heijastettujen kuvioiden sekaan, oli<br />
mi<strong>nu</strong>sta aivan erityisen hieno!<br />
MT: Maistui ja tuntui kuitenkin luokkahuoneelta eikä ihan tempaissut<br />
uusiin ulottuvuuksiin. Keinot olivat toki moninaiset ja esiintyjät sekä<br />
ohjaaja Outi Sippola taisivat keinonsa.<br />
JU: Ammattilaiset osasivat asiansa ja aihekin oli kiintoisa, mutta mi<strong>nu</strong>n<br />
aivoni eivät taipuneet ymmärtämään moniulotteisuutta, koululaisilla<br />
on varmaan notkeammat aivot! Kokonaiskesto liian pitkä,<br />
olisi voi<strong>nu</strong>t tiivistää vähän. Työpajan kyselytutkimus lopussa kohotti<br />
tunnelmaa ja yleisö poistui hymyillen.<br />
kuva Ville-Matias Roisko<br />
kuva Teatteri Airopik<br />
Teatteri SudenEnne: Puppet Science Fiction, rooleissa Pia Kalenius (vas) ja<br />
Niina Lindroos.<br />
Teatteri Airopik: Aivohärkä. Roolissa Jouni Järvenpää.<br />
Teatteri Airopik: Aivohärkä<br />
(Oulu lokakuu 2010 ja Helsinki 19.3.2011)<br />
Ohjaus ja dramatisointi Janne Kuustie, näyttelijä Jouni Järvenpää,<br />
puvustus Päivi Soini, lavastus Sampsa Soukainen ja Päivi Soini, musiikki<br />
Mikko Karjalainen, tekniikka Kimmo Korkala<br />
JU: Tämän esityksen huono puoli on nimi. Se ei houkuttele katsomaan.<br />
Mutta jos uskaltaa vaivautua paikalle, saa kokea yllätyksen!<br />
MT: Taattua tavaraa, Jouni Järvenpään hervotonta ja pakotonta sooloilua.<br />
Hämmästyttävä ja hengästyttävä tanssi- ja välineteatterimonologi.<br />
JU: Jounin enemmän kuin sataprosenttinen läsnäolo ja vahva fyysisyys<br />
tekee vaikutuksen. Ei mitään turhaa, ei mitään löysää, ei yhtään<br />
tarkoituksetonta hetkeä! Jouni saa tarinan elämään ja pitää katsojan<br />
pihdeissään melkeinpä hypnoottisella otteellaan. Ohjaajalle siitä tietysti<br />
myös ansionsa!<br />
MT: Janne Kuustien ohjaus ja dramatisointi olivat jo nähdyn nykivät<br />
ja tempoilevat. Paljon puhetta, kunnon vanhanaikaista jutunkerrontaa,<br />
joka surrasi aika lailla tasaisesti. Kaipasin repäisyä, rämähdystä!
Nukketeatteri 1/2011<br />
35<br />
Kuuma Ankanpoikanen: Kiiltokuva<br />
(Oulu 31.10.2010) Ohjaus, käsikirjoitus, lavalla: Merja Pöyhönen, <strong>nu</strong>ket<br />
ja lavastus: Susanna Hemmilä, musiikki: Antti-Juhani Manninen<br />
MT: Tärkeä avaus vaikeaan asiaan. Merja Pöyhösen riipaiseva soolo<br />
käsittelee parisuhdeväkivaltaa. Nukkekodin putoavat kulissit ja särkyvät<br />
posliinit, Merjan hauras olemus.<br />
JU: Hienovaraista monella tavalla, esittää asian vihjailevasti, mutta<br />
kuitenkin tarpeeksi selkeästi, huumoria unohtamatta. Chinchilla<br />
keventää juuri sopivasti, muuten esityksestä voisi tulla liian vakava.<br />
Tanssi ilmeettömän naamion kanssa teki mi<strong>nu</strong>un vaikutuksen ja jätti<br />
mietimään....<br />
MT: Nyky<strong>nu</strong>kketeatteri tarttuu päivänpolttaviin asioihin, joka on myös<br />
kannanotto! Kuumis käsittelee aihetta omilla ehdoillaan, omilla käsikirjoituksilla.<br />
JU: Teknisesti taitavaa ja viimeisteltyä, tasalaatuinen monessakin<br />
mielessä. Kuumalta Ankanpoikaselta ei tarvitse pelätä huonoja päiviä.<br />
Anatomia Ensemble: Anatomia Lear<br />
(Oulu 31.10.2010, Stoa 19.3.2011) Ohjaus: Mikaela Hasán, näyttelijät<br />
Heidi Fredriksson, Åsa Nybo ja Johanna af Schultén, <strong>nu</strong>ket ja lavastus:<br />
Janne Siltavuori, valot: Mari Agge, ääni: Kristian Ekholm, tuottaja:<br />
Kristin Helgaker<br />
MT: Suursatsaus! Ruotsinkielisen kentän näyttö, joka niittää mainetta<br />
kansainvälisestikin. Näyttelijät ovat fyysisesti hyvin intensiivisesti<br />
näyttämöllä, Teatterikorkeakoulutus näkyy. Well made puppet<strong>ry</strong>, väkeviä<br />
visioita. Rohkea sovitus, ruumiinavaus Shakespearen klassikosta<br />
pureutuu vanhuuteen ja itsemääräämisoikeuteen.<br />
JU: Mi<strong>nu</strong>a ei haitan<strong>nu</strong>t, vaikka näyttelijät näkyivät, mutta korinaa oli<br />
liikaa, kurkkua alkoi kuivata katsomossakin. Näyttelijöiden vaihdot<br />
toimivat hienosti, eikä ollut vaikea häivyttää näyttelijöitä silloin, kun<br />
heitä ei tarvin<strong>nu</strong>t nähdä. <strong>Unima</strong>ailma taas oli liian kuvottava, toivoin<br />
vain, että se loppuisi.<br />
MT: Janne Siltavuoren <strong>nu</strong>kke on hieno ja taitavasti animoitu. Valoihin<br />
ja ääniin on satsattu, koko tiimi on huippuammattilaisia. Suuren luokan<br />
teatteria.<br />
JU: Ansiokas esitys, teknisesti taitavaa, visuaalisesti näyttävää, oivaltavaa,<br />
sisällöltään arvokasta, mutta en siltikään lämpene toteutukselle.<br />
Hox- Company: John -Eleanor<br />
(19.3.2011) Käsikirjoitus: Timo Väntsi, Tom Linkinen, ohjaus: Merja<br />
Pöyhönen, näyttelijä: Timo Väntsi, luennoitsija: Tom Linkinen, alosuunnittelu:<br />
Timo Ollila, puvustus: Pia Kalenius, <strong>nu</strong>ket: Timo Väntsi.<br />
JU: Koko näyteikkunan tuorein esitys oli John-Eleanor, keskiajalla eläneen<br />
John Rykenerin tarina. Miehen, joka pukeutui naiseksi ja myi<br />
seksiä, etsi itseään ja rakkautta elämäänsä. Luennoitsija ja näyttelijä<br />
kuljettavat tarinaa vuorotellen ja yhdessä.<br />
MT: Odotin kieli pitkällä tätä esitystä! Rohkea valinta, tyylikäs, hauska<br />
esitys. Riemastuttava ja räävitön, Timo Väntsin notkea roolityö<br />
naisena ja miehenä, miesnaisena, naismiehenä.... erinomaista <strong>nu</strong>kke-<br />
ja käsiteatteria. Keskiaikaisesta <strong>nu</strong>kketeatteriperinteestä ammentava,<br />
markkinateatteria parhaimmillaan.<br />
JU: Timo Väntsi liehui ja liihotteli lavalla kuin kala vedessä, otti paikkansa<br />
ja vangitsi yleisönsä, nautti joka sekunnista! Tutkija Tom Linkinen,<br />
joka esitti tutkijaa, ei osan<strong>nu</strong>t oikein päättää ollako tutkija vain<br />
näyttelijä. Tutkimusta alleviivattiin liikaa, mutta räävittömät <strong>nu</strong>kkekohtaukset<br />
olivat ihanan piristäviä!<br />
MT: Esityksen <strong>ry</strong>tmi oli hyvä, Merja Pöyhösen napakka ja tiuhaan<br />
perspektiivejä vaihtava ohjaus. Tyylikäs ja tyylitön, herkkä ja rohkea.<br />
kuva:Stefan Bremer<br />
kuva:Milla Järvipetäjä<br />
Kuuma Ankanpoikanen: Kiiltokuva, näyttelijä Merja Pöyhönen, <strong>nu</strong>ket Susanna<br />
Hemmilä.<br />
Anatomia Ensemble: Anatomia Lear, näyttelijät: Åsa Nybo, Johanna af Schultén<br />
ja Heidi Fredriksson, <strong>nu</strong>ket Janne Siltavuori.<br />
HOX Company: John - Eleanor, esiintyjät Tom Linkinen (vas) ja Timo Väntsi,<br />
<strong>nu</strong>ket Timo Väntsi.
36<br />
Nukketeatteri 1/2011<br />
Sixfingers Theatre: Poika joka sukelsi<br />
(Turku marrask 2010, Stoa 20.3.2011) Perustuu Daisaku Ikedan satuun<br />
“Prince and the Coral Sea”, ohj: Ishmael Falke, käsikirjoitus, esiintyminen,<br />
<strong>nu</strong>ket, skenografia: Maiju Tainio, musiikin sävellys: Minna-Liisa<br />
Tammela, mus. toteutus: Minna-Liisa Tammela ja Ilkka Heinonen<br />
Kuva: Ishmael Falke<br />
MT: Kaunis tarina pienestä Ryo-pojasta, joka haluaa pelastaa kotisaarensa<br />
saastumiselta. Maiju Tainio lämmin, rauhallinen, läsnä oleva.<br />
Tarinankerrontaa ja esineteatteria, ottaa kantaa ympäristönsuojeluun.<br />
JU: Kokonaisuus näkyi hyvin takapenkille, mutta aina kaukana istuessa<br />
jää joku intiimiys kokematta. Silti herkkä ja hellyttävä. Tarina eteni<br />
kuitenkin turhan verkkaisesti, toisaalta siinä tapahtui asioita, jotka<br />
tuntuivat irrallisilta. Tiivistämistä olisin kaivan<strong>nu</strong>t.<br />
MT: Tarina jotensakin vailla kohokohtia, vaikka soljuikin kauniisti.<br />
JU: Polvi-<strong>nu</strong>ket olivat hauskoja, toimi hyvin, loistava idea!<br />
Vekkulikettu: Matin meriseikkailu<br />
(Tampere maaliskuu 2011, 20.3.2011) Visio, <strong>nu</strong>ket, ohjaus: Anna-Liisa<br />
Tarvainen, näyttelijä, valot, äänitekniikka: Matti Koskinen, käsikirjoitettu<br />
leikkien kesällä 2010: Anna-Liisa ja Matti, musiikki: Sebastian<br />
Boulter, Juuso Frisk, Suvi Kaukonen, Heikki Korkalainen, äänitys<br />
ja editointi: Heikki Korkalainen<br />
MT: Ihanaa katsoa Matti Koskisen avautumista ja iloa soolo<strong>nu</strong>kettajana,<br />
tekijöilleen tärkeä esitys. Anna-Liisa Tarvaisen visiot, <strong>nu</strong>ket ja<br />
ohjaus harmoniset ja lempeät. Aavistuksen verran liian hitaat varjokuvaelmat.<br />
JU: Alun meditaatio-osuuden tarkoitus oli ehkä rauhoittaa katsojia ja<br />
herkistää kokemaan nyansseja, mutta se kävi pitkästyttäväksi. Huomasin<br />
tuijottavani mustaa teippiä katossa ja miettiväni, miksi kangas<br />
on vinossa....<br />
MT: Plussaa erilainen ote, tarkka ajoitus, tarkkaan mietitty värimaailma.<br />
JU: Onneksi sitä reippaampaakin menoa löytyi ja pienet huumoripalat<br />
osui ja upposi! Esityksestä jää hyvä mieli ja ajatukset vievät ihan<br />
väkisin kesään.<br />
Kuva: Sebastian Boulter<br />
Sixfingers Theatre: Poika joka sukelsi, näyttelijä ja visuaalisuus Maiju Tainio.<br />
Kuuma Ankanpoikanen: Meteliä, parsakaalia ja possu tai hevonen<br />
(20.3.2011) Ohjaus: Merja Pöyhönen, käsikirjoitus: Merja Pöyhönen<br />
ja työ<strong>ry</strong>hmä Manninen-Pöyhönen-Virtanen, visuaalinen suunnittelu:<br />
työ<strong>ry</strong>hmä, ideointi: työ<strong>ry</strong>hmä ja Hilla Väy<strong>ry</strong>nen ja lapsivahvistukset<br />
päiväkodeista Halikolo, Lyckobo ja Ketunpesä, lavalla: Lotta Virtanen<br />
sekä Antti-Juhani Manninen, Musiikki: Bugari Ormond aka Olli<br />
Suorlahti (& NoiseCollector, propthis, base trix, Stickinthemud, AM-<br />
PUL, Erdie, dobroide, genghis attenborough, Veli-Matti Järvenpää ja<br />
Han<strong>nu</strong> Leivo)<br />
Vekkulikettu: Matin Meriseikkailu, näyttelijä Matti Koskinen, <strong>nu</strong>ket Anna-Liisa<br />
Tarvainen.<br />
Molemmat olimme odottaneet tämän esityksen näkemistä jo jonkin<br />
aikaa!<br />
JU: Kuuma Ankanpoikanen yllätti taas! Vaikka olen nähnyt ”kuumisten”<br />
korkeatasoisia esityksiä, ja vaikka luin esittelyjä ja näin kuvia,<br />
yllätyin taas, ja sataprosenttisen positiivisesti! Esitys oli tarkkaan<br />
harkittua, huolellisesti tehtyä ja viimeisteltyä väri-ilotulitusta!<br />
MT: Monimutkainen nimi herätti ihmetystä! Hieno, tärkeä, sydämellä<br />
tehty esitys outoudesta, maahanmuuttajalapsen elämästä. Tarina<br />
lasten maailmasta lähtöisin, päiväkodeissa sadutettu. Ei tärkeilyä eikä<br />
viisastelua, vaan lasten irrationaalista kieltä ja tarinankuljetusta.<br />
Kierrätysmateriaaleja, hylättyjä leluja, roinaa ja kamaa. Riemunkirjavin<br />
esitys, mitä olen nähnyt. Epäsovinnaista ja hyvää <strong>nu</strong>ketusta.<br />
JU: Vaikka <strong>nu</strong>ket olivat pieniä, ne toimivat loistavasti. Ihastuttavaa<br />
oli myös <strong>nu</strong>ken vaihto toiselle <strong>nu</strong>kettajalle kesken kaiken. Tämä on<br />
sellainen esitys, jonka voi katsoa monta kertaa ja varmasti aina löytää<br />
jotain uutta.<br />
MT: Kuuma Ankanpoikanen osaa heittäytyä, heillä on omat tarinat,<br />
oma dramaturgia. Ote tekemiseen on moderni, kaikkia konventioita<br />
räsäyttelevä. Sykähdyttävää ja epäloogista! Nukke on keskiössä, ei<br />
näyttelijä eikä näytteleminen. Ongelmana dramaturgia, joka on Kuumiksella<br />
stoppaileva, pysäyttelevä.<br />
Kuva: Merja Pöyhönen<br />
Kuuma Ankanpoikanen: Meteliä, pasakaalia ja possu, tai hevonen. Kuvassa<br />
Antti-Juhani Manninen ja Lotta Virtanen.
Nukketeatteri 1/2011<br />
37<br />
Akseli Klonk: Hurjan hauska autokirja<br />
(Oulu, lokakuu 2010 ) Kirjoitta<strong>nu</strong>t: Mauri Kunnas, dram. & ohj: Janne<br />
Kuustie, <strong>nu</strong>ket ja lavastus: Virpi Tanskanen & Satu Wiinikka, rooleissa:<br />
Tobias Effe, Jouni Järvenpää ja Miira-Mari Manninen<br />
MT: Visualisointi noudatti Mauri Kunnaksen maailmaa, Virpi Tanskasen<br />
ja Satu Wiinikan mainiot <strong>nu</strong>ket. Hauska ja vauhdikas, letkeät<br />
esittäjät.<br />
JU: Olen nähnyt Oulussa kaksi esitystä, joissa oli aika erilainen tunnelma.<br />
Ensimmäisen positiivinen lataus ja yhteys yleisöön oli kerrassaan huikea<br />
kokemus. Toinen, aivan kelpo esitys sekin, tuntui sitten melkeinpä<br />
lattealta. Havainnollistus siitä, mitä yleisön ja esiintyjien sanaton<br />
kommunikointi voi parhaimmillaan olla.<br />
Tässä esityksessä ei turhia jaaritella, vaan vauhtia riittää: reilussa<br />
puolessa tunnissa nähdään parhaat palat viidestä tutusta sadusta, eikä<br />
haittaa, vaikka tarinoita ei ennestään tuntisikaan.<br />
Nukketeatterikeskus Poiju/ Teatteri Helmi: Joutsenpoika Jykserge<br />
(20.3.2011) Käsikirjoitus ja ohjaus: Oili Sadeoja, <strong>nu</strong>ket ja lavastus:<br />
Heini Maaranen, <strong>nu</strong>keilla näytteleminen ja äänimaailman toteutus:<br />
Anne Lihavainen ja Teija Muurinen<br />
JU: Taustatietojen perusteella en tiennyt mitä odottaa. Esitteen<br />
joutsenkuva ei herättänyt innostu<strong>nu</strong>tta kiinnostusta, mutta olikin<br />
mahtavaa kokea yllätys!<br />
MT: Sukellus suomalais-ugrilaiseen kulttuuriperintöön. Oili Sadeoja<br />
oli onnistu<strong>nu</strong>t tuomaan arkaaisen, mytologisen tarinan 2000-luvun<br />
näyttämölle. Ehkä liian hillittyä ja hallittua, kaunotaidetta.<br />
JU: Mi<strong>nu</strong>sta juuri harkittua! Lasten esitys ei voi olla shokeeraava.<br />
Tässä oli taas tyyliltään erilainen esitys, erinomaisen aidon ja alkuperäisen<br />
tuntuinen. Tyylikkäästi tehty, nostaa kansanperinteen arvoa<br />
ja arvostusta!<br />
MT: Vahva kannanotto kaiken elollisen yhteydestä ja luonnon säilymisen<br />
puolesta. Runollinen, tyylikäs, harmoninen ja kaunis, mutta<br />
kaipasin säröä! Paikoin oli aavistuksia voimasta, etenkin shamaanirummutuksessa.<br />
JU: Mi<strong>nu</strong>sta siinä oli pidäteltyä voimaa, kuten flamenco-tanssissa.<br />
Laulu ja puhe oli tasapainossa. Rummutusta olisi voi<strong>nu</strong>t olla enemmänkin.<br />
Kokonaisuus oli WAU! Ei siis ihme, että tämä esitys palkittiin<br />
suomalais-ugrilaisella teatterifestivaalilla Mari Elin tasavallassa<br />
Venäjällä!<br />
Nukketeatteri Piironginlaatikko: Yhdeksän kultapäistä prinssiä<br />
(Oulu 31.10.2010 ja Helsinki 20.3.2011), Ohjaus, sovitus ja visuailisointi:<br />
Kitta Sara, roolit: Kerttu Aaltonen, <strong>nu</strong>kenraken<strong>nu</strong>s: Anna<br />
Hilska, Kerttu Aaltonen, lavastus ja rekvisiitta: Kitta Sara, Kerttu<br />
Aaltonen, puvustuksen toteutus: Mervi Lamminen.<br />
MT: Ohjaajan panos näkyy, Kerttu Aaltosella on hyvä yhteistyö Kitta<br />
Saran kanssa. Kerttu purskautti ilmoille oman innostuksensa! Näimme,<br />
että omassa tyylilajissaan vanhan koulukunnan tekijä voi uudistua<br />
ja räväyttääkin.<br />
JU: Tässä ei ollut hidastelua ja viipyilyä, vaan reipasta menoa! Hauskalla<br />
tavalla roolien tärkeys näkyi koossa: (ihmis-)Kuningatar oli kaiken<br />
keskiössä, Kuningas oli käsi<strong>nu</strong>kke ja Prinssit pieniä <strong>nu</strong>kkeja. Monia<br />
kivoja oivalluksia, jotka ilahduttivat aikuiskatsojaa. Kontakti<br />
yleisöön toimi hyvin ja siinäkin oli sopivasti napakkuutta, eikä Aaltonen<br />
jäänyt turhaan seurustelemaan yleisön kanssa.<br />
MT: Visualisoinnissa häiritsivät halvat materiaalit, kuten epäesteettinen<br />
vuorisilkki puvussa ja lavasteessa.<br />
JU: ”Äänet” menivät välillä sekaisin. Ei se nyt kauheasti esitystä haitan<strong>nu</strong>t,<br />
mutta olisi hyvä, että kukin henkilö kuulostaisi samalta läpi<br />
esityksen.<br />
Päällimmäiseksi esityksestä jäi mieleen reipas ja epäsovinnainen<br />
ote, joka ilahduttaa pitkään.<br />
Kuva: Virpi Tanskanen<br />
Kuva: Mika Reinholm Kuva: Jussi Virkkumaa<br />
Nukketeatteri Akseli Klonk: Hurjan hauska autokirja, näyttelijä Minna-Mari<br />
Manninen, <strong>nu</strong>ket: Virpi Tanskanen ja Satu Wiinikka.<br />
Nukketeatterikeskus Poiju/Teatteri Helmi: Joutsenpoika Jykserge, <strong>nu</strong>ket:<br />
Heini Maaranen.<br />
Nukketeatteri Piironginlaatikko: Yhdeksän kultapäistä prinssiä, näyttelijä<br />
Kerttu Aaltonen, <strong>nu</strong>ket Anna Hilska, Kerttu Aaltonen.
38<br />
Nukketeatteri 1/2011<br />
ARVIOITA ESITYKSISTÄ<br />
Kuva Jessica Kangasniemi<br />
”If my body were a map, my soul would be right about...here”, ohjaus Katri Pekri,<br />
Fanatic Figuras<br />
Turun Taideakatemian <strong>nu</strong>kketeatterilinjan<br />
opinnäytetöiden festivaali Turussa 26-30.4.201<br />
Nukketeatteritaiteilijat Merja Pöyhönen (MP) ja Antti-<br />
Juhani Manninen (A-JM) katsastivat vastavalmistuneiden<br />
tai –valmistuvien opinnäytetyöt, joita nähtiin<br />
Turussa viisi. Osa kansainvälisen vuosikurssin lopputöistä<br />
nähdään Tallinnassa.<br />
Merja Pöyhönen:<br />
Olipa ihanaa! Fanatik Figurasin esityksiä katsoessa pää tuulettui,<br />
inspiroitui ja tuli taas astetta vapaammaksi. Yleisesti tämän vuoden<br />
sato oli myös poikkeuksellisen puhdasta, valinnoissaan selkeää ja jokaisen<br />
työn takaa näkyi selkeästi tekijänsä tyyli ja maailma. Yleisenä<br />
mielikuvana esityksistä jäi myös niiden varmuus, kaikki olivat selkeästi<br />
ehtineet harjoitella rauhassa, eikä lavalla näkynyt paniikin häivääkään.<br />
Ajoittain kaikki oli jopa hieman liian varmaa, hetkittäin esityksistä<br />
paistoi läpi liian selvästi sovitut koreografiat ja <strong>ry</strong>tmit, jolloin<br />
illuusio teatterista hetken taiteena särkyy. Näin jälkeenpäin ajatellen<br />
jäi myös pienoinen nälkä ihan siihen perinteiseen <strong>nu</strong>kketeatteriin,<br />
<strong>nu</strong>kkeihin, <strong>nu</strong>ketukseen, elottoman eloon herätykseen, mutta tämä<br />
lienee mielipideasia, alan kai olla vanhanaikainen… Joka tapauksessa<br />
ihanan persoonallisia ja varmoja esityksiä, kiitos!<br />
If my body was a map…. my soul would be right<br />
about… here<br />
ohjaus: Katri Pekri, esiintyjät: Jenni Helenius, Jessica Kangasniemi,<br />
Maria-Elina Koivula, Annikki Levomaa, Anna Nekrassova, Mila Nirhamo,<br />
Raisa Suksi, Emma-Reetta Virta, valot: Kiia Kuivalainen, Noora<br />
Karjalainen.<br />
MP: Paperia, josta tullaan läpi. Paperista tehty hame, jota huljutellaan.<br />
Paperista tehty kukka, paperi, johon kääriydytään. Ihmisten ääniä.<br />
Paperin ääniä… Rentouduin. Vaikka yleisesti en pidä tunteesta,<br />
etten ymmärrä, oli tässä esityksessä alusta asti selvää, ettei tarvitsekaan.<br />
Olin turvallisesti pihalla, tuntematta oloani tyhmäksi. Esitys<br />
onnistui jakamaan materiaalitutkimuksensa tulokset yleisön kanssa<br />
kuin pieniä salaisuuksia kertoen. Valittuun materiaaliin oli syvennytty<br />
huolella: sillä oli leikitty, siihen oli tutustuttu ja siihen oli rakastuttu.<br />
Herkät paperista löytyneet hahmot muistuttivat siitä, ettei aina<br />
tarvitse olla sen kummempaa. Kuitenkin loppua kohti herkkä tunnelma<br />
alkoi saada myös ahdistuneempia sävyjä, ja se tuntui tarinaa<br />
seuraamattomalle hieman väkinäiseltä. Pienen kysymyksen jätti myös<br />
johdatteleva nimi. Se antoi vihjeen siitä, että ohjaaja olisi kuitenkin<br />
meidän halun<strong>nu</strong>t ymmärtävän… jotain… mitä? Olisiko sittenkin pitänyt<br />
tajuta, missä se sielu oli? Oliko voimapaperi kuitenkin kartta?
Nukketeatteri 1/2011<br />
39<br />
A-JM: Rauhallisena ja huolella tehtynä tutkimusmatkana valittuun<br />
materiaaliinsa, paperiin, IMBWAM(MSWBRA...H) näyttäytyy enemmän<br />
löydettyjen hetkien ja kuvien esittelynä kuin varsinaisena esityksenä.<br />
Näyttämöllä nähdään paperia, lisää paperia, muotoa vaihtavaa paperia<br />
ja hartaita paperin käsittelijöitä. Tyhjä paperi materiaalina on<br />
herkkä, puhdas ja särkyvä, jotenkin toimiva valinta kuvattaessa <strong>nu</strong>orten<br />
naisten välisiä, kehittyviä, vielä nimeämättömiä suhteita. Paperi<br />
on myös kuiva ja eloton, mikä taas ehkä ei sovi edelliseen. En saa<br />
otetta paperin symbolisista ominaisuuksista suhteessa sen käyttöön.<br />
Miksi juuri paperia, mitä sillä koetetaan sanoa?<br />
Varsinaista tarinaa ei ole, tai sitten se ei ole ymmärrettävissä. Välillä<br />
kiinnostun yrittämään löytämään tulkintoja tälle pää höy<strong>ry</strong>ten,<br />
välillä taas en. On aivan kuin tekijöitä ei edes kiinnostaisi tulla ymmärretyksi.<br />
Koko esityksen ajan mi<strong>nu</strong>sta tuntuu ulkopuoliselta. Paperista<br />
muodostetaan ulkoisia naiseuden korosteita ja koristeita, nämä<br />
houkuttelevat luokseen muotoutumatonta paperimöykkyä. Naisen kädet<br />
hyväilevät ja lyövät pimeässä. Katson naisia, joita nainen vetää<br />
puoleensa. Naisia, jotka jakavat kätkettyjä salaisuuksiaan pimeässä.<br />
Koen lähes oivalluksen hetken: näiden asioiden ei ole tarkoituskaan<br />
avautua mi<strong>nu</strong>lle. Tämä olisi johdonmukaista. Jos asia on näin, minä<br />
pidän tästä.<br />
En kuitenkaan ole varma tästä. Esityksen nimeäkään en ymmärrä. En<br />
löydä näyttämöllepanosta sielun etsintää. Kauniita hetkiä, huolellista<br />
työntekoa kyllä, sielua en. Itse asiassa kaikki lavalla nähtävien asioiden<br />
syyt ovat mi<strong>nu</strong>lta visusti piilossa. Tai sitten niitä ei ole. Käytetyt<br />
elementit eivät tun<strong>nu</strong> sopivan toisiinsa, eivätkä jälleen oikein<br />
kommentoi toisiaan. Tämä ei tun<strong>nu</strong> tarkoitukselliselta. Jos useiden<br />
elementtien välille ei löydetä syitä ja yhteyksiä, onkin usein tarkoituksenmukaisempaa<br />
tyytyä vähempiin. Esitys loppuu. Olo on laimean<br />
hämmentynyt.<br />
Kuva Jessica Kangasniemi<br />
The last supper, ideointi Sandra Lange ja Katariina Tamm, ohjaus Sandra<br />
Lange.<br />
The Last Supper<br />
Idea: Sandra Lange ja Katariina Tamm, ohjaus: Sandra Lange, ohjaajan<br />
assistentti Marja-Leena Nuormaa Vilen, esiintyjät: Perrine Ferrafiat,<br />
Katariina Tamm, valot: Ilja Mäkelä, Veera Alaverronen, Riitta<br />
Lindroos, Anna Hellsten.<br />
MP: Rai-rai. Sandra Langen ja Katariina Tammin lopputyö tarjosi<br />
katsojilleen huumoria, absurdiutta, ihanan alkutilanteen, loistavan<br />
miespääosavalinnan sekä kasan toimivia kikkoja ruokateatterin saralta.<br />
Draamallisesti kiinnostava tilanne isäänsä surevien sisarusten välillä<br />
jätetään kuitenkin hieman oman onnensa nojaan, valtasuhteet<br />
pysyvät läpi esityksen melkoisen tasaisina. Alun näyttelijäntyöllä hienosti<br />
ilmaistu tilanne jää ensin liiallisen sanallistamisen ja sitten ruokasotakikkailujen<br />
jalkoihin. Ja toisaalta se ei harmita yhtään. Vahvimmillaan<br />
kun tämä esitys onkin juuri tempuissaan. Suusta pursuavat<br />
erilaiset ruoka-aineet ilahduttavat kerta toisensa jälkeen ja päästävät<br />
esityksen turvallisen absurdeille vesille. Esiintyjät tekevät hyvää<br />
työtä, ollen sekä sopivan ylilyöviä että tarkkoja. Oli ihana nauraa.<br />
A-JM: Last supperin ongelmanasettelu taas on hyvinkin selkeä, isä on<br />
kuollut, tyttäret hyvästelevät häntä. Esityksen alku luo dynaamisen<br />
jaon kahden siskoksen välille, kun toinen ei saa itkua alkamaan ja toinen<br />
taas ei saa sitä loppumaan. Hieno ja hienosti toteutettu selkeä<br />
ja ihanan absurdi alkuasetelma. Asetelma kuitenkin nimetään sanallisesti<br />
rakkaudettomuudeksi, näin se vähenee, konkretisoituu ulos absurdista,<br />
psykologisoituu ja katoaa. Tämän jälkeen nähdään toki mielenkiintoisia<br />
mutta hajanaisia lyhyitä esimerkkejä siskosten välisestä<br />
valtataistelusta, välineenä aina niin huvittava ruoka. Ruoka on merkityksiltään<br />
rikas käyttövara näyttämöllä, samoin kuin visuaalisesti.<br />
Last supperissa kaikki ruoan visuaaliset mahdollisuudet katoavat sekavaan,<br />
sotkuiseen näyttämökuvaan, joka tuntuu äkkiä kyhätyltä hätävararatkaisulta.<br />
Komedia on jo itsessään mukavan raikas lähtökohta, sitä ei näe <strong>nu</strong>kketeatterissa<br />
joka päivä, eikä sen tekeminen ole helppoa. Paitsi nyt:<br />
kaikki yksittäiset ideat tuntuvat mielenkiintoisilta, ja älykkäiltä, mutta<br />
lopulta jää olo, että tekijät ovat päästäneet itsensä aika helpolla.<br />
Ohjaukselliset ideat ovat nokkelia, mutta eivät muodosta kokonaisuutta,<br />
eivätkä kommentoi toisiaan, ne vain ovat peräkkäin. Esiintyjät<br />
ovat vahvoja, Katariina Tamm ihastuttavan väärennetyssä herkkyydessään<br />
ja Perrine Ferrafiat hihityttävässä tarkkuudessaan. Mutta<br />
välillä kaikki muuttuu lepsuksi, esiintyminen, ajatus, <strong>ry</strong>tmi. Siskokset<br />
ovat välillä vastakkain, välillä eivät. Välillä kaikki huojuu, on kaatumaisillaan,<br />
tippumaisillaan. Narunpätkät jäävät roikkumaan, kun on<br />
jo kiire seuraavaan hauskaan pikkuideaan. Hyvien ideoiden kiinnostavuus<br />
katoaa vähitellen., kun mikään ei johda mihinkään. Mittasuhteet<br />
ja merkitykset katoavat. Vaikka elävä musiikkikin on aina toki plussaa,<br />
nyt piano suuruudessaan ei tun<strong>nu</strong> edes etsivän tasapainoa tapahtumien<br />
kanssa, vaan jyrää surutta kaiken yli.<br />
Näin taitava <strong>ry</strong>hmä saisi tästä materiaalista nopeastikin aikaan mielenkiintoisemman<br />
ja merkityksellisemmän kokonaisuuden.<br />
Penelope<br />
Ohjaus: Kadri Kalda, esiintyjä: Essi Nummelin, valot: Sami Sainio,<br />
Mikko Lamminen.<br />
MP: Penelope oli tekniseltä toteutukseltaan niin puhdas, kuin esitys<br />
vain voi olla. Essi Nummelinin esittämä Penelope käy läpi tarinaansa<br />
Odysseuksen kanssa välineenään vain liitu, jolla piirtää kuvia lattiaan.<br />
Puhtaus, selkeys ja tekniikan rajaus tuntuivat hyvältä ja työ<strong>ry</strong>hmä<br />
oli löytänyt kiitettävän hyvin ratkaisut kuvakerrontaan pitääkseen<br />
katsojan kär<strong>ry</strong>illä. Piirustusten ja näyttelijäntyön kautta näkyi Penelopen<br />
kaipaus ja sen kääntyminen pettymysten kautta luopumiseen.<br />
Kadri Kalda oli luo<strong>nu</strong>t tyylipuhtaan kokonaisuuden, jossa kaikki oli hyvin<br />
hallussa. Jopa niin hyvin hallussa, että hetkittäin toivoi, että jokin<br />
– joko tekninen ratkaisu tai vaikkapa tunnetila - olisi saa<strong>nu</strong>t hallinnan<br />
järkkymään. Kun sekä <strong>ry</strong>tmi, että tekniikka, että näyttelemistyyli olivat<br />
kaikki kovin tyyliteltyjä, alkoi kaivata jotain harkittua rikkoa. Nyt<br />
mustasukkaisuudesta ja epätoivosta päästiin yllättävän nopeasti ja<br />
helposti eroon, liidut eivät lennelleet seinille, piirustus ei otta<strong>nu</strong>t valtaa,<br />
eikä Penelopen koko maailma järkkynyt. Yleisesti toki hallittuus<br />
on positiivinen asia. Esiintyjä oli varmaotteinen ja mikä tärkeintä:<br />
nautti lavallaolostaan. Suureksi osaksi juuri tästä syystä koko esitystä<br />
oli niin miellyttävä seurata. Lämminvireinen huumori upposi yleisöön<br />
ja toi tarinaan kaivattua pientä itseironista sävyä.
40<br />
Nukketeatteri 1/2011<br />
ARVIOITA ESITYKSISTÄ: Fanatic Figuras 2011<br />
Kuva Kadri Kalda<br />
Penelope, ohjaus Kadri Kalda.<br />
A-JM: Hengästynyt ja mielipuolinen Penelope <strong>ry</strong>ntäilee yksin pitkin<br />
näyttämöä. Hän joko haaveilee miehestä, tai muistelee tätä,<br />
en tiedä. Peräkkäisiä, välillä sattumanvaraisesti peräkkäin aseteltuja<br />
tapahtumia kuvitetaan liidulla. Sattumanvaraisuus on ehkä väärä<br />
sana. Peräkkäiset tapahtumat vain eivät tun<strong>nu</strong> muodostavan yhtä<br />
jatkumoa. Muissa esityksen osa-alueissa samaa hajanaisuutta ei<br />
ole ongelmana. Visuaalisesti, näyttelijäntyöllisesti ja tyylilajillisesti<br />
kokonaisuus pysyy ansiokkaasti eheänä alusta loppuun asti. Liitupiirrustuksesta<br />
löydetään samalla ilahduttavasti yhä uusia puolia. Tämä<br />
kaikki on tyylikästä, mutta tyylikkyyteen pyritään niin kovasti, että<br />
itse näyttämöllepano ja esitystapa jää melko tasapaksuksi ja konventionaalisiksi,<br />
ja jopa varovaiseksi kaiken hysterian keskellä. Piirtämistä<br />
lukuunottamatta materiaalin mahdollisuudet jäävät lähes käyttämättä.<br />
Vähitellen, esityksen mittaan, Penelopen hysteria laantuu. Tuntematta<br />
alkuperäistä tarinaa jää kysymykseksi, mistä hysteria alkoi, miksi<br />
tämä nainen oli niin kiihkeän hysteinen jopa omassa mielikuvituksessa<br />
tai muistoissa tapahtuvien asioiden sisällä. Jää samoin kysymykseksi,<br />
onko tärkeää että katsoja ymmärtää, milloin ollaan Penelopen<br />
muistoissa, milloin haaveissa. Entä missä ollaan, kun Penelope alkaa<br />
kuvitella kuvitelmissaan, tai uneksia muistoissaan? Sekavien tasohyppelyjen<br />
kanssa katsoja on ainakin ymmällään. Ne tuntuvat lähinnä<br />
Mies, joka aikoi vähemmän, ohjaus Riina Tikkanen. Kuvassa Tuomas Kotamaa.<br />
Kuva: Jessica Kangasniemi.<br />
Kuva Jessica Kangasniemi<br />
turhalta yritykseltä vaikuttaa syvällisemmältä kuin tarina todella onkaan.<br />
Penelope saa pisteet rohkeasta yrityksestä luoda kokonainen omalla<br />
logiikallaan toimiva maailma ja esitys. On huomattavasti vaikeampi ja<br />
suurempi tavoite tehdä yksi puolen tunnin mittainen esitys, kuin sarja<br />
mielenkiintoisia muutaman mi<strong>nu</strong>utin kokeiluita.<br />
Mies, joka halusi vähemmän<br />
Ohjaus: Riina Tikkanen, esiintyjät: Tuomas Kotamaa, Mona Krueger,<br />
Alma Rajala, visuaalinen neuvoja: Vitalia Samuilova, valot: Antti Autio,<br />
Hennariikka Laaksola, Juulia Soidinaho.<br />
MP: Mies, joka halusi vähemmän kertoo kaavoihin kangistuneesta<br />
miehestä, jota koiran kautta yritetään houkutella ulos sulkeutuneisuudestaan,<br />
kohtaamaan maailma. Riina Tikkasen esityksessä oli siis<br />
tarina. Esityksen tarinankerronnasta on houkuttelevan helppo löytää<br />
virheitä, mutta ennen kuin ammutaan ohjaajaa siitä alas, haluaisin<br />
muistaa ja muistuttaa, että tarinan välittäminen, varsinkaan ilman<br />
puhetta, ei ole mikään maailman helpoin tehtävä. Vaikka Vähemmän<br />
haluava mies ei siinä kaikin puolin täysin onnistu<strong>nu</strong>t, annan silti täydet<br />
pisteet yrityksestä. Esitys tähtäsi perinteiseen draaman kaareen<br />
kehityskaarineen ja käännekohtineen. Se oli siis ihan tavallista teatteria.<br />
Ja vielä <strong>nu</strong>kketeatteria! Siinä oli ihan oikea <strong>nu</strong>kke! Jota <strong>nu</strong>ketettiin<br />
ihan oikeasti! Ja hyvin! Myös päähenkilölle löytynyt kaavamainen<br />
näyttelemistyyli tuntui hyvältä ja tarinaa tukevalta valinnalta.<br />
Riina Tikkanen oli saa<strong>nu</strong>t esiintyjistään paljon irti, ajoittain ehkä jopa<br />
liian paljon. Tuntui että eloonjääneet turhat darlingsit ja gägit sotkivat<br />
esityksen kokonaisdramaturgiaa ja henkilöiden välisiä suhteita.<br />
Perinteisemmän teatteriesityksen dramaturgia kun on juuri tässä tapauksessa<br />
vapaampaa tyyliä kinkkisempi. Hyvät ideat eivät vielä sinänsä<br />
riitä, niiden täytyy myös olla oikeita.<br />
A-JM: Mies joka aikoi vähemmän on tämän <strong>nu</strong>kketeatterin opinnäytetyösarjan<br />
rohkein yritys, siinä mielessä että kyseessä on selkeästi<br />
pyrkimys sekä kokonaisuuden että <strong>nu</strong>kketeatterillisen ilmaisun saavuttamiseen.<br />
Riskit ovat huomattavasti suuremmat kuin ”esimerkiksi”<br />
tehdessä kokoelma kivoja ideoita näytettäväksi.<br />
Esityksen keskiössä on Tuomas Kotamaan esittämä mieshahmo, joka<br />
pitää tarkkaa huolta että asiat ovat niinkuin niiden pitää. Tätä on<br />
nautinnollinen seurata, esiintymisen ollessa tarkaa ja johdonmukais-
Nukketeatteri 1/2011<br />
41<br />
Kuva Emma Golnick<br />
ta. Näin ainakin siihen asti, kun päähenkilön pitäisi joutua pulaan tilanteiden<br />
kehittyessä hallitsemattomampaan suuntaan. Mieshahmosta<br />
on kuitenkin jo kasva<strong>nu</strong>t niin voimakas, ettei mikään horjuta hänen<br />
valta-asemaansa eikä itsevarmuuttaan. Draama notkuu, kun päähenkilö<br />
ei suostu tekemään sitä itse.<br />
Samalla, vaikka Alma Rajala ja Mona Krueger esittävät ansiokkaasti<br />
eläväisillä pikku<strong>nu</strong>keilla sivuosia, ei näille <strong>nu</strong>kkenaapureille jää draamassa<br />
tai tarinankuljetuksessa tilaa. Ne jäävät merkityksettömiksi ja<br />
hieman ulkokohtaisiksi välikevennyksiksi, ja tässä roolissa haaste nostaa<br />
ne takaisin merkytyksettömyyden syövereistä on näillekin esiintyjille<br />
liikaa. Nukenkäsittely ja äänenkäyttö on kaiken kaikkiaan kiitettävää,<br />
eikä katsojaa häiritse vaikka hetkittäin <strong>nu</strong>kettajat puskevat<br />
turhan isolla voluumilla <strong>nu</strong>kkejen yli. Pikkuäänet ovat aina kivoja, ja<br />
voivat aina olla vieläkin vähän pienempiä.<br />
Esityksen visuaalinen ilme on eheä ja harkittu. Ainoan varsinaisen<br />
moitteen voisi antaa musiikkidramaturgiasta, joka jo alkuhetkillä kertoi<br />
tarinan loppuun asti. Kokonaisuudessaan esitys oli toki hieman tovereitaan<br />
perinteisempi, mutta kykeni näyttämään, että uuden <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
perinteen sisälläkin voi niin ote tekemiseen kuin tulos olla<br />
raikas ja mielenkiintoinen.<br />
Metsänpeitto<br />
Ohjaus: Erica Aalto, esiintyjät: Ninni Finnberg, Emma Golnick, lavastus:<br />
Erika aalto, Vitalia Samuilova.<br />
MP: Erika Aallon lopputyössä oli luotu kokonainen konsepti. Huovutettu<br />
teltta, johon katsojat pääsivät kurkistamaan sisään toimi kauniina<br />
puitteena kolmelle lyhyelle esitykselle. Kurkistaessa pienestä<br />
luukusta kulminoitui koko <strong>nu</strong>kketeatterille niin tärkeä ajatus: päästä<br />
näkemään toinen maailma, joka tässä tapauksessa oli vielä lähes<br />
täydellisen eristetty ulkomaailmasta. Rauhallinen tunnelma ja lähes<br />
rituaalinomainen <strong>nu</strong>ketus antoivat katsojalle pieniä ihmeitä, unen logiikkaa<br />
ja kuuden mi<strong>nu</strong>utin paon arkitodellisuudesta. Luupäisiä <strong>nu</strong>kkeja,<br />
peililampi, heinänkorsista tehty hontelo lintu ja huovutettu nainen.<br />
Ihania hahmoja, ihania maailmoja… Mutta silti: saduissakin on<br />
pointtinsa, ja unissa viestinsä ja näiden esitysten kohdalla ne eivät<br />
täysin tulleet selväksi. Myönnän, että katsoessani en edes ajautu<strong>nu</strong>t<br />
miettimään, mitä esityksissä oikeastaan haluttiin sanoa, mutta tiedän<br />
että ainakin omalla kohdallani se olisi jälkeenpäin täydentänyt kokemustani<br />
kummasti. Joka tapauksessa toimivien <strong>nu</strong>kketeatterillisten<br />
maailmojen tuputtaminen niillekin turkulaisille, jotka <strong>nu</strong>kketeatterista<br />
eivät koskaan ole kuulleetkaan, on toki jo sinällään ympäristöteko.<br />
Ja vielä: kiitos perinteisen kauniista, <strong>nu</strong>kkeja kunnioittavasta<br />
<strong>nu</strong>ketuksesta.<br />
Toinen arvioija, Antti-Juhani Manninen ei nähnyt Metsänpeittoa.<br />
Puheenvuoro<br />
Fanatik figuras<br />
ja missä onkaan<br />
taas <strong>nu</strong>kketeatteri<br />
Opinnäytetyössä pitäisi kai näyttää oppimansa. Näin sana antaisi<br />
ymmärtää. Vuosi toisensa jälkeen joutuu ihmettelemään, miten<br />
vähän varsinainen <strong>nu</strong>kketeatteri uusia valmistuvia ammattilaisia<br />
kiinnostaa, jos edes oppia näyttäessä ei suostuta tekemään <strong>nu</strong>kketeatteria.<br />
Joko <strong>nu</strong>ken elävöittäminen tai <strong>nu</strong>kketeatterillinen<br />
draama puuttuu lähes johdonmukaisesti kaikista opinnäytetöistä.<br />
Itse asiassa ne puuttuvat lähes kaikista Suomessa tehtävistä <strong>nu</strong>kketeatteriesityksistäkin.<br />
Miksi näin? Itse tungen esityksiini mukaan musiikkiteatteria, live<br />
arttia, performanssia, puheteatteria, ja kaikkea muuta, jota<br />
en varsinaisesti osaa. Ja sillä mitä en varsinaisesti osaa, en voi<br />
edes pyrkiä ilmaisun tarkkuuteen. Voit sanoa mi<strong>nu</strong>a vanhanaikaiseksi<br />
tai tylsäksi, mutta ilman tarkkuutta ei ole mitään. Ilman ymmär<strong>ry</strong>stä<br />
käytettävästä taiteenlajista ei merkityksiä voi saavuttaa<br />
kuin tuurilla. Miksi siis teemme näin, vaikeutamme vain asioita/<br />
ilmaisua itsellemme? Käännämme selkämme osaamisellemme ja<br />
kokeilemme jotain ihan muuta? Miksi minä teen näin?<br />
Väitän vastauksen olevan: <strong>nu</strong>kketeatteri ja sen draama on niin<br />
monimutkaista, monitasoista ja vaikeaa, että me vain emme vielä<br />
osaa. Suomalainen <strong>nu</strong>kketeatteri on edelleen lapsenkengissä.<br />
Muutama hassu alalle koulutettu ammattilainen on putkahta<strong>nu</strong>t<br />
tallaamaan lapsenkengissään Turun katuja viime vuosien aikana.<br />
Me kaikki etsimme paikkaamme ja opettelemme. Opettelemme<br />
myös luomaan <strong>nu</strong>kketeatterimuotoa, joka on juuri meille itsellemme<br />
mielenkiintoinen. Mutta samalla eksymme omaan napaamme.<br />
Nostamme oman mielenkiintomme kaiken muun yläpuolelle,<br />
ja kadotamme mahdollisuuden oppia. Jos kaikki on koko ajan kivaa<br />
ja mielenkiintoista, emme joudu koskaan oppimaan mitään.<br />
Emme suostu nöyrästi myöntämään osaamattomuuttamme, ja ensin<br />
opettelemaan yhtä alaa kunnolla, vaan vaadimme tun<strong>nu</strong>stusta<br />
osaamisellemme heti kaikilla mahdollisilla taiteenaloilla. Toinen<br />
väitteeni on, ettei kukaan meistä ole niin lahjakas, että voisi vain<br />
porskuttaa omassa pilvessään ympyrää, ja kuvitella vievänsä jotain<br />
eteenpäin.<br />
On olemassa myös toinen, pelottavampi vastaus: ehkä emme vain<br />
yksinkertaisesti välitä <strong>nu</strong>kketeatterista. Meille riittää taiteilijastatus<br />
ja sen suoma outo kunnia. Meitä ei kiinnosta oppia pohjaa<br />
jolle rakentaa, josta kehittyä. Tuntematta perinnettä on mahdotonta<br />
rikkoa sitä. Tietämättä mihin sijoittuu taiteen kentällä ei<br />
voi viedä asioita eteenpäin tai kuvitella luovansa uutta estetiikkaa.<br />
Tämä on inhimillistä. Tahdomme olla valmiita, emme keskeneräisiä.<br />
Tahdomme olla suuria, emme pieniä. Jos kehitymme,<br />
se tarkoittaa ettemme ole vielä täydellisiä. Jos voisimme tehdä<br />
jotain vielä paremmin kuin nyt, olemme vielä epätäydellisiä. Jos<br />
taiteenalan kehittäminen eteenpäin kiinnostaisi meitä todella,<br />
opettelisimme ensin taiteenlajin säännöt ja käytön kunnolla.<br />
Kolmas ilmiselvä vastaus on, ettei <strong>nu</strong>kketeatteri ole aina tarkoituksenmukaisin<br />
ilmaisukeino kaikelle. On hyvä, että löytyy tekijöitä,<br />
jotka jaksavat kyntää kohti uutta ja tuntematonta, tekijöitä<br />
joille vanhan ja olemassa olevan toistaminen ei riitä. Mutta<br />
aivan yhtä paljon mi<strong>nu</strong>a ilahduttaa nähdä, kun joku suostuu opettelemaan<br />
vanhoja ja olemassa olevia asioita, löytää niiden sisältä<br />
jotain rehellistä tai mielenkiintoista, ja oppii.<br />
Antti-Juhani Manninen<br />
Metsänpeitto, ohjaus Erika Aalto.
42<br />
Nukketeatteri 1/2011<br />
KOLUMNI<br />
PALSTA SUOMALAISEN NUKKETEATTERIN TEKIJÄN AJATUKSILLE.<br />
PALSTALLA VUOROTTELEVAT SUOMEN UNIMA RY:N HALLITUKSEN JÄSENET .<br />
28 kysymystä<br />
unimalaisille<br />
Miksi <strong>nu</strong>kketeatterin tekijät eivät puhu rahasta? Paljonko keikasta sai ja olisiko pitänyt enemmän<br />
pyytää? Miksei ole yhdessä sovittuja (suuntaa antavia) palkkio- ja palkkataulukoita? Kuinka moni<br />
unimalaisista ylipäätään elää <strong>nu</strong>kketeatteria tekemällä? Mitä olette ajatelleet tehdä eläkkeellä, jos<br />
eläkettä ei ker<strong>ry</strong>? Kuinka kauan jaksamme hehkuttaa <strong>nu</strong>kketeatterin nousua, ja kituuttaa samalla<br />
itse?<br />
Miksi edelleen puhutaan <strong>nu</strong>kettamisesta ja <strong>nu</strong>kettajasta? Mistä <strong>nu</strong>o sanat kertovat? Kenelle ne<br />
avautuvat, ja millaisin konnotaatioin?<br />
Miksei kukaan lähde kesken toisen <strong>nu</strong>kketeatterilaisen esityksestä, jos esitys on omasta mielestä<br />
huono? Huutaako kukaan bravoo, kun on sen aika? Miksi ylipäätään vallitsee sellainen hymistelevä<br />
ilmapiiri, jossa asioista harvoin puhutaan suoraan?<br />
Miksi pitäisi kokea olevansa osa <strong>Unima</strong>a? Mitä hyötyä on <strong>Unima</strong>sta? Miksei kaikki <strong>nu</strong>kketeatteria<br />
tekevät liity <strong>Unima</strong>an? Miten <strong>Unima</strong> voisi saada lisää huomiota? Onko koleeta, kun kuuluu <strong>Unima</strong>an?<br />
Mitä hyötyä (ja kenelle) on tehdä <strong>nu</strong>kketeatteria? Missä viipyvät <strong>nu</strong>kketeatterin aluekeskukset?<br />
Miksei <strong>nu</strong>kketeatterista ole tehty sarjaa/dokumenttia Yle-Teemalle? Milloin alkaa <strong>nu</strong>kketeatteritaiteen<br />
perusopetus lapsille ja <strong>nu</strong>orille, ja missä?<br />
Miksei soveltava <strong>nu</strong>kketeatteri nosta päätään ja missä näkisi soveltavan <strong>nu</strong>kketeatterin esityksiä?<br />
Onko jossain suomalaista, poliittista <strong>nu</strong>kketeatteria? Miksi <strong>nu</strong>kketeatteriesitysten dramaturgia niin<br />
usein ontuu? Miksi <strong>nu</strong>kkenäyttelijöiden näyttelijäntyö on usein heikkoa? Miksi <strong>nu</strong>ken hengitys unohdetaan?<br />
Hengitämmekö me, unimalaiset, riittävästi sisään- ja ulospäin? Ymmärrämmekö me mitä olemme<br />
tekemässä, mistä tulossa ja mitä kohti menemässä?<br />
Tauko.<br />
Hengitys sisään ja ulos.<br />
Ja samat kysymykset uudelleen.<br />
Riku Laakkonen<br />
Kirjoittaja on akaalainen esittävän taiteen<br />
ammattilainen, jonka yhtenä intohimona ovat<br />
<strong>nu</strong>kketeatteri ja sen sovellukset.
Nukketeatteri 1/2011<br />
43<br />
<strong>Unima</strong>n<br />
järjestösihteerin palsta<br />
Istun Oulun lentoasemalla odottamassa ja mietin, mitä kirjoittaisin<br />
järjestösihteerin palstalle....<br />
Kevät on ollut hurja: Suomalaisen Nukketeatterin Näyteikkuna polkaistiin<br />
pystyyn parissa kuukaudessa, eli aivan liian tiukalla aikataululla.<br />
Toivottavasti ja luultavasti se ei kuitenkaan näkynyt yleisölle,<br />
vaikka aiheuttikin harmaita hiuksia sekä esiintyjille että järjestäjille.<br />
Lopputulos ylitti kuitenkin odotukset. Siitä vielä kerran kiitos kaikille,<br />
jotka olivat tapahtumaa tekemässä.<br />
Nukketeatteria on viety eteenpäin taas iso askel. Nukketeatteri<br />
sai uutta yleisöä ja kaivattua julkisuutta. Vanha yleisökin sai uutta<br />
ihmeteltävää! Pian selvinnee, tuleeko näyteikkunasta jokavuotinen<br />
tapahtuma. Uusia yhteistyökuvioita ollaan virittelemässä ja jo vuosia<br />
tehty pitkäjänteinen taustatyö alkaa tuottaa tulosta. Nukketeatteria<br />
pulpahtelee esiin mitä odottamattomimmissa paikoissa! Nukketeatterilla<br />
on nyt nostetta! ....ja se pitää hyödyntää!<br />
Kaikki <strong>Suomen</strong> <strong>nu</strong>kketeatterit eivät ole <strong>Unima</strong>n jäseniä. Se on tietysti<br />
harmillista. Ehkä isot <strong>nu</strong>kketeatterit, jotka nekin tosin ovat pieniä<br />
koko teatterin kentässä, eivät koe tarvitsevansa <strong>Unima</strong>a, mutta <strong>Unima</strong><br />
tarvitsee jäseniä ja tukijoita! Tyhyjästä ei voi nyhyjästä sanotaan<br />
Oulusa, eli ei asioita voi tehdä ilman resursseja. Pienet siis auttavat toisiaan. Onneksi meitä sentään on<br />
monta, yhdessä olemme aika suuri!<br />
Tämän pienen <strong>Suomen</strong> <strong>nu</strong>kketeatteri-ihmiset ovat kuitenkin järjestäytyneet sen verran hyvin, että<br />
saamme lähettää kolme edustajaa kansainvälisiin kokouksiin. Se on yhtä paljon kuin monella väestöpohjaltaan<br />
suuremmalla maalla. Reilun vuoden päästä <strong>Unima</strong>laiset kaikkialta maailmasta kokoontuvat Kiinan<br />
Chengduhun joka 4. vuosi pidettavään Maailman Kongressiin. Nyt jos koskaan myös ”rivijäsenen” kannattaa<br />
lähteä käymään Kiinassa. Isännät tarjoavat taatusti parastaan ja vieraat saavat kokea ikimuistoisia<br />
elämyksiä niin festivaalin kuin kongressinkin osalta.<br />
Mutta sitä ennen voi tietysti piipahtaa Tallinnassa Treffeillä tai Pietarissa KykArtissa! Kotimaassa on myös<br />
monenlaisia, vähintäänkin <strong>nu</strong>kketeatteria sivuavia festivaaleja. Kaikissa ei varmaan ehdi käydä, mutta on<br />
hienoa, että on mistä valita!<br />
No niin, olen koneessa, ollut jo tovin, lento on myöhässä. Onneksi ei ole kiire, enkä minä myöhästy nyt<br />
mistään. Perillä odottaa iloisia tapaamisia ja ajankohtaista kulttuuria!<br />
Ihanaa kevättä! Nautitaan kaikenlaisesta kulttuurista!<br />
Johanna Uusiranta<br />
Seuraava <strong>nu</strong>mero ilmestyy<br />
lokakuussa 2011!<br />
NUKKETEATTERI-<strong>lehti</strong> ilmestyy seuraavan kerran syksyllä 2011, arvioitu ilmestymisaika lokakuun loppu.<br />
Haemme taas uutisia, artikkeleita, kritiikkejä <strong>nu</strong>kketeatterin laajalta rintamalta. Juttu voi olla pitempi<br />
(3000 merkkiä välilyönteineen on noin yksi sivu lehdessä) tai ihan lyhyt (pienet uutiset eri puolilta<br />
Suomea oikein tervetulleita). Lähetä materiaalisi 15.9. 2011 mennessä.<br />
Kun lähetät valokuvia, varmistathan, että niiden julkaisuun on kuvaajan ja kuvattavan kohteen lupa.<br />
Toimita kuvan mukana ehdottomasti seuraavat tiedot: kuvan ottajan nimi ja kuvassa olevien henkilöiden<br />
nimet. Teatterikuvien ollessa kyseessä liitä teatterin/ <strong>ry</strong>hmän nimi, ohjaajan nimi, esityksen nimi,<br />
tiedot roolihahmoista ja <strong>nu</strong>kenrakentajasta. Kuvan koko noin 1 megan verran.<br />
Timo Väntsi, päätoimittaja<br />
vantsi@gmail.com, puh 0400-691757<br />
tai unimafinland@gmail.com
44<br />
Nukketeatteri 1/2011<br />
Nukketeatterin Näyteikkuna Helsingin<br />
Itäkeskus Stoassa 18-19.3.2011 ja vuosikokous<br />
Nukketeatterikeskus Poijussa<br />
17.3.2011.<br />
kuvat: Timo Väntsi<br />
Timo Nyyssönen oli tuo<strong>nu</strong>t Stoan aulaan ison joukon eri näytelmiin<br />
tekemiänsä <strong>nu</strong>kkeja.<br />
Nukketeatteri Roomasta tuttu Rainer Kaunisto esitteli<br />
omaa <strong>nu</strong>kenraken<strong>nu</strong>stekniikkaansa.<br />
Leirikeskuksen keittäjä muistelee traagisia tapahtumia! Kati-Aurora Kuuskosken esineteatterisoolo<br />
”AistEN elämää” nähtiin UNIMAn vuosikokouksessa.<br />
STOAn aulassa oli näytteillä myös Iida Vanttajan <strong>nu</strong>kkeja.<br />
Maiju Tawast ja Ulla Raitahalme kauppasivat Nukketeatteria suomalaisilla näyttämöillä kirjaa.<br />
Viimeisiä viedään kuulemma tästä painoksesta!
Change language