Tulisijan sekä lämmitys- ja ilmanvaihto- järjestelmien yhteiskäyttö

COMBI tulokset 

Pekka.Tuomaala@vtt.fi 

23.12.2002 2 (37) 

Tulisijan sekä lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmien 

yhteiskäyttö 

Yhteisrahoitteisen tutkimushankkeen (COMBI) tutkimustulosten 

yhteenveto, 23.12.2002

VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka, COMBI-tulokset 23.12.2002 2 (37) 

1. YLEISTÄ 

Tulisijan, lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmän yhteiskäyttöä on tutkittu yhteisrahoitteisessa 

tutkimushankkeessa. Tutkimuksen rahoittajina ja tutkimusta ohjanneen 

johtoryhmän jäseninä ovat toimineet HL-HEAT Oy, HärmäAir Oy, Kerman 

Savi Oy, Motiva Oy, Nunnalahden Uuni, Optiroc Oy Ab, Puulämpö Suomi Oy, 

Rakennustieto Oy, Suomen Asuntomessut, Sähkö- ja telealan urakoitsijaliitto 

STUL, Sähköenergialiitto ry SENER, Tiileritehtaat, Tulikivi Oyj, Turun Uunisepät 

Oy, Tekes, Vallox Oy, Vattenfall Sähkömyynti Oy, VTT ja Ympäristöministeriö. 

Päärahoittajana toimineen Tekesin rahoituspäätöksen mukainen tutkimuksen 

alkuperäinen aikataulu on 31.5.2000 - 30.6.2002. 

Tutkimuksen toteutuksesta on vastannut VTT. Hankkeessa on kerätty uutta lämmitys- 

ja ilmanvaihtojärjestelmien yhteiskäyttöön liittyvää aineistoa kokeellisilla 

ja laskennallisilla menetelmillä. Mittaukset on tehty kontrolloiduissa laboratorioolosuhteissa, 

ja mittaustulosten avulla on voitu määrittää tutkittujen laitteiden 

lämpö- ja virtaustekniset perusominaisuudet. Uusia laskennallisia menetelmiä on 

kehitetty erilaisten laite- ja järjestelmäkombinaatioiden analysoinnin tehostamiseksi. 

Hankkeessa validoitujen laskentamenetelmien avulla on voitu arvioida 

luotettavasti esimerkiksi rakenteiden massiivisuuden vaikutuksia lämmitys- ja 

ilmanvaihto-olosuhteisiin erilaisissa ilmasto-olosuhteissa.


2. YLEISET TULOKSET 

Tutkimussuunnitelmassa hankkeelle asetettiin kuusi yleisen tason tavoitetta. Alla 

on esitetty näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tehdyt toimet sekä esitetty 

keskeisimmät tutkimustulokset. 

2.1 Uusien analyysivalmiuksien luominen 

Hankkeessa on kehitetty uusia lämmitys- ja ilmanvaihtolaitteiden kokeellisia ja 

laskennallisia analysointivalmiuksia. Esimerkiksi tulisijojen lämmönluovutus on 

mitattu uusitussa laboratorioympäristössä (Kuva 1). Mittaukset tehtiin eri 

materiaaleista valmistetuille ja eri kokoisille tulisijoille polttamalla kokeissa 

analysoidut panokset valmistajan antamien käyttöohjeiden mukaan. Mittauksista 

saatiin täysin uutta aineistoa, josta voitiin todeta muun muassa tulisijan 

massiivisuuden selkeä vaikutus tulisijan lämmitystehokäyrän muotoon. 

Kuva 1. Tulisijan mittausjärjestelyjä uusitussa laboratorioympäristössä.


2.2 Lämmitysjärjestelmäkonseptien arviointi 

Yhtenä yleisen tason tavoitteena hankkeessa oli selvittää uusien ja perusparannettavien 

lämmitysjärjestelmäkonseptien toimivuutta erilaisissa kohteissa sekä 

osoittaa saatujen tulosten perusteella laitteille tuotekehitysperusteita ja esittää 

toimivia ratkaisuvaihtoehtoja. Tämä työ päätettiin johtoryhmässä tehdä hankkeessa 

kehitetyillä laskennallisilla menetelmillä, jolloin eri parametrien vaikutuksia 

voitiin arvioida kustannustehokkaammin kun esimerkiksi kenttämittausten avulla. 

Tehdyissä simuloinneissa tarkasteltiin erityisesti lämmitys- ja ilmanvaihtolaitteiden 

toimintaa erilaisilla rakenneratkaisuilla (rakenteiden eristystasot ja massiivisuus) 

erilaisissa käyttöolosuhteissa. 

Erilaisten lämmitys- ja ilmanvaihtokonseptien toimivuutta arvioitaessa on aina 

huomioitava rakennuksen, vaihtoehtoisten talotekniikkaratkaisujen rakennuksen 

sekä käytön ja ylläpidon väliset vuorovaikutukset. Esimerkiksi rakennuksen koko 

ja rakenteiden ominaisuudet vaikuttavat yhdessä käytön ja ylläpidon kanssa hyvin 

keskeisesti siihen, millaiset talotekniikkalaitteet kohteeseen parhaiten sopivat. 

Talotekniikka 

- ilmanvaihto 

- jäähdytys 

- lämmitys 

Lämmitys- ja ilmanavaihtolaitteiden valinnassa ja mitoituksessa on huomioitava 

erilaisten käyttökohteiden tarpeet. Massiivisuudeltaan kevytrakenteinen tulisija 

sopii hyvin esimerkiksi vapaa-ajan rakennuksiin, kun tarvitaan suuria lämmitys- 

Sisäilmastoolosuhteet 

Rakennus 

- muodot ja mitat 

- rakenteiden eristeet 

ja massiivisuus 

Käyttö ja ylläpito 

- rakennusautomaatio 

- huolto 

- käyttötottumukset 

Kuva 2. Rakennuksen, talotekniikan sekä käytön ja ylläpidon vaikutukset 

säilmasto-olosuhteisiin. 

Yleisenä havaintona hankkeessa tehtyjen analyysien perusteella voidaan todeta, 

että lämmityslaitteiden ja aivan erityisesti rakenteiden massiivisuudella on keskeinen 

vaikutus lämpöolosuhteiden hallinnassa. Tämä ilmiö korostuu esimerkiksi 

käytettäessä tulisijoja lisälämmönlähteenä. Koska panospoltossa hetkellinen 

lämmitysteho kiihkeimmän palovaiheen aikana nousee tulisijan tyypistä riippuen 

välille 1...4 kW, ei välikaudella voida tulisijan koko lämmityspotentiaalia 

hyödyntää ilman riittävän massiivisia rakenteita joihin hetkellisen lämmitystarpeen 

ylittävä osa voidaan varastoida.


tehoja lyhyitä käyttö- ja oleskelujaksoja varten. Hyvin eristettyihin asuinrakennuksiin 

puolestaan sopii luontevasti massiiviset tulisijat, joiden lämmönluovutusteho 

vastaa hyvin lämmitystarpeita. Yksityiskohtaiset tulokset on esitetty jäljempänä 

tämän raportin kappaleessa 3.2. 

Ilmanvaihdon ja tulisijan yhteiskäytössä saattaa joissakin käytännön toteutuksissa 

ilmetä ongelmia. Jos rakennuksessa esimerkiksi on pelkästään koneellinen poistoilmanvaihto, 

saattaa tulisijan käytössä ilmetä veto-ongelmia. Tämän johtuu siitä 

että koneellinen poisto aiheuttaa rakennukseen alipaineen, eikä kylmä hormi 

toimi halutulla tavalla. Tällaisessa ongelmatilanteessa hormi saadaan vetämään 

parem-min tuomalla tulisijalle erityisesti sytytysvaiheessa riittävästi 

palamisilmaa. Lisäksi hormin veto-olosuhteita parantaa se, että poistopuhaltimet 

(ilmanvaihto, liesituuletin, keskuspölynimuri) kytketään pois päältä 

sytytysvaiheen ajaksi. 

Kaikkein parhaiten ilmanvaihdon ja tulisijan yhteiskäytön ongelmat vältetään 

ilmanvaihdon huolellisella suunnittelulla ja toteutuksella niin, että painetasot 

hallitaan kaikissa käyttöolosuhteissa. Yhteiskäytön kannalta on suositeltavaa että 

rakennukseen valitaan koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihtojärjestelmä, koska 

tällöin voidaan parhaiten hallita rakennuksen painetasot. Tämän lisäksi on syytä 

seurata alan kansainvälistä kehitystä, koska jo tällä hetkellä eräissä Euroopan 

maissa edellytetään tulisijojen käytössä sellaisia hermeettisiä ratkaisuja joissa 

tulisijan tarvitsema palamisilma kanavoidaan suoraan tulisijaan niin ettei tulisijan 

käyttö vaikuta ilmanvaihtojärjestelmän toimintaan. Lisäksi on mahdollista, että 

erillinen palamisilman tuonti tulisijaan tullaan vaatimaan lähivuosina myös EUdirektiivissä. 

Myös päälämmitysjärjestelmien suunnitelussa on mitoitusolosuhteiden parametrien 

(rakenteiden lämmöneristävyys, ilmanvaihdon määrä ja mitoituslämpötilat) 

lisäksi huomioitava rakenteiden massiivisuus. Nopeasti lämmitysolosuhteiden 

muutoksiin reagoivien lämmitysratkaisujen (esimerkiksi radiaattorit ja 

ilmalämmitys) vahvuutena on yhteiskäytössä se, että tulisijan tuottaessa tilaan 

riittävästi lämpöä nämä ratkaisut voivat katkaista oman lämmöntuoton. Silloin 

kun tulisija tuottaa rakennuksen hetkellisen lämmitystarpeen ylittävän määrän 

lämpöä, tulisi tämä lämpö varastoida termisesti riittävän massiivisiin rakenteisiin. 

Esimerkiksi jatkuvasti yleistyvä varaava tai osittain varaava lattialämmitys 

voidaan saada toimimaan erittäin hyvin myös tulisijan tuottaman lisälämmön 

varastoinnissa. Tämä kuitenkin edellyttää että varaavan massan 

lähtölämpötilataso on riittävän alhainen. Lisäksi tarvitaan kuitenkin sellaista 

hyvin toimiva säätö- ja ohjausjärjestelmä, jossa sekä lämpötila-anturit on 

sijoitettu oikein että itse säätö-algoritmit mahdollistavat tulisijan hetkellisten 

lämpökuormien hyödyntämisen. 

2.3 Yritysten, viranomaisten ja tutkimusyksiköiden verkottuminen 

Tutkimushankkeessa mukana olleet yritykset ja viranomaiset ovat osallistuneet 

aktiivisesti johtoryhmätyöskentelyyn sekä valvoneet ja ohjanneet tutkimuksen 

toteutusta. Johtoryhmätyöskentelyssä on näin samalla tutustuttu eri osapuolten 

toimintaan, joka on johtanut esimerkiksi täysin uusien jatkohankeideoiden 

kehittelyyn.


2.4 Tiedonvälitys 

Tiedonvälityksen yleiseksi tavoitteeksi asetettiin uusiutuvien energialähteiden 

käytön edistäminen sekä energian käytön tehostaminen. Näiden tavoitteiden 

saavuttamiseksi hankkeen tuloksista on informoitu eri tavoin kuluttajia, suunnittelijakuntaa 

sekä laitevalmistajia. 

Kuluttajille hankkeen tuloksista on välitetty tietoa kahdessa eri 

tiedotusvälineessä. Syystalvella 2001 hankkeen ensimmäisen vaiheen tuloksista 

laadittiin tiedotus-paketti (YLE:n TekstiTV). Tämän lisäksi tutkimuksen 

tuloksista on kerrottu VTT:n asiakaslehdessä ja Tekniikka&Talous -lehdessä. 

Näiden lisäksi hankkeessa mukana olleille rahoittajille toimitettiin yhteistä 

tiedotusmateriaalia Kotkan Asuntomessuja 2002 varten, ja keskeisimmät tulokset 

tullaan hankkeen päätyttyä esittämään kuluttajille myös internetissä Motivan 

kotisivuilla. 

Lämmitys- ja ilmanavaihtojärjestelmien suunnittelijakunnalle laaditaan Rakennustieto 

Oy:n toimittama LVI-kortti. Tässä kortissa esitetään suunnittelussa 

huomioitavat seikat tulisijan, lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmän toimivan 

yhteiskäytön saavuttamiseksi. 

2.5 Kansainvälisyys 

Kansainvälisen yhteistyön sekä yritysten vientitoiminnan teknisen perustan 

lujittamiseksi on hankkeessa osallistuttu kansainvälisen energiajärjestön (IEA) 

asiantuntijatyöhön (Task 22: Building Energy Analysis Tools), ja hankkeen 

tieteelliset tulokset on raportoitu ASHRAE Transctionsiin kirjoitetussa artikkelissa 

(Tuomaala et al. 2002). Artikkelissa on esitetty hankkeessa käytettyjen ja 

kehitettyjen laskennallisten menetelmien luotettavuuden valmistamiseksi tehdyt 

testit ja testien tulokset. Testeissä varmistettiin sekä ilmavirtojen että lämmönsiirron 

laskentamenetelmien luotettavuus kansainvälisesti yleisesti käytettyjen 

analyyttisten, laskentatyökalujen tuloksia vertailevien ja kokeellisten testien 

avulla. Keskeisimpiä laskentamenetelmiä on käsitelty myös väitöskirjatyössä 

(Tuomaala 2002). 

2.6 Uuden tietotekniikan hyödyntäminen 

Uutta tietotekniikkaa on hyödynnetty käyttämällä ja edelleen kehittämällä VTT:n 

laskennallisia analyysivalmiuksia tutkimuksen apuvälineeksi. Tutkimushankkeessa 

on demonstroitu simulointiketju lähtötietojen antamisesta (rakennuksen CADpiirustus 

sekä rakenteiden ja talotekniikkalaitteiden tietokanta, kuva 3) tulosten 

graafiseen 4D-animointiin (suureiden visualisointi aikariippuvina 3-ulotteisessa 

tilassa, kuva 4).


Kuva 3. Tarkasteltavan rakennuksen CAD-piirustus, josta saadaan suoraan 

simuloinnissa tarvittavat rakenteiden lähtötiedot. 

Kuva 4. Tarkasteltavan rakennuksen yhteen tilaan sijoitetun varaavan tulisijan 

simuloidut pintalämpötilakentät.


Uuden tietotekniikan hyödyntäminen käyttämällä rakennuksen lämpö- ja virtaustekniikan 

simulointisovellusta tehostaa merkittävästi eri parametrien vaikutusten 

arviointia. Sovelluksen avulla saadaan luotettavia arvioita esimerkiksi erilaisten 

rakenne- ja talotekniikkaratkaisujen vaikutuksista rakennuksen energiankulutukseen 

erilaisissa ilmasto-olosuhteissa (Tuomaala 2002). 

Simulointisovelluksessa voidaan valita analysoinnin lähtötiedoiksi erilasia ulkovaipan 

rakenneratkaisuja, ikkunoita ja ovia, lämmitys- ja ilmanvaihtolaitteita sekä 

kotitalouskoneita suoraan tietokannasta. Valitun prosessin toimintaa voidaan 

simuloida eri vuodenaikoina eri paikkakunnilla (Helsinki, Jyväskylä ja 

Sodankylä), ja tuloksina saadaan mm. pintalämpötiloja, lämmönsiirtokertoimia, 

energiankulutus, tehontarpeet ja tilojen lämpötilat. 

3. KONKRETIATULOKSET 

Tutkimushanketta edeltäneissä tarvekartoituksissa tunnistettiin talotekniikan 

yhteiskäytössä kolme selkeää osa-aluetta: (1) tulisijat sekä (2) päälämmitys- ja (3) 

ilmanvaihtojärjetelmät. Tutkimussuunitelmaan kirjattiin näiden keskustelujen 

perusteella useita konkretiatavoitteita, joista keskeisimpiin kysymyksiin on haettu 

vastauksia johtoryhmän ohjaamana kokeellisilla ja laskennallisilla menetelmillä. 

Projektin mittaukset tehtiin kontrolloiduissa laboratorio-olosuhteissa, ja laskenta 

suoritettiin LVIS2000 pientalolle, jonka pohjapiirustus on esitetty kuvassa 5. 

Kuva 5. Laskennassa käytetyn LVIS2000 talon pohjapiirustus.


Laskelmat suoritettiin kevyt- ja raskasrakenteiselle rakennukselle. Kevytrakenteisen 

talon runkorakenne on puinen ja lämpöeristyksenä on käytetty villaeristystä 

(Liite 1,Taulukko 1). Raskasrakenteinen talo on rakennettu betonielementeistä 

(Liite 1, Taulukko 2). Kummassakin tapauksessa on sama alapohjarakenne sekä 

samat ikkunat ja ovet. Lisäksi molempien laskentatapausten vaipparakenteiden U- 

arvot ovat samansuuruiset. 

3.1 Päälämmitysjärjestelmät 

3.1.1 Tulisijan panospolton lämmitysenergian hyödyntäminen 

Kuvassa 6 on esitetty tyypillinen mittauksiin perustuva tulisijan luovuttama aikariippuva 

lämmitysteho kontrollioduissa laboratorio-olosuhteissa. Puupanoksen 

palovaiheen aikana lasisen suuluukun kautta lämmitettävään tilaan siirtyvä teho 

on suuruusluokaltaan 1-2 kW. Palovaiheen jälkeinen lämmitysteho riippuu 

tulisijarakenteiden massiivisuudesta sekä luonnollisesti poltetun panoksen 

suuruudesta. Normaaleja olosuhteita vastaavassa polttokokeessa tämä teho 

vaihteli 24 h polton jälkeen välillä 0,7 - 2,7 kW. 

3.0 

2.5 

2.0 

Teho [kW] 

1.5 

1.0 

0.5 

0.0 

0.00 4.00 8.00 12.00 16.00 20.00 24.00 

Aika [h] 

Kuva 6. Tyypillisen varaavan tulisijan lämmitysteho panospolton eri vaiheissa, 

kun tulisijassa poltettiin kolme puupanosta kolmen ensimmäsen tunnin aikana. 

Panospoltosta hyödyksi saatava lämmitysenergia on arvioitu laskennallisilla 

menetelmillä. Laskennassa käytettiin kevyt- ja raskasrakenteista tulisijaa. Tulisijojen 

mitat pidettiin samoina, joten tulisijan koolla ei ole vaikutusta laskentatuloksiin. 

Tulisijojen aineominaisuudet (tiheys ja lämmönjohtavuus) valittiin niin, 

että massojen suhteeksi saatiin 10 - kuitenkin niin, että terminen diffusiviteetti 

pysyi vakiona. Näin kummankin tulisijan tiheys ja lämmönjohtavuus ovat 

fiktiivisiä, mutta kummankin terminen diffusiviteetti vastaa lämpöteknisesti 

normaalia tulisijan rakennetta.


λ 

a = (1) 

ρ 

c p 

missä a on terminen diffusiviteetti, m 2 /s 

λ on lämmönjohtavuus, W/(K m) 

c p on ominaislämpökapasiteetti, kJ/ (kg K) 

ρ on tiheys, kg/m 3 

Kuvassa 7 on esitetty laskennassa käytetyt kevyt- ja raskasrakenteisen tulisijan 

geometriatiedot. Laskennat suoritettiin kahdella eri ulkolämpötila-arvolla (0 °C ja 

-26 °C. Laskennassa ei otettu huomioon auringon lämpösäteilykuormaa, mutta 

sisäiset lämpökuormat huomioitiin huonekohtaisesti (valaistus, henkilöt, sähkölaitteet) 

tyypillisen käyttöprofiilin mukaisesti. Tulisijassa poltettiin kerran vuorokaudessa 

kaksi panosta peräkkäin (3 kg puuta/panos), ja tämän vuorokaudessa 

poltetun puumäärän energiasisällöksi arvioitiin 26,6 kWh. Takan savupellit suljettiin 

laskelmissa välittömästi hiillosvaiheen jälkeen. 

Kuva 7. Laskennassa käytettyjen kevyt- ja raskasrakenteisen takan geometria. 

Tulisijan hyödyntämisaste määritellään tässä analyysissä yhden vuorokauden 

aikana tulisijan käytön vaikutuksesta saatavan muun energiansäästön ja puiden 

mukana takkaan viedyn energian suhteena 

η 

T 

QIlman 

takkaa 

− Q 

= 

Q 

Puut 

Takana kanssa 

missä η T 

on takan hyödyntämisaste, 

Q Ilman takkaa 

on rakennuksen energiankulutus vuorokaudessa kun 

takkaa ei käytetä, 

Q Takan kanssa 

on rakennuksen energiankulutus vuorokaudessa kun 

takkaa käytetään.


Laskennat on suoritettu kahdella lämmitysmuodolla: ideaalinen lämmitys ja 

lattia-lämmitys. Ideaalinen lämmitys vastaa lähinnä ilmalämmitystä, jossa 

lämmitysteho syötetään ilmasolmuun (konvektiivinen teho). Lämmitystä 

säädetään huonekoh-taisilla PI-säätimillä ja säätimien määrittelemä lämmitysteho 

syötetään huone-tiloihin viiveettömästi. Lattialämmitys vastaa sähkölämmitteistä 

lämmitysmuotoa, jossa lattialaattaan syötetään huonekohtaisten PI-säätimien 

määrittelemät lämmi-tystehot. 

Liitteessä 3 on esitetty laskennallisesti arvioidut kevyt- ja raskasrakenteisen tulisijan 

hyödyntämisasteet eri ulkolämpötiloilla kevyt- ja raskasrakenteisessa pientalossa, 

jossa on nopea ja ideaalinen lämmityksen säätö. Sekä tulisijan että 

rakennuksen massiivisuus parantavat hyödyntämisastetta. Kevytrakenteisessa 

pientalossa kevyen tulisijan hyödyntämisaste on 0,62 ja raskasrakenteisessa 

talossa 0,72. Raskasrakenteisen tulisijan hyödyntämisaste vaihtelee kevytrakenteisessa 

rakennuksessa 0,72-0,78 ja raskasrakenteisessa kohteessa 0,75-0,83 

ulkolämpötilasta riippuen. 

3.1.2 Tulisijan hyödyntäminen yhdessä lattialämmityksen kanssa 

Liitteessä 4 on esitetty laskennalliset arviot kevyt- ja raskasrakenteisen tulisijan 

hyödyntämisasteista eri ulkolämpötiloilla kevyt- ja raskasrakenteisessa pientalossa, 

jossa on lattialämmitys. Kevyen tulisijan hyödyntämisasteet vaihtelevat 

kevyessä rakennuksessa 0,62-0,64 ja raskasrakenteisessa pientalossa 0,70-0,79 

ulkolämpötilasta riippuen. Raskasrakenteisen tulisijan hyödyntämisasteet ovat 

kevyessä pientalossa 0,86-0,88 ja massiivisessa pientalossa 0,91. 

3.1.3 Lämmitysjärjestelmien säätölaitteiden suoritusarvot 

Lämmitysjärjestelmien säätölaitteiden suoritusarvoja ei tutkimuksessa päästy 

tutkimaan. Jo pelkästään tulisijojen, muiden lämmityslaitteiden ja rakenteiden 

lämpö- ja virtaustekninen vuorovaikutus osoittautui tutkimuksen aikana 

huomattavasti monimutkaisemmaksi ja haasteellisemmaksi kun mitä alkuperäistä 

tutkimussuunnitelmaa laadittaessa osattiin arvioida. Lisäksi tutkimuksen aikana 

todettiin, että erilaiset säätölaitteet ja -järjestelmät poikkeavat toisistaan niin 

paljon että kaikkien vaihtoehtoisten ratkaisujen riittävän perusteellinen tarkastelu 

olisi tullut ylivoimaisen suureksi osatehtäväksi. 

Säätölaitteiden toimintaan liittyen voidaan kuitenkin tutkimuksessa 

yhteiskäytöstä tehtyjen teoreettisten tarkastelujen perusteella todeta, että 

yhteiskäyttö asettaa aivan erityisiä vaatimuksia säätölaitteille ja -järjestelmille. 

Nämä erityis-vaatimukset aiheutuvat perimmältään siitä, että yhteiskäytössä on 

säädettävä rinnakkain varsin nopeita ja hitaita prosesseja. Nopeissa prosesseissa 

(esim. ilma- ja nestevirtaukset) tarvitaan nopeasti reagoivaa säätöä sekunti- ja 

minuuttitasolla. Hitaimmat lämmön varastoitumisilmiöit tapahtuvat kymmenien 

tai jopa satojen tuntien aikavakioilla, joten niiden huomioimisessa tarvitaan 

tulevaisuudessa todennäköisesti ennakoivia ja oppivia järjestelmiä 

energiatehokkuuden varmista-miseksi. Tulevaisuudessa rakennusten 

säätöjärjestelmien suunnitteluun ja huolel-liseen toteutukseen on siis syytä 

kiinnittää yhteiskäytön onnistumisen varmistamiseksi erityistä huomiota.


3.1.4 Ilmanvaihtojärjestelmien yhteensovittaminen lämmityksen kanssa 

Ilmanvaihtojärjestelmällä on keskeinen vaikutus sekä rakennuksen energiankulutukseen 

että painetasojen hallintaan. Energiatehokkuuden varmistamiseksi ilmanvaihtomäärän 

on kaikissa olosuhteissa oltava mahdollisimman hyvin hallittu ja 

poistoilmasta tulee ottaa lämpö talteen aina kun se on tarkoituksenmukaista. 

Suositeltavin vaihtoehto yhteiskäytön näkökulmasta onkin koneellinen tulo- ja 

poistoilmanvaihtojärjestelmä. Näin menetellen ilmanvaihdon tehontarpeet 

pysyvät kohtuullisina, mikä omalta osaltaan edistää vaihtoehtoisten (esimerkiksi 

uusiutuvien) energialähteiden käyttöä sekä parantaa rakennuksen energiataloutta. 

Yksi erityisnäkökohta ilmanvaihdon suunnittelussa tulisijojen näkökulmasta on 

tarvittavan palamisilman hallittu tuonti paloprosessiin. Perinteisesti palamisilma 

on otettu suoraan huoneilmasta. Jatkossa tilanne saattaa kuitenkin muuttua 

yksittäisten maiden lainsäädännöllisistä syistä ja ainakin keskusteltavana olevan 

EU direktiivin takia, joska tulevaisuudessa saatetaan edellyttää täysin erillistä 

palamisilman kanavointia tulipesään niin etteivät tulisija ja ilmanvaihtojärjestelmä 

vaikuta toisiinsa. Hyvin toteutettuna tämä vaihtoehto olisi teknisesti perusteltu 

ratkaisu, mutta se edellyttäisi muutoksia nykyisin markkinoilla oleviin tulisijoihin. 

Lisäksi Suomen rakentamismääräyskokoelman osa D2 Rakennusten 

sisäilmasto ja ilmanvaihto on uusittu (astumassa voimaan 1.10.2003), jossa annetaan 

ohjeita ja määräyksiä jotka koskevat myös ilmanvaihdon toimintaa. 

3.2 Tulisijat 

3.2.1 Tulisijan lämmönluovutuksen tehokäyrä 

Tutkimushankkeessa on mitattu merkittävimpien kotimaisten tulisijavalmistajien 

eri kokoisten ja tyyppisten sekä eri materiaaleista valmistettujen varaavien 

tulisijojen lämmitystehot laboratorio-olosuhteissa. Tulisijamittauksista voidaan 

yhteenvetona todeta, että mitatut tulisijat käyttäytyvät lämpöteknisesti tarkasteltuna 

hyvinkin paljon toisistaan poikkeavalla tavalla (kuva 8). Esimerkiksi kevyt 

tulisija luovuttaa siinä poltetun puupanoksen sisältämän energian varsin nopeasti 

suurella hetkellisellä teholla. Käytettäessä tulisijoja polttokokeissa valmistajan 

antamien ohjeiden mukaan tehohuiput vaihtelivat välillä 1...4 kW. 

Kuvan 8 tulosten vertailua vaikeuttaa se, että eri polttokokeissa poltettiin erilaisia 

puumääriä. (Polttopanoksesta tilaan siirtynyt nettoenergiamäärä on tehokäyrän 

alapuolelle jäävän alueen pinta-ala.) Tulisijojen lämmitystehojen vertailun helpottamiseksi 

alkuperäiset mitatut tulokset on skaalattu kuvaan 9. Näistä tuloksista 

ilmenee selkeästi tulisijan massiivisuuden vaikutus lämmönluovutukseen: mitä 

enemmän tulisijassa on termistä massaa sitä tasaisempi lämmitystehokäyrä. 

Massiivinen tulisija siis luovuttaa lämmitettävään tilaan kevyttä tulisijaa hitaammin 

polttopanoksen energiasisällön, ja samalla lämmitysaika yhdellä panoksella 

pitenee.


Lämmitysteho [kW] 

4 

3 

2 

1 

Keskiraskas varaava tulisija 

Kevyt varaava tulisija 

Raskas varaava tulisija 

Kevyt mökkitakka 

Massiivinen varaava tulisija 

0 

0 4 8 12 16 20 24 

Aika polttokokeen alusta [h] 

Kuva 8. Eri kokoisten ja eri materiaaleista valmistettujen tulisijojen lämmitystehokäyrät 

käytettäessä tulisijoja lämpötekniikan mittauslaboratorion mittatilassa 

laitevalmistajien ohjeiden mukaisesti. 

3 

Kevyt varaava tulisija 

Kevyt mökkitakka 

Raskas varaava tulisija 

Keskiraskas varaava 

Massiivinen varaava tulisija 

Lämmitysteho [kW] 

2 

1 

0 

0 5 10 15 20 

Aika [h] 

Kuva 9. Eri kokoisten ja eri materiaaleista valmistettujen tulisijojen skaalattuja 

lämmitystehokäyriä (kaikista vapautuu energiamäärä joka vastaa 5 kg polttopuuta) 

jolloin tehokäyrät ovat keskenään verrannollisia.


Käyttäjä voi vaikuttaa tulisijan lämmönluovutukseen poltettavan puun määrän ja 

polttorytmin valinnalla. Esimerkiksi kevytrakenteisesta tulisijasta saadaan 

massiivisen tulisijan lämmitystehokäyrää muistuttava tehokäyrä polttamalla siinä 

puuta pienissä erissä halutulla polton rytmityksellä. Tämä kuitenkin edellyttää 

käyttäjältä jatkuvaa aktiivisuutta sekä hyvää käytettävän tulisijan lämpöteknisen 

käyttäytymisen kokemusperäistä tuntemusta. 

Tulisijan valinnassa tulee huomioida sopivuus suunniteltuun käyttötarpeeseen. 

Taulukossa 1 on annattu ohjelta tulisijan valinnalle käyttökohteen mukaan. Perusohjeena 

kevyet tulisijat sopivat erityisesti sellaisiin käyttökohteisiin, joissa 

tarvitaan nopeasti lämmitystehoa (esimerkiksi jaksottain käytettävissä vapaa-ajan 

rakennuksissa), ja massiiviset tulisijat sellaisiin matalaenergiarakennuksiin joiden 

lämmitystehotasot ovat kohtuullisen alhaiset. Luonnollisesti valintaan vaikuttavat 

myös käyttäjien mahdolliset aikaisemmat omat tottumukset sekä aivan erityisesti 

käyttäjän oma aktiivisuus polttoprosessin säätämisessä. 

Taulukko 1. Eri tyyppisten tulisijojen sopivuus erilaisiin rakennuksiin tulisijan 

massiivisuuden perusteella. 

Kevyt 

tulisija 

Keskiraskas 


Raskas 


Massiivinen 


Vapaa-ajan 

rakennuksennus 

Tyypillinen 

omakotitalo 

Matalaenergiarakennus 

 

Tulisija sopii rakennukseen huonosti ; kohtalaisesti; 

erittäin hyvin 

3.2.2 Tulisijan lämmönluovutukseen vaikuttavat tekijät 

Tulisijan sisäinen sekä tulisijan ja sen ympäristön välinen lämmönsiirto tapahtuu 

kolmella eri mekanismilla: 

* konvektiona pinnan ja ilman välillä, 

* johtumalla rakenteiden läpi sekä 

* säteilynä tilan pintojen välillä. 

Lämpö siirtyy johtumalla rakenteiden sisällä. Ajavana voimana on lämpötilaero 

rakenteen yli, ja lämpövuo riippuu materiaalin lämmönjohtavuudesta sekä 

materiaalipaksuudesta. Konvektiivinen lämmönsiirto tapahtuu pinnan ja tätä 

ympäröivän ilman välillä. Ajavana voimana on lämpötilaero pinnan ja ympäristön 

välillä, ja lämpövuo riippuu lämmönsiirtokertoimesta. Lämmönsiirtokertoimeen 

puolestaan vaikuttaa ensisijaisesti virtausolosuhteet. Jos ympäröivä ilma liikkuu 

ainoastaan lämpötilaerojen aiheuttamien nostevoimien ajamina, puhutaan 

luonnollisesta tai vapaasta konvektiosta. Tällöin lämmönsiirtokerroin on 

suuruusluokaltaan tyypillisesti 1...5 W m -2 K -1 . Mikäli ympäröivä ilma liikkuu 

ulkopuolisen voiman ajamana (esimerkiksi tuloilmaventtiilistä tulisijaan), puhutaan 

pakotetusta konvektiosta. Tällöin lämmönsiirtokerroin riippuu väliaineen 

virtausnopeudesta, ja se kasvaa tyypillisesti arvoihin 5...15 W m -2 K -1 . Kolmas 

lämmönsiirtomekanismi on säteilylämmönsiirto eri pintojen välillä. Koska 

jokainen kappale säteilee ympäristöönsä lämpöä verrannollisena pintalämpötilan 

neljänteen potensiin, joudutaan yksittäisen pinnan nettosäteily arvioimaan tarka-


steltavan pinnan ympäristöönsä säteilemän tehon ja muista pinnoista tähän 

pintaan tulevien säteilytehojen välisenä erotuksena. 

Esimerkiksi tulisijan sisällä panospoltosta vapautuva lämpövirta siirtyy konvektiona 

savukaasuihin sekä säteilynä suuluukun kautta tulipesän sisäpintoihin ja 

lämmitettävän tilan pintoihin (lattia, katto ja seinät). Savukaasuista lämpö siirtyy 

tulisijan sisärakenteisiin, ja sisärakenteista tulisijan pintaan. Tulisijan pinnasta 

lämpö siirtyy konvektiona lämmitettävän tilan ilmaan ja säteilynä tilan rakenteisiin. 

Kiihkeimmän palovaiheen aikana tulipesässä vapautuva lämpöteho on 

suurimmillaan 20...50 kW palamisolosuhteista riippuen, ja tulisijan ympäristöönsä 

luovuttama lämmitysteho on tyypillisesti 0,5 ... 3,0 kW. Tulisijan rakenteilla 

ja aivan erityisesti massiivisuudella on siis erittäin suuri vaikutus lämmönsiirtoon. 

3.2.3 Tulisijan tarvitsema palamisilma 

Teoreettisesti puun poltossa tarvitaan palamisilmaa 3,7 m 3 ilmaa yhtä puukiloa 

kohti. Käytännössä puuta poltetaan tulisijoissa ilmakertoimella 2,0-2,5 joten 

palamisilmaa käytetään tyypillisesti noin 8 m 3 /puu-kg. Panoskoko luonnollisesti 

vaihtelee tulisijan tyypistä ja tulipesän muodosta riippuen, mutta tyypillisisesti 

tulisijoissa poltetaan nykyisin noin 5 kg panoksia. Tällaisen puumäärän paloaika 

on polttotavasta riippuen noin 30...45 min. Mikäli tyypillinen 5 kg puupanos 

poltetaan 45 minuutissa, on keskimääräinen palamisilman tarve noin 15 dm 3 s -1 . 

Tulisijan tarvitsema palamisilma on perinteisesti otettu tuhka- ja/tai suuluukun 

rakojen kautta suoraan huoneilmasta. Jos tämä palamisilma joudutaan ensin lämmittämään 

esimerkiksi lämmityshuipun aikana -30 °C ulkolämpötilasta huonelämpötilaan, 

tarvitaan tähän lämmitysenergiaa 0,134 kWh/puu-kg (lämpötilaero 

50 K, palamisilmaa 8 m 3 /puu-kg). Puun energiasisältö 75 % hyötysuhteella 

poltet-tuna on tyypillisesti 3,2 kWh/kg. Esitetyillä oletuksilla arvioituna 

palamisilman lämmittämiseen kuluva osuus puun energiasisällöstä on 

keskimäärin noin 5 %. Palamisilma joudutaan kuitenkin lämmittämään 

kokonaisuudessaa palovaiheen aikana (30...45 min), kun taas tulisija luovuttaa 

lämpöä huomattavasti tätä pidemmän ajan kuluessa. Jos arvioidaan että palovaihe 

kestää 45 min, tarvitaan tänä aikana palamisilman lämmittämiseen keskimäärin 

0,89 kW teho. Jos palamisilma otetaan tällaisissa olosuhteissa rakennukseen 

hallitsemattomasti esimerkiksi yksittäisten raitisilmaventtiilin kautta, on olemassa 

suuri vaara että tästä aiheutuu paikallisia veto-ongelmia sekä sisäilmassa olevan 

kosteuden kondensoitumista rakenteisiin. 

Vaihtoehtoinen tapa tulisijan tarvitseman palamisilman tuomiselle on erillinen 

palamisilmahormi suoraan tulisijaan. Tukimushankkeessa testattiin erikseen tätä 

tarkoitusta varten tehty lämmöntalteenottohormin prototyyppi. LTO-hormissa 

savukaasujen sisältämää lämpöä siirrettiin koaksiaalisiirtimen avulla esilämmitettävään 

palamisilmaan (savukaasut sisäputkessa ulos ja esilämmitettävä palamisilma 

vastavirtaperiaatteella ulkovaipassa tulisijaan). Mittauksissa LTO-hormin 

lämpötilahyötysuhde oli keskimäärin 42 %, ja tulisijan tarvitsema palamisilma 

tuotiin onnistuneesti suoraan tulisijan tuhkaluukkuun. Täysin hermeettisen 

(muusta ilmanvaihdosta erotettu palamisilman syöttö ja erillinen savukaasujen 

poisto) tulisijaratkaisun markkinoille saamiseksi tarvitaan kuitenkin vielä lisää 

tuotekehitystyötä.


3.2.4 Tulisijan käyttö ja huolto 

Polttopuut voidaan periaatteessa asettaa tulipesään joko pystyyn tai vaakasuoraan. 

Polttokokeissa ei ole havaittu pelkästään puiden asennolla olevan mainittavaa 

vaikutusta palamisen puhtauteen. Vaakasuora puiden sijoiutus johtaa hieman 

hitaampaan syttymiseen ja puiden kaasuuntumiseen, ja siten myös päästöt ovat 

paremmin hallittavissa. Puita ei kuitenkaan tule asettaa ensimmäiseen pesälliseen 

liian tiiviisti, vaan niiden välissä on oltava selvät raot. 

Selvästi parhaaksi puupanoksen sytyttämistavaksi on polttokokeissa osoittautunut 

sytyttäminen panoksen päältä laittamalla puiden päälle pieni määrä puutikkuja ja 

sanomalehtipaperia. Silloin sytykkeiden lämmöstä kaasuuntuvat puun aineosat 

leimahtavat, ja kaikki mikä kaasuuntuu myös palaa. Jos kylmää panosta kuumennetaan 

sytykkeillä altapäin niin panos kyllä kaasuuntuu, mutta kaasut eivät pala 

kokonaan näissä lämpötilaolosuhteissa. 

Syttymisvaiheessa voidaan ilma-aukot pitää täysin auki, sillä veto savupiipussa on 

tässä vaiheessa vielä yleensä pieni. Palovaiheessa on varsinkin toisioilman johtaminen 

palamiseen tärkeää. Ilmaa annetaan niin paljon, että tuli kohisee lievästi. 

Jos palamisen ääni on voimakas, saa puupanos liikaa ilmaa ja liekin lämpötila 

laskee. Liekkien väri kertoo paljon lämpötilasta. Liekit säädetään kirkkaiksi, eikä 

tulipesä saa olla pimeä tai tumma. Hiipumisvaiheessa vähennetään toisioilmaa 

reilusti tai suljetaan sen tulo kokonaan. Hiilipaloon johdetaan palamisilmaa vain 

arinan kautta mikäli mahdollista. Loppuvaiheessa vähennetään myös arinan 

kautta johdettua ensiöilmaa. Tehdasvalmisteisen tulisijan valmistajalla on yleensä 

ohjeet tulisijan ilman säädöstä eri käyttöolosuhteissa. 

Tulisijat eivät yleensä tarvitse suuria hoitotoimia. Pääasialliset toimet ovat tuhkan 

poisto ja savukanavien nuohous. Tuhkan poisto on erityisen tärkeää silloin, kun 

tulisijassa on rakoarina. Valurautaisen arinan kestävyys perustuu alakautta johdetun 

ensiöilman jäähdytykseen. Jos tuhkakerroksen yläpinta ulottuu arinaan asti, 

muuttu palotapahtuman ilmansaanti ja toisaalta arina kuumenee. Silloin sen käyttöikä 

lyhenee ratkaisevasti. Tulisijan ulkopintaa on myös syytä tarkkailla, etteivät 

mahdolliset halkeamat ja vuotokohdat aiheuta palovaaraa. 

Tulisijan lisäksi myös savupiippu on huollettava säännöllisesti nuohoamalla. Siitä 

huolehtivat lakisääteiset nuohoajat. Nuohousta varten tulee savupiippuun sijoittaa 

riittävästi nuohousluukkuja. Useimmiten riittää alapäässä oleva luukku, jonka 

edessä on riittävästi tilaa työskennellä. 

3.2.5 Poltettavan puun laatu ja määrä 

Poltettavan puun laatuun vaikuttaa ratkaisevasti puun kosteus. Kaadetun tuoreen 

puun kosteusprosentti on noin 50 %. Pienittyjä polttopuita voidaan kuivattaa 

erilaisissa olosuhteissa. Kattamattoman pilkekasan puiden loppukosteus vuoden 

varastoinnin jälkeen on vielä yli 40 %. Katetun pilkekasan vastaava loppukosteus 

on 30 %. Katetussa polttopuuvarastossa loppukosteus vuoden varastointijakson 

jälkeen on 20...25 %, ja sisätiloissa kuivassa ja lämpimässä puun loppukosteus on 

noin 15 %. 

Eri puulajien lämpöarvot poikkeavat toisistaan vain vähän. Puun kuiva-aineen 

tehollinen lämpöarvo on yleensä 18,0…19,5 MJ/kg (5,0…5,4 kWh/kg). Sen


sijaan puun tehollinen lämpöarvo riippuu puun kosteudesta. Esimerkiksi 

polttopuun lämpöarvo on 4,3 kWh/kg, kun puun kosteus on 15 %. Jos saman 

puun kosteus on 25 %, on lämpöarvo 3,7 kWh. 

Hyvälaatuisen kuivan polttopuun energiasisältö on siis noin 4,3 kWh/kg, kun 

puun kosteus on 15 %. Kun tällaista puuta poltetaan 75 % polttohyötysuhteella, 

saadaan puusta hyödyksi 3,2 kWh/kg. Jos esimerkiksi rakennuksen pohja on 

10 m x 10 m, laskennallinen huonekorkeus on 2,5 m ja nimellisilmanvaihtokerroin 

0,5 h -1 , saadaan RakMK C3:n mukaisilla rakenteiden lämmöneristysarvoilla 

lämmitystehon tarpeeksi 2,0 kW, kun sisä- ja ulkoilman 

lämpötilaero on 20 K. Vuorokauden aikana tarvitaan siis näissä olosuhteissa noin 

48 kWh energiamäärä. Jos tämä tuotetaan pelkästään puunpoltolla, tarvitaan 

puuta 15 kg. Jos ulkolämpötila olisi –20 °C, olisi tehon- ja energiatarpeet 

vastaavasti kaksinkertaiset. Taulukossa 2 on esitetty tarvittava polttopuun määrä 

erilaisilla rakennuksen lämmitysenergian tarpeilla ja polttopuulla tuotetun 

lämmitysenergian osuuksilla. Jos esimerkiksi vuositasolla puun poltolla halutaan 

tuottaa 25 % rakennuksen 20 000 kWh lämmitysenergiantarpeesta, tarvitaan 

puuta noin 1 500 kg (n. 5 m 3 ). 

Taulukko 2. Tarvittava polttopuun määrä erilaisilla rakennuksen lämmitysenergian 

tarpeilla ja polttopuulla tuotetun lämmitysenergian osuuksilla. 

Puupolton 

osuus 

Tarvittava polttopuun määrä [kg] 

Lämmitysenergian tarve 

50 kWh 100 kWh 1 000 kWh 5 000 kWh 10 000 kWh 20 000 kWh 

100 % 16 31 310 1 600 3 100 6 300 

75 % 12 23 230 1 200 2 300 4 700 

50 % 7,8 16 160 780 1 600 3 100 

25 % 3,9 7,8 78 390 780 1 600 

3.3 Ilmanvaihtoratkaisut 

3.3.1 Siirtoilman lämmönsiirtokapasiteetti 

Siirtoilman avulla voidaan siirtää paikallisista lämmönlähteistä lämpöä eri 

puolille rakennusta. Siirtoteho riippuu siirtoilmavirrasta sekä lähtevän siirtoilman 

ja korvausilman välisestä lämpötilaerosta. Taulukossa 3 on esitetty siirtoilman 

lämmönsiirtotehoja erilaisilla parametriyhdistelmillä. 

Taulukko 3. Siirtoilman lämmönsiirtotehoja [W] erilaisilla ilmavirroilla sekä 

siirto- ja korvausilman lämpötilaeroilla (laskelmissa ilman tiheys 1,2 kg m -3 , ja 

ominaislämpökapasiteetti 1006 J kg -1 K -1 ). 

Siirtoilmavirta Lämpötilaero [K] 

[dm 3 s -1 ] 5 10 20 50 

5 30 60 121 302 

10 60 121 241 604 

20 121 241 483 1207 

50 302 604 1207 3018 

100 604 1207 2414 6036 

Siirtoilman avulla voidaan jakaa lämpöä eri puolille rakennusta, mutta merkittävän 

siirtotehon saavuttamiseksi sekä ilmavirtojen että siirto- ja korvausilman


lämpötilaerojen on oltava melko suuria. Jos esimerkiksi tulisijan yläpuolelta 

imetään 20 dm 3 s -1 ilmaa jonka lämpötila on 30 °C (ja korvausilman lämpötila on 

20 °C), niin siirtoilmalla siirretään 240 W lämpöteho. 

Paikallisten lämmönlähteiden tuottaman lämmön jakamista rakennuksen eri osiin 

voidaan helpottaa huolellisella suunnittelulla. Sijoittamalla esimerkiksi tulisijat 

joko suoraan isoihin tiloihin tai isojen oviaukkojen läheisyyteen voidaan 

siirtoilmavirtoja kasvattaa ja näin tehostaa lämmön painovoimaistakin siirtymistä 

eri puolille rakennusta. 

3.3.2 Tulisijan tiiveysmittaukset 

Ilmanvaihdon ja tulisijan yhteiskäytön suunnittelun ja tuotekehitysperusteiden 

perustaksi tutkimuksessa mitattiin myös tyypillisen markkinoilla olevan tulisijan 

tiiveys laboratorio-olosuhteissa. kuvissa 10 ... 13 on esitetty tiiveyskokeissa 

tulisijan tuloilma-aukosta sekä savuhormista mitatut ilmavirrat, kun lasisen 

suuluukun palamisilma-aukot olivat eri asennoissa (kiinni, auki ja koko 

suuluukku suljettu ilmanpitävällä muovilla). 

Kuvassa 10 esitetyt ilmavirrat osoittavat selvästi, että tuloilma-aukosta tulisijaan 

menevä ilmavirta on vain noin puolet hormista mitatusta ilmavirrasta (eikä kiertopellin 

asennolla ole mainittavaa vaikutusta ilmavirtasuhteeseen). Kuvassa 11 on 

esitetty mitatut ilmavirrat kun lasisen suuluukun karmeissa olevat sekundääriilma-aukot 

on avattu. Tuloksista voidaan todeta, että myöskään tällä ei ole 

merkittävää vaikutusta ilmavirtasuhteeseen. 

Tulisijan tiiveyskoe ilmalla 14.5.2002 

Savun kiertopelti auki klo 15:15 asti, sitten kiinni 

30 

25 

Tuloilma-aukossa mitattuna anemometrilla 

Savupiipussa mitattuna laipalla (rho=1.2) 

Tilavuusvirta, (L/s) 

20 

15 

10 

5 

0 

Kiertopelti 

KIINNI 

13:55 14:09 14:24 14:38 14:52 15:07 15:21 15:36 15:50 16:04 16:19 

Kuva 10. Tiiveyskokeessa tulisijan tuloilma-aukosta sekä savuhormista mitatut 

ilmavirrat - lasiluukun sekundääri-ilma-aukot KIINNI.


30 


Sekundaari-ilman aukot auki 


25 



20 

15 

10 

5 

0 

14:24 14:38 14:52 15:07 15:21 15:36 15:50 


ilmavirrat - lasiluukun sekundääri-ilma-aukot AUKI. 

30 


Lasiluukku peitetty muovilla ja tiivistetty 


25 



20 

15 

10 

5 

0 

11:52 12:00 12:07 12:14 12:21 12:28 12:36 12:43 12:50 12:57 


ilmavirrat - lasiluukku suljettu ilmanpitävällä muovilla.



Primääri-ilman aukot KIINNI. Lasiluukku tiivistetty klo 15:06 asti 

30 

25 




20 

15 

10 

5 

0 

Lasiluukun 

muovitiiviste 

otettu POIS 

14:09 14:24 14:38 14:52 15:07 15:21 15:36 15:50 16:04 16:19 


ilmavirrat - lasiluukku suljettu kokeen alussa ilmanpitävällä muovilla, joka 

poistettiin kokeen aikana. 

Kuvissa 12 ja 13 on esitetty mitatut ilmavirrat, kun suuluukku on suljettu 

kokonaan ilmanpitävällä muovilla (kuva 12) ja kun tiivis muovi poistettiin 

kokeen aikana (kuva 13). Mittaustulosten perusteella voidaan todeta, että erilaiset 

läpiviennit (nuohousluukut, peltien vivut, yms.) - ja aivan erityisesti suuluukun 

raot - vuotavat tyypillisillä painetasoilla varsin paljon. Tulisijan läpivientien epätiiveydet 

voidaan hallita käytännössä parhaiten silloin, kun rakennuksessa on 

koneellinen ilmanvaihto (koneellinen tulo ja poisto). 

3.4 Erityiskysymyksiä 

3.4.1 Massiivisuuden vaikutus rakennuksen energiantarpeeseen 

Rakenteiden massiivisuuden vaikutusta rakennuksen energiantarpeeseen on 

arvioitu laskennallisilla menetelmillä. LVIS2000 -testirakennukseen valittiin 

kevytrakenteinen sekä massiivinen ulkovaipparakenne. Molemmissa tapauksissa 

vaipan U -arvo oli sama, ja vuotuinen lämmitysenergian tarve arvioitiin Helsingin 

säätiedoilla. Kuvassa 14 on esitetty vuotuinen kumulatiivinen lämmitysenergian 

tarve näillä kahdella vaihtoehtoisella ulkovaipparakenteella. Kevyen rakenteen 

tapauksessa vuotuinen lämmitysenergiantarve oli 13 079 kWh ja raskaan 

rakenteen tapauksessa 12 625 kWh. Erotus oli siis 453 kWh (3,5 % kevyen 

rakenteen kulutuksesta). 

Rakenteiden massiivisuus ei siis vaikuta tarkastellussa tapauksessa merkittävästi 

rakennuksen vuotuiseen energiankulutukseen. Sen sijaan massiivisuus on 

keskeinen tekijä tarkasteltaessa huoneiden ja rakenteiden lämpötilojen pysyvyyttä 

sekä yksittäisten laitteiden tehomitoitusta.


3.4.1 Massiivisuuden vaikutus sisälämpötiloihin sähkökatkoksen aikana 

Rakenteiden massiivisuuden vaikutusta sisälämpötilan laskunopeuteen sähkökatkon 

aikana on arvioitu laskennallisilla menetelmillä. LVIS2000 -testirakennukseen 

valittiin kevytrakenteinen sekä massiivinen ulkovaipparakenne. Ulkolämpötila 

on molemmissa tapauksissa oletettu pysyvän vakiona -26 ºC. Näillä 

valituilla reunaehdoilla olohuoneen lämpötila laskee nollaan kevytrakenteisilla 

ulkovaipparakenteilla noin kahdessa vuorokaudessa ja massiivisilla ulkovaipparakenteilla 

noin viikossa. Tulosten käytännön merkitystä arvioitaessa on huomioitava, 

että molemmissa tapauksissa lattiarakenteet olivat massiiviset. 

25 

20 

15 

10 

LÄMPÖTILA, o C 

5 

0 

-5 

-10 

-15 

-20 

Raskas talo 

Kevyt talo 

-25 

0 50 100 150 200 250 300 

AIKA, h 

Kuva 14. Laskennassa käytettyjen kevyt- ja raskasrakenteisen talon olohuoneenlämpötilojen 

käyttäytyminen sähkökatkoksen aikana. Ulkolämpötila 

laskentajaksolla on vakio -26 ºC. 

3.4.2 Käytännön ongelmia lämmitysjärjestelmien yhteiskäytössä 

Ennen tulisijan sytyttämistä on syytä varmistua, että savupiippu vetää. Veto 

voidaan todeta esimerkiksi polttamalla tulitikkua suuluukun aukossa. Jos liekki ei 

taivu tulipesään päin, asunnossa vallitsee jostakin syystä alipaine eikä 

savupiippuun synny vetoa. Alipaineen voi aiheuttaa ilmanvaihdon poistopuhallin, 

liesituuletin tai joissakin tapauksissa myös keskuspölynimuri. Tällaisissa 

tapauksissa voidaan joko kytkeä laitteet pois päältä tai avata mahdollisuuksien 

mukaan tulisijan läheisyydestä ovi tai ikkuna. 

Jos tulisijan suuluukun aukossa poltetun tulitikun liekki ei edellä esitettyjen 

toimenpiteiden jälkeenkään taivu tulipesään päin, on hyvä polttaa pieni määrä 

paperia nuohousluukussa että nähdään poistuuko savu piipun kautta. Jos vetoa ei 

heti synny, voidaan savupiipun nuohousluukussa polttaa lisää paperia ja 

tarvittaessa myös hyvin palavia puutikkuja.


Joskus piipun sisäpinnan kosteus saattaa aiheuttaa ns. höyrylukon, ja vetoa on 

vaikea saada aikaan. (Höyrylukko aiheutuu siitä, että hormissa oleva kosteus 

laajenee huomattavasti höyrystyessään nestemäisestä kaasumaiseen olomuotoon.) 

Tällöin on parasta polttaa puutikkuja hormin nuohousluukussa niin kauan että 

veto on syntynyt. Jos savupiipussa ei ole nuohousluukkua, alkutulta poltetaan 

tulisijan nuohousluukussa. 

3.4.4 Lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmien suunnittelu, toteuteutus ja käyttö 

Lämmityslaitteiden tehomitoituksessa on suunnitteluvaiheessa huomioitava sekä 

ulkovaipan lämmöneristysominaisuudet että rakenteiden (ulkovaippa, ylä- ja 

alapohja sekä väliseinät) massiivisuus. Rakenteiden massiivisuuden merkitys 

korostuu yleistymässä olevassa matalaenergiarakentamisessa, koska yksittäisten 

tilojen lämmityksen mitoitustehot pienenevät ulkovaipan eristysominaisuuksien 

parantuessa, ja samalla voidaan rakenteiden massiivisuutta hyödyntäen edelleen 

pienentää yksittäisten lämmönluovutuslaitteiden hetkellistä tehoa hyödyntämällä 

lämpöenergian varastoitumista massiivisiin rakenteisiin. Yksilöllisten rakennuskohtaisten 

optimaalisten teknisten ratkaisujen löytämiseksi on suunnittelumenetelmiä 

ja -käytäntöjä kuiten kehitettävä vastaamaan nykyistä paremmin tulevaisuuden 

tarpeita. 

Yhteiskäytön näkökulmasta tarkasteltuna voidaan suositella lämmöntalteenotolla 

varustettua koneellista ilmanvaihtoa. Tällöin rakennuksen energiatehokkuus paranee, 

ja samalla voidaan varmistaa hallittu ilmanvaihto kaikissa 

käyttöolosuhteissa. Lisäksi koneellisen ilmanvaihdon avulla hallitaan myös 

rakennuksen painetasot kaikkein parhaiten, mikä korostuu tulisijan käytön 

yhteydessä. 

Toimivan kokonaisratkaisun varmistamiseksi rakenne- ja laitetekniset ratkaisut 

on paitsi suuniteltava myös asennattava huolellisesti ja ammattitaitoisesti. 

Huolimat-tomalla asennuksella voidaan esimerkiksi heikentää merkittävästi 

rakenteiden ilmanpitävyyttä, mistä saattaa aiheutua tarpeettomia ongelmia 

rakennuksen painetasojen hallintaan ja rakenteiden kuntoon. Huolellinen asennus 

parantaa omalta osaltaan sekä rakennuksen energiatehokkuutta että sisäilmastoolosuhteita. 

Loppukäyttäjän tulee varmistaa omilla huolto- ja kunnossapitotoimenpiteillä 

laitteiden ja järjestelmien moitteeton toiminta käyttövaiheessa. Tulisijan kunnon 

seuranta, hormin säännöllinen nuohous, ilmanvaihtojärjestelmän suodattimien 

vaihto ja lämmitysjärjestelmän toiminnan säännöllinen tarkastus varmistavat 

tulisijan sekä lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmien hallitun yhteiskäytön myös 

käytännössä. 

3.4.5 Lämmityslaitteiden lämmönluovutus 

Erikokoisten ja eri materiaaleista valmistettujen tulisijojen laboratorio-olosuhteissa 

mitattu lämmönluovutus panospolton eri vaiheissa on esitetty kuvissa 8 ja 

9. Näitä tuloksia hyödyntäen on arvioitu esimerkkirakennuksen (LVIS2000 talo) 

lämpöteknistä toimintaa laskennallisilla menetelmillä erilaisissa ulkolämpötilaolosuhteissa 

erilaisilla vaipan massiivisuuksilla. Liitteissä 5...12 on esitetty 

rakennuksen kokonaislämmitystehot, takka- ja makuuhuoneiden sekä keittiön


sisälämpötilat. Laskelmat on tehty kolmella eri tulisijavaihtoehdolla (ei tulisijaa, 

kevyt tulisija tai raskas tulisija), kahdella ulkolämpötilalla (0 ºC ja -26 ºC), 

kahdella ulkovaipan massiivisuudella (massiivinen ja kevytrakenteinen) sekä 

kahdella säätötavalla (ideaalinen lämmityksen säätö ja realistinen lämpöenergian 

varastoitumisen huomioiva lattialämmitys). 

Liitteessä 5 on esitetty esimerkkirakennuksen kokonaislämmitystehot sekä 

takkahuoneen ja keittiön lämpötilat kahdella ulkolämpötilalla. Kun ulkolämpötila 

on 0 ºC, nousee kevytrakenteisen rakennuksen takkahuoneen lämpötila kevyessä 

tulisijassa poltetun panoksen jälkeen jopa yli 30 ºC. Massiivista tulisijaa 

käytettäessä takkahuoneenkin lämpötila pysyy vielä kohtuullisena (maksimi noin 

24 ºC), joten tulisijan massiivisuudella ja tämän lämmönluovutuksen nopeudella 

on keskeinen vaikutus myös lämpöviihtyvyyteen. Liitteessä 7 esitettyjen tulosten 

perusteella voidaan todeta, että myös ulkovaipan rakenteiden massiivisuudella on 

selvä vaikutus lämpötilatasoihin, koska ulkolämpötilassa 0 ºC takkahuoneen 

maksimilämpötila on kevyelläkin tulisijalla yli 3 ºC alhaisempi kuin kevytrakenteisessa 

rakennuksessa kun muut parametrit (tulisijan ominaisuudet, panoskoko, 

ulkovaipan eristystaso, ...) ovat samoja. 

Liitteessä 9 on esitetty saman testirakennuksen kokonaislämmitystehot sekä 

takkahuoneen ja keittiön lämpötilat silloin, kun rakennuksessa on lattialämmitys 

ja sen viiveet huomioiva realistinen säätö. Tällöin kevytrakenteisella ulkovaipalla 

takkahuoneen lämpötilat nousevat illalla panospolton jälkeen jopa yli 32 ºC, kun 

panos poltetaan kevytrakenteisessa tulisijassa. Vaikka ulkovaippa olisi raskasrakenteinen 

(liite 11), nousee takkahuoneen ilman lämpötila iltapolton jälkeen 

28 ºC. Syynä näihin hallitsemattoman korkeisiin lämpötiloihin on lattialämmityksen 

rakenteisiin varastoitunut lämpö, joka siirtyy takkahuoneen ilmaan ja 

nostaa sen ilman lämpötilaa vielä silloinkin kun tulisija on käytössä. 

Yhteenvetona lämmityslaitteiden lämmönluovutuksesta yhteiskäytössä voidaan 

todeta, että sekä rakenteiden että lämmönluovutuslaitteiden massiivisuudella on 

huomattava vaikutus koko rakennuksen lämpötekniseen käyttäytymiseen. Lisäksi 

tämä massiivisuuden merkitys korostuu matalaenergiarakennuksissa, joissa 

varastoituneen lämpöenergian suhteellinen osuus rakennuksen lämmitysenergian 

tarpeesta kasvaa voimakkaasti. Massiivisuuden ohella myös siirtoilmalla on vaikutusta 

yksittäisten tilojen lämpötilatasoihin. Siirtoilman vaikutusta arvioitaessa 

on huomioitava sekä konvektiivinen lämmönsiirtokerroin (kts. kohta 3.2.2) että 

siirtoilman lämmönsiirtotehot (ilmamäärä ja lämpötilaero tilojen välillä, kts. Taulukko 

2) realististen arvioiden saamiseksi. 

3.4.6 Tulisijojen käyttö energiatalouden näkökulmasta 

Energiatalouden näkökulmasta tarkasteltuna tulisijoja on tarkoituksenmukaisinta 

käyttää lämmityskaudella kulutushuippujen leikkaamiseen. Kulutushuippujen 

leikkaamisesta hyötyvät energiamarkkinoiden vapautuessa ja kehittyessä sekä 

energialaitokset että myös kuluttajat, koska tulisijojen aktiivisella kulutushuippujen 

aikaisella käytöllä voidaan vähentää kalliiden huippukuormalaitosten 

käyttöä. Kuvassa 15 on esitetty sekä tyypillisen pientalon että tulevaisuuden 

mata-laenergiarakennuksen lämmitysenergian tarve eri kuukausina. Tulisijan 

lämmitys-käytön ajoitukseen on kiinnitettävä sitä enemmän huomiota mitä 

pienempi lämmitysenergian tarve on.


Lämmitysenergia, kWh/m² 

35 

30 

25 

20 

15 

10 

5 

0 

10 

5 

0 

Ostoenergia lämmitykseen 

Ilmaislämpökuormat 

Tyypillinen 

pientalo 

1 2 3 Matalaenergiarakennus 

4 5 6 7 8 9 10 11 12 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 

Kuukausi 

Kuva 15. Lämmitysenergian tarve vuoden eri kuukausin tyypillisessä ja 

matalaenergialientalossa. 

4. TUTKIMUSTULOSTEN HYÖDYNTÄMINEN 

Hankkeessa on tuotettu uutta puolueetonta tietoa lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmien 

yhteiskäytön näkökulmasta tarkasteltuna. Lämmitys- ja ilmanvaihtolaitteiden 

toimintaa on analysoitu sekä laboratorio-olosuhteissa tehtyjen 

mittausten että uusien hankkeessa kehitettyjen laskennallisten analyysointimenetelmien 

avulla. Laskennallisten menetelmien avulla on arvioitu myös 

laitteiden ja rakenteiden välistä lämpö- ja virtausteknistä vuorovaikutusta. 

Hankkeen tulokset tukevat omalta osaltaan hyvää pientalosuunnittelua, jolloin 

terveelliset sisäilmaolosuhteet saavutetaan energiataloudellisesti. 

Lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmien valmistajat sekä toimittajat voivat hankkeen 

tuloksia hyödyntäen tarjota kuluttajien yksilöllisiin tarpeisiin aikaisempaa 

paremmin ja luotettavammin toimivia tuotteita. Lisäksi yritykset voivat 

hyödyntää tutkimuksen tuloksia omassa tuotekehityksessä ja markkinoinnissa. 

5. JATKOTOIMET 

Tehdyn tutkimuksen perusteella tulee yritysten kehittää tuotteitaan kiinteässä 

yhteistyössä energianhuoltoketjun muiden toimijoiden kanssa. Yhteistyön tarve 

korostuu sekä erilaisissa korjausrakentamishankkeissa että otettaessa uusia matalaenergiakonsepteja 

käyttöön uudisrakennuksessa. Rakennusten energiatehokkuuden 

parantamiseksi ja yhteiskäytön luotettavan toiminnan varmistamiseksi on


tulevaisuudessa myös jatkettava suunnittelumenetelmien kehitystyötä sekä 

tiedotettava kuluttajille uusista tuloksista. 

Yksi merkittävä rakennusten energiankäytön tehokkuuteen vaikuttava asia on 

valmistumassa oleva Euroopan Unionin jäsenvaltioita koskeva rakennusten 

energiatehokkuusdirektiivi. Direktiivin on arvioitu tulevan voimaan tammihelmikuussa 

2003, jonka jälkeen jäsenmailla on noin neljä vuotta aikaa 

direktiivin eri kohtien täytäntöönpanoon vuoden 2006 alusta alkaen. Tässä 

valmistelutyössä tulisi rakennus- ja talotekniikka-alan yritysten ja muiden 

toimijoiden olla lähi-vuosina riittävän aktiivisesti mukana ohjaamassa direktiivin 

kansallista täytän-töönpanoa. 

REFERENSSILUETTELO 

LVI 10-40045 Tulisijalämmitys. Rakennustietosäätiö RTS, 2000. 

Hyytiäinen, H., Pientalon tulisijat. Rakennustieto Oy, 2000. 

Tuomaala, P. Simonson, C. J. and Piira, K. 2002. Validation of Coupled Air Fow 

and Heat Transfer Routines in a Building Simulation Tool. ASHRAE 

Transactions, Vol. 108, Number 1. 

Tuomaala, P. 2002. Implementation and evaluation of air flow and heat transfer 

routines for building simulation tools. Doctoral Thesis. VTT Publications 471. 

Helsinki University of Technology, Finland.


Liite 1. Laskennassa käytetyn testirakennuksen kevyt- ja raskasrakenteiset ulkovaipparakenteet 

ja U-arvot. 

Taulukko 1 Kevytrakenteisen pientalon rakenteet ja U-arvot. 

Rakenne 

U-arvo 

Ulkoseinä Ulkoverhous 28 mm 

0,22 W/m 2 ,K 

Tuuletusrako 22 mm 

Tuulensuojalevy 50 mm (λ n =0,041 W/m,K) 

Eriste 125 mm (λ n =0,045 W/m,K) 

Kosteussulku 

Sisäverhouslevy 13 mm (λ n =0,23 W/m,K) 

Yläpohja Peltikate 

0,22 W/m 2 ,K 

Tuuletustila 


Kuitulevy 12 mm (λ n =0,085 W/m,K) 


Sisäverhouslevy 12 mm (λ n =0,16 W/m,K) 

Alapohja Perusmaa 

0,33 W/m 2 ,K (pelkkä lattiarakenne) 

Tiivistetty sora 300 mm 

Solupolystyreeni 100 mm (λ n =0,037 W/m,K) 

Teräsbetoni 100 mm (λ n =1,7 W/m,K) 

Pintamateriaali 2,5 mm (λ n =0,045 W/m,K) 

Ikkunat 1,8 W/m 2 ,K 

Ovet 0,74 W/m 2 ,K 

Taulukko 2. Raskasrakenteisen pientalon rakenteet ja U-arvot 

Rakenne 

U-arvo 

Ulkoseinä Julkisivuelementti 85 mm (λ n =1,7 W/m,K) 0,22 W/m 2 ,K 


Betoni 100 mm (λ n =1,7 W/m,K) 

Tasoite 5 mm (λ n =1,2 W/m,K) 

Yläpohja Bitumihuopa 

0,22 W/m 2 ,K 




Ontelolaatta 265 mm 


Alapohja Perusmaa 

0,33 W/m 2 ,K (pelkkä lattiarakenne) 

Tiivistetty sora 300 mm 

Solupolystyreeni 100 mm (λ n =0,037 W/m,K) 

Teräsbetoni 100 mm (λ n =1,7 W/m,K) 

Pintamateriaali 2,5 mm (λ n =0,045 W/m,K) 

Ikkunat 1,8 W/m 2 ,K 

Ovet 0,74 W/m 2 ,K


Liite 2. Laskennassa käytetyt raskas- ja kevytrakenteisen takan materiaaliominaisuudet 

ja massat. 

Raskas takka 

Kevyt takka 

Materiaaliominaisuudet 

λ = 2,92 W/m,K 

ρ = 6500 kg/m 3 

c p = 960 kJ/kg,K 

a = 4,679·10 -7 m 2 /s 

λ = 0,292 W/m,K 

ρ = 650 kg/m 3 

c p = 960 kJ/kg,K 

a = 4,679·10 - 7 m 2 /s 

Massa 

3560 kg 

356 kg


Liite 3. Laskennallisesti arvioidut kevyt- ja raskasrakenteisen tulisijan hyödyntämisasteet 

eri ulkolämpötiloilla kevyt- ja raskasrakenteisessa pientalossa - ideaalilämmitys. 

1.00 

0.90 

0.80 

0.70 

0.60 

0.50 

Raskas takka 

Kevyt takka 

0.40 

0.30 

0.20 

0.10 

0.00 

-30 -25 -20 -15 -10 -5 0 

Kuva 1. Kevyt talo, ideaalilämmitys. 

1 

0.9 

0.8 

0.7 

0.6 

0.5 

Raskas takka 

Kevyt takka 

0.4 

0.3 

0.2 

0.1 

0 

-30 -25 -20 -15 -10 -5 0 

Kuva 2. Raskasrakenteinen talo, ideaalilämmitys.


Liite 4. Laskennallisesti arvioidut kevyt- ja raskasrakenteisen tulisijan hyödyntämisasteet 

eri ulkolämpötiloilla kevyt- ja raskasrakenteisessa pientalossa - lattialämmitys. 

1.00 

0.90 

0.80 

0.70 

0.60 

0.50 

Raskas takka 

Kevyt takka 

0.40 

0.30 

0.20 

0.10 

0.00 

-30 -25 -20 -15 -10 -5 0 

Kuva 1. Kevytrakenteinen talo, lattialämmitys. 

1 

0.9 

0.8 

0.7 

0.6 

0.5 

Raskas takka 

Kevyt takka 

0.4 

0.3 

0.2 

0.1 

0 

-30 -25 -20 -15 -10 -5 0 

Kuva 2. Raskasrakenteinen talo, lattialämmitys.


Liite 5. Laskennallisesti arvioidut kokonaislämmitystehot, takkahuoneen lämpötilat ja 

keittiön lämpötilat ilman tulisijaa sekä kevyt- että raskasrakenteisilla tulisijoilla 

(kevytrakenteinen talo, ideaalinen lämmityksen säätö). Vasemmanpuoleiset 

tulokset ulkolämpötilalla 0 °C, ja oikealla puolella vastaavat tulokset ulkolämpötilalla 

-26 °C. 

Ulkolämpötila 0 °C Ulkolämpötila -26 °C 

7000 

7000 

6000 

6000 

5000 

5000 

TEHO, W 

4000 

3000 

TEHO, W 

4000 

Ei takkaa 

Kevyt takka 

Raskas takka 

3000 

Ei takkaa 

Kevyt takka 

Raskas takka 

2000 

2000 

1000 

1000 

0 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 

0 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 


33 

32 

31 

30 

29 

28 

27 

26 

25 

24 

23 

22 

21 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 


33 

32 

31 

30 

29 

28 

Ei takkaa27 

Kevyt takka 

Raskas takka 26 

25 

24 

23 

22 

21 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 

Ei takkaa 

Kevyt takka 

Raskas takka 

30 

29 

28 

27 

30 

29 

28 

27 


26 

25 

24 


26 

Ei takkaa 

Kevyt takka 25 

Raskas takka 

24 

Ei takkaa 

Kevyt takka 

Raskas takka 

23 

23 

22 

22 

21 

21 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 

AIKA, h


Liite 6. Laskennallisesti arvioidut makuuhuoneiden 3, 2 ja 1 lämpötilat ilman tulisijaa sekä 

kevyt- että raskasrakenteisilla tulisijoilla (kevytrakenteinen talo, ideaalinen lämmityksen 

säätö). Vasemmanpuoleiset tulokset ulkolämpötilalla 0 °C, ja oikealla 

puolella vastaavat tulokset ulkolämpötilalla -26 °C. 


25 

25 

24 

24 


23 

22 


23 

Ei takkaa 

Kevyt takka 

Raskas takka 

22 

Ei takkaa 

Kevyt takka 

Raskas takka 

21 

21 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 

25 

25 

24 

24 


23 

22 


Ei takkaa 

23 

Kevyt takka 

Raskas takka 

22 

Ei takkaa 

Kevyt takka 

Raskas takka 

21 

21 

20 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 

AIKA, h 

25 

25 

24 

24 


23 

22 


Ei takkaa 

23 

Kevyt takka 

Raskas takka 

22 

Ei takkaa 

Kevyt takka 

Raskas takka 

21 

21 

20 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 

AIKA, h



keittiön lämpötilat ilman takkaa sekä kevyt- että raskasrakenteisilla tulisijoilla 

(raskasrakenteinen talo, ideaalinen lämmityksen säätö). Vasemmanpuoleiset 

tulokset ulkolämpötilalla 0 °C, ja oikealla puolella vastaavat tulokset ulkolämpötilalla 

-26 °C. 


7000 

7000 

6000 

6000 

5000 

5000 

TEHO, W 

4000 

3000 

TEHO, W 

4000 

Ei takkaa 

Kevyt takka 

Raskas 3000 takka 

Ei takkaa 

Kevyt takka 

Raskas takka 

2000 

2000 

1000 

1000 

0 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 

0 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 


33 

32 

31 

30 

29 

28 

27 

26 

25 

24 

23 

22 

21 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 


33 

32 

31 

30 

29 

28 

Ei takkaa 

27 

Kevyt takka 


25 

24 

23 

22 

21 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 

Ei takkaa 

Kevyt takka 

Raskas takka 

30 

29 

28 

27 

30 

29 

28 

27 


26 

25 

24 


26 

Ei takkaa 


Raskas takka 

24 

Ei takkaa 

Kevyt takka 

Raskas takka 

23 

23 

22 

22 

21 

21 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 

AIKA, h



kevyt- että raskasrakenteisilla tulisijoilla (raskasrakenteinen talo, ideaalinen lämmityksen 

säätö). Vasemmanpuoleiset tulokset ulkolämpötilalla 0 °C, ja oikealla 

puolella vastaavat tulokset ulkolämpötilalla -26 °C. 


25 

25 

24 

24 


23 

22 


Ei takkaa 

Kevyt takka 

Raskas takka 

23 

22 

Ei takkaa 

Kevyt takk 

Raskas ta 

21 

21 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 

AIKA, h 

25 

25 

24 

24 


23 

22 


Ei takkaa 

Kevyt takka 

Raskas takka 

23 

22 

Ei takkaa 

Kevyt takk 

Raskas ta 

21 

21 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 

AIKA, h 

25 

25 

24 

24 


23 

22 


Ei takkaa 

Kevyt takka 

Raskas takka 

23 

22 

Ei takkaa 

Kevyt takk 

Raskas ta 

21 

21 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 

AIKA, h




(kevytrakenteinen talo, lattialämmitys). Vasemmanpuoleiset tulokset ulkolämpötilalla 

0 °C, ja oikealla puolella vastaavat tulokset ulkolämpötilalla -26 °C. 


TEHO, W 

15000 

14000 

13000 

12000 

11000 

10000 

9000 

8000 

7000 

6000 

5000 

4000 

3000 

2000 

1000 

0 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 

TEHO, W 

15000 

14000 

13000 

12000 

11000 

10000 

9000 

Ei takkaa 

8000 

Kevyt takka 


6000 

5000 

4000 

3000 

2000 

1000 

0 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 

Ei takkaa 

Kevyt takka 

Raskas takka 


33 

32 

31 

30 

29 

28 

27 

26 

25 

24 

23 

22 

21 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 


33 

32 

31 

30 

29 

28 

Ei takkaa 27 

Kevyt takka 


25 

24 

23 

22 

21 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 

Ei takkaa 

Kevyt takka 

Raskas takka 

30 

29 

28 

27 

30 

29 

28 

27 


26 

25 

24 


26 

Ei takkaa 


Raskas takka 

24 

Ei takkaa 

Kevyt takka 

Raskas takka 

23 

23 

22 

22 

21 

21 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 

AIKA, h



kevyt- että raskasrakenteisilla tulisijoilla (kevytrakenteinen talo, lattialämmitys). 

Vasemmanpuoleiset tulokset ulkolämpötilalla 0 °C, ja oikealla puolella vastaavat 

tulokset ulkolämpötilalla -26 °C. 


25 

25 

24 

24 


23 

22 


Ei takkaa 

Kevyt takka 

Raskas takka 

23 

22 

Ei takkaa 

Kevyt takk 

Raskas ta 

21 

21 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 

AIKA, h 

25 

25 

24 

24 


23 

22 

23 

Ei takkaa 

Kevyt takka 

Raskas takka 


22 

Ei takkaa 

Kevyt takk 

Raskas ta 

21 

21 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 

25 

25 

24 

24 


23 

22 

Ei takkaa 

Kevyt takka 


Raskas takka 

23 

22 

Ei takkaa 

Kevyt takk 

Raskas ta 

21 

21 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h




(raskasrakenteinen talo, lattialämmitys). Vasemmanpuoleiset tulokset ulkolämpötilalla 

0 °C, ja oikealla puolella vastaavat tulokset ulkolämpötilalla -26 °C. 


TEHO, W 

15000 

14000 

13000 

12000 

11000 

10000 

9000 

8000 

7000 

6000 

5000 

4000 

3000 

2000 

1000 

0 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 101112131415161718192021222324 

AIKA, h 

TEHO, W 

15000 

14000 

13000 

12000 

11000 

10000 

9000 

Ei takkaa 8000 

Kevyt takka 


6000 

5000 

4000 

3000 

2000 

1000 

0 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 

Ei takkaa 

Kevyt takka 

Raskas takka 


35 

34 

33 

32 

31 

30 

29 

28 

27 

26 

25 

24 

23 

22 

21 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 


33 

32 

31 

30 

29 

28 

Ei takkaa 27 

Kevyt takka 


25 

24 

23 

22 

21 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 

Ei takkaa 

Kevyt takka 

Raskas takka 

30 

29 

28 

27 

30 

29 

28 

27 


26 

25 

24 


26 

Ei takkaa 


Raskas takka 

24 

Ei takkaa 

Kevyt takka 

Raskas takka 

23 

23 

22 

22 

21 

21 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h



kevyt- että raskasrakenteisilla tulisijoilla (raskarakenteinen talo, lattialämmitys). 

Vasemmanpuoleiset tulokset ulkolämpötilalla 0 °C, ja oikealla puolella vastaavat 

tulokset ulkolämpötilalla -26 °C. 


25 

25 

24 

24 


23 

22 

23 

Ei takkaa 

Kevyt takka 

Raskas takka 


22 

Ei takkaa 

Kevyt takk 

Raskas ta 

21 

21 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 

25 

25 

24 

24 


23 

22 

23 

Ei takkaa 

Kevyt takka 

Raskas takka 


22 

Ei takkaa 

Kevyt takk 

Raskas ta 

21 

21 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 

25 

25 

24 

24 


23 

22 

23 

Ei takkaa 

Kevyt takka 

Raskas takka 


22 

Ei takkaa 

Kevyt takk 

Raskas ta 

21 

21 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

20 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

AIKA, h 

AIKA, h

Tulisijan sekä lämmitys- ja ilmanvaihto- järjestelmien yhteiskäyttö

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?