RUCOLAN VILJELY JA KÄYTTÖ - Theseus

RUCOLAN VILJELY JA KÄYTTÖ 

Ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö 

Puutarhatalouden koulutusohjelma 

Lepaa 5.5.2010 

Ulla Vantola

OPINNÄYTETYÖ 


Lepaantie 129 

14610 Lepaa 

Työn nimi 

Rucolan viljely ja käyttö 

Tekijä 

Ulla Vantola 

Ohjaava opettaja 

Arto Vuollet

TIIVISTELMÄ 

LEPAA 


Tekijä Ulla Vantola Vuosi 2010 

Toimeksiantaja 

Kauppapuutarhaliitto, Ruukkuvihannesjaosto 

Työn säilytyspaikka 

HAMK, Lepaa 

TIIVISTELMÄ 

Opinnäytetyön tarkoituksena on tarkastella rucolan (Eruca sativa) ja villirucolan 

(Diplotaxis tenuifolia) viljely- ja käyttötapoja sekä kirjallisuuden 

avulla selvittää mitkä asiat vaikuttavat nitraatti- ja glukosinolaattipitoisuuteen. 

Lisäksi tammikuun ja maaliskuun välisenä aikana vuonna 2010 järjestettiin 

Lepaalla koe, jossa tutkittiin, onko valon laadulla vaikutusta rucolan 

(Eruca sativa) kasvuominaisuuksiin tai nitraattipitoisuuteen. 

Kokeessa viljeltiin rucolaa ruukuissa, joista puolet sijoitettiin suurpainenatriumvaloon 

(HPS) ja puolet LED-valoon. Kasvatus tapahtui viljelykouruissa. 

Kastelu ja lannoitus hoidettiin jaksoittain kiertävällä ravinneliuoksella. 

Kokeen päätyttyä arvioitiin rucolan ulkoisia ominaisuuksia sekä 

mitattiin pituus, tuorepaino ja kuivapaino. Lisäksi teetettiin lehtianalyysi. 

Kokeen tuloksista selvisi, että HPS-valossa kasvu oli nopeampaa ja lopullisissa 

mittauksissa HPS-valossa kasvaneet olivat suurempia. Ulkoisen arvioinnin 

mukaan LED-valossa kasvaneet olivat laadultaan hiukan parempia. 

HPS-valossa lämpötila oli 1–2 °C korkeampi kasvuston tasolta mitattuna, 

mikä varmasti vaikutti kasvunopeuteen. Kasvianalyysin tulosten 

mukaan nitraattipitoisuus oli molemmilla puolilla suuri, hiukan suurempi 

LED-valossa kasvaneissa rucoloissa. Myös muut ravinnearvot olivat LEDvalossa 

hiukan korkeampia. Näihin tuloksiin on valon laadun ja tasaisuuden 

lisäksi ollut suuri vaikutus lämpötilalla ja kokeeseen valitulla kasvilajilla. 

Villirucola (Diplotaxis tenuifolia) tai eri lajike rucolasta saattaisi 

käyttäytyä eri tavalla vastaavissa olosuhteissa. 

Avainsanat Rucola, Eruca, Diplotaxis, suurpainenatriumvalo, LED-valo, 

nitraattipitoisuus 

Sivut 25 s. + liitteet 4 s.

ABSTRACT 

LEPAA 

Degree Programme in Horticulture 

Author Ulla Vantola Year 2010 

Commissioned by 

Finnish Glasshouse Grower’s Association, 

Pot Vegetable Section 

Archives 

HAMK University of Applied Sciences, Lepaa 

ABSTRACT 

The purpose of this thesis was to study rocket (Eruca sativa) and wild 

rocket (Diplotaxis tenuifolia) cultivating systems and ways to use rocket 

and wild rocket. Previous studies were consulted to find out the causes 

that affect the concentration of nitrate and glucosinolate. During the period 

from January to March in 2010 a trial was conducted in Lepaa. The test of 

that trial was to research the influence of light quality to rocket (Eruca sativa), 

to the growth of rocket or the concentration of nitrate. 

The rocket was grown in pots. Half of the pots were placed under HPSlight 

and the rest under LED-light and grown in cultivation gutters. Irrigation 

and fertilization were managed by using periodical circulating of nutrient 

solution. At the end of the trial the plants were visually estimated 

and the length and the fresh and dry weight were measured, also leaf nutrient 

analysis was made. 

The trial indicated that in the HPS-light the growth was faster and the 

plants grew bigger. The visual estimation indicated that the quality was a 

little bit better in the LED-light. In the HPS-light the temperature was 1–2 

°C higher when it was measured near the leaves of rocket. The higher 

temperature was one of the reasons to the faster growing under HPS-light. 

The nutrient analysis showed that the concentration of nitrate was very 

high in the both lightings, a little higher in the LED-light. The other nutrients 

were also a little higher in the LED-light. The quality and uniformity 

of light, growth temperature and plant species have contributed to the research 

results. Wild rocket (Diplotaxis tenuifolia) or another cultivars of 

rocket could give different results in the same circumstances. 

Keywords 

Rocket, Eruca, Diplotaxis, High Pressure Sodium- light, LED-light, 

Concentration of Nitrate 

Pages 25 p. + appendices 4 p.

KIITOKSET 

Haluan kiittää Kaarina Hännistä mielenkiintoisesta opinäytetyön aiheesta, johon myös 

mielelläni tartuin. Työn ohjaajaa Arto Vuolletia haluan kiittää monista ohjeista ja 

neuvoista liittyen työn sisältöön ja raameihin. Suuri kiitos kuuluu Mona-Anitta 

Riihimäelle, Lepaan kasvihuoneen henkilökunnalle ja Ruukkuvihannesjaostolle, heidän 

avulla toteutin työn kokeellisen osuuden. 

Kiitos myös viljelijöille, joita haastattelin ja muille henkilöille, joilta olen saanut 

hyödyllisiä tietoja ja opastusta työtäni varten. Lopuksi haluan sanoa kiitokset 

kannustuksesta ja tuesta kotiväelle ja ystäville. 

Tuusulassa 29.4.2010 

Ulla Vantola

SISÄLLYS 

1 JOHDANTO ................................................................................................................ 1 

2 RUCOLAN TAUSTOJA JA NIMITYKSIÄ .............................................................. 2 

2.1 Rucola ja villirucola ............................................................................................ 2 

2.2 Historia ................................................................................................................ 2 

2.3 Rucolan eri nimityksiä ........................................................................................ 3 

3 RUCOLAN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET ........................................................... 6 

3.1 Rucolan käyttö Italiassa ...................................................................................... 6 

3.2 Rucolan käyttö Suomessa.................................................................................... 8 

3.3 Säilyvyys ............................................................................................................. 8 

3.4 Viljelymäärät Suomessa ...................................................................................... 9 

3.5 Kaupoissa oleva tarjonta ..................................................................................... 9 

3.6 Glukosinolaatti .................................................................................................... 9 

4 VILJELYMENETELMÄT ........................................................................................ 11 

4.1 Ruukkuviljely .................................................................................................... 11 

4.2 Viljely turvepedillä ............................................................................................ 12 

4.2.1 Taimikasvatus ........................................................................................ 12 

4.2.2 Kasvatus kasvihuoneessa ....................................................................... 12 

4.3 Viljely avomaalla .............................................................................................. 13 

4.4 Lannoitussuositus .............................................................................................. 14 

4.5 Taudit ja tuholaiset ............................................................................................ 14 

4.6 Salmonella ......................................................................................................... 14 

5 NITRAATTIPITOISUUS ......................................................................................... 15 

5.1 Nitraatin kertyminen lehtiin .............................................................................. 15 

5.2 Nitraattipitoisuuden vähentäminen ................................................................... 16 

5.3 Valon laadun vaikutus nitraattipitoisuuteen ...................................................... 16 

5.4 Koe valon laadun vaikutuksesta rucolan kasvuun ja nitraattipitoisuuteen ........ 17 

5.5 Kokeen perustaminen ........................................................................................ 18 

5.6 Tulokset ............................................................................................................. 19 

5.6.1 Ulkoinen arviointi .................................................................................. 19 

5.6.2 Kasvuston korkeus ................................................................................. 22 

5.6.3 Tuorepaino ............................................................................................. 22 

5.6.4 Kuivapaino ............................................................................................ 23 

5.6.5 Nitraattipitoisuus ja kasvianalyysi ......................................................... 24 

5.7 Johtopäätökset ................................................................................................... 24 

LÄHTEET 

LIITE 1 Rucolan tarjontaa päivittäistavarakaupoissa loka-joulukuussa 2009 

LIITE 2 Ruukkusalaatin lannoitussuositus 

LIITE 3 Kartta koealueesta 

LIITE 4 Mittaustulokset


1 JOHDANTO 

Rucolaa on käytetty jo vuosisatojen ajan sekä ravinto- että lääkekasvina 

lähinnä Välimeren alueella. Kaupallisesti sitä on kuitenkin viljelty vasta 

1990-luvulta lähtien. Sen suosio on kasvanut valtavasti Euroopan maissa, 

erityisesti Italiassa. Myös Suomessa rucolan käyttö on lisääntynyt. Suurimpien 

kauppojen vihannesosastoilla on tarjolla sekä kotimaista että ulkolaista 

tuotantoa. Rucolaa myydään ruukkusalaattina ja leikattuina versoina. 

Leikatut versot ovat helppokäyttöisiä, mutta niiden myynti-ikä on hieman 

lyhyempi kuin ruukkurucolalla. 

Rucola on monikäyttöinen vihannes ja sen käyttö on Suomessakin lisääntynyt 

viime vuosina. Italialaisen keittiön suosion myötä monet vihannekset 

ja rucola niiden mukana on löytänyt tiensä suomalaiseen ruokapöytään. 

Lisääntyneen matkailun myötä on tuliaisiksi tullut uusia makuja myös arkisiin 

aterioihin. Suomalaisten ruokavalio on muuttunut kevyempään ja 

monipuolisempaan suuntaan. 

Vihanneksilla on paljon terveysvaikutuksia. Niistä saa tärkeitä vitamiineja 

ja kuituja. Ajoittain nousee kuitenkin erityisesti salaatin, pinaatin ja rucolan 

kohdalla esiin korkeat nitraattiarvot. Viljelyn ja säilytyksen aikana on 

otettava huomioon oikeat menettelytavat, jotta nitraattiarvot saadaan pysymään 

sallituissa rajoissa. Riittävä valo on erittäin tärkeä osa-alue, joka 

on huomioitava viljelyn aikana. Myös valon laadulla on vaikutusta kasvatettaviin 

vihanneksiin. Se voi vaikuttaa mm. säilyvyyteen ja vitamiinipitoisuuteen. 

Kasvihuoneviljelyssä on tutkittu ja jonkin verran jo otettu käyttöönkin 

LED-moduuleita, joilla voidaan säätää kasveille sopiva valon aallonpituus. 

Sinisen ja punaisen valon yhdistelmää voidaan käyttää joko pelkästään tai 

yhdistettynä perinteiseen suurpainenatriumvalaisimen tuottamaan valoon 

(HPS-valoon). Tähän opinnäytetyöhön liittyen järjestettiin Lepaan kasvihuoneella 

koe, jossa puolet rucoloista (Eruca sativa) kasvatettiin LEDvalossa 

ja puolet HPS-valossa. Kokeessa verrattiin rucolan kasvuominaisuuksia 

ja nitraattipitoisuutta. 

Monet ristikukkaiset kasvit (Brassicaceae) sisältävät glykosinolaatteja. 

Glykosinolaattien johdannaiset voivat mm. ehkäistä kasvitauteja, muiden 

kasvien kasvua ja karkottaa hyönteisiä. Ne voivat myös estää syöpäsolujen 

kasvua. 

Tämän työn tavoitteena on selvittää kirjallisuuden avulla mitkä asiat vaikuttavat 

rucolan nitraattipitoisuuden ja glukosinolaattipitoisuuteen. Lisäksi 

selvitetään kokeen avulla, onko valon laadulla vaikutusta rucolan kasvunopeuteen, 

massaan tai nitraattipitoisuuteen. Kokeessa puolet rucoloista 

kasvatetaan suurpainenatriumlamppujen valossa ja puolet LED-lamppujen 

valossa. 

1


2 RUCOLAN TAUSTOJA JA NIMITYKSIÄ 

2.1 Rucola ja villirucola 

Rucola eli sinappikaali (Eruca sativa) on yksivuotinen kasvi. Se kuuluu 

ristikukkaiskasvien heimoon (Brassicaceae). Rucola on pitkän päivän 

kasvi eli se vaatii kukkiakseen pitkän päivän ja lyhyen yön (Voipio 2001, 

241). 

Rucolan lehdistö voi kasvaa noin 20–40 cm korkeaksi ja kukintovarsi 

hieman korkeammaksi. Pitkät ja kapeat, pariosaiset lehdet ovat eriasteisesti 

lovettuneita (Kuva 1). Ristimäisessä kukassa terälehdet ovat 18–25 mm 

pituisia. Väriltään ne ovat vaaleankeltaisia tai melkein valkoisia ja suonet 

tumman sinipunaisia. (Hämet-Ahti, Suominen, Ulvinen & Uotila. 

1998,190.) 

Isohietasinappia (Diplotaxis tenuifolia) ja pikkuhietasinappia (Diplotaxis 

muralis) kutsutaan Suomessa nykyisin villirucolaksi. Isohietasinappi on 

monivuotinen ja saattaa talvehtia Suomessa. Se kasvaa 30–60 cm korkeaksi. 

8-10 mm pitkät terälehdet ovat keltaisia. Yksivuotinen pikkuhietasinappi 

jää 15–40 cm korkeaksi ja sen kukkien terälehdet ovat keltaisia 

tai sinipunaisia ja hiukan pienempiä (6-7 mm). (Hämet-Ahti ym. 1998, 

187.) 

Kuva 1. Rucolan erilaisia lehtimuotoja (IPGRI, Descrittori per la Rucola Eruca spp.) 

2.2 Historia 

Janickin ja Whipkeyn mukaan (2002) mukaan rucola on mainittu jo vuonna 

70 jKr. kreikkalaisen lääkärin Dioscorides’n laatimassa yrttioppaassa. 

Dioscorides kierteli Välimeren alueella Kreikan lisäksi mm. Espanjassa, 

Italiassa ja Pohjois-Afrikassa tutkimassa lääketieteellisesti arvokkaita kasveja. 

Hän kokosi satoja kasveja käsittävän oppaan, jossa kerrotaan yrttien 

lääkinnällisistä käyttömahdollisuuksista. Opas oli ainut yrttien lääkinnällistä 

käyttöä käsittelevä teos 1500 vuoden ajan. 

2


Myöhemmin Dioscorides’n yrttiopas käännettiin latinan kielelle (De Materia 

Medica). John Goodyear teki englanninkielisen käännöksen vuonna 

1655. Englanninkielisessä versiossa kerrotaan mm. rucolan ruuansulatusta 

edistävästä vaikutuksesta ja että sitä voidaan säilöä viinietikassa. Englanninkielisessä 

käännöksessä mainitaan myös, että etenkin Iberiassa (Espanja, 

Portugali, Andorra, Gibraltar) käytettiin villirucolaa sinapin sijasta, mikä 

on maultaan retiisin kaltaista, mutta voimakkaampaa. 

2.3 Rucolan eri nimityksiä 

Tässä työssä käytän rucolasta (Eruca sativa) ja villirucolasta (Diplotaxis 

tenuifolia tai Diplotaxis muralis) nimitystä rucola, jos asia liittyy yleisesti 

molempiin. Rucolalla on useita nimityksiä erityisesti Keski-Euroopassa 

(taulukko 1). Saksassa, Hollannissa, Ranskassa ja Englannissa Eruca sativalle 

löytyy 5–7 eri nimitystä. Italiassa nimityksiä Eruca sativalle on monia, 

jo pelkästään Napolin alueella niitä on useita. 

3


Taulukko 1. Rucolan nimityksiä eri maissa. 

Eruca spp. 

Diplotaxis muralis Diplataxis tenuifolia 

Suomi sinappikaali, rucola pikkuhietasinappi isohietasinappi 

villirucola villirucola 

Ruotsi ruccolasallat mursenap 

rucola 

Saksa rauce, dünnblattringer, rampe, weissesenfrauke, 

doppelsame, raukette, mauer doppelsame, stinkrampe, 

mauer, feinblättriger ackerrampe doppelsame 

Hollanti wilde kool, rakette, muurzandkool 

mosterdzaad, wild 

raket, 

rokette, rubbe, 

muurdubbelkruid, 

krapkol, wild 

zandkool, 

wild mosterdzaad 

Venäjä mindau, solöbur 

Ranska roquette, rokette, eruce, 

riquette de muraille, 

roquette jaune, 

salade de vingtquatre heures, 

diplotaxe des murs herbe puantes 

ruce 

Englanti rocket, hedge rocket, sand rocket, rocket, wild rocket 

garden rocket, salad rocket, annual wall rocket 

bladder eruca, roman rocket 

USA arugula 

Italia ruca, rucketta, rughetta rucola dei muri, rucola selvatica 

erba diavola, 

saltarelli 

*Rooma rughetta 

rucola selvatica 

*Puglia rucoletta, r´cuacce, ruca, ruc´ 

ròcl, rùchele, ruche 

*Napoli arùgula, arucolo, 

arucola di montagna, 

eruca, ruca, ruchetta, 

aruca servaggia 

rucola di spagna, rugolo 

*Sisilia aruca, arùcula, ruca 

(Hämet-Ahti, Suominen, Ulvinen, & Uotila. 1998), ( Descrittori per la Rucola Eruca spp. 

1999) 

4


Ranskassa Eruca sativaa nimitetään 24 tunnin salaatiksi. Hollannissa sitä 

kutsutaan villiksi kaaliksi. Ranskassa, Englannissa ja Italiassa nimitykset 

’roquette’, ’rocket’ ja ’ruchetta’ tarkoittavat rakettia, joka viittaa todennäköisesti 

voimakkaaseen makuun. Englannissa on ollut käytössä nimitys 

’bladder eruca’, jossa bladder tarkoittaa rakkoa. Italian Pugliassa nimitys 

’ruche’ tarkoittaa röyhelöä, joka tulee mieleen lehtien muodosta. Napolissa 

puhutaan myös Espanjan rucolasta. 

Saksassa, Englannissa, Ranskassa ja Italiassa villirucolan nimityksissä 

esiintyy seinä tai muuri. Italiassa Diplotaxis muralista kutsutaan myös nimellä 

’erba diavola’ eli paholaisen yrtti. 

Diplotaxis tenuifolialla on myös virallisen nimen ohella muita nimityksiä. 

Hollannissa sen nimissä käytetään sanoja sinapinsiemen, muuri, mauste ja 

hiekkakaali. Ranskassa sitä kutsutaan nimellä ’roquette jaune’ eli keltainen 

raketti ja ’herbe puantes’ eli meluisa yrtti. Napolissa käytetään mm. 

nimitystä ’arugola di montagna’ eli vuoriston rucola. 

5


3 RUCOLAN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET 

Rucola on hyvin monikäyttöinen vihannes. Sitä voidaan käyttää sekä raakana 

että kypsennettynä. Raakana sitä käytetään lähinnä salaateissa tai lisäkkeenä 

sellaisenaan. Salaattisekoituksista saa maukkaita, kun miedomman 

makuisiin salaatteihin yhdistetään voimakkaamman makuista rucolaa. 

Kypsennettynä rucola sopii hyvin erilaisiin piiraisiin, paistoksiin, munakkaisiin, 

pastaruokiin tai risottoihin. 

3.1 Rucolan käyttö Italiassa 

Italiassa voi todeta, että rucola kuuluu jokaisen ravintolan ruokalistaan 

jossakin muodossa. Tätä kirpeää salaattia löytyy mm. alkusalaateista, pastoista, 

risotoista ja erilaisista lisukkeista. Erityisen hyvin rucola sopii juustojen 

ja liharuokien kanssa. Tunnetuinta sen käyttö lienee tuoreena pitsan 

päällä. Suuri keko tuoretta rucolaa lisätään pitsan päälle juuri ennen tarjoilua 

(Kuva 2). Rucolaa käytetään pitsoissa myös kypsennettynä eli se lisätään 

pitsan päälle ennen sen paistamista. Hyvin suosittu alkuruoka on carpaccio 

eli raaka marinoitu naudanliha (Kuva 3), joka tarjoillaan rucolan, 

parmesaanin, oliiviöljyn, mustapippurin ja sitruunan kanssa. 

Kuva 2. Tuoretta rucolaa pitsan päällä. 

Kuva 3. Rucolaa, naudanlihaa ja parmesaania. 

6


Peston perus raaka-aineita ovat basilika, oliiviöljy, pinjan siemenet, parmesan-juusto 

ja valkosipuli. Rucolasta saadaan myös maukasta pestokastiketta 

(Kuva 4). Basilika voidaan korvata joko kokonaan tai osittain rucolalla. 

Persiljan ja rucolan yhdistelmä sopii myös hyvin pestoon. 

Kuva 4. Ravioleja rucolapeston, brosciutton ja kirsikoiden kera. 

Rucola kestää kypsentämistä ja silloin sitä voisi verrata pinaatin käyttöön. 

Esimerkiksi munakaaseen tai johonkin suolaiseen piirakkaan, johon on 

käytetty pinaattia, voidaan yhtä hyvin käyttää rucolaa. 

Ischian saarella Italiassa valmistetaan rucolalla maustettua alkoholijuomaa 

nimeltä rucolino, jota nautitaan digestivinä aterian päätteeksi. 

Rucolaa käytetään usein myös ruoka-annosten koristelussa, johon rucolan 

kaunismuotoinen lehti sopii oikein hyvin. Lehtien lisäksi myös kukkia ja 

siemeniä voidaan käyttää ravinnoksi. 

Rucola sisältää muun muassa C-vitamiinia, K-vitamiinia, foolihappoa ja 

karotenoideja. 

Hiukan tietoa rucolan ravintosisällöstä löytyi Italiassa myynnissä olleesta 

rucolan myyntipakkauksessa. (Taulukko 2.) 

Taulukko 2. Rucolan ravintosisältö rucolan myyntipakkauksessa. Rucola oli tuotettu Conad-kauppaketjulle 

Bolognassa. Pakkaus ostettu 29.4.2008 Keski-Italiasta, Volterran 

Conad-myymälästä. 

Rucolan ravintosisältö/100 g 

Energiaa 22 kcal / 91 kJ 

Proteiinia 2,9 g 

Hiilihydraatteja 1,8 g 

Rasvaa 0,3 g 

7


3.2 Rucolan käyttö Suomessa 

Myös Suomessa rucolan käyttö on lisääntynyt. Sitä on saatavana suurimmista 

ruokakaupoista ja sitä on myös monen ravintolan ruoka-annoksissa. 

Televisiosta tulevista ruokaohjelmista, keittokirjoista ja aikakauslehdistä 

löytyy rucolaa sisältäviä ruokaohjeita. 

Suosituinta lienee rucolan käyttö salaattisekoituksissa miedomman makuisten 

salaattien lisänä, tuomassa kirpeää makua. Toinen suosittu rucolan 

käyttötapa on laittaa sitä pitsan päälle. Italialaistyyppisissä ravintoloissa 

rucolaa käytetään monipuolisesti ja sitä näkee käytettävän näissä ravintoloissa 

enemmän kuin muissa ravintoloissa Suomessa. 

3.3 Säilyvyys 

Sadonkorjuun jälkeen rucolan käyttöikä on noin 5–10 vuorokautta. Leikatut 

rucolan versot pakataan muovirasioihin tai -pusseihin. Pakattu tuote 

viedään välittömästi viileään ja se on myös säilytettävä viileässä (+ 2–5 

˚C) käyttöön asti. Säilyvyys pakkauspäivästä viimeiseen käyttöpäivään 

jääkaappilämpötilassa on 5–6 vuorokautta (Kuva 5). 

Kuva 5. Rucolan myyntiaika on viikko pakkaamisen jälkeen. 

Jos rucola kasvatetaan ja myydään ruukuissa, myynti- ja käyttöaika on 

hiukan väljempi. Pakkauspäivän ja viimeisen käyttöpäivän välinen aika 

voi olla 7–10 vuorokautta. Säilyvyyteen vaikuttaa luonnollisesti se, miten 

tuotetta säilytetään myyntiaikana ja kotioloissa. 

Jos rucola pakataan ilmatiiviisiin muovirasioihin ja säilytetään 4 °C: n 

lämpötilassa, laadun heikkeneminen pitäisi näkyä vasta kahdeksan vuorokauden 

jälkeen. Tänä aikana tuotteen kuivapaino vähenee noin 1,7 %. (Nicola, 

Hoeberechts & Fontana 2005, 552.) 

8


3.4 Viljelymäärät Suomessa 

Suomessa ei ole tilastoitu erikseen rucolan tai villirucolan viljelijöitä tai 

viljelymääriä. Rucola sijoittuu maa- ja metsätalousministeriön tilastoissa 

ruukkuvihannesten osalta kohtaan ”muut ruukkuvihannekset”. Puutarharekisterin 

2008 (2009) mukaan vuonna 2008 ruukuissa viljeltiin ja myytiin 

salaattia 60 miljoonaa, tilliä 5 miljoonaa, persiljaa 3 miljoonaa ja basilikaa 

3 miljoonaa kappaletta. Muita ruukkuvihanneksia viljeltiin ja myytiin vajaa 

5 miljoonaa kappaletta. Kaikkiaan ruukkuvihanneksia viljeleviä yrityksiä 

oli vuonna 2008 Suomessa 73. 

Rucolan tuotantomääriä ei näiden lukujen avulla kovin tarkasti pysty arvioimaan. 

Jotain niistä voi kuitenkin päätellä. Esimerkiksi tillin ja persiljan 

tuotantomääriin rucolan ruukkutuotanto ei vielä yllä, vaikka sen suosio 

onkin kasvanut viime vuosina. Lisäksi rucolaa viljellään kasvihuoneissa 

myös ilman ruukkuja. 

3.5 Kaupoissa oleva tarjonta 

Suuremmista kaupoista löytyy jo useamman tuottajan viljelemää rucolaa. 

Tarjolla on ollut kotimaista, italialaista ja ruotsalaista tuotantoa. Kotimainen 

rucola myydään joko ruukuissa tai leikattuna. Ulkomailta tuleva rucola 

on leikattua ja se pakattu rasioihin tai pusseihin. Tarjolla on myös salaattisekoituksia, 

joissa on rucolaa mukana. Salaattisekoitukset ovat lähes 

aina italialaisia tuotteita. 

Rasioihin ja pusseihin pakatun rucolan kilohinta vaihtelee 16,3–55,6 euron 

välillä. 

Verratessa hintoja loka-marraskuussa 2009 vähiten maksoi italialainen rucola 

ja eniten maksoi kotimainen. Ruukussa myytävän rucolan hinta vaihteli 

1,39 – 1,61 euron välillä. (Liite 1.) Rucolan hintavertailu tehtiin Keski- 

Uudellamaalla loka-joulukuussa 2009. 

Kauppojen hyllyillä olevan rucolan laatu on vaihtelevaa. Melko usein tarjolla 

on raikasta ja laadultaan hyvää rucolaa. Myyntipäivien kanssa kannattaa 

kuitenkin olla tarkkana. Viimeisen myyntipäivän lähestyessä tuotteen 

laatu on jo selvästi heikompaa. Leikattu rucola näyttää kuivahtaneelta 

ja joukossa voi olla keltaisia lehtiä. Italialaisen rucolan myyntipakkauksissa 

ei ole kerrottu pakkauspäivää, eikä viimeistä myynti- tai käyttöpäivää, 

joten silmämääräinen tarkastelu ennen ostoa täytyy tehdä huolellisesti. 

3.6 Glukosinolaatti 

Ristikukkaiset kasvit, joihin rucolatkin kuuluvat, sisältävät glukosinolaatteja. 

Glukosinolaattia sisältäville kasveille on tyypillistä pistävä maku. 

Glukosinolaatit ovat vesiliukoisia ja ne muodostuvat aminohaposta sekä 

sokerista. Kasvisolussa oleva myrosinaasientsyymi saa aikaan glu- 

9


kosinolaattien hajoamisen. Hajoamistuotteena syntyy erilaisia yhdisteitä, 

joista yksi on isotiosyanaatti. (Keskitalo. 2001,10.) 

Glukosinolaattien vaikutusta on tutkittu mm. kasvinsuojelussa ja ihmisen 

terveydessä. Kasveissa glukosinolaateilla on vaikutusta mm. kasvin kasvuun 

ja itämiseen. Glukosinolaattien hajoamistuotteet, isotiosyanaatit, 

karkottavat hyönteisiä ja ehkäisevät kasvitauteja. Tällaisia yhdisteitä muodostuu 

glukosinolaatteja sisältävien kasvisolujen rikkoutuessa. Runsaasti 

glukosinolaatteja sisältäviä kasveja voidaan hyödyntää maan puhdistamiseen 

kasvintuhoojista. Näitä kasveja voidaan kasvattaa riviväleissä, viljelykierrossa 

välikasvina tai sekoittamalla ristikukkaiskasvien kasvijätettä 

maahan. (Jaakkola. 2001,32.) 

Glukosinolaattien hajoamistuotteilla saattaa olla sairauksia ehkäiseviä vaikutuksia. 

Esimerkiksi isotiosyanaatilla on todettu olevan antikarsinogeenisiä 

vaikutuksia syöpäsoluilla laboratoriokokeissa. Jopa pieni määrä glukosinolaattia 

tai niiden hajoamistuotteita päivässä vähentää riskiä sairastua 

syöpään ja estävän syöpäsolujen kasvua. Ehkäisevä vaikutus on silloin, 

kun glukosinolaattia saadaan ennen karsinogeeniä tai samaan aikaan. Suurina 

määrinä vaikutus voi olla myös karsinogeenien. Myös suolistoflooralla 

on suuri vaikutus siihen onko vaikutus antikarsinogeeninen. (Ryhänen, 

Tolonen & Taipale. 2001,58.) 

Glukosinolaattipitoisuuteen vaikuttavat monet ulkoiset tekijät, mm. valo, 

lämpötila, kuivuus, maalaji ja ravinteet. Lisäksi pitoisuuteen vaikuttaa 

myös kasvilaji, lajike, kasvinosa ja kehitysvaihe. (Keskitalo. 2001,10.) 

Kasvien erilaiset varastointi- ja kypsennysmenetelmät vaikuttavat glukosinolaattien 

ja niiden hajoamistuotteiden pitoisuuksiin. Varastointi, keittäminen, 

pakastaminen ja kuivaaminen vähentävät pitoisuutta jonkin verran. 

Jos kasvi ryöpätään ja sen jälkeen pakastetaan, jäljelle ei jää juuri 

lainkaan glukosinolaatteja tai niiden hajoamistuotteita. Hapatetuista vihanneksista 

häviää suurin osa glukosinolaateista. (Ryhänen, Tolonen & 

Taipale. 2001,58.) 

Rucolalle tyypillisen maun ja tuoksun saattavat aiheuttaa sellaiset glukosinolaatit 

ja niiden hajoamistuotteet, joita ei ole havaittu muissa Brassicaceae-heimon 

kasveissa (Pasini & Caboni. 2009). 

10


4 VILJELYMENETELMÄT 

Suomessa rucolaa viljellään ja myydään lähinnä kasvihuoneissa viljeltynä 

ruukuissa, kuten salaatteja ja yrttejä. Rucolasta voidaan myös kasvattaa 

versoja, jotka leikataan ja pakataan myyntiä varten rasioihin, kuten esimerkiksi 

herneenversot. 

Tässä opinnäytetyössä esiteltävät rucolan viljelytavat, ruukkuviljely ja viljely 

turvepedillä, perustuvat kahden viljelijän haastatteluun. Ruukkuviljelyyn 

liittyvä haastattelu on tehty keväällä 2009 Nurmijärvellä (E. Laukkarinen, 

haastattelu 2.3.2009.), Keski-Uudellamaalla. Turvepedillä tapahtuvaan 

viljelyyn liittyvä haastattelu on tehty Sipoossa (K. Ahlberg & M. 

Tengvall, haastattelu 2.6.2009.), Itä-Uusimaalla kesällä 2009. Molemmissa 

paikoissa viljeltiin villirucolaa (Diplotaxis tenuifolia) kasvihuoneissa. 

4.1 Ruukkuviljely 

Ruukkuviljelyssä rucolan kasvatukseen käytetään samanlaista ruukkua 

kuin yrteilläkin. Ruukun halkaisija voi olla esimerkiksi 6,5 cm ja korkeus 

8 cm. Kasvualustana käytetään peruslannoitettua kasvuturvetta. Yhteen 

ruukkuun kylvetään 25–30 siementä. Viljelyn alkuvaiheessa ruukut ovat 

taimimateriaalin käsittelyn helpottamiseksi kennoissa ja kouruihin ne siirretään 

vasta myöhemmin. 

Kylvön jälkeen seuraa idätysvaihe, jolloin kennot ovat erillisessä idätyshuoneessa 

noin 21–23 ˚C lämpötilassa. Taimien itäminen kestää noin 3 

vuorokautta. Tämän jälkeen kennot voidaan siirtää valoon ja ne levitetään 

pöydille. Pöydillä rucola jatkaa kasvuaan 2½–3 viikkoa, jonka jälkeen rucolaruukut 

siirretään kennoista kouruihin. Taimet voidaan myös siirtää heti 

idätyksen jälkeen kouruihin kasvamaan riippuen viljelmän tiloista ja 

työtavoista. 

Kasvu jatkuu kouruissa (Kuva 6) ja tässä vaiheessa kasteluveteen aletaan 

lisätä ravinteita. Ensin kourut ovat melko tiheässä, mutta myöhemmin 

kasvustoa harvennetaan suurentamalla kourujen etäisyyttä. Rucola vaatii 

melko paljon kasvutilaa, jotta alimmat lehdet eivät ruskistuisi valon puutteessa. 

Kokonaisviljelyaika vaihtelee vuodenajan mukaan. Kesällä viljelyaika 

on 4 viikkoa ja talvella 6 viikkoa. 

11


Kuva 6. Kouruviljelyssä kasvatettua kotimaista villirucolaa. Kasvualustana ruukuissa 

käytetään peruslannoitettua kasvuturvetta. Kastelu ja lannoitus hoidetaan jaksoittain 

kiertävällä ravinneliuoksella. 

4.2 Viljely turvepedillä 

Rucolaa voidaan viljellä turvepedillä tai esimerkiksi kasvusäkeissä maantasossa. 

Taimikasvatusvaihe kestää noin kolme viikkoa, jonka jälkeen ne 

ovat valmiita istutettavaksi turvepedille tai kasvusäkkeihin. Noin neljä 

viikkoa istutuksesta eteenpäin valmistuu ensimmäinen sato. 

4.2.1 Taimikasvatus 

Siemenet kylvetään pieniin turvepaakkuihin, jotka on puristettu paakutuskoneessa. 

Jokaiseen pikkupaakkuun tarvitaan 3 siementä, paakutus- ja 

kylvökone puhaltaa siemenet paakkuihin. Kylvö voidaan tehdä myös käsin. 

Itäminen ja taimikasvatus tapahtuvat pöydillä. Taimien kastelu hoidetaan 

päältäkasteluna. Lämpötila taimikasvatushuoneessa pidetään öisin 

noin 18 °C:ssa. Päivisin lämpötila nousee yleensä korkeammaksi. 

Taimikasvatusvaiheen jälkeen rucolan taimet siirretään lopulliselle kasvupaikalleen 

kasvihuoneisiin. Jos rucolaa kasvatetaan maassa turvepedillä, 

kannattaa maan pinnalla käyttää katekangasta, esimerkiksi valkoista mansikkamuovia. 

Katekangas helpottaa kasvuston puhtaana pitoa ja valkoinen 

kangas heijastaa valoa. Katekankaaseen leikataan pyöreät aukot taimille, 

jos niitä ei ole kankaassa valmiina. 

4.2.2 Kasvatus kasvihuoneessa 

Ennen taimien istutusta tarkastetaan turvealustan typpitilanne ja lisätään 

typpeä tarvittaessa. Myös kasvukauden aikana tarkkaillaan typpitilannetta 

ja lisätään sitä liuoksena tarvittaessa. Taimet istutetaan noin 20 cm:n välein 

turpeeseen tai säkkeihin. 

Kasvuston kosteudesta huolehditaan tarpeen mukaan. Jos kasvatus tapahtuu 

turvepedillä, voi kasteluksi riittää 2 – 3 kertaa viikossa tapahtuva kastelu. 

Syksyllä ja pilvisellä säällä kastelua tarvitaan vähemmän. 

12


Kylvöstä ensimmäiseen satoon kuluu aikaa seitsemän viikkoa. Jos viljellään 

rucolaa luonnonvalossa kausihuoneessa, keväisin ja syksyisin voi sadon 

valmistumiseen mennä pidempi aika, valon vähyydestä johtuen. Rucolakasvustosta 

voidaan saada jopa kolme satoa. Toinen sato on leikattavissa 

kahden viikon kuluttua ensimmäisestä ja kolmas sato saadaan samoin 

kaksi viikkoa edellisestä leikkauksesta. 

Pitkänpäivän kasvina villirucola kukkii herkästi kesällä. Kukintaa voidaan 

hidastaa kastelulla ja varjostuksella. Jos villirucola pääsee kukkimaan, sen 

maku muuttuu kitkeräksi. 

4.3 Viljely avomaalla 

Viljely onnistuu myös avomaalla (Kuva 7). Kauppakunnostus suuremmissa 

määrissä avomaaviljelyssä voi kuitenkin olla työlästä. Sato valmistuu 5- 

7 viikossa (Kuva 8). Tämän jälkeen rucola kukkii melko nopeasti ja maku 

muuttuu kitkeräksi. Jos rucolaa kasvattaa kotipuutarhassa, tarvitaan useampia 

kylvökertoja kesän aikana. 

Kuva 7. Neljän viikon ikäinen rucolakasvusto avomaalla Keski-Italiassa toukokuussa 

2008. Vasemmalla Eruca sativa ja oikealla Diplotaxis muralis. 

Kuva 8. Viisi viikkoa kylvöstä Eruca sativa on huomattavasti kookkaampi kuin Diplotaxis 

muralis. Kuvattu Keski-Italiassa toukokuussa 2008. 

13


4.4 Lannoitussuositus 

Usein rucolaa tai yrttejä viljellään pieniä määriä salaattien joukossa. Silloin 

joudutaan tekemään kompromisseja lannoituksen osalta. Salaatin ja 

rucolan lannoitussuositukset eroavat jonkin verran toisistaan. Lannoitussuosituksen 

arvot vaihtelevat eri kuukausina. Rucolalla typen ja kaliumin 

tarve on hiukan suurempi kuin salaatilla. Typen ja kaliumin suhteen (N:K) 

ka. on 1:1,9. Rucolalla vastaava arvo on 1:1,6 (Taulukko 3). (Väre. 2009). 

Taulukko 3. Kekkilä Oy:n lannoitesuositukset salaatille ja rucolalle viljeltäessä ravinneliuoksessa 

(Väre.2009). 

Ravinne Salaatti Rucola 

Typpi mg/l 170 270 

Kalium mg/l 330 430 

N:K 1:1,6 1:1,9 

mS/cm 1,9 2,8 

4.5 Taudit ja tuholaiset 

Rucola ei ole kovin herkkä kasvitaudeille, mutta monet tuholaiset teettävät 

lisätyötä viljelyn aikana. Kirvat, kirpat ja kaalikoit ovat yleisimpiä tuholaisia 

rucolakasvustoissa. Kasvihuoneiden tuuletusluukkuihin asennetut verkot 

pitävät aikakin osan tuholaisista huoneen ulkopuolella. Kirvoja voidaan 

torjua bioruiskutteella tai harsokorennoilla. Myös leppäkertut sekä 

niiden toukat ovat hyödyllisiä kirvojen torjunnassa (Ahlberg & Tengvall. 

2009). 

Kun noudatetaan mahdollisimman hyvin kasvin vaatimia kasvuolosuhteita, 

saadaan kasvusto pysymään elinvoimaisena ja terveenä. Hyvästä hygieniasta 

on myös pidettävä huolta viljelyn, kauppakunnostuksen ja säilytyksen 

aikana. 

4.6 Salmonella 

Ainakin vuonna 2004 Suomessa jouduttiin poistamaan myynnistä italialaista 

rucolaa, siitä löytyneen salmonellabakteerin vuoksi. Vastaavia tapauksia 

on ollut myös Ruotsissa, esimerkiksi syksyllä 2009. Salmonellabakteeri 

saattaa levitä likaisen kasteluveden tai luonnonlannoitteen mukana 

kasvustoon. Viljelmällä liikkuvat eläimet voivat myös ulosteillaan saastuttaa 

kasvustoa. Rucola kannattaa huuhdella huolellisesti ennen käyttöä, tosin 

salmonellabakteerit häviävät vasta kuumennuksen jälkeen. (Salmonella 

i Coops ruccolasallad. 2009). 

14


5 NITRAATTIPITOISUUS 

Rucola kuuluu kasveihin, joiden nitraattiarvot voivat kohota hyvin korkeiksi 

(Nitrate in vegetables. 2008, 19). Mitattaessa useilta vihanneksilta 

nitraattiarvoja, rucolan nitraattikeskiarvo oli 4800 mg/kg eli suurin kaikista 

EFSA: tutkimuksessa mitatuista vihanneksista. Jos päivässä syö 47 

grammaa rucolaa, voi nitraatin saantisuositukset ylittyä, vaikka mukaan ei 

laskettaisi muista elintarvikkeista tulevaa nitraattia. On kuitenkin epätodennäköistä, 

että rucolaa käytettäisi jatkuvasti sellaisia määriä, että suositukset 

ylittyisivät. (Nitrate in vegetables. 2008, 56–57.) 

Salaatille ja pinaatille Euroopan unioni on asettanut nitraattirajat vuonna1997. 

Kesä- ja talvikaudelle on asetettu omat raja-arvot. Talvikautena 

eli lokakuusta maaliskuuhun nitraattiarvot eivät saa ylittää 4500 mg/kg. 

Huhtikuusta syyskuuhun arvot pitää jäädä alle 3500 mg/kg. (Blomberg, 

Hietaniemi & Hallikainen 1997, 21.) 

Nitraatti on terveydelle haitallista, koska se pelkistyy elimistössä nitriiteiksi 

tai nitrosamiineiksi (Komission asetus (EY) n:o 466 / 2001, annettu 

8.3.2001). Nitriitillä voi olla karsinogeenisiä vaikutuksia. Se voi myös 

vaikeuttaa hapen kulkua elimistössä, josta voi olla seurauksena anemia. 

On kuitenkin muistettava, että kasvisten syönnillä on paljon hyviä terveysvaikutuksia. 

Ruolan käyttömäärät ovat yleensä melko pieniä, joten liiallinen 

nitraatin saanti pelkästään rucolasta on epätodennäköistä. On kuitenkin 

syytä tarkkailla elintarvikkeiden nitraattipitoisuuksia, koska kasvisten 

lisäksi nitraattia saadaan muista elintarvikkeista ja juomavedestä. 

5.1 Nitraatin kertyminen lehtiin 

Suurimmat syyt nitraatin liialliseen kertymiseen on liian voimakas typpilannoitus 

ja heikko valaistus. Nitraattimäärät ovatkin talviaikana suurempia 

kuin kesällä. Heikoissa valo-olosuhteissa kasvin aineenvaihduntaan 

vaikuttavien entsyymien teho saattaa heikentyä ja nitraattia kertyy erityisesti 

lehtiin (Hill, 1991, 98.) Kasvin juurillaan ottama typpi muuttuu valossa 

valkuaisaineeksi, mutta heikossa valaistuksessa typpi muuttuu hitaammin 

valkuaisaineeksi ja jää nitraatin muotoon (Lounasheimo, Murmann, 

2000.) 

Nicola, Hoeberechts & Fontana (2005) vertasivat tutkimuksessaan rucolan 

nitraattipitoisuutta, kuivapainoa ja kuiva-aineen määrää eri viljelytavoilla. 

Kiertävässä ravinneliuoksessa nitraattipitoisuus ja tuorepaino olivat 

suurempia kuin turpeessa viljellyllä rucolalla. Kuivapaino ja kuiva-aineen 

määrä olivat suurempia viljeltäessä turpeessa. 

Kasvien nitraattipitoisuuteen vaikuttavat myös monet seikat viljelyn jälkeen, 

kuten sadonkorjuun ajankohta, tuotteiden varastointiaika ja – olosuhteet, 

käsittelytavat sekä kypsentäminen. 

15


5.2 Nitraattipitoisuuden vähentäminen 

Typpilannoitusta kannattaa vähentää ennen sadonkorjuuta. Viljeltäessä 

kiertävässä ravinneliuoksessa, voidaan lannoitus jättää kokonaan pois tai 

ainakin vähentää typen määrää lannoiteliuoksessa noin viikon ajan ennen 

sadonkorjuuta. Tästä on saatu tuloksia monista eri tutkimuksista. Santamarian, 

Elian, Parenten ja Serion (1998b) mukaan vähentämällä typen määrää 

yhdellä neljäsosalla lannoiteliuoksessa viiden vuorokauden ajan ennen 

sadonkorjuuta, saadaan rucolan nitraattipitoisuutta vähennettyä 70 %. Sadon 

määrään typen vähentämisellä ei ollut vaikutusta. (Santamaria, Gonnella, 

Elia, Parente & Serio. 2001, 531.) 

Santamarian, Parenten ja Serion (2000) tutkimuksessa viljeltiin rucolaa 

kelluvassa viljelyssä. Rucolan nitraattipitoisuus puolittui, kun lannoitevesi 

korvattiin puhtaalla vedellä kaksi vuorokautta ennen sadonkorjuuta. Sadon 

määrässä ei havaittu muutoksia. (Santamaria ym. 2001, 531.) 

Salsac ym. (1987) mukaan nitraattipitoisuutta voidaan kasvissa vähentää, 

jos typpi annetaan ammoniummuodossa (NH4 + ) tai osittain ammonium- ja 

osittain nitraattimuodossa (NO 3 - ). Ammoniummuodossa annettu typpi on 

kasville helposti otettavassa muodossa, eikä nitraattia silloin keräänny 

kasviin niin helposti. (Santamaria ym. 2001, 531.) 

Myös sadonkorjuun ajankohdalla on merkitystä kasvien nitraattipitoisuuteen. 

Aurinkoisena iltapäivänä kerätyssä sadossa on vähemmän nitraattia 

kuin aikaisin aamulla tai pilvisellä säällä kerätyssä sadossa (Hill. 1991, 

98). 

5.3 Valon laadun vaikutus nitraattipitoisuuteen 

Valon määrällä on suuri merkitys kasvien nitraattipitoisuuteen. Pimeänä 

talviaikana on erittäin tärkeää, että kasvihuoneen valaistus on kunnossa, 

kun luonnonvaloa on niukasti tarjolla. Riittävä valo on tärkeä niin rucolan 

kuin muidenkin lehtivihannesten tuotannossa. Valaistuskalusto on pidettävä 

kunnossa ja kasvihuoneiden katteet pidettävä puhtaina, jotta valoa on 

riittävästi (Blomberg, Hietaniemi & Hallikainen 1997, 29). 

Myös valon laadulla on vaikutusta kasvien kasvuun ja mahdollisesti myös 

nitraattipitoisuuteen. Kasvihuoneissa käytössä olevat HPS-valaisimet 

(High Pressure Sodium) eli suurpainenatriumvalaisimet tuottavat kasveille 

sopivan valon lisäksi myös paljon ihmissilmälle näkyvää valon spektriä. 

Kasvien hyödyntämä valo poikkeaa ihmissilmän näkemästä valosta. Kasvihuoneiden 

valo näkyy pitkälle ja se koetaan valosaasteeksi asuinalueiden 

läheisyydessä. HPS-valaisimet tuottavat myös runsaasti lämpöä verrattuna 

LED-moduuleilla tuotettuun valoon. 

LED-valo ei (Light Emitting Diode) tuota suoraa lämpösäteilyä, joten valaisimet 

voidaan asentaa lähelle kasveja. LED-valaisimet ovat kevytrakenteisia, 

joten niiden sijoittelu ja asentaminen on helpompaa kuin suurien 

HPS-valaisimien. Ne voidaan sijoittaa kasvien yläpuolelle, väleihin tai va- 

16


laisemaan kasveja sivusuunnasta. LED-valaisimet voivat olla malliltaan 

esimerkiksi paneeleja tai valoverhoja. Esimerkiksi kurkun tai paprikan viljelyssä 

LED-valaisimia voidaan asettaa myös kasvustojen väleihin. 

LED-valon käyttöä kasvihuoneviljelyssä on tutkittu. Leinon mukaan 

vuonna 2005 tehdyssä tutkimuksessa LED-valossa kasvaneet salaatit olivat 

samankokoisia, mutta biomassaltaan suurempia kuin suurpainenatriumlamppujen 

valossa kasvaneet. 

Norjassa on tehty kokeita LED-valoilla. Kurkkuja valaistiin ylhäältä HPSvalaisimilla 

ja osalle kurkkukasvustoja annettiin lisäksi LED-valoa kasvustojen 

väliin. Kurkut, jotka olivat saaneet LED-valoa kasvustojen väliin, 

sisälsivät enemmän C-vitamiinia ja säilyivät varastossa pitempään hyväkuntoisina 

kuin pelkästään ylhäältä valoa saaneet kurkut (Murmann. 2010, 

12–13.) LED-valon toiminta perustuu elektroluminenssiin, jossa kiinteään 

aineeseen johdettu sähkövirta lähettää valoa (Kallioharju. 2007.) LEDvalaisimissa 

pystytään valitsemaan tarkoitusta varten sopiva spektri eli 

esimerkiksi kasvivaloihin voidaan valita sinistä ja punaista valoa, joita 

kasvit tarvitsevat kasvamiseen (Ledvalo Online Shop. 2010.) Suurpainenatriumlampussa 

korkeassa paineessa oleva natriumhöyry lähettää 

valoa, kun sen läpi johdetaan virtaa (Honkanen. 2009.) 

5.4 Koe valon laadun vaikutuksesta rucolan kasvuun ja nitraattipitoisuuteen 

Koe järjestettiin Lepaan kasvihuoneella osana salaattikoetta, jossa oli mukana 

myös persilja. Puolet rucolan taimista eli 45 kappaletta kasvatettiin 

HPS-lamppujen valossa ja puolet LED-valossa. Käytössä olivat Philipsin 

GreenPower LED module deep red/blue 150- moduulit, (Kuva 9). 

KUVA 9. Punaisen ja sinisen valon yhdistelmä LED-moduulissa Lepaalla järjestetyssä 

kokeessa. 

Sekä HPS-valossa että LED-valossa oli kolme koeruutua (Liite 2). Jokaisessa 

koeruudussa oli 15 ruukkua. Lannoitus annettiin lehtisalaatin lannoitussuosituksen 

mukaan (Liite 2). N:K (typpi:kalium) suhde lannoituksessa 

oli 1:1,8 ja johtokyky 1,9 mS/cm. Molempien valaisimien valoteho on 

noin 200 W/m². Kokeen aikana valomäärä mitattiin verhot suljettuina. 

17


HPS-valossa valomäärä oli 145–160 mmol (mikromoolia) ja LED-valossa 

130–140 mmol. Ilman lämpötila kasvuston tasolta mitattuna oli noin 1–2 

°C korkeampi HPS-valossa. 

5.5 Kokeen perustaminen 

Kasvualustana kokeessa käytettiin peruslannoitettua ja kalkittua Kekkilän 

kasvuturvetta White 620 (B2S). Ruukutus tehtiin vuorokausi ennen kylvöä 

ja kasteltiin huolellisesti. Ennen kylvöä kasvuturpeeseen ruiskutettiin hyötymikrobivalmiste 

GlioMix. Valmiste sisältää Gliocladium-sienten rihmastoja 

ja itiöitä, jotka parantavat itämistä, juuriston kehittymistä ja suojaavat 

kasvitaudeilta. 

Tammikuun 21. päivä 2010 koetta varten kylvettiin 90 ruukkua ja jokaiseen 

ruukkuun laitettiin noin 20–30 siementä (Eruca sativa, Rucola selvatica). 

Taimet peitettiin muovilla kahdeksi päiväksi. Taimikasvatuksen aikana 

ruukkuja kasteltiin tarpeen mukaan. Kylvöstä 19 vuorokauden (9. 

päivä helmikuuta) päästä ruukut siirrettiin vesiviljelykouruihin. Alussa 

kourut olivat kiinni toisissaan. Kahdeksan vuorokauden jälkeen kourut 

harvennettiin (Kuva 10). 

KUVA 10. Kylvöstä kulunut 27 vuorokautta. Ylhäällä HPS-valaistus ja alhaalla LEDvalaistus. 

Kun kylvöstä oli kulunut kuusi viikkoa ja viisi vuorokautta koe purettiin. 

Taimikasvatusajaksi tuli siis 19 vuorokautta, jonka jälkeen loppukasvatus 

18


kesti neljä viikkoa. Hitaan taimikasvatusvaiheen jälkeen kasvu oli nopeaa. 

Sato olisi ollut korjattavissa noin viikko ennen kokeen purkamista. 

5.6 Tulokset 

Jokaisesta kuudesta koeruudusta, joissa jokaisessa oli 15 ruukkua, valittiin 

satunnaisesti viisi ruukkua. Eli yhteensä 30 ruukkua (Liite 3). Näistä koejäsenistä 

mitattiin pituus, tuorepaino ja kuivapaino, joista laskettiin keskiarvot 

ja keskihajonnat (Liite 4). Lisäksi niistä arvioitiin yleinen kuntoluokka, 

väri, tiiviys ja juurten kunto. Lisäksi otettiin keskimmäisistä koeruuduista 

kasvinäytteet analysoitavaksi. HPS-puolelta otettiin kolme ruukkua, 

joiden kasvimassa yhdistettiin yhdeksi näytteeksi ja suljettiin Minigrip-pusseihin. 

LED-puolella meneteltiin samoin. Näistä näytteistä tutkittiin 

laaja kasvianalyysi sekä nitraattiarvot. 

5.6.1 Ulkoinen arviointi 

Yleinen kuntoluokka oli molemmilla puolilla hyvä tai vähintään tyydyttävä 

(Kuva 11). Lehtien kunto oli hyvä, eikä kasvitaudeista tai suuremmista 

vioituksista tullut havaintoja. Joissakin lehdissä oli hiukan ruskeita reunoja 

tai laikkuja. Näistä syistä kasvusto luokiteltiin tyydyttäväksi. Kasvatusaika 

oli hiukan liian pitkä, joten erinomaiseksi ei voinut arvioida kuin yhden 

kasvuston. 

0 % 

HPS 

40 % 

60 % 

1=erinomainen 

2=hyvä 

3=tyydyttävä 

LED 

6,5 %, 6 ,5% 

1=erinomainen 

2=hyvä 

87 % 


KUVA 11. Arvio rucolan yleisestä kuntoluokasta HPS-valossa ja LED-valossa. 

19


Rucolan väriä arvioitiin asteikolla 1–3 (1=tummanvihreä, 2=keskivihreä, 

3=vaaleanvihreä). Vain viisi kasvia (prosentti) luokiteltiin hiukan vaaleamman 

vihreäksi, yksi LED-valosta ja neljä kasvustoa HPS-valosta, loput 

olivat väritykseltään keskivihreitä. Väritys oli hyvin tasaista, selkeästi 

tummempaa tai vaaleampaa värisävyä joukosta oli vaikea erottaa (Kuva 

12). 

27 % 

0 % 

73 % 

HPS 

1=tummanvihreä 

2=keskivihreä 

3=vaaleanvihreä 

7 % 

0 % 

LED 

1=tummanvihreä 

93 % 

2=keskivihreä 

3=vaaleanvihreä 

Kuva 12. Rucolakasvustojen väritys oli joko keskivihreää tai vaaleanvihreää sekä HPSvalossa 

että LED-valossa. 

Juuriston kuntoa arvioitiin asteikolla 1–3 (1=erinomainen, 2=hyvä, 

3=tyydyttävä). Juuristo oli hyväkuntoista ja hyvin tasalaatuista sekä HPSettä 

LED-puolella. Joukosta erottui muutama vahvempi ja hiukan vaaleampi 

juuristo (Kuva 13). 

20


0 % 

20 % 

80 % 

HPS 

1= erinomainen 

2=hyvä 


7 % 

53 % 

40 % 

LED 

1= erinomainen 

2=hyvä 


Kuva 13. Rucolan juuriston kunto HPS- ja LED-valossa. 

Kasvuston tiiviyttä arvioitiin myös asteikolla 1–3 (1=tiivis, 2=normaali, 

3=harva). Kasvustot luokiteltiin joko tiiviiksi tai normaaleiksi. Ainoastaan 

yhden rucolaruukun kasvusto HPS-puolelta arvioitiin harvaksi (Kuva 14). 

7 % 

33 % 

60 % 

HPS 

1=tiivis 

2=normaali 

3=harva 

0 % 

LED 

33 % 

67 % 

1=tiivis 

2=normaali 

3=harva 

Kuva 14. Rucolakasvustojen tiiviys HPS-valossa ja LED-valossa. 

21


5.6.2 Kasvuston korkeus 

Suurpainenatriumlamppujen valossa kasvaneet rucolat olivat silmämääräisesti 

kookkaampia kuin LED-lamppujen valossa kasvaneet. Jokaisesta 

koeruudusta mitattiin viiden rucolakasvuston korkeus ja laskettiin niiden 

keskiarvot ja keskihajonta. HPS-valossa kasvaneista rucoloista keskiarvoltaan 

pisimpiä olivat lähimpänä koehuoneen takaosaa olleessa koeruudussa 

kasvaneet. Keskiarvoltaan lyhyimmät löytyvät koehuoneen keskiosasta. 

LED-valossa keskiarvoltaan korkeimmat rucolat olivat koehuoneen keskiosassa 

ja lyhyimmät lähinnä koehuoneen etuosaa. Kasvu oli kuitenkin 

melko tasaista LED-valossa, mikä mahdollisesti viittaa LED-valon tasaisuuteen 

(Kuva 15). 

cm 

50 

45 

40 

35 

30 

25 

20 

15 

10 

5 

0 

takaosa keskiosa etuosa 

HPS 

LED 

Kuva 15. Rucolan kasvuston korkeuden keskiarvot kolmesta eri koeruudusta koehuoneen 

taka-, keski- ja etuosasta sekä HPS-valaistuksen että LED-valaistuksen puolelta. 

5.6.3 Tuorepaino 

Jokaisesta koeruudusta punnittiin viiden rucolaruukun kasvimassat ja laskettiin 

niiden keskiarvo ja keskihajonta (Kuva 16). Lähimpänä koehuoneen 

takaosaa kasvaneiden rucoloiden tuorepainot jäivät keskiarvoltaan 

pienemmiksi kuin koealueen keskiosan ja etuosan koeruuduissa. Tulos oli 

samansuuntainen sekä HPS- että LED-valossa. HPS-valossa suurin tuorepaino 

oli keskimmäisessä koeruudussa. LED-valossa suurin tuorepaino oli 

koehuoneen etuosassa. Koealueen keski- ja etuosan välillä ei tuorepainojen 

keskiarvoissa ollut suurta eroa. HPS-valossa ero oli 2,7 grammaa ja 

LED-valossa ero oli vielä pienempi. Se oli vain 0,72 grammaa. 

22


g 

180 

160 

140 

120 

100 

80 

60 

40 

20 

0 


HPS 

LED 

Kuva 16. Tuorepainon keskiarvot kolmesta eri koeruudusta (A, B, C) sekä HPSvalaistuksen 

että LED-valaistuksen puolelta. 

5.6.4 Kuivapaino 

Kuivapainon mittaamista varten jokainen mitattava kasvusto pakattiin paperipussiin 

ja pussiin kirjoitettiin numero- ja kirjainyhdistelmä, joka kertoi 

mistä ruudusta näyte oli otettu. Näytteet kuivatettiin Lepaan kemian laboratorion 

kuivatusuunissa, jonka lämpötila oli 105 °C. HPS-valossa kasvaneilla 

pienin kuivapaino oli koehuoneen takaosassa olleessa koeruudussa. 

Suurin kuivapaino oli keskimmäisessä koeruudussa. LED-valossa pienin 

kuivapaino oli keskimmäisessä koeruudussa ja suurin kuivapaino oli koeruudussa, 

joka oli lähimpänä koehuoneen etuseinää (Kuva 17). 

12,00 

10,00 

8,00 

g 

6,00 

4,00 

2,00 

HPS/kuivapaino 

LED/kuivapaino 

0,00 


Kuva 17. Kuivapainon keskiarvot kolmesta eri koeruudusta, koehuoneen taka-, keski- ja 

etuosasta sekä HPS-valaistuksen että LED-valaistuksen puolelta. 

23


5.6.5 Nitraattipitoisuus ja kasvianalyysi 

Koealueiden keskiruuduista otetuista kasvinäytteistä tutkittiin nitraattipitoisuus 

sekä HPS- että LED-valossa kasvaneista rucoloista. Nitraattiarvot 

olivat korkeat molemmissa valaistuksissa, LED-valossa 451 mg/kg korkeammat. 

HPS-valossa kasvaneen rucolan kuivapaino oli 0,1 prosenttiyksikköä 

korkeampi kuin LED-valossa kasvaneen. Kaliumpitoisuus oli HPSvalossa 

1 g/kg korkeampi kuin LED-valossa. Boorin arvot olivat molemmissa 

samat. Muiden ravinteiden arvot olivat korkeammat LED-valossa 

kasvaneella rucolalla (Taulukko 5). 

Taulukko 5. Rucolan (Eruca sativa) kasvianalyysin tulokset Lepaalla 9.3.2010 otetuista 

näytteistä HPS- ja LED-valosta. Kasvianalyysi teetettiin Viljavuuspalvelu Oy:ssä Mikkelissä. 

Ravinne yksikkö HPS LED 

Nitraatti mg/kg 8347 8798 (tuorepainosta) 

Kuiva-aine % 5,4 5,3 

Typpi (N) g/kg 48,2 51,3 

Nitraatti (NO3) mg/kg 150000 170000 (kuivapainosta) 

Fosfori (P) g/kg 10 11 

Kalium (K) g/kg 67 66 

Kalsium (Ca) g/kg 49 54 

Magnesium (Mg) g/kg 4,4 5 

Rikki (S) g/kg 14 15 

Rauta (Fe) mg/kg 58 59 

Boori (B) mg/kg 38 38 

Kupari (Cu) mg/kg 14 12 

Mangaani (Mn) mg/kg 280 290 

Sinkki (Zn) mg/kg 59 66 

5.7 Johtopäätökset 

Kokeen tavoitteena oli selvittää onko valon laadulla vaikutusta rucolan 

(Eruca sativa) kasvuominaisuuksiin tai nitraattipitoisuuteen. Voidaan sanoa, 

että valon laatu vaikutti tuloksiin ainakin välillisesti. HPS-valossa 

lämpötila oli 1–2 °C korkeampi kuin LED-valossa ja tästä syystä kasvu oli 

nopeampaa suurpainenatriumvalaisimien alla. Myös valon jakautuminen 

koealueen eri osiin on voinut vaikuttaa tuloksiin. Koehuoneen takaosassa 

kasvustot olivat HPS-valossa pisimmät. Tämä saattaa johtua venymisestä, 

mitä tapahtuu heikommissa valo-olosuhteissa. Koska LED-valo ei tuota 

suoranaista lämpösäteilyä, lämpötila kyseisellä valotuksella oli matalampi. 

Kasvuunlähtö oli LED-valossa hitaampaa ja kasvustot tiiviimpiä ja napakampia. 

Loppua kohden LED-valossa kasvaneet rucolat alkoivat saada 

kiinni HPS-valossa kasvaneita, mutta jäivät kuitenkin pienemmiksi. LEDvalossa 

pituuskasvu oli tasaisempaa, mikä saattoi johtua LED-moduulien 

antamasta tasaisesta valosta. 

24


Kasvi ottaa valkuaisaineen muodostukseen tarvitsemansa typen kasvualustastaan 

nitraatti- tai ammoniummuodossa. Pelkistyessään typpi muuttuu 

kaasumaiseen muotoon. Pelkistymiseen tarvitaan energiaa ja jos sitä ei ole 

riittävästi saatavilla, niin pelkistyminen hidastuu ja nitraattia kertyy kasviin. 

Tästä johtuen kasveissa voi esimerkiksi aamulla olla enemmän nitraattia 

kuin iltapäivällä, jolloin valosta saatavaa energiaa on enemmän tarjolla. 

Korkeaan nitraattipitoisuuteen on tässä kokeessa vaikuttanut varmasti monet 

asiat. Yksi todennäköisemmistä syistä oli liian pitkä kasvatusaika. Kokeelle 

sopivampi lopetusaika olisi ollut ainakin viikkoa aikaisemmin. 

Kasvusto oli loppuvaiheessa melko tiheää, jolloin alimmat lehdet saivat 

vähemmän valoa. Nitraatilla on taipumusta kertyä uloimpiin lehtiin. 

Useissa tutkimuksissa on huomattu, että vähentämällä typpilannoitusta viljelyn 

loppuvaiheessa tai kierrättämällä viljelykouruissa pelkkää vettä viimeisinä 

viljelypäivinä, saadaan nitraattipitoisuudet pysymään alhaisina. 

Nitraattipitoisuuteen vaikuttaa myös typen muoto lannoituksessa. Jos typpi 

annetaan ainakin osittain ammoniummuodossa, nitraattipitoisuus kasvissa 

ei nouse niin paljon, kuin annettaessa typpeä vain nitraattimuodossa. 

Myös kasvilajilla ja lajikkeella on todettu olevan vaikutusta nitraattipitoisuuteen. 

Villirucolan (Diplotaxis tenuifolia) tai rucolan eri lajikkeiden välillä 

olisi saattanut olla eroja nitraattipitoisuudessa ja myös muissa ominaisuuksissa 

verrattuna nyt saatuihin tuloksiin. Kaupoissa olevan tarjonnan 

perusteella villirucola on Suomessa suositumpi viljelykasvi kuin rucola. 

Kaikki tarjolla olleet rucolatuotteet oli tuotu ulkomailta, suomalainen tuotanto 

oli villirucolaa. Jatkossa kannattaakin valita tutkimuksen kohteeksi 

mieluummin villirucola. 

Rucola on tullut tutuksi ja sen käyttö on lisääntynyt viime vuosien aikana 

niin kotona kuin ravintoloissakin. Käyttötapoja olisi kuitenkin mahdollista 

lisätä. Rucolan käyttö on tuttua salaateissa, mutta se olisi hyvin käyttökelpoinen 

esimerkiksi peston raaka-aineena tai lämpimissä ruuissa. Vinkkejä 

erilaisista käyttötavoista voisi lisätä myyntipakkauksiin tai niitä voisi 

enemmän esitellä kaupoissa. Suomalaisten kauppojen vihannesosastoilla 

myydään melko vähän valmiita salaattisekoituksia ja ne ovat lähes aina 

ulkolaista tuotantoa. Valmiit salaattisekoitukset olisivat nopeita ja helppoja 

käyttää arkisessa ruuanvalmistuksessa ja toisivat varmasti myös tervetullutta 

vaihtelua ruokapöytään. 

25


LÄHTEET 

Ahlberg, K. & Tengvall, M. 2009. Viljelijät. Puutarhatoimisto Ahlberg 

Oy. Sipoo. Haastattelu 2.6.2009. Haastattelija Ulla Vantola. 

Blomberg, K., Hietaniemi, V. & Hallikainen, A. 1997. EU:n toiminta nitraatin 

saannin vähentämiseksi kasviksista. 

http://www.palvelu.fi/evi/files/55_519_306.pdf. Viitattu 10.3.2010. 

Descrittori per la rucola Eruca spp. 1999. International Plant Genetic Resources 

Institute (IPGRI). Roma. 

Hill, M. 1991. Nitrates and Nitrites in Food and Water. Ellis Horwood 

Limited. West Sussex. 

Honkanen, H. 2009. Valaistustekniikka. Kajaanin ammattikorkeakoulu. 

http://gallia.kajak.fi/opmateriaalit/yleinen/honHar/ma/STEK_Valaistustekniikka.pdf. 

Viitattu 29.4.2010. 

Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. 1998. Retkeilykasvio, 

4. painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo. Kasvimuseo. 

Yliopistopaino. 

Jaakkola, S. 2001. Kasviperäiset biomolekyylit – glykosinolaatit. Maatalouden 

tutkimuskeskus. 

Janick, J & Whipkey, A. 2002. Trends in new crops and new uses. ASHS 

Press, Alexandria, VA. 

http://www.hort.purdue.edu/newcrop/ncnu02/pdf/morales.pdf. Viitattu 

6.3.2010 

Kallioharju, K., 2007. Led-valaistuksen soveltaminen kasvihuoneympäristössä. 

https://publications.theseus.fi/handle/10024/9852. Viitattu 3.5.2010. 

Keskitalo, M. 2001. Kasviperäiset biomolekyylit – glykosinolaatit. Maatalouden 

tutkimuskeskus. 

Komission asetus (EY) n:o 466 / 2001, annettu 8.3.2001. 

http://www.caobisco.com/doc_uploads/legislation/466-2001EN.pdf. 

Viitattu 10.3.2010. 

Laukkarinen, E. 2009. Viljelijä. Nurmitarhat Oy. Lepsämä. Haastattelu 

2.3.2009. Haastattelija Ulla Vantola. 

Ledvalo Online Shop. 2010. http://ledvalo.com/ledvalo/. Viitattu 

17.2.2010. 

Leino, R. 2005. Salaatti rakastaa LED-valoa. 

http://www.tekniikkatalous.fi/energia/article29167.ece. Viitattu 12.3.2010. 

26


Lounasheimo, L. & Murmann, T. 2000. Salaattien nitraattipitoisuus laskussa. 

http://www.finfood.fi. Viitattu 11.5.2008. 

Murmann, T.2010. Apua vihannesviljelyyn väli- ja LED-valoilla. Puutarha 

& kauppa 3/2010, 12-13. 

Nicola, S., Hoeberechts, J. & Fontana, 2005. E. Comparison between Traditional 

and Soilless Culture System to Produce Rocket (Eruca sativa) 

with Low Nitrate Content. Acta Hort 697 International Society for Horticultural 

Science (ISHS). 

Nitrate in vegetables. 2008. The EFSA Journal (2008) 689, 1-79. Scientific 

Opinion of the Panel on Contaminants in the Food chain. 

http://www.efsa.europa.eu/en/scdocs/doc/689.pdf. Viitattu 10.3.2010. 

Pasini, F & Caboni, M. 2009.Glucosinolate content and sensory attributes 

of Rocket Salad samples. Food Science Technology and Biotechnology – 

University of Sassari Oristano. 

Puutarhayritysrekisteri 2008. 2009. Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus 

Tike. www.mmmtike.fi. Viitattu 25.9.2009. 

Ryhänen, E-L., Taipale, M. & Tolonen M. 2001. Kasviperäiset biomolekyylit 

– glykosinolaatit. Maatalouden tutkimuskeskus. 

Salmonella i Coops ruccolasallad. 2009. Dagens Nyheter. 

http://www.dn.se/ekonomi/salmonella-i-coops-ruccolasallad-1.468575. 

Salsac, L., Chaillou, S., Morot-Gaudry, J:F., Lesaint, C. & Jolivet, E. 

1987. Nitrate and ammonium nutrition in plants. Plant Physiol. Biochem. 

Santamaria, P., Gonnella, M., Elia, A., Parente, A. & Serio, F. Ways of reducing 

rocket salad nitrate content. 2001. Acta Hort 548 International Society 

for Horticultural Science (ISHS). 

Santamaria, P., Parente, A & Serio, F. 2000. Un modo semplice per ridurre 

l’accumulo dei nitrati nella rucola. Atti V Giornate Scientifiche SOI, 

2000 Sirmione. 

Voipio, I. 2001. Sinappikaali. Vihannekset – lajit, viljely ja sato. Helsinki: 

Puutarhaliitto. 

Väre, I. 2009. Lannoitussuositus. Kekkilä Oy. 

27


LIITE 1 

Rucolan tarjontaa päivittäistavarakaupoissa loka - joulukuussa 2009 

Ruukku/ 

Leikattu 

Hinta 

€/kg 

Kauppa Tuottaja Laji 

Paino Hinta 

Järvenpää: 

S-market Järvikylä, Suomi villirucola ruukku 1,39 

Prisma Alfonso Tommaso, Italia rucola leikattu 100 1,63 16,30 

Sorrin puutarha, Suomi villirucola leikattu 75 2,86 38,13 

Järvikylä, Suomi villirucola leikattu 50 2,78 55,60 

Järvikylä, Suomi villirucola ruukku 1,39 

Citymarket Järvikylä, Suomi villirucola ruukku 1,61 

Grönsaker Mästaren, Ruotsi rucola leikattu 70 1,90 27,14 

Valintatalo Järvikylä, Suomi villirucola ruukku 1,49 

Kerava: 

Prisma Järvikylä, Suomi villirucola ruukku 1,39 

Järvikylä, Suomi villirucola leikattu 50 2,78 55,60 

Alfonso Tommaso, Italia rucola leikattu 100 1,49 14,90 

Citymarket Järvikylä, Suomi villirucola ruukku 1,42 

28


LIITE 2 

Ruukkusalaatin lannoitussuositus 

Suosituksen on laatinut Ilkka Väre Kekkilä Oy:stä tammikuussa 2009 ja se oli käytössä 

salaattikokeessa Lepaan kasvihuoneella helmikuussa 2010. 

Ravinne Määrä Yksikkö 

Vihannes-Superex 1120 g/1000 l 

Typpihappo 

(60 %) 0 

ml/1000 

l 

CaN-jauhe 492 g/1000 l 

MgN-jauhe 97 g/1000 l 

Typpi (N) 190 mg/l 

Kalium (K) 345 mg/l 

N:K 1:1,82 

Käyttöliuoksen 

johtokyky 1,9 

29


LIITE 3 

Kartta koealueesta. Vihreä-valkoisissa koeruuduissa, jotka sijaitsivat koehuoneen taka-, 

keski- ja etuosassa, oli rucolaa (Eruca sativa). Sinisissä koeruuduissa salaattia tai persiljaa. 

HPS: 

Koehuoneen takaosa 

1 6 11 

2 7 12 

3 8 13 

4 9 14 

5 10 15 

LED: 

1 6 11 

2 7 12 

3 8 13 

4 9 14 

5 10 15 

1 6 11 

2 7 12 

3 8 13 

4 9 14 

5 10 15 

Koehuoneen etuosa 

1 6 11 1 6 11 

2 7 12 2 7 12 

3 8 13 3 8 13 

4 9 14 4 9 14 

5 10 15 5 10 15 

1 6 11 

2 7 12 

3 8 13 

4 9 14 

5 10 15 

Havainnoitavaksi valitut rucolaruukut 

Kasvianalyysiin ja nitraattipitoisuuden 

mittaukseen valitut rucolaruukut 

30


LIITE 4 

Mittaustulokset 

HPS-valo Pituus Paino Kuivapaino LED-valo Pituus Paino Kuivapaino 

HPSa2 43,5 149,8 10,7 LEDa6 26 65,6 3,78 

HPSa4 44 170,5 11,48 LEDa9 37 114,9 6,62 

HPSa6 45 121,8 7,66 LEDa12 31 66,4 3,96 

HPSa8 49 125,5 8,43 LEDa13 28,5 67,6 3,79 

HPSa9 47 123,3 7,79 LEDa14 31 83,6 4,8 

ka. 45,7 138,18 9,21 ka. 30,7 79,62 4,59 

SD 2,28 21,39 1,76 SD 4,09 21,07 1,21 

HPSb2 37 140,9 8,87 LEDb1 29 131,3 2,81 

HPSb3 35 184,4 12,48 LEDb5 32 125,6 8,02 

HPSb4 34 147,5 10,15 LEDb7 34 117,5 7,28 

HPSb11 44 157,4 10,42 LEDb10 34 127,7 8,01 

HPSb13 41 149,4 10,07 LEDb14 31 115,6 7,69 

ka. 38,2 155,92 10,40 ka. 32 123,54 6,76 

SD 4,21 16,97 1,31 SD 2,12 6,73 2,23 

HPSc1 41 219,6 14,83 LEDc6 28 119 7,54 

HPSc2 42 145,6 10,08 LEDc9 28 96,8 6,17 

HPSc4 45 146,9 10,39 LEDc10 33 127,3 7,88 

HPSc12 36 137 8,79 LEDc12 29 120 7,2 

HPSc14 35 117 7,09 LEDc14 30 158,2 10,38 

ka. 39,8 153,22 10,24 ka. 29,6 124,26 7,83 

SD 4,21 38,98 2,88 SD 2,07 22,14 1,56 

keskiarvo (ka.) 

keskihajonta (SD) 

31

RUCOLAN VILJELY JA KÄYTTÖ - Theseus

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?