HUMANUM - Helda

99
yhteiskuntakonsensuksen perusteista. Eettinen konsensus tarkoittaa tämänpäiväiselle yhteiskunnalle
välttämätöntä yhteisymmärrystä fundamentaaleista, eettisistä standardeista, jotka kaikista poliittis-,
sosiaalis-, tai uskonnollisluonteisista eroavuuksista huolimatta voivat palvella pienimpinä mahdollisina
perustoina inhimilliselle yhteiselämälle ja yhteiselle kanssakäymiselle. 326
Ensisijainen tavoite ei siis ole jonkinlainen uskontojen moraalin ”tislaaminen” ulkopuolisiin ja
ennalta tahdottuihin perusperiaatteisiin. Toisaalta maailmaneetos-projektin yleisen eettisen
kriteerin on tarkoitus ilmaista tietty yleispätevä ”ydinmoraali”, ei kattavaa yhtenäismoraalia. 327
Vaikka siis yhteiskunnallisesti ja yksilöllisesti olisi muutenkin toivottavaa, että noudatettaisiin
yleistä eettistä kriteeriä, tarkoitus on kuitenkin määrittää vain pienin yhteinen nimittäjä
uskontojen moraalin välillä. 328 Voi tietysti tuntua oudolta lähteä etsimään pienintä yhdistävää
tekijää eikä suurinta. Mitä tällä olisi hävitty? Ensinnäkin on syytä huomata, että eettisen
peruskonsensuksen painotus liittyy Küngin teologian aikaisemmin esille tulleeseen
perusluottamuksen käsitteeseen: perusluottamuksen universaalisuus mahdollistaa
maailmaneetos-projektin kaltaisen yrityksen yhteisen etiikan luomiseen, mutta vain
perustavalla tasolla. 329 Toiseksi peruskonsensukseen tyytyminen havainnollistaa käsittääkseni
sitä, mitä yllä olevassa sitaatissa pyritään ilmaisemaan: päähuomio maailmaneetoksessa ei
326
327
328
329
WWW, 137, 138: ”[…] was mit [...] ’dünner’ und ’dichter Moral’ gemeint ist, ist verständlich und sofort
einsichtig. Und was dabei die ’gewisse Art von Universalismus’ betrifft, so kann ich mich […] in den
Bemühungen um ein gemeinsames Menschheitsethos in erfreulicher Weise bestätigt fühlen. Selber würde ich
in diesem Zusammenhang lieber nicht von ’Mini-Moral’ oder ’Minimal-Moral’ und erst recht nicht von
’moralischem Minimalismus’ sprechen: ’Ismus’ hat im Deutschen ohnehin mehr als im Englischen den
abwertenden Sinn einer neuen Ideologie; auch Walzer betont, ’Minimalismus’ bezeichne ’nicht eine Moral
die inhaltlich nachgeordnet oder emotional seicht ist’, sonder im Gegenteil eine ’Moral pur’. Es darf uns also
jedenfalls nicht um ’minimierte’, aufs Minimum gesenkte, verminderte ethische Standards, erst recht nicht
um ’minimalisierte’, reduzierte, kaum beachtete Standards gehen. Genau gesehen geht es in unserer Frage
weniger um minimale Standard als um ein Minimum an Konsens, um den notwendigen elementaren
Gesellschaftskonsens. Ethischer Konsens meint die für die heutige plurale Gesellschaft notwendige
Übereinstimmung in fundamentalen, ethischer Standards, die trotz aller Unterschiede der politischen,
sozialen oder religiösen Richtung als kleinstmögliche Grundlage für menschliches Zusammenleben und
gemeinsames Handeln dienen kann.”; WW, 24, 144, 145. Vrt. Sandel 1996, 9–11.
WWW, 135: ”Was bedeutet dies für die Frage allgemeingültiger Normen? […] Gegen alle regionalistischrelativistischen
Bestreiter von allgemeingültigen Wertvorstellungen und moralischen Ansprüchen, macht
Michael Waltzer differenziert deutlich, dass es so etwas wie eine ’Kernmoral’ gibt: ein ganzes Bündel
elementarer ethischer Standards, zu denen das grundsätzliche Recht auf Leben, auf gerechte Behandlung
[…] auf leibliche und psychische Unversehrtheit zählen. […] Und was dabei die ’gewisse Art von
Universalismus’ betrifft, so kann ich mich von Walzers Ausführungen in den Bemühungen um ein
gemeinsames Menschheitsethos in erfreulicher weise bestätigt fühlen.”; WW, 26; Kuschel 1993d; 1993e;
Huber 1993b; 1993c.
GSM, 85.
GW, 31–33.