HUMANUM - Helda

suuremmassa yhteiskunnassa mahdollista.” 323
98
Tämän maailmaneetos-projektin kantavan
ajatuksen, peruskonsensuksen 324 , avainselityksenä on sana ”riittävä”. Se ilmaisee kaksi
seikkaa.
Ensinnäkin sen, missä suhteessa konsensuksen on oltava riittävä. Vastaus löytyy
yhteiskunnallisesta tasapainosta. Moraalikonsensus on tarpeellinen siinä määrin kuin se turvaa
ihmisarvoisen sosiaalisen elämän. Pelkillä laeilla ei nimittäin muodosteta tasapainoista
yhteiskuntaa. ”Lakien
eettinen hyväksyminen [...] on jokaisen poliittisen kulttuurin
edellytys.” 325
Tämä liittyy edellisen luvun lopussa mainittuun etiikan primaarisuuteen
suhteessa politiikkaan. Pelkkä reaalipoliittinen vallankäyttö ei takaa yhteiskunnallista
tasapainoa.
Toiseksi sana herättää kysymyksen, kuinka paljon tämä riittävä konsensus sitten on. Vähin
mahdollinen peruskonsensus ei Küngin mukaan tarkoita samaa kuin eettinen minimalismi.
[...] se, mitä tarkoitetaan ”ohuella” ja ”paksulla” moraalilla, on luonnollisesti ymmärrettävää ja
sellaisenaan hyvin sanottu. Ja samalla, mitä tässä yhteydessä tulee ”tiettyyn universalistiseen
luonteeseen”, voin ilahduttavalla tavalla tuntea saaneeni vahvistuksen ponnisteluihin yhteisen
ihmisyyseetoksen puolesta. Itse en tässä yhteydessä mielelläni puhuisi ”mini-moraalista” tai ”minimaalimoraalista”
enkä varsinkaan ”moraalisesta minimalismista”: ”ismillä” on sitä paitsi saksalaiselle
enemmän kuin englantilaiselle uuden ideologian devalvoitunut merkitys; myös Walzer painottaa, että
”minimalismi” merkitsee ”ei moraalia, joka on jälkeenpäin järjestelty tai emotionaalisesti pinnallinen”,
päinvastoin kyseessä on ”Moral pur”. Tässä ei siis joka tapauksessa tarvitse olla kyse ”minimoiduista”,
minimaaliin lasketuista, lievennetyistä eettisistä standardeista, eikä varsinkaan ”minimalisoiduista”,
redusoiduista, tuskin noudatetuistakaan standardeista. Tarkasti ottaen kysymyksessämme on vähemmän
kyse minimaalisista standardeista kuin konsensuksen minimistä, välttämättömistä
323
324
325
PWE, 49: ”Ohne einen minimalen Grundkonsens bezüglich bestimmter Werte, Normen und Haltungen ist
weder in einer kleineren noch in einer grösseren Gemeinschaft ein menschenwürdiges zusammenleben
möglich.”; SGW, 156; W, 163, 164; A, 139; TPE, 136, 137; MRMV, 140; Küng & Kuschel 1993b, 10;
Kuschel 1993c, 211–215; H. Schmidt 1997b, 11. Vrt. Schockenhoff 1995, 236–240; Falk 1999 77; Robra
2000; Porter 2001, 111, 118.
Ks. esim. PWE, 48, 49.
PWE, 56: ”Die ethische Akzeptanz der Gesetze […] ist Voraussetzung jeglicher politischer Kultur.”
(Kursivointi minun.) Vrt. mm. C. F. von Weizsäcker 1994, 53. Tämä yksityiskohta viittaa kantilaiseen
sopimusyhteiskuntateoriaan. Vrt. esim. Kant 1793b, 78, 79: ”This is an original contract by means of which
and thus completely lawful constitution and commonwealth can alone be established. [...] This is the test of
the rightfulness of every public law. For if the law is such that a hole people could not possibly agree to it
[…] it is unjust […]” Vaikka lakien laajamittainen eettinen hyväksyminen ei ole Kantin mukaan realistinen
vaatimus, se on hänelle kaikesta huolimatta periaatteellinen edellytys. (Ks. Kant 1793b, 78, 79.)