HUMANUM - Helda

perustuva humanistinen etiikka. 313
95
Küngin maailmaneetos-projektissa, kuten Kantin
moraalikäsityksessä, itseisarvona on viimekädessä ihmisarvo.
Ihmisarvoon liittyy puolestaan niin ikään valistuksen aikana länsimaiseen kulttuuriin juurtunut
ihmisoikeuden käsite edellisen poliittisena ulottuvuutena. 314 Kun otetaan huomioon se, että
maailmanetiikan julistus Chicagossa oli jonkinlainen Projekt Weltethoksen yhteiskunnallispoliittinen
ulottuvuus, käy ymmärrettäväksi se, että asiakirjan retoriikassa koko
maailmaneetos samastetaan suoraan ihmisoikeuksiin. 315 Küngiä onkin luonnehdittu
uskontoteologisessa keskustelussa ihmisoikeusteologiksi. 316 Maailmaneetos-projektin
humanum on tässä katsannossa koko jatkumo filosofisesti muotoillusta kategorisesta
imperatiivista ihmisoikeuksien poliittiseen toteuttamiseen. 317
Kun otetaan huomioon, että
Küng tarkoittaa tätä jatkumoa puhuessaan humanumista, voidaan ymmärtää, mitä hän
tarkoittaa sillä, että humanum on yhtä kuin yleinen eettinen kriteeri. 318 Myös Kantin poliittisen
313
314
315
316
317
318
Vrt. Cobb 1999, 176: ”Indeed, much of the discussion of the humanum […] accends its close relation with
the Enlightenment.”; Fuchs 1993a.
ThA, 291: ”So wird die Frage nach der Menschenrechte etwa im Islam intensiv diskutiert, besonders
nachdem sich zunehmend deutlicher zeigt, dass die Scharia, das muslimische Gesetz, vielfach in eklatantem
zur allgemeinen Menschenrechtserklärung der Vereinten Nationen (1948) steht: besonders bezüglich der
Rechtsgleichheit für Frauen (Ehe-, Scheidungs-, Erb- und Arbeitsrecht) und für Nicht-Muslime
(bezüglich Berufsverbote usw.) […]” (Lihavointi minun.) Vrt. CW, 83, 84, 173; PWE, 114, 115; C, 820–
823, 832; WW, 102–105, 153–155; Walf 1990; Küng & Moltmann 1990; Moltmann 1990a; Kuschel 1993c;
Huber 1993a; 1993b; Pfürtner 1993; Höffe 1993; 1994, 38–42; Jens 1995, 122–126; Sommagura 1995, 79;
Schockenhoff 1995, 240–242; Decaux 1996, 59–61; Thee 1996; George 1996; Hoerster 1996; Czempiel
1996; Vorster 2000; Raiser 2001, 19–20; Porter 2001. Küng korostaa oikeuksien lisäksi myös
velvollisuuksia, ks. esim. A, 140; KAE; GEE, 23; GOV, 65, 66; MRMV. Vrt. Maxwell 1998; Strüning
1999a, 178, 179. Vrt. myös H. Schmidt 1997b, 8–17; Moninaisuus luovuutemme lähteenä, 42–44;
Allgemeine Erklärung der Menschenpflichten; Hoppe 1998; Taking Duties Seriously; Klenner 1999.
Ihmisoikeuden käsitteen filosofisesta perustasta ks. Kant 1797b, 131–175, sen historiasta, ks. Swidler 1990,
ja sen problematiikasta nykypäivän keskustelussa ks. esim. Heintel 1978. MacIntyre osoittaa ihmisoikeuden
käsitteen juontavan historialliset juurensa valistuksesta. Hän pitää oikeuksien moraalifilosofista käsitettä
illuusiona ja keksintönä, jolla ei ole pohjaa todellisuudessa. MacIntyre 1981, 66–70.
GSM, 53, 54, 84.
Schreiter 1997, 19, 20.
PWE, 115. Vrt. J, 683–702.
ThA, 288.