HUMANUM - Helda

muotoiluun. 302
93
Kategorinen imperatiivi tarkoittaa juuri (a) ehdotonta (b) velvollisuutta
erotuksena ehdollisista imperatiiveista 303 Kategorisen imperatiivin ensimmäinen sisällöllinen
muoto kuuluu: ”toimi ainoastaan sen maksiimin mukaisesti, jonka tahtoisit korottaa yleiseksi
laiksi”. 304 Kantilla on kuitenkin olemassa myös imperatiivin toinen versio, jonka on tarkoitus
tarkentaa ja selittää alkuperäistä ajatusta. Kantin modifioitu kategorinen imperatiivi kuuluu:
”Kohtele ihmisyyttä sekä omassa persoonassasi että jokaisessa toisessa persoonassa
itsetarkoituksena eikä vain toisten välineenä”. 305
Toisin sanoen, luotaessa yhteistä maailmanetiikkaa lähtökohtana tulee olla, että ihminen ei
koskaan ole pelkkä väline, vaan aina päämäärä sinänsä. Niinpä ihminen itse on eettisen
toiminnan ensimmäinen ja viimeinen kriteeri. 306 Tämä osoittaa eksplisiittisesti, että Küngin
varsinaisena pääargumenttina, itseisarvona, päämääränä sinänsä ei ole maailmanrauha, kuten
aikaisemmissa luvuissa on ollut oletuksena, vaan ihmisyys. Tästä kantilaisesta ihmisyyden
periaatteesta Küng käyttää termiä humanum. 307
Kuten edellisen luvun
lopussa osoitettiin, ihmisyys liittyy kiinteästi moraaliseen
oikeudenmukaisuuteen. Kantin kategorisesta imperatiivista käsin käy ymmärrettäväksi myös
se, että Küng puhuu oikeudenmukaisuudesta viime kädessä ihmisyydelle alisteisena
302
303
304
305
306
307
PWE, 54: ”[...] ethisches Grundprinzip muss sein: Der Mensch – das ist seit Kant eine Formulierung des
kategorischen Imperativs – darf nie zum blossen Mittel gemacht werden. Er muss letzter Zweck, muss
immer Ziel und Kriterium bleiben.” (Kursivointi minun.)
Kant 1797a, 21: ”[…] and, moreover are categorical (unconditional) imperatives. In being unconditional,
they are distinguished from technical imperatives (rules of art), which always give only conditional
commands. According to categorical imperatives, certain actions are permitted or not permitted […] Hence
for morally necessary actions there arises the concept of duty.” (Kursivointi minun.)
Aspelin 1958, 405.
Aspelin 1958, 407. (Kursivointi minun.)
PWE, 54: ”Aber welche Projekte man auch plant für eine bessere Zukunft der Menschheit, ethisches
Grundprinzip muss sein: Der Mensch – das ist seit Kant eine Formulierung des kategorischen Imperativs –
darf nie zum blossen Mittel gemacht werden. Er muss letzter Zweck, muss immer Ziel und Kriterium
bleiben.” (Kursivointi minun.)
PWE, 119: ”[…] das auf dem Humanum, dem wahrhaft Menschlichen […]”; SGW, 163, 164; KWR, 34–
39.