HUMANUM - Helda

91
Kuten toisessa luvussa tuli ilmi, Küngin eksistentialistinen ansatsi johtaa mm. siihen, että
uskonnon rooli jää korkeintaan motivaattoriksi moraalin alueella. Uskonto sinänsä ei tuo
moraaliin mitään periaatteellisesti tai olemuksellisesti uutta. Tästä lähtökohdasta käsin on
ymmärrettävää, että yksittäisillä uskonnoilla tai edes ateistisilla kulttuureilla ei Küngin
mukaan ole periaatteellista tai olemuksellista eroa etiikan tai viime kädessä edes
maailmankatsomuksellisten kysymysten suhteen; kyse on korkeintaan aste-eroista, jotka
määräytyvät siitä käsin, kuka tai mikä motivoi moraalin. 296 Küng näyttää vastustavan edellä
mainittua Hickin tai Smithin kaltaista pluralismia, jossa eri uskonnoista etsitään
kokonaisvaltaisesti yhteistä olemusta. Maailmaneetos-projektilla on kuitenkin liittymäkohtia
ainakin Knitterin pluralismiin, jossa uskontojen yhteinen olemus rajoitetaan moraalin
alueelle. 297 Mitä tämä kaikkiin uskontoihin nähden universalisoitavissa oleva moraaliperiaate,
jota Küng kutsuu yleiseksi eettiseksi kriteeriksi, pitää sisällään?
Yleinen eettinen kriteeri on sinänsä hyvin yksinkertaisesti määriteltävissä: kaikki mikä edistää
ihmisyyttä on totta ja oikein. Vaikka kriteeri on eettinen, se siis määrittelee myös metafyysistä
totuutta – moraalin avulla. Siksi yleistä eettistä kriteeriä voidaan siis tavallaan kutsua
pragmatistiseksi Küngin itsensä määrittelemässä mielessä. 298 Seuraavan analyysin tarkoitus on
kuitenkin osoittaa, että tämä on liian yksioikoinen tulkinta. Kriteerin tarkoitus on ilmaista
296
297
298
Ks. esim. C, 66: ”Spezifisch christlich ist also gerade nicht, dass diese oder jene bestimmte ethische
Forderung erwogen wird, die als einzelne unvergleichlich sein soll. Die von Paulus aus jüdischer oder
hellenistischer Tradition übernommen ethischen Forderungen liessen sich auch anders begründen.
Spezifisch christliches also ist, dass alle ethischen Forderungen vom gekreuzigten und aufweckten Jesus
Christus her verstanden werden [...] Dies alles heisst: Wie dass Unterscheidende für das jüdische Ethos der
Jahweglaube ist, so ist das Unterscheidende für das christliche Ethos der Christusglaube.” (Kursivointi
minun.), 55–57, 71, 77–87; PWE, 160.
Voidaan tosin kysyä, missä määrin tämä Küngin kohdalla käytännössä tarkoittaa pluralismia myös Hickin ja
Smithin mielessä, jos kerran kaikkien uskontojen olemus redusoituu joka tapauksessa universaaliksi
arvokokemukseksi. (Ks. luku 2.)
ThA, 277: ”William James hatte schon am Anfang seines Klassikers über die ’Verschiedenheit religiöser
Erfahrung’ (1902) als brauchbares Kriterium der Beurteilung echter Religion […] die ’ethische Bewahrung’
genannt […].” (Kursivointi minun.)