HUMANUM - Helda

uskontopluralismia. Tähän viittaa myös Küngin indifferentismikritiikki. 279
86
Uskonnollinen
indifferentismi sai suosiota erityisesti valistuksen ajan vaikuttajien keskuudessa, vaikka kirkko
paavin johdolla kritisoi tätä voimakkaasti. 280
Nykyisen uskontopluralismin yksittäisistä edustajista Küngin kritiikin kohteena tuntuisi olevan
ainakin Wilfred Cantwell Smithin pluralismi 281 . Vaikka Küng käyttääkin Smithin nimeä tässä
kohtaa jopa kritiikkinsä tueksi, samassa yhteydessä hän kuitenkin ilmaisee vastaväitteensä
ajatukselle, että olisi olemassa universaali ”subjektiivinen” tai ”mystinen” uskonnollinen
kokemus objektiivisen uskonnollisen moneuden rinnalla. 282 Tämä ajatus on analoginen juuri
Smith-kritiikille. 283
Küngin argumentti perustuu jälleen kerran realismiin. 284 Pluralistinen kanta ei tee oikeutta
uskonnoissa ilmenevälle reaaliselle erilaisuudelle totuus- eikä moraaliväittämien osalta. 285
Küngin uskontopluralismin kritiikki perustuu samantyyppiseen uskontorealistiseen metodiin
kuin eksklusivismin ja inklusivismin kritiikki. Sisällöllisesti se muistuttaa erityisesti
279
280
281
282
283
284
285
PWE, 107: ”[…] ein theologischer Indifferentismus, für den alle religiösen Positionen und Negationen gleich
gültig und so gleichgültig sind […]”
Dupuis 1997, 123.
Smithin määrittelee pluralistiksi ainakin Heim 1995.
ThA, 282: ”Muss aber die objektive Religion […] nicht unterschieden werden von der subjektiven Religion,
der Religiosität der religiösen Grunderfahrung des All-einen und Absoluten, die doch auf dem Urgrund aller
Religionen anzutreffen sei? Aber auch der Rekurs auf eine angeblich überall gleiche religiöse (mystische)
Grunderfahrung löst die Wahrheitsfrage nicht.” Ks. myös PWE, 106; CW, 267–270, 442. Vrt. mm.
Hausmanninger 1994, 308, 309.
Ks. esim. Heim 1995, 44–51. Vrt. Smith 1987. Hickiin puolestaan viittaisi päinvastainen järjestys:
uskontojen yhteneväisyys on objektiivisessa päämäärässä, joka on riippumaton inhimillisestä kokemisesta,
ja johon kaikki uskonnot loppujen lopuksi pyrkivät ja eroavuus taas siinä, miten uskontojen harjoittajat
subjektiivisesti kokevat tämän lopullisen päämäärän, jota voi kutsua Jumalaksi (Ks. Heim 1995, 13–23;
Amnell 2003)
PWE, 107: ”Übersehen würde, dass selbst eine einzelne Religion im Lauf ihrer Gesichte nicht einfach
gleichgeblieben ist, sondern sich – in einem erstaunlichen Ausmass – entwickelt und verwickelt hat. Alles
gleich wahr? Diese harmlos-gedankenlose Strategie wird keiner Religion wirklich gerecht […]” (Kursivointi
minun.)
PWE, 106, 107: ”[…] wer die nun einmal miteinander konkurrierenden Religionen wirklich kennt, wird
kaum behaupten, alle seien gleich, und damit auch gleich wahr. Eine Unterscheidung der Geister (wahr–
unwahr, gut–böse) wird man sich von daher nicht schenken können. […] Angesichts der nur zu realen und
oft tödlichen Rivalität der Religionen ignoriert er [ein theologischer Indifferentismus] die Probleme, die er
gelöst zu haben vorgibt.” (Kursivointi minun.) Küngin pluralismikritiikkiin ks. myös CW, 458–460; WWR,
541, 542; ZÖT, 76; WTR, 235, 236; RFV, 77; KWR, 28, 29. Vrt. mm. Moltmann 1984, 12, 13.