HUMANUM - Helda

84
Yllä esitetty Küngin kritiikki eksklusivismia kohtaan on pragmatistista. Klassisen
pragmatismin edustajista sillä on yhteys Deweyn käyttämään metodologiaan. Siinä voidaan
nähdä voittopuolisesti klassista uskontopluralistista asennetta. Tämä tarkoittaa sitä, että
vedotaan fenomenaalisiin tosiasioihin ja halutaan pitää kiinni ns. uskontorealismista: ei ole
olemassa mitään historiallis-sosiologista perustetta sille, että joku uskonto olisi totuudellinen
ja muut eivät. Päinvastoin historian negatiivisten tapahtumien perusteella voidaan päätellä, että
ekslusivismi on ehdottomasti väärä kanta. Tällainen pragmatistinen argumentaatio on
uskontoteologian piirissä hyvin usein keskeinen osa klassista pluralistista perustelua. 271
Toinen Küngin mielestä väärä uskontoteologinen malli on inklusivismi, jonka hän määrittelee
seuraavasti: ”Yksi ainoa uskonto on se oikea, mutta: kaikki historiallisesti kehittyneet
uskonnot omaavat osan tämän yhden uskonnon totuudesta! Uskonnollinen ’rauha’ saavutetaan
parhaiten näiden muiden integroimisella”. 272 Küng vastustaa inklusivismia pitkälti samoin
perustein kuin eksklusivismia. Onkin oletettavaa, että hän näkee inklusivismin ja
ekslusivismin välillä on vain aste-eron. Uskontorealistinen kritiikki saa inklusivismin
yhteydessä entistä suuremman painoarvon. Hän pitää uskontojen hierarkisoimista vastoin
niiden omaa itseymmärrystä epärealistisena. 273 Osittain Küngin voidaan nähdä samastavan
271
272
273
Ks. mm. Hick 1987. Vrt. Heim 1995, 15–23. Eksklusivismin vastaperusteluista ks. esim. Griffiths 1990;
Plantinga 1995.
PWE, 108: ”Eine einzige Religion ist die wahre, aber: alle historisch gewachsenen Religionen haben Teil an
der Wahrheit dieser einen Religion! Religiöser ’Friede’ wird am besten erreicht durch Integration der
anderen!” Küng määrittelee inklusivismin löyhästi erottelematta esim. täyttymysteologista ja Kristuksen
mystisen läsnäolon versiota toisistaan, kuten esim. Dupuis 1997, 130–157.
PWE, 108: ”Wir begegnen dieser Strategie – wenn wir von der spekulativ-unrealistischen christlichen
Theologen-Theorie von Nicht-christen (Juden, Muslimen…) als angeblich ’anomymen Christen’ absehen –
vor allem in Religionen indischen Ursprungs […]” (Kursivointi minun.); ThA, 184: ”Der Wille derer, die
nun einmal nicht Christen sind und nicht Christen sein wollen, wird nicht respektiert sondern nach eigenen
Interessen interpretiert. […] als ob all diese Menschen nicht wüssten was sie selbst sind.” (Kursivointi
minun.) Küngin inklusivismikritiikkiin ks. myös CW, 175, 270, 404, 438–441, 565, 566, 578; WWR, 542,
543; ZÖT, 76; WTR, 236, 237; KWR, 29, 30; WW, 23, 24; EF, 534. Vrt. CW, 577, 578; CC, 140; Knitter
1986.