HUMANUM - Helda

81
johtaa länsimaissa väistämättä orientoitumiskriisiin, jonka eliminoiminen on koko
maailmaneetos-projektin yksi tärkeä motiivi. 262
”Niinpä suuret uskonnot löytävät toivottavasti tässä aivan uusien eettisten ja uskonnollisten
antagonismien myrskyisässä ylimenokaudessa tien: tien, joka on vastakohtien modernismi
ilman fundamenttia ja fundamentalismi ilman moderniteettia välissä.” 263
Küng näkee
kummassakin äärimmäisyyskannassa ongelmia. Tässä luvussa käsitellään ensin
”totuusfanatismiin” liittyvää pragmatistista ongelmaa ja sen jälkeen ”totuuden unohtamiseen”
liittyvää filosofis-teologista ongelmaa. Tämän kautta edetään positiiviseen filosofisteologiseen
argumenttiin, joka on Küngin oma ratkaisu arkaluontoiseen totuuskysymykseen.
Huomautettakoon, että seuraavassa esitettävä problematiikka liittyy maailmaneetos-projektissa
myös epistemologisiin ja ontologisiin kysymyksiin. Tässä tutkielmassa keskitytään kuitenkin
etiikkaan.
4.1. Pragmatistinen metodi: uskontorealismi
Küng kritisoi kolmea uskontoteologista standardipositiota, eksklusivismia, inklusivismia sekä
pluralismia, 264
kaikkia enemmän tai vähemmän pragmatistisin perustein. Toisin sanoen, hän
vetoaa siihen, miten asiat todellisuudessa näyttävät historiassa olevan eli realismiin. Tästä
262
263
264
PWE, 105: ”Umgekehrt freilich haben müde Wahrheitsvergessenheit Orientierungslosigkeit und
Normenslosigkeit zur Folge, dass viele an überhaupt nichts mehr glauben.”; WWW, 201: ”Umgekehrt
sollten die Liberalisten sich der Selbstkritik nicht verschliessen: angesichts so mancher fauler Anpassung
der Zeitgeist, die nicht Nein sagen kann; angesichts allen Mangels an religiöser Substanz, theologischem
Profil und ethischer Verbindlichkeit in einer modernen liberalen Religiosität, die kaum ethische Grenzen
kennt.”
WWW, 202: ”So Werden die Grossen Religionen in diesen turbulenten Übergangszeit voller neuer
Antagonismen ethischer wie religiöser Art hoffentlich den Weg finden: zwischen einem Modernismus ohne
Fundament und einem Fundamentalismus ohne Modernität.” Vrt. C, 866–869; WR, 22. Vrt. lisäksi J, 494;
Tibi 1992; Mertes 1993, 62–64; Bernhardt 1994.
Kolmijaosta tarkemmin, ks. mm. Schmidt-Leukel 1993; D’Costa 1993. Nyttemmin D’Costa on monien
muiden liittynyt kolmijaon kritisoijiin. (D’Costa 2000, 1–15) Hänen kritiikkinsä ei kuitenkaan perustu
pragmatismiin, toisin kuin esim. David J. Boschin, joka avoimesti tunnustaa liittyvänsä Küngin
pragmatistiseen kritiikkiin. (Bosch 1991, 483.)