HUMANUM - Helda

4. MORAALI MAAILMANEETOS-PROJEKTIN KESKUKSENA
80
Küng siis tiedostaa ongelman, joka liittyy pragmatistisesti orientoituneisiin uskontoteologisiin
ratkaisuihin. Filosofinen ja teologinen kysymys totuudesta on Küngille myös teoreettisessa
mielessä tärkeä. Hän jopa kritisoi voimakkaasti synkretismiin viittaavia suurten kirkkojen
ponnisteluja uskontojen välisessä ekumeniassa. 258 Samalla Küngin ekumeeninen viitekehys ei
kuitenkaan salli sitä, että kukin uskonto voisi pitäytyä yksisilmäisesti vain omassa
totuudessaan. Uskontoteologiassa onkin hänen mukaansa löydettävä keskitie
”totuusfanatismin” (Wahrheitsfanatismus) ja ”totuuden unohtamisen”
(Wahrheitsvergessenheit) välillä. 259
Küng ei pidä tehtävää helppona. Hän nimittää tähän liittyvää ongelmaa ”arkaluontoiseksi
kysymykseksi totuuden kriteeristä”. 260
Uskonnolliset yhteisöt ovat taipuvaisia sortumaan
fundamentalismiin. Historia sisältää lukuisia konflikteja, jotka ovat johtuneet juuri
uskonnollisesta fundamentalismista; fundamentalismille luonteenomainen polarisaatio on siis
estettävä. 261 Edellä viitattu liberaali synkretismi on niin ikään Küngille ongelmallinen ennen
kaikkea sen vuoksi, että se ei sisällä mitään eettisesti eikä teologisesti substantiaalista; tämä
258
259
260
261
Erityisesti kritiikin kohteena on Assisissa järjestetty korkean tason tapaaminen, jossa oli edustettuna laaja
joukko eri uskontokuntien edustajia Paavista Dalai Lamaan. (PWE, 104.) Vrt. esim. Wessels 1994; Probst
1994, 90, 91.
PWE, 104, 105. Vrt. CW, 20, 21; CC, 18; ZWR; MS, 70; WW, 105.
ThA, 286: ”Die heikle Frage nach einem Kriterium für Wahrheit”
PWE, 105: ”Blinder Wahrheitsfanatismus hat noch zu allen Zeiten und in allen Kirchen und Religionen
hemmungslos verletzt und gemordet.”; WWW, 199–201: ”Was also tun angesichts des Fundamentalismus
in allen Religionen? Grundsätztlich sollten die Fundamentalisten erinnert werden an die Wurzeln von
Freiheit, Pluralismus, Offenheit für die anderen in ihrer je eigenen Tradition.”; WR, 17–20; A, 137, 138;
GOV, 65. Vrt. Küng & Moltmann 1992; Mertes 1993; Kuschel 1994, 222, 223; Mall 1994, 66; Bernhardt
1994; Schröter 1994; Jung & Heimbach 1994; Fritsch-Oppermann 1994, 218, 219; Klöcker 1994; Slomp
1994; Bartelheimer 1994; Otte 1998; Bialas 1999c, 162–165; Mieth 2001.