HUMANUM - Helda

75
että maailmaneetos-projektin ja pragmatistisen reaalipolitiikan välillä vallitsee myös
metodologinen jännite.
Reaalipolitiikan voidaan radikaalissa mielessä katsoa muistuttavan moraalista relativismia.
Tunnetuista nykyrelativisteista mainittakoon esimerkkinä John Mackie ja hänen subjektiivinen
relativisminsa. 245 Siitä voidaan löytää ilmeisiä yhtymäkohtia sekä Küngin maailmaneetosprojektin
pragmatistiseen metodiin, jossa maailmanrauha on pääargumentti, että Kissingerin,
Richeleun, Macchiavellin ja Morgentaun reaalipolitiikkaan. 246
Relativismi johtaa helposti
poliittisten päämäärien preferoitavuuteen suhteessa moraalisiin päämääriin. Tämä näkyy
erityisesti reaalipolitiikassa. 247 Siten filosofisella relativismilla voidaan nähdä yhtäläisyyksiä
nimenomaan maailmaneetos-projektin reaalipoliittisiin ulottuvuuksiin.
Kuten edellä esitetystä on jo voitu päätellä, tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Küng
nimittäin sanoutuu viimekädessä irti reaalipolitiikasta sikäli kun on vaarana että ei-moraaliset
syyt, kuten valta, kääntävät sen normatiivista moraalia vastaan. 248 Tällöin myös luvun alussa
245
246
247
248
Airaksinen kuvaa Mackien relativismia: ”Mackien mukaan moraali on sosiaalisen elämän erityinen muoto,
jonka ihminen ja hänen yhteisönsä luo ja valitsee. Moraalia tarvitaan ristiriitojen sääntelyyn ja hyvinvoinnin
kehittämiseen, eikä moraali mitenkään voi olla ylivertaista ihmisen muihin tarkoitusperiin verrattuna. Jos
moraali johtaa riitaan ja toraan, moraali kannattaa unohtaa. [...] Moraali on ihmisen oman tahtonsa mukaan
valitsemaa, koska moraali saattaa helpottaa hänen elämäänsä. Mutta ei ole olemassa etukäteen annettua
valinnan kohdetta. Moraali on rakennettava. Se on keksittävä, koska sitä ei alunperin ole. Keksintöjä on
monenlaisia. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin moraali objektiivisessa ja ehdoitta sitovassa mielessä. On
olemassa vain joukko tärkeitä sosiaalista elämää ohjaavia periaatteita, joiden mukaan elämä järjestyy
enemmän tai vähemmän tyydyttäväksi. On parasta omaksua liberaali kanta moraaliin ja muunnella sitä aina
tarpeen vaatiessa. Kiihkoilu ja ajattelun jäykkyys on pahaa. Yhteisen hyvinvoinnin ja konfliktinratkaisun
ihanteiden tulisi hallita käytännön ajatteluamme.” (Airaksinen 1987, 110, 111)
Vrt. WWW, 26: ”Politik ohne ’moralische Gefühle’ [Kissinger]”; WWW, 33: ”Souveränes ignorieren der
politischen Moral: Richeleu”; WWW, 37: ”geltendes Recht oder herrschende Moral ignoriert.
[Macchiavelli]; […] Nicht die Betonung von Macht und Interesse ist das Bedenkliche an Morgentaus
’Politics among Nations’, sondern jene durchgängige Abwertung, Relativierung, […] der Moral [
Morgentau]”
WWW, 73: ”[...] und politische Unterordnung der Moral, welche allgemein verpflichtende ethische
Massstäbe gerne als ’abstrakt’ und politische Moral als unrealistisch abqualifiziert und kaum höchste Werte
und allgemeine sittliche Grundsätze anzuerkennen scheint.”
WWW, 50: ”Verwerflich ist nur, wenn sich solche Realpolitik zugleich gegen die Orientierung staatlichen
Handels an politischen Ideen und ethisch begründeten Wertvorstellungen wendet und so Gefahr läuft, in