HUMANUM - Helda

70
sopeutumalla, esimerkiksi ihmisten pelastuminen. 230
Ei olekaan yllättävää, että Küngin
mukaan lähetystyö perinteisessä muodossaan on hylättävä. 231 Tämäkään ei kuitenkaan poista
varsinaista ongelmaa eli kysymystä maailmanrauhan apriorisuudesta muihin argumentteihin
nähden.
Edellä esitetyt esimerkit osoittavat ennen kaikkea tarpeen tiedostaa, että (uskonnollinen)
totuus synnyttää väistämättä myös ristiriitoja ja konflikteja. Girardiin tukeutuen Saarinen
ilmaisee asian näin:
[...] mielestäni asianmukaisinta on sanoa, että uskonnoissa on sekä rauhan että riidan panoksia, joita
kumpiakaan ei voida purkaa ilman, että uskonnon itseymmärrys vesittyy. Ja sitten on tietysti vielä niin,
että aggression panokset eivät ole vain uskonnon ”huono” taikka varjopuoli niin kuin valistunut ja kiltti
moderni ihminen mielellään ajattelee. Vaan ne ovat uskonnon olennainen osa. Kristinuskossa ensinnäkin
itse uskonnon totuusvaatimus (Apt. 5: 29) ja tietynlainen eksklusiivisuus (Joh. 14: 6) ja universaalisuus
(Matt. 28: 19) tuottavat konflikteja. 232
Samaan viittaa myös Niewiadomski. ”Se, joka pysyy uskollisena raamatulliselle
todellisuuskäsitykselle, [...] saa aikaan konflikteja ja vastakkainasetteluja.” 233 Niewiadomskin
kritiikin voidaan nähdä kohdistuvan kaikenlaisiin niin sanotun maailmankyläajattelun
uskontoteologisiin versioihin. Hän pitää globaaleja uskontoteologisia kattorakennelmia
pinnallistavan ja tasapäistävän markkinayhteiskunnan suoranaisina kätyreinä. Ne pyrkivät
230
231
232
233
Tällainen tilanne ilmenee esim. Apt. 5: 29:ssä, kun Pietari vastaa: ”Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin
ihmisiä.” Vrt. Otte 1998, 190; Saarinen, 1999, 44, 45.
WWW, 212: ”Ist aber unter diesen Umständen Mission noch möglich? […] Statt Mission (’mission work’)
als geistliche Eroberung wird man sie besser als Zeugnisgeben (’witness work’) verstehen, was natürlich
auch anderen Religionen erlaubt sein muss.”; CW, 201, 406–408, 441; ZÖT, 79; CC, 252–280, 307; J, 612,
618, 750–757; KWR, 39–42; Mall 1994; WW, 131, 132.
Saarinen 1999, 54.
Niewiadomski 1996, 94: ”Der biblischen Wirklichkeitswahrnehmung treu bleibend, wird er [...] Konflikte
und Auseinandersetzungen provozieren.” Bonhoeffer on ilmaissut kuvaavasti, että Kristuksen näkyvän
kirkon olemukseen sisältyy ns. elintilan vaatimus maailmassa, (Bonhoeffer, 193, 193–216.) mikä sisältää
väistämättä konfliktipotentiaalin. (Bonhoeffer, 1937, 51–66. Vrt. kuitenkin Bonhoeffer 1951, 234.) Tästä
hänen oma elämänkohtalonsa kertoo parhaiten. (Ks. Robertson 1987.) Küngin positiota ajatellen on
mielenkiintoista, että Bonhoefferin ja dialektisen teologian sosiaalietiikkaan liittyy tässä suhteessa samoja
piirteitä. (Lovin 1984.)